EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52012XG0615(04)

Neuvoston päätelmät, annettu 11 päivänä toukokuuta 2012 , tutkinnon suorittaneiden työllistyvyydestä

EUVL C 169, 15.6.2012, p. 11–15 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

15.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 169/11


Neuvoston päätelmät, annettu 11 päivänä toukokuuta 2012, tutkinnon suorittaneiden työllistyvyydestä

2012/C 169/04

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

OTTAA HUOMIOON:

eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020) 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät (1), joissa komissiota pyydettiin esittämään ehdotus tämän alan eurooppalaiseksi vertailuarvoksi, sillä tämänhetkisiin ja tuleviin työmarkkinahaasteisiin vastaamiseksi on tärkeää parantaa työllistyvyyttä koulutuksen avulla;

ammatillista koulutusta koskevan tehostetun eurooppalaisen yhteistyön painopisteistä vuosiksi 2011–2020 18. marraskuuta 2010 annetut neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät (2), joissa korostettiin, että maiden olisi edistettävä koulutuksen tarjoajien, työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien välisiä kumppanuuksia, jotta tiedonkulku työmarkkinoiden tarpeista tehostuisi ja tietojen, taitojen ja osaamisen kehittäminen saataisiin paremmin sovitettua näihin tarpeisiin;

koulutuksen asemasta Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa 14. helmikuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät (3), joissa korostettiin, että siirtyminen kohti oppimistuloksiin perustuvia tutkintojärjestelmiä sekä arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen piirissä hankittujen taitojen ja osaamisen laajempi validoiminen on tärkeää työllistyvyyden parantamisen kannalta;

Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeen ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen”, jolla pyritään tehostamaan koulutusjärjestelmien toimivuutta ja varustamaan nuoret asianmukaisilla taidoilla ja osaamisella työmarkkinoiden tarpeita varten;

nuorten työllisyyden edistämisestä Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamiseksi 17. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät (4), joissa korostettiin, että Euroopan sosiaalirahastolla on tärkeä asema nuorten työllisyysnäkymien ja osaamistason sekä täytäntöönpanopolitiikkojen parantamisessa kansallisella, alue- ja paikallistasolla nuorten työmarkkinoille pääsyn ja työllistyvyyden lisäämiseksi;

korkea-asteen koulutuksen nykyaikaistamisesta 28. marraskuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät (5), joissa kehotetaan lujittamaan korkea-asteen oppilaitosten, työnantajien ja työmarkkinalaitosten välisiä yhteyksiä tarkoituksena ottaa työmarkkinoiden tarpeet paremmin huomioon opinto-ohjelmissa, sovittaa osaaminen aiempaa paremmin työelämän tarpeisiin ja kehittää aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, jolla edistetään tutkinnon suorittaneiden työllistymistä;

vuotta 2012 koskevan vuotuisen kasvuselvityksen (6), jossa jäsenvaltioita kehotetaan tukemaan varsinkin nuorten työllisyyttä, mukaan lukien edistämällä laadukasta oppisopimuskoulutusta ja työharjoittelua sekä mukauttamalla koulutusjärjestelmiä vastaamaan työmarkkinoiden edellytyksiä ja osaamisen kysyntää;

30. tammikuuta 2012 annetun Eurooppa-neuvoston jäsenten julkilausuman (7), jossa kehotetaan työllisyyden, varsinkin nuorten työllisyyden, tukemiseen muun muassa kannustamalla nuorten ensimmäisen työkokemuksen hankkimista ja heidän osallistumistaan työmarkkinoille, jotta he muutaman kuukauden kuluessa koulunkäynnin päättymisestä saisivat laadukkaan työtarjouksen tai täydennyskoulutusta, oppisopimuskoulutusta tai harjoittelujakson;

PALAUTTAA MIELEEN SEURAAVAA:

Nuorten eurooppalaisten auttaminen hankkimaan tiedot, taidot ja osaaminen, joita tarvitaan takaamaan joustava siirtyminen EU:n työmarkkinoille ja kehittämään heidän uranäkymiään, on tärkeämpää kuin koskaan, sillä nuorten työnhakijoiden määrä kasvaa edelleen jyrkästi.

Koulutuksesta työelämään siirtymisen merkitys korostuu nykyisen talouskriisin myötä. On olennaisen tärkeää varmistaa, että koulutuksensa päättävät nuoret saavat parhaan mahdollisen tuen ensimmäisen työpaikkansa hankkimiseksi. Työttömyys tai työelämään siirtymisen hitaus voivat haitata pitkäkestoisesti nuorten työmarkkinoilla menestymistä, ansiokehitystä tai perheen perustamista. Tämä taas voi vaarantaa heidän koulutukseensa tehtävät julkiset ja yksityiset investoinnit, mikä on menetys koko yhteiskunnalle. Lisäksi erityisesti väestöhaasteet lisäävät entisestään Euroopan yhä vähenevän nuorison painetta päästä nopeasti ja tehokkaasti työmarkkinoille.

Koulutuksesta työmarkkinoille siirtymiseen keskittyvän, työllisten tutkinnon suorittaneiden (8) osuutta kuvaavan vertailuarvon (9) ansiosta voitaisiin ET 2020 -puitteissa vaihtaa erilaisia tapoja parantaa tutkinnon suorittaneiden työllistyvyyttä.

JA OTTAA HUOMIOON SEURAAVAA:

Työllisten tutkinnon suorittaneiden osuus eli niiden 20–34-vuotiaiden työllisten osuus, jotka ovat suorittaneet tutkinnon yksi, kaksi tai kolme vuotta ennen vertailuvuotta ja jotka eivät tällä hetkellä ole missään koulutuksessa, laski lähes 4,5 prosenttiyksikköä vuosien 2008 (81 %) ja 2010 (76,5 %) välisenä aikana.

Käytettävissä on jo riittävästi tietoja, joiden ansiosta voidaan seurata tutkinnon suorittaneiden työllistyvyyttä lisäämättä jäsenvaltioiden tai Eurostatin hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia (10),

TOTEAA SEURAAVAA:

Työllistyvyys eli niiden tekijöiden yhdistelmä, jotka parantavat henkilön työllistymisnäkymiä tai mahdollistavat työpaikan saamisen, työelämässä pysymisen ja uralla etenemisen, on monimutkainen käsite, johon sisältyvät paitsi jokaisen henkilön yksilölliset ominaisuudet, taidot, asenteet ja motivaatio myös muita ulkoisia tekijöitä, jotka ovat koulutuspolitiikan soveltamisalan ulkopuolella, kuten työmarkkinasäännökset, väestötilanne, talouden rakenne ja yleinen taloudellinen tilanne.

Työllistyvyyden parantaminen on kaikkien viranomaisten tehtävä, mukaan lukien koulutuksesta ja työllisyydestä vastaavat viranomaiset. Euroopan tasolla asialla on merkitystä Eurooppa 2020 -strategialle ja ET 2020 -puitteille.

Nuorten työllistyvyyttä tukeva koulutus kuuluu osittain Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteisiin ja olemassa oleviin ET 2020:n vertailuarvoihin, kuten korkea-asteen koulutusta, koulunkäynnin kesken jättäviä, aikuisten osallistumista elinikäiseen oppimiseen ja lukemisessa, matematiikassa ja tieteissä heikosti menestyviä koskeviin vertailuarvoihin.

Nykyinen seurantakehys ei kuitenkaan vielä kata siirtymistä koulutuksesta työelämään. Tässä vaiheessa koulutusjärjestelmien vaikutusta tutkinnon suorittaneiden työllistyvyyteen voitaisiin lisätä esimerkiksi uraohjauksen ja neuvonnan avulla, lujittamalla oppilaitosten ja asiaan liittyvien sidosryhmien välisiä yhteyksiä, mukauttamalla opetussuunnitelmia työmarkkinoiden tarpeisiin, tehostamalla yrittäjyyskoulutusta, järjestämällä yrityksiin harjoittelujaksoja, tiedottamalla avoimemmin koulutustuloksista ja toteuttamalla koulutuspolitiikkaa, joka vastaa paremmin työmarkkinoiden osaamistarpeita, ja kannustamalla kaikkia nuoria jatkamaan opintojaan yleissivistävän keskiasteen opintojen jälkeen. Huomiota olisi kiinnitettävä myös sellaisten nuorten työllistyvyyteen, joilla on erityistarpeita työmarkkinoilla.

Työllisten tutkinnon suorittaneiden osuutta koskeva eurooppalainen vertailuarvo helpottaisi sellaisten koulutuspolitiikkojen määrittämistä, joilla voidaan parantaa siirtymistä koulutuksesta työhön ja tukea menestymistä työmarkkinoilla. EU:n vertailuarvo, jolla mitataan työllisten tutkinnon suorittaneiden osuutta, ja siihen liittyvä laadullisten tekijöiden asianmukainen analyysi, kuten se, miten tiedot, taidot ja osaaminen vastaavat enintään kolme vuotta koulutuksen jälkeen saatua työpaikkaa, auttaisi lisäksi tehostamaan Euroopan tason yhteistyötä niiden koulutusalan politiikkojen osalta, joissa keskitytään koulutuksesta työelämään siirtymiseen. Sillä voitaisiin paremmin seurata jäsenvaltioiden edistymistä tutkinnon suorittaneiden työllisyyden lisäämisessä sekä löytää esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja tukea vertaisoppimista koskevien aloitteiden kehittämistä.

KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA:

ottaen kuitenkin huomioon jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet

1)

toteuttamaan kansallisella tasolla toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään koulutusjärjestelmästä poistuvien tutkinnon suorittaneiden työllistyvyyttä, jotta päästäisiin liitteessä esitetyn mukaiseen EU:n vertailuarvoon, edistäen samalla koulutustason ja työpaikan keskinäistä vastaavuutta;

2)

seuraamaan työllisten tutkinnon suorittaneiden osuutta käytettävissä olevien lähteiden ja välineiden pohjalta, jotta voitaisiin parantaa tietoperustaa toimintatapojen kehittämiseksi koulutuksen ja työelämän välillä, kuten liitteessä on esitetty;

3)

edistämään työllistyvyyden, liikkuvuuden ja elinikäisen oppimisen tukemiseksi laadittujen EU:n ohjelmien, välineiden ja kehysten – kuten Europass, Youthpass, eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF), eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä (ECTS), ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä (ECVET) sekä ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalainen viitekehys (EQAVET) – täytäntöönpanoa ja käyttöä;

4)

edistämään yhteistyötä oppilaitosten ja asiaan liittyvien sidosryhmien välillä työelämässä paikallis-, alue- ja valtakunnallisella tasolla harjoittelupaikkojen, oppisopimuskoulutuksen ja yritysharjoittelun lisäämiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa koulutuksesta työelämään siirtymistä;

PYYTÄÄ KOMISSIOTA:

1)

tarkastelemaan erityisesti vuotuisessa koulutuksen seurantakatsauksessa ja ET 2020:n strategisten puitteiden täytäntöönpanosta annettavassa yhteisessä raportissa, missä määrin EU:n vertailuarvo on saavutettu;

Koulutuksen seurantakatsaus antaa tietoa myös koulunsa keskeyttäneiden eurooppalaisesta vertailuarvosta, vaikka tämä kohderyhmä ei kuulukaan asetetun tavoitteen piiriin.

2)

tehostamaan eurooppalaista yhteistyötä politiikan kehittämisessä työllistyvyyttä edistävän koulutuksen alalla analysoimalla ja seuraamalla tällaista koulutusta esimerkiksi:

tarkastelemalla koulutuspolitiikkojen erityistä vaikutusta siirtymiseen koulutuksesta työelämään;

analysoimalla ensimmäisten työpaikkojen laatua vertaamalla koulutustasoa ja työn sisältöä sekä tarkastelemalla tietojen, taitojen ja osaamisen vastaavuutta työmarkkinoilla kolmen ensimmäisen vuoden aikana hoidettujen työtehtävien kanssa.

3)

tekemään tiivistä yhteistyötä muiden kansainvälisten organisaatioiden, kuten ILO:n, OECD:n ja Unescon, kanssa analyysien ja kokemusten vaihtamiseksi tutkinnon suorittaneiden työelämään siirtymisestä;

JA KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA JA KOMISSIOTA:

1)

keräämään laadullisia tietoja ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä, joilla täydennettäisiin määrällistä seurantaa ja tuettaisiin näyttöön perustuvaa päätöksentekoa käyttäen pääasiallisesti olemassa olevia lähteitä, ET 2020:n raportointijärjestelyt mukaan lukien;

2)

määrittämään esimerkkejä jäsenvaltioiden hyvistä käytännöistä koulutuksesta työelämään siirtymisen sujuvoittamiseksi asettamalla asiantuntijaryhmän käsittelemään tutkinnon suorittaneiden siirtymistä koulutuksesta työelämään ja osallistumalla näin ET 2020 -prioriteettien saavuttamiseen. Työryhmään tulisi kuulua jäsenvaltioiden nimittämiä kansallisia asiantuntijoita ja komission nimittämiä työmarkkinaosapuolten asiantuntijoita ja sen tulisi toissijaisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen:

i)

tarkastella, miten koulutukseen voitaisiin lisätä käytännön elementtejä, esimerkiksi soveltavan opetuksen tai kaksiraiteisen koulutuksen kautta, tutkinnon suorittaneiden työllistyvyyden parantamiseksi;

ii)

tarkastella tiiviissä yhteistyössä koulutuskomitean indikaattorityöryhmän ja pysyvän indikaattori- ja vertailuarvotyöryhmän kanssa sopivimpia indikaattoreita sen seuraamiseksi, mitkä koulutuspolitiikat voisivat auttaa parantamaan tutkinnon suorittaneiden työllistyvyyttä;

iii)

raportoimaan neuvostolle työnsä tuloksista vuoden 2014 loppuun mennessä ET 2020:n strategisten puitteiden täytäntöönpanoa koskevan selvityksen yhteydessä;

3)

kehittämään yhteistyössä asianmukaisten koulutus- ja työllisyysalan elinten (mukaan lukien työllisyyskomitea) kanssa vertaisoppimista koskevia toimia koulutuksesta työelämään tapahtuvaa siirtymisvaihetta varten.


(1)  EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2.

(2)  EUVL C 324, 1.12.2010, s. 5.

(3)  EUVL C 70, 4.3.2011, s. 1.

(4)  11838/11.

(5)  EUVL C 372, 20.12.2011, s. 36.

(6)  17229/11 + ADD 1, 2 ja 3.

(7)  SN 5/12.

(8)  Tässä tekstissä termillä ’tutkinnon suorittanut’ tarkoitetaan henkilöä, joka on päättänyt koulutuksen ja suorittanut vähintään keskiasteen tutkinnon tai keskiasteen jälkeisen mutta ei korkea-asteen tutkinnon (ISCED 3 -tasosta ISCED 4 -tasoon lyhyttä ISCED 3 C -tasoa lukuun ottamatta) tai korkea-asteen tutkinnon (ISCED 5 ja 6).

(9)  Kuten vuonna 2009 hyväksytyissä eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisissa puitteissa todetaan, kyseessä on keskimääräisen eurooppalaisen suoritustason viitearvo, jota ei pitäisi nähdä konkreettisena tavoitteena, joka yksittäisten maiden olisi saavutettava, vaan pikemminkin yhteisenä tavoitteena, jonka saavuttamiseen jäsenvaltioita kehotetaan osallistumaan (EUVL C 119, 28.5.2009, s. 7).

(10)  Towards a Benchmark on the Contribution of Education and Training to Employability: (Methodological note EUR 24616 EN 2011).


LIITE

Keskimääräisen Eurooppalaisen suoritustason viitearvo

(”EU:N vertailuarvo”)

työllisten tutkinnon suorittaneiden osuus

Edistyksen seuraamiseksi ja haasteiden tunnistamiseksi sekä osana näyttöön perustuvaa päätöksentekoa jäsenvaltiot sopivat vuonna 2009 siitä, että keskimääräisen eurooppalaisen suoritustason viitearvoilla (”EU:n vertailuarvot”) olisi tuettava jäsenvaltioiden eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista 12. toukokuuta 2009 hyväksymissä neuvoston päätelmissä esitettyjä tavoitteita (1). Tällöin päästiin yhteisymmärrykseen viidestä EU:n vertailuarvosta ja siitä, että komissiota pyydetään esittämään ehdotuksia uusista vertailuarvoista, joista yksi koskisi työllistyvyyttä.

Jäsenvaltiot, jotka ovat tarkastelleet 24. toukokuuta 2011 annetussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (2) esitettyjä ehdotuksia, ovat myös tässä vaiheessa yhtä mieltä seuraavasta työllisten tutkinnon suorittaneiden osuutta koskevasta vertailuarvosta. Vertailuarvo täydentää jo toukokuussa 2009 hyväksyttyjä vertailuarvoja ja neuvoston marraskuussa 2011 hyväksymää oppimiseen liittyvän liikkuvuuden vertailuarvoa (3). Sen olisi perustuttava yksinomaan olemassa oleviin vertailukelpoisiin tietoihin. Siinä olisi otettava huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat ja eri mahdollisuudet, joita niillä on parantaa suorituskykyään koulutuspolitiikkojen avulla. Sitä ei pitäisi käsittää konkreettiseksi tavoitteeksi, jotka yksittäisten maiden olisi saavutettava vuoteen 2020 mennessä. Jäsenvaltioita pyydetään pikemminkin pohtimaan, miten ja missä määrin ne voivat kansallisin toimin vaikuttaa jäljempänä esitettyä alaa koskevan EU:n vertailuarvon yhteiseen aikaansaamiseen kansallisten painopisteiden pohjalta ja muuttuvat taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen.

työllisten tutkinnon suorittaneiden osuutta koskeva vertaiuluarvo

Työllistyvyys eli niiden tekijöiden yhdistelmä, jotka parantavat henkilön työllistymisnäkymiä tai mahdollistavat työpaikan saamisen, työelämässä pysymisen ja uralla etenemisen, on monimutkainen käsite, johon sisältyvät paitsi jokaisen henkilön yksilölliset ominaisuudet, taidot, asenteet ja motivaatio myös muita ulkoisia tekijöitä, jotka ovat koulutuspolitiikan soveltamisalan ulkopuolella, kuten työmarkkinasäännökset, väestötilanne, talouden rakenne ja yleinen taloudellinen tilanne.

Tätä taustaa vasten ja haluten korostaa, miten koulutuspolitiikalla voidaan tukea menestymistä työmarkkinoilla, ja haluten lisätä sellaisten tutkinnon suorittaneiden (4) työllistyvyyttä, jotka eivät tällä hetkellä ole missään koulutuksessa, jäsenvaltiot sopivat seuraavasta vertailuarvosta:

.

Tavoitetaso tarkoittaa EU:n keskiarvoa eikä ole yksittäisten jäsenvaltioiden kansallinen tavoite.

Tämän vertailuarvon pitäisi mahdollistaa luokittelu erityisten osajoukkojen mukaan. Erityisesti tiedot pitäisi luokitella ISCED-tasojen (8), opintosuuntien ja koulutusalojen perusteella, mikä mahdollistaisi esimerkiksi keskiasteen tutkinnon suorittaneiden suoritustason eriyttämisen yleissivistävän tai ammatillisen koulutustaustan mukaan tai korkeamman tutkinnon suorittaneiden suoritustason eriyttämisen koulutusalan mukaan.

Lisäksi olisi analysoitava sitä, missä määrin koulutusalat ja -tasot vastaavat niitä työtehtäviä, joihin tutkinnon suorittaneet sijoittuvat ensimmäisinä työvuosinaan. Analyysi voisi perustua ISCED-luokituksen mukaiseen koulutustasoon.

Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelevat ja arvioivat edellä esitettyä vertailuarvoa osana ET 2020:n yhteistä raporttia vuonna 2014 päättääkseen, onko indikaattoreita tarpeen tarkistaa.


(1)  EUVL C 119, 28.5.2009, s. 7.

(2)  10697/11.

(3)  EUVL C 372, 20.12.2011, s. 31.

(4)  Tässä tekstissä termillä ’tutkinnon suorittanut’ tarkoitetaan 20–34-vuotiasta henkilöä, joka on päättänyt koulutuksen ja suorittanut vähintään keskiasteen tutkinnon tai keskiasteen jälkeisen mutta ei korkea-asteen tutkinnon (ISCED 3 -tasosta ISCED 4 -tasoon lyhyttä ISCED 3 C -tasoa lukuun ottamatta) tai korkea-asteen tutkinnon (ISCED 5 ja 6).

(5)  Vuoden 1997 kansainvälisessä koulutusluokituksessa (ISCED) koulutustoimet luokitellaan seitsemään laajaan tasoon, joista ISCED 0–2 ja lyhyt 3 C kattavat ylemmän perusasteen koulutuksen. Vuoden 2020 asianmukaisten tasojen arvioinnissa otetaan huomioon vain kaksi tutkinnon suorittaneiden tasoa, nimittäin tutkinnon suorittaneet, joilla on keskiasteen koulutus (ISCED 3), keskiasteen jälkeinen mutta ei korkea-asteen koulutus (ISCED 4) tai korkea-asteen koulutus (ISCED 5–6). Yleissivistävän keskiasteen tutkinnon (ISCED 3 A) suorittaneita olisi kannustettava jatkamaan opintojaan. Ne tutkinnon suorittaneet, joilla on keskiastetta alempi koulutus (ISCED 0–2 ja ISCED lyhyt 3 C) jätettiin pois arvioinnista, koska otos oli pieni (ikäryhmässä 20–34 on vain vähän äskettäin koulunkäyntinsä keskeyttäneitä, joilla on keskiastetta alempi koulutus) ja koska jäsenvaltiot sopivat jo vuonna 2003 siitä, että koulunkäyntinsä keskeyttävien määrää vähennetään alle 10 prosenttiin kaikista 18–24-vuotiaista (tämä tavoite vahvistettiin Eurooppa 2020 -strategiassa).

(6)  Alempi 20 vuoden ikäraja valittiin vastaamaan uutta ikäryhmää, joka otettiin käyttöön Eurooppa 2020 -strategian työllisyyttä koskevan yleistavoitteen yhteydessä (20–64-vuotiaat). Koska suurin osa oppilaista Euroopassa saattaa keskiasteen koulutuksen (ISCED 3, paitsi lyhyt ISCED 3 C) ja keskiasteen jälkeisen mutta ei korkea-asteen koulutuksen (ISCED 4) päätökseen 18–20-vuotiaina, alemman ikärajan odotetaan mahdollistavan tämän ikäluokan työllistyvyyden analysoinnin 1, 2 ja 3 vuoden kuluttua tutkinnon suorittamisesta. 34 vuoden yläraja valittiin taas vastaamaan korkea-asteen koulutustason nykyistä vertailuarvoa, jota mitataan ikäluokasta 30–34. Myös tämän ylärajan pitäisi siksi varmistaa korkea-asteen koulutuksen (ISCED 5–6) vastavalmistuneiden perusjoukon optimaalinen kattavuus.

(7)  Mitattuna niiden työllisten 20–34-vuotiaiden osuutena, jotka eivät ole nyt koulutuksessa ja jotka suorittivat tutkinnon 1, 2 tai 3 vuotta sitten. Nyt jonkinasteisessa koulutuksessa olevat henkilöt on jätetty pois sen varmistamiseksi, että tämän ikäluokan työllistyvyyttä ei vääristä se, että henkilö on parhaillaan päivittämässä tai parantamassa osaamistaan. Koska saatavilla ei ole pitkittäisleikkaustietoja, joiden perusteella voitaisiin mitata tarkasti tutkinnon suorittaneiden työllistymistä, käytetään keskiarvoa, joka on laskettu kolmen vuoden kaudelta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Näin voidaan vähentää lyhyiden työttömyyskausien mahdollisia vaikutuksia, sillä ne ovat tavallisia ensimmäisinä työvuosina.

(8)  Kuten edellä mainittiin, vuoden 1997 kansainvälisessä koulutusluokituksessa (ISCED) luokitellaan koulutustoimet seitsemään laajaan tasoon 0–6. ISCED 2011 -luokitusta aletaan soveltaa 9-tasoisena vuonna 2014 kaikissa EU:n koulutusalan tietolähteissä. Tämä tarkoittaa, että korkea-asteen koulutus jaetaan edelleen alempaan korkeakoulututkintoon, ylempään korkeakoulututkintoon ja tohtorintutkintoon ja että pääryhmien ”ylemmän perusasteen koulutus” ja ”keskiasteen koulutus” rajat määritellään tarkemmin.


Top