52013PC0273

PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

1.1 Johdanto

Vuonna 2006 annetulla YK:n päätöslauselmalla 61/89 käynnistettiin prosessi tavanomaisten aseiden kansainvälisen kaupan sääntelyä koskevan sopimuksen, jäljempänä ”asekauppasopimus”, tekemiseksi. Tavoitteena oli tehdä oikeudellisesti sitova sopimus, jolla tavanomaisten aseiden kansainvälisestä kaupasta tehdään entistä vastuullisempaa vahvistamalla tuonnille, viennille ja siirroille yhteiset kansainvälisesti sovellettavat tiukat normit.

Valmistelutyö tehtiin vuosina 2007–2009. Ensimmäinen asekauppasopimusta koskeva Yhdistyneiden kansakuntien konferenssi pidettiin New Yorkissa 2.–27. heinäkuuta 2012. Vaikka konferenssissa ei päästy yksimielisyyteen, sen yhteydessä laadittiin ensimmäinen sopimusluonnos.

Maaliskuussa 2013 pidetyssä viimeisimmässä YK:n konferenssissa tätä sopimusluonnosta tarkistettiin, mutta kolme valtiota hylkäsi jälleen puheenjohtajan ehdotuksen. Sopimus hyväksyttiin lopulta määräenemmistöllä 2. huhtikuuta 2013. Valtaosa YK:n jäsenistä hyväksyi, että sopimus avataan allekirjoittamista varten 3. kesäkuuta 2013.

1.2 EU:n toimivalta

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”SEUT-sopimus”, 3 artiklan 2 kohdan ulkoista toimivaltaa koskevien määräysten mukaisesti asekauppasopimus koskee aloja, jotka kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

Asekauppasopimuksessa on määräyksiä mm. toimenpiteistä (kuten vienti- tai tuontitarkastuksista), jotka kuuluvat unionin yhteisen kauppapolitiikan soveltamisalaan. Tältä osin asekauppasopimus koskee sellaisia unionin lainsäädännön aloja, joilla sääntelyn aste on jo edennyt pitkälle. Asekauppasopimuksella on merkitystä myös sisämarkkinoihin liittyvän johdetun oikeuden kannalta. Tällaisia säädöksiä ovat: a) yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6 päivänä toukokuuta 2009 annettu neuvoston direktiivi 2009/43/EY, b) aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta 18 päivänä kesäkuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/477/ETY ja c) kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta täydentävän, ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan (YK:n ampuma-asepöytäkirja) 10 artiklan täytäntöönpanosta ja ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden vientiluvasta ja tuonti- ja kauttakuljetusmenettelyistä 14 päivänä maaliskuuta 2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 258/2012.

Koska asekauppasopimus koskee EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia aloja, jäsenvaltiot eivät voi itsenäisesti päättää sopimuksen allekirjoittamisesta. Ne voivat allekirjoittaa sen ainoastaan unionin edun vuoksi ja vasta sen jälkeen, kun komissio on antanut tähän valtuudet komission ehdotuksesta.

1.3 Asekauppasopimuksen yksityiskohdat ja soveltamisala

Asekauppasopimuksen tavoitteena on edistää kansainvälistä ja alueellista rauhaa, turvallisuutta ja vakautta tavanomaisten aseiden kansainvälisen kaupan sääntelyn ja laittoman asekaupan torjumisen kautta. Asekauppasopimuksella otetaan käyttöön tavanomaisten aseiden siirtoja koskevat normit. Lisäksi siinä vaaditaan sopimusvaltioita seuraamaan kaikkea asevientiä varmistaakseen, ettei tavanomaisia aseita ja ammuksia käytetä esim. ihmisoikeusloukkauksiin, terrorismiin tai humanitaarisen oikeuden rikkomiseen.

Asekauppasopimuksessa on määräyksiä aseiden siirtojen arvioinnista sekä toimenpiteistä, joilla estetään tavanomaisten aseiden ohjautuminen tuonti- ja vientimaista laittomille markkinoille. Sillä parannetaan myös asekaupan avoimuutta, koska siinä kannustetaan pitämään kirjaa asekaupasta ja raportoimaan siitä sihteeristölle ja muille sopimusvaltioille. Asekauppasopimus kattaa seuraaviin luokkiin kuuluvat tavanomaiset aseet: taistelupanssarivaunut, panssaroidut taisteluajoneuvot, suuren kaliiperin tykistöjärjestelmät, taistelulentokoneet, rynnäkköhelikopterit, sotalaivat, ohjukset ja ohjuksen laukaisulaitteet sekä pienaseet ja kevyet aseet. Myös niihin liittyvät ampumatarvikkeet/ammukset, osat ja komponentit kuuluvat sopimuksen soveltamisalaan.

1.4 Vaikutus unionin säännöstöön

Asekauppasopimus voi vaikuttaa Euroopan unionin antamien yhteisten sääntöjen soveltamisalaan tai muuttaa sitä. Sen vuoksi neuvosto laati seuraavat neuvotteluohjeet, jotka ovat komission valtuuttamisesta neuvottelemaan asekauppasopimus unionin toimivaltaan kuuluvilla aloilla annetun neuvoston päätöksen .../2013 liitteenä:

(1) Asekauppasopimuksessa ei saa olla määräyksiä, jotka estävät jäsenvaltioita soveltamasta seuraavia säädöksiä:

(a) neuvoston direktiivi 91/477/ETY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1991, aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta, sellaisena kuin se on muutettuna;

(b) neuvoston direktiivi 93/15/ETY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähdystarvikkeiden markkinoille saattamista ja valvontaa koskevien säännösten yhdenmukaistamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna;

(c) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/43/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna.

(2) Asekauppasopimuksessa ei saa olla määräyksiä, joilla rajoitetaan tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaata liikkuvuutta unionin sisämarkkinoilla, jollei rajoitukselle ole erityisiä SEUT-sopimuksen 36 artiklan, 45 artiklan 3 kohdan, 52 artiklan 1 kohdan, 65 artiklan tai 346 artiklan mukaisia perusteita.

(3) Kaikkien sopimuksessa määrättyjen toimenpiteiden, joilla rajoitetaan vientiä tai tuontia unionista/unioniin tai kuljetusta unionin alueen kautta, on oltava kaikkien sovellettavien unionin säännösten mukaisia, mukaan lukien erityisesti seuraavat säädökset:

(a) neuvoston asetus (EY) N:o 260/2009, annettu 26 päivänä helmikuuta 2009, tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä;

(b) neuvoston asetus (EY) N:o 1061/2009, annettu 19 päivänä lokakuuta 2009, yhteisen vientimenettelyn käyttöönotosta;

(c) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 258/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta täydentävän, ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan (YK:n ampuma-asepöytäkirja) 10 artiklan täytäntöönpanosta ja ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden vientiluvasta ja tuonti- ja kauttakuljetusmenettelyistä; ja

(d) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/43/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna.

Nämä Euroopan unionin säädökset ovat osa unionin säännöstöä, minkä vuoksi on tärkeää, ettei asekauppasopimuksen hyväksyminen aseta niitä kyseenalaiseksi. Koska sopimuksessa ei ole RIO-lauseketta, on sisämarkkinalainsäädännön suojaaminen erityisen tärkeää.

Näistä kysymyksistä tehtiin yksityiskohtainen analyysi neuvoston neuvotteluohjeiden mukaisesti. Analyysissa päädyttiin siihen, että asekauppasopimuksen määräyksillä (6, 7, 9 ja 26 artikla) varmistetaan se, että asekauppasopimus on unionin säännöstön mukainen. Joka tapauksessa mahdolliset ristiriitaiset tapaukset voidaan käsitellä 26 artiklan 1 kohdan nojalla. Kyseisen artiklan mukaan sopimuksen täytäntöönpano ei rajoita sopimuspuolten nykyisissä tai tulevissa kansainvälisissä sopimuksissa määräämien velvoitteiden noudattamista, jos nämä velvoitteet ovat johdonmukaiset asekauppasopimuksen kanssa.

Euroopan unionista ei voi tulla asekauppasopimuksen osapuoli, koska nykyisen sanamuodon mukaan vain valtiot voivat liittyä siihen. Asekauppasopimusta on kuitenkin mahdollista muuttaa myöhemmässä vaiheessa, joten Euroopan unioni voi vielä liittyä siihen, jos kolme neljäsosaa sopimuspuolista puoltaa sitä äänestyksessä.

1.5 Sopimuksen allekirjoittaminen

Euroopan unioni ei voi allekirjoittaa asekauppasopimusta. Kuitenkin koska asekauppasopimus kuuluu osittain unionin toimivaltaan ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki toimenpiteet tehdäkseen yhteistyötä sopimuksen allekirjoittamisessa ja sopimuksesta johtuvien sitoumusten täytäntöönpanon varmistamisessa.

Jäsenvaltioiden on määrä allekirjoittaa asekauppasopimus 3. kesäkuuta 2013. On tarpeen asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi valmistella ja hyväksyä neuvoston päätös, jolla jäsenvaltiot valtuutetaan allekirjoittamaan sopimus. Kun tällainen päätös on hyväksytty, komissio antaa ehdotuksen Euroopan parlamentin hyväksyntää edellyttävästä toisesta neuvoston päätöksestä, jolla jäsenvaltiot valtuutetaan ratifioimaan sopimus.

1.6 Päätelmä

On tärkeää pyrkiä sääntelemään tavanomaisten aseiden kansainvälistä kauppaa ja edistää rauhan rakentamista ja humanitaarisia toimia. Asekauppasopimuksessa on yhteiset oikeudellisesti sitovat normit tavanomaisten aseiden tuonnille, viennille ja siirroille, minkä ansiosta asekaupasta tehdään aiempaa vastuullisempaa ja avoimempaa. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio puoltavat kaikki tätä tavoitetta. Asekauppasopimuksesta voi myös tulla kansainvälistä rauhaa ja maailmanlaajuista turvallisuutta edistävä väline. Laiton ja heikosti säännelty tavanomaisten aseiden kauppa maksaa ihmishenkiä, sillä vuosittain yli 740 000 ihmistä kuolee aseellisen väkivallan uhreina. On erittäin tärkeää, että asekauppasopimus tulee voimaan pian. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi allekirjoitettava se 3. kesäkuuta 2013 juhlallisin menoin.

2.           KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

Ei sovelleta

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

1 artikla

Koska EU:sta ei voi tulla sopimuksen osapuolta, tässä artiklassa jäsenvaltiot valtuutetaan allekirjoittamaan sopimus, joka koskee unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia aloja.

2 artikla

Tässä artiklassa kannustetaan EU:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan sopimus mahdollisuuksien mukaan 3. kesäkuuta 2013. Kuten monet jäsenvaltiot ovat jo todenneet, sopimuksen allekirjoittaminen kyseisenä päivänä lähettää vahvan signaalin siitä, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet panemaan asekauppasopimuksen täytäntöön mahdollisimman pian. Asekauppasopimuksen 20 artiklassa määrätään, että sopimus tulee voimaan, jos 50 valtiota ratifioi sen. Jos siis kaikki jäsenvaltiot allekirjoittavat sen, tämän tavoitteen saavuttaminen on lähellä.

3 artikla

Tämän päätöksen tarkoituksena on valtuuttaa jäsenvaltiot sitoutumaan noudattamaan sopimusta, minkä vuoksi päätös on osoitettu niille.

4.           VAIKUTUS TALOUSARVIOON

Ei ole.

2013/0146 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

jäsenvaltioiden valtuuttamisesta allekirjoittamaan asekauppasopimus Euroopan unionin edun vuoksi

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan ja 207 artiklan 3 kohdan yhdessä sen 218 artiklan 5 kohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)       Neuvosto valtuutti 11 päivänä maaliskuuta 2013 komission neuvottelemaan Yhdistyneiden kansakuntien asekauppasopimuksen unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla.

(2)       Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi asekauppasopimuksen tekstin[1] 2 päivänä huhtikuuta 2013. Yleiskokous kehotti myös sopimuspuolia avaamaan sopimuksen allekirjoittamista varten 3 päivänä kesäkuuta 2013 juhlallisin menoin.

(3)       Sopimuksen tavoitteena on vahvistaa mahdollisimman tiukat yhteiset kansainväliset normit tavanomaisten aseiden kansainvälisen kaupan sääntelemiseksi ja tavanomaisten aseiden laittoman kaupan estämiseksi ja poistamiseksi. Jäsenvaltiot ilmoittivat olevansa tyytyväisiä neuvottelujen tulokseen ja olevansa halukkaita allekirjoittamaan sopimuksen pikaisesti.

(4)       Sopimuksessa olevat tavanomaisten aseiden ja räjähteiden siirtoa koskevat määräykset kuuluvat yhteistä kauppapolitiikkaa ja sisämarkkinasääntöjä koskevaan unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

(5)       Euroopan unioni ei voi allekirjoittaa sopimusta, sillä siihen voivat liittyä vain valtiot.

(6)       Sen vuoksi neuvoston olisi SEUT-sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti valtuutettava jäsenvaltiot allekirjoittamaan sopimus,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Valtuutetaan jäsenvaltiot allekirjoittamaan asekauppasopimus.

2 artikla

Jäsenvaltioita kehotetaan allekirjoittamaan asekauppasopimus juhlallisin menoin New Yorkissa 3 päivänä kesäkuuta 2013 tai mahdollisimman pian tämän jälkeen.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

[1]               A/CONF.217/2013/L.3.