52014DC0688

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle kansallisten lausumien laatimista ja käyttöä koskevien, toimielinten välisen työryhmän antamien suositusten hyväksymisestä

Komissio on johdonmukaisesti ja jatkuvasti ottanut käyttöön uusia toimenpiteitä parantaakseen yhdessä jäsenvaltioiden kanssa Euroopan unionin varojen moitteetonta ja tehokasta hallinnointia. Tilanne ei tällä hetkellä kuitenkaan ole täysin tyydyttävä, sillä virhemäärä on yhteistyössä toteutetussa hallinnoinnissa edelleen suuri ja tarvitaan vielä parannuksia.

Kansalliset lausumat ovat osoittautuneet merkittäväksi kysymykseksi sekä Euroopan parlamentille että neuvostolle ja hyvin araksi aiheeksi useimmille jäsenvaltioille. Varainhoitoasetuksen[1] lopullisissa säännöksissä edellytetään, että jäsenvaltioiden elimet, jotka hallinnoivat EU:n varoja, antavat komissiolle (vuodesta 2014 lukien) vuosittain johdon vahvistuslausuman. Varainhoitoasetuksessa säädetään myös, että jäsenvaltiot voivat lisäksi antaa ”asianmukaisella tasolla allekirjoitettuja lausumia”.

Komission näkemyksen mukaan kansalliset lausumat voivat olla osa komission kokonaisarviointia ja -varmistusta edellyttäen, että useat vaatimukset täyttyvät lausumien luotettavuuden ja lisäarvon takaamiseksi. Näin ollen kansallisen lausuman olisi oltava enemmän kuin yhteenveto paikallisen ja kansallisen tason tilintarkastuselinten havainnoista. Lausuman olisi tuotava lisäarvoa lisäämällä varmuutta EU:n varojen hallinnoinnista ja tuomalla esiin poliittisen sitoutumisen moitteettomaan varainhoitoon. Sen antamisajankohta olisi sovitettava EU:n valvonta- ja raportointiaikatauluun, ja sen olisi oltava riittävän läpinäkyvä tietoisuuden lisäämiseksi EU:n varojen valvontajärjestelmistä jäsenvaltioissa.

Parannettu tilintekojärjestelmä, johon kuuluu kansallisten lausumien käyttöönotto, on myös yksi osatekijä kokonaisstrategiassa EU:n varainhoidon parantamiseksi (vrt. vuoden 2012 vastuuvapautta koskevat päätöslauselmat).

Tähän liittyen komissio esitti ajatuksen työryhmän perustamisesta yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa (antamaan suosituksia lausuman rakenteesta ja esittämään sille mallin) ja totesi olevansa valmis tutkimaan parlamentin pyyntöä luoda malli kansallisille johdon vahvistuslausumille, joita jäsenvaltiot antavat asianmukaisella poliittisella tasolla.

Toimielinten välisen työryhmän päätöskokous omistettiin keskustelulle kansallisia lausumia koskevista suosituksista ja niiden hyväksymiselle. Komissio muistuttaa, että lainsäädäntö ei tällä hetkellä velvoita jäsenvaltioita antamaan kansallisia lausumia. Vaikka kansallisten lausumien antaminen on vapaaehtoista, työryhmä esittää kuitenkin konkreettisia kriteerejä, joita voidaan soveltaa käytännössä. Ne ovat riittävän joustavia, että kansallisiin lausumiin liittyvät kansalliset vaatimukset voidaan ottaa huomioon.

Komissio hyväksyy toimielinten välisen työryhmän antamat suositukset ja tukee voimakkaasti kansallisten lausumien käyttöä julkisena tilintekovälineenä kansallisten hallitusten ja kansallisten parlamenttien välillä, koska kansallisilla lausumilla on enemmän merkitystä ja näkyvyyttä ja niillä voidaan paremmin lisätä tietoisuutta EU:n varojen valvontajärjestelmistä jäsenvaltioissa kuin johdon vahvistuslausumilla. Komissio on halukas selvittämään keinoja, joilla näiden kansallisten (poliittisten) lausumien käyttöä voidaan edistää toimielinten välisen työryhmän antamien suositusten hyväksymisen jälkeenkin.

[1]     Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta, EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.

Suositukset vapaaehtoisten kansallisten lausumien laatimisesta ja käytöstä varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdan puitteissa

Johdanto ja soveltamisala

Varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdassa, joka koskee EU:n varojen hallinnointia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus antaa vapaaehtoinen kansallinen lausuma sen lisäksi, että unionin varojen hallinnoinnista ja valvonnasta vastaamaan nimetyt elimet antavat pakollisen johdon vahvistuslausuman.

Euroopan parlamentin esitettyä varainhoitovuoden 2011 vastuuvapautta koskevassa päätöslauselmassa asiaa koskevan pyynnön Euroopan komissio perusti Euroopan parlamentin, neuvoston ja Euroopan komission edustajista muodostuvan työryhmän antamaan käytännön suosituksia niiden jäsenvaltioiden tueksi, jotka pohtivat mahdollisuutta laatia kansallinen lausuma. Tähän asiakirjaan sisältyvät suositukset olisi siis osoitettava jäsenvaltioille, jotka antavat tai haluaisivat antaa varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdan viimeisen alakohdan mukaisen kansallisen lausuman.

Työryhmä kokoontui kahdesti institutionaalisella tasolla ja neljä kertaa teknisellä tasolla. Sen työhön liittyvät asiakirjat on julkaistu seuraavassa osoitteessa: http://ec.europa.eu/budget/biblio/documents/iwgnd/index_en.cfm. Tässä esitetään yhteenveto työryhmän työn tuloksista ja esityksistä.

Samaan aikaan on käynnissä työ johdon vahvistuslausumia koskevien säännösten ja mallien laatimiseksi. Täytäntöönpanoasetusehdotusten odotetaan valmistuvan vuoden 2014 jälkipuoliskolla. Koska johdon vahvistuslausumat ja kansalliset lausumat liittyvät läheisesti toisiinsa, tähän asiakirjaan sisältyviä suosituksia voidaan joutua tarkastelemaan uudelleen, jotta niissä voidaan ottaa huomioon näiden säädösten lopulliset säännökset, kun ne on hyväksytty, ja kansalliset näkökohdat, jos se on tarpeen. Asiakirjan ensimmäisessä osassa esitetään työryhmän suositukset kansallisen lausuman rakenteesta ja sisällöstä sekä muista tärkeistä lausuman käyttöön liittyvistä näkökohdista, kuten siitä, kenelle lausuma osoitetaan ja milloin se annetaan, sekä lausuman julkaisusta ja jatkotoimenpiteistä.

Toisessa osassa esitetään yleiset kriteerit, jotka olisi hyvä ottaa huomioon kansallista lausumaa laadittaessa, jotta siitä olisi enemmän hyötyä niille kansallisille ja/tai eurooppalaisille elimille, joille se osoitetaan.

Kolmannessa ja viimeisessä osassa on esimerkki siitä, mitä kansallinen lausuma voisi sisältää.

Termi ’kansalliset viranomaiset’ kattaa myös kaikki liittovaltiotason, sitä alemman tason tai aluetason viranomaiset (valtiosäännöstä riippuen).

I osa. Suositukset:

Kansallisen lausuman rakenne ja sisältö

Varainhoitoasetuksen 59 artiklalla on otettu käyttöön uusi pakollinen ja kattava raportointiväline – vuotuinen johdon vahvistuslausuma – niitä kansallisia elimiä varten, jotka vastaavat yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin piiriin kuuluvien ohjelmien hallinnoinnista ja valvonnasta.  Varainhoitoasetuksessa kuvaillaan johdon vahvistuslausumien yleiset periaatteet, ja täytäntöönpanosäädöksissä (jotka on määrä hyväksyä vielä vuonna 2014) esitetään näiden lausumien taustatyötä ja -tarkastuksia koskevat säännöt.

Kaksinkertaisen työn ja päällekkäisen raportoinnin välttämiseksi työryhmä suosittelee, että kansalliset lausumat koostuvat seuraavista: 1) johdon vahvistuslausumat liitteineen ja 2) itse kansallinen lausuma, joka on allekirjoitettu asianmukaisella tasolla jäsenvaltiossa. Tämä vastaa 59 artiklan 5 kohdan b alakohdan sanamuotoa. Siinä todetaan, että jäsenvaltiot voivat antaa kansallisia lausumia vuotuisiin johdon vahvistuslausumiin ja niiden liitteisiin sisältyvien tietojen perusteella. Kansallisessa lausumassa voidaan toistaa nämä tiedot suoraan, tai se voi perustua niihin epäsuorasti. Suositukset eivät rajoita jäsenvaltioita mahdollisten kansallisten lisätietovaatimusten suhteen, vaan ne voivat sisällyttää lausumaan lisätietoja, jotka ne katsovat kansallisessa yhteydessä tarpeellisiksi.

Kenen pitäisi allekirjoittaa kansallinen lausuma?

Työryhmä suosittaa, että henkilöllä, joka allekirjoittaa kansallisen lausuman ”asianmukaisella, mielellään poliittisella, tasolla” olisi hyvä olla valtuudet valvoa johdon vahvistuslausuman antavia yksiköitä joko suoraan tai – jos kansallinen lausuma allekirjoitetaan koko hallituksen puolesta – välillisesti. Allekirjoittajan olisi vahvistettava johdon antama vahvistus ja selvitykset, ja sen lisäksi hänellä olisi oltava siinä tapauksessa, että raportoidaan puutteista, jotka vaativat korjaavia toimia, valtuudet käynnistää prosesseja tai tehdä päätöksiä, joilla kyseisten toimien toteuttamista helpotetaan tai ne mahdollistetaan, ja valtuudet panna kyseiset toimet täytäntöön.

Jäsenvaltioiden valtiosääntövaatimuksista, tehtävistä ja vastuuvelvollisuusrakenteista riippuen voidaan vaihtoehtoisesti soveltaa toisenlaisia lähestymistapoja.

Kenelle kansallinen lausuma pitäisi osoittaa?

Kansalliset toimeenpanovaltaa käyttävät vaaleilla valitut luottamushenkilöt eivät ole vastuussa komissiolle vaan kansalliselle tai alueelliselle lakia säätävälle elimelle kunkin jäsenvaltion poliittisista rakenteista riippuen. Näin ollen työryhmä suosittelee, että lausumat osoitetaan relevantille lakia säätävälle tasolle ja niistä keskustellaan ja/tai niiden jatkotoimenpiteet toteutetaan tällä tasolla. Näin voitaisiin tehdä esimerkiksi antamalla kansallinen lausuma kansallisessa säädöksessä tai vaihtoehtoisesti ylimmän tilintarkastuselimen kertomuksessa tai lausunnossa, jonka jälkeen käynnistyy keskustelu asianomaisella käsittelyfoorumilla.  Komissiolle pitäisi lähettää lausumien jäljennös.

Koska kansallinen lausuma pitäisi antaa?

Jotta kansallisesta lausumasta olisi mahdollisimman paljon hyötyä varmistus- ja vastuuketjun vahvistamisessa, se oli hyvä antaa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun varainhoitoasetuksen 59 artiklassa edellytetty johdon vahvistuslausuma ja siihen liittyvät selvitykset on annettu. Käytännössä tämä ei ole aina toteutettavissa, sillä kansallisen lausuman ajoitus voi riippua muista ulkoisista tekijöistä (kuten aiempien toimien jatkotoimenpiteistä, ulkopuolisista arvioinneista, parlamentaarisesta valvonnasta tai kansallisissa säädöksissä asetetuista määräajoista). Jos näin on, olisi toivottavaa, että lausuma annetaan ennen kuin komissio hyväksyy vuoden n + 1 kesäkuussa yhteenvetokertomuksen (varainhoitoasetuksen 66 artiklan 9 kohta). Myös tämän jälkeen annetut lausumat voivat kuitenkin aina olla käyttökelpoisia tulevilla tarkastuskierroksilla.

Julkisuus

Työryhmä suosittelee, että jäsenvaltioiden lausumat julkaistaan. Tämä tekee näkyvämmäksi sen, että vaaleilla valitut edustajat ovat sitoutuneet kantamaan poliittisen vastuun ja parantamaan EU:n varoihin liittyvää tilintekovelvollisuutta. Läpinäkyvyyden ansiosta lausumia voitaisiin käyttää myös jäsenvaltiossa olevista EU:n varojen valvontajärjestelmistä tiedottamiseen. Näistä syistä työryhmä kannustaa jäsenvaltioita lausumien mahdollisimman kattavaan julkistamiseen.

Jäsenvaltioille kannustin kansallisen lausuman antamiseen

Kansallisten lausumien antaminen 59 artiklan 5 kohdassa edellytettyjen pakollisten raportointivälineiden lisäksi voisi olla asianmukainen perusta valvontamenettelyn virtaviivaistamiseen esimerkiksi, kun määritetään riskikriteerit, joita käytetään määritettäessä tilintarkastusta varten tehtävän riskinarvioinnin yhteydessä jäsenvaltion riskiprofiili tai annettaessa jäsenvaltioille harkintavaltaa tilintarkastuksen laajuuden ja menetelmän määrittämisessä kansainvälisten tilintarkastusstandardien (ISA) vähimmäisvaatimuksia noudattaen ja asiaa koskevia säännöksiä soveltaen. Komissio noudattaa kuitenkin antamansa lausunnon mukaisesti varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdan viimeisen alakohdan suhteen määrätietoisesti yleistä tasapuolisen kohtelun periaatetta. Näin ollen valvonnan perusteellisuudesta tai tiheydestä voitaisiin joustaa ainoastaan, jos komissio on arvioinut, että jäsenvaltioiden valvontatoimet ovat todellakin olleet tyydyttäviä ja kansallinen lausuma täyttää kaikki vaatimukset. Jos saadaan näyttöä, että kansallisen lausuman antamisella on myönteinen ja pysyvä vaikutus kansallisten viranomaisten hyvään suoriutumiseen, työryhmä suosittelee, että lausumia käytetään jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnan tuloksellisuuden arviointiin ja, jos kaikki periaatteet täyttyvät, komission arviointi- ja varmistusprosessin osatekijänä.

Enemmän apua ja seurantaa

Työryhmä suosittelee, että komissio antaa edelleen tukea ja palautetta jäsenvaltiolle, jotka jo antavat tai jotka ovat kiinnostuneita antamaan kansallisen lausuman. Komission olisi tähän liittyen kerättävä parhaita käytänteitä ja kerrottava niistä asianomaisten pääosastojen vuotuisissa toimintakertomuksissa ja komission yhteenvetokertomuksessa. Voitaisiin käyttää myös muita työkaluja, esimerkiksi laatia ”käsikirja” tai järjestää tiedotustilaisuuksia sopivilla foorumeilla. Työryhmä kannustaa myös kaikkia komission pääosastoja noudattamaan yhdenmukaista lähestymistapaa kansallisten lausumien suhteen. Raportointitietojen sisällyttäminen näihin julkisiin asiakirjoihin antaisi myös mahdollisuuden seurata kehitystä ajan kuluessa.

II osa Yleiset kriteerit

Kansallisen lausuman olisi edellä mainittujen suositusten perusteella täytettävä ainakin seuraavat vaatimukset:

Lausumassa olisi oltava viittaus EU:n ja kansalliseen säädösperustaan (jos sellainen on).

Lausuma olisi osoitettava asianmukaiselle kansalliselle lainsäädäntöelimelle tai -tasolle ja toimitettava komissiolle.

Lausumassa olisi mainittava, kuka on sen allekirjoittaja, mikä on hänen tehtävänsä ja onko lausuma allekirjoitettu henkilökohtaisesti vai kansallisen tai alueellisen hallituksen (tai vastaavan hallintotason, valtiosäännöstä riippuen) puolesta kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön tai vallitsevan käytännön mukaisesti. Allekirjoittajan ja hallinnoinnista vastaavien virastojen tai elinten johtajien/päälliköiden mahdollinen vastuusuhde olisi mainittava erikseen.

Lausumassa olisi mainittava tietolähteet, joihin se perustuu. Lausuman olisi perustuttava varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdassa edellytettyihin johdon vahvistuslausumiin ja muihin selvityksiin: tilinpäätökseen, yhteen tai useampaan riippumattomaan tarkastuslausuntoon ja tarkastuskertomuksista ja suoritetuista tarkastuksista laadittuun vuotuiseen yhteenvetoon. Nykyisessä varainhoitoasetuksessa edellytetään, että tarkastuskertomuksista ja suoritetuista tarkastuksista laadittu vuotuinen yhteenveto sisältää myös analyysin järjestelmissä havaittujen virheiden ja puutteiden luonteesta ja laajuudesta sekä niiden korjaamiseksi toteutetut tai suunnitellut toimet. Lisäksi olisi toivottavaa täydentää tätä laajemmalla viittauksella, kuten ”käytettävissäni olevien tietojen perusteella”, jolloin merkityksellistä tosiseikkaa, jota johto ei ole erikseen raportoinut, ei voida tarkoituksella jättää huomiotta.

Varmuuden hankkimisessa tarkasteltavat osa-alueet: Komission on saatava varmuus viidestä varainhoitoasetuksen 32 artiklassa luetellusta sisäisen valvonnan tavoitteesta: laillisuus ja asianmukaisuus; tehokkuus, vaikuttavuus ja taloudellisuus; petosten ehkäiseminen ja korjaaminen; varojen turvaaminen; ja raportoinnin luotettavuus. Näistä huolehtii johto. Kansallisessa lausumassa suositellaan käytettäväksi yleistä muotoilua sen sijaan, että se kattaisi erikseen kaikki valvontatavoitteet, sillä joissakin tapauksissa lausumat eivät kata kaikkia viittä valvontatavoitetta.

”Asianmukaisella tasolla” annetusta kansallisesta lausumasta saatava lisäarvo syntyy siitä, että johto sitoutuu vahvemmin puuttumaan järjestelmien puutteisiin ja jäsenvaltion relevantti lainsäädäntötaso on mukana prosessissa. Siksi kansallisessa lausumassa olisi mainittava erikseen virheet ja järjestelmien puutteet ja sitouduttava tukemaan johtoa korjaavien toimenpiteiden oikea-aikaisessa toteuttamisessa. Tuki voi olla muodoltaan poliittisia ohjeita asianomaisille osastoille ja tarvittaessa resurssien jakamista ja/tai sääntelyn uudistamisen edistämistä (esim. yksinkertaistaminen). Myös parlamentaaristen vaatimusten seurauksena kansalliseen lausumaan sisällytettävät lisätiedot voivat lisätä saatavaa varmuutta. Tällaiset täydentävät tiedot voivat koskea esimerkiksi kansallisia toimenpiteitä, joita on toteutettu EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi, tai kansallisten tilintarkastuselinten tekemiä ulkoisia arviointeja. Työryhmä suosittelee, että komissio ottaa varmuutta hankkiessaan tällaiset tiedot mahdollisuuksien mukaan huomioon. Olisi pyrittävä siihen, että riippumaton tilintarkastaja (ylin tilintarkastuselin) antaa riippumattoman arvioinnin ja varmistuksen.

III osa. Esimerkkejä:

Työryhmä antaa seuraavat esimerkit, joita on mahdollista käyttää. Jäsenvaltioiden valtiosääntövaatimuksista, tehtävistä ja tilintekorakenteista riippuen voidaan vaihtoehtoisesti soveltaa myös muunlaisia lähestymistapoja, kunhan niissä on osissa I ja II esitettyjen suositusten ja yleisten kriteereiden keskeiset osatekijät.

Esimerkki 1

Ottaen huomioon [viittaus kansalliseen säädökseen] säännökset

vakuutan käytettävissäni olevien tietojen perusteella [                 ] asemassa ja tehtävässä [           ] puolesta

saaneeni tiedon tähän lausumaan kuuluvista ja liitteessä luetelluista virastojen tai elinten johtajien/päälliköiden allekirjoittamista johdon vahvistuslausumista, joissa he vakuuttavat saaneensa varmuuden siitä, että [tileissä esitetyt tiedot ovat täydellisiä ja oikeellisia, menot on käytetty aiottuun tarkoitukseen ja siitä, että hallinnointi- ja valvontajärjestelmällä voidaan taata tilien perustana olevien toimien laillisuus ja asianmukaisuus]. Asemassani [                 ] olen tilintekovelvollinen valtion virastojen ja muiden sellaisten elinten valvonnasta, jotka hallinnoivat raportointikaudella tämän lausuman piiriin kuuluvia yhteensä [              ] EU:n budjettimäärärahoja, jotka on eritelty liitteessä.

Otan (....hallituksen puolesta) poliittisen kokonaisvastuun näiden EU:n budjettimäärärahojen hallinnoinnista käytettävissäni olevien tietojen sekä johdon antamien vahvistusten ja niihin liittyvien selvitysten perusteella[1].

Olen tutkinut johdon vahvistuslausumiin liitetyissä vuotuisissa yhteenvedoissa virastojen ja elinten osalta raportoitujen sääntöjenvastaisuuksien ja järjestelmien puutteiden luonnetta ja laajuutta sekä korjaavia toimia, joita johto on niihin puuttumiseksi toteuttanut, toteuttamassa tai suunnitellut. Oman arvioni ja käytettävissäni olevien tietojen perusteella olen saanut riittävän varmuuden siitä, että näillä toimenpiteillä voidaan tuloksellisesti korjata havaittuja puutteita, ja olen toteuttanut tarvittavia toimia, joilla kyseisten virastojen ja elinten johtoa tuetaan toimenpiteiden toteuttamisessa ilman aiheetonta viivästystä.

Paikka ja päiväys

Allekirjoitus

Liite

A jakso

Virastot ja elimet, joiden johdon vahvistuslausumissa ei ole ilmoitettu olennaisista virheistä tai järjestelmien puutteista.

Virasto / hallinnoitu ohjelma / varainhoitovuoden menot.

B jakso

Virastot ja elimet, joiden johdon vahvistuslausumissa on ilmoitettu olennaisista virheistä tai järjestelmien puutteista.

Virasto / hallinnoitu ohjelma / varainhoitovuoden menot.

Esimerkki 2

I osa Tilintekovelvollisuus 

Tässä osassa kuvaillaan vaatimukset, joita noudattaen lausuma laaditaan, ja varmuuden hankkimisessa tarkasteltavat osa-alueet. Mukana olisi oltava kuvaus asiaa koskevasta EU:n lainsäädännöstä sekä kuvaus julkishallinnosta ja sisäisen valvonnan kehyksestä, jolla varmistetaan EU:n varojen moitteeton hallinnointi jäsenvaltiossa ja sovellettavien lakien ja asetusten noudattaminen.  

II osa Yhteenveto tileistä

Yhteenveto EU:n varojen tileistä sisältää tuloslaskelman, taseen ja rahavirtalaskelman määrärahojen ja tulo-otsakkeiden toteutumasta. Myös yhteenvedossa käytetyistä tilinpäätösperiaatteista olisi oltava kuvaus.

III osa Sisäisen valvonnan järjestelmän arviointi

Tässä osassa esitetään yhteenveto asiakirjoista, joissa arvioidaan hallinto-/vastuuviranomaisten sisäisen valvonnan järjestelmiä. Yhteenveto kattaa:

- EU:n varojen hallinnoinnista vastaavien viranomaisten johdon vuosikertomuksissaan esittämät tilejä koskevat lausumat ja sisäistä valvontaa koskevat arviot,

- kansallisen tilintarkastuselimen / ylimmän tilintarkastuselimen toteuttamien lausumiin kohdistuvien tarkastusten tulokset,

- hallintoviranomaisten johdon vahvistuslausumat ja

- kansallisen tilintarkastusviranomaisen/-viranomaisten toteuttamien EU:n ohjelmiin kohdistuvien tarkastusten tulokset.

Raportoidut sääntöjenvastaisuudet ja järjestelmien puutteet olisi kuvailtava, kuten myös korjaavat toimet, joita johto tai allekirjoittaja on toteuttanut, toteuttamassa tai suunnitellut.

IV osa Lausuma

Tässä osassa tehdään yhteenveto tilien, sisäisen valvonnan järjestelmän sekä osaan III sisältyvässä yhteenvedossa tarkasteltujen lausumien ja tarkastusten perusteella tehdystä arvioinnista [mahdolliset puutteet ja virheet mukaan lukien]. Tämän perusteella allekirjoittaja antaa seuraavan lausuman:

Totuudenmukaiset tilit

EU-tileistä [jäsenvaltiossa] tehty yhteenveto, joka muodostuu tuloslaskelmasta, taseesta ja rahavirtalaskelmasta, on laadittu yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperiaatteita noudattaen. [Allekirjoittaja] arvioi, että tilit ovat olennaisilta osin [...varoja lukuun ottamatta] totuudenmukaiset.

Tyydyttävä sisäinen valvonta

[Allekirjoittaja] arvioi, että [keskushallinnon] sääntelykehyksellä voidaan varmistaa EU:n varojen tyydyttävä sisäinen valvonta.

Esimerkki 3

I osa Allekirjoittaminen

Ottaen huomioon [jäsenvaltion] hallituksen [päiväys] tekemän päätöksen vakuutan käytettävissäni olevien tietojen perusteella [kansallisen lausuman antamisesta vastaavan tahon] puolesta asemassani ja tehtävässäni [kansallisen lausuman allekirjoittajan tehtävä] seuraavien yhteistyössä hallinnoitujen rahastojen hallinnoinnin osalta, että (kukin yhteistyössä hallinnoitu rahasto erikseen):

II osa Lausuman sisältö

1. [Jäsenvaltiossa] luotujen järjestelmien toiminta sekä toimenpiteet [rahaston nimi] varojen hallinnoimiseksi ja valvomiseksi varainhoitovuonna [vuosi] antavat parhaan tietoni mukaan riittävän varmuuden tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta sekä maksupyyntöjen tukikelpoisuudesta [lukuun ottamatta: mainitaan puutteet järjestelmien toiminnassa].

2. [Viranomaisen] laatimaan konsolidoituun laskelmaan ja komissiolle osoitettuihin maksupyyntöihin sisältyvät [rahaston] menot ja tulot varainhoitovuodelta [vuosi] ovat [määrä] euron yhteismäärään asti parhaan tietoni mukaan laillisia, sääntöjenmukaisia, oikeita ja täydellisiä lopullisen tuensaajan tasolle asti [jos oleellisuusraja ylittyy: lukuun ottamatta [määrä] euron määrää [prosenttia] sääntöjenvastaisia menoja].

3. [Viranomaisen] laatimaan konsolidoituun laskelmaan ja komissiolle osoitettuihin maksupyyntöihin sisältyvät [rahastoon] kohdistuvat suorittamattomat maksupyynnöt varainhoitovuodelta [vuosi] ovat [määrä] euron yhteismäärään asti parhaan tietoni mukaan laillisia, sääntöjenmukaisia, oikeita ja täydellisiä.

III osa Laajuus

Komissiolle esitettyjen maksupyyntöjen hyväksymistä koskevat selvitykset ja oikaisut on parhaan tietoni mukaan esitetty liitteessä. Tässä lausumassa esitetyt vahvistukset ja varaumat rajoittuvat seikkoihin, joilla on oleellisia seurauksia, ja ne ovat tarkastusten välitön tulos lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyse EU:n lainsäädännön tulkintaan väistämättä liittyvästä epävarmuudesta.

<Allekirjoitus>

Selitykset

Tilintekovelvollisuuden kynnys Mainitaan kriteerit ja hyväksyttävyyskynnys, jota sovelletaan tietyistä seikoista raportointiin. Ilmoitetaan, jos hyväksyttävyyskynnys ylittyy rahaston tasolla. 

Euroopan komission hyväksyntä Euroopan komissio päättää lopulta, onko EU:n lainsäädännön kansallinen täytäntöönpano ja toteutus vaatimusten mukaista. Näin ollen hyväksyntään liittyy aina riski komission tekemistä oikaisuista ja niiden määrästä ja laajuudesta.

Puutteet ja korjaavat toimet rahastoittain

a....... b....... jne.