9.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 289/40

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Pakistanista,

—

ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan sekä vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan,

—

ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

—

ottaa huomioon uskonnon- ja uskonvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportit,

—

ottaa huomioon tuomareiden ja asianajajien riippumattomuutta tutkivan YK:n erityisraportoijan Gabriela Knaulin 4. huhtikuuta 2013 julkaistun raportin, joka laadittiin hänen palattuaan Pakistaniin 19.–29. toukokuuta 2012 tekemältään matkalta,

—

ottaa huomioon vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman (1), jossa tuomitaan kristittyjen ja muiden uskonnollisten vähemmistöjen vainoaminen,

—

ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi (2),

—

ottaa huomioon maaliskuussa 2012 hyväksytyn EU:n ja Pakistanin viisivuotisen toimintasuunnitelman, joka sisältää sellaisia painopisteitä kuin hyvä hallintotapa ja ihmisoikeusvuoropuhelu, sekä siihen läheisesti liittyvän, 25. maaliskuuta 2014 käydyn EU:n ja Pakistanin toisen strategisen vuoropuhelun,

—

ottaa huomioon Pakistanista 11. maaliskuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät (3), joissa toistetaan ihmisoikeuksien edistämistä ja kunnioittamista koskevat EU:n odotukset ja tuomitaan kaikenlainen, myös uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuva, väkivalta,

—

ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon edustajan 18. lokakuuta 2014 antaman julkilausuman Lahoren ylioikeuden päätöksestä pitää voimassa Asia Bibin tuomio Pakistanissa,

—

ottaa huomioon EU:n Pakistanin-edustuston 29. lokakuuta 2014 antaman lehdistötiedotteen ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan 26.–29. lokakuuta 2014 tekemän Pakistanin-vierailun johdosta,

—

ottaa huomioon Pakistanin alueellisesta roolista ja poliittisista suhteista EU:n kanssa 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.

toteaa, että kristitty punjabilaisnainen Asia Bibi pidätettiin vuonna 2009 ja tuomittiin kuolemaan vuonna 2010 jumalanpilkasta Pakistanin rikoslain 295 C pykälän nojalla; toteaa, että Lahoren ylioikeus hylkäsi Asia Bibin valituksen 16. lokakuuta 2014 ja piti tuomion voimassa; toteaa, että vastaaja haki päätökseen muutosta 24. marraskuuta 2014 korkeimmassa oikeudessa, mutta asian käsittely voi kestää vuosia; toteaa, että Pakistanin presidentti voi armahduksellaan vielä kumota Lahoren ylioikeuden päätöksen ja armahtaa Asia Bibin;

B.

ottaa huomioon, että väkijoukko pahoinpiteli 7. marraskuuta 2014 kristityn pariskunnan, Shama Bibin ja Shahbaz Masihin, syyttäen heitä Koraanin sivujen polttamisesta Itä-Pakistanissa; toteaa, että heidän ruumiinsa poltettiin tiilten valmistukseen käytettävässä uunissa ja joidenkin tietojen mukaan he olivat vielä elossa, kun heidät heitettiin sinne;

C.

panee merkille, että pakistanilaisille on viime aikoina langetettu useita kuolemantuomioita jumalanpilkkalainsäädännön rikkomisesta, ja toteaa, että tällaisen tuomion ovat saaneet esimerkiksi kristitty Sawan Masih, jonka väitetään loukanneen profeetta Muhammedia keskustelussa, ja kristitty pariskunta Shafqat Emmanuel ja Shagufta Kausar, joiden väitetään loukanneen Muhammedia tekstiviestissä;

D.

toteaa, että ihmisoikeusaktivisti ja lakimies Rashid Rehman murhattiin 7. toukokuuta 2014; toteaa, että Rehmania oli tätä ennen uhkailtu viikkojen ajan hänen puolustettuaan luennoitsijaa, jota uhkasi syyte Pakistanin jumalanpilkkalainsäädännön nojalla;

E.

ottaa huomioon, että lokakuussa 2014 vanginvartija ampui ja haavoitti pakistanilaista alkuperää olevaa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaista Mohammad Asgaria, joka oli vangittu jumalanpilkasta Pakistanissa, vaikka hänet oli diagnosoitu mielisairaaksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa; toteaa, että maakunnan viranomaiset ovat pidättäneet hänen päällekarkaajansa ja asettaneet tämän syytteeseen murhayrityksestä ja että kahdeksan muuta vanginvartijaa on pidätetty virasta;

F.

panee merkille, että 5. marraskuuta 2014 kuulustelua suorittava poliisi surmasi 45-vuotiaan šiiamuslimin Tufail Haiderin ja että poliisi väitti myöhemmin Haiderin esittäneen halventavia huomautuksia ”profeetta Muhammedin seuralaisista”;

G.

ottaa huomioon, että tietojen mukaan Pakistanissa syytettiin vuoden 1987 ja lokakuun 2014 välisenä aikana jumalanpilkasta yhteensä 1 438:aa ihmistä, joista 633 on muslimeja, 494 ahmadiyya-muslimeja, 187 kristittyjä ja 21 hinduja; toteaa, että vuodesta 1990 lähtien vähintään 60 on kuollut joukkoväkivallan uhreina jumalanpilkkaan liittyvissä tapauksissa;

H.

ottaa huomioon, että vankilassa on parhaillaan useita kymmeniä ihmisiä – muslimeja, hinduja, kristittyjä ja muita – jumalanpilkkasyytteiden perusteella; toteaa, että jumalanpilkasta langetettuja kuolemantuomioita ei toistaiseksi ole pantu täytäntöön, mutta useat syytetyt ovat kuolleet joukkoväkivallan uhreina; toteaa, että Pakistanin oikeusjärjestelmään kohdistuu tiettyjen uskonnollisten johtajien taholta valtavaa painostusta, jotta se pitäisi voimassa ja panisi täytäntöön kuolemantuomiot, jotka yleensä langetetaan alemman oikeusasteen tuomioistuimissa; huomauttaa, että oikeuskäsittelyt kestävät usein vuosikausia ja niillä on tuhoisa vaikutus viattomiin pakistanilaisiin sekä heidän perheisiinsä ja yhteisöihinsä;

I.

ottaa huomioon, että Pakistanin jumalanpilkkalainsäädännön vuoksi uskonnollisten vähemmistöjen on vaarallista ilmaista itseään vapaasti tai harjoittaa avoimesti uskonnollista toimintaa; toteaa, että tämän lainsäädännön laajamittaisesta väärinkäytöstä on olemassa runsaasti tietoa; toteaa, että se on kylvänyt Pakistanin yhteiskuntaan pelkoa sen sijaan, että sillä suojeltaisiin uskonnollisia yhteisöjä; huomauttaa, että kaikki yritykset uudistaa lainsäädäntöä tai sen soveltamista ovat kariutuneet uhkauksiin ja tappoihin; toteaa, että yrityksiin keskustella näistä kysymyksissä tiedotusvälineissä – niin verkossa kuin muutenkin – vastataan usein uhkailulla ja häirinnällä, myös viranomaisten taholta;

J.

ottaa huomioon, että Pakistanilla on tärkeä rooli vakauden lujittajana Etelä-Aasiassa ja että sen voitaisiin odottaa näyttävän esimerkkiä oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien vahvistamisessa;

K.

toteaa, että Pakistan ratifioi äskettäin seitsemän yhdeksästä merkittävimmästä kansainvälisestä ihmisoikeussopimuksesta ja että näihin sisältyvät kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen YK:n yleissopimus, joihin sisältyy useita määräyksiä oikeudenkäytöstä, oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, yhdenvertaisuudesta lain edessä ja syrjimättömyydestä;

L.

ottaa huomioon, että Pakistania on pyydetty YK:n ihmisoikeusmekanismien välityksellä kumoamaan jumalanpilkkalainsäädäntö tai vähintäänkin ottamaan välittömästi käyttöön suojatoimia, joilla estetään lainsäädännön väärinkäyttö usein uskonnollisiin vähemmistöyhteisöihin kuuluvien kansalaisten vainoamiseksi;

M.

ottaa huomioon, että EU ja Pakistan ovat syventäneet ja laajentaneet kahdenvälisiä suhteitaan, mistä esimerkkinä mainittakoon helmikuussa 2012 käynnistetty viisivuotinen toimintasuunnitelma ja maaliskuussa 2014 käyty EU:n ja Pakistanin välinen toinen strateginen vuoropuhelu; ottaa huomioon, että EU:n ja Pakistanin viisivuotisen toimintasuunnitelman tarkoituksena on kehittää strateginen suhde ja muodostaa rauhan- ja kehityskumppanuus, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin;

N.

toteaa, että Pakistan tuli GSP+-menettelyn edunsaajaksi ensimmäisen kerran 1. tammikuuta 2014; ottaa huomioon, että tämän menettelyn olisi tarjottava vahva kannustin keskeisten ihmisoikeuksien ja työelämän oikeuksien, ympäristön ja hyvän hallinnon periaatteiden kunnioittamiseen;

1.

on syvästi huolissaan ja surullinen Lahoren ylioikeuden 16. lokakuuta 2014 tekemästä päätöksestä pitää voimassa Asia Bibille jumalanpilkasta langetettu kuolemantuomio; pyytää korkeinta oikeutta aloittamaan tapausta koskevan käsittelynsä pikaisesti ja viipymättä sekä puolustamaan ratkaisussaan oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksien täysimääräistä kunnioittamista;

2.

pyytää Pakistanin tuomioistuimia myös käsittelemään pikaisesti uudelleen kuolemantuomiot, joita on langetettu Sawan Masihille, Mohammad Asgarille ja Shafqat Emmanuelille sekä tämän vaimolle Shagufta Kausarille ja ylipäätään kaikille niille muille pakistanilaisille, jotka tällä hetkellä odottavat heille jumalanpilkkalainsäädännön väitetystä rikkomisesta langetetun kuolemantuomion täytäntöönpanoa;

3.

tuomitsee jyrkästi Shama Bibin ja Shahbaz Masihin murhat ja ilmaisee surunvalittelunsa heidän omaisilleen sekä kaikkien niiden viattomien uhrien omaisille, jotka on murhattu jumalanpilkkalainsäädännön takia Pakistanissa; kehottaa saattamaan tällaisiin tekoihin syyllistyneet oikeuden eteen; panee merkille Punjabin hallituksen päätöksen perustaa komitea nopeuttamaan Shama Bibin ja Shahbaz Masihin murhien tutkintaa ja määrätä lisäpoliisivoimia maakunnan kristittyjen asuinalueiden suojelemiseksi; korostaa kuitenkin, että on välttämätöntä tehdä loppu rankaisemattomuuden ilmapiiristä ja toteuttaa laajempia uudistuksia, jotta voidaan puuttua uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuvaan väkivaltaan, joka on edelleen yleistä Pakistanissa;

4.

on syvästi huolissaan siitä, että kiistelty jumalanpilkkalainsäädäntö on avointa väärinkäytöksille, jotka saattavat vaikuttaa kaikkien uskontokuntien edustajiin Pakistanissa; on erityisen huolestunut siitä, että jumalanpilkkalainsäädäntöä käytetään Pakistanissa yhä useammin haavoittuvassa asemassa olevia vähemmistöryhmiä, kuten ahmadiyya-muslimeja ja kristittyjä, vastaan, ja huomauttaa, että edesmennyt ministeri Shahbaz Bhatti, edesmennyt kuvernööri Salman Taseer ja Rashid Rehman vastustivat julkisesti tätä lainsäädäntöä, mutta heidät tapettiin siksi, että he ottivat kantaa uskonnollisen suvaitsevaisuuden puolesta;

5.

kehottaa Pakistanin hallitusta tarkastelemaan perusteellisesti jumalanpilkkalainsäädäntöä ja sen nykyistä soveltamista ja erityisesti rikoslain 295 B ja C pykälää, joiden mukaan väitetystä jumalanpilkasta määrätään ehdoton elinikäinen vankeusrangaistus (295 B ja C pykälä) tai jopa kuolemantuomio (295 C pykälä), jotta tämä lainsäädäntö kumottaisiin; pyytää Pakistanin hallitusta lakkauttamaan kuolemanrangaistuksen, myös jumalanpilkan tai uskostaluopumisen tapauksessa, ja ottamaan käyttöön suojatoimia, joilla estetään jumalanpilkkaa tai uskostaluopumista koskevan lainsäädännön väärinkäyttö;

6.

pyytää Pakistanin viranomaisia takaamaan tuomioistuinten riippumattomuuden, oikeusvaltioperiaatteen ja oikeudenmukaisen menettelyn oikeudenkäyntejä koskevien kansainvälisten vaatimusten mukaisesti sekä ottamaan huomioon myös tuomareiden ja asianajajien riippumattomuutta tutkivan YK:n erityisraportoijan viimeaikaiset suositukset; kehottaa Pakistanin viranomaisia myös antamaan riittävää suojelua kaikille jumalanpilkkaoikeudenkäyntien osapuolille, suojaamaan tuomareita ulkoiselta painostukselta, suojelemaan syytettyjä ja heidän perheitään ja yhteisöjään joukkoväkivallalta sekä tarjoamaan apua niille, jotka on vapautettu syytteistä mutta eivät voi palata kotipaikkakunnalleen;

7.

muistuttaa, että Pakistanin perustuslaki takaa uskonnonvapauden ja vähemmistöjen oikeudet; pitää tervetulleina toimenpiteitä, joita Pakistanin hallitus on toteuttanut uskonnollisten vähemmistöjen hyväksi marraskuusta 2008 lähtien, kuten viiden prosentin kiintiön käyttöönottoa vähemmistöille liittovaltion työpaikoissa, muiden kuin muslimien juhlapyhien tunnustamista ja kansallisten vähemmistöjen päivän julistamista;

8.

kehottaa Pakistanin hallitusta kuitenkin lisäämään toimiaan uskontojen välisen yhteisymmärryksen edistämiseksi, puuttumaan aktiivisesti yhteiskunnan toimijoiden uskonnolliseen vihamielisyyteen, torjumaan uskonnollista suvaitsemattomuutta, väkivaltaa ja pelottelua sekä toteuttamaan toimia todellista tai miellettyä rankaisemattomuutta vastaan;

9.

tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen väkivallan uskonnollisia yhteisöjä kohtaan sekä kaikenlaisen uskontoon ja uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden; korostaa, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on perusluonteinen ihmisoikeus; korostaa lisäksi, että kaikki pakistanilaiset heidän uskostaan ja uskonnostaan riippumatta ansaitsevat sen, että heitä kunnioitetaan yhdenvertaisesti ja heidän ihmisoikeuksiaan edistetään ja suojellaan;

10.

pyytää ulkosuhdehallintoa ja komissiota käyttämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä, EU:n suuntaviivoihin uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi sisältyvät välineet mukaan luettuina, auttaakseen uskonnollisia yhteisöjä ja painostaakseen Pakistanin hallitusta, jotta se tekisi nykyistä enemmän uskonnollisten vähemmistöjen suojelemiseksi; arvostaa tältä osin ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan Pakistaniin äskettäin tekemää vierailua ja hänen siellä käymiään keskusteluja;

11.

korostaa, että GSP+-aseman myöntäminen on ehdollista ja sen ehtona on muun muassa, että maa ratifioi ja panee täytäntöön yleisestä tullietuusjärjestelmästä annetun uuden perusasetuksen liitteessä VIII mainitut 27 kansainvälistä yleissopimusta, joista suurin osa koskee ihmisoikeuksia, ja toteaa, että EU voi päättää peruuttaa GSP+-menettelyn mukaiset etuudet, jos maa ei täytä sitoumuksiaan;

12.

kehottaa ulkosuhdehallintoa ja komissiota valvomaan tarkasti, täyttääkö Pakistan GSP+-menettelyn mukaiset sitoumuksensa, sekä edistämään ja puolustamaan ihmisoikeuksia Pakistanissa;

13.

kehottaa ulkosuhdehallintoa ja komissiota tekemään yhteistyötä Pakistanin viranomaisten kanssa, jotta jumalanpilkkalainsäädännön soveltamista voidaan uudistaa, esimerkiksi siten, että toteutetaan edellä 6 kohdassa ehdotetut toimenpiteet;

14.

kannustaa Pakistanin hallitusta tekemään yhteistyötä YK:n elinten ja myös uskonnon- ja uskonvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan kanssa, jotta voidaan käsitellä ihmisoikeusongelmia koskevia perusteltuja huolenaiheita;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä Pakistanin hallitukselle ja parlamentille.