This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52012PC0242
Proposal for a COUNCIL DIRECTIVE laying down basic safety standards for protection against the dangers arising from exposure to ionising radiation
Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI turvallisuutta koskevien perusnormien vahvistamisesta ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta suojelemiseksi
Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI turvallisuutta koskevien perusnormien vahvistamisesta ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta suojelemiseksi
/* COM/2012/0242 final - 2011/0254 (NLE) */
Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI turvallisuutta koskevien perusnormien vahvistamisesta ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta suojelemiseksi /* COM/2012/0242 final - 2011/0254 (NLE) */
PERUSTELUT 1. Asiayhteys 1.1. Tausta ja tavoitteet Altistus ionisoivalle säteilylle aiheuttaa
terveyshaittoja. Annokset ovat tavanomaisissa tilanteissa hyvin pieniä, eikä
kudoksissa havaita kliinisiä vaikutuksia. Vaikutus voi kuitenkin ilmaantua
myöhemmin, erityisesti syövän muodossa. On oletettavaa, ettei ole olemassa niin
alhaista annosrajaa, ettei tällaista vaikutusta voi sellaisella annoksella
tulla. Pienestäkin altistuksesta voi myöhemmin seurata syöpä. Myös oletetaan,
että myöhäisvaikutuksen todennäköisyys on suhteessa annokseen. Tämän vuoksi
säteilysuojelussa on otettava huomioon kolme periaatetta: toimintojen oikeutus,
optimointi ja annosten rajoittaminen. Näihin periaatteisiin pohjautuu
Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan (ICRP) vuosikymmeniä sitten perustama
säteilysuojelujärjestelmä. Euratomin lainsäädäntö on aina seurannut
ICRP:n suosituksia. Tämä arvostettu tieteellinen järjestö on hiljattain
julkaissut uuden ohjeiston säteilysuojelusta (Publication 103, 2007). ICRP säilyttää
järjestelmän kolme perusperiaatetta eli pilaria, mutta selostaa
yksityiskohtaisemmin periaatteiden soveltamisen säteilyvaaratilanteissa,
riippumatta siitä, tuleeko säteily ihmisen valmistamasta vai luonnon
säteilylähteestä. Säteilysuojeluhan koskee säteilylähteiden käyttämisen
aiheuttaman altistuksen (suunnitellut altistustilanteet) lisäksi myös
vaaratilanteet, joissa säteilyaltistus voi aiheutua esimerkiksi
ydinlaitosonnettomuudesta ja monen muunlaisista tilanteista, erityisesti
sellaisista, joihin liittyy altistus luonnon säteilylähteille, jolle on annettu
termi ”vallitseva säteily”. ICRP:ssä on myös päivitetty viimeisimmän
tieteellisen tiedon mukaisiksi efektiivisen annoksen arviointimenetelmät sekä
annosrajojen soveltamissäännöt. Suuri osa työtekijöistä, jotka työskentelevät
luonnossa esiintyviä radioaktiivisia aineita (naturally occurring radioactive
materials, NORM) käsittelevillä teollisuudenaloilla, saa väestölle sallitut
annosrajat ylittäviä annoksia, mutta heitä ei käsitellä ”työssään altistuvina
työntekijöinä”, eikä heihin sovelleta samanlaista säteilynsuojelua kuin
työssään altistuviin. Näin ei saisi olla, joten ICRP:n uusissa suosituksissa on
tarkoituksena lisätä luonnon säteilylähteet yleiseen järjestelmään. Voimassa
olevassa Euratomin lainsäädännössä[1]
säädettiin jo vuonna 1996 sellaiseen työhön sovellettavista vaatimuksista,
jossa ollaan tekemisissä luonnon säteilylähteiden kanssa. Ne koottiin
direktiivissä erilliseen osastoon sen sijaan että ne olisi sisällytetty
yleiseen säteilysuojelua koskevaan säädöskehykseen. Lisäksi jäsenvaltioille
tarjottiin mahdollisimman paljon joustonvaraa, jotta ne voivat päättää
esimerkiksi siitä, mitkä NORM-alat edellyttävät valvontaa. Tämä on johtanut
suuriin eroihin NORM-alojen valvonnassa ja näillä aloilla työskentelevien työntekijöiden
suojelussa. Tällainen tilanne ei sovi yhteen sen kanssa, että Euratomin tehtävä
on asettaa yhdenmukaisia normeja. Altistus sisäilman radonille – radon on
radioaktiivinen jalokaasu, jota tulee asuntoihin alla olevasta maasta – on
paljon merkittävämpää kuin altistuminen muille säteilylähteille.
Epidemiologisissa tutkimuksissa on hiljattain vahvistettu, että altistuminen
radonille voi aiheuttaa keuhkosyöpää, ja WHO[2] pitää radonia nykyisin merkittävänä uhkana
terveydelle[3].
Komissio antoi vuonna 1990 suosituksen altistumisesta radonille asunnoissa.
Koska on vahvistunut, että altistuminen radonille aiheuttaa keuhkosyöpää, on
Euroopassa syytä tehostaa radonin vaikutusten lieventämistoimia sitovien
vaatimusten avulla. Rakennusmateriaalien radioaktiivisuutta käsitellään
rakennustuotedirektiivissä[4],
mutta se ei ole vielä johtanut siihen, että Euroopan standardointikomitea (CEN)
olisi vahvistanut asiaa koskevia standardeja. Perusnormidirektiivin (BSS)
tarkistuksessa ei käsitellä ainoastaan NORM-aloilta rakennusmateriaaleihin
kierrätettyjä jäämiä, vaan sillä varmistetaan myös johdonmukainen ja yhtenäinen
suojaaminen muilta radioaktiivisilta rakennusmateriaaleilta. Sen lisäksi, että ICRP:n
säteilysuojelujärjestelmä pyrkii ihmisten terveyden suojeluun, sillä on nyt
tavoitteena myös eläin- ja kasvikunnan suojaaminen ionisoivalta säteilyltä.
Yleisesti otaksutaan, ettei eläin- ja kasvikunnan altistuminen edellytä
lisätoimenpiteitä, mutta tämä on nyt osoitettava käyttämällä sovittuja
arviointiperiaatteita ja menetelmiä. Euratom-perustamissopimuksen nojalla on
annettu runsaasti lainsäädäntöä erilaisista säteilysuojeluun liittyvistä
asioista. Ne on määritelty Euratom-perustamissopimuksessa turvallisuutta
koskeviksi perusnormeiksi. Kun nämä asiat ovat kehittyneet pitkän ajan
kuluessa, on väistämätöntä, että eri säädösten välillä on
epäjohdonmukaisuuksia. Lainsäädännön päivitykset ovat myös aiheuttaneet
viittausten vanhenemista. Nämä epäjohdonmukaisuudet on selvitettävä EU:n
lainsäädännön yksinkertaistamista koskevan komission politiikan mukaisesti. Ongelma voidaan esittää lyhyesti seuraavasti: –
tieteen edistys ei näy riittävästi nykyisessä
lainsäädännössä; –
voimassa olevien säädösten välillä on
epäjohdonmukaisuuksia; –
nykyinen lainsäädäntö ei kata täysin luonnon
säteilylähteitä eikä ympäristönsuojelua. Tästä voidaan johtaa seuraavat neljä
tavoitetta: –
Lainsäädäntöön on tehtävä tarvittavat asiasisältöä
koskevat muutokset, jotta se vastaisi tuoreimpia tutkimustuloksia ja käytännön kokemuksia. –
Vaatimuksia on selvennettävä ja sisäinen
johdonmukaisuus Euroopan unionin lainsäädännön kanssa varmistettava. –
On varmistettava, että säännökset ovat
kansainvälisten suositusten mukaisia. –
Lainsäädännön on katettava kaikki
säteilyvaaratilanteet ja altistusluokat. 1.2. Toissijaisuusperiaate Euratomin perustamissopimuksen 2 artiklan b
kohdan mukaan yhteisö laatii yhtenäiset turvallisuusmääräykset väestön ja
työntekijöiden terveyden suojelemiseksi sekä huolehtii niiden noudattamisesta.
Jäsenvaltiot julistavat perustamissopimuksen johdanto-osassa, että ne ”ovat
päättäneet luoda tarvittavat edellytykset voimakkaan ydinteollisuuden
kehittämiselle” ja myöskin ”pyrkivät saamaan aikaan sellaiset
turvallisuusolosuhteet, että väestön elämää ja terveyttä vaarantavat tekijät
poistuvat”. Euratomin tehtäväksi annettiin laatia yhtenäiset
turvallisuusmääräykset väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi sekä
huolehtia niiden noudattamisesta. Euratomin perustamissopimuksessa tunnustetaan
siis nimenomaisesti Euratomin toimivalta terveyden suojelemisessa ionisoivalta
säteilyltä. Euratomin lainsäädäntövalta Euratomin
perustamissopimuksen 30 ja 31 artiklan nojalla on yksinomainen eikä
periaatteessa edellytä toissijaisuusperiaatteen soveltamista. Kyseisissä
artikloissa määrätään, että komissio pyytää lainsäädäntöehdotuksistaan
lausuntoa Euratomin tieteellis-teknisen komitean nimeämältä
asiantuntijaryhmältä. 1.3. Voimassa oleva lainsäädäntö Euratomin perustamissopimuksen voimaantulon
jälkeen sen 31 artiklan nojalla on saatettu voimaan laaja lainsäädäntö, jossa
vahvistetaan turvallisuutta koskevat perusnormit. Tärkein säädös on perusnormien vahvistamisesta
työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä
aiheutuvilta vaaroilta annettu neuvoston direktiivi 96/29/Euratom, jäljempänä
'perusnormidirektiivi'. Muita Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklan
nojalla annettuja säädöksiä ovat - yhteisön järjestelyistä nopeaksi
tietojenvaihdoksi säteilyhätätilanteen yhteydessä 14 päivänä joulukuuta 1987
tehty neuvoston päätös 87/600/Euratom; - elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen
saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun
säteilyhätätilanteen jälkeen 22 päivänä joulukuuta 1987 annettu neuvoston
asetus (Euratom) N:o 3954/87 sekä siihen liittyvät radioaktiivisen saastumisen
sallittujen enimmäistasojen vahvistamisesta vähemmän käytetyille
elintarvikkeille ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen 12 päivänä
huhtikuuta 1989 annettu komission asetus (Euratom) N:o 944/89 ja
radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen vahvistamisesta
rehuissa ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen 29 päivänä maaliskuuta
1990 annettu komission asetus (Euratom) N:o 770/90[5]; - säteilyvaaratilanteessa tarvittavia
suojelutoimenpiteitä ja noudatettavia ohjeita koskevien tietojen antamisesta
väestölle 27 päivänä marraskuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi
89/618/Euratom, jäljempänä ’tiedotusdirektiivi’; - Commission Recommendation 90/143/Euratom
of 21 February 1990 on the protection of the public against indoor exposure to
radon (komission suositus väestön suojelemiseksi altistumiselta sisäilman
radonille, ei suomennettu); - ulkopuolisten työntekijöiden suojelusta työskentelyn
aikaisen ionisoivan säteilyn vaaroilta valvonta-alueella 4 päivänä joulukuuta
1990 annettu neuvoston direktiivi 90/641/Euratom, jäljempänä ’ulkopuolisia
työntekijöitä koskeva direktiivi’; - radioaktiivisten aineiden siirroista
jäsenvaltioiden välillä 8 päivänä kesäkuuta 1993 annettu neuvoston asetus
(Euratom) N:o 1493/93; - henkilöiden terveyden suojelemisesta
ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta lääketieteellisen
säteilyaltistuksen yhteydessä ja direktiivin 84/466/Euratom kumoamisesta 30
päivänä kesäkuuta 1997 annettu neuvoston direktiivi 97/43/Euratom, jäljempänä
’lääketieteellinen direktiivi’; - väestön suojelemiseksi altistumiselta
juomaveden radonille 21 päivänä helmikuuta 1990 annettu komission suositus
2001/928/Euratom; - korkea-aktiivisten radioaktiivista ainetta
sisältävien umpilähteiden ja isännättömien lähteiden valvonnasta 22 päivänä
joulukuuta 2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/122/Euratom, jäljempänä
’korkea-aktiivisten lähteiden direktiivi’; - radioaktiivisen jätteen ja käytetyn
ydinpolttoaineen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta 20 päivänä marraskuuta
2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/117/Euratom; - ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan
yhteisön kehyksen perustamisesta 25 päivänä kesäkuuta 2009 annettu neuvoston
direktiivi 2009/71/Euratom. Perusnormidirektiiviä on ajantasaistettu
säännöllisesti (vuosina 1962, 1966, 1976, 1980, 1984 ja 1996) ICRP:n
suositusten mukaisesti ja käytännön kokemuksen perusteella. Tällöin on otettu
huomioon tieteen edistys ionisoivan säteilyn vaikutusten selvittämisessä.
Lääketieteellisestä säteilyaltistuksesta on annettu erityislainsäädäntöä
vuodesta 1984 lähtien. Erityisiä ongelma-alueita käsitellään kolmessa muussa
direktiivissä: korkea-aktiivisia lähteitä koskevassa direktiivissä, ulkopuolisia
työntekijöitä koskevassa direktiivissä ja tiedotusdirektiivissä.
Tarkasteltaessa Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklan nojalla annettua
lainsäädäntöä havaitaan, että lääketieteellinen direktiivi, korkea-aktiivisia
lähteitä koskeva direktiivi, ulkopuolisia työntekijöitä koskeva direktiivi ja
tiedotusdirektiivi liittyvät läheisesti perusnormidirektiiviin 96/29, koska
niissä kehitetään edelleen perusnormidirektiivin vaatimuksia tai viitataan sen
eri säännöksiin. Sen vuoksi ehdotuksessa uudeksi perusnormidirektiiviksi katetaan
mainittujen direktiivien sisältö ja soveltamisala. Komissio aikoo ehdottaa erillisenä direktiiviä
vaatimuksista väestön terveyden suojelemiseksi juomavedessä olevilta
radioaktiivisilta aineilta (KOM/2011/385 lopullinen). Tämä Euratomin direktiivi
korvaa voimassa olevan direktiivin 98/83/EY siltä osin kuin sitä sovelletaan
radioaktiivisiin aineisiin ja täydentää sitä teknisillä liitteillä, jotka
koskevat näytteenottotaajuutta, analyysimenetelmiä ja osoitustasoja. Tämän direktiivin
asiasisältö on sellainen, että se voitaisiin sisällyttää turvallisuutta
koskevia perusnormeja käsittelevään uudelleenlaadittavaan säädökseen sopivana
ajankohtana. Tähän direktiiviin on kuitenkin tarkoitus pelkästään sisällyttää
voimassa olevan EY:n perustamissopimuksen nojalla annetut vaatimukset siten,
ettei voida tulkita, että asiasisältöä olisi muutettu. Siksi katsotaan, ettei tässä
vaiheessa ole tarkoituksenmukaista sisällyttää tätä direktiiviä
direktiiviehdotukseen perusnormidirektiivin muuttamisesta. Lisäksi silloin kun
31 artiklassa tarkoitettu asiantuntijaryhmä antoi lausuntonsa
perusnormidirektiivin muuttamisesta, ei ollut vielä päätetty siitä, pitäisikö
ihmisten käyttöön tarkoitetun veden sisältämiä radioaktiivisia aineita koskevan
direktiivin oikeusperusta olla Euratomin vai EY:n perustamissopimus. Tässä
tilanteessa päätettiin edetä perusnormidirektiivin muuttamisesta annettavan
direktiiviehdotuksen kanssa siten kuin 31 artiklassa tarkoitettu
asiantuntijaryhmä oli sopinut helmikuussa 2010. Kuten vaikutustenarviointikertomuksessa
todetaan, Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklan nojalla annetussa muussa
lainsäädännössä tullaan käyttämään joko muuta oikeudellista välinettä tai sen
soveltamisala on olennaisilta osin säteilysuojelun ulkopuolella, taikka
kyseinen lainsäädäntö koskee vain tietyn tyyppisiä laitoksia. 1.4. Yksinkertaistaminen Euroopan komissio julkaisi vuonna 2005
tiedonannon Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen - strategia
sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi (KOM/2005/535 lopullinen)
vastauksena Euroopan parlamentin ja neuvoston pyyntöihin EU:n lainsäädännön
yksinkertaistamiseksi ja sen laadun parantamiseksi. Tähän aloitteeseen perustuu
yritys konsolidoida edellä mainitut viisi direktiiviä. Ei ole mahdollista eikä
hyödyllistä laatia kyseisiä direktiivejä uudelleen yhdessä Euratomin
perustamissopimuksen II osaston 3 luvun nojalla annettujen muiden säädösten
kanssa. 1.5. Kansainvälinen konteksti Kansainväliset turvallisuutta koskevat
perusnormit perustuvat kansainväliseen yhteisymmärrykseen siitä, mitä
tarkoitetaan korkealla turvallisuustasolla väestön ja ympäristön suojaamiseksi
ionisoivan säteilyn haittavaikutuksilta. IAEA:n hallintoneuvosto hyväksyy
perusnormit, ja niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tärkein
säteilysuojelua koskeva asiakirja on Safety Standards No 115, International
Basic Safety Standards for Protection against Ionising Radiation and for the
Safety of Radiation Sources, IAEA, 1996. IAEA aloitti
vuonna 2006 yhdessä muiden kansainvälisten organisaatioiden (FAO, ILO,
NEA/OECD, PAHO ja WHO) kanssa kyseisten turvallisuusnormien nro 115
tarkistuksen. Tätä työtä vauhdittivat myös uudet ICRP:n suositukset, jotka on
julkaistu vuonna 2007 julkaisussa 103. Euroopan komissio on työskennellyt tiiviisti
IAEA:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa kansainvälisten
turvallisuutta koskevien perusnormien tarkistamiseksi. On kuitenkin
muistettava, ettei Euratomin perusnormidirektiivi ole keino, jolla
kansainvälisille vaatimuksille annettaisiin oikeudellisesti sitova asema. On
pääasiassa kaksi syytä, joiden vuoksi kansainvälisiin turvallisuutta koskeviin
perusnormeihin viittaaminen tai niiden sisällyttäminen Euroopan unionin
lainsäädäntöön ei ole mahdollista. Kansainvälisten turvallisuutta koskevien
perusnormien kieli ei noudata EU:n oikeudellisten tekstien laatimissääntöjä.
Kansainväliset vaatimukset ovat myös toisinaan aivan liian yksityiskohtaisia ja
menevät pidemmälle kuin Euratomin perustamissopimuksen ’perusnormit’. Euratomin
perusnormeissa on myös otettava huomioon sisämarkkinasäännöt. Toisaalta
kansainvälisissä normeissa otetaan huomioon, että maailman eri mailla on
eritasoiset sääntely- ja teknologiainfrastruktuurit, ja niiden on silti
pystyttävä noudattamaan näitä normeja. EU:n lainsäädäntö on kunnianhimoisempaa.
Perustamissopimuksen mukaan Euratomin on laadittava yhtenäiset turvallisuutta
koskevat perusnormit. Kansainvälisten turvallisuutta koskevien perusnormien
sisällyttäminen EU:n säädökseen olisi myös ristiriitaista, kun otetaan huomioon
jo annettu laaja lainsäädäntö ja se merkittävä asema, joka Euratomilla on ollut
vuodesta 1959. Komissio pyrkii kuitenkin mahdollisimman suureen
johdonmukaisuuteen Euratomin ja kansainvälisten normien välillä, ja se
harkitsee mahdollisesti ryhtyvänsä edistämään kansainvälisiä normeja Euratomin
puolesta. 2. Kuulemiset ja vaikutusten arviointi 2.1. Intressitahot: Komission energia-asioiden pääosasto on
käynnistänyt ja tukenut useita hankkeita ja selvityksiä erityisistä
säteilysuojelukysymyksistä. Tulokset on julkaistu Euroopan komission
säteilysuojelua koskevassa julkaisusarjassa[6]. Hankkeissa, selvityksissä ja
konferensseissa yksilöidään voimassa olevan säteilysuojelulainsäädännön
täytäntöönpanon haasteita ja ongelma-alueita, joita ei ole riittävästi
käsitelty nykyisessä suojelujärjestelmässä. Komissio käynnisti vuonna 2009
kuulemismenettelyn ehdotuksesta uusiksi luonnon säteilylähteitä koskeviksi
perusnormidirektiivin vaatimuksiksi. Perustamissopimuksen 31 artiklan nojalla
perustetun asiantuntijaryhmän luonnon säteilylähteitä käsittelevä työryhmä
ehdotti laajaa lähestymistapaa NORM-toimialojen, radonin ja
rakennusmateriaalien sääntelemiseksi. Asiakirja julkaistiin komission
verkkosivustolla, ja se nostettiin esiin myös EANNORM-sivustolla[7].
Kuulemismenettely toteutettiin ajalla 2.2.2009–20.4.2009. Euratomin perusnormien tarkistuksessa on
hyödynnetty jatkuvaa vuorovaikutusta kahden tärkeitä sidosryhmiä edustavan
organisaation, EU:n säteilysuojelualan toimivaltaisten viranomaisten johtajien
(HERCA) ja Kansainvälisen säteilysuojelujärjestön (IRPA), kanssa. Luonnos
perusnormien tarkistukseksi esitettiin HERCA:lle joulukuussa 2008 ja 2009 sekä
kesäkuussa 2010 pidetyissä kokouksissa. Säteilysuojeluviranomaiset suhtautuivat
hankkeeseen myönteisesti, eikä HERCA:ssa tuotu esiin mitään tärkeää näkökohtaa,
joka vaatisi muutosta lähestymistapaan. Tarkistus on esitelty IRPA:n
kansainvälisessä kongressissa (Buenos Aires 2008) ja IRPA:n Euroopassa
pidetyissä kongresseissa (Brasov 2006 ja Helsinki 2010) sekä Euroopan
IRPA-järjestöjen vuosikokouksissa. Euroopan IRPA-jäsenet ovat perustaneet
työryhmän keräämään järjestöiltään kommentteja sekä kansainvälisten että
eurooppalaisten perusnormien meneillään olevasta tarkistuksesta. Yhteyttä on
pidetty säännöllisesti myös ydinenergia-alan eurooppalaisen
edunvalvontajärjestön European Atomic Forumin (FORATOM) kanssa. Vuorovaikutus sidosryhmien kanssa tapahtuu
pääasiassa 31 artiklalla perustetun asiantuntijaryhmän, ts. Euratomin
perustamissopimuksen 31 artiklan nojalla kuultavien asiantuntijoiden, kautta.
Asiantuntijaryhmä antoi helmikuussa 2010 lausunnon EU:n asiaa koskevan
lainsäädännön mahdollisesta tarkistuksesta direktiiviluonnoksen muodossa.
Lausunto on tulosta asiantuntijaryhmän työryhmien intensiivisestä työstä, jossa
otetaan huomioon niin komission teettämät selvitykset kuin muut tietolähteet
(konferenssit, verkostot). Komission ehdottama luonnos on suurelta osin
sama kuin se, johon 31 artiklan asiantuntijaryhmän lausunto perustui. Siihen on
tehty vain joitakin toimituksellisia korjauksia ja lisätty muutama määritelmä.
Asiantuntijat jättivät komission päätettäväksi, pitäisikö korkea-aktiivisten
lähteiden määritelmä jättää samaksi kuin voimassa olevassa direktiivissä
2003/122/Euratom vai pitäisikö siitä tehdä radioaktiivisten lähteiden
turvallisuutta ja turvajärjestelyjä koskevan IAEA:n käytännesäännön mukainen.
Komissio valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Asiantuntijaryhmä ehdottaa lausunnossaan myös,
että direktiivin 96/29/Euratom 54 artiklan teksti säilytetään. Se antaa
jäsenvaltioille mahdollisuuden poiketa yhtenäisistä perusnormeista ja ottaa
käyttöön tiukempia annosrajoja, jotta mahdolliset uudet tieteelliset löydökset
voidaan ottaa huomioon direktiivin hyväksymisen jälkeen. Tämä vaarantaisi
Euratomin perustamissopimuksen täytäntöönpanon, sillä Euratomin
perustamissopimuksessa vaaditaan yhtenäisten normien vahvistamista. Ehdotetussa
direktiivissä ei sen vuoksi ole tällaista lauseketta. Asiassa C-376/90 Euroopan
yhteisöjen komissio vs. Belgian kuningaskunta 25 päivänä marraskuuta 1992
antamassaan tuomiossa[8]
yhteisöjen tuomioistuin totesi, että jollei direktiivissä nimenomaisesti
säädetä päinvastaisesta, sitä on tulkittava siten, että jäsenvaltiot saavat
asettaa tiukempia annosrajoja. Sen vuoksi ehdotetussa tarkistetun
perusnormidirektiivin tekstissä on nimenomainen maininta normien
yhtenäisyydestä. 2.2. Vaikutusten arviointi Kattava vaikutustenarviointi tehtiin, jotta
voidaan arvioida vaihtoehdot, joilla voitaisiin saavuttaa seuraavat tavoitteet: 1.
Työntekijöiden, väestön ja potilaiden terveyden
suojelu on saatettava sellaiseksi kuin tuoreimmat tieteelliset tiedot ja
käytännön kokemus mahdollistavat. 2.
EU:n voimassa oleva säteilysuojelulainsäädäntö on virtaviivaistettava. 3.
On varmistettava, että säännökset ovat
kansainvälisten normien ja suositusten mukaisia. 4.
Lainsäädännön on katettava monenlaiset
säteilyaltistustilanteet, myös altistus luonnon säteilylähteille kotona, sekä
ympäristön suojelu. Näitä tavoitteita vasten vaikutustenarvioinnissa
tarkastellaan useita vaihtoehtoja, jotka liittyvät siihen, missä määrin nyt
annettava lainsäädäntö konsolidoidaan muun lainsäädännön kanssa ja mikä on
mukaan otettavan lainsäädännön soveltamisala ja asiasisältö: Vaihtoehto 1: Säilytetään voimassa oleva
lainsäädäntö ennallaan. Vaihtoehto 2: Tarkistetaan turvallisuutta koskevat
perusnormit ja lääketieteellinen direktiivi. Tässä vaihtoehdossa molempiin
direktiiveihin tehtäisiin muutoksia, joiden tarkoituksena on niiden saattaminen
ICRP:n viimeisimpien suositusten ja tieteellisen tiedon edistyksen mukaisiksi. Vaihtoehto 3: Tarkistetaan ja konsolidoidaan
perusnormidirektiivi ja lääketieteellinen direktiivi ja yhdennetään tähän
säädökseen ulkopuolisia työntekijöitä koskeva direktiivi, tiedotusdirektiivi ja
korkea-aktiivisia umpilähteitä koskeva direktiivi. Luonnon säteilyyn liittyviä
kysymyksiä ja muiden lajien kuin ihmisten suojelua käsiteltäisiin muilla kuin
lainsäädännöllisillä toimenpiteillä. Tässä vaihtoehdossa tarkistetaan
perusnormidirektiiviä ulottamalla vaatimukset lääketieteelliseen
säteilyaltistukseen, tiedotukseen, ulkopuolisiin työntekijöihin ja
korkea-aktiivisiin suljettuihin lähteisiin. Tässä vaihtoehdossa sulautettaisiin
yhteen perusnormidirektiivi 96/29 ja siihen liittyvät säädökset
(lääketieteellinen direktiivi 97/43/Euratom, ulkopuolisia työntekijöitä koskeva
direktiivi 90/641/Euratom, korkea-aktiivisia suljettuja lähteitä koskeva
direktiivi 2003/122/Euratom, tiedotusdirektiivi 89/618/Euratom ja komission
suositus 90/143/Euratom), ja perusnormidirektiivin ja lääketieteellisen
direktiivin vaatimuksia ajantasaistettaisiin samalla viimeisimmän tieteellisen
tiedon ja sääntelystä saadun kokemuksen mukaisesti. Vaihtoehto 4: Tarkistetaan
perusnormidirektiivi ja laajennetaan sen soveltamisalaa altistukseen luonnon
säteilylle kotona. Tässä vaihtoehdossa sisällytetään Euratomin
perusnormidirektiivin vaatimuksiin kattava lähestymistapa luonnon
säteilylähteistä aiheutuvien altistusten hallintaan. Vaatimukset ovat ICRP:n
julkaisun 103 mukaisesti erilaiset suunnitelluissa ja vallitsevissa
altistustilanteissa. Työperäistä altistusta luonnon säteilylähteille (samoin
kuin väestön altistumista NORM-toimialoista peräisin oleville jäämille tai
päästöille) tarkastellaan jo vaihtoehdoissa 1–3, kun taas säädökseen
nimenomaisesti lisättävät altistukset luonnon säteilylähteille koskevat väestön
altistumista kotiympäristössä. Vaihtoehto 5: Tarkistetaan
perusnormidirektiivi ja laajennetaan sen soveltamisalaa muiden lajien kuin
ihmisten suojeluun. Perusnormidirektiivin 96/29/Euratom sisältö ja yleinen
tavoite on väestön ja työntekijöiden terveyden suojelu ionisoivaan säteilyyn
liittyviltä vaaroilta. Tätä direktiiviä sovelletaan ihmisen ympäristön
suojeluun, mutta vain siinä mielessä, että ihminen altistuu ympäristössä
esiintyvälle säteilylle. ICRP:n uusien suositusten mukaisesti direktiiviä täydennetään
siten, että siinä otetaan erityisesti huomioon eliöiden altistuminen
ympäristössä yleisesti. Tarkoituksena on, että jäsenvaltioiden olisi
säteilynsuojelulainsäädännössään otettava huomioon muiden lajien kuin ihmisen
sopiva suojelu. Vaihtoehto 6: Tarkistetaan ja konsolidoidaan
perusnormidirektiivi ja lääketieteellinen direktiivi ja yhdennetään
lainsäädäntöön ulkopuolisia työntekijöitä koskeva direktiivi,
tiedotusdirektiivi ja korkea-aktiivisia umpilähteitä koskeva direktiivi sekä
laajennetaan direktiivin soveltamisalaa väestön suojeluun luonnon säteilyltä ja
muiden lajien kuin ihmisten suojeluun. Tämä vaihtoehto sisältää kaikki
vaihtoehdon 3 osatekijät (perusnormidirektiivin tarkistus ja muiden neljän
direktiivin sisällyttäminen uuteen säädökseen). Perusnormidirektiivin
tarkistukseen sisältyvät kaikki esiin nousseet kysymykset, ja siinä
laajennetaan säädöksen soveltamisalaa kaikkiin säteilyaltistustilanteisiin,
mukaan luettuina väestön altistuminen radonille ja rakennusmateriaaleille, sekä
kaikenlaiset ihmisten ja muiden lajien altistukset. Ehdotettuja vaihtoehtoja verrataan
tavoitteisiin, lisävaatimusten terveys- ja ympäristövaikutusten tehokkuuteen,
taloudellisiin hyötyihin ja hallintokustannuksiin sekä direktiivin
johdonmukaisuuteen Euratomin ja EU:n lainsäädännön kanssa yleensä.
Perusnormidirektiivin ja lääketieteellisen direktiivin tarkistuksilla on
merkittävä vaikutus seuraavilla aloilla: - Sosiaaliset ja terveysvaikutukset:
Sosiaaliset vaikutukset liittyvät asianmukaisen suojelun tarjoamiseen NORM-toimialojen
työntekijöille. Terveysvaikutukset tulevat olemaan merkittävimpiä
lääketieteellisessä altistuksessa, erityisesti siksi, että estetään
tarpeettoman tiheitä tai potilaille suuria säteilyannoksia aiheuttavia
radiologisia tutkimuksia (esimerkiksi tietokonetomografia), jotka johtavat
syövän ilmaantuvuuden lisääntymiseen myöhemmin. Tietyt ammattiryhmät
(esimerkiksi sydäntautilääkärit) hyötyvät silmän mykiön annosrajan
pienentämisestä ja välttyvät saamasta säteilyn aiheuttamaa harmaakaihia. - Taloudellinen vaikutus: Tässä vaiheessa ei
ole mahdollista arvioida taloudellisia vaikutuksia määrällisesti, mutta
NORM-toimialat hyötyvät joka tapauksessa eri jäsenvaltioiden vaatimusten
yhdenmukaistamisesta. - Hallintokustannukset: Suojelun optimointi,
jonka mukaan annosten on oltava niin pieniä kuin on kohtuudella mahdollista
(ALARA-periaate) sosiaaliset ja taloudelliset tekijät huomioon ottaen, on
asianmukaisen kustannus-hyötysuhteen edellytys käytännön säteilysuojelussa,
mutta uusi ”asteittainen lähestymistapa” kehittää optimointiperiaatetta
edelleen sääntelyn tehokkuuden parantamiseksi ja yrityksille koituvien
hallintokustannusten pienentämiseksi. Muihin kolmeen direktiiviin lisättäisiin
seuraavat muutokset: - Korkea-aktiivisen umpilähteen (HASS)
määritelmä yhdenmukaistetaan kansainvälisten normien mukaiseksi. - Ulkopuolisten työntekijöiden suojeluun
vahvistetaan erityisvaatimukset, joissa määritellään selkeästi heidän
työnantajiensa ja niiden yritysten vastuut, joiden toiminnoista altistuminen
aiheutuu. - Vahvistetaan vaatimukset tiedottamisesta
väestölle ennen säteilyvaaratilannetta ja sen jälkeen osana
säteilyvaaratilanteiden hallinnan yleistä kokonaistarkistusta. Näiden viiden direktiivin yhteensulauttaminen
on tärkeä saavutus Euratomin lainsäädännön johdonmukaisuuden parantamiseksi.
Perusnormidirektiivin soveltamisalan laajentamisen edellyttämä säädöksen
rakenteen uudelleenjärjestely selkeyttää edelleen tekstiä ja parantaa
vaatimusten käytännön täytäntöönpanoa. Uuden direktiivin laajempi soveltamisala edellyttää
vielä muitakin tarkistuksia asiasisältöön: ’Vallitseville säteilyaltistustilanteille’
annetaan vertailutasot sisätilojen radonpitoisuuksille ja
rakennusmateriaaleista aiheutuvalle ulkoiselle altistukselle. Jäsenvaltioiden
on vahvistettava kattava ja läpinäkyvä radonia koskeva toimintasuunnitelma,
joka sopeutetaan kansallisiin tarpeisiin ja eri alueiden geologisiin
ominaisuuksiin. Rakennusmateriaaleille vahvistettavien yhdenmukaistettujen
vaatimusten ansiosta voidaan standardisointia kehittää pitemmälle
rakennustuotedirektiivin (neuvoston direktiivi 89/106/ETY) puitteissa.
Kuluttajat ja rakennusalan ammatit hyötyvät materiaalien seurannasta ja
merkinnöistä, kun taas rakennusalan hallintotaakka pysyy kurissa, kun valitaan
asianmukaiset vertailutasot ja laaditaan luettelo huolta aiheuttavista
materiaalityypeistä. Kun Euratomin perusnormidirektiivissä
vahvistetaan muiden lajien kuin ihmisen suojelua koskevat vaatimukset,
jäsenvaltiot voivat sisällyttää muiden lajien suojelun kansallisiin
ympäristöpolitiikkoihinsa johdonmukaisesti niiden lähestymistapojen kanssa,
joita nykyisin sovelletaan terveyden suojeluun ionisoivalta säteilyltä. Näiden
uusien vaatimusten ympäristövaikutusten tarkastelu liittyy pääosin
ympäristövahinkojen estämiseen onnettomuuden sattuessa. Laitosten
normaalitoiminnan osalta kyseessä on lähinnä osoitus siitä, ettei ympäristövaikutuksia
ole. 3. Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset
näkökohdat Viiden direktiivin uudelleenlaadinta tuottaa
pitkän yksittäisen direktiivin, jossa on yli 100 artiklaa ja useita liitteitä.
Muutosten laajuuden ja monimutkaisuuden vuoksi ei säädösten
uudelleenlaadintamenettelyyn ryhdytty. On mahdotonta viitata jokaiseen
ehdotuksen sisältämään asiaan. Kussakin luvussa käsitellyt tärkeimmät
kysymykset kuvataan seuraavassa lyhyesti: 3.1. I luku: Sisältö ja soveltamisala Tässä luvussa määritellään uuden direktiivin
soveltamisala (direktiivin yleinen tarkoitus eri altistuskategorioissa ja eri
altistustilanteissa sekä erityistarkoitukset, jotka johtuvat korkea-aktiivisia
umpilähteitä ja tiedottamista koskevien vaatimusten mukaan ottamisesta, sekä
hallitsemattomien altistusten poisjättäminen). Soveltamisalaa laajennetaan
sisältämään ilma- ja avaruusalusten miehistön altistus avaruussäteilylle,
altistuminen kotona sisäilman radonille, ulkoinen altistus
rakennusmateriaaleista tulevalle gammasäteilylle sekä ympäristön suojelu, jolla
tarkoitetaan muutakin kuin ihmisten altistukseen johtavia reittejä. 3.2. II luku: Määritelmät Tässä luvussa annetaan kaikki aiemmissa
direktiiveissä annetut määritelmät. Niitä on hiukan muutettu
epäjohdonmukaisuuksien poistamiseksi, ja ne on mukautettu ICRP:n julkaisussa
103 ja kansainvälisiä perusnormeja koskevassa luonnoksessa esitettyyn uuteen
terminologiaan. 3.3. III luku: Säteilysuojelujärjestelmä Tässä luvussa vahvistetaan säteilysuojelun
yleiset periaatteet: oikeutus, optimointi ja annosten rajoittaminen. Luvussa
selitetään annosrajoitusten ja vertailutasojen suurempi merkitys optimoinnissa.
Liitteessä I vahvistetaan vertailutasot, joita ICRP on ehdottanut vallitseviin
ja säteilyvaaratilanteissa tapahtuviin altistuksiin. Annosrajoja ei muuteta
lukuun ottamatta yhtenäistä määritelmää työperäiselle vuosiannosrajalle (ei
muodosteta viiden vuoden keskiarvoa) ja pienempää annosrajaa silmän mykiölle (ICRP:n
suositusten mukaisesti). Uudessa direktiivissä ei enää vahvisteta teknisiä
mittauksia, joita käytetään efektiivisen annoksen määritelmässä, eikä muita
tekijöitä, joita käytetään annosten arvioinnissa, vaan siinä viitataan ICRP:n
julkaisuun 103. Direktiivissä ei myöskään enää ole radionuklidispesifisten
annoskertoimien (annos saannon yksikköä kohti suun kautta nautittuna taikka
hengitysteitse saatuna) pitkiä luetteloita, vaan siinä viitataan tuleviin
konsolidoituihin ICRP:n julkaisuihin, jotka ovat internetissä ilmaiseksi
saatvilla. 3.4. IV luku: Säteilysuojeluvalistusta,
-koulutusta ja ‑tiedotusta koskevat vaatimukset Tähän lukuun on koottu eri direktiiveissä
olevat valistus- ja koulutusvaatimukset. Siinä säädetään myös
’säteilysuojeluasiantuntijan’ ja ’lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan’
pätevyyden tunnustamisesta. 3.5. V luku: Toimintojen oikeutus ja
viranomaisvalvonta Oikeutusperiaatteen soveltaminen kuuluu
edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan. Erityistä huomiota kiinnitetään
sellaisten toimintojen oikeutukseen, joihin liittyy ihmisten tarkoituksellinen
altistus muunlaisessa kuin lääketieteellisessä kuvantamisessa (esimerkiksi
lentokenttien turvatarkastukset). Viranomaisvalvonta esitetään nykyään
kolmiasteisena (ilmoitusvelvollisuus, rekisteröinti, toimiluvan myöntäminen).
Aiemmassa järjestelmässä oli kaksi astetta (raportointi ja etukäteislupa).
Direktiivissä annetaan aiempaa yksityiskohtaisempi luettelo siitä, minkä
tyyppiset toiminnot on rekisteröitävä ja mitkä edellyttävät toimilupaa. Asteittaisen
viranomaisvalvonnan käsitteeseen kuuluu, että direktiivissä säädetään
nimenomaan toimintojen erityisestä vapauttamisesta ilmoitusvelvollisuudesta ja
luvanvaraisuudesta kansallisesti. Aktiivisuuspitoisuuksiin perustuvat
valvonnasta vapauttamiseen oikeuttavat oletusarvot otetaan nyt IAEA:n ohjeesta
Safety Guide RS-G-1.7. Samoja oletusarvoja sovelletaan vapauttamiseen
vaatimusten noudattamisesta (vapauttamisrajat), mutta EU voi antaa ohjeissaan
erityisarvoja. Jäsenvaltiot saavat pitää vaatimuksista vapauttamiseen
oikeuttavia oletusarvoja voimassa olevassa kansallisessa lainsäädännössä, ja ne
voivat pitää voimassa olevat valvonnasta vapauttamista koskevat arvot, kun
materiaalin määrä on vähäinen. Yksityiskohtaisia tietoja valvonnasta
vapauttamisen arviointiperusteista sekä valvonnasta ja vaatimuksista vapauttamisen
rajoista annetaan liitteessä VI. Tässä luvussa vahvistetaan myös tarkempia
vaatimuksia siitä, mitä tietoja on toimitettava toimilupa-anomuksen tueksi
(luvan antamisesta radioaktiivisten päästöjen laskemiselle ilmaan tai veteen
säädetään luvussa VIII). 3.6. VI luku: Työntekijöiden,
harjoittelijoiden ja opiskelijoiden suojaaminen Tässä osastossa vahvistetaan pienin muutoksin
direktiivissä 96/29/Euratom annetut työperäistä altistusta koskevat säännökset.
Siihen sisällytetään myös ulkopuolisia työntekijöitä koskevan direktiivin
erityisvaatimukset ja säädetään selvästä vastuun jakamisesta työnantajan ja sen
yrityksen välillä, jossa toimintoa harjoitetaan. Säteilylle altistuvien
työntekijöiden henkilökohtaisen säteilyseurannan tietojärjestelmä ja
ulkopuolisista työntekijöistä ilmoitettavat vähimmäistiedot on päivitetty
HERCAn suositusten mukaisesti. NORM-toimialoilla ja muissa toiminnoissa
tapahtuvien työperäisten altistusten hallinnoinnin välillä ei tehdä eroa, mutta
NORM-aloilla sovelletaan asteittaista viranomaisvalvontaa, joka perustuu
vallitseviin altistuksiin ja niiden mahdollisuuksiin lisääntyä ajan mittaan. Tämä luku kattaa nyt työperäisen altistuksen
kaikissa altistustilanteissa, mikä merkitsee selkeämpiä sääntöjä
pelastustoimintaan osallistuvien työntekijöiden suojelusta sekä sellaisten
työntekijöiden suojelusta, jotka altistuvat työpaikallaan korkeille sisäilman
radonpitoisuuksille. 3.7. VII luku: Potilaiden ja muiden
lääketieteellisissä tarkoituksissa säteilylle altistuvien henkilöiden
suojaaminen Tässä luvussa toistetaan lääketieteellisestä
direktiivistä otetut asiaa koskevat vaatimukset, joita kuitenkin tehostetaan
erityisesti seuraavissa asioissa: – oikeutusperiaatteen soveltaminen; – tiedottaminen potilaille terveysriskeistä ja
‑hyödyistä; – tiedottaminen annoksista; – diagnostiset vertailutasot; – lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan osallistuminen; – vahingossa tapahtuvien ja tahattomien
lääketieteellisten altistusten ehkäisy. 3.8. VIII luku:
Väestön suojaaminen Tämä luku sisältää direktiivin 96/29/Euratom
väestön altistusta koskevat vaatimukset, ja siinä käsitellään entistä tarkemmin
lupien antamista radioaktiivisille päästöille (huomioon otetaan myös komission
suositus 2004/2/Euratom). Säteilyvaaratilanteita koskevaan jaksoon
otetaan tiedotusdirektiivin vaatimukset. Vallitsevia säteilyaltistustilanteita
koskevassa jaksossa käsitellään altistusta radonille sisätiloissa, ja olemassa
oleville asunnoille vahvistetaan (ICRP:n ja WHO:n suositusten mukaisesti)
jonkin verran alhaisempi enimmäisvertailutaso kuin komission suosituksessa
90/143/Euratom. Jakso sisältää myös vaatimukset rakennusmateriaalien
luokittelemiseksi radioaktiivisuusindeksin perusteella sekä yhtenäisen
vertailutason vuosiannokselle, joka aiheutuu asumisesta tällaisista
materiaaleista rakennetussa rakennuksessa. 3.9. IX luku: Ympäristönsuojelu Tässä luvussa on tarkoitus ottaa direktiivin
laajemman soveltamisalan mukaisesti käyttöön kansainvälisten turvallisuuden
perusnormien tapaan keino, jolla osoitetaan ympäristökriteerien noudattaminen.
ICRP on jo julkaissut menetelmät annosten arvioimiseksi eliöissä, mutta
kriteerien soveltamisohjeita ei ole vielä julkaistu. Niin kauan kuin näitä
ohjeita ei ole, on kansallisten viranomaisten vastuulla arvioida edustaville
eläin- ja kasvilajeille aiheutuvat annokset ekosysteemin suojelun kannalta. Sekä ympäristön suojeluun että ihmisten
terveyden suojeluun liittyvistä syistä tarvitaan myös sopivia teknisiä
toimenpiteitä, jotta voidaan välttää vahingossa tapahtuneiden päästöjen
vaikutuksia ympäristöön ja seurata ympäristön vallitsevia
radioaktiivisuustasoja. 3.10. X luku: Viranomaisvalvonnalle
asetettavat vaatimukset Tässä luvussa käsitellään
sääntelyviranomaisten kaikkia vastuita kaikissa säteilyaltistustilanteissa.
Selkeä rakenne esitetään seuraavissa jaksoissa: – institutionaalinen perusrakenne; – radioaktiivisten umpilähteiden valvonta
(liitteissä II, XII, XIII, XIV ja XV esitetään korkea-aktiivisia umpilähteitä
koskevan direktiivin eri näkökohdat); – isännättömät lähteet
(metallikontaminaatiolle säädetään uusia vaatimuksia); – säteilyvaaratilanteisiin liittyvät
altistukset (valmiusjärjestelmän käyttöönotto ja kansainvälinen yhteistyö, kun
taas työntekijöiden suojaamista säteilyvaaratilanteessa käsitellään V luvussa
ja väestön suojaamista VIII luvussa); – vallitsevat altistustilanteet (yleiset
säännökset kontaminoituneiden alueiden hoitamiseksi, radonia koskeva
toimintasuunnitelma); – täytäntöönpanon valvontajärjestelmä
(tarkastusohjelma ja puutteiden korjaaminen). Institutionaalista perusrakennetta
käsittelevässä ensimmäisessä jaksossa edellytetään eri viranomaisten vastuiden
selkeää määrittelyä. Komissiolle on toimitettava säännöllisin väliajoin
päivitettyjä tietoja, jotka komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa
lehdessä. Tässä jaksossa määritellään myös ’säteilysuojeluasiantuntijan’ ja
’säteilysuojelupäällikön’ vastuut (voimassa olevissa perusnormeissa nämä oli
sulautettu ’pätevän asiantuntijan’ toimenkuvaan) sekä ’lääketieteellisen fysiikan
asiantuntijan’ vastuut. 3.11. XI luku: Loppusäännökset Uuden direktiivin saattaminen osaksi
kansallista lainsäädäntöä ei vaatine merkittävää lainsäädäntötyötä, joten
kahden vuoden määräaika katsotaan riittäväksi. Uusista erityisaloista, kuten
ympäristönsuojelu, voidaan kansalliset säädökset antaa myöhemmin. Euratomin perustamissopimuksen mukaisesti
perusnormeja on määrä soveltaa jäsenvaltioissa yhtenäisesti, tämän kuitenkaan
vaikuttamatta niihin vaatimuksiin, joiden joustavuus käy ilmi tekstistä. Annosrajat,
valvonnasta vapauttamisen oletusarvot, rakennusmateriaalien vertailuarvo ja
niin edelleen on kuitenkin nimenomaisesti tarkoitus saattaa yhtenäisesti
kansalliseen lainsäädäntöön, ja niitä on sovellettava yhtenäisesti. 4. Talousarviovaikutukset Ehdotuksella ei ole vaikutuksia EU:n
talousarvioon. 2011/0254 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI turvallisuutta koskevien perusnormien
vahvistamisesta ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta suojelemiseksi EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön
perustamissopimuksen ja erityisesti sen 31 ja 32 artiklan, ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka
komissio on laatinut saatuaan lausunnon asiantuntijaryhmältä, jonka
tieteellis-tekninen komitea on nimennyt jäsenvaltioiden tieteellisten
asiantuntijoiden keskuudesta, ja kuultuaan Euroopan talous- ja
sosiaalikomiteaa, ottaa huomioon Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunnon, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon, sekä katsoo seuraavaa: (1)
Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen
2 artiklan b kohdan mukaan yhteisö laatii yhtenäiset turvallisuusmääräykset
väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi, ja sen 30 artiklassa
määritellään ”perusnormit” väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi
ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta. (2)
Tehtävänsä mukaisesti yhteisö vahvisti perusnormit
ensimmäisen kerran vuonna 1959 perustamissopimuksen 218 artiklan mukaisesti
työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä
aiheutuvilta vaaroilta 2 päivänä helmikuuta 1959 annetuilla direktiiveillä[9]. Näitä
direktiivejä on tarkistettu useita kertoja, viimeksi vuonna 1996 perusnormien
vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta
säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annetulla
neuvoston direktiivillä 96/29/Euratom[10],
jolla kumottiin aiemmat direktiivit. (3)
Direktiivissä 96/29/Euratom vahvistetaan
turvallisuutta koskevat perusnormit. Direktiiviä sovelletaan tavanomaisiin
tilanteisiin ja säteilyvaaratilanteisiin, ja sitä on täydennetty
erityislainsäädännöllä. (4)
Neuvoston direktiivi 97/43/Euratom, annettu 30
päivänä kesäkuuta 1997, henkilöiden terveyden suojelemisesta ionisoivan
säteilyn aiheuttamilta vaaroilta lääketieteellisen säteilyaltistuksen
yhteydessä ja direktiivin 84/466/Euratom kumoamisesta[11], neuvoston
direktiivi 89/618/Euratom, annettu 27 päivänä marraskuuta 1989,
säteilyvaaratilanteessa tarvittavia suojelutoimenpiteitä ja noudatettavia
ohjeita koskevien tietojen antamisesta väestölle[12],
neuvoston direktiivi 90/641/Euratom, annettu 4 päivänä joulukuuta 1990,
ulkopuolisten työntekijöiden suojelusta työskentelyn aikaisen ionisoivan
säteilyn vaaroilta valvonta-alueella[13]
ja neuvoston direktiivi 2003/122/Euratom, annettu 22 päivänä joulukuuta 2003,
korkea-aktiivisten radioaktiivista ainetta sisältävien umpilähteiden ja
isännättömien lähteiden valvonnasta[14]
kattavat erilaisia erityisiä direktiiviä 96/29/Euratom täydentäviä näkökohtia. (5)
Kyseisissä säädöksissä käytetyt määritelmät ovat
ajan mittaan kehittyneet, ja niitä on mukautettu kuhunkin soveltamisalaan.
Monet niissä säädetyt vaatimukset sopivat antamisajankohdan tilanteeseen, mutta
niitä ei voida käyttää direktiivin 96/29/Euratom yhteydessä. (6)
Tieteellis-teknisen komitean nimeämä
asiantuntijaryhmä totesi lausunnossaan, että Euroopan atomienergiayhteisön
perustamissopimuksen 31 ja 32 artiklan mukaisesti vahvistetuissa perusnormeissa
olisi otettava huomioon kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan (ICRP)
antamat, erityisesti julkaisussa nro 103 vuonna 2007 julkaistut[15] uudet
suositukset, ja että perusnormit olisi tarkistettava uuden tieteellisen näytön
ja käytännöstä saadun kokemuksen perusteella. (7)
Tämän direktiivin olisi noudatettava ICRP:n
julkaisussa 103 käyttöön otettua tilannepohjaista lähestymistapaa, ja siinä
olisi tehtävä ero vallitsevien ja suunniteltujen säteilyaltistustilanteiden
sekä säteilyvaaratilanteiden välillä. Tämän uuden toimintakehyksen mukaisesti
direktiivissä olisi käsiteltävä kaikenlaisia säteilyaltistustilanteita ja
kaikentyyppisiä altistuksia eli työperäisiä ja lääketieteellisiä altistuksia
sekä väestön altistusta. (8)
Direktiivissä olisi myös otettava huomioon ICRP:ssä
käyttöön otettu uusi, viimeisimpään säteilyriskejä koskevaan tietoon perustuva
metodologia annosten laskemiseksi. (9)
Nykyiset työperäisen altistuksen ja väestön
altistuksen vuosiannosrajat pysyvät ennallaan. Enää ei kuitenkaan pitäisi olla
tarvetta viiden vuoden keskiarvon määrittämiseen paitsi kansallisessa
lainsäädännössä yksilöidyissä erikoistilanteissa. (10)
Kudosvaikutuksista saadun uuden tieteellisen tiedon
vuoksi olisi optimointiperiaatetta sovellettava tarvittaessa myös
kudosannoksiin, jotta annokset voitaisiin pitää niin pieninä kuin on
kohtuudella mahdollista. Direktiivissä olisi myös noudatettava uutta ICRP:n ohjeistusta
silmän mykiön kudosannosrajasta työperäisessä altistuksessa. (11)
Teollisuuden aloilla, joilla prosessoidaan
maankuoresta otettua luonnon radioaktiivista ainetta, työntekijät ja, mikäli
ainetta pääsee ympäristöön, myös väestö altistuvat lisäsäteilylle. (12)
Suojelu luonnon säteilylähteiltä olisi otettava
täysimääräisesti huomioon yleisissä vaatimuksissa sen sijaan, että sitä
käsiteltäisiin erikseen erityisessä direktiivin osastossa. Erityisesti
luonnossa esiintyviä radionuklideja sisältäviä aineita prosessoivia
teollisuudenaloja olisi hallinnoitava samassa sääntelykehyksessä kuin muita toimintoja. (13)
Rakennusmateriaalien sisältämää radioaktiivisuutta
koskevien vaatimusten olisi oltava sellaisia, että rakennusmateriaalien vapaa
liikkuvuus on mahdollista. (14)
Asuntoja koskevista selvityksistä saatujen
epidemiologisten löydösten mukaan keuhkosyöpäriski on olemassa, jos radonin
pitoisuus sisäilmassa on luokkaa 100 Bq m-3. Uusi
säteilyaltistustilanteiden määrittely mahdollistaa sen, että väestön
suojaamista altistuksesta sisäilman radonille koskevan komission suosituksen
90/143/Euratom[16]
säännökset sisällytetään perusnormien sitoviin vaatimuksiin jättäen samalla
tarpeeksi joustavuutta täytäntöönpanoon. (15)
Ilma-aluksen henkilökunnan altistusta
avaruussäteilylle olisi käsiteltävä suunniteltuna altistustilanteena.
Avaruusaluksen käyttö olisi saatettava tämän direktiivin soveltamisalaan, ja
sitä olisi käsiteltävä erityisesti sallittuna altistuksena. (16)
Väestön terveyden suojelussa otetaan huomioon
radioaktiivisten aineiden esiintyminen ympäristössä. Suorien
ympäristöaltistusreittien lisäksi olisi tarkasteltava myösympäristön suojelua
kokonaisuutena kattavassa ja johdonmukaisessa kehyksessä, johon sisältyy myös
eliöiden altistus. Koska ihmiset ovat osa ympäristöä, tällainen toimintatapa on
pitkällä aikavälillä hyväksi terveyden suojelulle. (17)
Lääketieteessä tärkeät teknologiset ja tieteelliset
edistysaskeleet ovat johtaneet potilaiden säteilyaltistuksen merkittävään
lisääntymiseen. Direktiivissä olisi korostettava, että lääketieteellisen säteilyaltistuksen,
mukaan lukien oireettomien henkilöiden altistus, on oltava oikeutettua.
Direktiivissä olisi vahvistettava vaatimuksia, jotka koskevat potilaille
annettavia tietoja, lääketieteellisistä menettelyistä aiheutuvien annosten
raportointia, diagnostisten vertailutasojen käyttöä ja annoksia osoittavien
laitteiden saatavuutta. (18)
Onnettomuuksien vuoksi tapahtuvat ja tahattomat
lääketieteelliset altistukset aiheuttavat jatkuvasti huolta. Niiden ehkäisyyn
ja mahdollisten altistusten johdosta tarvittaviin jatkotoimiin on kiinnitettävä
asianmukaista huomiota. Tällaisten tapausten ehkäisemiseksi olisi korostettava
laadunvarmistusohjelmien merkitystä, mukaan lukien sädehoitoon sovellettava
riskianalyysi, ja tällaisissa tapauksissa olisi vaadittava tietojen kirjaamista,
raportointia, tapahtumien analysointia ja korjaavia toimia. (19)
Direktiivissä 97/43/Euratom käsitellyt niin sanotut
oikeuslääketieteelliset altistukset on nyt määritelty selkeästi henkilöiden
tarkoitukselliseksi altistamiseksi muussa kuin lääketieteellisessä
tarkoituksessa, toisin sanoen kyseessä on 'muusta kuvantamisesta kuin
lääketieteellisestä kuvantamisesta aiheutunut altistus’. Tällaiset toiminnot on
saatettava asianmukaiseen viranomaisvalvontaan, ja ne on perusteltava samalla
tavalla kuin lääketieteelliset altistukset. Lääkintähenkilökunnan
lääkinnällisillä laitteilla suorittamiin menettelyihin on kuitenkin
suhtauduttava eri tavalla kuin menettelyihin, joita muu kuin
lääkintähenkilökunta suorittaa muilla kuin lääkinnällisillä laitteilla. Yleisesti
ottaen olisi sovellettava väestön altistusta koskevia vuosiannosrajoja ja
vastaavia rajoituksia. (20)
Olisi vaadittava, että jäsenvaltiot alistavat
viranomaisvalvontaan tietyt toiminnot, joihin liittyy ionisoivasta säteilystä
aiheutuva vaara, tai kieltävät tietyt toiminnot. Jäsenvaltioiden olisi voitava
hyödyntää asteittaista lähestymistapaa viranomaisvalvontaan, jonka pitäisi olla
tiukkuudeltaan suhteessa toiminnoista aiheutuvien altistusten suuruuteen ja
todennäköisyyteen, ja myös suhteessa siihen vaikutukseen, joka
viranomaisvalvonnalla voi olla tällaisten altistusten vähentämisessä tai
laitosten turvallisuuden parantamisessa. (21)
On suotavaa asettaa samat aktiivisuuspitoisuuden
arvot sekä toimintojen vapauttamiselle viranomaisvalvonnasta että säännellyistä
toiminnoista peräisin olevien materiaalien vapauttamiselle vaatimuksista.
Laajan tarkastelun jälkeen päätettiin, että IAEA:n asiakirjassa RS-G-1.7[17]
suositeltuja arvoja voidaan käyttää sekä viranomaisvalvonnasta vapauttamisen
oletusarvoina, jolloin niillä korvataan direktiivin 96/29/Euratom liitteessä I
säädetyt aktiivisuuspitoisuusarvot, että yleisinä vaatimuksista vapauttamiseen
oikeuttavina tasoina, jolloin niillä korvataan arvot, joita komissio suosittaa
säteilysuojelua koskevassa asiakirjassa nro 122[18]. (22)
Jäsenvaltiot voivat vapauttaa luvanvaraisuudesta
tiettyjä toimintoja, joihin liittyy vapauttamiseen oikeuttavat arvot ylittäviä
aktiivisuuksia. (23)
Erityiset vaatimuksista vapauttamiseen oikeuttavat
tasot, jotka ovat korkeampia kuin valvonnasta ja vaatimuksista vapauttamiseen
oikeuttavat oletusarvot, ja niitä koskevat yhteisön ohjeet[19] ovat
edelleen tärkeitä välineitä toimiluvan saaneiden laitosten purkamisesta
peräisin olevien suurten ainemäärien hallinnoinnissa. (24)
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ulkopuolisia
työntekijöitä suojataan samalla tavalla kuin säteilylähteitä käyttävien
yritysten palkkaamia säteilylle altistuvia työntekijöitä. Direktiivissä
90/641/Euratom säädetyt ulkopuolisia työntekijöitä koskevat erityisjärjestelyt
olisi laajennettava kattamaan myös tarkkailualueilla tehty työ. (25)
Säteilyvaaratilanteiden hallinnassa olisi nykyinen
interventiotasoihin perustuva lähestymistapa korvattava laajemmalla
järjestelmällä, johon kuuluu uhkien analysointi, yleinen valmiusjärjestelmä,
valmiussuunnitelmat tunnistetuille uhille ja etukäteen laaditut toimintatavat
kunkintyyppisen tapahtuman hallintaan. (26)
Kun säteilyvaaratilanteita ja vallitsevan
altistuksen tilanteita varten otetaan käyttöön vertailutasot, voidaan sekä
suojata yksittäisiä henkilöitä että ottaa huomioon muita yhteiskunnallisia
arviointiperusteita samalla tavoin kuin annosrajojen ja annosten rajoitusten
avulla suunnitellun altistuksen tilanteissa. (27)
Jotta maiden rajojen yli vaikuttavia
säteilyvaaratilanteita voitaisiin hallita tehokkaasti, olisi jäsenvaltioiden
parannettava yhteistyötään valmiussuunnitelmien laadinnassa ja pelastustoiminnassa. (28)
Kansainvälinen atomienergiajärjestö tarkistaa
paraikaa yhdessä Maailman terveysjärjestön, YK:n elintarvike- ja
maatalousjärjestön, Kansainvälisen työjärjestön, Taloudellisen yhteistyön ja
kehityksen järjestön (OECD) ydinenergiajärjestön ja Yleisamerikkalaisen
terveysjärjestön (PAHO) kanssa kansainvälisiä turvallisuutta koskevia
perusnormeja ICRP:n uuden julkaisun nro 103 pohjalta. (29)
Kansallisten virastojen ja laitosten sekä
asiantuntijoiden asema ja vastuut säteilysuojelun teknisten ja käytännön
näkökohtien pätevässä hoitamisessa on selkeytettävä. (30)
Päästölupien myöntämiselle ja päästöjen seurannalle
olisi asetettava tarkempia vaatimuksia. Ydinvoimalaitoksista ja jälleenkäsittelylaitoksista
tavanomaisen toiminnan yhteydessä ympäristöön pääseviä ilmassa kulkeutuvia ja
nestemäisiä radioaktiivisia päästöjä koskevista vakiomuotoisista tiedoista 18
päivänä joulukuuta 2003 annetulla komission suosituksella[20] otettiin
käyttöön vakiomuoto tietojen ilmoittamiseksi ydinvoimalaitosten ja
jälleenkäsittelylaitosten päästöistä. (31)
Korkea-aktiivisten radioaktiivista ainetta
sisältävien umpilähteiden ja isännättömien lähteiden valvonnasta annettuun
viimeisimpään direktiiviin 2003/122/Euratom ei tarvitse tehdä suuria muutoksia;
joitakin vaatimuksia on kuitenkin ulotettava koskemaan mitä tahansa
radioaktiivisia umpilähteitä. Isännättömiin lähteisiin liittyy kuitenkin vielä
ratkaisemattomia ongelmia, ja on ollut merkittäviä tapauksia, joissa kolmansista
maista on tuotu kontaminoitunutta metallia. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön
vaatimus, että tapahtumista, joihin liittyy isännättömiä lähteitä tai metallin
kontaminaatiota, on ilmoitettava. Kansainvälisten turvatoimien kannalta on myös
tärkeää yhdenmukaistaa IAEA:n vahvistamien tasojen kanssa tasot, joiden
yläpuolella mitä tahansa lähdettä on pidettävä korkea-aktiivisena umpilähteenä. (32)
Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28
päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen
poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa
liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista
osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy
ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen
tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän
direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista
perusteltuna. (33)
Direktiivit 89/618/Euratom, 90/641/Euratom, 96/29/Euratom,
97/43/Euratom ja 2003/122/Euratom olisi näin ollen kumottava, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN: I LUKU SISÄLTÖ JA SOVELTAMISALA 1 artikla Kohde 1.
Tässä direktiivissä vahvistetaan perusnormit
työntekijöiden, väestön, potilaiden ja muiden lääketieteellisissä tarkoituksissa
säteilylle altistuvien henkilöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta
säteilystä aiheutuvilta vaaroilta ja pyritään siihen, että jäsenvaltiot panevat
perusnormit yhdenmukaisesti täytäntöön. 2.
Tätä direktiiviä sovelletaan ympäristön
suojelemiseen, kun ympäristöä pidetään reittinä radioaktiivisista lähteistä
ihmisen altistumiseen, ja sitä täydennetään tapauksen mukaan ottamalla
erityisesti huomioon eliöiden altistuminen ympäristössä kokonaisuutena
katsottuna. 3.
Tässä direktiivissä säädetään vaatimuksista, jotka koskevat radioaktiivisten
lähteiden turvallisuuden ja niihin kohdistuvien turvajärjestelyjen valvontaa
sekä asianmukaisten tietojen toimittamista säteilyvaaratilanteessa. 4.
Tässä direktiivissä säädetään vaatimuksista, jotka
koskevat työntekijöiden ja väestön altistumista isännättömistä lähteistä ja
riittämättömästi valvotuista korkea-aktiivisista umpilähteistä tulevalle
ionisoivalle säteilylle sekä jäsenvaltioiden valvontatoimien yhdenmukaistamista
asettamalla erityisvaatimuksia, joilla varmistetaan, että kaikki tällaiset
lähteet pysyvät valvonnan piirissä. 5.
Tässä direktiivissä määritellään yhteisön tasolla
väestölle kohdistetun tiedottamisen toimenpiteitä ja menettelytapoja koskevat
yhteiset tavoitteet toimille väestön terveyden suojelun parantamiseksi
säteilyvaaratilanteessa. 2 artikla Soveltamisala 1.
Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin
suunniteltuihin tai vallitseviin altistustilanteisiin tai
säteilyvaaratilanteisiin, joihin liittyy ionisoivalle säteilylle altistumisesta
aiheutuva riski, jota ei voida jättää säteilysuojelun kannalta huomiotta, kun
on kyse työntekijöiden, väestön tai potilaiden ja muiden lääketieteellisissä
tarkoituksissa altistuvien henkilöiden terveyden suojelemisesta tai
ympäristönsuojelusta. 2.
Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin säteilylähteitä
käyttäviin toimintoihin eli (a)
radioaktiivisten aineiden tuotantoon,
prosessointiin, käsittelyyn, käyttöön, varastointiin, hallussapitoon,
kuljetukseen, siirtoon, yhteisöön tuontiin ja yhteisöstä vientiin sekä
loppusijoitukseen; (b)
ionisoivaa säteilyä lähettävien sähkölaitteiden
käyttöön ja sellaisten sähkölaitteiden käyttöön, jotka toimivat yli 5 kV:n
jännite-erolla; (c)
toimintoihin, joihin liittyy sellaisten luonnon
radioaktiivisten lähteiden läsnäoloa, jotka johtavat työntekijöiden tai väestön
altistuksen merkittävään lisääntymiseen, erityisesti i) ilma-alusten ja avaruusalusten
käyttöön; ii) radonaltistukseen työpaikalla; iii) sellaisten teollisuudenalojen
toimintoihin, joissa prosessoidaan aineita, joissa on luonnon radionuklideja,
tai tällaiseen prosessointiin liittyviin toimintoihin. (d)
mihin tahansa muuhun jäsenvaltion nimeämään
toimintaan. 3.
Tätä direktiiviä sovelletaan vallitsevien
altistustilanteiden hallintaan, erityisesti väestön altistumiseen sisäilman
radonille, rakennusmateriaaleista aiheutuvaan ulkoiseen altistukseen sekä
sellaiseen jatkuvaan altistukseen, joka johtuu säteilyvaaratilanteen
jälkivaikutuksista tai aikaisemmin harjoitetusta toiminnasta. 4.
Tätä direktiiviä sovelletaan
säteilyvaaratilanteiden hallintaan sikäli kuin niiden katsotaan edellyttävän
asiaan puuttumista väestön tai työntekijöiden terveyden taikka ympäristön
suojelemiseksi; suunniteltuja altistustilanteita koskevissa vaatimuksissa
käsitellään mahdollisia altistuksia samoin kuin valmiussuunnittelua. 3 artikla Poikkeukset soveltamisalasta Tätä direktiiviä ei sovelleta ihmisruumiissa
tavanomaisesti esiintyviin radionuklideihin, maanpinnalla esiintyvään
avaruussäteilyyn eikä altistumiseen luonnontilassa olevan maankuoren
sisältämille radionuklideille maanpinnan yläpuolella. II LUKU MÄÄRITELMÄT 4 artikla Tässä direktiivissä tarkoitetaan (1)
’lääketieteellisellä altistuksella’ potilaiden tai
oireettomien henkilöiden altistumista osana heihin itseensä kohdistuvaa
lääketieteellistä tai hammaslääketieteellistä diagnosointia tai hoitoa, jonka
on tarkoitus edistää heidän terveyttään tai hyvinvointiaan, samoin kuin
hoitajien ja tukijoiden tai biolääketieteen tutkimukseen osallistuvien
vapaaehtoisten henkilöiden altistusta; (2)
’ionisoivalla säteilyllä' energian siirtymistä
hiukkasina tai sähkömagneettisina aaltoina, joiden aallonpituus on korkeintaan
100 nanometriä (taajuus vähintään 3 x 1015 hertsiä) ja jotka
kykenevät tuottamaan ioneja suoraan tai välillisesti; (3)
’säteilyvaaratilanteella’ tavanomaisesta poikkeavaa
tilannetta tai tapahtumaa, joka vaatii välitöntä toimintaa pääasiassa vaaran
pienentämiseksi taikka ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle,
elämänlaadulle, omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvien haitallisten
seurauksien lieventämiseksi. Säteilyvaaratilanne kattaa sekä ydin- että säteilyvaaran;
(4)
’altistusvaaratilanteella’ altistustilannetta, joka
aiheutuu mistä tahansa äkillisestä tapahtumasta, joka edellyttää kiireellisiä
päätöksiä tilanteen hallitsemiseksi; tapahtuma voi johtua onnettomuudesta (jota
pidetään tai ei pidetä mahdollisena altistuksena) tai ilkivallasta; (5)
’altistuksella’ sitä, että henkilö on altistunut
(tapahtuma tai tila) kehon ulkopuolella muodostuvalle ionisoivalle säteilylle
(ulkoinen altistus) tai kehon sisällä muodostuvalle säteilylle (sisäinen
altistus); (6)
’altistustilanteella’ tilannetta, joka aiheuttaa
altistuksen, mukaan lukien säteilylähteet ja toimet tai toiminnot, jotka voivat
vaikuttaa altistumiseen näille säteilylähteille; (7)
’väestöllä’ niin sanottuun suureen yleisöön
kuuluvia altistuvia henkilöitä; (8)
’säteilylähteellä’ esinettä, joka voi aiheuttaa
säteilylle altistumista siten, että se esimerkiksi lähettää ionisoivaa säteilyä
tai vapauttaa radioaktiivista ainetta, ja jota voidaan suojelua ja
turvallisuutta varten käsitellä yhtenä esineenä; (9)
’radioaktiivisella lähteellä’ säteilylähdettä,
johon sisältyy radioaktiivista ainetta, jonka radioaktiivisuutta on tarkoitus
käyttää; (10)
’radioaktiivisella materiaalilla’ materiaalia,
johon sisältyy radioaktiivisia aineita; (11)
’isännättömällä lähteellä’ umpilähdettä, joka ei
ole viranomaisvalvonnassa ja jota ei ole siitä vapautettu, esimerkiksi koska se
ei ole koskaan ollut viranomaisvalvonnassa tai koska se on hylätty, kadotettu,
unohdettu johonkin, varastettu tai muuten siirretty ilman lupaa; (12)
’rakennusmateriaalilla’ rakennustuotetta, joka on
valmistettu sitä varten, että se sisällytetään rakennukseen pysyvästi; (13)
’loppusijoituksella’ radioaktiivisen jätteen tai
käytetyn polttoaineen sijoittamista luvan saaneeseen laitokseen aikomatta
siirtää sitä laitoksesta pois myöhemmin; (14)
’vallitsevalla altistuksella’ altistustilannetta,
joka on jo olemassa, kun päätös sen valvonnasta on tehtävä, ja joka ei edellytä
tai ei enää edellytä kiireellisiä toimenpiteitä; (15)
’luonnon säteilylähteellä’ maaperästä tai
avaruudesta peräisin olevan ionisoivan säteilyn lähdettä; (16)
’suunnitellulla altistustilanteella’
altistustilannetta, joka johtuu säteilylähteen suunnitellusta käytöstä tai
käyttöön otosta tai altistusreittiä muuttavista toiminnoista, jolloin ihmiset
tai ympäristö altistuvat tai voivat altistua. Suunniteltuihin
altistustilanteisiin voivat kuulua sekä tavanomaiset altistukset että
mahdolliset altistukset; (17)
’mahdollisella altistuksella’ altistusta, jota ei
odoteta varmuudella, mutta joka voi aiheutua satunnaisesta tapahtumasta tai
tapahtumasarjasta, mukaan lukien laitehäiriöt ja käyttövirheet; (18)
’säteilysuojelulla’ ihmisten suojaamista ionisoivan
säteilyn haittavaikutuksilta sekä keinoja suojaamisen toteuttamiseksi; (19)
’toiminnalla’ mitä tahansa toimintaa, johon liittyy
säteilylähteiden käyttöä tai käyttöön ottoa, tai joka muuttaa altistusreittejä
ja jota hallinnoidaan suunniteltuna altistustilanteena; (20)
’radonilla’ Rn-222-isotooppia ja tapauksen mukaan
sen hajoamistuotteita (altistus radonille merkitsee altistusta radonin
hajoamistuotteille); (21)
’varastoinnilla’ radioaktiivisten lähteiden tai
radioaktiivisen jätteen pitämistä laitoksessa, jossa huolehditaan sen
asianmukaisesta eristämisestä ja josta se on tarkoitus siirtää myöhemmin pois; (22)
’optimoinnilla’ eteenpäin katsovaa iteroivaa
prosessia, jonka tarkoituksena on ottaa käyttöön asianmukaisia
suojatoimenpiteitä ottaen huomioon vallitsevat olosuhteet, käytettävissä olevat
vaihtoehdot sekä altistustilanteen luonne; tarkoituksena on pitää altistuksen
suuruus ja todennäköisyys sekä altistuneiden ihmisten määrä niin pienenä kuin on
kohtuudella mahdollista; (23)
’väestön altistuksella’ ihmisten altistusta, kun se
ei tapahdu työssä tai lääketieteellisissä yhteyksissä; (24)
’työperäisellä altistuksella’ työntekijöiden
altistusta työssään; (25)
’terveyshaitalla’ arviota riskistä, että altistus ionisoivalle
säteilylle johtaa väestössä eliniän lyhenemiseen tai elämänlaadun
heikkenemiseen. Mukaan luetaan kudosvaikutuksista, syövästä ja vakavista
perinnöllisistä häiriöistä aiheutuvat menetykset; (26)
’efektiivisellä annoksella’ (E) kaikkien kudosten
ja elinten sisäisestä ja ulkoisesta säteilystä aiheutuvien painotettujen
ekvivalenttiannosten summaa. Se määritellään seuraavalla kaavalla: jossa DT,R on säteilystä R aiheutunut
kudoksen tai elimen T keskimääräinen absorboitunut annos, wR on säteilyn painotuskerroin ja wT on painotuskerroin kudokselle tai
elimelle T. Asianmukaiset wT- ja wR-arvot annetaan
Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan julkaisussa 103. Efektiivisen annoksen
yksikkö on sievert; (27)
’annosrajalla’ efektiivisen annoksen tai
ekvivalenttiannoksen arvoa määriteltynä ajanjaksona; tämä arvo ei saa ylittyä
yksittäiselle henkilölle. Annosrajaa sovelletaan kaikista luvallisista toiminnoista
johtuvien altistusten yhteismäärään; (28)
’annosrajoituksella’ rajoitusta, joka asetetaan
etukäteen henkilökohtaisen annoksen ylärajaksi, jota käytetään määriteltäessä
vaihtoehtoja tiettyä säteilylähdettä koskevassa optimointiprosessissa
suunnitellussa altistustilanteessa; (29)
’ekvivalenttiannoksella’ (HT) kudokseen
tai elimeen T absorboitunutta annosta painotettuna säteilyn R lajin ja laadun
mukaan. Se saadaan kaavasta jossa – DT,R on säteilystä R aiheutunut
kudokseen tai elimeen T absorboitunut keskimääräinen annos, – wR on säteilyn painotuskerroin. Jos säteilykenttä koostuu WR-arvoiltaan
erilaisista säteilylajeista ja -energioista, kokonaisekvivalenttiannos HT
saadaan kaavasta Asianmukaiset wR-arvot annetaan Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan
julkaisussa 103. Ekvivalenttiannoksen yksikkö on sievert; (30)
’ulkopuolisella työntekijällä’ ketä tahansa
säteilyluokkaan A kuuluvaa altistunutta työntekijää, joka ei ole tarkkailu- ja
valvonta-alueista vastaavan yrityksen palveluksessa, vaan joka suorittaa
toimintoja näillä alueilla, mukaan lukien harjoittelijat ja opiskelijat; (31)
’yrityksellä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka
on lain mukaan vastuussa toiminnosta tai joka on lain mukaan vastuussa
säteilylähteestä (mukaan luettuna tapaukset, joissa säteilylähteen omistaja tai
haltija ei harjoita siihen liittyvää toimintaa); (32)
’riskirajoituksella’ rajoitusta, joka asetetaan säteilylähteestä
aiheutuvalle henkilökohtaiselle riskille (riski merkityksessä ”mahdollisesta
altistuksesta aiheutuvan terveyshaitan todennäköisyys”, joka koostuu
säteilyannoksen aiheuttavan tahattoman tapahtuman todennäköisyydestä ja
kyseisestä annoksesta johtuvan haitan todennäköisyydestä); (33)
’hoitajilla ja tukijoilla’ henkilöitä, jotka
tietoisesti ja vapaaehtoisesti altistuvat ionisoivalle säteilylle auttaessaan
ja tukiessaan (silloin kun se ei kuulu heidän työhönsä) henkilöitä, jotka
joutuvat tai ovat joutuneet lääketieteelliseen altistukseen; (34)
’vertailutasolla’ säteilyvaaratilanteessa tai
vallitsevan altistuksen tilanteessa sitä annoksen tai riskin tasoa, jonka
yläpuolella altistusta ei pitäisi sallia, ja jonka alapuolella suojaa olisi
edelleen optimoitava; (35)
’altistuneella työntekijällä’ joko omaan lukuunsa
työskentelevää tai toisen palveluksessa olevaa työntekijää, joka altistuu tämän
direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan toimintaan liittyvässä työssä ja joka voi
saada annoksia, jotka ylittävät jonkin väestön altistukselle asetetuista
annosrajoista; (36)
’sievertillä’ (Sv) ekvivalenttiannoksen tai
efektiivisen annoksen yksikköä. Yksi sievert on yhtä kuin yksi joule
kilogrammaa kohti: 1 Sv =1 J kg-1; (37)
’saannolla’ ympäristöstä kehoon joutuneiden
radionuklidien aktiivisuuksia; (38)
’harjoittelijalla’ henkilöä, joka saa yrityksessä
koulutusta tai opastusta tiettyyn taitoon; (39)
’efektiivisellä annoskertymällä’ (E(t)) saannosta
aiheutuvaa eri elinten ja kudosten ekvivalenttiannosten HT(t) kertymien summaa,
jossa kukin kertymä on kerrottu asianmukaisella kudoksen painotuskertoimella wT.
Se määritellään seuraavalla kaavalla: E(t):ta määriteltäessä t ilmaistaan vuosina, joiden suhteen integrointi suoritetaan. Jotta
noudatettaisiin tässä direktiivissä määriteltyjä annosrajoja, t määritellään 50
vuodeksi saannon jälkeen (aikuisille) ja 70 vuodeksi lapsille. Efektiivisen
annoskertymän yksikkö on sievert; (40)
’lääketieteellisen fysiikan asiantuntijalla’
henkilöä, jolla on tiedot, koulutus ja kokemus, joiden ansiosta hän voi toimia
tai neuvoa lääketieteelliseen altistukseen sovellettavaan säteilyfysiikkaan
liittyvissä asioissa, ja jonka pätevyyden toimivaltaiset viranomaiset ovat
todenneet; (41)
’työterveyselimellä’ terveysalan ammattilaista tai
laitosta, jolla on pätevyys altistuneiden työntekijöiden lääketieteelliseen
tarkkailuun, ja jonka pätevyyden toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet; (42)
’säteilysuojeluasiantuntijalla’ henkilöä, jolla on
tiedot, koulutus ja kokemus, joita tarvitaan neuvojen
antamiseksi säteilysuojelussa ihmisten tehokkaan suojaamisen varmistamiseksi,
ja jonka pätevyyden toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet; (43)
’korkea-aktiivisella umpilähteellä’ umpilähdettä,
jonka sisältämän radioaktiivisen materiaalin määrä ylittää liitteessä II
määrätyt arvot; (44)
’valmiussuunnitelmalla’ järjestelyjä asianmukaisen
toiminnan suunnittelemiseksi otaksuttujen tapahtumien ja niihin liittyvien
skenaarioiden perusteella, jos tietyssä laitoksessa tai toiminnassa joudutaan
säteilyvaaratilanteeseen; (45)
’pelastustoimintaan osallistuvalla työntekijällä’
henkilöä, jolla on tietyt tehtävät säteilyvaaratilanteessa ja joka saattaisi
altistua työskennellessään säteilyvaaratilanteessa; (46)
’annosmittauspalvelulla’ laitosta tai henkilöä,
jolla on pätevyys henkilökohtaisten säteilyseurantalaitteiden kalibrointiin,
lukemiseen ja tulosten tulkintaan tai ihmiskehon tai biologisten näytteiden
radioaktiivisuuden mittaamiseen tai säteilyannosten määrittämiseen ja jonka
pätevyyden tähän toimintaan toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet; (47)
’valmiusjärjestelmällä’ oikeudellista tai
hallinnollista kehystä, jonka puitteissa vahvistetaan valmiussuunnitteluun ja
vaaratilannetoimintaan liittyvät vastuut sekä järjestelyt päätöksentekoa varten
säteilyvaaratilanteessa; (48)
’lääketieteelliseen radiologiaan liittyvällä’
röntgentutkimuksiin ja -hoitoihin, isotooppilääketieteeseen, sädehoitoon ja
toimenpideradiologiaan sekä muuhun suunnitteluun tai ohjaukseen käytetyn
ionisoivan säteilyn käyttöön liittyvää; (49)
’lääketieteelliseen altistukseen liittyvien
menettelyjen käytännön näkökohdilla’ lääketieteellisen altistuksen fyysistä
suoritusta ja kaikkia tukitoimintoja, mukaan lukien lääketieteellisen
radiologian laitteiden käsittely ja käyttö, ja teknisten ja fysikaalisten
muuttujien, mukaan lukien säteilyannokset, arviointi, laitteiden kalibrointi ja
ylläpito, radioaktiivisten lääkkeiden valmistus ja anto sekä muun muassa
isotooppilääketieteessä ja sädehoidossa suoritettu kuvantaminen; (50)
’lääketieteellisen toiminnan harjoittajalla’
lääkäriä, hammaslääkäriä tai muuta terveydenhuollon ammattilaista, jolla on
kansallisten vaatimusten mukaisesti oikeus ottaa kliininen vastuu henkilön
lääketieteellisestä säteilyaltistuksesta; (51)
’diagnostisilla vertailuarvoilla’
lääketieteellisissä radiodiagnostisissa käytännöissä tai
interventioradiologiassa esiintyviä annostasoja sekä radioaktiivisten
lääkevalmisteiden yhteydessä aktiivisuustasoja tyypillisissä tutkimuksissa,
joita tehdään normaalikokoisista potilaista koostuvilla ryhmillä tai
standardifantomeilla laajasti määriteltyjen laitetyyppien käyttöä varten; (52)
’aktivoinnilla’ prosessia, jolla stabiili nuklidi
muutetaan radionuklidiksi säteilyttämällä sitä sisältävää ainetta hiukkasilla
tai suurenergisillä fotoneilla; (53)
’radioaktiivisella aineella’ ainetta, joka sisältää
yhtä tai useampaa radionuklidia, jonka aktiivisuuspitoisuutta ei voida
säteilysuojelun kannalta jättää huomiotta; (54)
’muuhun kuvantamiseen kuin lääketieteelliseen
kuvantamiseen liittyvällä altistuksella’ ihmisten tarkoituksellista altistusta
kuvantamista varten, kun altistuksen pääasiallinen perustelu ei liity altistettavan
henkilön terveyteen tai hyvinvointiin; (55)
’ilmoittamisella’ kirjallisen selvityksen antamista
toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksesta harjoittaa tämän direktiivin
soveltamisalaan kuuluvia toimia; (56)
’rekisteröinnillä’ toimivaltaisen viranomaisen myöntämää
kirjallista lupaa tai kansallisessa lainsäädännössä annettua lupaa harjoittaa
kansallisen lainsäädännön määräysten mukaista toimintaa; (57)
’kulutustuotteella’ laitetta tai tehdasvalmisteista
esinettä, johon on tarkoituksellisesti sisällytetty radionuklideja tai jossa
niitä on muodostettu aktivaatiolla, tai joka muodostaa ionisoivaa säteilyä, ja
jota voidaan myydä tai saattaa yleiseen kulutukseen ilman erityistä
myynninjälkeistä tarkkailua tai viranomaisvalvontaa; (58)
’kiihdyttimellä’ laitetta tai laitteistoa, jossa
hiukkasia kiihdytetään siten, että syntyy ionisoivaa säteilyä, jonka energia on
suurempi kuin 1 megaelektronivoltti (MeV); (59)
'käytöstä poistetulla umpilähteellä' umpilähdettä,
jota ei enää käytetä eikä aiota käyttää sen toiminnon harjoittamiseen, johon
lupa on myönnetty; (60)
’tarkastuksella’ minkä tahansa toimivaltaisen
viranomaisen suorittamaa tutkintaa, jolla todennetaan kansallisten säännösten
noudattaminen; (61)
’säteilyä tuottavalla laitteella’ laitetta, jolla
voidaan tuottaa ionisoivaa säteilyä, esimerkiksi röntgensäteitä, neutroneja,
elektroneja tai muita sähköisesti varattuja hiukkasia ja jota voidaan käyttää
luonnontieteen, teollisuuden tai lääketieteen tarkoituksiin; (62)
’radioaktiivisella jätteellä’ radioaktiivista
materiaalia, jota ei enää aiota käyttää; (63)
’laadunvarmistuksella’ kaikkia suunniteltuja ja
järjestelmällisiä toimia, jotka tarvitaan aikaansaamaan riittävä varmuus siitä,
että rakenne, järjestelmä, sen osat tai menetelmä toimivat hyväksyttävällä
tavalla sovittujen standardien mukaisesti. Laadunvalvonta on osa
laadunvarmistusta; (64)
’toimiluvalla’ hakemuksesta myönnettyä
toimivaltaisen viranomaisen antamaa lupaa harjoittaa tiettyä toimintaa
erityisessä toimilupa-asiakirjassa määrätyin ehdoin; (65)
’vaatimuksista vapauttamisen rajoilla’
toimivaltaisen viranomaisen tai kansallisen lainsäädännön määräämiä
aktiivisuuspitoisuuksina ilmaistuja arvoja, joiden tasolla tai alapuolella
mistä tahansa ilmoituksenalaisesta tai luvanvaraisesta toiminnasta syntyvät
materiaalit voidaan vapauttaa tämän direktiivin vaatimuksista; (66)
’tarkkailualueella’ aluetta, jota tarkkaillaan
ionisoivalta säteilyltä suojaamista varten; (67)
’valvonta-alueella’ aluetta, jota varten on
vahvistettu erityiset säännöt ionisoivalta säteilyltä suojaamiseksi tai
radioaktiivisen kontaminaation leviämisen estämiseksi ja jonne pääsyä
valvotaan; (68)
’vahinkoaltistuksella’ vahingosta aiheutuvaa muiden
ihmisten kuin pelastustoimintaan osallistuvien työntekijöiden altistusta; (69)
’työperäisellä vaaratilannealtistuksella’
työperäistä altistusta, johon säteilyvaaratilanteen seurausten lievittämiseen
osallistuvat henkilöt joutuvat säteilyvaaratilanteessa; (70)
’terveysseulonnalla’ menettelyä, jossa käytetään
lääketieteellisiä radiologisia laitteistoja väestön riskiryhmien
varhaisdiagnosointiin; (71)
’radonalttiilla alueella’ sellaista
maantieteellistä tai hallinnollista aluetta, joita koskevat tutkimukset
osoittavat, että kansallisen vertailutason todennäköisesti ylittävien asuntojen
prosenttiosuus on merkittävästi suurempi kuin maan muissa osissa; (72)
’lääketieteellisellä radiologisella menettelyllä’
menettelyä, josta aiheutuu lääketieteellistä altistusta; (73)
’lähettävällä lääkärillä’ lääkäriä, hammaslääkäriä
tai muuta terveydenhuollon ammattilaista, jolla on kansallisten vaatimusten
mukaisesti oikeus antaa lähete lääketieteellistä säteilyaltistusta aiheuttavaan
menettelyyn; (74)
’henkilökohtaisella haitalla’ henkilöissä tai
heidän jälkeläisissään kliinisesti havaittavia vahingollisia vaikutuksia, jotka
ilmenevät joko välittömästi tai viivästyneinä, jolloin jälkimmäisessä
tapauksessa ilmeneminen on pikemminkin todennäköistä kuin varmaa; (75)
’toimenpideradiologialla’ röntgensäteilyyn
perustuvien kuvantamistekniikoiden käyttöä ultraääneen tai magneettiseen
resonanssiin tai muuhin ionisoimattomaan säteilyyn perustuvien
kuvantamistekniikoiden lisäksi, jotta kehoon voidaan viedä ohjatusti diagnoosi-
tai hoitolaitteita; (76)
’radiodiagnostisella’ diagnostiseen in vivo
-isotooppilääketieteeseen, ionisoivaa säteilyä käyttävään diagnostiseen
radiologiaan ja diagnostiseen hammaslääketieteelliseen radiologiaan liittyvää; (77)
’sädehoitoon liittyvällä’ sädehoitoon, mukaan
lukien isotooppihoito, liittyvää; (78)
’kliinisellä vastuulla’ lääketieteellisen toiminnan
harjoittajan vastuuta henkilökohtaisista lääketieteellisistä altistuksista,
erityisesti oikeutusta, optimointia, tulosten kliinistä arviointia,
tarvittaessa lääketieteelliseen altistukseen liittyvien menettelyjen käytännön
näkökohtia koskevaa yhteistyötä muiden asiantuntijoiden ja henkilökunnan
kanssa, aiempia tutkimuksia koskevan tiedon hankintaa tarvittaessa, aiemman
radiologisen tiedon ja/tai asiakirjojen toimittamista tarvittaessa muille
lääketieteellisen toiminnan harjoittajille ja/tai lähettäville lääkäreille,
sekä tarvittaessa tiedon antamista potilaille ja muille asianomaisille
henkilöille ionisoivan säteilyn vaarasta, (79)
’kliinisellä auditoinnilla’ potilaan hoidon laadun
ja hoitotuloksen parantamiseen pyrkivää järjestelmällistä lääketieteellisten
radiologisten menettelyjen tarkastelua, jossa lääketieteellisen radiologian
toimintoja, menettelyjä ja tuloksia verrataan hyvän lääketieteellisen
radiologisen käytännön hyväksyttyihin normeihin, muutetaan toimintoja tarpeen
mukaan sekä otetaan tarvittaessa käyttöön uusia normeja; (80)
’lääketieteellisellä radiologisella laitoksella’
laitosta, jossa on lääketieteellisiä radiologisia laitteita; (81)
’tahattomalla altistuksella’ lääketieteellistä
altistusta, joka eroaa merkittävästi tiettyyn tarkoitukseen tarkoitetusta
lääketieteellisestä altistuksesta; (82)
’edustavalla henkilöllä’ henkilöä, joka saa väestön
enemmän altistuneiden henkilöiden saamaa annosta vastaavan annoksen; (83)
’säteilysuojelupäälliköllä’ henkilöä, jolla on
tekninen pätevyys tietyntyyppiseen toimintaan liittyvissä
säteilysuojelukysymyksissä ja jonka yritys on määrännyt huolehtimaan yrityksen
säteilysuojelujärjestelyjen toteutuksesta; (84)
’lähteeseen kohdistuvilla korjaavilla toimenpiteillä’
säteilylähteen poistamista tai sen aktiivisuuden tai määrän pienentämistä
tarkoituksena välttää tai pienentää vallitsevassa säteilyaltistustilanteessa
muuten mahdollisesti saatuja säteilyannoksia; (85) ’suojatoimenpiteillä’ muita toimenpiteitä kuin lähteeseen
kohdistuvia korjaavia toimenpiteitä, tarkoituksena välttää tai pienentää
säteilyvaaratilanteessa tai vallitsevassa säteilyaltistustilanteessa muuten
mahdollisesti saatavia säteilyannoksia; (86)
’viranomaisluvalla’ kirjallista lupaa, jonka
toimivaltainen viranomainen antaa yritykselle sellaisten toimintojen
suorittamiseksi, joilta viranomaiset edellyttävät rekisteröintiä tai
toimilupaa; (87)
’umpilähteellä’ radioaktiivista lähdettä, jossa
radioaktiivinen materiaali on pysyvästi suljettu kapseliin tai on kiinteässä
muodossa; (88)
’tavarantoimittajalla" luonnollista tai
oikeushenkilöä, joka toimittaa umpilähteen tai asettaa sen saataville; (89)
’lähteen suojuksella’ umpilähteen suojaa, joka ei
ole lähteen erottamaton osa, vaan joka on tarkoitettu lähteen suojaamiseen
esimerkiksi sen käytön, kuljetuksen tai käsittelyn aikana; (90)
’toronilla’ isotooppia Rn-220; (91)
’jäännösannoksella’ annosta, jonka henkilön
odotetaan saavan kaikista altistusreiteistä, kun suojatoimenpiteet on toteutettu,
tai kun on tehty päätös, ettei suojatoimenpiteitä toteuteta; (92)
’absorboituneella annoksella’ (D) absorboitunutta
energiaa massayksikköä kohti jossa – on ionisoivasta
säteilystä tilavuuselementissä olevaan ainemäärään siirtyvä keskimääräinen energia, – dm on kyseisessä tilavuuselementissä
olevan aineen massa. Tässä direktiivissä absorboituneella annoksella
tarkoitetaan kudoksen tai elimen keskimääräistä annosta. Absorboituneen
annoksen yksikkö on gray; (93)
’grayllä’ absorboituneen annoksen yksikköä. Yksi
gray on yksi joule kilogrammaa kohti: 1Gy = 1 J kg-1; (94)
’aktiivisuudella’ (A) tietyssä energiatilassa
tiettynä ajanhetkenä olevan radionuklidimäärän aktiivisuutta A. Se on dN
jaettuna dt:llä, kun dN on kyseisestä energiatilasta itsestään
tapahtuvien ydinmuutosten lukumäärän odotusarvo aikavälillä dt: Aktiivisuuden yksikkö on becquerel; (95)
’becquerelillä’ (Bq) aktiivisuuden yksikköä. Yksi
becquerel on yksi ydinmuutos sekuntia kohti: 1 Bq = 1 s-1; (96)
’ekvivalenttiannoskertymällä’ (H(t)) kudokseen tai
elimeen T radioaktiivisen aineen saannosta kohdistuvaa
ekvivalenttiannosnopeuden integraalia ajan (t) yli. Se lasketaan kaavasta saannolle ajanhetkellä t0, jossa on
ekvivalenttiannosnopeus elimessä tai kudoksessa T ajanhetkellä t, t
on aika, jonka suhteen integrointi suoritetaan. HT(t):ta annettaessa t ilmaistaan vuosina.
Jos t:ta
ei ole annettu, käytetään oletusarvoina 50 vuotta aikuisille ja enintään 70
vuotta lapsille. Ekvivalenttiannoskertymän yksikkö on sievert; (97)
’tavanomaisella altistuksella’ altistusta, jonka
odotetaan esiintyvän laitoksen tai toiminnan tavanomaisissa toimintaoloissa
(mukaan lukien ylläpito, tarkastukset, käytöstäpoisto), myös mahdollisissa
vähäpätöisissä vahingoissa, jotka ovat hallittavissa, eli tavanomaisen ja
ennakoidun toiminnan yhteydessä; (98)
’odotettavissa olevalla annoksella’ annosta, jonka
voisi olettaa aiheutuvan, ellei mitään suojatoimenpiteitä toteutettaisi; (99)
’laadunvalvonnalla’ sellaisten toimenpiteiden
(suunnittelu, koordinointi, täytäntöönpano) kokonaisuutta, joilla pyritään
laadun ylläpitoon tai parantamiseen. Siihen sisältyvät kaikkien
määriteltävissä, mitattavissa ja ohjattavissa olevien laitteiden
suoritusominaisuuksien seuranta, arviointi ja vaaditulla tasolla pitäminen; (100)
’toimintastrategialla’ erilaisten
suojatoimenpiteiden kokonaisuutta, jolla puututaan otaksuttuihin tai
todellisiin tapahtumiin siten, että säteilyvaaratilanne hoidetaan ilmoitettujen
tavoitteiden mukaisesti. Valmiussuunnitelmassa vahvistetaan toimintastrategiat
kullekin otaksutulle tapahtumalle ja skenaariolle. III LUKU SÄTEILYSUOJELUJÄRJESTELMÄ 5 artikla Yleiset periaatteet Jäsenvaltioiden on perustettava asianmukainen
viranomaisten valvoma säteilysuojelujärjestelmä, jossa noudatetaan kaikenlaisia
säteilyaltistustilanteita varten seuraavia oikeutusta, optimointia ja
annosrajoituksia koskevia periaatteita, ja vahvistettava sitä koskevat
oikeudelliset vaatimukset: (a)
oikeutus: päätökset, joilla otetaan käyttöön tai
muutetaan säteilylähdettä, altistusreittiä tai varsinaisia altistuksia, on
perusteltava siinä mielessä, että päätöksillä on tarkoitus varmistaa, että
niistä henkilöille tai yhteiskunnalle koituva hyöty on suurempi kuin niistä
mahdollisesti aiheutuva haitta; (b)
optimointi: säteilysuojelu on kaikissa
altistustilanteissa optimoitava, jotta altistuksen suuruus ja todennäköisyys
sekä altistuvien henkilöiden lukumäärä pidetään niin pienenä kuin on
kohtuudella mahdollista ottaen huomioon taloudelliset ja yhteiskunnalliset
tekijät; lääketieteellisissä toiminnoissa altistuvien henkilöiden suojaamisen
optimoinnin on oltava suhteessa altistuksen lääketieteelliseen tarkoitukseen 55
artiklan mukaisesti. Optimointiperiaatetta on sovellettava sekä efektiiviseen
annokseen että elinten saamiin annoksiin ennaltavarautumistoimena, jotta
determinististen vaikutusten vuoksi voidaan ottaa huomioon annosrajan
alapuolelle jäävistä altistuksista mahdollisesti aiheutuvat terveyshaitat; (c)
annosten rajoittaminen: kaikista säännellyistä
säteilylähteistä henkilölle aiheutuneiden annosten summa ei suunnitelluissa
altistustilanteissa saa ylittää työperäiselle altistukselle tai väestön
altistukselle asetettuja annosrajoja. Annosrajoja ei sovelleta
lääketieteelliseen altistukseen. 1 jakso optimointikeinot 6 artikla Työperäiselle ja väestön altistukselle
asetettavat annosrajoitukset 1.
Työperäiselle säteilyaltistukselle on asetettava
annosrajoitus, joka on toimivaltaisten viranomaisten yleisessä valvonnassa
sovellettava yrityksen operatiivinen optimointikeino. Työnantajan ja yrityksen
on yhteistyössä asetettava annosrajoitus ulkopuolisille työntekijöille. 2.
Väestön altistusta varten annosrajoitus on
asetettava henkilökohtaiselle annokselle, jonka yksittäiset ihmiset saavat
tietyn säteilylähteen suunnitellusta käytöstä. Toimivaltaisten viranomaisten on
asetettava rajoitus siten, että annosraja vastaa kaikista luvallisista
toiminnoista samalle henkilölle aiheutuvien annosten summaa. 3.
Mahdollisten altistusten varalta optimointiin
kuuluu myös lähteiden ja laitosten turvallisuuden ja turvajärjestelyjen
asianmukainen hoito. Tarvittaessa voidaan asettaa riskirajoituksia. 4.
Annosrajoitukset on asetettava vuoden tai muun
sopivan lyhyemmän ajanjakson aikana saatuina henkilökohtaisina efektiivisinä
tai ekvivalenttiannoksina. 5.
Jos annosrajoitusten tarkoituksena on rajoittaa
pitkittynyttä kertyvää altistusta, ne on asetettava vuotuisina efektiivisinä
annoksina tai elimeen kohdistuvina ekvivalenttiannoksina. 7 artikla Annosrajoitukset lääketieteellisessä
altistuksessa Annosrajoituksia ei sovelleta potilaiden lääketieteelliseen
altistukseen. Hoitajille ja tukijoille sekä lääketieteelliseen
ja biolääketieteelliseen tutkimukseen osallistuville vapaaehtoisille (joille
altistuksesta ei odoteta olevan välitöntä lääketieteellistä hyötyä) on
annosrajoitukset asetettava sellaisena henkilökohtaisena annoksena, joka ei
todennäköisesti ylity kyseisen tutkimuksen, hoidon tai tutkimushankkeen aikana. 8 artikla Vertailutasot 1.
Säteilyvaaratilanteille ja vallitseville
altistustilanteille on asetettava vertailuarvot sellaisen efektiivisen annoksen
tai elimelle aiheutuvan annoksen tasona, jonka yläpuolella altistusta ei
säteilyvaaratilanteissa eikä vallitsevissa altistustilanteissa pitäisi sallia. 2.
Henkilökohtaisten annosten pienentämiseksi
vertailuarvojen alapuolelle on suunniteltava ja toteutettava optimoituja
suojaustoimia. Vertailuarvoiksi valittujen arvojen on oltava altistustilanteen
tyyppiin sopivia. 3.
Suojausta on optimoitava ensisijaisesti
vertailutasot ylittävissä altistuksissa. Vertailuarvojen valinnassa on otettava
huomioon sekä radiologiset suojausvaatimukset että yhteiskunnalliset arviointiperusteet.
4.
Efektiivistä annosta koskevien vertailuarvojen
valinnassa on otettava huomioon liitteessä I olevassa 1 kohdassa asetetut
vertailuarvojen kolme aluetta. 2 jakso Annosten rajoittaminen 9 artikla Altistuvien työntekijöiden ikäraja Alle 18-vuotiaalle työntekijälle ei saa osoittaa
työtä, jossa hänestä tulisi ns. säteilylle altistuva työntekijä, sanotun
kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan 2 kohdan soveltamista. 10 artikla Työperäisen altistuksen annosrajat 1.
Työperäisen altistuksen efektiivinen annos ei saa
ylittää 20 mSv:iä minkään yhden vuoden aikana. Erikoisolosuhteissa tai
tietyissä, kansallisessa lainsäädännössä määritellyissä altistustilanteissa
voidaan kuitenkin sallia yhtenä vuonna korkeampi efektiivinen vuosiannos,
enintään 50 mSv, edellyttäen, ettei minkään peräkkäisten viiden vuoden
keskimääräinen annos ylitä 20 mSv:iä vuodessa. Pelastustoimintaan osallistuville työntekijöille
voidaan sallia korkeampi efektiivinen annos 52 artiklan mukaisesti. 2.
Edellä 1 kohdassa säädettyjen efektiivisen annoksen
rajojen lisäksi sovelletaan seuraavia ekvivalenttiannoksen rajoja: (a)
silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää 20
mSv vuodessa tai tapauksen mukaan samaa arvoa, joka on säädetty efektiivisen
annoksen rajalle; (b)
ihon ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 500 mSv
vuodessa 1 cm²:n alueen keskimääräisenä annoksena altistuneesta alueesta
riippumatta; (c)
käsien, käsivarsien, jalkaterien ja nilkkojen
ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 500 mSv vuodessa. 11 artikla Raskaana olevien naisten suojaus 1.
Siitä lähtien, kun raskaana oleva nainen on
ilmoittanut raskaudesta yritykselle kansallisen lainsäädännön tai kansallisen
käytännön mukaisesti, sikiötä on suojeltava samalla tavalla kuin väestöä.
Raskaana olevalle naiselle on annettava sellaiset työehdot, että sikiölle
aiheutuva ekvivalenttiannos on niin pieni kuin on kohtuudella mahdollista eikä
todennäköisesti ylitä 1 mSv:iä ainakaan raskauden jäljellä olevana aikana. 2.
Siitä lähtien, kun imettävä nainen on ilmoittanut
yritykselle tilastaan, hänelle ei saa osoittaa sellaista työtä, johon liittyy
merkittävä radionuklidien saannon riski. 12 artikla Harjoittelijoiden ja opiskelijoiden
annosrajat 1.
Annosrajat 18 vuotta täyttäneille harjoittelijoille
ja opiskelijoille, joiden on opintojensa aikana käytettävä työssään säteilylähteitä,
ovat samat kuin 10 artiklassa työperäiselle altistukselle vahvistetut
annosrajat. 2.
Efektiivinen annos 16 vuotta täyttäneille mutta
alle 18-vuotiaille harjoittelijoille ja opiskelijoille, joiden on opintojensa
aikana käytettävä työssään säteilylähteitä, ei saa ylittää arvoa 6 mSv
vuodessa. Edellä 1 alakohdassa säädettyjen efektiivisen
annoksen rajojen lisäksi sovelletaan seuraavia ekvivalenttiannoksen rajoja: (a)
silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää
arvoa 20 mSv vuodessa; (b)
ihon ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 150 mSv
vuodessa 1 cm²:n alueen keskimääräisenä annoksena altistuneesta alueesta
riippumatta; (c)
käsien, käsivarsien, jalkaterien ja nilkkojen
ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 150 mSv vuodessa. 3.
Annosrajat harjoittelijoille ja opiskelijoille,
joita 1 ja 2 kohta eivät koske, ovat samat kuin 13 artiklassa väestölle
vahvistetut annosrajat. 13 artikla Annosrajat säteilylle altistuvalle
väestölle 1.
Säteilylle altistuvan väestön efektiivinen annos ei
saa ylittää arvoa 1 mSv vuodessa. 2.
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun efektiivisen
annosrajan lisäksi sovelletaan seuraavia ekvivalenttiannoksen rajoja: (a)
silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää
arvoa 15 mSv vuodessa; (b)
ihon ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 50 mSv
vuodessa 1 cm²:n alueen keskimääräisenä annoksena altistuneesta alueesta
riippumatta. 14 artikla Efektiivisen ja ekvivalenttiannoksen
arviointi Efektiivisten annosten ja ekvivalenttiannosten
arvioimiseksi on käytettävä seuraavia arvoja ja vastaavuuksia: (a)
ulkoisen säteilyn osalta on käytettävä
Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan julkaisussa 103 annettuja arvoja ja
vastaavuuksia efektiivisten annosten ja ekvivalenttiannosten arvioimiseksi; (b)
radionuklidista tai radionuklidiseoksesta
aiheutuvan sisäisen altistuksen osalta on käytettävä Kansainvälisen
säteilysuojelutoimikunnan julkaisussa 103 annettuja arvoja ja vastaavuuksia, ja
efektiivisten annoskertymien arvioimiseksi Kansainvälisen
säteilysuojelutoimikunnan julkaisussa 72 annettuja annosmuuntokertoimia, kun
saanto tapahtuu suun kautta tai hengitysteitse. IV LUKU SÄTEILYSUOJELUVALISTUSTA, -KOULUTUSTA JA ‑TIEDOTUSTA
KOSKEVAT VAATIMUKSET 15 artikla Yleinen vastuu valistuksesta, koulutuksesta
ja tiedotuksesta Jäsenvaltioiden on vahvistettava asianmukainen
oikeudellinen ja hallinnollinen kehys, jonka puitteissa kaikille henkilöille,
joiden tehtävät edellyttävät erityispätevyyttä säteilysuojelussa, voidaan antaa
tarkoituksenmukaista valistusta, koulutusta ja tietoa säteilysuojelusta
Henkilöille on annettava asiaankuuluvaa koulutusta, jatkokoulutusta ja tietoa
sopivin väliajoin. Koulutus on dokumentoitava. Jäsenvaltioiden on järjestettävä sellaista
valistusta, koulutusta ja jatkokoulutusta, jonka perusteella
säteilysuojeluasiantuntijoiden, lääketieteellisen fysiikan asiantuntijoiden,
työterveyspalvelujen ja annosmittauspalvelujen pätevyys voidaan tunnustaa. 16 artikla Altistuville työntekijöille,
harjoittelijoille ja opiskelijoille annettava koulutus ja tiedot 1.
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yrittäjä tai
työnantaja tiedottaa työssään altistuville työntekijöille sekä työtehtävissään
altistuville harjoittelijoille ja opiskelijoille (a)
heidän työhönsä liittyvistä terveysriskeistä; (b)
yleisistä säteilysuojelumenettelyistä ja
toteutettavista varotoimista, erityisesti kun ne yleisesti toimintaan liittyen
ja kussakin heille osoitetussa työpisteessä tai työtehtävässä liittyvät käyttö-
ja työolosuhteisiin; (c)
valmiussuunnitelmista ja säteilyvaaratilanteissa
noudatettavista menettelyistä; (d)
teknisten, lääketieteellisten ja hallinnollisten
vaatimusten noudattamisen tärkeydestä. 2.
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yritykset tai
työnantajat tiedottavat naisille, että heidän olisi ilmoitettava raskaudesta
varhain ottaen huomioon sikiön altistumisriski ja riski imeväisen
kontaminoitumisesta radionuklidien saannon jälkeen. 3.
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yritykset tai
työnantajat tarjoavat henkilökunnalleen asianmukaista säteilysuojelukoulutusta
ja tiedotusohjelmia. 4.
Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyn
säteilysuojelutiedotuksen ja ‑koulutuksen lisäksi korkea-aktiivisista
umpilähteistä vastaavan yrityksen on varmistettava, että koulutuksessa
käsitellään korkea-aktiivisten umpilähteiden turvallisen hallinnoinnin ja niitä
koskevien turvajärjestelyjen edellyttämiä erityisvaatimuksia, ja että
asiaankuuluvilla työntekijöillä on asianmukaiset valmiudet mitä tahansa
tapahtumia varten, jotka vaikuttavat heidän omaan turvallisuuteensa tai muiden
henkilöiden säteilysuojeluun. Tiedotuksessa ja koulutuksessa on korostettava
erityisesti turvallisuusvaatimuksia ja annettava tietoja erityisesti
korkea-aktiivisten umpilähteiden riittävän valvonnan pettämisestä aiheutuvista
seurauksista. 17 artikla Isännättömille lähteille mahdollisesti
altistuville työntekijöille annettavat tiedot ja koulutus Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisten
laitosten johdolle ja työntekijöille, joissa isännättömiä lähteitä
todennäköisimmin esiintyy tai joissa niitä todennäköisimmin käsitellään, kuten
suurten metalliromuttamojen ja suurten metalliromun kierrätyslaitosten, sekä
merkittävien kauttakulkupisteiden johdolle ja työntekijöille (a)
tiedotetaan siitä, että he voivat joutua tekemisiin
säteilylähteen kanssa; (b)
annetaan ohjeita ja koulutusta lähteiden ja niiden
suojusten visuaalista tunnistamista varten; (c)
annetaan perustietoja ionisoivasta säteilystä ja
sen vaikutuksista; (d)
annetaan tietoja detektiojärjestelmistä; (e)
annetaan tietoja ja koulutusta siitä, miten
laitoksen alueella on toimittava, jos on tehty havainto tai havaintoepäily
säteilylähteestä. 18 artikla Pelastustoimintaan osallistuville
työntekijöille annettavat tiedot ja koulutus 1.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
pelastustoimintaan osallistuville työntekijöille ja kaikille henkilöille, jotka
saattaisivat joutua mukaan organisoimaan hätäapua säteilyvaaratilanteessa,
annetaan riittävää ja ajantasaista tietoa interventioon mahdollisesti
liittyvistä riskeistä ja tällaisessa tilanteessa toteutettavista varotoimista.
Tätä tietoa annettaessa on otettava huomioon erilaiset mahdolliset
säteilyvaaratilanteet. 2.
Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja on säteilyvaaratilanteessa
täydennettävä aiheellisilla tiedoilla erityisolosuhteet huomioon ottaen. 3.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
pelastustoimintaan osallistuville työntekijöille annetaan koulutusta
säännöllisesti, kuten 97 artiklassa säädetyssä valmiusjärjestelmässä
edellytetään. Koulutuksessa on tarvittaessa tehtävä käytännön harjoituksia. 4.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 30 artiklan
1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu pelastustoimintaan osallistuvien
työntekijöiden suojelusta vastaava organisaatio antaa kyseisille työntekijöille
asianmukaista säteilysuojelukoulutusta ja tietoa sen lisäksi, että heille
annetaan tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valmiustoimintakoulutusta. 19 artikla Lääketieteellistä säteilyaltistusta koskeva
koulutus ja tiedotus 1.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
lääketieteellisen toiminnan harjoittajilla ja lääketieteelliseen altistukseen
liittyviin käytännön toimiin osallistuvilla henkilöillä on riittävä,
lääketieteellisiin radiologisiin toimintoihin soveltuva teoreettinen ja
käytännön koulutus ja tiedot sekä soveltuva pätevyys säteilysuojelun alalla. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on
varmistettava, että laaditaan asianmukaiset koulutusohjelmat, ja tunnustettava
näihin liittyvät tutkinnot, todistukset tai muodollista pätevyyttä osoittavat
asiakirjat. 2.
Asianmukaisissa koulutusohjelmissa mukana olevat
henkilöt voivat osallistua lääketieteelliseen
altistukseen liittyviin käytännön menettelyihin 56 artiklan 4 kohdan
mukaisesti. 3.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tutkinnon
suorittamisen jälkeen on saatavilla jatkokoulutusta, ja jos kliiniseen käyttöön
otetaan uusia menetelmiä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestetään
näihin menetelmiin ja niihin liittyviin olennaisiin säteilysuojeluvaatimuksiin
liittyvää koulutusta. 4.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on
järjestelyt, joilla voidaan viipymättä levittää tietoa merkittävistä vaaratilanteista
saaduista kokemuksista, joilla on merkitystä lääketieteellisessä altistuksessa
tarvittavan säteilysuojelun kannalta. 5.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
lääketieteellisten ja hammaslääketieteellisten oppilaitosten
perusopinto-ohjelmiin sisältyy säteilysuojelukurssi. V LUKU TOIMINTOJEN OIKEUTUS JA VIRANOMAISVALVONTA 20 artikla Toimintojen oikeutus 1.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uuden
tyyppiset toiminnot, joissa aiheutuu altistusta ionisoivalle säteilylle,
perustellaan ennen kuin ne hyväksytään. 2.
Jäsenvaltioiden on julkaistava luettelo
hyväksytyistä toiminnoista lainsäädännössä tai hallinnollisissa määräyksissä. 3.
Jo käytössä olevien toimintojen oikeutusta on
tarkasteltava uudelleen aina, kun niiden tehokkuudesta tai mahdollisista
seurauksista saadaan uutta tärkeätä tietoa. 21 artikla Ionisoivaa säteilyä lähettäviä laitteita
tai tuotteita käyttävien toimintojen oikeutus 1.
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yrittäjä, joka
aikoo valmistaa tai tuoda maahan tai viedä maasta uuden tyyppistä ionisoivaa
säteilyä lähettävää laitetta tai tuotetta, toimittaa toimivaltaisille
viranomaisille liitteessä III olevassa A jaksossa mainitut asiaan liittyvät tiedot,
jotta viranomaiset voivat liitteessä III olevassa B jaksossa säädetyn tietojen
arvioinnin perusteella päättää, voidaanko laitteen tai tuotteen aiottu käyttö
hyväksyä. 2.
Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava 1 kohdan
mukaisesti saamansa tiedot muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille
viranomaisille, jotta ne voivat tehdä omat päätöksensä laitteen tai tuotteen
aiotun käytön oikeutuksesta. 3.
Yritykselle ilmoitetaan jäsenvaltioiden
toimivaltaisten viranomaisten päätöksistä kuuden kuukauden sisällä. 22 artikla Toimintojen kieltäminen Jäsenvaltioiden on
kiellettävä radioaktiivisten aineiden tarkoituksellinen lisääminen
elintarvikkeisiin, leluihin, henkilökohtaisiin koristeisiin ja
kosmetiikkatuotteisiin tuotannon yhteydessä, ja niiden on kiellettävä kyseisten
tuotteiden tuonti tai vienti. Katsotaan, että sellaiset materiaalin aktivointia
sisältävät toiminnot, jotka aiheuttavat materiaaleihin liittyvien tuotteiden
aktiivisuuden lisääntymisen, eivät ole oikeutettuja, sanotun vaikuttamatta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/2/EY[21]
soveltamiseen. 23 artikla Toiminnot, joihin liittyy ihmisten
tarkoituksellista altistamista muita kuin lääketieteellisiä tarkoituksia varten 1.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä
IV tarkoitetut muuhun kuvantamiseen kuin lääketieteelliseen kuvantamiseen
liittyvät toiminnot identifioidaan asianmukaisin keinoin. 2.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisten
toimintojen oikeutukseen, joihin liittyy altistusta
muussa kuvantamisessa kuin lääketieteellisessä kuvantamisessa, kiinnitetään
erityistä huomiota. Erityisesti (a)
kaikki liitteessä IV mainitut toimintatyypit,
joihin liittyy muuta kuvantamista kuin lääketieteellistä kuvantamista, on
perusteltava etukäteen ennen kuin ne hyväksytään yleisesti; (b)
kukin yleisesti hyväksytyn toimintotyypin
yksittäinen sovellus on perusteltava etukäteen; (c)
kaikki liitteessä IV olevassa A jaksossa mainitut
muussa kuvantamisessa kuin lääketieteellisessä kuvantamisessa toteutetut
altistusmenettelyt, jotka lääketieteellinen henkilökunta suorittaa
lääketieteellisillä radiologisilla laitteilla, on perusteltava etukäteen ottaen
huomioon menettelyn erityistavoitteet ja kyseisen henkilön ominaispiirteet; (d)
toimivaltaisen viranomaisen on säännöllisesti
tarkistettava a ja b alakohdassa mainittujen muuhun kuvantamiseen kuin
lääketieteellisen kuvantamiseen liittyvää altistusta koskevien toimintojen
yleinen ja erityinen oikeutus. 3.
Todettuaan tietyn muuhun kuvantamiseen kuin
lääketieteellisen kuvantamiseen liittyvää altistusta koskevan toiminnon
oikeutuksen jäsenvaltion on varmistettava, että (a)
kukin toiminto on luvanvarainen; (b)
toimivaltainen viranomainen on tarvittaessa yhdessä
muiden asianomaisten viranomaisten ja ammatillisten elinten kanssa vahvistanut
kyseiseen toimintoon, mukaan lukien yksittäiseen toteutukseen liittyvät
vaatimukset; (c)
kullekin toiminnolle vahvistetaan annosrajoitukset.
Niiden on oltava selvästi pienemmät kuin väestölle määritellyt annosrajat,
mukaan lukien aina kuin se on käytännössä mahdollista sellaisille liitteessä IV
olevan A jakson mukaisille menettelyille, joita lääkintähenkilökunta suorittaa
lääkinnällisillä laitteilla; liitteessä IV olevan B jakson mukaisille muille
toiminnoille annosrajoituksen on täytettävä 6 artiklan 2 kohdan vaatimukset; (d)
menettelyissä, joita lääketieteellinen henkilökunta
suorittaa lääketieteellisillä radiologisilla laitteilla, noudatetaan VII
luvussa säädettyjä asiaan liittyviä, mukaan lukien laitteita, optimointia,
vastuita ja raskaudenaikaista erityissuojelua koskevia vaatimuksia; (e)
altistettavalta henkilöltä pyydetään tietoista
suostumusta, ottaen huomioon tapaukset, joissa lainvalvontaviranomaiset voivat
kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimia ilman suostumusta; (f)
kun altistus tapahtuu tavanomaisessa
turvatarkastuksessa, henkilöille tarjotaan vaihtoehtona tekniikkaa, johon ei
liity altistusta ionisoivalle säteilylle. 24 artikla Luonnon radioaktiivista materiaalia
sisältävien toimintojen yksilöinti Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaiset
toiminnot, joihin liittyy luonnon radioaktiivista ainetta, joka aiheuttaa
työntekijöiden tai väestön altistumista, jota ei voida jättää huomiotta
säteilysuojelun kannalta, yksilöidään. Yksilöinti on suoritettava selvityksin
tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla ottaen huomioon liitteessä V mainitut
teollisuudenalat. 25 artikla Ilmoitusvelvollisuus 1.
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että kaikki
toiminnot, mukaan lukien 24 artiklan mukaisesti yksilöidyt toiminnot,
ilmoitetaan, lukuun ottamatta oikeutettuja toimintoja, joihin liittyy (a)
radioaktiivisia aineita sisältäviä materiaaleja,
kun aktiivisuusmäärät yhteensä eivät ylitä liitteessä VI asetettuja toimintojen
valvonnasta vapauttamiseen oikeuttavia arvoja tai korkeampia, liitteessä VI
säädettyjä yleisiä valvonnasta vapauttamiseen tai vaatimusten noudattamisesta
vapauttamiseen oikeuttavia arvoja, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat
tietyissä sovelluksissa sallineet; tai (b)
radioaktiivisia aineita sisältäviä materiaaleja,
edellyttäen, että aktiivisuuspitoisuudet massayksikköä kohti eivät ylitä liitteessä
VI olevassa taulukossa A annettuja valvonnasta vapauttamiseen oikeuttavia
arvoja tai korkeampia, liitteessä VI säädettyjä yleisiä valvonnasta
vapauttamiseen tai vaatimusten noudattamisesta vapauttamiseen oikeuttavia
arvoja, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat tietyissä sovelluksissa
sallineet; tai (c)
kuvanäyttöihin tarkoitettuja katodisädeputkia tai
muita enintään 30 kilovoltin jännite-erolla toimivia sähkölaitteita tai muita
laite- tai tuotetyyppejä, jotka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat
hyväksyneet, edellyttäen, että i) laite ei tavallisissa toimintaolosuhteissa
aiheuta missään kohdassa, joka on 0,1 metrin etäisyydellä laitteen
luoksepäästävistä pinnoista, suurempaa annosnopeutta kuin 1 µSv×h-1; ja ii) jos laite sisältää radioaktiivisia aineita,
kyseiset aineet on suljettu kapseliin tai kiinnitetty kiinteään pitimeen; ja iii) toimivaltaiset viranomaiset ovat määränneet
loppusijoitusta koskevat ehdot. 2.
Jäsenvaltiot voivat vapauttaa muun tyyppisiä
toimintoja ilmoitusvelvollisuudesta, jos ne ovat liitteessä VI olevassa 3
kohdassa säädettyjen yleisten valvonnasta vapauttamista koskevien perusteiden
mukaisia, tai jos suojelun optimointia arvioitaessa on todettu, että
valvonnasta vapauttaminen on paras vaihtoehto. 3.
Edellä olevan 24 artiklan nojalla yksilöidyt
luonnon radioaktiivista materiaalia käyttävät toiminnot, joissa muodostuu tai
jotka prosessoivat jäämiä, joita tiedetään kierrätettävän rakennusmateriaaleihin,
on ilmoitettava, jos rakennusmateriaalien liitteessä VII määritelty aktiivisuuspitoisuusindeksi
on todennäköisesti suurempi kuin yksi. Yrityksen on tällöin myös ilmoitettava
jäämän käyttäjälle sen aktiivisuuspitoisuudesta. 4.
Sellaisissa jäsenvaltioiden määrittelemissä
tilanteissa, joissa katsotaan, että luonnon radionuklideja voi 24 artiklan
mukaisesti yksilöidyssä toiminnossa joutua veteen, mikä saattaa vaikuttaa
juomaveden laatuun, tai johonkin muuhun altistusreittiin ja tämä aiheuttaa
siten huolta säteilysuojelun kannalta, voi toimivaltainen viranomainen vaatia,
että toiminto on ilmoitettava tämän artiklan 1 kohdan b alakohdasta huolimatta. 5.
Jäsenvaltioiden on määrättävä, mitä tietoja
yrityksen on ilmoituksenalaisista toiminnoista toimitettava, jotta
toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä sopivasta viranomaisvalvonnan
tavasta. 6.
Edellä olevan 1 kohdan c alakohdan mukaista
valvonnasta vapauttamista varten jäsenvaltioiden on vaihdettava keskenään
tietoja myönnetyistä tyyppihyväksynnöistä ja niiden perustana olevasta
asiakirja-aineistosta ja arvioinnista. Tehdessään päätöksiään toimintojen
valvonnasta vapauttamisesta toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon
nämä tiedot samoin kuin sovellettavat eurooppalaiset ja kansainväliset normit. 26 artikla Viranomaisvalvonta 1.
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että viranomaiset
valvovat kaikkia ilmoituksenalaisia toimintoja siten, että valvonta on
tiukkuudeltaan suhteessa toiminnosta aiheutuvien altistusten suuruuteen ja
todennäköisyyteen, ja myös suhteessa siihen vaikutukseen, joka
viranomaisvalvonnalla voi olla tällaisten altistusten vähentämisessä tai
laitosten turvallisuuden parantamisessa. 2.
Ilmoitetut toiminnot voidaan vapauttaa luvan
hakemisesta. 3.
Kun on kyse vähäisistä materiaalimääristä, siten
kuin jäsenvaltiot ovat sen määritelleet, voidaan valvonnasta vapauttamista
varten käyttää liitteessä VI olevan B taulukon 2 sarakkeessa annettuja
aktiivisuuspitoisuusarvoja. 4.
Ilmoitetuille toiminnoille, joita ei ole vapautettu
viranomaisvalvonnasta, on haettava joko rekisteröintiin perustuvaa lupaa tai
toimilupaa. 27 artikla Lupien myöntäminen 1.
Tapauksissa, joissa vähäinen altistusriski ei
edellytä yksittäisten tapausten tutkimista ja toiminto on kansallisen
lainsäädännön säännösten mukainen, toimivaltaiset viranomaiset voivat rajoittaa
valvontansa toiminnon rekisteröintiin ja sopivan taajaan tehtyihin
tarkastuksiin. 2.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toimilupa
vaaditaan seuraaville toiminnoille: (a)
ydinpolttoainekiertoon kuuluvien laitosten käyttö
ja käytöstä poisto sekä uraanikaivostoiminnan harjoittaminen ja näiden
kaivosten sulkeminen; (b)
radioaktiivisten aineiden tarkoituksellinen
lisääminen kulutustuotteisiin tai muihin tuotteisiin, lääkinnälliset tuotteet
mukaan luettuina, sekä tällaisten tuotteiden tuonti ja vienti; (c)
korkea-aktiivisen umpilähteen valmistaminen, käyttö
tai haltuunotto; (d)
radioaktiivisen jätteen prosessointiin,
varastointiin tai loppusijoitukseen käytettyjen laitosten käyttö,
käytöstäpoisto tai sulkeminen; (e)
toiminnot, joissa työntekijät voivat saada vuodessa
yli 6 mSv:n efektiivisen annoksen normaalitoiminnassa ja tavanomaisissa työolosuhteissa; (f)
toiminnot, joissa ympäristöön vapautuu merkittäviä
määriä radioaktiivisia kaasuja tai nesteitä. 3.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että joko
rekisteröinti tai toimilupa vaaditaan seuraaville toiminnoille: (a)
radioaktiivisten aineiden tarkoituksellinen
antaminen ihmisille ja, mikäli on tarpeen ihmisten suojaamiseksi säteilyltä,
eläimille taudinmääritys-, hoito- ja tutkimustarkoituksissa; (b)
säteilyä tuottavien laitteiden tai radioaktiivisten
lähteiden käyttö teollisuusradiografiassa, tuotteiden prosessoinnissa tai
tutkimuksessa sekä kiihdyttimien käyttö, elektronimikroskooppeja lukuun
ottamatta; (c)
säteilyä tuottavien laitteiden tai radioaktiivisten
lähteiden käyttö lääketieteellisessä altistuksessa; (d)
ionisoivaa säteilyä lähettävien, yli 30 kV:n
jännite-erolla toimivien sähkölaitteiden valmistus ja käyttö sekä tällaisten
laitteiden tuonti ja vienti; (e)
toiminnot, joissa työntekijät voivat saada vuodessa
yli 1 mSv:n efektiivisen annoksen normaalitoiminnassa ja tavanomaisissa
työolosuhteissa; (f)
jäsenvaltioiden 24 artiklan mukaisesti yksilöimät
teollisuudenalat, joissa esiintyy luonnon radioaktiivista materiaalia ja joissa
väestölle voi aiheutua vähintään 0,3 mSv:n efektiivinen vuosiannos. 4.
Jäsenvaltiot voivat edellyttää rekisteröintiä tai
toimilupaa muille kuin 2 ja 3 kohdassa mainituille toiminnoille. 28 artikla Lupamenettely 1.
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että luvan antamista
varten toimitetaan tietoja, jotka ovat suhteessa toiminnan luonteeseen ja
siihen liittyviin riskeihin. 2.
Toimilupaa haettaessa on edellytettävä ainakin
seuraavia asioita koskevat tiedot: (a)
suojelu- ja turvallisuusjärjestelyjen vastuut ja
organisaatio; (b)
henkilöstön pätevyys, tiedotus ja koulutus mukaan
luettuina; (c)
laitoksen ja säteilylähteiden suunnitellut
ominaisuudet; (d)
työntekijöiden ja väestön odotettu altistus
tavanomaisessa käytössä; (e)
toimintojen ja laitoksen turvallisuusarviointi,
jotta voidaan i) selvittää, miten mahdollinen altistus, myös
lääketieteellinen vahingossa tapahtunut ja tahaton altistus voisi tapahtua; ii) arvioida käytännön mahdollisuuksien mukaan
mahdollisten altistusten todennäköisyydet ja suuruus; iii) arvioida suojelu- ja turvallisuusmääräysten
laatu ja kattavuus, mukaan luettuina niin tekniset ominaisuudet kuin
hallintomenettelyt; iv) määritellä toiminnan operatiiviset rajat ja
ehdot; (f)
menettelyt säteilyvaaratilanteissa ja
viestintäyhteydet; (g)
ylläpito, testaus, tarkastus ja huolto, jotta
voidaan varmistaa, että säteilylähde ja laitos edelleen täyttävät
suunnitteluun, toimintarajoihin ja toimintaoloihin liittyvät vaatimukset koko
käyttöiän ajan; (h)
radioaktiivisen jätteen huolto ja järjestelyt
tällaisen jätteen loppusijoitusta varten asiaa koskevien viranomaisvaatimusten
mukaisesti; (i)
käytöstä poistettujen umpilähteiden huolto; (j)
laadunvarmistus. 3.
Toimiluvassa on oltava erityisehdot sen varmistamiseksi,
että toimilupaa koskevien vaatimusten noudattamista voidaan valvoa kaikilta
osin tai voidaan määrätä sopivia rajoituksia operatiivisille rajoille tai
käyttöolosuhteille. Ehdoissa on edellytettävä myös optimointiperiaatteen
tarkkaa noudattamista ja sen dokumentointia. 4.
Toimiluvassa on tapauksen mukaan mainittava
päästölupa, joka myönnetään VIII luvussa (radioaktiivisten kaasujen tai
nesteiden päästölupa) säädettyjen vaatimusten mukaisesti. 5.
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yritys
ilmoittaa nopeasti kaikista sellaisista merkittävistä tapahtumista, joiden
johdosta henkilö altistuu tai voi altistua tavalla, joka ylittää
toimilupavaatimuksissa mainitut operatiiviset rajat tai käyttöehdot. Tämä
koskee työntekijöiden tai väestön altistusta tai viranomaisten määrittelemää
lääketieteellistä altistusta. 29 artikla Viranomaisvalvonnasta vapauttaminen 1.
Luvanvaraisista toiminnoista syntyvien
radioaktiivisten materiaalien loppusijoitukselle, kierrätykselle tai
uudelleenkäytölle on haettava lupa. 2.
Loppusijoitettavat, kierrätettävät tai
uudelleenkäytettävät materiaalit voidaan vapauttaa tämän direktiivin
vaatimuksista, mikäli aktiivisuuspitoisuudet massayksikköä kohti (a)
eivät ylitä liitteessä VI olevan A taulukon 1
osassa säädettyjä arvoja; tai (b)
noudattavat tietyille materiaaleille tai
tietyntyyppisistä toiminnoista syntyville materiaaleille asetettuja erityisiä
vapauttamistasoja koskevia ja niihin liittyviä vaatimuksia; kansallisen
toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava nämä erityiset vaatimuksista
vapauttamista koskevat tasot a alakohdassa tarkoitettujen yleisten
vaatimuksista vapauttamista koskevien tasojen lisäksi ottaen huomioon
liitteessä VI olevassa 3 kohdassa säädetyt yleiset valvonnasta vapauttamista
koskevat perusteet ja yhteisön tarjoaman teknisen ohjeistuksen. 3.
Luonnon radionuklideja sisältävien materiaalien
vaatimuksista vapauttamista varten aktiivisuuspitoisuudet massayksikköä kohti
annetaan liitteessä VI olevan A taulukon 2 osassa. Kuitenkin sovelletaan
seuraavia vaatimuksia: (a)
edellä 27 artiklan 3 kohdan f alakohdassa
tarkoitetuissa toimilupaa edellyttävissä toiminnoissa on noudatettava luonnon
radionuklidien vaatimuksista vapauttamista varten määrättyjä annoskriteerejä; (b)
muissa toimilupaa edellyttävissä, erityisesti
ydinpolttoainekiertoon kuuluvissa toiminnoissa vaatimuksista vapauttamista
koskevien tasojen on noudatettava keinotekoisia radionuklideja sisältävien
materiaalien vaatimuksista vapauttamista varten määrättyjä annoskriteerejä; (c)
edellä 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa
luvallisissa ilmoituksenalaisissa toiminnoissa on noudatettava
rakennusmateriaalien markkinoille saattamista koskevia vastaavia vaatimuksia. 4.
Radioaktiivisten jäämien tarkoituksellista
laimentamista ei saa sallia, lukuun ottamatta osana normaalitoimintaa
tapahtuvaa materiaalien sekoittamista, kun radioaktiivisuus ei ole ongelma.
Toimivaltainen viranomainen voi erityistilanteissa sallia luonnon
radioaktiivista materiaalia sisältävien radioaktiivisten jäämien sekoittamisen
muiden materiaalien kanssa edistääkseen näiden materiaalien uudelleenkäyttöä ja
kierrätystä ja vähentääkseen väestön altistumista. VI LUKU TYÖNTEKIJÖIDEN, HARJOITTELIJOIDEN JA
OPISKELIJOIDEN SUOJAAMINEN 30 artikla Vastuut 1.
Tässä luvussa ja 9–12 artiklassa säädettyjä
työperäistä altistusta koskevia vaatimuksia sovelletaan työntekijöiden
suojeluun kaikissa altistustilanteissa, joissa heidän altistuksestaan työssä
tai työn seurauksena on vastuussa yritys tai toinen oikeushenkilö, joihin
kuuluvat muun muassa (a)
ulkopuolisten työntekijöiden työnantaja; (b)
pelastustyöhön osallistuvien työntekijöiden
suojelusta vastaava organisaatio; (c)
saastuneen maan tai saastuneiden rakennusten ja
muiden rakennelmien ennallistamisesta vastaava organisaatio; (d)
työnantaja, joka on oikeudellisesti vastuussa
työntekijöiden altistuksesta radonille työssä 53 artiklan 4 kohdassa
tarkoitetussa tilanteessa. 2.
Yrityksen vastuu työperäisestä altistuksesta
ulottuu harjoittelijoihin ja opiskelijoihin, jotka opinnoissaan joutuvat
työskentelemään säteilylähteiden kanssa, ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin
tai hyväntekeväisyysjärjestöjen vapaaehtoistyöntekijöihin. 3.
Yritys on vastuussa altistuviin työntekijöihin
kohdistettavien säteilysuojelutoimenpiteiden arvioimisesta ja toteuttamisesta. 31 artikla Työntekijöiden operatiivinen suojelu Altistuvien työntekijöiden operatiivisen suojelun
on perustuttava (a)
etukäteisarviointiin, jossa selvitetään altistuviin
työntekijöihin kohdistuvan radiologisen riskin luonne ja suuruus; (b)
säteilysuojelun optimointiin kaikissa työoloissa; (c)
työntekijöiden luokitteluun eri luokkiin; (d)
eri alueita ja eri työolosuhteita koskeviin
valvontatoimenpiteisiin ja seurantaan, tarvittaessa henkilökohtainen
annostarkkailu mukaan lukien; (e)
lääketieteelliseen tarkkailuun. 32 artikla Säteilysuojeluasiantuntijan kuuleminen Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritys
kuulee säteilysuojeluasiantuntijaa suojalaitteiden ja mittalaitteiden
tutkimisesta ja testaamisesta, erityisesti seuraavia asioita varten: (a)
laitoksia koskevien suunnitelmien kriittinen
ennakkotarkastelu säteilysuojelun kannalta; (b)
uusien tai muutettujen säteilylähteiden
hyväksyminen käyttöön säteilysuojelun kannalta; (c)
suojalaitteiden ja -tekniikoiden toimivuuden
säännöllinen tarkastaminen; (d)
mittauslaitteiden säännöllinen kalibrointi sekä
niiden toiminnan ja asianmukaisen käytön tarkistaminen. 33 artikla Järjestelyt työpaikoilla 1.
Säteilysuojelua varten on toteutettava järjestelyjä
kaikilla työpaikoilla, joissa voi saada vuodessa yli 1 mSv:n efektiivisen
annoksen altistumisesta ionisoivalle säteilylle tai vuodessa 15 mSv:n
ekvivalenttiannoksen silmän mykiölle tai vuodessa 50 mSv:n ekvivalenttiannoksen
iholle ja raajoille. Järjestelyissä on otettava huomioon laitoksen ja
säteilylähteiden luonne sekä riskien suuruus ja luonne. 2.
Käytännöissä, joihin liittyy luonnon
radioaktiivista materiaalia ja joissa työntekijöille voi aiheutua yli 6 mSv:n
efektiivinen vuosiannos, sovelletaan tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia. Jos
työntekijöiden efektiivinen annos on enintään 6 mSv vuodessa, on
toimivaltaisten viranomaisten vaadittava yrityksiä ainakin seuraamaan
altistuksia ja ottamaan huomioon mahdollisuudet suojelun parantamiseksi tai
annosten mahdollinen suurentuminen ajan mittaan seurauksena prosessin tai
työjärjestelyjen muutoksista. 3.
Lentoyhtiöissä, jossa miehistön avaruussäteilystä
saama efektiivinen annos saattaa ylittää 6 mSv vuodessa, sovelletaan tässä
luvussa säädettyjä vaatimuksia. Jos miehistön efektiivinen annos on enintään 6
mSv vuodessa ja todennäköisesti yli 1 mSv vuodessa, on toimivaltaisten
viranomaisten vaadittava yrityksiä ainakin seuraamaan altistuksia ja ottamaan
huomioon annosten mahdollinen muuttuminen ajan mittaan tai seurauksena
työjärjestelyjen muutoksista. Yritysten on toteutettava asianmukaiset
toimenpiteet, erityisesti (a)
miehistön säteilyaltistuksen arvioimiseksi; (b)
arvioidun altistuksen huomioon ottamiseksi
työlistoja laadittaessa huomattavan altistuksen kohteeksi joutuvan henkilöstön
annosten pienentämiseksi; (c)
tiedottaakseen asianomaisille työntekijöille heidän
työhönsä liittyvistä terveysvaaroista ja heidän henkilökohtaisesta
annoksestaan. 34 artikla Työpaikkojen luokittelu 1.
Työpaikat on luokiteltava tarvittaessa eri
alueisiin vuosiannosennusteiden sekä mahdollisen altistuksen todennäköisyyden
ja suuruuden mukaan. 2.
On tehtävä ero valvonta-alueiden ja
tarkkailualueiden välillä. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava ohjeet
valvonta- ja tarkkailualueiden luokittelemiseksi erityisolosuhteiden mukaan. 3.
Yrityksen on seurattava työolosuhteita valvonta- ja
tarkkailualueilla. 35 artikla Valvonta-alueita koskevat vaatimukset 1.
Valvonta-alueelle asetetaan seuraavat vähimmäisvaatimukset: (a)
valvonta-alue on rajattava ja sinne pääsy on
rajoitettava henkilöihin, jotka ovat saaneet asianmukaiset ohjeet, ja sitä on
valvottava yrityksen antamien kirjallisten ohjeiden mukaisesti. Kaikissa
paikoissa, joissa vallitsee merkittävä riski radioaktiivisen saasteen
leviämisestä, on tehtävä erityisjärjestelyjä, mukaan lukien henkilöiden ja
tavaroiden saapumista ja poistumista varten sekä saastumisen seuraamista varten
valvonta-alueen sisällä ja sen viereisellä alueella; (b)
työympäristön säteilytarkkailu on järjestettävä 37
artiklan säännösten mukaisesti valvonta-alueilla esiintyvien säteilyvaarojen luonne
ja laajuus huomioon ottaen; (c)
alueella on oltava esillä merkinnät, joista käy
ilmi alueen tyyppi ja lähteiden luonne sekä niihin sisältyvät vaarat; (d)
työskentelylle on vahvistettava säteilylähteisiin
ja suoritettaviin toimiin liittyvän vaaran mukaiset ohjeet. 2.
Yritys on vastuussa näiden vaatimusten
täyttämisestä sen jälkeen, kun se on kuullut säteilysuojeluasiantuntijaa. 36 artikla Tarkkailualueita koskevat vaatimukset 1.
Tarkkailualueelle asetetaan seuraavat vaatimukset: (a)
Työympäristön säteilytarkkailu on järjestettävä 37
artiklan mukaisesti tarkkailualueella esiintyvien säteilyvaarojen luonne ja
laajuus huomioon ottaen; (b)
alueella on oltava esillä merkinnät, joista käy
ilmi alueen tyyppi ja lähteiden luonne sekä niihin sisältyvät vaarat; (c)
työskentelylle on vahvistettava säteilylähteisiin
ja suoritettaviin toimiin liittyvän vaaran mukaiset ohjeet. 2.
Yritys on vastuussa näiden velvollisuuksien
täyttämisestä sen jälkeen, kun se on kuullut säteilysuojeluasiantuntijaa. 37 artikla Työympäristön säteilytarkkailu 1.
Edellä 35 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 36
artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa työpaikalla tehtävässä
säteilytarkkailussa on tarvittaessa mitattava (a)
ulkoiset annosnopeudet, jolloin myös ilmoitetaan
säteilyn laji ja laatu; (b)
kontaminoivien radionuklidien aktiivisuuspitoisuus
ilmassa ja tiheys pinnoilla, jolloin myös ilmoitetaan kyseisten aineiden laatu
sekä fysikaalinen ja kemiallinen olomuoto; (c)
työpaikan radonpitoisuudet. 2.
Näiden mittausten tulokset on kirjattava, ja niitä
on tarvittaessa käytettävä henkilökohtaisen altistumisen arviointiin 39
artiklan mukaisesti. 38 artikla Säteilylle altistuvien työntekijöiden
luokittelu 1.
Seurantaa ja tarkkailua varten on erotettava kaksi
säteilylle altistuvien työntekijöiden luokkaa: (a)
säteilyluokka A: säteilylle altistuvat työntekijät,
joiden saama efektiivinen annos voi olla suurempi kuin 6 mSv vuodessa tai
ekvivalenttiannos suurempi kuin 15 mSv vuodessa silmän mykiölle tai suurempi
kuin 150 mSv iholle ja raajoille; (b)
säteilyluokka B: säteilylle altistuvat työntekijät,
joita ei ole luokiteltu säteilyluokkaan A kuuluviksi työntekijöiksi. 2.
Edellä 1 kohdassa tarkoitettu erottelu kahteen
altistuvien työntekijöiden luokkaan on tehtävä ennen ottamista altistusta
aiheuttavaan työhön, ja sitä on tarkistettava säännöllisesti työolojen ja
lääketieteellisen tarkkailun perusteella. 3.
Edellä 1 kohdassa tarkoitettua erottelua kahteen
altistuvien työntekijöiden luokkaan ei sovelleta 37 sekä 39–43 artiklassa
vahvistettuihin pelastustöihin osallistuvien työntekijöiden
seurantavaatimuksiin, kun työntekijät eivät ole varsinaisessa
säteilyvaaratilanteessa. 39 artikla Henkilökohtainen annosseuranta 1.
Säteilyluokkaan A kuuluvien työntekijöiden annoksia
on seurattava järjestelmällisesti annosmittauspalvelun suorittamilla
henkilökohtaisilla mittauksilla. Jos säteilyluokkaan A kuuluvat työntekijät
voivat saada merkittävää sisäistä altistusta tai merkittävää silmän mykiön tai
raajojen altistusta, on otettava käyttöön asianmukainen seurantajärjestelmä.
Toimivaltaisen viranomaisen on kiinnitettävä erityishuomiota tällaisten
työntekijöiden tunnistamiseen. 2.
Säteilyluokkaan B kuuluvien työntekijöiden
tarkkailun on ainakin oltava riittävää sen osoittamiseksi, että kyseiset
työntekijät on luokiteltu oikein säteilyluokkaan B. Jäsenvaltiot voivat
edellyttää säteilyluokkaan B kuuluville työntekijöille henkilökohtaista
annostarkkailua ja tarvittaessa annosmittauspalvelun määrittämiä
henkilökohtaisia mittauksia. 3.
Jos henkilökohtaisia mittauksia ei voida suorittaa
tai ne ovat riittämättömiä, henkilökohtaisen annostarkkailun on perustuttava
arvioon, johon on päädytty joko muiden säteilylle altistuvien työntekijöiden
henkilökohtaisten mittausten tai 37 artiklassa säädetyn työpaikan
säteilyaltistuksen tarkkailun tulosten perusteella. 40 artikla Seuranta vahinkoaltistustapauksissa Vahinkoaltistustapauksessa on yrityksen yhdessä
annosmittauspalvelun kanssa arvioitava aiheutuneet annokset ja niiden
jakautuminen elimistössä. 41 artikla Tuloksien kirjaaminen ja niistä
raportoiminen 1.
Jokaisesta säteilylle altistuvasta työntekijästä,
jonka annosta seurataan henkilökohtaisesti, on luotava tiedosto, joka sisältää
henkilökohtaisen annostarkkailun tulokset. 2.
Edellä olevan 1 kohdan tarkoituksia varten on
altistuvista työntekijöistä säilytettävä seuraavat tiedot: (a)
henkilökohtainen altistuksia koskeva tiedosto, joka
sisältää, tapauksesta riippuen, mitatut tai arvioidut tiedot henkilökohtaisista
annoksista 39, 40, 51 ja 52 artiklan mukaisesti; (b)
edellä 40 ja jäljempänä 52 artiklassa
tarkoitetuissa altistustapauksissa olosuhteita ja suoritettuja toimenpiteitä
koskevat selvitykset; (c)
henkilökohtaisten annosten määrittämiseksi käytetyt
työpaikan säteilyaltistuksen seurannan tulokset tarvittaessa. 3.
Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on
säilytettävä niin kauan kuin altistuvat työntekijät ovat työssä, johon liittyy
altistusta ionisoivalle säteilylle, ja sen jälkeen siihen asti, kunnes henkilö
on tai olisi täyttänyt 75 vuotta, mutta joka tapauksessa vähintään 30 vuotta
altistusta aiheuttavan työn päättymisestä. 4.
Edellä 40 ja jäljempänä 51 ja 52 artiklassa
tarkoitettu altistus on kirjattava erikseen 1 kohdassa tarkoitettuun
tiedostoon. 5.
Kun seurantatuloksia käytetään suunniteltujen
altistustilanteiden hallinnointiin, on tehtävä tarvittavat järjestelyt, jottei
tiedostoihin sisällytetä vallitsevasta altistustilanteesta aiheutuneita
altistuksia, joihin kuuluvat ulkoinen taustasäteily tai radonin erittyminen
maaperästä teollisuudenaloilla, joissa käsitellään luonnon radioaktiivista
materiaalia. 42 artikla Tulosten saatavuus 1.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että 39, 40 ja 52
artiklassa säädetyt henkilökohtaisen seurannan tulokset (a)
annetaan toimivaltaisten viranomaisten ja yrityksen
sekä ulkopuolisten työntekijöiden työnantajan käyttöön; (b)
annetaan asianomaisen työntekijän käyttöön 43
artiklan 1 kohdan mukaisesti; (c)
toimitetaan työterveyspalveluille, jotta ne voivat
tulkita tulosten merkitystä ihmisten terveydelle, kuten 44 artiklassa
säädetään; (d)
toimitetaan tietojärjestelmään, jonka jäsenvaltio
on perustanut 2 kohdan mukaisesti henkilökohtaista säteilyseurantaa varten. 2.
Jäsenvaltioiden on määrättävä järjestelyistä, joita
on noudatettava henkilökohtaisen annosseurannan tuloksia toimitettaessa. 3.
Henkilökohtaisen säteilyseurannan
tietojärjestelmässä on ilmoitettava ainakin liitteessä VIII olevassa A jaksossa
mainitut tiedot. 4.
Kun altistus on tapahtunut vahingossa tai
hätätilanteessa, henkilökohtaisen seurannan tulokset on ilmoitettava
välittömästi. 43 artikla Työntekijöiden oikeus saada tietoa
tuloksista 1.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että työntekijät
saavat pyynnöstä käyttöönsä henkilökohtaisen annosseurantansa tulokset, myös
mittaustulokset, joita on voitu käyttää tulosten laskemiseksi, tai työpaikalla
suoritettuihin mittauksiin perustuvat annosmääritykset. 2.
Jäsenvaltioiden on edistettävä unionissa
työntekijän aiempia annoksia koskevien tietojen vaihtoa toimivaltaisten
viranomaisten, työterveyspalvelujen, säteilysuojeluasiantuntijoiden tai
annosmittauspalvelujen välillä 44 artiklassa tarkoitettua, ennen työsuhteen
alkua tai työntekijän luokittelemisksi säteilyluokkaan A kuuluvaksi
työntekijäksi tehtävää lääkärintarkastusta varten sekä työntekijöiden myöhemmän
altistuksen valvontaa varten. 44 artikla Säteilylle altistuvien työntekijöiden
terveystarkkailu 1.
Säteilylle altistuvien työntekijöiden
terveystarkkailun on perustuttava työterveyslääketieteen yleisiin
periaatteisiin. 2.
Säteilyluokkaan A kuuluvien työntekijöiden
terveystarkkailusta vastaa työterveyspalvelu. Terveystarkkailun on mahdollistettava
tarkkailtavien työntekijöiden terveydentilan määrittäminen sen arvioimiseksi,
soveltuvatko he heille osoitettuihin tehtäviin. Työterveyspalvelujen on tämän
vuoksi saatava kaikki tarvitsemansa asiaa koskevat tiedot, mukaan luettuna työtilojen
ympäristöolosuhteita koskevat tiedot. 3.
Terveystarkkailuun on sisällyttävä: (a)
lääkärintarkastus ennen työsuhteen alkua tai
työntekijän luokitusta säteilyluokkaan A kuuluvaksi työntekijäksi sen
arvioimiseksi, soveltuuko työntekijä hänelle suunniteltuun työpaikkaan
säteilyluokkaan A luokiteltuna työntekijänä; (b)
säännöllinen terveyden seuranta. Jokaiselle säteilyluokkaan A kuuluvalle
työntekijälle on tehtävä terveystarkastus vähintään kerran vuodessa sen
arvioimiseksi, soveltuuko työntekijä edelleen työtehtäviinsä.
Terveystarkastuksen luonne riippuu työn laadusta ja kunkin työntekijän
terveydentilasta, ja se voidaan tehdä niin usein kuin työterveyspalvelu katsoo
tarpeelliseksi. 4.
Työterveyspalvelu voi ilmoittaa terveystarkkailun
jatkamisen tarpeesta vielä työn päätyttyä niin kauan kuin se katsotaan
tarpeelliseksi asianomaisen henkilön terveyden suojelemiseksi. 45 artikla Terveydentilaan perustuva työntekijän
luokittelu Seuraavaa terveydentilaan perustuvaa
luokittelua käytetään säteilyluokkaan A kuuluvien työntekijöiden työhön
soveltuvuuden määrittämiseksi: (a)
soveltuu; (b)
soveltuu tietyin edellytyksin; (c)
ei sovellu. 46 artikla Kielto ottaa työsuhteeseen tai luokitella
työhön soveltumattomia työntekijöitä Työntekijää ei saa ottaa työsuhteeseen eikä
luokitella säteilyluokkaan A kuuluvaksi työntekijäksi tiettyä työtehtävää
varten minkään pituiseksi ajanjaksoksi, jos hän ei terveydentilaa koskevan lausunnon
perusteella sovellu kyseiseen tehtävään. 47 artikla Terveystiedostot 1.
Kullekin säteilyluokkaan A kuuluvalle työntekijälle
on luotava terveystiedosto, joka on pidettävä ajan tasalla niin kauan kuin
työntekijä kuuluu kyseiseen luokkaan. Tämän jälkeen tiedosto säilytetään siihen
asti, kunnes henkilö täyttää tai olisi täyttänyt 75 vuotta, ja vähintään 30
vuoden ajan ionisoivalle säteilylle altistusta aiheuttavan työn päättymisestä. 2.
Terveystiedostossa on oltava tiedot työn
luonteesta, ennen työsuhteen alkua tai ennen luokitusta säteilyluokkaan A
kuuluvaksi työntekijäksi suoritetun lääkärintarkastuksen ja säännöllisen
terveystarkkailun tuloksista sekä 41 artiklassa vaaditusta annostiedostosta. 48 artikla Erityinen terveystarkkailu 1.
Edellä 44 artiklassa säädetyn säteilylle
altistuvien työntekijöiden terveystarkkailun lisäksi on varauduttava
toteuttamaan altistuneen henkilön terveyden suojeluun liittyviä
työterveyslaitoksen tarpeellisiksi katsomia lisätoimia, kuten jatkotutkimuksia,
dekontaminaatiotoimenpiteitä tai kiireellisiä hoitotoimenpiteitä. 2.
Terveyttä on tarkkailtava erityisesti jokaisessa
tapauksessa, jossa on ylittynyt efektiivinen vuosiannos 50 mSv tai mikä tahansa
muu 10 artiklan 2 kohdassa säädetty annosraja. 3.
Työterveyspalvelun on hyväksyttävä myöhemmät
säteilyaltistukset. 49 artikla Muutoksenhaku Jäsenvaltioiden on vahvistettava muutoksenhakumenettely
45, 46 ja 48 artiklan mukaisesti annettuja lausuntoja ja tehtyjä päätöksiä varten. 50 artikla Ulkopuolisten työntekijöiden suojaaminen 1.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että
henkilökohtaisen säteilyseurannan järjestelmällä varmistetaan ulkopuolisille
työntekijöille samantasoinen suoja kuin yrityksen omille pysyville
työntekijöille. 2.
Yritys vastaa joko välittömästi tai ulkopuolisten
työntekijöiden työnantajan kanssa solmimansa sopimuksen perusteella
ulkopuolisten työntekijöiden säteilysuojelun käytännön toimenpiteistä. 3.
Yrityksen on erityisesti (a)
tarkistettava, että ulkopuolisen työntekijän on
osoitettu terveytensä puolesta soveltuvan hänelle osoitettuun työskentelyyn; (b)
huolehdittava siitä, että ulkopuolinen työntekijä
on saanut 16 artiklassa tarkoitetun säteilysuojelua koskevan peruskoulutuksen
lisäksi sekä valvonta-alueen että toimintojen erityispiirteitä koskevaa
erityiskoulutusta; (c)
huolehdittava siitä, että ulkopuolisella
työntekijällä on tarpeelliset henkilökohtaiset suojaimet; (d)
huolehdittava siitä, että ulkopuolisten työntekijöiden
henkilökohtaista altistumista seurataan työskentelyn luonteeseen sopivalla
menetelmällä ja että seuranta tarpeen mukaan toteutetaan annosmittarin avulla; (e)
huolehdittava siitä, että III luvussa selostettua
suojelujärjestelmää noudatetaan; (f)
huolehdittava siitä tai toteutettava kaikki
tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että jokaisen ulkopuolisen työntekijän
liitteessä VIII olevan B jakson 2 kohdassa tarkoitetut henkilökohtaiset
säteilyaltistuksen seurannasta saadut arvot kirjataan jokaisen työskentelyn jälkeen. 4.
Ulkopuolisten työntekijöiden työnantajien on, joko
välittömästi tai yrityksen kanssa solmimiensa sopimusten perusteella,
huolehdittava siitä, että niiden palkkaamien työntekijöiden säteilysuojelu on
tämän direktiivin asiaa koskevien säännösten mukaista. Se tehdään erityisesti (a)
huolehtimalla siitä, että III luvussa selostettua
suojelujärjestelmää noudatetaan; (b)
antamalla 16 artiklassa tarkoitetut säteilysuojelua
koskevat tiedot ja siinä tarkoitettu koulutus; (c)
takaamalla, että yrityksen työntekijöiden altistusta
arvioidaan ja terveydentilaa tarkkaillaan 37 artiklassa ja 39-48 artiklassa
säädettyjen edellytysten mukaisesti; (d)
huolehtimalla siitä, että yrityksen jokaisen
työntekijän henkilökohtaisen säteilyaltistuksen seurannasta saadut, liitteessä
VIII olevan B jakson 1 kohdassa tarkoitetut radiologiset mittaustulokset
pidetään ajan tasalla 42 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa
henkilökohtaisen säteilyseurannan tietojärjestelmässä. 5.
Kaikkien ulkopuolisten työntekijöiden on
osallistuttava 1 kohdassa tarkoitetun säteilyseurantajärjestelmän heille
tarjoamaan suojeluun niin suuressa määrin kuin käytännössä on mahdollista. 51 artikla Erityisluvalla tapahtuva altistus 1.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat
tapauskohtaisesti arvioitavissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, joihin ei
lueta säteilyvaaratilanteita, tietyn toimenpiteen niin vaatiessa, sallia
nimetyille vapaaehtoisille työntekijöille 10 artiklassa säädetyt annosrajat
ylittävän henkilökohtaisen työperäisen altistuksen edellyttäen, että tällainen
altistus on kestoltaan rajallinen, rajoittuu tiettyihin työtiloihin eikä ylitä
toimivaltaisten viranomaisten kyseiselle tapaukselle vahvistamaa ylärajaa.
Seuraavat edellytykset on otettava huomioon: (a)
ainoastaan 38 artiklassa määriteltyyn
säteilyluokkaan A kuuluvat työntekijät voidaan altistaa tällaisella
erityisluvalla; (b)
harjoittelijoita, opiskelijoita, raskaana olevia
naisia ja (jos on radionuklidien saannon vaara) imettäviä naisia ei saa
altistaa tällä tavalla; (c)
yrityksen on perusteltava tällaiset altistukset huolellisesti
etukäteen ja keskusteltava niistä perusteellisesti vapaaehtoisten
työntekijöiden, heidän edustajiensa, työterveyspalvelun tai
säteilysuojeluasiantuntijan kanssa; (d)
asianomaisille työntekijöille on annettava
etukäteen tietoa toimenpiteeseen liittyvistä vaaroista ja sen aikana
noudatettavista varotoimenpiteistä; (e)
kaikki tällaiseen altistukseen liittyvät annokset
on kirjattava erikseen 47 artiklassa tarkoitettuun terveystiedostoon sekä 41
artiklassa tarkoitettuun henkilökohtaiseen tiedostoon. 2.
Erityisluvalla tapahtuvasta altistuksesta aiheutuva
annosrajojen ylittyminen ei välttämättä muodosta perustetta sille, että
työnantaja voisi estää työntekijää toimimasta tavanomaisissa tehtävissään tai
siirtää hänet toisiin tehtäviin ilman työntekijän suostumusta. 3.
Ilma- ja avaruusalusten miehistön annosrajat
ylittävää altistusta on käsiteltävä erityisluvalla tapahtuvana altistuksena. 52 artikla Työperäinen altistus
säteilyvaaratilanteessa 1.
Pelastusorganisaatioiden on huolehdittava siitä,
etteivät pelastustoimintaan osallistuvat työntekijät ryhdy toimiin, joista saa
yli 50 mSv:n annoksen, paitsi kansallisessa valmiussuunnitelmassa yksilöidyissä
erityistapauksissa. Tällaisissa tapauksissa on määriteltävä sopivat 50 mSv:iä
ylittävät vertailuarvot. Poikkeustilanteissa, joissa on tavoitteena
hengenpelastus, vakavien säteilyn aiheuttamien terveysvaikutusten estäminen tai
katastrofin kehittymisen estäminen, voidaan asettaa yli 100 mSV:n vertailuarvo. 2.
Pelastusorganisaatioiden on huolehdittava siitä,
että pelastustoimintaan osallistuvat
työntekijät, jotka voivat joutua työhön, jossa 50 mSv:n annos voi ylittyä, ovat
vapaaehtoisia, ja heille on etukäteen selkeästi ja kattavasti tiedotettu työhön
liittyvistä terveysriskeistä ja saatavilla olevista suojakeinoista. 3.
Jos vaaratilanteessa tapahtuu säteilyaltistusta,
jäsenvaltioiden on edellytettävä pelastustoimintaan osallistuvien
työntekijöiden radiologista seurantaa ja terveystarkkailua. Henkilökohtaisia
säteilyannoksia on seurattava tai arvioitava olosuhteiden mukaan. 53 artikla Työpaikalla esiintyvä radon 1.
Jäsenvaltioiden on 103 artiklassa tarkoitetussa
toimintasuunnitelmassa vahvistettava sisäilman radonpitoisuuksille kansalliset
vertailutasot. Nämä vertailutasot eivät saa työpaikoilla ylittää vuodessa
keskimäärin arvoa 1 000 Bq m-3. 2.
Jäsenvaltioiden on kansallisissa
toimintasuunnitelmissaan huolehdittava siitä, että radonmittauksia tehdään
pohjakerroksessa tai maanalaisissa kerroksissa sijaitsevilla työpaikoilla
radonalttiilla alueilla ja toimintasuunnitelmassa yksilöidyillä erityisentyyppisillä
työpaikoilla. 3.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritykset,
joissa työpaikkoja koskeva kansallinen vertailutaso ylittyy, toteuttavat
asianmukaisia toimia vähentääkseen radonpitoisuuksia tai radonaltistuksia III
luvussa säädetyn optimointiperiaatteen mukaisesti. 4.
Jos radonpitoisuus työpaikoilla tai rakennuksen
tietyissä huoneissa jatkuvasti ylittää vertailutason huolimatta 3 kohdan
mukaisista toimenpiteistä, jäsenvaltioiden on käsiteltävä tilannetta
suunniteltuna altistustilanteena ja sovellettava siihen 30 artiklan 1 kohdan d alakohdassa
säädettyjä työperäistä altistusta koskevia vaatimuksia. VII LUKU POTILAIDEN JA MUIDEN LÄÄKINNÄLLISISSÄ
TARKOITUKSISSA SÄTEILYLLE ALTISTUVIEN HENKILÖIDEN SUOJAAMINEN 54 artikla Oikeutus 1.
Lääketieteellisestä säteilyaltistuksesta on saatava
riittävä nettohyöty, kun arvioidaan toisaalta siitä mahdollisesti saatavaa
taudinmääritykseen tai hoitoon liittyvää kokonaishyötyä, mukaan lukien
henkilölle koituva suora terveyshyöty ja yhteiskunnalle koituvat hyödyt, ja toisaalta
altistumisesta henkilölle mahdollisesti aiheutuvaa haittaa, ottaen huomioon
käytettävissä olevien samaan tavoitteeseen tähtäävien, mutta ei lainkaan tai
vähemmässä määrin ionisoivalle säteilylle altistavien vaihtoehtoisten
menetelmien tehokkuus, edut ja riskitekijät. Myös säteilyaltistuksesta aiheutuva sairaaloiden
radiologian osastojen henkilökunnan ja muiden henkilöiden henkilökohtainen
haitta on otettava huomioon. Lääketieteelliseen altistukseen sovelletaan
seuraavia vaatimuksia: (a)
kaikki uudentyyppiset toiminnot, joihin liittyy
lääketieteellistä säteilyaltistusta, on etukäteen perusteltava ennen kuin ne
otetaan yleiseen käyttöön; (b)
nykyisiä lääketieteellistä säteilyaltistusta
aiheuttavia toimintoja on arvioitava uudestaan aina, kun saadaan uutta, merkittävää
tietoa niiden tehokkuudesta tai seurauksista; (c)
henkilökohtainen lääketieteellinen säteilyaltistus
on aina perusteltava etukäteen säteilyaltistuksen erityistavoitteet ja
altistuvan henkilön ominaisuudet huomioon ottaen. Jos tietty lääketieteellisen säteilyaltistuksen
aiheuttava toiminta ei ole yleisesti oikeutettu, sen tyyppinen yksittäinen
säteilyaltistus voidaan perustella oikeutetuksi erityistilanteessa, joka on
arvioitava tapauskohtaisesti ja dokumentoitava. Lähettävän lääkärin ja lääketieteellisen toiminnan
harjoittajan on pyrittävä aina, kun se on käytännössä mahdollista, hankkimaan
suunnitellun säteilyaltistuksen kannalta tarpeelliset tiedot
taudinmäärityksestä tai potilaskertomukset sekä otettava huomioon nämä tiedot,
jotta vältetään tarpeeton säteilyaltistus. 2.
Kansallisten menettelyjen mukaisesti muodostettavan
eettisen komitean ja/tai toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava tapaukset,
joissa lääketieteellinen säteilyaltistus liittyy biolääketieteelliseen ja
lääketieteelliseen tutkimukseen. 3.
Terveysviranomaisten on yhdessä asianomaisten ammatillisten
elinten kanssa tutkittava lääketieteellisen seulontaohjelman osana
suoritettaville lääketieteellisille radiologisille menettelyille myönnettävä erityisoikeutus. 4.
Hoitajille ja tukijoille on altistuksesta
aiheuduttava riittävä nettohyöty, kun otetaan huomioon potilaalle koituvat
välittömät terveyshyödyt, hoitajille ja tukijoille koituvat hyödyt ja haitta,
joka altistuksesta saattaisi aiheutua. 5.
Oireettomaan henkilöön kohdistuvien, taudin
varhaista toteamista varten suoritettujen lääketieteellisten radiologisten
menettelyjen on oltava osa terveysseulontaohjelmaa, tai on edellytettävä, että
lääketieteellisen toiminnan harjoittaja, kuultuaan lähettävää lääkäriä, laatii
kyseistä henkilöä koskevan erityisen dokumentoidun perustelun, joka noudattaa
asianomaisten ammatillisten elinten ja toimivaltaisten viranomaisten antamia
ohjeita. Erityistä huomiota on 56 artiklan 3 kohdan mukaisesti kiinnitettävä
tietojen antamiseen potilaille. 6.
Jos altistusta ei voida perustella 1–5 kohtien
mukaisesti, se on kiellettävä. 55 artikla Optimointi 1.
Kaikki radiodiagnostiikkaa
ja toimenpideradiologiaa varten tapahtuvasta lääketieteellisestä
säteilyaltistuksesta aiheutuvat annokset on pidettävä niin pieninä kuin
tarvittavan kuvantamistiedon saamiseksi on kohtuullisesti mahdollista, ottaen
huomioon taloudelliset ja sosiaaliset tekijät. Kun henkilöitä altistetaan säteilylle säde- tai
isotooppihoidossa, on kohdetilavuuksien altistukset suunniteltava kutakin
potilasta varten erikseen ottaen huomioon, että muille kuin kohteena oleville
tilavuuksille ja kudoksille aiheutuvan annoksen on oltava niin pieni kuin on
kohtuudella mahdollista ja sopiva säde- tai isotooppihoidossa aiheutuvan
altistuksen aiottuun tarkoitukseen. 2.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että
radiodiagnostisia tutkimuksia ja tarvittaessa toimenpideradiologian menettelyjä
varten vahvistetaan diagnostiset vertailutasot, joita tarkastellaan
säännöllisesti uudelleen, joita käytetään ja joita varten on oltava saatavilla
ohjeet. 3.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että
kaikissa biolääketieteen tai lääketieteen tutkimushankkeissa (a)
henkilöt osallistuvat tutkimukseen vapaaehtoisesti; (b)
heille tiedotetaan altistusriskeistä; (c)
sellaisille henkilöille, joiden ei odoteta saavan
välitöntä lääketieteellistä hyötyä säteilyaltistuksesta, on vahvistettu
annosrajoitus; (d)
sellaisille potilaille, jotka suostuvat
vapaaehtoisesti osallistumaan kokeelliseen tutkimukseen tai hoitoon ja joiden
odotetaan saavan tutkimuksesta tai hoidosta hyötyä, lääketieteellisen toiminnan
harjoittajan ja/tai lähettävän lääkärin on suunniteltava henkilökohtaiset
annostasot. 4.
Optimointiin on sisällytettävä laitteiden valinta,
asianmukaisen diagnostisen tiedon tai hoitotulosten luotettava tuottaminen,
lääketieteellisten altistusmenettelyjen käytännön näkökohdat, laadunvarmistus
sekä potilaiden tai henkilöstön saamien annosten tai potilaalle annosteltujen
radioaktiivisten aineiden aktiivisuuden arviointi, taloudelliset ja sosiaaliset
tekijät huomioon ottaen. 5.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että (a)
hoitajien ja tukijoiden altistukselle asetetaan
annosrajoitukset; (b)
hoitajien ja tukijoiden altistusta varten laaditaan
asianmukaiset ohjeet. 6.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kun on
kyse potilaasta, jonka hoidossa tai tutkimuksessa käytetään radionuklideja,
lääketieteellisen toiminnan harjoittaja tai tapauksen mukaan yritys antaa
tarvittaessa potilaalle tai tämän lailliselle holhoojalle kirjalliset ohjeet,
joiden tarkoituksena on rajoittaa potilaan kanssa tekemisissä olevien
henkilöiden annokset niin vähäisiksi kuin on kohtuudella mahdollista sekä antaa
tietoa ionisoivan säteilyn vaaroista. Nämä ohjeet on annettava ennen lähtöä sairaalasta,
klinikalta tai vastaavasta laitoksesta. 56 artikla Vastuut 1.
Lähettävän lääkärin ja lääketieteellisen toiminnan
harjoittajan on osallistuttava oikeutusprosessiin jäsenvaltion asettamien
määräysten mukaisesti. 2.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki
lääketieteelliset altistukset tapahtuvat lääketieteellisen toiminnan
harjoittajan vastuulla. 3.
Lääketieteellisen toiminnan harjoittajan on
huolehdittava siitä, että potilaalle tai tämän lailliselle holhoojalle annetaan
tietoisen suostumuksen antamiseen riittävät tiedot lääketieteellisestä
altistuksesta aiheutuvaan säteilyannokseen liittyvistä hyödyistä ja vaaroista.
Hoitajille ja tukijoille on annettavat samanlaiset tiedot sekä asiaa koskevat
ohjeet 55 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti. 4.
Yritys tai tapauksen mukaan lääketieteellisen
toiminnan harjoittaja voi valtuuttaa yhden tai useamman sellaisen henkilön,
jolla on oikeus suorittaa näitä toimia tunnustetulla erikoistumisalalla,
suorittamaan lääketieteelliseen altistukseen liittyviä käytännön toimia. 57 artikla Menettelyt 1.
Kaikille tavanomaisille lääketieteessä käytetyille
radiologisille menettelyille on laadittava kirjalliset toimintaohjeet jokaista
laitetta varten. 2.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että
lähettävillä lääkäreillä on käytettävissään lääketieteellistä kuvantamista
koskevat ohjeet, joissa otetaan huomioon säteilyannokset. 3.
Lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan on osallistuttava
lääketieteellisen radiologian tutkimusten suunnitteluun asianmukaisesti tavalla,
joka on suhteutettu toiminnan säteilyriskiin. Erityisesti (a)
sädehoidon toiminnoissa, lukuun ottamatta
vakiintuneita isotooppilääketieteen toimintoja, lääketieteellisen fysiikan
asiantuntijan on oltava tiiviisti mukana; (b)
vakiintuneissa säde- ja isotooppihoidon sekä
radiodiagnostiikan ja toimenpideradiologian toiminnoissa lääketieteellisen
fysiikan asiantuntijan on oltava mukana; (c)
muissa yksinkertaisissa radiodiagnostiikan menettelyissä lääketieteellisen
fysiikan asiantuntijan on oltava mukana tapauksen mukaan antamassa neuvoja
säteilysuojelusta lääketieteellisessä altistuksessa. 4.
Kliiniset auditoinnit on tehtävä kansallisten
menettelyjen mukaisesti. 5.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että aina
kun diagnostiset vertailutasot toistuvasti ylitetään, paikalla suoritetaan
tarvittavat tarkastukset ja tarpeen mukaan korjaavia toimia. 58 artikla Koulutus Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että
lääketieteellisen toiminnan harjoittajan, lääketieteellisen fysiikan
asiantuntijan ja 56 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden koulutusta
ja ammattipätevyyden tunnustamista koskevat 15, 19 ja 81 artiklassa säädetyt
vaatimukset täyttyvät. 59 artikla Laitteet 1.
Jäsenvaltioiden on toteutettava sellaiset
tarpeellisina pitämänsä toimenpiteet, joiden avulla vältetään lääketieteellisen
radiologian laitteiden lukumäärän tarpeeton kasvu. 2.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että (a)
kaikkia käytössä olevia lääketieteellisen
radiologian laitteita valvotaan tarkkaan säteilysuojelun suhteen; (b)
toimivaltaisilla viranomaisilla on käytettävissään
ajan tasalla oleva luettelo jokaiseen lääketieteellisen radiologian
laitteistoon kuuluvista radiologian laitteista; (c)
yritys noudattaa asianmukaisia
laadunvarmistusohjelmia ja arvioi annoksia ja potilaille annosteltuja
radioaktiivisuusmääriä; ja (d)
ennen laitteen ensimmäistä käyttöä kliinisiin
tarkoituksiin tehdään vastaanottotestaus, johon lääketieteellisen fysiikan
asiantuntija osallistuu, ja tämän jälkeen testataan suorituskyky säännöllisesti
ja aina merkittävien huoltotoimenpiteiden jälkeen. 3.
Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava
siitä, että yritys toteuttaa tarvittavat toimenpiteet lääketieteellisen
radiologian laitteen puutteellisten tai viallisten ominaisuuksien
parantamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on myös otettava laitteiden
hyväksyttävyyttä varten käyttöön erityisperusteet, joiden perusteella voidaan
päättää, milloin asianmukaiset korjaavat toimet ovat tarpeen, mukaan lukien
tarvittaessa laitteen poistaminen käytöstä. 4.
Röntgenläpivalaisulaitteen käyttö ilman
annosnopeuden säätölaitetta tai ilman kuvantehostajaa tai vastaavaa laitetta on
kiellettävä. 5.
Kaikissa toimenpideradiologiaan ja
tietokonetomografiaan käytetyissä laitteissa on oltava osa tai toiminto, joka
ilmoittaa ammatinharjoittajalle säteilyn määrästä, jonka laite tuottaa
lääketieteellisen radiologisen menettelyn aikana. Kaikissa lääketieteellisen
radiodiagnostiikan laitteissa, jotka otetaan käyttöön tämän direktiivin
voimaantulon jälkeen, on oltava osa tai toiminto tai vastaava keino
muodostuneen säteilyn määrän määrittämiseksi. Tutkimusraportissa on mainittava
säteilyannos. 60 artikla Erikoistoiminnat 1.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
säteilyaltistusta aiheuttavissa lääketieteellisissä toimenpiteissä käytetään
tarkoituksenmukaisia radiologisia laitteita, käytännön menettelytapoja ja
apulaitteita, kun on kyse (a)
lapsista; (b)
terveysseulontaohjelmasta; (c)
suurista potilaaseen kohdistuvista
säteilyannoksista esimerkiksi toimenpideradiologian, tietokonetomografian tai
sädehoidon yhteydessä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä näiden
toimintojen laadunvarmistusohjelmiin ja potilaan saaman annoksen tai hänelle
annostellun aktiivisuuden arviointiin, kuten 59 artiklan 2 kohdan c alakohdassa
mainitaan. 2.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
lääketieteellisen toiminnan harjoittajat ja 56 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut
henkilöt, jotka suorittavat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja säteilyaltistusta
aiheuttavia toimenpiteitä, saavat asianmukaisen koulutuksen näihin
lääketieteellisen radiologian toimintoihin, kuten 19 artiklassa edellytetään. 61 artikla Erityissuojelu raskauden ja imetyksen
aikana 1.
Lähettävän lääkärin ja lääketieteellisen toiminnan
harjoittajan on tarvittaessa tiedusteltava hedelmöittymisikäiseltä naiselta
jäsenvaltion määräysten mukaisesti, onko hän raskaana tai imettääkö hän. Jos raskauden mahdollisuutta ei voida sulkea pois,
lääketieteellisen säteilyaltistuksen laadusta riippuen ja etenkin tutkimuksen
kohdistuessa vatsan ja lantion seutuun on kiinnitettävä erityistä huomiota
lääketieteellisen säteilyaltistuksen oikeutukseen, erityisesti sen
kiireellisyyteen, samoin kuin sen optimointiin, ja sekä odottavan äidin että
sikiön säteilyaltistus on tällöin otettava huomioon. 2.
Lääketieteellisen tutkimuksen tai hoidon tyypistä
riippuen on isotooppilääketieteessä kiinnitettävä erityistä huomiota imettävien
naisten lääketieteellisen säteilyaltistuksen oikeutukseen, erityisesti sen
kiireellisyyteen, samoin kuin sen optimointiin, ja sekä
odottavan äidin että lapsen säteilyaltistus on tällöin otettava huomioon. 3.
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä
niiden naisten tietoisuuden lisäämiseksi, joita tämä artikla koskee, esimerkiksi
julkisin tiedottein, sanotun vaikuttamatta 1 ja 2 kohdan soveltamiseen. 62 artikla Vahingossa ja tahattomasti tapahtuneet
altistukset Jäsenvaltioiden on varmistettava, että: (a)
kaikki sellaiset kohtuulliset toimenpiteet
toteutetaan, joilla vähennetään potilaalle mistä tahansa radiologisesta
toimenpiteestä vahingossa tai tahattomasti aiheutuvan altistuksen
todennäköisyyttä ja suuruutta, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät huomioon
ottaen; (b)
sädehoitotoimintoja koskevaan
laadunvarmistusohjelmaan kuuluu vahingossa tai tahattomasti tapahtuneiden
altistusten riskinarviointi; (c)
yritys ottaa kaikkia lääketieteellisiä altistuksia
varten käyttöön järjestelmän, johon kirjataan ja jossa analysoidaan kaikki tilanteet,
joihin liittyi tai olisi voinut liittyä vahingossa tai tahattomasti
tapahtuneita altistuksia; (d)
yritys ilmoittaa mahdollisimman pian
toimivaltaisille viranomaisille näiden määrittelemät merkittävät
poikkeustilanteet samoin kuin tutkinnan tulokset ja tällaisten tilanteiden
estämiseksi toteutetut korjaavat toimenpiteet. Toimivaltaisten viranomaisten on
ilmoitettava nämä tiedot lääkinnällisistä laitteista annetulla neuvoston
direktiivillä 93/42/ETY perustetuille markkinoille saattamisen jälkeisestä
valvonnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille; (e)
on olemassa järjestelyt, joilla lähettävälle
lääkärille, lääketieteellisen toiminnan harjoittajalle ja potilaalle voidaan
ilmoittaa vahingossa tai tahattomasti tapahtuneesta altistuksesta. 63 artikla Väestön annosten arviointi Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että lääketieteellisestä
altistuksesta aiheutuneiden henkilökohtaisten annosten jakautuminen
altistuneessa väestössä määritetään ottaen huomioon ikä- ja sukupuolijakauma. VIII LUKU VÄESTÖN SUOJAAMINEN 1 jakso Väestön suojaaminen tavanomaisissa olosuhteissa 64 artikla Väestön säteilysuojelun periaatteet Jäsenvaltioiden on luotava
säteilysuojelujärjestelmää koskevassa III luvussa esitettyjen periaatteiden
sekä tässä luvussa säädettyjen vaatimusten perusteella tarvittavat edellytykset
varmistaakseen väestön suojaaminen vallitsevissa olosuhteissa parhaalla
mahdollisella tavalla. 65 artikla Väestön suojaaminen käytännössä 1.
Käytännön toimenpiteisiin väestön suojaamiseksi
toimilupaa edellyttävistä toiminnoista aiheutuvasta säteilyaltistuksesta
tavanomaisissa olosuhteissa on kuuluttava kaikki järjestelyt ja selvitykset
sellaisten tekijöiden havaitsemiseksi ja poistamiseksi, jotka voivat minkä
tahansa ionisoivalle säteilylle altistavan toiminnan aikana aiheuttaa väestölle
sellaisen altistusvaaran, että sitä ei voida jättää ottamatta huomioon
säteilysuojelun kannalta. Tällaiseen suojaamiseen kuuluvat seuraavat tehtävät: (a)
altistumisen vaaraa aiheuttavia laitoksia koskevat
suunnitelmat ja laitosten aiottu sijainti kyseisellä alueella on tutkittava ja
hyväksyttävä säteilysuojelun kannalta; (b)
altistumisen vaaraa aiheuttavat uudet laitokset
edellyttävät hyväksymistä käyttöönottoa varten; tällöin on vaadittava riittävää
suojaamista säteilyaltistukselta tai laitosten ulkopuolelle mahdollisesti
leviävältä radioaktiiviselta kontaminaatiolta ottaen tarvittaessa huomioon
väestörakenteeseen, sääoloihin, maaperään, vesistöihin ja ympäristöön liittyvät
tekijät; (c)
radioaktiivisia päästöjä koskevat suunnitelmat on
tutkittava ja hyväksyttävä. Nämä tehtävät on suoritettava noudattaen
toimivaltaisten viranomaisten määräämiä altistumisvaaran laajuuteen perustuvia
sääntöjä. 2.
Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava
luvanvaraiset rajat radioaktiivisille päästöille. Näissä päästöluvissa on
otettava huomioon (a)
väestön altistuksen optimoinnin tulokset; (b)
samanlaisten laitosten toiminnassa noudatettavat
hyvät käytänteet; (c)
toiminnan joustovarat laitoksessa. 66 artikla Väestön annosten arviointi 1.
Jäsenvaltioiden on vahvistettava altistumisen vaaran
suuruuteen perustuva järjestelmä suunnitelluista altistustilanteista
aiheutuvien väestön henkilökohtaisten annosten arvioimiseksi. 2.
Toimivaltaisten viranomaisten on selvitettävä,
missä toiminnoissa väestön henkilökohtaisten annosten realistinen arviointi on
tehtävä. Muista toiminnoista jäsenvaltio voi edellyttää ainoastaan seulovaa
arviointia, jossa esitetään yleisiä tietoja. 3.
Väestön annosten realistisia arvioita varten
toimivaltaisen viranomaisen on (a)
varmistettava, että 65 artiklassa tarkoitettujen
toimintojen annosarvioita tehdään mahdollisimman realistisesti väestön vertailuryhmille;
(b)
päätettävä arviointien suoritusvälit ja
toteutettava tarvittavat toimet väestön vertailuryhmien tunnistamiseksi ottaen
huomioon radioaktiivisten aineiden efektiiviset kulkeutumisreitit; (c)
varmistettava, että väestön annosarvioissa otetaan
huomioon säteilystä aiheutuvat riskit ja i) arvioidaan ulkoisesta säteilystä
aiheutuvat annokset ja tarvittaessa ilmoitetaan kyseisen säteilyn laatu; ii) arvioidaan radionuklidien saannot ja
ilmoitetaan radionuklidien luonne sekä tarvittaessa niiden fysikaalinen ja
kemiallinen olomuoto sekä määritetään radionuklidien aktiivisuudet ja
konsentraatiot; iii) arvioidaan annokset, joita
vertailuryhmään kuuluva henkilö voi saada, ja määritellään tällaisen henkilön
ominaisuudet; (d)
edellytettävä, että ulkoisen altistuksen mittaustulokset,
radionuklidien saannosta ja radioaktiivisesta kontaminaatiosta tehdyt arviot
sekä väestön vertailuryhmien saamien annosten määritystulokset tallennetaan. 67 artikla Radioaktiivisten päästöjen seuranta 1.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritys, joka
on vastuussa päästöluvan saaneista toiminnoista, seuraa asianmukaisesti
ympäristöön pääseviä ilmassa kulkeutuvia tai nestemäisiä radioaktiivisia
päästöjä ja raportoi toimivaltaiselle viranomaiselle tämän seurannan
tuloksista. 2.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että
ydinvoimalaitoksesta tai jälleenkäsittelylaitoksesta vastaavat yritykset
seuraavat tavanomaisessa toiminnassa muodostuvia päästöjä noudattaen komission
suosituksessa 2004/2/Euratom[22]
säädettyjä sääntöjä vakiomuotoisten seurantatietojen ilmoittamiseksi. 68 artikla Yritysten tehtävät 1.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritys
suorittaa seuraavat tehtävät: (a)
huolehtii siitä, että saavutetaan ja säilytetään
optimaalinen suojelutaso; (b)
tarkistaa, että tekniset laitteet toimivat ja ne
huolletaan; (c)
hyväksyy käyttöön säteilysuojelun valvonnan
kannalta tarpeelliset laitteet ja menettelyt tapauksen mukaan väestön
säteilyaltistuksen ja ympäristön radioaktiivisen kontaminaation mittaamiseksi
ja arvioimiseksi; (d)
kalibroi mittauslaitteet säännöllisesti ja
tarkistaa säännöllisesti niiden käyttövalmiuden ja käytön asianmukaisuuden. 2.
Säteilysuojeluasiantuntijoiden ja tapauksen mukaan
säteilysuojelupäälliköiden on osallistuttava 1 kohdassa tarkoitettujen
tehtävien suorittamiseen. 69 artikla Ympäristönseurantaohjelma Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että
väestön altistuksen arviointia varten on käytössä tarkoituksenmukainen
ympäristönseurantaohjelma. 2 jakso Säteilyvaaratilanteet 70 artikla Toiminta säteilyvaaratilanteessa 1.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toiminnosta
vastaava yritys antaa toimivaltaisille viranomaisille välittömästi tiedoksi
laitoksessaan ilmenevän tai sen harjoittamiin toimiin liittyvän
säteilyvaaratilanteen ja ryhtyy kaikkiin tarkoituksenmukaisiin toimiin sen
seurausten lievittämiseksi. 2.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että
säteilyvaaratilanteen sattuessa sen omalla alueella yritys arvioi alustavasti
tilanteen olosuhteet ja seuraukset ja avustaa suojatoimissa. 3.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että
varaudutaan suojatoimenpiteisiin, jotka koskevat (a)
säteilylähdettä, jotta voitaisiin vähentää suoraa
säteilyä ja radionuklidien emissiota tai lopettaa se taikka estää
isännättömistä lähteistä aiheutuva altistus tai kontaminaatio; (b)
ympäristöä, jotta vähennettäisiin radioaktiivisten
aineiden kulkeutumista ihmisiin; (c)
ihmisiä, jotta vähennettäisiin altistusta. 4.
Kun säteilyvaaratilanne vallitsee jäsenvaltion
alueella tai sen ulkopuolella, jäsenvaltion tai valmiustoiminnasta vastaavan
viranomaisen on edellytettävä, että (a)
järjestetään asianmukaisia suojatoimia ottaen
huomioon säteilyvaaratilanteen todellinen luonne ja valmiussuunnitelmaan
sisältyvä optimoitu suojelustrategia; valmiussuunnitelmaan sisällytettävät
seikat mainitaan liitteessä IX olevassa B jaksossa; (b)
säteilyvaaratilanteen seuraukset ja suojatoimien
tehokkuus arvioidaan ja niitä koskevat tiedot tallennetaan. 5.
Jäsenvaltion tai säteilyvaaratilanteessa
toteutettavista toimista vastaavan viranomaisen on tilanteen niin vaatiessa
huolehdittava siitä, että varaudutaan järjestämään uhrien lääketieteellinen
hoito. 71 artikla Tiedottaminen henkilöille, joihin
säteilyvaaratilanne saattaa vaikuttaa 1.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että
väestölle, johon säteilyvaaratilanne mahdollisesti vaikuttaa, tiedotetaan
siihen sovellettavista terveydensuojelutoimenpiteistä sekä toimintatavoista,
joita tällaisessa vaaratilanteessa olisi noudatettava. 2.
Väestölle on ilmoitettava vähintään liitteessä X
olevassa A jaksossa esitetyt asiat. 3.
Nämä tiedot toimitetaan 1 kohdassa tarkoitetulle
väestölle ilman eri pyyntöä. 4.
Jäsenvaltioiden on päivitettävä tiedot,
tiedotettava niistä säännöllisesti ja aina kun niissä tapahtuu merkittäviä
muutoksia. Näiden tietojen on oltava pysyvästi väestön saatavilla. 72 artikla Tiedottaminen henkilöille, joihin
säteilyvaaratilanne tosiasiallisesti vaikuttaa 1.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että
säteilyvaaratilanteessa väestölle, johon tilanne tosiasiallisesti vaikuttaa,
tiedotetaan viipymättä säteilyvaaratilannetta koskevista seikoista,
noudatettavista toimintatavoista ja tarvittaessa väestöön sovellettavista
terveydensuojelutoimenpiteistä. 2.
Väestölle on tiedotettava niistä liitteessä X
olevassa B jaksossa esitetyistä asioista, jotka liittyvät kyseisen tyyppiseen
vaaratilanteeseen. 3 jakso Vallitsevat altistustilanteet 73 artikla Saastuneet alueet 1.
Saastuneiden alueiden hallintastrategioissa on
tarvittaessa käsiteltävä seuraavia asioita: (a)
saastuneiden alueiden määrittäminen ja kyseeseen
tulevien väestöryhmien tunnistaminen; (b)
onko saastuneisiin alueisiin ja väestöryhmiin
kohdistettava suojatoimenpiteitä ja missä laajuudessa; (c)
onko pääsy kyseisille alueille estettävä tai onko
sitä valvottava tai onko elinoloille asetettava rajoituksia kyseisillä
alueilla; (d)
eri väestöryhmien altistuksen arviointi ja ihmisten
käytettävissä olevien omaa altistusta rajoittavien keinojen arviointi; (e)
strategian tavoitteet ja pitkän aikavälin päämäärät
ja vastaavat vertailuarvot. 2.
Sellaisilla alueilla, joilla on pitkältä ajalta
jäänyttä kontaminaatiota mutta joilla jäsenvaltio on päättänyt sallia asumisen
sekä yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan uudelleen aloittamisen,
jäsenvaltioiden on sidosryhmiä kuultuaan huolehdittava siitä, että altistuksen
jatkuvaa valvontaa varten on tarvittaessa käytössä järjestelyjä, joiden
tarkoituksena on varmistaa tavanomaisiksi katsottavat elinolot. Näitä
järjestelyjä ovat (a)
jokapäiväiseen elämään sopivien vertailuarvojen
vahvistaminen; (b)
sellaisten toimien käyttöönotto, jotka tukevat
jatkuvia omatoimisia suojelutoimenpiteitä saastuneilla alueilla, esimerkiksi
tiedotus, neuvonta ja säteilynseuranta. 74 artikla Asunnoissa ja julkisissa rakennuksissa
esiintyvä radon 1.
Jäsenvaltioiden on 103 artiklassa tarkoitetussa
toimintasuunnitelmassa vahvistettava sisäilman radonpitoisuuksille kansalliset
vertailutasot, jotka eivät vuosikeskiarvoina saa olla suurempia kuin (a)
200 Bq m-3, kun kyseessä ovat uudet
asunnot ja uudet julkiset rakennukset; (b)
300 Bq m-3, kun kyseessä ovat vanhat
asunnot; (c)
300 Bq m-3, kun kyseessä ovat vanhat
julkiset rakennukset. Erityistapauksissa, kun rakennuksissa viivytään vain
vähän aikaa, voidaan vahvistaa vertailuarvoksi enintään 1 000 Bq m-3.
2.
Jäsenvaltioiden on kansallisessa
toimintasuunnitelmassa (a)
tunnistettava vertailuarvon ylittävät vanhat asunnot
ja edistettävä radonia vähentäviä toimenpiteitä vanhoissa asunnoissa, joissa
vertailuarvot ylittyvät; (b)
huolehdittava siitä, että radonalttiilla alueilla
sijaitsevissa julkisissa rakennuksissa tehdään radonmittauksia. 3.
Jäsenvaltioiden on annettava erityisiä
rakennusmääräyksiä, jotta estetään radonin erittyminen maaperästä ja
kansallisen toimintasuunnitelman mukaisesti rakennusmateriaaleista, ja niiden
on edellytettävä, että tällaisia rakennusmääräyksiä noudatetaan erityisesti
radonalttiilla alueilla, jotta radonpitoisuudet eivät ylittäisi uusille
rakennuksille vahvistettuja vertailuarvoja. 4.
Jäsenvaltioiden on tarjottava paikallisella ja
kansallisella tasolla tietoja vallitsevista radonpitoisuuksista, niihin
liittyvistä terveysvaaroista ja nykyisten radonpitoisuuksien vähentämiseksi
käytettävissä olevista tekniikan keinoista. 75 artikla Rakennusmateriaalit 1.
Tässä artiklassa säädetyt vaatimukset koskevat
seuraavia asioita: (a)
rakennusmateriaaleja, jotka toimivaltainen
viranomainen on yksilöinyt huolta aiheuttaviksi säteilysuojelun kannalta ottaen
huomioon liitteessä XI säädetyn ohjeellisen luettelon gammasäteilyä
lähettävistä materiaaleista; tai (b)
rakennusmateriaaleja, jotka toimivaltainen
viranomainen on arvioinut huolta aiheuttaviksi 103 artiklassa säädetyssä
kansallisessa radonia koskevassa toimintasuunnitelmassa. 2.
Toimialojen, jotka saattavat markkinoille tällaisia
yksilöityjä rakennusmateriaalityyppejä, on (a)
määritettävä liitteessä VIII mainittujen
radionuklidien pitoisuudet; (b)
toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot
mittaustuloksista ja vastaavista, liitteessä VII säädetyistä
aktiivisuuspitoisuusindekseistä. 3.
Toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava siitä,
että yksilöidyt rakennusmateriaalityypit luokitellaan liitteen VII mukaisesti
niiden aiotun käyttötarkoituksen ja aktiivisuuspitoisuusindeksin perusteella. 4.
Sellaiset rakennusmateriaalityypit, joista ei
todennäköisesti aiheudu annoksia, jotka ylittävät rakennusmateriaaleista
sisätiloissa aiheutuvalle ulkoiselle altistukselle vahvistetun vertailuarvon 1
mSv vuodessa, ulkoilmassa aiheutuvan ulkoisen altistuksen lisäksi, on vapautettava
vaatimuksista kansallisella tasolla, sanotun vaikuttamatta 103 artiklan
säännöksien soveltamiseen. Tällaisia rakennusmateriaaleja on kuitenkin
seurattava edelleen sen varmistamiseksi, että aktiivisuuspitoisuus noudattaa
edelleen vertailuarvoa. Liitteessä VII määritellyt ryhmään A kuuluvat
rakennusmateriaalit on vapautettava kaikista rajoituksista niiden saattamiseksi
markkinoille Euroopan unionissa. 5.
Sellaisille rakennusmateriaalityypeille, joista
todennäköisesti aiheutuu annoksia, jotka ylittävät rakennusmateriaaleista
sisätiloissa aiheutuvalle ulkoiselle altistukselle vahvistetun vertailuarvon 1
mSv vuodessa, ulkoilmassa aiheutuvan ulkoisen altistuksen lisäksi,
toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä sopivista toimenpiteistä, jotka
voivat vaihdella rekisteröinnistä ja asiaankuuluvien rakennusmääräysten
yleisestä soveltamisesta kyseisten materiaalien aiotun käytön erityisiin
rajoituksiin. 6.
Yksilöityjä rakennusmateriaalityyppejä koskevat
rakennusmääräysten noudattamisen kannalta tärkeät tiedot, mukaan lukien niiden
radionuklidipitoisuudet, aktiivisuuspitoisuusindeksi ja vastaava luokitus, on
asetettava yleisesti saataville ennen kyseisten materiaalien saattamista
markkinoille. IX LUKU YMPÄRISTÖNSUOJELU 76 artikla Ympäristöön liittyvät arviointiperusteet Jäsenvaltioiden on sisällytettävä säteilysuojelua
koskevaan lainsäädäntöönsä ja erityisesti ihmisten terveyden suojelua koskevaan
yleiseen järjestelmään säännöksiä, jotka koskevat muiden lajien kuin ihmisten
suojelua säteilyltä ympäristössä. Tällaisessa oikeudellisessa kehyksessä on
otettava käyttöön ympäristöön liittyviä arviointiperusteita, joiden
tarkoituksena on haavoittuvien tai edustavien muiden lajien kuin ihmisten
populaatioiden suojelu niiden merkityksen vuoksi ekosysteemissä. Tarvittaessa on
yksilöitävä toimintatyyppejä, joiden viranomaisvalvonta on tarpeen mainitun
oikeudellisen kehyksen vaatimusten noudattamiseksi. 77 artikla Sallitut päästörajat Vahvistaessaan radioaktiivisten päästöjen
sallittuja määriä 65 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden
toimivaltaisten viranomaisten on myös huolehdittava muiden lajien kuin ihmisten
riittävästä suojelusta. Tätä varten voidaan ympäristöön liittyvien
arviointiperusteiden noudattaminen todeta yleisillä kartoituksilla. 78 artikla Vahinkopäästöt Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritykset
toteuttavat sopivia teknisiä toimenpiteitä, jotta vältettäisiin merkittävä
ympäristövahinko vahinkopäästön sattuessa tai jotta tällaisen vahingon
laajuutta voidaan rajoittaa. 79 artikla Ympäristönseuranta Vahvistaessaan ympäristönseurantaohjelmia tai
vaatiessaan sellaisten ohjelmien toteuttamista jäsenvaltioiden toimivaltaisten
viranomaisten on otettava ohjelmiin tarvittaessa mukaan edustavia eliölajeja ja
myös ympäristön osa-alueita, jotka muodostavat reitin väestön altistukselle. X LUKU VIRANOMAISVALVONNALLE ASETETTAVAT
VAATIMUKSET 1 jakso Institutionaalinen rakenne 80 artikla Toimivaltainen viranomainen 1.
Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen
viranomainen tai viranomaiset suorittamaan tässä direktiivissä säädettyjä
tehtäviä. 2.
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle
toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten nimet ja
osoitteet sekä ilmoitettava kunkin vastuualue, jotta tietojenvaihto
viranomaisten kanssa sujuisi nopeasti. 3.
Jos jäsenvaltiossa on useampi kuin yksi
viranomainen, jolla on toimivalta korkea-aktiivisten umpilähteiden ja
isännättömien lähteiden valvonnassa, sen on nimettävä yksi yhteinen yhteystaho
tietojenvaihtoon muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. 4.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 2 ja 3
kohdassa tarkoitettuihin tietoihin mahdollisesti tehtävät muutokset. 5.
Komissio ilmoittaa 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut
tiedot kaikille toimivaltaisille viranomaisille ja julkaisee ne Euroopan
unionin virallisessa lehdessä säännöllisesti ja enintään kahden vuoden
välein. 81 artikla Palveluja tarjoavien laitosten ja
asiantuntijoiden tunnustaminen 1.
Jäsenvaltioiden on toteutettava järjestelyt, jotka
tarvitaan, jotta voidaan tunnustaa (a)
työterveyspalvelut; (b)
annosmittauspalvelut; (c)
säteilysuojeluasiantuntijat; (d)
lääketieteellisen fysiikan asiantuntijat. Jäsenvaltioiden on annettava säännökset, joilla
varmistetaan, että näiden palvelujen ja asiantuntijoiden asiantuntemus pysyy
saatavilla. 2.
Jäsenvaltioiden on määriteltävä tunnustamisen
edellytykset ja ilmoitettava ne komissiolle yhdessä tunnustamisesta vastaavien
toimivaltaisten viranomaisten nimen ja osoitteen kanssa. Jäsenvaltioiden on
ilmoitettava komissiolle kyseisiä tietoja koskevat muutokset. 3.
Jäsenvaltioiden on yksilöitävä, miltä muilta
palveluntarjoajilta tai asiantuntijoilta edellytetään erityistä
ammattitutkintoa säteilysuojelussa, ja niiden on tarvittaessa määriteltävä
tällaisten ammattitutkintojen tunnustamismenettely. 4.
Komissio toimittaa jäsenvaltioille tiedot, jotka
sille on ilmoitettu 2 kohdan mukaisesti. 82 artikla Työterveyspalvelut Työterveyshuolto vastaa säteilylle altistuvien
työntekijöiden lääketieteellisestä tarkkailusta. Tarkkailussa on otettava
huomioon heidän altistumisensa ionisoivalle säteilylle ja heidän
soveltuvuutensa heille määrättyihin tehtäviin. 83 artikla Annosmittauspalvelut Annosmittauspalvelu vastaa henkilökohtaisessa
seurannassa olevien säteilylle altistuvien työntekijöiden sisäisen ja ulkoisen
annoksen määrittämisestä, ja annos kirjataan yhdessä yrityksen ja
työterveyspalvelun kanssa. Annosmittauspalveluihin kuuluvat henkilökohtaisten
seurantalaitteiden kalibrointi, lukeminen ja tulkinta sekä ihmiskehon tai
biologisten näytteiden radioaktiivisuuden mittaus. 84 artikla Säteilysuojeluasiantuntija 1.
Säteilysuojeluasiantuntijan on ammatillisen harkintansa
sekä mittausten ja muiden arvioiden perusteella annettava yritykselle päteviä
neuvoja työperäiseen altistukseen ja väestön altistukseen liittyvissä asioissa.
2.
Säteilysuojeluasiantuntijan on annettava neuvoja
ainakin seuraavanlaisissa kysymyksissä: (a)
uusien laitosten suunnitelmat ja uusien tai
muutettujen säteilylähteiden käyttöön hyväksyminen sekä niihin liittyvät
mahdolliset säteilysuojelun kannalta merkitykselliset tekniset säädöt,
suunnitellut ominaisuudet, turvallisuusominaisuudet ja säteilysuojelussa
tarvittavat varoituslaitteet; (b)
valvonta- ja tarkkailualueiden luokittelu; (c)
työntekijöiden luokittelu; (d)
työpaikkaa ja henkilöitä koskevien
seurantaohjelmien sisältö; (e)
mikä säteilynseurantalaitteisto on sopivin kuhunkin
käyttöön; (f)
asianmukaiset henkilökohtaisen annosmittauksen
menetelmät; (g)
asianmukaisten annosrajoitusten optimointi ja vahvistaminen; (h)
laadunvarmistus; (i)
ympäristön säteilyseurantaohjelma; (j)
radioaktiivisen jätteen loppusijoitusta koskevat
vaatimukset; (k)
järjestelyt onnettomuuksien ja poikkeustilanteiden
estämiseksi; (l)
toimintavalmius säteilyvaaratilanteessa; (m)
säteilylle altistuvien työntekijöiden koulutus ja
uudelleenkoulutus. 3.
Tarvittaessa säteilysuojeluasiantuntijan tehtävät
voi suorittaa erikoisasiantuntijoiden ryhmä, jolla yhteisesti on tarvittava
asiantuntemus. 85 artikla Lääketieteellisen fysiikan asiantuntija 1.
Lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan on
terveydenhuoltoympäristössä tapauksen mukaan toimittava tai annettava
asiantuntijan neuvoja lääketieteelliseen altistukseen sovellettuun
säteilyfysiikkaan liittyvissä asioissa. 2.
Kyseisestä lääketieteellisen radiologian
toiminnasta riippuen lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan on vastattava
annosmittauksesta, mukaan lukien fyysiset mittaukset potilaan annoksen
arvioimiseksi, annettava lääketieteellisen radiologian laitteita koskevia
neuvoja ja avustettava erityisesti seuraavissa asioissa: (a)
potilaiden ja muiden lääketieteellisissä
toiminnoissa altistuvien henkilöiden säteilysuojelun optimointi, mukaan lukien
diagnostisten vertailutasojen soveltaminen ja käyttö; (b)
lääketieteellisen radiologian laitteiston
laadunvarmistuksen määrittely ja toteuttaminen; (c)
teknisten eritelmien valmistelu lääketieteellisen
radiologian laitteita ja kokoonpanon rakennetta varten; (d)
lääketieteellisen radiologian laitteistojen
säteilysuojelun tarkkailu; (e)
säteilysuojelumittauksiin tarkoitetun laitteiston
valinta; (f)
säteilysuojelun asianmukaisia näkökohtia koskevan
koulutuksen antaminen lääketieteellisen toiminnan harjoittajille ja muulle henkilökunnalle. Lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan tehtäviä
voi tarvittaessa suorittaa lääketieteellisen fysiikan yksikkö tai palvelu. 86 artikla Säteilysuojelupäällikkö 1.
Jäsenvaltioiden on päätettävä, millaisia toimintoja
varten yritykselle on nimettävä säteilysuojelupäällikkö. Jäsenvaltioiden on
edellytettävä, että yritykset antavat säteilysuojelupäälliköille voimavarat,
jotka ovat tarpeen heidän tehtäviensä suorittamiseksi. Säteilysuojelupäällikkö
raportoi suoraan yritykselle. 2.
Toiminnan luonteesta riippuen
säteilysuojelupäällikön tehtäviin voi kuulua seuraavia asioita: (a)
sen varmistaminen, että säteilytyö tehdään kaikkien
toimintaohjeiden ja paikallisten sääntöjen mukaisesti; (b)
työpaikan säteilynseurantaohjelman toteuttamisen
valvonta; (c)
asianmukaisten tiedostojen ylläpitäminen
radioaktiivisista lähteistä; (d)
asiaankuuluvien turvallisuus- ja
varoitusjärjestelmien kunnon arviointi säännöllisesti; (e)
henkilökohtaisen säteilynseurantaohjelman
toteuttamisen valvonta; (f)
terveystarkkailuohjelman toteuttamisen valvonta; (g)
uusien työntekijöiden perehdyttäminen paikallisiin
sääntöihin ja menettelyihin; (h)
työsuunnitelmia koskevien neuvojen ja kommenttien
antaminen; (i)
työsuunnitelmien hyväksyminen; (j)
raporttien toimittaminen yrityksen paikallisjohdolle;
(k)
osallistuminen järjestelyihin
säteilyvaaratilanteiden estämistä, valmiustoimia ja vaaratilanteessa toimimista
varten; (l)
yhteydenpito säteilysuojeluasiantuntijan kanssa. Säteilysuojelupäällikön tehtäviä voi hoitaa myös
yrityksen perustama säteilysuojeluyksikkö. 2 jakso Umpilähteiden valvonta 87 artikla Yleiset vaatimukset 1.
Jäsenvaltioiden on tehtävä järjestelyjä, joiden
tarkoituksena on valvoa asianmukaisesti umpilähteitä ja niiden sijaintia,
käyttöä ja käytöstä poistamista. 2.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritys pitää
kirjaa kaikista vastuullaan olevista umpilähteistä, niiden sijainnista ja
siirroista. 3.
Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, jonka
avulla ne voivat pysyä asianmukaisesti selvillä tarpeen mukaan kaikkien umpilähteiden
ja ainakin korkea-aktiivisten umpilähteiden yksittäisistä siirroista. 4.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jokainen
umpilähteen haltija ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle heti
mahdollisesta umpilähteen katoamisesta, varkaudesta tai luvattomasta käytöstä. 88 artikla Korkea-aktiivisten umpilähteiden valvontaa
koskevat vaatimukset Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ennen
luvan myöntämistä korkea-aktiivista umpilähdettä käyttäviin toimintoihin (a)
säteilylähteiden turvallista hallinnointia ja
turvatoimia varten on tehty tarvittavat järjestelyt, myös silloin kun ne
poistetaan käytöstä. Näissä järjestelyissä voidaan määrätä käytöstä
poistettujen lähteiden siirtämisestä toimittajalle tai niiden sijoittamisesta
loppusijoitus- tai varastointilaitokseen taikka valmistajan tai toimittajan
velvollisuudesta ottaa vastaan nämä lähteet; (b)
käytöstä poistettujen lähteiden turvalliseen
hallintaan on varauduttu asianmukaisesti rahavakuudella tai muulla kyseisen
lähteen kannalta asianmukaisella vastaavalla välineellä, mukaan luettuina
tapaukset, joissa lähteen haltijasta tulee maksukyvytön tai se lopettaa
toimintansa. 89 artikla Korkea-aktiivisten umpilähteiden toimilupia
koskevat erityisvaatimukset Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että V
luvussa asetettujen yleisten toimilupia koskevien vaatimusten lisäksi
korkea-aktiivisen umpilähteen valmistamista, käyttöä tai hallussapitoa koskevissa
toimiluvissa määrätään (a)
lähteen, lähteiden suojusten ja lisälaitteiden
suorituskykyä koskevista vähimmäisvaatimuksista; (b)
työssä noudatettavista menettelytavoista; (c)
käytöstä poistettujen lähteiden asianmukaisesta
hallinnasta, johon kuuluvat tarvittaessa myös sopimukset käytöstä poistettujen
lähteiden siirtämisestä valmistajalle, tavarantoimittajalle, toiselle luvan
saaneelle yritykselle tai jätteen loppusijoitus- tai varastointilaitokselle. 90 artikla Yrityksiltä edellytetty kirjanpito Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että
korkea-aktiivisia umpilähteitä koskevaan kirjanpitoon on vietävä XII luvussa
säädetyt tiedot ja että yritys toimittaa toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä
jäljennöksen kaikesta kirjanpidosta tai sen osasta ja vähintään XIII luvussa
mainitun osan. Yrityksen kirjanpidon on oltava toimivaltaisen viranomaisen
tarkastettavissa. 91 artikla Toimivaltaisten viranomaisten kirjanpitovelvollisuus Toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä
kirjaa yrityksistä, joilla on lupa käyttää korkea-aktiivisia umpilähteitä, sekä
niiden hallussa olevista korkea-aktiivisista lähteistä. Kirjanpidossa on
ilmoitettava kyseessä oleva radionuklidi, aktiivisuus valmistusajankohtana tai,
jos tätä arvoa ei tiedetä, aktiivisuus ensimmäisen markkinoille saattamisen
hetkellä taikka sillä hetkellä, kun yritys sai lähteen haltuunsa, sekä lähteen
tyyppi. Toimivaltaisten viranomaisten kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja
siinä on otettava huomioon muun muassa lähteiden siirrot ja muut tekijät. 92 artikla Korkea-aktiivisia umpilähteitä koskevat
turvajärjestelyt 1.
Korkea-aktiivisia umpilähteitä käyttävän yrityksen
on noudatettava XIV luvussa säädettyjä vaatimuksia. 2.
Valmistajan, tavarantoimittajan ja kunkin yrityksen
on huolehdittava siitä, että korkea-aktiivisten umpilähteiden ja niiden
suojusten tunnistustiedoissa ja merkinnöissä noudatetaan XV luvussa säädettyjä
vaatimuksia. 3 jakso Isännättömät säteilylähteet 93 artikla Isännättömien lähteiden havaitseminen 1.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että henkilö,
joka havaitsee isännättömän säteilylähteen, ilmoittaa siitä heti valmius- ja
pelastusorganisaatiolle tai toimivaltaiselle viranomaiselle eikä tee lähteelle
mitään ennen kuin nämä elimet ovat antaneet asianmukaiset ohjeet. 2.
Jäsenvaltioiden on mahdollistettava sellaisten
järjestelmien perustaminen, joilla pyritään havaitsemaan isännättömiä
säteilylähteitä esimerkiksi suurissa metalliromuttamoissa ja suurissa
metalliromun kierrätyslaitoksissa, joissa isännättömiä lähteitä voidaan yleensä
havaita, ja tapauksen mukaan merkittävissä kauttakulkupisteissä, kuten
raja-asemilla. 3.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 2
kohdassa tarkoitetuissa paikoissa työskentelevien henkilöiden saataville
annetaan viipymättä alaa koskevia teknisiä neuvoja ja apua, jos he eivät yleensä
ole mukana säteilysuojeluvaatimusten alaisessa toiminnassa. Neuvonnan ja avun
päätarkoituksena on työntekijöiden ja väestön suojaaminen säteilyltä ja
säteilylähteen turvallisuus. 94 artikla Metallikontaminaatio Jäsenvaltioiden on vaadittava, että
metalliromun kierrätyslaitokset ilmoittavat heti toimivaltaiselle
viranomaiselle isännättömän säteilylähteen sulattamisesta ja että kontaminoitua
metallia ei saa prosessoida edelleen ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa. 95 artikla Isännättömien säteilylähteiden talteenotto,
hallinta ja loppusijoitus 1.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
toimivaltaiset viranomaiset ovat valmistautuneet isännättömien lähteiden
talteenottoon ja toimimiseen isännättömistä lähteistä johtuvissa
säteilyvaaratilanteissa tai ovat antaneet näitä koskevia määräyksiä, myös
vastuunjaon osalta, ja että ne ovat valmistelleet näissä tilanteissa
tarvittavat toimintasuunnitelmat ja toimenpiteet. 2.
Jäsenvaltioiden on tarvittaessa huolehdittava
siitä, että järjestetään kampanjoita entisistä toiminnoista jäljelle jääneiden
isännättömien säteilylähteiden talteen ottamiseksi. Kampanjoihin voi sisältyä jäsenvaltioiden
osallistumista säteilylähteiden talteen ottamisen, hallinnan ja loppusijoittamisen
rahoitukseen, sekä viranomaisten, kuten tullihallinnon, ja yritysten, kuten
tutkimuslaitosten, materiaalintestauslaitosten tai sairaaloiden, arkistojen
tutkimista. 96 artikla Rahavakuus isännättömiä säteilylähteitä
varten Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden
päättämiä järjestelyjä noudattaen luodaan rahavakuusjärjestelmä tai vastaava
väline 95 artiklassa säädettyjen vaatimusten soveltamisesta mahdollisesti
aiheutuvien, isännättömien lähteiden talteenottoon liittyvien interventiokustannusten
kattamiseksi. 4 jakso Säteilyvaaratilanteet 97 artikla Säteilyvaaratilanteiden valmiusjärjestelmä 1.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että otetaan
huomioon, että säteilyvaaratilanteita voi sattua niiden alueilla ja että niiden
alueiden ulkopuolella tapahtuvat vaaratilanteet voivat vaikuttaa niiden
alueisiin. Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä säteilyvaaratilanteiden
hallintaa varten ja määrättävä asianmukaiset hallintosäännöt niiden ylläpitoa
varten. 2.
Valmiusjärjestelmän on vastattava arvioituja uhkia,
ja sen on pystyttävä toimimaan tehokkaasti säteilyvaaratilanteissa, jotka
liittyvät ennakoimattomiin toimintoihin tai tapahtumiin, mukaan lukien
pahantahtoiset teot ja isännättömien säteilylähteiden löytäminen. 3.
Säteilyvaaratilanteiden valmiusjärjestelmässä on
laadittava toimintasuunnitelmia, joiden tavoitteena on välttää suoria
vaikutuksia yksittäisissä suureen yleisöön kuuluvissa henkilöissä ja pienentää
satunnaisten vaikutusten riskiä ottaen huomioon III luvussa tarkoitetut
säteilysuojelun yleiset periaatteet ja vertailutasot (enimmäistasot).
Säteilyvaaratilanteiden valmiusjärjestelmässä on tarkasteltava liitteessä IX
olevassa A jaksossa mainittuja näkökohtia. 98 artikla Valmiussuunnittelu 1.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhkien
arvioinnissa yksilöityjä säteilyvaaratilanteita varten vahvistetaan etukäteen
valmiussuunnitelmat. 2.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että
valmiussuunnitelmat testataan ja niitä tarkastellaan ja tarkistetaan
säännöllisesti. 3.
Valmiussuunnitelmassa on tarpeen mukaan oltava 97
artiklassa tarkoitetun valmiusjärjestelmän asiaankuuluvat osatekijät. 4.
Valmiussuunnitelmissa on käsiteltävä liitteessä IX
olevassa B jaksossa mainittuja asioita. 99 artikla Kansainvälinen yhteistyö 1.
Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä muiden
jäsenvaltioiden sekä kolmansien maiden kanssa niiden alueella mahdollisesti
tapahtuvissa säteilyvaaratilanteissa, jotka saattavat vaikuttaa muihin
jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin, tarkoituksena helpottaa säteilysuojelun
organisointia kyseisissä jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa. 2.
Jos jäsenvaltion alueella syntyy
säteilyvaaratilanne tai ilmenee tilanne, jolla saattaa olla radiologisia
seurauksia sen alueella, jäsenvaltion on otettava yhteistyön aloittamista
varten yhteyttä muihin jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin, joita tilanne
mahdollisesti voi koskea. 3.
Jäsenvaltioiden on viipymättä vaihdettava tietoja
ja tehtävä yhteistyötä muiden asianomaisten jäsenvaltioiden, kolmansien maiden
sekä asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen kanssa asioissa, jotka
koskevat korkea-aktiivisten säteilylähteiden, muiden radioaktiivisten lähteiden
ja huolta aiheuttavan radioaktiivisen materiaalin katoamista, poistamista,
varkautta tai löytymistä sekä näiden asioiden jatkotoimia tai tutkintaa,
sanotun vaikuttamatta asianmukaisiin salassapitovaatimuksiin ja asiaa koskevan
kansallisen lainsäädännön soveltamiseen. 5 jakso Vallitsevat altistustilanteet 100 artikla Vallitsevia altistustilanteita koskevat
ohjelmat 1.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laaditaan ohjelmia,
joiden tarkoituksena on tunnistaa ja arvioida vallitsevia
säteilyaltistustilanteita sekä päättää, millainen työperäinen ja väestön
altistus on säteilysuojelun kannalta tärkeää. 2.
Vallitsevia säteilyaltistustilanteita koskevia
vaatimuksia sovelletaan seuraaviin asioihin: (a)
altistus, joka johtuu siitä, että alueita on
saastunut radioaktiivisten materiaalien jäämistä, jotka ovat peräisin i) aiemmista toiminnoista, joita
viranomaiset eivät ole koskaan valvoneet tai joita ei ole säännelty tässä
direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaisesti; ii) säteilyvaaratilanteesta, kun se on
julistettu päättyneeksi siten kuin säteilyvaaratilanteiden
valmiusjärjestelmässä säädetään; iii) aiempien toimintojen jäämistä, joista
yritys ei ole enää laillisesti vastuussa; (b)
altistuminen luonnon radioaktiivisille lähteille,
mukaan luettuina i) altistuminen sisätiloissa radonille ja
toronille työpaikoilla, asunnoissa ja muissa rakennuksissa; ii) ulkoinen altistuminen sisätiloissa
rakennusmateriaaleista tulevalle säteilylle; (c)
altistuminen kulutustavaroiden sisältämille i) a kohdassa yksilöidyiltä saastuneilta
alueilta peräisin oleville radionuklideille tai ii) luonnossa esiintyville, erityisesti
elintarvikkeiden, juomaveden ja rakennusmateriaalien sisältämille
radionuklideille; (d)
muut vallitsevat altistustilanteet, joita ei
säteilysuojelun kannalta voi jättää huomiotta. 3.
Jäsenvaltiot voivat päättää yleisen
oikeutusperiaatteen huomioon ottaen, ettei vallitseva altistustilanne edellytä
suojatoimenpiteitä. 4.
Vallitseviin altistustilanteisiin, joista yritys on
lain mukaan vastuussa ja jotka on otettava huomioon säteilysuojelun kannalta,
on sovellettava asiaankuuluvia suunniteltuja altistustilanteita koskevia
vaatimuksia. 101 artikla Strategioiden laatiminen 1.
Jäsenvaltioiden on järjestettävä, että laaditaan
strategioita, joilla varmistetaan vallitsevien altistustilanteiden
asianmukainen hoito ja että tähän osoitetut varat ovat suhteessa riskeihin ja
suojatoimien tehokkuuteen. 2.
Vallitsevien altistustilanteiden hallintastrategian
laatimisesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on katsottava, että
strategiaan kuuluu (a)
sen tavoitteet; (b)
sopivat vertailutasot, kun otetaan huomioon
liitteessä I säädetyt vertailutasot. 102 artikla Strategioiden täytäntöönpano 1.
Jäsenvaltioiden on asetettava toimivaltaiselle
viranomaiselle vastuutehtäviä vallitsevien altistusten hallintastrategioiden
toteuttamisessa, ja tarpeen mukaan rekisteröijille, toimiluvan haltijoille ja
muille korjaavien toimenpiteiden ja suojatoimenpiteiden toteuttamisessa mukana
oleville osapuolille sekä tarvittaessa mahdollistettava sidosryhmien
osallistuminen altistusten hallintastrategioiden kehittämistä ja toteuttamista
koskevaan päätöksentekoon. 2.
Kaikkien strategian toteuttamista varten
harkittavien suojatoimenpiteiden muoto, laajuus ja kesto on optimoitava. 3.
Strategian toteuttamisesta seurannut
jäännösannosten jakauma on arvioitava. Mahdollisten edelleenkin vertailutasot
ylittävien altistusten vähentämiseksi on harkittava lisätoimia. 4.
Strategiaa toteutettaessa toimivaltaisen
viranomaisen on säännöllisesti (a)
arvioitava käytettävissä olevia korjaavia ja
suojaustoimenpiteitä tavoitteiden saavuttamisen kannalta ja arvioitava suunniteltujen
ja toteutettujen toimien tehokkuutta; (b)
tiedotettava altistuneille henkilöille
mahdollisista terveysvaaroista ja käytettävissä olevista keinoista heidän oman
altistuksensa pienentämiseksi; (c)
neuvottava altistuksen hallinnassa yksilön tasolla
tai paikallistasolla; (d)
tiedotettava yrityksille tarkoituksenmukaisista
pitoisuuksien ja altistuksien seurantamenetelmistä ja yleisiin terveys- ja
turvallisuusvaatimuksiin liittyvistä suojatoimenpiteistä, kun toimintoihin
liittyy luonnon radioaktiivisia materiaaleja ja kun niitä ei käsitellä
suunniteltuina altistustilanteina. 103 artikla Radonia koskeva toimintasuunnitelma 1.
Jäsenvaltioiden on laadittava toimintasuunnitelma
sellaisten pitkän aikavälin riskien hallintaan, jotka johtuvat altistuksesta
maaperästä, rakennusmateriaaleista tai vedestä erittyvälle radonille
asunnoissa, julkisissa rakennuksissa ja työpaikoilla. Toimintasuunnitelmassa on
otettava huomioon liitteessä XVI esitetyt asiat. 2.
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle
toimintasuunnitelma ja tiedot yksilöidyistä radonalttiista alueista.
Jäsenvaltioiden on säännöllisesti päivitettävä toimintasuunnitelma ja tiedot
radonalttiista alueista. 6 jakso täytäntöönpanon valvontajärjestelmä 104 artikla Tarkastukset 1.
Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön
tarkastusjärjestelm(i)ä tämän direktiivin nojalla annettujen säännösten
noudattamisen valvomiseksi ja tarvittaessa tarkkailu- ja korjaavien
toimenpiteiden käynnistämiseksi. 2.
Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava
järjestelmällinen tarkastusohjelma, jossa otetaan huomioon toimintoihin
liittyvän vaaran mahdollinen suuruus ja luonne, toimintoihin liittyvien
säteilysuojelukysymysten yleinen arviointi sekä tämän direktiivin nojalla
annettujen säännösten noudattamisen aste. 3.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kunkin
tarkastuksen löydökset kirjataan ja raportit toimitetaan kyseiselle
yritykselle. 4.
Jäsenvaltioiden on saatettava tarkastusohjelma ja
sen tärkeimmät löydökset yleisön saataville. 5.
Toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava siitä,
että käytössä on mekanismit tarkastuksista ja ilmoitetuista poikkeustilanteista
ja onnettomuuksista ja niihin liittyvistä löydöksistä saatujen suojelua ja
turvallisuutta koskevien tietojen ja niistä saatujen kokemusten levittämiseksi
nopeasti asianomaisille osapuolille, kuten säteilylähteiden valmistajille ja
toimittajille ja tapauksen mukaan kansainvälisille organisaatioille. 105 artikla Täytäntöönpanon valvonta Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että
toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet edellyttää, että yritys ryhtyy
toimenpiteisiin puutteiden korjaamiseksi ja niiden uusiutumisen estämiseksi,
tai tarvittaessa peruuttaa lupa, kun viranomaisten suorittaman tarkastuksen tai
muun viranomaisten tekemän arvioinnin tulokset viittaavat siihen, ettei yritys
noudata tämän direktiivin nojalla annettuja säännöksiä. 106 artikla Seuraamukset Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt tämän
direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen
sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano kaikin
tarvittavin toimenpitein. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja
varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava kyseiset säännökset komissiolle
tiedoksi viimeistään 107 artiklassa tarkoitettuna päivänä ja ilmoitettava
niihin vaikuttavista mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä. XI LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET 107 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1.
Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin
noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan
viimeistään [00.00.0000]. Ympäristönsuojelua koskevassa IX luvussa vahvistetut
säännökset on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään [00.00.0000].
Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisena nämä säännökset sekä
kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko. 2.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on
viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun
ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten
viittaukset tehdään. 3.
Jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava
komissiolle kirjallisina tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä
antamansa kansalliset säännökset. 108 artikla Kumoaminen Kumotaan direktiivit 89/618/Euratom,
90/641/Euratom, 96/29/Euratom, 97/43/Euratom ja 2003/122/Euratom [00.00.0000]
alkaen. 109 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä
päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa
lehdessä. 110 artikla Osoitus Tämä direktiivi on osoitettu kaikille
jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Puheenjohtaja LIITE I Väestön altistuksen vertailutasot 1. Säteilyvaaratilanteissa ja vallitsevissa
altistustilanteissa tapahtuvan väestön altistuksen optimoinnissa on käytettävä
ohjeena vertailutasoa, joka vahvistetaan seuraavien annosalueiden sisällä (mSv
efektiivinen annos, akuutti tai vuosiannos): (a)
yli 20 ja enintään 100 (b)
yli 1 ja enintään 20 (c)
enintään 1. Vertailuarvojen valinnassa on noudatettava 2–5
kohdassa annettuja ehtoja. 2. Efektiivisinä annoksina ilmaistut
vertailuarvot on vahvistettava vallitseville altistustilanteille alueelle 1–20
mSv vuodessa ja säteilyvaaratilanteessa tapahtuville altistuksille alueelle
20–100 mSv vuodessa, sanotun vaikuttamatta elimiin kohdistuville annoksille
asetettuihin vertailutasoihin. 3. Erityistilanteissa voidaan harkita 1
kohdassa mainittua aluetta alhaisempaa vertailutasoa, erityisesti: a) säteilyvaaratilanteessa tapahtuvalle
altistukselle voidaan asettaa alle 20 mSv:n (vuodessa) vertailutaso, jos
henkilölle voidaan antaa asianmukainen suoja aiheuttamatta suojatoimenpiteistä
suhteetonta haittaa tai liiallisia kustannuksia; b) vallitsevassa altistustilanteessa voidaan
tarvittaessa asettaa alle 1 mSv:n (vuodessa) vertailutaso tietyille säteilylähdekohtaisille
altistuksille tai altistusreiteille. 4. Siirryttäessä säteilyvaaratilanteesta
vallitsevaan altistustilanteeseen on asetettava asianmukaiset vertailutasot,
erityisesti lopetettaessa pitkän aikavälin vastatoimenpiteitä, kuten
uudelleensijoitus. 5. Vertailuarvoissa on otettava huomioon
vallitsevat olosuhteet sekä yhteiskunnalliset arviointiperusteet, kuten
esimerkiksi –
a) kun altistus on enintään 1 mSv vuodessa, yleiset
tiedot altistuksen tasosta ottamatta erityisesti huomioon henkilökohtaisia
altistuksia; –
b) kun altistus on enintään 20 mSv vuodessa,
yksityiskohtaisemmat tiedot, jotta ihmiset voivat hallita omaa altistustaan,
mikäli mahdollista; –
c) kun altistus on enintään 100 mSv vuodessa,
henkilökohtaisten annosten arviointi ja erityiset tiedot säteilyvaaroista ja
käytettävissä olevista toimista altistusten pienentämiseksi. LIITE II Aktiivisuusarvot
korkea-aktiivisten umpilähteiden määrittelyä varten Radionuklideille, joita ei mainita jäljempänä
olevassa taulukossa, kyseeseen tuleva aktiivisuustaso on sama kuin IAEA:n
julkaisussa Dangerous quantities of radioactive material (D-values)
(EPR-D-VALUES 2006) määritelty D-taso. Radionuklidi || Aktiivisuustaso (TBq) Am-241 || 610-2 Am-241/Be || 610-2 Cf-252 || 210-2 Cm-244 || 510-2 Co-60 || 310-2 Cs-137 || 110-1 Gd-153 || 1100 Ir-192 || 810-2 Pm-147 || 4101 Pu-238 || 610-2 Pu-239/Be[23] || 610-2 Ra-226 || 410-2 Se-75 || 210-1 Sr-90 (Y-90) || 1100 Tm-170 || 2101 Yb-169 || 310-1 LIITE III Laitteiden
tai tuotteiden saattaminen markkinoille A. Yrityksen, joka aikoo saattaa markkinoille
laitteita tai tuotteita, on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki
asiaankuuluvat tiedot, mukaan luettuina seuraavat: (1)
laitteen tai tuotteen tekniset ominaisuudet; (2)
kun laite sisältää radioaktiivisia aineita, tiedot tavasta,
jolla säteilylähde on kiinnitetty pitimeen, ja koteloinnista; (3)
annosnopeudet laitteen tai tuotteen käytössä merkityksellisillä
etäisyyksillä, mukaan luettuna annosnopeudet 0,1 m:n etäisyydellä laitteen
luoksepäästävistä pinnoista; (4)
laitteen tai tuotteen aiottu käyttötarkoitus ja
tiedot uuden laitteen tai tuotteen suorituskyvystä verrattuna vanhoihin
laitteisiin tai tuotteisiin; (5)
laitteen tai tuotteen säännöllisen käyttäjän
odotetut annokset. B. Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava
A jaksossa mainitut tiedot ja erityisesti, (1)
soveltuuko laite tai tuote suorituskykynsä
puolesta aiottuun käyttötarkoitukseen; (2)
onko laite tai tuote suunniteltu siten, että
altistus tavanomaisessa käytössä ja väärinkäytöstä tai onnettomuudesta
aiheutuvan altistuksen todennäköisyys ja seuraukset pienenevät; (3)
jos on kyseessä kulutustuote, onko se
suunniteltu siten, että se täyttää valvonnasta vapauttamisen arvioinnissa
käytetyt perusteet eikä edellytä erikoistoimia loppusijoitusta varten, kun se
ei ole enää käytössä; (4)
jos laite tai tuote on tarkoitettu
käytettäväksi luvasta vapautetuissa toiminnoissa, ovatko edellytykset loppusijoitukseen
asianmukaiset; (5)
onko laitteessa tai tuotteessa asianmukaiset
merkinnät ja toimitetaanko asiakkaalle sopivaa tietoaineistoa, kuten ohjeet
asianmukaiseen käyttöön ja loppusijoitukseen. LIITE IV Säteilyaltistusta aiheuttavat toiminnot,
joihin liittyy muuta kuvantamista kuin lääketieteellistä kuvantamista Sovellettaessa 23 artiklaa on otettava
huomioon seuraavat muuta kuvantamista kuin lääketieteellistä kuvantamista
varten harjoitetut toiminnot, joissa aiheutuu säteilyaltistusta: A. Menettelyt, joita suorittaa
lääketieteellinen henkilökunta lääketieteen radiologian laitteilla: 1.
radiologinen terveystarkastus työhönottoa varten; 2.
radiologinen terveystarkastus maahanmuuttoa varten; 3.
radiologinen terveystarkastus vakuutuksia varten; 4.
radiologinen terveystarkastus muita tarkoituksia
varten, kun tarkoituksena ei ole altistettavan henkilön terveyden ja
hyvinvoinnin edistäminen; 5.
lasten ja nuorten fyysisen kehityksen radiologinen
arviointi urheilu-, tanssi- ym. uran kannalta; 6.
radiologinen iän arviointi; 7.
ionisoivan säteilyn käyttö ihmisen kehoon
piilotettujen esineiden tunnistamiseksi. B. Menettelyt, joita suorittaa muu kuin
lääketieteellinen henkilökunta muilla kuin lääketieteellisen radiologian
laitteilla: 1.
ionisoivan säteilyn käyttö ihmisen kehon pinnalle piilotettujen
tai kehoon kiinnitettyjen esineiden havaitsemiseksi; 2.
ionisoivan säteilyn käyttö piiloutuneiden ihmisten
havaitsemiseksi rahdin tarkastuksessa; 3.
muut toiminnot, joihin liittyy ionisoivan säteilyn
käyttö oikeudellisiin tai turvatoimiin liittyviin tarkoituksiin. LIITE V Luettelo
teollisuuden toiminnoista, joihin liittyy luonnon radioaktiivista materiaalia Sovellettaessa 24 artiklaa on otettava
huomioon seuraavat teollisuuden toiminnot, joihin liittyy luonnon
radioaktiivista materiaalia, mukaan lukien asiaankuuluvat sekundaariset prosessit: (1)
harvinaisten maametallien erottaminen
monatsiitista; (2)
toriumyhdisteiden tuotanto ja toriumia sisältävien
tuotteiden valmistus; (3)
niobi-tantaalimalmin prosessointi; (4)
öljyn ja kaasun tuotanto; (5)
geotermisen energian tuotanto; (6)
TiO2 ‑pigmentin tuotanto; (7)
terminen fosforin tuotanto; (8)
sirkonimetalli- ja sirkoniumteollisuus; (9)
fosfaattilannoitteiden tuotanto; (10)
sementintuotanto, klinkkeriuunien huolto; (11)
hiilivoimalaitokset, kattiloiden huolto; (12)
fosforihapon tuotanto; (13)
raudan alkutuotanto; (14)
tina-, lyijy- ja kuparimalmin sulatus; (15)
pohjaveden suodatuslaitokset; (16)
muiden malmien kuin uraanimalmin louhinta. LIITE VI Valvonnasta
tai vaatimusten noudattamisesta vapauttamisen perusteet 1.
Vapauttaminen valvonnasta Toimintoja
voidaan vapauttaa tämän direktiivin vaatimuksista joko suoraan 2 jaksossa
säädettyjen numeeristen vapauttamisperusteiden (aktiivisuusarvot, Bq, tai
pitoisuusarvot, Bq g-1) täyttymiseen perustuen tai viranomaisen
päätöksellä, joka perustuu toiminnan tiedoksiantamisen yhteydessä
toimitettuihin tietoihin ja jonka on noudatettava 3 jaksossa säädettyjä yleisiä
vapauttamisperusteita toiminnan vapauttamiseksi muista vaatimuksista. 2.
Valvonnasta tai vaatimusten noudattamisesta vapauttamiseen oikeuttavat arvot Valvonnasta
vapauttamiseen oikeuttavia kokonaisaktiivisuuden arvoja (Bq) sovelletaan
toimintaan liittyvään kokonaisaktiivisuuteen. Arvot annetaan taulukossa B
olevassa 3 sarakkeessa keinotekoisille radionuklideille ja joillekin
kulutustavaroissa käytetyille luonnon radionuklideille. Tällaisia arvoja ei
yleensä voi soveltaa muihin toimintoihin, joihin liittyy luonnon
radionuklideja. Toimintaan
liittyvien materiaalien vapauttamiseen oikeuttavat pitoisuusarvot (Bq g-1)
annetaan keinotekoisille radionuklideille taulukossa A olevassa 1 osassa ja
luonnon radionuklideille taulukossa A olevassa 2 osassa. Taulukossa A olevassa
1 osassa annetut arvot koskevat yksittäisiä radionuklideja, mukaan lukien
tapauksen mukaan emonuklidin kanssa tasapainottuneet lyhytikäiset
radionuklidit. Taulukossa A olevassa 2 osassa annetut arvot koskevat kaikkia
U-238:n tai Th-232:n hajoamisketjun radionuklideja, mutta sellaisiin ketjun
osiin, jotka eivät ole tasapainottuneet emonuklidin kanssa, voidaan soveltaa
suurempia arvoja. Taulukossa
A olevassa 1 osassa tai taulukossa A olevassa 2 osassa annettuja pitoisuusarvoja
sovelletaan myös uudelleen käytettävien, kierrätettävien, tavanomaisella
tavalla loppusijoitettavien tai poltettavien kiinteiden materiaalien
vapauttamiseen vaatimusten noudattamisesta. Suurempia arvoja voidaan määrätä
tietyille materiaaleille tai altistusreiteille ottaen huomioon yhteisön antamat
ohjeet, mukaan lukien tarvittaessa pinta-aktiivisuutta tai seurantaa koskevat
lisävaatimukset. Keinotekoisten
radionuklidien seoksille (samassa matriksissa oleville radionuklideille)
nuklidispesifisten aktiivisuuksien tai pitoisuuksien painotetun summan jaettuna
vastaavalla vapautusarvolla on oltava pienempi kuin yksi. Tämä voidaan
tarvittaessa todentaa radionuklidiseoksen koostumuksesta tehdyn parhaan arvion
perusteella. Taulukossa A olevassa 2 osassa annettuja arvoja sovelletaan
erikseen kullekin emonuklidille. Joillekin hajoamisketjun alkuaineille,
esimerkiksi Po-210:lle tai Pb-210:lle, voidaan käyttää huomattavasti, jopa
kaksi kertaluokkaa suurempia arvoja yhteisön ohjeet huomioon ottaen. Taulukossa
A olevassa 2 osassa annettuja arvoja ei saa käyttää siihen, että annettaisiin
lupa luonnon radioaktiivista materiaalia prosessoivista teollisuudenaloista
peräisin olevien jäämien sisällyttäminen rakennusmateriaaleihin. Tällaista
yksilöidyistä teollisuudenaloista peräisin olevien jäämien kierrättämistä on
käsiteltävä luvanvaraisena toimintona tai se on vapautettava valvonnasta 3
jaksossa annettujen yleisten vapautusperusteiden nojalla. Tätä varten on
todennettava, että radionuklidipitoisuuksien summa on liitteessä VII
rakennusmateriaaleille määrätyn radionuklidi-indeksi I:n mukainen. Taulukossa
B olevassa 3 sarakkeessa vahvistetut arvot koskevat henkilön tai yrityksen
tiettyä toimintaa varten minä tahansa ajankohtana hallussa pitämiä
radioaktiivisia aineita kokonaisuudessaan. Viranomaiset voivat kuitenkin
soveltaa näitä arvoja pienempiin yksikköihin tai pakkauksiin esimerkiksi salliakseen
valvonnasta vapautettujen kulutustuotteiden kuljetuksen tai varastoinnin, jos 3
jaksossa annettuja yleisiä vapautusperusteita noudatetaan. 3.
Valvonnasta tai vaatimusten noudattamisesta vapauttamisen yleiset perusteet Yleiset
perusteet ilmoitettujen toimintojen vapauttamiseksi valvonnasta tai luvan
saaneista toiminnoista peräisin olevien materiaalien vapauttamiseksi vaatimusten
noudattamisesta ovat seuraavat: a)
kyseisestä toiminnasta ihmisille aiheutuvat säteilyriskit ovat niin vähäiset,
että ne eivät aiheuta sääntelytarvetta; ja b)
kyseinen toimintatyyppi on määritetty oikeutetuksi; ja c)
toiminta on lähtökohtaisesti turvallinen. Toimintojen,
joihin liittyy taulukoissa A olevassa 1 osassa tai taulukossa B asetettuja
valvonnasta vapauttamiseen oikeuttavia arvoja vastaavia pieniä määriä
radioaktiivisia aineita tai pieniä aktiivisuuspitoisuuksia, ja yleisesti ottaen
kaikkien luonnon radionuklideja sisältävien toimintojen katsotaan täyttävän
arviointiperusteen c. Toiminnat,
joihin liittyy taulukoissa A olevassa 1 osassa tai taulukossa B asetettuja
valvonnasta vapauttamiseen oikeuttavia arvoja pienempiä määriä radioaktiivisia
aineita tai pienempiä aktiivisuuspitoisuuksia, katsotaan ilman muuta
arviointiperusteen a mukaisiksi. Tämä koskee myös taulukossa A olevassa 2
osassa annettuja arvoja lukuun ottamatta jäämien kierrätystä
rakennusmateriaaleihin tai erityisiä altistusreittejä, kuten juomavesi. Jos
tiedoksi annettu toiminta ei noudata näitä arvoja, on arvioitava siitä
ihmisille aiheutuva altistus. Yleisen arviointiperusteen a noudattamiseksi on
osoitettava, että kaikissa mahdollisissa olosuhteissa täyttyvät seuraavat
annosta koskevat arviointiperusteet: Keinotekoiset
radionuklidit: efektiivinen
annos, jonka henkilö todennäköisesti saa valvonnasta vapautetun toiminnan
johdosta, on enintään luokkaa 10 µSv vuodessa. Luonnon
radionuklidit: Lisäannos,
jossa otetaan huomioon luonnon säteilylähteistä aiheutuva vallitseva
taustasäteily ja jonka henkilö todennäköisesti saa valvonnasta vapautetusta
toiminnasta, on enintään luokkaa 300 µSv vuodessa väestölle ja enintään 1 mSv
työntekijöille. Arvioitaessa
väestön annosta on otettava huomioon sekä ilmassa kulkeutuvia ja nestemäisiä
päästöjä välittävät altistusreitit että kiinteiden jäämien loppusijoitukseen
tai kierrätykseen liittyvät reitit. TAULUKKO
A: Materiaalien valvonnasta tai vaatimusten
noudattamisesta vapauttamiseen sovellettavat aktiivisuuspitoisuusarvot, joita
voidaan soveltaa kaiken tyyppisiin kiinteisiin aineisiin määrästä riippumatta. TAULUKKO
A, 1 osa: Keinotekoiset radionuklidit Radionuklidi || Aktiivisuuspitoisuus (Bq g-1) H-3 || 100 Be-7 || 10 C-14 || 1 F-18 || 10 Na-22 || 0,1 Na-24 || 1 Si-31 || 1000 P-32 || 1000 P-33 || 1000 S-35 || 100 Cl-36 || 1 Cl-38 || 10 K-42 || 100 K-43 || 10 Ca-45 || 100 Ca-47 || 10 Sc-46 || 0,1 Sc-47 || 100 Sc-48 || 1 V-48 || 1 Cr-51 || 100 Mn-51 || 10 Mn-52 || 1 Mn-52m || 10 Mn-53 || 100 Mn-54 || 0,1 Mn-56 || 10 Fe-52a || 10 Fe-55 || 1000 Fe-59 || 1 Co-55 || 10 Co-56 || 0,1 Co-57 || 1 Co-58 || 1 Co-58m || 10 000 Co-60 || 0,1 Co-60m || 1000 Co-61 || 100 Co-62m || 10 Ni-59 || 100 Ni-63 || 100 Ni-65 || 10 Cu-64 || 100 Zn-65 || 0,1 Zn-69 || 1000 Zn-69ma || 10 Ga-72 || 10 Ge-71 || 10000 As-73 || 1000 As-74 || 10 As-76 || 10 As-77 || 1000 Se-75 || 1 Br-82 || 1 Rb-86 || 100 Sr-85 || 1 Sr-85m || 100 Sr-87m || 100 Sr-89 || 1000 Sr-90a || 1 Sr-91a || 10 Sr-92 || 10 Y-90 || 1000 Y-91 || 100 Y-91m || 100 Y-92 || 100 Y-93 || 100 Zr-93 || 10 Zr-95a || 1 Zr-97a || 10 Nb-93m || 10 Nb-94 || 0,1 Nb-95 || 1 Nb-97a || 10 Nb-98 || 10 Mo-90 || 10 Mo-93 || 10 Mo-99a || 10 Mo-101a || 10 Tc-96 || 1 Tc-96m || 1000 Tc-97 || 10 Tc-97m || 100 Tc-99 || 1 Tc-99m || 100 Ru-97 || 10 Ru-103a || 1 Ru-105a || 10 Ru-106a || 0,1 Rh-103m || 10000 Rh-105 || 100 Pd-103a || 1000 Pd-109a || 100 Ag-105 || 1 Ag-110ma || 0,1 Ag-111 || 100 Cd-109a || 1 Cd-115a || 10 Cd-115ma || 100 In-111 || 10 In-113m || 100 In-114ma || 10 In-115m || 100 Sn-113a || 1 Sn-125 || 10 Sb-122 || 10 Sb-124 || 1 Sb-125a || 0,1 Te-123m || 1 Te-125m || 1000 Te-127 || 1000 Te-127ma || 10 Te-129 || 100 Te-129ma || 10 Te-131 || 100 Te-131ma || 10 Te-132a || 1 Te-133 || 10 Te-133m || 10 Te-134 || 10 I-123 || 100 I-125 || 100 I-126 || 10 I-129 || 0,01 I-130 || 10 I-131 || 10 I-132 || 10 I-133 || 10 I-134 || 10 I-135 || 10 Cs-129 || 10 Cs-131 || 1000 Cs-132 || 10 Cs-134 || 0,1 Cs-134m || 1000 Cs-135 || 100 Cs-136 || 1 Cs-137a || 0,1 Cs-138 || 10 Ba-131 || 10 Ba-140 || 1 La-140 || 1 Ce-139 || 1 Ce-141 || 100 Ce-143 || 10 Ce-144 || 10 Pr-142 || 100 Pr-143 || 1000 Nd-147 || 100 Nd-149 || 100 Pm-147 || 1000 Pm-149 || 1000 Sm-151 || 1000 Sm-153 || 100 Eu-152 || 0,1 Eu-152m || 100 Eu-154 || 0,1 Eu-155 || 1 Gd-153 || 10 Gd-159 || 100 Tb-160 || 1 Dy-165 || 1000 Dy-166 || 100 Ho-166 || 100 Er-169 || 1000 Er-171 || 100 Tm-170 || 100 Tm-171 || 1000 Yb-175 || 100 Lu-177 || 100 Hf-181 || 1 Ta-182 || 0,1 W-181 || 10 W-185 || 1000 W-187 || 10 Re-186 || 1000 Re-188 || 100 Os-185 || 1 Os-191 || 100 Os-191m || 1000 Os-193 || 100 Ir-190 || 1 Ir-192 || 1 Ir-194 || 100 Pt-191 || 10 Pt-193m || 1000 Pt-197 || 1000 Pt-197m || 100 Au-198 || 10 Au-199 || 100 Hg-197 || 100 Hg-197m || 100 Hg-203 || 10 Tl-200 || 10 Tl-201 || 100 Tl-202 || 10 Tl-204 || 1 Pb-203 || 10 Bi-206 || 1 Bi-207 || 0,1 Po-203 || 10 Po-205 || 10 Po-207 || 10 At-211 || 1000 Ra-225 || 10 Ra-227 || 100 Th-226 || 1000 Th-229 || 0,1 Pa-230 || 10 Pa-233 || 10 U-230 || 10 U-231a || 100 U-232a || 0,1 U-233 || 1 U-236 || 10 U-237 || 100 U-239 || 100 U-240a || 100 Np-237a || 1 Np-239 || 100 Np-240 || 10 Pu-234 || 100 Pu-235 || 100 Pu-236 || 1 Pu-237 || 100 Pu-238 || 0,1 Pu-239 || 0,1 Pu-240 || 0,1 Pu-241 || 10 Pu-242 || 0,1 Pu-243 || 1000 Pu-244a || 0,1 Am-241 || 0,1 Am-242 || 1000 Am-242ma || 0,1 Am-243a || 0,1 Cm-242 || 10 Cm-243 || 1 Cm-244 || 1 Cm-245 || 0,1 Cm-246 || 0,1 Cm-247a || 0,1 Cm-248 || 0,1 Bk-249 || 100 Cf-246 || 1000 Cf-248 || 1 Cf-249 || 0,1 Cf-250 || 1 Cf-251 || 0,1 Cf-252 || 1 Cf-253 || 100 Cf-254 || 1 Es-253 || 100 Es-254a || 0,1 Es-254ma || 10 Fm-254 || 10000 Fm-255 || 100 a Emonuklidit ja niiden hajoamistuotteet, joiden osuudet annoksiin
otetaan huomioon annosta laskettaessa (jolloin tarvitsee ottaa huomioon vain
emonuklidin valvonnasta vapauttamiseen oikeuttava taso), annetaan seuraavassa
taulukossa: Emonuklidi || Hajoamistuote Fe-52 || Mn-52m Zn-69m || Zn-69 Sr-90 || Y-90 Sr-91 || Y-91m Zr-95 || Nb-95 Zr-97 || Nb-97m, Nb-97 Nb-97 || Nb-97m Mo-99 || Tc-99m Mo-101 || Tc-101 Ru-103 || Rh-103m Ru-105 || Rh-105m Ru-106 || Rh-106 Pd-103 || Rh-103m Pd-109 || Ag-109m Ag-110m || Ag-110 Cd-109 || Ag-109m Cd-115 || In-115m Cd-115m || In-115m In-114m || In-114 Sn-113 || In-113m Emonuklidi || Hajoamistuote Sb-125 || Te-125m Te-127m || Te-127 Te-129m || Te-129 Te-131m || Te-131 Te132 || I-132 Cs-137 || Ba-137m Ce-144 || Pr-144, Pr-144m U-232 || Th-228, Ra-224, Rn-220, Po-216, Pb-212, Bi-212, Tl-208 U-240 || Np-240m, Np-240 Np237 || Pa-233 Pu-244 || U-240, Np-240m, Np-240 Am-242m || Np-238 Am-243 || Np-239 Cm-247 || Pu-243 Es-254 || Bk-250 Es-254m || Fm-254 Niille
radionuklideille, joita ei luetella taulukossa A olevassa 1 osassa, on
toimivaltaisen viranomaisen tarvittaessa määriteltävä asianmukaiset määrät ja
aktiivisuuskonsentraatiot massayksikköä kohti. Tällä tavalla määritetyt arvot
täydentävät taulukossa A olevassa 1 osassa annettuja arvoja. TAULUKKO A, 2 osa: Luonnon radionuklidit: Valvonnasta tai
vaatimusten noudattamisesta vapauttamiseen oikeuttavat arvot
hajoamistuotteidensa kanssa pitkäaikaisesti tasapainottuneille, kiinteissä
materiaaleissa esiintyville luonnon radionuklideille: U-238-sarjan luonnon radionuklidit || 1 Bq g-1 Th-232-sarjan luonnon radionuklidit || 1 Bq g-1 K-40 || 10 Bq g-1 Taulukko B: Valvonnasta vapauttamiseen oikeuttavat
kokonaisaktiivisuusarvot (3 sarake) ja valvonnasta vapauttamiseen oikeuttavat
arvot aktiivisuuspitoisuuksille, joita esiintyy kohtalaisissa määrissä mitä
tahansa materiaalia (2 sarake) Radionuklidi || Aktiivisuuspitoisuus (Bq g-1) || Aktiivisuus (Bq) H-3 || 1 × 106 || 1 × 109 Be-7 || 1 × 103 || 1 × 107 C-14 || 1 × 104 || 1 × 107 O-15 || 1 × 102 || 1 × 109 F-18 || 1 × 101 || 1 × 106 Na-22 || 1 × 101 || 1 × 106 Na-24 || 1 × 101 || 1 × 105 Si-31 || 1 × 103 || 1 × 106 P-32 || 1 × 103 || 1 × 105 P-33 || 1 × 105 || 1 × 108 S-35 || 1 × 105 || 1 × 108 Cl-36 || 1 × 104 || 1 × 106 Cl-38 || 1 × 101 || 1 × 105 Ar-37 || 1 × 106 || 1 × 108 Ar-41 || 1 × 102 || 1 × 109 K-40[24] || 1 × 102 || 1 × 106 K-42 || 1 × 102 || 1 × 106 K-43 || 1 × 101 || 1 × 106 Ca-45 || 1 × 104 || 1 × 107 Ca-47 || 1 × 101 || 1 × 106 Sc-46 || 1 × 101 || 1 × 106 Sc-47 || 1 × 102 || 1 × 106 Sc-48 || 1 × 101 || 1 × 105 V-48 || 1 × 101 || 1 × 105 Cr-51 || 1 × 103 || 1 × 107 Mn-51 || 1 × 101 || 1 × 105 Mn-52 || 1 × 101 || 1 × 105 Mn-52m || 1 × 101 || 1 × 105 Mn-53 || 1 × 104 || 1 × 109 Mn-54 || 1 × 101 || 1 × 106 Mn-56 || 1 × 101 || 1 × 105 Fe-52 || 1 × 101 || 1 × 106 Fe-55 || 1 × 104 || 1 × 106 Fe-59 || 1 × 101 || 1 × 106 Co-55 || 1 × 101 || 1 × 106 Co-56 || 1 × 101 || 1 × 105 Co-57 || 1 × 102 || 1 × 106 Co-58 || 1 × 101 || 1 × 106 Co-58m || 1 × 104 || 1 × 107 Co-60 || 1 × 101 || 1 × 105 Co-60m || 1 × 103 || 1 × 106 Co-61 || 1 × 102 || 1 × 106 Co-62m || 1 × 101 || 1 × 105 Ni-59 || 1 × 104 || 1 × 108 Ni-63 || 1 × 105 || 1 × 108 Ni-65 || 1 × 101 || 1 × 106 Cu-64 || 1 × 102 || 1 × 106 Zn-65 || 1 × 101 || 1 × 106 Zn-69 || 1 × 104 || 1 × 106 Zn-69m || 1 × 102 || 1 × 106 Ga-72 || 1 × 101 || 1 × 105 Ge-71 || 1 × 104 || 1 × 108 As-73 || 1 × 103 || 1 × 107 As-74 || 1 × 101 || 1 × 106 As-76 || 1 × 102 || 1 × 105 As-77 || 1 × 103 || 1 × 106 Se-75 || 1 × 102 || 1 × 106 Br-82 || 1 × 101 || 1 × 106 Kr-74 || 1 × 102 || 1 × 109 Kr-76 || 1 × 102 || 1 × 109 Kr-77 || 1 × 102 || 1 × 109 Kr-79 || 1 × 103 || 1 × 105 Kr-81 || 1 × 104 || 1 × 107 Kr-83m || 1 × 105 || 1 × 1012 Kr-85 || 1 × 105 || 1 × 104 Kr-85m || 1 × 103 || 1 × 1010 Kr-87 || 1 × 102 || 1 × 109 Kr-88 || 1 × 102 || 1 × 109 Rb-86 || 1 × 102 || 1 × 105 Sr-85 || 1 × 102 || 1 × 106 Sr-85m || 1 × 102 || 1 × 107 Sr-87m || 1 × 102 || 1 × 106 Sr-89 || 1 × 103 || 1 × 106 Sr-90b || 1 × 102 || 1 × 104 Sr-91 || 1 × 101 || 1 × 105 Sr-92 || 1 × 101 || 1 × 106 Y-90 || 1 × 103 || 1 × 105 Y-91 || 1 × 103 || 1 × 106 Y-91m || 1 × 102 || 1 × 106 Y-92 || 1 × 102 || 1 × 105 Y-93 || 1 × 102 || 1 × 105 Zr-93b || 1 × 103 || 1 × 107 Zr-95 || 1 × 101 || 1 × 106 Zr-97b || 1 × 101 || 1 × 105 Nb-93m || 1 × 104 || 1 × 107 Nb-94 || 1 × 101 || 1 × 106 Nb-95 || 1 × 101 || 1 × 106 Nb-97 || 1 × 101 || 1 × 106 Nb-98 || 1 × 101 || 1 × 105 Mo-90 || 1 × 101 || 1 × 106 Mo-93 || 1 × 103 || 1 × 108 Mo-99 || 1 × 102 || 1 × 106 Mo-101 || 1 × 101 || 1 × 106 Tc-96 || 1 × 101 || 1 × 106 Tc-96m || 1 × 103 || 1 × 107 Tc-97 || 1 × 103 || 1 × 108 Tc-97m || 1 × 103 || 1 × 107 Tc-99 || 1 × 104 || 1 × 107 Tc-99m || 1 × 102 || 1 × 107 Ru-97 || 1 × 102 || 1 × 107 Ru-103 || 1 × 102 || 1 × 106 Ru-105 || 1 × 101 || 1 × 106 Ru-106b || 1 × 102 || 1 × 105 Rh-103m || 1 × 104 || 1 × 108 Rh-105 || 1 × 102 || 1 × 107 Pd-103 || 1 × 103 || 1 × 108 Pd-109 || 1 × 103 || 1 × 106 Ag-105 || 1 × 102 || 1 × 106 Ag-108m || 1 × 101 || 1 × 106 Ag-110m || 1 × 101 || 1 × 106 Ag-111 || 1 × 103 || 1 × 106 Cd-109 || 1 × 104 || 1 × 106 Cd-115 || 1 × 102 || 1 × 106 Cd-115m || 1 × 103 || 1 × 106 In-111 || 1 × 102 || 1 × 106 In-113m || 1 × 102 || 1 × 106 In-114m || 1 × 102 || 1 × 106 In-115m || 1 × 102 || 1 × 106 Sn-113 || 1 × 103 || 1 × 107 Sn-125 || 1 × 102 || 1 × 105 Sb-122 || 1 × 102 || 1 × 104 Sb-124 || 1 × 101 || 1 × 106 Sb-125 || 1 × 102 || 1 × 106 Te-123m || 1 × 102 || 1 × 107 Te-125m || 1 × 103 || 1 × 107 Te-127 || 1 × 103 || 1 × 106 Te-127m || 1 × 103 || 1 × 107 Te-129 || 1 × 102 || 1 × 106 Te-129m || 1 × 103 || 1 × 106 Te-131 || 1 × 102 || 1 × 105 Te-131m || 1 × 101 || 1 × 106 Te-132 || 1 × 102 || 1 × 107 Te-133 || 1 × 101 || 1 × 105 Te-133m || 1 × 101 || 1 × 105 Te-134 || 1 × 101 || 1 × 106 I-123 || 1 × 102 || 1 × 107 I-125 || 1 × 103 || 1 × 106 I-126 || 1 × 102 || 1 × 106 I-129 || 1 × 102 || 1 × 105 I-130 || 1 × 101 || 1 × 106 I-131 || 1 × 102 || 1 × 106 I-132 || 1 × 101 || 1 × 105 I-133 || 1 × 101 || 1 × 106 I-134 || 1 × 101 || 1 × 105 I-135 || 1 × 101 || 1 × 106 Xe-131m || 1 × 104 || 1 × 104 Xe-133 || 1 × 103 || 1 × 104 Xe-135 || 1 × 103 || 1 × 1010 Cs-129 || 1 × 102 || 1 × 105 Cs-131 || 1 × 103 || 1 × 106 Cs-132 || 1 × 101 || 1 × 105 Cs-134m || 1 × 103 || 1 × 105 Cs-134 || 1 × 101 || 1 × 104 Cs-135 || 1 × 104 || 1 × 107 Cs-136 || 1 × 101 || 1 × 105 Cs-137b || 1 × 101 || 1 × 104 Cs-138 || 1 × 101 || 1 × 104 Ba-131 || 1 × 102 || 1 × 106 Ba-140b || 1 × 101 || 1 × 105 La-140 || 1 × 101 || 1 × 105 Ce-139 || 1 × 102 || 1 × 106 Ce-141 || 1 × 102 || 1 × 107 Ce-143 || 1 × 102 || 1 × 106 Ce-144b || 1 × 102 || 1 × 105 Pr-142 || 1 × 102 || 1 × 105 Pr-143 || 1 × 104 || 1 × 106 Nd-147 || 1 × 102 || 1 × 106 Nd-149 || 1 × 102 || 1 × 106 Pm-147 || 1 × 104 || 1 × 107 Pm-149 || 1 × 103 || 1 × 106 Sm-151 || 1 × 104 || 1 × 108 Sm-153 || 1 × 102 || 1 × 106 Eu-152 || 1 × 101 || 1 × 106 Eu-152m || 1 × 102 || 1 × 106 Eu-154 || 1 × 101 || 1 × 106 Eu-155 || 1 × 102 || 1 × 107 Gd-153 || 1 × 102 || 1 × 107 Gd-159 || 1 × 103 || 1 × 106 Tb-160 || 1 × 101 || 1 × 106 Dy-165 || 1 × 103 || 1 × 106 Dy-166 || 1 × 103 || 1 × 106 Ho-166 || 1 × 103 || 1 × 105 Er-169 || 1 × 104 || 1 × 107 Er-171 || 1 × 102 || 1 × 106 Tm-170 || 1 × 103 || 1 × 106 Tm-171 || 1 × 104 || 1 × 108 Yb-175 || 1 × 103 || 1 × 107 Lu-177 || 1 × 103 || 1 × 107 Hf-181 || 1 × 101 || 1 × 106 Ta-182 || 1 × 101 || 1 × 104 W-181 || 1 × 103 || 1 × 107 W-185 || 1 × 104 || 1 × 107 W-187 || 1 × 102 || 1 × 106 Re-186 || 1 × 103 || 1 × 106 Re-188 || 1 × 102 || 1 × 105 Os-185 || 1 × 101 || 1 × 106 Os-191 || 1 × 102 || 1 × 107 Os-191m || 1 × 103 || 1 × 107 Os-193 || 1 × 102 || 1 × 106 Ir-190 || 1 × 101 || 1 × 106 Ir-192 || 1 × 101 || 1 × 104 Ir-194 || 1 × 102 || 1 × 105 Pt-191 || 1 × 102 || 1 × 106 Pt-193m || 1 × 103 || 1 × 107 Pt-197 || 1 × 103 || 1 × 106 Pt-197m || 1 × 102 || 1 × 106 Au-198 || 1 × 102 || 1 × 106 Au-199 || 1 × 102 || 1 × 106 Hg-197 || 1 × 102 || 1 × 107 Hg-197m || 1 × 102 || 1 × 106 Hg-203 || 1 × 102 || 1 × 105 Tl-200 || 1 × 101 || 1 × 106 Tl-201 || 1 × 102 || 1 × 106 Tl-202 || 1 × 102 || 1 × 106 Tl-204 || 1 × 104 || 1 × 104 Pb-203 || 1 × 102 || 1 × 106 Pb-210b || 1 × 101 || 1 × 104 Pb-212b || 1 × 101 || 1 × 105 Bi-206 || 1 × 101 || 1 × 105 Bi-207 || 1 × 101 || 1 × 106 Bi-210 || 1 × 103 || 1 × 106 Bi-212b || 1 × 101 || 1 × 105 Po-203 || 1 × 101 || 1 × 106 Po-205 || 1 × 101 || 1 × 106 Po-207 || 1 × 101 || 1 × 106 Po-210 || 1 × 101 || 1 × 104 At-211 || 1 × 103 || 1 × 107 Rn-220b || 1 × 104 || 1 × 107 Rn-222b || 1 × 101 || 1 × 108 Ra-223b || 1 × 102 || 1 × 105 Ra-224b || 1 × 101 || 1 × 105 Ra-225 || 1 × 102 || 1 × 105 Ra-226b || 1 × 101 || 1 × 104 Ra-227 || 1 × 102 || 1 × 106 Ra-228b || 1 × 101 || 1 × 105 Ac-228 || 1 × 101 || 1 × 106 Th-226b || 1 × 103 || 1 × 107 Th-227 || 1 × 101 || 1 × 104 Th-228b || 1 × 100 || 1 × 104 Th-229b || 1 x 10° || 1 × 103 Th-230 || 1 × 100 || 1 × 104 Th-231 || 1 × 103 || 1 × 107 Th-234b || 1 × 103 || 1 × 105 Pa-230 || 1 × 101 || 1 × 106 Pa-231 || 1 × 100 || 1 × 103 Pa-233 || 1 × 102 || 1 × 107 U-230 || 1 × 101 || 1 × 105 U-231 || 1 × 102 || 1 × 107 U-232b || 1 × 100 || 1 × 103 U-233 || 1 × 101 || 1 × 104 U-234 || 1 × 101 || 1 × 104 U-235b || 1 × 101 || 1 × 104 U-236 || 1 × 101 || 1 × 104 U-237 || 1 × 102 || 1 × 106 U-238b || 1 × 101 || 1 × 104 U-239 || 1 × 102 || 1 × 106 U-240 || 1 × 103 || 1 × 107 U-240b || 1 × 101 || 1 × 106 Np-237b || 1 × 100 || 1 × 103 Np-239 || 1 × 102 || 1 × 107 Np-240 || 1 × 101 || 1 × 106 Pu-234 || 1 × 102 || 1 × 107 Pu-235 || 1 × 102 || 1 × 107 Pu-236 || 1 × 101 || 1 × 104 Pu-237 || 1 × 103 || 1 × 107 Pu-238 || 1 × 100 || 1 × 104 Pu-239 || 1 × 100 || 1 × 104 Pu-240 || 1 × 100 || 1 × 103 Pu-241 || 1 × 102 || 1 × 105 Pu-242 || 1 × 100 || 1 × 104 Pu-243 || 1 × 103 || 1 × 107 Pu-244 || 1 × 100 || 1 × 104 Am-241 || 1 × 100 || 1 × 104 Am-242 || 1 × 103 || 1 × 106 Am-242mb || 1 × 100 || 1 × 104 Am-243b || 1 × 100 || 1 × 103 Cm-242 || 1 × 102 || 1 × 105 Cm-243 || 1 × 100 || 1 × 104 Cm-244 || 1 × 101 || 1 × 104 Cm-245 || 1 × 100 || 1 × 103 Cm-246 || 1 × 100 || 1 × 103 Cm-247 || 1 × 100 || 1 × 104 Cm-248 || 1 × 100 || 1 × 103 Bk-249 || 1 × 103 || 1 × 106 Cf-246 || 1 × 103 || 1 × 106 Cf-248 || 1 × 101 || 1 × 104 Cf-249 || 1 × 100 || 1 × 103 Cf-250 || 1 × 101 || 1 × 104 Cf-251 || 1 × 100 || 1 × 103 Cf-252 || 1 × 101 || 1 × 104 Cf-253 || 1 × 102 || 1 × 105 Cf-254 || 1 × 100 || 1 × 103 Es-253 || 1 × 102 || 1 × 105 Es-254 || 1 × 101 || 1 × 104 Es-254m || 1 × 102 || 1 × 106 Fm-254 || 1 × 104 || 1 × 107 Fm-255 || 1 × 103 || 1 × 106 b Emonuklidit ja
niiden hajoamistuotteet, joiden osuudet annoksiin otetaan huomioon annosta
laskettaessa (jolloin tarvitsee ottaa huomioon vain emouklidin valvonnasta
vapauttamiseen oikeuttava taso), annetaan seuraavassa taulukossa: Sr-90 || Y-90 Zr-93 || Nb-93m Zr-97 || Nb-97 Ru-106 || Rh-106 Ag-108m || Ag-108 Cs-137 || Ba-137m Ba-140 || La-140 Ce-144 || Pr-144 Pb-210 || Bi-210, Po-210 Pb-212 || Bi-212, Tl-208 (0.36), Po-212 (0.64) Bi-212 || Tl-208 (0.36), Po-212 (0.64) Rn-220 || Po-216 Rn-222 || Po-218, Pb-214, Bi-214, Po-214 Ra-223 || Rn-219, Po-215, Pb-211, Bi-211, Tl-207 Ra-224 || Rn-220, Po-216, Pb-212, Bi-212, Tl-208 (0.36), Po-212 (0.64) Ra-226 || Rn-222, Po-218, Pb-214, Bi-214, Po-214, Pb-210, Bi-210, Po-210 Ra-228 || Ac-228 Th-226 || Ra-222, Rn-218, Po-214 Th-228 || Ra-224, Rn-220, Po-216, Pb-212, Bi-212, Tl-208 (0.36), Po-212 (0.64) Th-229 || Ra-225, Ac-225, Fr-221, At-217, Bi-213, Po-213, Pb-209 Th-234 || Pa-234m U-230 || Th-226, Ra-222, Rn-218, Po-214 U-232 || Th-228, Ra-224, Rn-220, Po-216, Pb-212, Bi-212, Tl-208 (0.36), Po-212 (0.64) U-235 || Th-231 U-238 || Th-234, Pa-234m U-240 || Np-240m Np237 || Pa-233 Am-242m || Am-242 Am-243 || Np-239 LIITE VII Rakennusmateriaalien
lähettämän gammasäteilyn aktiivisuuspitoisuusindeksin määrittely ja käyttö Sovellettaessa 75 artiklan 2 kohtaa on
tietyntyyppisille rakennusmateriaaleille määritettävä tärkeimpien
radionuklidien Ra-226:n, Th-232:n (tai sen hajoamistuotteen Ra-228:n) sekä
K-40:n aktiivisuuspitoisuudet. Aktiivisuuspitoisuusindeksi I saadaan
seuraavasta kaavasta: I = CRa226/300 Bq/kg + CTh232/200
Bq/kg+ CK40/3000 Bq/kg jossa CRa226, CTh232 ja
CK40 ovat rakennusmateriaalissa esiintyvien vastaavien
radionuklidien aktiivisuuspitoisuudet Bq/kg. Indeksi on suorassa suhteessa tyypillisen
ulkoilma-altistuksen lisäksi tulevaan gammasäteilyannokseen, joka saadaan
tietystä rakennusmateriaalista rakennetussa rakennuksessa. Indeksiä sovelletaan
rakennusmateriaaliin, ei sen komponentteihin. Jotta indeksiä voidaan soveltaa
tällaisiin komponentteihin, erityisesti rakennusmateriaaleihin kierrätettyä
luonnon radioaktiivista materiaalia prosessoivista teollisuudenaloista peräisin
oleviin jäämiin, on sovellettava sopivaa partitiokerrointa.
Aktiivisuuspitoisuusindeksiä on käytettävä seulontakeinona sellaisten
materiaalien tunnistamiseen, jotka voidaan vapauttaa valvonnasta tai joiden
käyttöä voidaan rajoittaa. Tätä varten aktiivisuuspitoisuusindeksiä I voidaan
käyttää materiaalien luokitukseen neljään luokkaan ja kahteen
rakennusmateriaalikategoriaan (A ja B): || Kategoria (vastaava oletusannos) Käyttö || A (≤ 1 mSv) || B (> 1 mSv) 1) bulkkina käytetyt materiaalit || A1 I≤1 || B1 I>1 2) pintamateriaalit ja muut rajoitetusti käytetyt materiaalit || A2 I≤6 || B2 I>6 Materiaalien jako käytön mukaan luokkiin 1 ja
2 perustuu kansallisiin rakennusmääräyksiin. Vertailutasoihin verrattavat todelliset
annokset on tarvittaessa arvioitava kehittyneempien mallien avulla, joissa
voidaan ottaa huomioon myös koskemattoman maankuoren sisällä esiintyvistä
paikallisesti vallitsevista aktiivisuuspitoisuuksista aiheutuva ulkoinen
ulkoilmasta tuleva tausta-altistus. LIITE VIII Tietojärjestelmä
henkilökohtaista säteilyseurantaa varten Yleiset
säännökset Jäsenvaltion
perustama henkilökohtaisen säteilyseurannan tietojärjestelmä voidaan toteuttaa
joko keskitettynä kansallisena verkostona tai kansallisena annosrekisterinä.
Näitä verkostoja tai rekisterejä voidaan täydentää laatimalla jokaiselle
ulkopuoliselle työntekijälle henkilökohtainen säteilyseuranta-asiakirja. 1. Altistuneiden työntekijöiden
henkilökohtaista säteilyseurantaa koskevissa jäsenvaltioiden
tietojärjestelmissä on oltava seuraavat tietokokonaisuudet: (a)
työntekijän henkilötiedot; (b)
työntekijän terveystarkkailua koskevat tiedot; (c)
tiedot työntekijän palkanneesta yrityksestä ja
ulkopuolisen työntekijän ollessa kyseessä hänen työnantajastaan; (d)
altistuneen työntekijän henkilökohtaisen
säteilyseurannan tulokset. 2. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten
viranomaisten on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet
säteilytarkkailujärjestelmän tietojen väärentämisen tai järjestelmän
väärinkäytösten ja lainvastaisen käsittelyn estämiseksi. A: Tiedot, jotka on syötettävä
henkilökohtaisen säteilyseurannan tietojärjestelmään 3. Työntekijän henkilötiedoissa on annettava (a)
sukunimi; (b)
etunimi; (c)
sukupuoli; (d)
syntymäaika; (e)
kansallisuus; ja (f)
yksilöllinen tunnistenumero. 4. Työntekijän
terveystarkkailua koskevissa tiedoissa on ilmoitettava (a)
työntekijän lääketieteellinen luokitus 45 artiklan
mukaisesti (soveltuu; soveltuu tietyin edellytyksin; ei sovellu); (b)
tiedot mahdollisista rajoituksista säteilyn kanssa
työskentelyyn; (c)
viimeisimmän säännöllisen terveystarkastuksen
päivämäärä; (d)
vastaava työterveyspalvelu; ja (e)
tuloksen voimassaoloaika. 5.
Yritystä koskevissa tiedoissa on mainittava yrityksen nimi, osoite ja
yksilöllinen tunnistenumero. 6.
Työntekijän työsuhdetta koskevissa tiedoissa on ilmoitettava (a)
työnantajan nimi, osoite ja yksilöllinen
tunnistenumero; (b)
työsuhteen alkamispäivä; ja (c)
työntekijän luokitus 38 artiklan mukaisesti. 7.
Altistuneen työntekijän henkilökohtaista säteilyseurantaa koskevissa tiedoissa
on annettava (a)
viralliset annostiedot viideltä viimeisimmältä
kalenterivuodelta (vuosi; efektiivinen annos mSv; epäyhtenäisesti jakaantuneen
säteilyn tapauksessa eri kehonosien annosekvivalentti mSv; ja sisäisen
kontaminaation tapauksessa annoskertymä mSv); ja (b)
viralliset annostiedot kuluvalta vuodelta (kausi;
efektiivinen annos mSv; epäyhtenäisesti jakaantuneen säteilyn tapauksessa eri
kehonosien annosekvivalentti mSv; ja sisäisen kontaminaation tapauksessa
annoskertymä mSv). B:
Tietojärjestelmän kautta toimitettavat ulkopuolisten työntekijöiden
henkilökohtaista säteilyseurantaa koskevat tiedot 1.
Ennen minkä tahansa toiminnan aloittamista on ulkopuolisen työntekijän
työnantajan toimitettava yritykselle henkilökohtaista säteilyseurantaa koskevan
tietojärjestelmän kautta seuraavat tiedot: (a)
ulkopuolisen työntekijän työnantajaa koskevat
tiedot A jakson 6 kohdan mukaisesti; (b)
ulkopuolisen työntekijän lääketieteellistä
tarkkailua koskevat tiedot A jakson 4 kohdan mukaisesti; (c)
ulkopuolisen työntekijän henkilökohtaisen
säteilyseurannan tulokset A jakson 7 kohdan mukaisesti. 2.
Minkä tahansa toiminnan päättymisen jälkeen on henkilökohtaisen
säteilyseurannan tietojärjestelmässä oltava yrityksen kirjaamina seuraavat
tiedot (tai niiden on oltava siihen kirjattuina): (a)
toiminnan kattama ajanjakso; (b)
arvio ulkopuolisen työntekijän mahdollisesti
saamasta efektiivisestä annoksesta (toiminnan kuluessa saatu operatiivinen
annos); (c)
epäyhtenäisesti jakaantuneen säteilyn osalta arvio
eri kehonosien saamasta annosekvivalentista; (d)
sisäisen kontaminaation osalta arvio saannosta tai
annoskertymästä. C. Henkilökohtaista säteilyseuranta-asiakirjaa koskevat
säännökset 1.
Jäsenvaltiot voivat päättää laatia jokaiselle
ulkopuoliselle työntekijälle henkilökohtaisen säteilyseuranta-asiakirjan. 2.
Asiakirjaa ei saa siirtää toiselle työntekijälle. 3.
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat
toimenpiteet estääkseen sen, että työntekijälle annetaan samanaikaisesti
useampi kuin yksi voimassaoleva henkilökohtainen säteilyseuranta-asiakirja. 4.
A ja B osassa vaadittujen tietojen lisäksi asiakirjassa
on mainittava sen antavan elimen nimi ja osoite sekä laatimispäivä. LIITE IX A.
Säteilyvaaratilanteiden valmiusjärjestelmän osatekijät 1.
uhkien arviointi; 2.
vastuiden selkeä jako henkilöille ja
organisaatioille, joilla on tehtäviä valmius- ja toimintajärjestelyissä, mukaan
lukien sellaisten organisaatioiden perustaminen ja koordinointi, joilla on
yleisiä vastuita säteilyvaaratilanteiden hallinnassa, ja tarvittaessa
erityisryhmien perustaminen suojatoimenpiteitä varten; 3.
valmiussuunnitelmien laatiminen kansallisella
tasolla, paikallistasolla ja laitoksissa; 4.
luotettavat viestintäyhteydet sekä tehokkaat ja
toimivat yhteistyö- ja koordinointijärjestelyt laitoksessa sekä paikallisella,
kansallisella ja kansainvälisellä tasolla; 5.
pelastustyöhön osallistuvien työntekijöiden
terveyden suojelu; 6.
opastus ja koulutus, mukaan lukien säännölliset
harjoitukset, pelastustyöhön osallistuville työntekijöille ja kaikille muille,
joilla on velvollisuuksia tai vastuita valmius- ja pelastustoiminnassa; 7.
järjestelyt pelastustyöhön osallistuvien
työntekijöiden henkilökohtaista säteilyseurantaa ja annosten kirjaamista
varten; 8.
järjestelyt yleisötiedotusta varten; 9.
sidosryhmien osallistuminen; 10.
siirtyminen valmius- ja pelastustoimista toipumis-
ja korjaustoimiin. B. Valmiussuunnitelman osatekijät Valmiustoiminta: 1.
vertailutasot, ottaen huomioon liitteessä I
säädetyt arviointiperusteet; 2.
optimoidut suojelustrategiat mahdollisesti
altistuvalle väestölle erilaisia poikkeustilanteita ja niihin liittyviä
skenaarioita varten; 3.
ennalta määritellyt yleispätevät edellytykset
yksittäisille suojatoimille, ilmaistuina odotettavissa olevina annoksina ja
saatuina annoksina; 4.
laukaisevat tekijät tai operatiiviset
arviointiperusteet, kuten havainnot ja tapahtumapaikan olojen indikaattorit; 5.
järjestelyt nopeaa koordinointia varten
naapurijäsenvaltion tai muun kuin jäsenvaltion pelastusorganisaation kanssa,
kun tilanne koskee valtion rajan läheisyydessä olevaa laitosta; 6.
järjestelyt valmiussuunnitelman tarkastelua ja
tarkistusta varten, jotta voidaan ottaa huomioon harjoituksista ja tapahtumista
saadut kokemukset tai niistä aiheutuneet muutokset. On luotava etukäteen järjestelyt, joilla nämä
tekijät voidaan tarvittaessa tarkistaa säteilyvaaratilanteen aikana ja voidaan
ottaa huomioon olosuhteiden kehittyminen pelastustoimien aikana. Toiminta
säteilyvaaratilanteessa: Säteilyvaaratilanteessa on viipymättä
toteutettava valmiusjärjestelyt, joita ovat muun muassa 1.
suojatoimien toteuttaminen heti, jos mahdollista,
ennen kuin altistusta tapahtuu; 2.
strategioiden ja toteutettujen toimien tehokkuuden
arviointi ja mukauttaminen tarvittaessa tilanteen mukaan; 3.
odotettujen jäännösannosten vertaaminen
sovellettaviin vertailutasoihin, jolloin on keskityttävä niihin ryhmiin, joiden
annokset ylittävät vertailutason; 4.
muiden lisäsuojausstrategioiden toteuttaminen
tarvittaessa vallitsevien olojen ja saatavilla olevien tietojen perusteella. LIITE X A. Tiedottaminen etukäteen väestölle, johon säteilyvaaratilanne saattaa
vaikuttaa: 1.
perustiedot radioaktiivisuudesta ja sen vaikutuksista
ihmiseen sekä ympäristöön; 2.
erilaiset säteilyvaaratilanteet ja niiden
vaikutukset väestöön ja ympäristöön; 3.
toimet, joiden tarkoituksena on varoittaa väestöä
sekä suojella ja auttaa sitä säteilyvaaratilanteessa; 4.
tarkoituksenmukaiset tiedot siitä, miten väestön
olisi toimittava säteilyvaaratilanteessa. B. Tiedottaminen väestölle, johon
säteilyvaaratilanne vaikuttaa: 1.
säteilyvaaratilanteessa tosiasiallisesti
altistuneen väestön on jäsenvaltioissa etukäteen laadittujen
valmiussuunnitelmien mukaan saatava nopeasti ja säännöllisesti (a)
tietoja kyseisestä säteilyvaaratilanteesta ja
mahdollisuuksien mukaan sen luonteesta (kuten alkuperästä, laajuudesta ja
todennäköisestä kehityksestä); (b)
suojautumisohjeita, jotka voivat
säteilyvaaratilanteen mukaan i) koskea erityisesti seuraavassa
lueteltuja seikkoja: tiettyjen todennäköisesti saastuneiden elintarvikkeiden ja
veden nauttimisen rajoittaminen, yksinkertaiset hygieniaa ja dekontaminaatiota
koskevat ohjeet, suositukset pysyä sisätiloissa, suojaavien aineiden jakelu ja
käyttö, evakuointijärjestelyt; ii) sisältää tarvittaessa erityisiä
varoituksia tietyille väestöryhmille; (c)
kehotuksia noudattaa toimivaltaisten viranomaisten
ohjeita ja pyyntöjä. 2.
Jos säteilyvaaratilannetta edeltää hälytysvaihe,
todennäköisesti altistuvalle väestölle on jo tämän vaiheen aikana annettava
tietoja ja ohjeita, kuten (a)
kehotuksia kyseisille väestönosille, että he seuraisivat
asiaa käsitteleviä viestintäkanavia; (b)
valmistavia ohjeita laitoksille, joilla on
erityisiä kollektiivisia vastuita; (c)
suosituksia ammattiryhmille, joihin
säteilyvaaratilanne erityisesti vaikuttaa. 3.
Näitä tietoja ja ohjeita on ajan salliessa
täydennettävä kertaamalla perustietoja, jotka koskevat radioaktiivisuutta ja
sen vaikutuksia ihmiseen ja ympäristöön. LIITE XI Ohjeellinen
luettelo sellaisista rakennusmateriaaleista, joihin on mahdollisesti
sovellettava valvontatoimenpiteitä niiden lähettämän gammasäteilyn vuoksi 1.
Luonnonmateriaalit (a)
Alunaliuske (b)
Vulkaanista alkuperää olevat rakennusmateriaalit,
kuten –
graniitti; –
gneissi; –
porfyyrit; –
syeniitti; –
basaltti; –
tuhkakivi; –
pozzolana; –
laava. 2.
Materiaalit, joissa on luonnon radioaktiivisia
materiaaleja prosessoivilta teollisuudenaloilta peräisin olevia jäämiä, kuten –
lentotuhka; –
fosfokipsi; –
fosforipitoinen kuona; –
tinapitoinen kuona; –
kuparipitoinen kuona; –
punalieju (alumiinintuotannon jäämä); –
teräksentuotannon jäämät. LIITE XII
Korkea-aktiivisista umpilähteistä kirjattavat tiedot HASS)
LIITE XIII Tietojen
toimittaminen korkea-aktiivisista umpilähteistä Yrityksen on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle
90 artiklassa tarkoitetusta korkea-aktiivisia umpilähteitä koskevasta
kirjanpidosta sähköinen tai paperille painettu jäljennös, joka kattaa
liitteessä XII säädetyt tiedot seuraavasti: 1.
ilman tarpeetonta viivytystä kirjanpitoa
aloitettaessa, minkä olisi tapahduttava mahdollisimman pian säteilylähteen
hankkimisen jälkeen; 2.
jäsenvaltion määräämin väliajoin, jotka eivät ole
pitempiä kuin 12 kuukautta, lähteen hankkimisen jälkeen; 3.
jos ilmoituslomakkeen mukainen tilanne muuttuu; 4.
ilman tarpeetonta viivytystä tiettyä
säteilylähdettä koskevaa kirjanpitoa päätettäessä, kun lähde ei ole enää yrityksen
hallussa; tällöin on mainittava sen yrityksen tai jätteen loppusijoitus- tai
varastointilaitoksen nimi, johon lähde on siirretty; 5.
ilman tarpeetonta viivytystä kyseistä kirjanpitoa
päätettäessä, kun yrityksellä ei enää ole lainkaan lähteitä hallussaan. LIITE XIV Korkea-aktiivisista
umpilähteistä vastuussa olevia yrityksiä koskevat vaatimukset Jokaisen korkea-aktiivisesta umpilähteestä
vastuussa olevan yrityksen on (a)
varmistettava, että sopivia testejä, esimerkiksi
kansainvälisten standardien mukaisia vuototestejä, tehdään säännöllisesti
kunkin säteilylähteen eheyden tarkastamiseksi ja säilyttämiseksi; (b)
tarkastettava säännöllisesti tietyin väliajoin,
jotka jäsenvaltiot voivat vahvistaa, että kaikki säteilylähteet ja tapauksen
mukaan lähteen sisältävät laitteet ovat edelleen käyttö- tai varastopaikallaan
ja nähtävästi hyvässä kunnossa; (c)
varmistettava, että kutakin kiinteää ja
liikuteltavaa säteilylähdettä suojataan riittävin dokumentoiduin toimenpitein,
kuten kirjallisin toiminta- ja menettelyohjein, luvattomalta luoksepääsyltä tai
katoamiselta, varkaudelta taikka vahingoittumiselta tulipalossa; (d)
ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle
viranomaiselle säteilylähteen katoamisesta, varkaudesta tai luvattomasta
käytöstä, tarkastutettava kunkin lähteen eheys minkä tahansa lähdettä
mahdollisesti vahingoittaneen tapahtuman, kuten tulipalon, jälkeen, ja
tarvittaessa ilmoitettava siitä sekä toteutetuista toimenpiteistä toimivaltaiselle
viranomaiselle; (e)
palautettava ilman tarpeetonta viivytystä käytön
päätyttyä kukin käytöstä poistettu säteilylähde sen toimittajalle tai
sijoitettava se pitkäaikaiseen varastointiin ja loppusijoitukseen tarkoitettuun
laitokseen tai toimitettava se toiselle luvan saaneelle yritykselle, jollei
toimivaltainen viranomainen ole antanut suostumustaan toisenlaiseen
menettelyyn; (f)
varmistettava ennen luovutusta, että
vastaanottajalla on asianmukainen lupa; (g)
ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle
viranomaiselle kaikista onnettomuuksista tai tapahtumista, joissa työntekijä
tai joku ulkopuolinen on altistunut tahattomasti. LIITE XV Korkea-aktiivisten
umpilähteiden tunnistetiedot ja merkinnät 1.
Valmistajan tai tavarantoimittajan on
varmistettava, että (a)
kullekin korkea-aktiiviselle umpilähteelle on
osoitettu yksilöllinen tunnistenumero. Tämä numero on merkittävä kaivertamalla
tai leimaamalla säteilylähteeseen, jos tämä on käytännössä mahdollista. Tämä numero on merkittävä kaivertamalla tai
leimaamalla myös lähteen suojukseen. Jos tämä ei ole käytännössä mahdollista
tai jos on kyse uudelleen käytettävistä kuljetussuojuksista, lähteen
suojuksessa olisi oltava tietoja ainakin lähteen laadusta; (b)
lähteen suojus ja, jos se on käytännössä
mahdollista, lähde on merkitty asianmukaisesti säteilyvaarasta varoittavilla
merkinnöillä ja kilvillä. 2.
Valmistajan on toimitettava valokuva kustakin
valmistetusta lähteen rakennemallista ja tavanomaisesta lähteiden suojuksesta. 3.
Yrityksen on varmistettava, että jokaiseen
korkea-aktiiviseen lähteeseen liitetään kirjalliset tiedot siitä, että lähde on
yksilöity ja merkitty 1 kohdan mukaisesti ja että 1 kohdassa tarkoitetut
merkinnät ja kilvet ovat pysyvästi luettavissa. Tietoaineistoon on liitettävä
valokuvia lähteestä, lähteen suojuksesta, kuljetuspakkauksesta, laitteesta ja
välineistä tapauksen mukaan. LIITE XVI Ohjeellinen luettelo asioista, joita on
käsiteltävä radonaltistuksesta aiheutuvia pitkän aikavälin riskejä koskevassa
kansallisessa toimintasuunnitelmassa 1.
Strategia sisäilman radonpitoisuuksien
kartoittamiseksi, mittaustulosten hallinnoimiseksi (kansallinen
radontietokanta) ja muiden muuttujien (maaperä- ja kalliotyypit, maaperän
kaasupitoisuus, maaperän läpäisevyys ja kallion tai maaperän radium-226-pitoisuus)
määrittämiseksi. 2.
Käytettävissä olevat tiedot ja arviointiperusteet,
joita käytetään radonalttiiden alueiden määrittämiseksi tai radonalttiiden
rakennusten tunnistamiseksi. 3.
Sellaisten julkisten rakennustyyppien ja
työpaikkojen, esimerkiksi koulujen, maan alla sijaitsevien työpaikkojen tai
kylpylöiden, tunnistaminen, joissa mittaukset ovat tarpeen (riskinarvioinnin
perusteella, jossa otetaan huomioon muun muassa rakennuksen käyttöaste). 4.
Peruste vertailuarvojen asettamiselle vanhoille
asunnoille, työpaikoille, julkisille rakennuksille ja uusille rakennuksille. 5.
Vastuiden osoittaminen (julkishallinnolle ja muille
tahoille), koordinointimekanismit ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon
käytettävissä olevat resurssit. 6.
Strategia radonaltistuksen pienentämiselle
asunnoissa, erityisesti radonalttiilla alueilla. 7.
Strategia, mukaan lukien menetelmät ja työkalut,
joilla estetään radonin erittyminen uusiin rakennuksiin, mukaan lukien
sellaisten rakennusmateriaalien tunnistaminen, joista radonia erittyy
merkittävästi. 8.
Aikataulut toimintasuunnitelman auditointeja ja
tarkistuksia varten. 9.
Viestintästrategia, jolla pyritään lisäämään
yleisön tietoisuutta ja tiedottamaan paikallisille päätöksentekijöille radonin
ja tupakoinnin yhdessä aiheuttamista vaaroista. 10.
Tarvittaessa mittauksiin ja korjaaviin toimenpiteisiin
liittyviä menetelmiä ja välineitä koskevia ohjeita. On myös harkittava
arviointiperusteita mittaus- ja korjauspalveluyritysten akkreditointiin. 11.
Tarvittaessa rahoitustuen tarjoaminen
radonselvityksiin ja korjaaviin toimenpiteisiin erityisesti sellaisia
yksityisasuntoja varten, joissa esiintyy hyvin korkeita radonpitoisuuksia. 12.
Pitkän aikavälin tavoitteet radonaltistuksesta
(tupakoijille ja tupakoimattomille) aiheutuvan keuhkosyöpäriskin
pienentämiseksi. [1] Neuvoston
direktiivi N:o 96/29/Euratom, annettu 13 päivänä toukokuuta 1996, perusnormien
vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta
säteilystä aiheutuvilta vaaroilta (EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1). [2] Maailman
terveysjärjestö. [3] WHO
Handbook on indoor radon, World Health Organisation, 2009, ISBN 978 92 4
154767. [4] Direktiivin
89/106/ETY liitteessä 1 säädetään, että ”Rakennuskohde on suunniteltava ja
rakennettava siten, ettei siitä aiheudu sen käyttäjille tai naapureille
hygienia- tai terveysriskiä, erityisesti seuraavista syistä- ilmassa olevat
vaaralliset hiukkaset tai kaasut [tai]- vaarallinen säteily;”. [5] Nämä
säädökset on tarkoitus laatia uudelleen: ehdotus neuvoston asetukseksi
(EURATOM) elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista
enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen
(uudelleenlaatiminen), KOM(2010) 0184 lopullinen – CNS 2010/009. [6] Euroopan
komission säteilysuojelua koskevan julkaisusarjan julkaisut ovat saatavilla
osoitteessa http://ec.europa.eu/energy/nuclear/radiation_protection/publications_en.htm. [7] Kuulemisen
tulokset ovat saatavilla NORM-alojen (EANNORM) Euroopan
ALARA-verkoston sivustolla osoitteessa http://www.ean-norm.net/lenya/ean_norm/live/news.html. [8] Tuomioistuimen
oikeustapauskokoelma 1992, s. I-06153. [9] EYVL 11,
20.2.1959, s. 221. [10] EYVL L
159, 29.6.1996, s. 1. [11] EYVL L
180, 9.7.1997, s. 22. [12] EYVL L
357, 7.12.1989, s. 31. [13] EYVL L
349, 13.12.1990, s. 21. [14] EUVL L
346, 31.12.2003, s. 57. [15] The
2007 Recommendations of the International Commission on Radiological Protection [16] EYVL L 80,
27.3.1990, s. 26 (ei suomennettu). [17] IAEA 2004 Safety Standards Series RS-G-1.7 "Application of the
Concepts of Exclusion, Exemption and Clearance". [18] Radiation
Protection 122: Practical use of the Concepts of the Clearance and Exemption —
Part I, Guidance on General Clearance Levels for Practices. [19] Radiation
Protection 89: Recommended radiological protection criteria for the recycling
of metals from dismantling of nuclear installations, Radiation Protection 113:
Recommended Radiological Protection Criteria for the Clearance of Buildings and
Building Rubble from the Dismantling of Nuclear Installations, Radiation Protection 122: Practical Use of the Concepts of the
Clearance and Exemption. [20] EUVL L 2, 6.1.2004, s.
36. [21] EYVL L 66,
13.3.1999, s.16. [22] EYVL L 2,
6.1.2000, s. 36. [23] Annettu
aktiivisuus koskee alfa-säteilyä lähettävää radionuklidia. [24] Alle
1 000 kg:n määrät kaliumsuoloja vapautetaan valvonnasta.