19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/67

—

ottaa huomioon 7. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon lainvalvontayhteistyön vahvistamisesta EU:ssa: eurooppalainen tietojenvaihtomalli (EIXM) (COM(2012)0735),

—

ottaa huomioon 7. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi 23 päivänä kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/615/YOS (”Prüm-päätös”) täytäntöönpanosta (COM(2012)0732),

—

ottaa huomioon Tukholman ohjelman, sisäisen turvallisuuden strategian ja EU:n sisäisen turvallisuuden tiedonhallintastrategian,

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategiasta (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 87 artiklan,

—

ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen rajatylittävän lainvalvontayhteistyön vahvistamisesta EU:ssa: ”Prümin päätöksen” täytäntöönpano ja eurooppalainen tietojenvaihtomalli (EIXM) (O-000067/2013 – B7-0501/2013),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Tukholman ohjelman mukaan unionin kansalaisten turvallisuuden parantamiseksi on tarpeen yhtenäistää ja vakiinnuttaa laajaa kirjoa työvälineitä tietojen keräämiseksi, käsittelemiseksi ja jakamiseksi lainvalvontaviranomaisten välillä unionissa;

B.

ottaa huomioon, että sisäisen turvallisuuden strategiassa kehotettiin kehittämään kokonaisvaltainen tietojenvaihdon malli;

C.

toteaa, että unionin lainvalvontayhteistyön perustana on rajatylittävä tietojen vaihto rikollisuudesta, ja että erityisen tärkeää se on alueilla, joilla ei ole sisärajavalvontaa; ottaa huomioon, että rajatylittävä rikollisuus lisääntyy unionissa, minkä vuoksi on yhä tärkeämpää, että lainvalvontatietojen vaihtaminen on tehokasta ja turvallista ja että sen yhteydessä kunnioitetaan tietosuojaa ja perusoikeuksia;

1.

panee merkille, että tiedonannoissa arvioidaan erilaisia olemassa olevia rajatylittävän lainvalvonnan tiedonvaihdon kanavia ja välineitä unionissa; katsoo, että nykyisin eri kanavien ja välineiden ”maisema” on monimutkainen ja pirstoutunut, mikä johtaa välineiden tehottomaan käyttöön ja riittämättömään demokraattiseen valvontaan unionin tasolla sekä joissakin tapauksissa toiminnan toivottomaan hitauteen ja heikkoihin käyttömahdollisuuksiin;

2.

kehottaa komissiota kartoittamaan unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, myös (kahdenvälisiä) kansainvälisiä sopimuksia, joilla säännellään lainvalvontatietojen rajatylittävää vaihtoa; yhtyy komissioon siinä, että välineiden todellisen arvon mittaamiseksi tarvitaan merkityksellisempiä tilastoja, ja kehottaa tekemään riippumattoman ulkoisen arvioinnin unionin lainvalvontatietojen vaihdon nykyisistä välineistä, jotta voidaan arvioida niiden mitattavissa olevia vaikutuksia;

3.

antaa tukensa komission suosituksille olemassa olevien välineiden ja kanavien käytön tehostamisesta (kuten Europolin automaattisesta käytöstä ja kansallisten keskitettyjen yhteyspisteiden luomisesta) ja rajatylittävää tiedonvaihtoa koskevan koulutuksen parantamisesta ja tietoisuuden lisäämisestä; on kuitenkin pettynyt siihen, että komissio ei ole esittänyt Tukholman ohjelmassa ja sisäisen turvallisuuden strategiassa esitettyjen kehotusten mukaisesti kunnianhimoisempaa, tulevaisuuteen suuntautuvaa visiota, joka voisi olla lähtökohtana poliittiselle vuoropuhelulle siitä, miten voidaan muokata ja optimoida lainvalvontatiedon jakamista unionissa varmistaen samalla tehokas tietosuoja ja yksityisyyden suoja; kehottaa painokkaasti komissiota esittämään tällaisen vision, jossa hahmotellaan hyvin suunnitellut puitteet unionin lainvalvontatietojen vaihdolle, joka perustuu sellaisiin periaatteisiin kuin tarve, laatu, suhteellisuus, tehokkuus ja vastuullisuus ja johon sisältyy asianmukainen arvio tietojen saatavuusperiaatteesta ja ristiinvertailun käsite;

4.

kehottaa komissiota tutkimaan, voitaisiinko nykyisten välineiden toteuttamisessa käytettäviä manuaalisia menettelyjä automatisoida tehokkuuden parantamiseksi, samaan tapaan kuin eräät jäsenvaltiot ovat selvittäneet DAPIX:n yhteydessä, ja suunnittelemaan yleisen tietojenvaihtomuodon käyttöönottamista hyväksyttyjen pyyntöjen käsittelyn nopeuttamiseksi;

5.

panee merkille, että rajatylittävää lainvalvontaa koskevan tietojenvaihdon erilaiset välineet, myös rajatylittävän pääsyn salliminen kansallisiin tietokantoihin, johtavat pirstoutuneeseen ja vaikeaselkoiseen tietosuojajärjestelmään, joka usein perustuu pienimpään yhteiseen nimittäjään ja jonka lähestymistapa ei ole yhtenäinen; toistaa tässä yhteydessä, että ehdotus tietosuojadirektiiviksi olisi hyväksyttävä mahdollisimman pian;

6.

pyytää komissiota tietojenvaihtojärjestelmän lujittamiseksi ja parantamiseksi edistämään toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan tehokasta ja varmaa tietosuojaa, kuten Euroopan tietosuojavaltuutetun päätöksessä vaaditaan, ja ottamaan vertailukohdaksi Europolia koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksen, jolla kumotaan päätös 2009/371/YOS;

7.

panee merkille, että yhä useammalle jäsenvaltiolle Prümin menetelmästä on tullut rutiiniväline rajatylittävässä poliisiyhteistyössä ja rikostutkinnassa; pitää valitettavana, että Prümin päätöksen täytäntöönpano on viivästynyt useissa jäsenvaltioissa huomattavasti; yhtyy komissioon siinä, että välineen pidemmälle menevää kehittämistä olisi harkittava vasta sitten, kun päätös on pantu täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita panemaan Prümin päätöksen täysimääräisesti täytäntöön niin, että sitä voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti;

8.

panee merkille, että Prümin päätös tehtiin kolmannen pilarin nojalla ja että sen täytäntöönpanoon ei liity Euroopan parlamentin asianmukaista demokraattista valvontaa; kehottaa komissiota esittämään pikaisesti ehdotuksia, joiden perusteella kolmannen pilarin nojalla hyväksytyt rajatylittävän poliisiyhteistyön välineet – kuten Prümin päätös ja Ruotsin aloite – saatetaan Lissabonin sopimuksen oikeudellisen kehyksen alaisuuteen;

9.

muistuttaa, että eurooppalainen poliisikoulutus edistää poliisivoimien keskinäistä luottamusta, tietojenvaihtoa ja rajat ylittävää yhteistyötä; katsoo siksi, että tämä koulutus on säilytettävä ja sitä on vahvistettava;

10.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.