31.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 251/42

—

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaan toimet, joilla pyritään varmistamaan tuomareiden ja oikeuslaitoksen henkilöstön koulutuksen tukeminen, hyväksytään noudattaen tavallista lainsäätämisjärjestystä,

—

ottaa huomioon 10. syyskuuta 1991 antamansa päätöslauselman Eurooppaoikeuden akatemian perustamisesta (1), 24. syyskuuta 2002 hyväksymänsä kannan neuvoston päätöksen tekemiseksi oikeuslaitoksen palveluksessa olevien koulutuksen eurooppalaisen verkoston perustamisesta (2), 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman kansallisen tuomarin asemasta Euroopan oikeuslaitoksessa (3) ja 7. toukokuuta 2009 antamansa suosituksen neuvostolle EU:n rikosoikeudellisen alueen kehittämisestä (4),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta Tukholman ohjelman toteuttamiseksi (COM(2010)0171),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Tukholman ohjelmasta (5),

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman oikeusalan koulutuksesta (6),

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Parannetaan luottamusta oikeuden saatavuuteen EU:ssa: eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen uusi ulottuvuus" (COM(2011)0551),

—

ottaa huomioon vuonna 2011 ehdottamansa oikeusalan harjoittelun pilottihankkeen,

—

ottaa huomioon Eurooppaoikeuden akatemialta yhteistyössä Euroopan juridisen koulutusverkoston kanssa tilaamansa vertailevan tutkimuksen oikeusalan koulutuksesta jäsenvaltioissa (7),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa tutkimuksessa arvioitiin tuomareille tarkoitettujen kansallisten oppilaitosten tällä alalla toteuttamia toimintoja, muun muassa tarjottua koulutusta, tähän liittyviä ehtoja ja talousarviovaroja, että siinä pyrittiin myös määrittämään tarpeita ja laatimaan ehdotuksia parannuksista ja parhaista käytännöistä ja että se sisältää jäsenvaltioissa toimivaa yli 6 000 tuomaria ja syyttäjää koskevan perusteellisen selvityksen tulokset ja keskittyy heidän kokemuksiinsa EU:n lainsäädäntöä koskevasta koulutuksesta ja heidän parannusehdotuksiinsa;

B.

katsoo, että oikeusalan koulutusta olisi oikeastaan nimitettävä oikeusalan opinnoiksi, jotta ilmaisu kuvaisi sen jatkuvan älyllisen kehityksen erityisluonnetta, joka oikeuslaitoksen jäsenten on käytävä läpi, ja sitä tosiasiaa, että tuomarit itse sopivat parhaiten tarjoamaan oikeusalan opintoja;

C.

ottaa huomioon, ettei koulutuksen tarjonta nykyisin lähimainkaan täytä komission tavoitetta, jonka mukaan puolella EU:n oikeusalan ammattilaisista olisi oltava mahdollisuus tällaisen koulutuksen saamiseen;

D.

ottaa huomioon, että tutkimuksen mukaan kieliesteet, olemassa olevista ohjelmista (ajoissa) annettavan tiedotuksen puuttuminen, se ettei ohjelmia ole aina mukautettu tuomareiden tarpeisiin sekä tuomareiden suuri työmäärä ja asiaankuuluvan rahoituksen puuttuminen ovat syitä, joiden vuoksi suhteellisen vähäinen määrä vastaajista oli saanut EU:n lainsäädäntöä koskevaa koulutusta (53 prosenttia ja vain kolmannes heistä viimeisten kolmen vuoden aikana);

E.

katsoo, että muun muassa talousarviosyistä nykyisessä tiukassa taloustilanteessa on järkevää hyödyntää olemassa olevia laitoksia, erityisesti kansallisia oikeusalan oppilaitoksia, mutta myös yliopistoja ja ammatillisia elimiä, kun on kyse eurooppalaisen oikeuskulttuurin kehittämisen kansallista lainsäädäntöä koskevista näkökohdista; katsoo, että tällä tavoin jäsenvaltioissa voidaan määrittää parhaita käytäntöjä ja niitä voidaan edistää ja levittää koko EU:n alueella; katsoo, että Eurooppaoikeuden akatemian pitäisi jatkaa tehtävänsä hoitamista EU:n lainsäädäntöä koskevan koulutuksen osalta;

F.

katsoo, että kuten Euroopan parlamentti on jo huomauttanut, Euroopan oikeudenkäyttöalueen on pohjauduttava oikeudellisten ammattien harjoittajien, tuomareiden ja syyttäjien yhteiseen eurooppalaiseen oikeuskulttuuriin, joka ei ainoastaan perustu EU:n lainsäädäntöön vaan jota myös kehitetään toistensa kansallisten oikeudenkäyttöjärjestelmien tuntemisen ja ymmärtämisen, yliopistojen opetussuunnitelmien perusteellisen uudistuksen, opiskelijavaihdon, opintomatkojen ja yhteisen koulutuksen kautta Eurooppaoikeuden akatemian, Euroopan juridisen koulutusverkoston ja Euroopan oikeusinstituutin aktiivisella tuella,

G.

katsoo, että oikeusalan koulutus olisi kytkettävä vuoropuheluun, jota käydään tuomarikunnan perinteisestä roolista ja sen nykyaikaistamisesta, siitä miten siitä tehdään avoimempi ja sen näköaloja laajennetaan; katsoo, että tämä merkitsee myös kielikoulutusta ja vertailevan oikeustieteen sekä kansainvälisen oikeuden tutkimuksen edistämistä;

H.

katsoo, että on luotava yhteinen oikeuskulttuuri oikeuslaitoksen jäsenten kesken käyttäen tässä hyväksi muun muassa perusoikeuskirjaa ja Euroopan neuvoston Venetsian komission työtä, jotta edistetään tuomarin ammatin keskeisiä arvoja keskustelemalla yhteisestä ammattietiikasta, oikeusvaltion periaatteesta ja tuomareiden nimittämis- ja valintaperiaatteista ja levittämällä niitä sekä jotta vältetään tuomareiden politisoitumista ja siten edistetään keskinäistä luottamusta, joka on yhteisen oikeudenkäyttöalueen toteuttamisen välttämätön edellytys;

I.

katsoo, että on luotava eri kulttuureista tulevien tuomareiden välisiä verkostoja ja parannettava nykyisten verkostojen koordinointia, jotta luodaan piirejä, joissa vallitsee yhtenäisyys; katsoo, että sähköinen viestintä ei riitä tähän tarkoitukseen ja että siksi on oltava olemassa foorumeita, joilla tuomarit voivat olla yhteydessä toisiinsa, ja että on erittäin tärkeää, että Luxemburgin ja Strasbourgin tuomioistuinten tuomarit ovat tässä mukana;

J.

katsoo, ettei oikeusalan opintoja voida rajoittaa aineelliseen oikeuteen ja prosessioikeuteen ja että tuomarit tarvitsevat oikeudellisiin tehtäviinsä ja "tuomaritaitoon" liittyvää koulutusta;

1.

myöntää, että suorat yhteydet ovat paras vaihtoehto, mutta katsoo, että kun otetaan huomioon budjettirajoitukset sekä tuomareiden tutkimuksessa antamat vastaukset, tällaista koulutusta ja neuvontaa voitaisiin antaa myös internetin kautta (videoneuvottelut, internetkurssit, suoratoistolähetykset) sekä opiskelijavaihdon avulla; toteaa, että tuomarit kehottavat arvioimaan edelleen koulutusohjelmia ja mukauttamaan niitä heidän tarpeisiinsa ja että he näyttävät pitävän parempana vuorovaikutteista koulutusta, missä he voivat vaihtaa kokemuksia ja keskustella tapaustutkimuksista, kuin "klassisia" (ylhäältä alaspäin suuntautuvia) koulutusmalleja;

2.

katsoo, että lisätavoitteena olisi nykyisten oikeusalan oppilaitosten koulutuksen koordinoiminen ja vuoropuhelun sekä ammatillisten yhteyksien helpottaminen ja edistäminen;

3.

toteaa, että monikielinen koulutus on tärkeää, sillä tutkimus osoittaa, että ainoastaan suhteellisen pieni määrä tuomareita puhuu vierasta kieltä riittävän hyvin kyetäkseen osallistumaan aktiivisesti oikeusalan koulutukseen muissa jäsenvaltioissa,

4.

katsoo, että yksi ongelmien (kustannukset, kielikoulutus, kustannustehokkuus) ratkaisutapa on hyödyntää nykyaikaista teknologiaa ja rahoittaa Applen iTunesU-palvelun kaltaisten sovellusten luomista; katsoo, että tällaiset sovellukset, joita kansalliset oppilaitokset, Eurooppaoikeuden akatemia, yliopistot ja muut kouluttajat valmistelisivat, voisivat koostua koulutuskursseista yhdessä videoaineiston kanssa, ja sisältää myös kielikoulutusta (jossa painotettaisiin erityisesti oikeudellista terminologiaa) ja kansallisia oikeusjärjestelmiä, erityisesti oikeudellisia menettelyjä jne., koskevaa opetusta, ja että näiden sovellusten olisi oltava ilmaisia oikeuslaitoksen jäsenille;

5.

katsoo, että onnistunut osallistuminen tällaisille kursseilla olisi portti tuomarien Erasmus-ohjelmaan ja ulkomailla järjestettäville koulutuskursseille osallistumiseen;

6.

ehdottaa, että tällaisia sovelluksia voitaisiin asettaa myös oikeusalan ammattilaisten, ammatillisten elinten, tiedeyhteisön edustajien ja oikeustieteen opiskelijoiden saataville kohtuullista maksua vastaan ja katsoo, että niiden kehittäminen ja tuotanto antaisivat taloudelle ja työllisyydelle kohtuullista vahvistusta suhteellisen pientä panostusta vastaan;

7.

katsoo, että Luigi Berlinguerin ja Erminia Mazzonin esittelemässä pilottihankkeessa, joka on tarkoitus käynnistää vuonna 2012, olisi ennen kaikkea pyrittävä määrittämään ja laajentamaan parhaita käytäntöjä, joilla organisoidaan mahdollisuuksia tutustua EU:n lainsäädäntöön ja saada sitä koskevaa koulutusta kansallisten oikeusjärjestelmien ja oppilaitosten puitteissa; katsoo esimerkiksi, että EU:n olisi kannustettava jäsenvaltioita jäljittelemään menestyviä instituutioita, esimerkiksi sentyyppisiä EU:n lainsäädännön koordinaattoreita kuin Italiassa ja Alankomaissa toimii kansallisen tuomioistuinrakenteen puitteissa, ja edistämään tällaisten koordinaattoreiden koulutusta ja muutoin helpottamaan heidän työskentelyään EU:n tasolla;

8.

katsoo, että pilottihankkeen olisi sisällettävä kansallisista ja EU:n oikeusalan koulutuksen tarjoajista sekä oikeusalan ulkopuolisista toimijoista muodostuvan työryhmän perustaminen, jonka tavoitteena olisi määrittää joukko EU:n lainsäädäntöä koskevien kysymysten aiheryhmiä, jotka näyttäisivät olevan merkityksellisimpiä päivittäisen tuomioistuinkäytännön näkökulmasta, sekä "käytännöllisten" seikkojen osalta (miten jätetään ennakkoratkaisupyyntö, miten päästään käyttämään EU:n lainsäädännön tietokantoja jne.) että substanssikysymysten osalta;

9.

ehdottaa, että pilottihankkeessa voitaisiin koordinoida a) yksittäisiä oikeusjärjestelmiä koskevien neuvojen ja tiedon vaihtoa oikeusalan oppilaitosten välillä nykyisten verkostojen ja resurssien varaan rakentaen ja b) virallista koulutusta ja perehdyttämistä ulkomaisiin oikeusjärjestelmiin;

10.

ehdottaa lopuksi, että komissio järjestäisi vuosittaisen foorumin, jossa kokoontuisivat eripituisen kokemuksen omaavat sellaisten oikeusalojen tuomarit, joilla esiintyy usein kotimaisia ja rajat ylittäviä asioita, ja jossa keskusteltaisiin tuoreista kiistanalaisista tai vaikeista oikeudellisista kysymyksistä ja kannustettaisiin näin mielipiteiden vaihtoon, yhteyksien luomiseen, viestintäkanavien rakentamiseen sekä keskinäisen luottamuksen ja ymmärryksen lisäämiseen; katsoo, että tällainen foorumi voisi myös tarjota toimivaltaisille viranomaisille, koulutuksen tarjoajille ja asiantuntijoille, mukaan lukien yliopistot ja ammatilliset elimet, tilaisuuden keskustella oikeusalan koulutuspolitiikasta ja oikeusalan koulutuksen tulevaisuudesta Euroopassa;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.