52012DC0609

SISÄLLYSLUETTELO

1........... Johdanto. 3

2........... Talousarviosta katettavat toimet 3

3........... Tapahtumat viimeisimmän, 30. kesäkuuta 2011 annetun kertomuksen jälkeen. 4

3.1........ Maksutaseiden tukemiseen tarkoitetut lainat euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille. 4

3.2........ Makrotaloudellinen rahoitusapu. 4

3.3........ Euratom.. 5

3.4........ Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi 5

3.5........ Talousarviotakaus EIP:n ulkoiselle rahoitukselle. 5

4........... Unionin talousarviosta katettavat riskit 5

4.1........ Riskin määrittely. 5

4.2........ Riskin koostumus. 6

4.3........ Unionin talousarviosta katettava vuotuinen riski 8

4.3.1..... Jäsenvaltioihin liittyvät riskit 8

4.3.2..... Kolmansiin maihin liittyvät riskit 9

4.4........ Riskin kehitys. 10

5........... Maksujen laiminlyönti, talousarviotakaustoimet ja maksurästit 13

5.1........ Maksut kassavaroista. 13

5.2........ Unionin talousarviosta suoritetut maksut 13

5.3........ Maksut ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustetusta takuurahastosta. 14

6........... Ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustettu takuurahasto. 14

6.1........ Takaisinperityt määrät 14

6.2........ Varat 14

6.3........ Tavoitesumma. 14

7........... Riskien arviointi: riskialtteimpien kolmansien maiden talouksien tila. 15

7.1........ Tavoitteet 15

7.2........ Riskinarviointimenetelmät 15

1.           Johdanto

Tässä kertomuksessa tarkastellaan Euroopan unionin talousarviosta katettavia luottoriskejä. Ne aiheutuvat takauksista ja lainanantotoimista, jotka Euroopan unioni toteuttaa suoraan tai jotka toteutetaan välillisesti EIP:n ulkoisten lainanantovaltuuksien kautta.

Kertomus esitetään varainhoitoasetuksen 130 artiklan nojalla. Kyseisen artiklan mukaisesti komissio laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaksi kertaa vuodessa kertomuksen talousarviosta tehdyistä takauksista ja niihin liittyvistä riskeistä[1]. Lisäksi annetaan komission yksiköiden valmisteluasiakirja, jossa on yksityiskohtaisia taulukoita ja selityksiä, jäljempänä ’valmisteluasiakirja’.

2.           Talousarviosta katettavat toimet

Euroopan unionin talousarviosta, jäljempänä ’unionin talousarvio’, katettavat riskit liittyvät erityyppisiin lainananto- ja takaustoimiin, jotka voidaan jakaa kahteen ryhmään:

– lainat, jotka Euroopan unioni myöntää makrotaloudellisiin tarkoituksiin, ts. kolmansille maille myönnettävä makrotaloudellinen rahoitusapu[2], jonka unioni myöntää yhdessä Bretton Woods -instituutioiden kanssa, maksutaseiden[3] tukemiseen tarkoitetut lainat euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille, joilla on maksutasevaikeuksia, ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista[4] myönnettävät lainat, joilla tuetaan jäsenvaltioita, joille poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltiot eivät voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet vakavia taloudellisia tai rahoituksellisia häiriöitä tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa niille tällaisia häiriöitä; ja

– mikrotaloudellisiin tarkoituksiin myönnettävät lainat, ts. Euratom-lainat ja ennen kaikkea rahoitus, jonka Euroopan investointipankki (EIP) myöntää unionin ulkopuolisille valtioille, jäljempänä ’EIP:n ulkoinen rahoitus’[5], EU:n takaamiin toimiin[6].

Ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustettu takuurahasto, jäljempänä ’takuurahasto’[7], on kattanut vuodesta 1994 EIP:n taatun ulkoisen rahoituksen, Euratom-lainat ja makrotaloudellisen rahoitusavun. Maksutaseiden tukemiseen tarkoitetut lainat ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista myönnettävät lainat puolestaan katetaan suoraan unionin talousarviosta.

Takuurahasto kattaa unionin ulkopuolisille valtioille tai unionin ulkopuolisissa valtioissa toteutettaviin hankkeisiin myönnettyihin lainoihin ja lainatakauksiin liittyvät laiminlyönnit. Rahaston tehtävänä on

– varmistaa maksuvalmius ilman, että taattujen lainojen takaisinmaksun laiminlyönnin tai viivästymisen yhteydessä jouduttaisiin aina turvautumaan unionin talousarvioon; ja

– tarjota budjettikuria vahvistava väline luomalla rahoituspuitteet, joiden perusteella unionin ulkopuolisille maille myönnettävien komission ja EIP:n lainojen takaustoimintaa koskeva Euroopan unionin politiikka määräytyy[8].

Jos kolmansista maista tulee jäsenvaltioita, kyseisiin maihin liittyviä lainoja ei enää kateta takuurahastosta, ja riskit ovat suoraan unionin talousarvion vastuulla. Takuurahaston toiminta rahoitetaan unionin talousarviosta, ja sen varat on pidettävä tasolla, joka on tietty prosenttiosuus sen kattamasta laina- ja lainatakauskannasta. Kyseinen prosenttiosuus, jota kutsutaan tavoitesummaksi, on tällä hetkellä 9 prosenttia. Jos takuurahaston varat eivät riitä, turvaudutaan unionin talousarvioon.

3.           Tapahtumat viimeisimmän, 30. kesäkuuta 2011 annetun kertomuksen jälkeen

3.1.        Maksutaseiden tukemiseen tarkoitetut lainat euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille

Unkari maksoi vuoden 2011 loppupuoliskolla takaisin 2,0 miljardia euroa. Koska yhtään maksuja ei suoritettu maksutasejärjestelystä, järjestelyn liikkeessä oleva määrä on laskenut 11,4 miljardiin euroon.

Neuvosto antoi 12. toukokuuta 2011 päätöksen enintään 1,4 miljardin euron myöntämisestä Romanialle EU:n keskipitkän ajan ennalta varautuvana rahoitustukena[9]. Rahoitustukijärjestely on käytettävissä, mutta yhtään maksua ei ole vielä suoritettu.

3.2.        Makrotaloudellinen rahoitusapu

Vuoden 2011 loppupuoliskolla nostettiin kaksi makrotaloudellisen rahoitusavun lainaa:  Serbialle maksettiin 100 miljoonaa euroa ja Armenialle 26 miljoonaa euroa. Georgia puolestaan maksoi takaisin 13,5 miljoonaa euroa ja Romania 12,5 miljoonaa euroa.

3.3.        Euratom

Kertomuksen kattamalla jaksolla ei nostettu yhtään lainaa. Bulgaria maksoi takaisin 6,5 miljoonaa euroa ja Ukraina 3,8 miljoonaa euroa.

3.4.        Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi

Vuoden 2011 loppupuoliskolla Irlannille maksettiin lainaa 2,5 miljardia euroa ja Portugalille 7,6 miljardia euroa.

Neuvosto päätti lokakuussa 2011 pidentää Irlannin[10] ja Portugalin[11] lainojen erääntymisaikoja ja pienentää takautuvasti niihin sovellettavaa korkomarginaalia.

Osana kriisin vaikutusten torjuntaa otettiin käyttöön kaksi muutakin mekanismia, joista ei kuitenkaan aiheudu riskiä unionin talousarviolle. Nämä ovat

– Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV[12]), jonka osallistuvat jäsenvaltiot takaavat mekanismin määräsuhteen mukaisesti, ja

– Kreikan lainajärjestely[13], joka rahoitetaan komission keskitetysti hallinnoimilla kahdenvälisillä lainoilla muilta euroalueen jäsenvaltioilta.

3.5.        Talousarviotakaus EIP:n ulkoiselle rahoitukselle

Lainojen allekirjoittaminen vuodet 2007–2013 kattavan ulkoisen valtuuden puitteissa kasvoi 10 prosentilla vuoden 2011 jälkipuoliskolla ja nousi 1 745 miljoonaan euroon. Nostettujen lainojen määrä oli 1 381 miljoonaa euroa kertomuksen kattamalla jaksolla. Ulkoisen valtuuden puitteissa nostettujen lainojen yhteenlaskettu määrä oli 31. joulukuuta 2011 8 561 miljoonaa euroa eli 19 prosenttia enemmän kuin 30. kesäkuuta 2011.

4.           Unionin talousarviosta katettavat riskit

4.1.        Riskin määrittely

Unionin talousarviosta katettava riski johtuu taattujen toimien jäljellä olevasta pääomasta ja koroista.

Unionin talousarviosta (joko suoraan tai takuurahaston kautta) katettavia riskejä on tässä kertomuksessa arvioitu seuraavilla kahdella menetelmällä:

– Lasketaan katettavan riskin kokonaismäärä, joka on kyseisiin toimiin liittyvän jäljellä olevan pääoman kokonaismäärä (kertynyt korko mukaan luettuna) tiettynä päivänä[14].

– Lasketaan vuosittain erääntyvä enimmäismäärä, jonka Euroopan unioni joutuisi maksamaan varainhoitovuonna, jos maksujen laiminlyönnit koskisivat kaikkia taattuja lainoja. Tämä on niin sanottu talousarvioon liittyvä lähestymistapa eli lasketaan unionin talousarviosta katettava vuotuinen riski[15].

4.2.        Riskin koostumus

Unionin talousarviosta katettavien jäljellä olevien kokonaismäärien enimmäisriskit liittyivät pääasiassa kolmansille maille myönnettyihin lainoihin vuoteen 2010 saakka. Vuonna 2011 finanssikriisi vaikutti huomattavasti jäsenvaltioiden julkisiin talouksiin, mikä johti siihen, että EU:n lainananto julkisen talouden kasvaneiden rahoitustarpeiden tukemiseksi kasvoi.

Sen vuoksi riskin koostumus on muuttunut. Tilanne oli seuraavanlainen 31. joulukuuta 2011:

· 67 prosenttia jäljellä olevasta taatusta kokonaismäärästä koskee lainanottotoimia, jotka liittyivät suoraan unionin talousarviosta katettaviin jäsenvaltioille myönnettäviin lainoihin (45 prosenttia 31. joulukuuta 2010);

· 33 prosenttia taatusta kokonaismäärästä koskee kolmansiin maihin liittyvää otto- ja antolainausta; kyseiset lainat katetaan ensikädessä ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustetusta takuurahastosta; niiden osuus oli 55 prosenttia 31. joulukuuta 2010.

Taulukossa 1 esitetään unionin talousarviosta katettavan riskin kokonaismäärä 31. joulukuuta 2011.

Taulukko 1: Talousarviosta katettu kokonaislainakanta 31. joulukuuta 2011 (milj. euroa)

|| Jäljellä oleva pääoma || Kertynyt korko || Yhteensä || %

Jäsenvaltiot* || || || ||

Makrotaloudellinen rahoitusapu || 25 || 0 || 25 || <1%

Euratom || 404 || 4 || 408 || 1%

Maksutase || 11,400 || 225 || 11,625 || 18%

EIP*** || 2,965 || 26 || 2,991 || 5%

Euroopan rahoituksenvakautus-mekanismi || 28,000 || 344 || 28,344 || 44%

Jäsenvaltiot yhteensä || 42,794 || 599 || 43,393 || 67%

Kolmannet maat** || || || ||

Makrotaloudellinen rahoitusapu || 565 || 5 || 570 || 1%

Euratom || 43 || 0 || 43 || <1%

EIP*** || 20,466 || 156 || 20,621 || 32%

Kolmannet maat yhteensä || 21,074 || 161 || 21,234 || 33%

Yhteensä || 63,868 || 760 || 64,628 || 100%

*   Tämä riski katetaan suoraan unionin talousarviosta. Tämä kattaa myös ennen EU:hun liittymistä myönnetyt makrotaloudelliset rahoitusavut, Euratom-lainat ja EIP:n lainat. ** Tämä riski katetaan takuurahastosta. *** Noin 82 % EIP:n lainanannosta (valtiotasolla ja valtiotasoa alemmalla tasolla) katetaan yleisvakuudella, kun loput EIP:n toimet katetaan ainoastaan poliittisella riskillä.

Valmisteluasiakirjan taulukoissa A1–A4 on tarkempia tietoja kyseisistä jäljellä olevista määristä, erityisesti enimmäismääristä, nostetuista määristä ja takausprosenteista.

Unionin talousarviosta katettava jäljellä olevan pääoman ja korkojen kokonaismäärä kasvoi merkittävästi 64,63 miljardiin euroon eli 17,6 prosenttia verrattuna tilanteeseen 30. kesäkuuta 2011.

Kasvu johtuu pääasiassa seuraavista syistä:

· Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin mukaisesti maksettu 10,1 miljardin euron määrä, josta Irlannin osuus oli 2,5 miljardia euroa ja Portugalin 7,6 miljardia euroa;

·  EIP:n nettomaksut kolmansille maille kasvoivat 2,45 miljoonalla eurolla vuoden 2011 jälkipuoliskolla.

4.3.        Unionin talousarviosta katettava vuotuinen riski

Unionin talousarvio kattaa vuonna 2012 (suoraan tai takuurahaston välityksellä) 3,782 miljardia euroa[16] eli 31. joulukuuta 2011 jäljellä olevasta kokonaismäärästä kyseisellä ajanjaksolla erääntyvät määrät (pääoma ja korot). Tästä määrästä 1,769 miljardia euroa on tarkoitus saada suoraan jäsenvaltioilta (47 %). Valmisteluasiakirjan taulukossa A2 esitetään kunkin maan painoarvo katettavan riskin kokonaismäärän suhteen.

4.3.1.     Jäsenvaltioihin liittyvät riskit

Jäsenvaltioihin liittyvät riskit koskevat

a) ennen Euroopan unioniin liittymistä myönnettyjä EIP:n lainoja ja/tai makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyviä lainoja ja/tai Euratom-lainoja,

b) maksutasejärjestelyn mukaisesti myönnettyjä lainoja, ja

c) Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin mukaisesti myönnettyjä lainoja.

Taulukko 2: Jäsenvaltioiden sijoittuminen unionin talousarviosta katettavan enimmäisriskin suhteen vuonna 2012 (milj. euroa)

Sijoitus || Maa || Lainat || Enimmäisriski || Maan painoarvo suhteessa jäsenvaltioiden kokonaisriskiin || Maan painoarvo suhteessa kokonaisriskiin (jäsenvaltiot ja muut maat)

1 || Irlanti || c) || 412,7 || 23,3 % || 10,9 %

2 || Portugali || c) || 400,8 || 22,7 % || 10,6 %

3 || Romania || a)+b) || 395,1 || 22,3 % || 10,4 %

4 || Unkari || a)+b) || 142,4 || 8,0 % || 3,8 %

5 || Latvia || a)+b) || 96,8 || 5,5 % || 2,6 %

6 || Bulgaria || a) || 92,8 || 5,.2 % || 2,5 %

7 || Puola || a) || 81,0 || 4,6 % || 2,1 %

8 || Tšekki || a) || 70,8 || 4,0 % || 1,9 %

9 || Slovakia || a) || 51,1 || 2,9 % || 1,4 %

10 || Slovenia || a) || 11,4 || 0,6 % || 0,3 %

11 || Kypros || a) || 7,7 || 0,4 % || 0,2 %

12 || Liettua || a) || 5,3 || 0,3 % || 0,1 %

13 || Malta || a) || 0,7 || 0,0 % || 0,0 %

14 || Viro || a) || 0,5 || 0,0 % || 0,0 %

Yhteensä || || || 1 796,3 || 100 % || 46,8 %

4.3.2.     Kolmansiin maihin liittyvät riskit

Takuurahastosta katetaan kolmansien maiden taatut lainat, joiden erääntymisajat ulottuvat vuoteen 2041. Vuonna 2012 takuurahastosta katetaan kolmansiin maihin liittyvä 2 013 miljoonan euron enimmäisriski (53,2 prosenttia vuotuisesta kokonaisriskistä).

Jäljempänä on lueteltu järjestyksessä kymmenen maata (47 maasta), joiden kokonaislainakanta on suurin. Niiden osuus on 1 580,4 miljoonaa euroa eli 78,5 prosenttia kolmansiin maihin liittyvästä, takuurahastosta katettavasta vuotuisesta riskistä. Maiden taloudellista tilannetta arvioidaan ja kommentoidaan valmisteluasiakirjan 3 kohdassa. Kutakin maata koskevassa taulukossa esitetään myös luottoluokituslaitosten arvio niiden luottokelpoisuudesta.

Kolmansiin maihin liittyvät riskit koskevat EIP:n lainoja ja/tai makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyviä lainoja ja/tai Euratom-lainoja (yksityiskohdat esitetään valmisteluasiakirjan taulukoissa A3b ja A4).

Taulukko 3: Kymmenen kolmatta maata, jotka ovat merkittävimmät rahastosta katettavan enimmäisriskin suhteen vuonna 2012 (milj. euroa)

Sijoitus || Maa || Enim­mäisriski || Maan painoarvo suhteessa kolmansien maiden kokonais­riskiin || Maan painoarvo suhteessa kokonais­riskiin (jäsenvaltiot ja muut maat)

1 || Turkki || 458,8 || 22,8 % || 12,1 %

2 || Egypti || 207,9 || 10,32 || 5,5 %

3 || Tunisia || 185,8 || 9,2 % || 4,9 %

4 || Marokko || 179,4 || 8 9 % || 4,7 %

5 || Serbia || 154,2 || 7,7 % || 4,1 %

6 || Etelä-Afrikka || 122,3 || 6,1 % || 3,2 %

7 || Libanon || 84,6 || 4,2 % || 2,2 %

8 || Syyria || 81,3 || 4,0 % || 2,1 %

9 || Bosnia ja Hertsegovina || 54,8 || 2,7 % || 1,4 %

10 || Brasilia || 51,2 || 2,5 % || 1,4 %

Nämä 10 maata yhteensä || || 1 580,4 || 78 % || 41,8 %

4.4.        Riskin kehitys

Epävarmuus on edelleen suurta, koska maailmanlaajuinen talous- ja finanssikriisi vaikeuttaa edelleen sekä talouden elpymistä EU:ssa että maailmatalouden kasvua. Geopoliittisten jännitteiden vaikutukset joissakin eteläisen Välimeren alueen maissa ovat myös lisänneet talouden elpymiseen liittyvää epävarmuutta tietyissä kolmansissa maissa.

· Maksutasejärjestely

EU:n keskipitkän ajan rahoitustukea koskeva järjestely (maksutasejärjestely) otettiin uudelleen käyttöön marraskuussa 2008 Unkarin tukemiseksi ja sen jälkeen vuoden 2009 tammi- ja toukokuussa Latvian ja Romanian markkinoiden luottamuksen palauttamiseksi. Maksusitoumusmäärärahat olivat yhteensä 14,6 miljardia euroa. Määrästä jää nostamatta 1,2 miljardia euroa, sillä maksujen suorittamisen määräaika on päättynyt. Unkari maksoi lainasta takaisin ensimmäisen, 2 miljardin euron erän joulukuussa 2011.

Romanialle maksutasetukena jo myönnetyn 5 miljardin euron lisäksi neuvosto päätti 12. toukokuuta 2011 antaa maalle ennalta varautuvaa rahoitustukea enintään 1,4 miljardia euroa[17]. Tästä määrästä ei ole vielä maksettu yhtään erää.

Maksutasejärjestelyn enimmäismäärä on 50 miljardia euroa, ja jäljellä olevasta 37 miljardin euron kapasiteetista voidaan tarvittaessa myöntää lisää maksutasetukea.

· Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi

Valtion joukkovelkakirjalainamarkkinoilla oli edelleen havaittavissa hermostuneisuutta vuoden 2011 jälkipuoliskolla. Euroalueen reuna-alueiden valtionvelkakirjojen liikkeeseenlaskun edellytyksiin kohdistuu edelleenkin paineita huolimatta siitä, että Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi – jota täydennetään kahdenvälisin lainoin – ja Euroopan rahoitusvakausväline otettiin käyttöön. Jäsenvaltioiden kasvaneiden jälleenrahoitustarpeiden täyttäminen onnistuneesti säilyy haastavana lähikuukausina ja -vuosina.

Ecofin-neuvosto on rajannut mekanismista myönnettävien lainojen ja luottojärjestelyjen enimmäismäärän 60 miljardiin euroon[18], mutta lakisääteisestä rajasta säädetään neuvoston asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan lainojen tai luottojärjestelyjen pääoma rajoitetaan omien varojen enimmäismäärän mukaiseen liikkumavaraan[19].

Unionin rahoitustuen myöntämisestä Irlannille[20] ja Portugalille[21] annettujen neuvoston päätösten perusteella Irlannille maksettiin 13,9 miljardia euroa ja Portugalille 14,1 miljardia euroa vuonna 2011.

Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin enimmäismäärä on 60 miljardia euroa, ja jäljellä olevasta 11,5 miljardin euron kapasiteetista voidaan tarvittaessa myöntää lisää tukea[22].

Euroalueen maiden 21. heinäkuuta 2011 järjestetyssä huippukokouksessa päätettiin useista toimenpiteistä, jotka koskivat mm. Kreikalle Euroopan rahoituksenvakausmekanismin mukaisesti myönnettävien lainojen erääntymisaikojen pidentämistä ja antolainauskorkojen alentamista. Päätösten tarkoituksena oli helpottaa Kreikan velkakriisiä ja varmistaa koko euroalueen rahoitusvakaus. Huippukokouksen päätelmien vaikutukset Euroopan rahoituksenvakautusmekanismiin ovat kahdenlaisia:

a) Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin liikkumavaraa vähennettiin takautuvasti Portugalia ja Irlantia koskevien lainanantotoimien osalta, ja

b) tulevien maksuerien erääntymisaikoja pidennettiin.

Toimenpiteet tulivat voimaan lokakuussa 2011 annettujen kahden neuvoston päätöksen[23] myötä.

· Makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvät lainat

Aiemmin neuvosto on tehnyt erilliset päätökset kustakin kolmansille maille myönnettävästä makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvästä lainasta. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat kyseiset päätökset yhdessä. Komissio on hyväksynyt makrotaloudellisesta rahoitusavusta uuden lainsäädäntöehdotuksen päätöksentekoprosessin parantamiseksi Lissabonin sopimuksen mukaisesti[24].

Puiteasetusehdotuksen mukaisesti makrotaloudellista rahoitusapua koskeva menettely muuttuisi vastaamaan muita ulkoisen rahoituksen välineitä, jolloin komissio voisi hyväksyä makrotaloudellisen avun myöntämispäätökset jäsenvaltioiden edustajista koostuvan komitean valvonnassa 1. maaliskuuta 2011 voimaan tulleilla uusilla komitologiasäännöillä käyttöön otetun tarkastelumenettelyn mukaisesti[25]. Parlamentti ja neuvosto jatkavat vuonna 2012 keskusteluja ehdotetusta asetuksesta, johon sisältyy muun muassa makrotaloudellista rahoitusapua koskeva päätöksentekoprosessi.

Vuoden 2011 heinäkuussa nostettiin kaksi makrotaloudellisen rahoitusavun lainaa, joiden kokonaismäärä oli 126 miljoona euroa. Tästä määrästä maksettiin 26 miljoonaa euroa Armenialle ja 100 miljoonaa euroa Serbialle.

· Euratom-lainat

Euratomin lainanannolle jäsenvaltioille tai tietyille lainakelpoisille unionin ulkopuolisille maille (Venäjän federaatio, Armenia ja Ukraina) on asetettu 4 miljardin euron enimmäismäärä, josta on jo käytetty noin 85 prosenttia. Jäljellä oleva määrä on noin 600 miljoonaa euroa, ja se voidaan käyttää uusien hankkeiden rahoittamiseen.

· EIP:n myöntämät lainat

EIP:n vuodet 2007–2013 kattavan yleisen valtuuden voimassaolon aikana oli 31. joulukuuta 2011 mennessä allekirjoitettu lainoja yhteensä 19 436 miljoonan euron edestä. Niistä 8 561 miljoonaa euroa oli nostettu kyseiseen päivään mennessä (ks. valmisteluasiakirjan taulukko A6).

EIP:n ulkoista valtuutta koskevan väliarvioinnin jälkeen Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 25. lokakuuta 2011 uuden päätöksen (N:o 1080/2011/EU) EU:n takuun myöntämisestä EIP:lle unionin ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista aiheutuvien tappioiden varalta ja päätöksen N:o 633/2009/EY kumoamisesta. Uusi päätös tuli voimaan 30. lokakuuta 2011. Sen seurauksena EIP:n rahoitustoimien puitteissa nostettujen lainojen ja myönnettyjen takausten kokonaismäärää, josta on vähennetty takaisin maksetut määrät ja johon on lisätty kaikki lainoihin ja takauksiin liittyvät määrät, korotettaisiin 25 800 miljoonasta eurosta enintään 29 484 miljoonaan euroon[26]. EU:n takuu on enintään 65 prosenttia EIP:n rahoitustoimien puitteissa nostettujen lainojen ja myönnettyjen takausten kokonaismäärästä.

Syyrian hallitus laiminlöi EIP:n lainoihin liittyvät eräät korkomaksut ja takaisinmaksut (ks. 5.3 kohta jäljempänä).  Takuurahastoon turvauduttiin kuitenkin vasta vuonna 2012.

Lisätietoja EU:n takuun kattamista maista saa valmisteluasiakirjan taulukoista A1 ja A2.

5.           Maksujen laiminlyönti, talousarviotakaustoimet ja maksurästit

5.1.        Maksut kassavaroista

Komissio käyttää kassavarojaan välttääkseen maksujen myöhästymisen ja siitä aiheutuvat varainhankinnan kustannukset silloin, kun velallisen maksu Euroopan unionille myöhästyy[27].

5.2.        Unionin talousarviosta suoritetut maksut

Koska yhtään maksua ei laiminlyöty vuoden 2011 jälkipuoliskolla, unionin talousarvion momentilta 01 04 01 (p.m.-kohta) ”Unionin ja Euratomin varainhankinnan sekä EIP:n lainanantotoimien yhteydessä annetut Euroopan unionin takaukset” ei pyydetty määrärahoja.

5.3.        Maksut ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustetusta takuurahastosta[28]

Jos Euroopan unionin myöntämän tai takaaman lainan saajan (kolmannen maan) maksut myöhästyvät, suorittamatta jäänyt maksu katetaan takuurahastosta kolmen kuukauden kuluessa eräpäivästä[29].

Takuurahastosta ei katettu maksuja vuoden 2011 jälkipuoliskolla.

Syyrian hallitus kuiteinkin laiminlöi EIP:n lainoihin liittyvät eräät korkomaksut ja takaisinmaksut. Koska virallisiin maksupyyntöihin ei ole reagoitu, EIP:n pyysi EU-takuun maksamista takuurahastosta (noin 15,5 miljoonaa euroa[30]) 10. toukokuuta 2012. Jos maan tilanne ei parane, rahastoon saatetaan turvautua toistamiseen (Syyrian lainojen jäljellä oleva pääoma on yhteensä 551 miljoonaa euroa ja viimeinen laina erääntyy vuonna 2030). Kun EU on suorittanut maksun EU-takuun nojalla, pankin oikeudet ja oikeussuojakeinot siirtyvät takaussopimusten mukaisesti EU:lle. Pankin on aloitettava takaisinperintämenettelyt siirrettyjen summien osalta.

6.           Ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustettu takuurahasto

6.1.        Takaisinperityt määrät[31]

Takuurahastolla ei ollut maksurästejä perittävänään 31. joulukuuta 2011.

6.2.        Varat

Takuurahaston nettovarat[32] olivat 1 755 434 096,22 euroa 31. joulukuuta 2011.

6.3.        Tavoitesumma

Takuurahaston on saavutettava tarkoituksenmukainen taso (tavoitesumma), joksi on vahvistettu 9 prosenttia kustakin toimesta aiheutuvien jäljellä olevien pääomasitoumusten (kertyneillä koroilla lisätystä) kokonaismäärästä. Rahastoasetuksen mukainen takuurahaston varojen (1 755,43 miljoonaa euroa) ja jäljellä olevien pääomasitoumusten[33] (21 234,34 miljoonaa euroa) suhde on supistunut 8,8 prosentista 30. kesäkuuta 2011 8,3 prosenttiin 31. joulukuuta 2011. Koska takuurahaston varat alittivat tavoitesumman, vuoden 2013 alustavaan talousarvioon sisällytettiin 155,66 miljoonaan euron määrärahat.

Helmikuussa 2012 unionin talousarviosta siirrettiin takuurahastolle 260,17 miljoonaa euroa vuoden 2012 alustavan talousarvioesityksen ja takuurahastoasetuksen sääntöjen (9 %:n tavoitesumma) mukaisesti.

7.           Riskien arviointi: riskialtteimpien kolmansien maiden talouksien tila

7.1.        Tavoitteet

Tässä kertomuksessa on tähän mennessä esitetty määrällisiin seikkoihin liittyviä tietoja unionin talousarviosta katettavista riskeistä, jotka liittyvät kolmansiin maihin. Valmisteluasiakirjan 3 jaksossa esitetään makrotaloudellinen analyysi kolmansista maista, joiden osalta unionin talousarvioon kohdistuva riski on suurin tai joihin sovelletaan EU:n lainajärjestelyitä (makrotaloudellinen rahoitusapu ja Euratom-lainat).

7.2.        Riskinarviointimenetelmät

Valmisteluasiakirjassa esitetty riskiarvio perustuu tietoihin taattuja lainoja saaneiden maiden talous- ja rahoitustilanteesta, luottokelpoisuusluokituksesta ja muista tiedossa olevista tunnusluvuista. Arviointi ei sisällä arvioita ennakoiduista tappioista ja takaisin perityistä määristä, sillä ne ovat väistämättä erittäin epävarmoja.

Valmisteluasiakirjan taulukoissa esitetyt maariski-indikaattorit osoittavat maksulaiminlyöntien riskien kehityksen. Analyysi esitetään valmisteluasiakirjan 3 jaksossa, ja se koskee maita, joista aiheutui 31. joulukuuta 2011 suurin luottoriski ja talousarvioriski (mukaan lukien makrotaloudellinen rahoitusapu ja Euratom-lainat).

[1]               Edellinen kertomus unionin talousarviosta katettavien takauksien käytöstä 30. kesäkuuta 2011 löytyy viitteillä COM(2012) 66 ja SEC(2012) 15.

[2]               Makrotaloudellista rahoitusapua voidaan myös antaa unionin ulkopuolisille maille myönnettävinä avustuksina. Lisätietoja makrotaloudellisesta rahoitusavusta on komission kertomuksissa KOM(2011) 408 ja SEC(2011) 874.

[3]               Järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18 päivänä helmikuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 332/2002 (EYVL L 53, 23.2.2002, s. 1).

[4]               Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi perustettiin 11. toukokuuta 2010 samana päivänä annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 407/2010 (EUVL L 118, 12.5.2010, s. 1). Se toimii maksutasejärjestelyn tapaan mutta on kaikkien jäsenvaltioiden eli myös euroalueen jäsenvaltioiden käytettävissä.

[5]               EIP:n valtuuksia koskevat tiedot ovat valmisteluasiakirjan taulukossa A1. Viittaukset oikeusperustoihin luetellaan valmisteluasiakirjan taulukossa A4.

[6]               Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1080/2011/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista aiheutuvien tappioiden varalta ja päätöksen N:o 633/2009/EY kumoamisesta (EUVL L 280, 27.10.2011, s. 1). Tämä nykyinen päätös kattaa ajanjakson 1.2.2007–31.12.2013.

[7]               Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 480/2009, (kodifioitu toisinto), ’takuurahastoasetus’, annettu 25 päivänä toukokuuta 2009, takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille (EUVL L 145, 10.6.2009, s. 10).

[8]               Vaikka ulkoiset riskit katetaan viime kädessä unionin talousarviosta, takuurahasto toimii välineenä, joka suojaa unionin talousarvion maksulaiminlyöntien riskiltä. Ks. rahaston toimintaa koskeva kattava kertomus (KOM(2010) 418) ja ohessa esitetty komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SEC(2010) 968).

[9]               Neuvoston päätös 2011/288/EU, annettu 12 päivänä toukokuuta 2011, EU:n keskipitkän ajan ennalta varautuvan rahoitustuen myöntämisestä Romanialle (EUVL L 132, 19.5.2011, s. 15).

[10]             Neuvoston päätös 2011/682/EY, annettu 11 päivänä lokakuuta 2011 (EUVL L 269, 14.10.2011, s. 31).

[11]             Neuvoston päätös 2011/683/EY, annettu 11 päivänä lokakuuta 2011 (EUVL L 269, 14.10.2011, s. 32).

[12]             Lisätietoa ERVV:stä: http://www.efsf.europa.eu/about/index.htm

[13]             Lisätietoa Kreikan lainajärjestelystä: http://ec.europa.eu/economy_finance/eu_borrower/greek_loan_facility/index_en.htm

[14]             Ks. kertomuksen taulukko 1.

[15]             Tässä laskentamenetelmässä otetaan huomioon ainoastaan erääntyneet maksut, eikä oleteta, että koko laina vaadittaisiin heti maksuun, jos maksut laiminlyödään (ks. myös kertomuksen taulukot 2 ja 3 sekä valmisteluasiakirjan taulukko A2).

[16]             Vuonna 2012 erääntyvät määrät (31. joulukuuta 2012 jäljellä olevasta kokonaismäärästä), kun oletetaan, ettei koko lainaa vaadittaisi heti maksuun, jos maksut laiminlyödään (ks. yksityiskohtaisemmat tiedot valmisteluasiakirjan taulukosta A2).

[17]             Neuvoston päätös 2011/288/EU, annettu 12 päivänä toukokuuta 2011, EU:n keskipitkän ajan ennalta varautuvan rahoitustuen myöntämisestä Romanialle (EUVL L 132, 19.5.2011, s. 15).

[18]             Ks. Ecofin-neuvoston 9. ja 10. toukokuuta 2010 pidettyä ylimääräistä kokousta koskeva lehdistötiedote (http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/ecofin/114324.pdf).

[19]             Neuvoston asetus (EU) N:o 407/2010, annettu 11 päivänä toukokuuta 2010, Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta (EUVL L 118, 12.5.2010, s. 1).

[20]             Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2011/77/EU, annettu 7 päivänä joulukuuta 2011, unionin Irlannille myöntämästä rahoitustuesta (EUVL L 30, 4.2.2011, s. 34).

[21]             Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2011/344/EU, annettu 30 päivänä toukokuuta 2011, unionin Portugalille myöntämästä rahoitustuesta (EUVL L 159, 17.6.2011, s. 88).

[22]             Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista on saatavilla lisätietoja myös asiakirjasta Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin varainhankinnasta ja lainanannosta vuonna 2010, KOM(2011) 485.

[23]             Irlannin osalta neuvoston täytäntöönpanopäätös 2011/682/2011/EU ja Portugalin osalta neuvoston täytäntöönpanopäätös 2011/683/EU, jotka ´molemmat annettiin 11 päivänä lokakuuta 2011 (EUVL L 269, 14.10.2011, s. 31 ja s. 32).

[24]             Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen neuvosto ei enää tee makrotaloudellista rahoitusapua koskevia päätöksiä yksinään vaan noudatetaan tavanomaista lainsäätämisjärjestystä (yhteispäätösmenettely).

[25]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011 yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13). Tämä asetus korvaa neuvoston päätöksen 1999/468/EY.

[26]             3 684 miljoonan euron korotus jaetaan ilmastonmuutosta koskeville toimille myönnettävän 2 000 miljoonan euron lisävaltuuden ja EIP:n riskioperaatioiden tehostamiseksi myönnettävän 1 684 miljoonan euron kesken.

[27]             Ks. yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 2007/436/EY, Euratom soveltamisesta 22 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 12 artikla (EYVL L 130, 31.5.2000, s. 1).

[28]             Rahastosta on sen vuonna 1994 tapahtuneesta perustamisesta lähtien maksettu yhteensä 478 miljoonaa euroa.

[29]             Tarkempia tietoja valmisteluasiakirjan 1.4.3 kohdassa.

[30]             Muiden kansainvälisten valuuttojen valuuttakurssien vaihtelusta riippuen.

[31]             Takuurahasto on sen vuonna 1994 tapahtuneesta perustamisesta lähtien perinyt takaisin yhteensä 576 miljoonaa euroa (tähän sisältyvät takaisin maksetut pääomat ja korot, viivästyskorot viivästyneistä maksuista sekä toteutuneet kurssivoitot ja -tappiot).

[32]             Takuurahaston kokonaisvarat, joista on vähennetty kertyneet kulut (EIP:n perimät maksut ja tilintarkastajien palkkiot).

[33]             Kertyneet korot mukaan luettuina.