30.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/53

—

painottaa, että uudessa toimintaohjelmassa on varmistettava, että ympäristövalinnat ovat etenkin paikallis- ja alueviranomaisten kannalta riittävän selkeitä ja ennakoitavia.

—

korostaa, että ympäristön tilan ja kansanterveyden parantamiseksi, tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi, sääntelyvarmuuden luomiseksi sekä markkinavääristymien välttämiseksi on korjattava eräitä puutteita, vähennettävä jäsenvaltioiden välisiä eroja sekä pyrittävä ympäristölainsäädännön täysimääräiseen täytäntöönpanoon kaikilla hallintotasoilla. Tältä osin komitea suosittaa lausunnossa lukuisia konkreettisia toimia sisällytettäviksi seitsemänteen ympäristöä koskevaan toimintaohjelmaan.

—

tähdentää asianmukaisten vaikutustenarviointien merkitystä EU:n ympäristölainsäädäntöä tarkistettaessa ja uusia säädöksiä laadittaessa ja kehottaa Euroopan komissiota ottamaan jäsenvaltioiden käytännön kokemukset todennettavasti ja todistettavasti huomioon.

—

kehottaa mukauttamaan EU:n alakohtaista ympäristölainsäädäntöä koskevat politiikat (EU:n raja-arvot) EU:n päästöpolitiikkaan (ongelmiin niiden alkulähteillä puuttuvat EU:n toimenpiteet) sellaisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla, joka mahdollistaa koordinoinnin kyseisten toimenpiteiden sekä niiden tavoitetason ja toteuttamisaikataulujen kanssa.

—

suhtautuu myönteisesti kaupunkien kestävyyttä koskevan ensisijaisen tavoitteen sisällyttämiseen seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteisiin ja kehottaa täyttämään kestävyyden vähimmäiskriteerit suurimmassa osassa EU:n kaupunkeja. Kestävyysindikaattorit on kehitettävä tiiviissä yhteistyössä paikallisviranomaisten sekä ympäristöstä ja tilastoista vastaavien viranomaisten kanssa.

—

toivoo ohjelman olevan kunnianhimoisempi paikallistasolla siten, että kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen kaltaisia aloitteita laajennetaan muihin resurssitehokasta Eurooppaa koskevan etenemissuunnitelman osa-alueisiin, ja kehottaa kehittämään Euroopan vihreä pääkaupunki -palkintoa edelleen.

Esittelijä

José M. CORREIA (PT, PPE), Faron kaupunginjohtaja

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 – ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”

COM(2012) 710 final

1.

Komitea muistuttaa, että tähänastiset kuusi ympäristöä koskevaa toimintaohjelmaa ovat olleet tärkeitä unionin ympäristöpolitiikan kasvaneen merkityksen korostajina ja pyrittäessä varmistamaan ympäristöpolitiikan johdonmukaisuus erottamattomana osana Euroopan yhdentymistä, mutta niiden avulla ei ole onnistuttu ratkaisemaan monia Euroopan ympäristöongelmia, koska poliittista tahtoa toimenpiteiden toteuttamiseen ei ole ollut riittävästi.

2.

Kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma, jonka alaotsikkona oli ”Ympäristö 2010: Tulevaisuutemme valinta” ja joka oli voimassa 22. heinäkuuta 2012 asti, laadittiin vuodelta 2001 peräisin olevan EU:n kestävän kehityksen strategian ympäristöpoliittiseksi osaksi, ja strategian talouspoliittisena peruspilarina toimi Lissabonin strategia.

3.

Ohjelmassa määriteltiin Euroopan unionin painopisteet vuoteen 2012 asti. Etusijalle asetettiin neljä toiminta-alaa: ilmastonmuutos, luonto ja luonnon monimuotoisuus, ympäristö ja terveys sekä luonnonvarojen kestävä käyttö ja jätehuolto. Komissio kuitenkin on antanut kestävää kehitystä koskevan strategian kaikessa hiljaisuudessa jäädä unohduksiin.

4.

Eurooppa 2020 -strategiaa pidetään nyt uutena poliittisena ja strategisena välineenä, ja ympäristöpolitiikkaa tulisi koordinoida strategian lippulaivahankkeen ”Resurssitehokasta Eurooppa” puitteissa niin, ettei sitä nähdä Eurooppa 2020 -strategian osa-alueena, vaan itsenäisenä, yleisenä strategisena tavoitteena, jossa suuntaudutaan vuoteen 2050 ulottuvaan EU:n kestäväpohjaiseen kehittämiseen.

5.

Komitea korostaa, että seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma olisi hyväksyttävä mahdollisimman pian, jotta voitaisiin varmistaa EU:n ympäristöpolitiikan johdonmukaisuus ja ohjata tulevaa kehitystä tällä keskeisellä politiikanalalla. Lisäksi komitea painottaa, että uudessa toimintaohjelmassa on varmistettava, että ympäristövalinnat ovat etenkin paikallis- ja alueviranomaisten kannalta riittävän selkeitä ja ennakoitavia (1).

6.

YK:n kestävän kehityksen konferenssin 2012 konkreettisten tulosten integrointi paikallisella, alueellisella, kansallisella, eurooppalaisella, kansainvälisellä ja maailmanlaajuisella tasolla toteutettaviin toimiin on myös tärkeää.

7.

Tähän mennessä on saavutettu positiivista edistystä muun muassa ilmaston ja vesistön kannalta haitallisten päästöjen merkittävässä vähentämisessä, jätehuollon parantamisessa ja tehostamisessa sekä vaarallisten kemikaalien vähentämisessä. Siitä huolimatta ilmanlaatua, kaupunkiympäristöä, luonnon monimuotoisuutta, ekosysteemien toimintaa ja kestävyysajattelun mukaista luonnonvarojen käyttöä koskevia tavoitteita on edelleen saavuttamatta.

8.

Vaikka ympäristölainsäädäntöä on lujitettu viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana, jäsenvaltiot ja komissio eivät aina ole toimineet ohjelman mukaisesti. Niinpä ympäristön tilan ja kansanterveyden parantamiseksi, tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi, sääntelyvarmuuden luomiseksi sekä markkinavääristymien välttämiseksi on korjattava eräitä puutteita, vähennettävä jäsenvaltioiden välisiä eroja sekä pyrittävä ympäristölainsäädännön täysimääräiseen täytäntöönpanoon kaikilla hallintotasoilla ilmansaasteiden valvonnan, vesi- ja jätevesihuollon, jätehuollon ja luonnonsuojelun aloilla.

9.

Kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman päätyttyä ympäristöpolitiikan alalla on edelleen useita toiminta-aloja, joilla ei vielä ole edistytty riittävästi. Niistä komitea korostaa seuraavia:

10.

uuteen ohjelmaan kirjataan selkeästi ja yksiselitteisesti EU:n kohtaamat ympäristöhaasteet, myös ilmastonmuutoksen nopeutuminen, ekosysteemien rappeutuminen, typen kiertoon liittyvien kestävyyden rajojen ylittyminen ja luonnonvarojen yhä suurempi liikakäyttö.

11.

ohjelma heijastaa YK:n kestävän kehityksen konferenssin (Rio+20) 22. kesäkuuta 2012 hyväksymää julistusta, jossa painotetaan osallistavaa vihreää taloutta, ja kestävän kehityksen tavoitteita vuoden 2015 jälkeen sekä AK:n panosta Riossa järjestettyyn huippukokoukseen (2).

12.

asetetaan konkreettiset tavoitteet. AK on tyytyväinen seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitetasoon, mutta aprikoi, ovatko nämä tavoitteet realistisia ja miten ne voidaan saavuttaa. Siinä viitataan jo olemassa oleviin poliittisiin periaatejulistuksiin ja suuntaviivoihin, mutta näistä asiakirjoista puuttuu useissa tapauksissa käytännönläheisyys, kun ajatellaan toteutuksen aikataulua sekä välitavoitteita. AK katsoo, että uusien tavoitteiden täytyy olla saavutettavissa. Mahdottomien tavoitteiden asettaminen ei ole omiaan kasvattamaan EU:n ympäristöpolitiikan uskottavuutta. EU:n uusia ympäristötavoitteita muotoiltaessa täytyykin olla ilmeistä, että nämä tavoitteet pystytään saavuttamaan, ja niihin tulee tarvittaessa samanaikaisesti kytkeä ongelmiin niiden lähteillä puuttuvia EU:n toimintalinjoja asiaankuuluvilla aloilla. Ehdotuksilla tulisi olla selkeä aikataulu (päämäärineen, välitavoitteineen ja määräaikaisine arviointeineen), joka nivoutuu asianmukaisiin toimenpiteisiin. Tämän vuoksi AK pyytää, että asetetaan konkreettisia ja mahdollisuuksien mukaan mitattavissa olevia tavoitteita vuodelle 2020 ja luodaan selkeä ja kunnianhimoinen ympäristöä koskeva visio sekä välitavoitteita vuoteen 2050 pyrittäessä takaamaan kaikille korkea elämänlaatu ja hyvinvointi turvallisten ympäristön raja-arvojen puitteissa.

13.

jäsenvaltioiden hankkimat kokemukset otetaan huomioon EU:n lainsäädäntöä tarkistettaessa ja uusia säädöksiä laadittaessa. Sen vuoksi on tärkeää sovittaa EU:n oikeuden kehityksen eri vaiheet paremmin toisiinsa. EU:n oikeuden laadinnassa on viisi vaihetta: valmistelu, päätöksenteko, siirtäminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, soveltaminen (jäsenvaltioiden oikeusistuimissa) ja jäsenvaltioissa saatujen kokemusten hyödyntäminen. Yhteys ensimmäisen ja sitä seuraavien vaiheiden välillä toimii kohtuullisen hyvin, mutta on epäselvää, missä määrin jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten kokemukset (viides vaihe) otetaan lukuun laadittaessa uutta EU:n oikeutta (ensimmäinen vaihe). AK kehottaa Euroopan komissiota ottamaan nämä kokemukset todennettavasti ja todistettavasti huomioon laadittaessa uusia säädösehdotuksia.

14.

Euroopan komissio tarkistaa aluksi voimassa olevan lainsäädännön ja laatii sen pohjalta vaikutustenarvioinnin. Komission on otettava vaikutusarvioinnin tulokset todennettavasti ja todistettavasti huomioon tarkistettaessa voimassa olevaa lainsäädäntöä tai laadittaessa uusia ehdotuksia. AK tähdentää asianmukaisten vaikutustenarviointien merkitystä. Niiden ansiosta käy päätöksentekoprosessin varhaisessa vaiheessa selväksi, että

15.

voidaan mukauttaa tapaa, jolla Euroopan komissio julkaisee ehdotuksensa. Toteutettaessa kuudetta ympäristöä koskevaa toimintaohjelmaa julkaistiin vaikutustenarvioinnit, aihekohtaiset strategiat ja säädösehdotukset samanaikaisesti. Jotta edellä esitetyt seikat kyetään ottamaan huomioon, AK ehdottaa seuraavankaltaista työtapaa ja ajoitusta:

16.

taataan, että Eurooppa 2020 -strategia kattaa jatkossakin tiettyjä ensisijaisia sektoreita, jotka tähän asti ovat kuuluneet kestävää kehitystä koskevan strategian alle, kuten resurssien oikeudenmukainen jakautuminen ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus.

17.

varmistetaan, että seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteet heijastuvat riittävällä tavalla vuoden 2013 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä ja Eurooppa 2020 -strategiassa ottaen huomioon, että ennen seitsemännen toimintaohjelman hyväksymistä saatetaan muilla aloilla tehdä tärkeitä päätöksiä, joilla on suuria vaikutuksia ympäristöön. Ympäristötavoitteiden rahoittaminen synergiassa Life-ohjelman kanssa sekä ympäristönsuojelu olisi sisällytettävä merkittävänä osana seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen sekä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP), yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) ja koheesiopolitiikan uudistukseen ja Horisontti 2020 -ohjelmaan.

18.

tarjotaan asianmukainen kehys riittävän rahoituksen, myös innovointiin, tutkimukseen ja kehittämiseen kohdennettavan rahoituksen, varmistamiseksi, ottamalla käyttöön markkinavälineitä ja ekosysteemipalvelujen tarjoamisesta maksettavia korvauksia.

Taataan selkeästi ja asianmukaisesti tuki paikallis- ja alueviranomaisten täytäntöönpanoroolille, jotta varmistetaan sitoutuminen parempien tulosten saavuttamiseen ympäristönsuojelun ja kansanterveyden aloilla, kemikaaleja koskevassa politiikassa ja erityisesti niiden tavoitteiden osalta, jotka on määritelty resurssitehokkuutta koskevassa etenemissuunnitelmassa, vähähiiliseen talouteen siirtymistä koskevassa etenemissuunnitelmassa ja luonnon monimuotoisuutta koskevassa strategiassa vuoteen 2020. Tätä varten resurssitehokkuustavoitteet ja -indikaattorit on sisällytettävä vuotuiseen kasvuselvitykseen ja jäsenvaltioiden kansallisiin uudistusohjelmiin.

19.

Komitea korostaa, että EU:n ympäristöpolitiikan seitsemännen toimintaohjelman painopisteiden tulee tukeutua kolmeen peruspilariin:

Näin ollen komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksessa esitettyihin yhdeksään tavoitteeseen.

20.

Euroopan luonnon pääoman takaamiseksi olisi pantava paremmin täytäntöön luonnon monimuotoisuutta vuoteen 2020 koskevan EU:n strategian toimet ja toimenpiteet, jotka liittyvät metsien suojeluun ja parantamiseen sekä rehevöitymistä aiheuttavien yhdyskunta- ja teollisuusjätevesipäästöjen, lannoitteiden käytöstä aiheutuvien päästöjen sekä epäpuhtauspäästöjen eliminoimiseen. On myös pantava täysimääräisesti täytäntöön vesipolitiikan puitedirektiivi ja meristrategiapuitedirektiivi.

21.

Näiden toimien toteuttamiseksi on välttämätöntä tehostaa ympäristötarkastuksia ja -valvontaa. Jäsenvaltioiden ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista annettu suositus 2001/331/EY on näin ollen ehdottoman tärkeä kaikille jäsenvaltioille, jotta kunkin jäsenvaltion ympäristötarkastajien työtä ohjataan järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti.

22.

Nykyistä lainsäädäntökehystä tulee vahvistaa siten, että EU kykenee takaamaan ympäristötarkastusten ja valvontajärjestelmien yhdenmukaisuuden, johdonmukaisuuden ja tehokkuuden alue- ja paikallistasolla. Näin varmistetaan EU:n ympäristölainsäädännön yhdenmukainen täytäntöönpano ja tasapuoliset kilpailuedellytykset sisämarkkinoilla toimiville yrityksille.

23.

Tuetaan parempaa valitusten käsittelyä ja sovittelumekanismeja valtiollisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

24.

Tuetaan kansallisen tason tietojärjestelmien perustamista, jotta voidaan levittää tietoa EU:n ympäristölainsäädännön tehokkaasta täytäntöönpanosta.

25.

Tehdään kumppanuuksiin perustavia täytäntöönpanosopimuksia Euroopan komission, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten välillä, jotta parannetaan tiettyjen ympäristösäädösten täytäntöönpanoa ja ratkaistaan erityisiä tai rajatylittäviä ongelmia ympäristöhaasteiden hallinnoinnissa.

26.

Parannetaan ympäristöpolitiikan tieteellistä perustaa – erityisesti toiminnallisen ekosysteemikäsityksen alalla (energia-, vesi- ja materiaalivirrat ja niihin liittyvät kestäväpohjaiset maaperä-, vesi- ja paikallisilmastotoiminnot) – mukaan lukien sen käytettävyys, yksinkertaistamalla, yhdenmukaistamalla ja nykyaikaistamalla ympäristötietojen keruuta, hallintaa ja jakamista, sekä kehitetään välineitä, joilla ennakoidaan, arvioidaan ja hallitaan uusia ympäristöriskejä ja paikataan mahdollisimman pikaisesti tämänhetkisiä tiedonpuutteita. Lisäksi alan tutkijoita olisi tuettava voimakkaasti apurahaohjelmin ja kutsuttava mahdollisuuksien mukaan osallistumaan asiantuntijoina ympäristöongelmien ratkaisemiseen alue- ja paikallistasolla. Tässä kehityksessä on vältettävä tarkastuksia ja täytäntöönpanon valvontaa koskevien sääntöjen lisäämisen tuomaa lisäbyrokratiaa ja sen sijaan pyrittävä asettamaan kohdennetusti painopisteitä hyödyntäen synergioita voimassa olevien valvontasääntöjen kanssa.

27.

Resurssitehokkuuden ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisen osalta haasteena on EU:n ilmasto- ja energiapaketin sekä jätelainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano vuoteen 2020 mennessä siten, että niiden saattaminen asianmukaisella ja selkeällä tavalla osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä niiden täytäntöönpano ja soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa taataan työryhmien kautta, jotka käsittelevät ympäristölainsäädännön soveltamista alueellisella ja paikallisella tasolla.

28.

Samaten on poistettava kierrätystoiminnan esteet EU:n sisämarkkinoilla sekä vähennettävä tuotannon ja kulutuksen kokonaisvaikutuksia suosimalla tuotteita, joiden ympäristövaikutukset ovat vähäiset, ja tarjoamalla kuluttajille tiedeperustaista ja tarkkaa tietoa ja ohjeistusta tuotteista.

29.

Myös yrityksissä kasvava ympäristöongelmiin liittyvä vastuu, vapaaehtoiset ympäristöauditoinnit, tuotteiden ekologisuudesta kertovat ympäristömerkit ja vihreän talouden kasvu saattavat jo sinänsä parantaa ympäristön laatua, jonka edistäminen on välttämätöntä.

30.

Ympäristöystävällisempi ja tehokkaampi teknologia, parempi tuottavuus ja uudet työllistymismahdollisuudet tukevat kasvua ja työllisyyttä.

31.

Johdonmukainen ja yhdennetty alue- ja paikallistason poliittinen kehys, jolla tuetaan resurssitehokkuutta ja ympäristöystävällisempiä tuotteita, auttavat resurssitehokkuuteen pyrkiviä pk-yrityksiä, kun niiden tuotantokustannukset vähenevät ja pääsy uusille markkinoille helpottuu.

32.

Rahoitukseen liittyen on varmistettava, että ympäristö- ja ilmastotavoitteiden tueksi esitetään riittävää rahoitusta siten, että tavoitteet otetaan huomioon kumppanuussopimuksissa ja taataan, että vähintään 20 prosenttia EU:n talousarviosta vuosina 2014–2020 ohjataan tätä tarkoitusta varten. Erityisesti on varmistettava rahoitus biologista monimuotoisuutta koskevassa EU-strategiassa seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman kiinteäksi osaksi määritellyille, hyvin kalliille ja vuoteen 2020 mennessä toteutettaville ympäristötoimenpiteille, kuten tavoitteena olevalle heikentyneiden ekosysteemien parantamiselle verkostoituneen vihreän infrastruktuurin avulla.

33.

Samoin on pyrittävä lisäämään EU:n rahoitusta ympäristötoimia varten vähintään 25 prosentilla sekä kehittämään järjestelmää, jolla raportoidaan ympäristöön liittyvistä menoista ja mahdollistetaan niiden seuranta, jotta voidaan taata oikea-aikainen rahoitus erityisen kalliille ja vuoteen 2020 mennessä toteutettaville ympäristötoimenpiteille, joilla tähdätään heikentyneiden ekosysteemien parantamiseen.

34.

Poistetaan asteittain ympäristölle haitalliset tuet ja käytetään yhä enemmän markkinaperusteisia välineitä, kuten verotusta, sekä rangaistaan ympäristövahinkojen aiheuttajia.

35.

Edistetään ja lisätään yksityisen sektorin rahoitusta ympäristöön ja ilmastoon liittyvissä menoissa, erityisesti helpottamalla innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöä.

36.

Komitea kehottaa mukauttamaan EU:n alakohtaista ympäristölainsäädäntöä koskevat politiikat (EU:n raja-arvot) EU:n päästöpolitiikkaan (ongelmiin niiden alkulähteillä puuttuvat EU:n toimenpiteet) sellaisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla, joka mahdollistaa koordinoinnin kyseisten toimenpiteiden sekä alakohtaisten ympäristödirektiivien tavoitteiden ja toteuttamisaikataulujen kanssa. Komitea kehottaa komissiota määrittämään, missä ajassa ongelmiin niiden alkulähteillä puuttuvat toimenpiteet korvataan uusilla, sekä arvioimaan määräajan, johon mennessä raja-arvoja pystytään noudattamaan autenttisissa olosuhteissa, jotta saavutetaan merkittävä vähennys päästöissä koko EU:ssa. Tästä syystä alakohtaisten ympäristödirektiivien tavoitetason (raja-arvot) ja niiden toteuttamisaikataulujen tulee olla yhtenevät ongelmiin niiden alkulähteillä puuttuvien EU:n toimenpiteiden tavoitetason ja niiden toteutusprosessin aikataulujen kanssa.

37.

EU:n kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin takaamiseksi on päivitettävä ilmanlaatua koskevaa EU:n politiikkaa ja varmistettava, että se on viimeisimmän tieteellisen tiedon mukaista, määriteltävä kustannustehokkaat toimenpiteet ilman epäpuhtauksien torjumiseksi niiden lähteellä ja vahvistettava toimia, joiden avulla voidaan kaikilta osin noudattaa EU:n ilmanlaatulainsäädäntöä erityisesti ilmassa olevien pienhiukkasten kohdalla.

38.

Melupolitiikassa on määriteltävä kustannustehokkaat toimet, joilla vähennetään melua sen lähteellä.

39.

Komitea kehottaa ryhtymään kunnianhimoisiin toimenpiteisiin, joilla puututaan merkittäviin ympäristön pilaajiin, erityisesti liikenteeseen ja liikkuvuuteen. Seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa viitataan tältä osin aiheesta ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” annettuun valkoiseen kirjaan (COM(2011) 144 final). AK on tyytyväinen valkoisen kirjan tavoitetasoon, mutta tavoitteisiin pääsemiseksi, komitea esittää eurooppalaisen toimintasuunnitelman laatimista välitavoitteineen, konkreettisine toimenpiteineen (kuten ongelmiin niiden alkulähteillä puuttuvat EU:n toimenpiteet) ja arviointivaiheineen (3).

40.

Vesipolitiikassa on vahvistettava toimia, joilla pannaan täytäntöön juomavesidirektiivi (erityisesti kunkin jäsenvaltion pienten juomavesitoimittajien osalta), samoin kuin uimavesidirektiiviin liittyviä vastaavia toimia. Tavoitteena on, että säännösten noudattamisen taso on yli 95 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

41.

On välttämätöntä suorittaa järjestelmällisesti ennakkoarviointeja poliittisten aloitteiden yhteiskunnallisista, taloudellisista, ympäristöön kohdistuvista ja alueellisista vaikutuksista EU:n, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallistasolla.

42.

Komitea suhtautuu myönteisesti kaupunkien kestävyyttä koskevan ensisijaisen tavoitteen sisällyttämiseen seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteisiin ja kehottaa täyttämään kestävyyden vähimmäiskriteerit suurimmassa osassa EU:n kaupunkeja.

43.

Kansainvälisten sopimusten tasolla koordinointia on vahvistettava tukemalla kansainvälisiä ja alueellisia prosesseja, joilla pyritään muuttamaan maailmanlaajuinen talous osallistavaksi vihreäksi taloudeksi ja edistämään näin taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta kestävää tulevaisuutta maapallon sekä nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi.

44.

Ohjelman on oltava kunnianhimoisempi myös paikallistasolla siten, että kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen kaltaisia aloitteita laajennetaan muihin resurssitehokasta Eurooppaa koskevan etenemissuunnitelman osa-alueisiin, joita ovat esimerkiksi luonnon monimuotoisuus ja etenkin maankäyttö, kuten äskettäin annetussa AK:n lausunnossa (CdR 1121/2012 fin) suositellaan. Lisäksi olisi tarkasteltava myös jätehuoltoa ja vesivarojen hallinnointia sekä ilmansaasteita. Näin helpotettaisiin EU:n ympäristöpolitiikan täytäntöönpanoa innovatiivisella monitasoisen hallinnon menetelmällä, joka tukisi alue- ja paikallisviranomaisten proaktiivista osallistumista unionin lainsäädännön täytäntöönpanoon.

45.

Tämä pätee myös Euroopan vihreä pääkaupunki -palkinnon myöntämiseen, sillä se on erinomainen tapa palkita kaupunkeja, jotka ovat panneet täytäntöön EU:n ympäristölainsäädäntöä esimerkillisellä ja innovatiivisella tavalla.

46.

Seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman onkin perustuttava ympäristölainsäädännön perusperiaatteisiin – aiheuttamisperiaatteeseen (saastuttaja maksaa -periaatteeseen), ennalta varautumisen ja ennaltaehkäisyn periaatteisiin sekä periaatteeseen, jonka mukaan ympäristövahingot korjataan niiden lähteellä – jotta toimenpiteet, toimet ja tavoitteet ovat järkevän sääntelyn periaatteiden mukaisia ja asettuvat osaksi tasapainoista ja kestäväpohjaista ympäristöpolitiikkaa. Liian suuri osa toimista on edelleen prosessin tai ketjun lopussa toteutettavia korjaavia toimia, kun painopisteen tulisi olla prosessien mukauttamisessa tai jopa niiden kyseenalaistamisessa, jotta ympäristövaikutuksia voidaan vähentää perustavasti prosessien kaikissa vaiheissa. Jotta ihmisen toiminnan ympäristövaikutuksia voidaan vähentää nykyistä systeemisemmin, tulee edistää kierrätystalouden innovatiivisia aloitteita, materiaalikiertojen sulkemista ja vertailevia elinkaarianalyyseja sekä hyödyntää tässä määrätietoisesti toiminnallisen ekosysteemikäsityksen mukaista, osittain vielä hankittavaa tietoa energian, veden ja materiaalien kiertokulusta ja sen myönteisistä vaikutuksista maaperän, veden ja paikallisilmaston kestäväpohjaiseen.

47.

Euroopan kansalaiset ovat yhä tietoisempia ympäristön merkityksestä elämäänsä. Koska alue- ja paikallisviranomaiset ovat paikallisyhteisöjä lähinnä oleva taso, niillä on ratkaisevan tärkeä rooli koulutusta tarjoavana ja liikkeellepanevana voimana.

48.

Ympäristölainsäädännön laatimisessa, täytäntöönpanossa ja soveltamisessa otetaan huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEUT) 192 artiklan mukaisesti. Se määrittelee toimivallan jakautumisen EU:n, jäsenvaltioiden ja valtio-, alue- ja paikallistason viranomaisten välillä ympäristöpolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.

49.

Komission hyväksymiin konkreettisiin toimenpiteisiin liittyen on välttämätöntä määritellä tavoitteet, joilla vastataan paikallisiin ja alueellisiin haasteisiin.

50.

Paikallisagenda 21 voi ja sen tulee olla osallistavan demokratian väline alue- ja paikallistasolla ympäristöpolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen kautta ja internetin avulla voidaan välittää tietoa seitsemännen toimintaohjelman täytäntöönpanosta paikallistasolla sekä käytettävissä olevista oikeudellisista välineistä.

51.

On vahvistettava monitasoisen hallinnon periaate ympäristöasioissa. AK katsoo, että mikään hallintotaso ei yksinään kykene ratkaisemaan ympäristöongelmia eikä mikään niistä pysty toteuttamaan EU:n toimintapolitiikkaa omin voimin. Ei käy enää päinsä, että EU:n ympäristöpolitiikan muotoilusta vastaa säädöksiä laativa EU:n hallintotaso jättääkseen sitten sen toteuttamisen valtiollisten viranomaisten sekä alue- ja paikallisviranomaisten vastuulle. Kyseistä politiikkaa pitää muotoilla eri hallintotasojen keskinäisen vuorovaikutuksen keinoin. Tarvitaan monitasoista lähestymistapaa, jossa jokainen hallintotaso (unioni-, jäsenvaltio- sekä alue- ja paikallistaso) kantaa vastuunsa koordinoiden toimintaansa muiden viranomaisten kanssa ja ryhtyy toimenpiteisiin, jotka sillä hallintotasolla voidaan ja täytyy toteuttaa, toimivaltuuksien päällekkäisyyksiä välttäen.

52.

Komitea katsoo, että monitasoisen lähestymistavan soveltamista vaiheessa, jossa toimintapolitiikkaa muotoillaan, tulee vahvistaa. Eurooppalaisen ympäristön tilan kohentaminen edellyttää toteuttamiskelpoisia tavoitteita, ja sen vuoksi lainsäädäntä ja toteuttaminen on sovitettava yhteen. Siksi on oleellisen tärkeää, että jo toimintapolitiikkaa kehiteltäessä kiinnitetään huomiota mahdollisiin taloudellisiin, poliittisluonteisiin tai oikeudellisiin seurauksiin, joita paikallis- ja alueviranomaisille koituu, ja huolehditaan siitä, että EU:n säännöstö on sellaista, että sitä voidaan toteuttaa ja noudattaa.

53.

Komitea suosittaa monitasoisen lähestymistavan vahvistamista myös toteuttamisvaiheessa. Ympäristölainsäädännön toteuttamisessa ei ole kyse pelkästään juridisesta täytäntöönpanosta (siirtämisestä osaksi kansallista lainsäädäntöä). Tämä merkitsee sitä, että EU:n ympäristösäännökset tarvitsevat rinnalleen unionin antamia ja jäsenvaltioiden omia toteutussuunnitelmia (suuntaviivoineen, parhaine käytänteineen ja ongelmiin niiden lähteillä puuttuvine toimenpiteineen). AK vetoaa tässä yhteydessä monitasoisen lähestymisen puolesta ja viittaa jäsenvaltioiden hallintotasojen välisiin (cross-government) ryhmiin, joissa eri hallintotasoilta peräisin olevat asiantuntijat tekevät yhteistyötä laadittaessa kansallisia toteutussuunnitelmia.

54.

Onkin tärkeää, että seitsemännessä toimintaohjelmassa tuetaan paikallis- ja alueviranomaisten täytäntöönpanoroolia seuraavien toimien kautta:

55.

Seitsemänteen toimintaohjelmaan liittyvä strategia riippuu osittain erityisistä politiikan välineistä, jotka on valittu asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Se määritetään vasta vaikutusten arvioinnin jälkeen. Tämä vaikuttaa kustannustehokkuuteen ja erityisiin sosiaalisiin ja taloudellisiin tuloksiin sekä lisäksi kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten rooliin EU:n tasolla sovitun politiikan ja lainsäädännön täytäntöönpanossa. Edellisessä kohdassa mainitut toimet eivät saa lisätä kuntien ja alueiden menopaineita. Komitea katsoo, että kustannusvastuu edellisessä kohdassa mainituista toimista tulisi ensisijaisesti olla EU:lla tai kansallisilla hallituksilla. On tärkeää varmistaa taloudellisen edistymisen kestävyys ja säilyttää ekosysteemien sietokyky, koska ekosysteemit edistävät kasvua ja suojelevat kansalaisten terveyttä.