52014PC0265

PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Ajoverkkokalastusta on perinteisesti harjoitettu verkoilla, joiden pituus on rajoitettu ja silmäkoko suhteellisen pieni, enimmäkseen rannikkovesissä elävien tai niiden kautta vaeltavien pieni- ja keskikokoisten pelagisten lajien pyytämiseen. Suurempia ongelmia alkoi ilmaantua 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla, kun alettiin käyttää suuren silmäkoon ajoverkkoja, joiden pituus on kymmeniä kilometrejä. Suuret ajoverkot lisäsivät merkittävästi suojeltujen lajien, erityisesti valaiden, merikilpikonnien ja haiden, tahatonta kuolevuutta, ja seurauksena oli kansainvälisellä tasolla huoli ajoverkkojen ympäristövaikutuksista.

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksyttyä päätöslauselmat[1], joissa vaadittiin suurten pelagisten ajoverkkojen[2] käytön lopettamista avomerikalastuksessa, EU laati 1990-luvun alussa ajoverkkokalastusta koskevan lainsäädännön.

Tämän seurauksena yli 2,5 kilometrin pituisten ajoverkkojen pitäminen aluksella ja käyttö on ollut kesäkuusta 1992 kiellettyä EU:ssa (ei kuitenkaan Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla). Vuodesta 2002 ovat olleet kiellettyjä silmäkoosta riippumatta kaikki ajoverkot, jotka on tarkoitettu neuvoston asetuksen (EY) N:o 894/97 liitteessä VIII lueteltujen lajien (kielletyt lajit) pyyntiin. Myös ajoverkolla pyydettyjen, luettelossa VIII lueteltujen lajien purkaminen aluksesta on kiellettyä. Lisäksi 1. tammikuuta 2008 alkaen kaikenlaisten ajoverkkojen pitäminen aluksella ja käyttö on ollut kiellettyä Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla.

EU:n nykyinen ajoverkkoja koskeva lainsäädäntökehys on kuitenkin osoittautunut puutteelliseksi, sillä sovellettavia sääntöjä on helppo kiertää. EU:lla ei ole sääntöjä pyydysten ominaisuuksista (enimmäissilmäkoko, langan enimmäispaksuus, pauloitusmitoitus jne.) eikä pyydyksen käytöstä (enimmäisetäisyys rannikosta, vedessäpitoaika, kalastuskausi jne.), ja aluksella on mahdollista pitää muita pyydyksiä. Yhdessä nämä seikat ovat luoneet tilanteen, jossa kalastajat voivat käyttää ajoverkkoja laittomasti pyytääkseen lajeja, joiden pyytäminen ajoverkolla on kielletty, ja ilmoittaa ne pyydetyiksi jollain toisella pyydyksellä (esimerkiksi pitkälläsiimalla).

Huolimatta kyseisistä ajoverkkosäännöksistä ajoverkkojen laittomasta käytöstä EU:n vesillä raportoidaan edelleen. Jäsenvaltion vakavaa sääntöjen noudattamatta jättämistä on myös käsitelty kahdessa Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossa: Ranskaa vastaan asioissa (C-556/07; C-479/07) ja Italiaa vastaan asiassa (C-249/08).

Valvonta- ja täytäntöönpanotoimet eivät ole tuottaneet edellytettyä tulosta, sillä toiminnan pienimuotoisuuden vuoksi on helppo mukauttaa sitä ja löytää keinoja tarkastusten välttämiseksi. Pienet ajoverkot ovat edelleen sallittuja, ja EU:n lainsäädännön porsaanreiät helpottavat niiden laitonta käyttöä. Tämän vuoksi valvontaviranomaisten on äärimmäisen vaikeaa saada vankkaa näyttöä laittomasta toiminnasta ja panna sääntöjä täytäntöön.

Edellä kerrotun perusteella on selvää, että kyseisen pyyntivälineen käyttö antaa edelleen aihetta vakavaan huoleen ympäristön ja säilyttämisen näkökulmasta.

Jotta tilanne saataisiin korjattua ja täytettäisiin ajoverkkokalastuksen asianmukaista säätelyä koskevat EU:n kansainväliset velvoitteet, nyt ehdotettavassa asetuksessa säädetään ennalta varautuvan lähestymistavan pohjalta täyskiellosta, jota sovelletaan kaikenlaisten ajoverkkojen ottamiseen alukselle ja käyttöön EU:n kaikilla vesialueilla 1. tammikuuta 2015 alkaen. Siinä myös esitetään kyseisen pyyntivälineen tarkistettu ja aiempaa kattavampi määritelmä, jotta kaikki mahdollisuudet sääntöjen kiertämiseen saataisiin poistettua.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

On suoritettu vaikutusten arviointi, jossa otettiin huomioon eri lähteisiin eli internet-pohjaiseen julkiseen kuulemiseen, kahteen koordinoituun selvitykseen[3], jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin ja vaikutusten arvioinnin ohjausryhmän huomautuksiin perustuvat tiedot.

Vaikutusten arvioinnissa selvitettiin seuraavia toimintavaihtoehtoja: 1) tilanne säilytetään ennallaan, 2) teknisiä ja/tai valvontatoimenpiteitä koskevat toimet valvottavuuden ja ympäristömyötäisyyden lisäämiseksi, 3) ajoverkkokalastuksen valikoiva kielto; sitä sovellettaisiin kalastukseen, jonka on todettu olevan kaikkein haitallisinta tiukasti suojelluille lajeille ja/tai jonka yhteydessä ei voida välttää kiellettyjen lajien pyyntiä sivusaaliina, 4) ajoverkkokalastuksen täyskielto.

Jäsenvaltiot ovat kuitenkin seuranneet ajoverkkokalastusta niukasti tai eivät ole seuranneet sitä lainkaan joko valvontamielessä tai tieteellisiä tarkoituksia varten, ja lisäksi otoksen koko mainituissa kahdessa selvityksessä oli pieni. Näistä syistä oli äärimmäisen vaikeaa luoda kokonaiskuvaa nykyisin harjoitettavasta kalastuksesta ja sen tosiasiallisista ympäristövaikutuksista, ja tästä syystä eri toimintavaihtoehtojen vaikutuksia ei voitu arvioida indikaattoreihin perustuvalla analyysillä.

Vaihtoehto 4 on katsottu vaihtoehtoja 1, 2 ja 3 paremmaksi, koska se täyttää kattavimmin olennaisuus-, vaikuttavuus-, tehokkuus- ja johdonmukaisuuskriteerit ja koska sillä myös saavutetaan parhaat tulokset ympäristövaikutusten sekä hallinnollisen taakan vähentämisen osalta. Vaihtoehtoa 4 kannatti yli 52 prosenttia vastaajista julkisessa kuulemisessa, johon osallistui kalastajajärjestöjä ja valtiosta riippumattomia järjestöjä. Niinpä soveltuvimmaksi on katsottu vaihtoehto 4: Sen perustana on ennalta varautumisen periaatteen soveltaminen sellaiseen kalastukseen, johon saattaa sisältyä suuri riski tiukasti suojeltujen lajien tahattomista saaliista ja jota jäsenvaltiot seuraavat huonosti tai jota ne eivät seuraa lainkaan.

Suurin osa todetusta ajoverkkokalastuksesta on kausiluonteista, ja sitä harjoittavat laivastot koostuvat monitoimialuksista, joita on yhteensä vähintään 840 laajalle alueella hajaantuneena (poisluettuna Itämeri). Ajoverkkokalastusta harjoittavista kalastajista useimmat harjoittavat sitä vain muutamana kuukautena vuodessa, ja muutamat kalastajat käyttävät ajoverkkoa vähemmän kuin puoli kuukautta vuodessa. Niinpä ajoverkkokalastuksen täyskiellon ei odoteta vähentävän vastaavasti kalastajien määrää, sillä nämä jatkavat toimintaansa käyttäen kalastuslisenssissään jo sallittuja muita pyydyksiä. Vaikutusten arviointia varten kerättyjen tietojen perusteella kyseisen pyydyksen taloudellinen suorituskyky ja sen merkitys yksittäisille aluksille ja laivastoille vaihtelee suuresti mutta kansallisella tasolla jää kuitenkin vähäiseksi. Niiden laivastojen osalta, joista tietoja on saatavilla, Yhdistyneessä kuningaskunnassa pienten ajoverkkojen osuus oli vuonna 2011 puretuista saaliista 0,14 prosenttia (noin 250 alusta). Italiassa toimintaa harjoittavia aluksia on vähemmän, noin 100, ja ajoverkkojen taloudellinen merkitys kansallisella tasolla on vähäinen (arvo 0,8 prosenttia ja puretun saaliin paino 1,3 prosenttia), vaikka purettujen saaliiden arvo oli noin 20–55 prosenttia kyseisten alusten liikevaihdosta (yhdellä aluksella jopa 90 prosenttia). Ajoverkkojen käytöllä saatu voitto vaihteli kuitenkin suuresti eli 1 prosentista 54 prosenttiin kyseisten alusten liikevaihdosta ja oli kaikkien Italian ajoverkkokalastusten osalta keskimäärin 22 prosenttia. Vaikka ei voida sulkea pois, että kielto voi vaikuttaa joihinkin edellä mainittua kalastusta harjoittavista aluksista, voidaan kiellon sosioekonomisten vaikutusten katsoa olevan kokonaisuudessaan merkityksettömiä kansallisella ja subregionaalisella tasolla.

3.           EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

· Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Otetaan käyttöön kaikkiin EU:n vesialueisiin ja kaikkiin EU:n aluksiin 1. tammikuuta 2015 alkaen sovellettava, kaikenlaisten ajoverkkojen ottamista alukselle ja käyttöä koskeva täyskielto. Otetaan käyttöön tarkistettu ja nykyistä kattavampi ajoverkkojen määritelmä, jotta saadaan poistettua kaikki nykyiseen lainsäädäntöön sisältyvät mahdollisuudet sääntöjen kiertämiseen.

· Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohta.

· Toissijaisuusperiaate

Ehdotus kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

· Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on tarpeellinen ja asianmukainen ekosysteemilähtöisen lähestymistavan soveltamiseksi kalastuksenhoitoon. Tässä ehdotuksessa ei Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ylitetä sitä, mikä on tarpeen asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

· Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus.

Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavasta syystä: säädöksellä kumotaan ja muutetaan voimassa olevia asetuksia, jotka on muutettava toisella asetuksella.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Tästä toimenpiteestä ei aiheudu unionille lisämenoja.

2014/0138 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

ajoverkkokalastuksen kieltämisestä, neuvoston asetusten (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 812/2004, (EY) N:o 2187/2005 ja (EY) N:o 1967/2006 muuttamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 894/97 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[4],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)       Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013[5] vahvistetaan hallinnolliset puitteet meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiselle ja niitä hyödyntävän kalastuksen hoidolle.

(2)       Meren elollisten luonnonvarojen hyödyntämisen olisi perustuttava ennalta varautuvaan lähestymistapaa, joka ei perustu pelkästään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun ennalta varautumisen periaatteeseen vaan myös Yhdistyneiden Kansakuntien kalakantasopimuksen[6] ja erityisesti sen 6 artiklan mukaisiin unionin kansainvälisiin sitoumuksiin sekä parhaaseen käytettävissä olevaan tieteelliseen näyttöön.

(3)       Yhteisen kalastuspolitiikan olisi edistettävä meriympäristön suojelua, kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien lajien kestävää hoitoa ja erityisesti ympäristön hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2020 mennessä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY[7] 1 artiklan 1 kohdassa säädetään.

(4)       Kun oli tuotu esiin huoli suojeltujen lajien hyvin suurta tahatonta kuolevuutta aiheuttaneiden suurten, yli 2,5 kilometrin pituisten ajoverkkojen ympäristövaikutuksista, kyseisten pyydysten käytön lopettamista vaadittiin useissa Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmissa (44/225 (22.12.1989), 45/197 (21.12.1990) ja 46/215 (20.12.1991)[8].

(5)       Vastaavasti neuvoston asetuksessa (EY) N:o 894/97[9] vahvistetaan hallinnolliset puitteet kalavarojen säilyttämiselle teknisillä toimenpiteillä, joilla rajoitetaan yleisesti ajoverkkojen kokonaispituus 2,5 kilometriin sekä kielletään tiettyjen lajien pyytämiseen tarkoitettujen ajoverkkojen käyttö ja pitäminen aluksella.

(6)       Lisäksi neuvoston asetuksella (EY) N:o 2187/2005[10] kielletään ajoverkkojen käyttö tai pitäminen aluksella 1 päivästä tammikuuta 2008 Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla.

(7)       Luonnonvarojen säilyttämistä koskevat edellä mainittujen unionin ajoverkkosääntöjen tavoitteet, jotka liittyvät suojeltujen lajien tahattomaan kuolevuuteen, ovat edelleen voimassa ja niitä olisi tiukennettava.

(8)       Ajoverkkojen määritelmää olisi tarkennettava selkeyden vuoksi ja sen vuoksi, että jäsenvaltiot ymmärtäisivät ajoverkkoja koskevat säännöt ja panisivat ne täytäntöön yhtenäisellä tavalla.

(9)       Lisäksi on tarpeen laajentaa kyseistä määritelmää niin, että se kattaa kaikki uudet viime aikoina määritellyt ajoverkkotyypit tiettyihin kalastuksiin kehitettyjä ajoverkkoja lukuun ottamatta. On erityisen tärkeää kattaa määritelmällä pyydykset, jotka, ajoverkoista poiketen, muodostuvat kahdesta tai useammasta havasseinästä, jotka on kiinnitetty samansuuntaisesti yhteen tai useampaan yläpaulaan, mutta joita käytetään lähellä pintaa ajoverkkojen tapaan ja jotka vaikuttavat samalla tavoin meren luonnonvaroihin ja joita sen vuoksi olisi säänneltävä ajoverkkojen kanssa yhtenäisellä tavalla.

(10)     On ilmennyt, että nykyinen ajoverkkoja koskeva unionin lainsäädäntökehys on puutteellinen, että siinä on sääntöjen kiertämisen mahdollistavia aukkoja ja ettei se riitä poistamaan kyseisen pyyntivälineen osalta huolta kalavarojen säilyttämisestä.

(11)     Ajoverkkokalastusta harjoittaa määrittelemätön määrä pieniä monitoimikalastusaluksia, joista suuri enemmistö toimii kaiken säännöllisen tieteellisen seurannan ja valvonnan ulottumattomissa. Koska kyseinen kalastus on pienimuotoista ja välttyy sen vuoksi helposti joutumasta seurannan kohteeksi, valvonta- ja täytäntöönpanotoimet eivät ole johtaneet tarvittaviin tuloksiin meren luonnonvarojen, ja erityisesti tiettyjen suojeltujen lajien, säilyttämisen kannalta.

(12)     Unionin kalastusalusten harjoittamasta laittomasta ja etenkin asetuksen (EY) N:o 847/97 liitteessä VIII lueteltuihin lajeihin kohdistuvasta ajoverkkokalastuksesta raportoidaan jatkuvasti, ja se on herättänyt arvostelua siitä, kuinka unioni täyttää asiassa sovellettavat kansainväliset velvoitteet.

(13)     Lähellä veden pintaa tai aivan pinnassa tapahtuvaan ajoverkkokalastukseen liittyy edelleen suurta huolta siitä, että sivusaaliiksi joutuu ilman kautta hengittäviä eläimiä kuten merinisäkkäitä, merikilpikonnia ja merilintuja, jotka unionin lainsäädännössä luokitellaan useimmiten tiukasti suojelluiksi.

(14)     Lisäksi neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi)[11] nojalla perustetut seuranta- ja raportointijärjestelmät ovat osoittautuneet huonosti toimiviksi ihmisen toimintaan liittyvistä syistä johtuvien tiukasti suojeltujen lajien kuolemien tunnistamista ja niistä raportoimista ajatellen.

(15)     Kalastuksenhoitoon sovellettava ekosysteemilähtöinen lähestymistapa edellyttää, että kalastuksesta meriekosysteemeihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset minimoidaan ja tahattomat saaliit vältetään tai saadaan mahdollisimman pieniksi.

(16)     Edellä esitetyistä syistä sekä kyseisestä pyyntivälineestä jatkuvasti aiheutuvien säilyttämisnäkökohtiin liittyvien huolenaiheiden poistamiseksi asianmukaisesti ja ympäristö- ja valvontatavoitteiden toteuttamiseksi vaikuttavalla ja tehokkaalla tavalla kuitenkin siten, että sosioekonomiset vaikutukset jäävät mahdollisimman pieniksi, on tarpeen ottaa käyttöön kaikenlaisten ajoverkkojen käytön täyskielto kaikilla unionin vesialueilla ja kaikille unionin aluksille riippumatta siitä, toimivatko ne unionin vesillä vai niiden ulkopuolella, sekä kaikille unionin vesillä toimiville unionin ulkopuolisille aluksille.

(17)     Unionin lainsäädännön selkeyttämiseksi on myös tarpeen poistaa kaikki muut ajoverkkoja koskevat säännökset muuttamalla neuvoston asetusta (EY) N:o 850/98[12], asetusta (EY) N:o 812/2004, asetusta (EY) N:o 2187/2005 ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1967/2006[13] ja kumoamalla asetus (EY) N:o 894/97.

(18)     Pienillä ajoverkoilla kalastavat alukset saattavat tarvita hieman aikaa mukautuakseen uuteen tilanteeseen, ja sen vuoksi tarvitaan siirtymäaika. Siksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 1 artiklan 2 kohdan mukaisella yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalalla tapahtuvaan kalastukseen.

2 artikla

Määritelmä

1.           Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan määritelmiä.

2.           Lisäksi ”ajoverkolla” tarkoitetaan verkkoa, joka muodostuu yhdestä tai useammasta havasseinästä, jotka on kiinnitetty samansuuntaisesti yhteen tai useampaan yläpaulaan, ja joka pysyy kellukkeiden avulla pinnan tuntumassa tai tietyllä etäisyydellä sen alapuolella ja joka ajelehtii virtausten mukana joko irrallisena tai sen aluksen mukana, johon se on kiinnitetty. Siinä voi olla laitteita, joilla pyritään vakauttamaan verkkoa tai rajoittamaan sen ajelehtimista, kuten ajoankkuri tai verkon yhteen päähän kiinnitetty pohja-ankkuri.

3 artikla

Ajoverkkokielto

Kielletään

a)      kaikkien meren elollisten luonnonvarojen pyytäminen ajoverkoilla, ja

b)      kaikenlaisten ajoverkkojen pitäminen kalastusaluksilla.

4 artikla

Muutokset asiaa koskeviin asetuksiin

1.           Poistetaan asetuksen (EY) N:o 850/98 20 artiklan 3 kohta.

2.           Muutetaan asetus (EY) N:o 812/2004 seuraavasti:

a)      Poistetaan 1a artikla.

b)      Poistetaan liitteessä I olevan A kohdan b alakohta ja E kohdan b alakohta.

c)      Poistetaan liitteessä III oleva D kohta.

3.           Poistetaan asetuksen (EY) N:o 2187/2005 2 artiklan o alakohta, 9 artikla ja 10 artikla.

4.           Poistetaan asetuksen (EY) N:o 1967/2006 liitteessä II olevasta 1 kohdasta sanat ”ja ajoverkkojen”.

5 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 894/97.

6 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

[1]               Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmat 44/225 (22.12.1989), 45/197 (21.12.1990), 46/215 (20.12.1991).

[2]               Wellingtonin yleissopimuksessa suuret ajoverkot määriteltiin verkoiksi, joiden pituus on yli 2,5 km, (yleissopimus pitkien ajoverkkojen käytön kieltämisestä kalastuksessa Eteläisellä Tyynellämerellä, Wellington, 24.11.1989; tuli voimaan 17.5.1991).   http://www.mfe.govt.nz/laws/meas/wellington.html;  http://www.jus.uio.no/english/ services/library/treaties/08/8-02/large-driftnets.xml.

[3]               MAREA-erillissopimus 8 (SI2.646130). Identification and characterization of the small scale driftnet fisheries in the Mediterranean (DriftMed).

                Erillissopimus 5 (SI2.650655). Study in support of the review of the EU regime on the small-scale driftnet fisheries.

[4]               EUVL C , , s. .

[5]               Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

[6]               EYVL L 189, 3.7.1998, s. 16.

[7]              Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

[8]               Suurilla pelagisilla ajoverkoilla harjoitettavaa kalastusta ja sen vaikutuksia merten ja valtamerten elollisiin luonnonvaroihin koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/44/225, hyväksytty 22 päivänä joulukuuta 1989, s. 147. Suurilla pelagisilla ajoverkoilla harjoitettavaa kalastusta ja sen vaikutuksia merten ja valtamerten elollisiin luonnonvaroihin koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/45/197, hyväksytty 21 päivänä joulukuuta 1990, s. 123. Suurilla pelagisilla ajoverkoilla harjoitettavaa kalastusta ja sen vaikutuksia merten ja valtamerten elollisiin luonnonvaroihin koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/46/215, hyväksytty 20 päivänä joulukuuta 1991, s. 147.

[9]               Neuvoston asetus (EY) N:o 894/97, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1997, tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä (EYVL L 132, 23.5.1997, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1239/98.

[10]               Neuvoston asetus (EY) N:o 2187/2005, annettu 21 päivänä joulukuuta 2005, kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla (EUVL L 349, 31.12.2005, s. 1).

[11]               Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

[12]               Neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30 päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla (EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1).

[13]             Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11).