52013DC0793

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

EU:n sekä Andorran ruhtinaskunnan, Monacon ruhtinaskunnan ja San Marinon tasavallan väliset suhteet: Vaihtoehdot näiden maiden osallistumiselle sisämarkkinoiden toimintaan

SISÄLLYSLUETTELO

1........... JOHDANTO................................................................................................................. 3

2........... VAIHTOEHTOJEN TARKASTELU............................................................................ 4

2.1........ Vaihtoehto 1: Osallistuminen Euroopan talousalueeseen................................................... 4

2.1.1..... Arviointi......................................................................................................................... 4

2.1.2..... Asianomaisten pienten maiden kanta................................................................................ 4

2.2........ Vaihtoehto 2: Yksi tai useampi puitesopimuksena tehtävä assosiaatiosopimus................... 4

2.2.1..... Arviointi......................................................................................................................... 4

2.2.2..... Asianomaisten pienten maiden kanta................................................................................ 5

2.2.3..... Yksi vai useampia sopimuksia?....................................................................................... 5

2.2.4..... Horisontaaliset ja institutionaaliset kysymykset................................................................. 5

3........... LAINSÄÄDÄNNÖN YHDENMUKAISTAMINEN UNIONIN SÄÄNNÖSTÖN KANSSA JA HALLINNOLLISET VALMIUDET.............................................................................. 6

4........... TALOUDELLINEN ARVIOINTI................................................................................. 7

5........... PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET............................................................................... 8

5.1........ Jatkotoimet..................................................................................................................... 8

5.2........ Keskeiset periaatteet...................................................................................................... 9

5.2.1..... Yhteiset arvot................................................................................................................. 9

5.2.2..... Sisämarkkinaperiaatteet.................................................................................................. 9

5.2.3..... Erityispiirteet................................................................................................................... 9

5.2.4..... Viimeaikainen kehitys.................................................................................................... 10

1.           JOHDANTO

Komissio antoi 20. marraskuuta 2012 tiedonannon[1] EU:n sekä Andorran ruhtinaskunnan, Monacon ruhtinaskunnan ja San Marinon tasavallan välisten suhteiden kehittämisestä. Samalla esitettiin siihen liittyvä komission yksiköiden valmisteluasiakirja[2], jossa käsiteltiin näiden maiden pääsyä EU:n sisämarkkinoille haittaavia esteitä sekä yhteistyötä muilla aloilla. Tiedonannossa selostettiin EU:n läheisiä suhteita näihin pieniin Euroopan maihin. Siinä arvioitiin, että suhteita olisi mahdollista kehittää edelleen molempien osapuolten hyödyksi.

Tiedonannossa korostettiin vallitsevaan talous- ja finanssikriisiin viitaten, että taloussuhteiden tiivistäminen voisi osaltaan edistää Euroopan talouden kestävää elpymistä ja Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamista sekä lisätä työllisyys-, kauppa- ja investointimahdollisuuksia näiden maiden naapureina olevilla EU:n alueilla. Siinä esitettiin lopuksi viisi vaihtoehtoa näiden pienten maiden osallistumiselle sisämarkkinoiden toimintaan.

Neuvosto antoi 20. joulukuuta 2012 päätelmät[3], joissa se ilmaisi tyytyväisyytensä komission tiedonantoon ja valitsi vaihtoehdoista kaksi sen mielestä toteuttamiskelpoisinta:

i) näiden pienten maiden osallistuminen Euroopan talousalueeseen (ETA); ja

ii) yhden tai useamman assosiaatiota koskevan puitesopimuksen neuvotteleminen näiden maiden kanssa, ”jotta ne voisivat päästä osallisiksi EU:n sisämarkkinoista, niihin liittyvistä toimenpiteistä ja horisontaalista politiikoista; sopimukseen olisi sisällytettävä institutionaaliset mekanismit Euroopan talousalueesta tehtyä sopimusta mallina käyttäen”.

Neuvoston mukaan olisi lisäksi ”tähdättävä sisämarkkinoiden yhtenäisyyden ja moitteettoman toiminnan varmistamiseen, ottaen huomioon kyseisten kolmen maan erityispiirteet, sekä tärkeänä seikkana myös kaikkia kolmea maata koskevan yhtenäisen lähestymistavan kehittämiseen”.

Tästä syystä neuvosto pyysi komissiota ja (tarvittaessa) korkeaa edustajaa jatkamaan näiden kahden vaihtoehdon analysointia ja erityisesti

– ”kuulemaan Andorran, Monacon ja San Marinon hallituksia ja muita asiaankuuluvia osapuolia vuoden 2013 alkupuoliskosta alkaen, jotta näiden kahden vaihtoehdon toteutettavuus ja kannatus voitaisiin määrittää ottaen huomioon erityisesti tiedonannossa tarkoitetut institutionaaliset ehdot”; ja

– ”toimittamaan neuvostolle ennen vuoden 2013 loppua selvityksen, jossa on analyysi näiden vaihtoehtojen vaikutuksista ja niiden tärkeimmistä institutionaalisista, poliittisista ja taloudellisista seurauksista sekä suositukset jatkotoimiksi”.

Tämä kertomus on vastaus neuvoston pyyntöön. Sitä varten on kuultu asianomaisia pieniä maita ja ETA:n EFTA-valtioita[4]. Se sisältää Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ja komission yksiköiden Andorraan, Monacoon ja San Marinoon maaliskuussa 2013 tekemien käyntien aikana kerättyjä tietoja, joita on täydennetty asianomaisten maiden vastauksilla niiden lainsäädäntöä ja hallinnollisia valmiuksia koskevaan yksityiskohtaiseen kyselyyn.

2.           VAIHTOEHTOJEN TARKASTELU

2.1.        Vaihtoehto 1: Osallistuminen Euroopan talousalueeseen

2.1.1.     Arviointi

Tässä vaihtoehdossa nämä pienet maat osallistuisivat Euroopan talousalueeseen (ETA) samoin perustein kuin ETA:n nykyiset Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvat jäsenet[5]. ETA:n tärkein vahvuus on se, että se perustuu toimivaksi osoittautuneeseen perussopimukseen ja institutionaaliseen kehykseen, mukaan luettuina ETA:n EFTA-toimielimet (sihteeristö, valvontaviranomainen ja tuomioistuin). Voidakseen liittyä ETA-sopimukseen asianomaisten pienten maiden olisi kuitenkin ensin liityttävä EFTAan[6], mikä puolestaan edellyttää sen jäsenten[7] yksimielistä tukea. Toistaiseksi nämä maat eivät ole hakeneet EFTAn jäsenyyttä. EFTA-valtiot eivät tästä syystä ole virallisesti tarkastelleet tällaista mahdollisuutta.

Tähän vaihtoehtoon saattaa liittyä muitakin ongelmia, kun otetaan huomioon, että ETA:n EFTA-valtioiden toiminta ETA:n yhteisissä toimielimissä perustuu yhteiseen kantaan[8]. Jos nämä pienet maat osallistuisivat Euroopan talousalueeseen, yhteisen kannan vahvistaminen saattaisi vaikeutua, koska silloin olisi yhteensovitettava nykyisten kolmen valtion kantojen sijasta kuuden valtion kannat. Tämä voisi entisestään kasvattaa niitä haasteita, joita EU:lla ja sen Euroopan talousalueeseen kuuluvilla EFTA-kumppaneilla jo on, kun ne pyrkivät varmistamaan, että ETA:n päätökset tehdään ajallaan. Lisäksi asianomaisten pienten maiden olisi liityttävä EFTAn kolmansien maiden kanssa tekemiin kauppasopimuksiin.

2.1.2.     Asianomaisten pienten maiden kanta

Andorra on ilmoittanut olevansa valmis harkitsemaan osallistumista Euroopan talousalueeseen, jos osallistuminen perustuu vakaaseen institutionaaliseen kehykseen ja siinä otetaan huomioon Andorran erityistilanne. San Marino on myös valmis harkitsemaan tätä mahdollisuutta. Monaco on hylännyt tämän vaihtoehdon, koska sitä ei ole helppo mukauttaa maan erityisolosuhteisiin.

2.2.        Vaihtoehto 2: Yksi tai useampi puitesopimuksena tehtävä assosiaatiosopimus

2.2.1.     Arviointi

Toisena vaihtoehtona on yhden tai useamman assosiaatiosopimuksen neuvotteleminen EU:n ja asianomaisten pienten maiden välillä. Näin kyseiset maat saisivat mahdollisuuden osallistua sisämarkkinoille, mutta samalla sopimusten piiriin voisi kuulua yhteistyö muillakin aloilla, esimerkiksi oikeus- ja sisäasioissa, maatalous- ja kalastuspolitiikassa, aluepolitiikassa ja ulkopolitiikassa. Ensimmäisestä vaihtoehdosta poiketen tämä vaihtoehto ei edellyttäisi ETA:n  EFTA-valtioiden tukea, koska sopimukset olisivat Euroopan talousalueesta riippumattomia. Vaihtoehdon etuna on myös joustavuus, sillä assosiaatiosopimuksissa voitaisiin ottaa huomioon EU:n ja asianomaisten pienten maiden erityistarpeet. Tällaisten sopimusten tueksi olisi lisäksi täysin mahdollista laatia asianmukainen institutionaalinen kehys (ks. jäljempänä).

2.2.2.     Asianomaisten pienten maiden kanta

Andorra on ilmoittanut olevansa valmis harkitsemaan assosiaatiosopimuksen tekemistä, jos se perustuu vakaaseen institutionaaliseen kehykseen ja siinä otetaan täysin huomioon Andorran erityistilanne. Monaco ja San Marino ovat myös valmiita harkitsemaan tätä vaihtoehtoa, jos niiden erityispiirteet otetaan täysin huomioon. Andorra ja San Marino voisivat harkita sellaisen monenvälisen assosiaatiosopimuksen tekemistä, jossa olisivat mukana kaikki asianomaiset kolme maata. Monaco ei ole sulkenut pois tätä mahdollisuutta, mutta haluaisi mieluummin tehdä EU:n kanssa kahdenvälisen sopimuksen, jossa otetaan huomioon sen erityistilanne ja läheiset yhteydet Ranskaan.

2.2.3.     Yksi vai useampia sopimuksia?

Komission alustavan arvion mukaan yksi monenvälinen assosiaatiosopimus EU:n ja kaikkien kolmen pienen maan välillä olisi todennäköisesti parempi vaihtoehto kuin kolme erillistä sopimusta, sillä jälkimmäisen vaihtoehdon vaarana on tilanteen monimutkaistuminen ja  sopimusten tarpeeton eriyttäminen. Monenvälisellä sopimuksella voitaisiin vahvistaa yhteiset puitteet, jotka koostuvat keskeisistä periaatteista ja institutionaalisista määräyksistä, mutta siinä olisi kuitenkin oltava riittävästi joustoa, jotta kunkin maan erityisolosuhteet voitaisiin ottaa huomioon. Tätä varten sopimukseen voitaisiin sisällyttää kutakin maata koskevat erilliset määräykset joko sopimuksen varsinaiseen tekstiin tai pöytäkirjoina. Sopimuksessa voisi olla määräyksiä myös asianomaisten maiden keskinäisistä suhteista, jos nämä sitä haluavat. Asiasta olisi kuitenkin vielä keskusteltava näiden maiden hallitusten kanssa oikean ratkaisun löytämiseksi.

2.2.4.     Horisontaaliset ja institutionaaliset kysymykset

Edellä mainitussa tiedonannossa viitattiin joukkoon horisontaalisia ja institutionaalisia kysymyksiä, jotka liittyvät tarpeeseen varmistaa sisämarkkinoiden yhtenäisyys ja taata oikeusvarmuus talouden toimijoille ja kansalaisille. Asianomaisten pienten maiden kanssa tehtävässä yhdessä tai useammassa sopimuksessa olisi sen vuoksi käsiteltävä seuraavia kysymyksiä:

(a) sopimuksen tai sopimusten dynaaminen mukauttaminen unionin säännöstön kehitykseen;

(b) sopimuksen tai sopimusten yhdenmukainen tulkitseminen;

(c) riippumaton valvonta ja täytäntöönpano tuomioistuimissa;

(d) riitojen ratkaisu.

Mitä tulee dynaamiseen mukauttamiseen (a kohta), assosiaatiosopimuksessa voitaisiin noudattaa ETA:n mallia[9] siten, että asianomaiset pienet maat hyväksyisivät yleisesti ottaen velvollisuuden soveltaa unionin säännöstöä sopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Tässä yhteydessä annettaisiin takeet itsemääräämisoikeuden säilymisestä kunkin maan valtiosäännön edellyttämät menettelyt huomioon ottaen. Yhteisten toimielinten päätöksenteon olisi oltava mahdollisimman tehokasta, jotta sopimusta voitaisiin nopeasti mukauttaa unionin säännöstöön. Tarvittaisiin mekanismi, jonka avulla asianomaisille pienille maille ilmoitettaisiin unionin säännöstön kehityksestä ja erityisesti siihen ehdotetuista muutoksista ja jonka kautta ne voisivat esittää näkemyksensä niille erityisen tärkeistä säädösluonnoksista. Näille maille ei kuitenkaan myönnettäisi virallisia päätöksenteko-oikeuksia (ETA-yhteyksissä tähän viitataan usein ilmaisulla ”päätösten valmisteluprosessi”).

EFTAn sihteeristön tärkeänä tehtävänä ETA:n yhteydessä on arvioida EU:n uusien säädösten merkitystä ETA:n kannalta ja laatia luetteloita säädöksistä, jotka olisi mahdollisesti otettava osaksi ETA-sopimusta. Tältä osin kannattaisi selvittää mahdollisuudet tietojenvaihtoon tämän sihteeristön sekä Andorran, Monacon ja San Marinon välillä ennen kuin harkitaan uuden elimen perustamista tarkoitukseen. Tämä edellyttäisi neuvotteluja ETA:n EFTA-valtioiden, asianomaisten pienten maiden ja itse EFTA:n sihteeristön kanssa.

Mitä tulee sopimusten yhdenmukaiseen tulkintaan (b kohta) ja riippumattomaan valvontaan ja täytäntöönpanoon tuomioistuimissa (c kohta), olisi löydettävä ratkaisuja, joilla voidaan varmistaa sisämarkkinoiden yhtenäisyys ja asianmukainen toiminta. Yksi ratkaisu olisi antaa nämä tehtävät komission ja EU:n tuomioistuimen hoidettaviksi, jolloin uusia toimielimiä ei olisi tarpeen perustaa. Yksi EU:n jäsenvaltioista voitaisiin lisäksi nimetä avustamaan komissiota sen valvontatehtävässä, jos kaikki asianomaiset osapuolet tähän suostuvat.

Käyttöön olisi saatava tehokas ja oikeudenmukainen riitojen ratkaisujärjestelmä (d kohta). Lisäksi sopimuksessa olisi määriteltävä, missä laajuudessa ja millä ehdoin toimeenpanovaltaa käyttävien EU:n virastojen päätöksiä sovellettaisiin suoraan asianomaisissa pienissä maissa.

3.           LAINSÄÄDÄNNÖN YHDENMUKAISTAMINEN UNIONIN SÄÄNNÖSTÖN KANSSA JA HALLINNOLLISET VALMIUDET

Näillä EU:hun kuulumattomilla pienillä mailla ei tällä hetkellä ole minkäänlaista velvollisuutta mukauttaa lainsäädäntöään ja hallinnollisia valmiuksiaan unionin säännöstöön, paitsi jos nämä vaatimukset sisältyvät niiden EU:n kanssa tekemiin sopimuksiin. Kaikki kolme maata ovat esimerkiksi allekirjoittaneet EU:n kanssa valuuttasopimuksen euron käytöstä niiden virallisena rahana. Nämä sopimukset velvoittavat ne omaksumaan laajalti unionin säännöstöä muun muassa rahoituspalvelujen sekä rahanpesun torjunnan ja väärentämisen estämisen aloilla.

Lainsäädännön yhdenmukaistaminen unionin säännöstön kanssa ja riittävät valmiudet säännöstön täytäntöönpanemiseen ja soveltamiseen ovat joka tapauksessa olennaisia edellytyksiä näiden maiden osallistumiselle sisämarkkinoiden toimintaan. Neuvoston 20. joulukuuta 2012 esittämissä päätelmissä pantiin tältä osin merkille ”Andorran, Monacon ja San Marinon toteuttamat toimet”. Neuvosto kannusti niitä myös ”jatkamaan pyrkimyksiään lainsäädäntöjensä lähentämiseksi EU:n sisämarkkinoita koskevaan säännöstöön ja hallinnollisten valmiuksiensa vahvistamiseksi, jotta ne voisivat helpommin panna täytäntöön lisää asiaa koskevaa unionin säännöstöä”[10].

Yleisesti ottaen näiden pienten maiden lainsäädännön yhdenmukaisuus unionin säännöstön kanssa vaihtelee osittaisesta vähäiseen, lukuun ottamatta muutamia osa-alueita, joilla säännökset on kokonaan tai suurimmaksi osaksi yhdenmukaistettu unionin säännöstön kanssa. Maiden oikeudellinen kehys on osittain yhdenmukaistettu unionin säännöstön kanssa muun muassa tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja rahoituspalvelujen alalla. Yhdenmukaisuus on vähäisen ja osittaisen välillä useilla aloilla, kuten pääoman vapaan liikkuvuuden ja julkisten hankintojen alalla, kun taas muun muassa teollis- ja tekijänoikeuksien, kilpailupolitiikan sekä tietoyhteiskunnan ja viestimien alalla on tapahtunut vain vähäistä yhdenmukaistamista. Ympäristöasioissa ja ilmastonmuutoksen alalla yhdenmukaistamista on tapahtunut erittäin vähän.

Kullakin pienellä maalla on toimiva julkishallinto, jonka vastuualueeseen kuuluvat useimmat sisämarkkinoiden alat. Niiden olisi kuitenkin panostettava hallinnollisten valmiuksiensa parantamiseen monilla aloilla, jotta sisämarkkinoille osallistumisen edellytykset täyttyisivät. Andorralla, jonka asukasluku on noin 76 000, on noin 5 800 julkishallinnon työntekijää. Monacolla, jossa asuu vakinaisesti noin 36 300 ihmistä, on noin 3 500 valtionhallinnon työntekijää. San Marinolla, jonka asukasluku on noin 32 400, on noin 4 065 julkisen sektorin työntekijää, joista 2 297 työskentelee julkishallinnossa ja 1 048 on sosiaaliturvalaitoksen palveluksessa. Näistä luvuista saa yleiskäsityksen siitä, millaisia henkilöresursseja asianomaisilla kolmella maalla on käytettävissään. Unionin säännöstön täytäntöönpanoon liittyviä hallinnollisia valmiuksia on  kuitenkin arvioitava myös muilla kriteereillä, joihin lukeutuvat organisaation tehokkuus, tekninen pätevyys sekä valvonta- ja täytäntöönpanotehtäviin osoitetut henkilöresurssit ja määrärahat.

4.           TALOUDELLINEN ARVIOINTI

Makrotaloudellisesta näkökulmasta asianomaisten kolmen pienen maan osallistuminen EU:n sisämarkkinoille vaikuttaisi hyvin vähän koko EU:n talouteen. Maiden yhteenlaskettu asukasluku on noin 145 000 ja yhteenlaskettu BKT 8 miljardia euroa eli niiden osuus EU:n kokonaisväestöstä (508 miljoonaa) on 0,03 prosenttia ja sen BKT:stä (13 biljoonaa euroa) 0,07 prosenttia. Näin suuret erot osoittavat, kuinka vaikeaa on ekstrapoloida mitattavissa olevia taloudellisia vaikutuksia. Jäljempänä esitetyssä analyysissä keskitytään vaikutuksiin EU:ssa. Jos nämä maat osallistuisivat sisämarkkinoille, tämä vaikuttaisi todennäköisesti suhteellisesti enemmän niiden talouksiin kuin EU:n talouteen.

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että tyypillistä asianomaisten pienten maiden talouksille on niiden ja niiden naapurimaiden vahva keskinäinen riippuvuus. Niillä on perinteisesti ollut ja on edelleen läheisimmät suhteet juuri naapurimaihinsa. Kyseisten kolmen valtion taloudet eroavat merkittävästi toisistaan.

Andorran talous perustuu matkailuun sekä rahoitus- ja vähittäismyyntipalveluihin (arviolta noin 9 miljoonaa kävijää vuodessa, mikä tarkoittaa sitä, että matkailun osuus suhteessa BKT:hen on noin 80 prosenttia). San Marinossa matkailun osuus on pienempi ja talous on monipuolisempi (esimerkiksi teollisuuden osuus on noin 40 prosenttia suhteessa BKT:hen). Monacon talous perustuu pääasiassa palveluihin (rahoituspalvelut ja matkailu mukaan luettuina) ja suurta lisäarvoa tuottavaan kevyeen teollisuuteen (8 prosenttia suhteessa BKT:hen, 9 prosenttia työpaikoista).

Rahoituspalvelujen osuus suhteessa BKT:hen on Andorrassa 16 prosenttia, Monacossa 15 prosenttia ja San Marinossa 11 prosenttia. Kyseessä on siis merkittävä, joskaan ei tärkein, kansantalouden ala. Kansalliset valvontaviranomaiset vastaavat valvonnasta Andorrassa (INAF) ja San Marinossa (keskuspankki), kun taas Monacossa tämä tehtävä on siirretty Ranskan rahoitusalan valvontaviranomaiselle (Autorité de Contrôle Prudentiel eli ACP). Kaikki kolme maata ovat allekirjoittaneet EU:n kanssa valuuttasopimuksen, jossa ne sitoutuvat ottamaan vähitellen vuoteen 2017 mennessä käyttöön pankkialaa ja rahanpesun torjuntaa koskevan EU:n säännöstön.

Näissä pienissä maissa ei kuitenkaan ole toimintaa kaikilla rahoituspalvelujen aloilla. Yhdessäkään näistä maista ei esimerkiksi ole arvopaperimarkkinoita. Toinen erityispiirre on se, että San Marinossa ei ole lainkaan ulkomaalaisomisteisia pankkeja. Andorran kuudesta pankista yksi on EU:ssa toimivan yrityksen tytäryhtiö. Monacossa kaikki pankit ovat ulkomaisten (lähinnä EU:ssa tai Sveitsissä toimivien) konsernien sivukonttoreita tai tytäryhtiöitä.

Andorran ja San Marinon taloustilanne on heikentynyt huomattavasti talouskriisin puhjettua. San Marinon BKT laski 25 prosenttia vuosina 2008–2011. Andorrassa BKT laski vastaavana aikana 15,2 prosenttia. Monacon BKT laski ensin 11,2 prosenttia vuonna 2009, mutta kasvoi sitten jälleen 3,2 prosenttia vuonna 2010 ja 8,0 prosenttia vuonna 2011 saavuttaen miltei vuoden 2008 tason. Talouskriisi on yksi niistä tekijöistä, jotka ovat saaneet Andorran — ja vähäisemmässä määrin myös San Marinon ja Monacon — mukauttamaan ja/tai harkitsemaan uudelleen talousmalliaan. Tämän seurauksena ne ovat nyt aiempaa valmiimpia tiivistämään taloussuhteitaan EU:hun.

Talouskriisistä huolimatta työttömyysaste on edelleen huomattavan alhainen kaikissa kolmessa maassa (korkein työttömyysaste on San Marinossa, 5,3 %). Tämän taustalla on kaksi tekijää.

Kaikissa kolmessa maassa on huomattava määrä muualta tulevia kausi-/tilapäistyöntekijöitä ja naapurimaissa lähialueilla asuvia rajan yli työhön kulkevia työntekijöitä, jotka eivät näy kansallisissa työttömyysluvuissa työpaikkansa menetettyään.

Toinen tilannetta selittävä tekijä on se, että kaikkien kolmen maan työmarkkinat ovat erittäin suojatut, minkä vuoksi etusijalla ovat oman maan kansalaiset tai maassa vakinaisesti asuvat henkilöt. Lisäksi moneen toimintaan ja/tai sijoittautumiseen tarvitaan viranomaisten lupa.

Kun näiden maiden talous on hyvässä kunnossa, niiden työtarjonnan myönteiset vaikutukset ulottuvat selvästi niiden rajojen ulkopuolelle niiden naapureina oleviin EU:n jäsenvaltioihin saakka. Monacon 50 000 työntekijästä lähes 40 000 asuu naapurimaissa Ranskassa tai Italiassa. Andorrassa 1 600 työntekijää (36 000:sta) tulee päivittäin rajan yli Espanjasta tai Ranskasta. San Marinon yritykset puolestaan työllistävät 5 500 Italiasta rajan yli kulkevaa työntekijää (työntekijöiden kokonaismäärän ollessa 20 500).

Ulkomaalaisia — lähinnä EU:n kansalaisia — näissä kolmessa maassa asuu likimääräisesti seuraavasti: San Marinossa 18,5 prosenttia (6 000 asukasta  32 400:sta), Andorrassa 55 prosenttia (42 000 asukasta 76 000:sta) ja Monacossa 80 prosenttia (29 000 asukasta 36 300:sta).

Voidaan olettaa, että monet niistä uusista työpaikoista, joita näissä kolmessa maassa syntyisi sisämarkkinoille osallistumisen seurauksena, täytettäisiin muilla kuin kyseisten maiden kansalaisilla (pääasiassa EU:n kansalaisilla), koska työnantajien käytettävissä on vain niukasti paikallista työvoimaa. Mahdolliset työllisyysvaikutukset EU:ssa voitaisiin näin ollen mitata naapurialueisiin kohdistuvina ”heijastusvaikutuksina” ja kyseisiin kolmeen maahan syntyvinä työpaikkoina, joista EU:n kansalaiset voisivat hyötyä.

Andorra on näistä kolmesta valtiosta väestömäärältään suurin. Sen ympärillä on rakenteellisesti köyhempiä alueita, joilla tämä etu voisi olla merkittävä (Léridan maakunta Espanjassa ja Ranskan departementit Pyrénées-Orientales ja Ariège). Vaikutuksia on kuitenkin tässä vaiheessa mahdotonta määrittää tarkasti.

EU:n kauppa San Marinon kanssa on ollut ylijäämäistä vuodesta 2007 lähtien (183 miljoonaa euroa vuonna 2011). Vuonna 2011 EU:n tuonti San Marinosta ja vienti sinne oli kokonaismäärältään 325,5 miljoonaa euroa. Myös EU:n kauppa Andorran kanssa oli samana ajanjaksona ylijäämäistä (1 105 miljoonaa euroa vuonna 2011). Vuonna 2011 tuonti Andorrasta ja vienti sinne oli kokonaismäärältään 1 158 miljoonaa euroa. EU:n kauppaa Monacon kanssa on vaikeampi arvioida, koska se tapahtuu pääasiassa Ranskan välityksellä (eikä sitä sen vuoksi määritetä erikseen). Tällä hetkellä 95 prosenttia San Marinon viennistä suuntautuu Italiaan, kun taas suurin osa Andorran viennistä menee Espanjaan. EU:n viennin asianomaisiin kolmeen maahan ei odoteta lisääntyvän merkittävästi näiden maiden mahdollisen sisämarkkinoille osallistumisen myötä. Tämä johtuu muun muassa siitä, että  EU:lla on jo tulliliitto Andorran ja San Marinon kanssa ja että Monaco on osa EU:n tullialuetta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että asianomaisten kolmen maan väkiluku ja BKT huomioon ottaen taloudellisten yhteyksien vahvistamisella EU:n kanssa olisi vain vähäisiä vaikutuksia EU:n talouteen kokonaisuudessaan. Alueellisesti ja paikallisesti, erityisesti näiden pienten maiden naapurissa sijaitsevilla EU:n alueilla, myönteiset vaikutukset etenkin työmarkkinoilla voisivat olla selvempiä, samoin tästä seuraavat myönteiset kerrannaisvaikutukset.

5.           PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET

5.1.        Jatkotoimet

Komissio on valmis tiivistämään suhteita Andorran ruhtinaskunnan, Monacon ruhtinaskunnan ja San Marinon tasavallan kanssa erityisesti mahdollistamalla niiden osallistumisen EU:n sisämarkkinoille. Kuten komission marraskuussa 2012 antamassa tiedonannossa selostetaan, tällainen osallistuminen voisi hyödyttää molempia osapuolia, koska sen myötä voitaisiin muun muassa poistaa rajatylittävän taloudellisen toiminnan esteitä. Komissio on arvioinut neuvoston joulukuussa 2012 esittämissä päätelmissä parhaina pitämiä vaihtoehtoja eli i) näiden maiden osallistumista Euroopan talousalueeseen (ETA) ja ii) yhden tai useamman assosiaatiota koskevan puitesopimuksen neuvottelemista näiden maiden kanssa. Tarkoituksena on ollut selvittää, miten näille maille voitaisiin tarjota pääsy EU:n sisämarkkinoille siten, että tiedonannossa esitetyt kriteerit täyttyvät.

Edellä hahmotellut periaatteet huomioon ottaen komissio katsoo, että yhden tai useamman assosiaatiosopimuksen neuvotteleminen on mainituista kahdesta vaihtoehdosta toteuttamiskelpoisempi. Tällaisen sopimuksen soveltamisalasta ja sisällöstä päätettäessä voitaisiin ottaa huomioon sekä EU:n vaatimukset että kunkin pienen maan erityispiirteet ja ‑olosuhteet. Sopimus voisi kattaa sisämarkkinoiden lisäksi myös muita osa-alueita, jos kaikki osapuolet tätä haluaisivat. Sopimuksessa olisi myös määrättävä sen suhteesta muihin voimassa oleviin sopimuksiin, joihin lukeutuvat tulliliittoa koskeva sopimus Andorran kanssa, tulli- ja yhteistyösopimus San Marinon kanssa sekä EU:n ja asianomaisten kolmen pienen maan sopimukset säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta (viimeksi mainittujen sopimusten muuttamisesta neuvotellaan parhaillaan). Sen sijaan asianomaisten pienten maiden osallistumista Euroopan talousalueeseen ei pidetä tällä hetkellä toteuttamiskelpoisena edellä 2.1 kohdassa esitetyistä poliittisista ja institutionaalisista syistä.

Komissio suosittelee, että puitesopimuksena tehtävä assosiaatiosopimus olisi se vaihtoehto, jonka pohjalta EU:n suhteita Andorraan, Monacoon ja San Marinoon ryhdytään tiivistämään. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon jäljempänä esitetyt periaatteet. Sopimuksessa tai sopimuksissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kunkin maan erityistilanne sisällyttämällä sitä koskevat määräykset joko varsinaiseen sopimusosaan tai siihen liitettyihin pöytäkirjoihin.

5.2.        Keskeiset periaatteet

Assosiaatiosopimuksesta tai -sopimuksista käytävien neuvottelujen olisi nojauduttava seuraaviin periaatteisiin.

5.2.1.     Yhteiset arvot

Kuten yleensäkin on tapana EU:n suhteissa kolmansiin maihin, asianomaisten pienten maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa olisi viitattava osapuolten yhteisiin arvoihin ja niiden sitoumukseen kunnioittaa näitä arvoja. Sopimuksessa tai sopimuksissa voitaisiin tältä osin viitata Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimuksen) 2 artiklaan[11].

5.2.2.     Sisämarkkinaperiaatteet

Kuten edellä mainitussa tiedonannossa todetaan, yhteiset säännöt ja niiden perusteellinen täytäntöönpano ovat keskeisiä tekijöitä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamisessa. Myös neuvosto painotti 20. joulukuuta 2012 esittämissään päätelmissä tarvetta varmistaa sisämarkkinoiden yhtenäisyys ja moitteeton toiminta.

5.2.3.     Erityispiirteet

Joulukuussa 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä todetaan, että komission olisi parhaina pidettyjä kahta vaihtoehtoa analysoidessaan otettava huomioon asianomaisten pienten maiden erityispiirteet. Näihin kuuluvat kyseisten maiden pieni maantieteellinen koko ja vähäinen asukasmäärä, niiden läheiset siteet naapurimaihinsa ja niiden  poliittiset ja taloudelliset ominaispiirteet. On myös tärkeää muistaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaan EU ”luo naapurimaittensa kanssa erityissuhteet pyrkien saamaan aikaan unionin arvoihin perustuvan alueen, jolla vallitsee vauraus ja hyvä naapuruus ja jolle ovat ominaisia yhteistyöhön perustuvat läheiset ja rauhanomaiset suhteet”. SEU-sopimuksen 8 artiklaa koskevassa julistuksessa N:o 3 todetaan puolestaan, että ”unioni ottaa huomioon sen kanssa läheisyytensä vuoksi erityissuhteissa olevien kooltaan pienten maiden erityistilanteen”.

5.2.4.     Viimeaikainen kehitys

On tärkeää, että EU noudattaa yhtenäistä lähestymistapaa suhteissaan lähialueillaan sijaitseviin kumppanimaihin. Näiden suhteiden kehittyminen olisi otettava huomioon kaikissa asianomaisten pienten maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa. Koska tulli- ja veroalan yhteistyöllä on myönteisiä vaikutuksia sisämarkkinoiden toimintaan, EU:n olisi erityisesti harkittava mahdollisuutta ulottaa edellä selostettu horisontaalisia ja institutionaalisia kysymyksiä koskeva lähestymistapa koskemaan myös tämän alan sopimuksia, mukaan luettuina ne pöytäkirjat, jotka tehdään EU:n ja asianomaisten pienten maiden välisten, säästötulojen verotusta koskevien sopimusten muuttamisesta parhaillaan käytävien neuvottelujen tuloksena.

[1]               Komission tiedonanto EU:n sekä Andorran ruhtinaskunnan, Monacon ruhtinaskunnan ja San Marinon tasavallan välisistä suhteista: Vaihtoehdot tiiviimmälle yhdentymiselle EU:hun (COM(2012) 680 final/2), Bryssel 20.11.2012.

[2]               EU:n sekä Andorran ruhtinaskunnan, Monacon ruhtinaskunnan ja San Marinon tasavallan välisistä suhteista annettuun komission tiedonantoon liittyvä komission yksiköiden valmisteluasiakirja — Obstacles by Andorra, Monaco and San Marino to the EU’s Internal Market and Cooperation in Other Areas (SWD(2012) 388 final), Bryssel 20.11.2012.

[3]               Neuvoston päätelmät EU:n sekä Andorran ruhtinaskunnan, San Marinon tasavallan ja Monacon ruhtinaskunnan välisistä suhteista, liikenne-, televiestintä- ja energianeuvoston 3213. istunto 20.12.2012.

[4]               Norja, Islanti ja Liechtenstein.

[5]               Norja, Islanti ja Liechtenstein.

[6]               ETA-sopimuksen 128 artikla.

[7]               Sveitsi, Norja, Islanti ja Liechtenstein.

[8]               ETA-sopimuksen 90 ja 93 artikla.

[9]               ETA-sopimuksen 102 artikla.

[10]             Neuvoston päätelmät EU:n sekä Andorran ruhtinaskunnan, San Marinon tasavallan ja Monacon ruhtinaskunnan välisistä suhteista, liikenne-, televiestintä- ja energianeuvoston 3213. istunto 20.12.2012.

[11]             ”Unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo.”