1.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 240/1

1.

on tyytyväinen viiden puheenjohtajan kertomukseen ja katsoo sen olevan tärkeä askel pyrittäessä vahvistamaan talous- ja rahaliiton (EMU) kykyä selviytyä talouden häiriöistä, parantamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 120 artiklassa vahvistettujen talous- ja rahaliiton periaatteiden ja tavoitteiden täytäntöönpanoa ja toteuttamaan uudistuksia EMUn hallinnan demokraattisen legitiimiyden parantamiseksi.

2.

toteaa kuitenkin, ettei kertomuksessa ehdoteta Euroopan vakausmekanismin uudistamista eikä käsitellä kysymystä EMUun kuuluvien valtioiden maksukyvyttömyydestä. Komitea katsoo, että olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota talous- ja rahaliiton perusongelmien eli tuottavuuden kasvun eroista johtuvien vaihtotaseen epätasapainotilanteiden ratkaisemiseen. Nämä johtavat nimittäin myös maiden ja alueiden välisten pääomavirtojen epätasapainotilanteisiin. Lisäksi on otettava käyttöön mekanismeja palautteen antamiseksi niille maille ja alueille, joiden poliitikot tai taloudelliset toimijat poikkeavat terveenä pidetystä politiikasta ja riskinotosta.

3.

katsoo, että vallitseva taloustilanne sekä heikko kasvu ja suuri työttömyys antavat aihetta soveltaa mm. sisämarkkinoiden jatkuvaan syventämiseen ja toimien tehostamiseen perustuvaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa (1) jäsenvaltioiden julkistalouksien vakauttamiseksi, jotta voidaan tukea rakenneuudistusten jatkuvaa toteuttamista ja edistää investointeja ja saada näin aikaan kestävää kasvua tulevaisuutta varten.

4.

toteaa, että muuttoliike ja työvoiman liikkuminen tarjoavat mahdollisuuksia lisätä talouskasvua Euroopassa, mutta tämä edellyttää muun muassa tiettyjen asunnon, julkisten palvelujen ja sosiaalietuuksien saantiin sekä työmarkkinoiden joustavuuteen liittyvien kysymysten hoitamista. AK katsoo myös, että Euroopan unionilta on saatava osarahoitusta vastaanottokapasiteetin parantamiseksi.

5.

korostaa tarvetta vahvistaa koko Euroopan unionin sitoutumista ja demokraattista legitimiteettiä ja lujittaa samalla alueellista ulottuvuutta, jotta säännöstöä sovelletaan oikeudenmukaisella ja johdonmukaisella tavalla kaikkialla unionissa toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen.

6.

suhtautuu myönteisesti kaksivaiheiseen menettelyyn, jossa on ensin tarkoitus edetä nykyisten välineiden ja perussopimusten pohjalta ja toteuttaa sitten toisessa vaiheessa kattavampia muutoksia, jotta lähentymisprosessista saadaan yhdessä sovittujen lähentymisperiaatteiden avulla tehtyä vielä sitovampi euroalueen maiden kannalta.

7.

korostaa tarvetta tehostaa lähentymistä sekä jäsenvaltioiden välillä että niiden sisällä ja on huolissaan siitä, että eri jäsenvaltioiden sisäiset erot ovat tietyissä tapauksissa niiden välisiä eroja suurempia.

8.

korostaa samalla, että sosiaalisia, taloudellisia ja alueellisia eroja voidaan vähentää vain sellaisen Eurooppa 2020 -strategiaan pohjautuvan ajattelumallin avulla, joka kattaa alueellisen ulottuvuuden ja tulossuuntautuneen koheesiopolitiikan. Komitea toistaakin tukevansa taloudelliseen ja sosiaaliseen lähentymiseen tähtäävää prosessia. Lisäksi se toistaa kehotuksensa järjestää kattava Euroopan laajuinen kuulemismenettely Euroopan unionin tulevasta alueellisesta, vuoteen 2050 ulottuvasta visiosta. Tällainen selkeä visio, jota voitaisiin sittemmin noudattaa politiikoissa ja rahoitusmekanismeissa, on tarpeen (2). AK pitää vuoden 2020 jälkeisten koheesiopolitiikkastrategioiden meneillään olevaa tarkastelua tervetulleena.

9.

tähdentää, että tarvitaan lisää tukea raja-alueiden, syrjäseutujen ja syrjäisimpien alueiden sekä väestökehityksellisiä haasteita kohtaavien alueiden kehittämiseen, jotta taataan johdonmukainen ja kestävä lähentymiskehitys koko EU:n kattaviksi sovittujen strategioiden mukaisesti.

10.

varoittaa, että patenttiratkaisut eivät voi toimia, koska sekä jäsenvaltioiden väliset että niiden sisäiset tilanteet vaativat joustavuutta, minkä vuoksi kilpailukykyviranomaisten on kunnioitettava jäsenvaltiokohtaisia palkanmuodostusmekanismeja eivätkä ne saa ottaa työmarkkinaosapuolten roolia tällä alalla.

11.

katsoo, että kilpailukykyviranomaisten on otettava huomioon kaikki liiketoimintaympäristön näkökohdat sanan laajassa merkityksessä eli myös sellaiset tekijät kuin tuottavuus, osaaminen, innovointi, liiketoimintailmapiiri ja tarpeeton byrokratia. Komitea on siis yhtä mieltä siitä, että ”kilpailukykyä” ei saa pitää pelkkänä palkkatasokysymyksenä.

12.

yhtyy käsitykseen, jonka mukaan työllisyyteen ja hyvinvointiin on kiinnitettävä enemmän huomiota.

13.

toteaa sosiaalisten indikaattoreiden tarkastelun osoittavan, että työttömyyttä, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä esiintyy eniten muita vähemmän kehittyneillä alueilla ja että nämä ilmiöt ovat selvästi sidoksissa siihen, miten hyvin mm. Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä annetut aiemmat suositukset on pantu täytäntöön.

14.

on tyytyväinen siihen, että viiden puheenjohtajan kertomuksessa tunnustetaan periaatetasolla sosiaalisen ulottuvuuden olevan taloudellinen välttämättömyys. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä puoltavansa Euroopan parlamentin jäsenvaltioille esittämää kehotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi harkittava sosiaalisia investointeja koskevan sopimuksen solmimista tavoitteiden asettamiseksi sosiaalisille investoinneille, jotka kansallisella tasolla tulisi tehdä Eurooppa 2020 -strategian työllisyys-, sosiaali- ja koulutustavoitteiden saavuttamiseksi (3).

15.

pitää tervetulleena, että komissio tunnustaa työmarkkinaosapuolten roolin talous- ja rahaliiton jatkokehityksen saaman hyväksynnän osalta. Tämä koskee sekä niiden roolia kansallisten uudistusohjelmien muotoilussa että yleensäkin vahvempaa keskittymistä työllisyys- ja sosiaaliasioihin ja tavoitteena olevaan sosiaalisten oikeuksien pilariin. Vuoropuhelu työmarkkinaosapuolten kanssa on järkevää ja voi lisätä hyväksyntää jäsenvaltioissa. Tulevaisuudessa työmarkkinaosapuolet voivat antaa tärkeän panoksen myös mahdollisiin yhteisiin hankkeisiin, joita ne edistävät yhteisen toimintasuunnitelmansa mukaisesti.

16.

katsoo, että alueellisiin eroihin on puututtava sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseksi, kasvun vahvistamiseksi, työpaikkojen luomiseksi sekä kilpailukyvyn ja yhteenkuuluvuuden parantamiseksi talous- ja rahaliitossa ja EU:ssa, ja kiinnittää huomiota paikallis- ja alueviranomaisten tärkeään rooliin työnantajina ja yrityksille suotuisan toimintaympäristön luojina.

17.

toteaa paikallis- ja alueviranomaisten edistävän kilpailukyvyn lisäämistä paikallisten ja alueellisten aloitteiden avulla.

18.

on tyytyväinen siihen, että suosituksesta kansallisten kilpailukykykomiteoiden perustamisesta euroalueelle (COM(2015) 601 final) käy ilmi, että näiden komiteoiden on tarkoitus vain tukea päätöksentekoa eikä esittää valmiita ehdotuksia.

19.

on tyytyväinen siihen, että EU-ohjausjaksoa yksinkertaistetaan ja vahvistetaan nykyisten puitteiden rajoissa ja että asiakirjat koordinoidaan kohdennuksen parantamiseksi, tehokkuuden lisäämiseksi ja omistajuuden selkiyttämiseksi, jotta EU:n asettama hyvän hallinnon tavoite saavutetaan.

20.

tunnustaa EU-ohjausjakson arvon välineenä, jonka avulla voidaan huolehtia uudistusten toteuttamisesta jäsenvaltio- ja unionitasolla varmistamalla, että EU ja jäsenvaltiot koordinoivat talouspolitiikkansa.

21.

toistaa komissiolle ja Euroopan parlamentille esittämänsä kehotuksen ottaa käyttöön menettelysäännöt, joilla taataan, että paikallis- ja alueviranomaiset otetaan järjestelmällisesti mukaan EU-ohjausjaksoon, tarkoituksena esittää asiasta konkreettinen ehdotus vuonna 2016, ja sitoutuu käymään aiheesta jatkuvaa vuoropuhelua komission kanssa.

22.

katsoo, että maakohtaisissa raporteissa ja suosituksissa on nimenomaisesti käsiteltävä alueellisiin eroihin liittyviä kysymyksiä ja tukeuduttava järjestelmällisesti alue- ja paikallistason panokseen.

23.

pitää valitettavana, ettei AK:ta mainita EU-ohjausjakson muutetun rakenteen yhteydessä, kun on kyse euroalueen painopisteistä käytävistä keskusteluista, ja kehottaa komissiota käsittelemään alueellisia kysymyksiä EU-ohjausjakson sääntelyasiakirjoissa käyttäen tukena järjestelmällisiä alueellisia analyyseja mm. työllisyydestä ja sosiaaliasioista.

24.

katsoo, että pankkiunionin toteuttaminen on lyhyellä aikavälillä tehokkain keino ehkäistä rahoitusjärjestelmän kriisejä, katkaista kansallisten pankkien ja jäsenvaltioiden välinen noidankehä ja minimoida talouden häiriöiden kielteiset vaikutukset.

25.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vähentämään rahoitusjärjestelmän riskejä, parantamaan hintojen joustavuutta ja toteuttamaan kansallisia takuujärjestelmiä.

26.

katsoo näin ollen eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän perustamisen edellyttävän sitä, että eurooppalaiset kriisinratkaisurahastot ja kansalliset talletussuojajärjestelmät on luotu ja rahoitettu ja että niiden väliset yhteydet on selvitetty, jotta moraalikadon uhka voidaan minimoida.

27.

kehottaa Euroopan keskuspankkia (EKP) ja Euroopan pankkiviranomaista (EPV) analysoimaan omaisuuserien laatua ja tekemään stressitestejä eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän piiriin kuuluville rahoituslaitoksille, jotta näille voidaan taata tasapuoliset toimintaedellytykset.

28.

kehottaa komissiota tekemään selkoa siitä, mitä lisäarvoa Euroopan neuvoa-antava finanssipoliittinen komitea, jonka sihteeristö toimii komission pääsihteeristön alaisuudessa, tuo. On erityisen tärkeää keskustella siitä, miten voidaan välttää se, että tällainen komitea tuo tarpeettomasti oman lisänsä jo valmiiksi monimutkaiseen makroekonomiseen valvontaympäristöön.

29.

pahoittelee, ettei komitealle annettu tilaisuutta lausunnon antamiseen ennen finanssipoliittisen komitean perustamista. AK pitää vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen noudattamisen johdonmukaista valvontaa lähtökohtaisesti tärkeänä. Samalla herää ehdotetulle elimelle nykyisellään kaavaillun muodon vuoksi kuitenkin epäilyjä siitä, onko hyöty asianmukaisessa suhteessa odotettavissa olevaan byrokraattiseen lisätaakkaan. Lisäksi on epäselvää, mihin oikeusperustaan elimen luominen pohjautuu ja miten Euroopan finanssipoliittisen komitean ja kansallisten finanssipoliittisten neuvostojen välisten suhteiden on tarkoitus toimia.

30.

toivoo, että pääomamarkkinaunioni toteutetaan tavalla, joka mahdollistaa pääomavirrat yli valtiorajojen vaarantamatta eri alueiden ja maiden vakautta ja auttaa yrityksiä, etenkin mikro- ja pk-yrityksiä, saamaan käyttöönsä moninaisia rahoituslähteitä.

31.

katsoo, että yhtenäisen ja hyvin suunnitellun pääomamarkkinaunionin tulee kattaa kaikki 28 jäsenvaltiota ja edistää tasapuolisia toimintaedellytyksiä kaikkialla EU:ssa. Komitea kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että pankkiunioniin voivat liittyä myös ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä ottaneet euroa käyttöön.

32.

vaatii, että vakaus- ja kasvusopimusta noudatetaan, ja korostaa olevan tärkeää, että kullakin jäsenvaltiolla on terve talouspolitiikka ja vakaa julkinen talous, sillä ne ovat tarvittavien lyhyen ja pitkän aikavälin investointien edellytys (4).

33.

esittää, että päästäkseen hyödyntämään talouden vakauttamiseen tähtääviä EU:n välineitä jäsenvaltioiden on osoitettava harjoittavansa vastuullista talouspolitiikkaa. Välineiden hyödyntämisen on kuljettava käsi kädessä rakenneuudistusten tinkimättömän toteutuksen kanssa lähentymisen, koordinoinnin ja yhdentymisen edistämiseksi, ja komitea vaatii, ettei tuki saa missään tilanteessa johtaa jatkuviin, yksisuuntaisiin virtoihin maiden välillä. Vakausrahastolla ja muilla välineillä – kuten rakenneuudistusten tukiohjelmalla – ei pidä pyrkiä korvaamaan nykyistä koheesiopolitiikkaa.

34.

on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että talouspolitiikan ohjauspaketin (six-pack) ja budjettikuripaketin (two-pack) tulevaa arviointia olisi käytettävä perustana pyrkimyksille lisätä EU:n avoimuutta ja legitimiteettiä, mikä on erityisen tärkeää paikallis- ja aluetasolla. Komitea kehottaakin käynnistämään AK:n ja komission välillä samankaltaisen ”taloudellisen vuoropuhelun”, jota komissio ja Euroopan parlamentti jo käyvät.

35.

toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että yhteinen rahoituskapasiteetti on välttämätön, jotta EMUlle voidaan luoda tilapäinen kriisinratkaisumekanismi (5).

36.

toteaa, että edellytykset rahoittaa reaalitalouden investointeja ovat muuttuneet perusteellisesti vallitsevan talouskriisin vuoksi, ja korostaa paikallis- ja alueviranomaisten tärkeää merkitystä mahdollisimman suuren vaikutuksen aikaansaamisessa ja tuottavia investointeja vaikeuttavien esteiden tunnistamisessa.

37.

toistaa kehotuksensa soveltaa nk. kultaista sääntöä, jonka mukaan pitkän aikavälin investoinnit pidetään erillään juoksevista menoista, ja kannustaa ottamaan käyttöön eurooppalaisen kriteeristön kanssa yhdenmukaisen kehyksen, jotta voidaan määrittää ne tärkeimmät sosiaaliset ja infrastruktuuri-investoinnit, jotka ovat välttämättömiä pitkän aikavälin kasvun ylläpitämiseksi.

38.

korostaa tarvetta parantaa julkisten investointien laatua mm. soveltamalla OECD:n määrittelemiä tuloksekkaiden julkisten investointien periaatteita kaikkialla valtionhallinnossa ja kehottaa käynnistämään keskustelun siitä, miten varainhoidon hajauttaminen julkisen sektorin eri osa-alueilla voi parantaa julkisen varainkäytön laatua ja siten edistää kasvulle suotuisaa julkisen talouden vakauttamista vaarantamatta yksittäisen jäsenvaltion alueiden välistä yhteisvastuullisuuden periaatetta.

39.

kehottaa jälleen kerran komissiota julkaisemaan valkoisen kirjan, jossa vahvistetaan EU:n tason typologia julkisten menojen kirjanpitoon sisältyvien julkisten investointien laadulle niiden pitkäaikaisten vaikutusten mukaan, ja sisällyttämään jokaiseen talous- ja rahaliiton julkista taloutta käsittelevään vuosikertomukseen luvun, jossa käsitellään julkisten investointien laatua myös valtiotasoa alemmilla hallintotasoilla (6).

40.

katsoo, että syvempi ja kestävämpi talous- ja rahaliitto hyötyisi pikemmin yksinkertaisemmista rakenteista, selkeämmästä omistajuudesta ja suuremmasta avoimuudesta kuin uusista, nykyisten rinnalle asetetuista säännöistä. Komitea onkin tyytyväinen komission tavoitteeseen yksinkertaistaa rakenteita, lisätä avoimuutta ja selkiyttää omistajuutta.

41.

kaipaa realistisempaa suhtautumista niitä maita koskevien hallinnollisten seuraamusten käytännön täytäntöönpanoon, jotka eivät noudata yhdessä asetettuja sääntöjä, ja katsoo, että pitäisi keskustella siitä, miten markkinamekanismeja voitaisiin käyttää vaihtoehtona tai lisänä.

42.

korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että vastuusuhteet ovat talouden ohjauksen ja hallinnan yhteydessä selvät kaikilla hallintotasoilla, myös paikallis- ja aluetasolla, koska monissa tapauksissa nimenomaan viimeksi mainitut kantavat vastuun politiikan täytäntöönpanosta eri aloilla, esimerkiksi työllisyyden, sairaanhoidon ja koulutuksen saralla.

43.

pyytää, että komissio kutsuu komitean mukaan valmistelemaan valkoista kirjaa, jossa käsitellään siirtymää talous- ja rahaliiton uudistusten ensimmäisestä vaiheesta toiseen vaiheeseen.

44.

korostaa, että rahaliiton syventämiseen tähtäävissä toimissa on myös tärkeää ottaa huomioon se, miten ne vaikuttavat euroalueeseen kuuluvien ja kuulumattomien maiden suhteisiin. Lisäksi ehdotuksista on käytävä selvästi ilmi, mitkä niistä koskevat kaikkia jäsenvaltioita ja mitkä taas pelkästään euroalueen maita.

45.

vaatii, että kaikki talous- ja rahaliiton viimeistelyyn liittyvät toimenpiteet toteutetaan niin avoimesti kuin suinkin mahdollista, jotta ei etäännytetä niitä jäsenvaltioita, joissa euro ei vielä ole käytössä, ja jotta vältytään kahden nopeuden Euroopalta.