PERUSTELUT

1. Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskeva yleissopimus eli ”Barcelonan yleissopimus” allekirjoitettiin alunperin Barcelonassa 16. helmikuuta 1976. Yleissopimusta muutettiin 10. kesäkuuta 1995. Se tuli voimaan 9. heinäkuuta 2004. Euroopan unioni on yleissopimuksen osapuoli samoin kuin Italia, Kreikka, Espanja, Ranska, Slovenia, Malta ja Kypros sekä 14 muuta Välimeren maata, jotka eivät ole Euroopan unionin jäsenvaltioita. Muutetun yleissopimuksen 7 artiklassa nimenomaisesti velvoitetaan osapuolet toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimenpiteet, joilla voidaan ehkäistä, vähentää, torjua ja poistaa mahdollisimman suuressa määrin Välimeren merialueen mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuva pilaantuminen.

2. Yksi Barcelonan yleissopimuksen pöytäkirjoista koskee Välimeren suojelemista mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta (yleisesti ”Offshore-pöytäkirja”). Pöytäkirja hyväksyttiin 14. lokakuuta 1994 osapuolten konferenssissa Madridissa ottaen huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus (joulukuu 1982).

3. Euroopan unioni ei ole allekirjoittanut eikä ratifioinut Offshore-pöytäkirjaa. Komissio ehdotti neuvostolle (KOM(94) 397 lopullinen) pöytäkirjan allekirjoittamista ennen kuin se hyväksyttiin osapuolten konferenssissa lokakuussa 1994. Tuolloin katsottiin, että on parempi jatkaa työtä ympäristövahinkovastuuta koskevan yhteisön järjestelmän aikaansaamiseksi kuin käsitellä asiaa kansainvälisen sopimuksen avulla. Vihreä kirja ympäristövahinkojen korvaamisesta oli jo julkaistu vuonna 1993. Tämän jälkeen annettiin valkoinen kirja ympäristövahinkovastuusta vuonna 2000. Ympäristövastuudirektiivi annettiin lopulta vuonna 2004.

4. Offshore-pöytäkirja tuli voimaan 24. maaliskuuta 2011. Tähän mennessä sen ovat ratifioineet Albania, Tunisia, Marokko, Libya, Kypros ja Syyria. Jotkin Euroopan unionin jäsenvaltiot, jotka ovat Barcelonan yleissopimuksen osapuolia, ovat jo ilmoittaneet viime kuukausien aikana, että myös ne aikovat ratifioida pöytäkirjan.

5. Offshore-pöytäkirja kattaa monenlaiset tutkimus- tai hyödyntämistoimet, lupavaatimukset, hylättyjen tai käytöstä poistettujen laitosten hävittämisen, haitallisten aineiden käytön ja hävittämisen, vastuu- ja korvausvaatimukset sekä toimien koordinoinnin muiden Barcelonan yleissopimuksen osapuolten kanssa alueellisella tasolla. Lisäksi se sisältää määräykset turvallisuudesta, valmiussuunnittelusta ja seurannasta.

6. Offshore-pöytäkirjan määräykset on pantava täytäntöön hallinnon ja taloudellisten toimijoiden eri tasoilla. Jäsenvaltiot ja niiden toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa tiettyjen Offshore-pöytäkirjassa esitettyjen yksityiskohtaisten toimenpiteiden suunnittelusta ja toteuttamisesta. Niitä ovat muun muassa kansallisen seurantajärjestelmän perustaminen sekä asianmukaisten sääntöjen ja menettelyjen hyväksyminen ja niiden noudattamisen valvonta, jotta voidaan määrittää vahinkoihin liittyvät vastuu- ja korvauskysymykset.

7. Arvioiden mukaan Välimerellä on toiminnassa yli 200 offshore-porauslauttaa ja lisälaitoksia harkitaan. Hiilivetyjen etsintä- ja hyödyntämistoimien odotetaan lisääntyvän, koska Välimerestä on löydetty laajoja fossiilisten polttoaineiden varantoja. Välimeren osittain suljetun luonteen ja sen erityisen hydrodynamiikan vuoksi Meksikonlahdella vuonna 2010 sattuneen onnettomuuden kaltaisella onnettomuudella voisi olla välittömiä haitallisia vaikutuksia Välimeren talouteen sekä meren ja rannikon herkkiin ekosysteemeihin. On todennäköistä, että keskipitkällä aikavälillä etsitään ja hyödynnetään myös muita syvämeren sekä merenpohjan sekä sen maaperän mineraalivaroja.

8. Näihin toimintoihin liittyviin riskeihin on varauduttava asianmukaisesti. Muutoin voidaan vaarantaa huomattavasti Italian, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Slovenian, Maltan ja Kyproksen ponnistelut ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi niiden merivesillä, kuten meristrategian puitedirektiivissä 2008/56/EY edellytetään. Lisäksi vaarantuisi niiden sitoumusten ja velvoitteiden noudattaminen, jotka koskevat Italiaa, Kreikkaa, Espanjaa, Ranskaa, Sloveniaa, Maltaa, Kyprosta ja itse Euroopan unionia Barcelonan yleissopimuksen osapuolina.

9. Tuoreessa komission tiedonannossa öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä (KOM(2010) 560 lopullinen, 12.10.2010) käsitellään aloja, joilla tarvitaan toimia EU:n turvallisuus- ja ympäristöuskottavuuden säilyttämiseksi, ja ehdotetaan konkreettisia toimia. Yksi näistä aloista on kansainvälinen yhteistyö offshore-toiminnan turvallisuuden ja kriisivalmiuksien edistämiseksi maailmanlaajuisesti. Tähän liittyen olisi tarkasteltava alueellisten sopimusten tarjoamia mahdollisuuksia. Tiedonannossa suositellaan erityisesti, että käynnistetään uudelleen tiiviissä yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa prosessi Offshore-pöytäkirjan saattamiseksi voimaan.

10. Neuvosto totesi päätelmissään avomerellä harjoitettavan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi edelleen toimittava esimerkkinä pyrittäessä tiukimpiin mahdollisiin turvallisuusstandardeihin kansainvälisten aloitteiden ja foorumien sekä alueellisen yhteistyön puitteissa esimerkiksi Välimerellä ja kehotti komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla voimassa olevia kansainvälisiä yleissopimuksia.

11. Euroopan parlamentti korosti 13. syyskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa, että vuonna 1994 tehty ja ratifioimaton pöytäkirja Välimeren suojelemisesta mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta on välittömästi pantava täytäntöön.

12. Yksi Euroopan unionin ympäristöpolitiikan tavoitteista on edistää toimia kansainvälisellä tasolla alueellisten ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Offshore-pöytäkirjan osalta on erityisen tärkeää muistaa, että mikäli Välimeren kaltaisella osittain suljetulla merialueella tapahtuu onnettomuus, sen vaikutukset ulottuvat erittäin todennäköisesti valtioiden rajojen yli. Tämän vuoksi Euroopan unionin on syytä toteuttaa kaikki tarvittavat toimet avomerellä tapahtuvien etsintä- ja hyödyntämistoimien turvallisuuden tukemiseksi sekä ympäristön suojelemiseksi Välimerellä.

13. On tarpeen kiireellisesti käsitellä offshore-toiminnasta aiheutuvia suuria potentiaalisia riskejä, erityisesti hankalissa olosuhteissa, kuten syvänmeren porauksessa, ja luoda kansallisella ja alueellisella tasolla asianmukaiset ehkäisy- ja hallintamekanismit, jotka kattavat normaalissa toiminnassa ja onnettomuustilanteissa syntyvän sekä laittoman pilaamisen. Tämän vuoksi komissio ehdottaa yhdessä tämän ehdotuksen kanssa myös asetusta öljyn ja kaasun etsintä-, hyödyntämis- ja tuotantotoiminnan turvallisuudesta avomerellä.

14. Offshore-pöytäkirja koskee asioita, joita jo pitkälti säännellään unionin lainsäädännöllä. Ne liittyvät muun muassa meriympäristön suojeluun, ympäristövaikutusten arviointiin ja ympäristövahinkovastuuseen. Jollei lainsäätäjien lopullisesta päätöksestä muuta johdu, Offshore-pöytäkirja vastaa lisäksi tavoitteita, jotka sisältyvät ehdotettuun asetukseen öljyn ja kaasun etsintä-, hyödyntämis- ja tuotantotoiminnan turvallisuudesta avomerellä; tavoitteet liittyvät muun muassa lupien myöntämiseen, ympäristövaikutusten arviointiin sekä toiminnanharjoittajien tekniseen ja taloudelliseen kapasiteettiin.

15. Tämän vuoksi unionin on syytä tehdä pöytäkirja Välimeren suojelemisesta mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta.

2011/0304 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan unionin liittymisestä pöytäkirjaan Välimeren suojelemisesta mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan yhdessä 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Välimeren suojelemista pilaantumiselta koskeva yleissopimus, joka nimettiin myöhemmin uudelleen Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskevaksi yleissopimukseksi, jäljempänä ’Barcelonan yleissopimus’, tehtiin Euroopan yhteisön puolesta neuvoston päätöksillä 77/585/ETY ja 1999/802/EY.

(2) Barcelonan yleissopimuksen 7 artiklan mukaan osapuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimenpiteet Välimeren merialueen mannerjalustan ja merenpohjan sekä sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvan pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi, torjumiseksi ja poistamiseksi Välimeren alueella mahdollisimman suuressa määrin.

(3) Yksi Barcelonan yleissopimuksen pöytäkirjoista koskee Välimeren suojelemisesta mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta (yleisesti ”Offshore-pöytäkirja”). Se tuli voimaan 24 päivänä maaliskuuta 2011. Tähän mennessä sen ovat ratifioineet Albania, Tunisia, Marokko, Libya, Kypros ja Syyria. Jotkin Euroopan unionin jäsenvaltiot, jotka ovat Barcelonan yleissopimuksen osapuolia, ovat jo ilmoittaneet viime kuukausien aikana, että myös ne aikovat ratifioida pöytäkirjan.

(4) Arvioiden mukaan Välimerellä on toiminnassa yli 200 offshore-lauttaa ja uusia laitoksia harkitaan. Hiilivetyjen etsintä- ja hyödyntämistoimien odotetaan lisääntyvän, koska Välimerestä on löydetty laajoja fossiilisten polttoaineiden varantoja. Välimeren osittain suljetun luonteen ja sen erityisen hydrodynamiikan vuoksi Meksikonlahdella vuonna 2010 sattuneen onnettomuuden kaltaisella onnettomuudella voisi olla välittömiä haitallisia vaikutuksia Välimeren talouteen sekä meren ja rannikon herkkiin ekosysteemeihin. On todennäköistä, että keskipitkällä aikavälillä etsitään ja hyödynnetään myös muita syvämeren sekä merenpohjan ja sen maaperän mineraalivaroja.

(5) Mikäli näihin toimintoihin liittyviin riskeihin ei varauduta asianmukaisesti, voidaan vaarantaa merkittävästi Italian, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Slovenian, Maltan ja Kyproksen ponnistelut ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi niiden merivesillä, kuten meristrategian puitedirektiivissä 2008/56/EY edellytetään, sekä niiden sitoumusten ja velvoitteiden noudattaminen, jotka koskevat Italiaa, Kreikkaa, Espanjaa, Ranskaa, Sloveniaa, Maltaa, Kyprosta ja itse Euroopan unionia Barcelonan yleissopimuksen osapuolina.

(6) Offshore-pöytäkirja kattaa suuren määrän erilaisia määräyksiä, jotka on pantava täytäntöön hallinnon eri tasoilla. Vaikka Euroopan unionin on syytä tukea avomerellä tapahtuvien etsintä- ja hyödyntämistoimien turvallisuutta, kun otetaan huomioon muun muassa se, että näihin toimiin liittyvät ympäristöongelmat ylittävät erittäin todennäköisesti valtioiden rajat, tietyistä Offshore-pöytäkirjassa määrätyistä yksityiskohtaisista toimenpiteistä ovat vastuussa jäsenvaltiot ja niiden toimivaltaiset viranomaiset.

(7) Öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä[1] annetussa komission tiedonannossa todetaan, että tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä avomeritoiminnan turvallisuuden ja kriisivalmiuksien edistämiseksi maailmanlaajuisesti ja tähän liittyen olisi tarkasteltava alueellisten sopimusten tarjoamia mahdollisuuksia. Tiedonannossa suositellaan erityisesti, että käynnistetään uudelleen tiiviissä yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa prosessi offshore-toiminnan aiheuttaman pilaantumisen torjuntaa Välimerellä koskevan pöytäkirjan voimaan saattamiseksi.

(8) Neuvosto totesi päätelmissään avomerellä harjoitettavan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi edelleen toimittava esimerkkinä pyrittäessä tiukimpiin mahdollisiin turvallisuusstandardeihin kansainvälisten aloitteiden ja foorumien sekä alueellisen yhteistyön puitteissa esimerkiksi Välimerellä ja kehotti komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla voimassa olevia kansainvälisiä yleissopimuksia.

(9) Euroopan parlamentti korosti 13 päivänä syyskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa, että on välittömästi pantava täytäntöön vuonna 1994 tehty ja ratifioimaton pöytäkirja Välimeren suojelemisesta mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta.

(10) Yksi Euroopan unionin ympäristöpolitiikan tavoitteista on edistää toimia kansainvälisellä tasolla alueellisten ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Offshore-pöytäkirjan osalta on erityisen tärkeää muistaa, että mikäli Välimeren kaltaisella osittain suljetulla merialueella tapahtuu onnettomuus, sen vaikutukset ulottuvat erittäin todennäköisesti valtioiden rajojen yli. Tämän vuoksi Euroopan unionin on syytä toteuttaa kaikki tarvittavat toimet avomerellä tapahtuvien etsintä- ja hyödyntämistoimien turvallisuuden tukemiseksi sekä ympäristön suojelemiseksi Välimerellä.

(11) Komissio ehdottaa yhdessä tämän ehdotuksen kanssa myös asetusta öljyn ja kaasun etsintä-, hyödyntämis- ja tuotantotoiminnan turvallisuudesta avomerellä.

(12) Offshore-pöytäkirja kattaa alan, jota säännellään jo suuressa määrin unionin lainsäädännöllä. Siihen kuuluvat esimerkiksi meriympäristön suojelu, ympäristövaikutusten arviointi ja ympäristövahinkovastuu. Jollei lainsäätäjien lopullisesta päätöksestä muuta johdu, Offshore-pöytäkirja vastaa lisäksi tavoitteita, jotka sisältyvät ehdotettuun asetukseen öljyn ja kaasun etsintä-, hyödyntämis- ja tuotantotoiminnan turvallisuudesta avomerellä; tavoitteet liittyvät muun muassa lupien myöntämiseen, ympäristövaikutusten arviointiin sekä toiminnanharjoittajien tekniseen ja taloudelliseen kapasiteettiin.

(13) On tärkeää varmistaa tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten välillä sekä neuvottelujen aikana että pöytäkirjaa tehtäessä ja siinä asetettujen sitoumusten täyttämisessä. Tämä yhteistoimintavelvollisuus perustuu vaatimukseen, jonka mukaan Euroopan unionia on edustettava yhtenäisesti kansainvälisissä yhteyksissä. Tämän vuoksi niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat Barcelonan yleissopimuksen osapuolia mutta jotka eivät vielä ole toteuttaneet tarvittavia toimia toteuttaakseen menettelyt, joilla ratifioidaan Offshore-pöytäkirja tai liitytään siihen, olisi tehtävä niin.

(14) Offshore-pöytäkirja olisi tehtävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään Euroopan unionin puolesta Euroopan unionin liittyminen pöytäkirjaan Välimeren suojelemisesta mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta.

Sopimuksen teksti on tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja nimeää henkilön tai henkilöt, jo(i)lla on valtuudet tallettaa Euroopan unionin puolesta hyväksymisasiakirja Espanjan hallitukselle, joka toimii pöytäkirjan 32 artiklassa määrättynä pöytäkirjan tallettajana, osoituksena Euroopan unionin suostumisesta pöytäkirjan noudattamiseen.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä[2].

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

                                                                      

LIITE

Tämän pöytäkirjan osapuolet, jotka

ovat 16 päivänä helmikuuta 1976 Barcelonassa hyväksytyn Välimeren suojelemista pilaantumista vastaan koskevan yleissopimuksen osapuolia,

ottavat huomioon edellä mainitun yleissopimuksen 7 artiklan,

ottavat huomioon Välimeren merenpohjan ja sen maaperän tutkimista ja hyväksikäyttöä koskevien toimien lisääntymisen,

tunnustavat, että niistä mahdollisesti johtuva pilaantuminen on vakava uhka ympäristölle ja ihmisille,

haluavat suojella Välimerta tutkimusta ja hyväksikäyttöä koskevista toimista aiheutuvalta pilaantumiselta,

ottavat huomioon Välimeren suojelemiseksi pilaantumista vastaan tehdyn yleissopimuksen pöytäkirjat sekä erityisesti pöytäkirjan yhteistyöstä öljyn ja muiden vahingollisten aineiden aiheuttaman Välimeren pilaantumisen torjumiseksi hätätilanteessa, joka hyväksyttiin Barcelonassa 16 päivänä helmikuuta 1976, sekä pöytäkirjan Välimeren erityisistä suojelualueista, joka hyväksyttiin Genevessä 3 päivänä huhtikuuta 1982,

ottavat huomioon asiaa koskevat määräykset Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, joka tehtiin Montego Bayssä 10 päivänä joulukuuta 1982 ja jonka useat osapuolet ovat allekirjoittaneet,

tunnustavat erot kehityksen tasossa rannikkovaltioiden välillä ja ottavat huomioon kehitysmaiden taloudelliset ja sosiaaliset vaatimukset,

ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

I JAKSO – YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

MÄÄRITELMÄT

Tätä pöytäkirjaa sovellettaessa tarkoitetaan:

(a) "yleissopimuksella" Välimeren suojelemista pilaantumiselta koskevaa Barcelonassa 16 päivänä helmikuuta 1976 hyväksyttyä yleissopimusta;

(b) "organisaatiolla" yleissopimuksen 17 artiklassa tarkoitettua elintä;

(c) "resursseilla" kaikkia mineraalivaroja kiinteässä, nestemäisessä tai kaasumaisessa muodossa;

(d) "toimilla, jotka koskevat resurssien tutkimista tai hyväksikäyttöä pöytäkirjassa tarkoitetulla alueella" (jäljempänä "toimet"):

i)       tieteellisiä tutkimustoimia, jotka koskevat merenpohjan ja sen maaperän resursseja;

ii)       tutkimustoimilla:

-        seismologisia toimia; merenpohjan ja sen maaperän tutkimuksia; näytteenottoa;

-        koeporauksia;

iii)      hyväksikäyttötoimilla:

-             laitoksen rakentamista resurssien talteenottoa varten ja siihen liittyviä toimia;

-             kehitysporausta;

-             talteenottoa, käsittelyä ja varastointia;

-             kuljettamista rannalle putken kautta ja alusten lastaamista;

-             huoltoa, korjausta ja muita aputoimia;

(e) "pilaantuminen" määritellään yleissopimuksen 2 artiklan a alakohdassa;

(f) "laitoksella" tarkoitetaan kaikkia kiinteitä tai kelluvia rakenteita ja niihin kiinteästi kuuluvia osia, jotka liittyvät toimintaan, erityisesti:

i)       kiinteitä tai liikkuvia porausyksikköjä;

ii)       kiinteitä tai kelluvia tuotantoyksikköjä, mukaan luettuna dynaamisesti sijoitetut yksiköt;

iii)      offshore-varastot, mukaan luettuna tähän tarkoitukseen tarkoitetut alukset;

iv)      offshore-lastausterminaalit ja kuljetusjärjestelmät talteen otetuille tuotteille, kuten merenalaiset putket;

v)      siihen liitettyjä laitteita sekä välineitä uudelleenlastausta, jalostamista, varastointia ja loppukäsittelyä varten aineille, jotka on otettu merenpohjasta ja sen maaperästä;

(g) "toiminnanharjoittajalla" tarkoitetaan:

i)       luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle osapuoli, jonka toimivallassa on alue jolla toimia harjoitetaan, (jäljempänä "osapuoli") on myöntänyt tämän pöytäkirjan mukaisesti luvan suorittaa toimia tai joka suorittaa tällaisia toimia; tai

ii)       henkilöä, jolla ei ole lupaa tässä pöytäkirjassa tarkoitetussa merkityksessä, mutta joka tosiasiassa suorittaa tällaisia toimia;

(h) "suojavyöhykkeellä" tarkoitetaan vyöhykettä, joka on perustettu laitosten ympärille yleisen kansainvälisen oikeuden määräysten ja teknisten vaatimusten mukaisesti ja jossa on asianmukaiset merkinnät merenkulun ja laitosten turvallisuuden takaamiseksi;

(i) "jätteillä" tarkoitetaan kaikenlaisia ja kaikenmuotoisia aineita ja materiaaleja, joita syntyy tämän pöytäkirjan kattamista toimista ja jotka loppukäsitellään tai aiotaan loppukäsitellä tai joita vaaditaan loppukäsiteltäviksi;

(j) "haitallisilla aineilla ja materiaaleilla" tarkoitetaan kaikenlaisia ja kaikenmuotoisia aineita ja materiaaleja, jotka voivat aiheuttaa pilaantumista, jos niitä viedään pöytäkirjassa tarkoitetulle alueelle;

(k) "kemikaalien käyttösuunnitelmalla" tarkoitetaan toiminnanharjoittajan offshore-laitokselle tekemää suunnitelmaa, jossa esitetään:

i)       kemikaalit, joita toiminnanharjoittaja aikoo käyttää toiminnassa;

ii)       tarkoitus tai tarkoitukset, joihin toiminnanharjoittaja aikoo käyttää kemikaaleja;

iii)      enimmäispitoisuudet kemikaaleista, joita toiminnanharjoittaja aikoo käyttää muissa aineissa, sekä enimmäismäärät, joita aiotaan käyttää määriteltyinä jaksoina;

iv)      alue, jonka sisällä kemikaalia voi päästä meriympäristöön;

(l) "öljyllä" tarkoitetaan raakaöljyä kaikissa muodoissa, mukaan luettuna raakaöljy, polttoöljy, öljyinen liete, jäteöljy ja jalostetut tuotteet, ja se sisältää rajoittamatta edellä mainittuja yleisluontoisesti esitettyjä aineita tämän pöytäkirjan liitteessä luetellut aineet;

(m) "öljypitoisella seoksella" tarkoitetaan seosta, joka sisältää mitä tahansa öljyä;

(n) "jätevedellä" tarkoitetaan:

i)       käymälöistä, pisoaareista ja WC-lattiakaivoista peräisin olevia jätevesiä ja muita jätteitä;

ii)       lääkintätilojen pesualtaista (lääkekeskus, sairashytti ja niin edelleen), kylpyammeista ja lattiakaivoista peräisin olevia jätevesiä;

iii)      muita jätevesiä, jotka on sekoitettu edellisten kanssa;

(o) "kiinteällä jätteellä" tarkoitetaan kaikenlaista ruoka- ja kotitalousjätettä ja muuta vastaavaa jätettä, jota syntyy laitoksen tavanomaisen toiminnan aikana ja jota on jatkuvasti tai aika ajoin poistettava laitoksesta, lukuun ottamatta niitä aineita, jotka on määritelty tai lueteltu muualla tässä pöytäkirjassa;

(p) "makeanveden rajalla" tarkoitetaan vesistön kohtaa, jossa laskuveden aikana ja makeanveden alivirtaaman aikana suolapitoisuus kohoaa huomattavasti meriveden vaikutuksesta.

2 artikla

MAANTIETEELLINEN SOVELTAMISALUE

1. Alue, johon tätä pöytäkirjaa sovelletaan (tässä pöytäkirjassa "pöytäkirjassa tarkoitettu alue"), on:

(a) Välimeren alue sellaisena kuin on määriteltynä yleissopimuksen 1 artiklassa, mukaan luettuna mannerjalusta sekä merenpohja ja sen alaiset kerrostumat;

(b) vesialueet, mukaan luettuna merenpohja ja sen alaiset kerrostumat, jotka ovat aluemeren leveyden mittauksen perusviivasta katsoen maan puolella ja jotka vesistöjen kohdalla ulottuvat makeanveden rajaan asti.

2. Tämän pöytäkirjan osapuolet (tässä pöytäkirjassa "osapuolet") voivat sisällyttää pöytäkirjassa tarkoitettuun alueeseen myös omalla alueellaan sijaitsevia kosteikkoja tai rannikkoalueita.

3. Mikään tässä pöytäkirjassa tai mikään säädös, joka on hyväksytty tämän pöytäkirjan perusteella, ei saa rajoittaa valtioiden oikeutta, joka koskee mannerjalustan rajojen määräämistä.

3 artikla

YLEISET SITOUMUKSET

1. Osapuolet toteuttavat yksittäin tai kahdenvälisellä tai monenvälisellä yhteistyöllä kaikki aiheelliset toimenpiteet toimista aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi, torjumiseksi ja hallitsemiseksi pöytäkirjassa tarkoitetulla alueella muun muassa varmistamalla, että tarkoitukseen käytetään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, joka on ympäristön kannalta tehokasta ja taloudellisesti tarkoituksenmukaista.

2. Osapuolet varmistavat, että kaikki aiheelliset toimenpiteet toteutetaan, niin että toiminta ei aiheuta pilaantumista.

II JAKSO – LUPAJÄRJESTELMÄ

4 artikla

YLEISET PERIAATTEET

1. Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä etukäteen kirjallinen lupa kaikille tutkimusta tai hyväksikäyttöä koskeville toimille pöytäkirjassa tarkoitetulla alueella, mukaan luettuna laitosten perustaminen sinne. Kyseinen viranomainen varmistaa ennen luvan myöntämistä, että laitos on rakennettu kansainvälisten normien ja käytäntöjen mukaisesti ja että toiminnanharjoittajalla on tekniset ja taloudelliset valmiudet toteuttaa toimet. Lupa myönnetään asianmukaisella menettelyllä, jonka toimivaltainen viranomainen on määritellyt.

2. Lupa on evättävä jos käy ilmi, että ehdotetut toimet aiheuttavat ympäristölle todennäköisesti merkittäviä haittavaikutuksia, joita ei voida välttää noudattamalla luvassa annettuja ja tämän pöytäkirjan 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja ehtoja.

3. Kun laitoksen sijainnin hyväksymistä harkitaan, osaspuoli varmistaa, että kyseinen sijainti ei aiheuta haittaa olemassa oleville laitoksille eikä varsinkaan putkille ja kaapeleille.

5 artikla

LUPAVAATIMUKSET

1. Osapuoli määrää, että haettaessa luvan myöntämistä tai uusimista harjoittajaehdokkaan on esitettävä hanke toimivaltaiselle viranomaiselle ja että tällaisen hakemuksen on sisällettävä erityisesti seuraavat asiat:

(a) tutkimus ehdotettujen toimien ympäristövaikutuksista; toimivaltainen viranomainen voi toimien luonteen, laajuuden, keston ja teknisten menetelmien sekä alueen ominaispiirteiden perusteella vaatia, että ympäristövaikutusten arviointi laaditaan tämän pöytäkirjan liitteen IV mukaisesti;

(b) tarkka määrittely alueesta, jolla toimintaa aiotaan harjoittaa, suojavyöhykkeet mukaan luettuna;

(c) harjoittajaehdokkaan ammatillista ja teknistä pätevyyttä sekä laitoksen henkilökuntaa ja miehistön kokoonpanoa koskevat tiedot;

(d) turvatoimet, jotka määritellään 15 artiklassa;

(e) toiminnanharjoittajan valmiussuunnitelma, joka määritellään 16 artiklassa;

(f) valvontamenettelyt, jotka määritellään 19 artiklassa;

(g) laitosten poistamista koskevat suunnitelmat, jotka määritellään 20 artiklassa;

(h) erityisiä suojelualueita koskevat varotoimenpiteet, jotka määritellään 21 artiklassa;

(i) vakuutus tai muu rahavakuus vastuun kattamiseksi 27 artiklan 2 kappaleen b alakohdan mukaisesti.

2. Toimivaltainen viranomainen voi päättää tieteellisistä tutkimusta ja hyväksikäyttötoimia varten rajoittaa tämän artiklan 1 kappaleessa annettujen vaatimusten soveltamisalaa toimien luonteen, laajuuden, keston ja teknisten menetelmien sekä alueen ominaispiirteiden perusteella.

6 artikla

LUVAN MYÖNTÄMINEN

1. Edellä 4 artiklassa tarkoitettu lupa myönnetään vasta sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on tutkinut 5 artiklassa ja liitteessä IV luetellut vaatimukset.

2. Jokaisessa luvassa eritellään toimet ja luvan voimassaoloaika, määritellään luvan maantieteelliset rajat ja eritellään tekniset vaatimukset ja sallitut laitokset. Tarvittavat suojavyöhykkeet määritellään myöhemmin sopivassa vaiheessa.

3. Luvassa voidaan määrätä ehtoja, jotka koskevat toimenpiteitä, tekniikoita ja menetelmiä, joilla toimista aiheutuvan pilaantumisen riskit ja siitä aiheutuvat vahingot vähennetään mahdollisimman pieniksi.

4. Osapuolet ilmoittavat organisaatiolle välittömästi myönnetyistä tai uusituista luvista. Organisaatio pitää kirjaa kaikista pöytäkirjassa tarkoitetulla alueella luvan saaneista laitoksista.

7 artikla

SEURAAMUKSET

Kukin osapuoli määrää seuraamuksia pöytäkirjan velvoitteiden rikkomisesta tai pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisen lakien tai asetusten noudattamatta jättämisestä tai lupaan liittyvien ehtojen noudattamatta jättämisestä.

JAKSO III – JÄTTEET JA HAITALLISET AINEET JA MATERIAALIT

8 artikla

YLEINEN VELVOITE

Rajoittamatta muiden tässä jaksossa mainittujen normien tai velvoitteiden soveltamista osapuolet määräävät toiminnanharjoittajille yleisen velvoitteen käyttää parhaita käytettävissä olevia, ympäristön kannalta tehokkaita ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisia tekniikoita ja noudattaa kansainvälisesti hyväksyttyjä normeja, jotka koskevat jätteitä sekä haitallisten aineiden ja materiaalien käyttöä, varastointia ja päästöjä, niin että pilaantumisen riski minimoituu.

9 artikla

HAITALLISET AINEET JA MATERIAALIT

1. Toimivaltainen viranomainen hyväksyy kemikaalien käytön ja varastoinnin toimintaa varten kemikaalien käyttösuunnitelman pohjalta.

2. Osapuolet voivat säännellä tai rajoittaa kemikaalien käyttöä tai kieltää sen toiminnassa suuntaviivoilla, jotka osapuolet hyväksyvät.

3. Ympäristön suojelemiseksi osapuolet varmistavat, että aineiden ja materiaalien tuottajat liittävät jokaiseen aineeseen ja materiaaliin yhdisteen kuvauksen.

4. Tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa ja sen liitteessä I luetelluissa toimissa syntyvien haitallisten aineiden ja materiaalien päästäminen pöytäkirjassa tarkoitetulle alueelle on kiellettyä.

5. Tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa ja sen liitteessä II luetelluissa toimissa syntyvien haitallisten aineiden ja materiaalien päästäminen pöytäkirjassa tarkoitetulle alueelle edellyttää kussakin tapauksessa etukäteen myönnettävää erityislupaa toimivaltaiselta viranomaiselta.

6. Tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa toimissa syntyvien haitallisten aineiden ja materiaalien päästäminen pöytäkirjassa tarkoitetulle alueelle niin, että se voisi aiheuttaa pilaantumista, edellyttää etukäteen myönnettävää lupaa toimivaltaiselta viranomaiselta.

7. Edellä 5 ja 6 kappaleessa tarkoitetut luvat myönnetään vasta sen jälkeen, kun on huolellisesti tarkasteltu kaikkia tekijöitä, jotka luetellaan tämän pöytäkirjan liitteessä III.

10 artikla

ÖLJY JA ÖLJYPITOISET SEOKSET JA PORAUSNESTEET JA PORAUSSOIJA

1. Osapuolet laativat ja hyväksyvät yleiset normit öljyn ja öljypitoisten seosten päästämiseksi laitoksista pöytäkirjassa tarkoitetulle alueelle:

(a) tällaiset yleiset normit laaditaan liitteessä V olevan A kohdan määräysten mukaisesti;

(b) tällaiset yleiset normit eivät saa olla vähemmän rajoittavia kuin seuraavat vaatimukset, erityisesti:

i)       koneistotilan tyhjennyksessä öljypitoisuuden enimmäismäärä on 15 milligrammaa litraa kohden laimentamattomana;

ii)       tuotantoveden suurin sallittu öljypitoisuus on 40 milligrammaa litraa kohden kalenterikuukauden keskiarvona; sisältö ei saa missään vaiheessa olla enempää kuin 100 milligrammaa litraa kohden;

(c) osapuolet tekevät yleisen sopimuksen siitä, mitä menetelmää öljypitoisuuden analysoinnissa käytetään.

2. Osapuolet laativat ja hyväksyvät yleiset normit porausnesteiden ja poraussoijan käytöstä ja päästämisestä pöytäkirjassa tarkoitetulle alueelle. Tällaiset yleiset normit laaditaan liitteen V B kohdan määräysten mukaisesti.

3. Kukin osapuoli toteuttaa aiheelliset toimet vahvistaakseen yleiset normit, jotka on hyväksytty tämän artiklan mukaisesti, tai vahvistaakseen sitä rajoittavammat normit, jotka se on voinut hyväksyä.

11 artikla

JÄTEVESI

1. Osapuolet kieltävät jäteveden laskemisen laitoksista, joissa on pysyvästi vähintään 10 henkilöä, pöytäkirjassa tarkoitetulle alueelle lukuun ottamatta tapauksia, joissa:

(a) laitos laskee jätevettä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän käsittelyn jälkeen vähintään neljän meripeninkulman päässä lähimmästä maasta tai kiinteästä kalastuslaitoksesta osapuolen tehdessä päätökset tapauskohtaisesti; tai

(b) jätevettä ei käsitellä, mutta päästö suoritetaan kansainvälisten sääntöjen ja normien mukaisesti; tai

(c) jätevesi on kulkenut toimivaltaisen viranomaisen sertifioiman jätevedenpuhdistuslaitoksen kautta.

2. Osapuoli antaa tarvittaessa tiukempia määräyksiä, muun muassa alueella vallitsevien virtojen tai 21 artiklassa tarkoitetun alueen läheisyyden takia.

3. 1 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia ei sovelleta, jos päästö aiheuttaa näkyvää kiinteää jätettä tai aiheuttaa värjäytymistä, värinmuutoksia tai sameutta ympäröivässä vedessä.

4. Jos jätevettä sekoitetaan jätteisiin ja haitallisiin aineisiin ja materiaaleihin, joista on annettu erilaisia loppukäsittelyä koskevia vaatimuksia, siihen sovelletaan tiukempia vaatimuksia.

12 artikla

KIINTEÄ JÄTE

1. Osapuolet kieltävät seuraavien aineiden ja materiaalien päästämisen pöytäkirjassa tarkoitetulla alueelle:

(a) kaikki muovit, mukaan luettuna synteettiset köydet, synteettiset kalaverkot ja muoviset jätesäkit mutta ei rajoitettuna niihin;

(b) kaikki muu biologisesti hajoamaton kiinteä jäte, mukaan luettuna paperituotteet, rievut, lasi, metalli, pullot, astiat, sälyspuut, verhoilut ja pakkausmateriaalit.

2. Elintarvikejätteiden päästäminen pöytäkirjassa tarkoitetulle alueelle on toteutettava niin kaukana maasta kuin mahdollista kansainvälisten sääntöjen ja normien mukaisesti.

3. Jos kiinteää jätettä sekoitetaan muihin päästöihin, joista on annettu erilaiset loppukäsittelyä ja laskemista koskevat vaatimukset, niihin sovelletaan vaatimuksista tiukempia.

13 artikla

VASTAANOTTOLAITOKSET, OHJEET JA SEURAAMUKSET

Osapuolet varmistavat, että

(a) toiminnanharjoittajat loppukäsittelevät kaikki jätteet ja haitalliset aineet ja materiaalit tyydyttävällä tavalla sitä varten nimetyissä maalla sijaitsevissa vastaanottolaitoksissa, ellei pöytäkirjassa anneta lupaa muuhun;

(b) kaikelle henkilökunnalle annetaan ohjeet asianmukaisista jätteen loppukäsittelykeinoista;

(c) laittomasta jätteen loppukäsittelystä määrätään seuraamuksia.

14 artikla

POIKKEUKSET

1. Tämän jakson määräyksiä ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

(a) Force majeure sekä päästäminen veteen:

-        ihmishengen pelastamiseksi,

-        laitosten turvallisuuden varmistamiseksi,

-        jos laitokselle tai sen laitteille aiheutuu vahinkoa,

sillä ehdolla, että kaikki kohtuulliset varotoimenpiteet on toteutettu sen jälkeen, kun vahinko on havaittu, tai sen jälkeen, kun loppukäsittely toteutettu haittavaikutusten vähentämiseksi.

(b) Öljyä tai haitallisia aineita tai materiaaleja sisältävien aineiden päästöjä, joihin sovelletaan toimivaltaisen viranomaisen ennakkohyväksyntää, käytetään erityisten pilaantumisonnettomuuksien torjumiseksi pilaantumisen aiheuttaman vahingon minimoimiseksi.

2. Tämän jakson määräyksiä kuitenkin sovelletaan kaikissa tapauksissa, joissa toiminnanharjoittaja on toiminut tarkoituksenaan aiheuttaa vahinkoa tai piittaamattomasti tietäen, että siitä todennäköisesti seuraa vahinkoa.

3. Päästöistä, jotka on toteutettu tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuissa olosuhteissa, on ilmoitettava välittömästi organisaatiolle ja organisaation kautta tai suoraan kaikille osapuolille, joihin asia todennäköisesti vaikuttaa. Ilmoitukseen on liitettävä kaikki yksityiskohdat olosuhteista sekä jätteen tai haitallisen aineiden tai materiaalien luonteesta ja määrästä.

JAKSO IV – TURVATOIMET

15 artikla

VAROTOIMET

1. Osapuoli, jonka toimivallassa toimia suunnitellaan tai toteutetaan, varmistaa, että toteutetaan turvatoimia, jotka koskevat laitosten suunnittelua, rakentamista, sijoittamista, välineistöä, merkintää, käyttöä ja ylläpitoa.

2. Osapuoli varmistaa, että toiminnanharjoittajalla on laitoksissa koko ajan asianmukaiset välineet ja laitteet, joita pidetään hyvässä kunnossa, ihmishenkien suojelemiseksi, pilaantumisonnettomuuksien ehkäisemiseksi ja torjumiseksi ja nopean toiminnan edistämiseksi hätätilanteessa, niin että tämä noudattaa parhaita käytettävissä olevia ympäristötehokkaita ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisia tekniikoita ja 16 artiklassa tarkoitetun toiminnanharjoittajan valmiussuunnitelman määräyksiä.

3. Toimivaltainen viranomainen vaatii turvallisuudesta ja kunnosta tunnustetun elimen myöntämän todistuksen (jäljempänä "todistus") tuotantolautoista, rannikon edustalla olevista liikkuvista porausyksiköistä, offshore-varastoista, offshore-lastausjärjestelmistä ja putkista ja muista tällaisista laitoksista, joita osapuoli voi eritellä.

4. Osapuolet varmistavat tarkastuksella, että toiminnanharjoittajat toteuttavat toimet tämän artiklan mukaisesti.

16 artikla

VALMIUSSUUNNITELMA

1. Hätätilanteessa osapuolet panevat soveltuvin osin täytäntöön yhteistyötä öljyn ja muiden vahingollisten aineiden aiheuttaman Välimeren pilaantumisen torjumiseksi hätätilanteessa koskevan pöytäkirjan määräykset.

2. Kukin osapuoli vaatii toimivallassaan olevista laitoksista vastaavilta toiminnanharjoittajilta pilaantumisonnettomuuksien torjuntaa koskevan valmiussuunnitelman, joka on koordinoitu osapuolen valmiussuunnitelman kanssa ja jossa noudatetaan pöytäkirjaa yhteistyöstä öljyn ja muiden vahingollisten aineiden aiheuttaman Välimeren pilaantumisen torjumiseksi hätätilanteessa ja joka on hyväksytty toimivaltaisen viranomaisen menettelyjen mukaisesti.

3. Kukin osapuoli koordinoi valmiussuunnitelmien kehittämistä ja täytäntöönpanoa. Tällaiset suunnitelmat on laadittava toimivaltaisen kansainvälisen organisaation hyväksymien suuntaviivojen mukaisesti. Niissä on noudatettava erityisesti tämän pöytäkirjan liitteen VII määräyksiä.

17 artikla

TIEDONANNOT

Kukin osapuoli vaatii toimivallassaan olevista laitoksista vastaavia toiminnanharjoittajia raportoimaan viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle:

(a) kaikista tapahtumista niiden laitoksissa, jotka aiheuttavat tai aiheuttavat todennäköisesti pilaantumista pöytäkirjassa tarkoitetulla alueella;

(b) kaikista merellä havaituista tapahtumista, jotka aiheuttavat tai aiheuttavat todennäköisesti pilaantumista pöytäkirjassa tarkoitetulla alueella.

18 artikla

KESKINÄINEN AVUNANTO HÄTÄTILANTEESSA

Hätätilanteessa osapuoli, joka pyytää apua ehkäistäkseen, vähentääkseen tai torjuakseen toimista aiheutuvaa pilaantumista, voi pyytää apua muilta osapuolilta suoraan tai REMPEC-keskuksen kautta, ja näiden on tehtävä kaikkensa tarjotakseen pyydettyä apua.

Tätä tarkoitusta varten osapuolen, joka on myös yhteistyötä öljyn ja muiden vahingollisten aineiden aiheuttaman Välimeren pilaantumisen torjumiseksi hätätilanteessa koskevan pöytäkirjan osapuoli, on sovellettava kyseisen pöytäkirjan asiaankuuluvia määräyksiä.

19 artikla

VALVONTA

1. Toiminnanharjoittajaa vaaditaan mittaamaan tai mittauttamaan pätevän asiantuntijayksikön toimesta toimien vaikutus ympäristöön niiden luonteen, laajuuden, keston ja teknisten menetelmien sekä alueen ominaispiirteiden perusteella ja raportoimaan niistä säännöllisesti tai toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimivaltaisen viranomaisen arviointia varten sellaisen menettelyn mukaisesti, josta toimivaltainen viranomainen määrää lupajärjestelmässään.

2. Toimivaltainen viranomainen perustaa tarvittaessa kansallisen valvontajärjestelmän voidakseen valvoa säännöllisesti laitoksia ja niiden ympäristövaikutuksia, jotta se voi varmistaa, että olosuhteet, jotka liittyvät luvan myöntämiseen, toteutuvat.

20 artikla

LAITOSTEN POISTAMINEN

1. Toimivaltainen viranomainen vaatii toiminnanharjoittajaa poistamaan laitokset, jotka on hylätty tai jotka ovat käyttämättömänä, merenkulun turvallisuuden varmistamiseksi ottaen huomioon toimivaltaisen kansainvälisen organisaation hyväksymät suuntaviivat ja normit. Poistamisessa on otettava huomioon myös muu oikeutettu meren käyttö, erityisesti kalastus, meriympäristön suojelu ja muiden osapuolten oikeudet ja velvollisuudet. Ennen poistamista sen vastuulla olevan toiminnanharjoittajan on toteutettava aiheelliset toimet ehkäistäkseen vuodot toimintapaikalta.

2. Toimivaltainen viranomainen vaatii toiminnanharjoittajaa poistamaan hylätyt tai käyttämättömät putket tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti tai puhdistamaan ne sisältä ja hylkäämään ne tai puhdistamaan ne sisältä ja hautaamaan ne, niin että ne eivät aiheuta pilaantumista, vaaranna merenkulkua, haittaa kalastusta, uhkaa meriympäristöä eivätkä haittaa muuta oikeutettua meren käyttöä tai osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia. Toimivaltainen viranomainen varmistaa, että haudatun putken syvyydestä, sijainnista ja ulottuvuuksista julkaistaan tarvittavat tiedot ja että kyseiset tiedot on merkitty merikarttoihin ja ilmoitettu organisaatiolle ja muille toimivaltaisille kansainvälisille organisaatioille ja osapuolille.

3. Tämän artiklan määräyksiä voidaan soveltaa myös laitoksiin, jotka ovat käyttämättömiä tai sellaisen toiminnanharjoittajan hylkäämiä, joiden lupa on voitu peruuttaa tai keskeyttää 7 artiklan mukaisesti.

4. Toimivaltainen viranomainen voi ilmoittaa mahdollisista muutoksista toiminnan tasossa ja meriympäristön suojelemista koskevissa toimenpiteissä, jotka on alun perin määrätty.

5. Toimivaltainen viranomainen voi säännellä sallittujen toimien luovuttamista tai siirtoa toisille henkilöille.

6. Jos toiminnanharjoittaja ei noudata tämän artiklan määräyksiä, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava toiminnanharjoittajan kustannuksella kyseiset toimet, joita voidaan tarvita toiminnanharjoittajan laiminlyönnin korjaamiseksi.

21 artikla

ERITYISET SUOJELUALUEET

Pöytäkirjassa Välimeren erityisistä suojelualueista määriteltyjen alueiden ja muiden osapuolten perustamien alueiden suojelemiseksi ja niissä esitettyjen tavoitteiden edistämiseksi osapuolet toteuttavat erityistoimia kansainvälisen oikeuden mukaisesti yksittäin tai kahdenvälisellä tai monenvälisellä yhteistyöllä ehkäistäkseen, vähentääkseen, torjuakseen ja hillitäkseen toimista aiheutuvaa pilaantumista kyseisillä alueilla.

Välimeren erityisiä suojelualueita koskevassa pöytäkirjassa luvan myöntämiseksi tarkoitettujen toimien lisäksi tällaisia toimia voivat olla muun muassa:

(a) erityiset rajoitukset tai ehdot myönnettäessä lupia tällaisille alueille:

i)       ympäristövaikutusten arviointien valmistelu ja arviointi;

ii)       erityismääräysten antaminen tällaisilla alueilla valvonnasta, laitosten poistamisesta ja päästöjen kieltämisestä.

(b) tehostettu tiedonvaihto toiminnanharjoittajien, toimivaltaisten viranomaisten, osapuolten ja organisaation välillä asioista, jotka voivat vaikuttaa tällaisiin alueisiin.

V JAKSO – YHTEISTYÖ

22 artikla

TUTKIMUKSET JA TUTKIMUSOHJELMAT

Yleissopimuksen 13 artiklan mukaisesti osapuolet tekevät tarvittaessa yhteistyötä tutkimusten edistämisessä sekä tieteellisten ja teknisten tutkimusohjelmien toteuttamisessa uusien menetelmien kehittämiseksi:

(a) toimien toteuttamiseksi tavalla, jossa minimoidaan pilaantumisen riski;

(b) pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi, torjumiseksi ja hillitsemiseksi erityisesti hätätapauksissa.

23 artikla

KANSAINVÄLISET SÄÄNNÖT, NORMIT JA SUOSITELLUT

KÄYTÄNNÖT JA MENETTELYT

1. Osapuolet tekevät yhteistyötä suoraan tai organisaation tai muun toimivaltaisen kansainvälisen organisaation välityksellä tarkoituksenaan:

(a) antaa asianmukaiset tieteelliset perusteet kansainvälisten sääntöjen, normien ja suositeltujen käytäntöjen ja menettelyjen muotoilua ja laatimista varten, jotta tämän pöytäkirjan tavoitteet saavutetaan;

(b) muotoilla ja laatia tällaiset kansainväliset säännöt, normit ja suositellut käytännöt ja menettelyt;

(c) laatia ja hyväksyä ohjeita kansainvälisten käytäntöjen ja menettelyjen mukaisesti sen varmistamiseksi, että liitteen VI määräyksiä noudatetaan.

2. Osapuolet pyrkivät mahdollisimman pian yhdenmukaistamaan lakinsa ja asetuksensa tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen kansainvälisten sääntöjen, normien ja suositeltujen käytäntöjen ja menettelyjen kanssa.

3. Osapuolet pyrkivät vaihtamaan niin pitkälle kuin mahdollista sisäpolitiikkansa, lakiensa ja asetustensa sekä tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun yhdenmukaistamisen kannalta olennaisia tietoja.

24 artikla

TIETEELLINEN JA TEKNINEN APU KEHITYSMAILLE

1. Osapuolet tekevät suoraan tai toimivaltaisen alueellisen tai muun kansainvälisen organisaation tuella yhteistyötä tavoitteenaan muotoilla ja niin pitkälle kuin mahdollista panna täytäntöön avustusohjelmia kehitysmaille, erityisesti tieteen, lainsäädännön, koulutuksen ja tekniikan alalla, ehkäistäkseen, vähentääkseen, torjuakseen ja hillitäkseen toiminnasta aiheutuvaa pilaantumista pöytäkirjassa tarkoitetulla alueella.

2. Tekninen apu käsittää erityisesti tieteellisen, oikeudellisen ja teknisen henkilöstön koulutuksen sekä kyseisten maiden suorittaman asianmukaisen välineistön hankinnan, käytön ja tuotannon edullisin ehdoin, mistä osapuolet sopivat.

25 artikla

KESKINÄINEN TIEDOTUS

Osapuolet tiedottavat toisilleen suoraan tai organisaation välityksellä toteutetuista toimenpiteistä, saavutetuista tuloksista ja tarvittaessa tämän pöytäkirjan soveltamisessa kohdatuista vaikeuksista. Tällaisten tietojen keräämistä ja toimittamista koskevat menettelyt määritellään osapuolten kokouksissa.

26 artikla

RAJAT YLITTÄVÄ PILAANTUMINEN

1. Kukin osapuoli toteuttaa kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että sen toimivaltaan kuuluvat toimet toteutetaan siten, etteivät ne aiheuta toimivallan rajat ylittävää pilaantumista.

2. Osapuoli, jonka toimivaltaan kuuluvalla alueella suunnitellaan tai toteutetaan toimia, ottaa huomioon mahdolliset haitalliset ympäristövaikutukset riippumatta siitä esiintyykö vaikutuksia todennäköisesti sen toimivaltaan kuuluvalla alueella vai sen ulkopuolella.

3. Jos osapuolen tietoon tulee tapauksia, joissa meriympäristö on välittömässä vaarassa vahingoittua tai on vahingoittunut pilaantumisen takia, sen on välittömästi ilmoitettava siitä muille osapuolille, joihin vahinko sen mielestä todennäköisesti vaikuttaa, sekä REMPEC-keskukselle ja sen on annettava niille ajoissa tietoa, niin että nämä voivat tarvittaessa ryhtyä aiheellisiin toimiin. REMPEC-keskus jakaa tietoa välittömästi kaikille asianosaisille osapuolille.

4. Osapuolet pyrkivät oikeusjärjestelmänsä mukaisesti ja tarvittaessa sopimuksen perusteella myöntämään tasaveroisen pääsyn hallinnollisiin menettelyihin ja käsittelyn niissä muiden valtioiden henkilöille, joihin pilaantuminen tai muut haittavaikutukset ehdotetuista ja käynnissä olevista toimista voivat vaikuttaa.

5. Jos pilaantuminen on peräisin sellaisen valtion alueelta, joka ei ole tämän pöytäkirjan osapuoli, sen vaikutuksen alaiseksi joutunut osapuoli pyrkii tekemään yhteistyötä kyseisen valtion kanssa niin että pöytäkirjan soveltaminen on mahdollista.

27 artikla

VASTUU JA KORVAAMINEN

1. Osapuolet tekevät yhteistyötä mahdollisimman pian asianmukaisten sääntöjen ja menettelyjen laatimiseksi ja hyväksymiseksi tässä pöytäkirjassa käsitellyistä toimista aiheutunutta vahinkoa koskevan vastuun ja korvauksen määrittelemiseksi yleissopimuksen 16 artiklan mukaisesti.

2. Ennen kuin kyseiset menettelyt ovat valmiit, osapuolet:

(a) toteuttavat kaikki aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vastuu toiminnasta aiheutuneesta vahingosta kuuluu toiminnanharjoittajille, ja niitä vaaditaan maksamaan nopea ja asianmukainen korvaus;

(b) toteuttavat kaikki aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toiminnanharjoittajilla on vakuutusturva tai muu sellainen rahavakuus sellaisen ehdoin, jotka osapuoli määrittelee varmistaakseen korvauksen vahingosta, jonka ovat aiheuttaneet tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvat toimet.

VI JAKSO – LOPPUSÄÄNNÖKSET

28 artikla

TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN NIMITTÄMINEN

Kukin osapuoli nimittää yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen:

(a) myöntämään, uusimaan ja rekisteröimään tämän pöytäkirjan II jaksossa tarkoitettuja lupia;

(b) myöntämään ja rekisteröimään tämän pöytäkirjan 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiä ja yleisiä lupia;

(c) myöntämään tämän pöytäkirjan liitteessä V tarkoitettuja lupia;

(d) hyväksymään tämän pöytäkirjan 11 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu käsittelyjärjestelmä ja toteamaan lupakelpoiseksi jätevedenkäsittelylaitos;

(e) antamaan etukäteishyväksyntä tämän pöytäkirjan 14 artiklan 1 kappaleen b alakohdassa tarkoitetuille poikkeuksellisille päästöille;

(f) suorittamaan tämän pöytäkirjan 15 artiklan 3 ja 4 kappaleessa tarkoitettuja turvatoimia koskevia velvollisuuksia;

(g) suorittamaan toimia, jotka liittyvät tämän pöytäkirjan 16 artiklassa ja liitteessä VII tarkoitettuun valmiussuunnitelmaan

(h) suorittamaan tämän pöytäkirjan 19 artiklassa tarkoitettuja valvontamenettelyjä;

(i) valvomaan tämän pöytäkirjan 20 artiklassa tarkoitettuja laitosten poistamistoimia.

29 artikla

SIIRTYMÄTOIMENPITEET

Kukin osapuoli laatii menettelyt ja säännökset toimista, riippumatta siitä ovatko ne luvallisia vai eivät, jotka on aloitettu ennen tämän pöytäkirjan voimaantuloa, sen varmistamiseksi, että niissä noudatetaan tämän pöytäkirjan määräyksiä.

30 artikla

KOKOUKSET

1. Osapuolet kokoontuvat säännöllisesti yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti järjestettyjen yleissopimuksen osapuolten säännöllisten kokousten yhteydessä. Osapuolet voivat pitää myös ylimääräisiä kokouksia yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti.

2. Tämän pöytäkirjan osapuolten kokousten tarkoituksena on muun muassa:

(a) seurata tämän pöytäkirjan täytäntöönpanoa ja toteutettujen toimien tehoa ja muiden toimien aiheellisuutta erityisesti liitteiden muodossa;

(b) tarkistaa ja muuttaa tämän pöytäkirjan liitteitä;

(c) tarkastella tietoja, jotka koskevat tämän pöytäkirjan II jakson mukaisesti myönnettyjä tai uusittuja lupia;

(d) tarkastella tietoja, jotka koskevat tämän pöytäkirjan III jakson mukaisesti myönnettyjä lupia ja hyväksyntöjä;

(e) hyväksyä tämän pöytäkirjan 9 artiklan 2 kappaleessa ja 23 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuja suuntaviivoja;

(f) tarkastella tämän pöytäkirjan 16 artiklan mukaisesti hyväksyttyjä valmiussuunnitelmien rekistereitä ja hätätilanteissa sovellettavia toimintakeinoja;

(g) antaa perusteita ja laatia kansainvälisiä sääntöjä, normeja ja suositeltuja käytäntöjä ja menettelyitä tämän pöytäkirjan 23 artiklan 1 kappaleen mukaisesti siinä muodossa kuin osapuolet päättävät;

(h) edistää V jaksossa tarkoitetun politiikan täytäntöönpanoa ja tavoitteiden saavuttamista, erityisesti kansallisen ja Euroopan yhteisön lainsäädännön yhdenmukaistamista tämän pöytäkirjan 23 artiklan 2 kappaleen mukaisesti;

(i) tarkastella tämän pöytäkirjan 27 artiklan täytäntöönpanon edistymistä;

(j) suorittaa tarvittaessa muita tämän pöytäkirjan soveltamiseksi edellytettyjä tehtäviä.

                                                                      

31 artikla

YHTEYDET YLEISSOPIMUKSEEN

1. Tähän pöytäkirjaan sovelletaan kaikkia pöytäkirjoja koskevia yleissopimuksen määräyksiä.

2. Tähän pöytäkirjaan sovelletaan yleissopimuksen 24 artiklan mukaisesti hyväksyttyä työjärjestystä ja rahoitussääntöjä, jos tämän pöytäkirjan osapuolet eivät sovi asiasta toisin.

32 artikla

LOPPULAUSEKE

1. Pöytäkirjan voivat allekirjoittaa Madridissa 14. lokakuuta 1994 – 14. lokakuuta 1995 yleissopimuksen sopimusvaltiot, jotka on kutsuttu Välimeren suojelemista mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta koskevan pöytäkirjan täysivaltaisten edustajien kokoukseen, joka pidetään Madridissa 13. ja 14. lokakuuta 1994. Sen voivat allekirjoittaa samaan aikaan Euroopan yhteisö ja vastaavat alueelliset taloudelliset ryhmittymät, joista ainakin yksi on pöytäkirjassa tarkoitetun alueen rannikkovaltio ja joilla on toimivaltaa tämän pöytäkirjan soveltamisaloilla yleissopimuksen 30 artiklan mukaisesti.

2. Tämä yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä. Espanjan hallitus, joka toimii tallettajana, tallettaa ratifiointi- tai hyväksymiskirjat.

3. 15. lokakuuta 1995 alkaen tähän pöytäkirjaan voivat liittyä edellä 1 kappaleessa tarkoitetut valtiot, Euroopan yhteisö ja 1 kappaleessa mainitut ryhmittymät.

4. Tämä pöytäkirja tulee voimaan 30. päivänä siitä, kun tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut osapuolet ovat tallettaneet vähintään kuusi ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjaa.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittajat siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

LIITE I

HAITALLISET AINEET JA MATERIAALIT, JOIDEN LOPPUKÄSITTELY PÖYTÄKIRJASSA TARKOITETULLA ALUEELLA ON KIELLETTY

A.           Seuraavat aineet ja materiaalit ja niiden yhdisteet luetellaan pöytäkirjan 9 artiklan 4 kappaleen soveltamiseksi. Ne on valittu lähinnä niiden myrkyllisyyden, pysyvyyden ja biokertyvyyden perusteella:

1. elohopea ja sen yhdisteet;

2. kadmium ja sen yhdisteet;

3. orgaaniset tinayhdisteet ja aineet, jotka meriympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä[3];

4. orgaaniset fosforiyhdisteet ja aineet, jotka meriympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä1;

5. orgaaniset halogeeniyhdisteet ja aineet, jotka meriympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä1;

6. raakaöljy, polttoöljy, öljyinen liete, käytetyt voiteluöljyt ja jalostetut tuotteet;

7. kestävät synteettiset materiaalit, jotka voivat kellua, upota tai pysyä vedessä ja jotka voivat haitata meren oikeutettua käyttöä;

8. aineet, joilla on todistetusti syöpää aiheuttavia, teratogeenisiä tai mutageenisiä ominaisuuksia meriympäristössä tai sen välityksellä;

9. radioaktiiviset aineet sekä niiden jätteet, jos päästöissä ei noudateta säteilysuojelun periaatteita sellaisena kuin toimivaltainen kansainvälinen organisaatio on ne määritellyt ottaen huomioon meriympäristön suojelun.

B.           Tätä liitettä ei sovelleta päästöihin, jotka sisältävät A kohdassa lueteltuja aineita, jotka jäävät osapuolten yhdessä määrittelemien rajojen alle ja öljyn osalta tämän pöytäkirjan 10 artiklassa lueteltujen rajojen alle.

LIITE II

HAITALLISET AINEET JA MATERIAALIT, JOIDEN LOPPUKÄSITTELYLLE PÖYTÄKIRJASSA TARKOITETULLA ALUEELLA ON SAATAVA ERITYISLUPA

A.           Seuraavat aineet ja materiaalit ja niiden yhdisteet on valittu pöytäkirjan 9 artiklan 5 kappaleen soveltamiseksi:

1. arseeni

2. lyijy

3. kupari

4. sinkki

5. beryllium

6. nikkeli

7. vanadiini

8. kromi

9. biosidit ja niiden johdannaiset jotka eivät kuulu liitteen I soveltamisalaan

10. seleeni

11. antimoni

12. molybdeeni

13. titaani

14. tina

15. barium (muu kuin bariumsulfaatti)

16. boori

17. uraani

18. koboltti

19. tallium

20. telluuri

21. hopea

22. syanidit.

B.           A kohdassa tarkoitettujen aineiden päästöjen valvonta ja tiukka rajoittaminen on toteutettava liitteen III mukaisesti.

LIITE III

LUPIEN MYÖNTÄMISESSÄ HUOMIOON OTETTAVAT TEKIJÄT

9 artiklan 7 kappaleen mukaisesti vaaditun luvan myöntämisessä otetaan tapauksen mukaan huomioon erityisesti seuraavat tekijät:

A.           Jätteen ominaisuudet ja koostumus

1. jätteen lähteen tyyppi ja koko (esimerkiksi teollinen prosessi);

2. jätteen tyyppi (alkuperä, keskimääräinen koostumus);

3. jätteen muoto (kiinteä, nestemäinen, liete, kaasu);

4. kokonaismäärä (päästöjen määrä, esimerkiksi vuotta kohden);

5. päästötapa (jatkuva, ajoittainen, kausittain vaihteleva ja niin edelleen);

6. pääainesosien pitoisuudet, liitteessä I luetellut aineet, liitteessä II luetellut aineet ja tarvittaessa muut aineet;

7. jätteen fyysiset, kemialliset ja biokemialliset ominaisuudet.

B.           Jätteen ainesosien haitalliset ominaisuudet

1. pysyvyys (fyysinen, kemiallinen, biologinen) meriympäristössä;

2. myrkyllisyys ja muut haittavaikutukset;

3. kerääntyminen biologisiin materiaaleihin tai sedimentteihin;

4. biokemiallinen muuttuminen, joka tuottaa haitallisia yhdisteitä;

5. haittavaikutukset happipitoisuuteen ja -tasapainoon;

6. alttius fyysisille, kemiallisille ja biokemiallisille muutoksille ja vesiympäristössä muiden meriveden ainesosien kanssa tapahtuva vuorovaikutus, joka voi tuottaa haitallisia biologisia tai muita vaikutuksia jäljempänä E kohdassa lueteltuihin käyttötapoihin.

C.           Päästöpaikan ja vastaanottavan meriympäristön ominaisuudet

1. alueen hydrografiset, meteorologiset, geologiset ja topografiset ominaisuudet;

2. päästön paikka ja tyyppi (laskuaukko, kanava, poistoaukko ja niin edelleen) ja sen suhde muihin alueisiin (kuten virkistysalueet, kutualueet, poikastuotantoalueet, kalastusalueet ja simpukkavedet) sekä muihin päästöihin;

3. alkuperäinen laimennus kohdassa, jossa päästö siirtyy vastaanottavaan meriympäristöön;

4. leviämisominaisuudet, kuten virtojen, vuoroveden ja tuulen vaikutus horisontaaliseen kulkeutumiseen ja vertikaaliseen sekoittumiseen;

5. vastaanottavan vesistön ominaisuudet suhteessa päästöalueen fyysisiin, kemiallisiin, biologisiin ja ekologisiin olosuhteisiin;

6. vastaanottavan meriympäristön kapasiteetti vastaanottaa jätepäästöjä ilman haittavaikutuksia.

D.           Jätetekniikoiden saatavuus

Menetelmät, jotka koskevat jätteiden vähentämistä ja teollisuuden päästöjä sekä yhdyskuntajätevesiä, olisi valittava ottaen huomioon seuraavien tekijöiden saatavuus ja toteutettavuus:

(a) vaihtoehtoiset käsittelyprosessit;

(b) uudelleenkäyttö- tai poistomenetelmät;

(c) maalla toteutettavat loppukäsittelyvaihtoehdot;

(d) asianmukaiset vähän saastuttavat tekniikat.

E.           Meriympäristön ja meriveden käytön mahdollinen heikentyminen

1. Vaikutukset ihmisiin seuraavien tekijöiden pilaantumisen välityksellä:

(a) ravinnoksi kelpaavat meren eliöt;

(b) uimavedet;

(c) estetiikka.

2. Vaikutukset meren ekosysteemeihin, erityisesti elollisiin luonnonvaroihin, uhanalaisiin lajeihin ja kriittisiin elinympäristöihin.

3. Vaikutukset muuhun kansainvälisen oikeuden mukaisesti oikeutettuun meren käyttöön.

LIITE IV

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI

1. Kukin osapuoli vaatii, että ympäristövaikutusten arviointi sisältää vähintään seuraavat osat:

(a) kuvaus alueen maantieteellisistä rajoista, joiden sisällä toimia toteutetaan, mukaan luettuna tarvittaessa suojavyöhykkeet.

(b) kuvaus alueen ympäristön alkuperäisestä tilasta;

(c) ilmoitus ehdotettujen toimien luonteesta, tavoitteista, laajuudesta ja kestosta;

(d) kuvaus käytettävistä menetelmistä, laitoksista ja muista keinoista sekä mahdollisista vaihtoehdoista kyseisille keinoille;

(e) kuvaus ehdotettujen toimien ennakoitavista suorista tai epäsuorista lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksista ympäristöön, mukaan luettuna eläimistö, kasvisto ja ekologinen tapapaino;

(f) lausunto toimenpiteistä ehdotettujen toimien aiheuttamien ympäristövahinkojen minimoimiseksi, mukaan luettuna vaihtoehdot kyseisille toimille;

(g) ilmoitus toimenpiteistä, jotka toteutetaan ympäristön suojelemiseksi pilaantumiselta ja muilta haittavaikutuksilta ehdotettujen toimien aikana ja niiden jälkeen;

(h) viittaus ympäristövaikutusten arvioinnissa käytettyihin menetelmiin;

(i) ilmoitus siitä, vaikuttavatko ehdotetut toimet todennäköisesti muiden valtioiden ympäristöön.

2. Kukin osapuoli hyväksyy normeja ottaen huomioon kansainväliset säännöt, normit ja suositellut käytännöt ja menettelyt, jotka on hyväksytty pöytäkirjan 23 artiklan mukaisesti, ja niiden perusteella arvioidaan ympäristönvaikutusten arviointeja.

LIITE V

ÖLJY JA ÖLJYPITOISET SEOKSET JA PORAUSNESTEET JA PORAUSSOIJA

Osapuolet antavat seuraavat määräykset 10 artiklan mukaisesti:

A.        Öljy ja öljypitoiset seokset

1. paljon öljyä sisältävät vuodot jalostuksessa ja porauslautalla on otettava talteen, johdettava uudelleen ja sitten käsiteltävä osana tuotetta, mutta ylimääräinen osa käsitellään hyväksyttävälle tasolle ennen päästöä öljykenttien hyvien käytäntöjen mukaisesti;

2. erotusprosessien öljypitoinen jäte ja lietteet siirretään maalle;

3. kaikki tarvittavat varotoimet toteutetaan, jotta öljyä valuu mereen mahdollisimman vähän öljylähteen testauksessa kerätystä tai poltetusta öljystä;

4. kaikki tarvittavat varotoimet toteutetaan sen varmistamiseksi, että öljytoimista syntyvä kaasu poltetaan tai käytetään asianmukaisella tavalla.

B.         Porausnesteet ja poraussoija

1. Vesipohjaisiin porausnesteisiin ja poraussoijaan sovelletaan seuraavia määräyksiä:

(a) tällaisten porausnesteiden käyttöön ja loppukäsittelyyn sovelletaan kemikaalien käyttösuunnitelmaa ja tämän pöytäkirjan 9 artiklan määräyksiä;

(b) poraussoija poistetaan maalle tai merelle asianmukaisessa paikassa tai toimivaltaisen viranomaisen määrittelemällä alueella.

2. Öljypohjaisiin porausnesteisiin ja poraussoijaan sovelletaan seuraavia määräyksiä:

(a) tällaisia nesteitä käytetään vain, jos niiden myrkyllisyys on riittävän alhainen, ja vasta toiminnanharjoittajan saatua luvan toimivaltaiselta viranomaiselta, kun tämä on vahvistanut alhaisen myrkyllisyyden;

(b) tällaisten porausnesteiden laskeminen mereen on kielletty;

(c) poraussoijan päästäminen mereen loppukäsittelyä varten on sallittua vain sillä ehdolla, että tehokkaita valvontavälineitä on asennettu ja niitä käytetään asianmukaisesti, että päästökohta on paljon merenpinnan alapuolella ja että öljypitoisuus on alle 100 grammaa öljyä poraussoijakiloa kohden;

(d) tällaisen poraussoijan loppukäsittely erityisellä suojelualueella on kielletty;

(e) tuotanto- ja kehitysporauksessa on toteutettava ohjelma, joka koskee pilaantumisalueen merenpohjan näytteitä ja analysointia.

3. Dieselpohjaiset porausnesteet:

Dieselpohjaisten porausöljyjen käyttö on kielletty. Dieselöljyä voidaan poikkeuksellisesti lisätä porausnesteisiin osapuolten määrittelemissä olosuhteissa.

LIITE VI

VAROTOIMET

Osapuolet antavat seuraavat määräykset 15 artiklan mukaisesti:

(a) laitoksen on oltava turvallinen ja käyttötarkoituksen mukaisessa kunnossa, erityisesti se on suunniteltava ja rakennettava niin, että se kestää yhdessä enimmäiskuormansa kanssa kaikki luonnonolosuhteet, mukaan luettuna kovimmat mahdolliset tuuli- ja aalto-olosuhteet, jotka käyvät ilmi historiallisista säätiedoista, mahdollinen maanjäristys, merenpohjan olosuhteet ja vakaus sekä veden syvyys;

(b) toimien kaikki vaiheet, mukaan luettuna talteen otettujen resurssien varastointi- ja kuljetus, on valmisteltava asianmukaisesti, kaikkea toimintaa on voitava valvoa turvallisuussyistä ja se on suoritettava mahdollisimman turvallisesti ja toiminnanharjoittajan on sovellettava kaikkiin toimiin valvontajärjestelmää;

(c) on käytettävä mahdollisimman edistyneitä turvajärjestelmiä, ja ne on testattava säännöllisesti vuotojen, päästöonnettomuuksien, tulipalojen, räjähdysten, purkausten ja muiden ihmisten turvallisuutta ja ympäristöä koskevien uhkien minimoimiseksi; koulutetun erityismiehistön on käytettävä ja ylläpidettävä kyseisiä järjestelmiä, ja sen on oltava läsnä ja suoritettava säännöllisesti harjoituksia; niissä laitoksissa, jotka ovat saaneet luvan olla vailla pysyvää miehitystä, on varmistettava, että erityismiehistö on valmiudessa kaiken aikaa;

(d) laitos ja tarvittaessa perustettu suojavyöhyke on merkittävä kansainvälisten suositusten mukaisesti niin, että sen sijainnista annetaan asianmukainen varoitus ja riittävästi tietoja sen tunnistamiseksi;

(e) laitokset on merkittävä merikarttaan kansainvälisen merikäytännön mukaisesti ja niistä on ilmoitettava asianosaisille;

(f) edellä olevien määräysten noudattamisen varmistamiseksi henkilöllä tai henkilöillä, jotka vastaavat laitoksista tai toimista, mukaan luettuna henkilö, joka vastaa purkautumisen estämisestä, on oltava toimivaltaisen viranomaisen vaatima pätevyys, ja käytettävissä on jatkuvasti oltava riittävästi pätevää henkilöstöä; tällainen pätevyys sisältää erityisesti jatkuvan koulutuksen turvallisuus- ja ympäristöasioissa.

LIITE VII

VALMIUSSUUNNITELMA

A.        Toiminnanharjoittajan valmiussuunnitelma

1. Toiminnanharjoittajilla on velvollisuus varmistaa, että

(a) laitoksessa käytetään mahdollisimman asianmukaista hälytysjärjestelmää ja viestintäjärjestelmää ja ne toimivat hyvin;

(b) hälytys käynnistetään välittömästi hätätilanteen syntyessä ja hätätilanteesta viestitään välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle;

(c) hälytyksen ja tarvittavan avun ja sen koordinoinnin välittäminen organisoidaan ja sitä valvotaan viipymättä yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;

(d) välittömät tiedot hätätilanteen luonteesta ja laajuudesta annetaan laitoksen henkilöstölle ja toimivaltaiselle viranomaiselle;

(e) toimivaltaiselle viranomaiselle tiedotetaan jatkuvasti hätätilanteen torjunnan edistymisestä;

(f) koko ajan on käytettävissä riittävästi asianmukaisia materiaaleja ja välineitä, mukaan luettuna valmiudessa olevat veneet ja lentokoneet, hätäsuunnitelman täytäntöön panemiseksi;

(g) liitteen VI c kohdassa tarkoitettu erityismiehistö tuntee asianmukaiset menetelmät ja tekniikat vuotojen, päästöonnettomuuksien, tulipalojen, rähähdysten, purkausten ja muiden ihmishenkiä ja ympäristöä koskevien uhkien torjumiseksi;

(h) erityismiehistö, joka vastaa pitkäaikaisten ympäristöä koskevien haittavaikutusten ehkäisemisestä, tuntee asianmukaiset menetelmät ja tekniikat

(i) miehistö tuntee perusteellisesti toiminnanharjoittajan valmiussuunnitelman, hätätilanneharjoituksia pidetään säännöllisesti, niin että miehistöllä on perusteellinen käytännön kokemus välineistä ja menettelyistä, ja jokainen jäsen tietää tarkalleen roolinsa suunnitelmassa.

2. Toiminnanharjoittaja tekee institutionaaliselta pohjalta yhteistyötä sellaisten toiminnanharjoittajien ja yksikköjen kanssa, jotka voivat antaa tarvittavaa apua, varmistaakseen, että tapauksissa, joissa hätätilanteen laajuus tai luonne aiheuttaa riskin jossa apua tarvitaan tai voidaan tarvita, apua voidaan myös antaa.

B.         Kansallinen koordinointi ja ohjaus

Osapuolen hätätilanteista vastaava toimivaltainen viranomainen varmistaa:

(a) kansallisen valmiussuunnitelman tai menettelyjen ja toiminnanharjoittajan valmiussuunnitelman koordinoinnin ja toimien toteuttamisen valvonnan, erityisesti siinä tapauksessa, että hätätilanteella on merkittäviä haittavaikutuksia;

(b) ohjeet toiminnanharjoittajalle ryhtyä määrittelemiinsä toimiin ehkäistessään, vähentäessään tai torjuessaan pilaantumista tai valmistellessaan lisätoimia kyseistä tarkoitusta varten, mukaan luettuna määräys ylimääräisestä porauslaitteesta, tai ettei toiminnanharjoittaja ryhdy erityistoimiin;

(c) toimien koordinoinnin pilaantumisen ehkäisyn, vähentämisen tai torjunnan aikana tai lisätoimien valmistelun kyseistä tarkoitusta varten kansallisen toimivallan puitteissa, kun tällaisia toimia toteutetaan toisen valtion toimivallassa tai kansainvälisen organisaation toimesta;

(d) kaiken käynnissä olevia toimia koskevan tiedon keräämisen ja saatavuuden;

(e) ajantasaisen luettelon laatimisen henkilöistä ja yksiköistä, joille annetaan hälytys ja tiedotetaan hätätilanteesta, sen kehittymisestä ja toteutettavista toimista;

(f) tapahtumien torjumisen laajuutta ja keinoja koskevien tietojen keräämisen sekä tietojen levittämisen kiinnostuneille osapuolille;

(g) edellä A kohdassa tarkoitetun avun koordinoinnin ja valvonnan yhteistyössä toiminnanharjoittajan kanssa;

(h) erityistoimien organisoinnin ja tarvittaessa koordinoinnin, mukaan luettuna teknisten asiantuntijoiden ja koulutetun henkilöstön osallistuminen tarvittavin välinein ja materiaalein;

(i) välittömän viestinnän niiden osapuolten toimivaltaisille viranomaisille, joihin tapahtuma voi vaikuttaa, jotta nämä voivat toteuttaa tarvittaessa asianmukaisia toimia;

(j) tarvittaessa teknisen avun tarjoamisen muille osapuolille;

(k) välittömän viestinnän toimivaltaisille kansainvälisille organisaatioille, jotta vältetään laivoihin ja muihin etuihin kohdistuva vaara.

LISÄYS

Öljyluettelo[4]

Bitumiliuokset

Seoskomponentit

Puhallettujen bitumien lähtöaine

Suoratislauksen pohjaöljy

Öljyt

Käsitellyt

Raakaöljy

Raakaöljyä sisältävät seokset

Dieselöljy

Kevyt polttoöljy n:o 4

Kevyt polttoöljy n:o 5

Kevyt polttoöljy n:o 6

Raskas polttoöljy

Tieöljy

Muuntajaöljy

Aromaattiset öljyt (kasviöljyä lukuun ottamatta)

Voiteluöljy ja seoskomponentit

Mineraaliöljy

Moottoriöljy

Tunkeutumaöljy

Värttinäöljy

Turbiiniöljy

Tisleet

Suoratislebensiini

Raakaöljy, josta kevyimmät osat poistettu tislauksella

Kaasuöljyt

Krakatut kaasuöljyt

Lentopetroli

JP1 (lentopetroli)

JP3

JP3

JP5 (raskas lentopetroli)

Turbiinipolttoaine

Petroli

Liuotinbensiini

Nafta

Liuotinbensiini

Teollisuusbensiini

Liuotintisle

Bensiinin seosaineet

Alkylaattibensiini

Reformaattibensiini

Polymeeribensiini

Bensiinit

Maakaasubensiini

Moottoribensiini

Lentobensiini

Suoratislebensiini

Kevyt polttoöljy n:o 1 (moottoripetroli)

Kevyt polttoöljy n:o 1-D

Kevyt polttoöljy n:o 2

Kevyt polttoöljy n:o 2-D

[1]               KOM(2010) 560 lopullinen, 12.10.2010.

[2]               Neuvoston pääsihteeristö julkaisee sopimuksen voimaantulopäivän Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

[3]               Lukuun ottamatta niitä, jotka ovat biologisesti vaarattomia tai jotka muuttuvat nopeasti biologisesti vaarattomiksi aineiksi.

[4]               Öljyluettelo ei välttämättä ole täydellinen.