31.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 251/18

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4, 54, 151 ja 154 artiklan,

—

ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2002 annetun ILO:n suosituksen nro 193 osuustoiminnan edistämisestä,

—

ottaa huomioon eurooppayhtiön (SE) säännöistä 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001 (1),

—

ottaa huomioon eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä 22. heinäkuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1435/2003 (2),

—

ottaa huomioon 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/86/EY (3) eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta,

—

ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/72/EY (4) eurooppaosuuskunnan sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta,

—

ottaa huomioon 23. helmikuuta 2004 annetun komission tiedonannon osuuskuntien edistämisestä Euroopassa (KOM(2004)0018),

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta – 50 ehdotusta yhteistyön, yritystoiminnan ja vuorovaikutuksen parantamiseksi" (KOM(2010)0608),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle" (KOM(2010)0758),

—

ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi 'Yhdessä uuteen kasvuun'"(KOM(2011)0206),

—

ottaa huomioon yhteenvetoraportin (5) direktiivistä 2003/72/EY, joka koskee eurooppaosuuskunnan sääntöjen täydentämistä henkilöstöedustuksen osalta,

—

ottaa huomioon eurooppaosuuskunnan säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1435/2003 täytäntöönpanoa koskevan selvityksen (6),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien julistaman osuustoiminnan teemavuoden 2012 (7),

—

ottaa huomioon osuustoimintamallia koskevan ILO:n raportin "Resilience of the Cooperative Business Model in Times of Crisis" (8),

—

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon yritysmuotojen moninaisuudesta (9),

—

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman osuus- ja yhteisötaloudesta (10),

—

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman "Työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä annetun direktiivin 2002/14/EY soveltaminen" (11),

—

ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2003 antamansa päätöslauselman työntekijöiden taloudellisen osallistumisen edistämisestä (12),

—

ottaa huomioon 16. syyskuuta 2010 annetun komission kertomuksen eurooppaosuuskunnan sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta 22. heinäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/72/EY uudelleentarkastelusta (KOM(2010)0481),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0432/2011);

A.

ottaa huomioon, että osuustoiminnalliset yritykset edistävät jäsentensä ja asiakkaidensa etuja ja etsivät ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin ja pyrkivät sekä maksimoimaan jäsentensä edut ja varmistamaan heidän toimeentulonsa pitkän aikavälin kestävän yritystoimintapolitiikan avulla että asettamaan koko alueella olevien asiakkaidensa, työntekijöidensä ja jäsentensä hyvinvoinnin liiketoimintastrategiansa keskiöön;

B.

toteaa, että osuustoiminnalliset yritykset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne ovat rakenteellisesti kytköksissä alueeseen, jolla toimivat, ja että ne ovat siksi tärkeä paikallista kehitystä kiihdyttävä tekijä, mikä puolestaan on ratkaiseva aitoa sosiaalista, taloudellista ja alueellista koheesiota luova tekijä; katsoo, että osuuskunnissa on äärimmäisen tärkeää rahoittaa sosiaaliseen vastuuseen ja yrittäjyyteen liittyvää jatkuvaa koulutusta, sillä muut sosiaalisen osallistumisen välineet eivät kata kyseisiä aloja kokonaan;

C.

katsoo, että osuustoiminnallisissa yrityksissä yritysten jäsenten edustuksen on oltava etusijalla ja sen on näyttävä osuuskunnan hallinnossa ja omistajarakenteessa;

D.

katsoo, että osuuskunnat ovat Euroopan talouden tärkeä tukipilari ja ne edistävät merkittävästi sosiaalista innovointia ja sitä kautta auttavat ennen kaikkea säilyttämään infrastruktuurin ja paikalliset palvelut erityisesti maaseutu- ja taajama-alueilla; toteaa myös, että Euroopassa on 160 000 osuuskuntaa, jotka tarjoavat työpaikan noin 5,4 miljoonalle ja joiden omistajiin kuuluu yli neljännes kaikista eurooppalaisista;

E.

toteaa, että osuuskunnat kilpailevat useilla talousalueilla sijoittajavetoisten yritysten kanssa ja että osuustoiminnallisilla yrityksillä on huomattavaa taloudellista valtaa globalisoituvilla markkinoilla ja että jopa monikansalliset osuuskunnat usein joutuvat kuuntelemaan paikallisia tarpeita;

F.

toteaa, että osuuspankit osoittautuivat finanssikriisissä varsin kestäviksi ja sietokykyisiksi, mikä johtuu niiden osuustoiminnallisesta mallista; toteaa, että osuustoiminnallisen toimintamallinsa ansiosta ne ovat kasvattaneet liikevaihtoaan ja lisänneet kasvuaan kriisin aikana ja ovat muihin yrityksiin verrattuna tehneet vähemmän konkursseja ja irtisanoneet vähemmän työntekijöitä; muistuttaa, että osuustoiminnalliset yritykset luovat myös laadukkaita, osallistavia ja kriisioloissakin säilyviä työpaikkoja, joihin usein palkataan runsaasti naispuolisia ja maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä ja jotka edistävät kulloisenkin alueen kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä tarjoamalla paikallisia työpaikkoja, joita ei voi siirtää muualle; toteaa, että osuuskuntia voidaan pitää menestyksekkäänä ja nykyaikaisena osuus- ja yhteisötalouden toimintamuotona ja ne voivat tarjota ammatillisia näkymiä turvattujen työpaikkojen muodossa ja mahdollistaa sen, että työntekijät voivat suunnitella elämäänsä joustavasti kotiseudullaan, etenkin maaseutualueilla;

G.

toteaa, että rahoitus- ja talouskriisi osoitti, että oikeudellisen muodon mahdollista kannattavuutta ei voida ratkaista yksipuolisesti vain osakkaiden näkökulmasta; muistuttaa, että yritys sosiaalisena organisaationa on vastuussa osakkaille, työntekijöille, velkojille ja yhteiskunnalle ja että tämä olisi otettava huomioon yritysmuotoa pohdittaessa;

H.

ottaa huomioon, että osuuskuntia ja työntekijöiden osallistumista koskeva lainsäädäntö vaihtelee huomattavasti EU-maasta toiseen;

I.

ottaa huomioon, että eurooppaosuuskunnan säännöt ovat toistaiseksi osuus- ja yhteisötalouden ainoa unionin tason oikeudellinen muoto, koska komissio perui vuonna 2003 eurooppalaista yhdistystä ja eurooppalaista keskinäistä yhtiötä koskevat ehdotuksensa ja koska eurooppalaisen säätiön peruskirja on yhä vasta kehitteillä;

J.

ottaa huomioon, että eurooppaosuuskunnan sääntöjen laatimisella pyritään helpottamaan tämäntyyppisen yrityksen toimintaa EU:n tasolla ja sitä kautta edistämään sisämarkkinoiden kehittymistä;

K.

katsoo, että eurooppaosuuskunnan säännöt merkitsevät edistymistä unionin tason osuustoimintamallin tunnustamisessa myös niissä jäsenvaltioissa, joissa luottamus osuustoiminnan periaatteisiin on horjunut historiallisista syistä;

L.

pitää edullisena eurooppaosuuskuntien rajatylittävää henkilöstöedustusta, muun muassa oikeutta osallistua hallintoneuvostoihin;

M.

ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävä korkean työllisyyden talous, ja toteaa, että tähän kuuluu vahva osuus- ja yhteisötalous;

N.

ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälinen osuuskuntien vuosi 2012 tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden edistää osuuskuntamuotoista yritystoimintaa;

1.

muistuttaa, että osuuskunnat ja muut osuus- ja yhteisötalouden yritykset ovat osa EU:n sosiaalista mallia ja sisämarkkinoita ja että ne siksi ansaitsevat selkeän tunnustuksen ja voimakasta tukea, kuten joidenkin jäsenvaltioiden perustuslaeissa ja monissa keskeisissä EU:n asiakirjoissa korostetaan;

2.

muistuttaa, että osuuskunnat voivat olla askel eteenpäin EU:n sisämarkkinoiden toteuttamisessa ja keino nykyisten rajatylittävien esteiden vähentämiseksi sekä sisämarkkinoiden kilpailukyvyn tehostamiseksi;

3.

huomauttaa, että eurooppaosuuskunnan säännöistä (jäljempänä "osuustoimintasäännöt") 22. heinäkuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1435/2003 ja neuvoston direktiivi 2003/72/EY eurooppaosuuskunnan sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta (jäljempänä "osuustoimintadirektiivi") liittyvät läheisesti yhteen;

4.

pitää myönteisenä komission tiedonantoa COM(2012)0072; pitää myönteisenä komission aietta yksinkertaistaa osuustoimintasääntöjä ja vahvistaa samalla osuuskunnille ominaisia tekijöitä sekä sitä, että tässä yhteydessä kuullaan sidosryhmiä; pyytää ottamaan menettelyssä huomioon eurooppaosuuskuntaa koskevan parlamentin kannan;

5.

pitää valitettavana, että eurooppaosuuskunnasta ei vielä ole sen vähäisen käytön vuoksi tullut menestystä – vuoteen 2010 mennessä oli perustettu vain 17 tällaista osuuskuntaa ja niissä on yhteensä 32 työntekijää (13); korostaa, että nämä luvut osoittavat eurooppaosuuskunnan sääntöjen soveltuvan heikosti osuuskuntien erityispiirteisiin Euroopassa, vaikka useat yrittäjät ovat ilmaisseet kiinnostuksensa eurooppaosuuskunnan perustamiseen; panee tyytyväisenä merkille, että osuustoimintasääntöjä on arvioitu perusteellisesti sen selvittämiseksi, miksi eurooppaosuuskunta ei ole houkutteleva vaihtoehto, miksi sillä on ollut niin vähäinen vaikutus ja mitä voidaan tehdä, jotta täytäntöönpanoa ei vaivaisi kokemuksen puute ja jotta muut esteet saataisiin raivattua;

6.

panee merkille, että eurooppaosuuskunnan käyttö rajoittuu usein toisen asteen osuuskuntiin, jotka muodostuvat yksinomaan oikeushenkilöistä, ja että niitä käyttävät keskinäiset yhtiöt, joilla ei ole eurooppalaista perussääntöä mutta jotka haluavat käyttää osuus- ja yhteisötalouteen liittyvää oikeudellista asemaa, sekä suuryritykset; toteaa, että pienten osuuskuntien – jotka muodostavat huomattavan osan osuuskuntaliikkeestä Euroopassa – on vaikea hyödyntää eurooppaosuuskuntia;

7.

pitää myönteisenä sitä, että työntekijöiden osallistumista koskevia määräyksiä pidetään eurooppaosuuskunnan peruselementtinä; huomauttaa kuitenkin, että niissä olisi määrättävä vaatimuksista, jotka liittyvät osuuskuntien erityisluonteeseen;

8.

huomauttaa, että useat jäsenvaltiot eivät ole saattaneet työntekijöiden oikeuksia koskevan direktiivin artikloja, sukupuolikohtaiset säännökset mukaan luettuina, osaksi kansallista lainsäädäntöään ja että tämä on johtanut eräisiin puutteisiin työntekijöiden osallistumiseen sovellettavien menettelyjen valvonnassa ja täytäntöönpanossa, ja korostaa, että on tärkeää korjata puutteet, jotta estetään eurooppaosuuskuntaa koskevien järjestelyjen väärinkäyttö; pitää valitettavana, että työntekijöiden edustusta hallinnollisissa elimissä koskevissa vakiosäännöissä ei edellytetä työntekijöiden edustusta;

9.

on kuitenkin tyytyväinen siihen, että jotkut jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja lisäksi menneet direktiivin vaatimuksia pidemmälle;

10.

kehottaa kuitenkin komissiota seuraamaan tiiviisti direktiivin 2003/72/EY soveltamista, jotta sitä ei voida käyttää väärin siten, että työntekijöiltä viedään heidän oikeutensa; kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan direktiivin 13 artiklan asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä;

11.

panee merkille, että osuustoimintadirektiivin 17 artiklassa edellytetään, että komissio arvioi direktiivin täytäntöönpanoa ja tarvittaessa tarkistaa direktiiviä; korostaa, että osuustoimintasääntöjen vähäinen käyttö estää direktiivin kunnollisen arvioinnin;

12.

panee merkille, että osuustoimintadirektiiviä ei pitäisi tarkistaa ennen osuustoimintasääntöjen tarkistamista; pyytää yksinkertaisuuden ja järkevämmän sääntelyn vuoksi harkitsemaan työntekijöiden osallistumista koskevien säännösten sisällyttämistä suoraan eurooppaosuuskunnan sääntöihin;

13.

korostaa, että osuustoimintadirektiiviä tarkistettaessa olisi otettava huomioon osuuskuntien työntekijöiden erityistarpeet, kuten se, että yrityksen omistaja voi olla myös sen työntekijä; kehottaa komissiota kehittämään tapoja edistää työntekijöiden ja asiakkaiden omistajuutta osuuskunnissa; asettaa tavoitteeksi, että työntekijöiden osallistumisesta yrityksissä tulee itsestäänselvyys kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa; katsoo, että rajatylittävissä yritysmuodoissa työntekijöiden osallistumista on lisättävä sen sijaan, että pysytellään pienimmän yhteisen nimittäjän tasolla;

14.

on tyytyväinen eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1435/2003 täytäntöönpanoa koskevan selvityksen (14) johtopäätöksiin ja erityisesti niihin, jotka koskevat toimenpide-ehdotuksia eurooppaosuuskuntien edistämiseksi lisäämällä niitä koskevaa tietämystä koulutusohjelmilla, joita tarjotaan osuuskuntalainsäädännön neuvonantajille ja yhteiskunnallisille toimijoille, ja edistämällä osuuskuntien välistä yhteistyötä kansainvälisesti;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan osuuskuntia lisäämään naisten edustusta eurooppaosuuskunnan neuvotteluelimessä ja toteuttamaan monimuotoisuuteen perustuvia toimintapolitiikkoja, jotka auttavat varmistamaan miesten ja naisten tasa-arvon työ- ja yksityiselämässä ja erityisesti lisäämään naisten edustusta johtotehtävissä; kehottaa komissiota ottamaan huomioon sukupuolinäkökulman sen valvoessa osuustoimintadirektiivin täytäntöönpanoa sekä eurooppaosuuskuntaa koskevaa asetusta tarkistettaessa.

16.

kehottaa komissiota sisällyttämään eurooppaosuuskunnat mahdollisesti annettavaan EU:n lainsäädäntöön, jolla varmistetaan naisten parempi edustus johtotehtävissä ja julkisten yritysten tai pörssiyritysten hallintoelimissä, jos yritykset eivät onnistu saavuttamaan vapaaehtoisesti 30 prosentin tavoitetta vuoteen 2015 mennessä ja 40 prosentin tavoitetta vuoteen 2020 mennessä;

17.

korostaa, että osuustoimintasäännöt täyttävät monimutkaisuutensa vuoksi vain osittain osuuskuntien tarpeet ja että niitä olisi yksinkertaistettava ja niistä olisi tehtävä helppotajuisia, jotta ne olisivat käyttäjäystävällisemmät, helposti ymmärrettävät ja paremmin sovellettavissa, jolloin turvattaisiin kaikkien työntekijöiden oikeudet tiedon saantiin, kuulluksi tulemiseen ja edustukseen laadusta tinkimättä;

18.

kiinnittää huomiota osuustoiminnallisten perinteiden ja lainsäädännön erilaisuuteen eri EU-maissa; korostaa, että osuustoimintasääntöjen olisi tarjottava eurooppaosuuskunnille itsenäiset oikeudelliset toimintapuitteet olemassa olevan kansallisen lainsäädännön rinnalla ja että näin ollen suoraa yhdenmukaistamista ei tapahdu;

19.

korostaa, että eurooppaosuuskunnan säännöistä ei saa tehdä houkuttelevampia höllentämällä normeja; katsoo, että osuustoimintasääntöjen tarkistamisen on edesautettava tämäntyyppisen yritysmuodon tunnustamista EU:ssa; katsoo, että osuuskuntien taloudellinen painoarvo, niiden kriisinsietokyky sekä arvot, joihin ne perustuvat, osoittavat selvästi niiden olevan merkityksellisiä nykypäivän EU:ssa ja että osuustoimintasääntöjen tarkistaminen on näin ollen perusteltua; korostaa, että tulevissa eurooppaosuuskuntaa koskevissa unionin aloitteissa ja toimissa on keskityttävä avoimuuteen, sidosryhmien oikeuksien suojaamiseen ja kansallisten tapojen ja perinteiden kunnioittamiseen; huomauttaa, että eräillä kansallisilla osuuskunnilla ei ole juuri houkutinta käyttää osuustoimintasääntöjä nykyisen holdingyhtiörakenteensa vuoksi; korostaa, että olisi lujitettava eri jäsenvaltioiden kansallisten osuuskuntien mahdollisuutta sulautua;

20.

vaatii, että kaikki sidosryhmät, etenkin osuuskunta- ja ammattiyhdistysliikkeiden yhteiskunnalliset toimijat, on otettava mukaan tarkistamiseen, ja painottaa samalla, että tarkistaminen on suoritettava joutuisasti;

21.

odottaa komission ryhtyvän tarvittaviin toimiin direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

22.

pitää valitettavana, että komissio ei juurikaan ole ottanut huomioon parlamentin osuustoimintaa koskevia suosituksia; muistuttaa, että asiaa koskevassa päätöslauselmassa (15) vaadittiin muuan muassa, että

23.

muistuttaa, että komissio on tiedonannossaan KOM(2004)0018 sitoutunut 12 toimeen, joiden mukaisesti

24.

pitää valitettavana, että näistä sitoumuksista vain kolme on pantu täytäntöön ja että tulokset ovat olleet vaatimattomia; korostaa, että nämä puutteet rajoittavat osuuskuntien kehitysmahdollisuuksia;

25.

toteaa, että ilman resursseja ei ole tuloksiakaan; korostaa, että komissiossa on pikaisesti parannettava osuus- ja yhteisötalouteen liittyvää organisaatiota ja resursseja, koska osuus- ja yhteisötalouteen liittyvä osaaminen ja sen parissa työskentelevä henkilöstö on nykyisin hajallaan komission sisällä;

26.

korostaa, että EU:n kaikilla politiikan aloilla on tunnustettava osuuskuntien ja muiden osuus- ja yhteisötalouden yritysten erityispiirteet ja niiden tuoma lisäarvo mukauttamalla julkisia hankintoja, valtiontukia ja varainhoitosäännöksiä koskevaa lainsäädäntöä vastaavasti;

27.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään osuuskunnille suotuisampia olosuhteita, kuten luotonsaantimahdollisuuksia ja verokannustimia;

28.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon osuuskuntien rahoitusrakenteen pääomavaatimuksia koskevassa lainsäädännössä ja tilinpito- ja raportointivaatimuksissa; huomauttaa, että osuuskunnan osuuksien ja jakamattomien varojen lunastusta koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan kaikkiin osuuskuntiin ja etenkin osuustoiminnallisiin pankkeihin;

29.

viittaa erityisiin digitaalisen vallankumouksen mukanaan tuomiin erityisiin haasteisiin, joihin media-ala ja etenkin osuuskuntamuotoiset kustantamot joutuvat vastaamaan;

30.

kehottaa komissiota luomaan yhdessä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa osuus- ja yhteisötalouden, myös osuuskuntien, jotka ovat alan tärkeimpiä toimijoita, avoimen koordinointimenetelmän, jotta voidaan kannustaa parhaiden käytäntöjen vaihtoon ja saada vähitellen parannuksia aikaan siinä, miten jäsenvaltiot ottavat huomioon osuuskuntien ominaisluonteen erityisesti sellaisissa asioissa kuin verotus, lainananto, hallinnolliset rasitteet ja yritystukitoiminta;

31.

pitää myönteisenä, että sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa otetaan huomioon tarve edistää osuus- ja yhteisötaloutta, ja kehottaa komissiota käynnistämään kauan odotetun osuustoiminnallisiin periaatteisiin perustuvan "sosiaalisen yrittäjyyden aloitteen" (16),

32.

kehottaa komissiota harkitsemaan osuus- ja yhteisötalouden eurooppalaisen teemavuoden julistamista;

33.

tukee yrityskonsultointia, henkilöstön koulutusta ja muuta vastaavaa yritystukitoimintaa ja sitä, että huolehditaan osuuskuntien rahoitusmahdollisuuksista ja erityisesti työntekijöiden ja asiakkaiden yritysostomahdollisuuksista, koska nämä ovat aliarvostettuja keinoja pelastaa yrityksiä kriisiaikoina ja luovuttaa perheyrityksiä;

34.

korostaa osuuskuntien kasvavaa merkitystä julkisten hyödykkeiden tarjoamisen ja sosiaalipalveluiden alalla; korostaa, että on varmistettava säälliset työolot ja puututtava alan terveys- ja turvallisuuskysymyksiin työnantajan statuksesta riippumatta;

35.

korostaa, että on varmistettava osuuskuntien panos työmarkkinavuoropuhelussa EU:n tasolla;

36.

korostaa, että eurooppaosuuskunta voi edistää sukupuolten tasa-arvoa panemalla täytäntöön toimia ja ohjelmia eri tasoilla sekä kiinnittämällä erityistä huomiota koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, yrittäjyyden edistämiseen ja täydennyskoulutusohjelmiin; toteaa, että sukupuolten tasa-arvo eri päätöksentekotasoilla on taloudellisesti kannattavaa ja luo myös suotuisat olosuhteet sille, että lahjakkaat ja osaavat henkilöt voivat toimia johtotehtävissä; korostaa lisäksi, että tietyt yhteistyön erityispiirteet mahdollistavat joustavuuden, joka edistää perhe- ja työelämän yhteensovittamista; kehottaa komissiota kehittämään mekanismin, jonka avulla jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään sukupuolten tasa-arvoa koskevia hyviä käytäntöjä;

37.

korostaa, että eurooppaosuuskunta voi vastata naisten tarpeisiin ja parantaa heidän elintasoaan antamalla mahdollisuuden kunnollisiin työpaikkoihin, säästö- ja luottolaitospalveluihin, asumis- ja sosiaalipalveluihin sekä koulutukseen;

38.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.