52012PC0002

PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Neuvoston direktiivin 2006/112/EY[1], jäljempänä ”arvonlisäverodirektiivi”, 397 artiklassa säädetään, että ”neuvosto päättää yksimielisesti komission ehdotuksesta tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämistä toimenpiteistä”.

Tämän perusteella neuvosto antoi neuvoston asetuksen (EU) N:o 282/2011[2], jossa säädetään tiettyjen arvonlisäverodirektiivin säännösten soveltamista koskevista sitovista säännöistä ja tehdään oikeudellisesti sitoviksi joukko ei-sitovia suuntaviivoja, joista arvonlisäverokomitea on sopinut vuoden 1977 jälkeen.

Asetus (EU) N:o 282/2011 koostuu suurelta osin säännöksistä, jotka liittyvät direktiivin 2008/8/EY[3] antamiseen. Direktiivin 5 artiklaan sisältyy oikeudellisia muutoksia erityisjärjestelmiin, jotka koskevat verotusjäsenvaltioon sijoittautumattomien palvelunsuorittajien muille kuin verovelvollisille suorittamia televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisiä palveluja. Asetuksessa (EU) N:o 282/2011 ei nykyisellään säädetä kyseisiin, vuonna 2015 voimaan tuleviin säännöksiin liittyvistä täytäntöönpanotoimenpiteistä. Sen vuoksi on tarpeen mukauttaa mainittua asetusta, jotta voidaan vahvistaa sitovat säännöt arvonlisäverodirektiivin asianomaisten säännösten soveltamista varten.

Neuvoston olisi hyväksyttävä kyseiset toimenpiteet mahdollisimman pian ja viimeistään vuoden 2012 puoliväliin mennessä, jotta komissio ja jäsenvaltiot voisivat sopia kyseisten erityisohjelmien toteuttamiseksi tarvittavien tietojärjestelmien toiminnallisista ja teknisistä eritelmistä.

Ehdotetut toimenpiteet liittyvät ainoastaan niihin kysymyksiin, joista on päästävä yksimielisyyteen ennen tietojärjestelmien suunnittelua (määritelmät, ohjelmien soveltamisala, raportointivelvoitteet, tunnistaminen, ulkopuolelle sulkeminen, arvonlisäveroilmoitukset, rahayksikkö, maksut, kirjanpito). Komissio aikoo tehdä myöhemmässä vaiheessa ehdotuksia muista toimenpiteistä, jotka koskevat muun muassa asiakkaan sijaintipaikan määrittelyä.

Ainoastaan asetuksen (EU) N:o 282/2011 XI luvun 2 jaksoa on tarpeen muuttaa.

Yleinen tausta

Suorituspaikkaa sääteleviin sääntöihin tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi tulee 1. tammikuuta 2015 voimaan joukko arvonlisäverodirektiivin huomattavia muutoksia, jotka koskevat muille kuin verovelvollisille televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisiä palveluja suorittaviin sijoittautumattomiin verovelvollisiin sovellettavia erityisjärjestelmiä (niin kutsuttu keskitetty minipalvelupiste). Keskitetyn minipalvelupisteen järjestelmässä palvelunsuorittaja ilmoittaa tunnistamisjäsenvaltiossaan verkkoportaalin kautta arvonlisäveron, joka palvelunsuorittajan on maksettava muissa jäsenvaltioissa kyseisten palvelujen suorittamisesta yksityisille kuluttajille. Järjestelmä on jo käytössä sähköisiä palveluja suorittavien EU:n ulkopuolisten yritysten osalta.

Muutoksilla laajennetaan kyseistä EU:n ulkopuolisia yrityksiä koskevaa järjestelmää, jota nykyisin sovelletaan pelkästään sähköisiin palveluihin, niin että se koskee myös televiestintäpalveluja ja radio- ja televisiolähetyspalveluja. Samaan aikaan on tarkoitus ottaa käyttöön toinen, vastaavat palvelut kattava erityisjärjestelmä EU:n yrityksiä varten.

Näiden oikeudellisten muutosten seurauksena nykyisen keskitetyn minipalvelupisteen toiminta-ala laajenee huomattavasti ja merkittävästi suuremmalla määrällä verovelvollisia on mahdollisuus käyttää jompaakumpaa kahdesta erityisjärjestelmästä. Tämä merkitsee haastetta verohallinnoille kuten myös yrityksille, sillä on luotava tulevien oikeudellisten vaatimusten edellyttämät hallintokäytänteet ja IT-järjestelmät.

Oikeusvarmuuden takaamiseksi on tarpeen vahvistaa selkeät ja sitovat säännöt niiden 1. tammikuuta 2015 voimaan tulevien arvonlisäverodirektiivin säännösten soveltamista varten, jotka koskevat muille kuin verovelvollisille televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisiä palveluja suorittaviin sijoittautumattomiin verovelvollisiin sovellettavia erityisjärjestelmiä. Keskitettyä minipalvelupistettä koskevien nyt voimassa olevien asetuksen (EU) N:o 282/2011 säännösten soveltaminen päättyy 31. joulukuuta 2014. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 282/2011 XI luvun 2 jakso olisi korvattava uudella täytäntöönpanotoimenpiteiden kokonaisuudella, joka kattaa sekä EU:n yrityksiä koskevan erityisjärjestelyn että EU:n ulkopuolisia yrityksiä koskevan erityisjärjestelyn ja jota sovellettaisiin 1. tammikuuta 2015 alkaen.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET

Intressitahojen kuuleminen

Jotta voitaisiin määritellä alat, joilla täytäntöönpanotoimenpiteet ovat tarpeen arvonlisäverodirektiivin yhdenmukaiseksi soveltamiseksi, jäsenvaltioita kuultiin laajasti Fiscalis-seminaarissa ja Työryhmä 1:n kokouksessa. Yritysten kanssa näkemyksiä vaihdettiin arvonlisäveroasioita käsittelevässä yritysasiantuntijoiden ryhmässä.

Ulkopuolisen asiantuntijatiedon käyttö

Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö ei ole ollut tarpeen.

Vaikutusten arviointi

Toimenpiteet ovat luonteeltaan täysin teknisiä, ja niiden avulla ainoastaan sovelletaan neuvoston antamia säännöksiä. Sen vuoksi vaikutusten arviointia ei tarvita.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Toissijaisuusperiaate

Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska asia, jota ehdotus koskee, ei kuulu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin. Vaikka jäsenvaltioilla on toimivalta päättää siitä, miten EU:n oikeus saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, on olennaisen tärkeää, että säännökset ja tulevat muutokset siirretään kansalliseen lainsäädäntöön koordinoidusti, jotta jäsenvaltioiden antamat erilaiset soveltamissäännöt eivät muodostaisi estettä keskitetyn minipalvelupisteen järjestelmän toimivuudelle. Edellä esitetyistä syistä ainoastaan EU:n toimella voidaan varmistaa yritysten ja kansalaisten yhdenvertainen kohtelu Euroopan unionissa. Ehdotus on näin ollen toissijaisuusperiaatteen mukainen.

Suhteellisuusperiaate

Neuvoston asetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttaminen on tarpeen asetuksen mukauttamiseksi vastaaviin arvonlisäverodirektiivin säännöksin sitten, kun niitä aletaan soveltaa 1. päivästä tammikuuta 2015. Uudet säännökset liittyvät direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta annettuun direktiiviin 2008/8/EY. Kyseiset toimenpiteet ovat tarpeen, jotta arvonlisäverodirektiivi voidaan panna täytäntöön.

Ehdotus on tämän vuoksi suhteellisuusperiaatteen mukainen.

2012/0001 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

asetuksen (EU) N:o 282/011 muuttamisesta muille kuin verovelvollisille televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja suorittaviin sijoittautumattomiin verovelvollisiin sovellettavien erityisjärjestelmien osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY[4] ja erityisesti sen 397 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Direktiivissä 2006/112/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/8/EY[5], säädetään, että 1 päivästä tammikuuta 2015 kaikkia televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisiä palveluja on verotettava siinä jäsenvaltiossa, johon asiakas on sijoittautunut tai jossa asiakkaalla on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka, jäljempänä ’kulutusjäsenvaltio’, riippumatta sitä, mihin kyseiset palvelut suorittava verovelvollinen on sijoittautunut.

(2) Verovelvoitteiden noudattamisen helpottamiseksi tilanteissa, joissa kyseisiä palveluja suoritetaan muille kuin verovelvollisille, on kehitetty erityisjärjestelmä yhteisöön muualle kuin siihen jäsenvaltioon, jossa palvelut suoritetaan, sijoittautuneita verovelvollisia varten, jäljempänä ’unionin järjestelmä’. Samasta syystä olisi laajennettava nykyistä yhteisöön sijoittautumattomia verovelvollisia koskevaa erityisjärjestelmää niin, että se kattaa kaikki kyseessä olevat palvelut, jäljempänä ’muu kuin unionin järjestelmä’. Tämän odotetaan mahdollistavan se, että sijoittautumattomat verovelvolliset voivat nimetä tunnistamisjäsenvaltion ainoaksi sähköiseksi yhteyspisteeksi sekä arvonlisäverotunnistetta että ‑ilmoituksia varten.

(3) Useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneen verovelvollisen olisi voitava nimetä unionin järjestelmässä tunnistamisjäsenvaltioksi mikä tahansa kyseisistä jäsenvaltioista edellyttäen, että verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka on yhteisössä. Tässä tapauksessa olisi varmistettava, että tunnistamisjäsenvaltio on sama kuin missä verovelvollisella on liiketoiminnan kotipaikka.

(4) Jotta unionin järjestelmää käyttäville verovelvollisille ei aiheutuisi suhteetonta rasitusta, olisi selvennettävä, että tilanteessa, jossa verovelvollinen on ilmoittanut tunnistamisjäsenvaltiokseen tietyn jäsenvaltion, tämä päätös ei enää sido verovelvollista sen jälkeen kun verovelvollisella ei enää ole kiinteää toimipaikkaa kyseisessä jäsenvaltiossa.

(5) Kumpikaan erityisjärjestelmä ei kata televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja eikä sähköisiä palveluja, kun ne suoritetaan jäsenvaltioissa, joissa verovelvollisella on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka. Olisi täsmennettävä, että tällaiset palvelusuoritukset olisi ilmoitettava suoraan asianomaiselle jäsenvaltiolle.

(6) Koska kumpaankin erityisjärjestelmään osallistuminen on vapaaehtoista, sijoittautumaton verovelvollinen voi milloin tahansa päättää lopettaa järjestelmän käytön. On tarpeen vahvistaa ajankohta, josta alkaen tällainen päätös tulee voimaan.

(7) Olisi tehtävä selväksi, että jäsenvaltioiden on annettava verovelvollisen käyttää unionin järjestelmää, jos asiakas on sijoittautunut mihin tahansa muuhun jäsenvaltioon kuin niihin, joissa verovelvollisella on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, tai jos asiakkaalla on tällaisessa muussa jäsenvaltiossa kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka.

(8) Tunnistamisjäsenvaltio pitää tietokannassaan olevat rekisteritiedot ajan tasalla käyttäen verovelvolliselta saatuja tietoja. Jotta voidaan varmistaa tietokantojen päivitykset viivytyksettä, on tarpeen vahvistaa aika, jonka kuluessa verovelvollisen olisi ilmoitettava kaikki erityisjärjestelmän piiriin kuuluvan toiminnan aloittamista, lopettamista ja muuttamista koskevat olennaiset tiedot.

(9) Ennen kuin sijoittautumaton verovelvollinen voi käyttää jompaakumpaa erityisjärjestelmää, verovelvolliselle on annettava arvonlisäverotunniste. Sen estämiseksi, etteivät sellaiset verovelvolliset, joilla jo on arvonlisäverotunniste, käyttäisi erityisjärjestelmiä takautuvasti, on tarpeen täsmentää järjestelmien soveltamisen alkamisajankohta.

(10) Jäsenvaltioiden välisten tuomioistuimen toimivaltaa koskevien ristiriitojen välttämiseksi olisi määriteltävä tarkasti, mikä jäsenvaltio voi evätä verovelvolliselta erityisjärjestelmän käytön, milloin kyseinen jäsenvaltio voi tehdä tällaisen päätöksen ja milloin päätöksen olisi tultava voimaan.

(11) Olisi selvennettävä, milloin jompaakumpaa erityisjärjestelmää käyttävän sijoittautumattoman verovelvollisen voidaan katsoa lopettaneen kyseisen järjestelmän mukaisen toimintansa. Olisi myös selvennettävä, mitä tarkoitetaan jatkuvalla vaatimusten noudattamatta jättämisellä, kun kyseessä on sijoittautumaton verovelvollinen.

(12) Vaatimusten noudattamisen edistämiseksi ja veroviranomaisille aiheutuvan tarpeettoman rasituksen välttämiseksi olisi verovelvolliselta, joka on suljettu jommankumman erityisjärjestelmän ulkopuolelle jatkuvan vaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi, evättävä osallistuminen yhteenkään erityisjärjestelmään.

(13) Olisi täsmennettävä, että jos verovelvollinen suljetaan jommankumman erityisjärjestelmän ulkopuolelle, kaikki verovelvoitteet on täytettävä asianomaisen kulutusjäsenvaltion veroviranomaiselle, mukaan luettuina erityisjärjestelmän puitteissa aikaisemmin toimitettujen arvonlisäveroilmoitusten oikaisut ja kyseisiin ilmoituksiin liittyvät arvonlisäverojen maksut.

(14) Kulutusjäsenvaltion suorittaman valvonnan helpottamiseksi jokainen ilmoituskausi olisi käsiteltävä erikseen, ja muutoksia tulisi tehdä ainoastaan asianomaiseen arvonlisäveroilmoitukseen. Olisi myös täsmennettävä, että samaan arvonlisäveroilmoitukseen voidaan tehdä peräkkäin useita muutoksia.

(15) Valvontaa varten on paikallaan edellyttää, että sijoittautumaton verovelvollinen toimittaa tunnistamisjäsenvaltiolle arvonlisäveroilmoituksen myös silloin kun ilmoitusjakson aikana ei ole suoritettu palveluja. Sisällön osalta olisi selvennettävä, että arvonlisäveron määrä on ilmoitettava tarkasti ilman pyöristyksiä.

(16) Arvonlisäveroilmoituksen muutosten osalta on tarpeen vahvistaa määräaika, johon mennessä tunnistamisjäsenvaltion olisi muutettava ilmoitusta sijoittautumattoman verovelvollisen pyynnöstä. Kulutusjäsenvaltion olisi kaikissa tilanteissa voitava ottaa vastaan tai pyytää asiaankuuluvia tietoja suoraan verovelvolliselta ja määrittää arvonlisävero.

(17) Silloin kun tunnistamisjäsenvaltio ei ole ottanut euroa käyttöön yhteisvaluuttana, on tarkoituksenmukaista, että sijoittautumatonta verovelvollista sitoo kyseisen jäsenvaltion päätös siitä, mitä valuuttaa kaikissa erityisohjelmien yhteydessä tehtävissä arvonlisäveroilmoituksissa olisi käytettävä.

(18) Maksujen jakautumiseksi nykyistä tarkoituksenmukaisemmin olisi varmistettava, että erityisohjelmien puitteissa maksetut arvonlisäverot vastaavat toimitettuja arvonlisäveroilmoituksia. Maksettujen määrien muuttaminen myöhemmin olisi mahdollista ainoastaan viittaamalla kyseiseen ilmoitukseen, eikä niitä voitaisi kohdentaa toiseen ilmoitukseen tai oikaista myöhemmässä ilmoituksessa.

(19) Veronkannon helpottamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että erityisohjelmien puitteissa suoritetuista palveluista maksetaan oikea määrä arvonlisäveroa, on tärkeää määritellä tunnistamisjäsenvaltion ja kulutusjäsenvaltion velvoitteet korkojen, seuraamusmaksujen ja muiden liitännäismaksujen osalta tapauksissa, joissa sijoittautumaton verovelvollinen on jättänyt maksamatta tai on maksanut liikaa tai liian vähän.

(20) Sijoittautumattomilla verovelvollisilla on oltava riittävän yksityiskohtainen kirjanpito. Olisi säädettävä siitä, kuinka yksityiskohtaista kirjanpidon on vähintään oltava.

(21) Erityisjärjestelmien täytäntöönpanon helpottamiseksi ja jotta järjestelmiä voitaisiin soveltaa 1 päivänä tammikuuta 2015 ja sen jälkeen suoritettuihin palveluihin, sijoittautumattomien verovelvollisten olisi voitava toimittaa rekisteritietonsa tunnistamisjäsenvaltioksi nimeämälleen jäsenvaltiolle jo 1 päivästä lokakuuta 2014 alkaen.

(22) Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 282/2011 olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksessa (EU) N:o 282/2011

korvataan XI luvun 2 jakso seuraavasti:

”2 JAKSO

Sijoittautumattomien verovelvollisten muille kuin verovelvollisille suorittamia televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisiä palveluja koskeva erityisjärjestelmä (Direktiivin 2006/112/EY 358–369 k artikla)

1 alajakso

Määritelmät

57 a artikla

Tätä jaksoa sovellettaessa tarkoitetaan

(1)          ’muulla kuin unionin järjestelmällä’ direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvun 2 jaksossa tarkoitettujen yhteisöön sijoittautumattomien verovelvollisten suorittamia televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja koskevaa erityisjärjestelmää;

(2)          ’unionin järjestelmällä’ direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvun 3 jaksossa tarkoitettujen yhteisöön mutta ei kulutusjäsenvaltioon sijoittautuneiden verovelvollisten suorittamia televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja koskevaa erityisjärjestelmää;

(3)          ’erityisjärjestelmillä’ ’muuta kuin unionin järjestelmää’ ja ’unionin järjestelmää’;

(4)          ’verovelvollisella’ direktiivin 2006/112/EY 358 a artiklan 1 kohdassa määriteltyä yhteisöön sijoittautumatonta verovelvollista tai mainitun direktiivin 369 a artiklan 1 kohdassa määriteltyä kulutusjäsenvaltioon sijoittautumatonta verovelvollista.

2 alajakso

Erityisjärjestelmien soveltaminen

57 b artikla

Direktiivin 2006/112/EY 369 a artiklan toisen kohdan mukaisesti verovelvollinen, jolla on yhteisössä enemmän kuin yksi kiinteä toimipaikka, voi ilmoittaa tunnistamisjäsenvaltioksi minkä tahansa niistä jäsenvaltioista, joihin verovelvollinen on sijoittautunut.

Jos kuitenkin verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka on yhteisön alueella, tunnistamisjäsenvaltioksi on nimettävä se jäsenvaltio, jossa verovelvollisella on liiketoimintansa kotipaikka.

57 c artikla

Jos unionin järjestelmää käyttävällä verovelvollisella lakkaa olemasta kiinteä toimipaikka siinä jäsenvaltiossa, jonka verovelvollinen on direktiivin 2006/112/EY 369 a artiklan toisen kohdan nojalla ilmoittanut tunnistamisjäsenvaltioksi, tämä päätös ei enää sido verovelvollista.

3 alajakso

Erityisjärjestelmien soveltamisala

57 d artikla

Unionin järjestelmää ei sovelleta televiestintäpalveluihin, radio- ja televisiolähetyspalveluihin tai sähköisiin palveluihin, kun ne suoritetaan jäsenvaltiossa, jossa verovelvollisella on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka. Kyseiset suoritukset on sen sijaan ilmoitettava mainitun jäsenvaltion toimivaltaiselle veroviranomaiselle arvonlisäveroilmoituksessa siten kuin direktiivin 2006/112/EY 250 artiklassa säädetään.

57 e artikla

Jäsenvaltioiden on annettava verovelvollisten käyttää unionin järjestelmää, jos asiakas on sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon tai jos asiakkaalla on jäsenvaltiossa kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 57 d artiklan soveltamista.

4 alajakso

Raportointivelvoitteet

57 f artikla

Verovelvollisen on ilmoitettava direktiivin 2006/112/EY 360, 361 ja 369 c artiklassa edellytetyt tiedot sekä mahdolliset toimitetuissa tiedoissa tapahtuneet muutokset tunnistamisjäsenvaltiolle 30 päivän kuluessa siitä, kun kyseiset tiedot ovat olleet verovelvollisen käytettävissä.

5 alajakso

Tunnistaminen

57 g artikla

Kun verovelvollinen ilmoittaa tunnistamisjäsenvaltiolle aloittavansa jommankumman erityisjärjestelmän piirin kuuluvan toiminnan, kyseistä järjestelmää sovelletaan seuraavan kalenterivuosineljänneksen ensimmäisestä päivästä.

Jos kuitenkin toimintaa harjoitetaan ensimmäistä kertaa ja palvelut suoritetaan ennen seuraavan kalenterivuosineljänneksen ensimmäistä päivää, järjestelmää sovelletaan ensimmäisen suorituksen päivämäärästä edellyttäen, että palvelu suoritetaan sen kalenterivuosineljänneksen aikana, jona ilmoitus on tehty.

57 h artikla

Jäsenvaltioiden on annettava pyynnöstä jokaisen jompaakumpaa erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen lopettaa järjestelmän käyttö. Verovelvollisen on ilmoitettava asiasta tunnistamisjäsenvaltiolle vähintään 10 päivää ennen sen kalenterivuosineljänneksen päättymistä, josta alkaen verovelvollinen aikoo lopettaa järjestelmän käytön. Lopetus tulee voimaan seuraavan kalenterivuosineljänneksen ensimmäisestä päivästä.

Jos verovelvollinen päättää lopettaa jommankumman erityisohjelman käytön, verovelvollinen ei saa käyttää kyseistä järjestelmää missään jäsenvaltiossa vähintään yhden kalenterivuoden aikana lopetuspäivästä alkaen.

6 alajakso

Ulkopuolelle sulkeminen

58 artikla

Jos jompaakumpaa erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen osalta täyttyy vähintään yksi direktiivin 2006/112/EY 363 tai 369 e artiklassa säädetyistä ulkopuolelle sulkemisen edellytyksistä, tunnistamisjäsenvaltion on suljettava kyseinen verovelvollinen mainitun järjestelmän ulkopuolelle.

Ainoastaan tunnistamisjäsenvaltiolla on lupa evätä verovelvolliselta jommankumman erityisjärjestelmän käyttö.

Tunnistamisjäsenvaltio voi perustaa ulkopuolelle sulkemista koskevan päätöksensä mihin tahansa käytettävissä oleviin tietoihin, myös jonkin toisen jäsenvaltion toimittamiin tietoihin.

Ulkopuolelle sulkeminen tulee voimaan seuraavan kalenterivuosineljänneksen ensimmäisestä päivästä.

58 a artikla

Jos jompaakumpaa erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen ei ole suorittanut lainkaan järjestelmän piiriin kuuluvia palveluja yhdessäkään kulutusjäsenvaltiossa kahdeksan peräkkäisen kalenterivuosineljänneksen aikana, katsotaan, että verovelvollinen on lopettanut direktiivin 2006/112/EY 363 artiklan b alakohdassa tai 369 e artiklan b alakohdassa tarkoitetun verollisen toimintansa.

58 b artikla

Jos verovelvollinen on suljettu jommankumman erityisjärjestelmän ulkopuolelle kyseiseen järjestelmään liittyvien sääntöjen jatkuvan noudattamatta jättämisen vuoksi, verovelvolliselta evätään molempien järjestelmien käyttö kaikissa jäsenvaltioissa sitä kalenterivuotta, jona verovelvollinen suljettiin järjestelmän ulkopuolelle, seuraavan toisen kalenterivuoden loppuun asti.

Verovelvollisen katsotaan jättäneen jompaakumpaa erityisjärjestelmää koskevat säännöt jatkuvasti noudattamatta direktiivin 2006/112/EY 363 artiklan d alakohdassa ja 369 e artiklan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla ainakin seuraavissa tapauksissa:

a)           verovelvollinen ei ole toimittanut arvonlisäveroilmoituksia kolmen peräkkäisen kalenterivuosineljänneksen ajalta;

b)           verovelvollinen ei ole maksanut maksettavaksi kertynyttä arvonlisäveroa kolmen peräkkäisen kalenterivuosineljänneksen ajalta.

58 c artikla

Jos verovelvollinen suljetaan jommankumman erityisohjelman ulkopuolelle, kyseisen verovelvollisen on täytettävä kaikki televiestintäpalveluihin, radio- ja televisiolähetyspalveluihin tai sähköisiin palveluihin liittyvät arvonlisäverovelvoitteet suoraan asianomaisen kulutusjäsenvaltion veroviranomaiselle, mukaan luettuina ennen ulkopuolelle sulkemista toimitettuihin arvonlisäveroilmoituksiin tehtävät oikaisut ja mahdolliset arvonlisäverojen maksut.

7 alajakso

Arvonlisäveroilmoitukset

59 artikla

Kaikki direktiivin 2006/112/EY 364 tai 369 f artiklassa tarkoitetut ilmoituskaudet ovat itsenäisiä ilmoituskausia.

Jos tämän asetuksen 57 g artiklan toisen kohdan mukainen verovelvollinen on rekisteröity jompaankumpaan erityisjärjestelmään ilmoituskauden aikana, verovelvollisen on toimitettava koko ilmoituskauden kattava arvonlisäveroilmoitus.

59 a artikla

Jos ilmoituskauden aikana ei suoriteta lainkaan palveluja, verovelvollisen on toimitettava arvonlisäveroilmoitus, jossa ilmoitetaan, ettei kyseisen kauden aikana ole suoritettu palveluja (alv-nollailmoitus).

60 artikla

Erityisjärjestelmien nojalla tehtävissä arvonlisäveroilmoituksissa ilmoitettavia määriä ei pyöristetä lähimpään kokonaiseen rahayksikköön. Arvonlisäveron tarkka määrä on ilmoitettava ja maksettava.

61 artikla

Kun on toimitettu arvonlisäveroilmoitus direktiivin 2006/112/EY 364 tai 369 f artiklan mukaisesti, siihen sisältyviä lukuja voidaan myöhemmin muuttaa ainoastaan muuttamalla kyseistä ilmoitusta eikä niitä voida muuttaa johonkin myöhempään ilmoitukseen sisältyvällä oikaisulla. Samaan ilmoitukseen voidaan tehdä useita peräkkäisiä muutoksia.

Kyseisten muutosten tekeminen on erityisohjelmissa mahdollista viiden vuoden ajan alkuperäisen ilmoituksen toimittamispäivästä. Tämä ei vaikuta yhdenkään kulutusjäsenvaltion oikeuteen hyväksyä tai edellyttää, että verovelvollinen ilmoittaa tällaisesta muutoksesta.

8 alajakso

Rahayksikkö

61 a artikla

Jos tunnistamisjäsenvaltio, joka ei ole ottanut euroa käyttöön yhteisvaluuttana, päättää, että arvonlisäveroilmoitus on tehtävä käyttäen kansallista valuuttaa, tätä sovelletaan kaikkiin verovelvollisiin.

9 alajakso

Maksut

62 artikla

Direktiivin 2006/112/EY 367 tai 369 i artiklan nojalla maksetun arvonlisäveron määrän on oltava kyseisen direktiivin 364 tai 369 f artiklan mukaisesti tehdyn arvonlisäveroilmoituksen mukainen. Maksettuihin määriin voidaan tehdä myöhemmin oikaisuja ainoastaan kyseiseen ilmoitukseen viittaamalla, eikä niitä voida kohdentaa toiseen ilmoitukseen tai oikaista myöhemmässä ilmoituksessa. Jokaisen maksun yhteydessä on ilmoitettava asianomaisen ilmoituksen viitenumero.

63 artikla

Tunnistamisjäsenvaltion, joka vastaanottaa suuremman maksun kuin mitä direktiivin 2006/112/EY 364 tai 369 f artiklan nojalla toimitetun arvonlisäveroilmoituksen mukaisesti olisi maksettava, on palautettava liikaa maksettu määrä suoraan asianomaiselle verovelvolliselle.

Jos tunnistamisjäsenvaltio on vastaanottanut sellaista arvonlisäveroilmoitusta vastaavan määrän, joka myöhemmin todetaan virheelliseksi, ja se on jo jakanut kyseisen määrän kulutusjäsenvaltioille, näiden on palautettava liikaa maksettu määrä suoraan asianomaiselle verovelvolliselle. Tällaisessa tapauksessa kulutusjäsenvaltioiden on ilmoitettava palautetut määrät tunnistamisjäsenvaltioille.

63 a artikla

Verovelvollinen suorittaa kaikki maksut suoraan tunnistamisjäsenvaltiolle.

Jos suoritettu maksu ei vastaa direktiivin 2006/112/EY 364 tai 369 f artiklan nojalla toimitetun arvonlisäveroilmoituksen perusteella maksettavaa maksua, tunnistamisjäsenvaltion on muistutettava verovelvolliselle sähköisesti mahdollisesta maksamatta olevasta arvonlisäverosta kymmenen päivän kuluessa direktiivin 2006/112/EY 367 tai 369 i artiklassa tarkoitetun ajan päättymisestä.

Mahdollisista myöhemmistä muistutuksista ja arvonlisäveron kantamiseksi toteutetuista toimenpiteistä vastaa asianomainen kulutusjäsenvaltio.

63 b artikla

Jos arvonlisäveroilmoitus on puutteellinen tai virheellinen tai toimitettu myöhässä tai jos arvonlisäveron maksu myöhästyy, kaikki korot, seuraamusmaksut tai muut mahdolliset maksut maksetaan suoraan kulutusjäsenvaltiolle.

10 alajakso

Kirjanpito

63 c artikla

1. Verovelvollisen kirjanpitoon on sisällyttävä seuraavat tiedot, jotta sitä voitaisiin pitää riittävän yksityiskohtaisena direktiivin 2006/112/EY 369 ja 369 k artiklan mukaisesti:

a)           kulutusjäsenvaltio, jolle palvelu on suoritettu;

b)           suoritetun palvelun laji;

c)           palvelun suorituspäivä;

d)           veron peruste;

e)           veron perusteen mahdolliset myöhemmät lisäykset tai vähennykset;

f)            sovellettava arvonlisäverokanta;

g)           maksettavan arvonlisäveron määrä;

h)           vastaanotettujen maksujen päiväys ja määrä;

i)            ennen palvelun suoritusta vastaanotetut ennakkomaksut;

j)            jos laaditaan lasku, laskussa ilmoitetut tiedot;

k)           asiakkaan nimi, jos se on verovelvollisen tiedossa;

l)            paikka, johon asiakas on sijoittautunut tai jossa tällä on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka, jos se on verovelvollisen tiedossa.

2. Verovelvollisen on kirjattava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sillä tavoin, että ne saadaan käyttöön viipymättä jokaisesta yksittäisestä palvelusuorituksesta.”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin annettava sijoittautumattomien verovelvollisten toimittaa direktiivin 2006/112/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/8/EY, 360 ja 369 c artiklassa edellytettyjä tietoja televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja muille kuin verovelvollisille suorittavia sijoittautumattomia verovelvollisia koskeviin erityisjärjestelmiin rekisteröimistä varten 1 päivästä lokakuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

[1]               Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1).

[2]               Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2011, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä (uudelleenlaadittu) (EUVL L 77, 23.3.2011, s. 1).

[3]               Neuvoston direktiivi 2008/8/EY, annettu 12 päivänä helmikuuta 2008, direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta (EUVL L 44, 20.2.2008, s. 11).

[4]               EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.

[5]               EUVL L 44, 20.2.2008, s. 11.