EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 2.6.2014

COM(2014) 400 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Vuoden 2014 eurooppalainen ohjausjakso: maakohtaiset suositukset

Kasvun tukeminen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Vuoden 2014 eurooppalainen ohjausjakso: maakohtaiset suositukset

Kasvun tukeminen

1.Johdanto

Talouden elpyminen voimistuu Euroopassa 1 . Elpyminen alkoi vuoden 2013 puolivälissä, ja sen odotetaan vahvistuvan ja leviävän kaikkiin jäsenvaltioihin viimeistään vuonna 2015. Rahoitusvakaus on palaamassa, julkisen velan kasvu on taittumassa ja ulkoinen kilpailukyky on kohenemassa erityisesti kaikkein haavoittuvimmissa maissa. Myönteinen suhdannekehitys antaa toivoa siitä, että EU on pääsemässä ulos historiansa pahimmasta talous- ja finanssikriisistä kohti kestävämpää kasvu-uraa, joka edistää uusien työpaikkojen syntymistä ja parantaa elinoloja. Se osoittaa myös, että syvimmän kriisin hetkinä luotu vahvempi EU:n tason talouden ohjaus- ja valvontajärjestelmä on keskeisellä tavalla parantanut tasapainoisemman kasvun edellytyksiä.

Vielä ei kuitenkaan ole aika hellittää ohjaksista. Nyt on panostettava suurella vaivalla saavutettujen tulosten turvaamiseen, jotta kasvun edellytyksiä voidaan vahvistaa. Elpyminen on vielä haurasta ja epätasaista. Sosiaalinen tilanne on heikentynyt eri puolilla Eurooppaa, ja työttömyys on noussut ennennäkemättömiin lukuihin etenkin nuorten keskuudessa. Julkisen ja yksityisen velan suuren määrän vuoksi politiikan ja talouden toimijoiden liikkumavara on vähissä. Toisaalta myöskään EU:n pitkän aikavälin haasteet – väestön ikääntymisestä tuottavuuteen ja kilpailukykyyn tai luonnonvarojen kestävään käyttöön – eivät ole hävinneet minnekään, ja muualla maailmassa tapahtuvat muutokset edellyttävät EU:lta jatkuvaa mukautumista.

Komission maakohtaisia suosituksia on neljän viime vuoden aikana käytetty ohjenuorana kriisistä ulospääsyyn ja kasvun uudelleen rakentamiseen. Tässä yleiskatsauksessa komissio esittää yhteenvedon kuluneen vuoden aikana saavutettua edistymistä koskevasta analyysistaan maakohtaisten suositusten pohjalta. Se tarkastelee myös prosessin etenemistä ja sen merkitystä tulevaisuuden kannalta.

Mikä on EU:n uuden talousohjausjärjestelmän merkitys unionissa?

EU:n tehostettu talousohjausjärjestelmä perustuu jäsenvaltioiden talouksien keskinäisen riippuvuuden poliittiseen tunnustamiseen. Jotta jäsenvaltiot voisivat hyötyä tästä keskinäisestä riippuvuussuhteesta ja välttää kielteiset dominovaikutukset tulevaisuudessa, niiden on noudatettava omassa päätöksenteossaan yhteisesti sovittuja sääntöjä. Toisaalta niiden on myös voitava luottaa siihen, että muut tekevät samoin. Tämä entistä vahvempi käsitys siitä, miten syvällisesti taloutemme ovat sidoksissa toisiinsa, on jo vienyt poliittista päätöksentekoa parempaan suuntaan sekä kansallisella että Euroopan tasolla.

Uuden ohjausjärjestelmän ytimen muodostaa jäsenvaltioiden ja komission entistä tiiviimpi kumppanuus. Entistä tiiviimmän ja avoimemman yhteydenpidon ansiosta kansallisista tilanteista ja niiden merkityksestä Euroopan tasolla on saatu aiempaa perusteellisempi käsitys.

Kun sitoumukset ovat ennustettavampia ja niitä käsitellään läpinäkyvämmin, kansalliset ja EU:n näkemykset saavat enemmän julkisuutta, ja niistä keskustellaan myös hallituspiirien ulkopuolella kansalaisten ja markkinatoimijoiden parissa. Keskeiset luvut, kuten kansantalouden tilinpito, varmennetaan nyt riippumattomien kansallisten elinten toimesta.

Tämän ansiosta EU:n tasolla voidaan tehdä perusteellisempia ja laadukkaampia päätöksiä. Eri aiheista ja maista on saatavilla entistä yksityiskohtaisempia analyyseja. Luotettavia talousennusteita ja tilastoja tuotetaan säännöllisin väliajoin. Annettuja ohjeita pidetään laajalti osuvina ja oikea-aikaisina, ja niitä voidaan seurata vuodesta toiseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vaaran merkit voidaan havaita entistä varhaisemmassa vaiheessa – esimerkiksi rahoitusjärjestelmän heikkouksiin, epävakautta aiheuttavien kiinteistökuplien muodostumiseen, ulkoisen kilpailukyvyn menettämiseen tai työllisyyden ja
sosiaalisen tilanteen heikkenemiseen voidaan puuttua korjaustoimin jo ennen kuin ne aiheuttavat kielteisiä heijastusvaikutuksia muissa jäsenvaltioissa.

Uusi koordinointi- ja valvontajärjestelmä soveltuu siis kaiken kaikkiaan tarkoitukseensa hyvin, mutta keskeiset haasteet ovat edelleen poliittisia. Pysyviä tuloksia saadaan aikaan vain jos poliittinen tahto ja toimintavalmius pysyvät lujina. On jossain määrin ristiriitaista, että tämä näyttää onnistuvan helpommin kriisiaikoina, kun vaihtoehdot ovat vähissä. Ennakoivien toimien toteuttamatta jättäminen hyvinä aikoina aiheuttaa sen sijaan usein ongelmia myöhemmin. Sen vuoksi EU:n uuden talousohjausjärjestelmän entistä vahvempi ennakoiva ja ehkäisevä osio on aivan yhtä tärkeä hyvinä aikoina kuin kriisin vallitessa.

Haasteena on myös edelleen varmistaa, että yhä useammat sidosryhmät ja erityisesti Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit käyttäisivät EU:n tasolla kehitettyjä välineitä laajemmin ja kokisivat ne omikseen. Monista päätöksistä ja menettelyistä on sovittu kriisin aikana ennätyksellisen nopeassa tahdissa, ja EU:n talousohjausjärjestelmä on vasta vähitellen saamassa tarvittavan muodon. Kun edetään kohti uutta, toivottavasti suotuisampaa taloustilannetta, on tärkeää pohtia, miten järjestelmää voitaisiin virtaviivaistaa, jotta voidaan välttää olennaisilta osiltaan poliittisen ja osallistavan päätöksentekoprosessin jääminen byrokratian rattaisiin.

Vuoden 2014 maakohtaiset suositukset

Tänään hyväksytyt suositukset perustuvat komission vuotuisen kasvuselvityksen painopisteisiin, jotka Euroopan parlamentti ja Eurooppa-neuvosto ovat hyväksyneet. 2 Niissä otetaan myös huomioon EU:n monimuotoisuus: unioni on kriisin jäljiltä taloudellisesti ja sosiaalisesti jakautunut, minkä vuoksi painopisteet vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Annetuissa ohjeissa korostetaan talouksien keskinäistä riippuvuutta ja pyritään lähentämään niitä toisiinsa, jotta jäsenvaltiot saataisiin lähemmäs sekä toisiaan että maailman parhaiten menestyviä toimijoita – jotka usein löytyvätkin toisaalta Euroopasta.

Suosituksissa korostetaan toimenpiteiden toteuttamista pidemmällä aikavälillä 3 . Monissa jäsenvaltioissa on käynnissä mittavia uudistuksia, ja niiden toteuttamista ja tuloksellisuutta on seurattava tiiviisti. Päätösten ja uudistusten on oltava keskenään johdonmukaisia, jotta ne tuottaisivat tuloksia: useimmat jäsenvaltiot ovat tehneet selkeät suunnitelmat tulevia 12 kuukautta varten, mutta 2–3 vuoden päähän ulottuvaa kehitystä ei ole suunniteltu kovin tarkkaan.

Suositukset osoittavat, että haasteista on otettava selkeämmin vastuuta yhdessä, etenkin euroalueella. Olisi erittäin hyödyllistä seurata uudistuksia, joita toteutetaan useissa jäsenvaltioissa samanaikaisesti, sillä eläkejärjestelmien kestävyys, T&K-toimien tuloksellisuus tai työmarkkinoiden häiriönsietokyvyn vahvistaminen ovat kaikille jäsenvaltioille yhteisiä haasteita. Asiantuntijatiedon ja kokemusten jakamisesta on jäsenvaltioille apua sekä poliittisesti että teknisellä tasolla. Yhteisten toimien avulla jäsenvaltiot voivat myös saada valtioiden rajat ylittävistä heijastusvaikutuksista mahdollisimman suuren hyödyn. 4 Samasta syystä on tärkeää, että koko euroalueella keskitytään yhä enemmän kollektiivisiin haasteisiin sen sijaan, että tarkasteltaisiin vain yksittäisille jäsenille osoitettuja suosituksia erikseen.

Vuoden 2014 suositukset osoittavat myös, miten tärkeää on saattaa yhteen erilaiset politiikat ja välineet myös EU:n tasolla. Vuonna 2014 EU:ssa on keskityttävä kartoittamaan tähänastisia toimenpiteitä ja tutkimaan pidemmän aikavälin kasvua koskevaa Eurooppa 2020 -strategiaa 5 . Vuodesta 2011 alkaen annetut maakohtaiset suositukset muodostavat kohdennetun uudistusstrategian. Ne ovat osa Eurooppa 2020 -strategiaan liittyviä laajempia toimia, ja ne on yhdennettävä kokonaisuudessaan EU:n kasvustrategiaan, jonka avulla EU voi toteuttaa ainutlaatuista sosiaalista ja liiketoimintamalliaan. Kokemukset ja havaitut parhaat käytänteet olisi otettava huomioon, kun strategiaa mukautetaan tulevaa viisivuotisjaksoa varten.

Vuonna 2014 jäsenvaltioiden on myös saatava valmiiksi ohjelmasuunnittelunsa ja otettava käyttöön uudet Euroopan rakenne- ja investointirahastot. Monia pitkän aikavälin investointeja jouduttiin kriisin aikana lykkäämään. Vaikka EU:n talousarviosta myönnettävä rahoitus on sinänsä vähäistä, sillä on monissa jäsenvaltioissa tärkeä katalyyttinen tehtävä. Siksi nämä varat on kohdennettava oikein sellaisten investointien tukemiseen, jotka edistävät kasvua mahdollisimman paljon. EU:n rahoitusta on myös käytettävä yhdessä rahoituksen suunnittelun kanssa, edistämällä mieluummin lainojen kuin avustusten käyttöä, ja pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen helpottamiseen tarkoitettujen tukijärjestelmien kanssa, jotta voidaan tehostaa niiden vaikutusta EU:n talouteen.

2.Tausta

Kriisi paljasti Euroopan taloudessa ja rahoitusjärjestelmässä rakenteellisia heikkouksia, minkä lisäksi taustalla oli suurempia haasteita, jotka liittyivät väestön ikääntymiseen ja kasvun hidastumiseen ennen kriisiä. Kriisin myötä euroalueen rakenteet ja hallintojärjestelmät joutuivat myös ennenäkemättömään testiin. Vaikka jo vuonna 2010 oli nähtävissä merkkejä asteittaisesta elpymisestä, vuonna 2012 EU:ssa elettiin enimmäkseen taantumassa. Elpyminen alkoi vasta vuoden 2013 toisella neljänneksellä.

Kriisillä on ollut ankarat ja kauaskantoiset vaikutukset työllisyyteen ja sosiaaliseen tilanteeseen eri puolilla EU:ta. EU:n työttömyysaste on noussut vuoden 2008 alle 7 prosentista 10,8 prosenttiin vuonna 2013 (lisäystä yli 9 miljoonaa henkeä). Tilanne vaihtelee eri jäsenvaltioissa huomattavasti: vuonna 2013 työttömyys oli Itävallassa 4,9 prosenttia ja Saksassa 5,3 prosenttia, mutta Kreikassa 27,3 prosenttia ja Espanjassa 26,1 prosenttia. Tilanne on erityisen huolestuttava tiettyjen väestöryhmien, kuten nuorten ja pitkäaikaistyöttömien, osalta. Koska työmarkkinoiden kehitys on yleensä jäljessä BKT:n kehityksestä vähintään puoli vuotta, työllisyyden voidaan odottaa paranevan hieman myöhemmin tämän vuoden aikana ja EU:n työttömyysasteen supistuvan 10,1 prosenttiin vuonna 2015. Maakohtaisten erojen odotetaan pysyvän suurina myös jatkossa. Tällaisilla trendeillä on kauaskantoiset vaikutukset yhteiskuntiin. Kaiken kaikkiaan köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien ihmisten lukumäärä on vuodesta 2008 kasvanut yli 6 miljoonalla eli 124 miljoonaan henkeen vuonna 2012. Vakavan aineellisen puutteen uhkaamien ihmisten lukumäärä kasvoi noin 7 miljoonalla. Myös kasvavat ja jatkuvasti suurina pysyttelevät tuloerot aiheuttavat huolta sosiaalisen koheesion kannalta.

Kriisin vuoksi on toteutettu ennennäkemättömän mittavia uudistustoimia myös muissa kuin talouden sopeutusohjelmaa noudattavissa maissa. Irlanti sai rahoitustukiohjelmansa päätökseen joulukuussa 2013, Espanja oman rahoitussektorin ohjelmansa alkuvuodesta 2014 ja Portugali pääsi eroon rahoitustukiohjelmastaan toukokuussa 2014. Latvia täytti euron liittymisehdot ja otti euron käyttöön vuonna 2014. Kreikan ja Kyproksen tilanne on vakautunut, ja näkyvissä on merkkejä paranemisesta. 6 Kuten tänään hyväksytty paketti osoittaa, pitkälle tähtääviä uudistuksia on aloitettu tai niitä toteutetaan jo myös muissa maissa. EU:n ja erityisesti euroalueen talouden ohjausjärjestelmiä ja finanssivalvontaa on vahvistettu määrätietoisesti.

EU:n kokonaistuotannon odotetaan kääntyvän jälleen kasvuun. Vaikka vuoden 2014 ensimmäisen neljänneksen luvut eivät yltäneet aivan odotusten tasolle, elpymisen odotetaan edelleen leviävän uusiin maihin ja vähitellen vahvistuvan ja tasapainottuvan. Kokonaistuotannon kasvun odotetaan olevan tänä vuonna 1,6 prosenttia ja vuonna 2015 jopa 2,0 prosenttia. Olennaista on se, että talouden toimeliaisuus on alkanut vahvistua myös kriisin pahiten koettelemissa maissa, ja tämän trendin odotetaan jatkuvan. Kokonaistuotannon vuotuisen kasvun odotetaan jäävän tänä vuonna negatiiviseksi ainoastaan Kyproksessa ja Kroatiassa. Viimeistään vuonna 2015 kaikkien EU:n talouksien pitäisi kääntyä jälleen kasvuun. Kaiken kaikkiaan EU:n odotetaan saavuttavan ennen kriisiä vallinneen tuotannon tason ja paikkaavan siten vähitellen menetettyjä vuosia.

EU:n talouksien tasapainottuminen jatkuu. Tämä todettiin jo uusimmassa varoitusmekanismia koskevassa komission kertomuksessa 7 . Havainto vahvistettiin perusteellisissa tarkasteluissa, jotka komissio julkaisi 17 jäsenvaltion osalta makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn osana. 8 Niiden mukaan monet ulkoisista ja sisäisistä epätasapainotiloista olivat korjautumassa. Etenkin vaihtotaseet ovat parantuneet monissa maissa, usein parantuneen kustannuskilpailukyvyn ansiosta. Ensimmäisen kerran makrotalouden epätasapainotiloja koskevan menettelyn perustamisen jälkeen komissio katsoi perusteellisissa tarkasteluissaan, että havaitut haasteet eivät muodostaneet epätasapainotilaa kolmessa maassa (Tanska, Malta ja Luxemburg). Lisäksi Espanjassa ei ole enää liiallisia epätasapainotiloja. Epätasapainotilojen korjaamista on kuitenkin pidettävä edelleen painopisteenä monissa maissa, etenkin niiden suuren julkisen ja yksityisen velan osalta. Niissä jäsenvaltioissa, joissa on suurista kotimaan investointivajeista johtuva jatkuva vaihtotaseen ylijäämä, tämä heikentää keskipitkän ja pitkän aikavälin talousnäkymiä.

Vuosina 2011–2013 toteutetut mittavat julkisen talouden vakauttamistoimet ovat yhdessä EKP:n toimien ja kasvun paluun kanssa auttaneet kukistamaan julkisen talouden velkakriisin, mutta julkisen velan suuren määrän vuoksi julkisen talouden kestävyys on edelleen tärkeä painopiste. Kaiken kaikkiaan julkisen talouden alijäämät ovat vuodesta 2011 supistuneet EU:ssa 2,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen ja euroalueella 2,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2014. Sopeutuksen osatekijät on kohdennettu viime vuosina pääasiallisesti menojen tehostamiseen Irlannissa, Kreikassa, Liettuassa ja Portugalissa, kun taas muun muassa Ranska, Alankomaat, Italia ja Suomi ovat luottaneet lähinnä veronkorotuksiin. Julkisen talouden kokonaistilanteen paraneminen on osaltaan auttanut alentamaan velan korkopreemioita. Julkisen velan määrän odotetaan nousevan huippuunsa tänä vuonna sekä EU:ssa että euroalueella, mutta se on edelleen yli 100 prosenttia suhteessa BKT:hen Belgiassa, Irlannissa, Kreikassa, Espanjassa, Italiassa, Kyproksessa ja Portugalissa, joten on olennaisen tärkeää saattaa velan määrä vakaalle lasku-uralle. Euroopan väestötilanteen vuoksi tämä on tarpeen myös muissa jäsenvaltioissa.

Rahoitusmarkkinoiden vakautuminen kätkee taakseen eroavuuksia jäsenvaltioiden välillä, ja yritysten ja kotitalouksien rahoitusolosuhteet vaihtelevat edelleen huomattavasti eri puolilla EU:ta. Kriisistä johtuvan luottamuksen heikkenemisen ja sitä seuranneen ennennäkemättömän mittavan rahoitussektorin uudistamisen seurauksena luotontarjonta pienille ja keskisuurille yrityksille alkoi kiristyä vuoden 2007 toisesta neljänneksestä alkaen. Nyt rahoitusolosuhteet ovat vähitellen helpottumassa, ja alustavia merkkejä vaatimusten höllentämisestä on nähty vuoden 2014 ensimmäisestä neljänneksestä lähtien. Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusolosuhteet ovat kuitenkin edelleen kireät useissa maissa, kuten Italiassa, Kreikassa, Espanjassa, Liettuassa, Sloveniassa, Kroatiassa ja Kyproksessa. EU:n tason toimet pankkiunionin viimeistelemiseksi ja suurten epätasapainotilojen korjaamiseksi edistävät osaltaan finanssipoliittisen kokonaistilanteen paranemista.

EU:n haasteet ovat muuttamassa muotoaan. Syvän finanssikriisin jälkeen on tyypillistä, että elpyminen on aluksi haurasta ja haasteet muuttavat muotoaan nopeasti. Vain muutama vuosi sitten, kriisin keskellä, ensisijaisena prioriteettina oli palauttaa julkisen talouden uskottavuus julkisen talouden alijäämien ja julkisen velan kasvaessa nopeasti, katkaista julkisen talouden heikkenevän tilanteen ja pankkisektorin epävakauden riskin välinen negatiivinen kierre sekä korjata reaalitalouden kestämättömät trendit, kuten huolestuttava kilpailukyvyn menettäminen, yksityisen velan lisääntyminen ja korkeat asuntojen hinnat. Nyt suurimpana haasteena on reaalitalouden – kasvun ja työllisyyden – vahvistaminen vähitellen. Painopisteet vaihtelevat maittain ja liittyvät kriisin aikana kertyneen julkisen ja yksityisen velan vähentämiseen, rahoitussektorin vakauttamisen jatkamiseen, jotta voidaan lisätä luottovirtoja reaalitalouteen, toimenpiteiden jatkamiseen kasvun ja työllisyyden lähteiden vahvistamiseksi, yksityisten investointien edellytysten edistämiseen ja kysynnän lisäämiseen, osaamisen parantamiseen ja työmarkkinoille paluun helpottamiseen sekä sosiaalisen koheesion edistämiseen.

Kriisin jälkiseuraukset rajoittavat elpymistä edelleen. On tärkeää saattaa julkinen ja yksityinen velkaantuminen kestävälle uralle, jotta Euroopan taloudet voivat saada takaisin joustavuuttaan ja häiriönsietokykyään, mutta sen ei pitäisi vaarantaa kasvua. Yhtälö voi osoittautua vaikeaksi inflaation pysytellessä alhaisena. Kriisiä edeltäneet ongelmat, kuten tuottavuuden heikko kehitys 1990-luvun puolivälistä alkaen, eivät ole kadonneet minnekään, ja väestön ikääntymisen vaikutus kasvuun vain voimistaa niitä. Pankkisektorin vakautuminen ja vaihtoehtoisten rahoituslähteiden edistäminen ovat edelleen ensisijaisia painopisteitä, jotta voidaan palauttaa reaalitalouden paremmat luotonantoedellytykset. Korkea työttömyysaste ja sosiaalinen ahdinko murentavat Euroopan inhimillistä ja sosiaalista pääomaa, mikä vaatii määrätietoisia toimia pidemmällä aikavälillä.

On pohdittava toimenpiteiden oikeudenmukaisuutta. Kriisin ja sen vuoksi toteutettujen toimenpiteiden vaikutukset taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen näkyvät myös epätasa-arvoisuuden lisääntymisenä. Tiettyjen työttömyyden muotojen rakenteellinen luonne, terveydenhuoltopalvelujen ja koulutuksen saatavuuden rajoittaminen ja eräät veroetuuksien uudistukset saattavat aiheuttaa suhteetonta rasitusta yhteiskunnan haavoittuvampiin osiin. Tämä on poliittinen ja sosiaalinen kysymys, joka muodostaa uhkan myös EU:n tulevalle kasvupotentiaalille.

Kasvua edistävät investoinnit ovat kestävän elpymisen kannalta olennaisen tärkeitä. Investointien kasvun ennustetaan lyhyellä aikavälillä vahvistuvan, kun yritysten kysynnän ja voittojen tärkeimmät esteet, kuten epävarmuus, rahoitusolosuhteet ja velan vähentämiseen liittyvät tarpeet hitaasti väistyvät ja talousnäkymät kohenevat. Julkisen talouden vakauttamisen myötä myös viranomaisille pitäisi jäädä taas liikkumavaraa kasvua edistävien investointien toteuttamiseen. Eri puolilla Eurooppaa on kuitenkin yhä suuria vajeita, ja jotta EU kokonaisuutena voisi olla kilpailukykyinen toimija maailmantaloudessa ja täyttää kansalaisten odotukset, sen on investoitava enemmän T&K-toimintaan, innovointiin, koulutukseen, osaamiseen ja aktiivisiin työmarkkinapolitiikkoihin sekä energiaan, liikenteeseen ja digitaalitalouteen. Kaudelle 2014–2020 sovitun EU-rahoituksen strateginen käyttö voi toimia katalysaattorina kansallisten investointien tukemisessa, etenkin teollisuuden kilpailukyvyn parantamisessa. Olisi kiinnitettävä enemmän huomiota muihin EU:n tasolla jo ehdotettuihin unioninlaajuisiin rahoitusvälineisiin, kuten unionin hankejoukkolainoihin ja mahdollisuuteen yhdistää rakennerahastovaroja EIP:n myöntämiin luottoihin. Olennaisen tärkeää on vauhdittaa yksityisiä investointeja. Se edellyttää päätöksentekoa myös muualla kuin finanssipolitiikan alalla. Tätä varten on puututtava talous- ja rahaliiton rahoituksen hajanaisuuteen.

3.Keskeiset toimintalohkot

Tänään julkaistavat maakohtaiset suositukset perustuvat komission arvioon siitä, miten jäsenvaltiot ovat edistyneet viime vuoden aikana, edellisessä jaksossa kuvatut olosuhteet huomioon ottaen. Lisäksi suosituksissa on hyödynnetty maaliskuussa 2014 julkaistuja perusteellisia tarkasteluja.

Viime vuoden aikana on saavutettu jonkin verran edistymistä julkisen talouden vakautustoimien jatkamisessa sekä työllisyyspolitiikkojen alalla. Tästä ovat osoituksena liiallista alijäämää koskevan menettelyn lopettaminen useiden jäsenvaltioiden osalta ja työllisyyspolitiikan uudistukset, joihin kuuluvat aktiivisen työmarkkinapolitiikan ja nuorisotakuun käyttöönotto sekä eräiden palkanasetantajärjestelmien mukautukset. Työn suuren verokiilan kaventamiseksi ei ole kuitenkaan toteutettu riittävästi toimenpiteitä, vaikka työn verotuksen alentaminen on työllistävän elpymisen kannalta olennaisen tärkeää. Tuote- ja palvelumarkkinoiden uudistaminen on edistynyt vain vähän, samoin toimenpiteet liiketoimintaympäristön sekä T&K-toiminnan ja innovoinnin toimintapuitteiden kehittämiseksi. Lisätoimet ovat tarpeen myös kilpailupuitteiden ja verkkotoimialojen toiminnan parantamiseksi esimerkiksi päivittämällä infrastruktuuria ja avaamalla ja yhdentämällä markkinoita, erityisesti energian ja tieto- ja viestintätekniikan alalla. Paljon työtä tarvitaan myös koulutus- ja sosiaaliturvajärjestelmien kattavuuden ja tulosten parantamiseksi sekä julkishallinnon toiminnan tehostamiseksi, koska näin voitaisiin vapauttaa budjettivaroja kasvua edistäviin menoihin.

Komissio korostaa, että uudistuksia on tarpeen jatkaa useissa maissa, joissa on liiallinen alijäämä (Kroatia, Italia ja Slovenia), sekä maissa, joissa epätasapainotila on niin vakava, että se saattaa aiheuttaa vahingollisia heijastusvaikutuksia (Ranska, Irlanti ja Espanja). Kaiken kaikkiaan kansallisissa ohjelmissa esitetyt suunnitelmat ovat rohkaisevia, ja niitä pidetään riittävinä useiden aiemmin havaittujen polttavien makrotalouden epätasapainotilojen korjaamiseksi, jos ne toteutetaan suunnitellusti. Tämän vuoksi komissio ei pidä tässä vaiheessa tarpeellisena käynnistää makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn korjaavaa osiota. Näiden maiden osalta korostetaan erityisesti toimien toteuttamista ja edistymisen seurantaa.

Tänään annetuissa maakohtaisissa suosituksissa esitetään kunkin jäsenvaltion uudistusten painopisteet seuraavien 12–18 kuukauden ajaksi ja otetaan tarvittaessa huomioon tarve puuttua epätasapainotiloihin. Lisäksi annetaan suositus euroalueelle kokonaisuutena, jotta voidaan tuoda esiin talouksien keskinäisiä riippuvuussuhteita ja keinoja parantaa talous- ja rahaliiton toimintaa. Liitteessä 1 esitetään yleiskatsaus suosituksiin ja liitteessä 2 jäsenvaltioiden tilanne suhteessa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin. Yksityiskohtaisempaa tietoa kustakin jäsenvaltiosta on saatavilla suositusten ohella esitettävissä analyyttisissa komission yksiköiden valmisteluasiakirjoissa. Vertailevaa taustatietoa on saatavissa komission verkkosivuilla eri politiikanalojen mukaan jaoteltuna. 9

Eriytetyn, kasvua edistävän julkisen talouden vakauttamisen jatkaminen

Julkisen talouden vakauttaminen ei ole koskaan ollut päämäärä sinänsä. Se on ollut tarpeen, jotta viranomaiset voisivat saada takaisin finanssipoliittisen uskottavuutensa ja tarvittavan julkisen talouden liikkumavaran, jonka avulla voidaan tehdä investointeja kestävään kasvuun.

Tässä suhteessa komissio on johdonmukaisesti kannustanut toteuttamaan vakautustoimia mahdollisimman paljon kasvua edistävällä tavalla. Koska jäsenvaltioiden tilanteessa on suuria eroja, komissio on kehottanut noudattamaan kunkin maan tilanteen mukaan eriytettyjä lähestymistapoja, ja näin olisi meneteltävä myös jatkossa, kun julkisen talouden tilanne paranee. Vakaus- ja kasvusopimus on osoittautunut yleensä ottaen toimivaksi, kunhan sen sääntöjä noudatetaan.

Julkisen talouden tilanne EU:ssa on parantunut merkittävästi vuodesta 2011, ja näin tapahtui myös viime vuonna: alijäämät supistuvat ja velkasuhde saavuttaa huippunsa tänä vuonna, minkä jälkeen velkasuhde kääntyy laskuun vuonna 2015. Useat jäsenvaltiot ovat näin ollen saaneet vähitellen lisää finanssipoliittista liikkumavaraa ja voivat nyt noudattaa vähemmän rajoittavaa finanssipolitiikan viritystä. Niissä maissa, joiden alijäämät ja velat ovat suurempia, lisätoimia tarvitaan edelleen, vaikka toteuttamistahtia voidaan hidastaa. Nyt olisi kiinnitettävä enemmän huomiota julkisen talouden laatuun ja sekä tulo- että menopuolen strategiseen suunnitteluun, jotta voidaan tukea kasvua ja työllisyyttä.

Vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen mukaisesti komissio suosittaa, että liiallista alijäämää koskeva menettely lopetetaan Itävallan, Belgian, Tšekin, Tanskan, Slovakian ja Alankomaiden osalta. Tämän seurauksena liiallista alijäämää koskevan menettelyn piiriin jää tämän talousohjausjakson jälkeen 11 jäsenvaltiota, kun niitä vuonna 2013 oli 17. Tämä on alle puolet alkuperäisestä määrästä, sillä vuonna 2011 liiallista alijäämää koskevan menettelyn piiriin kuului peräti 24 jäsenvaltiota.

Huom: * Alankomaille suositetaan menettelyn pikaista lopettamista. **Yhdistyneen kuningaskunnan määräaika on varainhoitovuosi 2014–2015.

Näin ollen yhä suurempi osa jäsenvaltioista on siirtymässä vakaus- ja kasvusopimuksen ehkäisevän osion sääntöjen alaisuuteen. Näitä sääntöjä on huomattavasti vahvistettu talouspolitiikan ohjauspaketin (ns. six-pack) yhteydessä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot pysyttelevät asianmukaisella uralla kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitettaan.

EU:n vaatimusten mukaisesti julkisen talouden kehyksiä on vahvistettu kansallisella tasolla, ja julkisen talouden kestävyyden valvonta on helpompaa, kun vastuuvelvollisuutta ja läpinäkyvyyttä on lisätty. Tätä varten on myös perustettu riippumattomia finanssipolitiikan instituutioita, joilla on kansallisessa vuotuisessa talousarviomenettelyssä tarkkaan määritetty rooli.

Vaikka edistymistä on tapahtunut, eräiden jäsenvaltioiden on vielä perustettava tarvittavat elimet ja vahvistettava jo olemassa olevia elimiä, jotta ne voivat toteuttaa tehtävänsä riippumattomasti (Bulgaria, Tšekki, Luxemburg, Malta, Puola, Kroatia, Unkari, Italia, Slovenia ja Espanja). Komissio toteuttaa tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että uusia oikeudellisia vaatimuksia sovelletaan tasapuolisesti.

Komissio suosittaa, että käytettävissä olevasta julkisen talouden liikkumavarasta riippuen etusijalle asetettaisiin julkiset investoinnit infrastruktuuriin, tutkimukseen, innovointiin ja inhimillisen pääoman kehittämiseen, muun muassa parantamalla menojen kustannusvaikuttavuutta. Tätä on korostettu erityisesti Tšekin, Saksan, Italian, Alankomaiden, Puolan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja jossain määrin myös Espanjan maakohtaisissa suosituksissa. Yleensäkin olisi pyrittävä maksimoimaan julkisten menojen vaikutus ja helpottamaan niukkojen resurssien kohdentamista investointeihin. Joillekin jäsenvaltioille, muun muassa Saksalle, suositellaan myös kotimaisen kysynnän lisäämistä kiihdyttämällä julkisia investointeja, jos julkisen talouden liikkumavara antaa myöten, ja kannustamaan yksityisten investointien toteuttamista. Näin voitaisiin lisätä potentiaalista kasvua, vastata pitkän aikavälin tarpeisiin ja edistää elpymistä.

Verojärjestelmän rakenne ja varsinkin verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta enemmän muihin veropohjiin on parhaillaan toteutettavissa uudistuksissa olennaisen tärkeä näkökohta. Monissa jäsenvaltioissa ensisijaisena tavoitteena on keventää työn verotusta, jotta voidaan lisätä työn kannustimia ja alentaa erityisesti matalan osaamistason työntekijöiden suhteellisen korkeita työvoimakustannuksia. Vaikka useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tai ainakin ryhtyneet toteuttamaan verotukseen liittyviä toimenpiteitä viimevuotisten suositusten perusteella (Itävalta, Belgia, Italia, Ranska, Latvia, Unkari ja Alankomaat), edistyminen on kaiken kaikkiaan ollut vähäistä. Tämän seurauksena useimmat viime vuoden suosituksissa todetuista verotukseen liittyvistä haasteista ovat olemassa myös vuosina 2014 ja 2015.

Yleensäkin olisi edistyttävä enemmän kokonaisverorasituksen keventämisessä ja/tai verojärjestelmän tehostamisessa ja sen vääristävän vaikutuksen vähentämisessä. Tällaisia uudistuksia voidaan toteuttaa tavalla, joka parantaa veronkannon tehokkuutta, kannustaa taloudelliseen toimintaan ja työpaikkojen luomiseen ja parantaa verojärjestelmän oikeudenmukaisuutta. Joissakin suosituksissa keskeisiä seikkoja ovatkin verosäännösten noudattamisen parantaminen ja veronkierron torjunta, veropohjan laajentaminen tukkimalla nykyisten verojen porsaanreikiä (esimerkiksi poistamalla vapautuksia, vähennyksiä, alennettuja verokantoja ja muita erityisjärjestelyjä), poistamalla ympäristön kannalta haitallisia tukia ja jatkamalla veropohjan siirtämistä pois työn verotuksesta kohti kasvulle vähemmän haitallisia veroja, kuten ympäristöveroihin ja juokseviin omaisuusveroihin. Sen lisäksi, että pyritään keventämään työn verotusta, voidaan toteuttaa kohdennetumpia veroetuuksia, joiden avulla voidaan lisätä työn kannustimia ja alentaa matalan osaamistason työntekijöiden suhteellisen korkeita työvoimakustannuksia.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat myös osoittaneet, että monikansalliset yhtiöt turvautuvat usein verosuunnittelustrategioihin ja hyödyntävät eri verojärjestelmien teknisten yksityiskohtien välisiä eroavuuksia ja ristiriitaisuuksia keventääkseen kokonaisverotaakkaansa. Verosuunnittelun usein rajat ylittävä luonne ja pääomien liikkuvuuden lisääntyminen vaikeuttavat aggressiivisen verosuunnittelun torjuntaa yksittäisillä lainkäyttöalueilla. Tähän kysymykseen on puututtava kiireellisesti tarkemmin sekä jäsenvaltioiden että unionin tasolla. Tällainen verosuunnittelu murentaa jäsenvaltioiden veropohjia, jotka ovat muutenkin heikentyneet. Eräiden jäsenvaltioiden on pohdittava keinoja pitää yllä tulojen kestävyyttä siihen asti, että kansainvälisellä ja EU:n tasolla voidaan puuttua veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin, ja niiden olisi tarkistettava verosopimuksiaan väärinkäytösten torjunnan vahvistamiseksi.

Sosiaaliturvajärjestelmät nielevät suuren osan julkisista menoista monissa jäsenvaltioissa, ja väestön ikääntymisen odotetaan vaikuttavan merkittävällä tavalla valtion rahoittamiin eläkkeisiin ja erityisesti terveydenhuoltoon. Yli 70 prosenttia ennakoidusta ikäsidonnaisten menojen lisäyksestä johtuu terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon kustannuksista.

Komissio toteaa, että yli puolessa jäsenvaltioista on tarpeen jatkaa eläkejärjestelmien uudistamista, jotta järjestelmät olisivat sosiaalisesti riittäviä ja taloudellisesti kestävällä pohjalla. Keskeinen parametri eläkejärjestelmien kestävyyden mittaamisessa on lakisääteinen eläkkeellejäämisikä. Jatkamalla lakisääteisen eläkeiän kytkemistä elinajanodotteeseen voidaan helpottaa julkisten eläkejärjestelmien rahoitusvakauden säilyttämistä, kun vanhusten osuus EU:n väestöstä kasvaa. Eläkemaksujen keräämisjakson pidentäminen työurien aikana edesauttaisi myös eläkkeiden riittävyyden ylläpitämistä. Tällaisten uudistusten ohella on myös pyrittävä lisäämään ikääntyneiden työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia muun muassa elinikäisen oppimisen avulla ja lisäämällä kannustimia työskennellä pidempään niin, että todellinen eläkkeellejäämisikä on lähempänä lakisääteistä eläkeikää.

Eläkeiän nostamisesta on säädetty viime vuosina 23 jäsenvaltiossa. Monissa tapauksissa (esimerkiksi Tšekissä, Virossa, Kreikassa, Kroatiassa, Italiassa, Liettuassa, Maltassa, Puolassa, Sloveniassa, Slovakiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) on samalla yhdenmukaistettu miesten ja naisten eläkeikää. Monessa jäsenvaltiossa on myös kytketty eläkeikä selkeästi yhteen elinajanodotteen tulevan kehityksen kanssa. Näin on tehty Kyproksessa, Tanskassa, Kreikassa, Italiassa, Alankomaissa ja Slovakiassa. Lisäksi varhaiseläkemahdollisuuksia on vähennetty useimmissa maissa. Useimmat helpommista toimenpidevaihtoehdoista on nyt kuitenkin käytetty loppuun, ja potentiaalisen tulevan rahoitusvajeen umpeen kuromiseksi pitäisi saavuttaa enemmän edistystä. Tämän vuoksi suositukset pidetään voimassa useiden maiden osalta, jotta voidaan muun muassa varmistaa lakisääteisen eläkeiän ja elinajanodotteen parempi kytkentä.

Taulukko 1. Lakisääteinen ja varhaiseläkeikä EU:ssa

Lähde: Komission yksiköt

Komissio kiinnittää huomiota myös tarpeeseen uudistaa terveydenhuoltojärjestelmiä, jotta ne voivat toteuttaa niille asetetut tavoitteet tarjota koko väestölle laadukasta hoitoa kustannustehokkaalla tavalla ja jotta voidaan varmistaa niiden taloudellinen kestävyys. Tämä koskee muun muassa Itävaltaa, Bulgariaa, Tšekkiä, Suomea, Ranskaa, Maltaa, Puolaa, Portugalia, Romaniaa, Slovakiaa, Saksaa, Irlantia ja Espanjaa.

Talouden normaalin luotottamisen palauttaminen

Valtion ja yritysten joukkovelkakirjamarkkinoiden hajanaisuus väheni huomattavasti viime vuoden aikana, kun haavoittuvien jäsenvaltioiden useimpien joukkovelkakirjalainojen korkoerot kaventuivat edelleen sen ansiosta, että sijoittajat luottavat parhaillaan toteutettavaan julkisen talouden sopeutukseen ja talousuudistuksiin. Mutta vaikka pankkirahoituksen saatavuus onkin kohentunut jonkin verran, euroalueen lainamarkkinoiden hajanaisuus vaikeuttaa edelleen ennen muuta pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa ja haittaa rahapolitiikan välittymistä.

Pankkisektorilla toteutettiin jonkin verran uudelleenjärjestelyjä vuonna 2013, ja sopeutusta on edelleen jatkettava useissa maissa. Luotonannon kasvu oli negatiivista (–1,9 %) vuonna 2013, toisin kuin edellisenä vuonna (0,7 %). Luottokanta kasvoi eräissä Pohjoismaissa sekä Keski- ja Itä-Euroopan maissa vuonna 2013.

Jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön toimenpiteitä parantaakseen rahoituksen saatavuutta esimerkiksi perustamalla tai laajentamalla lainatakausjärjestelmiä tai edistääkseen vaihtoehtoisia rahoitusmekanismeja, kuten yritysten joukkovelkakirjamarkkinoita (Tanska, Viro, Italia ja Portugali) tai riskipääomamarkkinoita (Tšekki, Saksa, Espanja, Viro, Alankomaat ja Portugali). Lisäksi julkisilla varoilla on tuettu erityisesti pk-yritysten toteuttamien innovointi-investointien kestävyyttä. Vie toki aikaa, ennen kuin tällaisten uudistusten vaikutus näkyy todellisuudessa. Komissio korostaakin, että toimia on jatkettava useilla aloilla sitkeästi.

EU:n tasolla merkittävä päätös oli pankkiunionin perustaminen. Luottokanavan korjautumista edistää tähän liittyvien toimien loppuun saattaminen ja pankkien taseiden tervehdyttämisen ja pääomapuskureiden vahvistamisen jatkaminen, jos parhaillaan toteutettava omaisuuserien laadun tarkastelu osoittaa sen olevan tarpeen. Seuraavana tavoitteena on luoda syvemmät pääomamarkkinat, jotka soveltuvat innovatiivisten hankkeiden ja pitkäaikaisten investointien rahoittamiseen pankkiluottoa paremmin.

Nykyisen ja tulevan kasvun ja kilpailukyvyn edistäminen

Rakenneuudistuksia tarvitaan, jotta voidaan parantaa kasvun ja työllisyyden edellytyksiä ja vahvistaa talouden sopeutuskapasiteettia. Tämä on erityisen tärkeää silloin kun työttömyysluvut ovat korkeat. Kaiken kaikkiaan edistyminen vuoteen 2013 verrattuna on vähäistä, ja komissio ehdottaakin useiden suositusten voimassaolon jatkamista vuoteen 2014.

Toimivalla palvelusektorilla on keskeinen rooli talouskasvun edistämisessä sekä välittömästi, merkittävänä työpaikkojen lähteenä, että välillisesti, koska se on yhä tärkeämpi välituote muille sektoreille ja talouden tuottavuudelle. Monia mahdollisuuksia voidaan edelleen avata sekä kansallisella tasolla että EU:n tasolla toteuttamalla etenkin palvelujen ja tieto- ja viestintätekniikan sisämarkkinat.

Parempi infrastruktuuri ja verkkojen väliset yhteydet ovat liikenne-, tieto- ja viestintä- ja energiaverkkojen laadun kannalta olennaisen tärkeitä. Viimevuotisten suositusten perusteella on jo toteutettu jonkin verran toimenpiteitä, mutta niitä on jatkettava. Rautatiesektorin, televiestintäalan infrastruktuurin ja postipalvelujen toimintaan liittyvien suositusten toteuttamisessa on edistytty vaihtelevasti Itävallassa, Belgiassa, Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Romaniassa ja Puolassa. Belgiassa on tapahtunut televiestintäalalla huomattavaa edistymistä, Ranskassa ja Espanjassa rautatiesektorilla jonkin verran edistymistä, kun taas Saksassa, Romaniassa, Italiassa ja Puolassa on tapahtunut vain vähän edistymistä rautatiesektorin ja/tai laajakaistan suhteen. Belgiassa ei ole tapahtunut postisektorilla lainkaan edistymistä. Lisäedistymistä odotetaan myös paikallistason palvelujen toimivuudessa ja avaamisessa kilpailulle.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat jälleen korostaneet EU:n tarvetta jatkaa ulkoisen energiariippuvuuden vähentämistä ja laatia vahva energiahuoltostrategia. Tämä on olennainen osa EU:n energia- ja ilmastostrategiaa. Komissio on äskettäin esittänyt strategian 10 , jonka pohjalta olisi parannettava EU:n energiatarpeiden turvaamista muun muassa monipuolistamalla energian hankintalähteitä ja tehostamalla energiateknologiaa, kohtuullistamalla energian kysyntää energiatehokkuuden avulla sekä kehittämällä kustannustehokkaampia uusiutuvia energialähteitä ja parantamalla energiaverkkoja. Näiden ehdotusten taustalla oleva strateginen analyysi näkyy myös useissa tämänvuotisissa maasuosituksissa.

Tehokkaat kilpailuedellytykset ovat tavara- ja palvelumarkkinoiden toimivuuden kannalta keskeinen näkökohta. Tällä alalla edistyminen on ollut vaihtelevaa. Joitakin toimenpiteitä on toteutettu uuden kilpailulainsäädännön täytäntöönpanemiseksi ja kansallisten kilpailu- ja sääntelyviranomaisten toimivaltuuksien vahvistamiseksi. Joissakin maissa olisi kuitenkin vahvistettava kilpailuviranomaisten riippumattomuutta esimerkiksi antamalla niille riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit.

Erittäin hyödyllistä on myös parantaa tutkimus- ja innovointijärjestelmien laatua ja asettaa T&K-toimet painopisteeksi. Uusien investointien ohella olisi toteutettava perusteellisia uudistuksia julkisen ja yksityisen yhteisrahoituksen turvin toteutettavien tutkimus- ja innovointijärjestelmien modernisoimiseksi ja yritysten laajempien toimintaedellytysten parantamiseksi niin, että ne voisivat kehittää osaamisvaltaisuuttaan. Innovaatiounionin tulostaulu kertoo jäsenvaltioiden tuloksista tällä alalla, ja komissio on havainnut jäsenvaltioiden tasolla useita erilaisia sääntelyn pullonkauloja. Kaiken kaikkiaan innovaatiokuilu EU:ssa kasvaa, sillä tietyt maat (Ruotsi, Saksa, Tanska ja Suomi) suoriutuvat tällä alalla erityisen hyvin, kun taas toisten tulokset heikkenevät (Yhdistynyt kuningaskunta, Puola, Tšekki, Unkari, Portugali, Romania, Kreikka, Bulgaria ja Malta). Rohkaisevia merkkejä tulosten kehittymisestä on ollut nähtävissä Latviassa, Slovakiassa, Liettuassa ja Virossa.

Jäsenvaltiot pyrkivät saavuttamaan vuodeksi 2020 asetetut ilmasto- ja energiatavoitteensa, mutta komissio suosittaa silti eräitä lisätoimia, jotta tavoitteisiin todella päästäisiin. Erityistä huomiota kiinnitetään resurssitehokkuuteen, ja useissa suosituksissa mainitaan esimerkiksi jätehuollon jatkokehittäminen.

Työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin puuttuminen

Kriisin seurauksena työttömyys on lisääntynyt erittäin huomattavasti useimmissa jäsenvaltioissa, ja pitkäaikaistyöttömyys, joka kattaa nyt keskimäärin puolet kokonaistyöttömyydestä, on saavuttanut useimmissa jäsenvaltioissa historiallisen korkean tason. Rakennetyöttömyys ja kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus työmarkkinoilla ovat niin ikään lisääntyneet. Työpaikkojen häviäminen on vaikuttanut erityisesti epävarmoihin työpaikkoihin, sillä väliaikaiset työsuhteet ovat kärsineet taantumasta eniten. Kaiken kaikkiaan osa-aikaisten työsuhteiden lukumäärä on kasvanut. Tuoreet luvut osoittavat, että työttömyys on vakiintumassa EU:n tasolla ja vähenemässä joissain maissa. Tilanteen paranemiseen menee kuitenkin vielä aikaa, ja kriisin vaikutukset ulottuvat pitkälle työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Joissain jäsenvaltioissa kotitalouksien reaaliset käytettävissä olevat tulot ovat supistuneet ja kaiken kaikkiaan lähes neljäsosan EU:n väestöstä katsotaan olevan köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen pääasiallisia taustatekijöitä ovat pitkäaikaistyöttömyys, työmarkkinoiden segmentoituminen ja palkkaerot, mutta niihin vaikuttavat myös ero- ja etuusjärjestelmien uudelleenjakovaikutuksen heikkeneminen. Sosiaalimenojen vakauttava vaikutus on monissa maissa heikentynyt ajan myötä, kun yhä useammat pitkäaikaistyöttömät ovat menettäneet oikeutensa työttömyystukeen. Myös tarpeella palauttaa sosiaaliturvajärjestelmien rahoitusvakaus on ollut oma merkityksensä. Monissa tapauksissa on toteutettu toimenpiteitä, joiden seurauksena etuuksien määrää tai kestoa on alennettu ja tukikelpoisuusehtoja tiukennettu, jotta lisättäisiin kannustimia palata työelämään, mutta tämän tuloksena osa tuensaajista on pudonnut tiettyjen järjestelyjen ulkopuolelle. Komissio on laatinut tätä varten uuden tulostaulun 11 , jonka avulla seurataan työttömyyden, köyhyyden ja tuloerojen kehitystä osana eurooppalaista talouden ohjausjärjestelmää.

Työllisyystilanteen heikentyessä monissa jäsenvaltioissa on pantu alulle merkittäviä uudistuksia, joiden avulla pyritään puuttumaan esimerkiksi työmarkkinoiden segmentoitumiseen (mm. Espanja, Portugali, Italia ja Ranska). Aktiivisten työmarkkinapolitiikkojen laatu ja tuloksellisuus ja julkisten työvoimapalvelujen tehokkuus ovat niin ikään keskeisiä välineitä työttömyyden torjunnassa, ja niihin liittyviä suosituksia onkin osoitettu useille jäsenvaltioille. Etenkin Bulgaria, Saksa, Viro, Irlanti, Kreikka, Italia, Luxemburg, Espanja, Portugali, Slovakia, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat vahvistaneet ja/tai parantaneet aktiivisten työmarkkinapolitiikkojensa tehokkuutta.

Taulukko 2. Työttömyysaste, nuorisotyöttömyys ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret (NEET), 2013

Lähde: Komission yksiköt

Tukeakseen työpaikkojen luomista monet maat ovat toteuttaneet toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on hajauttaa palkanasetantajärjestelmiä ja helpottaa palkkaehtojen sopeuttamista taloudelliseen tilanteeseen (mm. Ranska, Italia, Portugali ja Espanja). Mahdollisuuksia alentaa muita kuin työvoimakustannuksia, erityisesti verokiilaa kaventamalla, ei vallitsevien budjettirajoitusten vuoksi ole aina käytetty loppuun asti, mutta viime aikoina on toteutettu tämänsuuntaisia toimenpiteitä (Ranska, Italia) ja lisää vastaavia toimenpiteitä on luvassa (mm. Espanja).

Komissio on erityisesti korostanut useissa suosituksissa myös työttömyysetuuksien ja sosiaaliturvan kattavuutta, riittävyyttä ja rakennetta. Tarkoituksena on varmistaa, että toimet, joilla ihmisiä kannustetaan palaamaan työmarkkinoille, ja toimet, joilla varmistetaan riittävä tulotuki köyhyyden lisääntyessä, ovat keskenään tasapainossa.

Kriisi on koetellut erityisesti nuoria. EU:n nuorisotyöttömyysaste on noussut jyrkästi – yli 7,5 prosenttiyksikköä vuodesta 2008 vuoteen 2013 (15,6 prosentista 23,3 prosenttiin). Se on nyt lähes 2,5 kertaa niin suuri kuin aikuisten työttömyysaste. Vailla työtä on kaikkiaan 5,6 miljoonaa 15–24-vuotiasta nuorta. Lisäksi on paljon sellaisia nuoria, jotka eivät ole työelämässä mutta eivät myöskään opiskele: vuonna 2013 sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella oli yhteensä 7,3 miljoonaa 15–24-vuotiasta eli 13 prosenttia tästä ikäryhmästä. Sekä kansallisella että EU:n tasolla on käynnistetty mittavia aloitteita nuorisotyöttömyyden torjumiseksi (ks. laatikko 2). Nuorisotakuun tavoitteiden mukaisesti tähän liittyvät suositukset koskevat muun muassa julkisten työvoimapalvelujen tuloksellisuutta, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä oppisopimuskoulutuksen laatua ja toimenpiteitä työelämän ulkopuolella olevien nuorten parissa tehtävän kenttätyön parantamiseksi.

Komissio huomauttaa myös, että monet maat, muun muassa Bulgaria, Italia, Slovakia ja Romania, ovat vastoin sen suosituksia viime vuosina leikanneet julkisia koulutusmenoja. Nuorille opiskelijoille on oltava tarjolla kunnollisia opiskelupaikkoja, sillä korkeakoulutuksen suosio on lisääntynyt, osittain siksi, että työllistymismahdollisuudet ovat kriisin alusta lähtien vähentyneet. Kuten komission suosituksista käy ilmi, on myös tärkeää edistää ikääntyneiden työntekijöiden osaamisen päivittämistä koulutus- ja harjoittelujärjestelmien avulla 12 , niin että voidaan pidentää työuria ja niiden tuottavuutta.

Julkishallinnon nykyaikaistaminen

Useat jäsenvaltiot ovat käynnistäneet mittavia uudistuksia parantaakseen julkishallinnon laatua ja tehokkuutta. Taustalla on yhä selvempi käsitys siitä, miten suuri merkitys julkishallinnon laadulla on talouskehityksen ja kilpailukyvyn sekä julkisen talouden vakautuspaineiden kannalta.

Uudistusten painopisteet vaihtelevat. Joissakin jäsenvaltioissa on alettu purkaa hallinnon eri osien ja tasojen välisiä päällekkäisyyksiä. Toisissa pyritään vahvistamaan julkishallinnon hallintokapasiteettia, ammattimaisuutta ja päätöksenteon laatua.

Monissa uudistuksissa yhtenä tavoitteena on lisätä tieto- ja viestintätekniikan käyttöä ja ottaa käyttöön uusia sähköisiä palveluja, kuten julkisia hankintoja koskevia sähköisiä menettelyjä, koska niiden avulla voidaan lisätä läpinäkyvyyttä ja alentaa kustannuksia. Yhä useammat jäsenvaltiot pyrkivät myös modernisoimaan veronkantoa esimerkiksi tarjoamalla esitäytettyjä veroilmoituslomakkeita, verkkopalveluja ja järjestelmiä, joissa kansalaisten ja yritysten tarvitsee toimittaa tiedot viranomaisille vain kerran. Lisäksi jäsenvaltiot pyrkivät myös keventämään hallintorasitusta esimerkiksi tekemällä uuden lainsäädännön valmistelun yhteydessä vaikutustenarviointeja ja tarkastelemalla uudelleen jo olemassa olevaa kansallista lainsäädäntöä, jotta siitä voitaisiin tehdä tarkoituksenmukaisempaa ja vähentää samalla byrokratiaa. EU:n tasolla komissio on tehnyt jo vuosia työtä EU:n lainsäädännön uudistamiseksi kumoamalla vanhentuneita sääntöjä, vähentämällä lainsäädännön noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta ja yleensäkin pyrkimällä parantamaan unionin lainsäädännön laatua. 13

Toinen julkishallinnon modernisointiin liittyvä tärkeä osa-alue on kansallisten oikeusjärjestelmien laadun, riippumattomuuden ja tehokkuuden parantaminen, koska sillä on välittömiä talousvaikutuksia yritysten perustamiseen, sopimusten, muun muassa työsopimusten, täytäntöönpanoon, velkojen perintään, omistusoikeuksiin ja sosiaalisiin oikeuksiin sekä kaikkiin verotusta ja sosiaaliturvaa koskeviin riita-asioihin, joissa julkishallinto on toisena osapuolena. Monet jäsenvaltiot, eli Italia, Espanja, Latvia, Unkari ja Slovenia, ovat edistyneet tällä osa-alueella viimevuotisten suositusten mukaisesti, kun taas muissa jäsenvaltioissa edistyminen on ollut vähäisempää. Komissio suosittaa useissa tapauksissa lisätoimia.

Korruption yleisyys vaikuttaa kielteisesti liiketoimintaympäristöön, minkä lisäksi sillä on yleensäkin haitallinen vaikutus yhteiskuntaan. Komissio suosittaa useille jäsenvaltioille lisätoimia viimevuotisten suositustensa ja vuonna 2014 julkaistun ensimmäisen EU:n korruptiontorjuntakertomuksen 14 pohjalta.

4.Päätelmät

EU:n talous on nyt aiempaa vankemmalla pohjalla viime vuosina kaikilla tasoilla toteutettujen jatkuvien politiikkatoimien ansiosta. Kaikki talouspoliittisen päätöksenteon toimijat ovat osoittaneet selkeää poliittista tahtoa turvata talous- ja rahaliiton eheys ja tulevaisuus tekemällä yhteistyötä talouden ohjausjärjestelmän uudistamiseksi, talouden perustekijöiden parantamiseksi ja vaikuttavien palomuurien luomiseksi rahoitusalalle, jotta voitaisiin varmistaa kestävämpi kasvumalli tulevaisuudessa.

EU:n talousnäkymät ovat vahvistumassa. Kasvu on kuitenkin vuosina 2014 ja 2015 edelleen epätasaista ja haurasta, joten parhaillaan toteutettavia rakenneuudistuksia on jatkettava. Sitä paitsi EU:n kasvupotentiaali on pidemmällä aikavälillä edelleen suhteellisen alhainen. Tämä tarkoittaa, että korkeat työttömyysluvut ja vaikea sosiaalinen tilanne paranevat hitaasti ja suuren investointivajeen korjaaminen vie aikaa. Komissio on useissa suosituksissa korostanut, että hyvinä aikoina on toteutettava toimenpiteitä, joilla parannetaan häiriönsietokykyä huonompien aikojen varalta. Koska kasvu ja työllisyys on saatava paremmalle ja kestävämmälle tasolle, komissio korostaa tarvetta toteuttaa keskeisillä toimintalohkoilla määrätietoisempia toimenpiteitä ja osoittaa, missä nykyiset toimenpiteet eivät ole riittäviä.

EU:n vahvistettu talousohjausjärjestelmä tulee olemaan hyödyllinen myös kriisin jälkeen. Kun Eurooppa vähitellen pääsee ulos pitkään jatkuneesta ja syvästä talouskriisistä, on tärkeää tarttua Eurooppa 2020 -strategiaa koskevan julkisen kuulemisen ja budjettikurin tiukentamista (two-pack) ja talouspolitiikan ohjausta (six-pack) koskevan lainsäädännön tulevan tarkistuksen yhteydessä tarjoutuvaan tilaisuuteen täsmentää kasvun ja työllisyyden painopisteitä ja pohtia laajemmin, miten niitä voitaisiin tukea parantamalla toimenpiteiden koordinointia, kiinnittäen erityistä huomiota koordinoinnin tarpeeseen euroalueen sisällä.

EU:n lähivuosien keskeinen haaste on poliittinen. Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimia silloin, kun niitä on tarvittu kiireellisesti, esimerkiksi julkisen talouden vakauttamiseksi, minkä lisäksi ne ovat toteuttaneet jonkin verran myös rakenneuudistustoimia. Ohjelmamaita lukuun ottamatta tarvittavien muutosten vauhti on kuitenkin ollut hitaampaa ja varovaisempaa kuin mikä on tarpeen. Kun kriisin vaikutukset eivät ole enää yhtä polttavia, poliittista uudistustahtoa on vaikeampi pitää yllä. Jotta EU yltäisi kasvuun tulevaisuudessa ja pystyisi hyödyntämään globalisaation tuomia etuja, sen on löydettävä poliittista tahtoa rakenneuudistusten toteuttamiseen ja investointien edistämiseen. Komissio katsoo, että vaikka vahvistetulla talouden ohjausjärjestelmällä on tässä prosessissa tärkeä asema, se ei kuitenkaan voi korvata poliittista tahtoa, jonka avulla EU saadaan nousemaan kestävään kasvuun ja vaurauteen. Talous- ja rahaliiton rakentaminen on yhä kesken, ja lisätoimia tarvitaan, jotta Euroopan talouksien keskinäinen riippuvuus voidaan ottaa perusteellisesti huomioon, etenkin niiden jäsenvaltioiden kesken, joilla on yhteinen raha.

Liite 1 - Katsaus EU:n vuosien 2014 ja 2015 maakohtaisiin suosituksiin

Liite 2 – Katsaus Eurooppa 2020 -tavoitteisiin 15  

*Kansallinen tavoite on ilmaistu eri indikaattorilla kuin EU:n yleistavoite

(1) Ks. komission yksiköiden uusimmat talousennusteet: http://ec.europa.eu/economy_finance/eu/forecasts/2014_spring_forecast_en.htm  

(2)

   COM(2013) 800, 13.11.2013, parlamentin mietinnöt P7_TA (2014)0128 ja P7_TA (2014)0129, Eurooppa-neuvoston asiakirjat 19. ja 20. joulukuuta 2013 (EUCO 217/13) ja 20. ja 21. maaliskuuta 2014 (EUCO 7/1/14).

(3) Eurooppa 2020 -sivustolla esitetään kunkin jäsenvaltion tilanteesta sivun mittainen yhteenveto, jossa käydään läpi tärkeimmät osa-alueet, joilla maakohtaisten suositusten toteuttamisessa on tapahtunut edistymistä vuodesta 2011, ja vuoden 2014 suositusten perusteella jäljellä olevat haasteet. Ks. http://ec.europa.eu/europe2020/index_en.htm

(4) Talous- ja rahoituskomitea toteuttaa parhaillaan pilottihanketta, jossa keskeisiä talousuudistussuunnitelmia tarkastellaan etukäteen, ja sosiaalisen suojelun komitea on tehnyt toteutettavuustutkimuksen keskeisten sosiaalipoliittisten uudistusten etukäteiskoordinoinnista.

(5) Ks. käynnissä oleva kuuleminen osoitteessa http://ec.europa.eu/europe2020/public-consultation/index_en.htm  

(6) Koska Kreikka ja Kypros toteuttavat edelleen yksityiskohtaisia rahoitustukiohjelmia, niistä ei laadita maakohtaista suositusta eikä niitä käsitellä tämän paketin yhteydessä.

(7) COM(2013) 790, 13.11.2013.

(8) COM(2014) 150, 5.3.2014.

(9) Ks. http://ec.europa.eu/europe2020/index_en.htm  

(10) COM(2014) 330, 28.5.2014.

(11) COM(2013) 690, 2.10.2013, ja COM(2013) 801, 12.11.2013.

(12) Äskettäin laadittu analyysi osoittaa, että paitsi nuorilla, myös hälyttävän suurella osalla – noin 20 prosentilla – aikuisväestöstä on hyvin heikot perustaidot. Euroopan rakenne- ja investointirahastot voivat niin ikään auttaa toimien rahoittamisessa tällä alalla.

(13) Viimeisimmät yksityiskohdat EU:n tasolla ks. COM(2013) 685, 2.10.2013.

(14) COM(2014) 38, 3.2.2014.

(15) Kansallisissa uudistusohjelmissa huhtikuussa 2014 vahvistetut kansalliset tavoitteet.

(16) Päätöksessä 2009/406/EY (ns. vastuunjakopäätös) määritellyt kansalliset päästöjen vähentämistavoitteet koskevat päästöjä, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin. Päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvia päästöjä vähennetään 21 prosenttia vuoden 2005 tasoista. Päästöjen kokonaisvähennys on 20 prosenttia vuoden 1990 tasoista. Tavoitteet on määritelty päästöjen vähentämisen tai enimmäiskasvun perusteella.

(17) Energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan Euroopan unionin vuoden 2020 energiankulutus saa olla korkeintaan 1474 Mtoe primäärienergiaa tai korkeintaan 1078 Mtoe loppuenergiaa. Tässä taulukossa esitetään vain primäärienergian kulutus vuonna 2020 megaöljyekvivalenttitonneina (Mtoe).