52012DC0778

KOMISSION KERTOMUS

Valtiontukien tulostaulun vuoden 2012 päivitys Kertomus EU:n jäsenvaltioiden myöntämästä valtiontuesta – Vuoden 2012 päivitys –

SISÄLLYSLUETTELO

Tiivistelmä kertomuksen päätelmistä.............................................................................................. 4

Valtiontuki nykyisessä taloustilanteessa.......................................................................................... 5

1........... Valtiontuki vuonna 2011................................................................................................. 6

1.1........ Muu kuin kriisituki.......................................................................................................... 6

1.2........ Kriisituki......................................................................................................................... 6

2........... Muuhun kuin kriisitukeen liittyvissä valtiontukimenoissa havaittavia suuntauksia jäsenvaltioissa   7

2.1........ Teollisuuden ja palvelualan valtiontuki.............................................................................. 7

2.2........ Yhteisen edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin kohdennettu valtiontuki...................... 8

3........... Rahoitusalalle ja reaalitalouden tukemiseen myönnetty valtiontuki...................................... 9

3.1........ Rahoitusalan valtiontuki................................................................................................... 9

3.1.1..... Tausta............................................................................................................................ 9

3.1.2..... 1. lokakuuta 2008 – 1. lokakuuta 2012 hyväksytyt ja käytetyt tukimäärät........................ 9

3.1.3..... Vuonna 2011 hyväksytyt ja käytetyt tukimäärät............................................................... 9

3.2........ Reaalitalouden valtiontuki.............................................................................................. 10

3.2.1..... Tausta.......................................................................................................................... 10

3.2.2..... Hyväksytyt ja käytetyt määrät....................................................................................... 10

4........... Valtiontukimenoissa havaittavia suuntauksia tukitoimenpiteittäin...................................... 10

4.1........ Tukitoimenpiteiden lukumäärä....................................................................................... 10

4.2........ Tukimäärät – noin 32,5 prosenttia teollisuuden ja palvelualan tuesta kuuluu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan 11

5........... Valtiontukisääntöjen soveltamisen valvonta.................................................................... 11

5.1........ Sääntöjenvastaisesti myönnetty tuki............................................................................... 11

5.2........ Tuen takaisinperiminen.................................................................................................. 11

5.3........ Valtiontukioikeuden soveltamisen valvonta: yhteistyö kansallisten tuomioistuinten kanssa. 12

5.4........ Tuen valvonta jälkikäteen.............................................................................................. 12

Tiivistelmä kertomuksen päätelmistä

Muuta kuin kriisitukea koskevat EU:n kokonaistukimenot supistuivat vuonna 2011 64,3 miljardiin euroon eli 0,5 prosenttiin suhteessa EU:n BKT:hen verrattuna edellisiin vuosiin. Vaikka jäsenvaltiot pyrkivät yleensä ottaen vähentämään kokonaistukimääriä, merkittävä osa vähennyksestä johtuu todennäköisesti monen jäsenvaltion tiukasta budjettitilanteesta. Menojen vähennys merkitsi tietenkin myös valtiontukimenojen kokonaismäärän pienentymistä kaudella 2006–2011. Seuraavien vuosien aikana nähdään, jatkuuko tämä suuntaus vai tasoittuuko se pitkällä aikavälillä.

Yhteisen edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin kohdennetun tuen määrä oli edelleen suuri, ja sen osuus oli noin 90 prosenttia teollisuudelle ja palvelualalle myönnetystä kokonaistuesta. Ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin kuuluvan tuen määrä lisääntyi edelleen ja oli noin 32,5 prosenttia teollisuudelle ja palvelualalle myönnetystä kokonaistuesta. Se vahvisti näin vuodesta 2006 jatkuneen kasvusuuntauksen. Yleensä ottaen ryhmäpoikkeusasetuksen perusteella ja ilmoitettujen tukiohjelmien puitteissa myönnetyn tuen osuus oli edelleen suuri (noin 87,5 prosenttia), kun taas komission tarkastelun kohteena olevan yksittäisen tuen määrä pysyi alhaisena.

Sisämarkkinoille soveltumattoman tuen perintätoimet jatkuivat, ja tukia perittiin takaisiin tuensaajilta.

Komissio hyväksyi vuonna 2011 aikaisempaa vähemmän uusia rahoitusalan tukitoimenpiteitä. Vuoden 2008 ja 1. lokakuuta 2012 välisenä aikana hyväksytyn tuen kokonaismäärä oli 5058,9 miljardia euroa (40,3 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen). Useimpia vuodesta 2008 alkaen hyväksyttyjä toimenpiteitä sovelletaan kuitenkin edelleen jatkuvien markkinajännitteiden vuoksi.

Rahoitusalalle vuonna 2011 myönnetyn tuen määrä oli 714,7 miljardia euroa eli 5,7 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen. Suurin osa tuesta myönnettiin takauksina ja likviditeettitoimenpiteinä ja keskittyi muutamaan jäsenvaltioon.

Tilapäisten puitteiden perusteella myönnetystä tuesta voidaan todeta, että jäsenvaltiot eivät ottaneet käyttöön uusia tukitoimenpiteitä, lukuun ottamatta joitain maataloutta koskevia toimenpiteitä. Lisäksi joitakin vuosina 2009 ja 2010 hyväksyttyjä voimassa olevia toimenpiteitä jatkettiin. Tilapäisten puitteiden perusteella myönnettiin vuonna 2011 tukea 4,8 miljardia euroa, mikä oli vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Näiden puitteiden perusteella käytetyn tuen määrä (37,5 miljardia euroa) oli selvästi pienempi kuin hyväksytyn tuen kokonaismäärä (82,9 miljardia euroa).

Valtiontukien tulostaulun vuoden 2012 päivityksessä esitetään tiivistetysti tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet tänä vuonna vuoden 2011 valtiontukimenoja koskevissa vuosikertomuksissaan.

Kuten edellisissä valtiontukitauluissa, tukimäärät on jaettu kriisitukeen ja muuhun kuin kriisitukeen. Näin on toimittu menettelysyistä ja siksi, ettei kuva valtiontukimenojen suuntauksista vääristyisi rahoitusalalle myönnetyn suuren tukimäärän vuoksi.[1]

Muun kuin kriisituen osalta tulostaulussa on vuoden 2011 tukimenoja koskevan tiivistelmän lisäksi katsaus teollisuudelle ja palvelualalle myönnetyn valtiontuen kehitykseen (verraten kautta 2006–2008 kauteen 2009–2011). Menot on eritelty tukimuodon mukaan, ts. ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin kuuluva tuki, tukiohjelmat ja yksittäiset toimenpiteet (tukiohjelman perusteella myönnetty yksittäinen tuki tai tapauskohtainen tuki).

Kriisituki on esitetty yhteenvetona hyväksytyistä tukimääristä (ajalta 1. lokakuuta 2008 – 1. lokakuuta 2012) ja käytetyistä määristä (ajalta 1. lokakuuta 2008 – 31. joulukuuta 2011) tukimuodoittain, joita ovat pääomapohjan vahvistaminen, takaukset, arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevat toimenpiteet ja likviditeettitoimenpiteet. Valtiontukitoimenpiteistä rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä annettujen tilapäisten yhteisön puitteiden[2], jäljempänä ’tilapäiset puitteet’, nojalla myönnettyä tukea koskevat tiedot on esitetty tuen hyväksyttyinä ja käytettyinä määrinä.

Lisäksi päivitetään tietoja tuloksista valtiontukisääntöjen soveltamisen valvonnan alalla.

Myös EFTAn valvontaviranomainen julkaisee vuotuisen tulostaulun[3], jossa päivitetään tietoja Islannissa, Liechtensteinissa ja Norjassa myönnetyn valtiontuen määrästä.

Valtiontukien tulostauluun sisältyy komissaarien kollegion hyväksymä yhteenvetokertomus, jossa käsitellään tärkeimpiä jäsenvaltioiden myöntämiin valtiontukiin liittyviä seikkoja, päätelmiä ja suuntauksia, ja yhteenvetokertomukseen liitetty komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Yksityiskohtaisia tietoja valtiontuesta EU:n jäsenvaltioissa”, jossa annetaan taustatietoja.

Valtiontuki nykyisessä taloustilanteessa

EU:n BKT kasvoi heikosti vuonna 2011, keskimäärin reilusti alle 1 prosentin. Yksityinen ja julkinen kulutus oli edelleen vähäistä, ja kulutus kasvoi hitaasti. Työttömyysaste oli EU:ssa yli 10 prosenttia ja paheneva julkisen talouden velkakriisi painoi raskaasti EU:n taloutta.

Koska rahoitusalan kriisi jatkui, jäsenvaltioiden oli jatkettava pankkitukea, jotta luottamus alaan säilyisi ja pankit voisivat myöntää luottoja reaalitaloudelle.

Komission valtiontukien valvonta oli jälleen yksi avaintekijöistä, joilla varmistettiin, että ennennäkemättömät pelastamistoimenpiteet toteutettiin koordinoidusti ja vääristämättä kilpailua kohtuuttomasti sisämarkkinoilla.

1.           Valtiontuki vuonna 2011

1.1.        Muu kuin kriisituki

Muun kuin kriisituen yhteismäärä oli 64,3 miljardia euroa eli 0,5 prosenttia suhteessa EU:n[4] BKT:hen[5]. Tukea myönnettiin teollisuudelle ja palvelualalle 52,9 miljardia euroa eli 0,42 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen[6], maataloudelle 8,7 miljardia euroa eli 0,07 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen, kalataloudelle 109 miljoonaa euroa eli 0,001 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen ja liikenteelle 2,2 miljardia euroa eli 0,02 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen.

Viiden suurimman teollisuuden ja palvelualan tuen myöntäjän osuus oli noin 60 prosenttia kokonaismäärästä eli yhteensä 39 miljardia euroa. Nämä maat olivat Saksa (13,6 miljardia euroa), Ranska (12,3 miljardia euroa), Yhdistynyt kuningaskunta (4,8 miljardia euroa), Espanja (4,5 miljardia euroa) ja Italia (3,8 miljardia euroa). Tarkasteltaessa tuen määrää suhteessa BKT:hen eniten tukea myönsivät Malta (1,6 prosenttia), Kreikka (1,2 prosenttia), Suomi (1,2 prosenttia), Unkari (1,1 prosenttia) ja Slovenia (1,1 prosenttia).

Rautatiealan ilmoitettujen tukien[7] määrä oli 32,3 miljardia euroa[8] eli 0,25 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen.

1.2.        Kriisituki

Rahoitusalalle pääomapohjan vahvistamiseen ja arvoltaan alentuneisiin omaisuuseriin kohdistuvina toimenpiteinä myönnetyn tuen määrä oli 31,7 miljardia euroa (0,25 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen), ja keskimääräisten voimassa olevien takausten, uudet takaukset mukaan lukien, ja likviditeettitoimenpiteiden kokonaismäärä oli 682,9 miljardia euroa (5,4 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen). Kaikilla jäsenvaltioilla, lukuun ottamatta Bulgariaa, Tšekkiä, Viroa, Maltaa ja Romaniaa, oli 1. lokakuuta 2012 mennessä ollut komission hyväksymiä rahoituskriisitoimenpiteitä.

Tilapäisten puitteiden perusteella vuonna 2011 käytetyn tuen määrä oli 4,8 miljardia euroa, mikä on 0,037 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen. Kaikilla jäsenvaltioilla oli Kyprosta lukuun ottamatta tilapäisten puitteiden perusteella hyväksyttyjä tukitoimenpiteitä.

2.           Muuhun kuin kriisitukeen liittyvissä valtiontukimenoissa havaittavia suuntauksia jäsenvaltioissa

Kuvio 1[9]: Kokonaistuki (muu kuin kriisituki) prosentteina suhteessa BKT:hen (EU-27; tiedot vuodesta 1992 alkaen)

Muun kuin kriisituen kokonaismenot ovat vähentyneet jo pitkään, jo 1980-luvulta alkaen, jolloin tuen osuus oli noin 2 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen. Tuen osuus supistui noin 1 prosenttiin suhteessa EU:n BKT:hen 1990-luvulla ja väheni edelleen noin 0,5 prosenttiin suhteessa EU:n BKT:hen vuoden 2004 jälkeen[10], vuotta 2006 lukuun ottamatta. Vuosina 2008 ja 2009 osuus kasvoi hieman, mutta vuosina 2010 ja 2011 luku oli jälleen noin 0,5 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen.

Lyhyellä aikavälillä muun kuin kriisituen menot ovat pysyneet melko vakaasti alhaisella tasolla monen vuoden ajan, mikä ilmenee myös perussuuntauksista, sillä tukimenot ovat vaihdelleet 0,64 prosentista suhteessa EU:n BKT:hen vuosina 2006–2008 0,58 prosenttiin suhteessa EU:n BKT:hen vuosina 2009–2011. Toisaalta jäsenvaltiot näyttävät pitäneen kiinni valtiontukikuristaan ja ovat lisänneet muuta kuin kriisitukea vain niillä aloilla, joilla oli reagoitava finanssi- ja talouskriisiin, huolimatta siitä, että monet jäsenvaltiot myönsivät huomattavasti tukea rahoitusalalle. Toisaalta monet jäsenvaltiot ovat vuonna 2011 joutuneet supistamaan tukimääriä tiukan budjettitilanteen vuoksi. Tämä ei merkitse sitä, ettei menoja voida siirtää tuleville vuosille tai ettei jo päättyneitä tukitoimenpiteitä voida ottaa myöhemmin uudelleen käyttöön.

Maatalous-, kalastus- ja liikennealan tukeen liittyvien erityispiirteiden vuoksi seuraavissa muun kuin kriisituen määrää ja tavoitteita käsittelevissä 2.1 ja 2.2 jaksossa tarkastellaan ainoastaan teollisuuden ja palvelualan tukea.

2.1.        Teollisuuden ja palvelualan valtiontuki

Tarkasteltaessa kehitystä, ts. verrattaessa kausien 2006–2008 ja 2009–2011 välisiä tukimenoja, huomataan, että tukimenot kasvoivat hieman kaudella 2009–2011. Silloin tuen määrä oli 60,0 miljardia euroa eli 0,48 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen, kun taas edellisellä kaudella tuen määrä oli 58,6 miljardia euroa eli 0,47 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen. Edellä mainituista syistä ei olisi kohtuullista päätellä, että valtiontukien pitkän aikavälin lisäys on jo huomattavissa tai että vuoden 2009 ainutkertainen vaikutus näkyy yhä kauden kokonaislisäyksessä. Joka tapauksessa näyttää todennäköisemmältä, että suuntaus kääntyy päinvastaiseksi vuosien 2010 ja 2011 alhaisempien menojen johdosta.

Teollisuuden ja palvelualan tukimenot vähenivät vuonna 2011, sillä eräät jäsenvaltiot ovat supistaneet menoja budjettirajoitusten vuoksi tai ovat venyttäneet menosuunnitelmat useammalle vuodelle tiukan budjettikurin säilyttämiseksi. Alakohtaisen tuen supistuminen vuonna 2011 vaikutti tähän vähenemiseen. Näin ollen enemmän tukea kohdistettiin horisontaalisiin tavoitteisiin, erityisesti aluekehityksen tukemiseksi, ympäristönsuojelun edistämiseksi sekä tutkimukseen ja kehitykseen suunnattujen investointien jatkamiseksi. Kaiken kaikkiaan tämä kehitys osoittaa sen, että jäsenvaltiot ovat pystyneet vastaamaan joustavasti talouden rajoitteisiin mutta myös muuttuviin taloudellisiin tarpeisiin.

Ryhmäpoikkeuksen piiriin kuuluvan tuen[11] määrä kasvoi merkittävästi vuonna 2011. Jäsenvaltiot myönsivät edelleen tukea tukiohjelmien kautta. Tämä osoittaa, että ne suosivat tällaisia välineitä tukiessaan suuria määriä yrityksiä joutumatta tekemään yksittäisiä ennakkoilmoituksia komissiolle.

2.2.        Yhteisen edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin kohdennettu valtiontuki

Horisontaalisen tuen käsite, joka kattaa tuen, jota ei ole myönnetty tietyille talouden aloille, johtuu Euroopan unionin toiminnasta tehdystä sopimuksesta (’SEUT-sopimus’)[12]. Tämä antaa komissiolle mahdollisuuden tehdä sellaisia poliittisia valintoja, joiden mukaan valtiontuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi, jotta voidaan tukea tehokkaasti yhteisiä poliittisia tavoitteita.

Edellisten vuosien tapaan kolme tärkeintä tavoitetta, joihin jäsenvaltiot myönsivät tukea, olivat vuonna 2011 seuraavat: aluekehitys, ympäristönsuojelu, mukaan lukien energiansäästön ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen, ja tutkimus, kehitys ja innovointi (’T&K&I’). Pk-yritysten tukea, työpaikkojen luomiseen tarkoitettua tukea ja koulutustukea käytettiin jäsenvaltioissa vähemmän.

Yhteensä 52,9 miljardin euron (0,42 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen) tuesta teollisuudelle ja palvelualalle 89,7 prosenttia kohdennettiin horisontaalisiin tavoitteisiin. Aluetuen määrä oli 14,0 miljardia euroa eli 0,11 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen. Sen jälkeen tulivat tuki ympäristönsuojelulle, mukaan lukien energiansäästö, jonka määrä oli 12,4 miljardia euroa eli 0,09 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen, ja T&K&I-tuki, jonka määrä oli 10 miljardia euroa eli 0,08 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen. Näiden kolmen tavoitteen osuus oli noin kaksi kolmannesta teollisuudelle ja palvelualalle myönnetystä kokonaistuesta.

Horisontaalisen tuen määrä kasvoi noin 0,2 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen kausina 2006–2008 ja 2009–2011. Tämä kehitys osoittaa, että jäsenvaltiot ovat viime vuosina selvästi pyrkineet kohdentamaan tukea nimenomaan horisontaalisiin tavoitteisiin. Vain muutamassa jäsenvaltiossa horisontaalisen tuen määrä on ollut alle 50 prosenttia.

Alakohtaisen tuen[13] määrä, joka oli noin 10,3 prosenttia teollisuuden ja palvelualan kokonaistuesta, oli 5,5 miljardia euroa eli 0,04 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen ja väheni edelleen vuonna 2011. Hiiliteollisuudelle ja valmistusteollisuudelle sekä muille aloille myönnettiin entistä vähemmän tukea.

3.           Rahoitusalalle ja reaalitalouden tukemiseen myönnetty valtiontuki

3.1.        Rahoitusalan valtiontuki

3.1.1.     Tausta

Rahoitusmarkkinoiden myllerrys, joka jatkui vuonna 2011, alkoi vuoden 2008 rahoituskriisistä ja edellytti erittäin laajoja toimenpiteitä Euroopan hallituksilta kriisin kielteisten vaikutusten rajoittamiseksi. Rahoituslaitosten valtiontuki oli olennainen keino luottamuksen palauttamiseksi rahoitusalalle ja systeemisen kriisin välttämiseksi.

Julkisen talouden velkakriisin paheneminen vuoden 2011 puolivälissä johti siihen, että jäsenvaltiot ja komissio sopivat toimenpidepaketista pankkien pääomapohjan vahvistamiseksi ja niiden velkojen takaamiseksi (pankkipaketti)[14].

3.1.2.     1. lokakuuta 2008 – 1. lokakuuta 2012 hyväksytyt ja käytetyt tukimäärät

Komissio hyväksyi 1. lokakuuta 2008[15] – 1. lokakuuta 2012 rahoitusalan tukea yhteensä 5058,9 miljardia euroa (40,3 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen). Suurin osa tuesta hyväksyttiin vuonna 2008. Tämän tuen määrä oli 3394 miljardia euroa eli 27,7 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen, ja se hyväksyttiin ensi sijassa pankkien joukkovelkakirjojen ja talletusten takauksina. Vuoden 2008 jälkeen hyväksytty tuki kohdistui takausten sijaan enemmän pankkien pääomapohjan vahvistamiseen ja arvoltaan alentuneisiin omaisuuseriin. Viime aikoina taas on hyväksytty niiden maiden uusia takaustoimenpiteitä, joissa valtionvelkakirjojen korkoerot ovat kasvaneet, kuten Espanja ja Italia.

Vuosien 2008[16] ja 2011 välisenä aikana käytetyn tuen kokonaismäärä oli 1615,9 miljardia euroa (12,8 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen). Suurin osa tuesta myönnettiin takauksina, joiden määrä oli noin 1084,8 miljardia euroa (8,6 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen). Sen jälkeen tulivat pääomapohjan vahvistamistuki (322,1 miljardia euroa eli 2,5 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen), arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevat toimenpiteet (119,9 miljardia euroa eli 0,9 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen) ja likviditeettitoimenpiteet (89 miljardia euroa eli 0,7 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen).

3.1.3.     Vuonna 2011 hyväksytyt ja käytetyt tukimäärät

Komissio hyväksyi vuonna 2011 rahoitusalan tukea yhteensä 274,4 miljardia euroa (2 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen). Uusi hyväksytty tuki keskittyi muutamaan maahan, ja se koostui takauksista (179,7 miljardia euroa), likviditeettitoimenpiteistä (50,2 miljardia euroa), pääomapohjan vahvistamistuesta (38,1 miljardia euroa) ja arvoltaan alentuneisiin omaisuuseriin kohdistuvista toimenpiteistä (6,4 miljardia euroa).

Vuonna 2011 käytetyn tuen määrä oli 714,7 miljardia euroa, mikä on 5,7 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen. Voimassa olevien takausten määrä oli 521,8 miljardia euroa ja uusien takausten määrä 110,9 miljardia euroa. Likviditeettitoimenpiteiden määrä oli 43,7 miljardia euroa ja vuonna 2011 myönnetyn uuden likviditeetin määrä 6,5 miljardia euroa. Pääomapohjan vahvistamistuen määrä oli 31,7 miljardia euroa. Arvoltaan alentuneisiin omaisuuseriin kohdistuvien hyväksyttyjen toimenpiteiden kautta ei myönnetty tukea.

3.2.        Reaalitalouden valtiontuki

3.2.1.     Tausta

Yritysten rahoituksen saannin vaikeuduttua finanssikriisin johdosta komissio hyväksyi 17. joulukuuta 2008 tilapäiset puitteet. Tärkeimpiä tavoitteita olivat yritysten rahoituksen saatavuuden ylläpitäminen ja pohjan luominen pitkän aikavälin kestävälle kasvulle edistämällä investointeja. Tilapäisissä puitteissa otettiin käyttöön useita uusia valtiontukivälineitä, ja lisäksi niissä oli väliaikaisia mukautuksia voimassa oleviin valtiontukipuitteisiin. Tilapäisiä puitteita voitiin soveltaa kaikilla talouden aloilla. Niiden piiriin eivät kuitenkaan kuuluneet tuet, joiden tarkoituksena oli korjata jo olemassa olevia rakenteellisia ongelmia. Tämän vuoksi tukea ei myönnetty yrityksille, jotka olivat vaikeuksissa ennen kriisin alkua.

Tilapäisten puitteiden voimassaolon oli määrä päättyä vuoden 2010 lopussa. Rahoitusmarkkinoiden jatkuvan huomattavan epävakauden ja talouden epävarmojen näkymien vuoksi komissio päätti vuoden 2010 lopulla jatkaa useimpien tilapäisissä puitteissa esitettyjen toimenpiteiden voimassaoloaikaa yhdellä vuodella tiukkojen edellytysten täyttyessä[17], lukuun ottamatta mahdollisuutta myöntää yritystä kohden 500 000 euroa, joka on sisämarkkinoille soveltuva tuen rajattu määrä. Sisämarkkinoille soveltuvan tuen määrä (enintään 500 000 euroa yritystä kohden) rajattiin tuensaajiin, jotka olivat toimittaneet komission tilapäisten puitteiden mukaisesti hyväksymän kansallisen tukiohjelman mukaisen täydellisen hakemuksen viimeistään 31. joulukuuta 2010 ja viimeistään 31. maaliskuuta 2011 niiden yritysten osalta, jotka toimivat maataloustuotteiden alkutuotannossa.

3.2.2.     Hyväksytyt ja käytetyt määrät

Jäsenvaltiot eivät panneet vuonna 2011 täytäntöön uusia tukitoimenpiteitä (lukuun ottamatta muutamia maanviljelijöille tarkoitettuja), vaan pyysivät eräiden voimassa olevien toimenpiteiden jatkamista[18].

Komission tilapäisten puitteiden voimaantulon ja vuoden 2011 lopun välisenä aikana hyväksymien tukien kokonaismäärä oli noin 82,9 miljardia euroa.

Tilapäisten puitteiden perusteella vuonna 2011 käytetyn tuen määrä oli noin 4,8 miljardia euroa, mikä on 0,037 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen.

Tärkein jäsenvaltioiden käyttämä väline oli tuetut takaukset (1,9 miljardia euroa) ja toiseksi tärkein enimmäismäärältään 500 000 euron tuki yritystä kohden (0,6 miljardia euroa).

Jäsenvaltioiden tilapäisten puitteiden nojalla käyttämä yhteismäärä oli noin 37,5 miljardia euroa, mikä merkitsee 45 prosentin käyttöastetta suhteessa tilapäisten puitteiden mukaisen hyväksytyn tuen kokonaismäärään.

Tilapäisten puitteiden nojalla myönnettyjä tukia koskevia lisätietoja on komission yksiköiden valmisteluasiakirjan 3.2 luvussa.

4.           Valtiontukimenoissa havaittavia suuntauksia tukitoimenpiteittäin

4.1.        Tukitoimenpiteiden lukumäärä

Jäsenvaltiot ottivat vuonna 2011 käyttöön vähemmän uusia tukitoimenpiteitä. Ryhmäpoikkeusasetuksen tai tukiohjelmien perusteella taikka yksittäisenä tukena myönnetyn tuen osuus säilyi kuitenkin suhteellisen vakaana, tosin tapauskohtaisten tukitoimenpiteiden osuus kasvoi hieman. Kansalliset budjettirajoitukset olivat todennäköisimmin syy siihen, että jäsenvaltiot olivat haluttomia toteuttamaan uusia tukitoimenpiteitä. Ryhmäpoikkeuksen piiriin kuuluvien uusien tukitoimenpiteiden määrän supistuminen voidaan selittää sillä, että jäsenvaltiot lakkauttivat aikaisempien ryhmäpoikkeusten (pk-yritysten tuki sekä työllisyys-, koulutus- ja aluetuet) puitteissa toteutettuja toimenpiteitä. Kun otetaan huomioon, että elokuussa 2008 annettu yleinen ryhmäpoikkeusasetus[19] antaa enemmän mahdollisuuksia myöntää tukea, esim. lisäämällä tukitavoitteita, laajentamalla soveltamisalaa ja eräissä tapauksissa lieventämällä edellytyksiä (yksittäisestä tavoitteesta riippuen), jäsenvaltiot eivät ole tarvinneet yhtä paljon ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin kuuluvia uusia toimenpiteitä korvatakseen aikaisemmat ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluneet toimenpiteet.

4.2.        Tukimäärät – noin 32,5 prosenttia teollisuuden ja palvelualan tuesta kuuluu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan

Teollisuudelle ja palvelualalle myönnetyn, ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin kuuluvan tuen määrä kasvoi noin 5 miljardilla eurolla ja oli 17,2 miljardia euroa eli 0,13 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen ja 32,5 prosenttia teollisuuden ja palvelualan kokonaistuesta vuonna 2011. Aluetuki, tuki ympäristönsuojeluun ja energiansäästöön ja T&K&I-tuki muodostivat tärkeimmät toimenpiteet. Sen sijaan jäsenvaltiot kohdensivat vähemmän tukea pk-yrityksille, koulutukseen ja työllisyyteen.

5.           Valtiontukisääntöjen soveltamisen valvonta

5.1.        Sääntöjenvastaisesti myönnetty tuki[20]

Vuosina 2000–2011 komissio teki 986 päätöstä sääntöjenvastaisesta tuesta. Sisämarkkinoille soveltumattomia tukitoimenpiteitä koskevien kielteisten päätösten osuus oli 23 prosenttia tapauksista[21]. Niissä kyseiset jäsenvaltiot määrättiin perimään takaisin sääntöjenvastaisesti myönnetty tuki. Komissio liitti päätöksiin ehtoja 3 prosentissa sääntöjenvastaisen tuen tapauksista[22]. Tämä väliintuloaste on noin yhdeksän kertaa suurempi kuin kielteisten ja ehdollisten päätösten osuus ilmoitetuissa tapauksissa. Yli puolet kyseisistä väliintuloista koski teollisuudelle ja palvelualalle myönnettyjä tukitoimenpiteitä, kun taas alle neljännes koski maatalousalaa. Loput tapauksista liittyivät kalastusalaan, liikenteeseen ja hiiliteollisuuteen.

5.2.        Tuen takaisinperiminen

Avoinna olevia takaisinperintäasioita oli 30. kesäkuuta 2012 yhteensä 46 (määrä oli vuoden 2010 lopussa 41). Vuoden 2000 jälkeen takaisinperityn sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman tuen määrä kasvoi ja oli 13,5 miljardia euroa 30. kesäkuuta 2012 (verrattuna 2,3 miljardiin euroon, joka on vielä takaisinperimättä). Näin ollen vielä takaisinperimättä olevan sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman tuen osuus nousi vuoden 2010 lopun 11,1 prosentista noin 14,4 prosenttiin 30. kesäkuuta 2012. Kalastusalalla komissio antoi vuonna 2011 viisi kielteistä päätöstä, joista neljään liittyi tuen takaisinperintä. Maatalousalalla tehtiin vuonna 2011 viisi takaisinperintäpäätöstä. Takaisinperintäpäätöksiä ei tehty liikenteen alalla.

5.3.        Valtiontukioikeuden soveltamisen valvonta: yhteistyö kansallisten tuomioistuinten kanssa

Valtiontukisääntöjen soveltamista kansallisissa tuomioistuimissa koskeva tiedonanto[23] annettiin vuonna 2009 ja sen jälkeen komissio on tehostanut tiedotustoimintaansa. Komissio on aktiivisesti osallistunut kansallisille tuomareille tarkoitettujen koulutusohjelmien rahoittamiseen vuotuisten hanke-ehdotuspyyntöjen perusteella, ja se myös lähettää kouluttajia tällaisiin seminaareihin ja konferensseihin. Komissio järjesti helmikuussa 2012 yhteistyössä Euroopan kilpailuoikeuden tuomareiden yhdistyksen kanssa yksipäiväisen seminaarin, jossa käsiteltiin kilpailunrajoituksiin ja valtiontukiin liittyviä, kansallisten tuomioistuinten kannalta tärkeitä kysymyksiä.

5.4.        Tuen valvonta jälkikäteen

Valtiontukien valvontajärjestelmä on muuttunut huomattavasti vuosien mittaan. Nykyisin noin 88 prosenttia teollisuuden ja palvelualan tuesta ei kuulu komission yksittäisen tutkinnan piiriin, vaan se myönnetään aikaisemmin hyväksyttyjen tukiohjelmien tai ryhmäpoikkeuksen perusteella. Kilpailun pääosasto valvoo tapaa, jolla jäsenvaltiot soveltavat voimassa olevia tukiohjelmia. Valvonnan tehostamiseksi kilpailun pääosasto päätti vuonna 2011 laajentaa vuosina 2011–2012 toteutettavan valvonnan kattavuutta merkittävästi. Vaikka usean tapauksen tutkinta on vielä meneillään, näyttää yleisesti siltä, että ongelmallisten tapausten lukumäärä on kasvussa. Yli kolmannekseen vuosina 2011–2012 tutkituista tapauksista liittyi erityyppisiä ja -asteisia ongelmia (tukiohjelmien muutosten jättäminen ilmoittamatta, enimmäismäärän ylittävät yksittäiset tuet, soveltuvuusedellytykset eivät käyneet asianmukaisesti ilmi kansallisesta oikeusperustasta jne.). Kun otetaan huomioon vinouma, joka mahdollisesti aiheutuu tähän mennessä tarkasteltujen tapausten rajallisesta lukumäärästä (verrattuna voimassa olevien tukiohjelmien suureen määrään), näyttää siltä, että sääntöjä noudatetaan vaihtelevasti eri jäsenvaltioissa erityyppisten tukien osalta. Komissio aikoo seurata järjestelmällisesti kaikkia sääntöjenvastaisuuksia. Myös jäsenvaltioiden on pyrittävä parantamaan valtiontukisääntöjen noudattamista.

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Yksityiskohtaisia tietoja valtiontuesta EU:n jäsenvaltioissa”

[1]               Kriisituki on ilmoitettu i) sidottuna tukimääränä ja ii) käytettynä tukimääränä. Sidotulla tukimäärällä tarkoitetaan jäsenvaltioiden käyttöönottamien ja komission hyväksymien valtiontukitoimenpiteiden kokonaisenimmäismäärää. Käytetyllä määrällä tarkoitetaan jäsenvaltioiden toteuttaman tukitoimenpiteen tosiasiallista volyymiä. Kriisituen laskennassa käytettävää menetelmää selostetaan tarkemmin komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. Muu kuin kriisituki on yleensä ilmoitettu tukiosuutena ja kokonaismenot on ilmoitettu vastaavasti sekä absoluuttisena arvona että prosentteina suhteessa BKT:hen, jotta tiedot olisivat vertailukelpoisia.

[2]               Komission tiedonannon konsolidoitu toisinto – Tilapäiset yhteisön puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä; EUVL C 83, 7.4.2009, s. 1; sellaisina kuin ne ovat muutettuina EUVL:ssä C 261, 31.10.2009, s. 1, ja EUVL:ssä C 303, 15.12.2009, s. 6. Tilapäisten puitteiden voimassaolon jatkaminen; EUVL C 6, 11.1.2011, s. 5.

[3]               Ks. http://www.eftasurv.int/press--publications/scoreboards/state-aid-scoreboards/.

[4]               ’EU:lla’ tarkoitetaan kaikkia Euroopan unionin nykyisiä jäsenvaltioita.

[5]               Kokonaismäärä kattaa tuen teollisuudelle ja palvelualalle, hiiliteollisuudelle, maataloudelle, kalastukselle ja liikennealalle. Siihen ei kuitenkaan sisälly tuki rautatiealalle eikä tuki korvauksena yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista, koska vertailukelpoiset tiedot puuttuvat. Määrät tarkoittavat valtiontukitoimenpiteisiin sisältyvää tukiosuutta (tai bruttoavustusekvivalenttia, jos on kyse takauksista tai lainoista), jollei toisin mainita. Tarkempia tietoja on valmisteluasiakirjassa olevissa menetelmiä koskevissa huomautuksissa.

[6]               Hiiliteollisuus muodostaa osan alakohtaisesta tuesta ja sisältyy näin ollen teollisuuden ja palvelualan tukeen. Sen tuen määrä oli 2,3 miljardia euroa eli 4,2 prosenttia teollisuuden ja palvelualan kokonaistuesta.

[7]               Rautatiealan tukia koskevat tiedot eroavat laajuudeltaan ja tarkkuudeltaan teollisuuden ja palvelualan tukia koskevista tiedoista, jotka on kerätty jäsenvaltioilta komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1) liitteen III A mukaisesti. Tietojen yhdistäminen yhdeksi valtiontukien kokonaismääräksi ei näin ollen ole mahdollista.

[8]               Tätä kertomusta viimeisteltäessä rautateiden tukia koskevia tietoja eivät olleet toimittaneet Tšekki, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Portugali ja Slovakia. Kyproksella ja Maltalla ei ole rautatieliikenteen harjoittajia.

[9]               Lähde: kilpailun pääosasto; BKT-luvut: Eurostat.

[10]             Ks. aikaisemmat valtiontukien tulostaulut, joissa selostetaan tarkemmin syitä valtiontukimenojen aikaisempaan vähenemiseen. Tulostaulut ovat kilpailun pääosaston internet-sivuilla http://ec.europa.eu/competition/state_aid/studies_reports/archive/scoreboard_arch.html.

[11]             Tarkempia tietoja on valmisteluasiakirjan 2.2.2.1 ja 4 luvussa.

[12]             Esimerkiksi aluetukea koskeva 107 artiklan 3 kohdan a alakohta ja Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämistä koskeva 107 artiklan 3 kohdan b alakohta.

[13]             Pelastamis- ja rakenneuudistustuki sisältyy alakohtaiseen tukeen.

[14]             Ecofin-neuvoston päätelmät, 8. marraskuuta 2011.

[15]             Sisältää Northern Rockille vuonna 2007 myönnetyn pääomanvahvistamistuen.

[16]             Sisältää Northern Rockille vuonna 2007 myönnetyn pääomanvahvistamistuen.

[17]             Komission tiedonanto – Tilapäiset unionin puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä (EUVL C 6, 11.1.2011, s. 5).

[18]             Tarkempia tietoja on valmisteluasiakirjan 3.2 luvussa.

[19]             Komission asetus (EY) N:o 800/2008 (EUVL L 214, 9.8.2008, s. 3).

[20]             SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot ensinnäkin ilmoittamaan uusista valtiontukitoimenpiteistä komissiolle ennen niiden toteuttamista ja toiseksi pidättäytymään niiden toteuttamisesta ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Jos jompaakumpaa näistä velvoitteista ei noudateta, valtiontukitoimenpiteen katsotaan olevan sääntöjenvastainen.

[21]             224 tapausta.

[22]             28 tapausta.

[23]             EUVL C 85, 9.4.2009, s. 1.