6.3.2012

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 68/56

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Muuntogeeniset organismit EU:ssa” (lisälausunto)

(2012/000/)

Esittelijä: Martin SIECKER

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. maaliskuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan täytäntöönpanomääräysten A kohdan nojalla laatia lisälausunnon aiheesta

Muuntogeeniset organismit EU:ssa

(lisälausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 21. joulukuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 18.–19. tammikuuta 2012 pitämässään 477. täysistunnossa (tammikuun 18. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 160 puolesta ja 52 vastaan 25:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Muuntogeeniset organismit EU:ssa – suuntaviivat tulevaa keskustelua varten

1.1   Muuntogeeniset organismit (GMO:t) ovat hankala kysymys. Geenimuuntelu on aihe, joka herättää paljon mielenkiintoa ja samalla myös paljon levottomuutta. Keskustelu on usein emotionaalista ja kärjistettyä; vaikka keskustelu olisikin rationaalista, sekä kannattajat että vastustajat tahtovat olla valikoivia totuuden suhteen ja jättää argumenteistaan tasapainottavat näkökulmat pois. Geenimuuntelun etuja ja haittoja koskevien mielipide-erojen lisäksi näyttää – myös ETSK:n sisällä – esiintyvän monia epäselvyyksiä ja olettamuksia sellaisista kysymyksistä kuin muuntogeenisiä organismeja koskevan oikeudellisen sääntelyn laatu ja määrä Euroopan unionissa. Se on valitettavaa, sillä tämä tärkeä ja poliittisesti arkaluonteinen kysymys ansaitsee päästä laadukkaamman keskustelun kohteeksi.

1.2   Muuntogeenisiä organismeja koskevaa EU:n lainsäädäntökehystä ollaan muuttamassa. Tässä yhteydessä ETSK tulee pian entistä useammin antamaan lausuntoja geenimuuntelupolitiikasta ja sitä koskevasta lainsäädännöstä. Tulevaan keskusteluun orientoitumiseksi ja valmistautumiseksi nyt käsillä olevassa lausunnossa luodaan peruskatsaus nykytilanteeseen ja muuntogeenisiä organismeja koskevaan keskusteluun sekä niitä koskevaan lainsäädäntöön EU:ssa. Asiaan liittyy monia esimerkiksi eettisiä, ekologisia, teknisiä, (sosio-)ekonomisia, oikeudellisia ja toimintapoliittisia kysymyksiä. Kaikkia näitä geenimuuntelun lähes rajattomien mahdollisuuksien ja geenimuuntelua hyödyntävien sovellusten nopean kehityksen vuoksi esiin nousevia kysymyksiä on tarkasteltava laajassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tässä lausunnossa pyritään tarjoamaan suuntaviivoja tasapainoiselle ja asialliselle poliittiselle keskustelulle näistä tärkeistä kysymyksistä.

1.3   Lausunnossa valotetaan vain keskustelun pääkohtia ja mainitaan ainoastaan eräitä tärkeimmistä kysymyksistä, jotka liittyvät muuntogeenisiin organismeihin ja niiden sääntelyyn EU:ssa. Monista näistä aiheista tarvitaan yksityiskohtaisempia ETSK:n (valmistelevia) lausuntoja, joita komitea tulee aikanaan laatimaan. Ensisijaisia aiheita ovat muuntogeenisiä organismeja koskevan EU:n nykyisen lainsäädännön ja sen mahdollisten tarkistusten arviointi sekä nyt käsillä olevassa lausunnossa yksilöityjen lainsäädännöllisten aukkojen korjaaminen. ETSK sitoutuu laatimaan jatkolausuntoja näistä tärkeistä aihealueista lähitulevaisuudessa.

2.   Geenimuuntelun historia

2.1   Jopa geenimuuntelun historiasta ollaan erimielisiä. Kun kriitikot puhuvat perustaltaan uudenlaisesta teknologiasta, johon liittyy tuntemattomia riskejä ja eettisiä ongelmia, geenimuuntelun puolestapuhujat pitävät sitä vuosisatoja vanhan kasvinjalostusperinteen sekä hiivaa, bakteereja ja homeita hyödyntävien biologisten jalostusprosessien jatkumona. Objektiiviset tosiseikat osoittavat kuitenkin geenimuuntelun olevan jotain perustavanlaatuisesti uutta ja erilaista kuin nämä historialliset sovellutukset. Lopullinen vedenjakaja ”vanhan” ja ”modernin” bioteknologian välillä on genetiikan käyttöönotto. James Watsonin ja Francis Crickin vuonna 1953 löytämä DNA:n kaksoiskierrerakenne paljasti ihmisen ja kaiken meitä ympäröivän kasviston ja eläimistön geneettisen koodin antaen tutkijoille mahdollisuuden kumoukselliseen manipulointiin geenien, elämän perusrakenneosien tasolla.

2.2   Geenitekniikan katsotaan alkaneen vuonna 1973, kun yhdysvaltalaiset tutkijat suorittivat ensimmäiset onnistuneet yhdistelmä-DNA-kokeet bakteereilla. Kyetessään tunnistamaan, eristämään ja monistamaan tiettyjä geenejä ja siirtämään ne toiseen elävään organismiin tutkijat pystyivät ensimmäistä kertaa tekemään täsmällisiä muutoksia organismien periytyviin geneettisiin ominaisuuksiin tavalla, joka luonnossa ei ole mahdollista lisääntymisen ja/tai luonnollisen rekombinaation kautta. Perinteisessä (risteytys-)jalostuksessa (lajitovereiden) kokonaisia genomeita risteytettiin keskenään pyrkien sitten (uudelleen)valinnan avulla säilyttämään edulliset ominaisuudet. Vaikka geenitekniikka mahdollistaakin täsmällisemmän manipuloinnin, geenien siirtäminen toiseen organismiin (tai lajiin) on epävakaa ja epävarma prosessi, jonka sivuvaikutuksia ja seurauksia vastaanottavan genomin ja elinympäristön kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen kannalta on vaikea ennakoida. Erityisesti pitkän aikavälin vaikutukset ovat vielä suurelta osin tuntemattomat.

2.3   Vuoden 1975 jälkeen geenitekniikka on kehittynyt nopeasti. Ensimmäiset kaupalliset (lääketieteelliset) muuntogeeniset tuotteet olivat käytettävissä jo vuonna 1982. Niitä seurasivat 1990-luvun alussa ”siirtogeeniset” kasvit ja eläimet. Vuosien kuluessa on ylitetty myös lajien välisiä rajoja. Esimerkiksi sian geeni on siirretty tomaattilajikkeeseen, tulikärpäsen geeni tupakkakasviin ja ihmisen geeni härkään. Lajien välisten rajojen ylittäminen, pitkäaikaisvaikutusten ennustamattomuus sekä mahdollisten (ympäristö)vaikutusten peruuttamattomuus tekevät geenitekniikasta perustavanlaatuisesti uuden, mahdollisesti riskialttiin teknologian. Tämä on myös pohjana muuntogeenisiä organismeja koskevalle lainsäädännölle EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa, monissa EU:n ulkopuolisissa maissa ja kansainvälisissä sopimuksissa.

3.   Asianomaiset alat ja muuntogeenisten organismien saama yhteiskunnallinen vastaanotto

3.1   Geenitekniikan pääasiallisia sovellusaloja ovat maatalous ja elintarviketeollisuus (pääasiassa torjunta-aineresistenssi), lääketiede ja lääketeollisuus (lääkkeet, geneettinen diagnostiikka, geeniterapia) sekä (petro)kemia ja aseteollisuus. Näitä aloja kutsutaan usein myös ”vihreäksi”, ”punaiseksi” ja ”valkoiseksi” bioteknologiaksi.

3.2   Geenimuuntelu ei kaikilla näillä sektoreilla herätä yhtä paljon ristiriitoja. Poliittisten päättäjien ja suuren yleisön huolestuneisuutta ja varautuneisuutta näyttävät synnyttävän enemmän tietyt sovellukset kuin geenitekniikka sinänsä. Lääketieteen sovelluksiin suhtaudutaan yleensä positiivisesti, kritiikin keskittyessä pääasiassa maatalous- ja elintarvikealan sovelluksiin. Tärkeä näkökohta käydyssä keskustelussa on yhtäältä hyödyn ja tarpeellisuuden sekä toisaalta mahdollisten riskien ja haittojen välinen tasapaino. Monet pitävät geenitekniikkaa tärkeänä ja lupaavana keinona monien vakavien ihmisen kohtaamien sairauksien parantamisessa, kun taas maatalous- ja elintarvikesektorilla käytettävien muuntogeenisten organismien edut ovat kuluttajien kannalta huomattavasti vähemmän ilmeiset (tähän mennessä ainoastaan agronomiset, tuottajia hyödyttävät ominaisuudet). Lääketieteellisten sovellusten hyväksymistä edeltävät turvallisuusvaatimukset ja kliiniset tutkimukset ovat aina olleet tiukempia ja kattavampia kuin menettelyt, joita sovelletaan ennen kuin muuntogeeniset organismit tuodaan ympäristöön tai niitä aletaan käyttää elintarvikkeissa.

3.3   Sekä yhteiskunnalliselta että lainsäädännölliseltä kannalta on myös tärkeää erottaa toisistaan geenitekniikka, jota harjoitetaan suljetuissa, eristetyissä tiloissa, kuten laboratorioissa, tuotantolaitoksissa tai kasvihuoneissa, missä esto- ja turvatoimin voidaan estää muuntogeenisten organismien vahingossa tapahtuva leviäminen ympäristöön, sekä toisaalta sovellukset, joissa geneettisesti muunnettuja kasveja tai eläimiä vapautetaan ympäristöön ilman mahdollisuuksia leviämisen estämiseen; elävinä organismeina, jotka voivat uusiutua, levitä ja lisääntyä kontrolloimattomasti ja peruuttamattomasti biosfäärissä tavoin, jonka vaikutuksia biodiversiteettiin ja siihen kuuluviin vuorovaikutussuhteisiin on mahdoton ennustaa.

3.4   Avoimessa ympäristössä viljeltävistä kasveista puhuttaessa on kuitenkin tehtävä ero seuraavien kahden tilanteen välillä: sellaisten kasvien viljely, jotka voivat risteytyä lähistöllä kasvavien luonnonvaraisten kasvien kanssa, ja tilanne, jossa risteytymistä ei voi tapahtua, koska ympäristössä ei ole muuntogeeniselle kasville läheistä sukua olevia luonnonvaraisia kasveja. Tämä ero on tärkeää ottaa huomioon, kun laaditaan sääntelykehystä, joka koskee muuntogeenisten kasvien viljelyä avoimella maatalousmaalla.

3.5   Tämä ei välttämättä ole ”punaista” ja ”vihreää” bioteknologiaa toisistaan erottava tekijä: tieteellistä perustutkimusta voidaan myös maatalous- ja elintarvikesektorilla harjoittaa eristetyissä laboratorioissa turvallisesti ja innovatiivisesti, samalla tavoin kuin jo pitkään on hyväksytty käytännöksi lääketieteellisen biotekniikan alalla. Geneettisesti muunnettuja entsyymejä käytetään paljon myös elintarviketuotannossa, eristetyissä ympäristöissä niin, etteivät ne säily elävinä organismeina lopputuotteeseen asti tai ilman, että niitä vapautuu ympäristöön. Suljetussa tilassa tapahtuvan käytön ja ympäristöön vapauttamisen välinen ero sekä tieteellisen perustutkimuksen ja kaupallisten sovellusten välinen ero ovat avaintekijät poliittisessa keskustelussa ja siinä, kuinka kansalaiset suhtautuvat ja kuluttajat reagoivat muuntogeenisiin organismeihin.

3.6   Monet mielipidemittaukset, kuten Eurobarometri (1), sekä tieteelliset tutkimukset osoittavat jatkuvasti yhä suuremman enemmistön EU:n kansalaisista suhtautuvan epäillen GMO:ihin tai vastustavan niiden käyttöä – erityisesti elintarvikkeissa, eläinrehussa ja maatalousalalla. Myös jäsenvaltioiden hallitusvallan näkemykset ja politiikat poikkeavat toisistaan. Toisella puolen ovat tiukat vastustajat kuten Itävalta, Unkari, Italia, Kreikka, Puola ja Latvia; toisaalta puoltavan kantansa ovat ilmaisseet Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi, Espanja, Portugali ja Tšekin tasavalta. On myös monia jäsenvaltioita, jotka kieltäytyvät ottamasta asiassa kantaa.

3.7   Erimielisyys on johtanut siihen, että muuntogeenisiä organismeja koskeva päätöksenteko on riitaisa ja pitkällinen prosessi. Komissio myöntää yleensä hyväksynnät yksipuolisesti siitä syystä, että jäsenvaltiot eivät komiteamenettelyn kautta pysty määräenemmistöllä tekemään päätöksiä muuntogeenisten organismien hyväksynnästä. Vaikka vuosien 1999 ja 2004 välillä muuntogeenisten organismien hyväksynnässä tosiasiassa otettiin aikalisä eikä uusia lupia myönnetty, tuota aikaa ei pystytty hyödyntämään perusteellisen keskustelun käymiseen, jotta EU olisi päässyt lähemmäs konsensukseen perustuvaa lähestymistapaa muuntogeenisiä organismeja koskevassa kysymyksessä. Muuntogeenisten organismien viljelyn alueellaan kieltäneiden jäsenvaltioiden määrä on viime vuosina kasvanut. Komission tuorein ehdotus laajemman toimintavapauden antamisesta valtiolliselle (tai sitä alemmalle) päätöksentekotasolle muuntogeenisten viljelykasvien kieltämisessä on saanut osakseen paljon arvostelua sekä jäsenvaltioilta ja Euroopan parlamentilta että kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän eri organisaatioilta. Myös ETSK kritisoi sitä hiljattain antamassaan lausunnossa (2). Kaiken kaikkiaan on valitettavaa, että niin tärkeässä kysymyksessä kuin muuntogeeniset organismit uhataan ajautua poliittiseen umpikujaan.

3.8   Moninaiset kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja sidosryhmät ovat ilmaisseet huolensa muuntogeenisten organismien vaikutuksista ympäristöön, eläinten hyvinvointiin, kuluttajien etuihin, maatalouteen, mehiläistenhoitoon, maaseudun ja globaaliin kehitykseen, etiikkaan, uskontoon ja niin edelleen. Euroopan parlamentti on usein esittänyt kriittisiä näkemyksiä muuntogeenisistä organismeista ja niiden sääntelystä. Samoin ovat tehneet ETSK sekä jäsenvaltioiden valtiolliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset ja riippumattomat tutkijat. Tärkeimpiä puolestapuhujia ovat suuryritykset, joilla on muuntogeenisiä organismeja koskevia patentteja, sekä muut sidosryhmät, kuten tietyt muuntogeenisiä organismeja käyttävät viljelijät ja tutkijat sekä kansainväliset kauppakumppanit, joilla on vahvat taloudelliset intressit joustavoittaa muuntogeenisiä organismeja koskevaa lainsäädäntöä EU:ssa. Eräitä muuntogeenisten organismien tärkeimpiä väitettyjä etuja käsitellään tekstijaksossa 5.

3.9   Myös EU:n ulkopuolella muuntogeenisiä organismeja elintarvikkeissa ja ympäristössä vastustetaan laajasti (poliittisista ja yhteiskunnallisista lähtökohdista); erityisesti Japanissa, Sveitsissä, Koreassa, Uudessa Seelannissa, Meksikossa, Filippiineillä ja Afrikan eri maissa. Eräissä maissa muuntogeenisiä kasveja viljellään kuitenkin laajalti: vuonna 2010 muuntogeenisten kasvien (pääasiassa soija, maissi ja puuvilla) viljelijöitä oli yli 15 miljoonaa, ja viljelyala oli noin 150 miljoonaa hehtaaria. Huomattakoon kuitenkin, että vain viisi valtiota kattoi 90 prosenttia kokonaishehtaarialasta: Yhdysvallat, Kanada, Argentiina, Brasilia ja Intia. Mittavasta käytöstä huolimatta muuntogeeniset organismit eivät ole ristiriidattomia näissäkään maissa. Itse asiassa väestön kriittisyys näyttää viime aikoina lisääntyneen, johtuen suurelta osin tapauksista, joissa muuntogeeniset viljelykasvit kuten maissi ja riisi ovat tahattomasti levinneet ympäristöön, samoin kuin rinnakkaiseloa koskevista oikeusistuimien tekemistä päätöksistä. On tärkeää panna merkille, että näissä maissa merkinnät eivät ole pakollisia, mikä merkitsee sitä, että kuluttajat eivät ole tietoisia muuntogeenisistä organismeista eivätkä siten pysty tekemään tietoon perustuvia valintoja.

4.   Taloudelliset intressit, teollis- ja tekijänoikeudet ja markkinoiden keskittyminen

4.1   Kasvinjalostusalalla muuntogeenisiä organismeja koskevat mahdolliset taloudelliset intressit ovat huomattavat. Siementen vuotuinen kokonaismyynti on nyt noussut yli 35 miljardiin euroon muodostaen pohjan yhä suuremmille tuotemarkkinoille, joiden liikevaihto nousee satoihin miljardeihin euroihin.

4.2   Geenitekniikka ja sen kaupallistaminen ovat kehittyneet huimaa vauhtia vaikuttaen merkittävästi alan ryhmittymiin. Yli puolen vuosisadan ajan kasvinjalostuksen teollis- ja tekijänoikeuksia on säädelty kansainvälisissä sopimuksissa määriteltyjen ”kasvinjalostajanoikeuksien” pohjalta. Poikkeus tähän uusien lajikkeiden kehittäjien määräaikaiseen yksinoikeuteen on ”uusien lajikkeiden jalostajalle kuuluva vapaus”. Se antaa muille toimijoille mahdollisuuden käyttää suojattuja lajikkeita kehittääkseen uusia, edelleen paranneltuja lajikkeita tarvitsematta alkuperäisen lajikkeen omistajan suostumusta. Tällaista poikkeusta ei ole millään muulla alalla, ja se perustuu ymmärrykseen siitä, että uusia lajikkeita ei voi luoda tyhjästä.

4.3   Molekyylibiologian alalla tapahtunut kehitys – joka alun alkaen tuli maataloussektorin ulkopuolelta – johti siihen, että kasvinjalostusalalla otettiin käyttöön patenttioikeudet. Patenttioikeudet ja kasvinjalostajanoikeudet ovat toistensa kanssa ristiriidassa monista syistä. Ensimmäinen syy on se, että patenttilainsäädäntö ei tunnusta ”jalostajan vapautta”. Tämä tarkoittaa sitä, että patentin haltija voi hakea yksinoikeutta geneettiseen materiaaliin ja estää näin muita käyttämästä tuota materiaalia tai vaatia heitä maksamaan kalliita lisenssimaksuja. Toisin kuin kasvinjalostajanoikeudet, patenttioikeudet eivät tuota avointa innovointia tai yhdistä innovoinnin taloudellisia kannustimia muiden yleisten etujen suojeluun.

4.4   Alan oikeuksista käytävä taistelu ulottuu kuitenkin tätäkin pidemmälle. Vuonna 1998 bioteknologian patentteja koskevassa EU:n direktiivissä (3) sallittiin patenttisuoja kasveihin liittyville innovaatioille. Kasvien geenejä tai geenisekvenssejä voidaan patentoida, mutta ei kasvilajikkeita. Tämä tulkinta ei ole kiistaton. Maailman johtavat kasvinjalostusyritykset katsovat, että mikäli geneettiset ominaisuudet ovat patentoitavia, kyseiset lajikkeet itse ovat tuolloin epäsuorasti patenttilainsäädännön alaisia (4). Mikäli näin on, muut eivät enää voi käyttää patentin alaisia lajikkeita uusiin innovaatioihinsa. Tämä olisi vahingollista maatalousalan biodiversiteetin kannalta ja merkitsisi sitä, että kasvit, joilla on kiinnostavia ominaisuuksia, eivät enää olisi käytettävissä muiden tekemiä myöhempiä innovaatioita varten. Lääketieteellisen bioteknologian alalla tapahtunut kehitys on osoitus mahdollisista kielteisistä vaikutuksista: patenttien tiukka puolustaminen ja korkeat hinnat johtavat siihen, että uusia tuotteita myydään vain ihmisille, joilla on varaa niitä hankkia; ne eivät ole niitä eniten tarvitsevien, epäsuotuisassa asemassa olevien ihmisten ulottuvilla. Samoja epätoivottuja vaikutuksia saattaa ilmaantua myös kasvinjalostusalalle.

4.5   Viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana kasvinjalostusalan markkinoilla on pääasiassa patenttisuojan ja lainsäädännöllisten vaatimusten seurauksena tapahtunut valtava keskittymiskehitys. Kun alalla ennen toimi satoja yrityksiä, maailmanlaajuisia markkinoita dominoi nyt vain kourallinen tärkeitä toimijoita. Vuonna 2009 lähes 80 prosenttia maailman siemenmarkkinoista oli vain kymmenen yrityksen hallussa, ja kolme suurinta niistä hallitsi peräti 50:tä prosenttia markkinoista. Samojen monikansallisten yritysten hallussa oli myös noin 75 prosenttia maatalouskemikaalien maailmanmarkkinoista. Nämä eivät enää ole pelkästään kasvinjalostusalan yrityksiä, vaan maailmanlaajuisia suuryrityksiä, jotka toimivat myös elintarvike-, torjunta-aine-, kemikaali-, energia- ja lääketeollisuuden aloilla. Ne tuottavat useissa tapauksissa myös sidottuja tuotteita, kuten muuntogeenisiä kasveja, jotka on tehty resistensseiksi tietylle saman yrityksen myymälle torjunta-aineelle. Keskittyminen merkitsee sitä, että valikoitunut joukko monikansallisia yrityksiä hallitsee pitkälti koko elintarvikkeiden ja niihin liittyvien tuotteiden tuotantoketjua, mikä voi vaarantaa kuluttajien valinnanvapauden, kohtuuhintaisuuden, avoimen innovoinnin ja geneettisen monimuotoisuuden. Näin pitkälle menevä markkinoiden keskittyminen ja monopolisoituminen on joka tapauksessa epätoivottavaa, aivan erityisesti maatalous- ja elintarviketuotannon kaltaisilla avainaloilla, ja sekä ETSK:n että EU:n on syytä kiinnittää siihen erityistä huomiota.

5.   Muita muuntogeenisiin organismeihin liittyviä kysymyksiä

5.1   GMO:ihin liittyy monenlaisia kysymyksiä. Etuja ja haittoja koskevat mielipiteet ovat hyvin erilaisia, ja keskustelu usein kärjistettyä ja emotionaalisesti latautunutta. Nyt annettavassa lausunnossa ei voida käsitellä käynnissä olevaa keskustelua yksityiskohtaisesti, mutta tietyt keskeiset seikat on syytä panna merkille. Argumentteja, joilla usein puolustetaan geenitekniikan käyttöä, ovat mm. nälänhädän torjunta ja ruoan tuottaminen maailman nopeasti kasvavalle väestölle, sekä ilmastonmuutoksen torjunta. Kaikissa näissä kysymyksissä tarvitaan riippumatonta tieteellistä tutkimusta, ja ETSK painottaa tähän tutkimukseen suunnatun (jatkuvan) järjestelmällisen EU-rahoituksen merkitystä, ei pelkästään tieteellisen tutkimuksen ja kaupallisten innovaatioiden edistämiseksi, vaan myös teknologisen edistyksen sosio-ekonomisten, ympäristöön liittyvien ja muiden vaikutusten selvittämiseksi.

5.2   Muuntogeenisillä kasveilla ei pystytä koskaan ratkaisemaan nälkä- ja köyhyysongelmia. Tuottavuuden lisääminen ei tarkoita elintarvikkeiden jakelun paranemista. Elintarviketurvan vakavan ongelman ratkaisemiseksi tehokkaalla tavalla on ensiarvoisen tärkeää helpottaa maan saatavuutta, edistää vaurauden nykyistä oikeudenmukaisempaa jakautumista, vahvistaa kauppasopimusten kestäväpohjaisuutta sekä vähentää raaka-aineiden hintavaihtelua. Vaikkei bioteknologia tietenkään ole ihmelääke, FAO on todennut tuoreimmissa raporteissaan, että bioteknologia tarjoaa merkittäviä maatalouteen liittyviä ja taloudellisia etuja kolmansien maiden maataloustuottajille, ennen kaikkea pienviljelijöille. Geenitekniikan alkuhetkistä lähtien sen kannattajat ovat kuitenkin väittäneet muuntogeenisten kasvien olevan ratkaisevan tärkeitä maailman nälkä- ja köyhyysongelmien ratkaisemiseksi. Vitamiineilla tai ravintoaineilla vahvistettujen kasvien on ennustettu auttavan nälänhädän ja sairauksien torjunnassa köyhissä maissa. Kuivuuden, suolaisuuden, pakkasen tai muiden stressitekijöiden sietokyvyn kaltaisten ominaisuuksien on määrä mahdollistaa viljely alueilla, joilla se ei ennen ole ollut mahdollista. Myös satojen on ennustettu kasvavan. Vuosikymmenten lupauksista huolimatta yhtäkään näistä viljelykasvien tulos-ominaisuuksista ei kuitenkaan ole kaupallisesti kehitetty. Myös taloudelliset kannustimet tällaisten kasvien kehittämiseen ovat rajalliset, sillä niiden tuottamat edut on kaavailtu kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ja haavoittuvimpien väestöryhmien hyväksi. Vaikka muuntogeenisten kasvien tulevat sukupolvet täyttäisivätkin suuremmista sadoista ja paremmasta stressinkestävyydestä annetut lupaukset, tämä ei ratkaisisi maailman nälkäongelmaa, sillä suurin osa kehitysmaiden viljelysmaasta on sidottu rikkaisiin maihin tarkoitettujen luksusvientituotteiden kasvatukseen. Lisäksi selvästi suurin osa tällä hetkellä markkinoilla olevista muuntogeenisistä viljelykasveista käytetään eläinrehuksi tukemaan länsimaiden liha- ja maitotuotteiden kulutusta (90 % EU:n soijantuonnista), tai biopolttoaineisiin ja muovintuotantoon. Ravintokasvien lisääntynyt käyttö muihin kuin elintarviketarkoituksiin on nostanut hyödykkeiden ja elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintoja pahentaen näin entisestään elintarvikkeita koskevaa maailmanlaajuista epävarmuutta ja köyhyyttä (5).

5.3   Maailman elintarvikekriisi ei siten ole niinkään tuotannon, vaan jakautumisen ongelma (maailman ruoantuotanto on yli 150 prosenttia globaalista kulutuksesta). Näin ollen se edellyttää pikemminkin poliittista ja taloudellista ratkaisua kuin maatalousalan innovointia. ETSK toteaa nopean väestönkasvun aiheuttavan entistä suurempia paineita globaalille elintarviketurvalle. Kansainväliset organisaatiot, kuten YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO), suuret kansalaisjärjestöt kuten Oxfam sekä vaikutusvaltaisen YK:n maataloustieteen ja -tekniikan kehityksen kansainvälisen arviointifoorumin IAASTD:n (The International Assessment of Agricultural Knowledge, Science and Technology for Development) tuore raportti kaikki painottavat kestävyysperiaatteen mukaisen maatalouden merkitystä elintarviketurvaa ja itsemääräämisoikeutta koskevana ratkaisuna. Näissä vaikutusvaltaisissa arvioissa painotetaan kestäväpohjaisten ja ekologisten maatalouskäytäntöjen ja -tekniikoiden tarvetta, eikä niissä välttämättä pidetä merkittävänä muuntogeenisten organismien, vaan pikemminkin vaihtoehtoisten menetelmien roolia. Tärkein IAASTD:n ja muiden tahojen mainitsema esimerkki tällaisista vaihtoehtoisista tekniikoista on markkeriavusteinen valinta, jossa geneettisiä markkereita (geenitunnistimia) käytetään ominaisuuksien tarkkaan ja tehokkaaseen valintaan, mutta johon ei liity mitään riskialtista tai ennustamatonta geneettistä manipulointia tai geenien siirtämistä. Koska tämä tekniikka on todistetusti tehokas ja geenitekniikkaa halvempi vaihtoehto, se voisi tarjota ristiriidattoman vaihtoehdon muuntogeenisille organismeille. Samalla alhaisemmat kustannukset aiheuttaisivat vähemmän patentteihin ja markkinoiden keskittymiseen liittyviä ongelmia. Vaikka muuntogeenisten organismien tulevaa potentiaalia ei pidä sulkea pois, tietoinen päätös kehittää muuta kuin geenitekniikkaa ja kestäviä maatalouskäytäntöjä voisi antaa EU:lle huomattavaa kilpailuetua, jota sillä ei nykyisellään muuntogeenisiin organismeihin liittyen ole. Mittava investoiminen kestävyysperiaatteita noudattavaan maatalouteen voisi antaa EU:lle ainutlaatuisen ja innovoinnin ohjaaman johtoaseman maailmassa, mikä vaikuttaisi myönteisesti talouteen ja työllisyyteen sekä innovointiin ja EU:n kilpailuasemaan. Lisäksi tämä olisi enemmän tulevassa YMP:ssä kaavaillun EU:n maatalousmallin mukaista ja hyödyllistä biologisen monimuotoisuuden kannalta.

5.4   Geenimuuntelun kannattajat pitävät sitä myös mahdollisena keinona sopeutua ilmastonmuutokseen sekä lievittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Myöskään tässä kysymyksessä kaupallisesti hyödynnettyjen muuntogeenisten viljelykasvien nykysukupolvi ei kuitenkaan tarjoa mitään hyödyllisiä ominaisuuksia. Itse asiassa yksi tunnetuimmista sovelluksista, biopolttoaineiden tuotanto muuntogeenisistä viljelykasveista, vaikuttaa jo nyt negatiivisesti raaka-aineiden ja elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintoihin ja -varantoihin, samalla kun siihen yhä liittyy voimakas riippuvaisuus fossiilisista polttoaineista.

5.5   Mahdollisuutta, että muuntogeeniset organismit voisivat auttaa maailmanlaajuisten uhkien, kuten nälän, köyhyyden, ilmastonmuutoksen ja ympäristöongelmien, ratkaisussa, ei tietenkään tule sulkea pois, mutta totuus on, että muuntogeenisten organismien nykysukupolvi ei sovellu tähän tarkoitukseen. Niiden ominaisuudet rajoittuvat tällä hetkellä tuottajille kertyviin tuotantopanosetuihin, kuten torjunta-aineresistenssiin. On (tieteellisesti) kiistanalainen kysymys, ovatko nämä viljelykasvit vähentäneet vaiko pikemminkin lisänneet torjunta-aineiden käyttöä, mutta GMO:iden vaikutus ei näytä olleen kiistattoman myönteinen. Tutkimustuloksissa alkaa yhä enemmän paljastua niiden pitkän aikavälin vaikutuksia, joita ovat esimerkiksi intensiivisen monokulttuurin lisääntyminen, torjunta-aineresistenssin kehittyminen, pohjaveden saastuminen, paikallisen biodiversiteetin vakava rajoittuminen sekä vaarat, joita aiheutuu ihmisten terveydelle pitkän aikavälin altistumisesta muuntogeenisten organismien viljelyn yhteydessä käytettäville tietyille torjunta-aineille. Eräät näistä vaikutuksista saattavat toki johtua huonoista maatalouskäytännöistä. Koska muuntogeenisten organismien nykysukupolvi kuitenkin myydään kytkykauppana yhdessä niiden torjunta-aineiden kanssa, joista ne ovat riippuvaisia, näitä tuotteita ja niiden ympäristö- ja yhteiskunnallisia vaikutuksia on siten arvioitava vastaavasti yhdessä (6).

5.6   Toinen suuri muuntogeenisiin organismeihin liittyvä kysymys on kuluttajien ja viljelijöiden valinnanvapaus. Tämä pätee sekä EU-maihin että EU:n ulkopuolisiin maihin. Patentoitujen siementen korkea hinta yhdessä yksinostovelvoitteiden sekä perinteisen, edellisvuosien siementen säästämisen käytännön kieltämisen kanssa aiheuttaa kehitysmaissa suuria sosio-ekonomisia ja kulttuurisia ongelmia viljelijöille ja erityisesti köyhille pienviljelijöille. Maissa, joissa muuntogeenisten kasvien viljely on yleistä – esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa, Argentiinassa ja Brasiliassa –, viljeltävien kasvien valikoima on voimakkaasti kaventunut. Lähes 80 prosenttia kaikesta maailmassa viljellystä soijasta on muuntogeenistä; puuvillasta sitä on 50 prosenttia, maissista 25 prosenttia ja canolasta yli 20 prosenttia. EU:ssa kuluttajien ja viljelijöiden valinnanvapauden on määrä olla turvattu merkintävaatimusten ansiosta. Kuluttajien ja viljelijöiden valinnanvapauden säilyttäminen edellyttää kuitenkin muuntogeenisten ja ei-muuntogeenisten tuotteiden tuotantoketjujen täydellistä ja luotettavaa erottamista toisistaan. Yksi tärkeä näkökohta näiden erottamisessa on sellaisen tiukan rinnakkaiseloa koskevan lainsäädännön käyttöönotto, johon sisältyvät tehokkaat vastuu- ja korvaussäännöt tahattomasta kontaminaatiosta johtuvien ympäristöä koskevien ja taloudellisten tappioiden varalta, tuotantoketjun sertifiointi- ja erottelujärjestelmät sekä puhtautta ja merkintöjä koskevat vaatimukset, jotka koskevat muuntogeenisen materiaalin esiintymistä ei-muuntogeenisissä siemenissä ja jalostustuotteissa.

6.   Lainsäädäntöä ja poliittisia toimintalinjoja koskeva katsaus

6.1   Vuodesta 1990 lähtien EU on kehittänyt yksityiskohtaisia lainsäädännöllisiä puitteita muuntogeenisille organismeille. Kuten geenitekniikka itsekin, lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti ja sitä on tarkistettu useaan otteeseen. Tämä on johtanut monimutkaiseen direktiivien ja säännösten tilkkutäkkiin, jonka tärkeimmät elementit ovat seuraavat:

—	direktiivi 2001/18/EY geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön (7)

—	asetus (EY) N:o 1829/2003 muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista (8)

—	asetus (EY) N:o 1830/2003 muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä ja muuntogeenisistä organismeista valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä (9)

—	asetus (EY) N:o 1946/2003 muuntogeenisten organismien valtioiden rajat ylittävistä siirroista (biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan täytäntöönpano) (10)

—	direktiivi 2009/41/EY geneettisesti muunnettujen mikro-organismien suljetusta käytöstä (11).

6.2   GMO:iden hyväksyntää ja käyttöä koskevat nykyiset säännöt perustuvat joukkoon (oikeudellisia) periaatteita, joita ovat

—	riippumaton, tieteellisesti perusteltu hyväksyntä ennen käyttöönottoa

—	ihmisten, eläinten ja ympäristön terveyden ja hyvinvoinnin korkeatasoinen suojelu varovaisuusperiaatteen ja saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti

—	valinnanvapauden ja avoimuuden varmistaminen kaikkialla elintarvikeketjussa sekä kuluttajan muiden etujen suojelu esimerkiksi yleisölle tiedottamisen ja kansalaisten osallistumisen avulla

—	sisämarkkinoiden sekä kansainvälisten velvoitteiden huomioiminen

—	oikeusvarmuus

—	toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet.

6.3   Aukkoja on kuitenkin yhä olemassa, sillä muuntogeenisten organismien käyttöönottoon liittyviä eräitä tärkeitä näkökohtia koskevaa erityistä EU-lainsäädäntöä tai EU:n toimintalinjoja ei vielä ole olemassa. Erityisesti näistä mainittakoon seuraavat:

—	GMO:iden rinnakkaiselo biologisen ja perinteisen maatalouden kanssa

—

vastuu- ja korvaussäännöt ympäristöä koskevissa ja/tai taloudellisissa vahingoissa, jotka aiheutuvat muuntogeenisten organismien päästämisestä ympäristöön tai biologisten tai perinteisten maataloustuotteiden tahattomasta kontaminaatiosta; kompensaatiojärjestelmät, joilla korvataan rinnakkaiselosta aiheutuvat kustannukset sekä tuotantoketjujen sertifiointi sekoittumisen estämiseksi

—	puhtautta ja merkintöjä koskevat vaatimukset, jotka koskevat muuntogeenisen materiaalin esiintymistä ei-muuntogeenisissä siemenissä ja lisäysaineistossa

—	merkintävaatimukset, erityisesti muuntogeenisiä organismeja sisältävällä eläinrehulla ruokituista eläimistä saatavan lihan ja maitotuotteiden osalta, sekä harmonisoidut normit GMO:ita sisältämättömien tuotteiden merkinnöille

—	muuntogeenisiä organismeja koskevien merkintävaatimusten yleinen tiukentaminen kuluttajien valinnanvapauden turvaamiseksi; esimerkiksi ”tahattoman esiintymisen” oikeudellinen selventäminen sekä raja-arvojen mahdollinen tiukentaminen

—	siirtogeenisiä tai kloonattuja eläimiä ja niistä valmistettuja (elintarvike)tuotteita koskevat säännöt erityisesti hyväksymisen ja merkintöjen osalta

—	jäsenvaltioiden ja/tai autonomisten alueiden vankka laillinen oikeus kieltää esimerkiksi ympäristöön liittyvistä, yhteiskunnallis-taloudellisista, eettisistä tai muihin huolestuttaviin seikkoihin liittyvistä syistä muuntogeenisten organismien viljely alueellaan kokonaan tai osittain.

6.4   Vaikka komissio esitti heinäkuussa 2010 lainsäädäntöehdotuksen valtiollisten (tai valtiotasoa alempien hallintotasojen) asettamien, muuntogeenisten organismien viljelyä koskevien rajoitusten tai kieltojen mahdollistamiseksi, ehdotus näyttää herättäneen enemmän kysymyksiä kuin siinä annetaan vastauksia. Tämä johtuu pääasiassa tekstissä esiintyneistä monista oikeudellisista epäselvyyksistä ja ristiriitaisuuksista, sekä siitä, että mm. ympäristöongelmat on jätetty pois rajoitusten perusteista. Vaikka valtiotason (ja sitä alempien hallintotasojen) suvereenisuuden kasvattamisen perusajatusta GMO:iden viljelyssä tuetaan laajasti, ehdotuksen nykyisellään heikko tekstiasu sai Euroopan parlamentissa kriittisen vastaanoton ensimmäisessä käsittelyssään, ja siihen tehtiin merkittäviä muutosehdotuksia. Myös ETSK antoi ehdotuksesta kriittisen lausunnon (12). Neuvosto käsittelee ehdotusta parhaillaan, mutta ei ole toistaiseksi pystynyt pääsemään asiassa yhteiseen kantaan. ETSK pitää kysymystä ensisijaisen tärkeänä katsoo, että se on ehdottomasti otettava huomioon muuntogeenisiä organismeja koskevien lainsäädännöllisten puitteiden tulevassa uudelleentarkastelussa. ETSK kehottaa komissiota toimimaan aktiivisesti ja käymään rakentavaa vuoropuhelua Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa, jotta muuntogeenisten organismien viljelyä koskevalle jäsenvaltioiden (ja niiden alempien hallintotasojen) päätöksenteolle saataisiin päteviin perusteisiin tukeutuva oikeusperusta, johon sisältyy laajamittainen ympäristönäkökohtien sekä sosioekonomisten, eettisten ja kulttuuristen kysymysten huomioiminen. Tähän tulisi liittää jäsenvaltioille ja/tai alueille asetettu oikeudellinen velvoite antaa sitovia rinnakkaiseloa koskevia säädöksiä, jotta vältetään tahaton kontaminaatio muuntogeenisten ja ei-muuntogeenisten viljelykasvien välillä.

6.5   ETSK on viime vuosina toistuvasti kehottanut laatimaan rinnakkaiseloa, vastuukysymyksiä ja muuntogeenisten tuotteiden entistä kattavampaa merkitsemistä koskevaa EU-lainsäädäntöä (13). Lisäksi EU:n tuomioistuin toisti rinnakkaiselon kysymystä koskevassa, hiljattain (6. syyskuuta 2011) antamassaan tuomiossa, että jäljellä olevat lainsäädännössä olevat aukot on tärkeää korjata harmonisoidulla EU:n politiikalla. Kyseisessä tapauksessa, jossa hunaja oli tahattomasti kontaminoitunut muuntogeenisen maissin siitepölystä, tuomioistuin vahvisti, että EU:n lainsäädännössä sovelletaan ehdotonta nollatoleranssia kyseisen kaltaiseen luvattomaan muuntogeenisten ainesosien esiintymiseen. (14) Tuomio korostaa tehokkaan, johdonmukaisen ja tiukan rinnakkaiseloa ja tuotantoketjujen erottamista koskevan toimintatavan merkitystä, jotta muuntogeenisten organismien sekoittuminen ei-muuntogeenisiin tuotteisiin voidaan estää. Samalla tavoin tärkeitä ovat asianmukaiset vastuu- ja korvaussäännöt vahinkojen varalta sekä rinnakkaiseloa koskevista toimista ja toimitusketjun sertifioinnista johtuvien kustannusten kompensointi ja mahdollisuus kieltää GMO:iden viljely avoimilla pelloilla, tietyillä alueilla tehtävän vyöhykejaon avulla (esim. hunajantuotanto).

6.6   Vaikka komission heinäkuussa 2010 antama, rinnakkaiseloa koskeva suositus on joustavampi kuin sitä edeltävä, vuonna 2003 annettu suositus, ETSK painottaa, että kumpikaan suositus ei ole oikeudellisesti sitova, eikä niiden perusteella näin ollen voida asettaa velvoittavia rajoituksia myöskään jäsenvaltioiden laajalle kansalliselle toimivallalle rinnakkaiseloa koskevan politiikan alalla. Niiden perusteella ei näin ollen myöskään voida velvoittaa laatimaan rinnakkaiseloa koskevaa lainsäädäntöä. Muihin tarkoituksiin kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen muuntogeenisten viljelykasvien käyttöönotto muuntogeenisten elintarvikkeiden rinnalle – esimerkiksi lääketieteellisten, biopolttoaineiden tai teollisten sovellusten myötä – kasvattaa entisestään tarvetta tehokkaaseen rinnakkaiseloa ja vastuukysymyksiä koskevaan lainsäädäntöön. ETSK katsoo, että näitä kysymyksiä on tärkeää ennakoida ja puuttua niihin jo nyt, varhaisvaiheessa.

6.7   Joulukuussa 2008 ympäristöasioiden neuvosto kehotti vahvistamaan muuntogeenisiä organismeja koskevia nykyisiä lainsäädännöllisiä puitteita ja soveltamaan säännöksiä entistä paremmin. Neuvoston mukaan parannuksia kaivataan erityisesti ympäristöriskejä koskeviin EFSA:n arviointeihin sekä käyttöönoton jälkeistä valvontaa ja seurantaa koskeviin säännöksiin, joissa jäsenvaltioiden asiantuntijoille ja riippumattomille tutkijoille olisi varattava entistä merkittävämpi rooli. Parannettava olisi myös muuntogeenisten organismien käyttöönoton ja viljelyn sosio-ekonomisten vaikutusten arviointia sekä merkintäkynnyksiä, jotka koskevat muuntogeenisen aineksen jäämiä siemenissä. Herkkien ja/tai suojeltujen alueiden suojelua olisi parannettava, mukaan luettuna mahdollisuus luoda GM-vapaita vyöhykkeitä paikallis-, alue- tai valtiotasolle.

6.8   Vaikka komissio onkin ryhtynyt toimiin eräissä näistä kysymyksistä, neuvoston kehotuksiin ei vielä ole vastattu riittävän kouraantuntuvin tuloksin. ETSK korostaa, että on tärkeää ryhtyä konkreettisiin, asiallisesti painokkaisiin toimiin asianmukaisen lainsäädännön ja toimintapolitiikan käyttöönottamiseksi kaikissa edellä mainituissa kysymyksissä, sekä korjaamaan edellä mainitut lainsäädännössä olevat puutteet mahdollisimman pian. Muuntogeenisiä organismeja koskevien riskinarviointi- ja riskinhallinta- sekä hyväksymismenettelyiden tarkistukseen liittyen ETSK suosittaa neuvoston ja parlamentin tavoin, että prosessiin osallistuisivat luonnontieteilijöiden lisäksi myös yhteiskuntatieteilijät, juristit, etiikan tuntijat ja kansalaisyhteiskunnan eturyhmien edustajat, jotta päätöksenteossa otettaisiin huomioon myös ”muut perustellut tekijät”, kuten sosio-ekonomiset, kulttuuriset ja eettiset kysymykset sekä yhteiskunnalliset arvot. Tämä voisi myös liennyttää muuntogeenisiin organismeihin liittyviä yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja ja auttaa laukaisemaan umpikujan, johon poliittisessa päätöksenteossa on ajauduttu.

6.9   Tärkeä asiaan liittyvä projekti, jonka toteutus on viivästynyt, on muuntogeenisiä organismeja sekä niitä sisältäviä elintarvikkeita ja eläinrehuja koskevien lainsäädännöllisten puitteiden arviointi, jonka komissio aloitti neuvoston pyynnöstä vuonna 2008 ja jonka tulokset oli määrä esittää kuluvan vuoden alussa. Komissio on luvannut neuvostolle, että lainsäädännön uudelleentarkastelusta tehdään aloitteita vuoteen 2012 mennessä, ja ETSK pitää tavoitteen toteutumista tärkeänä. Edellä mainitut lainsäädännölliset puutteet on joka tapauksessa korjattava tarkastelun yhteydessä. Ensiaskeleena komission on pikimmiten järjestettävä laaja julkinen kuulemismenettely juuri julkaistun arviointiraportin (15) pohjalta, jotta varmistetaan yhteiskunnan panos lainsäädännöllisten puitteiden uudelleentarkastelussa. Tämä auttaisi varmasti lievittämään kansalaisten huolestuneisuutta ja voisi myös parantaa kansalaisten luottamusta lainsäätäjiä kohtaan.

6.10   Eräs aspekti, joka väistämättä tulee olemaan esillä tulevan tarkistuksen yhteydessä, on muuntogeenisten organismien määritelmä. Vaikka geenitekniikka ja sen sovellukset ovat kehittyneet hyvin nopeasti viime vuosikymmeninä, muuntogeenisten organismien määritelmä on pysynyt muuttumattomana siitä lähtien, kun EU:n ensimmäinen säädös annettiin vuonna 1990. EU-lainsäädännön mukaan ”geneettisesti muunnetulla organismilla (GMO)” tarkoitetaan ’ihmistä lukuun ottamatta organismia, jonka perintöainesta on muutettu tavalla, joka ei toteudu luonnossa pariutumisen tuloksena ja/tai luonnollisena rekombinaationa’ (16). Tietyt geenitekniikan alat jätettiin kuitenkin nimenomaisesti soveltamisalan ulkopuolelle, eikä muuntogeenisiä organismeja koskevien lainsäädännöllisten puitteiden määräyksiä siten sovelleta niihin.

6.11   Vuosien kuluessa on kuitenkin kehitetty monia uusia kasvinjalostuksen menetelmiä, joita ei pystytty ennakoimaan nykyisiä lainsäädännöllisiä puitteita laadittaessa. Yksi esimerkki on lajinsisäinen genetiikka (cisgenesis), jossa geenejä siirretään samaan lajiin kuuluvien organismien välillä käyttäen yhdistelmä-DNA:ta. Herää kysymys, missä määrin kyseisen kaltaiset uudet tekniikat kuuluvat nykyisen muuntogeenisiä organismeja koskevan määritelmän piiriin, ja kuuluvatko tällä tavoin aikaansaadut organismit siten nykyisen GMO-lainsäädännön piiriin. Hallinnollisia rasitteita silmällä pitäen ja muuntogeenisten organismien poliittinen ja julkinen stigma huomioon ottaen kyseisen lainsäädännön ulkopuolelle jääminen on kasvinjalostussektorille erittäin tärkeä taloudellinen kysymys. Se mahdollistaa tällaisten innovaatioiden nopeamman markkinoille tuonnin ilman sitä mahdollisuutta, että merkintävaatimukset herättäisivät kielteisiä reaktioita kuluttajissa. Myös näitä tekniikoita koskevat kuitenkin samat eettiset, ekologiset, sosio-ekonomiset ja poliittiset askarruttavat seikat kuin muuntogeenisten organismien nykysukupolveakin, sillä käytetty geenitekniikkaa on niissä olennaisilta osin samaa, ja sama kokemuksen puute ja monet epävarmuustekijät ovat niissä yhdistävänä tekijänä.

6.12   Jotta varmistettaisiin uusia kasvinjalostustekniikoita ja niiden tuloksena saatavia tuotteita koskeva yhdenmukainen lainsäädännöllinen lähestymistapa kaikissa jäsenvaltioissa, komissio perusti vuonna 2008 tieteellisen työryhmän, minkä jälkeen on määrä perustaa poliittinen työryhmä laatimaan oikeudellista lähestymistapaa koskevia suosituksia. Molempien työryhmien raporttien oli määrä valmistua kesän 2011 loppuun mennessä, ja ne on otettava huomioon tarkasteltaessa lainsäädännöllisiä puitteita uudelleen vuonna 2012. ETSK pitää välttämättömänä EU:n nykyisen, prosessiin perustuvan lainsäädännöllisen lähestymistavan säilyttämistä ja katsoo siten, että tällaisten uusien kasvinjalostustekniikoiden tulisi periaatteessa kuulua muuntogeenisiä organismeja koskevan EU:n lainsäädännön piiriin geenitekniikan (yhdistelmä-DNA:n) käytön perusteella, vaikka tuloksena olevat kasvit tai johdannaistuotteet eivät havaittavasti eroa vastaavista perinteisistä vastineistaan.

---

(1)  Viimeisin tutkimus on Europeans and Biotechnology in 2010: http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_341_winds_en.pdf.

(2)  CESE, EUVL C 54, 19.2.2011, s. 51.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/44/EY, annettu 6 päivänä heinäkuuta 1998, bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta (EYVL L 213, s. 13).

(4)  Ks. asia C-428/08, Monsanto Technology.

(5)  Toteamus esitettiin ETSK:ssa Brysselissä 20. lokakuuta 2011 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa aiheesta ”Maatalousbiotekniikka: geenimuunneltu ruoka ja rehu EU:ssa”.

(6)  Ks. alaviite 5.

(7)  EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1.

(8)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.

(9)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 24.

(10)  EUVL L 287, 5.11.2003, s. 1.

(11)  EUVL L 125, 21.5.2009, s. 75.

(12)  Ks. alaviite 2.

(13)  Ks. esim. CESE, EUVL C 54, 19.2.2011, s. 51; CESE, EUVL C 157, 28.6.2005, s. 155; CES, EYVL C 125, 27.5.2002, s. 69 sekä CES, EYVL C 221, 17.9.2002, s. 114.

(14)  Asia C-442/09, Bablok et al. v. Freistaat Bayern ja Monsanto.

(15)  http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/evaluation/index_en.htm

(16)  Direktiivin 2001/18/EY 2 artiklan 2 kohta ja direktiivin 2009/41/EY 2 artiklan b kohta. ”Organismilla” tarkoitetaan direktiivien mukaan ’biologista rakennetta, joka pystyy lisääntymään tai siirtämään perintöainesta’.

---

---