30.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 440/38

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman merirosvoudesta (1),

—

ottaa huomioon 15. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Afrikan sarven tilanteesta (2),

—

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vuoden 2008 vuosittaisesta selvityksestä (3),

—

ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vuoden 2009 vuosittaisesta selvityksestä (4),

—

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman neuvoston vuosikertomuksesta Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (5),

—

ottaa huomioon Afrikan sarvesta 14. marraskuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät ja erityisesti niiden liitteessä esitetyt strategiset puitteet,

—

ottaa huomioon Euroopan turvallisuusstrategian ja korkean edustajan ja komission 14. maaliskuuta 2008 Eurooppa-neuvostolle antaman ilmastonmuutosta ja kansainvälistä turvallisuutta käsittelevän asiakirjan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnan Etiopiassa 23. toukokuuta 2010 pidettyjä vaaleja koskevan loppuraportin,

—

ottaa huomioon kansallisen perustuslakia säätävän kokouksen 825 jäsenen 1. elokuuta 2012 hyväksymän Somalian perustuslain; ottaa huomioon uuden Somalian presidentin demokraattisen valinnan 11. syyskuuta 2012 osana muutosprosessia,

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 ja 23. heinäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat Somalian tilanteesta ja erityisesti päätöslauselman 2067 (2012),

—

ottaa huomioon Somaliassa toteutettavan Afrikan unionin operaation (AMISOM) ja sen 5. tammikuuta 2012 hyväksytyn strategian operaation aseman vakiinnuttamiseksi kaikilla neljällä sektorilla sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2036 (2012), jossa Afrikan unionia kehotetaan lisäämään AMISOM-joukkojen vahvuutta 12 000:sta 17 731 univormuasuiseen työntekijään, jotka ovat sekä sotilaita että poliisiyksiköiden koulutettua henkilöstöä,

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1820 (2008) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

—

ottaa huomioon 25. tammikuuta 2011 annetun YK:n raportin ja siihen sisältyvät 25 ehdotusta, jotka on laatinut Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin oikeudellisten asioiden erityisneuvonantajana Somalian rannikon merirosvokysymyksessä toimiva Jack Lang; ottaa huomioon Jack Langin laatimat asiaa koskevat seurantaraportit, esimerkiksi 15. kesäkuuta 2011 annettu raportti merirosvouksen torjuntaan erikoistuneiden tuomioistuinten perustamiseen Somaliassa liittyvistä yksityiskohtaisista säännöistä, sekä pääsihteerin 20. tammikuuta 2012 antaman raportin merirosvouksen torjuntaan erikoistuneista tuomioistuimista Somaliassa ja muissa alueen valtioissa,

—

ottaa huomioon yhteisen Afrikka–EU-strategian,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiain valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0408/2012),

A.

ottaa huomioon, että Afrikan sarvi kuuluu alueisiin, joilla on maailman puutteellisin ruokaturva, ja että miljoonat alueella asuvista ihmisistä ovat aliravittuja, ja heitä uhkaa nälänhätä; ottaa huomioon, että terveysolot tällä maantieteellisellä alueella kuuluvat maailman heikoimpiin; ottaa huomioon, että se on myös yksi niistä maailman alueista, joilla on eniten köyhyyttä ja puutteellisin hallinto; ottaa huomioon, että ihmisten turvattomuus ja etenkin puutteellinen ruokaturva pahentavat akuuttia humanitaarista kriisiä alueella; ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö on epäonnistunut ihmisten turvattomuuden, kuivuuden ja nälänhädän ennaltaehkäisyssä;

B.

ottaa huomioon, että alue on kärsinyt pitkään konflikteista ja elänyt konfliktien, köyhyyden ja alikehittyneisyyden noidankehässä; katsoo, ettei kestävää kehitystä voida saavuttaa ympäristössä, jossa on jännitteitä, aseellisia konflikteja ja epävakaat hallintoelimet, vaikka köyhyys ja alikehittyneisyys ovatkin konflikteja synnyttäviä tekijöitä; katsoo, että ilmastonmuutos pahentaa todennäköisesti tilannetta entisestään tällä alueella, jolla vakavat kuivuuskaudet ovat lisääntyneet jo nyt;

C.

katsoo, että epävakauden pitkittyminen Afrikan sarven alueella vaikuttaa naapurimaiden ja koko maanosan turvallisuuteen, ja alueen terroristiverkostojen vuoksi se voi jatkossa vaikuttaa myös muiden alueiden, kuten Euroopan, Arabian niemimaan ja Etelä-Aasian, turvallisuuteen;

D.

katsoo, että turvattomuuden, epävakauden, köyhyyden ja huonon hallinnon noidankehä voidaan katkaista onnistuneesti ja tehokkaasti vain sellaisen kattavan ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla, jossa sitoudutaan alueen maiden kehittämiseen kestävällä tavalla; katsoo, että Afrikan sarvi osoittaa, miten kehitys ja turvallisuus liittyvät yhteen, sillä se on alue, jolla rikollinen toiminta, nimittäin terrorismi ja merirosvous, kukoistaa äärimmäisen köyhyyden ja huonon hallintotavan tai puutteellisen valtionhallinnon seurauksena;

E.

katsoo, että Afrikan sarven turvallisuustilanteeseen liittyvät Euroopan unionin ja myös muiden maiden intressit perustuvat seuraavaan kolmeen tekijään: ensinnäkin kansainvälisen terrorismin uhkaan, johon sisältyy merirosvouksesta ja kidnappauksista saatujen rahojen ohjautuminen terroristijärjestöille, toiseksi kansainväliseen kauppaan liittyvään taloudelliseen uhkaan ja tarpeeseen varmistaa alusten turvallinen läpikulku, ja kolmanneksi tarpeeseen avustaa YK:ta sen tavoitteissa, muun muassa Maailman elintarvikeohjelman alusten suojelemisessa alueella;

F.

katsoo, että EU:n sitoutuminen alueeseen perustuu sekä alueen geostrategiseen merkitykseen että haluun tukea Afrikan sarven ihmisiä ja nostaa heidät köyhyydestä; katsoo, että tätä varten ja pysyvän rauhan rakentamiseksi EU on sitoutunut tukemaan sekä alueellisia ponnistuksia, muun muassa Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) ja Afrikan unionin (AU) välityksellä, että kansallisia ponnistuksia rauhan ja oikeudenmukaisuuden lujittamiseksi osallisuuden, oikeusvaltion sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita noudattaen;

G.

katsoo, että IGAD ei ole riittävän kehittynyt väline alueellisen yhteistyön, yhdentymisen ja turvallisuuden parantamiseksi; korostaa, että IGADilla olisi oltava keskeinen asema alueen poliittisessa ja turvallisuuteen liittyvässä rakenteessa sekä konfliktien ehkäisemisessä ja alueen poliittisessa ja taloudellisessa yhdentymisessä, jotta se voisi sitouttaa ja kiinnittää alueen maat yhteiseen poliittiseen ja taloudelliseen ohjelmaan;

H.

katsoo, että turvattomuuden ja epävakauden katkeamaton vyöhyke, joka ulottuu Atlantin valtamereltä Intian valtamerelle, auttaisi myös vahvistamaan Eteläiseltä Atlantilta, Latinalaisesta Amerikasta ja Karibialta peräisin olevaa huumekauppaa sekä ase- ja ihmiskauppaa, jos uusia kauppareittejä avautuu ja samalla tarjoutuu mahdollisuuksia salakuljettaa huumeita sekä Eurooppaan että Arabian niemimaalle;

I.

katsoo, että valtioiden välinen kilpailu alueen luonnonvaroista, erityisesti fossiilisista polttoaineista ja vedestä, sekä kilpailu infrastruktuurista, jolla voidaan tarjota öljyn- ja kaasuntuottajamaille pääsy satamiin ja sisämaavaltioille pääsy merelle, voi lietsoa uusia jännitteitä alueella ja johtaa pitkäaikaiseen epävakauteen;

J.

katsoo, että pitkäaikainen ja elinkelpoinen vakaus voidaan saavuttaa Afrikan sarven alueella ainoastaan, jos sen perustana ovat vahvat ja vastuulliset demokraattiset instituutiot, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien, erityisesti ilmaisunvapauden, kunnioittaminen sekä koko yhteiskuntaa koskevat paremmat talousnäkymät;

K.

katsoo, että on olennaisen tärkeää edistää aktiivisesti alueen vakautta, torjua köyhyyttä ja edistää talouden elpymistä, jotta toimintakyvyttömät valtiot voidaan palauttaa ennalleen; ottaa huomioon, ettei turvallisuutta voi olla ilman kehitystä eikä kehitystä ilman turvallisuutta;

L.

katsoo, että Al-Shabaabin väkivaltainen kapinallistoiminta, Somalian puutteellinen valtionhallinto, jatkuvan merirosvouksen Somalian rannikkovesillä aiheuttama uhka, jännitteet ja konfliktin riski Sudanin ja Etelä-Sudanin välillä, Abyein ja Darfurin konflikteille alttiit alueet, Etiopian pääministerin Meles Zenawin kuoleman jälkeinen poliittinen muutos Etiopiassa, Etiopian ja Eritrean ja Somalian väliset jännitteet, Eritrean ja Djiboutin väliset jännitteet ja Herran vastarinta-armeijan (LRA) terroristitoimet tekevät kaikki yhdessä Afrikan sarvesta maailman yhden konflikteille alttiimmista alueista, mikä lisää valtavaa inhimillistä kärsimystä, maan sisällä siirtymään joutuneiden määrää ja humanitaaristen kriisien pahentumista sekä estää kestävää sosiaalista ja taloudellista kehitystä, demokratiakehitystä ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamista;

M.

katsoo, että vaikka taistelussa Al-Shabaabia vastaan edistytään asteittain, on olemassa kasvava vaara, että terroristitoiminta ja epävakaus leviävät Somalian muihin osiin tai kauemmas sellaisille Afrikan alueille, joilla tätä ongelmaa ei ole aiemmin ollut;

N.

ottaa huomioon, että jatkuva poliittinen epävakaus ja konfliktit Somaliassa ovat käytännöllisesti katsoen tuhonneet kaikki kestävän taloudellisen kehityksen mahdollisuudet alueella; katsoo, että väestön, erityisesti nuorten, vakaiden demokraattisten ja taloudellisten mahdollisuuksien puute yhdistettynä demokratian, oikeusvaltion, hallinnon ja ihmisten turvallisuuden puuttumiseen tarjoaa hedelmällisen maaperän rikollisiin toimiin rohkaisulle, mukaan luettuina merirosvous ja huumeiden salakuljetus, ja ylläpitää Al-Shabaabin kaltaisia terroristiryhmiä; pitää keskeisen tärkeänä, että näitä asioita käsitellään kattavalla tavalla, joka perustuu kaikkiin EU:n ulkoisten toimien välineisiin, ja että näitä toimia täydennetään perustamalla merirosvouksen torjuntaan erikoistuneita tuomioistuimia Somaliaan sen jälkeen kun Somaliaan on saatu perustettua elinkelpoiset valtion rakenteet;

O.

katsoo, että Somalian väliaikainen liittohallitus ei ole onnistunut luomaan vakaata ja osallistavaa hallitusta, joka pystyisi edistämään yhteisymmärrystä erilaisten etnisten ja poliittisten ryhmiensä välille; katsoo, että Somalian uuden hallituksen on saatava kansainvälisen yhteisön täydellinen tuki, jotta se voi itse vastata maan kohtaamiin haasteisiin ja palauttaa kestävän poliittisen, demokraattisen, etnisen ja yhteiskunnallisen vakauden;

P.

ottaa huomioon, että monien maiden kalastusalukset ovat käyttäneet hyväkseen Somaliassa vallitsevaa kaaosta kalastaakseen Somalian 200 merimailin vyöhykkeellä vuodesta 1990 lähtien, mikä haittaa somalialaiskalastajien toimeentuloa;

Q.

ottaa huomioon, että UNHCR:n mukaan Afrikan sarven alueella on yli miljoona somalipakolaista, suurin osa heistä Keniassa ja Etiopiassa, ja että Somaliassa on 1,3 miljoonaa maan sisällä siirtymään joutunutta; ottaa huomioon, että maan sisäinen konflikti, Al-Shabaabin terroristitoiminta sekä toistuvat kuivuuskaudet ovat Somaliassa tärkeimpiä syitä sille, että ihmiset muuttavat maasta ja joutuvat siirtymään kotiseudultaan, millä on konkreettisia vaikutuksia koko alueeseen;

R.

ottaa huomioon, että 20. elokuuta 2012 Afrikan sarvessa tapahtui kaksi asiaa, joilla oli suuri merkitys koko alueelle: ensinnäkin Etiopian pääministeri Meles Zenawi menehtyi ja toiseksi Somaliassa muodostettiin ensimmäinen virallinen parlamentti yli 20 vuoteen; toteaa, että Somalian uuden parlamentin virkaan astuminen ja Hassan Sheikh Mohamudin valitseminen uudeksi presidentiksi 10. syyskuuta 2012 oli historiallinen hetki ja tärkeä askel kohti rauhan ja turvallisuuden lujittamista, ja se osoitti, että Somalian tilanne voi muuttua;

S.

ottaa huomioon, että Etiopia, Djibouti, Kenia ja Uganda ovat antaneet sotilaallista ja poliittista tukea ponnistuksille alueen vakauden saavuttamiseksi etenkin Afrikan unionin Somalian operaation (AMISOM) kautta, ja ovat siten pyrkineet siihen, että elinkelpoinen ratkaisu alueen turvallisuuteen ja vakauteen voi olla Afrikka-omisteinen ja Afrikka-johtoinen kansainvälisen yhteisön aktiivisella tuella; katsoo, että Afrikan unioni on arvokas rauhan ja vakauden kumppani alueella;

T.

ottaa huomioon, että Somalian turvallisuustilanne ja sotilaallinen tilanne on edelleen vaarallinen ja arvaamaton; ottaa huomioon, että AMISOM-operaatio on onnistunut saamaan Al-Shabaabin islamistijoukot vetäytymään ja se on siirtänyt 100 sotilasta Baidoaan; ottaa huomioon, että Kenia on äskettäin hyökännyt Al-Shabaabia vastaan Etelä- ja Keski-Somaliassa, mutta se ei ole onnistunut voittamaan sen joukkoja lopullisesti; ottaa huomioon, että Etiopian kansalliset puolustusjoukot puuttuivat tilanteeseen sotilaallisesti Hiiraanin ja Bayn alueella helmikuussa 2012; ottaa huomioon, että Human Rights Watch -järjestö on raportoinut tietoja Somalian väliaikaiselle liittohallitukselle uskollisten Etiopian sotilaiden ja puolisotilaallisten joukkojen harjoittamista ihmisoikeusrikkomuksista, kidutuksesta, mielivaltaisista pidätyksistä, summittaisista teloituksista ja siviileihin kohdistuneista laittomista kostotoimista; ottaa huomioon, että YK:n pakotteita käsittelevä valvontaryhmä on syyttänyt naapurimaa Eritreaa aseiden sekä koulutuksen ja taloudellisen tuen toimittamisesta Al-Shabaabille ja siten YK:n asesaarron rikkomisesta;

U.

ottaa huomioon, että samalla kun Somalia on riippuvainen Afrikan unionin operaatioiden tuomasta vakaudesta, maan kriisi voidaan ratkaista ainoastaan säilyttämällä ja tukemalla sosiaalista ja poliittista vakautta, mikä tarkoittaa sitä, että sotilasoperaatioihin osallistuvilla osapuolilla on myös merkittävä vastuu paikallisten viranomaisten tukemisessa kaikin tavoin sen jälkeen, kun sotilasoperaatiot päättyvät;

V.

ottaa huomioon, että turvallisuutta, vakautta ja kestävää rauhaa ei voida koskaan saada aikaan ainoastaan kansainvälisillä sotilastoimilla, ellei niitä täydennetä demokratian kehittämisohjelmilla;

W.

katsoo, että Etiopian pääministerin Meles Zenawin kuolemalla voi olla perustavanlaatuisia vaikutuksia sekä kansallisella että alueellisella tasolla, ja se voi tarjota uudelle johdolle mahdollisuuden lisätä poliittista liikkumavaraa, kumota sortavia lakeja ja käynnistää demokratiakehitystä edistävä vuoropuhelu, johon kaikki osapuolet voivat osallistua; katsoo, että osallistava, demokraattisesti valittu hallitus on Etiopiassa ainoa keino estää epävakauden, radikalismin ja levottomuuden leviäminen, joka uhkaa maan roolia terrorismin torjunnassa;

X.

katsoo, että toukokuussa 2010 pidetyissä parlamenttivaaleissa EPRDF sai kiistanalaisesti 545 edustajanpaikkaa 547:stä, minkä vuoksi EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta totesi, etteivät vaalit täyttäneet kansainvälisiä vaatimuksia;

Y.

ottaa huomioon, että Etiopia saa enemmän Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin antamaa ulkoista apua kuin mikään muu Afrikan maa;

Z.

ottaa huomioon, että 20 vuotta sitten itsenäistynyt ja presidentti Isaias Afewerkin hallitsema Eritrea on yksi maailman sortavimmista ja suljetuimmista maista, jonka ihmisoikeustilanne on äärimmäisen huono muun muassa kansalaisten vangitsemisen, kiduttamisen ja surmaamisen vuoksi; ottaa huomioon, että 5. heinäkuuta 2012 YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi päätöslauselman, jossa tuomitaan jyrkästi Eritrean viranomaisten toteuttamat jatkuvat, laajalle levinneet ja järjestelmälliset ihmisoikeusloukkaukset, vakava mielipiteen- ja ilmaisunvapauden rajoittaminen sekä kansalaisten pakolliset kutsunnat asevoimiin määrittämättömäksi ajaksi ja jossa nimitetään Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevä erityisraportoija, jotta voitaisiin tehdä loppu maan eristäytymisestä sekä tutkia väärinkäytökset ja raportoida niistä; ottaa huomioon, että Ruotsin ja Eritrean kansalainen Dawit Isaak on ollut Eritreassa eristysvankeudessa ilman oikeudenkäyntiä 11 vuoden ajan;

AA.

ottaa huomioon, että 26. syyskuuta 2012 Sudanin ja Etelä-Sudanin presidentit allekirjoittivat odotetun yhteistyösopimuksen, jonka avulla etelästä peräisin olevan öljyn kuljetuksia pohjoisen kautta voidaan jatkaa, rajalla oleva puskurialue voidaan demilitarisoida, rajatylittävä kauppa voidaan käynnistää uudelleen ja kummankin maan kansalaiset voivat liikkua vapaasti; toteaa, että kummankin maan on vielä sovittava Abyein ja muiden kiistanalaisten alueiden asemasta;

AB.

ottaa huomioon, että Etelä-Sudanilla on vaikeita poliittisia, taloudellisia ja turvallisuuteen liittyviä haasteita, jotka liittyvät erityisesti yhteisöjen väliseen väkivaltaan ja lujien hallintorakenteiden puuttumiseen; ottaa huomioon, että meneillään oleva siviilien aseistariisuntaoperaatio ”Operation Restore Peace”, joka käynnistyi maaliskuussa 2012 vastareaktiona Jonglein osavaltion yhteisöjen välisiin väkivaltaisuuksiin, on raporttien mukaan johtanut armeijan siviileihin kohdistamiin väärinkäytöksiin;

AC.

ottaa huomioon, ettei rauhaa ole vielä saavutettu Sudanin läntisellä Darfurin alueella eikä eteläisissä Etelä-Kordofanin ja Sinisen Niilin osavaltioissa; ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöt raportoivat edelleen hallituksen joukkojen toteuttamista umpimähkäisistä pommituksista siviilialueilla, laittomista teloituksista, mielivaltaisista pidätyksistä, ryöstelyistä ja omaisuuden tuhoamisesta; ottaa huomioon, että jatkuvat väkivaltaisuudet ovat aiheuttaneet pitkäaikaisen ja huolestuttavan humanitaarisen kriisin;

AD.

ottaa huomioon, että pääsy ihmisten luo humanitaaristen kriisien ratkaisemiseksi on edelleen yksi Afrikan sarven maiden suurimmista ongelmista;

AE.

ottaa huomioon, että komissio aikoo osoittaa tänä vuonna yhteensä 158 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun, joka myönnetään kuivuudesta kärsivien Afrikan sarven maiden kansojen auttamiseksi;

AF.

ottaa huomioon, että Afrikan unionin keskeiset jäsenmaat sitoutuivat Addis Abebassa pidetyssä kansainvälisessä lahjoittajamaiden kokouksessa myöntämään lähes 350 miljoonaa dollaria kuivuudesta kärsiville maille;

AG.

ottaa huomioon, että Afrikan sarvea ja erityisesti Somaliaa on vaivannut kuivuuden aiheuttama ankara nälänhätä, joka on johtanut vakavaan humanitaariseen kriisiin, josta kärsii yli 12 miljoonaa ihmistä alueella, joista yli 7,5 miljoonaa ihmistä on Somaliassa; ottaa huomioon, että nälänhädässä on menehtynyt monia ihmisiä, erityisesti lapsia, ja se on myös johtanut suuriin pakolaisvirtoihin naapurimaihin Keniaan ja Etiopiaan; ottaa huomioon, että komissio on lisännyt myöntämänsä humanitaarisen avun määrää 9 miljoonasta eurosta vuonna 2008 aina 46 miljoonaan euroon vuonna 2009, mutta se on sittemmin vähentänyt avun määrää 35 miljoonaan euroon vuonna 2010 ja 30 miljoonaan euroon vuonna 2011; ottaa huomioon, että komissio korotti myöhemmin humanitaarisen avun määrän 77 miljoonaan euroon, mutta vasta kesällä 2011 vallinneen ankaran kuivuuden jälkeen;

AH.

ottaa huomioon, että Afrikan sarven humanitaarisessa tilanteessa mahdollisesti tapahtuva merkittävä parannus on yhteydessä kaikkiin muihin unionin pyrkimyksiin alueella, ja sen vuoksi aluetta runtelevien konfliktien kestävä ratkaisu edellyttää, että on otettava huomioon maan sisällä siirtymään joutuneiden tarpeet, jatkuva pakolaiskriisi ja sen syyt, kuten rakenteellinen puutteellinen ruokaturva ja konfliktien ja ilmastonmuutoksen vaikutukset, kiinnittäen erityistä huomiota kaikkein haavoittuvimpiin väestönosiin, kuten naisiin ja lapsiin;

AI.

ottaa huomioon, että merkittäviä avunantajia ja poliittisia toimijoita alueella ovat perinteisten poliittisten ja kehitysyhteistyön alan toimijoiden, kuten EU:n, Yhdysvaltojen ja kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n ja Maailmanpankin lisäksi myös Turkki, Egypti, Persianlahden yhteistyöneuvoston maat (erityisesti Qatar) ja Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö; ottaa huomioon, että Kiinalla on ollut keskeinen rooli infrastruktuurikehityksen ja taloudellisten valmiuksien edistämisessä Afrikan sarven alueella, sillä se on tarjonnut halpakorkoisia lainoja, jotka eivät ole ehdollisia tehokkaita uudistuksia toteuttaville maille ja jotka kannustavat usein myöntämään Kiinalle etuoikeuden käyttää maan luonnonvaroja ja päästä maan markkinoille;

AJ.

ottaa huomioon, että EU on tärkein kansainvälisen ja humanitaarisen avun toimittaja Afrikan sarven alueella ja että EU edistää alueen kehitystä ja turvallisuutta niin maalla kuin merellä;

AK.

ottaa huomioon, että tärkein keino luoda alueelle vakautta ja kehitystä on luoda turvallinen ympäristö kaupankäynnille ja kuljetustoiminnalle sekä maalla että merellä;

AL.

ottaa huomioon, että Aasian maista tulevan kysynnän valtavan kasvun seurauksena laittomasta norsunluun myynnistä on tullut yksi tärkeimmistä Al-Shabaabin kaltaisten puolisotilaallisten joukkojen sekä armeijan tulonlähteistä; ottaa huomioon, että CITESin mukaan norsujen salametsästystä harjoitetaan nyt enemmän kuin vuosikymmeneen ja että takavarikoitujen norsunluuerien on ilmoitettu olevan suurimpia sitten vuoden 1989;

AM.

ottaa huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) raportin mukaan Somalian rannikolle on kuljetettu laittomasti valtavia määriä myrkyllisiä jätteitä, jotka vuotavat mereen, jättäen täysin huomiotta paikallisväestön terveyden ja ympäristönsuojelun; ottaa huomioon, että kyseisen raportin mukaan osa mereen heitetyistä jätteistä on peräisin EU:sta ja nämä jätteet aiheuttavat korjaamatonta vahinkoa ihmisten terveydelle ja ympäristölle alueella, mikä on räikeä ihmisoikeusrikkomus;

AN.

ottaa huomioon, että tällä hetkellä alueella ollaan vielä kaukana kaikkien kahdeksan vuosituhattavoitteen saavuttamisesta ja että ainoastaan päättäväistä poliittista tahtoa osoittamalla voidaan saada jonkinlaista edistystä aikaan jäljellä olevien kolmen vuoden aikana ennen määräajan umpeutumista vuonna 2015;

AO.

ottaa huomioon, että köyhyys ja nälänhätä synnyttävät poliittista irrationalismia ja ääriliikkeitä; ottaa huomioon, että 14 kuukautta sen jälkeen kun YK ilmoitti virallisesti, että Afrikan sarven alueella vallitsee 2000-luvun ensimmäinen nälänhätä, humanitaarinen tilanne on parantunut jonkin verran, mutta se on edelleen kriittinen;

AP.

ottaa huomioon, että ruoka- ja polttoainekriisin, maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten seurauksena Afrikan sarven köyhyyden vähentämisessä on koettu takaiskuja;

AQ.

ottaa huomioon, että maaliskuussa 2012 FAO arvioi Afrikan sarven alueella olevan yli 8 miljoonaa avun tarpeessa olevaa ihmistä (heistä 3,2 miljoonaa asuu Etiopiassa, 2,5 miljoonaa Somaliassa, 2,2 miljoonaa Keniassa ja 180 000 Djiboutissa); ottaa huomioon, että vuonna 2011 alue kärsi pahimmasta kuivuudesta 60 vuoteen ja että tämä kuivuus kosketti yli 13:a miljoonaa ihmistä, joista sadat tuhannet joutuivat lähtemään kodeistaan ja kymmeniä tuhansia menehtyi;

AR.

ottaa huomioon, että tietyt Afrikan sarven maat häiritsevät kansainvälisen rikostuomioistuimen alueella tekemää työtä, jolla pyritään saattamaan syylliset oikeuden eteen ja torjumaan rankaisemattomuutta;

AS.

katsoo, että jatkaakseen humanitaarista avustustyötään ja investoidakseen Somalian, Kenian ja Etiopian valmiuksiin selviytyä kriisistä Unicef tarvitsee vuonna 2012 yhteensä 273 miljoonaa dollaria, josta se oli saanut heinäkuun 2012 loppuun mennessä vasta 33 prosenttia;

1.

suhtautuu myönteisesti Afrikan sarvea koskevaan EU:n strategiaan ja erityisesti sen kattavaan lähestymistapaan, joka perustuu turvallisuutta ja vakautta koskeviin huolenaiheisiin puuttumiseen, oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen valvontaan ja asianmukaisen oikeudenkäynnin varmistamiseen toimivien lainvalvontamekanismien ja -menettelyjen sekä riippumattoman oikeuslaitoksen avulla, ja jossa samalla käsitellään niiden taustalla olevia syitä erityisesti selkeisiin tavoitteisiin perustuvien kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua koskevien strategioiden avulla; kehottaa panemaan tinkimättä täytäntöön Afrikan sarvea koskevat EU:n strategiset puitteet ja kannattaa strategian viittä haaraa, jotka perustuvat

korostaa, että on tärkeää edistää kestävää talouskasvua ja vähentää köyhyyttä alueella vastaamalla ihmisten perustarpeisiin;

2.

korostaa, että moninaisten konfliktien ratkaiseminen kestävällä tavalla voi onnistua vain, jos sillä vahvistetaan kilpailun ja rajakiistojen edelle menevää hyvien naapuruussuhteiden periaatetta ja puuttumattomuusperiaatetta sekä valtioiden välistä yhteistyötä, kestävää kehitystä ja luonnonvarojen käyttöoikeuksien oikeudenmukaista jakamista siten, että kaikki voivat tasapuolisesti saada niistä taloudellista hyötyä; toteaa, että tämä edellyttää muutostoimia rauhan rakentamisessa, sovittelussa ja sovinnonteossa sekä rankaisemattomuuden lopettamista yhteistyössä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, ja se edellyttää myös kansainvälisen humanitaarisen oikeuden täydellistä noudattamista, mukaan lukien humanitaarisen avun esteetöntä pääsyä väestölle sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista; toteaa, että unioni tekee tiivistä yhteistyötä alueellisten toimijoiden kanssa näiden prosessien tukemisessa, pienaseiden ja kevyiden aseiden leviämisen torjunnassa sekä entisten taistelijoiden kotiuttamisessa, aseistariisunnassa ja yhteiskuntaan sopeuttamisessa, mutta viime kädessä Afrikan sarven kansalaiset itse ovat ainoita toimijoita, jotka voivat rakentaa alueelle kestävän rauhan, vakauden ja vaurauden sekä vastuullisen hallituksen ja oikeusvaltion;

3.

suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin Afrikan sarven erityisedustajan nimittämiseen, minkä parlamentti kehotti tekemään edellä mainitussa 10. toukokuuta 2007 Afrikan sarvesta antamassaan päätöslauselmassa; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja komissiota tukemaan aktiivisesti Euroopan unionin erityisedustajan työtä varmistamalla hänelle riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit sekä vapaan pääsyn YTPP-rakenteisiin ja operaatioihin sekä komission kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua koskevan politiikan rakenteisiin ja ohjelmiin; palauttaa mieliin, että parlamentti pyysi päätöslauselmassaan Afrikan sarven erityisedustajaa toimittamaan parlamentille säännöllisiä selvityksiä; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille Afrikan sarven erityisedustajan parlamentille säännöllisesti toimittamat selvitykset ja kehottaa häntä jatkamaan säännöllistä vuoropuhelua ja keskustelua parlamentin jäsenten kanssa; panee tyytyväisenä merkille myös Euroopan unionin Sudanin ja Etelä-Sudanin erityisedustajan nimittämisen; katsoo, että toiminnan täysimääräisen yhteistyön ja yhteensovittamisen takaamiseksi EU:n ulkoisten toimien rahoitusvälineistä vastaavien toimivaltaisten ohjelmasuunnitteluyksiköiden olisi kuultava kahta erityisedustajaa säännöllisesti ja annettava heille säännöllistä poliittista ja strategista neuvontaa; korostaa kahden erityisedustajan ja alueella olevien EU:n edustustojen päälliköiden välisen säännöllisen vuoropuhelun ja koordinoinnin merkitystä;

4.

katsoo, että IGADiin voitaisiin investoida enemmän resursseja hyvää hallintoa koskevan järjestelmän sekä tehokkaan poliittisen vuoropuhelun ja yhteisymmärrystä lisäävien mekanismien edistämiseksi kaikissa sen jäsenvaltioissa ja niiden välillä; kehottaa EU:ta helpottamaan tätä roolia osallistumalla enemmän kyseisten maiden sisäisten valmiuksien rakentamiseen; palauttaa mieliin, että on ratkaisevan tärkeää edistää vuoropuhelua ja yhteensovittamista koskevaa alueellista institutionaalista kehystä kaikkien alueen maiden välillä ja että siinä on erityisesti viitattava Etiopiaan, Keniaan ja Ugandaan, joiden on alueen keskeisinä toimijoina jatkettava toimien yhteensovittamista ja pyrittävä yhteisiin tavoitteisiin; palauttaa myös mieliin, että IGAD voisi tarjota asianmukaiset puitteet vuoropuhelulle ja yhteensovittamiselle, joka liittyy veden kaltaisten elintärkeiden luonnonvarojen hyödyntämiseen;

5.

kehottaa komissiota harkitsemaan avun ja tuen antamista kaikille niille Afrikan maille, jotka osallistuvat sotilaallisesti Afrikan sarven maiden ja etenkin Somalian rauhan säilyttämiseen;

6.

panee tyytyväisenä merkille EU:n päätöksen tarjota lisätukea AMISOMille, jotta tämä voi täyttää toimeksiantonsa ja sen joukot saavuttaa YK:n vahvistaman yhteensä 17 731 jäsenen vahvuuden;

7.

katsoo, että AMISOMin Al-Shabaabin vastaisissa taisteluissa saavuttamat tulokset, kuten Kismayon haltuun saaminen, vahvistavat, että Afrikan unionin tukemisella on suuri strateginen merkitys; painottaa näin ollen, että on tärkeää tukea Afrikan unionia sen kehittäessä institutionaalisia rakenteita ja valmiuksia sekä hyvää hallintotapaa sekä sen toimintavalmiuksia niin kriisinhallinnassa kuin sotilaallisissa toimissa; panee tyytyväisenä merkille EU:n Afrikan unionin edustuston perustamisen Addis Abebaan;

8.

pyytää välittömästi apua oikeus- ja rangaistusjärjestelmille maissa, jotka ovat tehneet yhteistyötä EU:n kanssa merirosvoudesta epäiltyjen siirtämisessä (Kenia, Seychellit ja Mauritius), sekä tukea Somalian viranomaisille sen varmistamiseksi, että niillä on kansainvälisten ihmisoikeusstandardien mukaiset oikeudelliset valmiudet ja oikeudellisesti pätevät menettelyt pidätettyjen merirosvojen ja Al-Shabaabin joukkoihin kuuluvien käsittelemiseksi; korostaa samaan aikaan, että pidätettyjen merirosvojen rehabilitaatio ja yhteiskuntaan sopeuttaminen on tärkeää;

9.

pahoittelee sitä, että lukuisia merirosvoja ja muita rikollisia ei ole edelleenkään pidätetty, tai jos on, heidät on usein vapautettu pitävien todisteiden puuttuessa tai koska heidän saattamiseksi oikeuden eteen ei ole poliittista tahtoa huolimatta EU:n myöntämästä tuesta oikeusvaltion vahvistamiseksi alueella, unionin tekemistä siirtosopimuksia kolmansien maiden (Kenia, Seychellit, Mauritius) kanssa tai tuomittujen merirosvojen kotiuttamista koskevista Seychellien, Puntmaan ja Somalimaan välillä tehdyistä kahdenvälisistä sopimuksista ja useista kansainvälisistä oikeudellisista puitteista;

10.

suhtautuu erittäin myönteisesti 25. tammikuuta 2011 annettuun YK:n raporttiin ja siihen sisältyviin 25 ehdotukseen, jotka on laatinut YK:n pääsihteerin oikeudellisten asioiden erityisneuvonantajana Somalian rannikon merirosvokysymyksessä toimiva Jack Lang; suhtautuu myönteisesti myös Jack Langin laatimiin asiaa koskeviin seurantaraportteihin, esimerkiksi 15. kesäkuuta 2011 annettuun raporttiin merirosvouksen torjuntaan erikoistuneiden tuomioistuinten perustamiseen Somaliassa liittyvistä yksityiskohtaisista säännöistä, sekä pääsihteerin 20. tammikuuta 2012 antamaan raporttiin merirosvouksen torjuntaan erikoistuneista tuomioistuimista Somaliassa ja muissa alueen valtioissa; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa, EU:n erityisedustajaa sekä kolmea edustuston päällikköä käsittelemään ensi tilassa Jack Langin ehdotuksia ja laatimaan strategian, jolla EU tukee kansainvälistä lähestymistapaa Somalian alueen rikosoikeuteen;

11.

kehottaa jälleen jäsenvaltioita yhdessä Europolin ja Interpolin kanssa tutkimaan ja jäljittämään rahavirtoja ja takavarikoimaan merirosvoille lunnaina maksetut rahat, koska on viitteitä siitä, että näitä rahoja saattaa siirtyä pankkitileille kaikkialla maailmassa, myös Euroopan pankeissa, sekä yksilöimään ja purkamaan järjestäytyneet rikollisverkostot, jotka tekevät voittoa tällaisilla toimilla; kehottaa neuvostoa helpottamaan EU NAVFORin tulevaa yhteistyötä Europolin ja Interpolin kanssa;

12.

kehottaa kaikkia alueen maita tekemään yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, ja muistuttaa, että Rooman perussääntö velvoittaa sitovasti kaikkia niitä maita, jotka ovat sen allekirjoittaneet ja ratifioineet; suhtautuu myös myönteisesti siihen, että viime aikoina kansainvälisessä tuomioistuimessa tapahtuneen kehityksen ansiosta tutkimuksia ja esitutkintoja voidaan suorittaa myös maissa, jotka eivät ole Rooman perussäännön osapuolia tai eivät ole ratifioineet sitä;

13.

pyytää Euroopan unionin toimielimiä seuraamaan tarkasti ja aktiivisesti Etiopiassa käynnistynyttä poliittista siirtymävaihetta sekä Somaliassa käynnistynyttä demokratiakehitystä;

14.

toivoo, että nyt hyödynnetään sitä mahdollisuutta, jonka tarjoavat 20. elokuuta 2012 menehtyneen Etiopian pääministerin Meles Zenawin viran vapautuminen, Somalian uuden presidentin valitseminen sekä Kenian lähestyvät parlamenttivaalit vuonna 2013,

15.

iloitsee siitä, että Sudanin ja Etelä-Sudanin välille on saatu aikaan öljyvaroja koskeva sopimus siihen päivämäärään mennessä, joka on asetettu Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston etenemissuunnitelmassa, sellaisena kuin se on vahvistettuna YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2046 (2012); toivoo, että tämä sopimus tuo lopullisen ratkaisun myös pikimmiten Etelä-Sudanin öljynkuljetusongelman;

16.

panee tyytyväisenä merkille EU NAVFOR Atalanta -operaation merkittävän panoksen merirosvouksen torjuntaan ja merenkulun turvallisuuden parantamiseen Somalian rannikolla; korostaa operaation roolia sen suojellessa Maailman ruokaohjelman vuokraamia aluksia, jotka toimittavat apua Somaliaan, ja muita haavoittuvia aluksia sekä toimituksia AMISOMille; suhtautuu myönteisesti neuvoston 23. maaliskuuta 2012 tekemään päätökseen EU NAVFOR Atalanta -operaation jatkamisesta joulukuuhun 2014 asti ja sen toimeksiannon laajentamisesta siten, että kohteeksi otetaan myös merirosvojen mantereella sijaitsevat tukikohdat; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että EU NAVFOR Atalanta -operaatiota tuetaan asianmukaisilla valvonta- ja partioaluksilla, koska tämänhetkiset saavutukset merirosvouksen torjunnassa eivät ole pysyviä, sekä merirosvojen, heidän rahoittajiensa ja verkostojensa kiinniottamiseen maalla tähtäävillä kansainvälisen yhteisön keinoilla, ja toteaa, että tehokkaimpia merirosvouksen vastaisia toimenpiteitä ovat itse asiassa olleet laivayhtiöiden käyttöön ottamat aluksilla toteutettavat suojelutoimenpiteet; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että merenkulkuala on viime aikoina vaatinut yksityisten meriturvallisuusalan yritysten sääntelyä, ja kehottaa Kansainvälistä merenkulkujärjestöä, lippuvaltioiden hallituksia ja merenkulkualaa tekemään yhteistyötä selkeiden, johdonmukaisten ja täytäntöönpanokelpoisten kansainvälisesti hyväksyttyjen normien kehittämiseksi ja täytäntöönpanemiseksi yksityisesti palkattujen aseistettujen turvamiesten käytöstä laivoissa sekä yksityisiä meriturvallisuusalan yrityksiä toimimaan tarkasti näiden normien mukaisesti;

17.

toteaa, että EU NAVFOR -operaation ja muiden alueella käynnissä olevien kansainvälisten operaatioiden, etenkin AMISOMin maaoperaation, välinen koordinointi on tärkeää, ja katsoo, että hyvät suhteet ja tiivis yhteistyö, mukaan lukien tietojen jakaminen, ovat avainasemassa pyrittäessä varmistamaan Somalian vakaat olot; muistuttaa, että EU NAVFOR Atalanta -operaatio ja Naton Ocean Shield -operaatio kykenevät estämään tai hillitsemään merirosvoutta onnistuneesti ainoastaan, jos Afrikan sarvessa ja erityisesti Somaliassa sovelletaan kattavaa strategiaa, jolla puututaan niihin syihin, jotka saavat somalialaiset turvautumaan merirosvoukseen ja rikolliseen toimintaan saadakseen tuloja; toteaa, että Naton nykyinen merirosvouksen vastainen Ocean Shield -operaatio on jatkoa kahdelle lyhyemmälle merirosvouksen vastaiselle operaatiolle, jotka käynnistettiin lokakuussa 2008 Maailman elintarvikeohjelman kuljetusten suojelemiseksi;

18.

suhtautuu myönteisesti ulkoasiainneuvoston 12. joulukuuta 2011 tekemään päätökseen laatia alueellinen merenkulun valmiuksien kehittämistä koskeva aloite, joka on nimeltään EUCAP Nestor, merenkulun ja oikeuslaitoksen valmiuksien ja rannikkopoliisivoimien ja tuomareiden koulutuksen vahvistamiseksi paikallisia yhteisöjä kuulemalla ja niiden suostumuksella Afrikan sarven ja läntisen Intian valtameren viidessä maassa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarjoamaan uuteen operaatioon viipymättä pätevää siviili- ja sotilashenkilöstöä; vaatii tiivistä yhteensovittamista muiden aloitteiden, myös EU:n MARSIC-hankkeen, kanssa vakausvälineestä tuettavaa kriittisiä merireittejä koskevan ohjelman sekä alueellisen meriturvallisuusohjelman (MASE) puitteissa; toteaa, että MASE on itä- ja eteläafrikkalaisten ja Intian valtameren alueen maiden käynnistämä ja EU:n tukema ohjelma, jonka tavoitteena on torjua merirosvoutta maissa ja parantaa oikeudellisia valmiuksia merirosvouksesta epäiltyjen pidättämiseksi, siirtämiseksi, vangitsemiseksi ja syytteeseen asettamiseksi; katsoo, että vain rantavaltioiden rannikkoturvallisuuden valmiuksia edistämällä, puuttumalla merirosvouksen perimmäisiin syihin maissa ja kannustamalla noudattamaan laivaliikennettä koskevia parhaita hallintokäytäntöjä (BMP4) sekä meriturvallisuusalaa koskevia paranneltuja normeja kansainvälinen yhteisö voi saavuttaa alueen vakautta ja turvallisuutta koskevan laajemman tavoitteen ja näin ollen vähentää merivalvonta-aluksia alueella;

19.

suhtautuu myönteisesti heinäkuussa 2011 tehtyyn päätökseen laajentaa Ugandassa sijaitsevan EU:n koulutusoperaation toimeksiantoa ja muuttaa sen kohdetta; kehottaa kuitenkin seulomaan tulokkaat ja seuraamaan koulutusohjelmassa koulutettujen käyttäytymistä ja luotettavuutta aikaisempaa tarkemmin sen varmistamiseksi, ettei ohjelmaan hyväksytä alaikäisiä tai puolisotilaallisten joukkojen jäseniä ja että he liittyvät Somalian puolustusvoimiin ja että kaikki muualle siirtymiset tutkitaan välittömästi; kehottaa myös EU:ta osallistumaan koulutusjoukkojen maksuketjujen seurantaan sen varmistamiseksi, että maksut saavuttavat aiotut vastaanottajat ja että niillä luodaan motivaatiota, uskollisuutta ja sitoumusta ja varmistetaan siten, että kyky vastuun ottamiseen säilyy Somalian tulevilla turvallisuusjoukoilla;

20.

korostaa, että tiivistä strategista yhteensovittamista tarvitaan kaikkien turvallisuuteen liittyvien toimijoiden välillä, erityisesti EU NAVFOR Atalanta -operaation, EU:n Somalian koulutusoperaation ja EUCAP Nestor -hankkeen sekä Naton (operaatio Ocean Shield), Yhdysvaltojen johtamien CTF-151-joukkojen, YK:n ja AMISOMin välillä; panee merkille kansainväliset koordinointimekanismit, kuten Somalian rannikon edustalla tapahtuvaa merirosvousta käsittelevä kontaktiryhmä New Yorkissa sekä SHADE-mekanismi Bahrainissa; on näin ollen tyytyväinen neuvoston 23. maaliskuuta 2012 tekemään päätökseen ottaa alustavasti kahden vuoden ajaksi käyttöön EU:n operaatiokeskus, jotta voidaan koordinoida kolmea Afrikan sarvessa toteutettavaa YTPP-operaatiota ja lisätä synergiavaikutuksia näiden operaatioiden ja Brysselissä sijaitsevien rakenteiden välillä Afrikan sarvea koskevan strategian puitteissa ja yhteistyössä EU:n Afrikan unionin erityisedustajan kanssa;

21.

toteaa, että Herran vastarinta-armeija (LRA) näyttää olevan laajentamassa toiminta-aluettaan vetäen lisää maita mukaan taisteluihin ja saattaen yhä enemmän lapsia vaaraan; muistuttaa, että LRA:n vastainen taistelu ja LRA:n johtajan Joseph Konyn takaa-ajo ovat olleet suurelta osin Yhdysvaltojen antaman rahoituksen, varusteiden ja logistisen avun varassa; kehottaa EU:ta koordinoimaan Yhdysvaltojen kanssa kaikkea lisäapua, jota tarvitaan Afrikan unionin johtamassa LRA:n vastaisessa taistelussa;

22.

tuomitsee sen, ettei CITES-asetuksia ole pantu täytäntöön; kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään menestyksekkääseen Kimberleyn prosessiin verrattavan EU:hun suuntautuvaa norsunluun tuontia koskevan sertifiointi- ja valvontajärjestelmän luomista;

23.

suhtautuu myönteisesti Afrikan sarvea koskevaan EU:n strategiaan, joka ei koostu yksinomaan turvallisuuspoliittisista ja humanitaarisista toimenpiteistä vaan johon sisältyy myös pidempiaikaisia kehitysyhteistyöpoliittisia ja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen tähtääviä toimenpiteitä; korostaa, että on tärkeää nähdä kehitysyhteistyöpolitiikka pitkän aikavälin prosessina, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan politiikkojaan sekä soveltamaan mahdollisimman pian yhteistä ohjelmasuunnittelua eri valtioihin ja tähän alueeseen;

24.

katsoo, että vakaalla ja turvallisella Afrikan sarvella olisi myönteisiä poliittisia ja turvallisuusvaikutuksia myös alueen ulkopuolella ja että sillä olisi myönteistä vaikutusta myös investointeihin sekä turvallisiin laivareitteihin Intian valtamerellä; katsoo tämän vuoksi, että G-20-ryhmässä olisi aloitettava pohdinta alueen turvallisuutta ja vakautta edistävistä strategioista ja koordinoinnista, jotta voidaan tarjota tarvittava rahoitus kattavan lähestymistavan toteuttamiseksi; panee merkille myönteiset kokemukset, joita saatiin Lontoossa helmikuussa 2012 pidetystä Somaliaa käsittelevästä konferenssista, ja kannustaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa tarkastelemaan mahdollisuutta järjestää vastaavanlainen konferenssi vuonna 2013;

25.

katsoo, että olisi myös otettava huomioon Afrikan sarven vahva taloudellinen potentiaali erityisesti mineraalivarojen ja maatalouden alalla; kehottaa tämän vuoksi neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa sekä EKP:tä yhdessä muiden monenvälisten avunantajien ja rahoituslaitosten kanssa määrittämään maille yhteisen edun mukaisia hankkeita, joilla voitaisiin edistää yhteistyötä ja myönteistä keskinäistä riippuvuutta esimerkiksi energiahuollon, mukaan lukien uusiutuvien energialähteiden, ja luonnonvarojen, kuten vesivarojen, alalla; korostaa, että rajatylittävä kauppa, pääsy kansainvälisille markkinoille, satamainfrastruktuuri ja asianmukaisten väylien tarjoaminen sisämaavaltioille, jotta nämä pääsevät satamiin, ovat elintärkeitä Afrikan sarven pitkäaikaista talouskehitystä edistäviä tekijöitä; pyytää komissiota analysoimaan perusteellisesti, kuinka paljon Afrikan sarvessa vuokrataan maata kolmansille maille ja millaisia taloudellisia, ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia tällä käytännöllä on, sekä ehdottamaan mahdollisia suojastrategioita ja -järjestelmiä;

26.

katsoo, että vaikka alueellisen turvallisuuden vahvistaminen ja terrorismin ja merirosvouksen torjunta ovatkin tarpeen, niiden ei pidä mennä köyhyyden poistamisen edelle, joka on alueella ehdottoman välttämätöntä ja ensisijaista, varsinkin kun unionin on perussopimuksen mukaan otettava huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet – joista tärkeimpiä ovat köyhyyden vähentäminen ja poistaminen – toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin (SEUT-sopimuksen 208 artiklan 1 kohta); toteaa, että kaikki Afrikan sarven maat ovat kehitysmaita ja että ne ovat – lukuun ottamatta Sudania ja Etelä-Sudania, jotka eivät ole allekirjoittaneet Cotonoun sopimusta – saaneet tämän nojalla kaksi miljardia euroa kehitysapua (yksistään Etiopia on saanut 644 miljoonaa euroa) kymmenennen EKR:n (2008–2013) maa- ja alueohjelmien puitteissa; huomauttaa, että samaan aikaan ja edelleen kymmenennen EKR:n puitteissa itäisen Afrikan, eteläisen Afrikan ja Intian valtameren alueet ovat saaneet 619 miljoonaa euroa (osittain Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön IGADin kautta) köyhyyden poistamiseksi alueen maista ja niiden auttamiseksi vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa; muistuttaa, että Afrikan rauhanrahastolla, joka toimii EKR:n alaisuudessa, tuetaan taloudellisesti AMISOMia;

27.

katsoo, että koska EU (jäsenvaltiot ja komissio) antaa eniten maailmassa kehitysapua ja humanitaarista apua alueelle, mikä johtuu osittain sen diplomaattisen toiminnan keskittämisestä Euroopan ulkosuhdehallintoon ja unionin erityisedustajalle, Atalanta-operaation onnistumisesta ja tiettyjen jäsenvaltioiden sotilas- ja diplomaattijoukkojen läsnäolosta alueella, se voisi tehdä seudulla enemmän jatkuvan köyhyyden sekä vailla oikeutta ja järjestystä olevien alueiden poistamiseksi;

28.

katsoo, että olisi tartuttava Somalian uuden presidentin Hassan Mohamudin valinnan 10. syyskuuta 2012 suomaan tilaisuuteen pyrkiä Afrikan sarven strategisten puitteiden avulla sekä alueen erityisedustajan, ulkosuhdehallinnon, jäsenvaltioiden diplomaattien ja Afrikan unionin tuella luomaan normaalit diplomaattiset ja taloudelliset suhteet Etiopian ja Eritrean välille ja ratkaisemaan Somalian kriisi, mikä olisi hyödyksi koko alueen kehitykselle; toteaa, että suurten järvien alue, johon Afrikan sarven alue lännessä rajoittuu, on myös maailman epävakaisimpia alueita, johon kuuluu erittäin alikehittyneitä ja aseellisten selkkausten koettelemia maita (esimerkiksi Kongon demokraattinen tasavalta) ja jopa naapurimaiden kanssa käytävien sotien (esimerkiksi jännitteet laajasti tulkittuna Afrikan sarveen kuuluvan Ruandan ja Kongon demokraattisen tasavallan välillä); korostaa, että unionin Afrikan sarven strategiaa sovellettaessa ei voida olla huomioimatta sen mahdollisia vaikutuksia naapurialueiden (etupäässä suurten järvien alueen sekä keskisen ja eteläisen Afrikan) kehittämiseen, jota myös tarvitaan;

29.

pitää sekä alueellisen kehitysavun että humanitaarisen avun kannalta myönteisenä komission vuonna 2012 esittämää Afrikan sarvea koskevaa uutta suunnitelmaa nimeltä SHARE (Supporting Horn of Africa Resilience), jonka avulla on tarkoitus luoda yhteys lyhytaikaisen humanitaarisen avun ja pitkäaikaisen kehitysavun välillä, jotta saadaan katkaistua aluetta koettelevien kriisien noidankehä; tukee täysin komissiota tässä hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen (LRRD: Link between Relief, Rehabilitation and Development) tehostamisessa; pyytää, että EU tarkistaa tätä ohjelmaa niin, että sillä tarjotaan mahdollisuuksia erilaisiin elinkeinoihin ja parempaa markkinoille pääsyä sekä tietoa kotitalouksien tulojen kasvattamiseksi paimentolais- ja maanviljelijä-paimentolaisväestön, joenvarsiväestön, rannikoiden väestön, kaupunkiväestön ja kaupunkien laitamien väestön piirissä, parannetaan sosiaalisten peruspalvelujen saatavuutta ja pyritään antamaan luotettavaa ja tasoltaan ennustettavaa tukea väestölle, johon kohdistuu riskejä jatkuvasti tai kausittain;

30.

panee tyytyväisenä merkille EU:n uuden SHARE-ohjelman, jonka tavoitteena on parantaa Afrikan sarven maiden kykyä selviytyä niitä kohtaavista lukuisista uhista; korostaa kuitenkin, että tätä ohjelmaa olisi koordinoitava osana EU:n Sahel-strategiaa, sillä Sahelia koskevat samat uhat (kuten terrorismi, huumeiden salakuljetus, ilmastonmuutos, pakolaisvirrat sekä maan sisällä siirtymään joutuneet);

31.

pitää tärkeänä, että tuetaan Afrikan sarven maiden maataloutta, paimentolaisuutta ja karjankasvatusta, ja suhtautuu myönteisesti kansalaisjärjestöjen näillä aloilla tekemään tärkeään työhön;

32.

kehottaa komissiota tukemaan kaikkia ohjelmia, joilla pyritään takaamaan vedensaanti perusoikeutena ja ihmiskunnan yhteisenä luonnonvarana, sekä tukemaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia juomaveden saannin edistämiseksi;

33.

pitää kiinni siitä, että aina kun mahdollista EU:n apu Afrikan sarvelle olisi myönnettävä suoran budjettituen asemasta tiettyjen tavoitteiden saavuttamista varten myönnettävänä tukena selkeiden tulosindikaattoreiden perusteella; katsoo, että silloin kun apu on annettava budjettitukena, avun myöntämisen ehdoksi olisi asetettava tiettyjen tavoitteiden saavuttaminen; katsoo, että Afrikan sarvea koskevaa EU:n strategiaa tukevissa ohjelmissa pitäisi voida hyödyntää eri lähteistä tulevia varoja, toisin sanoen muiden kansainvälisten avunantajien pitäisi voida osallistua näiden ohjelmien rahoittamiseen selkeiden yhteisten normien mukaisesti, jotta kaikki avunantajat voisivat noudattaa koordinoitua ja yhtenäistä lähestymistapaa ja jotta ristiriitaisia lähestymistapoja ja päällekkäisyyksiä olisi mahdollisimman vähän; katsoo vastaavasti, että EU:n pitäisi voida osallistua kolmannen osapuolen ohjelmien rahoitukseen Afrikan sarvessa, sikäli kuin voidaan varmistaa, että EU:n kolmansille maille myöntämää taloudellista tukea koskevia sääntöjä noudatetaan tarkasti;

34.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tarjoamaan jatkossakin puolueetonta ja riippumatonta humanitaarista apua haavoittuville väestöille ja tukemaan alueen maita kansallisten valmiuksien vahvistamisessa katastrofiriskien vähentämistä koskevien strategioiden ja pitkäaikaisten kehitysyhteistyöohjelmien avulla kuivuutta koskevien valmiuksien, maatalouden, maaseudun kehittämisen ja ruokaturvan aloilla;

35.

korostaa, että – vaikka onkin totta, että Afrikan sarven (ja Sahelin alueen) ruokakriisin syynä ovat toistuvat kuivuuskaudet, huonot sadot ja hintojen nousu – on otettava huomioon, että suhdanteista johtuvien syiden lisäksi (vaikka kuivuutta voidaankin pitää jo rakenteellisena ongelmana) on myös muita erittäin tärkeitä syitä, esimerkiksi yhteisöjen rakenteelliset muutokset ja maatalousviennin liiallinen edistäminen, mikä heikentää elintarvikeomavaraisuutta sekä tuotteiden viljelyä omaan tarpeeseen ja kansallisilla markkinoilla myytäväksi;

36.

korostaa, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen luovat muuttumattoman perustan unionin toiminnalle kolmansien maiden kanssa; pitää tämän vuoksi erittäin huolestuttavina tietoja, jotka koskevat alueella tapahtuneita mielivaltaisia pidätyksiä, vankien huonoa kohtelua ja mielenosoittajiin kohdistunutta väkivaltaa sekä poliittiseen oppositioon kohdistettuja sortavia toimia, mukaan lukien toimittajien ja aktivistien sensurointia ja mielivaltaisia pidätyksiä; kehottaa kaikkia Afrikan sarven viranomaisia kunnioittamaan näitä perusperiaatteita ja vapauttamaan ehdoitta kaikki poliittiset vangit;

37.

on erittäin huolissaan Afrikassa tapahtuvasta maiden haltuunotosta, mikä voi heikentää paikallista ruokaturvaa ja pahentaa nälänhätää; kehottaa Afrikan sarven maiden hallituksia ja EU:ta arvioimaan parhaillaan käynnissä olevan maatalousmaan hankinnan vaikutusta maaseudun köyhyyteen ja nälänhätään; kehottaa komissiota ottamaan maiden haltuunottoa koskevan kysymyksen osaksi kehitysmaiden kanssa käymäänsä poliittista vuoropuhelua voidakseen toteuttaa yhtenäistä politiikkaa;

38.

on huolissaan väitteistä, joiden mukaan EU:n yritykset ja rikollisverkostot upottavat laittomasti mereen jätteitä; palauttaa mieliin, että laittoman jätteen mereen upottaminen on erittäin suuri huolenaihe rannikolla eläville somalialaisille; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa sekä komissiota teettämään kiireellisesti riippumattomalla laitoksella kattavan tutkimuksen, johon sisältyy myös todisteiden ja näytteiden keruu, ja tutkimuksen tuloksista riippuen harkitsemaan oikeustoimia, mukaan lukien eurooppalaisten yhtiöiden, EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n korvausvelvoitetta;

39.

toteaa, että on elintärkeää jatkaa riippumattoman ja puolueettoman humanitaarisen avun antamista kaikille konflikteista kärsiville Afrikan sarven väestöille ja varmistaa myös jatkossa riittävä rahoitus erityisesti Somalialle; painottaa, että pienikin vähennys avun määrässä voi syöstä Somalian kansan uuteen humanitaariseen kriisiin; korostaa, että humanitaarisen avun lisäksi on tarpeen jatkaa EU:n SHARE-aloitteen (Supporting the Horn of Africa's Resilience) kaltaisia toimenpiteitä paikallisväestön selviytymiskyvyn ja paremman toimeentulon varmistamiseksi;

40.

korostaa, että alueella on jo kauan laiminlyöty erityisesti naisten, lasten, lesbo-, homo-, bi- ja transsukupuolisten ihmisten ja uskonnollisten vähemmistöjen ihmisoikeuksia, ja toteaa, että islamilaiset lahkot ovat levinneet tiettyihin Afrikan sarven osiin ja uhkaavat vähemmistöjen vapauksia;

41.

korostaa EU:n kansalaisyhteiskunnalle antaman tuen merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kansalaisyhteiskuntaa koordinoidusti sekä yksittäisten maiden sisällä että rajatylittävästi ja alueiden tasolla;

42.

korostaa jatkuvan tuen merkitystä Etelä-Sudanille tehokkaan kansalaisyhteiskunnan luomiseksi ja ylläpitämiseksi; on vakaasti sitä mieltä, että demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevan uuden välineen olisi sisällettävä tilapäiset budjettikohdat Afrikan sarven rahoitusta varten; katsoo, että on harkittava Eurooppalaisen demokratiarahaston soveltamisalan laajentamista Afrikan sarven maihin;

43.

panee tyytyväisenä merkille Sudanin ja Etelä-Sudanin tekemät sopimukset öljynviennin jatkamisesta ja raja-alueen demilitarisoinnista ja kehottaa kumpaankin maata noudattamaan näitä sopimuksia; kehottaa kumpaakin maata lopettamaan toista maata vastustavien kapinallisryhmien suojelun tai tukemisen; kehottaa jatkamaan neuvotteluja näiden kahden maan välisen rajan määrittämiseksi, jotta voidaan välttää uudet konfliktit, jotka vaarantaisivat äskettäin tehdyn sopimuksen, ja suosittaa, että kumpikin johtaja jatkaa neuvotteluja päästäkseen mahdollisimman pian sopimukseen Abyein ja muiden kiistanalaisten alueiden asemasta AU:n etenemissuunnitelman ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2046 mukaisesti; onnittelee presidentti Mbekin korkean tason paneelia, joka oli osittain EU:n rahoittama, menestyksestä, jota se on saanut aikaan Sudanin ja Etelä-Sudanin välisessä neuvottelu- ja välitystyössä AU:n avustuksella; kehottaa Sudanin ja Etelä-Sudanin EU:n erityisedustajaa harjoittamaan yhteensovittamista edustustojen päälliköiden kanssa Sudanissa ja Etelä-Sudanissa EU:n sitoumuksen, poliittisen toiminnan ja avun hyvän näkyvyyden säilyttämiseksi;

44.

suhtautuu myönteisesti Sudanin hallituksen ja pohjoisen Sudanin kansan vapautusliikkeen (SPLM-North) sekä YK:n, Afrikan unionin ja Arabiliiton välillä erikseen tehtyihin yhteisymmärryspöytäkirjoihin, joiden tavoitteena on mahdollistaa humanitaarisen avun saaminen siviiliväestölle Sinisen Niilin ja Etelä-Kordofanin osavaltioissa;

45.

on huolissaan Jonglein osavaltiossa Etelä-Sudanissa ilmenneistä uusista väkivaltaisuuksista, jotka uhkaavat edistystä, jota on saatu aikaan rauhan ja turvallisuuden palauttamisessa alueella; kannattaa UNMISSin vaatimaa tutkimusta sekä vaatii syyllisten rankaisemista; kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta

kehottaa EU:ta vaatimaan, että Etelä-Sudan ratifioi keskeiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset, ja avustamaan Etelä-Sudanin viranomaisia näiden sopimusten täytäntöönpanossa; tuomitsee väärinkäytökset, joita armeijan kerrotaan kohdistaneen siviileihin demilitarisointiprosessissa, ja kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta tutkimaan tapahtumia puolueettomasti saattaakseen sotilaat vastuuseen ja taatakseen uhreille suoritettavat korvaukset;

46.

tuomitsee jyrkästi kaiken siviiliväestöön kohdistuvan väkivallan Sudanissa, jolla rikotaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuslainsäädäntöä; kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä sopimaan yhtenäisestä lähestymistavasta siviilien suojeluun ja ihmisoikeusrikkomusten lopettamiseen etenkin Darfurin, Etelä-Kordofanin ja Sinisen Niilin alueilla; kehottaa Sudanin hallitusta ja SPLM-North -liikettä käynnistämään välittömästi suorat neuvottelut ja sopiakseen vihamielisyyksien lopettamisesta kokonaan ja päästäkseen 28. kesäkuuta 2011 tehdyn puitesopimuksen pohjalta poliittiseen sopimukseen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2046 mukaisesti; korostaa, että on tärkeää pitää kansainvälisiä toimijoita konfliktialueilla, ja kehottaa Sudanin viranomaisia varmistamaan heidän ja siviilien turvallisuuden; palauttaa mieliin EU:n ja sen jäsenvaltioiden velvollisuuden tehostaa kansainvälisen rikostuomioistuimen tukemista ja sen kanssa tehtävää yhteistyötä Ahmad Muhammad Harunin, Ali Muhammad Ali Abd-Al-Rahmanin, Abdel Rahim Mohammed Husseinin ja presidentti Omar Hassan Ahmad Al Bashirin pidätysmääräysten täytäntöönpanemiseksi;

47.

on huolissaan Ylä-Niilin neljään leiriin ja Unity-osavaltion leiriin sijoitettujen sudanilaispakolaisten, joita arvioidaan olevan 170 000 ja joista puolet on lapsia, terveydentilan huononemisesta, sillä infektioiden, ripulin ja malarian riski on kasvanut räjähdysmäisesti ja sitä pahentaa vielä aliravitsemus;

48.

tuomitsee kaiken tuen, jota niin Sudan kuin Etelä-Sudan ovat mahdollisesti antaneet aseistetuille joukoille, jotka eivät ole osa niiden armeijaa;

49.

panee merkille 20. elokuuta 2012 Somaliassa järjestettyjen presidentinvaalien tuloksen; kehottaa kaikkia Somalian poliittisia toimijoita sitoutumaan demokratiaan sekä oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, sillä se on ainoa keino katkaista köyhyyden, alikehittyneisyyden ja turvattomuuden noidankehä; korostaa, että väliaikaisen liittohallituksen toimeksiannon loppuminen on Somalialle ratkaiseva koe, joka osoittaa sen kyvyn saada valtio toimimaan ja rakentaa vahvat, demokraattiset ja aidosti edustavat instituutiot; katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää helpottaa kattavaa poliittista vuoropuhelua Somaliassa ja edistää yhteisymmärrystä lisääviä prosesseja uuden hallituksen tukemiseksi; kehottaa uutta liittohallitusta ja uutta presidenttiä Hassan Sheikh Mohamudia työskentelemään Somalian kansan sisäisen sovinnon saavuttamiseksi pyrkimällä muodostamaan uuden liittovaltion Garowen sopimuksen pohjalta ja aloittamaan pitkän mutta tärkeän prosessin rauhan, turvallisuuden ja demokratian aikaansaamiseksi kaikille somalialaisille;

50.

panee tyytyväisenä merkille, että äskettäin Somalian ensimmäinen virallinen parlamentti yli 20 vuoteen vannoi virkavalansa, ja toivoo, että tämä on ensimmäinen askel kohti edustavampaa parlamentaarista demokratiaa; panee merkille, että 30 prosenttiin asetettu naiskansanedustajien kiintiö on melkein saavutettu, ja palauttaa mieliin, että konfliktin ratkaisuun ja rauhan rakentamiseen tähtäävien toimien onnistumisen kannalta on välttämätöntä, että varmistetaan naisille mielekkäät osallistumismahdollisuudet kaikilla julkishallinnon sektoreilla;

51.

panee tyytyväisenä merkille, että Somalian siirtymävaiheen päättyminen tarjoaa tilaisuuden uudistumiseen; panee tyytyväisenä merkille etenemissuunnitelman allekirjoittaneiden, klaanien vanhimpien, kansallisen perustuslakia säätävän kokouksen, uuden liittovaltion parlamentin ja teknisen valintakomitean osaltaan tekemään työhön Somalian siirtymäkauden päättämiseksi; suhtautuu myönteisesti siihen, että virkakautensa päättävä presidentti on sitoutunut tukemaan Hassan Sheikh Mohamudia ja tekemään yhteistyötä hänen kanssaan; kehottaa kaikkia Somalian poliittisia toimijoita tekemään yhteistyötä uusien viranomaisten kanssa; suhtautuu myönteisesti presidentti Hassan Sheikhin Somaliaa koskevaan näkemykseen ja hänen aikomukseensa varmistaa osallistavat ja laajapohjaiset hallintoelimet, vakaus, oikeusvaltioperiaate ja hyvä hallintotapa, talouden elpyminen, rauhan rakentaminen ja sovittelu, julkisten palvelujen tarjonta sekä Somalian paremmat suhteet muuhun maailmaan; kehottaa presidenttiä noudattamaan sitoumustaan avoimeen ja vastuuvelvolliseen hallintoon, korruption torjuntaan kaikilla tasoilla ja osallistavan vuoropuhelun varmistamiseen sekä edustavien ja vastuuvelvollisten instituutioiden perustamiseen kansallisella, alueellisella, maakunnallisella ja paikallisella tasolla Somalian väliaikaisen perustuslain mukaisesti;

52.

kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa sekä EU:n Afrikan sarven erityisedustajaa tarkastelemaan kriittisesti Djiboutin rauhanprosessia ja harkitsemaan sellaisen sovittelijaryhmän lähettämistä alueelle, jonka jäseniin suuri osa Somalian toimijoista, mukaan lukien naisjärjestöt, luottaa ja jotka pystyvät tuomaan Somalian hyvin monenlaiset toimijat neuvottelupöydän ääreen; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa aloittamaan prosessin, johon otetaan mukaan Somalian kansalaisyhteiskunnan toimijoita maassa ja sen ulkopuolella ja joka mahdollistaa säännöllisen ja jatkuvan keskustelun mahdollisista ratkaisuista maan poliittisiin ongelmiin; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa yhdistämään nämä kaksi prosessia käyttäen esimerkkinä Sudanin onnistunutta rauhanprosessia vuosina 2000–2005;

53.

suhtautuu myönteisesti äskettäiseen Somalian hallituksen rauhanaloitteeseen, jossa Al-Shabaabista loikkaaville kapinallisille tarjotaan siviilityöpaikkoja ja koulutusta; panee tyytyväisenä merkille hiljattain hyväksytyn kunnianhimoisen perustuslain, jossa luvataan yhtäläiset oikeudet ”kaikille kansalaisille riippumatta sukupuolesta, uskonnosta, yhteiskunnallisesta tai taloudellisesta asemasta, poliittisesta mielipiteestä, klaanista, vammaisuudesta, ammatista, syntyperästä tai murteesta”, kielletään naisten sukuelinten silpominen sekä perustetaan totuus- ja sovintokomissio; on kuitenkin huolissaan siitä, että vuosikymmenten ajan verisistä riidoista kärsineen maan uudessa perustuslaissa ei säädetä vallan ja voimavarojen jaosta keskushallinnon ja alueiden välillä, ja kehottaa lisäämään uusien viranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä näiden kysymysten käsittelemiseksi;

54.

kehottaa Somalian viranomaisia asettamaan etusijalle institutionaalisten rakenteiden luomisen sekä vastuuvelvollisten, avoimien ja osallistavien poliisivoimien kiireellisen perustamisen vahvistaakseen kansalaisten luottamusta uuteen hallitukseen; pitää kiitettävänä EU:n Somalian koulutusoperaation arvokasta työtä maan turvallisuusvoimien hyväksi; luottaa jäsenvaltioiden jatkuvaan tukeen YTPP-operaation työlle, jolla pyritään juurruttamaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sukupuolten välinen dynamiikka ja oikeusvaltioperiaate Somalian armeijaan; toteaa, että vakaiden, vastuuvelvollisten ja osallistavien Somalian instituutioiden kehittämisessä on mentävä turvallisuusjoukkoja pidemmälle, ja niiden on oltava Somalia-johtoisia, jotta Somaliasta voi tulla toimiva valtio;

55.

korostaa, että elinkelpoiset ja kattavat taloudelliset rakenteet ja öljyn ja kaasun hyödyntämistä koskeva alueiden ja liittovaltion välinen tulonjakamisjärjestelmä koko väestön hyödyksi ovat ratkaisevia Somalian pitkäaikaiselle kestävyydelle toimivana liittovaltiona; kehottaa kansainvälistä yhteisöä olemaan toistamatta vanhoja virheitään, jotka koskivat avustustoimien keskittämistä liittovaltion toimielimille Mogadishussa Somalian alueiden kustannuksella, sillä alueilla voi olla ratkaiseva rooli peruspalvelujen ja vakauden hajautetussa tarjoamisessa väestölle; kehottaa EU:ta vapauttamaan kaikki voimavarat nyt kun tämä tilaisuus on koittanut, jotta tuetaan Somalian alueita tässä elintärkeässä demokratiaan siirtymistä koskevassa prosessissa; kannustaa Somalian viimeaikaisten poliittisten ja turvallisuuteen liittyvien tapahtumien vuoksi jäsenvaltioita ja korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa harkitsemaan turvallisuusalan uudistusoperaation toteuttamista tiiviissä yhteistyössä Somalian laillisten viranomaisten, Afrikan unionin ja IGADin sekä Yhdysvaltojen hallituksen kanssa heti kun tilanne paikan päällä sen sallii;

56.

on tietoinen siitä, että rauhaa on rakennettava Somaliassa alhaalta ylöspäin suuntautuvan prosessin mukaisesti; muistuttaa, että EU:n on varmistettava strategiassaan, että paikalliset ponnistukset rauhan rakentamiseksi ja riitojen ratkaisemiseksi saavat riittävästi tukea, ja että ne asetetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi sekä kansallisella että aluetasolla; palauttaa myös mieliin, että paikallinen legitiimiys auttaa luomaan Somaliaan sellaiset hallintoelimet, jotka tarjoavat mahdollisuuden pitkäaikaiseen vakauteen;

57.

muistuttaa, että Afrikan unioni toteuttaa Somaliassa sotilasoperaatio AMISOMia, jolle YK:n turvallisuusneuvosto on antanut toimintavaltuudet ja joka etsii epätoivoisesti lisää maita, jotka olisivat valmiita lähettämään operaatioon joukkojaan;

58.

korostaa, että EU:n on tarpeen osallistua merkittävällä tavalla Somalian tulevaisuuden rakentamiseen tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltojen ja Afrikan unionin kanssa;

59.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä kehittämään ja toteuttamaan Somaliassa mahdollisimman pian yhdessä Punaisen ristin kansainvälisen komitean ja Punaisen puolikuun kanssa terveydenhoitopalveluja, terveysasemia ja terapeuttisia ravitsemuskeskuksia avohoitopotilaille;

60.

suhtautuu myönteisesti paikallisen vakausrahaston perustamiseen, sillä rahaston tarkoituksena on erityisesti koordinoida kansainvälistä apua äskettäin vapautetuilla Somalian eteläisillä alueilla, minne on mahdollista päästä;

61.

pitää erittäin valitettavana sitä, että joulukuun 2011 jälkeen 13 toimittajaa ja tiedotusvälineiden työntekijää on surmattu Somalian hallituksen hallinnassa olevilla alueilla ja ettei näitä tapauksia koskevassa syytteeseenpanossa ole edistytty; korostaa, että on tärkeää turvata ilmaisunvapaus, ja kehottaa uutta hallitusta ja presidenttiä ryhtymään toimenpiteisiin toimittajien suojelun parantamiseksi sekä tutkimaan näitä surmia uskottavalla tavalla;

62.

kehottaa EU:ta ja kaikkia alueellisia ja kansainvälisiä kumppaneita hyödyntämään tätä Somalian uuden hallituksen tarjoamaa tilaisuutta, joka yhdessä Al-Shabaabin selvästi heikentyneen nousun kanssa tarjoaa tilaisuuden aloittaa uusi poliittinen aikakausi Somaliassa; korostaa näin ollen, että kansainvälisen yhteisön, erityisesti EU:n, on tärkeää olla valmiina tarjoamaan tukeaan laillisille ja demokraattisille viranomaisille institutionaalisten valmiuksien kehittämisen, turvallisuusalan uudistusoperaation sekä aseistariisunnan, demobilisaation ja yhteiskuntaan sopeuttamisen alalla, ja tukemaan kansalaisyhteiskuntaa; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa varmistamaan, että EU:n toiminta Somaliassa edistää vapaata ja avointa yhteiskuntaa, jossa kunnioitetaan ja puolustetaan ihmisoikeuksia, etenkin naisten ja vähemmistöjen oikeuksia, mahdollistetaan naisten vaikutusvallan lisääntyminen ja varmistetaan tasapuolinen sukupuolijakauma kaikilla yhteiskunnan aloilla;

63.

korostaa Somalimaan erittäin myönteistä esimerkkiä, sillä se on osoittanut valmiutensa kehittää ja vahvistaa demokraattisia, taloudellisia ja hallinnollisia rakenteitaan yli 20 vuoden ajan ja luoda kestävä demokraattinen kehitysprosessi; panee merkille, että Somalimaa on ollut tähän mennessä erittäin menestyksekäs turvallisuuden ja vakauden lujittamisessa alueellaan ja yhteistyössä merirosvouden ja terrorismin torjumiseksi; ilmaisee kuitenkin huolensa siitä, että jos Al-Shabaab ryhmittyy uudelleen sen vuoristoisille raja-alueille, Somalimaasta voi tulla haavoittuva; korostaa siksi, että on olennaisen tärkeää tukea Somalimaata terrorismin torjunnassa, mukaan luettuna talouden monipuolisuuden edistäminen ja nuorison työllisyyttä koskevien valmiuksien kehittäminen nuorten värväämisen vähentämiseksi; toteaa, että Somalimaan on tärkeää edistää alueen taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä, koska tällä tavoin se voi torjua epävakaiden alueidensa radikalisoitumista; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan Somalimaata sen parantaessa kehitysnäkymiään ja edistäessä taloudellista ja yhteiskunnallista vakauttaan; korostaa, että pyrittäessä Somalian pitkäaikaista vakautta ja turvallisuutta koskevaan ratkaisuun on tärkeää arvioida Somalimaan vakauden myönteistä esimerkkiä;

64.

panee tyytyväisenä merkille korkean edustajan / varapuheenjohtajan antaman vahvan tuen Somalian liittovaltion uusille toimielimille New Yorkissa pidetyssä YK:n yleiskokouksen Somaliaa käsitelleessä pienoishuippukokouksessa ja erityisesti sen, että hän sitoutui neljän vuoden prosessiin uusien liittovaltion toimielinten ja aluehallinnon lujittamiseksi sekä Somaliaa käsittelevän kansainvälisen konferenssin järjestämiseen vuonna 2013; kehottaa Somalimaata ja muita osavaltioita osallistumaan täysivaltaisesti ja prosessia tukien neuvotteluihin, joissa käsitellään niiden laillista ja poliittista suhdetta Somalian liittovaltion uusiin toimielimiin, jotta voidaan luoda kestävä, vakaa ja vauras Somalian liittovaltio;

65.

toteaa, että Etiopialla on ratkaiseva rooli koko alueen poliittisen ja taloudellisen vakauden kannalta; panee merkille, että Etiopian uusi pääministeri Hailemariam Desalegn painotti virkaanastujaispuheessaan, että maassa on tärkeää vahvistaa ihmisoikeuksia ja demokraattisia instituutioita, jotta voidaan edistää demokraattisen kulttuurin kehittämistä ja ihmisoikeuksien tinkimätöntä kunnioittamista; katsoo, että Etiopian uusi hallitus tarjoaa maalle mahdollisuuden osallistua kaikkien yhteistä etua tai huolenaihetta koskevien kysymysten käsittelyyn, myös niiden kysymysten, joissa mielipiteet ovat saattaneet aiemmin poiketa toisistaan, ja korostaa, että on tärkeää tukea Etiopiaa sen edetessä kohti uutta demokraattista järjestelmää myönteisen vuoropuhelun ja kumppanuuden avulla; tukee Etiopiaa sen taistelussa terrorismia vastaan, mutta korostaa, että tässä taistelussa ihmisoikeuksia on kunnioitettava tinkimättömästi;

66.

toivoo, että 21. syyskuuta 2012 nimitetyn pääministeri Hailemariam Desalegnin johdolla Etiopia käynnistää todellisen demokratiaan siirtymistä koskevan prosessin, jossa se voi käyttää vahvaa demokraattista potentiaaliaan ja lopettaa uskontoa ja kansalaisyhteiskuntaa koskevien vapauksien rajoittamisen; pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa, EU:n Afrikan sarven erityisedustajaa ja EU:n ihmisoikeuksien erityisedustajaa käsittelemään Etiopian ihmisoikeustilannetta ensi tilassa, jotta maa voi hyödyntää käynnissä olevan poliittisen siirtymävaiheen tarjoaman mahdollisuuden ja siirtyä todelliseen demokratiaan, jonka keskiön muodostavat ihmisoikeudet ja perusvapaudet, tiedotusvälineiden vapaus ja ilmaisunvapauden täydellinen tunnustaminen; pyytää EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä seuraamaan tarkasti ja aktiivisesti Etiopiassa käynnistynyttä poliittista siirtymävaihetta, edistämään ja vahvistamaan demokraattisia instituutioita ja sitomaan poliittisen ja sotilaallisen tuen sekä kehitysavun antamisen konkreettisiin demokraattisiin uudistuksiin, joihin on sisällyttävä kaikkien mielipidevankien, kuten Eskinder Negan ja muiden journalistien, ihmisoikeus- ja kehitysyhteistyöaktivistien ja opposition jäsenten, vapauttaminen, ihmisoikeuksia käsittelevien YK:n erityisraportoijien esteetön pääsy kaikille alueille ja kaikkiin vankiloihin, hyväntekeväisyysjärjestöjä ja yhteisöjä koskevan julistuksen sekä terrorismin vastaisen julistuksen kumoaminen tai muuttaminen sekä maasta karkotetun poliittisen opposition paluun salliminen; kehottaa EU:ta etsimään innovatiivisia ja turvallisia tapoja avustaa taloudellisesti ja poliittisesti Etiopian hätää kärsivää kansalaisyhteiskuntaa ja käynnistää tiivis vuoropuhelu sekä Etiopiassa että maanpaossa olevan opposition kanssa;

67.

toteaa, että Etiopiassa ei ole tällä hetkellä riippumatonta oikeuslaitosta eikä riippumattomia tiedotusvälineitä, koska maassa sovelletaan strategiaa, jonka tavoitteena on rajoittaa ja estää tuomareiden työskentelyä, valvoa tiedotusvälineitä, pelotella oppositiota ja vaientaa ihmisoikeusjärjestöt;

68.

toteaa, että monia toimittajia on tuomittu vuonna 2009 annetun terrorismin vastaisen lainsäädännön nojalla; tuomitsee oikeuslaitoksen viime aikoina toteuttaman häirintäkampanjan, jonka seurauksena liittovaltion tuomioistuin on tuominnut blogisti Elias Kiflen poissaolevana elinkautiseen vankeuteen sekä paikallislehden toimituspäällikön Wubishet Tayen ja kolumnisti Reeyot Alemnin 14 vuodeksi vankeuteen; on kuitenkin tyytyväinen siihen, että ruotsalaiset toimittajat Martin Schibbye ja Johan Persson on armahdettu äskettäin pääministeri Meles Zenawin kuoleman jälkeen; kehottaa uutta hallitusta armahtamaan myös muut mielivaltaisesti tuomitut;

69.

korostaa Etiopiaan Benishangul-Gumuzin alueelle Sinisen Niilin osavaltioon rakennettavaa Grand Renaissance -patoa koskevan hankkeen potentiaalia puhtaan energian tuottamisessa ja koko alueen taloudellisen kehityksen edistämisessä; kannattaa Etiopian, Sudanin ja Egyptin välistä hanketta käsittelevää kansainvälistä asiantuntijapaneelia ja katsoo, että Niilin vesivarojen ja patoon liitettävän vesivoimalan tuottaman energian jakamista on selvitettävä paremmin;

70.

kehottaa Etiopian hallitusta hyväksymään muodollisesti rajakomitean antaman Eritrean ja Etiopian välistä rajaa koskevan päätöksen lopullisena ja sitovana YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1907 (2009) ja 2023 (2011) sekä AU:n ja IGADin asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti; kehottaa Eritrean hallitusta näin ollen suostumaan Etiopian kanssa vuoropuheluun, jossa käsitellään joukkojen vetämistä rajalta ja rajan fyysistä merkintää koskevaa prosessia rajakomitean päätösten mukaisesti, pitäen mielessä, että on tärkeää olla jakamatta yhteisöjä sekä normalisoida suhteet Etiopian kanssa, rajan uudelleen avaaminen mukaan lukien; kehottaa kansainvälistä yhteisöä tekemään yhteistyötä Eritrean kanssa ja puolustamaan Eritrean kansan etuja ja tarpeita ja samalla vaatimaan, että hallitus ja armeija antavat kansainvälisille järjestöille pääsyn alueelleen, valmistelevat kauan luvattuja vaaleja ja avaavat maan poliittiselle toiminnalle; korostaa, että kaiken EU:n avun, jolla ei pyritä humanitaarisiin tavoitteisiin, on ehdottomasti edellytettävä Eritrean viranomaisten sitoutumista demokraattisen siirtymän helpottamiseen ja maan ihmisoikeustilanteen parantamiseen avointen ja konkreettisten mittapuiden mukaisesti sekä Eritrean kansan perustarpeiden täyttämiseen; kehottaa Eritreaa olemaan tukematta millään tavoin aseistautuneita ryhmittymiä, jotka horjuttavat rauhaa ja sovinnontekoa Somaliassa ja yleisemmin koko alueen vakautta; vaatii, että maassa kunnioitetaan sanan-, lehdistön- ja uskonnonvapautta ja otetaan käyttöön vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit ja demokratian periaatteet; vaatii vapauttamaan välittömästi poliittiset vangit, myös vangitun toimittajan Dawit Isaacin joka on ollut yli 4 000 päivää vangittuna ilman oikeudenkäyntiä;

71.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, EUH:lle sekä jäsenvaltioille, EU:n Sudanin erityisedustajalle, EU:n Afrikan sarven erityisedustajalle, EU:n jäsenvaltioille, Turkin hallitukselle, Yhdysvaltojen kongressille, Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriölle, Afrikan unionin komissiolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) hallituksille ja parlamenteille sekä Somalimaan viranomaisille.