PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA

Sisäpolitiikan painoarvo EU:ssa on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Tämä politiikanala on keskeinen osa eurooppalaista hanketta, jonka tavoitteena on luoda sisärajaton alue, jonne sekä unionin että kolmansien maiden kansalaiset voivat saapua ja missä he voivat liikkua, asua ja työskennellä vapaasti ja tuoda kansallisille työmarkkinoille uusia ideoita, pääomaa, tietoa ja innovaatioita tai täydentää niiden vajeita luottaen siihen, että heidän oikeuksiaan noudatetaan ja että heidän turvallisuutensa on taattu. Sisäpolitiikan kasvava merkitys todettiin Tukholman ohjelmassa. Sisäpolitiikka on myös yksi niistä aloista, joilla on tapahtunut merkittäviä muutoksia Lissabonin sopimuksen johdosta.

Komissio hyväksyi 29. kesäkuuta 2011 ehdotuksen uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosiksi 2014–2020[1] (Eurooppa 2020 ‑strategiaa tukeva talousarvio). Siinä ehdotettiin sisäpolitiikan (joka kattaa turvallisuusasiat, maahanmuuton ja ulkorajojen hallinnan) rahoituksen rakenteen yksinkertaistamista vähentämällä rahoitusohjelmien määrä kahteen eli turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon sekä sisäisen turvallisuuden rahastoon.

Yksinkertaistaminen on ilmoitettu keskeiseksi tavoitteeksi EU:n talousarvion kokonaistarkastelua koskevassa komission tiedonannossa[2], järkevää sääntelyä koskevassa toimintaohjelmassa[3] sekä edellä mainitussa seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevassa tiedonannossa. Meno-ohjelmia koskevat moninaiset ja hajanaiset säännöt on kuluvalla ohjelmakaudella koettu usein tarpeettoman monimutkaisiksi sekä vaikeiksi panna täytäntöön ja valvoa. Tämä aiheuttaa tuensaajille, komissiolle ja jäsenvaltioille raskaan hallinnollisen taakan, mikä saattaa vähentää kiinnostusta osallistua ohjelmiin, lisätä virheriskiä ja viivästyttää täytäntöönpanoa. Tämä tarkoittaa sitä, että EU:n ohjelmien potentiaaliset hyödyt eivät toteudu kokonaan.

Tämä asetus on yksi neljästä asetuksesta, joilla luodaan unionin puitteet sisäasioiden rahoitukselle edellä mainittujen kahden rahaston kautta. Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan ohjelmasuunnitteluun, hallinnointiin ja valvontaan, rahoitushallintoon, tilien tarkastamiseen ja hyväksymiseen, ohjelmien päättämiseen sekä raportointiin ja evaluointiin. Siinä siis vahvistetaan täytäntöönpanomekanismit, kun taas rahastojen tarkoitus ja soveltamisala, resurssit ja täytäntöönpanokeinot määritellään rahastokohtaisissa erityisasetuksissa. Tällä horisontaalisella säädöksellä varmistetaan, että molemmat rahastot toimivat yhdenmukaisesti ja että tuensaajia kohdellaan samalla tavalla kaiken sisäasioiden alalla annettavan unionin tuen suhteen.

Neljästä eri asetuksesta koostuva rakenne on välttämätön, jotta voidaan täyttää perussopimuksen asettamat velvoitteet. Vaikka toiminnan tavoitteet ovat keskenään yhtäpitävät, sisäisen turvallisuuden rahastoa ei voida perustaa yhdellä kattavalla säädösehdotuksella siksi, että äänestyssääntöihin neuvostossa vaikuttaa ns. eriytetty yhdentyminen eli se, sovelletaanko pöytäkirjaa N:o 19 (Schengenin säännöstöstä) vai pöytäkirjaa N:o 21 (Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta). Lisäksi yleistavoitteeksi asetettujen yksinkertaistamisen ja valtavirtaistamisen mukaisesti on pidetty tärkeänä, että sisäisen turvallisuuden rahastolla ja turvapaikka- ja maahanmuuttorahastolla olisi mahdollisimman samanlaiset täytäntöönpanomekanismit. Sitä paitsi vahvistamalla horisontaalisessa asetuksessa yhteiset säännökset voidaan vähentää huomattavasti säännösten kokonaismäärää, kun säännöksiä ei tarvitse toistaa erikseen kussakin säädöksessä.

Tässä asetuksessa vahvistetaan pelkästään rahoitukseen liittyvät ja tekniset velvoitteet. Sen sijaan tavoitteet ja tukikelpoiset toimet, resurssien jakautuminen ja kullakin politiikanalalla toteutettavien toimien laajuus määritellään erikseen kummassakin oikeusperustassa eli erillisasetuksessa.

Asetuksessa esitettävillä mekanismeilla pyritään kattamaan tärkein unionin rahoituksen lähde sisäasioiden alalla. Näin ollen asetuksen on tarkoitus korvata ne lukuisat, enemmän tai vähemmän yksityiskohtaiset ja monimutkaiset säännökset, jotka sisältyvät seuraavia sisäasioiden rahoitusvälineitä koskeviin oikeusperustoihin: yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan yleisohjelman neljä rahastoa eli ulkorajarahasto, Euroopan pakolaisrahasto, eurooppalainen rahasto kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten sekä Euroopan paluurahasto, ja turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskevan yleisohjelman erityisohjelmat eli ISEC (rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskeva erityisohjelma) ja CIPS (terrorismin ja muiden turvallisuuteen liittyvien riskien ennalta ehkäisyä, torjuntavalmiutta ja niiden seurausten hallintaa koskeva erityisohjelma).

2. INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET

Nykyisin korostetaan arvioinnin merkitystä päätöksenteon perusteena. Sen mukaisesti tämä ehdotus perustuu arviointien tuloksiin, sidosryhmien kuulemiseen ja vaikutusten arviointiin.

Tulevien sisäpoliittisten rahoitusvälineiden valmistelu alkoi vuonna 2010 ja jatkui vuoteen 2011. Valmistelutyön yhteydessä annettiin ulkopuolisen arvioijan tehtäväksi toteuttaa selvitys näiden välineiden vaikutuksista. Selvitys käynnistettiin joulukuussa 2010, ja se valmistui heinäkuussa 2011. Selvityksessä tarkastellut ongelmat, tavoitteet ja mahdolliset toimintalinjaukset sekä arviot niiden vaikutuksista perustuivat nykyisiä rahoitusvälineitä koskevien vaikutustenarviointien tuloksiin. Komissio laati selvityksen perusteella vaikutustenarviointikertomuksen, josta vaikutustenarviointilautakunta antoi lausuntonsa 9. syyskuuta 2011.

Vaikutustenarvioinnin mukaan ongelmat liittyvät toisaalta sisäasioiden nykyisten rahoitusohjelmien soveltamisalaan ja ensisijaisiin tavoitteisiin ja toisaalta rahoituksen toteutukseen. Jälkimmäisen osalta vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin vaihtoehtoja, jotka liittyivät yhteistyössä toteutettavaan hallinnointiin, keskitettyyn hallinnointiin ja mahdollisuuteen reagoida nopeasti hätätilanteissa.

· Yhteistyössä toteutettavasta hallinnoinnista vaikutustenarvioinnissa todettiin, että paras vaihtoehto on poliittinen vuoropuhelu ja sen pohjalta laadittava monivuotinen ohjelma. Verrattuna nykytilanteeseen, jossa yhdistyvät vuotuiset ohjelmat ja monivuotinen rahoituskehys, voitaisiin selvästi vähentää hallinnollista rasitusta. Vaikka siirtyminen monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun tarjoaisi enemmän joustavuutta, se ei toisi ratkaisua jatkuvaan tarpeeseen reagoida jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tilanteen muuttumiseen, mikä on sisäasioiden alalla tyypillistä. Sen sijaan tämä puute voitaisiin korjata yhdistämällä monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun säännöllinen poliittinen vuoropuhelu. Lisäksi tämä vaihtoehto johtaisi tulospainotteisempaan lähestymistapaan.

· Tarkasteltaessa rahoituksen täytäntöönpanon parantamista yhteistyössä toteutettavassa hallinnoinnissa hylättiin nykytilanteen säilyttämiseen tähtäävä vaihtoehto, sillä se ei juurikaan tarjoa mahdollisuuksia yksinkertaistamiseen tai hallinnollisen rasituksen vähentämiseen. Myös siirtyminen pelkkiin hankintoihin hylättiin, sillä sen myötä poistuisi kokonaan mahdollisuus edistää politiikkaan perustuvia toimia, vahvistaa valtioiden välistä yhteistyötä ja tukea kansalaisyhteiskuntaa avustuksilla. Parhaaksi arvioitu vaihtoehto on kohdennetumpi, vähemmän resursseja vaativa ja monipuolisempi keskitetty hallinnointi, sillä se parantaisi suhteita keskeisiin sidosryhmiin ja vähentäisi kokonaistyömäärää.

· Vaikutustenarvioinnissa todettiin, että nykyinen hätätilannemekanismi ei selvästikään vastaa tarpeeseen reagoida nopeammin ja tehokkaammin maahanmuuttoa ja turvallisuutta koskeviin kriiseihin. Parhaaksi vaihtoehdoksi arvioitiin parannettu mekanismi, joka ulotetaan kattamaan myös muut maahanmuuttoon ja turvallisuuteen liittyvät kriisit.

Vaikutustenarvioinnissa on otettu huomioon EU:n sisäasioiden rahoituksesta verkkokyselyn muodossa järjestetyn julkisen kuulemisen tulokset. Kuuleminen järjestettiin 5. tammikuuta – 20. maaliskuuta 2011, ja se oli avoin kaikille sidosryhmille. Kyselyyn saatiin yhteensä 115 vastausta kansalaisilta ja järjestöiltä. Vastauksista kahdeksan oli lausunnon muodossa. Vastaajia oli kaikista jäsenvaltioista ja lisäksi muutamista kolmansista maista.

Huhtikuussa 2011 järjestettiin konferenssi The future of EU funding for Home Affairs: A fresh look, johon osallistui keskeisten sidosryhmien (jäsenvaltiot, kansainväliset järjestöt, kansalaisjärjestöt ym.) edustajia. Konferenssissa vaihdettiin näkemyksiä EU:n sisäasioiden tulevasta rahoituksesta ja vahvistettiin vaikutustenarvioinnin ja julkisen kuulemisen tulokset.

Kysymys sisäasioiden tulevasta rahoituksesta on noussut esiin keskusteluissa toimielinten edustajien kanssa useaan otteeseen, mm. oikeus- ja sisäasioiden neuvoston epävirallisissa lounaskeskusteluissa 21. tammikuuta 2011, Euroopan parlamentin poliittisten koordinaattorien epävirallisessa aamiaistilaisuudessa 26. tammikuuta 2011, komissaari Malmströmin kuulemisessa EU:n poliittisia haasteita ja rahoitusta käsittelevässä Euroopan parlamentin erityisvaliokunnassa 10. maaliskuuta 2011 sekä sisäasioiden pääosaston pääjohtajan ja Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan jäsenten mielipidevaihdossa 17. maaliskuuta 2011. Lisäksi jäsenvaltioiden asiantuntijoiden näkemyksiä kuultiin keskusteluissa, joita käytiin yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan yleisohjelman hallinnointikomiteassa.

Edellä mainittujen neuvottelujen, konferenssien ja asiantuntijakeskustelujen perusteella keskeiset toimijat ovat yhtä mieltä siitä, että täytäntöönpanomekanismeja olisi yksinkertaistettava ja joustavuutta olisi lisättävä etenkin siksi, että pystyttäisiin reagoimaan nopeammin hätätilanteissa. Sidosryhmät kannattivat rahoitusvälineiden määrän vähentämistä kahteen edellyttäen, että tämä todella johtaa menettelyjen yksinkertaistumiseen. Sidosryhmät kannattivat myös joustavan hätätilannemekanismin käyttöönottoa, jotta unioni voisi reagoida maahanmuuttoon ja turvallisuuteen liittyviin kriiseihin nopeasti ja tehokkaasti. Sisäasioiden varainkäytössä pidettiin yleisesti asianmukaisena hallinnointimenetelmänä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteutettavaa hallinnointia ja siirtymistä kohti monivuotisia ohjelmia sekä unionin tasolla määriteltäviä yhteisiä tavoitteita, vaikka kansalaisjärjestöt katsoivatkin, että myös suoraa hallinnointia olisi jatkettava. Sidosryhmät kannattivat myös sisäasioiden alan virastojen roolin vahvistamista yhteistyön edistämiseksi ja synergian lisäämiseksi.

3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Toiminnan oikeusperusta on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohta, jonka mukaan ”unioni tarjoaa kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla ei ole sisärajoja ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus, toteuttaen samalla ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia, turvapaikkaa, maahanmuuttoa sekä rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa koskevat aiheelliset toimenpiteet”.

Tällä asetuksella edistetään samanaikaisesti useita kiinteästi yhteen kuuluvia tavoitteita, joista yksikään ei ole toissijainen tai epäsuora suhteessa muihin. Asetuksen oikeusperusta on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeva Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen eli SEUT-sopimuksen V osasto, tarkemmin 78 artiklan 2 kohta, 79 artiklan 2 ja 4 kohta, 82 artiklan 1 kohta, 84 artikla ja 87 artiklan 2 kohta. Nämä säännökset muodostavat oikeusperustan EU:n toiminnalle turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa, muuttovirtojen hallinnassa, jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukaisessa kohtelussa, laittoman maahanmuuton torjumisessa, luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden maastapoistamisessa ja palauttamisessa, ihmiskaupan ehkäisemisessä, rikosoikeudellisessa yhteistyössä, rikollisuuden (esim. terrorismin, lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden) ehkäisemisessä ja torjumisessa sekä poliisiyhteistyössä.

Nämä säännökset muodostavat oikeusperustan, joka on sovitettavissa Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin [ja Tanskan] asemaan suhteessa säännösten kattamiin aloihin. Näin ollen tästä ehdotuksesta voidaan äänestää neuvostossa. Koska kaikkiin valittuihin oikeusperustoihin sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä, niiden yhdistelmä ei vaikuta Euroopan parlamentin erioikeuksiin.

Lisäksi on otettava huomioon SEUT-sopimuksen 80 artikla, jonka mukaan eräissä unionin politiikoissa ja niiden toteuttamisessa noudatetaan jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta, myös rahoituksen osalta.

Edellä mainitun päätöksentekomenettelyn mukaisesti tässä asetuksessa vahvistetaan turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston sekä sisäisen turvallisuuden rahaston yhden osa-alueen eli poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen yhteiset, horisontaaliset täytäntöönpanosäännökset.

Niiden sisäisen turvallisuuden rahaston alaan kuuluvien sisäasioiden toimintapolitiikkojen osalta, joiden oikeusperustat eivät ole sovitettavissa yhteen edellä esitetyn kanssa, tätä asetusta olisi sovellettava sisällyttämällä asiasta erityinen lauseke siihen erityisasetukseen, jossa säädetään rahoituksesta ulkorajojen valvontaa ja yhteistä viisumipolitiikkaa varten SEUT-sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan nojalla, sillä kyseisillä politiikoilla kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu.

Sen jälkeen kun tämä asetus ja erityisasetukset on hyväksytty, tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan kaikkeen unionin sisäasioiden rahoitukseen.

Kaiken kaikkiaan tämä on ala, missä unionin talousarviovarojen käytöllä voidaan saavuttaa selkeää lisäarvoa.

Unionin toiminta on oikeutettua SEUT-sopimuksen 67 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden nojalla, sillä siinä määritellään keinot vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamiseksi. Rahoituksen täytäntöönpanon hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa on tärkeä osa unionin sisäasioiden rahoitusta. Yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin katsotaan sopivan kaikille sisäasioiden toiminta-aloille, joten se on laajennettu kattamaan myös sisäinen turvallisuus, johon sitä ei aiemmin sovellettu. Keskitettyä hallinnointia sovelletaan myös jatkossa toimintapoliittisiin toimiin.

Yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin painopisteen siirtyminen vuosiohjelmista monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun ja sitä edeltävään unionin tasolla määritellyissä strategisissa puitteissa käytävään poliittiseen vuoropuheluun varmistaa sen, että unionin talousarviosta rahoitettavat toimet täyttävät yksittäisten jäsenvaltioiden tarpeet ja samalla vastaavat unionin ensisijaisia tavoitteita. Tässä ehdotuksessa esitetään ohjelmasuunnittelua, raportointia, varainhoitoa, valvontaa ja arviointia koskevat yleiset säännöt, jotka ovat tarpeen unionin sisäasioiden rahoituksen asianmukaista täytäntöönpanoa varten, mutta jättävät mahdollisuuksien mukaan jäsenvaltioille vapauden päättää, miten sääntöjä sovelletaan kansallisella tasolla. Esimerkiksi menojen tukikelpoisuus määritetään noudattaen kansallisia sääntöjä, joissa on otettava huomioon joitakin tässä asetuksessa esitettyjä yhteisiä ja yksinkertaisia periaatteita.

Tällä tavoin toimet toteutetaan tarkoituksenmukaisella tasolla, eikä EU:n toimissa mennä pidemmälle kuin on tarpeen. Kuten talousarvion kokonaistarkastelussa korostetaan, ”EU:n talousarviosta olisi rahoitettava EU:n julkisia hyödykkeitä, toimia, joita jäsenvaltiot ja alueet eivät itse pysty rahoittamaan, ja toimia, joissa EU:n rahoituksella voidaan varmistaa paremmat tulokset”.[4]

Tarkemmat perustelut unionin toiminnalle tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla politiikanaloilla esitetään erityisasetusten perusteluissa.

4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Komission ehdotus uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä sisältää 3 869 miljoonan euron määrärahan turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoa varten sekä 4 648 miljoonan euron määrärahan sisäisen turvallisuuden rahastoa varten (määrät ovat nykyhintoina).

5. PÄÄKOHDAT

Tällä asetuksella luodaan unionin uudet yleiset puitteet sisäasioiden rahoitukselle, ja siinä vahvistetaan menojen rahoittamiseen sovellettavat yleiset säännöt, jotka koskevat erityisesti kumppanuuksia, ohjelmasuunnittelua, raportointia, seurantaa ja arviointia, jäsenvaltioissa perustettavia hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä sekä tilien tarkastamista ja hyväksymistä:

– Kumppanuuksia, ohjelmasuunnittelua, seurantaa ja arviointia koskevat säännöt on laadittu niiden kokemusten pohjalta, joita on saatu yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan yleisohjelman neljästä nykyisestä rahastosta.

– Hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä, varainhoitoa, tilien tarkastamista ja hyväksymistä sekä raportointia ja ohjelmien päättämistä koskevien sääntöjen perustana on käytetty yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia rahastoja koskevista yhteisistä säännöksistä annettavaa asetusta koskevan komission ehdotuksen[5] II osaa sekä komission ehdotusta asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta[6], samalla kun tarvittaessa on pyritty varmistamaan jatkuvuus neljään nykyiseen rahastoon sovellettavien sääntöjen kanssa.

Tässä asetuksessa on tarkoitus luoda edellytykset

(1) politiikkaan perustuvalle ja tulospainotteiselle rahoitukselle esimerkiksi vahvistamalla strategista ohjelmasuunnittelua;

(2) täytäntöönpanomekanismien merkittävälle yksinkertaistamiselle nykytilanteeseen verrattuna;

(3) joustavuuden lisäämiselle varainhoidossa ja täytäntöönpanossa, jotta voidaan reagoida uusiin ja odottamattomiin käänteisiin, jotka ovat tyypillisiä sisäasioiden alalla;

(4) tehokkaalle seuranta- ja arviointikehykselle, jonka avulla varmistetaan vastuullisuus, avoimuus ja tietoon perustuva asioiden käsittely sisäasioiden tulevassa rahoituksessa.

5.1. Politiikkaan perustuva ja tulospainotteinen asialista

Yhteistyössä toteutettava hallinnointi

· Seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen alussa jokaisen jäsenvaltion kanssa käydään sisäasioista kattava poliittinen vuoropuhelu, jossa käsitellään rahastojen käyttöä jäsenvaltioissa eli sitä, miten kukin jäsenvaltio voi osaltaan edistää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen tavoitteita unionin talousarviovaroilla. Ennen vuoropuhelun käynnistämistä komissio antaa tiedonannon vuoropuheluun liittyvistä yleisistä odotuksista ja vuoropuhelun laajuudesta. Lisäksi tiedonannossa esitetään komission suunnitelmat unionin toimia varten ja niiden täytäntöönpanon puitteet (esim. sovellettavat hallinnointimenetelmät).

· Poliittisen vuoropuhelun tulosten pohjalta komissio ja jäsenvaltiot sopivat ohjelmista, joissa kuvataan lähtötilanne ja vahvistetaan tavoitteet, jotka jäsenvaltioiden on saavutettava kyseisellä politiikanalalla, sekä unionin varojen käytölle asetetut päämäärät. Kansallisessa ohjelmassa määritetään kunkin tavoitteen osalta päämäärät ja annetaan esimerkkejä toimista. Lisäksi seitsenvuotisessa rahoitussuunnitelmassa esitetään, miten toimintaan osoitetut määrärahat on tarkoitus sitoa ja käyttää käytettävissä olevien enimmäismäärien puitteissa. Toimilla, jotka toteutetaan kolmansissa maissa tai liittyvät niihin, ei saa tukea suoraan kehitystä, ja niitä koskevassa poliittisessa vuoropuhelussa olisi pyrittävä kattavaan yhdenmukaisuuteen kyseistä maata tai aluetta koskevien unionin ulkoisten toimien ja ulkopolitiikan periaatteiden ja yleisten tavoitteiden kanssa.

· Vaikka tarkoitus on kaikin keinoin varmistaa, että kansalliset ohjelmat hyväksytään vuonna 2014, on kuitenkin mahdollista, että osa ohjelmista hyväksytään vasta vuonna 2015. Jotta vuodeksi 2014 osoitettuja maksusitoumusmäärärahoja ei menetettäisi, komissio aikoo muuttaa ehdotustaan neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (KOM(2011) 398, 29.6.2011) laajentaakseen kyseisen asetuksen 7 artiklan säännökset koskemaan ohjelmia, joiden täytäntöönpanoa hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa turvapaikka- ja maahanmuuttorahastosta sekä sisäisen turvallisuuden rahastosta myönnettävän rahoituksen avulla.

· Jäsenvaltioiden on raportoitava vuosittain varainhoidosta ja ohjelmien tuloksista.

· Vuonna 2017 toteutetaan väliarviointi, jonka yhteydessä tarkastellaan uudelleen kunkin jäsenvaltion tilannetta. Samalla voidaan osoittaa uusia määrärahoja vuosiksi 2018–2020.

Suora ja välillinen hallinnointi

· Kansallisten ohjelmien mukaisia tavoitteita täydennetään unionin toimilla ja hätätilanteita varten käyttöön otettavalla nopean toiminnan mekanismilla. Unionin toimilla tuetaan unionin politiikkojen täytäntöönpanoa avustusten ja julkisten hankintojen avulla. Nämä käsittävät monivuotista rahoituskehystä koskevassa tiedonannossa[7] tarkoitettuja, kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä toimia. Toimet eivät liity suoraan kehityksen tukemiseen, vaan niillä täydennetään tarvittaessa rahoitusapua, jota annetaan EU:n ulkoisen avun välineistä. Nämä ovat jatkossakin tärkein rahoituslähde tuettaessa valmiuksien kehittämistä kolmansissa maissa. Tällaisen tuen toteuttamisessa pyritään noudattamaan johdonmukaisesti asianomaista maata tai aluetta koskevan unionin ulkoisen toiminnan ja ulkopolitiikan periaatteita ja yleistavoitteita. Toimien täydentävyys varmistetaan tehostamalla koordinointia Euroopan ulkosuhdehallinnon ja asianomaisten komission yksiköiden kanssa.

· Unionin toimia ja hätäapuun liittyviä toimenpiteitä voivat toteuttaa myös sisäasioiden alalla toimivat unionin virastot (Cepol, Europol, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto ja tietotekniikkavirasto), jos tämä on unionin etujen mukaista ja jos toimet ovat luonteeltaan tilapäisiä ja niiden onnistunut täytäntöönpano edellyttää kyseisen viraston operatiivista ja teknistä asiantuntemusta. Toimien täytäntöönpanossa otetaan huomioon, että tehtävät kuuluvat virastojen toimenkuvaan, vastaavat niiden oikeusperustoja ja täydentävät niiden työohjelmia, eikä toimilla ole vaikutusta suunniteltuun henkilöstön vähentämiseen.

· Komission aloitteesta annettavalla teknisellä tuella autetaan jäsenvaltioita ja tuensaajia, edistetään vastavuoroista oppimista ja parannetaan viestintää (tarvittaessa myös ulkoista tiedotustoimintaa) ja arviointia. Lisäksi määrärahoilla tuetaan rahoitettaviin toimiin kohdistuvia riittäviä valvontatoimenpiteitä unionissa ja kolmansissa maissa sekä rahoitetaan jäsenvaltioiden ja komission keskinäiseen viestintään yhteistyössä toteutettavassa hallinnoinnissa tarvittavan tietotekniikkajärjestelmän toimintaa.

5.2. Täytäntöönpanomekanismien yksinkertaistaminen

Yhteistyössä toteutettava hallinnointi

· Jokaisella jäsenvaltiolla on oltava kutakin rahastoa varten yksi kansallinen ohjelma, jossa yhdistyvät useat politiikanalat, jotta unionin talousarviosta voidaan turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston kautta tukea yhdennettyä maahanmuuttopolitiikkaa, joka käsittää esimerkiksi kotouttamisen, turvapaikka-asiat ja palauttamisen, sekä sisäisen turvallisuuden rahaston kautta kattavaa kansainvälistä turvallisuusstrategiaa, johon sisältyvät mm. poliisiyhteistyö, rajaturvallisuus, vakavan rajatylittävän rikollisuuden torjunta ja asiakirjarikokset.

· Uusilla puitteilla voidaan huomattavasti yksinkertaistaa menettelyjä ja keventää hallinnollista rasitusta verrattuna nykyisiin neljään rahastoon, joiden pohjana ovat monivuotinen strategia ja vuosiohjelmat. Turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston osalta ohjelmien enimmäismäärä on 26 (lukuun ottamatta Tanskaa ja olettaen, että Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti osallistuvat) ja sisäisen turvallisuuden rahaston osalta 27 (kaikki jäsenvaltiot). Lisäksi myös Schengenin säännöstöön assosioituneet maat osallistuvat sisäisen turvallisuuden rahastoon ulkorajoja, viisumiasioita ja poliisiyhteistyötä koskevilta osin.

· Kansallisiin ohjelmiin odotetaan vain muutamia tarkistuksia, sillä ohjelmissa keskitytään tavoitteisiin ja päämääriin eikä määritellä toimia tyhjentävästi. Tavoitteena on, että kunkin jäsenvaltion ja rahaston osalta annetaan mahdollisuuksien mukaan yksi päätös, jolla hyväksytään monivuotinen ohjelma, ja tarvittaessa yksi päätös, jolla ohjelmaa tarkistetaan väliarvioinnin yhteydessä, ellei ilmene uusia tai odottamattomia seikkoja.

· Yhteiseen strategiakehykseen kuuluvien rahastojen tavoin myös näillä rahastoilla olisi oltava seurantakomitea, jotta voidaan noudattaa kumppanuusperiaatetta.

· Jokainen jäsenvaltio perustaa kumpaakin rahastoa varten yhden hallinnointi- ja valvontajärjestelmän. Vaihtoehtoisesti sama järjestelmä voi kattaa kummankin rahaston. Jäsenvaltiot voivat kansallisten institutionaalisten erityispiirteidensä niin vaatiessa perustaa valtuutettuja viranomaisia, joille vastuuviranomaiset voivat delegoida (ohjelmasuunnitteluun ja täytäntöönpanoon liittyviä) tehtäviä.

· Menojen tukikelpoisuus määritetään noudattaen kansallisia sääntöjä, joissa on otettava huomioon joitakin yhteisiä ja yksinkertaisia periaatteita. Tämän lähestymistavan avulla voidaan merkittävästi yksinkertaistaa hankkeiden hallinnointia tuensaajien tasolla. Yksinkertaistettuun kustannusten korvaamiseen liittyvät vaihtoehdot, kuten kiinteämääräiset maksut ja kertakorvaukset, tarjoavat jäsenvaltioille keinoja ottaa käyttöön tulossuuntautunut hallinnointi tuensaajien tasolla.

Suora ja välillinen hallinnointi

· Hätätilanteita varten on käytettävissä rahoitustukea erityisasetusten säännösten mukaisesti. Mekanismin käynnistää komissio, mutta sen käyttöönottoa voivat ehdottaa myös jäsenvaltiot tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 71 artiklassa tarkoitettu sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvä komitea (COSI), jota edustaa unionin puheenjohtajavaltio, tai muut sidosryhmät, kuten kansainväliset järjestöt (Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu, Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö jne.) tai sisäasioiden alalla toimivat unionin virastot.

· Toimien pirstaloitumista pyritään välttämään kaikin mahdollisin keinoin siten, että resurssit keskitetään tiettyjen unionin tavoitteiden saavuttamiseen ja hyödynnetään keskeisten sidosryhmien asiantuntemusta, tarvittaessa kumppanuus- ja puitesopimusten avulla.

· Vuotuiset rahoituspäätökset, joiden avulla komissio on tähän asti tukenut uusien tietotekniikkajärjestelmien keskeisten osien kehittämistä (älykkäitä rajoja koskeva paketti), korvataan monivuotisella kehyksellä.

5.3. Joustavuus

Yhteistyössä toteutettava hallinnointi

· Väliarvioinnin vaikutukset riippuvat jäsenvaltioiden tilanteesta. Jäsenvaltioita, joihin arvioidaan liittyvän erityisiä riskejä tai jotka saavat lisäresursseja unionin erityistavoitteiden toteuttamiseksi, kehotetaan tarkistamaan rahoitussuunnitelmaan sisältyvät määrät ja tarvittaessa sisällyttämään ohjelmaansa uusia osia.

· Rahoituksen joustavuus on olennainen osa talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta tehtyä toimielinten sopimusta sekä komission ehdotusta asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä. Joustavuus on otettu huomioon myös ehdotuksessa varainhoitoasetuksen ja sen soveltamissääntöjen tarkistamiseksi. Se on tarkoitus toteuttaa erityisesti kyseisissä ehdotuksissa esitettyjen mekanismien avulla, joiden täytäntöönpanossa keskeistä ovat monivuotinen rahoitussuunnitelma ja sen vuotuiset tarkistukset, vuotuiset määrärahat sekä vuotuisen talousarvion toteutus.

· Erityisasetuksissa vahvistetaan määrät, jotka osoitetaan kansallisiin ohjelmiin, unionin toimiin ja muihin toimiin. Tämän asetuksen ja erityisasetusten muodostamassa kokonaisuudessa säädetään kuitenkin, että komissio voi delegoiduilla säädöksillä muuttaa eräitä määriä varmistaakseen, että unionin talousarviota hyödynnetään tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Suora ja välillinen hallinnointi

· Unionin toimiin ja hätäapuun sekä komission aloitteesta vuotuisten enimmäismäärien puitteissa annettavaan tekniseen apuun tarkoitetut vuotuiset määrärahat katsotaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Näin resurssien käytöstä voidaan päättää erityistarpeiden perusteella mahdollisimman joustavasti kunakin varanhoitovuonna.

· Unionin toimet määritellään hyvin laajasti, jotta komissiolla olisi käytettävissään kaikki keinot, joita se tarvitsee voidakseen toteuttaa lainsäädäntöön ja politiikan koordinointiin liittyvät tehtävänsä.

– Toimissa keskitytään kansainvälisiin näkökohtiin (yhteistyö, vertaileva analyysi, verkostot), jotka edellyttävät kaikkien jäsenvaltioiden yhteistä toimintaa, ja niillä tuetaan aktiivisesti jäsenvaltioiden ja muiden toimijoiden kollektiivista ja vastavuoroisesti tukevaa toimintaa, jolla lujitetaan yhteistyötä unionissa ja edistetään vastavuoroista oppimista ja innovointia.

– Ne voivat olla myös muita kuin kansainvälisiä toimia, joilla on erityistä merkitystä näiden alojen politiikan kehittämiselle koko unionin kannalta.

– Niihin voi kuulua kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä toimia.

– Kaikkien rahastoista tuettavien politiikkojen ja tavoitteiden täytäntöönpanosta ja myös rahastojen toimintaan liittyvien politiikkapainotteisten näkökohtien rahoittamisesta säädetään erityisasetuksissa. Ulkorajoja ja viisumeja koskevan, sisäisen turvallisuuden rahaston osa-alueen kohdalla tähän voi sisältyä Schengenin säännöstön arviointi- ja valvontamekanismin täytäntöönpano.

· Erityisasetuksissa säädetään näin ollen myös tuesta kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisten verkostojen kehittämiselle (erityisesti turvapaikka- ja maahanmuuttorahastosta) sekä testauksesta ja tutkimustyön validoinnista, kuten soveltavista tutkimushankkeista, joilla kurotaan kiinni välimatka Horisontti 2020 ‑ohjelmasta käytännön toteutukseen (erityisesti sisäisen turvallisuuden rahastosta).

5.4. Johdonmukainen ja tehokas raportointi-, seuranta- ja arviointikehys

Yhteistyössä toteutettava hallinnointi

· Jäsenvaltioiden on raportoitava monivuotisen ohjelman täytäntöönpanosta vuosittain tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä. Vuonna 2017 niiltä pyydetään väliarviointia varten lisätietoja siitä, miten ne ovat edistyneet tavoitteiden saavuttamisessa. Näin tehdään myös vuonna 2019, jotta tarvittaessa voidaan tehdä mukautuksia vielä viimeisen varainhoitovuoden (2020) aikana.

· Kun sisäasioiden alalla tuetaan arviointeihin perustuvan toimintakulttuurin kehittämistä, rahastoille voidaan laatia yhteinen arviointi- ja seurantakehys, jonka yhteydessä sovelletaan laaja-alaisia indikaattoreita, jotka korostavat rahastojen tulossuuntautunutta lähestymistapaa ja sitä, miten niillä voisi olla keskeinen tehtävä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomiseen liittyvien tavoitteiden saavuttamisessa. Nämä indikaattorit kuvastavat rahastojen toiminnan vaikutusta: rajaturvallisuutta, poliisiyhteistyötä ja kriisinhallintaa koskevan yhteisen kulttuurin kehittämistä, unioniin suuntautuvien muuttovirtojen tehokasta hallinnointia, kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua, jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta ja yhteistyötä maahanmuuttoon ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä sekä unionin yhteistä lähestymistapaa kolmansiin maihin maahanmuuttoa ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä.

· Jotta voidaan varmistaa arviointiperiaatteiden asianmukainen soveltaminen ja ottaa huomioon unionin nykyisen sisäasioiden rahoituksen arvioinnista jäsenvaltioissa saadut käytännön kokemukset, komissio ja jäsenvaltiot kehittävät yhteisten täytäntöönpanotoimien avulla yhteisen arviointi- ja seurantakehyksen muun muassa määrittämällä toimintamallit ja yhteiset tuotos- ja tulosindikaattorit.

· Kaikki toimenpiteet vahvistetaan ohjelmakauden alussa, niin että jäsenvaltiot voivat laatia raportointi- ja arviointijärjestelmänsä yhteisesti sovittujen periaatteiden ja vaatimusten pohjalta.

· Jotta voitaisiin vähentää hallinnollista rasitusta ja hyödyntää raportoinnin ja arvioinnin välisiä synergiaetuja, arviointikertomuksissa vaadittavat tiedot perustuvat jäsenvaltioiden kansallisten ohjelmien vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa esitettäviin tietoihin ja täydentävät niitä.

· Vuonna 2018 on laadittava väliarviointikertomus, jota on tarkoitus hyödyntää seuraavaa ohjelmakautta silmällä pitäen.

2011/0367 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon ja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 78 artiklan 2 kohdan, 79 artiklan 2 ja 4 kohdan, 82 artiklan 1 kohdan, 84 artiklan sekä 87 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[8],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[9],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Euroopan unionin sisäpolitiikan tavoitteena on luoda vapauden, turvallisuuden ja oikeuden sisärajaton alue, jonne ihmiset voivat saapua ja jonka sisällä he voivat liikkua, asua ja työskennellä vapaasti luottaen siihen, että heidän oikeuksiaan noudatetaan ja että heidän turvallisuutensa on taattu, ottaen huomioon yhteiset haasteet, kuten kattavan EU:n maahanmuuttopolitiikan kehittäminen unionin kilpailukyvyn ja sosiaalisen koheesion parantamiseksi, Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän luominen sekä vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden, tietoverkkorikollisuuden ja terrorismin ehkäiseminen ja torjuminen

(2) Tämän alueen kehittämiseen tarkoitettu unionin rahoitus olisi konkreettinen osoitus yhteisvastuun ja vastuunjaon periaatteiden noudattamisesta, joka on välttämätöntä yhteisiin haasteisiin vastaamiseksi.

(3) Yhteisillä puitteilla olisi varmistettava rahoituksen johdonmukaisuus ja yksinkertaisuus sekä yhtenäinen toteutus kaikilla keskeisillä politiikanaloilla.

(4) Yhteisissä puitteissa olisi vahvistettava avun periaatteet ja määritettävä jäsenvaltioiden ja komission vastuualueet periaatteiden soveltamisessa.

(5) Unionin rahoitus olisi tehokkaampaa ja se voitaisiin kohdentaa paremmin, jos tukikelpoisten toimien osarahoitus perustuisi strategisiin monivuotisiin ohjelmiin, jotka kukin jäsenvaltio laatii komission kanssa käymänsä vuoropuhelun pohjalta.

(6) Kun toteutetaan erityisasetuksista tuettavia, kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä toimenpiteitä, olisi hyödynnettävä synergiaa ja noudatettava johdonmukaisuutta muiden unionin ulkopuolella toteutettavien, sekä maantieteellisistä että temaattisista unionin ulkoisen avun välineistä tuettujen toimien kanssa. Näiden toimien toteuttamisessa olisi etenkin pyrittävä noudattamaan johdonmukaisesti asianomaista maata tai aluetta koskevan unionin ulkoisen toiminnan ja ulkopolitiikan periaatteita ja yleistavoitteita. Niillä ei ole tarkoitus tukea kehitykseen suoraan suunnattuja toimia, vaan niillä täydennetään tarvittaessa ulkoisen avun välineiden perusteella myönnettyä rahoitusta. Lisäksi olisi varmistettava johdonmukaisuus suhteessa humanitaarista apua koskevaan unionin politiikkaan erityisesti hätäavun toteuttamisen osalta.

(7) Ulkoisen toiminnan on oltava johdonmukaista ja koordinoitua, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 18 artiklan 4 kohdassa säädetään.

(8) Ennen kuin laaditaan monivuotiset ohjelmat, joilla pyritään saavuttamaan unionin rahoitukselle asetetut tavoitteet, jäsenvaltioiden ja komission olisi käytävä poliittista vuoropuhelua ja sitä kautta luotava johdonmukainen strategia kutakin jäsenvaltiota varten.

(9) Strategiasta olisi laadittava väliarviointi, jotta voidaan varmistaa asianmukainen rahoitus vuosina 2018–2020.

(10) Jäsenvaltioiden olisi luotava kumppanuussuhde asianomaisiin viranomaisiin ja elimiin kansallisten ohjelmien valmistelua, toteutusta ja seurantaa varten koko monivuotisen ohjelmakauden ajan. Jäsenvaltioiden olisi perustettava seurantakomiteoita valvomaan kansallisia ohjelmia ja autettava niitä arvioimaan täytäntöönpanoa sekä edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa.

(11) Kansallisiin ohjelmiin liittyvien menojen tukikelpoisuudesta olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössä yhteisten periaatteiden mukaisesti. Menojen tukikelpoisuuden alkamis- ja päättymispäivä olisi määriteltävä, jotta kansallisiin ohjelmiin sovellettaisiin yhtenäisiä ja tasapuolisia sääntöjä.

(12) Teknisen avun tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus tukea kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa sekä auttaa tuensaajia noudattamaan niille asetettuja velvoitteita ja unionin lainsäädäntöä.

(13) Hätäavun nopeaa toimittamista varten tarvittavien riittävien puitteiden turvaamiseksi tässä asetuksessa olisi mahdollistettava tuki toimille, joiden menot ovat aiheutuneet ennen hätäapua koskevan hakemuksen tekemistä, varainhoitoasetuksen[10] sen säännöksen mukaisesti, jossa säädetään tällaisesta joustosta asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa.

(14) Euroopan unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin seuraamukset.

(15) Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen hallinnointi- ja valvontajärjestelmän asianmukaisen toiminnan ja laadukkaan toteutuksen. Sitä varten on vahvistettava kyseisten järjestelmien yleiset periaatteet ja tarpeelliset toiminnot.

(16) Sen vuoksi olisi täsmennettävä hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin sekä sääntöjenvastaisuuksien ja unionin lainsäädännön rikkomusten ehkäisyyn, toteamiseen ja oikaisuun liittyvät jäsenvaltioiden velvoitteet, jotta voidaan varmistaa kansallisten ohjelmien tehokas ja asianmukainen täytäntöönpano.

(17) Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi oltava ensisijaisesti vastuussa kansallisten ohjelmien täytäntöönpanosta ja valvonnasta hallinnointi- ja valvontajärjestelmiensä kautta.

(18) Ainoastaan jäsenvaltioiden hyväksymät vastuuviranomaiset antavat riittävän varmuuden siitä, että tarvittavat tarkastukset on tehty ennen unionin tuen myöntämistä tuensaajille. Sen vuoksi olisi säädettävä selvästi, että unionin talousarviosta voidaan korvata ainoastaan hyväksyttyjen vastuuviranomaisten toteuttamat menot.

(19) Olisi säädettävä komission vallasta ja vastuusta tarkistaa hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnan tosiasiallinen tehokkuus ja vaatia jäsenvaltiolta toimien toteuttamista.

(20) Unionin talousarviositoumukset olisi toteutettava vuosittain. Ohjelmien hallinnoinnin tehokkuuden varmistamiseksi on tarpeen vahvistaa vuotuisen saldon maksamista sekä loppumaksun maksamista koskevat yhteiset säännöt.

(21) Ohjelman alussa maksettavalla ennakkomaksulla varmistetaan, että jäsenvaltiolla on heti ohjelman hyväksymisen jälkeen käytettävissään varat, joilla se tukee tuensaajia ohjelman täytäntöönpanossa. Sen vuoksi olisi säädettävä ensimmäisten ennakkomaksujen määristä. Ensimmäiset ennakkomaksut olisi selvitettävä kokonaisuudessaan ohjelman päättämisen yhteydessä.

(22) Varainhoitoasetuksen kolmivuotistarkistuksessa[11] esitetään yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin periaatteisiin muutoksia, jotka on otettava huomioon.

(23) Vuotuista tilien tarkastamista ja hyväksymistä varten olisi vahvistettava asianmukaiset puitteet, jotta voidaan lujittaa vastuullisuutta unionin talousarviosta tiettynä vuonna osarahoitettavista menoista. Vastuuviranomaisen olisi näissä puitteissa toimitettava komissiolle kansallisen ohjelman osalta hallinnollinen vahvistuslausuma, tilinpäätöstiedot, tiivistelmäraportti sekä riippumaton tarkastuslausunto ja tarkastuskertomus.

(24) Jotta voidaan tukea vuotuisen tilien tarkastamisen ja hyväksymisen perustana olevaa riittävää varmuutta kaikkialla unionissa, olisi vahvistettava yhteiset säännökset, jotka koskevat jäsenvaltioissa suoritettavien tarkastusten luonnetta ja tasoa.

(25) Jotta voitaisiin varmistaa unionin varojen moitteeton hoito, komissio voi joutua tekemään rahoitusoikaisuja. Jäsenvaltioiden oikeusvarmuuden turvaamiseksi on tärkeä määritellä tilanteet, joissa sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön rikkominen voi johtaa komission tekemiin rahoitusoikaisuihin. Jotta voitaisiin varmistaa, että rahoitusoikaisut, joita komissio voi määrätä jäsenvaltioille, liittyvät unionin taloudellisten etujen suojaamiseen, ne olisi rajoitettava tapauksiin, joissa unionin tai kansallisen lainsäädännön rikkominen liittyy välittömästi tai välillisesti toimien ja vastaavien menojen tukikelpoisuuteen, sääntöjenmukaisuuteen, hallinnointiin tai valvontaan. Suhteellisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että komissio ottaa rahoitusoikaisun määrästä päättäessään huomioon rikkomuksen luonteen ja vakavuuden. Tältä osin on asianmukaista määritellä perusteet, joiden nojalla komissio voi tehdä rahoitusoikaisuja, sekä menettely, joka saattaa johtaa rahoitusoikaisua koskevaan päätökseen.

(26) Vastuuviranomaisten ja unionin talousarvion välisen yhteyden vahvistamiseksi komission olisi tarkastettava ja hyväksyttävä viranomaisten tilit vuosittain. Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen olisi koskettava toimitettujen tilinpäätösten täydellisyyttä, täsmällisyyttä ja todenperäisyyttä mutta ei sitä, ovatko menot yhdenmukaisia unionin lainsäädännön kanssa.

(27) Koska komissio on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan mukaisesti vastuussa unionin lainsäädännön moitteettomasta soveltamisesta, sen olisi päätettävä, ovatko jäsenvaltioille aiheutuneet menot yhdenmukaisia unionin lainsäädännön kanssa. Jäsenvaltioille olisi annettava oikeus perustella maksupäätöksensä. Jotta jäsenvaltioilla olisi aiemmin toteutuneiden menojen osalta oikeudelliset ja taloudelliset takeet, olisi vahvistettava enimmäisaika, jonka kuluessa komissio voi päättää sääntöjen noudattamatta jättämisen taloudellisista seurauksista.

(28) Rahoituskurin lisäämiseksi on aiheellista määrittää talousarviositoumuksen osan vapauttamista koskevat järjestelyt kansallisessa ohjelmassa, erityisesti silloin, kun erän osalta voidaan tehdä poikkeus vapauttamisesta, etenkin jos täytäntöönpanon viiveet johtuvat sellaisesta oikeudellisesta menettelystä tai hallinnollisesta muutoksenhausta, jolla on lykkäävä vaikutus, tai ylivoimaisesta esteestä.

(29) Jotta sitoumuksen vapauttamista koskevia yleisiä sääntöjä sovelletaan asianmukaisesti, olisi vahvistettavissa säännöissä kuvattava yksityiskohtaisesti, miten sitoumuksen vapauttamista koskevat määräajat vahvistetaan ja miten vastaavat määrät lasketaan.

(30) Unionin rahoituksen saavutukset on tärkeä saattaa yleisön tietoisuuteen. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten unionin rahoitusvaroja käytetään. Vastuun sen varmistamisesta, että yleisölle annetaan asianmukaiset tiedot, olisi oltava sekä vastuuviranomaisilla että tuensaajilla. Jotta varmistetaan tehokkaampi yleisölle suunnattu tiedotus ja vahvempi synergia komission aloitteesta toteutettujen viestintätoimien välillä, tästä unionin rahoituksesta viestintätoimille kohdennetuilla määrärahoilla on tuettava myös ulkoista tiedotustoimintaa, joka koskee Euroopan unionin poliittisia prioriteetteja, edellyttäen että ne liittyvät tämän unionin rahoituksen yleisiin tavoitteisiin.

(31) Jotta voitaisiin varmistaa tästä unionin rahoituksesta annettavan tiedon laaja jakelu sekä tiedottaa mahdollisille tuensaajille rahoitusmahdollisuuksista, olisi tämän asetuksen pohjalta määriteltävä tiedotus- ja viestintätoimenpiteitä sekä näiden toimenpiteiden tiettyjä teknisiä piirteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, ja lisäksi kunkin jäsenvaltion olisi perustettava verkkosivusto tai ‑portaali, jossa esitetään tarvittavat tiedot.

(32) Tuettavien toimien vaikutus riippuu myös toimien arvioinnista ja niiden tulosten levittämisestä. Tämän vuoksi olisi vahvistettava tähän liittyvät jäsenvaltioiden ja komission velvollisuudet sekä järjestelyt, joiden avulla voidaan varmistaa arvioinnin luotettavuus ja tietojen laatu.

(33) Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta voidaan muuttaa tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat menojen tukikelpoisuuteen sovellettavia yhteisiä periaatteita. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(34) Jotta tämän asetuksen täytäntöönpanolle voitaisiin varmistaa yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[12] mukaisesti.

(35) Tarkastelumenettelyä olisi käytettävä annettaessa sellaisia täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan kaikkia jäsenvaltioita koskevat velvollisuudet erityisesti tietojen toimittamisesta komissiolle, ja neuvoa-antavaa menettelyä olisi puolestaan käytettävä annettaessa sellaisia täytäntöönpanosäädöksiä, joissa esitetään mallilomakkeet tietojen toimittamiseksi komissiolle ja joissa on siis kyse pelkästään teknisistä seikoista.

(36) Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli vahvistaa yhteisiä säännöksiä, vaan tämä tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista. [TAI] [Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.]

(37) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan erityisasetusten täytäntöönpanoon sovellettavat yleiset säännöt, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

a)           menojen rahoittaminen;

b)           kumppanuudet, ohjelmasuunnittelu, raportointi, seuranta ja arviointi;

c)           jäsenvaltioissa käyttöön otettavat hallinnointi- ja valvontajärjestelmät;

d)           tilien tarkastaminen ja hyväksyminen.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)           ’Erityisasetuksilla’ tarkoitetaan

– asetusta (EU) N:o …/2012 [turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston perustamisesta vuosiksi 2014–2020];

– asetusta (EU) N:o …/2012 [poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa]; ja

– kaikkia muita asetuksia, joissa säädetään tämän asetuksen soveltamisesta.

b)           ’ohjelmasuunnittelulla’ tarkoitetaan monivaiheista organisointi-, päätöksenteko- ja rahoitusmenettelyä, jonka tavoitteena on panna täytäntöön unionin ja jäsenvaltioiden monivuotiset yhteiset toimet erityisasetuksissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

c)           ’toimella’ tarkoitetaan hanketta tai hankeryhmää, jonka kansallisen ohjelman vastuuviranomainen on valinnut tai joka on valittu vastuuviranomaisen valvonnassa ja jolla edistetään erityisasetuksissa vahvistettujen yleisten ja erityistavoitteiden saavuttamista;

d)           ’unionin toimella’ tarkoitetaan valtioiden välistä toimea tai unionin erityisen edun mukaista toimea, joka on määritelty erityisasetuksissa;

e)           ’hankkeella’ tarkoitetaan erityisiä käytännön keinoja, joilla unionin rahoituksen tuensaajat panevat täytäntöön toimia tai niiden osia;

f)            ’hätäavulla’ tarkoitetaan hanketta tai hankeryhmää, joka koskee erityisasetuksissa määriteltyä hätätilannetta;

g)           ’tuensaajalla’ tarkoitetaan hankkeelle myönnetyn unionin rahoituksen vastaanottajaa riippumatta siitä, onko kyse julkisesta tai yksityisestä yhteisöstä, kansainvälisistä järjestöistä, Punaisesta Rististä (Punaisen Ristin kansainvälisestä komiteasta ICRC:stä) tai Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisestä liitosta.

II LUKU

TUEN PERIAATTEET

3 artikla

Yleiset periaatteet

1. Erityisasetuksien nojalla myönnetään kansallisten ohjelmien, unionin toimien ja hätäavun kautta tukea, joka täydentää kansallista, alueellista ja paikallista toimintaa ja jolla tuetaan unionin tavoitteiden saavuttamista.

2. Komissio ja jäsenvaltiot huolehtivat siitä, että erityisasetusten nojalla myönnettävä tuki ja jäsenvaltioiden myöntämä tuki ovat johdonmukaisia suhteessa Euroopan unionin toimiin, politiikkoihin ja prioriteetteihin sekä täydentävät Euroopan unionin muita välineitä.

3. Erityisasetusten nojalla myönnettävän tuen täytäntöönpano edellyttää komission ja jäsenvaltioiden tiivistä yhteistyötä.

4. Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat kukin oman vastuualueensa mukaisesti yhteensovittamisen tämän asetuksen ja erityisasetusten sekä unionin muiden politiikkojen ja välineiden, myös unionin ulkoisiin toimiin liittyvien, välillä; kolmansissa maissa toteutettavien tai niihin liittyvien toimien osalta yhteensovittamiseen osallistuu myös Euroopan ulkosuhdehallinto.

5. Komissio ja jäsenvaltiot noudattavat moitteettoman varainhoidon periaatetta varainhoitoasetuksen [26] artiklan mukaisesti.

6. Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat erityisasetusten nojalla myönnettävän tuen vaikuttavuuden erityisesti seurannan, raportoinnin ja arvioinnin kautta.

7. Suorittaessaan tähän asetukseen ja erityisasetuksiin liittyviä tehtäviään komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät tuensaajien hallinnollisen rasituksen vähentämiseen.

4 artikla

Unionin ja kansallisen lainsäädännön noudattaminen

Erityisasetusten nojalla rahoitettavien toimien on oltava unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisia.

5 artikla

Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen

1. Komissio varmistaa asianmukaisin toimenpitein, että näiden erityisasetusten mukaisesti rahoitettavia toimia toteutettaessa unionin taloudellisia etuja suojataan petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä soveltuvin osin käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja ennalta ehkäiseviä seuraamuksia.

2. Jäsenvaltioiden on estettävä, todettava ja oikaistava sääntöjenvastaisuudet sekä perittävä takaisin aiheettomasti maksetut määrät ja tarvittaessa perittävä viivästyskorkoa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava sääntöjenvastaisuuksista komissiolle ja tiedotettava komissiolle vastaavien hallinnollisten ja oikeudellisten menettelyjen etenemisestä.

3. Jos tuensaajalle aiheettomasti maksettuja määriä ei saada perittyä takaisin jäsenvaltion virheen tai laiminlyönnin vuoksi, jäsenvaltio vastaa menetettyjen määrien korvaamisesta unionin yleiseen talousarvioon.

4. Jäsenvaltioiden on tarjottava tehokas suoja petoksia vastaan, erityisesti hyvin riskialttiilla alueilla; suojalla on oltava ennalta ehkäisevä vaikutus ja huomioon otetaan toimenpiteiden hyödyt ja niiden oikeasuhteisuus.

5. Komissiolle siirretään valta antaa 54 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 4 kohdassa määritettyjä jäsenvaltioiden velvoitteita.

6. Komissiolla ja sen edustajilla sekä tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien unionilta erityisasetusten mukaisesti rahoitusta saaneiden avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikalla suoritettavia tarkastuksia.

Euroopan petostentorjuntavirasto, jäljempänä ’OLAF’, voi asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 säädettyjen menettelyjen mukaisesti tehdä niihin talouden toimijoihin kohdistuvia paikalla suoritettavia todentamisia ja tarkastuksia, joille on suoraan tai välillisesti myönnetty asianomaista rahoitusta, selvittääkseen, onko avustussopimukseen tai ‑päätökseen taikka unionin rahoitusta koskevaan sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa.

Tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanosta seurauksena olevissa kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehdyissä yhteistyösopimuksissa, avustussopimuksissa, avustuspäätöksissä ja sopimuksissa on nimenomaisesti annettava komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia sekä paikalla suoritettavia todentamisia ja tarkastuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen ja toisen alakohdan soveltamista.

6 artikla

Ohjelmasuunnittelu

Erityisasetusten tavoitteet pyritään saavuttamaan vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen ohjelmakauden puitteissa, ja niistä laaditaan 15 artiklassa tarkoitettu väliarviointi.

III LUKU

UNIONIN TOIMIA, HÄTÄAPUA JA TEKNISTÄ TUKEA KOSKEVA RAHOITUSKEHYS

7 artikla

Täytäntöönpanokehys

1. Komissio vahvistaa kokonaismäärän, joka on käytettävissä unionin talousarvion vuotuisista määrärahoista unionin toimiin, hätäapuun ja komission aloitteesta annettavaan tekniseen tukeen.

2. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä työohjelman unionin toimia ja hätäapua varten. Täytäntöönpanosäädös annetaan 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3. Varmistaakseen, että resursseja on käytettävissä oikeaan aikaan, komissio voi erikseen hyväksyä työohjelman hätäapua varten.

4. Unionin toimien, hätäavun ja komission aloitteesta annettavan teknisen avun täytäntöönpanosta voivat vastata

– suoraan joko komissio tai täytäntöönpanovirastot

– välillisesti muut henkilöt ja yhteisöt kuin jäsenvaltiot varainhoitoasetuksen [57] artiklan mukaisesti.

8 artikla

Hätäapu

1. Erityisasetuksissa määritellyssä hätätilanteessa komissio voi päättää myöntää hätäapua.

2. Hätäavun määrä voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista menoista käytettävissä olevien resurssien puitteissa.

3. Hätäapu voi käsittää avun, jota annetaan jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa erityisasetuksissa määriteltyjen tavoitteiden ja toimien mukaisesti.

4. Hätäapua voidaan myöntää menoihin, jotka ovat aiheutuneet ennen avustushakemuksen jättämispäivää tai avunpyynnön esittämispäivää, jos tämä on tarpeen toimen täytäntöönpanemiseksi.

9 artikla

Kolmansissa maissa toteutettavat tai niihin liittyvät unionin toimet ja hätäapu

1. Komissio voi päättää rahoittaa kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä unionin toimia ja hätäapua erityisasetuksissa määriteltyjen tavoitteiden ja toimien mukaisesti.

2. Jos tällaisia toimia toteutetaan suoraan, seuraavilla yhteisöillä on oikeus tehdä hakemuksia:

a)      jäsenvaltiot;

b)      kolmannet maat;

c)      kolmansien maiden ja unionin tai jäsenvaltioiden yhdessä perustamat elimet;

d)      kansainväliset järjestöt, mukaan luettuina alueelliset järjestöt, Yhdistyneiden Kansakuntien elimet, yksiköt ja operaatiot, kansainväliset rahoituslaitokset ja kehityspankit sekä kansainvälistä tuomiovaltaa käyttävät laitokset sikäli kuin ne edistävät kyseisen erityisasetuksen (kyseisten erityisasetusten) tavoitteita;

e)      Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) tai Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto;

f)       valtiosta riippumattomat järjestöt, jotka on perustettu ja rekisteröity unionissa ja Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvissa maissa.

10 artikla

Komission aloitteesta annettava tekninen tuki

1. Komission aloitteesta tai puolesta voidaan erityisasetusten mukaisesti tukea tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoon tarvittavia, valmistelua, seurantaa, hallinnollista ja teknistä tukea, arviointia, tarkastuksia ja valvontaa koskevia toimenpiteitä.

2. Nämä toimenpiteet voivat sisältää ainakin seuraavat:

a)      tuki hankkeiden valmisteluun ja arviointiin;

b)      institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien lisäämiseen myönnettävä tuki tämän asetuksen ja erityisasetusten hallinnon vaikuttavuuden parantamiseksi;

c)      tämän asetuksen ja erityisasetusten analysointiin, hallinnointiin, seurantaan, tiedonvaihtoon ja täytäntöönpanoon liittyvät toimenpiteet sekä toimenpiteet, jotka liittyvät valvontajärjestelmien sekä teknisen ja hallinnollisen tuen täytäntöönpanoon;

d)      erityisasetusten toimintaa käsittelevät arvioinnit, asiantuntijaraportit, tilastot ja selvitykset, myös yleisluonteiset;

e)      toimet tietojen levittämiseksi, verkottumisen tukemiseksi, viestintätoimien toteuttamiseksi, tietoisuuden lisäämiseksi sekä yhteistyön ja kokemusten vaihdon edistämiseksi, myös kolmansien maiden kanssa. Jotta varmistetaan tehokkaampi yleisölle suunnattu viestintä ja vahvempi synergia komission aloitteesta toteutettujen viestintätoimien välillä, tämän asetuksen mukaisiin viestintätoimiin kohdennetuilla määrärahoilla tuetaan myös ulkoista tiedotustoimintaa, joka koskee Euroopan unionin poliittisia prioriteetteja, edellyttäen että ne liittyvät tämän asetuksen ja erityisasetusten yleisiin tavoitteisiin;

f)       hallinnoinnissa, seurannassa, tarkastuksessa, valvonnassa ja arvioinnissa käytettävien tietokonejärjestelmien käyttöönotto, toiminta ja keskinäiset yhteydet;

g)      yhteisen arviointi- ja seurantakehyksen suunnittelu sekä indikaattoreiden järjestelmä, jossa otetaan tarvittaessa huomioon kansalliset indikaattorit;

h)      toimet arviointimenetelmien ja arviointikäytäntöjä koskevan tiedonvaihdon parantamiseksi;

i)       konferenssit, seminaarit, työpajat ja muut tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoon liittyvät yhteiset tiedotus- ja koulutustoimenpiteet, jotka on suunnattu tietyille viranomaisille ja tuensaajille;

j)       tarkastuksiin liittyvät toimet.

3. Nämä toimet voivat koskea edellisiä ja seuraavia rahoituskehyksiä.

IV LUKU

KANSALLISET OHJELMAT

1 jakso Ohjelmasuunnittelu ja täytäntöönpanokehys

11 artikla

Tukitoimien toissijaisuus ja suhteellisuus

1. Jäsenvaltiot ja niiden tätä varten nimeämät elimet, jäljempänä ’nimetyt viranomaiset’, vastaavat ohjelmien täytäntöönpanosta sekä tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisten tehtäviensä suorittamisesta asianmukaisella tasolla jäsenvaltion institutionaalisen, oikeudellisen ja rahoituskehyksen mukaisesti, jollei tämän asetuksen ja erityisasetusten noudattamisesta muuta johdu.

2. Erityisasetusten nojalla myönnettävän tuen täytäntöönpanoon ja käyttöön liittyvien järjestelyjen ja erityisesti raportointiin, arviointiin, hallinnointiin ja valvontaan tarvittavien taloudellisten ja hallinnollisten resurssien yhteydessä on otettava huomioon suhteellisuusperiaate myönnettävän tuen määrän osalta.

12 artikla

Kumppanuudet

1.           Jäsenvaltioiden on luotava omien kansallisten sääntöjensä ja käytänteidensä mukaisesti kumppanuussuhde asianomaisiin viranomaisiin ja elimiin kansallisten ohjelmien kehittämistä ja toteuttamista varten.

Nämä viranomaiset ja elimet voivat olla toimivaltaisia alueellisia, paikallisia tai muita viranomaisia ja tarvittaessa kansalaisyhteiskuntaa edustavia kansainvälisiä järjestöjä tai elimiä, kuten valtiosta riippumattomia järjestöjä tai työmarkkinaosapuolia.

2.           Kumppanuutta harjoitetaan kunkin osapuolen institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien toimivaltuuksien mukaisesti.

3. Kumppanit osallistuvat kansallisten ohjelmien valmisteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin.

4. Kukin jäsenvaltio perustaa seurantakomitean tukemaan kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa.

5. Komissio voi osallistua seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa.

13 artikla

Poliittinen vuoropuhelu

1. Ohjelmakauden aluksi komissio käy kunkin jäsenvaltion kanssa poliittista vuoropuhelua sen tarpeista ja niiden täyttämiseen unionin talousarviosta myönnettävästä rahoituksesta ottaen huomioon jäsenvaltion lähtötilanteen ja erityisasetuksissa asetetut tavoitteet. Poliittisen vuoropuhelun tuloksena laaditaan yhteisesti hyväksytyt päiväkirjamerkinnät tai kirjeenvaihto, joissa määritellään kyseisen jäsenvaltion erityistarpeet ja ensisijaiset tavoitteet ja jotka muodostavat puitteet kansallisten ohjelmien valmistelulle.

Toimilla, jotka toteutetaan kolmansissa maissa tai liittyvät niihin, ei voida tukea suoraan kehitystä, sen sijaan poliittisessa vuoropuhelussa pyritään kattavaan yhdenmukaisuuteen kyseistä maata tai aluetta koskevien unionin ulkoisten toimien ja ulkopolitiikan periaatteiden ja yleisten tavoitteiden kanssa.

2. Jäljempänä 39 artiklassa tarkoitetun maksupyynnön ja 49 artiklassa tarkoitetun täytäntöönpanokertomuksen tarkastelun yhteydessä kyseinen jäsenvaltio ja komissio arvioivat kansallisen ohjelman täytäntöönpanon edistymistä poliittisen vuoropuhelun tulosten pohjalta.

14 artikla

Kansallisten ohjelmien valmistelu ja hyväksyminen

1. Kukin jäsenvaltio ehdottaa 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun tulosten pohjalta kansallista ohjelmaa erityisasetusten mukaisesti.

2. Kunkin ehdotetun kansallisen ohjelman on katettava varainhoitovuodet 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisellä ajanjaksolla ja koostuttava seuraavista osista:

a)      kuvaus jäsenvaltion lähtötilanteesta;

b)      analyysi jäsenvaltion tarpeista ja niiden täyttämiseksi laadituista kansallisista tavoitteista ohjelman kattamalla ajanjaksolla;

c)      asianmukainen strategia, jossa määritellään unionin talousarviotuella edistettävät tavoitteet, niiden saavuttamista koskevat päämäärät, viitteellinen aikataulu sekä esimerkkejä toimista, joiden avulla tavoitteet on tarkoitus saavuttaa;

d)      keinot, joilla varmistetaan erityisasetuksilla perustettavien välineiden sekä muiden unionin ja jäsenvaltioiden välineiden keskinäinen koordinaatio;

e)      tiedot käyttöön otettavasta seuranta- ja arviointikehyksestä sekä indikaattoreista, joilla mitataan edistymistä tavoitteiden täytäntöönpanossa suhteessa jäsenvaltion lähtötilanteeseen;

f)       järjestelyt, joilla varmistetaan unionin talousarviosta annettavan tuen tehokas ja tuloksekas toteutus, mukaan luettuna suunniteltu teknisen avun käyttö sekä lähestymistapa, jota on tarkoitus soveltaa 12 artiklassa tarkoitetun kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanoon;

g)      luonnos rahoitussuunnitelmaksi eriteltynä varainhoitovuosittain koko ohjelmakaudelta;

h)      keinot ja menetelmät kansallisen ohjelman julkaisemiseksi;

i)       kansallista ohjelmaa koskevat täytäntöönpanosäännökset, mukaan luettuna nimettyjen viranomaisten määrittäminen.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava ehdotetut kansalliset ohjelmat komissiolle kolmen kuukauden kuluessa 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun päättymisestä.

4. Kansalliset ohjelmat on laadittava komission antaman mallin mukaisesti. Sitä koskeva täytäntöönpanosäädös annetaan 55 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

5. Ennen kuin komissio hyväksyy ehdotetun kansallisen ohjelman, se tarkastelee,

a)      vastaako ohjelma erityisasetuksissa asetettuja tavoitteita ja 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun päätelmiä;

b)      ovatko ehdotetun kansallisen ohjelman tavoitteet, päämäärät, indikaattorit, aikataulu ja suunniteltuja toimia koskevat esimerkit esitetyn strategian kannalta olennaisia;

c)      ovatko 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäännökset olennaisia suunniteltujen toimien kannalta;

d)      vastaako ehdotettu ohjelma unionin lainsäädäntöä;

e)      täydentääkö ohjelma muista unionin rahastoista, kuten Euroopan sosiaalirahastosta, myönnettävää tukea;

f)       jos erityisasetuksessa niin säädetään, ovatko kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä unionin toimia koskevat tavoitteet ja esimerkit johdonmukaisia kyseistä maata tai aluetta koskevan unionin ulkoisen toiminnan ja ulkopolitiikan periaatteiden ja tavoitteiden kanssa.

6. Komissio esittää huomautuksia kolmen kuukauden kuluessa ehdotetun kansallisen ohjelman toimittamispäivästä. Jos komissio katsoo, että ehdotettu kansallinen ohjelma ei vastaa erityisasetuksissa asetettuja tavoitteita, ei ole riittävä strategian kannalta tai ei vastaa unionin lainsäädäntöä, se pyytää kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan kaikki tarpeelliset lisätiedot ja tarvittaessa tarkistamaan ehdotettua kansallista ohjelmaa. Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle kaikki tarpeelliset lisätiedot ja tarvittaessa tarkistettava ehdotettua kansallista ohjelmaa.

7. Komissio hyväksyy kukin kansallisen ohjelman täytäntöönpanosäädöksellä kuuden kuukauden kuluessa siitä kun jäsenvaltio on virallisesti toimittanut ohjelmaehdotuksensa, edellyttäen että komission mahdollisesti esittämät huomautukset on otettu riittävällä tavalla huomioon.

8. Jos ilmenee uusia tai odottamattomia seikkoja, jo hyväksyttyä kansallista ohjelmaa voidaan joko komission tai kyseisen jäsenvaltion aloitteesta tarkastella uudelleen ja tarvittaessa muuttaa jäljellä olevan ohjelmakauden ajaksi.

15 artikla

Väliarviointi

1. Komissio ja kukin jäsenvaltio tarkastelevat tilannetta uudelleen vuonna 2017 ja ottavat huomioon unionin politiikoissa ja kussakin jäsenvaltiossa tapahtuneen kehityksen.

2. Uudelleentarkastelun jälkeen jäsenvaltiot voivat tarkistaa kansallisia ohjelmiaan. Kansallisia ohjelmia tarkistetaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka saavat lisämäärärahoja erityisasetusten mukaisesti.

3. Edellä 14 artiklassa vahvistettuja kansallisten ohjelmien valmistelua ja hyväksyntää koskevia sääntöjä sovelletaan tarkistettujen kansallisten ohjelmien valmisteluun ja hyväksyntään soveltuvin osin.

4. Komissio osoittaa täytäntöönpanosäädöksillä jäsenvaltioille kansallisia ohjelmia varten tarkoitetut resurssit, jotka ovat käytettävissä väliarvioinnin puitteissa erityisasetusten nojalla. Väliarvioinnin jälkeen komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kertomuksen tämän asetuksen ja erityisasetusten säännösten mukaisesti toteutetusta väliarvioinnista.

16 artikla

Rahoituksen rakenne

1. Kansallisista ohjelmista myönnetään rahoitusta avustuksina.

2. Kansallisista ohjelmista tuetuille toimille on hankittava yhteisrahoitusta julkisista tai yksityisistä lähteistä, niiden on oltava voittoa tavoittelemattomia eikä niille voida myöntää rahoitusta muista unionin talousarvioon kuuluvista rahoituslähteistä.

3. Unionin talousarviosta maksettavan rahoituksen osuus hankkeen kaikista tukikelpoisista menoista on enintään 75 prosenttia.

4. Unionin talousarviosta maksettavan rahoituksen osuus voi eräiden erityisasetuksissa määriteltyjen erityistoimien tai strategisten prioriteettien kohdalla olla 90 prosenttia.

5. Unionin talousarviosta maksettavan rahoituksen osuus voidaan nostaa 90 prosenttiin myös asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa erityisesti, jos hankkeita ei muuten voida toteuttaa eikä kansallisten ohjelman tavoitteita saavuttaa.

17 artikla Yleiset tukikelpoisuusperiaatteet

1. Menojen tukikelpoisuus määritetään kansallisten sääntöjen perusteella, paitsi jos tässä asetuksessa tai erityisasetuksissa on vahvistettu erityissääntöjä.

2. Erityisasetusten mukaisesti tukikelpoisten menojen on täytettävä seuraavat ehdot:

a)      niiden on kuuluttava erityisasetusten ja niiden tavoitteiden piiriin;

b)      niiden on oltava tarpeen hankkeeseen sisältyvien toimien toteuttamiseksi;

c)      niiden on oltava kohtuullisia ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisia erityisesti taloudellisuuden ja kustannustehokkuuden osalta.

3. Menoihin voidaan myöntää tukea erityisasetusten nojalla, jos

– ne ovat aiheutuneet tuensaajalle ja tuensaaja on maksanut ne 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2022 välisenä aikana; ja

– hyväksytty vastuuviranomainen on todellisuudessa maksanut ne 1 päivän tammikuuta 2014 ja 30 päivän kesäkuuta 2023 välisenä aikana.

4. Tuensaajan on esitettävä vastuuviranomaiselle osoittamiinsa maksupyyntöihin sisältyvien menojen tueksi maksukuitit tai vastaavalla tavalla todistusvoimaiset kirjanpitoasiakirjat, paitsi jos kyseessä on 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu tukimuoto. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, kyseisten tukimuotojen osalta maksupyynnöissä esitettävät määrät muodostavat perustan sille korvaukselle, jonka vastuuviranomainen suorittaa tuensaajalle.

5. Nettotulot, jotka hanke on tuottanut suoraan täytäntöönpanonsa aikana ja joita ei ole otettu huomioon hankkeen hyväksymisajankohtana, on vähennettävä hankkeen tukikelpoisista menoista tuensaajan esittämässä loppumaksupyynnössä.

18 artikla

Tukikelpoiset menot

1. Tukikelpoiset menot voidaan korvata seuraavasti:

a)      korvaukset, jotka kattavat tosiasiallisesti syntyneet ja maksetut tukikelpoiset kustannukset sekä tapauksen mukaan poistot;

b)      vakioyksikkökustannukset;

c)      kertakorvaukset;

d)      kiinteämääräinen rahoitus, joka määritetään soveltamalla tiettyä prosenttiosuutta yhteen tai useampaan määriteltyyn kustannuslajiin.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja voidaan yhdistää, jos niistä kukin liittyy eri kustannuslajiin tai jos niitä käytetään toimen yhtenä osana oleviin eri hankkeisiin tai toimen peräkkäisiin vaiheisiin.

3. Jos hanke toteutetaan yksinomaan urakka-, tavara- tai palveluhankintojen muodossa, sovelletaan ainoastaan 1 kohdan a alakohtaa.

4. Edellä 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut määrät vahvistetaan etukäteen jollakin seuraavista tavoista:

a)      oikeudenmukainen, tasapuolinen ja todennettava laskentamenetelmä, jonka perustana ovat

i)        tilastotiedot tai muut objektiiviset tiedot; tai

ii)       yksittäisten tuensaajien todennetut aiemmat tiedot tai kyseisten tuensaajien tavanomaiset kustannuslaskentakäytännöt;

b)      menetelmät ja vastaavat yksikkökustannukset, kertakorvaukset ja kiinteämääräinen rahoitus, joita sovelletaan unionin politiikanaloilla samantyyppisiin toimiin/hankkeisiin ja tuensaajiin;

c)      menetelmät ja vastaavat yksikkökustannukset, kertakorvaukset ja kiinteämääräinen rahoitus, joita sovelletaan jäsenvaltion kokonaan rahoittamissa avustusjärjestelmissä samantyyppisiin toimiin/hankkeisiin ja tuensaajiin.

5. Asiakirjassa, jossa määritetään kullekin hankkeelle/toimelle asetetut tukiedellytykset, on vahvistettava toimen kustannusten määrittämisessä sovellettava menetelmä sekä avustuksen maksamista koskevat edellytykset.

6. Jos hankkeen toteuttamisesta aiheutuu välillisiä kustannuksia, ne voidaan laskea kiinteämääräisinä jollakin seuraavista tavoista:

a)      kiinteä prosenttiosuus, joka on enintään 20 prosenttia tukikelpoisista välittömistä kustannuksista ja joka lasketaan käyttämällä oikeudenmukaista, tasapuolista ja todennettavaa laskentamenetelmää tai menetelmää, jota sovelletaan jäsenvaltion kokonaan rahoittamissa avustusjärjestelmissä samantyyppisiin toimiin/hankkeisiin tai tuensaajiin;

b)      kiinteä prosenttiosuus, joka on enintään 15 prosenttia tukikelpoisista välittömistä henkilöstökustannuksista; tai

c)      kiinteä prosenttiosuus, jota sovelletaan tukikelpoisiin välittömiin kustannuksiin ja joka perustuu olemassa oleviin menetelmiin ja vastaaviin rahoitusosuuksiin, joita sovelletaan unionin politiikanaloilla samantyyppisiin toimiin/hankkeisiin ja tuensaajiin.

7. Avustukset, joiden osalta unionin talousarviosta maksettava tuki on enintään 50 000 euroa, maksetaan kertakorvauksina tai vakioyksikkökustannuksina.

8. Edellä 4 kohdassa tarkoitetut kiinteämääräinen rahoitus, vakioyksikkökustannukset ja kertakorvaukset voidaan laskea hankekohtaisesti ottamalla pohjaksi talousarvioluonnos, jonka vastuuviranomainen on hyväksynyt etukäteen, jos unionin talousarviosta myönnettävä rahoitus on enintään 100 000 euroa.

9. Poistokustannuksia voidaan pitää tukikelpoisina seuraavin edellytyksin:

a)      menot ovat tukikelpoisia kansallisen ohjelman tukikelpoisuussääntöjen nojalla;

b)      menojen määrästä on näyttöarvoltaan laskuihin rinnastettavat kirjanpitotositteet, kun kyseessä on 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu korvausmuoto;

c)      kustannukset liittyvät yksinomaan hankkeen tukikauteen;

d)      poistojen kohteena olevan omaisuuden hankintaan ei ole saatu tukea unionin talousarviosta.

19 artikla

Menot, jotka eivät ole tukikelpoisia

Seuraaviin menoihin ei voida myöntää rahoitusta unionin talousarviosta erityisasetusten nojalla:

a)           lainojen korot;

b)           rakentamattoman maan hankinta;

c)           rakennetun maan hankinta, jos maa on välttämätön hankkeen toteutuksen kannalta, siltä osin kuin siihen käytettävä määrä on enemmän kuin 10 prosenttia kyseisen hankkeen tukikelpoisten menojen kokonaismäärästä;

d)           arvonlisävero, jäljempänä ’alv’. Alv-määrät ovat kuitenkin tukikelpoisia, jos ne kansallisen alv-lainsäädännön mukaan ovat palautukseen oikeuttamattomia ja jos niiden maksajana on tuensaaja, joka ei ole direktiivin 2006/112/EY 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa olevan määritelmän mukainen verovelvollinen, edellyttäen että kyseiset alv-määrät eivät ole infrastruktuurin toimittamisen yhteydessä syntyneitä.

20 artikla

Jäsenvaltioiden aloitteesta annettava tekninen tuki

1. Erityisasetusten nojalla voidaan jäsenvaltion aloitteesta rahoittaa kunkin kansallisen ohjelman osalta toimia, jotka liittyvät valmisteluun, hallinnointiin, seurantaan, arviointiin, tiedotukseen ja viestintään, verkostoitumiseen, valvontaan ja tarkastukseen, sekä toimenpiteitä, joilla vahvistetaan hallinnollista kapasiteettia tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanemiseksi.

2. Kyse voi olla seuraavista toimenpiteistä:

a)      toimien tai hankkeiden valmisteluun, valintaan, arviointiin, hallinnointiin ja seurantaan liittyvät menot;

b)      toimien tai hankkeiden tarkastukseen ja paikalla tehtäviin tarkastuksiin liittyvät menot;

c)      toimien tai hankkeiden arviointiin liittyvät menot;

d)      toimia tai hankkeita koskevaan tiedotukseen, levitykseen ja avoimuuteen liittyvät menot;

e)      tämän asetuksen ja erityisasetusten hallinnointia, seurantaa ja arviointia varten tarvittavien tietokonejärjestelmien hankintaan, asennukseen ja ylläpitoon liittyvät menot;

f)       toimien täytäntöönpanoon liittyvien seurantakomiteoiden tai alakomiteoiden kokousmenot. Tähän menolajiin voidaan sisällyttää myös näiden komiteoiden käyttämien asiantuntijoiden ja muiden komitean työhön osallistuvien henkilöiden kulut, mukaan luettuina kolmansista maista tulevien osallistujien kulut, jos heidän mukanaolonsa on olennaisen tärkeää toimien tehokkaan toteuttamisen kannalta;

g)      menot toimenpiteisiin, joilla vahvistetaan hallinnollista kapasiteettia tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanemiseksi.

3. Jäsenvaltiot voivat käyttää määrärahoja tukeakseen toimia, joilla vähennetään tuensaajille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta, sähköiset tiedonvaihtojärjestelmät mukaan luettuina, ja lisätään jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuensaajien valmiuksia hallinnoida ja käyttää erityisasetusten nojalla myönnettävää tukea.

4. Toimet voivat koskea edellisiä ja seuraavia rahoituskehyksiä.

2 jakso Hallinnointi ja valvonta

21 artikla Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien yleiset periaatteet

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmissä on huolehdittava seuraavista:

a)           kunkin hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavan elimen tehtävien kuvaus samoin kuin tehtävien jako kunkin elimen sisällä;

b)           tehtävien erottamista koskevan periaatteen noudattaminen kyseisten elinten välillä ja kunkin elimen sisällä;

c)           menettelyt ilmoitettujen menojen oikeellisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi;

d)           tietokonejärjestelmät kirjanpitoa, taloudellisten tietojen ja indikaattoreita koskevien tietojen säilyttämistä ja siirtämistä sekä seurantaa ja raportointia varten;

e)           raportointi- ja seurantajärjestelmät, jos vastuuviranomainen siirtää tehtävien suorittamisen toiselle elimelle;

f)            järjestelyt hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnan tarkastamiseksi;

g)           järjestelmät ja menettelyt asianmukaisen jäljitysketjun turvaamiseksi;

h)           sääntöjenvastaisuuksien sekä petosten ehkäisy, toteaminen ja oikaisu sekä aiheettomasti maksettujen summien takaisinperintä mahdolliset korot mukaan luettuina.

22 artikla Jäsenvaltioiden velvollisuudet

1. Jäsenvaltioiden on täytettävä varainhoitoasetuksen ja tämän asetuksen mukaisissa yhteistyössä toteutettavaa hallinnointia koskevissa säännöissä vahvistetut hallinnointi-, valvonta- ja tarkastusvelvollisuutensa ja otettava hoitaakseen niistä johtuvat kyseisissä säännöissä vahvistetut tehtävät. Yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin periaatteen mukaisesti vastuu kansallisten ohjelmien hallinnoinnista ja valvonnasta kuuluu jäsenvaltioille.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ohjelmien hallinnointi- ja valvontajärjestelmät perustetaan tämän asetuksen säännösten mukaisesti ja että kyseiset järjestelmät toimivat tehokkaasti.

3. Jäsenvaltioiden on osoitettava kullekin elimelle riittävät resurssit, jotta elimet voivat hoitaa tehtävänsä koko ohjelmakauden ajan.

4. Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt ja menettelyt hankkeiden valintaa ja täytäntöönpanoa varten tämän asetuksen mukaisesti.

5. Jäsenvaltioiden ja komission välinen virallinen tiedonvaihto on kokonaisuudessaan hoidettava käyttämällä komission käyttöön ottamaa sähköistä tiedonvaihtojärjestelmää.

23 artikla Nimetyt viranomaiset

1. Kukin jäsenvaltio nimeää kansallisen ohjelmansa täytäntöönpanoa varten seuraavat elimet:

a)      varainhoitoasetuksen [56] artiklassa tarkoitettu hyväksynnän antava viranomainen;

b)      hyväksytty vastuuviranomainen: jäsenvaltion julkisoikeudellinen elin, jolla on yksinomainen vastuu kansallisen ohjelman moitteettomasta hallinnoinnista ja valvonnasta ja joka vastaa kaikesta yhteydenpidosta komission kanssa;

c)      tarkastusviranomainen: kansallinen viranomainen tai elin, joka on toiminnassaan riippumaton vastuuviranomaisesta ja hyväksynnän antavasta viranomaisesta ja jonka tehtävänä on tarkistaa hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnan tosiasiallinen tehokkuus;

d)      jos se on tarpeen, valtuutettu viranomainen: julkisoikeudellinen tai yksityisoikeudellinen elin, joka suorittaa eräitä vastuuviranomaiselle uskottuja tehtäviä kyseisen viranomaisen valvonnassa.

2. Kukin jäsenvaltio vahvistaa säännöt, jotka koskevat sen suhteita 1 kohdassa tarkoitettuihin viranomaisiin sekä niiden suhteita komissioon.

24 artikla Vastuuviranomaisten hyväksyntä

1. Kukin tähän asetukseen perustuvien menojen hallinnoinnista ja valvonnasta vastaava vastuuviranomainen on varainhoitoasetuksen [56 artiklan 3 kohdan] mukaan hyväksyttävä hyväksynnän antavan ministeriötason viranomaisen virallisella päätöksellä.

2. Hyväksynnän antaminen edellyttää, että kyseinen elin täyttää tässä asetuksessa tai tämän asetuksen pohjalta vahvistetut hyväksymisperusteet, jotka koskevat sisäistä ympäristöä, valvontaa, tiedotusta ja viestintää sekä seurantaa.

3. Hyväksynnän on perustuttava riippumattoman tarkastuselimen antamaan lausuntoon, jossa arvioidaan, täyttääkö vastuuviranomainen hyväksymisperusteet. Riippumattoman tarkastuselimen on tehtäviään suorittaessaan otettava huomioon kansainvälisesti hyväksytyt tarkastusstandardit.

4. Hyväksynnän antavan viranomaisen on valvottava hyväksyttyä vastuuviranomaista ja peruutettava antamansa hyväksyntä virallisella päätöksellä, jos yksi tai useampi hyväksymisperuste ei enää täyty, paitsi jos vastuuviranomainen toteuttaa tarvittavat korjaukset koeaikana, jonka hyväksynnän antava viranomainen määrittää ongelman vakavuuden mukaan. Hyväksynnän antavan elimen on ilmoitettava komissiolle viipymättä mahdollisesta hyväksytylle vastuuviranomaiselle määritetystä koeajasta ja mahdollisesta peruuttamista koskevasta päätöksestä.

5. Jotta voidaan varmistaa järjestelmän moitteeton toiminta, komissio valtuutetaan antamaan 54 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

a)      vastuuviranomaisten hyväksynnän vähimmäisedellytykset, jotka koskevat sisäistä ympäristöä, valvontaa, tiedotusta ja viestintää sekä seurantaa, ja säännöt, jotka koskevat hyväksynnän myöntämis- ja peruutusmenettelyä;

b)      vastuuviranomaisten hyväksynnän valvontaa ja tarkistusmenettelyä koskevat säännöt;

c)      julkiseen interventioon liittyvät vastuuviranomaisten velvoitteet ja hallinnointi- ja valvontavastuiden sisältö.

25 artikla Vastuuviranomaisten suorittamaan valvontaan sovellettavat yleiset periaatteet

1. Vastuuviranomaiset suorittavat tuensaajien esittämien maksupyyntöjen järjestelmällistä hallinnollista valvontaa ja toteuttavat niiden tueksi paikalla tehtäviä tarkastuksia, jotka koskevat tuensaajien esittämiin loppumaksupyyntöihin liittyviä ja tilinpäätöksessä ilmoitettuja menoja, saadakseen riittävän varmuuden menojen oikeellisuudesta.

2. Paikalla tehtävien tarkastusten osalta vastuuviranomainen tekee kaikista tuensaajista tarkastusotoksen, johon sisältyy tarvittaessa satunnaisotannalla valittu osa ja riskiotannalla valittu osa, jotta saadaan edustava virheprosentti ja vähimmäisluotettavuustaso ja samalla otokseen mukaan suurimmat virheet.

3. Vastuuviranomainen laatii tarkastuskertomuksen kaikista paikalla tehtävistä tarkastuksista.

4. Jos havaitut ongelmat liittyvät itse järjestelmään ja voivat siksi aiheuttaa muita hankkeita koskevan riskin, vastuuviranomaisen on varmistettava, että tällaisten ongelmien laajuuden määrittämiseksi suoritetaan lisätutkimuksia, ylimääräiset tarkastukset mukaan luettuina, ja samalla tarkistettava, ylittääkö virheiden osuus olennaisuusrajan. Vastuuviranomaisen on toteutettava tarvittavat ennalta ehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet ja ilmoitettava niistä komissiolle 39 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa tiivistelmäraportissa.

5. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksissä tarvittavat säännöt, joilla pyritään varmistamaan tämän artiklan johdonmukainen soveltaminen. Näihin sääntöihin voivat sisältyä erityisesti seuraavat:

a)      säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden toteuttamia hallinnollisia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia, joilla varmistetaan tämän asetuksen ja erityisasetusten soveltamiseen liittyvien velvoitteiden, sitoumusten ja tukikelpoisuussääntöjen noudattaminen;

b)      säännöt, jotka koskevat riskien tehokkaan hallinnoinnin edellyttämien paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäistasoa, sekä edellytykset jäsenvaltioiden tekemien tarkastusten lisäämiselle tai vähentämiselle, jos hallinnointi- ja valvontajärjestelmät toimivat asianmukaisesti ja virheiden osuudet ovat hyväksyttävällä tasolla;

c)      säännöt ja menetelmät, jotka koskevat suoritetuista tarkastuksista ja niiden tuloksista raportointia.

Komissio antaa kyseiset täytäntöönpanosäädökset 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

26 artikla Maksut tuensaajille

Vastuuviranomaisten on varmistettava, että tuensaajat saavat julkisen tuen kokonaisuudessaan mahdollisimman pian ja täysimääräisenä. Siitä ei saa vähentää tai pidättää mitään määriä eikä siitä saa periä mitään erityismaksuja tai muita vaikutukseltaan vastaavia maksuja, jotka vähentäisivät tuensaajille maksettavia määriä.

27 artikla Tarkastusviranomaisen tehtävät

1. Tarkastusviranomaisen on varmistettava, että tehdään hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä koskevia tarkastuksia poimimalla tilinpäätökseen sisältyvistä menoista asianmukainen otos.

Siirretään komissiolle valta antaa 54 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tarkastusviranomaisten asemaa ja tarkastuksille asetettuja ehtoja.

2.         Jos tarkastukset suorittaa jokin muu elin kuin tarkastusviranomainen, tarkastusviranomaisen on huolehdittava siitä, että kaikki tällaiset elimet ovat vaadittavalla tavalla toiminnassaan riippumattomia.

3.         Tarkastusviranomaisen on huolehdittava siitä, että tarkastustyössä otetaan huomioon kansainvälisesti hyväksytyt tarkastusstandardit.

28 artikla Yhteistyö tarkastusviranomaisten kanssa

1.           Komissio tekee yhteistyötä tarkastusviranomaisten kanssa tarkastussuunnitelmien ja ‑menetelmien yhteensovittamiseksi ja vaihtaa viipymättä tietoja hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tarkastusten tuloksista.

2.           Komissio ja tarkastusviranomaiset tapaavat säännöllisesti vähintään kerran vuodessa, jolleivät ne muuta sovi, tutkiakseen yhdessä vuotuista tarkastuskertomusta ja lausuntoa ja vaihtaakseen näkemyksiä hallinnointi- ja valvontajärjestelmien parantamiseen liittyvistä kysymyksistä.

29 artikla Komission suorittamat tarkastukset

1. Komissio varmistaa käytettävissä olevien tietojen, myös hyväksymismenettelyn, vuotuisten hallinnollisten vahvistuslausumien, vuotuisten tarkastuskertomusten, vuotuisten tarkastuslausuntojen, vuotuisten täytäntöönpanokertomusten sekä kansallisten ja unionin elinten toimittamien tarkastusten perusteella, että jäsenvaltiot ovat perustaneet tämän asetuksen mukaiset hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ja että kyseiset järjestelmät toimivat tehokkaasti kansallisten ohjelmien täytäntöönpanon ajan.

2. Rajoittamatta jäsenvaltioiden tarkastuksia, komission virkamiehet tai komission valtuuttamat edustajat voivat asianmukaisen ennakkoilmoituksen annettuaan tehdä tarkastuksia paikalla. Jäsenvaltion virkamiehet tai valtuutetut edustajat voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

3. Tarkastuksissa voidaan erityisesti

a)      varmistaa, toimivatko kansallisen ohjelman tai sen osan hallinnointi- ja valvontajärjestelmät tehokkaasti;

b)      tarkastaa, vastaavako hallinnolliset järjestelyt unionin sääntöjä;

c)      varmistaa vaadittujen tositteiden olemassaolo ja niiden suhde kansallisista ohjelmista tuettaviin toimiin;

d)      tarkistaa edellytykset, joiden mukaisesti toimet on toteutettu ja niitä on tarkastettu;

e)      arvioida toimien ja/tai kansallisen ohjelman moitteetonta varainhoitoa.

4. Komission virkamiehillä tai komission valtuuttamilla edustajilla, joilla on asianmukaiset valtuudet suorittaa tarkastuksia paikalla, on oltava mahdollisuus tutustua kaikkiin tietoihin, asiakirjoihin ja metatietoihin, jotka liittyvät menoihin tai hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin, riippumatta välineestä, jolle tiedot ja asiakirjat on tallennettu. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle pyynnöstä jäljennökset näistä tiedoista, asiakirjoista ja metatiedoista.

Tässä kohdassa vahvistetut valtuudet eivät vaikuta niiden kansallisten säännösten soveltamiseen, joiden mukaan tietyt toimet kuuluvat ainoastaan kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti nimetyille virkamiehille. Komission virkamiehet ja komission valtuuttamat edustajat eivät esimerkiksi saa osallistua yksityisissä tiloissa suoritettaviin käynteihin tai kansallisen lainsäädännön mukaiseen epäiltyjen viralliseen kuulusteluun. Tällä tavoin hankittujen tietojen on kuitenkin oltava heidän saatavillaan.

5. Komission pyynnöstä ja jäsenvaltioiden suostumuksella jäsenvaltion toimivaltaiset elimet tekevät lisätarkastuksia tai tutkimuksia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin toimiin. Komission henkilöstö tai komission valtuuttamat henkilöt voivat osallistua tällaisiin tarkastuksiin.

Komissio voi tarkastusten tehostamiseksi pyytää asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella sen viranomaisilta apua tiettyihin tarkastuksiin tai tutkimuksiin.

6. Komissio voi vaatia jäsenvaltiota toteuttamaan tarvittavat toimet varmistaakseen kansallisten hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan tai menojen oikeellisuuden, sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

3 jakso Varainhoito

30 artikla Talousarviositoumukset

1. Kutakin kansallista ohjelmaa koskevat unionin talousarviositoumukset tehdään vuotuisina erinä 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliselle ajanjaksolle.

2. Komission päätös kunkin kansallisen ohjelman hyväksymisestä muodostaa varainhoitoasetuksen [81 artiklan 2 kohdassa] tarkoitetun rahoituspäätöksen ja, heti kun se on annettu tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle, tuossa asetuksessa tarkoitetun oikeudellisen sitoumuksen.

3. Ensimmäiseen erään liittyvät talousarviositoumukset tehdään kunkin kansallisen ohjelman osalta sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt ohjelman.

4. Komissio tekee seuraaviin eriin liittyvät talousarviositoumukset ennen kunkin vuoden toukokuun 1 päivää tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen perusteella, paitsi jos sovelletaan varainhoitoasetuksen [13] artiklaa.

31 artikla Maksuihin sovellettavat yhteiset säännöt

1. Komissio maksaa unionin talousarviosta kansalliselle ohjelmalle osoitettavat rahoitusosuudet talousarviomäärärahojen mukaisesti ja käytettävissä olevien varojen rajoissa. Kukin maksu kirjataan aikaisimpaan avoimeen talousarviositoumukseen.

2. Maksut suoritetaan ennakkomaksuina, vuotuisen saldon maksuna sekä loppumaksuna.

3. Tässä sovelletaan varainhoitoasetuksen [87] artiklaa.

32 artikla Ensimmäisen ennakkomaksun ja vuotuisen saldon yhteismäärä

1. Ensimmäisen ennakkomaksun ja vuotuisen saldon yhteismäärä saa olla enintään 95 prosenttia unionin talousarviosta kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä rahoitusosuudesta.

2. Kun tämä 95 prosentin enimmäismäärä saavutetaan, jäsenvaltion on toimitettava edelleen maksupyyntöjä komissiolle.

33 artikla Ensimmäistä ennakkomaksua koskevat järjestelyt

1. Kun komissio on antanut kansallisen ohjelman hyväksymistä koskevan päätöksen, se maksaa ensimmäisen ennakkomaksun koko ohjelmakaudeksi. Sen määrä on 4 prosenttia unionin talousarviosta kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä rahoitusosuudesta. Se voidaan maksaa kahdessa erässä riippuen käytettävissä olevista määrärahoista.

2. Jos kansallinen ohjelma hyväksytään vuonna 2015 tai myöhemmin, erät maksetaan hyväksymisvuonna.

3. Ennakkomaksua on käytettävä ainoastaan maksujen suorittamiseen tuensaajille kansallisen ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä. Se on viipymättä asetettava tästä vastaavan vastuuviranomaisen käyttöön.

4. Koko ennakkomaksu on maksettava takaisin komissiolle, jos 39 artiklassa tarkoitettua maksupyyntöä ei esitetä 24 kuukauden kuluessa päivästä, jona komissio maksaa ensimmäisen ennakkomaksun ensimmäisen erän.

5. Ensimmäisestä ennakkomaksusta saatava korko osoitetaan kyseiseen kansalliseen ohjelmaan ja vähennetään loppumaksupyynnössä esitettävästä julkisten menojen määrästä.

6. Ensimmäisenä ennakkomaksuna maksettu määrä poistetaan kokonaisuudessaan komission tileistä 36 artiklan mukaisesti viimeistään siinä vaiheessa kun kansallinen ohjelma päätetään.

34 artikla Varainhoitovuoden määrittäminen

Tässä asetuksessa varainhoitovuosi kattaa maksetut menot sekä saadut, vastuuviranomaisen tileille kirjatut tulot ajanjaksolla, joka alkaa 16 päivänä lokakuuta vuonna N-1 ja päättyy 15 päivänä lokakuuta vuonna N.

35 artikla   Vuotuisen saldon maksaminen

1. Komissio maksaa vuotuisen saldon käytettävissä olevien resurssien puitteissa voimassa olevan rahoitussuunnitelman, kyseiseltä varainhoitovuodelta olevan kansallisen ohjelman tilinpäätöksen sekä vastaavan tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen pohjalta.

2. Tilinpäätöksen on katettava vastuuviranomaisen kyseisenä varainhoitovuonna tekemät maksut, jotka täyttävät 25 artiklassa tarkoitetut valvontaa koskevat vaatimukset.

3. Vuotuinen saldo maksetaan kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun komissio hyväksyy 39 artiklan 1 kohdassa ja 49 artiklassa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat ja kun viimeinen tilinpäätös on tarkastettu ja hyväksytty.

36 artikla Ohjelman päättäminen

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava seuraavat asiakirjat viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023:

a)      viimeistä tilinpäätöstä varten tarvittavat tiedot 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)      loppumaksupyyntö; ja

c)      jäljempänä 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallisen ohjelman lopullinen täytäntöönpanokertomus.

2. Maksut, jotka vastuuviranomainen on suorittanut 16 päivän lokakuuta 2022 ja 30 päivän kesäkuuta 2023 välisenä aikana, sisällytetään viimeiseen tilinpäätökseen.

3. Saatuaan 1 kohdassa luetellut asiakirjat komissio maksaa loppumaksun käytettävissä olevien resurssien puitteissa voimassa olevan rahoitussuunnitelman, viimeisen tilinpäätöksen ja vastaavan tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen pohjalta.

4. Loppumaksu maksetaan viimeistään kolmen kuukauden kuluttua viimeisen varainhoitovuoden tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen päivästä tai yhden kuukauden kuluttua lopullisen täytäntöönpanokertomuksen hyväksymispäivästä, sen mukaan kumpi päivämäärä on myöhempi. Komissio vapauttaa loppumaksun maksamisen jälkeen vielä jäljellä olevat maksusitoumukset kuuden kuukauden kuluessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 47 artiklan soveltamista.

37 artikla Maksuajan keskeytyminen

1. Varainhoitoasetuksessa tarkoitettu valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä voi keskeyttää maksupyyntöä seuraavan maksuajan kulumisen enintään yhdeksän kuukauden ajaksi, jos vähintään yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

a)      kansallisen tai unionin tarkastuselimen toimittamien tietojen mukaan on olemassa näyttöä, joka viittaa huomattaviin puutteisiin hallinnointi- ja valvontajärjestelmän toiminnassa;

b)      valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on tehtävä lisätarkistuksia saatuaan tietoja, joiden perusteella hän epäilee, että maksupyyntöön sisältyvät menot liittyvät sääntöjenvastaisuuteen, jolla on vakavia taloudellisia seurauksia;

c)      vähintään yksi 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista on toimittamatta.

2. Valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä voi rajata keskeytyksen koskemaan ainoastaan sitä osaa maksupyynnön menoista, johon 1 kohdassa tarkoitetut seikat vaikuttavat. Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on ilmoitettava jäsenvaltiolle ja vastuuviranomaiselle viipymättä keskeyttämisen syistä ja pyydettävä niitä korjaamaan tilanne. Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on päätettävä keskeyttäminen heti, kun tarvittavat toimenpiteet on toteutettu.

37 a artikla Maksujen keskeytys

1. Komissio voi keskeyttää vuotuisen saldon maksamisen kokonaan tai osittain, kun

a)      ohjelman hallinnointi- ja valvontajärjestelmässä on vakava puute, joka vaikuttaa maksujen todentamismenettelyn luotettavuuteen ja jonka osalta ei ole toteutettu oikaisutoimenpiteitä; tai

b)      todennettuun menoilmoitukseen sisältyvät menot liittyvät vakavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole oikaistu; tai

c)      jäsenvaltio on vakavalla tavalla rikkonut 22 artiklan 1 ja 2 kohtaan perustuvia velvoitteitaan.

2. Komissio voi päättää keskeyttää vuotuisen saldon maksamisen kokonaan tai osittain annettuaan jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää huomautuksensa kahden kuukauden määräajassa.

3. Komissio lopettaa koko vuotuista saldoa tai sen osaa koskevan keskeytyksen, kun jäsenvaltio on toteuttanut keskeytyksen lopettamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Jos jäsenvaltio ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä, komissio voi tehdä päätöksen toimintaohjelmaa koskevan unionin rahoitusosuuden peruuttamisesta kokonaan tai osittain 42 artiklan mukaisesti.

38 artikla Euro käyttö

1. Jäsenvaltioiden toimittamissa ohjelmissa esitetyt määrät, menoarviot, menoilmoitukset, maksupyynnöt, tilinpäätökset sekä vuotuisissa ja lopullisissa täytäntöönpanokertomuksissa mainitut menot on esitettävä euromääräisinä.

2. Jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa valuuttanaan maksupyynnön päivämäärään mennessä, muuntavat kansallisessa valuutassa aiheutuneet menojen määrät euroiksi. Tämä määrä muunnetaan euroiksi käyttäen komission kuukausittaista kirjanpitokurssia siltä kuukaudelta, jonka aikana meno merkittiin kyseisen kansallisen ohjelman vastuuviranomaisen tileille. Komissio julkaisee tämän kurssin sähköisesti kuukausittain.

3. Kun eurosta tulee jonkin jäsenvaltion valuutta, 2 kohdassa kuvattua muuntomenettelyä sovelletaan edelleen kaikkiin menoihin, jotka merkitään vastuuviranomaisen tileille ennen kansallisen valuutan ja euron välisen kiinteän muuntokurssin voimaantulopäivää.

4 jakso Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen sekä rahoitusoikaisut

39 artikla Tietojen toimittaminen

1. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään varainhoitovuotta seuraavan vuoden helmikuun 1 päivänä seuraavat asiakirjat ja tiedot varainhoitoasetuksen [56] artiklan mukaisesti:

a)      vastuuviranomaisen tilinpäätös;

b)      hallinnollinen vahvistuslausuma tilinpäätöstietojen täydellisyydestä, oikeellisuudesta ja totuudenmukaisuudesta, sisäisten valvontajärjestelmien moitteettomasta toiminnasta, tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta sekä moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattamisesta;

c)      kaikista käytettävissä olevista tarkastuksista laadittu tiivistelmäraportti, joka sisältää myös analyysin järjestelmään liittyvistä tai toistuvista puutteista sekä niiden korjaamiseksi toteutetuista tai suunnitelluista toimenpiteistä;

d)      tarkastusviranomaisen antama tarkastuslausunto hallinnollisesta vahvistuslausumasta, joka kattaa kaikki lausumaan sisältyvät seikat, sekä lausuntoon liittyvä tarkastuskertomus, jossa esitetään lausunnon kohteena olevan varainhoitovuoden osalta tehtyjen tarkastusten havainnot.

2. Jäsenvaltion on komission pyynnöstä toimitettava lisätietoja komissiolle. Jos jäsenvaltio ei toimita pyydettyjä tietoja komission asettamaan määräaikaan mennessä, komissio voi antaa tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksensä hallussaan olevien tietojen perusteella.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat muodostavat loppumaksun maksamista koskevan pyynnön.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on laadittava komission täytäntöönpanosäädöksillä vahvistamien mallien mukaisesti. Komissio antaa kyseiset täytäntöönpanosäädökset 55 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

40 artikla Vuotuinen tilien tarkastaminen ja hyväksyminen

1. Komissio tekee päätöksen vuotuisen tilinpäätöksen tarkastamisesta ja hyväksymisestä kunkin ohjelman osalta viimeistään 30 päivänä huhtikuuta kyseistä varainhoitovuotta seuraavana vuonna. Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskeva päätös kattaa esitettyjen tilinpäätöstietojen täydellisyyden, oikeellisuuden ja totuudenmukaisuuden, eikä se rajoita mahdollisten myöhempien rahoitusoikaisujen soveltamista.

2. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksissä vuotuista tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan menettelyn täytäntöönpanoon sovellettavat yksityiskohtaiset säännöt, jotka liittyvät päätöksen tekemisen ja täytäntöönpanon yhteydessä toteutettaviin toimenpiteisiin, mukaan luettuina tietojenvaihto komission ja jäsenvaltioiden välillä sekä noudatettavat määräajat. Tällaiset täytäntöönpanosäädökset annetaan 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

41 artikla Jäsenvaltioiden tekemät rahoitusoikaisut

Jäsenvaltioiden on tehtävä kansallisissa ohjelmissa havaituista sääntöjenvastaisuuksista tai laiminlyönneistä johtuvia rahoitusoikaisuja peruuttamalla asianomainen unionin rahoitus kokonaan tai osittain. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon sääntöjenvastaisuuksien luonne ja vakavuus sekä niistä unionin talousarviolle aiheutunut taloudellinen tappio, ja niiden on tehtävä oikeasuhteinen oikaisu.

Peruutetut sekä takaisin perityt määrät ja niistä perittävä korko ohjataan takaisin kyseiseen kansalliseen ohjelmaan lukuun ottamatta määriä, jotka ovat peräisin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tai komission yksiköiden, kuten OLAFin, havaitsemista sääntöjenvastaisuuksista.

Kansallisen ohjelman päättämisen jälkeen jäsenvaltion on palautettava takaisin perityt määrät unionin talousarvioon.

42 artikla Sääntöjenmukaisuuden tarkastaminen ja komission tekemät rahoitusoikaisut

1. Komissio tekee rahoitusoikaisuja peruuttamalla kansalliselle ohjelmalle myönnetyn unionin rahoitusosuuden kokonaan tai osittain ja suorittamalla jäsenvaltiolta takaisinperinnän, jotta unionin rahoituksen ulkopuolelle suljetaan menot, jotka ovat sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön vastaisia, mukaan lukien komission tai Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien puutteet.

2. Sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön rikkominen johtaa rahoitusoikaisuun vain siinä tapauksessa, että yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)      rikkominen on vaikuttanut tai on voinut vaikuttaa kansallisen ohjelman tukikohteeksi otettujen hankkeiden valintaan;

b)      on mahdollista, että rikkominen on vaikuttanut tai on voinut vaikuttaa unionin talousarviosta korvattaviksi ilmoitettujen menojen määrään.

3. Päättäessään 1 kohdan mukaisen rahoitusoikaisun määrästä komissio ottaa huomioon sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön rikkomisen luonteen ja vakavuuden sekä sen taloudelliset vaikutukset unionin talousarvioon.

4. Ennen rahoituksen epäämistä koskevan päätöksen tekemistä komission tarkastuksen tulokset ja asianomaisen jäsenvaltion antamat vastaukset annetaan tiedoksi kirjallisina, minkä jälkeen molemmat osapuolet pyrkivät sopimukseen toteutettavista toimenpiteistä.

5. Rahoitusta ei voi evätä, kun kyseessä ovat

a)      menot, jotka vastuuviranomainen toteuttaa yli 36 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle;

b)      kansallisten ohjelmien soveltamisalaan kuuluviin monivuotisiin toimiin liittyvät menot, joiden osalta tuensaajaan kohdistuu viimeinen velvoite yli 36 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle;

c)      kansallisten ohjelmien soveltamisalaan kuuluviin, muihin kuin b alakohdassa tarkoitettuihin toimiin liittyvät menot, joita varten vastuuviranomainen suorittaa maksun tai tapauksen mukaan loppumaksun yli 36 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle.

6. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksissä sääntöjenmukaisuuden tarkastamiseen sovellettavat yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt, jotka koskevat päätöksen tekemisen ja täytäntöönpanon yhteydessä toteutettavia toimenpiteitä, mukaan luettuina komission ja jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto ja noudatettavat määräajat. Tällaiset täytäntöönpanosäädökset annetaan 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

43 artikla Jäsenvaltioiden velvoitteet

Komission tekemä rahoitusoikaisu ei vaikuta jäsenvaltion velvoitteeseen periä varat takaisin tämän asetuksen 21 artiklan h alakohdan mukaisesti eikä jäsenvaltion velvoitteeseen periä perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999[13] 14 artiklan mukaisesti.

44 artikla Takaisinmaksu

1.           Kaikki unionin yleiseen talousarvioon takaisin maksettavat määrät on suoritettava varainhoitoasetuksen [77] artiklan mukaisesti laaditussa perintämääräyksessä vahvistettuun määräpäivään mennessä. Määräpäivä on määräyksen antamista seuraavan toisen kuukauden viimeinen päivä.

2.           Takaisinmaksun viivästyminen johtaa viivästyskorkoon, joka lasketaan määräpäivästä tosiasialliseen maksupäivään. Viivästyskoron korkokanta on puolitoista prosenttiyksikköä korkeampi kuin korkokanta, jota Euroopan keskuspankki soveltaa pääasiallisiin jälleenrahoitustoimiinsa sen kuukauden ensimmäisenä työpäivänä, johon määräpäivä osuu.

5 jakso Maksusitoumusten vapauttaminen

45 artikla Periaatteet

1. Kansallisiin ohjelmiin sovelletaan vapauttamismenettelyä, jossa on lähtökohtana, että ne sitoumukseen liittyvät määrät, joista ei ole suoritettu 33 artiklassa tarkoitettuja ennakkomaksuja tai joista ei ole esitetty 39 artiklassa tarkoitettua maksupyyntöä talousarviositoumuksen tekemistä seuraavan toisen vuoden joulukuun 31 päivään mennessä, vapautetaan.         

2. Kauden viimeiseen vuoteen liittyvä sitoumus vapautetaan ohjelmien päättämisessä noudatettavien sääntöjen mukaisesti.

3. Kaikki talousarviositoumukset, jotka ovat vielä avoinna 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menojen tukikelpoisuuskauden viimeisenä päivänä ja joiden osalta vastuuviranomainen ei ole esittänyt maksupyyntöä kuuden kuukauden kuluessa kyseisestä päivästä, vapautetaan ilman eri toimenpiteitä.

46 artikla Vapauttamista koskevat poikkeukset

1. Vapauttamisen kohteena olevasta määrästä on vähennettävä määrät, joita vastuuviranomainen ei ole voinut ilmoittaa komissiolle seuraavista syistä:

a)      toimet on keskeytetty sellaisen oikeudellisen menettelyn tai hallinnollisen muutoksenhaun vuoksi, jolla on lykkäävä vaikutus; tai

b)      koko kansallisen ohjelman tai ohjelman jonkin osan täytäntöönpanoa on vakavasti vaikeuttanut ylivoimainen este. Ylivoimaiseen esteeseen vetoavien vastuuviranomaisten on osoitettava sen välittömät seuraukset koko kansallisen ohjelman tai sen osan täytäntöönpanolle.

Vähennystä voidaan pyytää kerran sen jälkeen, kun keskeyttäminen tai ylivoimainen este on kestänyt enintään yhden vuoden, tai useita kertoja ylivoimaisen esteen keston mukaan tai sen mukaan, kuinka monta vuotta on kulunut toimen täytäntöönpanon keskeyttäneen oikeudellisen tai hallinnollisen päätöksen ja lopullisen oikeudellisen tai hallinnollisen päätöksen välillä.

2. Jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle tiedot 1 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksista viimeistään 31 päivänä tammikuuta sen määrän osalta, joka on ilmoitettava edellisen vuoden loppuun mennessä.

3. Sitä osaa talousarviositoumuksista, josta on tehty maksupyyntö mutta jota koskevaan maksuun on tehty vähennys tai jota koskevan maksun komissio on keskeyttänyt vuoden n + 2 joulukuun 31 päivänä, ei oteta huomioon laskettaessa ilman eri toimenpiteitä vapautettavien talousarviositoumusten määrää.

47 artikla Menettely

1.           Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle hyvissä ajoin aina, kun on olemassa vaara, että 42 artiklassa säädettyä talousarviositoumuksen vapauttamista sovelletaan.

2.           Komissio ilmoittaa 31 päivänä tammikuuta käytettävissään olevien tietojen pohjalta vastuuviranomaiselle määrän, jota talousarviositoumuksen vapauttaminen sen hallussa olevien tietojen perusteella koskee.

3.           Jäsenvaltiolla on kaksi kuukautta aikaa hyväksyä vapautettava määrä tai esittää huomautuksensa.

4.           Komissio suorittaa talousarviositoumusten vapauttamisen ilman eri toimenpiteitä yhdeksän kuukauden kuluessa viimeisen, 1–3 kohdan soveltamisesta aiheutuvan määräajan päättymisestä.

5.           Jos talousarviositoumuksia vapautetaan ilman eri toimenpiteitä, kyseiselle kansalliselle ohjelmalle unionin talousarviosta myönnettävästä rahoitusosuudesta vähennetään kyseisen vuoden osalta ilman eri toimenpiteitä vapautettu määrä. Rahoitussuunnitelmaan sisältyvää unionin rahoitusosuutta vähennetään vastaavassa suhteessa, ellei jäsenvaltio esitä tarkistettua rahoitussuunnitelmaa.

V LUKU

TIEDOTTAMINEN, VIESTINTÄ, SEURANTA, ARVIOINTI JA RAPORTOINTI

48 artikla Tiedottaminen ja julkistaminen

1. Jäsenvaltioiden ja vastuuviranomaisten vastuulla on

a)      huolehtia, että perustetaan verkkosivusto tai ‑portaali, jossa on tietoa kaikista kyseisen jäsenvaltion kansallisista ohjelmista ja linkit niihin;

b)      tiedottaa mahdollisille tuensaajille kansallisten ohjelmien tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista;

c)      tehdä erityisasetusten merkitystä ja saavutuksia tunnetuksi unionin kansalaisten keskuudessa järjestämällä tiedotus- ja viestintätoimia, joiden aiheina ovat kansallisten ohjelmien tulokset ja vaikutukset.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisten ohjelmien täytäntöönpanon avoimuus ja ylläpidettävä kustakin kansallisesta ohjelmasta tuettavien toimien luetteloa, joka on saatavilla verkkosivustolla tai ‑portaalissa.

3. Komissio valtuutetaan antamaan delegoituja säädöksiä 54 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sellaisten sääntöjen vahvistamiseksi, jotka koskevat yleisölle suunnattua tiedottamista ja julkistamista sekä tuensaajiin kohdistettuja tiedotustoimia.

4. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksissä tiedotus- ja julkistamistoimenpiteiden tekniset ominaisuudet. Komissio antaa kyseiset täytäntöönpanosäädökset 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

49 artikla Täytäntöönpanokertomukset

1. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle kansallista ohjelmaansa koskeva vuotuinen täytäntöönpanokertomus edelliseltä varainhoitovuodelta viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2016 ja sen jälkeen viimeistään 31 päivänä maaliskuuta kunakin vuonna vuoteen 2022 asti.

Vuonna 2016 toimitettava kertomus kattaa varainhoitovuodet 2014 ja 2015.

Jäsenvaltioiden on toimitettava kansallisia ohjelmia koskevat lopulliset täytäntöönpanokertomukset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023.

2. Vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa on esitettävä tietoja seuraavista osa-alueista:

a)      kansallisen ohjelman täytäntöönpano ottaen huomioon taloudelliset tiedot ja indikaattorit;

b)      kaikki kansallisen ohjelman tuloksellisuuteen vaikuttavat tekijät.

3. Vuonna 2017 toimitettavassa vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa on väliarviointi huomioon ottaen esitettävä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ja arvioitava niitä sekä annettava tietoja seuraavista osa-alueista:

a)      edistyminen tavoitteiden saavuttamisessa unionin talousarviosta kansalliseen ohjelmaan myönnetyn rahoitusosuuden avulla;

b)      kumppaneiden osallistuminen kansallisen ohjelman täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin.

4. Vuonna 2019 toimitettavassa vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa sekä lopullisessa täytäntöönpanokertomuksessa on 2 ja 3 kohdassa esitettyjen tietojen ja arviointien lisäksi esitettävä tietoja ja arvio siitä, miten kansallisen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty.

5. Edellä 1–4 kohdassa tarkoitetut vuotuiset täytäntöönpanokertomukset katsotaan hyväksyttäviksi, jos ne sisältävät kaikki kyseisissä kohdissa vaaditut tiedot. Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle 15 työpäivän kuluessa vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen vastaanottamispäivästä hyväksynnän epäämisestä; muussa tapauksessa kertomus katsotaan hyväksyttäväksi.

6. Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle vuotuista täytäntöönpanokertomusta koskevat huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta. Jos komissio ei esitä huomautuksia tässä määräajassa, kertomus katsotaan hyväksytyksi.

7. Komissio voi antaa suosituksia kansallisen ohjelman täytäntöönpanoon vaikuttavien kysymysten ratkaisemiseksi. Jos tällaisia suosituksia annetaan, vastuuviranomaisen on ilmoitettava toteutetuista oikaisutoimenpiteistä komissiolle kolmen kuukauden kuluessa.

8. Vuotuiset ja lopulliset täytäntöönpanokertomukset on laadittava komission antamien mallien mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset annetaan 55 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

50 artikla Yhteinen seuranta- ja arviointikehys

1. Komissio seuraa säännöllisesti tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoa, tarvittaessa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

2. Komissio arvioi erityisasetusten täytäntöönpanoa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

3. Luodaan yhteinen seuranta- ja arviointikehys, jonka avulla pyritään mittamaan toimien merkityksellisyyttä, tuloksellisuutta, tehokkuutta, lisäarvoa ja kestävyyttä sekä yksinkertaistamista ja hallinnollisen rasituksen vähentämistä tämän asetuksen ja erityisasetusten tavoitteiden pohjalta, samoin kuin tämän asetuksen ja erityisasetusten tuloksellisuutta välineinä, joilla edistetään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehitystä.

4. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 54 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen kehittämiseksi edelleen.

5. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tiedot, joita tarvitaan tämän asetuksen ja erityisasetusten seurantaa ja arviointia varten.

6. Komissio tarkastelee myös erityisasetusten nojalla toteutettavien toimien sekä muiden keskeisten unionin politiikkojen, välineiden ja aloitteiden perusteella toteutettavien toimien keskinäistä täydentävyyttä.

51 artikla Kansallisten ohjelmien arviointi jäsenvaltioissa

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen mukaisesti arviointeja, joilla pyritään parantamaan kansallisten ohjelmien suunnittelua ja täytäntöönpanoa.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että käytössä on menettelyt arvioinnissa tarvittavien tietojen tuottamiseksi ja keräämiseksi, mukaan luettuina yhteisiin ja ohjelmakohtaisiin indikaattoreihin liittyvät tiedot.

3. Arvioinneista vastaavat arvioinnin asiantuntijat, jotka ovat toiminnassaan riippumattomia vastuuviranomaisista, tarkastusviranomaisista ja valtuutetuista viranomaisista. Komissio antaa ohjeita arviointien suorittamistavasta.

4. Kaikki arvioinnit julkaistaan kokonaisuudessaan.

52 artikla Jäsenvaltioiden ja komission arviointikertomukset

1. Yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle

a)      kansallisista ohjelmista tuettavien toimien täytäntöönpanoa koskeva väliarviointikertomus viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017;

b)      kansallisista ohjelmista tuettavien toimien vaikutuksia koskeva jälkiarviointikertomus viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kertomusten pohjalta komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle:

a)      väliarviointikertomuksen tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanosta unionin tasolla viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2018;

b)      jälkiarviointikertomuksen tämän asetuksen ja erityisasetusten vaikutuksista kansallisten ohjelmien päättämisen jälkeen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024.

3. Komission suorittamassa jälkiarvioinnissa tarkastellaan myös erityisasetusten vaikutusta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämiseen seuraavien tavoitteiden kannalta:

a)      rajaturvallisuutta, lainvalvontayhteistyötä ja kriisinhallintaa koskevan yhteisen kulttuurin kehittäminen;

b)      EU:hun suuntautuvien muuttovirtojen tehokas hallinnointi;

c)      Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittäminen;

d)      kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu;

e)      jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuu ja yhteistyö maahanmuuttoon ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä;

f)       unionin yhteinen lähestymistapa kolmansiin maihin maahanmuuttoa ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä.

53 artikla Väliarviointia koskeva kertomus

Komissio toimittaa vuonna 2018 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kertomuksen tämän asetuksen ja erityisasetusten säännösten mukaisesti toteutetusta väliarvioinnista.

VI LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

54 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2. Siirretään tässä asetuksessa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle seitsemäksi vuodeksi tämän asetuksen voimaantulosta. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituiseksi kaudeksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa tässä asetuksessa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Tämän asetuksen nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

55 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa tällä asetuksella perustettu turvapaikka-, maahanmuutto- ja turvallisuusasioita käsittelevä yhteinen komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

56 artikla

Uudelleentarkastelu

Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat tätä asetusta uudelleen komission ehdotuksen pohjalta viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2020.

57 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä […] päivänä […]kuuta […].

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

LIITE

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.           PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

              1.1.    Ehdotuksen/aloitteen nimi

              1.2.    Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)

              1.3.    Ehdotuksen/aloitteen luonne

              1.4.    Tavoitteet

              1.5.    Ehdotuksen/aloitteen perustelut

              1.6.    Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

              1.7.    Hallinnointitapa (hallinnointitavat)

2.           HALLINNOINTI

              2.1.    Seuranta- ja raportointisäännöt

              2.2.    Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä

              2.3.    Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

3.           EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

              3.1.    Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

              3.2.    Arvioidut vaikutukset menoihin

              3.2.1. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

              3.2.2. Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

              3.2.3. Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin

              3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

              3.2.5. Ulkopuolisten tahojen osallistuminen rahoitukseen

              3.3.    Arvioidut vaikutukset tuloihin

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi

Tiedonanto ”Avoimen ja turvallisen Euroopan rakentaminen: sisäasioiden talousarvio kaudelle 2014–2020”;

Ehdotus asetukseksi turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon ja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä;

Ehdotus asetukseksi turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston perustamisesta;

Ehdotus asetukseksi poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta;

Ehdotus asetukseksi ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa.

1.2. Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)[14]

Nykyinen otsake 3, osasto 18 – Sisäasiat

Uusi monivuotinen rahoituskehys: otsake 3 (Turvallisuus ja kansalaisuus) – ”Maahanmuuton hallinnan rahasto” ja ”Sisäinen turvallisuus”

Ehdotuksen/aloitteen luonne

þ Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen (sisäasioiden rahoitus kaudella 2014–2020).

¨ Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen[15].

¨ Ehdotus/aloite liittyy käynnissä olevan toimen jatkamiseen.

¨ Ehdotus/aloite liittyy toimeen, joka on suunnattu uudelleen.

1.3. Tavoitteet 1.3.1. Komission monivuotinen strateginen tavoite (monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden) saavuttamista ehdotus/aloite tukee

Sisäasioiden politiikan lopullisena tavoitteena on luoda sisärajaton alue, jonne sekä unionin että kolmansien maiden kansalaiset voivat saapua ja jonka sisällä he voivat liikkua, asua ja työskennellä vapaasti ja tuoda kansallisille työmarkkinoille uusia ideoita, pääomaa, tietoa ja innovaatioita tai täydentää niiden vajeita luottaen siihen, että heidän oikeuksiaan noudatetaan ja että heidän turvallisuutensa on taattu. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on olennaisen tärkeää tehdä yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

Sisäpolitiikan kasvava merkitys on todettu Tukholman ohjelmassa ja sen toimintasuunnitelmassa, jonka täytäntöönpano on unionin strateginen painopiste ja kattaa muun muassa maahanmuuttoasiat (laillinen maahanmuutto ja kotouttaminen, turvapaikka-asiat, laiton muuttoliike ja palauttaminen), turvallisuusasiat (terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden ehkäiseminen ja torjunta, poliisiyhteistyö), ulkorajojen valvonnan (mm. viisumipolitiikka) sekä näiden kaikkien ulkoisen ulottuvuuden. Lissabonin sopimuksen voimaantulo merkitsee sitä, että unioni voi pyrkiä entistä määrätietoisemmin lievittämään vapaus-, turvallisuus- ja oikeusasioihin liittyviä kansalaisten huolia. Sisäasioiden politiikan painopisteitä ja erityisesti kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista olisi tarkasteltava myös Eurooppa 2020 ‑strategiassa esitettyjen seitsemän lippulaiva-aloitteen luomaa taustaa vasten, sillä aloitteiden tarkoituksena on auttaa EU:ta nousemaan vallitsevasta talous- ja finanssikriisistä kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua.

Turvapaikka- ja maahanmuuttorahastosta sekä sisäisen turvallisuuden rahastosta saatavien varojen avulla EU:n sisäpolitiikan tavoitteista voidaan tehdä todellisuutta.

1.3.2. Erityistavoite (erityistavoitteet) sekä toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä

TURVAPAIKKA- JA MAAHANMUUTTORAHASTO

a)         vahvistaa ja kehittää Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää, myös sen ulkoista ulottuvuutta;

b)         tukea jäsenvaltioiden taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin perustuvaa laillista maahanmuuttoa unioniin ja edistää unionissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista, turvapaikanhakijat ja kansainvälistä suojelua saavat henkilöt mukaan lukien;

c)         täydentää oikeudenmukaisia ja tehokkaita palauttamisstrategioita jäsenvaltioissa korostaen paluun pysyvyyttä ja tehokasta takaisinottoa alkuperämaihin;

d)         lisätä yhteisvastuullisuutta ja vastuunjakoa jäsenvaltioiden kesken varsinkin niitä jäsenvaltioita kohtaan, joihin siirtolais- ja pakolaisvirrat kohdistuvat voimakkaimmin.

Nykyiset toiminnot toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä: 18.03 (Euroopan pakolaisrahasto, hätätoimenpiteet ja kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskeva eurooppalainen rahasto) ja 18.02 (Euroopan paluurahaston osalta).

SISÄISEN TURVALLISUUDEN RAHASTO

Poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusväline

Tällä välineellä edistetään unionin strategioissa ja ohjelmissa sekä uhkien ja riskien arvioinneissa asetettujen painopisteiden mukaisesti seuraavien erityistavoitteiden toteutumista:

a)         ehkäistä ja torjua rajatylittävää, vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta terrorismi mukaan luettuna sekä vahvistaa jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä ja niiden välistä koordinointia;

b)         parantaa jäsenvaltioiden ja unionin valmiuksia hallinnoida tehokkaasti turvallisuuteen liittyviä riskejä ja kriisejä, ja valmistautua terrorihyökkäyksiin ja muihin turvallisuuteen liittyviin vaaratilanteisiin ja suojata väestöä ja elintärkeitä infrastruktuureja niiltä.

Nykyiset toiminnot toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä: 18.05

Ulkorajoja ja viisumipolitiikkaa koskeva rahoitusväline

Tällä välineellä edistetään unionin strategioissa ja ohjelmissa sekä uhkien ja riskien arvioinneissa asetettujen painopisteiden mukaisesti seuraavien erityistavoitteiden toteutumista:

a)         tukea yhteistä viisumipolitiikkaa laillisen matkustamisen helpottamiseksi, varmistaa kolmansien maiden kansalaisten tasapuolinen kohtelu ja puuttua laittomaan maahanmuuttoon;

b)         tukea rajavalvontaa, jotta voidaan varmistaa yhtäältä ulkorajojen korkeatasoinen suojelu ja toisaalta sujuva rajaliikenne ulkorajoilla Schengenin säännöstön mukaisesti.

Nykyinen toiminto toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä: 18.02 (ulkorajarahaston osalta).

1.3.3. Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen

Ehdotuksen vaikutuksia edunsaajiin/kohderyhmiin kuvaillaan tarkemmin vaikutustenarvioinnin kohdassa 4.1.2.

Yleisesti voidaan todeta, että kaikilla rahoitusmenettelyjen eri tasoilla ja kaikkien hallinnointimuotojen yhteydessä toteutettavasta yksinkertaistamisesta on selkeää hyötyä rahoitustuen hallinnoinnissa käytettäville menettelyille.

Turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto:

Turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston pääasiallisia edunsaajia ovat ne jäsenvaltioiden yksiköt, jotka vastaavat asiaa koskevan unionin säännöstön tai politiikkojen täytäntöönpanosta, sekä turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden alalla toimivat kansainväliset ja valtiosta riippumattomat organisaatiot (maahanpääsymenettelyt, kotouttamistoimet ja palauttamisoperaatiot).

Uudistuksista hyötyviä kohderyhmiä ovat turvapaikanhakijat, kansainvälistä suojelua saavat henkilöt, uudelleensijoitetut pakolaiset ja muut kolmansien maiden kansalaiset, jotka saapuvat EU:hun eri syistä ja joilla on erilaisia tarpeita (esim. taloudelliset syyt, perheenyhdistäminen, ilman huoltajaa olevat alaikäiset). Nämä kohderyhmät ovat helpommin saavutettavissa, kun maahanmuuton hallinnointiin liittyvät eri toimet yhdistetään yhteen rahastoon niin, että rahoituksen saaminen helpottuu (yksi vastuuviranomainen, parempi näkyvyys ja selkeämpi toiminta-ala) ja tukea voidaan myöntää joustavammin (esim. samantyyppinen toiminta voi kohdistua eri kohderyhmiin). Samalla toiminta-ala laajenee niin, että se kattaa koko muuttoliikeketjun ja siihen liittyvät kohderyhmät, myös laajennetut kohderyhmät eli toiseen sukupolveen kuuluvat kolmansien maiden kansalaiset (joiden vanhemmista ainakin toinen on kolmannen maan kansalainen).

Sisäisen turvallisuuden rahasto:

Poliisiyhteistyö, rikollisuuden ehkäiseminen ja torjuminen sekä kriisinhallinta

Pääasiallisia edunsaajia ovat jäsenvaltiot ja niiden lainvalvontaviranomaiset sekä muut elintärkeiden infrastruktuurien suojeluun ja kriisinhallintaan erikoistuneet viranomaiset, mutta tarvittaessa myös kansainväliset ja valtiosta riippumattomat järjestöt (esim. rikosten ja radikalisoitumisen ehkäisemisen ja laittoman kaupan torjunnan alalla).

Muutoksista hyötyvä kohderyhmä on koko väestö.        Keskeisiä saavutuksia ovat 1) jäsenvaltioiden parempi hallinnollinen ja operatiivinen valmius paljastaa rajatylittävää, vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta sekä terrorismia ja saattaa tekijät vastuuseen, jotta voidaan vähentää tästä johtuvia turvallisuusuhkia, 2) Euroopan parempi kyky selviytyä kriiseistä ja katastrofeista, kun käytössä on yhtäältä johdonmukaisempi EU:n riskinhallintapolitiikka, jossa uhkien ja riskien arviointi yhdistetään politiikan suunnitteluun, ja toisaalta tehokkaampi ja paremmin koordinoitu valmius reagoida kriiseihin, joka perustuu olemassa olevien valmiuksien ja asiantuntemuksen yhdistämiseen. Merkittävä saavutus on myös jäsenvaltioiden parempi valmius ehkäistä terrorihyökkäyksiä ja muita turvallisuutta koskevia vaaratilanteita sekä valmistautua niihin ja suojella väestöä ja elintärkeitä infrastruktuureja niiltä.

Ulkorajat ja viisumipolitiikka          

Ulkorajoihin ja viisumipolitiikkaan liittyvän rahoitustuen pääasiallisia edunsaajia ovat asiaa koskevan unionin säännöstön eli Schengenin rajasäännöstön ja viisumisäännöstön täytäntöönpanosta vastaavat jäsenvaltioiden yksiköt: rajavartiostot, poliisi ja konsuliviranomaiset. Muutoksista hyötyvä kohderyhmä ovat matkailijat eli kaikki EU:n alueelle saapuvat ulkorajojen ylittäjät. Toiminnan tuloksia ovat edellä mainittujen yksiköiden paremmat valmiudet 1) suorittaa rajavalvontaa ja tehdä yhteistyötä muiden lainvalvontayksiköiden kanssa Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) puitteissa; 2) hallinnoida muuttovirtoja konsulaateissa (viisumihakemukset) ja 3) parantaa matkustajavirtojen käsittelyä rajanylityspaikoilla niin, että varmistetaan ensinnäkin korkea ja yhdenmukainen suojelun taso yhteistyössä muiden lainvalvontayksiköiden kanssa ja toisaalta sujuva rajanylitys unionin säännöstön ja kunnioittavan ja ihmisarvoisen kohtelun periaatteiden mukaisesti. Merkittävä erityistulos on kahden uuden EU:n laajuisen tietojärjestelmän perustaminen kolmansien maiden kansalaisten rajojen yli liikkumisen seuraamista varten (EU:n maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmä ja EU:n rekisteröityjen matkustajien ohjelma).

1.3.4. Tulos- ja vaikutusindikaattorit

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen toteuttamista seurataan

Koska kansalliset ohjelmat vahvistetaan vasta poliittisen vuoropuhelun jälkeen, tässä vaiheessa ei ole mahdollista esittää lopullisia indikaattoreita, joiden perusteella edellä mainittujen erityistavoitteiden saavuttamista mitataan.

Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa indikaattoreita olisivat muun muassa turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteiden, turvapaikkamenettelyjen laadun, eri jäsenvaltioissa myönnettyjen turvapaikkojen suhteellisen määrän ja jäsenvaltioiden uudelleensijoittamistoimien parantumisaste, kolmansien maiden kansalaisten työelämään, koulutukseen ja demokraattisiin prosesseihin osallistumisen lisääntymisaste, paluumuuttajien lukumäärä sekä käytännön yhteistyöhön ja siirtoihin perustuvan jäsenvaltioiden keskinäisen avunannon lisääntymisaste.

Poliisiyhteistyön ja rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen alalla indikaattoreita olisivat muun muassa rajatylittävien yhteisten operaatioiden sekä parhaita käytänteitä koskevien asiakirjojen ja järjestettyjen tapahtumien lukumäärä. Kriisinhallinnan ja elintärkeiden infrastruktuurien suojelun alalla indikaattoreita olisivat muun muassa sellaisten käyttöön otettujen ja/tai edelleen kehitettyjen välineiden lukumäärä, joilla helpotetaan elintärkeiden infrastruktuurien suojelua jäsenvaltioissa talouden kaikilla sektoreilla, sekä unionin tasolla laadittujen uhkien ja riskien arviointien lukumäärä.

Ulkorajojen ja viisumipolitiikan alalla indikaattoreita olisivat muun muassa sellaisten konsulaattien lukumäärä, jotka on suojattu ja/tai joita on tehostettu sen varmistamiseksi, että ne pystyvät käsittelemään viisumihakemuksia tehokkaasti ja tarjoamaan viisuminhakijoille laadukasta palvelua, rajavalvontaa varten tarvittavien laitteistojen kehittäminen ja kiinniotettujen, ulkorajan laittomasti ylittäneiden kolmansien maiden kansalaisten määrä ottaen huomioon kuhunkin ulkorajaosuuteen liittyvät riskit. Vaikutusindikaattoreiden avulla mitataan, miten rajaturvallisuus, viisumien myöntämiskapasiteetti ja kyky käsitellä matkustajaliikennettä rajoilla turvallisesti ja joustavasti ovat parantuneet.

1.4. Ehdotuksen/aloitteen perustelut 1.4.1. Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

EU:lla on edessään merkittäviä sisäasioihin liittyviä haasteita myös kaudella 2014–2020. Kun otetaan huomioon demografiset muutokset, työmarkkinoiden rakennemuutokset ja kilpailu lahjakkuuksista, lailliseen maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyvän politiikan on tärkeää suuntautua tulevaisuuteen, jotta voidaan parantaa EU:n kilpailukykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, rikastuttaa eurooppalaista yhteiskuntaa ja luoda mahdollisuuksia kaikille. EU:n on myös puututtava tehokkaasti laittomaan maahanmuuttoon ja torjuttava ihmiskauppaa. Samanaikaisesti on edelleen osoitettava solidaarisuutta kansainvälistä suojelua tarvitsevia kohtaan. Prioriteettina säilyy unionin arvoja heijastavan, suojaavamman ja tehokkaamman Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän saattaminen valmiiksi.

Turvallinen ja vakaa toimintaympäristö on välttämätön ja hyödyllinen EU:n taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen kasvun takaamiseksi. EU:n rooli on ratkaisevan tärkeä, olipa kyseessä sitten vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden, tietoverkkorikollisuuden ja terrorismin uhkien torjunta ja EU:n ulkorajojen tehokkaasta hallinnoinnista huolehtiminen tai nopea reagoiminen ihmisten aiheuttamiin kriiseihin tai luonnonkatastrofeihin. Mikään jäsenvaltio ei pysty yksinään reagoimaan tehokkaasti uhkiin, jotka globaalistumisen aikakaudella kasvavat ja ovat entistä suuremmassa määrin ylikansallisia. Tarvitaan johdonmukainen ja kattava EU:n reagointimalli varmistamaan, että lainvalvontaviranomaiset pystyvät toimimaan tehokkaasti yli rajojen ja lainkäyttöalueiden.

Tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä tehdä yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Pohjois-Afrikan viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, miten tärkeää EU:lle on kattava ja koordinoitu lähestymistapa maahanmuuttoon, rajavalvontaan ja turvallisuuteen. Koska EU:n sisäasioiden ulkoisen ulottuvuuden merkitys kasvaa jatkuvasti, sitä on edelleen vahvistettava johdonmukaisesti unionin ulkopolitiikan kanssa.

1.4.2. EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo

Muuttovirtojen ja turvallisuusuhkien hallintaan liittyy haasteita, joita jäsenvaltiot eivät voi ratkaista yksinään. Näillä aloilla voidaan saavuttaa selkeää lisäarvoa EU:n talousarviosta saatavien määrärahojen avulla.

Tiettyihin jäsenvaltioihin kohdistuu suuri paine niiden maantieteellisen sijainnin ja niiden hallinnoitavaksi tulevan unionin ulkorajan pituuden vuoksi. Sisärajoilla tehtävien tarkastusten poistamista onkin kompensoitava unionin ulkorajojen tehokkaaseen valvontaan tähtäävillä yhteisillä toimilla. Siksi jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaate on turvapaikkaa, maahanmuuttoa ja ulkorajoja koskevien yhteisten politiikkojen perusta. EU:n talousarvio tarjoaa keinot vastata tästä periaatteesta johtuviin taloudellisiin seurauksiin. Turvallisuuden alalla esiintyvät vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen, terrorismiin ja muihin turvallisuuskysymyksiin liittyvät uhkatekijät ovat yhä useammin rajatylittäviä. Jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten yhteistyö ja koordinointi on välttämätöntä, jotta näitä rikoksia voidaan ehkäistä ja torjua esimerkiksi tietojenvaihdon, yhteisten tutkimusten, yhteentoimivien teknologioiden ja yhteisten uhkien ja riskien arviointien avulla.

Muuttovirtojen ja EU:n ulkorajojen ja turvallisuuden hallinnointi edellyttävät jäsenvaltioilta merkittäviä resursseja ja valmiuksia. Parantamalla operatiivista yhteistyötä ja koordinointia esimerkiksi yhdistämällä resursseja muun muassa koulutuksen ja laitteistohankintojen alalla voidaan saavuttaa mittakaava- ja synergiaetuja. Näin varmistetaan julkisten rahojen tehokkaampi käyttö ja vahvistetaan jäsenvaltioiden solidaarisuutta, keskinäistä luottamusta ja vastuunjakoa EU:n yhteisistä politiikoista. Tämä on erityisen tärkeää turvallisuuden alalla, missä rajatylittäville yhteisille operaatioille osoitettu taloudellinen tuki on välttämätöntä poliisin, tullin, rajavartijoiden ja oikeusviranomaisten yhteistyön tehostamiseksi.

Sisäasioiden ulkoisen ulottuvuuden osalta on selvää, että toimenpiteiden hyväksyminen ja resurssien yhdistäminen EU:n tasolla lisää merkittävästi EU:n edellytyksiä saada kolmannet maat vakuuttuneiksi siitä, että niiden kannattaa tehdä unionin kanssa yhteistyötä sellaisten maahanmuuttoa ja turvallisuutta koskevien kysymysten parissa, jotka ovat ensisijaisesti unionin ja jäsenvaltioiden etujen mukaisia.

EU:n oikeus toteuttaa toimia sisäasioiden alalla perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, V osaston (Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue) määräyksiin ja erityisesti 77 artiklan 2 kohtaan, 78 artiklaan 2 kohtaan, 79 artiklan 2 ja 4 kohtaan, 82 artiklan 1 kohtaan, 84 artiklaan ja 87 artiklan 2 kohtaan. Yhteistyöstä kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa määrätään SEUT-sopimuksen 212 artiklan 3 kohdassa. Ehdotukset ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisia, koska valtaosa rahoituksesta pannaan täytäntöön yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin periaatteen mukaisesti ja jäsenvaltioiden toimielinten toimivaltaa kunnioittaen.

1.4.3. Vastaavista toimista saadut kokemukset

Vaikka sisäasioiden nykyisten rahoitusvälineiden katsotaan yleensä täyttäneen niille asetetut tavoitteet ja toimineen tehokkaasti, väliarvioinnin ja sidosryhmien kuulemisen perusteella on tarpeen

– yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa tulevia sisäasioiden rahoitusvälineitä vähentämällä rahoitusohjelmien määrä kahteen siten, että perustetaan turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto ja sisäisen turvallisuuden rahasto. Näin EU voi käyttää välineitään strategisemmin, jotta ne vastaavat paremmin EU:n poliittisiin painopisteisiin ja tarpeisiin;

– vahvistaa EU:n roolia globaalina toimijana sisällyttämällä uusiin rahastoihin ulkoista ulottuvuutta koskeva tekijä, jotta voidaan lujittaa EU:n vaikutusvaltaa ulkopolitiikkaan liittyvän sisäasioiden ulottuvuuden osalta;

– turvautua ensisijaisesti yhteistyössä toteutettavaan hallinnointiin keskitetyn hallinnoinnin sijasta tarpeettoman byrokratian karsimiseksi;

– noudattaa tulospainotteisempaa lähestymistapaa yhteistyössä toteutettavaan hallinnointiin siirtymällä korkean tason poliittisen vuoropuhelun pohjalta toteutettavaan monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun; näin voidaan varmistaa, että jäsenvaltioiden kansalliset ohjelmat ovat täysin EU:n tasolla määriteltyjen tavoitteiden ja painopisteiden mukaiset ja että niissä keskitytään tulosten saavuttamiseen;

– parantaa keskitettyä hallinnointia, jotta saadaan käyttöön välineet toteuttaa toimintapoliittisia toimia, joita ovat muun muassa tuki valtioiden välisille toimille, erityisen innovatiivisille toimille sekä kolmansissa maissa toteutettaville ja niihin liittyville toimille (ulkoinen ulottuvuus), sekä hätätoimenpiteille, selvityksille ja tapahtumille;

– ottaa käyttöön yhteinen sääntelykehys, johon sisältyvät ohjelmasuunnittelua, raportointia, varainhoitoa ja tarkastuksia koskevat yhteiset säännöt ovat mahdollisimman lähellä muiden yhteistyössä hallinnoitavien EU:n rahastojen vastaavia sääntöjä, niin että kaikkien sidosryhmien on helpompi ymmärtää niitä ja voidaan varmistaa, että täytäntöönpano on mahdollisimman pitkälle yhdenmukaista;

– vastata hätätilanteisiin nopeasti ja tehokkaasti suunnittelemalla rahastot niin, että EU voi reagoida nopeasti kehittyviin tilanteisiin niiden vaatimalla tavalla;

– vahvistaa sisäasioiden alalla toimivien virastojen roolia, jotta voidaan edistää käytännön yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä ja uskoa virastoille tiettyjen erityistehtävien täytäntöönpano samalla kun huolehditaan niiden toiminnan riittävästä poliittisesta valvonnasta.

Lisätietoja on saatavilla vaikutustenarvioinnissa ja kunkin asetuksen perusteluissa.

1.4.4. Yhteensopivuus muiden kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut

Useista muista EU:n rahoitusvälineistä tuetaan toimia, jotka täydentävät turvapaikka- ja maahanmuuttorahastosta ja sisäisen turvallisuuden rahastosta aikanaan rahoitettavia toimia:

Euroopan sosiaalirahastosta tuetaan kotouttamistoimia, joilla edistetään pääsyä työmarkkinoille, ja kotouttamisrahastosta edistetään esimerkiksi kansalaistaidon kursseja, osallistumista sosiaaliseen ja kansalaistoimintaan sekä palvelujen tasa-arvoista saatavuutta. Kotouttamistoimia tuetaan myös jatkossa samaan tapaan turvapaikka- ja maahanmuuttorahastosta ja tulevasta Euroopan sosiaalirahastosta.

Tehtävänjako sisäisen turvallisuuden rahaston ja pelastuspalvelun rahoitusvälineen välillä säilyy samanlaisena kuin nykyisen CIPS-ohjelman 3 artiklassa: luonnonkatastrofit sekä ihmisen aiheuttamat tahattomat katastrofit (onnettomuudet) kuuluvat pelastuspalvelun piiriin, kun taas ihmisen tahallaan aiheuttamat katastrofit ovat turvallisuusongelmia, minkä vuoksi ne katetaan sisäisen turvallisuuden rahastosta.

Terrorihyökkäykset ja muut turvallisuuteen liittyvät vaaratilanteet pysyvät edelleen EU:n solidaarisuusrahaston soveltamisalan ulkopuolella. Ei myöskään ole selvää, millä tavoin ja missä määrin SEUT-sopimuksen 222 artiklaa (solidaarisuuslauseke) sovellettaisiin terrorihyökkäyksen tai ihmisen aiheuttaman tai luonnonkatastrofin kohteeksi joutuneen jäsenvaltion tukemiseen, koska tätä varten on hyväksyttävä täytäntöönpanojärjestelyt, joita koskevaa ehdotusta ei ole vielä laadittu. Tämän vuoksi merkittävän terrorihyökkäyksen tai muun turvallisuuteen liittyvän vaaratilanteen aiheuttamiin hätätoimenpiteisiin myönnettäisiin rahoitusta sisäisen turvallisuuden rahastosta.

Välimatka Horisontti 2020 ‑ohjelmasta tuettujen turvallisuustutkimusten tulosten ja niiden käytännön soveltamisen välillä kurotaan kiinni, koska sisäisen turvallisuuden rahaston yhteydessä määritellään erityistavoitteita ja tukikelpoisia toimia, joiden perusteella voidaan tukea tieteellisten tutkimusten tulosten testausta ja validointia (prototyypit) niiden sarjamuotoista käytännön soveltamista varten (ns. esikaupalliset hankinnat).

Tuleva oikeusalan ohjelma liittyy tiiviisti sisäisen turvallisuuden rahastoon ja täydentää sitä erityisesti rikosoikeuden osalta, mutta siinä keskitytään enemmän oikeudelliseen yhteistyöhön, oikeudellisten menettelyjen yhdenmukaistamiseen ja vastavuoroiseen tunnustamiseen, mikä käytännössä estää suuret päällekkäisyydet.

Turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston ja sisäisen rahaston ulkoista ulottuvuutta koskevan osuuden perusteella tuetaan kolmansissa maissa toteutettavia ja niihin liittyviä toimia, jotka ovat ensisijaisesti EU:n etujen ja tavoitteiden mukaisia, vaikuttavat suoraan EU:hun ja sen jäsenvaltioihin ja takaavat jatkuvuuden EU:n alueella toteutettavien toimien kanssa. Nämä rahoitustoimet suunnitellaan ja pannaan täytäntöön johdonmukaisesti EU:n ulkoisen toiminnan ja ulkopolitiikan kanssa. Rahoitusta ei myönnetä suoraan kehitystä tukeviin toimiin, vaan sillä täydennetään tarvittaessa ulkoisen avun välineiden perusteella myönnettyä rahoitusta. Sisäasioiden kannalta tässä yhteydessä erityisen kiinnostava on maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita koskevan aihepiirikohtaisen ohjelman ja vakautusvälineen seuraaja. Siinä missä ulkoisen avun välineiden perusteella tuetaan joko tuensaajamaiden kehitystarpeita tai EU:n yleisiä poliittisia etuja strategisten kumppanien kanssa, sisäasioiden rahastoista tuetaan sellaisia kolmansissa maissa toteutettavia erityistoimia, jotka edistävät EU:n maahanmuuttopolitiikkaan ja EU:n sisäiseen turvallisuuteen liittyviä tavoitteita. Rahastojen avulla täytetään tiettyjä puutteita, ja ne täydentävät osaltaan EU:n käytössä olevia toimintavälineitä.

1.5. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

þ Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kesto on rajattu.

– þ    Ehdotuksen/aloitteen mukainen toiminta alkaa 1.1.2014 ja päättyy 31.12.2020.

– þ    Rahoitusvaikutukset alkavat vuonna 2014 ja päättyvät vuonna 2023.

¨ Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kestoa ei ole rajattu.

– Käynnistysvaihe alkaa vuonna VVVV ja päättyy vuonna VVVV,

– minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.

1.6. Hallinnointitapa (hallinnointitavat)[16]

þkomissio hallinnoi suoraan keskitetysti

þ välillinen keskitetty hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

– þ    toimeenpanovirastoille

– þ    yhteisöjen perustamille elimille[17]

– þ    kansallisille julkisoikeudellisille elimille tai julkisen palvelun tehtäviä hoitaville elimille

– ¨    henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston mukaisia erityistoimia ja jotka nimetään varainhoitoasetuksen 49 artiklan mukaisessa perussäädöksessä

þ hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

þhajautettu hallinnointi yhteistyössä kolmansien maiden kanssa

þ hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava).

Jos käytetään useampaa kuin yhtä hallinnointitapaa, huomautuksille varatussa kohdassa olisi annettava lisätietoja.

Huomautukset:

Ehdotusten täytäntöönpanoa hallinnoidaan pääasiassa yhteistyössä siten, että jäsenvaltiot toteuttavat monivuotisia kansallisia ohjelmia.

Kansallisten ohjelmien mukaisia tavoitteita täydennetään ns. unionin toimilla ja hätätilanteita varten käyttöön otettavalla nopean toiminnan mekanismilla. Nämä toimet toteutetaan lähinnä avustusten ja hankintasopimusten muodossa keskitetyn suoran hallinnoinnin mukaisesti, ja niihin sisältyvät kolmansissa maissa toteutettavat ja niihin liittyvät toimet.

Toimien pirstaloitumista pyritään välttämään kaikin mahdollisin keinon niin, että resurssit keskitetään tiettyjen EU:n tavoitteiden saavuttamiseen käyttäen keskeisten sidosryhmien asiantuntemusta, tarvittaessa kumppanuus- ja puitesopimusten avulla.

Komission aloitteesta annettava tekninen apu toteutetaan keskitetyn suoran hallinnoinnin mukaisesti.

Sisäisen turvallisuuden rahastoa koskevilla asetuksilla kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä (rajavalvontaa ja viisumipolitiikkaa sekä poliisiyhteistyötä koskevat säädökset). Schengenin säännöstön määräysten täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvat maat osallistuvat myös näiden kahden asetuksen täytäntöönpanoon samalla tavoin kuin jäsenvaltiot, Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon osallistumisesta tehtyjen sopimusten mukaisesti. Ne osallistuvat rahastojen toimintaan asetuksen säännösten mukaisesti siten, että ne toteuttavat omia monivuotisia kansallisia ohjelmiaan ja voivat hakea rahoitusta unioniin toimiin jne. Samoin kuin ulkorajarahaston yhteydessä on tarkoitus vahvistaa erityisjärjestelyjä, joissa täsmennetään näiden maiden osallistumiseen sovellettavat täydentävät säännöt (varainhoitoasetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen sekä perussopimusten perusteella ja ottaen huomioon tilintarkastustuomioistuimen toimivalta tehdä tarkastuksia). Koska nämä maat osallistuvat EU:n talousarvion rahoittamiseen näiden kahden asetuksen osalta BKT:nsa mukaisesti, järjestelyissä määritetään myös rahoitusosuudet, jotka näiltä mailta peritään niiden osuutena Schengenin hallinnointiin liittyvästä vastuunjaosta. Niille rahastosta myönnettävät määrärahat eivät vaikuta tähän osuuteen. Toistaiseksi tällaisia osallistuvia maita ovat Norja, Islanti, Sveitsi ja Liechtenstein.

2. HALLINNOINTI 2.1. Seuranta- ja raportointisäännöt

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset.

Yhteistyössä toteutettavaa hallinnointia varten ehdotetaan johdonmukaista ja tehokasta raportointi-, seuranta- ja arviointikehystä. Jäsenvaltioita kehotetaan perustamaan kutakin kansallista ohjelmaa varten seurantakomitea, jonka toimintaan komissio voi osallistua.

Jäsenvaltiot raportoivat monivuotisen ohjelman täytäntöönpanosta vuosittain. Nämä kertomukset ovat edellytys vuotuisten maksujen suorittamiselle. Vuonna 2017 niiltä pyydetään väliarviointia varten lisätietoja siitä, miten ne ovat edistyneet tavoitteiden saavuttamisessa. Näin tehdään myös vuonna 2019, jotta tarvittaessa voidaan tehdä mukautuksia vielä viimeisen varainhoitovuoden (2020) aikana.

Kun sisäasioiden alalla tuetaan arviointeihin perustuvan toimintakulttuurin kehittämistä, rahastoille voidaan laatia yhteinen arviointi- ja seurantakehys, jonka yhteydessä sovelletaan laaja-alaisia indikaattoreita, jotka korostavat rahastojen tulospainotteista lähestymistapaa ja sitä, miten niillä voisi olla keskeinen tehtävä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomiseen liittyvän tavoitteen saavuttamisessa. Nämä indikaattorit kuvastavat rahastojen toiminnan mahdollisia vaikutuksia: yhteisen kulttuurin kehittäminen rajaturvallisuuden, poliisiyhteistyön ja kriisinhallinnan aloilla; EU:hun suuntautuvien muuttovirtojen tehokkaampi hallinta; kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu; jäsenvaltioiden solidaarisempi yhteistyö maahanmuuttoon ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä sekä EU:n yhdenmukainen suhtautuminen kolmansiin maihin sekä maahanmuuttoon että turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Jotta voidaan varmistaa arviointiperiaatteiden asianmukainen soveltaminen ja ottaa huomioon EU:n nykyisen sisäasioiden rahoituksen arvioinnista jäsenvaltioissa saadut käytännön kokemukset, komissio ja jäsenvaltiot laativat yhteisen arviointi- ja seurantakehyksen muun muassa määrittämällä toimintamallit ja yhteiset tuotos- ja tulosindikaattorit.

Kaikki toimenpiteet vahvistetaan ohjelmakauden alussa, niin että jäsenvaltiot voivat laatia raportointi- ja arviointijärjestelmänsä yhteisesti sovittujen periaatteiden ja vaatimusten pohjalta.

Jotta voitaisiin vähentää hallinnollista rasitusta ja hyödyntää raportoinnin ja arvioinnin välisiä synergiaetuja, arviointikertomuksissa vaadittavat tiedot perustuvat jäsenvaltioiden kansallisten ohjelmien vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa esitettäviin tietoihin ja täydentävät niitä.

Vuonna 2018 komissio laatii kertomuksen kansallisten ohjelmien väliarvioinnista.

Lisäksi komissio esittää väliarviointikertomuksen rahastojen täytäntöönpanosta 30. kesäkuuta 2018 mennessä ja jälkiarviointikertomuksen 30. kesäkuuta 2024 mennessä. Näissä kertomuksissa tarkastellaan koko täytäntöönpanoa (eikä pelkästään kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin perusteella).

2.2. Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä 2.2.1. Todetut riskit

Sisäasioiden pääosaston (PO HOME) rahoitusohjelmiin ei ole kohdistunut merkittäviä virheriskejä. Osoituksena tästä on se, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksissa ei ole esitetty sitä koskevia merkittäviä havaintoja ja että sisäasioiden pääosaston (ja sitä ennen vapaus-, turvallisuus- ja oikeusasioiden pääosaston (PO JLS)) vuotuisten toimintakertomusten lopullinen jäljelle jäävä virheaste ei ole ylittänyt kahta prosenttia.

Yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin yhteydessä nykyisten ohjelmien täytäntöönpanoon liittyvät yleiset riskit jakautuvat pääasiallisesti kolmeen ryhmään:

– riski siitä, että varojen käyttö on ollut tehotonta tai että se ei ole ollut riittävän kohdennettua;

– sääntöjen monimutkaisuudesta ja hallinnointi- ja valvontajärjestelmien heikkoudesta johtuvat virheet;

– hallinnollisten resurssien tehoton käyttö (vaatimukset eivät ole riittävän oikeasuhteisia).

Lisäksi on syytä mainita eräitä erityistekijöitä, jotka liittyvät yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan yleisohjelman neljästä rahastosta muodostuvaan järjestelmään.

– Vuosiohjelmiin perustuva järjestelmä takaa, että loppumaksut suoritetaan säännöllisesti varmennettujen ja tarkastettujen menojen perusteella. Vuosiohjelmien tukikelpoisuusaika ei kuitenkaan ole sidottu EU:n varainhoitovuoteen, minkä vuoksi varmennusketju ei ole täysin tyydyttävä, vaikka järjestelmä on hyvin raskas.

– Komissio vahvistaa yksityiskohtaiset tukikelpoisuussäännöt. Näin varmistetaan, että rahoitetut menot ovat periaatteessa yhdenmukaiset. Tästä aiheutuu kuitenkin tarpeetonta työtä kansallisille viranomaisille ja komissiolle. Lisäksi se kasvattaa riskiä, että tuensaajat ja/tai jäsenvaltiot tekevät virheitä, jotka johtuvat EU:n sääntöjen virheellisestä tulkinnasta.

– Nykyiset hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ovat hyvin lähellä rakennerahastojen vastaavia järjestelmiä. Niissä on kuitenkin vähäisiä eroavuuksia, erityisesti todentamis- ja tarkastusviranomaisten välisen vastuuketjun osalta. Tämä aiheuttaa jäsenvaltioissa sekaannusta varsinkin silloin kun viranomaiset joutuvat tekemisiin kummankin rahastotyypin kanssa. Tämä lisää myös virheriskiä ja vaatii tiiviimpää seurantaa.

Näitä seikkoja muutetaan huomattavasti tässä ehdotuksessa:

– Hallinnointi- ja valvontajärjestelmissä noudatetaan yhteisen strategiakehyksen rahastojen yleisiä vaatimuksia, ja ne ovat myös täysin uuden varainhoitoasetuksen vaatimusten mukaisia: entiset kolme viranomaista korvataan kahdella viranomaisella (vastuu- ja tarkastusviranomainen), joiden tehtäviä selkeytetään paremman varmuuden saamiseksi.

– Monivuotinen ohjelmasuunnittelu ja vuotuinen tilien tarkastaminen vastuuviranomaisen suorittamien maksujen pohjalta yhdenmukaistaa tukikelpoisuuskaudet komission tilinpäätöksen kanssa lisäämättä kuitenkaan hallinnollista rasitusta nykyisestä.

– Paikalla tehtäviä tarkastuksia suoritetaan osana ensimmäisen tason valvontaa eli vastuuviranomaisen toimesta, ja ne tukevat sen vuosittain antamaa hallinnollista vahvistuslausumaa.

– Tukikelpoisuussääntöjen selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen ja niiden yhdenmukaistaminen EU:n muiden rahoitustukivälineiden kanssa vähentää eri lähteistä avustuksia saavien tuensaajien tekemiä virheitä. Tukikelpoisuussäännöt vahvistetaan kansallisella tasolla, lukuun ottamatta perusperiaatteita, jotka ovat samanlaiset kuin yhteisen strategiakehyksen rahastojen perusperiaatteet.

– Tuensaajia kannustetaan soveltamaan yksinkertaistettua kustannusten korvaamista, etenkin pienten avustusten yhteydessä.

Keskitetyn hallinnoinnin yhteydessä suurimpia riskejä ovat:

– riski, että hyväksytyt hankkeet eivät vastaa riittävästi sisäasioiden pääosaston poliittisia painopisteitä;

– riski, että valitut hankkeet ovat huonolaatuisia ja että niiden tekninen täytäntöönpano on puutteellinen, mikä heikentää ohjelmien vaikutusta; puutteellisista valintamenettelyistä johtuva asiantuntemuksen tai seurannan puute;

– riski, että myönnettyjä varoja käytetään tehottomasti tai epätaloudellisesti, olivatpa kyseessä sitten avustukset (todellisten tukikelpoisten menojen korvaaminen on monimutkaista, minkä lisäksi hallintoviranomaisilla ei juuri ole mahdollisuuksia tarkistaa tukikelpoisia kustannuksia) tai hankintasopimukset (vaaditun asiantuntemuksen omaavia talouden toimijoita saattaa olla rajallinen määrä, mikä vähentää mahdollisuuksia vertailla hintatarjouksia);

– riski, joka liittyy (erityisesti) pienempien organisaatioiden kykyyn valvoa menoja tehokkaasti ja varmistaa toteutettujen toimien läpinäkyvyys;

– riski komission maineen tahriutumisesta, jos paljastuu petoksia tai rikollista toimintaa; kolmansien osapuolten sisäisten valvontajärjestelmien perusteella voidaan saada ainoastaan osittainen varmuus, koska erilaisia sopimusosapuolia ja tuensaajia on hyvin paljon ja jokainen niistä käyttää omia, usein varsin suppeita valvontajärjestelmiään.

Useimpia näistä riskeistä voidaan pienentää kohdentamalla ehdotuspyynnöt paremmin ja käyttämällä uuteen varainhoitoasetukseen sisältyviä yksinkertaistettuja tekijöitä.

2.2.2. Valvontamenetelmä(t)

Yhteistyössä toteutettava hallinnointi:

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien rakennetta koskeva ehdotus merkitsee jäsenvaltioiden tasolla parannusta vuosina 2007–2013 käytössä olleeseen järjestelmään verrattuna, ja siinä säilytetään useimmat tämän kauden toiminnoista, mukaan luettuina hallinnolliset ja paikalla tehtävät tarkastukset, hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tarkastukset ja hankkeiden tarkastukset. Toimien keskinäistä järjestystä on kuitenkin muutettu niin, että paikalla tehtävät tarkastukset ovat selkeästi vastuuviranomaisen tehtävä olennaisena osana vuotuisen tilien tarkastamisen ja hyväksymisen valmistelua.

Vastuullisuuden lisäämiseksi vastuuviranomaiset hyväksyy kansallinen hyväksynnän antava elin, joka on vastuussa viranomaisten jatkuvasta valvonnasta. Viranomaisten lukumäärän pienentäminen – todentamisviranomaista ei enää ole, minkä lisäksi rahastojen määrää on supistettu – todennäköisesti vähentää hallinnollista rasitusta ja mahdollistaa hallinnollisten valmiuksien kehittämisen sekä vastuualueiden selkeämmän jaon.

Toistaiseksi ei ole käytettävissä luotettavaa arviota siitä, minkä verran yhteistyössä hallinnoitavien sisäasioiden rahastojen valvonta tulee maksamaan. Ainoa käytettävissä oleva arvio liittyy EAKR:oon ja koheesiorahastoon, joiden valvontaan liittyvät kustannukset (kansallisen tason valvonta lukuun ottamatta komission kustannuksia) ovat arviolta noin 2 prosenttia kauden 2007–2013 kokonaisrahoituksesta. Kustannukset koskevat seuraavia valvonta-aloja: 1 prosentti johtuu kansallisesta koordinoinnista ja ohjelman valmistelusta, 82 prosenttia koskee ohjelman hallinnointia, 4 prosenttia liittyy todentamiseen ja 13 prosenttia tarkastuksiin.

Seuraavat ehdotukset lisäävät valvontakustannuksia:

– hyväksynnän antavan elimen perustaminen ja toiminta ja yleensä järjestelmän muuttaminen;

– vuositilinpäätöksen liitteenä olevan hallinnollisen vahvistuslausuman toimittaminen;

– vastuuviranomaisen paikalla tekemät tarkastukset;

– tarkastusviranomaisten lisätarkastusten tarve hallinnollisen vahvistuslausuman tarkastamiseksi.

Osa ehdotuksista kuitenkin pienentää valvontakustannuksia:

– Todentamisviranomainen lakkautetaan. Vaikka todentamisviranomaisen tehtävät sulautetaan osittain yhteen vastuuviranomaisen tehtävien kanssa, jäsenvaltio voi säästää huomattavan osan todentamiskustannuksista, kun hallinto tehostuu, koordinointitarve vähenee ja tarkastusten soveltamisala supistuu.

– Tarkastusviranomaisen tarkastuksissa keskitytään suorittamaan uudelleen (otos) vastuuviranomaisen suorittamista 1. tason hallinnollisista ja paikalla tekemistä tarkastuksista. Tämä nopeuttaa kuulemismenettelyä ja takaa, että kaikki tarvittavat tarkastukset on tehty ennen tilinpäätöksen toimittamista.

– Yksinkertaistettujen kustannusten käyttö vähentää sekä viranomaisten että tuensaajien hallinnollisia kustannuksia ja hallinnollista rasitusta kaikilla tasoilla.

– Vuotuinen päättäminen/sulkeminen ja sääntöjenmukaisuustarkastuksen kohteena olevan ajanjakson lyhentäminen 36 kuukauteen vähentää tarkastettavien asiakirjojen säilyttämisestä viranomaisille ja tuensaajille aiheutuvia kustannuksia.

– Sähköisten viestintäjärjestelmien perustaminen komission ja jäsenvaltioiden välille tulee pakolliseksi.

Lisäksi on otettava huomioon 2.2.1 kohdassa luetellut yksinkertaistamistoimet, jotka osaltaan auttavat vähentämään tuensaajien hallinnollista rasitusta ja vähentävät siten sekä virheriskejä että hallinnollista rasitetta.

Tämän vuoksi odotetaan, että ehdotukset eivät kokonaisuutena niinkään johda valvontakustannusten lisääntymiseen tai vähenemiseen vaan niiden uudelleenjakoon. Ennakoidaan kuitenkin, että kustannusten uudelleenjakautumisen (kaikkien tehtävien osalta ja suhteutetuista valvontajärjestelyistä johtuen myös kaikissa jäsenvaltioissa ja ohjelmissa) myötä riskejä voidaan lieventää tehokkaammin ja varmennusketjusta tulee parempi ja nopeampi.

Yhteistyössä toteutettavaan hallinnointiin perustuvien hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kustannusten ei odoteta vähenevän komission tasolla ohjelmakauden ensimmäisen puolikkaan aikana. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin piiriin kuuluvat määrärahat ja toiminta-alat lisääntyvät nykyisestä. Sen vuoksi jo resurssien säilyttäminen nykytasolla merkitsee tehokkuuden lisääntymistä. Lisäksi ohjelmakauden ensimmäisinä vuosina on hoidettava monia tärkeitä tehtäviä: ohjelmakauden 2007–2013 ohjelmien sulkeminen (viimeiset kertomukset on toimitettava viimeistään 31.3.2016), poliittiset vuoropuhelut ja monivuotisten kansallisten ohjelmien hyväksyminen kaudelle 2014–2020, uuden tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan järjestelmän perustaminen. Kauden jälkipuoliskolla mahdolliset käytettävissä olevat resurssit voidaan käyttää arvioinnin ja seurannan parantamiseen.

Keskitetty hallinnointi

Keskitetyn hallinnoinnin osalta komissio soveltaa edelleen nykyistä valvontajärjestelmäänsä, joka muodostuu seuraavista elementeistä: operatiivisten linjojen suorittama operaatioiden valvonta, talousarviokirjanpitoyksikön suorittama ennakkotarkastus, sisäisiä hankintoja käsittelevä komitea, avustusten jälkitarkastukset tai sisäisestä tarkastuksesta vastaavan yksikön ja/tai sisäisen tarkastuksen yksikön suorittamat tarkastukset. Jälkitarkastusten yhteydessä pyritään havaitsemaan mahdollisimman runsaasti poikkeamia aiheettomien maksujen takaisinperimiseksi. Tämän strategian mukaisesti tarkastukset suoritetaan otokselle hankkeita, jotka valitaan lähes yksinomaan riskianalyysin perusteella.

Ennakko- ja jälkitarkastusten yhdistelmän sekä hallintotarkastusten ja paikalla tehtävien tarkastusten ansiosta jäljelle jäävä lukuna ilmaistavissa oleva virheprosentti on ollut viime vuosina keskimäärin alle 2 prosenttia. Tämän perusteella sisäasioiden pääosasto katsoo, että sisäinen valvontajärjestelmä on riittävän tehokas ja kustannuksiltaan asianmukainen, jotta alhainen virheprosentti voidaan saavuttaa.

Sisäasioiden pääosasto tutkii kuitenkin edelleen mahdollisuuksia parantaa hallinnointia ja jatkaa yksinkertaistamista. Varsinkin kaikkia uuteen varainhoitoasetukseen perustuvia yksinkertaistamisvaihtoehtoja hyödynnetään mahdollisimman paljon, koska niiden odotetaan edistävän tuensaajien hallinnollisen rasituksen vähentämistä, jolloin ne samalla vähentävät myös virheriskiä ja komission hallinnollista rasitusta.

Uudet osa-alueet

Ehdotusten perusteella EU:n sisäasioiden rahoitus laajenee uusille osa-alueille, joita ovat muun muassa EU:n virastojen olemassa olevan asiantuntemuksen parempi hyödyntäminen, ulkoisen ulottuvuuden kehittäminen ja hätätilannemekanismin lujittaminen.      Sisäasioiden pääosasto tarvitsee tätä varten uusia hallinnointi- ja valvontamenetelmiä.      Uusia osa-alueita varten osoitettavia määrärahoja ei ole vielä vahvistettu, mutta määrät tuskin nousevat merkittäviksi sisäasioiden kokonaisbudjettiin verrattuina. On kuitenkin erittäin tärkeää laatia näitä uusia tehtäviä varten tarvittavat sisäiset menettelyt ja työjärjestelyt mahdollisimman hyvissä ajoin ohjelmakauden aikana moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen.

Edellä esitetty analyysi osoittaa selkeästi, että kaikista yksinkertaistamistoimista huolimatta sisäasioiden pääosaston kasvavan talousarvion täytäntöönpanoa varten tarvitaan lisää henkilöresursseja.     Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

2.3. Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut torjunta- ja suojatoimenpiteet

Kaikkien säännönmukaisten valvontamekanismien lisäksi sisäasioiden pääosasto laatii petostentorjuntastrategian komission 24. kesäkuuta 2011 hyväksymän uuden petostentorjuntastrategian (CAFS) pohjalta. Näin varmistetaan muun muassa, että pääosaston sisäiset petostentorjuntatarkastukset ovat komission uuden strategian mukaiset ja että petosriskiä hallitaan selvittämällä, mitkä alat ovat alttiita petoksille ja millaisia vastatoimia olisi toteutettava. Tarvittaessa perustetaan erilaisia verkostoja ja tietojärjestelmiä rahastoihin liittyvien petostapausten analysointia varten.

Yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin osalta komission petostentorjuntastrategiassa todetaan selkeästi, että ohjelmakautta 2014–2020 koskevissa komission ehdotuksissa on vaadittava jäsenvaltioita toteuttamaan petosten ehkäisemiseksi toimenpiteitä, jotka ovat vaikuttavia ja todettuun riskitasoon nähden oikeasuhteisia. Ehdotusten 5 artiklassa asetetaankin jäsenvaltioille selkeä vaatimus ehkäistä, todeta ja oikaista sääntöjenvastaisuudet ja ilmoittaa niistä komissiolle. Näihin velvoitteisiin liittyviä tarkempia yksityiskohtia esitetään vastuuviranomaisen toimintaa koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä, jotka vahvistetaan 24 artiklan 5 kohdan c alakohdassa.

Lisäksi 41 artiklassa säädetään selkeästi komission tai tilintarkastustuomioistuimen havaintojen perusteella tehtävistä rahoitusoikaisuista saatavien varojen uudelleenkäytöstä.

3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET 3.1. Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

· Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

Moniv. rahoitus­kehyksen otsake || Budjettikohta || Määräraha­laji || Rahoitusosuudet

Numero || JM[18] || EFTA-mailta[19] || ehdokas­mailta[20] || kolman­silta mailta || varainhoito­asetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet

3 ||   || JM || EI || EI || EI || EI

· Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

Moniv. rahoitus­kehyk–sen otsake || Budjettikohta || Määräraha­laji || Rahoitusosuudet

Numero Otsake 3 || JM/EI-JM || EFTA-mailta || ehdokas­mailta || kolman­silta mailta || varainhoito–asetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet

3 || 18 01 04 aa – Turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto – Tekninen apu || EI-JM || EI || EI || EI || EI

3 || 18 02 aa – Turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto || JM || EI || EI || EI || EI

3 || 18 01 04 bb – Sisäisen turvallisuuden rahasto – Poliisiyhteistyö & rikoksentorjunta – Tekninen apu || EI-JM || EI || EI || KYLLÄ || EI

3 || 18 02 bb – Sisäisen turvallisuuden rahasto – Poliisiyhteistyö & rikoksentorjunta || JM || EI || EI || KYLLÄ || EI

3 || 18 01 04 bb – Sisäisen turvallisuuden rahasto – Ulkorajat & viisumit – Tekninen apu || EI-JM || EI || EI || KYLLÄ || EI

3 || 18 02 cc – Sisäisen turvallisuuden rahasto – Ulkorajat & viisumit || JM || EI || EI || KYLLÄ || EI

Kolmansien maiden rahoitusosuudet koskevat sisäisen turvallisuuden rahaston kumpaakin osa-aluetta.

Näiden rahoitusosuuksien määrittämisperusteet ja laskentamenetelmä neuvotellaan EU:n ja osallistuvien maiden välillä erillisessä menettelyssä.

Olettaen, että rahoitusosuudet vastaisivat ulkorajarahaston nykyisiä rahoitusosuuksia, osallistuvien maiden olisi maksettava ulkorajoja ja viisumipolitiikkaa koskevaan rahoitusvälineeseen noin 210 miljoonaa euroa ja poliisiyhteistyötä koskevaan rahoitusvälineeseen noin 50 miljoonaa euroa.

3.2. Arvioidut vaikutukset menoihin 3.2.1. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || Otsake 3 || Turvallisuus ja kansalaisuus

PO HOME || || || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || Vuoden 2020 jälkeen || YHT.

Ÿ Toimintamäärärahat (nykyhintoina) || || || || || || || || ||

18 02 aa  Turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto || Sitoumukset || (1) || 517,492 || 527,892 || 538,500 || 549,320 || 560,356 || 571,613 || 586,266 || - || 3 851,439

Maksut || (2) || 90,085 || 102,823 || 270,844 || 420,790 || 532,681 || 543,385 || 554,303 || 1 336,528 || 3 851,439

18 02 bb Sisäisen turvallisuuden rahasto ­– Poliisiyhteistyö ja rikoksentorjunta || Sitoumukset || (1a) || 135,076 || 143,047 || 151,283 || 159,791 || 168,578 || 177,653 || 187,022 || || 1 122,450

Maksut || (2a) || 15,714 || 43,881 || 71,419 || 111,709 || 147,854 || 156,248 || 164,918 || 410,707 || 1 122,450

18 02 cc  Sisäisen turvallisuuden rahasto – Ulkorajat ja viisumit || Sitoumukset || (1a) || 422,310 || 447,186 || 472,886 || 499,435 || 526,856 || 555,173 || 584,412 || - || 3 508,258

Maksut || (2a) || 59,999 || 120,794 || 223,204 || 350,813 || 461,098 || 487,256 || 514,275 || 1 290,818 || 3 508,258

Erityisohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat[21] || || || || || || || || ||

18 01 04 aa             Turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto || || (3) || 2,500 || 2,500 || 2,500 || 2,500 || 2,500 || 2,500 || 2,500 || || 18,500

18 01 04 bb            Sisäisen turvallisuuden rahasto ­– Poliisiyhteistyö ja rikoksentorjunta || || || 0,800 || 0,800 || 0,800 || 0,800 || 0,800 || 0,800 || 0,800 || || 5,600

18 01 04 cc             Sisäisen turvallisuuden rahasto – Ulkorajat ja viisumit || || || 1,700 || 1,700 || 1,700 || 1,700 || 1,700 || 1,700 || 1,700 || || 11,900

PO HOMEn määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =1+1a +3 || 1 079,878 || 1 123,125 || 1 167,669 || 1 213,546 || 1 260,790 || 1 309,439 || 1 362,700 || || 8 517,147

Maksut || =2+2a +3 || 170,799 || 272,497 || 570,467 || 888,313 || 1 146,634 || 1 191,889 || 1 238,496 || 3 038,053 || 8 517,147

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || 5 || ”Hallintomenot”

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| || || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || Vuoden 2020 jälkeen || YHTEEN­SÄ

PO HOME ||

Ÿ Henkilöresurssit || 20,841 || 20,841 || 20,841 || 20,841 || 20,841 || 20,841 || 20,841 || || 145,887

Ÿ Muut hallintomenot || 0,156 || 0,159 || 0,162 || 0,165 || 0,168 || 0,172 || 0,175 || || 1,157

PO HOME YHTEENSÄ || Määrärahat || 20,997 || 21,000 || 21,003 || 21,006 || 21,009 || 21,013 || 21,016 || || 147,044

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || (Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä) || 20,997 || 21,000 || 21,003 || 21,006 || 21,009 || 21,013 || 21,016 || || 147,044

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| || || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || Vuoden 2020 jälkeen || YHTEEN­SÄ

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 1–5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || 1 100,875 || 1 144,125 || 1 188,672 || 1 234,552 || 1 281,799 || 1 330,452 || 1 383,716 || || 8 664,191

Maksut || 191,796 || 293,497 || 591,470 || 909,319 || 1 167,643 || 1 212,902 || 1 259,512 || 3 038,053 || 8 664,191

3.2.2. Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

– þ  Ehdotus edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:       Sisäasioiden politiikkojen täytäntöönpanoa hallinnoidaan pääasiallisesti yhteistyössä. Toiminnan painopisteet määritetään EU:n tasolla, mutta päivittäinen hallinnointi tapahtuu kansallisella tasolla vastuuviranomaisten johdolla. Komissio ja vastuuviranomaiset määrittävät kansallisten ohjelmien yhteydessä yhteiset tulosindikaattorit ja tavoitteet, jotka komissio vahvistaa. Tämän vuoksi on vaikea määritellä tulostavoitteita ennen kuin ohjelmat on laadittu, neuvoteltu ja vahvistettu, mikä tapahtuu vuosina 2013/2014.          Sisäasioiden pääosasto ei myöskään pysty esittämään keskitetyn hallinnoinnin osalta tyhjentävää luetteloa kaikista tuloksista, jotka rahastoista myönnettävän rahoituksen avulla on toteutettava, eikä niiden keskimääräisiä kustannuksia ja lukumäärää, kuten tässä jaksossa vaaditaan. Tällä hetkellä ei ole käytettävissä tilastotyökalua, jonka avulla voitaisiin laskea nykyisten ohjelmien keskimääräiset kustannukset. Tällainen kustannusten tarkka määrittely olisi myös ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että tulevien ohjelmien pitäisi olla riittävän joustavia kattamaan poliittisten painopisteiden muutokset vuosina 2014–2020. Tämä koskee erityisesti hätätoimenpiteitä sekä kolmansissa maissa toteutettavia ja niihin liittyviä toimia.

Maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tavoitteet ja tuotokset ò || || || vuosi n || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ

TUOTOKSET

Tyyppi[22] || Keskimäär. kustannukset || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumärää || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tanus || Luku–määrä || Kustan–nukset yht.

ERITYISTAVOITE 1[23]… || || || || || || || || || || || || || || || ||

- tuotos || || || || || || || || || || || || || || || || || ||

- tuotos || || || || || || || || || || || || || || || || || ||

- tuotos || || || || || || || || || || || || || || || || || ||

Välisumma erityistavoite 1 || || || || || || || || || || || || || || || ||

ERITYISTAVOITE 2… || || || || || || || || || || || || || || || ||

- tuotos || || || || || || || || || || || || || || || || || ||

Välisumma erityistavoite 2 || || || || || || || || || || || || || || || ||

KUSTANNUKSET YHTEENSÄ || || || || || || || || || || || || || || || ||

3.2.3. Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin 3.2.3.1. Yhteenveto

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.

– þ Ehdotus edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) PO HOME

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5[24] || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || YHT.

Henkilöresurssit PO HOME || 20,841 || 20,841 || 20,841 || 20,841 || 20,841 || 20,841 || 20,841 || 145,887

Muut hallintomenot || 0,156 || 0,159 || 0,162 || 0,165 || 0,168 || 0,172 || 0,175 || 1,157

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5, välisumma || 20,997 || 21,000 || 21,003 || 21,006 || 21,009 || 21,013 || 21,016 || 147,044

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5[25] sisältymättömät[26] || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || YHTEENSÄ

Henkilöresurssit PO HOME || 1,280 || 1,280 || 1,280 || 1,280 || 1,280 || 1,280 || 1,280 || 8,960

Muut hallintomenot || 3,720 || 3,720 || 3,720 || 3,720 || 3,720 || 3,720 || 3,720 || 26,040

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät, välisumma || 5,000 || 5,000 || 5,000 || 5,000 || 5,000 || 5,000 || 5,000 || 35,000

YHTEENSÄ || 25,997 || 26,000 || 26,003 || 26,006 || 26,009 || 26,013 || 26,016 || 182,044

3.2.3.2.  Henkilöresurssien arvioitu tarve

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.

– þ Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti: Vuoden n luvut ovat vuoden 2011 lukuja.

arvio kokonaislukuina (tai enintään yhden desimaalin tarkkuudella)

|| || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020

Ÿ Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) PO HOME ||

|| 18 01 01 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa) || 136 || 136 || 136 || 136 || 136 || 136 || 136

|| XX 01 01 02 (edustustot EU:n ulkopuolella) || 15 || 15 || 15 || 15 || 15 || 15 || 15

|| 18 01 05 01 (epäsuora tutkimustoiminta) || || || || || || ||

|| 10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || || || || || || ||

|| Ÿ Ulkopuolinen henkilöstö[27] (kokoaikaiseksi muutettuna) ||

|| 18 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || 16 || 16 || 16 || 16 || 16 || 16 || 16

|| XX 02 02 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö, nuoremmat asiantuntijat ja kansalliset asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa) || 10 || 10 || 10 || 10 || 10 || 10 || 10

|| 18 01 04 aa[28] || - päätoimi–paikassa[29] || 10 || 10 || 10 || 10 || 10 || 10 || 10

|| - EU:n ulkop. edustustoissa || * || * || * || * || * || * || *

|| 18 01 04 bb[30] || - päätoimi–paikassa[31] || 4 || 4 || 4 || 4 || 4 || 4 || 4

|| - EU:n ulkop. edustustoissa || * || * || * || * || * || * || *

|| 18 01 04 cc[32] || - päätoimi–paikassa[33] || 6 || 6 || 6 || 6 || 6 || 6 || 6

|| - EU:n ulkop. edustustoissa || * || * || * || * || * || * || *

|| XX 01 05 02 (epäsuora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || || || || || || ||

|| 10 01 05 02 (suora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || || || || || || ||

|| Muut 13 01 04 02) || || || || || || ||

|| YHTEENSÄ || 197 || 197 || 197 || 197 || 197 || 197 || 197

XX viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon.

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa. Määriä ja kohdentamista mukautetaan, jos toimia ulkoistetaan täytäntöönpanovirastojen tehtäväksi.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt päätoimipaikassa || Tehtävät käsittävät kaikki rahoitusohjelmien hallinnointiin liittyvät tehtävät, kuten: - osallistuminen talousarviomenettelyyn;        - poliittisen vuoropuhelun käyminen jäsenvaltioiden kanssa;     - vuotuisen työohjelman/rahoituspäätösten valmistelu, vuotuisten painopisteiden asettaminen, kansallisten ohjelmien hyväksyminen;     - kansallisten ohjelmien, ehdotuspyyntöjen ja tarjouskilpailujen sekä niihin liittyvien valintamenettelyjen hallinnointi;       - yhteydenpito sidosryhmiin (potentiaaliset/valitut tuensaajat, jäsenvaltiot ym.); - ohjeiden laatiminen jäsenvaltioille; - huolehtiminen hankkeiden operatiivisesta ja rahoitushallinnoinnista;     - edellä mainittujen tarkastusten suorittaminen (ennakkotarkistukset, hankintakomitea, jälkitarkastukset, sisäinen tarkastus, tilien tarkastaminen ja hyväksyminen);           - kirjanpito;            - avustusten ja kansallisten ohjelmien hallinnoinnissa käytettävien tietojärjestelmien kehittäminen ja hallinnointi;               - tavoitteiden saavuttamisen seuranta ja siitä raportointi, muun muassa vuotuisissa toimintakertomuksissa ja edelleenvaltuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän laatimissa kertomuksissa.

Ulkopuolinen henkilöstö || Tehtävät ovat samanlaisia kuin virkamiesten ja väliaikaisen henkilöstön tehtävät, lukuun ottamatta niitä tehtäviä, joita ei voida antaa ulkopuoliselle henkilöstölle

Henkilöstö EU:n ulkop. edustustoissa || Sisäasioiden toimialan politiikan täytäntöönpanon ja erityisesti sen ulkoisen ulottuvuuden kehittämistä varten EU:n edustustoissa on oltava riittävästi sisäasioiden tuntemusta. Tämä henkilöstö voitaisiin ottaa joko Euroopan komissiosta ja/tai Euroopan ulkosuhdehallinnosta.

Sisäasioiden toimialan politiikan täytäntöönpanon ja erityisesti sen ulkoisen ulottuvuuden kehittämistä varten EU:n edustustoissa on oltava riittävästi sisäasioiden tuntemusta. Tämä henkilöstö voitaisiin ottaa joko Euroopan komissiosta ja/tai Euroopan ulkosuhdehallinnosta.

3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

– þ  Ehdotus/aloite on seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen mukainen.

– ¨  Ehdotus/aloite edellyttää rahoituskehyksen asianomaisen otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

Selvitys rahoitussuunnitelmaan tarvittavista muutoksista, mainittava myös kyseeseen tulevat budjettikohdat ja määrät

– ¨  Ehdotus/aloite edellyttää joustovälineen varojen käyttöön ottamista tai monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.[34]

Selvitys tarvittavista toimenpiteistä, mainittava myös kyseeseen tulevat rahoituskehyksen otsakkeet, budjettikohdat ja määrät

3.2.5. Ulkopuolisten tahojen osallistuminen rahoitukseen

– Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja.

– þ Ehdotuksen mukaan EU-rahoitus edellyttää yhteisrahoitusta. Tarkkaa määrää ei kyetä ilmoittamaan. Asetuksessa vahvistetaan osarahoituksen enimmäismäärät toimen lajin mukaan jaoteltuina:

määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || Yhteensä

Rahoitukseen osallistuva taho || JV || JV || JV || JV || JV || JV || JV ||

Yhteisrahoituksella katettavat määrärahat YHTEENSÄ || pm || pm || pm || pm || pm || pm || pm ||

3.3. Arvioidut vaikutukset tuloihin

– þ  Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

– ¨  Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

– ¨         vaikutukset omiin varoihin

– ¨         vaikutukset sekalaisiin tuloihin

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tulopuolen budjettikohta || Käytettävissä olevat määrärahat kuluvana varainhoito­vuonna || Ehdotuksen/aloitteen vaikutus[35]

vuosi n || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6)

Momentti …………. || || || || || || || ||

Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen sekalaisten tulojen tapauksessa:

Selvitys tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmästä

[1]               KOM(2011) 500 lopullinen.

[2]               KOM(2010) 700 lopullinen.

[3]               KOM(2010) 543 lopullinen.

[4]               EU:n talousarvion kokonaistarkastelu, KOM(2010) 700, 19.10.2010.

[5]               Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta, KOM(2011) 615 lopullinen.

[6]               Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta, KOM(2011) 628/3.

[7]               Ks. alaviite 1.

[8]               EUVL C , , s. .

[9]               EUVL C , , s. .

[10]             Varainhoitoasetuksen kolmivuotistarkistus – komission ehdotus, KOM(2010) 260.

[11]             Varainhoitoasetuksen kolmivuotistarkistus – komission ehdotus, KOM(2010) 260.

[12]             EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[13]             EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.

[14]             ABM: toimintoperusteinen johtaminen; ABB: toimintoperusteinen budjetointi.

[15]             Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 49 artiklan 6 kohdan a ja b alakohdassa.

[16]             Kuvaukset eri hallinnointitavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.html.

[17]             Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 185 artiklassa.

[18]             JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.

[19]             EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

[20]             Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

[21]             Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

[22]             Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita (esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit).

[23]             Kuten kuvattu kohdassa 1.4.2 ”Erityistavoitteet”.

[24]             Kokonaismäärärahat henkilöresursseihin varattujen vuoden 2011 lopullisten määrärahojen perusteella, ml. virkamiehet ja ulkopuolinen henkilöstö.

[25]             Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

[26]             Entisistä BA-budjettikohdista rahoitettu ulkopuolinen henkilöstö henkilöresursseihin varattujen vuoden 2011 lopullisten määrärahojen perusteella, ml. ulkopuolinen henkilöstö päätoimipaikassa ja lähetystöissä.

[27]             Sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö, nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa, paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat.

[28]             Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).

[29]             Etenkin rakennerahastot, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja Euroopan kalatalousrahasto.

[30]             Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).

[31]             Etenkin rakennerahastot, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja Euroopan kalatalousrahasto.

[32]             Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).

[33]             Etenkin rakennerahastot, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja Euroopan kalatalousrahasto.

[34]             Katso toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta.

[35]             Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 25 prosentin osuus.