29.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 36/62

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” ja siihen liittyvät valmisteluasiakirjat (COM(2011)0885),

—

ottaa huomioon energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU (1),

—

ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman energiapoliittisesta yhteistyöstä rajanaapureiden kanssa: strateginen lähestymistapa varmaan, kestävään ja kilpailukykyiseen energiahuoltoon (2),

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 (3),

—

ottaa huomioon 21. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman liuskekaasun ja -öljyn teollisista, energia- ja muista näkökohdista (4) sekä päätöslauselman liuskekaasun ja -öljyn louhinnan ympäristövaikutuksista (5),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0035/2013),

A.

toteaa, että on muistettava, että EU:n energiapolitiikan pilarit ovat kestävyys, energian toimitusvarmuus ja kilpailukyky;

B.

katsoo, että Euroopan teollisuuden kilpailukyky on otettava huomioon käyttämällä asianmukaisia politiikkoja ja välineitä sekä mukautumalla prosessiin, jonka myötä EU:n talous teollistettaisiin uudelleen;

C.

katsoo, että on jäsenvaltioiden edun mukaista vähentää riippuvuutta energiatuonnista, jossa hintavaihtelu on suuri, ja monipuolistaa energiansaantilähteet;

D.

toteaa, että energiavarmuuden haasteena on vähentää epävarmuuksia, jotka aiheuttavat jännitteitä valtioiden välille, ja vähentää markkinoiden tehottomuutta, joka estää niin toimittajia kuin kuluttajia hyötymästä kaupasta;

E.

pitää tärkeänä saada jo varhain viitteitä siitä, pystytäänkö etenemissuunnitelman haastavat tavoitteet saavuttamaan, ja arvioida vaikutuksia EU:n talouteen ja siten myös kilpailukykyyn maailmanmarkkinoilla, työllisyyteen ja sosiaaliturvaan;

F.

katsoo, että jäsenvaltioilla, energia-alan yrityksillä ja suurella yleisöllä on oltava selvä näkemys EU:n energiapolitiikan suunnasta ja että energiapolitiikalla on oltava selkeämpiä tavoitteita, kuten vuodelle 2030 asetetut välitavoitteet ja tavoitteet, jotka kannustavat pitkän aikavälin investointeihin ja vähentävät niiden riskejä;

1.

on tietoinen, että jäsenvaltioille aiheutuu etuja siitä, että ne työskentelevät yhdessä energiajärjestelmän muutoksessa; tukee näin ollen komission energia-alan etenemissuunnitelmaa 2050 perustana energiapolitiikan lainsäädäntöaloitteita ja muita aloitteita koskeville ehdotuksille, joilla pyritään laatimaan vuotta 2030 koskeva poliittinen kehys, joka sisältää kasvihuonekaasupäästöjä, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat välitavoitteet ja tavoitteet, kunnianhimoisen ja samalla vakaan sääntely- ja lainsäädäntökehyksen luomiseksi; huomauttaa, että energiaa koskevien tavoitteiden määrittäminen vuodelle 2050 ja sitä edeltävälle ajalle edellyttää yleiseurooppalaista hallintotapaa; ehdottaa solidaarisuuden hengen mukaisesti strategiaa, jonka puitteissa jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyötä etenemissuunnitelman puitteissa Euroopan energiayhteisön luomiseksi; kannustaa vuotta 2030 koskevan poliittisen kehyksen määrittelytyöhön asianmukaisessa aikataulussa, jotta sijoittajien suojelu varmistetaan;

2.

huomauttaa, että vuodelle 2050 ehdotetut skenaariot eivät ole luonteeltaan deterministisiä vaan toimivat rakentavan vuoropuhelun perustana muutettaessa Euroopan energiajärjestelmää vastaamaan niitä pitkän aikavälin tavoitteita, joiden mukaisesti kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että kaikki tulevat energia-alaan liittyvät ennusteet, kuten energia-alan etenemissuunnitelma, perustuvat teknistä ja taloudellista kehitystä koskeviin olettamuksiin; kehottaa komissiota siksi päivittämään etenemissuunnitelmaa säännöllisesti; huomauttaa, että komission vaikutustenarvioinnissa ei analysoida tarkemmin eri jäsenvaltioiden, valtioryhmien tai alueellisten ryhmien erilaisia mahdollisia kehityskaaria vuoteen 2050 mennessä;

3.

pitää myönteisenä, että komission energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 esitetään pääpiirteet erilaisista skenaarioista; korostaa, että sekä nykysuuntauksiin perustuvat skenaariot että hiilestä irtautumiseen perustuvat skenaariot ovat vain arvioita; panee merkille, että niissä ei sellaisenaan oteta huomioon kaikkia mahdollisuuksia ja että ne toimivat siksi vain lähtökohtana Euroopan tulevalle energiahuoltorakenteelle;

4.

painottaa, että komission energia-alan etenemissuunnitelmaa 2050 varten laadittuja arvioita on tarpeen kehittää edelleen, myös muiden kuin PRIMES-energiajärjestelmämallin pohjalta, ja että niiden lisäksi on laadittava muita vähähiilisyyteen perustuvia skenaarioita, jotta ymmärrettäisiin paremmin, millaisia vaihtoehtoisia mahdollisuuksia on varman, kustannustehokkaan ja vähäpäästöisen energiahuollon kehittämiseksi Euroopassa tulevaisuudessa;

5.

on tietoinen, että vähähiilisistä lähteistä tuotettu sähkö on hiilestä irtautumisen kannalta oleellista; toteaa, että EU:n sähkösektorin olisi oltava lähes hiiletön vuoteen 2050 mennessä;

6.

korostaa EU:n energiapolitiikan tärkeyttä talous- ja rahoituskriisin aikana; korostaa asemaa, joka energialla on kasvun ja taloudellisen kilpailukyvyn sekä työpaikkojen luomisen vauhdittamisessa EU:ssa; kehottaa komissiota ehdottamaan strategioita vuoden 2020 jälkeiselle ajalle ja esittämään viipymättä vuotta 2030 koskevan poliittisen kehyksen EU:n energiapolitiikalle; katsoo, että tämän poliittisen kehyksen olisi sovittava EU:n suunnitelmaan hiilestä irtautumiseksi vuoteen 2050 mennessä ja että siinä olisi otettava huomioon etenemissuunnitelmassa olevat ”no regrets” -vaihtoehdot; kannustaa ryhtymään toimiin energia-alan kielteisen ympäristövaikutusten minimoimiseksi, kuitenkin huomioiden toimien vaikutus jäsenvaltioiden ja unionin talouksien kilpailukykyyn sekä kansalaisten energian toimitusvarmuuteen;

7.

korostaa, että Bulgarian tilanne on ollut huolestuttava vuoden 2013 ensimmäisten kuukausien aikana, ja tähdentää, että energian alhaiset hinnat on varmistettava EU:n energiapolitiikalla, jolla taataan jäsenvaltioiden talouksien kilpailukyky maailmanlaajuisilla markkinoilla; korostaa, että talouskriisin jatkuessa tämä näkökohta on otettava huomioon;

8.

huomauttaa, että ympäristö- ja ilmastopolitiikan toteuttaminen huomioimatta energian toimitusvarmuuden kaltaisia haasteita ei voi korvata energiapolitiikkaa, jota harjoitetaan kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti, taaten nykyisille ja tuleville sukupolville tasaveroinen, yleinen ja kilpailukykyinen energiavarojen saatavuus ottaen luonto huomioon;

9.

kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan käynnissä olevia toimiaan nykyisten vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi EU:n energiapolitiikan alalla ja kiinnittämään erityistä huomiota 20 prosentin tavoitteeseen energiatehokkaiden lähteiden osuudelle, mitä ei olla tällä hetkellä saavuttamassa; painottaa, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin (6) kaikkien säännösten täysimääräinen täytäntöönpano hyvissä ajoin on keskeistä, jotta saavutetaan EU:n sitova tavoite vähentää päästöjä vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä;

10.

kehottaa komissiota hyväksymään strategian, joka koskee alueiden erikoistumista energia-alalla, jotta alueilla voidaan kehittää energialähteitä, joiden avulla unionin vuoden 2050 tavoitteet ovat tehokkaimmin täytettävissä, esimerkiksi aurinkoenergiaa etelässä ja tuulienergiaa pohjoisessa;

11.

katsoo, että siirtyminen vähähiiliseen ja energiatehokkaaseen talouteen edistää sekä kestävyyttä että toimitusvarmuutta ja kilpailukykyä Euroopassa ja että kasvihuonekaasujen vähentäminen voi tuoda kilpailuetua energiaan liittyvien tuotteiden ja palvelujen kasvavilla maailmanmarkkinoilla; korostaa, että edellä mainittu tarjoaa mahdollisuuksia myös uusiutuvan energian markkinoilla toimiville EU:n alueen pk-yrityksille ja että se vauhdittaa mainiosti yrittäjyyttä ja innovointia ja voisi olla työllistämisen kannalta keskeisessä asemassa;

12.

korostaa, että selkeä, yhtenäinen ja johdonmukainen toiminta- ja sääntelykehys on erittäin tärkeä edistettäessä välttämättömiä investointeja ”no regrets” -teknologiaan etenemissuunnitelman edellyttämällä tavalla, kustannustehokkaasti ja kestävästi; korostaa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteita ja vaatii, että tällaista poliittista lähestymistapaa sovelletaan edelleen myös vuoden 2020 jälkeen; huomauttaa, että olemassa olevia strategioita vuodelle 2020 on tarkasteltava, jotta voidaan tehdä tietoon perustuva ja tasapainoinen päätös vuoden 2020 jälkeisistä strategioista; korostaa, että energiastrategiassa on tärkeää keskittyä lisäämään energian toimitusvarmuutta, taloudellista ja teollista kilpailukykyä, työpaikkojen luomista, sosiaalisia näkökohtia ja ekologista kestävyyttä EU:ssa eri toimenpiteillä, kuten uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton lisäämisellä, toimitusreittien, toimittajien ja energialähteiden monipuolistamisella – jäsenvaltioiden välisten yhteenliitäntöjen parantaminen mukaan luettuna – energiatehokkuudella ja optimoidulla sähköntuotantojärjestelmän suunnittelulla, joiden avulla edistetään kestävään energiantuotantoon ja varatuotantoon sekä tasapainotusteknologiaan tehtäviä investointeja;

13.

toteaa, että toimivat hiilidioksidimarkkinat ja energialähteiden hinnat ovat keskeisessä asemassa markkinatoimijoiden, mukaan lukien teollisuuden ja kuluttajien, käyttäytymisen määrittelyssä; vaatii vuoden 2020 jälkeisen kehyksen ohjaamista ”saastuttaja maksaa” -periaatteella ja markkinatoimijoiden turvallisuuden takaavilla pitkän aikavälin säännöillä;

14.

muistuttaa, että energialähteiden valikoiman määritys kuuluu kunkin jäsenvaltion toimivaltaan; toteaa, että energia-alan etenemissuunnitelma 2050 täydentää kansallisia, alueellisia ja paikallisia ponnisteluja energiansaannin nykyaikaistamiseksi; toteaa näin ollen tarpeen jäsenvaltioiden yhteisten tavoitteiden pohjalta tehtävälle yhteistyölle; painottaa lisäksi, että EU:n rooli on erittäin tärkeä hyvin koordinoidun, EU:n laajuisen, yhteenliitetyn ja kestävän energiajärjestelmän muutoksen saavuttamiseksi, myös varmistettaessa, että kansalliset toimintaperiaatteet ovat yhdenmukaisia EU:n päämäärien ja lainsäädännön kanssa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan jatkossakin toimia, joilla osana maailmanlaajuisia pyrkimyksiä voidaan noudattaa (neuvoston hyväksymiä) EU:n pitkän aikavälin energia- ja ilmastonmuutostavoitteita teknologisesti monimuotoisella, kestävällä, taloudellisesti tehokkaalla, kilpailukykyisellä ja turvallisella tavalla aiheuttaen markkinoille mahdollisimman vähän vääristymiä, ja jatkamaan kansallisella tasolla ponnisteluja, joilla hyödynnetään kaikki mahdollisuudet kustannustehokkaisiin energiansäästöihin muun muassa käytettävissä olevien unionin rahoitusvälineiden tuella; toteaa samalla edut, joita on sellaisen koordinoidun ja tarvittaessa Euroopan yhteisen lähestymistavan kehittämisellä, jossa on otettava huomioon pienen mittakaavan energiajärjestelmien erityispiirteet ja niistä johtuva joustavuuden tarve;

15.

korostaa, että EU:n energiavarmuuden peruspilari on jäsenvaltioiden energiajärjestelmien tukeminen omilla energiavaroilla ja niiden saatavuus; pitää siksi tältä kannalta järkevimpänä, että jäsenvaltiot kehittäisivät niitä energiateknologioita, joissa niillä on potentiaalia ja kokemusta ja jotka takaavat niille vakaan energiavarmuuden jatkumisen noudattamalla ympäristö- ja ilmastonsuojelustandardeja;

16.

korostaa, että suunniteltujen toimien päälinjan ei pidä koskea mahdollisuutta toteuttaa etukäteen hyväksyttyjen vähennystavoitteiden skenaarioita (top-down), kuten nykyään, vaan toimeenpanna toimintaskenaarioita, jotka huomioivat sellaisia kysymyksiä kuin jäsenvaltioiden olemassa oleva potentiaali, taloudellisesti tehokkaiden uusien teknologioiden kasvunäkymät ja ehdotetun politiikan toteuttamisen vaikutus kansainvälisesti, jotta voidaan ehdottaa seuraavien vuosien vähennystavoitteet (bottom-up approach);

17.

toteaa energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 tehdyt päätelmät siitä, että EU:n laajuinen energia-alan siirtymä kestävään energiaan on teknisesti ja taloudellisesti mahdollinen ja että se on pitkällä aikavälillä komission analyysin mukaan nykyisiä politiikkoja edullisempi vaihtoehto; toteaa, että on kuitenkin huomioitava kansallinen tilanne, jossa saattaa olla huomattavia jäsenvaltioiden välisiä eroja;

18.

on sitä mieltä, että vuoden 2050 tavoitteita ei koskaan saavuteta, ellei EU kanna sille kuuluvaa vastuuta ja ota keskeistä asemaa siirtymässä, etenkin Pohjanmerelle rakennettavien avomeren tuulivoimaloiden kaltaisten suurhankkeiden suhteen; katsoo, että useaan jäsenvaltioon tai kaikkiin jäsenvaltioihin vaikuttavien rajat ylittävien infrastruktuurihankkeiden suhteen EU:n olisi määriteltävä ensisijaiset hankkeet ja toimittava keskeisenä sijoittajana, mikä houkuttelisi yksityisiä investointeja;

19.

toteaa, että sähkön yhä suurempi merkitys tulevassa energialähteiden valikoimassa edellyttää, että kaikenlaista vähähiilisen sähkön tuotantoa (energian muuntamisen hyötysuhde, uusiutuvat energialähteet, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi sekä ydinenergia) on hyödynnettävä, jotta ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa heikentämättä kilpailukykyä ja energian toimitusvarmuutta;

20.

painottaa, että toimivan rajat ylittävän infrastruktuurin ja tietojenvaihtomekanismin varmistaminen unionin alueella on etenemissuunnitelman onnistumisen edellytys; painottaa näin ollen, että tarvitaan jäsenvaltioiden politiikkojen välistä tiivistä koordinointia sekä yhteistä toimintaa, yhteisvastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä ulkoisessa energiapolitiikassa, energian toimitusvarmuuden osalta sekä uusissa energiainfrastruktuuria koskevissa investoinneissa;

21.

pitää valitettavana sitä, ettei komissio pannut täytäntöön sen energia-alan etenemissuunnitelmaa 2050 varten perustetun, vertaisarvioidun neuvoa-antavan työryhmän suosituksia; kehottaa komissiota julkaisemaan energia-alan etenemissuunnitelmasta ajantasaistetun version, jossa otetaan kyseiset suositukset huomioon;

22.

pitää myönteisinä energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 tehtyjä päätelmiä siitä, että analysoiduissa skenaarioissa on olemassa yhtäläisyyksiä niiden toimien välillä, joihin on ryhdyttävä EU:n energiajärjestelmän muuttamiseksi; pitää tässä suhteessa myönteisinä komission johtopäätöksiä siitä, että uusiutuvien energialähteiden lisääntynyt käyttö, energiatehokkuus ja energiainfrastruktuuri, älykkäät verkot mukaan luettuina, ovat ”no regret” -vaihtoehtoja, etenkin jos ne ovat markkinoiden ohjaamia, riippumatta siitä miten ne päätyvät energiajärjestelmään, jolla pyritään hiilestä irtautumiseen vuoteen 2050 mennessä; pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuuksia uusiutuvan energian runsaan käytön ja hyvän energiatehokkuuden yhdistämiseen; katsoo, että etenemissuunnan valinnasta olisi tehtävä päätös investointivarmuuden lisäämiseksi;

23.

katsoo, että rahoituskriisiä pitäisi hyödyntää mahdollisuutena muuttaa EU:n yhteiskuntamallia kohti erittäin energiatehokasta, kokonaan uusiutuviin energiamuotoihin perustuvaa ja ilmaston kannalta kestävää taloutta;

24.

toteaa, että nykyistä suurempi uusiutuvien energialähteiden osuus vuoden 2020 jälkeisessä energiavalikoimassa on kestävämmän energiajärjestelmän keskeinen näkökulma; tunnustaa myös, että kaikissa komission tiedonannossa tutkituissa skenaarioissa oletetaan uusiutuvan energian osuuden kasvavan EU:n energialähteiden valikoimassa noin 30 prosenttiin energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030 ja ainakin 55 prosenttiin vuonna 2050; korostaa, että siirtyminen parempaan energiatehokkuuspolitiikkaan voi auttaa uusiutuvien energiamuotojen osuuden kasvattamisessa; kehottaa komissiota sisällyttämään ennusteisiin hajautetun tuotannon; kehottaa komissiota lisäksi selvittämään perinpohjaisesti taloudelliset, tekniset ja infrastruktuuriin liittyvät esteet, jotka vaikeuttavat hajautetun tuotannon kasvua jäsenvaltioissa;

25.

painottaa, että parempi energiatehokkuus ja energiansäästöt ovat keskeisessä asemassa energiajärjestelmän muutoksessa ja että vuoden 2020 tavoitteiden saavuttaminen on edellytys lisäkehitykselle vuoteen 2050; suosittelee tältä osin, että jäsenvaltiot tehostavat toimiaan toteuttaakseen täysimääräisesti äskettäin hyväksytyn energiatehokkuusdirektiivin säännökset, ja suosittelee, että tiedotuskampanjat ja energiatehokkuus sisällytetään jäsenvaltioiden kansallisiin opetussuunnitelmiin; suosittelee, että jäsenvaltiot ja komissio ottavat entistä vahvemmin huomioon kansalliset toimintamallit ja kehityspankit sekä tukevat parhaiden käytäntöjen vaihtamista; muistuttaa, että oikein toteutettuna energiatehokkuus on EU:lle erittäin kustannustehokas tapa saavuttaa energiansäästöön, ilmastonmuutokseen, taloudelliseen turvaan sekä energiavarmuuteen liittyviä tavoitteita; toteaa, että siirtyminen energiatehokkaampaan talouteen nopeuttaisi innovatiivisten teknisten ratkaisujen leviämistä, vähentäisi fossiilisten polttoaineiden tuontia ja parantaisi unionin teollisuuden kilpailukykyä ja kasvua; katsoo, että siirryttäessä kohti parempaa energiatehokkuuspolitiikkaa olisi keskityttävä energian toimitus- ja kysyntäketjuun kokonaisuudessaan, mukaan lukien energian muunto, siirrot, jakelu ja toimitukset, sekä teollisuuden, rakennusten ja kotitalouksien kulutukseen; korostaa, että EU:n pitkän aikavälin energiatehokkuuspolitiikassa keskeiseksi osaksi olisi otettava rakennusten energiankulutus, sillä nykyisen rakennuskannan korjaaminen tarjoaisi erittäin suuren potentiaalin energiansäästöön; painottaa, että nykyistä kunnostettavien rakennusten määrää ja laatua on lisättävä huomattavasti, jotta EU:n olemassa olevien rakennusten energiankulutus vähenisi 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 2010 tasoon verrattuna; kehottaa tältä osin jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kunnianhimoisia pitkän aikavälin suunnitelmia rakennuskantansa kunnostamiseksi energiatehokkuusdirektiivin edellyttämällä tavalla;

26.

painottaa kiireellistä tarvetta uudelle, modernisoidulle, älykkäälle ja joustavalle energia-alan infrastruktuurille, erityisesti joustavamman varaenergian ja tasapainottavan energiakapasiteetin, kuten yksittäiset mikrotuotannon yksiköt ja varastointijärjestelmät mahdollistaville älykäille verkoille, sähkön uusille käyttömuodoille (kuten sähköautot), kysyntää ohjaaville ohjelmille (kuten älymittarit) sekä täysin integroidulle Euroopan verkkojärjestelmälle, jotta voidaan muun muassa integroida energian lähteet koko EU:ssa, mikä on osoittautunut tarpeelliseksi; muistuttaa, että kustannuksiltaan optimaalisimmat toimintamallit vaihtelevat paikallisten kysyntärakenteiden, toimitusmahdollisuuksien, maantieteellisten erityispiirteiden ja taloustilanteiden mukaan; painottaa lisäksi kiireellistä tarvetta perustaa vakaat ja ennakoitavat sääntelyyn liittyvät puitteet ja EU:n laajuiset markkinamekanismit edistämään kapasiteetin joustavampaa käyttöä ja varastointia, ja EU:n yhteisrahoitusta yhteistä etua koskeville infrastruktuurihankkeille energiainfrastruktuurien suuntaviivojen sekä Verkkojen Eurooppa -välineen mukaisesti;

27.

huomauttaa, että EU:n ja kansallisen tason rahoitusmahdollisuudet, kuten finanssi- ja investointipolitiikat, ovat edellytys uuden energiainfrastruktuurin rakentamiseksi Euroopassa, kun otetaan huomioon sekä uudisrakennuksien kustannukset että vanhentuneiden laitosten käytöstä poistamisesta ja kyseisten alueiden ympäristön ja sosiaalisten olosuhteiden entiselleen palauttamisesta aiheutuvat kustannukset;

28.

pyytää komissiota tutkimaan energian varastoinnin mahdollisuuksia ja erilaisia tekniikoita EU:ssa kokonaisvaltaisesti yhdistämällä sisämarkkinoita koskevat unionin politiikat, kuten energiaverkkojen kapasiteetit, energia- ja ilmastopolitiikat ja kuluttajien etujen suojelu, jotta EU:n energia- ja ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa, riippuvuutta EU:n ulkopuolelta tuotavasta energiasta voidaan pienentää ja energia-alalle voidaan luoda todelliset sisämarkkinat ja yhtäläiset toimintaedellytykset sekä paras mahdollinen energian toimitusvarmuus tulevaisuudessa;

29.

painottaa, että eurooppalaisempi lähestymistapa uusiutuvaa energiaa koskevaan energiapolitiikkaan on keskeisen tärkeä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; kannustaa jäsenvaltioita ja niiden alueita työskentelemään paremmin yhdessä hyödyntämällä entistä enemmän uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä säädettyjä yhteistyömekanismeja uusiutuvien energialähteiden laajentamisen kustannustehokkuuden optimoimiseksi, uusiutuvan energian hinnan alentamiseksi ja sen varmistamiseksi, että EU:ssa investointeja tehdään siellä, missä ne ovat kaikkein tuottavimpia ja tehokkaimpia, ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion erityisominaisuudet; painottaa tavoitteiden asettamisen tärkeyttä; korostaa tältä osin, että komissiolla on tärkeä asema helpottamassa uusiutuvien energiavarojen ja jäsenvaltioiden potentiaalin koordinointia, taloudellista tukea ja asianmukaisten analyysien laatimista, ja pitää myönteisenä sen ilmoittamaa aikomusta laatia ohjeet uusiutuvien energiamuotojen kaupasta; huomauttaa, että uusiutuvat energialähteet ovat tulevaisuudessa keskeisellä sijalla Euroopan energialähteiden valikoimassa, kun teknologian kehittämisestä siirrytään massatuotantoon ja tekniikan käyttöönottoon, pienistä laitoksista siirrytään suurempiin integroimalla paikalliset ja etäisemmät lähteet, ja tuetuista energialähteistä siirrytään kilpailukykyisiin lähteisiin; painottaa, että uusiutuvien energialähteiden tehokkaampi käyttöönotto vaatii muutoksia politiikkoihin ja energiamarkkinoiden rakenteeseen markkinoiden mukauttamiseksi tähän todellisuuteen ja markkinoiden suuremman yhdentymisen saavuttamiseksi, erityisesti joustavuuden ja palvelujen korvaamisen osalta verkkojärjestelmien vakauden saavuttamiseksi; painottaa vakaiden sääntelyyn liittyvien puitteiden tärkeyttä sekä EU:ssa että jäsenvaltioissa investointeihin kannustamiseksi; korostaa tarvetta yksinkertaistetuille hallinnollisille menettelyille sekä vakaille ja tehokkaille tukijärjestelmille, joita voidaan mukauttaa ajan myötä ja lakkauttaa asteittain, kun teknologiat ja toimitusketjut kypsyvät ja tulevat kilpailukykyisiksi ja markkinoiden puutteet saadaan korjattua; painottaa kuitenkin, että tukijärjestelmien taannehtivat muutokset vaikuttavat haitallisella tavalla sijoittajien luottamukseen ja lisää näin ollen investointien riskejä ja kustannuksia;

30.

toteaa, että tavoitteet uusiutuvien energialähteiden osuuksille on saavutettu, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan vakaita politiikkoja vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi;

31.

palauttaa mieliin Desertec-hankkeen kaltaiset hankkeet ja uusiutuvien energialähteiden käytön lähialueilla; korostaa Helios-hankkeen käyttöönottoa uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön kuljettamisessa Kaakkois-Euroopasta Keski-Eurooppaan sekä tuulienergian laajentamista Pohjanmerellä ja muilla alueilla; painottaa, että mahdollisuutta tuoda uusiutuvista lähteistä tuotettua sähköä lähialueilta on täydennettävä edistämällä ja helpottamalla uusiutuvien energialähteiden kehittämistä esimerkiksi eteläisen Välimeren ja Pohjanmeren alueilla ja niiden parempaa liittämistä Euroopan jakeluverkkoihin;

32.

huomauttaa, että monien uusiutuvien energialähteiden vakaa energian toimitus ei ole nykyteknologialla mahdollista, minkä vuoksi on välttämätöntä pitää varalla perinteisiä energialähteitä; näin ollen kehottaa komissiota esittämään selvityksen uusiutuvien energialähteiden mahdollisuudesta kestävään kehitykseen ja siitä miten voidaan tukea ennen kaikkea vakaita uusiutuvia energialähteitä; katsoo, että vähemmän vakaiden energialähteiden osalta on tehtävä selvitys varakapasiteetin takaamisen kustannustehokkuudesta ja kehitettävä energian varastointitekniikkoja;

33.

korostaa, että tiiviimpi integrointi naapurimaiden ja -alueiden, kuten Norjan, Sveitsin ja eteläisen Välimeren alueen kanssa on tärkeää, jotta EU:n sähköntoimituksen hiilestä irtautuminen voidaan saavuttaa pitkällä aikavälillä; painottaa, että Eurooppa voi hyötyä näillä alueilla tehtävästä merkittävien uusiutuvan energian lähteiden kehityksestä, jotka vastaavat sekä paikalliseen kysyntään että pitkien verkkoyhteenliittymien avulla myös rajattuun osaan EU:n kysynnästä; huomauttaa, että paremmat yhteenliitännät antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden viedä ja tuoda uusiutuvaa sähköä, jotta voidaan varmistaa luotettava energian toimitus ja tasapainottaa vaihtelevaa sähköntuotantoa, kuten tuulisähkön tuotantoa; huomauttaa tältä osin, että yhteenliitäntä Norjan kanssa tarjoaa EU:lle erityisen edun, sillä se mahdollistaa pääsyn norjalaisten vesivoimaloiden laajamittaiseen sähkönvarastointikapasiteettiin;

34.

painottaa mikrotuotannon merkitystä uusiutuvan energian osuuden kasvattamisessa; korostaa lisäksi mikrotuotannon merkitystä energiatehokkuuden lisäämisessä, energian toimituksen varmistamisessa ja kansalaisten osallistamisessa henkilökohtaiseen energiankäyttöön ja ilmastonmuutoksen torjuntaan; painottaa tässä yhteydessä tarvetta laatia mikrotuotantoa koskeva yhtenäinen unionin strategia, joka sisältää toimia energiainfrastruktuurin päivittämiseksi, lainsäädännöllisten taakkojen vähentämiseksi ja verokannustimien parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi;

35.

korostaa, että vuoden 2020 jälkeiselle ajalle on varmistettava tarpeeksi vahva poliittinen kehys toistaiseksi verkon ulkopuolisille uusiutuvan energian tekniikoille ja että kehyksen tavoitteena on oltava tukien lähentäminen ja myöhemmässä vaiheessa niiden asteittainen lakkauttaminen;

36.

huomauttaa, että energia-alan etenemissuunnitelman 2050 skenaarioissa edellytetään biopolttoaineiden runsaampaa käyttöä; uskoo tässä yhteydessä, että komission olisi tuettava siirtymistä kolmannen sukupolven biopolttoaineisiin, jotka valmistetaan elintarvikkeiksi tarkoitettujen kasvituotteiden ylijäämistä, ja määrättävä samankaltaiset vaatimukset tuoduille biopolttoaineille;

37.

pyytää komissiota laatimaan ehdotuksen siitä, miten uusiutuvia energialähteitä voitaisiin ottaa käyttöön entistä tehokkaammin EU:ssa ja sen alueilla; katsoo, että keskipitkällä aikavälillä voitaisiin luoda alueellisia uusiutuvien energialähteiden markkinaryhmittymiä;

38.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan ja edistämään uusiutuvien hyödykkeiden avointen maailmanlaajuisten markkinoiden politiikkaa, jotta varmistetaan kaikkien kaupan esteiden poistaminen, mikä parantaisi EU:n kilpailukykyä edistämällä uusiutuvan energiateknologian vientiä;

39.

toteaa, että tavoitteet uusiutuvien energialähteiden osuuksille ovat olleet menestyksekkäitä ja että niiden kestoa tulisi jatkaa vuoteen 2030 asti; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan ponnisteluja vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi; on huolissaan jäsenvaltioissa yhä useammin tapahtuvista äkillisistä uusiutuvan energian tukimekanismien muutoksista, erityisesti taannehtivista muutoksista ja tukien jäädyttämisestä; kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti uusiutuvasta energiasta annetun direktiivin täytäntöönpanoa ja puuttumaan siihen tarvittaessa; kehottaa jäsenvaltioita luomaan vakaat toimintapuitteet uusiutuvien energialähteiden investoinneille, mukaan lukien vakaat ja säännöllisesti tarkasteltavat tukijärjestelmät ja kevyemmät hallinnolliset menettelyt;

40.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kasvattamaan energiatehokkuutta edistäviin toimenpiteisiin kohdennettavia summia huomattavasti tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

41.

painottaa, että kun EU pyrkii kohti energian toimitusvarmuutta ja energiariippuvuutta koskevia tavoitteita, painopistettä on siirrettävä kohti jäsenvaltioiden energiaa koskevan keskinäisriippuvuuden mallia varmistamalla, että EU:n energian sisämarkkinat ja pohjoisen ja etelän sekä idän ja lännen yhdistävä EU:n superverkko toteutetaan nopeasti, jotta jäsenvaltioiden suhteelliset edut hyödynnetään parhaiten käyttämällä hajautetun ja mikrotason energiantuotannon ja älykkäiden energiainfrastruktuurien kaikki mahdollisuudet kaikissa jäsenvaltioissa; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että jäsenvaltioiden poliittinen ja sääntelyn kehitys on täysin kolmen vapauttamispaketin säännösten mukainen, poistaa loput infrastruktuurin pullonkaulat ja markkinoiden puutteet eikä aseta lisää esteitä sähkö- ja kaasumarkkinoiden yhdentymiselle; painottaa lisäksi, että kunkin kansallisen järjestelmän energiapoliittisissa päätöksissä on otettava huomioon myös se, miten päätökset vaikuttavat muihin jäsenvaltioihin; toteaa, että olisi toivottavaa selvittää, voitaisiinko energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston asiantuntemusta ja palveluita hyödyntää edellä mainittujen tehtävien suorittamisessa ja miten se voitaisiin tehdä;

42.

toteaa, että energiainfrastruktuuria koskeville hankkeille on luonteenomaista merkittävät alkuinvestoinnit, jotka vähenevät huomattavasti energiansäästömahdollisuuksien täysimääräisen hyödyntämisen ja 20–60 vuoden elinkaaren seurauksena; muistuttaa, että nykyinen markkinaympäristö on erittäin vaikeasti ennakoitava, minkä vuoksi sijoittajat suhtautuvat energiainfrastruktuurin kehittämiseen epäilevästi; painottaa, että uusia strategioita, kuten energiatehokkuus ensiksi -strategia, ja innovatiivisia välineitä olisi edistettävä, jotta voidaan vähentää infrastruktuuria koskevia investointeja, mikä mahdollistaa nopean mukautumisen jatkuvasti muuttuvaan ympäristöön;

43.

korostaa, että voimassa olevia toimintalinjoja ja säännöksiä on toteutettava siten, että nykyistä energiainfrastruktuuria käytetään paremmin EU:n kuluttajien hyödyksi; kehottaa komissiota ja energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa valvomaan tiukemmin säännöksien, kuten ”käytä tai menetä” -periaatetta koskevien sääntöjen, kansallista täytäntöönpanoa;

44.

painottaa tarvetta täysin yhdennetyille eurooppalaisille energiamarkkinoille vuoteen 2014 mennessä; painottaa, että on tärkeää panna energian sisämarkkinoita koskeva lainsäädäntö täysimääräisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa ja varmistaa, että mikään jäsenvaltio tai alue ei jää eristyksiin EU:n kaasu- ja sähköverkoista vuoden 2015 jälkeen; korostaa, että sosiaaliset vaikutukset ja energian hinnat on otettava huomioon ja varmistettava, että energian hinnat ovat selkeämpiä ja vastaavat paremmin kustannuksia, mukaan luettuina ympäristökustannukset, joita ei nykyisin oteta täysimääräisesti huomioon;

45.

panee merkille jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden energia-alalla tekemiä valtioiden välisiä sopimuksia koskevan tietojenvaihtomekanismin perustamisen ja toteaa, että tällä mekanismilla pyritään parantamaan politiikan avoimuutta, koordinointia ja tehokkuutta koko EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan suurempaa aktiivisuutta sen varmistamisessa, että energian sisämarkkinoiden lainsäädännön vastaisia sopimuksia ei tehdä; katsoo, että komission olisi voitava selvittää, ovatko sopimusluonnokset kyseisen lainsäädännön mukaisia, ja osallistua tarvittaessa neuvotteluihin; katsoo, että tietojenvaihtomekanismi on askel kohti EU:n ulkopuolelta tehtävien energiahankintojen koordinointia, mikä on olennaisen tärkeää energia-alan etenemissuunnitelman 2050 tavoitteiden saavuttamiseksi;

46.

korostaa, että energiamarkkinoiden sijoittajien kannustimia on lisättävä lisäämällä tuottavuutta ja helpottamalla – mutta ei lieventämällä – byrokraattisia menettelyjä;

47.

on tietoinen, että rahoituskriisi on hankaloittanut energiajärjestelmän muutoksen rahoittamiseen tarvittavien investointien houkuttelemista; korostaa uusia haasteita, kuten sähköntuotantojärjestelmän tarvitsemia joustavia vara- ja tasapainotusresursseja (kuten joustavaa tuotantoa, vakaata siirtoverkkoa, varastointia ja kysynnän hallintaa, mikrotuotantoa ja yhteenliityntää), joita tarvitaan mukautumisessa vaihtelevan uusiutuvan sähköntuotannon osuuden kasvuun; korostaa infrastruktuurin merkitystä jakelutasolla sekä proaktiivisten kuluttajien ja jakeluverkonhaltijoiden tärkeää osuutta hajautettujen energiatuotteiden ja kysyntäpuolen tehokkuustoimien liittämisessä järjestelmään; painottaa, että Euroopassa käytettävissä oleva kapasiteetti on arvioitava asianmukaisesti ja että yhteenliittymiä on oltava riittävästi, samoin kuin joustavaa ja tasapainottavaa varakapasiteettia, jotta tarjonta vastaisi kysyntää, millä taataan sähkön- ja kaasuntuotannon varmuus huomauttaa, että antamalla kysyntäpuolen hallinnalle ja energiantuotannolle merkittävämpi asema vahvistettaisiin huomattavasti hajautettujen energianlähteiden integrointia ja edistettäisiin energiapolitiikan kokonaistavoitteiden saavuttamista;

48.

korostaa, että koska nykyinen infrastruktuuri on vanhanaikaista, jokainen etenemissuunnitelmasta 2050 annetussa komission tiedonannossa esitetty skenaario edellyttää suuria investointeja; katsoo, että energian hinnat nousevat tämän takia jokaisessa skenaariossa vuoteen 2030 asti; ottaa lisäksi huomioon, että komission mukaan suurin osa hinnannoususta on jo tapahtumassa viiteskenaariossa, koska nousu liittyy vanhan ja loppuun ajetun tuotantokapasiteetin korvaamiseen uudella seuraavien 20 vuoden aikana;

49.

korostaa, että energian toimitusvarmuus Euroopan unionissa taataan tuontilähteitä monipuolistamalla; korostaa siksi, että EU:n on aktiivisesti lujitettava yhteistyötä kumppaniensa kanssa; panee merkille viiveet, jotka vaikuttavat eteläisen kaasukäytävän valmistumiseen; korostaa, että energian toimitusvarmuus on saavutettava energialähteitä monipuolistamalla, muistuttaa nesteytetyn maakaasun (LNG) ja LNG-rahtialuskannan merkittävästä vaikutuksesta EU:n energiahuoltoon ja korostaa itäisen Välimeren ja Mustanmeren LNG-lisäkäytävän mahdollisuuksia toimia joustavana energiansiirtäjänä ja kannustimena kilpailun kasvulle EU:n energian sisämarkkinoilla;

50.

muistuttaa, että unionin ja tuottaja- ja läpikulkumaiden, erityisesti unionin ja Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden, väliset strategiset kumppanuudet edellyttävät asianmukaisia välineitä, ennustettavuutta, vakautta ja pitkän aikavälin investointeja; korostaa, että unionin ilmastotavoitteiden perustana olisi oltava Nabucco-hankkeen kaltaiset, toimitusreittien monipuolistamista ja unionin energiavarmuuden parantamista koskevat infrastruktuurihankkeet;

51.

muistuttaa, että sisämarkkinapaketin mukaisesti markkinatoimijat ovat edelleen keskeisessä asemassa energiainfrastruktuuria koskevien investointien rahoittamisessa; tunnustaa, että joihinkin innovatiivisiin tai strategisesti tärkeisiin hankkeisiin, jotka ovat perusteltuja energian toimitusvarmuuden, solidaarisuuden ja kestävyyden näkökulmasta tarkasteltuna mutta joille ei onnistuta hankkimaan riittävästi markkinapohjaista rahoitusta, voidaan kuitenkin tarvita rajoitettua julkista tukea yksityisen rahoituksen houkuttelemiseksi; painottaa, että tällaisten hankkeiden pohjaksi olisi valittava selkeät ja avoimet perusteet, joilla vältettäisiin kilpailun vääristyminen ja otettaisiin huomioon kuluttajien edut ja joiden on vastattava täysin energiaa ja ilmastonmuutosta koskevia EU:n pitkän aikavälin tavoitteita;

52.

painottaa, että suurinta osaa energia-alan etenemissuunnitelman 2050 skenaarioista on mahdoton toteuttaa, jollei samanaikaisesti kehitetä paikallisia älykkäitä sähkön ja kaasun jakeluverkkoja; katsoo, että rajat ylittävien hankkeiden lisäksi unionin olisi toteutettava toimia, joilla tuetaan paikallisten verkkojen rakentamista tai uudistamista, erityisesti saatavuutta suojattujen kuluttajien kannalta;

53.

korostaa Verkkojen Eurooppa -välineen merkitystä, sillä siitä on varattu huomattavat määrärahat EU:n energiainfrastruktuurin muuttamiseen ja kehittämiseen entisestään; korostaa, että on tärkeää määrittää ja tukea sekä pieniä että suuria ratkaisevassa asemassa olevia kestäviä hankkeita;

54.

korostaa keskitettyihin asiointipisteisiin perustuvaa lähestymistapaa, jolla täydennetään EU:n byrokratian vähentämistä koskevia yksinkertaistamistavoitteita ja nopeutetaan lupamenettelyjä ja vähennetään niiden yritysten hallinnollista taakkaa, jotka hakevat lupaa energiainfrastruktuurin kehittämiseen, ja taataan samalla sovellettavien sääntöjen ja asetusten noudattaminen; pyytää jäsenvaltioita tarkistamaan menettelyjään tältä osin;

55.

kehottaa komissiota puuttumaan pikaisesti institutionaalisten sijoittajien sääntelyä koskevaan epävarmuuteen kolmannen energiapaketin tulkinnassa, jos sijoittajat tekevät passiivisia sijoituksia sekä siirto- että tuotantokapasiteettiin;

56.

kehottaa komissiota puuttumaan pikaisesti ongelmaan, joka koskee puuttuvia kannusteita älykkääseen verkkoon tehtäviin sijoituksiin, kun kyseessä ovat jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden tieto- ja viestintäteknologia ja muut innovatiiviset tekniikat, joilla edistetään nykyisen verkon parempaa ja yleisempää käyttöä;

57.

suhtautuu myönteisesti sosiaalisen ulottuvuuden sisällyttämiseen energia-alan etenemissuunnitelmaan 2050; katsoo, että tältä osin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota energiaköyhyyteen ja työllisyyteen; toteaa energiaköyhyyden suhteen, että energian olisi oltava kohtuuhintaista kaikille, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia sekä toimivaltaisia sosiaalialan elimiä yhteistyöhön tapauskohtaisista ratkaisuista sähkö- ja energiaköyhyyden kaltaisiin ongelmiin, erityisesti pienituloisissa ja toimeentulon rajoilla olevissa kotitalouksissa, joihin energian kalleus vaikuttaa ensimmäisenä; katsoo täten, että kyseisellä strategialla olisi edistettävä energiatehokkuutta ja energiansäästöä, koska se on yksi tehokkaimmista tavoista energialaskujen pienentämiseen, sekä analysoitava verotuksen, julkisten hankintojen ja lämmityksen hinnan kaltaisia kansallisia toimia varsinkin silloin, jos ne haittaavat energiatehokkuutta tukevia investointeja tai lämmöntuotannon ja -käytön optimointia, sekä annettava suosituksia hyvistä ja huonoista käytännöistä; korostaa, että on tärkeää kehittää lisää energiatehokkuustoimia ja tiedottaa niistä, edistää kysyntä- ja tarjontapuolen toimia ja luoda kampanjoita edesauttamaan tarvittavia muutoksia käyttäytymisessä; pyytää jäsenvaltioita ilmoittamaan säännöllisesti toimista, joilla suojellaan kotitalouksia energialaskujen nousulta ja energiaköyhyydeltä; pyytää komissiota työllisyyskysymyksissä edistämään toimia koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen ja -pätevöittämisen sopeuttamiseksi, jotta jäsenvaltiot voivat tuottaa osaavaa työvoimaa energia-alan muutoksen tarpeisiin; pyytää komissiota antamaan vuoden 2013 loppuun mennessä parlamentille lisätietoja tämän siirtymän vaikutuksista energia-, teollisuus- ja palvelualojen työllisyyteen ja kehittämään konkreettisia mekanismeja avustamaan kyseisiä työntekijöitä ja aloja; suosittelee, että jäsenvaltiot ottavat huomioon energiantuotannon ja -kulutuksen ulkoiset kustannukset ja hyödyt, kuten ilmanlaadun paranemisesta aiheutuvat terveysvaikutukset; katsoo, että energia-alan etenemissuunnitelman vaikutuksia koskeva työmarkkinoiden vuoropuhelu, joka kattaisi kaikki sidosryhmät, on keskeinen tekijä myös siirtymän aikana;

58.

korostaa, että hiilestä irtautumisen strategian hyväksyminen huomioimatta eräiden jäsenvaltioiden tilannetta saattaa lisätä voimakkaasti energiaköyhyyttä, mikä tarkoittaa joidenkin jäsenvaltioiden kohdalla tilannetta, jossa kotitaloudet käyttävät menoistaan yli 10 prosenttia energiaan;

59.

korostaa, että kuluttajia on suojeltava korkeilta energiakustannuksilta ja yrityksiä on suojeltava EU:n ulkopuolella toimivien yritysten epäoikeudenmukaiselta kilpailulta ja keinotekoisen alhaisilta hinnoilta WTO:n aseman vahvistamista koskevien Rio+20-huippukokouksen kehotusten mukaisesti;

60.

kehottaa jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä edistämään koulutuslaitoksia, jotka pystyvät tuottamaan koulutettua työvoimaa ja tutkijoiden ja innovaattorien uuden sukupolven energian turvallisen toimituksen ja käytön, energiavarmuuden ja energiatehokkuuden aloille; muistuttaa tässä yhteydessä Horisontti 2020 -aloitteen ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin tärkeästä asemasta koulutuksen, tutkimuksen ja täytäntöönpanon välisen kuilun umpeen kuromiseksi energia-alalla;

61.

haluaa korostaa hinnoittelun avoimuuden ja kuluttajille tiedottamisen tärkeyttä; katsoo siksi, että komission tulee arvioida mahdollisimman tarkasti kyseisten tekijöiden vaikutukset yksityishenkilöiden ja yritysten maksamaan energian hintaan eri skenaarioissa;

62.

katsoo, että kaikentyyppinen vähähiilinen tekniikka on tarpeen, jotta kunnianhimoinen tavoite yleisesti EU:n energiajärjestelmän ja erityisesti sähköalan muuttamisesta vähähiiliseksi voidaan saavuttaa; ottaa huomioon, että on epävarmaa, mitä tekniikoista ehditään testata teknisesti ja kaupallisesti vaaditun ajan puitteissa; katsoo, että joustavuus on säilytettävä, jotta ilmeneviin teknologisiin ja yhteiskunnallis-taloudellisiin muutoksiin voitaisiin mukautua;

63.

toteaa, että perinteiset fossiiliset polttoaineet ovat todennäköisesti edelleen osa energiajärjestelmää ainakin siirryttäessä vähähiiliseen energiajärjestelmään;

64.

tunnustaa, että ydinenergiaa käytetään nykyisin merkittävänä vähäpäästöisen energian lähteenä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita Fukushimassa vuonna 2011 sattuneesta onnettomuudesta saatujen kokemusten taustaa vasten parantamaan ydinenergian turvallisuutta hyödyntäen äskettäin tehdyn ydinalan stressitestin tuloksia;

65.

katsoo komission tavoin, että ydinvoima on edelleen tärkeä tekijä, koska jotkut jäsenvaltiot pitävät ydinvoimaa edelleen varmana, luotettavana ja edullisena vähähiilisenä sähköntuotantolähteenä; toteaa, että skenaarioanalyysi osoittaa, että ydinenergia voi auttaa alentamaan järjestelmäkustannuksia ja sähkön hintoja;

66.

on samaa mieltä komission kanssa siitä, että maakaasulla on lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä tärkeä asema energiajärjestelmän muuttamisessa, koska se on suhteellisen nopea ja kustannustehokas keino vähentää riippuvuutta muista saastuttavammista fossiilisista polttoaineista; korostaa, että kaasun toimitusreittejä Euroopan unioniin on monipuolistettava; varoittaa tekemästä sijoituksia, jotka voivat johtaa sitovaan pitkäaikaiseen riippuvuuteen fossiilisista polttoaineista;

67.

toteaa maakaasun potentiaalin joustavana vaihtoehtona sähkön varastoinnin, yhteenliitäntöjen ja kysyntään vastaamisen ohella tasapainotettaessa erilaisia uusiutuvia energian toimitusmuotoja; haluaa kuitenkin tarkastella mahdollisuutta asettaa kaasu vieläkin tärkeämpään asemaan, erityisesti siinä tapauksessa, että hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on käytettävissä riittävässä määrin; katsoo, että kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen on oltava keskeinen tekijä asiasta käytävässä keskustelussa ja sen on ohjattava ensisijaisesti energiavalintoja;

68.

katsoo, että nestekaasun merkitystä ei pidä unohtaa, sillä se on joustava ja luotettava energianlähde paikoissa, joissa infrastruktuuria on vain vähän;

69.

pitää tärkeänä puuttua kysymykseen, joka koskee kolmansista maista EU:hun tapahtuvan kaasun- ja sähköntuonnin todennäköistä kasvua lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä energiatoimitusten turvaamiseksi; muistuttaa, että joidenkin alueiden ja jäsenvaltioiden tapauksessa tämä haaste on läheisessä yhteydessä riippuvuuteen kaasun ja öljyn tuonnista yhdestä ainoasta kolmannesta maasta; toteaa, että tähän haasteeseen vastaaminen edellyttää muun muassa, että vahvistetaan kilpailukyvyn ja toimitusvarmuuden varmistamisen kannalta erittäin tärkeiden omien energiavarojen ja uusiutuvien energialähteiden roolia sekä toteutetaan toimia, joilla pyritään monipuolistamaan energian toimittajien, hankintareittien ja lähteiden valikoimaa; toteaa, että tähän liittyvänä yhtenä strategisena tavoitteena olisi oltava eteläisen kaasukäytävän toteuttaminen ja sellaisen toimitusreitin aikaansaaminen vuoteen 2020 mennessä, jonka kautta EU saa noin 10–20 prosenttia tarvitsemastaan kaasusta, jotta kaikilla Euroopan alueilla olisi fyysinen yhteys vähintään kahteen eri kaasulähteeseen;

70.

panee merkille, että hiilidioksidin talteenotto ja varastointi voi olla vaikuttavassa asemassa edettäessä kohti hiilestä irtautumista vuoteen 2020 mennessä; toteaa, että hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia tutkitaan ja kehitetään vielä; toteaa, että hiilen talteenoton ja varastoinnin kehittäminen on edelleen erittäin epävarmaa määrittämättömien viiveiden, suurten kustannusten ja tehokkuusongelmien kaltaisten ratkaisemattomien kysymysten vuoksi; painottaa, että taloudellisessa mielessä tehokkaasti, turvallisesti ja kestävästi kehitetyn hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin on oltava kaupallisessa käytössä mahdollisimman pian; korostaa, että hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on myös merkittävä hiilestä irtautumisen vaihtoehto useilla energiaintensiivisillä aloilla, kuten öljynjalostuksessa, alumiinin sulatuksessa ja sementintuotannossa; kehottaa komissiota laatimaan keskivälin kertomuksen, jossa arvioidaan EU:n rahoittaman kokeellisen teknologian tuloksia hiilivoimaloissa;

71.

korostaa poliittisten toimien, julkisen rahoituksen ja hiilidioksidin asianmukaisen hinnan merkitystä hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan demonstroimiseksi ja sen varhaisen käyttöönoton varmistamiseksi Euroopassa vuodesta 2020 alkaen; korostaa EU:n demonstrointiohjelman merkitystä, jotta yleisöä autetaan hyväksymään hiilidioksidin talteenotto ja varastointi ja tukemaan sitä tärkeänä tekniikkana kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi;

72.

kehottaa komissiota mahdollistamaan ja edistämään tiedonjakamista ja yhteistyötä EU:ssa ja kansainvälisesti, jotta varmistetaan, että hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvien demonstrointihankkeiden suunnitteluarvo on pääosin paras mahdollinen; kehottaa komissiota tukemaan putkistoinfrastruktuuriin varhaisessa vaiheessa tehtäviä sijoituksia ja koordinoimaan rajatylittävää suunnittelua, jotta varmistetaan hiilidioksidinielujen saatavuus vuodesta 2020 lähtien, ja tekemään tutkimusta Euroopan varastointialtaiden ominaisuuksien määrittämiseksi; kehottaa komissiota tekemään aktiivisesti yhteistyötä jäsenvaltioiden ja teollisuuden kanssa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin eduista ja turvallisuudesta tiedottamiseksi, jotta yleisön luottamusta kyseiseen tekniikkaan voidaan lisätä;

73.

toteaa, että kotimaisten ja alueellisten energiaresurssien optimaalinen, turvallinen ja kestävä kehittäminen ja käyttö sekä kotimaisten tai tuotujen energialähteiden vakaisiin toimituksiin tarvittavan infrastruktuurin kilpailukyky voivat osaltaan lisätä energiavarmuutta, joten niiden on oltava painopistealana laadittaessa EU:n energiapolitiikkaa;

74.

panee merkille, että EU:n läsnäolo jalostusteollisuudessa on tärkeää niin kauan, kuin raakaöljyyn perustuvien tuotteiden kysyntä jatkuu, jotta varmistettaisiin energian toimitusvarmuus, tuettaisiin petrokemiallisen teollisuuden kaltaisten ketjun loppupään alojen kilpailukykyä, asetettaisiin maailmanlaajuiset normit polttoaineiden jalostuksen laadulle, varmistettaisiin ympäristövaatimusten noudattaminen ja säilytettäisiin kyseisten alojen työllisyys; korostaa myös energia-alan etenemissuunnitelmassa esitettyä havaintoa siitä, että öljy pysyy todennäköisesti mukana energiavalikoimassa myös vuonna 2050, vaikkakin nykyistä huomattavasti pienemmällä osuudella, ja että öljyä käytetään pääasiassa polttoaineena osassa pitkän matkan matkustaja- ja rahtiliikennettä;

75.

katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisiin jäsenvaltioiden alueisiin, joissa hiili on tällä hetkellä tärkein energianlähde ja/tai joissa hiilen tuotanto ja hiilivoimaan perustuva sähköntuotanto ovat keskeisiä alueellisia työllistäjiä; katsoo, että on toteutettava EU:n tukemia sosiaalisia lisätoimia, mikäli näiden alueiden väestön halutaan hyväksyvän energia-alan etenemissuunnitelman 2050 skenaariot;

76.

tiedostaa EU:n toimivan globaalissa kontekstissa ja sen, että yksin toimimalla ei välttämättä saada aikaan kaikkia odotettuja hyötyjä, ja palauttaa samalla mieleen liikenne-, televiestintä- ja energianeuvoston EU:n energiapolitiikan ulkoisen ulottuvuuden lujittamisesta marraskuussa 2011 antamat päätelmät, joissa neuvosto korosti tarvetta päästä laajempaan ja koordinoidumpaan kansainvälisiä energiasuhteita koskevaan EU:n lähestymistapaan, jotta voitaisiin vastata globaaleihin energia- ja ilmastonmuutoshaasteisiin, ja tarvetta vastata kilpailukykyyn ja hiilivuotoon liittyviin kysymyksiin sekä ylläpitää ja edistää mahdollisimman korkeita ydinturvallisstandardeja varmistaen samalla turvallinen, varma, kestävä ja monipuolinen energiansaanti;

77.

painottaa, että EU:n energiavarmuus ja viime kädessä omavaraisuus on varmistettava pääasiassa edistämällä energiatehokkuutta ja energiansäästöjä ja uusiutuvaa energiaa, mikä yhdessä muiden vaihtoehtoisten energianlähteiden kanssa vähentää riippuvuutta tuonnista; panee merkille kasvaneen kiinnostuksen öljyn ja kaasun etsintään Välimerellä ja Mustallamerellä; katsoo, että merellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporausta varten on pikaisesti laadittava kattava EU:n politiikka; katsoo, että olisi korostettava mahdollisia ympäristövaaroja ja asianomaisten EU:n jäsenvaltioiden ja olennaisten kolmansien maiden talousvyöhykkeiden määrittämistä noudattaen Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimusta, jonka kaikki EU:n jäsenvaltiot ja EU ovat allekirjoittaneet;

78.

painottaa, että porauslupien myöntämisestä ja talousvyöhykkeiden määrittämisestä tulee kitkaa kolmansien maiden kanssa ja EU:n on säilytettävä asiassa korkea poliittinen profiili ja pyrittävä estämään kansainvälisen epäsovun syntyminen; korostaa, että energiaa on käytettävä rauhan, ympäristön koskemattomuuden, yhteistyön ja vakauden välineenä;

79.

vaatii, että EU:n ja Venäjän välisen energia-alan etenemissuunnitelman on perustuttava keskinäiseen kunnioitukseen ja vastavuoroisuuden periaatteeseen Maailman kauppajärjestön, energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen ja kolmannen energiapaketin sääntöjen mukaisesti; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön ja soveltamaan EU:n sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä tehokkaasti siten, että ne koskevat kaikkia Euroopan unionin alueella toimivia energia-alan yrityksiä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä äskettäin käynnistettyä tutkimusta, joka koskee Gazpromin ja sen eurooppalaisten tytäryhtiöiden kilpailunvastaista toimintaa, ja pitää valitettavana Venäjän federaation presidentin poliittisista syistä antamaa asetusta, joka estää venäläisiä energia-alan yrityksiä toimimasta yhteistyössä EU:n toimielinten kanssa; vaatii, että kaikkien energia-alan yritysten edellytetään tekevän varauksetonta yhteistyötä tutkintaviranomaisten kanssa; kehottaa komissiota ehdottamaan asianmukaista vastausta tähän asetukseen ja varmistamaan, että tutkimusta voidaan jatkaa;

80.

kehottaa komissiota määrittämään kattavan joukon lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin ensisijaisia energiapoliittisia tavoitteita, jotka EU pyrkii saavuttamaan suhteissaan naapurimaihin sellaisen yhteisen oikeusalueen luomiseksi, jonka perustana ovat yhteisön säännöstön mukaiset periaatteet ja energian sisämarkkinoita koskevat normit; korostaa, että on tärkeää laajentaa energiayhteisöä edelleen, varsinkin ehdokasvaltioihin sekä itäisen kumppanuuden, Keski-Aasian ja Välimeren alueen maihin, ja perustaa oikeudellisia valvontamekanismeja, joilla puututaan yhteisön säännöstön puutteelliseen täytäntöönpanoon; kehottaa unionia osoittamaan solidaarisuutta energiayhteisöön kuuluvia kumppaneitaan kohtaan; tuomitsee tässä yhteydessä Venäjän federaation viimeaikaiset Moldovaan kohdistuneet uhkaukset;

81.

korostaa, että EU:n energiapolitiikka ei saa olla millään lailla ristiriidassa niiden perusperiaatteiden kanssa, joihin EU perustuu, varsinkaan demokratian ja ihmisoikeuksien osalta; kehottaa komissiota suosimaan tässä mielessä energiasuhteissaan sellaisia tuottaja- ja kauttakulkumaita, jotka jakavat samat arvot ja tukevat niitä;

82.

korostaa, että on tärkeää vahvistaa yhteistyötä ja vuoropuhelua muiden strategisten energiakumppanien kanssa; katsoo, että EU:n on tehtävä kehittyvien talouksien kanssa kattavaa yhteistyötä energian kaikilla aloilla, koska nämä kumppanit vaikuttavat maailmanlaajuisiin energiamarkkinoihin entistä enemmän ja niiden energiantarve kasvaa; panee merkille, että Euroopan unionin on pitkällä aikavälillä lisättävä kolmansista maista ostettavan energian koordinointia; vaatii läheisempää yhteistyötä neuvoston, komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon välille, jotta EU kykenee puhumaan yhdellä äänellä energiapolitiikkaa koskevista asioista, kuten määritellään EU:n lainsäädännössä ja komission energia-asioiden pääosastolta saaduissa ohjeissa; muistuttaa, että Euroopan parlamentille olisi edelleen tiedotettava säännöllisesti tällä alalla tapahtuvasta kehityksestä;

83.

korostaa, että EU:n perussopimuksessa vaadittua jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta olisi sovellettava jokapäiväiseen työhön sekä sisäisen ja ulkoisen energiapolitiikan kriisinhallintaan; kehottaa komissiota määrittelemään selkeästi ”energia-alan solidaarisuuden” sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat sitä;

84.

korostaa, että perinteisten energianlähteiden (esimerkiksi ydinvoiman) tai uusien energianlähteiden (esimerkiksi öljyn ja kaasun epätavanomaisten lähteiden) turvallisuudesta ja varmuudesta ei tingitä, ja katsoo, että EU:n on edelleen pyrittävä vahvistamaan turvallisuutta ja varmuutta koskevaa kehystä ja oltava johtavassa asemassa tällä alalla toteutettavissa kansainvälisissä toimissa;

85.

korostaa, että kun jäsenvaltiot alkavat yhdistää ja yhdentää kansallisia markkinoitaan investoimalla infrastruktuuriin ja hyväksymällä yhteisiä säännöksiä, on myös panostettava jatkuvasti yhteistyöhön Venäjän kanssa luovien ja yhteisesti hyväksyttävien toimenpiteiden määrittämiseksi energiamarkkinoiden välisten eroavuuksien vähentämiseksi;

86.

korostaa, että koska energiahuollossa keskitytään entistä enemmän kehittyviin talouksiin, EU:n on käynnistettävä BRICS-maiden kanssa tehokas vuoropuhelu ja yhteistyö energiatehokkuuden, uusiutuvien energianlähteiden, puhtaan hiilen, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin, älykkäiden verkkojen, fuusiotutkimuksen ja ydinturvallisuuden alalla; katsoo, että EU:n on myös kehitettävä selvä politiikka kyseisten maiden kanssa energian alalla tehtävää tutkimus- ja innovointiyhteistyötä varten;

87.

pyytää EU:ta jatkamaan aktiivista toimintaansa maailmanlaajuista ilmastosopimusta koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa; painottaa, että EU:n on tiedettävä, mitä seurauksia maailmanlaajuisen ilmastonmuutossopimuksen tekemättä jättämisellä olisi; pitää valitettavana, että etenemissuunnitelmassa ei esitetä skenaariota, jossa tällaista sopimusta ei ole saatu tehtyä; korostaa, että laillisesti sitovan maailmanlaajuisen päästövähennyssopimuksen aikaansaaminen siten, että mukana prosessissa ovat myös Kiinan, Intian, Yhdysvaltojen ja Brasilian kaltaiset suurimmat päästövaltiot, antaa todellisen mahdollisuuden vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä; pitää välttämättömänä vastata hiilivuodon aiheuttamaan haasteeseen välttämällä energiaintensiivisten teollisuudenalojen siirtämistä EU:n rajojen ulkopuolelle;

88.

toteaa, että päästökauppajärjestelmä on nykyisin ensisijainen – muttei ainoa – väline, jolla voidaan vähentää teollisuuden kasvihuonekaasupäästöjä ja edistää investointeja turvallisiin ja kestäviin vähähiilisiin tekniikoihin; toteaa, että päästökauppajärjestelmän rakenteellinen parantaminen on tarpeen, jotta järjestelmällä voitaisiin vastata talouden suhdanteisiin, palauttaa investointivarmuus ja lujittaa markkinaperustaisia kannustimia vähähiiliseen teknologiaan investoimiseksi ja sen käyttämiseksi; huomauttaa, että päästökauppajärjestelmän rakenteelliset muutokset vaativat perinpohjaisen arvioinnin niiden vaikutuksista ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan ja niiden vaikutuksista vähähiilisiin investointeihin, sähkön hintaan ja energiaintensiivisten teollisuudenalojen kilpailukykyyn, erityisesti hiilivuodon riskin suhteen; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan ja kannustamaan innovatiivisten, turvallisten ja kestävien teknisten ratkaisujen kehittämistä EU:n teollisuudenaloilla;

89.

pyytää komissiota esittämään mahdollisimman pian lisäarvioinnin, joka sisältäisi ehdotuksia suositelluista toimista, joilla voitaisiin estää tuotannon siirtämisestä EU:n ulkopuolelle aiheutuvan hiilivuodon riski, ja jossa erityisesti arvioitaisiin lisäskenaarioita siltä varalta, että maailmanlaajuiset lisätoimet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ovat rajallisia tai niitä ei toteuteta lainkaan;

90.

painottaa, että päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jäävät toimialat aiheuttavat noin 55 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä ja että päästökauppajärjestelmän lisäksi on olennaista varmistaa, että myös päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jäävät toimialat kantavat vastuunsa päästöjen vähentämisestä; korostaa, että asiaan puuttumiseksi on annettava poliittisia ohjeita EU:n tasolla ja toteutettava konkreettisia toimenpiteitä;

91.

toteaa, että päästökauppajärjestelmä on kohdannut ennakoimattomia ongelmia ja että päästöoikeuksien kasvava ylijäämä laimentaa intoa edistää vähähiilisiä investointeja vielä monen vuoden ajan; huomauttaa, että tämä vaarantaa päästökauppajärjestelmän tehokkuuden EU:n pääasiallisena mekanismina vähentää päästöjä tavalla, jolla luodaan yhtäläiset toimintaedellytykset kilpaileville teknologioille, annetaan yrityksille mahdollisuus kehittää joustavasti omia strategioita ja mahdollistetaan erityistoimet hiilivuotojen torjumiseksi; kehottaa komissiota hyväksymään toimenpiteitä, joiden avulla voidaan korjata päästökauppajärjestelmän puutteita ja mahdollistaa sen alkuperäisten suunnitelmien mukainen toiminta; ehdottaa, että tällaisia toimenpiteitä olisivat muun muassa seuraavat:

92.

katsoo, että hinnoilla on keskeinen asema energiaan liittyvissä investoinneissa ja energiantuotannossa; huomauttaa, että eri jäsenvaltioiden politiikat uudistuvan energian edistämiseksi on katsottava oppimiskäyräksi; katsoo, että fossiilisten polttoaineiden viimeaikaiset varsin korkeat hinnat edistävät uudistuvan energian kehittämistä edellyttäen, että politiikan ja markkinoiden puutteet korjataan; suosittelee, että jäsenvaltiot edistävät ja puoltavat tehokkaampia uusiutuvan energian tukiohjelmia energian hintojen nousun minimoimiseksi; pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuuksia koordinoidumman ja yhtenäisen eurooppalaisen järjestelmän kehittämiseksi uusiutuvan energian tukemiseen;

93.

katsoo, että energialaskujen kallistuminen Euroopassa viime vuosina on tuottanut älykkään, terveeseen järkeen perustuvan lähestymistavan energiatehokkuuden ja energiansäästöjen avulla tapahtuvaan kulutuksen vähentämiseen; korostaa, että tämän luonnollisen mutta riittämättömän käyttäytymisen muutoksen ohella on tärkeää toteuttaa oikeita poliittisia toimia ja antaa taloudellista tukea uusien energiansäästöjen edistämiseksi; korostaa, että kuluttajia on kannustettava tuottamaan omaa energiaansa; korostaa, että tietotekniikan soveltaminen kaikkiin älyverkkoihin on koko ajan tärkeämpää tehokkaan energiankulutuksen kannalta ja erityisesti kysyntää ohjaavien ohjelmien kehittämiselle (älymittarit mukaan luettuna), jolloin kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus ottaa aktiivisesti osaa energiatehokkuuteen jakamalla heille helposti ymmärrettävää tosiaikaista tietoa kotitalouksien ja yritysten energiankulutuksesta ja takaisin sähköverkkoon syötettävästä ylijäämästä sekä energiatehokkuuteen liittyvistä toimista ja mahdollisuuksista;

94.

katsoo, että energiainfrastruktuureja olisi suunnattava aiempaa enemmän loppukäyttäjille ja että niissä olisi keskityttävä aiempaa enemmän jakelujärjestelmän kapasiteetin ja kulutuksen väliseen vuorovaikutukseen, ja korostaa reaaliaikaisten ja kaksisuuntaisten sähkövirtojen ja tiedonkulun tarvetta; korostaa uusien tekniikoiden kuluttajille tuomia etuja, kuten kysyntäpuolen energianhallintaa ja kysynnän ohjausjärjestelmiä, joilla lisätään tarjonnan ja kysynnän energiatehokkuutta;

95.

katsoo, että älykkäät verkot on otettava käyttöön kiireellisesti, koska ilman niitä EU:n 202020-ilmasto- ja energiapaketin tavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämätön jaetun uusiutuvan energian integrointi ja energian kulutuksen tehokkuuden parantaminen on mahdotonta;

96.

korostaa älykkäiden energiaverkkojen roolia sähköntuottajien ja asiakkaiden välisessä kahdensuuntaisessa yhteydessä ja toteaa, että älykkäät energiaverkot voivat antaa kuluttajalle mahdollisuuden tarkkailla ja mukauttaa sähkön käyttöään; huomauttaa, että tehokas henkilötietojen suoja ja kuluttajille suunnatut valistusohjelmat, kuten kouluissa ja yliopistoissa järjestettävät tiedotuskampanjat, ovat keskeisessä asemassa, erityisesti jos älymittareilla halutaan olevan todellista vaikutusta; painottaa, että jäsenvaltioiden olisi annettava merkityksellistä tietoa kuluttajille tarkoitetuilla verkkosivustoilla ja että kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden kuten rakentajien, arkkitehtien ja lämmitys-, jäähdytys- ja sähkölaitteiden toimittajien olisi saatava ajantasaisia tietoja ja verrattava hintoja ja palveluja sekä siltä pohjalta valittava tarkoituksiinsa parhaiten sopiva energiantoimittaja;

97.

kehottaa komissiota varmistamaan, että Horisontti 2020 -aloitteessa ja innovaatiounioniin kuuluvissa eurooppalaisissa innovaatiokumppanuuksissa asetetaan etusijalle energiajärjestelmien optimointi ja tarve kehittää kaikentyyppisiä kestäviä vähähiilisiä tekniikoita, jotta voidaan edistää EU:n kilpailukykyä, lisätä työllistymismahdollisuuksia ja kannustaa vastuulliseen energian käyttöön; antaa tältä osin tukensa Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman ja siihen liittyvien eurooppalaisten teollisuusaloitteiden tavoitteille; korostaa, että energiatehokkuuden edistäminen ja uusiutuvan energian kustannusten vähentäminen teknisellä kehityksellä ja innovoinnilla olisi myös asetettava etusijalle muun muassa korvamerkitsemällä suurempi osa julkisista tutkimusmäärärahoista uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tutkimukseen etenkin Horisontti 2020- ja SET-ohjelmissa;

98.

katsoo, että uusien vaihtoehtoisten polttoaineiden tutkiminen on oleellista, jotta voidaan täyttää pitkän aikavälin ympäristö- ja ilmastotavoitteet, ja toivoo siksi, että Horisontti 2020 -ohjelma tarjoaa tarvittavat kannustimet;

99.

painottaa, että julkisissa elimissä ja alalla on tärkeää tutkia ja kehittää edelleen energiatehokkuuden parantamista ja uusiutuvan energian ja maakaasun käyttöä tieliikenteen, meriliikenteen ja lentoliikenteen aloilla;

100.

katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota lämmitys- ja jäähdytysaloihin; kehottaa tältä osin EU:ta harkitsemaan lämmitys- ja jäähdytysalojen täyttä yhdistämistä energiajärjestelmän muutokseen; huomauttaa, että tämä ala muodostaa nykyisin noin 45 prosenttia energian kokonaisloppukulutuksesta Euroopassa, ja että tarvitaan parempaa ymmärrystä lämmityksen ja jäähdytyksen merkittävästä asemasta; kehottaa näin ollen komissiota kokoamaan tarvittavia tietoja lämmityksen ja jäähdytyksen energialähteistä ja käytöstä sekä lämmönjakelusta eri loppukäyttäjien ryhmille (esim. asukkaat, teollisuus, palvelut); kannustaa kehittämään lämmön ja sähkön yhteistuotantovoimaloita, jotka käyttävät uusiutuvista energianlähteistä saatavaa tai talteen otettavaa lämpöä tai ylijäämälämpöä, ja tukee jäähdytys- ja lämmityslaitteisiin liittyvää lisätutkimusta, jonka tarkoituksena on toteuttaa EU:n kunnianhimoista politiikkaa; kehottaa viranomaisia saattamaan lämmön kysyntää koskevat vuoteen 2050 ulottuvat ennusteet ajan tasalle ja laatimaan alueellisia maanalaisia vaikutuksia koskevan arvioinnin varojen kohdentamisen optimoimiseksi; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltiota osoittamaan esimerkiksi tutkimus- ja kehittämismäärärahoilla ja innovatiivisilla rahoitusvälineillä lisää rahoitusta paikallisiin energiainfrastruktuureihin, kuten kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen, joilla saadaan aikaan tehokkaita, vähähiilisiä ja hiilettömiä ratkaisuja korvaamaan energian tuonnin sekä Euroopan laajuisen energiansiirron / energian kuljetuksen; huomauttaa, että olemassa olevat uusiutuvien energialähteiden ratkaisut (geoterminen energia, biomassa mukaan lukien biohajoava jäte, terminen aurinkoenergia ja hydroterminen energia / ilmalämpöenergia) yhdistettyinä energiatehokkuustoimenpiteisiin voivat vähentää koko lämmöntuotannon hiilidioksidipäästöjä kustannustehokkaammalla tavalla vuoteen 2050 mennessä torjuen samalla energiaköyhyyden ongelmaa;

101.

on tyytyväinen komission tulevaan tiedonantoihin hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista, sisämarkkinoista, energiatehokkuudesta ja energiatekniikoista, joiden avulla energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 määritetyissä poliittisissa valinnoissa voidaan edistyä entisestään;

102.

katsoo, että energian toimitusvarmuuden varmistamiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota unionin ulkorajoilla sijaitseviin alueisiin tukemalla verkkojen rakentamista ja uusien energiainfrastruktuurien kehittämistä yhteistyössä naapurimaiden kanssa;

103.

toteaa, että maantieteellisten eroavuuksien vuoksi on mahdotonta noudattaa yleispätevää energiapolitiikkaa kaikilla alueilla; katsoo, unohtamatta yhteisen toiminnan kriteereitä ja tietoisena tarpeesta noudattaa unionin poliittisia toimintakehyksiä, että unionissa jokaisen alueen olisi voitava noudattaa yksilöllistä suunnitelmaa, joka perustuu kyseisellä alueella vallitsevaan tilanteeseen ja alueen talouteen ja jossa kehitetään niitä kestäviä energialähteitä, joiden avulla energia-alan etenemissuunnitelman 2050 tavoitteet ovat tehokkaimmin täytettävissä, ja muistuttaa, että varsinkin uusiutuvalla energiantuotannolla on keskeinen rooli sekä maaseutualueiden että muiden alueiden kehityksessä ja työllisyydessä; kehottaa näin ollen kaikkia alueita laatimaan ja panemaan täytäntöön energiastrategioita ja harkitsemaan energia-alan sisällyttämistä niiden älykästä erikoistumista varten laadittaviin tutkimus- ja innovointistrategioihin;

104.

korostaa avoimuuden, demokraattisen valvonnan ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen merkitystä suhteissa kolmansiin maihin energia-alalla;

105.

korostaa energian kokonaiskulutuksen pienentämisen ja energiatehokkuuden lisäämisen merkitystä liikenteen alalla, muun muassa liikennesuunnittelun ja julkiselle liikenteelle jäsenvaltioissa annettavan tuen avulla; korostaa myös, että Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen ohjelmaan (TEN-T ja TEN-E) sisältyviä uusiutuvan energian hankkeita olisi nopeutettava;

106.

on sitä mieltä, että hiilestä irtautumisen kokonaistavoitteeseen pääsemiseksi on liikennepäästöjä vähennettävä huomattavasti, mikä merkitsee vaihtoehtoisten polttoaineiden edelleen kehittämistä, liikennevälineiden tehokkuuden parantamista sekä sähkönkulutuksen huomattavaa kasvua ja siten suuria investointeja sähköinfrastruktuuriin, verkkojen hallintaan ja energian varastointiin; huomauttaa, että infrastruktuurin elinkaari on pitkä, ja siksi toimiin on ryhdyttävä nopeasti kasvavien päästöjen kehityskulun katkaisemiseksi;

107.

kehottaa painokkaasti ottamaan huomioon johtopäätökset komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta ”Regions 2020 – An Assessment of Future Challenges for EU Regions”, jonka mukaan on tärkeää myös kiinnittää huomiota syrjäisimpien ja vähemmän kehittyneiden alueiden potentiaaliin energiansaannin alalla tulevina vuosina;

108.

kiinnittää huomiota energian sekä elintarvikkeiden saatavuuden ja turvallisuustilanteen väliseen monimutkaiseen suhteeseen erityisesti, kun on kyse kestämättömistä ensimmäisen sukupolven biopolttoaineista, joilla voi olla kielteisiä sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia kehitysmaissa; suosittelee tästä syystä maatalouden jätteistä ja levistä valmistettaviin kestäviin kehittyneisiin biopolttoaineisiin tehtävien investointien lisäämistä ja kyseisten biopolttoaineiden kehittämisen tehostamista;

109.

muistuttaa, että on tärkeää, ettei energiantuotannossa tingitä ympäristötavoitteista; kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan ympäristövaikutusten arviointivaatimuksia tiukasti kaikenlaiseen energiantuotantoon, kuten epätavanomaiseen kaasuun;

110.

kehottaa komissiota tukemaan sitä, että tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtäviin kauppa-, assosiaatio-, kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin lisätään niin sanottu energiavarmuuslauseke, jossa määrätään menettelysäännöistä ja määritellään täsmällisesti toimenpiteet, joita toteutetaan, jos joku kumppaneista muuttaa ehtoja yksipuolisesti;

111.

panee merkille laajan yhteistyön merkityksen arktisella alueella, erityisesti euroatlanttiseen ryhmään kuuluvien valtioiden kesken, erityisjärjestelyä koskevan sopimus mukaan luettuna; pyytää näin ollen komissiota esittämään kattavan arvioinnin siitä, mitä etuja ja riskejä EU:n osallistuminen arktisella alueella tuo, sekä tekemään analyysin ympäristöriskeistä, sillä erityisesti pohjoisimmat arktiset alueet ovat hyvin herkkiä ja korvaamattomia;

112.

toteaa, että arktiset vedet ovat Euroopan unionille erityisen tärkeä naapurina sijaitseva meriympäristö, jolla on erittäin tärkeä merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä; korostaa, että arktisiin vesiin liittyviin vakaviin ympäristökysymyksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta voidaan varmistaa arktisen alueen ympäristön suojelu kaikessa avomerellä tapahtuvassa öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa, etsintä mukaan luettuna, siten, että otetaan huomioon suuronnettomuuksien riskit ja niiden torjumiseen liittyvien toimien tarve; kehottaa Arktisen neuvoston jäseninä olevia jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti toimia, joilla pyritään säilyttämään tätä herkkää ja ainutlaatuista aluetta koskevat ympäristönsuojeluvaatimukset mahdollisimman korkealla tasolla esimerkiksi luomalla kansainvälisiä välineitä, joiden avulla voidaan estää öljyn aiheuttaa meren pilaantumista sekä varautua ja reagoida siihen arktisella alueella, ja erityisesti ehdottamaan aktiivisesti hallituksille menettelytapoja, joissa niitä kannustetaan olemaan sallimatta avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa taikka etsintää niin kauan kuin tällaisten onnettomuuksien tehokasta torjuntaa ei voida varmistaa;

113.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.