14.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 168/26

—

ottaa huomioon 25. toukokuuta 2011 ja 8. maaliskuuta 2011 annetut komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteiset tiedonannot "Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten" (KOM(2011)0303) ja "Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa" (KOM(2011)0200),

—

ottaa huomioon komission 11. maaliskuuta 2003 päivätyn tiedonannon "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin" (KOM(2003)0104), 12. toukokuuta 2004 päivätyn tiedonannon "Euroopan naapuruuspolitiikka – strategia-asiakirja" (KOM(2004)0373), 4. joulukuuta 2006 päivätyn tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (KOM(2006)0726), 5. joulukuuta 2007 päivätyn tiedonannon vahvasta Euroopan naapuruuspolitiikasta (KOM(2007)0774), 3. joulukuuta 2008 päivätyn tiedonannon itäisestä kumppanuudesta (KOM(2008)0823), 20. toukokuuta 2008 päivätyn tiedonannon "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni" (KOM(2008)0319) sekä 12. toukokuuta 2010 päivätyn tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan arvioinnista (KOM(2010)0207) ja 24. toukokuuta 2011 päivätyn tiedonannon "Muuttoliikettä, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskeva vuoropuhelu eteläisen Välimeren maiden kanssa" (KOM(2011)0292),

—

ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) kehityksen vuodesta 2004 lähtien ja erityisesti komission kertomukset sen toteuttamisessa saavutetusta edistymisestä,

—

ottaa huomioon Egyptin, Israelin, Jordanian, Libanonin, Marokon, palestiinalaishallinnon ja Tunisian sekä Armenian, Azerbaidžanin, Georgian ja Moldovan kanssa yhteisesti hyväksytyt toimintasuunnitelmat ja Ukrainan kanssa tehdyn assosiaatio-ohjelman,

—

ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston kokouksissaan 26. heinäkuuta 2010 ja 20. kesäkuuta 2011 hyväksymät päätelmät sekä ulkoasioiden neuvoston (kauppa) kokouksessaan 26. syyskuuta 2011 hyväksymät päätelmät,

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2010 pidetyn itäisen kumppanuuden maiden ulkoministereiden kokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen Prahan huippukokouksen ja 29.–30. syyskuuta 2011 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen Varsovan huippukokouksen yhteiset lausumat,

—

ottaa huomioon Barcelonan julistuksen, jolla perustettiin Euro–Välimeri-kumppanuus ja joka hyväksyttiin 27. ja 28. marraskuuta 1995 järjestetyssä Euro–Välimeri-alueen ulkoministereiden kokouksessa,

—

ottaa huomioon Brysselissä 13. ja 14. maaliskuuta 2008 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksytyn aloitteen "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni",

—

ottaa huomioon Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyn Välimeren maiden huippukokouksen julkilausuman,

—

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2008 annetut EU–Marokko-assosiaationeuvoston päätelmät, joissa Marokolle myönnetään pitkälle edistyneen maan asema,

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2010 annetut EU–Jordania-assosiaationeuvoston päätelmät, joissa Jordanialle myönnetään pitkälle edistyneen maan asema,

—

ottaa huomioon eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006 (ENPI-väline) (1),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 päivätyn kannanottonsa Euroopan ja Välimeren maiden Erasmus- ja Leonardo da Vinci -ohjelmien perustamiseen (2),

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 13/2010 "Onnistuiko eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen käynnistäminen ja saavutetaanko välineen avulla tuloksia Etelä-Kaukasiassa (Armeniassa, Azerbaidžanissa ja Georgiassa)?",

—

ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/424/YUTP (3) Euroopan unionin erityisedustajan nimittämisestä eteläisen Välimeren alueelle ja 25. elokuuta 2011 päivätyn neuvoston päätöksen 2011/518/YUTP (4) Euroopan unionin erityisedustajan nimittämisestä Etelä-Kaukasiaan ja Georgian kriisistä,

—

ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselmat Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – itäinen ulottuvuus (5) sekä Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – eteläinen ulottuvuus (6),

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2006 Euroopan naapuruuspolitiikasta (7), 15. marraskuuta 2007 Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (8), 6. heinäkuuta 2006 eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineestä (9), 5. kesäkuuta 2008 Euroopan parlamentille esitetystä neuvoston vuosittaisesta selvityksestä YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista (10), 19. helmikuuta 2009 eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen uudelleentarkastelusta (11), 19. helmikuuta 2009 aiheesta "Barcelonan prosessi, Välimeren unioni" (12), 17. tammikuuta 2008 uudesta poliittisesta lähestymistavasta Mustanmeren alueeseen (13), 20. tammikuuta 2011 Mustaamerta koskevasta EU:n strategiasta (14), 20. toukokuuta 2010 Välimeren unionista (15), 20. toukokuuta 2010 Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian tarpeellisuudesta (16), 9. syyskuuta 2010 Jordanjoen ja erityisesti sen alajuoksun tilanteesta (17), 3. helmikuuta 2011 Tunisian tilanteesta (18), 17. helmikuuta 2011 Egyptin tilanteesta (19), 10. maaliskuuta 2011 eteläisistä naapurimaista ja erityisesti Libyasta humanitaariset näkökohdat mukaan luettuina (20) sekä 7. heinäkuuta 2011 Syyriasta, Jemenistä ja Bahrainista arabimaiden ja Pohjois-Afrikan tilanteen yhteydessä, 15. syyskuuta 2011 ja 20. tammikuuta 2011 Valko-Venäjän tilanteesta ja kaikki aiemmat Valko-Venäjän tilanteesta sekä 15. syyskuuta 2011 Libyan (21) ja Syyrian (22) tilanteesta antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen valiokuntien suositukset, jotka hyväksyttiin Roomassa 3. ja 4. maaliskuuta 2011 järjestetyssä seitsemännessä täysistunnossa,

—

ottaa huomioon 3. toukokuuta 2011 päivätyn EU:n itäisen naapuruuspolitiikan parlamentaarisen edustajakokouksen (Euronest) perustamisasiakirjan,

—

ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) Barcelonassa 21. tammikuuta 2010 järjestetyn avauskokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ulkoisten toimien kulttuuriulottuvuudesta (23),

—

ottaa huomioon kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevan Euroopan toimintasuunnitelman (KOM(2007)0242),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 ja 21 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0400/2011),

A.

ottaa huomioon, että demokratian ja ihmisoikeuksien, erityisesti naisten, lasten ja vähemmistöjen oikeuksien, oikeudenmukaisuuden ja oikeusvaltioperiaatteen, perusvapauksien – mukaan lukien sananvapaus, omantunnon- ja uskonnonvapaus, sukupuolisen suuntautumisen vapaus, yhdistymisvapaus sekä tiedotusvälineiden vapaus, johon kuuluu tiedon, viestinnän ja internetin rajoittamaton käyttöoikeus – kunnioittaminen ja edistäminen, kansalaisyhteiskunnan ja turvallisuuden vahvistaminen, konfliktien rauhanomainen ratkaisu ja hyvät naapuruussuhteet mukaan lukien, demokraattinen vakaus, vauraus, tulojen ja varallisuuden sekä yhteiskunnallisten mahdollisuuksien oikeudenmukainen jako, korruption torjunta ja hyvän hallintotavan sekä kestävän kehityksen edistäminen ovat Euroopan unionin perusperiaatteita ja tavoitteita, ja niiden on oltava yhteisiä arvoja Euroopan naapuruuspolitiikan uudistamisessa;

B.

ottaa huomioon, että EU:n etu vaatii sitä olemaan kunnianhimoinen talousyhteistyössä ja ottamaan käyttöön molempia osapuolia hyödyttävän, vastuullisen ja joustavan strategian, jonka perustana on tuki demokratiaan siirtymiselle ja ihmisoikeuksien puolustaminen, oppiminen EU:n ja jäsenvaltioiden aiemman politiikan epäonnistumisista ja virheistä, kuten välinpitämättömyydestä eteläisten naapurivaltioiden autoritaaristen hallintojen suhteen, mistä on opittu, että EU:n naapuruuspolitiikan pitäisi yleisesti olla arvoihin perustuvaa;

C.

katsoo, että tässä uudessa tilanteessa näiden maiden suhteille olisi annettava uutta puhtia, joka perustuisi Välimeren molempien rantojen demokratiaan ja vaurauteen keskittyvään yhteistyöhön, eikä vain turvallisuuteen ja maahanmuuton valvontaan;

D.

ottaa huomioon, että Välimeren unionin perustamisen taustalla oli kunnianhimoinen pyrkimys pysyvään välineeseen, jolla lujitettaisiin suhteita eteläisiin naapurivaltioihin ja joka korvaisi aiemman Barcelonan prosessin, vahvistaisi sen toimintaa ja korottaisi sen toiminnan profiilia;

E.

ottaa huomioon, että EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarisen edustajakokouksen puitteissa tehdyllä yhteistyöllä pyritään saamaan aikaan myönteisiä vaikutuksia toimimalla foorumina, jossa keskustellaan, etsitään yhteisiä kantoja aikamme maailmanlaajuisiin haasteisiin demokratian, politiikan, talouden, energiavarmuuden ja sosiaalisten asioiden osalta sekä vahvistetaan yhteyksiä alueen maiden ja EU:n välillä;

F.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 artiklalla määrätään, että jokainen Euroopan valtio, joka kunnioittaa EU:n perustana olevia arvoja eli demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksien ja perusarvojen kunnioittamista ja sitoutuu edistämään niitä, voi hakea unionin jäsenyyttä;

G.

katsoo, että entistä tiiviimmät suhteet vaativat selvää ja koeteltua sitoumusta uudistuksiin, joiden tavoitteena on konkreettinen edistys ennalta määrättyjen vertailuarvojen saavuttamisessa;

H.

katsoo, että EU:n olisi otettava käyttöön joustavia ja asianmukaisesti rahoitettuja välineitä saavuttaakseen tavoitteensa ja vastatakseen alueen tapahtumiin korostaen samalla nykyisten rahoitusvälineiden optimaalista käyttöä;

I.

ottaa huomioon, että kumppanuusmaiden aiempien poliittisten ja sosiaalisten haasteiden lisäksi ne joutuvat sopeutumaan nyt myös talous- ja rahoituskriisin vaikutuksiin erityisesti työttömyysongelman osalta; katsoo, että työttömyyden vähentäminen alueella ja tulevaisuudentoivon tarjoaminen alueen väestölle ja erityisesti naisille, nuorille ja maaseudun väestölle on näiden maiden ja EU:n yhteisten etujen mukaista;

J.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti tuki 27. syyskuuta 2011 päivätyllä kannanotollaan Euro–Välimeri-alueen Erasmus- ja Leonardo da Vinci -ohjelmien perustamista;

1.

suhtautuu erittäin myönteisesti komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisiin tiedonantoihin "Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten" ja "Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa" ja niissä esitettyyn menettelytapaan, erityisesti periaatteisiin molemminpuolisesta vastuusta ja yhteisestä sitoutumisesta ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen yleismaailmallisiin arvoihin sekä ehdollisuudesta ja tapauskohtaisesta lähestymistavasta kumppanimaihin yhdessä monenvälisen ja alueiden sisäisen yhteistyön kehittymisen kanssa sekä periaatteeseen yhteiskuntien kiinnittämisestä paremmin Euroopan naapuruuspolitiikkaan;

2.

panee merkille eräiden kumppanuusmaiden halun EU-jäsenyyteen ja suuntautumisen Eurooppaan ja niiden sitoutumisen syvällisen ja kestävän demokratian rakentamiseen; korostaa, että EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden välille on luotava uusi ja erityinen suhde, jolla tuetaan näiden maiden työtä ja lujitetaan kestävän demokratian ja markkinatalouden perusteita;

3.

korostaa kuitenkin, että naapurimaille olisi annettava konkreettisia ja uskottavia kannustimia yhteisenä päämääränä olevan syvällisen demokratian rakentamiseen ja että kunkin valtion poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin realiteetteihin, suoritukseen ja saavutuksiin perustuvan eriyttämisen pitäisi liittyä jokaiselle kumppanimaalle erikseen tarkasti määriteltyihin kriteereihin sekä arviointikelpoisiin ja säännöllisesti seurattaviin vertailuarvoihin; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa pitämään yhteisessä julkilausumassa esitettyjä vertailuarvoja tavoitteinaan, ja katsoo että edistymisen arvioimiseksi nämä tavoitteet edellyttävät täsmällisempiä, mitattavissa ja saavutettavissa olevia ja ajallisesti määriteltyjä vertailuarvoja, joiden lähtökohdat ovat erilaiset eteläisessä ja itäisessä naapuruuspolitiikassa; katsoo, että tulosperustainen politiikka edellyttää vertailuarvoilta selkeämpää metodologiaa; tähdentää tässä yhteydessä, että asiaankuuluvat seurantamekanismit on otettava käyttöön Euroopan naapuruuspolitiikan maiden edistymisen arvioimiseksi; vaatii, että tämä lähestymistapa näkyy Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmien rakenteessa ja siihen liittyvissä vuosittaisissa edistymiskertomuksissa;

4.

katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelulla EU:lle tarjoutuu mahdollisuus saavuttaa tehokkaasti tavoitteensa ja noudattaa velvoitteitaan sellaisina kuin ne on vahvistettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 6, 8 ja 21 artiklassa;

5.

korostaa, että vaikka unionin kehitysyhteistyöpolitiikka kuuluu unionin ulkoisen toiminnan ja näin ollen tässä tapauksessa naapuruuspolitiikan periaatteiden ja tavoitteiden piiriin, unionilla on kuitenkin perustuslaillinen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan perustuva velvollisuus ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin; kehottaakin komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa pitämään aina mielessä nämä tavoitteet, joita ovat köyhyyden vähentäminen ja lopulta poistaminen, pannessaan täytäntöön Euroopan naapuruuspolitiikkaa niin itäisissä kumppanimaissa kuin Välimeren alueen kumppanimaissa;

6.

tukee Euroopan naapuruuspolitiikassa aiemmin erillisten ulko- ja avustuspolitiikan haarojen yhdistämistä; pyrkii vahvempaan institutionaalisten järjestelyjen verkostoon, joka on vakaa ja taloudellinen ja tarkoituksella suunnattu kaikkien osapuolten välisen tiiviimmän talouden yhdentymisen ja poliittisen lähentymisen kehittämiseen sekä arvojen yhdenmukaistamiseen Euroopan unionin arvojen kanssa kaikilla kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti YK:ssa;

7.

katsoo, että vaikka EU ei pyri sanelemaan poliittisten uudistusten mallia tai toteutustapaa, eurooppalainen naapuruuspolitiikka perustuu yhteisiin arvoihin, yhteisvastuuseen, keskinäiseen vastuuseen ja sitoutumiseen demokratiaan, ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioperiaatteeseen, korruption torjuntaan, markkinatalouteen ja hyvään hallintoon;

8.

korostaa aktiivisten ja riippumattomien kansalaisjärjestöjen merkitystä demokratian kannalta, työmarkkinaosapuolet mukaan luettuna; painottaa, että on tärkeää käydä vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen kanssa ja ohjata niille asianmukaista rahoitusta Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen avulla, korostaa, että EU:n olisi lujitettava yhteistyötä eurooppalaisen naapuruuspolitiikan kumppanimaiden ja niiden kansalaisyhteiskuntien kanssa toimivien demokratioiden rakentamiseksi, uudistusten edistämiseksi ja kestävän talouskasvun aikaansaamiseksi; korostaa, että näiden kumppanuuksien kansalaisyhteiskunnan kanssa on oltava osallistavia, ja että mukaan olisi saatava etenkin naisjärjestöjen ja vähemmistöryhmien edustajia; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota tukemaan parlamentteja, paikallis- ja alueviranomaisia ja kansalaisyhteiskuntaa niiden pyrkiessä täyttämään oman tehtävänsä eurooppalaisen naapuruuspolitiikan strategioiden määrittelyssä, hallitusten valvomisessa sekä aiemmin saavutettujen tulosten seurannassa ja arvioinnissa;

9.

painottaa, että kumppanuuden rakentaminen kansalaisyhteiskuntien kanssa on tärkeä väline muutoksen ja demokratisoinnin edistämiseksi; panee tässä yhteydessä merkille 22 miljoonan euron kohdentamisen kansalaisyhteiskuntaa tukevalle välineelle kaudeksi 2011–2013 ja odottaa välineen saavan lisärahoitusta seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota selittämään paremmin mahdollisen kansalaisyhteiskuntaa tukevan välineen soveltamisalan ja tavoitteet ja kehottaa selkeyttämään kansalaisyhteiskuntaa tukevan välineen täydennettävyyttä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen ja Euroopan naapuruus- ja kumppanuusvälineen suhteen; katsoo, että aloitteen piiriin kuuluvilla alueilla olisi määritettävä välineet, joilla tuetaan uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä; suosittelee käyttämään tätä välinettä itäiseen kumppanuuteen kuuluvan kansalaisyhteiskuntafoorumin toiminnan parantamiseksi ja mahdollisesti perustamaan tällaisen foorumin myös eteläisille kumppanimaille;

10.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen eurooppalaisesta demokratiatuesta, joka on oikea-aikainen vastaus naapurimaidemme asukkaiden äänekkäisiin demokratiavaatimuksiin; korostaa, että sen olisi oltava joustava, nopea ja kohdennettu tukimekanismi ja sen pitäisi täydentää olemassa olevia EU:n välineitä ja pitkäaikaisten eurooppalaisten poliittisten ja ei-poliittisten säätiöiden esimerkillistä työtä pitäen mielessä, että aloitteella pitäisi pyrkiä käytännön tuloksiin; korostaa, että tuki ei saisi estää tai toistaa näiden säätiöiden jo käynnistämiä toimia tai toimia, joita on käynnistetty olemassa olevilla eurooppalaisilla ohjelmilla, kuten demokratian ja ihmisoikeuksien eurooppalaisella välineellä; korostaa, että sen soveltamisala ja organisaatio olisi määriteltävä selkeästi ja sen rakenteiden ja menettelyiden pitäisi olla kevyitä ja vaivattomia; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja puheenjohtajavaltiota (Puolaa) rajaamaan selkeästi tulevan eurooppalaisen demokratiatuen valtuudet suhteessa näihin välineisiin ja puitteisiin; vaatii Euroopan parlamentille oikeutta valvoa ja pyytää, että se otetaan mukaan hallintorakenteeseen auttamaan vuosittaisten tavoitteiden, painopisteiden, odotettavien tulosten ja määrärahojen määrittämisessä laajassa mielessä sekä valvomaan toimintaa; pitää jossain määrin huolestuttavana, että tätä perustettavaa rahastoa rahoitettaisiin kokonaan tai osittain EU:n talousarvion ulkopuolelta, ja toistaa, että budjettivallan käyttäjällä on oikeus valvoa ja tarkkailla tämän rahaston täytäntöönpanoa; pyytää siksi komissiolta ja neuvostolta selvitystä tästä asiasta;

11.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota uuden suoritusperustaisen lähestymistavan mukaisesti jatkamaan kaiken tyyppisten poliittisten uudistusten kannustamista, mutta ottamaan samalla huomioon kunkin kumppanuusvaltion tarpeet sekä talouskasvun ja sosiaalisen kehityksen tason; kehottaa niitä esittämään selkeät menettelyt ja tarkat vertailuarvot Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusmaiden demokratian ja ihmisoikeuksien (erityisesti sananvapaus, omantunnon- ja uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus sekä tiedotusvälineiden vapaus) noudattamista ja edistämistä koskevan tilan arvioimiseksi ja laatimaan säännöllisesti riittävän yksityiskohtaisia kertomuksia, joiden perusteella jaettaisiin määrärahoja uuden suorituksiin perustuvan "ponnistelut palkitaan" -toimintatavan mukaisesti; pyytää, että nämä arviot sisällytetään Euroopan naapuruuspolitiikan edistymiskertomuksiin ja esitetään vuosittain ulkoasianvaliokunnalle; korostaa, että kansalaisjärjestöt on otettava mukaan uudistusprosessin kaikkiin vaiheisiin; katsoo, että tämä suorituksiin perustuva toimintatapa tarkoittaa myös, että toimettomuudesta rangaistaan, ja pyytää jälleen, että EU:n ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa pannaan tehokkaasti täytäntöön ihmisoikeus- ja demokratialauseke;

12.

pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota antamaan lisää tietoja siitä, miten molemminpuolisen vastuun periaatetta toteutetaan;

13.

katsoo, että ihmisoikeustilannetta – erityisesti lasten ja naisten oikeuksien sekä vähemmistöjen oikeuksien tilannetta – on tarkkailtava jatkuvasti ja ihmisoikeuksia koskevaa vuoropuhelua käytävä kaikkien kumppanimaiden kanssa ja että tilanteen vuotuinen arviointi ja vuoropuhelujen tulokset on sisällytettävä kunkin kumppanimaan vuotuisiin edistymiskertomuksiin, ja arviointiin on liitettävä selkeä mekanismi, jolla voidaan harkita uudelleen ja asteittain rajoittaa kahdenvälistä yhteistyötä, jos ihmisoikeusloukkaukset vahvistetaan; korostaa, että ihmisoikeustilannetta koskevan lähestymistavan eri kumppanimaita kohtaan on oltava uskottava;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keskittymään eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa koskevassa yhteistyössään EU:n demokraattisten toimijoiden, kuten ammattiyhdistysten, kansalaisjärjestöjen, keskeisten työnantajajärjestöjen, maanviljelijöiden, naisten, uskontojen vuoropuheluun osallistuvien, kuluttajien, nuorison, toimittajien, opettajien, paikallishallinnon, yliopistojen, opiskelijoiden ja ilmastonmuutosaktivistien asiaankuuluvien järjestöjen ystävyystoimintaan naapurimaissa vaikuttavien vastaavien järjestöjen kanssa;

15.

korostaa, että ilmaisuvapaus ja joukkoviestinten riippumattomuus ja moniarvoisuus ovat vakaan ja kestävän demokratian sekä yhteisten arvojen kulmakiviä; korostaa, että on tärkeää, että itsenäiset, kestävät ja vastuulliset julkiset joukkoviestinpalvelut tarjoavat laadukasta, moniarvoista ja monipuolista sisältöä, ja muistuttaa, että vapaat ja riippumattomat julkiset joukkoviestimet ovat aina ratkaisevassa asemassa demokratian syventämisessä, kansalaisyhteiskunnan osallistumisessa yhteisiin asioihin sekä kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisessä tiellä kohti demokratiaa;

16.

tukee voimakkaasti ja vaatii vapaata tiedonvälitystä ja sellaisia toimittajien työoloja, joissa he voivat työskennellä tehokkaasti ja vapaasti ilman poliittista, taloudellista tai muuta painostusta, sekä sellaisen infrastruktuurin rakentamista, joka mahdollistaa uudenaikaisten sähköisten välineiden kehittämisen; pitää myönteisenä YK:n 6. kesäkuuta 2011 antamaa julkilausumaa internetistä ihmisoikeutena; vaatii tähän liittyen Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota laatimaan erityisvälineitä, joilla kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja yksityishenkilöt voivat päästä käyttämään esteettä internetiä ja muita sähköisen viestinnän muotoja;

17.

korostaa, että naisten, nuorten ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen sekä vapaiden ja riippumattomien joukkoviestinten toiminta ovat ratkaisevan tärkeitä käynnissä olevassa demokratiaan siirtymisessä arabikevään maissa, ja kehottaa EU:ta tukemaan enemmän näiden toimijoiden kouluttamista ja järjestäytymistä myös pyytämällä niitä tarkkailemaan vaaleja ja demokraattisten instituutioiden toimintaa EU:ssa;

18.

katsoo, että uskonnonvapauden täysimääräinen ja tehokas kunnioittaminen (henkilökohtaisella, kollektiivisella, julkisella, yksityisellä ja institutionaalisella tasolla) olisi asetettava painopistealueeksi etenkin kaikkien alueella olevien uskonnollisten vähemmistöjen osalta, mikä edellyttää näille ryhmille soveltuvaa apua;

19.

korostaa erityisesti, että on tärkeää edistää lasten oikeuksia ja varmistaa lastensuojelu, kuten Lissabonin sopimuksessa todetaan;

20.

kehottaa tukemaan demokraattisesti suuntautuneiden poliittisten puolueiden kehitystä sellaisissa naapurimaissa, joissa demokratiakehitys on edelleen kesken, sekä tukemaan valtiosta riippumattomien järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen perustamista;

21.

korostaa, että on tärkeää, että naiset ovat hyvin edustettuina parlamentissa, ministeriöissä, hallituksen ylimmissä viroissa, julkis- ja paikallishallinnon päättävissä tehtävissä ja valtionyritysten hallinnossa; kannustaa Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusmaita ottamaan käyttöön ja valtavirtaistamaan sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimintapolitiikkoja ja ottamaan käyttöön toimintasuunnitelmia tasa-arvon edistämiseksi;

22.

pitää myönteisinä EU:n korkean tason neuvoa-antavan komitean toimia Armenian tasavallassa ja vastaavan ryhmän perustamista Moldovassa; kannustaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota tarjoamaan tällaista tukea kaikille itäisille kumppaneille ja varmistamaan, että parlamentaarinen ulottuvuus otetaan huomioon, kuten Armenian tapauksessa; pyytää tämän EU:n välineen parantamista ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan suoraan vastuun neuvonantajien työhön ottamisesta ja hallinnosta, jotta varmistetaan mahdollisimman asianmukainen EU:n osaamisen siirtäminen itäisen kumppanuuden maille;

23.

kehottaa komissiota parantamaan itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin hankkeiden näkyvyyttä kumppanimaissa ja tekemään niistä kansalaisten kannalta helpommin ymmärrettäviä, jotta voidaan osoittaa, että yhteistyö EU:n kanssa tuo lisäarvoa;

24.

palauttaa mieliin, että EU:n naapureihinsa sitoutumisen ehtona pitäisi olla niiden demokraattinen prosessi ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen; kehottaa siksi kansainvälistä yhteisöä jäädyttämään oman ja kansainvälisten rahoituslaitosten, joihin sen jäsenet kuuluvat, rahoitustuen Valko-Venäjän hallitukselle, kunnes kaikki vangitut ja pidätetyt oppositiojohtajat, toimittajat, presidenttiehdokkaat ja heidän tukijansa on vapautettu, syytteet heitä vastaan hylätty ja heidän maineensa palautettu;

25.

kannattaa EU:n virallista linjaa Valko-Venäjän viranomaisten rankaisemisesta ja yhteyksien vahvistamisesta kansalaisyhteiskuntaan ja Valko-Venäjän kansaan; kehottaa tähän liittyen Euroopan unionia kohdistamaan Valko-Venäjälle antamaansa apua maan yhteiskunnan tukemiseen ja nostamaan avun määrää, jotta voidaan vastata väestön tarpeisiin ja lisätä taloudellista ja teknistä tukea demokraattiselle oppositiolle, ihmisoikeusaktivisteille, kansalaisjärjestöille, myös epävirallisille, opiskelijoille ja vapaille tiedotusvälineille;

26.

painottaa, että kestävä demokratia, toimivat ja epäbyrokraattiset toimielimet, oikeusvaltio sekä laadukas koulutus edistävät poliittista vakautta, sosiaalista hyvinvointia ja yhteenkuuluvuutta, mutta sen lisäksi ne myös piristävät talouskasvua parantamalla liiketoimintaympäristöä, houkuttelemalla investointeja, antamalla uusille pk-yrityksille mahdollisuuden nousta esiin ja edistämällä kauppaa, vihreää taloutta ja matkailua, jotka kaikki luovat uusia työpaikkoja ja uusia mahdollisuuksia; korostaa, että olisi luotava ympäristö, joka edistää investointeja ja perustuu vakauteen, oikeusvarmuuteen ja korruption torjuntaan; kehottaa siksi EU:ta kannustamaan rakenneuudistuksiin talouden alalla sekä sosiaali- ja oikeusasioissa demokratiaan siirtymistä koskevan tukensa osana ja toteaa, että demokraattinen ja sosioekonominen kehitys kytkeytyvät tiukasti toisiinsa; panee tyytyväisenä merkille pk-yrityksiä sekä alueellisia energiamarkkinoita ja energiatehokkuutta koskevat komission lippulaiva-aloitteet; katsoo, että näiden pyrkimysten tulisi näkyä monivuotisessa rahoituskehyksessä;

27.

korostaa, että välittömiä toimia, kuten yhteisrahoitus jo nyt määritellyille lippulaiva-aloitteille tai koehankkeille taikka muille konkreettisille ja strategisesti merkittäville taloudellisille hankkeille, jotka voidaan toteuttaa nopeasti paikan päällä ja joista saadaan kiistämättömiä ja kouriintuntuvia tuloksia, olisi toteutettava pikaisesti, jotta voidaan lievittää nyt huomattaviin sosioekonomisiin kriiseihin joutuneiden maiden tilannetta ja erityisesti sellaisten kumppanimaiden tilannetta, joissa demokratiaan siirtyminen pahentaa taloudellisia vaikeuksia; korostaa, että tällaisiin EU:n rahoittamiin toimiin voidaan ryhtyä vain, jos kaikki osapuolet sitoutuvat noudattamaan kussakin eri tapauksessa kansainvälisesti ja EU:ssa sovellettavia sosiaali-, ympäristö- ja työnormeja ja jos nämä toimet parantavat välittömästi kansalaisten sosiaalista tilannetta Euroopan naapuruuspolitiikan maissa;

28.

tukee voimakkaasti alueiden sisäisen yhteistyön ja rajat ylittävien hankkeiden edistämistä ja korostaa kumppaneiden kahden- ja monenvälisen täydentävän taloudellisen yhteistyön kehittämistä, joka toisi konkreettisia etuja kansalaisille ja parantaisi alueen poliittista ilmapiiriä; korostaa, että tällaisen alueiden sisäisen taloudellisen yhteistyön on sisällyttävä laajempaan yhdentymissuunnitelmaan, jolla kannustetaan kehittämään alueiden sisäisiä hankkeita liikkuvuuden, sosiaaliturvan, ympäristönsuojelun, kulttuurin ja koulutuksen aloilla; pitää erityisen tärkeänä, että Välimeren etelärannikon maita kannustetaan kehittämään etelä-etelä- ja itä-itä -suuntaista kauppaa sekä maiden keskinäistä taloudellista yhdentymistä; katsoo, että tällaisen yhteistyön parantuminen kumppanien välillä olisi osoitus sitoutumisesta hyviä naapurisuhteita ja molempia osapuolia hyödyttäviä kumppanuuksia koskeviin eurooppalaisiin arvoihin;

29.

kehottaa komissiota tukemaan työllisyyden ja sosiaaliasioiden hallinnon, erityisesti oikeuspalvelujen, valmiuksien luomista uudistusten valmistelun parantamiseksi;

30.

korostaa, että ammattiliitot ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ovat tärkeä osa Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusmaiden demokraattista kehitystä; kannustaa niitä vahvistamaan työntekijöiden ja ammattiliittojen oikeuksia; panee merkille, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla voi olla merkittävä rooli alueiden sosioekonomisten haasteiden kannalta;

31.

muistuttaa, että on tarpeen varmistaa, että kansallisen käytännön mukainen vähimmäispalkka turvaa riittävän elintason työntekijöille ja heidän perheilleen ja että palkoista tehtävät pidätykset eivät vie työntekijöiltä ja heidän huollettaviltaan toimeentulomahdollisuuksia;

32.

katsoo, että irtisanomisilmoitukset olisi annettava riittävän ajoissa siten, että otetaan huomioon työntekijän työsuhteen kesto;

33.

korostaa, että EU:n on kiinnitettävä erityistä huomiota hajautettuun paikalliseen yhteistyöhön sellaisten pienimuotoisten hankkeiden avulla, jotka parantavat välittömästi ja konkreettisesti naapurimaiden kansalaisten elämänlaatua ja auttavat siten lujittamaan demokratiakehitystä kaikkien näiden maiden alueella;

34.

kehottaa komissiota ottamaan köyhyyden vähentämiseen tähtäävät strategia-asiakirjat ohjenuoraksi, kun tavoitellaan keskipitkän aikavälin talouskasvua köyhien hyväksi ja vaurauden tasapuolista jakautumista kunkin maan tarpeiden mukaisesti;

35.

korostaa, että assosiaatiosopimuksia koskevat neuvottelut antavat mahdollisuuden vauhdittaa uudistuksia; korostaa, että kaikki osa-alueet on kytkettävä toisiinsa, jotta EU voi syventää suhteitaan kattavalla ja johdonmukaisella tavalla; katsoo, että niihin pitäisi sisältyä sen vuoksi konkreettisia ehtoja, aikatauluja ja edistymisen arviointiperusteita, joita olisi säännöllisesti tarkkailtava; korostaa, että näihin sopimuksiin on sisällytettävä todellisia ja konkreettisia kannustimia kumppaneille, jotta uudistukset olisivat houkuttelevampia;

36.

katsoo, että eriyttämistä pitäisi soveltaa tavaroiden ja palvelujen kauppaan; pyytää Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusmaita luomaan edellytyksiä pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden (Deep and Comprehensive Free Trade Area, DCFTA) perustamiselle ja kehottaa EU:ta avustamaan maita niiden uudistuspyrkimyksissä ja avaamaan sisämarkkinoitaan edellyttäen, että ne mukauttavat vaaditusti turvallisuutta ja laatua koskevat norminsa eurooppalaisiin normeihin, ja osallistumaan niiden kanssa molempia osapuolia hyödyttävään prosessiin, jonka tarkoituksena on avata markkinat vähitellen ja tasapainoisesti; korostaa, että EU:n olisi myös arvioitava kunkin maan poliittisia, sosiaalisia ja ympäristöoloja niiden DCFTA:han osallistumisen kannalta ja sitten määriteltävä asteittain sen täytäntöönpanovaiheet varmistaen, että työlainsäädäntöä ja lapsityövoimaa koskevien kansainvälisten sopimusten noudattamista valvotaan; korostaa, että kauppasuhteita, erityisesti DCFTA:ita, ja niiden vaatimuksia olisi pidettävä keinona parantaa Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusmaiden sitoutumista demokraattisiin arvoihin ehdollisuuden periaatteen mukaisesti; suosittelee samalla kaikille itäiseen kumppanuuden maille WTO:n täysjäsenyyttä;

37.

korostaa, että mahdollisuus osallistua Euroopan yhdentymiskehitykseen ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artikla sekä itäisen kumppanuuden maiden Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklaan perustuvat jäsenyyspyrkimykset toimivat näissä maissa toteutettavien uudistusten liikkeellepanevana voimana ja vahvistavat entisestään niiden sitoutumista yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, kuten demokratiaan, oikeusvaltioon, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja hyvään hallintoon; katsoo, että assosiaatiosopimusten tekeminen voi olla merkittävä askel kohti suurempaa poliittista sitoutumista ja tiiviimpää suhdetta unioniin hyvien käytäntöjen vaihtamisen ja lujitetun poliittisen ja taloudellisen vuoropuhelun avulla;

38.

vahvistaa, että EU:n eteläisen kumppanuuden tavoitteena on lähentää Välimeren etelä- ja pohjoisrantoja toisiinsa ja luoda rauhan, demokratian, turvallisuuden ja vaurauden alue kaikkiaan 800 miljoonalle asukkaalle sekä tarjota EU:lle ja sen kumppaneille tehokas kahden- ja monenvälinen kehys, joka auttaa niitä vastaamaan demokratian, yhteiskunnan ja talouden haasteisiin, edistämään alueellista yhdentymistä erityisesti kaupan alalla ja varmistamaan niiden kaikkia hyödyttävän yhteisen kehityksen, sekä avustaa kumppaneita rakentamaan demokraattisia, moniarvoisia ja maallisia valtioita institutionaalisia valmiuksia parantavien ohjelmien avulla sekä kehittää molemmille osapuolille edullinen ja kunnianhimoinen tavaroiden ja palvelujen kauppajärjestely, jota edeltävät asianmukaiset vaikutusten arvioinnit ja joka voi johtaa DCFTA:han, joka olisi varmasti ensimmäinen askel kohti suurta Euro–Välimeri-talousaluetta, joka auttaa ratkaisemaan myös etelän naapurikumppaniemme taloudellisia ongelmia, ja helpottaa etelä–etelä-yhdentymistä; kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään 30. maaliskuuta 2011 annetussa komission asiakirjassa määriteltyjen, eteläisen Välimeren kumppanimaita hyödyttävien kauppa- ja investointialoitteiden seurantaa koskevien kuuden toimenpidepaketin täytäntöönpanoa;

39.

toivoo, että "pitkälle edistyneen maan aseman" myöntämiselle määritellään objektiiviset ja sitovat kriteerit; korostaa, että on selvennettävä tästä kahdenvälisestä sitoumuksesta sekä kumppanimaille että EU:lle aiheutuvia oikeuksia ja velvoitteita;

40.

korostaa, että EU:n ja kaikkien ENP-maiden väliset sopimussuhteet sisältävät ihmisoikeuskysymyksiä käsitteleviä säännöllisiä foorumeja koskevat järjestelyt ihmisoikeuksia käsittelevien alakomiteiden muodossa; kehottaa EU:n ulkosuhdehallintoa käyttämään mainittuja järjestelyjä täysimääräisesti ja sisällyttämään toiminnassa olevat alakomiteat kaikkiin neuvotteluihin;

41.

korostaa, että EU:n pitäisi edistää synergiaetuja Euroopan ulkoisten ja sisäisten politiikkojen välillä erityisesti lähentämällä työpaikkojen luomiseen, köyhyyden vähentämiseen, työmarkkinapolitiikan nykyaikaistamiseen, energian toimitusvarmuuteen ja energiatehokkuuteen, uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen ja ympäristöturvallisuuteen, sosiaaliturvan parantamiseen, vaurauden luomiseen ja oikeudenmukaisuuteen ja monipuolistamista koskevan periaatteen mukaisesti kaupan helpottamiseen tähtäävää lainsäädäntöä;

42.

katsoo, että yhteisen alueen jakaminen tarkoittaa, että vastuu on jaettava oikeudenmukaisesti, ja vaatii tiiviimpää yhteistyötä erityisesti kaikissa toimintapolitiikoissa ja kysymyksissä, joissa on rajat ylittävä ulottuvuus; vaatii siksi, että alakohtaisen yhteistyön alueellisia ja rajat ylittäviä ulottuvuuksia on vahvistettava;

43.

pitää myönteisenä kumppanuusmaiden lisääntynyttä vuorovaikutusta EU:n virastojen kanssa useilla aloilla; kehottaa komissiota esittämään selkeän ja kattavan luettelon niistä virastoista ja ohjelmista, joihin naapurimaat voisivat osallistua, sekä laatimaan katsauksen eriytetyn osallistumisen muodoista, rahoitusosuudesta ja menetelmistä;

44.

kannattaa yhteistyön lisäämistä myös esimerkiksi teollisuuden, pk-yritysten, tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin, tieto- ja viestintätekniikan, myös tietoteknisten järjestelmien turvallisuuden aloilla, sekä avaruusalalla ja matkailualalla ja korostaa EU:n ja sen naapurimaiden yhteisistä tutkimusohjelma-aloitteista saatavia etuja; pitää myönteisinä komission ehdotuksia, jotka koskevat yhteisen tieto- ja innovointialueen ja tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvan digitaalisen talouden kehittämistä, ja kehottaa jäsenvaltioita ja naapurimaita vahvistamaan, että ne sitoutuvat pyrkimään kohti tällaista kehitystä; toistaa pitävänsä tärkeänä kauppaa ja investointeja helpottavia tehokkaita mekanismeja EU:n ja sen naapurimaiden välillä, jotta voidaan vahvistaa kauppakumppanuuksia ja tarjota talouden toimijoille ja erityisesti pk-yrityksille mahdollisuus saada riittävää ja luotettavaa tietoa kauppa- ja investointiedellytyksistä kumppanimaissa;

45.

on tyytyväinen Euroopan naapuruuspolitiikan energiayhteistyötä koskevan ulottuvuuden vahvistamiseen; korostaa, että on tärkeää jakaa EU:n saamat kokemukset energia-alan uudistuksista naapurimaiden kanssa; katsoo, että on välttämätöntä lisätä energiatehokkuutta sekä edistää uusiutuvia energialähteitä; kehottaa turvaamaan energiantoimitukset energialähteitä monipuolistamalla, kysynnän hallinnalla ja pääasiallisten toimittaja- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävällä tiiviimmällä yhteistyöllä ja ydinturvallisuustoimenpiteiden koordinaatiolla erityisesti seismiselle toiminnalle alttiilla alueilla sekä lisäämällä avoimuutta, jotta varmistetaan, että ympäristöä ja ydinturvallisuutta koskevien kansainvälisten sopimusten noudattaminen pysyy EU:n energiapolitiikan painopisteenä ja että koordinoidussa EU:n ulkoisessa energiapolitiikassa keskitytään edelleen sekä itäisiin että eteläisiin naapureihin; kehottaa toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että solidaarisuusperiaatetta sovelletaan energia-alalla;

46.

pitää ehdotusta Euroopan energiayhteisön luomisesta tervetulleena ja uskoo, että se voisi olla tärkeä askel kohti yhteistyötä naapuriemme kanssa; korostaa, että eteläiset naapurimaat ovat tärkeitä energian toimittajia useille jäsenvaltioille; korostaa, että on edistettävä Euro–Välimeri-alueen yhteenliittämistä kaasu- ja sähköalalla; korostaa Nabucco-hankkeen ja sen ripeän toteuttamisen strategista merkitystä sekä AGRI-hankkeen puitteissa tapahtuvan nesteytetyn maakaasun kuljetuksen merkitystä; pyytää komissiota kannustamaan myös investointien avulla älykkäiden energiaverkkojen ja infrastruktuurien yhteenliitäntöjen rakentamista, uudistamista ja kehittämistä EU:n naapurien kanssa;

47.

kiinnittää lisäksi huomiota tukijan rooliin, jonka EU voisi omaksua naapurimaiden ympäristöongelmien ratkaisussa erityisesti vanhentuneiden torjunta-aineiden suurien varastojen tuhoamisessa, sillä ne voivat aiheuttaa laajaa kemiallista saastumista;

48.

tukee yhteistoiminnan tehostamista liikenteen alalla, mukaan luettuna EU:n ja kumppanimaiden infrastruktuuriverkostojen yhdistäminen henkilöiden ja tavaroiden liikkuvuuden edistämiseksi; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa markkinoiden läheisemmän integroinnin ja infrastruktuuriyhteyksien parantamisen avulla;

49.

pitää tärkeänä kansainvälistä, alueellista ja alueiden välistä kulttuurialan yhteistyötä, joka perustuu aidolle kulttuurien väliselle vuoropuhelulle ja johon kaikki yhteiskunnan toimijat (kulttuurialan viranomaiset, instituutiot, organisaatiot ja yhdistykset) voivat osallistua; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota koordinoimaan ulkoisten toimien kulttuurinäkökohtien strategista käyttöä ja selvittämään, miten niillä voitaisiin täydentää jäsenvaltioiden ulkoista kulttuuripolitiikkaa;

50.

on vahvasti sitä mieltä, että EU:n ja naapuruuspolitiikkaan osallistuvien maiden väliset yhteydet kulttuuri-, koulutus- ja urheilualan keskinäisessä vaihdossa ja yhteistyössä liittyvät avoimen kansalaisyhteiskunnan, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kehittämiseen ja lujittamiseen sekä perusvapauksien ja ihmisoikeuksien edistämiseen; korostaa, että yhteistyö näillä aloilla tuo lisäarvoa sekä unionille että naapuruuspolitiikkaan osallistuville maille;

51.

katsoo, että EU:n kulttuuriohjelmiin osallistumisen edistäminen voi olla eduksi aineelliselle ja aineettomalle kehitykselle naapuruuspolitiikkaan osallistuvissa maissa; korostaa siksi Media Mundus -ohjelman kaltaisten ohjelmien sekä Välimeren unionin ja itäisen kumppanuuden kulttuuriohjelmien hankkeiden merkitystä; painottaa lisäksi, että kulttuuriohjelmien ja liikkuvuutta edistävien ohjelmien pitäisi kattaa myös taiteilijoiden ja taidealoja opiskelevien liikkuvuus; kehottaa perustamaan naapuruuspolitiikkaan osallistuvien maiden taiteilijoita ja muita kulttuurialan ammattilaisia varten "kulttuuriviisumin"; pyytää komissiota myös esittämään lyhytkestoista viisumia koskevan aloitteen, jolla poistettaisiin kulttuurialan liikkuvuuden esteet;

52.

korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikassa on tärkeää tehostaa yhteistyötä kumppanimaiden kanssa urheilun kehittämiseksi, sillä urheilulla on huomattava kasvatuksellinen merkitys; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita pyrkimään toteuttamaan urheilijoiden vapaa liikkuvuus maailmanlaajuisesti ja aloittamaan se naapuruuspolitiikkaan osallistuvien maiden urheilijoista;

53.

vaatii arvioimaan nykyisiä ohjelmia resurssien tehokkaan hyödyntämisen sekä unionin tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi; tukee nykyisiin kulttuuri- ja koulutusalan eri ohjelmiin ja hankkeisiin liittyvien komission sisäisten toimintojen selkeyttämistä;

54.

korostaa Tempus IV -ohjelman lisäarvoa, kun edistetään yhteistyötä ja pyritään uudistamaan EU:n naapurimaiden koulutusjärjestelmiä, ja kehottaa komissiota tukemaan ohjelmaa seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

55.

toivoo, että kumppanimaat osallistuvat tulevaisuudessa aktiivisemmin sekä Euroopan koulutussäätiön että koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston toimintaan;

56.

panee merkille, että itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin nuorisoulottuvuuden vahvistaminen on merkittävä ja tulevina vuosina suuria mahdollisuuksia tarjoava investointi EU-ENP-suhteiden tulevaisuuteen sekä kumppaneiden demokratisoitumiseen ja niiden lainsäädännön yhdenmukaistamiseen EU:n normien kanssa; toistaa, että EU:n vuoden 2012 talousarviosta Erasmus Mundus ja Youth in Action -ohjelmille vuonna 2012 myönnettävällä lisärahoituksella olisi edistettävä korkeakoulujen välistä yhteistyötä, parannettava tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuutta ja rakennettava verkostoja, jotka edistävät kansalaisjärjestöjen toimintakykyä nuorisotoiminnan alalla Euroopan unionissa ja Euroopan naapuruspolitiikan piiriin kuuluvissa maissa;

57.

katsoo, että Euro-Välimeriyliopisto (EMUNI) tarjoaa ainutlaatuisen toimintaperustan ja mahdollisuuden vahvistaa EU:n ja sen eteläisten naapurimaiden yhteistyötä korkeakoulutuksen ja opiskelijoiden liikkuvuuden alalla aikana, jolloin se on äärimmäisen tärkeätä, jotta voidaan syventää EU:n ja eteläisten naapurimaiden suhteita ja erityisesti nuorempien sukupolvien suhteita; korostaa tässä yhteydessä erityisesti Euro-Välimeriyliopiston mahdollisimman tehokkaan kehittämisen tarvetta;

58.

kehottaa komissiota noudattamaan Euroopan parlamentin arabikevään tapahtumien johdosta antamaa ehdotusta ja perustamaan Euro–Välimeri-alueen Erasmus-ohjelman, aloitteen, joka onnistuessaan voitaisiin ulottaa koskemaan naapurialuetta kokonaisuudessaan; pitää tässä vaiheessa valitettavana komission ehdotusten riittämättömyyttä, koska ne sisältävät komission 27. syyskuuta 2011 antamia lausuntoja lukuun ottamatta todellisuudessa vain hyvin vaatimattoman korotuksen Erasmus Mundus -stipendeihin;

59.

kehottaa komissiota noudattamaan Euroopan parlamentin arabikevään johdosta antamaa ehdotusta ja perustamaan Euro–Välimeri-alueen Leonardo da Vinci -ohjelman, jonka tarkoituksena on edistää niiden nuorten liikkuvuutta, jotka haluavat saada ammattikoulutusta ulkomailla, jotta voidaan torjua eteläisen Välimeren maille ominaista nuorisotyöttömyyttä;

60.

vahvistaa päättäväisen tukensa EU:n rahoittamalle hankkeelle, joka koskee ENP-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden yliopistoista valmistuneille annettavia College of Europe -stipendejä; katsoo, että näin voidaan valmentaa EU:n ja naapurimaiden tulevia keskustelukumppaneita – eli henkilöstöä EU:n naapuruuspolitiikkaan liittyviin työpaikkoihin – siten, että he tuntevat perusteellisesti ja ammattimaisesti EU:n politiikanalojen, EU:n oikeuden ja EU:n toimielinten sisällön ja hengen; kehottaa kumppanimaita, joiden kansalaisille mainittu stipendi myönnetään, käyttämään heidän tietämystään ja asiantuntemustaan ottamalla heidät kansallisen hallintonsa palvelukseen ja tarjoamalla heille asianmukaiset työolosuhteet;

61.

korostaa, että paikallisviranomaisilla on merkittävä asema kumppanimaiden demokraattisessa kehityksessä; kehottaa komissiota vahvistamaan ja suurentamaan TAIEXia (Teknistä apua ja tiedonvaihtoa koskeva ohjelma) ja ystävyyskaupunkiohjelmia EU:n ja kumppanimaiden paikallisviranomaisten kanssa;

62.

muistuttaa, että EU:n olisi parannettava maahanmuuton hallintaa ja maksimoitava sen molemminpuoliset kehityshyödyt esimerkiksi järjestämällä paremmat edellytykset laillisten maahanmuuttajien asettautumiselle Euroopan unioniin sekä käsittelemällä laittoman maahanmuuton perussyitä kumppanimaissa; katsoo, että EU:n on suosittava laillista työperäistä maahanmuuttoa tekemällä työvoiman liikkuvuutta koskevia sopimuksia, joissa otetaan huomioon molempien osapuolien demografinen, yhteiskunnallinen ja ammatillinen tasapaino, ja edistämällä EU:n ja kolmansien maiden välistä asiantuntijoiden vaihtoa; vaatii jäsenvaltioita käsittelemään liikkuvuutta koskevaa keskustelua tärkeänä osana naapuruuspolitiikkaa, jota turvallisuushuolet eivät saisi ohjata eniten; korostaa, että on tärkeää torjua laitonta maahanmuuttoa ja saattaa ihmiskauppaan syyllistyvät järjestöt oikeuden eteen;

63.

katsoo, että EU:n olisi jatkettava viisumien myöntämisen helpottamista ja takaisinottosopimuksia koskevaa työtään rinnakkain mahdollisimman avoimesti ja pyrittävä – kaikkien ehtojen täytyttyä asteittain ja tapauskohtaisesti – viisumittomaan järjestelmään; vaatii myös, että viisumin myöntämisen ja uusimisen keskeisissä ehdoissa on paremmin noudatettava ihmisoikeuksia; korostaa tässä yhteydessä, että nuorison ja opiskelijoiden liikkuvuutta olisi pidettävä ensisijaisena tavoitteena; korostaa, että itäisen kumppanuuden maat hyötyvät siitä, että EU tarjoaa niille sekä ajallisesti että sisällöllisesti etuoikeuden viisumimenettelyn helpottamiseen; korostaa, että turvapaikkaa koskevien määräysten pitää olla etenkin ihmisoikeuksien osalta kansainvälisten velvoitteiden, sitoumusten ja EU:n normien mukaisia;

64.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava palautuskiellon periaatetta ja tehtävä kaikkensa mahdollistaakseen avoimen, tasapuolisen ja suojelua tarjoavan eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomisen;

65.

kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta ratifioimaan maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä tehdyn pöytäkirjan, joka täydentää järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta; katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelulla olisi helpotettava erityistoimien hyväksymistä näillä aloilla; on komission kanssa samaa mieltä perhesyistä tapahtuvan maahanmuuton tilanteesta ja on tyytyväinen komission tulossa olevaan vihreään kirjaan asiasta;

66.

korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota nuorisoon ja että Nuoret liikkeellä -ohjelman ja Euroopan naapuruuspolitiikan välistä synergiaa olisi vahvistettava; tähdentää, että EU:n olisi lisättävä yhteistyötä yliopistollisen ja ammatillisen koulutuksen alalla lisäämällä ja laajentamalla välittömästi nykyisiä apurahaohjelmia ja opiskelijoiden, jatko-opiskelijoiden, opettajien ja luennoitsijoiden liikkuvuutta edistämällä vaihto-ohjelmia korkeakoulu- ja koulutuslaitosten välillä ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tutkimuksen ja yritystoiminnan aloilla; katsoo, että mainittuihin ohjelmiin osallistuvia henkilöitä koskevaa viisumimenettelyä varten on kehitettävä nykyistä joustavampia ja nopeampia menettelyjä; korostaa, että tutkintotodistusten ja opetusjärjestelmien keskinäistä tunnustamista koskevassa työssä ENP-maiden kanssa on edettävä, erityisesti korkeakoulujen tutkintojen ja standardien lähentämisessä eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen; korostaa, että on tehostettava Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaiden kansalaisille tarkoitettua tiedotusta mahdollisuuksista osallistua EU:n ohjelmiin;

67.

kehottaa neuvostoa ja komissiota käynnistämään kolmansien maiden viranomaisten kanssa jäsennellyn vuoropuhelun, jolla pyritään kehittämään kaikkia osapuolia hyödyttävä liikkuvuutta koskeva toimintatapa, helpottamaan viisumien myöntämiseen liittyviä muodollisuuksia, hyödyntämään paremmin unionin viisumisäännöstön tarjoamia mahdollisuuksia parantamalla ja yhdenmukaistamalla samalla sen täytäntöönpanoa, jotta hakijoille varmistetaan yhtäläinen ja oikeudenmukainen kohtelu kaikissa jäsenvaltioissa, keskittyen erityisesti kehitysavun, turvallisuuden, laillisen maahanmuuton ja laittoman maahanmuuton keskinäisen riippuvuuden vaikutuksiin, sellaisina kuin ne määritellään maahanmuuttoa koskevassa kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota sen varmistamiseen, että kumppanimaat eivät kärsi "aivovuodosta";

68.

kehottaa EU:ta tehostamaan varojensa saatavuutta ja kohdentamista hankkeisiin, joilla pyritään antamaan maahanmuuttajille tietoa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja suojelemaan heidän oikeuksiaan, erityisesti ilman huoltajaa maahan saapuvien alaikäisten, naisten ja muiden heikommassa asemassa olevien oikeuksia; pyytää komissiota toimittamaan parlamentille yksityiskohtaisen kertomuksen naapurimaille kohdistettujen EU:n varojen käytöstä, mukaan luettuna varat, jotka on myönnetty komission siirtolais- ja turvapaikkakysymysten temaattisesta ohjelmasta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten;

69.

toistaa johdonmukaisen kantansa, jonka mukaan Euroopan naapuruuspolitiikka voi olla täysin tehokasta vain sen kahdenvälisen ja monenvälisen ulottuvuuden keskinäisten synergiavaikutusten ansiosta; korostaa näin ollen ENP:n monenvälisen ulottuvuuden kehittämisen merkitystä ja sitä, että nykyistä merkittävämpi osa sen rahoituksesta olisi osoitettava eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineelle;

70.

pitää myönteisenä ehdotusta käyttää monenvälistä kehystä strategisemmin kumppaniemme kahdenvälisten suhteiden edistämiseen ja odottaa konkreettisia toimia, joilla ehdotus on tarkoitus panna täytäntöön; odottaa tässä yhteydessä suurella mielenkiinnolla tavoitteet, välineet ja toimenpiteet sisältävää toimintasuunnitelmaa, jonka korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja ja komissio julkistavat vuoden loppuun mennessä;

71.

katsoo, että itäisen kumppanuuden monenvälistä ulottuvuutta olisi edelleen vahvistettava ja kehitettävä, myös kansalaisyhteiskunnan foorumin osalta; pitää myös merkittävänä, että Turkin ja Venäjän kanssa käydään rakentavaa vuoropuhelua yhteisesti kiinnostavista aiheista, kuten aluekysymyksistä ja erityisesti turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä;

72.

huomauttaa, että alueiden rooli on ratkaiseva, jotta varmistetaan pitkän aikavälin yhteiskunnallisten ja taloudellisten uudistusten menestys ja taataan kestävä kehitys; korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikalla olisi kokonaisvaltaisesti edistettävä raja-alueiden talouden kehittämistä; katsoo, että alueellisen yhteistyön periaatteet koskevat myös EU:n ulkorajoja ja että ne ovat tärkeitä välineitä, joilla voidaan tehostaa EU:n talouden kehittymistä ja eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa koskevia EU:n yleisiä poliittisia tavoitteita; katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan mukaisissa uusissa menettelytavoissa on otettava huomioon EU:n makroaluestrategiat ja että EU:n naapurimaihin ulottuvien EU:n makroalueiden tarjoamia mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä kunnolla EU:n ja Euroopan naapuruuspolitiikkaan osallistuvien maiden yhteisten painopisteiden ja yhteisen edun mukaisten hankkeiden koordinoinnin parantamiseksi, jotta saavutetaan molempia osapuolia hyödyttäviä tuloksia ja optimoidaan sijoitettuja varoja;

73.

korostaa Euroregio-alueiden ratkaisevan tärkeää roolia koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta ja kehottaa komissiota edistämään ja avustamaan niiden kehittämistä erityisesti raja-alueilla Euroregio-alueiden roolin tehostamiseksi Euroopan naapuruuspolitiikassa;

74.

korostaa, että eurooppalaisilla alueellisen yhteistyön yhtymillä (EAYY), joihin osallistuu alueita ulkorajojen ulkopuolelta, on monia mahdollisuuksia; kannustaa tekemään unionin ulkopuolisten naapurimaiden kanssa erityisiä sopimuksia sellaisten kansallisten lakien käyttöönotosta, jotka sallivat EAYY-rakenteet kansallisten lakien nojalla, ja valtioiden välisiä sopimuksia, joiden nojalla unionin ulkopuolisten maiden alue- ja paikallisviranomaiset voivat osallistua EAYY:ihin;

75.

katsoo, että Euroopan tulevassa naapuruuspolitiikassa olisi otettava huomioon syrjäisimpien alueiden rooli unionin ulkosuhdepolitiikassa; toteaa, että niillä on todelliset mahdollisuudet vaikuttaa EU:n ulkosuhdepolitiikkaan, koska niiden avulla EU voi muodostaa entistä läheisemmät suhteet lukuisiin kolmansiin maihin ja toisaalta käsitellä mutkikkaita asioita kuten laitonta maahanmuuttoa; kehottaa komissiota lisäämään valittujen koheesiopoliittisten hankkeiden innovatiivisten rahoitusmahdollisuuksien joustavuutta, jotta ne voitaisiin ottaa käyttöön sekä EU:n alueilla että EU:n ulkopuolisten maiden alueilla ja ne hyödyttäisivät molempia;

76.

korostaa, että laajempi maantieteellinen ja strateginen lähestymistapa on tärkeä, kun pohditaan Euroopan naapuruuspolitiikan tulevaisuutta, ja muistuttaa, että parlamentin 19. tammikuuta 2006 Euroopan naapuruuspolitiikasta antaman päätöslauselman mukaisesti EU laati marraskuussa 2007 erityisiä toimintapolitiikkoja Atlantin saarivaltioille, jotka ovat Euroopan mantereen läheisyydessä sijaitsevien EU:n syrjäisimpien alueiden naapureita, jolloin todettiin, että keskeisiä ovat maantieteellistä läheisyyttä sekä kulttuurisia ja historiallisia yhteyksiä ja yhteistä turvallisuutta koskevat kysymykset; panee tyytyväisenä merkille, että jo täytäntöön pannuissa erityisissä politiikoissa, erityisesti EU:n ja Kap Verden välisessä erityiskumppanuudessa, on saavutettu korkeatasoisia tuloksia ja dynamiikkaa; kehottaa EU:ta tehostamaan edelleen vuoropuhelua ja poliittista lähentymistä näiden maiden kanssa ja tukemaan niiden pyrkimyksiä poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten lujittamiseksi;

77.

tunnustaa, että komission aluepolitiikan pääosastolla on erittäin laaja kokemus EAKR:n hallinnoinnista, ja on vakuuttunut siitä, että eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen kannalta olisi hyödyllistä, että aluepolitiikan pääosaston asiantuntemusta käytetään hyväksi varojen hallinnoinnissa; katsoo sen vuoksi, että rajat ylittävien yhteistyöohjelmien rahoitusvälineiden hallinnointi olisi palautettava aluepolitiikan pääosastoon, joka aikaisemmin oli vastuussa niiden hallinnoinnista;

78.

pitää myönteisenä 30. syyskuuta 2011 pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen Varsovan huippukokouksen yhteistä julkilausumaa sekä julkilausumaa Valko-Venäjän tilanteesta, erityisesti demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden ja kahdenvälisten taloudellisten ja poliittisten suhteiden syventämistä koskevan sitoumuksen osalta, mukaan luettuna halukkuus assosiaatiosopimusta koskevien neuvottelujen edistymiseen, kumppanuusmaiden monenvälisen yhteistyön lujittaminen ja liikkuvuuden helpottaminen, ja sitoutuminen tehostamaan sen täytäntöönpanoa, joka selkeästi hyödyttää kumppanimaiden yhteiskuntia;

79.

katsoo, että itäisen kumppanuuden vahvistaminen on tärkeää EU:n raja-alueiden kehittämisen kannalta; korostaa, että itäisen kumppanuuden ja aluekehityksen on toimittava käsikkäin ja että niiden pitäisi edistää kahden- ja monenvälistä yhteistyötä, kuten vapaakauppasopimuksia, sekä asianmukaisesti rahoitettuja yhteisiä hankkeita, kuten kulttuurivaihtoa ja kansalaisyhteiskuntien välistä vuoropuhelua;

80.

korostaa, että on tehostettava alueellista yhteistyötä Mustanmeren alueella sekä kehitettävä edelleen EU:n Mustanmeren strategiaa; korostaa EU:n Mustanmeren aluetta koskevien toimien ja itäisen kumppanuuden keskinäistä täydentävyyttä; kehottaa komissiota ja EU:n ulkosuhdehallintoa hyödyntämään kahta erillistä lähestymistapaa myönteisellä tavalla ja selventämään kaikilla tasoilla, kuinka mainittua merkittävää keskinäistä täydentävyyttä voidaan hyödyntää muissa yhteyksissä;

81.

korostaa Välimeren unionin merkitystä pysyvänä vuoropuhelun ja yhteistyön foorumina ja demokratian edistämisen välineenä; kehottaa Välimeren unionin (tulevia) yhteispuheenjohtajia sitoutumaan edelleen toimimaan alkuperäisten kunnianhimoisten tavoitteiden mukaisesti ja edistämään Euroopan naapuruuspolitiikan tehokasta täytäntöönpanoa Välimeren alueella; katsoo, että Välimeren unionin olisi edistettävä tervettä taloudellista, sosiaalista ja demokraattista kehitystä ja luotava vahva ja yhteinen perusta EU:n ja sen eteläisten naapurimaiden tiiviin alueellisen yhteistyön kehittämiselle; suhtautuu myönteisesti Välimeren unionin tarjoamaan mahdollisuuteen vahvistaa kahdenvälisten ja alueellisten toimintalinjojen täydentävyyttä, jotta yhteisten arvojen keskinäiseen tunnustamiseen perustuvan Euro–Välimeri-yhteistyön tavoitteet ja rauhan, turvallisuuden ja vaurauden alueen perustaminen saavutetaan tehokkaammin; pitää erityisen myönteisenä Välimeren unionin uuden pääsihteerin sitoutumista edistämään demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa koskevia Välimeren unionin hankkeita; pitää naapuruuspolitiikan investointirahaston kokonaistalousarvion korottamista tämänhetkisen tilanteen kannalta myönteisenä;

82.

panee merkille, että ENP:n monenvälisellä ulottuvuudella olisi edistettävä Välimeren unionin konkreettisten hankkeiden tehokasta käynnistämistä, mikä edistää yhteistä kehitys- ja integraatioprosessia ennen kaikkea soveltuvuustutkimusten yhteisrahoituksen avulla ja tukemalla edullisilla ehdoilla myönnettävien lainojen laajempaa hyväksikäyttöä;

83.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tutkimaan mahdollisuuksia luoda ENP:n ja alueellisten toimijoiden, ennen kaikkea ENP:n ja Turkin välisiä institutionaalisia yhteyksiä; muistuttaa, että Turkki pyrkii edistämään eteläisen naapuruuden maiden siirtymistä demokratiaan ja tukemaan niiden yhteiskunnallisia ja taloudellisia uudistuksia; panee merkille, että Turkin instituutioiden ja valtiosta riippumattomien järjestöjen osallistuminen tuottaisi ainutlaatuisia synergiavaikutuksia erityisesti institutionaalisten rakenteiden ja kansalaisyhteiskunnan kehittämisen suhteen; katsoo, että käytännön yhteistyötä olisi täydennettävä EU:n ja Turkin välisellä rakenteellisella vuoropuhelulla, jotta voidaan koordinoida niiden naapuruuspolitiikkaa; suosittaa, että vastaavaa ENP:n puitteissa harjoitettavaa yhteistyötä koskeva tarjous olisi periaatteessa ulotettava koskemaan myös Venäjää ja muita asiaankuuluvia toimijoita;

84.

muistuttaa, että sotilaallisten konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen, nk. jäädytetyt konfliktit mukaan luettuina, on demokratian vakauttamisen, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, vaurauden ja talouskasvun ehdoton ennakkoedellytys, minkä vuoksi sen olisi oltava EU:n erityisenä tavoitteena;

85.

muistuttaa, että EU:n pitäisi osallistua enemmän ja aktiivisemmalla, yhdenmukaisella ja rakentavammalla tavalla alueellisten konfliktien ratkaisemiseen muun muassa Euroopan ulkosuhdehallinnon avulla kehittämällä lisää luottamuksenrakentamistoimia, sovittelu- ja välitystoimia, harkitsemalla uusia pragmaattisia ja innovatiivisia tarkastelutapoja, esimerkiksi käynnistämällä yleisiä tiedotusstrategioita kumppanimaissa, edistämällä Euroopan siviilirauhanturvajoukkoja ja paikallisia välitystoimia tukemalla kansalaiskulttuuria, erityisesti lasten ja nuorten opetusta, koulutusta ja osallistumista ja yhteisöjen välistä ja niiden sisäistä vuoropuhelua siten, että se sisältää kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja rajat ylittävien hankkeiden kehittämisen, sekä lujittamalla hyviä naapuruussuhteita; korostaa poliittisen yhteistyön ratkaisevan tärkeää merkitystä turvallisuuden sekä terrorismin ja ääriliikkeiden kaikkien muotojen torjunnan kannalta;

86.

katsoo, että kulttuurien ja uskontojen välinen vuoropuhelu on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan edistää naapurikumppanuusvaltioiden keskinäistä ymmärtämystä, kunnioitusta, solidaarisuutta ja suvaitsevaisuutta; vaatii, että ehdotetuissa uusissa ENP-välineissä edellä mainittujen edistämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota;

87.

korostaa Pohjois-Afrikan vallankumousten jälkitilanteessa, että siirtymäkauden lainkäyttövaltaa on tuettava, ja kehottaa kaikkia kumppanuusmaita toimimaan yhteistyössä kansainvälisen oikeuden, erityisesti kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa;

88.

korostaa, että alueellinen toimintatapa on syytä säilyttää, ja panee tyytyväisenä merkille päätöksen, jolla nimitettiin EU:n erityisedustaja Etelä-Kaukasiaan ja eteläisen Välimeren alueelle ja lisäksi perustettiin eteläisen Välimeren maita tarkasteleva työryhmä; katsoo, että vastaavan työryhmän perustamista olisi harkittava myös Etelä-Kaukasian osalta; korostaa tarvetta varmistaa, että EU:n ennakoivaan rooliin Transnistrian 5+2-neuvotteluissa myönnetään riittävästi resursseja etenkin EU:n erityisedustajan toimeksiannon päätyttyä;

89.

korostaa, että alueellisten konfliktien ymmärtäminen edellyttää niiden kulttuuriyhteyden huomioon ottamista; kehottaa luomaan Sinisen kilven strategian mukaisesti täytäntöönpantavan yhdenmukaisen strategian, jonka yhteydessä kulttuurilla on merkittävä osuus konfliktien ehkäisemisessä ja rauhan palauttamisessa;

90.

on tyytyväinen kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Etyjin ja YK:n erillisvirastojen tekemään työhön paikan päällä konfliktitilanteissa ja konfliktien jälkeen ja kestävän kehityksen edistämiseksi kaikissa naapurimaissa, erityisesti UNRWA:n pitkäaikaiseen sitoutumiseen palestiinalaispakolaisten auttamiseen;

91.

tukee humanitaarista toimintaa sekä kehityksen ja rauhan hyväksi tehtävää toimintaa, jota unioni toteuttaa itäisissä kumppanimaissa, ja etenkin unionin merkittävää osuutta YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimessä (UNRWA); pitää kuitenkin valitettavana, että tämä toiminta ei vielä ole nostanut unionin painoarvoa yhtenä johtavista poliittisista toimijoista Lähi-idässä; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, jotta unionin läsnäolo ja toiminta alueella saavuttaa sellaisen poliittisen painoarvon, joka vastaa sen ratkaisevaa sitoutumista humanitaarisen avun ja kehitysavun aloilla;

92.

korostaa, että Euroopan parlamentilla on parlamentaaristen valtuuskuntiensa ja parlamentaarisissa edustajakokouksissa toimivien valtuuskuntiensa kautta tärkeä rooli poliittisen vuoropuhelun, täysimittaisten vapauksien, demokraattisten uudistusten ja oikeusvaltion edistämisessä EU:n naapureina olevissa kumppanimaissa, ja painottaa, että näiden kontaktien avulla voitaisiin arvioida tulevien kriteerien noudattamista ja tehdä tarvittavia muutoksia kahdenvälisiin ja monenvälisiin yhteistyösopimuksiin kehityksen ja saavutetun edistyksen perusteella;

93.

vahvistaa, että monenväliset parlamentaariset edustajakokoukset kuten Euronest ja Välimeren unionin parlamentaarinen edustajakokous ovat ratkaisevassa asemassa luottamuksen ja johdonmukaisuuden rakentamisessa EU:n ja kumppanimaiden välillä ja kumppanimaiden kesken ja siksi ne auttavat huomattavasti itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota ottamaan Euronestin jäsenet mahdollisimman laajalti mukaan itäisen kumppanuuden monenkeskisiin rakenteisiin ja ohjelmiin; korostaa, että Välimeren unionin parlamentaarinen edustajakokous on tunnustettava Välimeren unionin legitiimiksi parlamentaariseksi elimeksi; korostaa, että täysivaltainen sihteeristö tuo lisää johdonmukaisuutta Euronestin ja Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen työhön ja yhdenmukaisuutta itäiseen ja eteläiseen ulottuvuuteen suunniteltujen Euroopan naapuruuspolitiikan ohjelmien kanssa;

94.

kehottaa komissiota tarjoamaan lisää rahoitusta, teknistä tukea ja asiantuntemusta itäisen kumppanuuden maiden kansallisten parlamenttien hallinnoille institutionaalisten rakenteiden kokonaisvaltaisten kehittämisohjelmien puitteissa niiden tehokkuuden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden vahvistamiseksi, mikä on ratkaisevan tärkeää, jotta parlamentit voivat hoitaa asianmukaiset tehtävänsä demokraattisessa päätöksentekomenettelyssä;

95.

vahvistaa suhtautuvansa avoimesti Valko-Venäjän parlamentin edustajien hyväksymiseen Euronestiin heti sen jälkeen, kun kansainvälinen yhteisö, Etyj mukaan luettuna, on tunnustanut Valko-Venäjän parlamenttivaalien demokraattisuuden;

96.

panee tyytyväisenä merkille uutta Euroopan naapuruuspoliittista kumppanuusvälinettä ja Euroopan naapuruuspolitiikan ohjelmien rahoituksen lisäämistä koskevan ehdotuksen, jota oli pyydetty aiemmissa päätöslauselmissa; katsoo, että rahoituksen jakamisen pitäisi olla joustavaa ja riittävää molemmille alueille alueellisen tasapainon mukaisesti ja että toimintatavan olisi perustuttava suorituksiin ja keskityttävä uudistuksiin sitoutumiseen ja uudistusten edistymiseen kumppanuusmaissa sekä kumppanuusmaiden tarpeisiin ja mahdollisuuksiin; panee merkille, että joustavuuden lisäämisessä ja selkeyttämisessä olisi noudatettava oikeutta demokraattiseen valvontaan ja sitä olisi täydennettävä tarkemmalla menojen valvonnalla;

97.

katsoo, että itäisten ja eteläisten osa-alueiden välisen kohtuullisen tasapainon ylläpito on tärkeää erityisesti siksi, että itäiset naapurimaat ovat panemassa täytäntöön itäiseen kumppanuuteen liittyviä ohjelmia ja uudistuksia ja koska niillä on tavoite liittyä unioniin; katsoo kuitenkin, että tätä tasapainoa ei voida pitää pysyvänä; tukee täysin todellisiin tarpeisiin, vastaanottokykyyn ja saavutettuihin tavoitteisiin perustuvan eriytetyn, suoritusperustaisen ja joustavan rahoitustuen periaatetta;

98.

katsoo, että Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen uudelleentarkastelu on suoritettava vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen meneillään olevan arvioinnin sekä vuoden 2013 jälkeistä jaksoa koskevien neuvottelujen yhteydessä ja niiden mukaisesti siten, että naapuruuspolitiikan rahoitusta koskevia neuvotteluja ei tarvitsisi avata uudelleen vuosina 2012 ja 2013;

99.

vaatii huomattavaa korotusta EU:n talousarvion otsakkeen 4 ylärajaan eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen osalta, koska siitä huolimatta, että viime vuosien aikana Euroopan unionin ja kumppanimaiden välillä on saatu aikaan jonkinlaista edistymistä yhteistyön ja asteittaisen taloudellisen yhdentymisen edistämisessä, mainittuja toimia on tehostettava uusien haasteiden ja uusien yhteistyöalojen myötä;

100.

korostaa, että ENP:n rahoituksen lisäämisen edellyttämän määrärahojen uudelleen kohdentamisen olisi perustuttava selkeisiin ensisijaisiin tavoitteisiin, minkä vuoksi se ei saa vaarantaa unionin ainoata kriisivalmiuden ja rauhanrakentamisen välinettä, vakausvälinettä, kuten komissio on ehdottanut; korostaa, että nykyinen valtioiden velkakriisi ei saa vaikuttaa Euroopan naapuruuspolitiikan ohjelmien rahoitukseen;

101.

pitää valitettavana sitä, että suuri osuus ENP:n rahoituksesta käytetään hankkeiden ja ohjelmien sijasta konsulttipalkkioihin ja vaatii tässä yhteydessä rahoituksen tasapainon nopeaa palauttamista, kun varoja käytetään uuden välineen alaisuudessa;

102.

korostaa, että silloin kun EU on toimittanut humanitaarista apua, on tärkeää varmistaa joustava siirtyminen kunnostustöistä jälleenrakentamiseen ja kehittämiseen, jotta voidaan torjua joitakin vallankumousten tuhoisista seurauksista;

103.

katsoo, että kansalaisyhteiskuntaa tukeva väline voitaisiin ajatella Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen kiinteäksi osaksi; ehdottaa, että harkittaisiin ajatusta Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen rahoituksen hallinnan siirtämisestä kansalaisyhteiskuntaa tukevalle välineelle, jos valtiot eivät kykene epätyydyttävien tulosten takia täyttämään rahoitukselle asetettuja ehtoja;

104.

painottaa, että Euroopan naapuruusvälineellä on ratkaisevan tärkeä asema tuettaessa EU:n makroalueellisia strategioita, kuten EU:n Itämeren ja Tonavan alueen strategioita, koska siitä myönnetään rahoitusta näiden strategioiden ulkoiselle ulottuvuudelle ja etenkin toimille, joihin myös naapurimaat osallistuvat;

105.

korostaa, että varojen jakamisessa olisi otettava huomioon rajattu määrä selkeästi määriteltyjä prioriteetteja ja mitattavissa olevia tavoitteita yhteisymmärryksessä kumppanimaiden kanssa siten, että se perustuu maiden tarpeisiin ja selkeään ehdonalaisuuteen sekä jo saavutettuun edistymiseen; korostaa, että talousarviotukea olisi käytettävä ainoastaan silloin, kun on takeet moitteettomasta budjettihallinnosta, ja että olisi käytettävä kaikkia saataville olevia välineitä prioriteettien ilmentämiseksi paremmin; korostaa tässä yhteydessä julkisia hankintoja ja ENP-maiden julkista taloutta koskevien säädösten tehostamisen tarvetta;

106.

korostaa, että tarvitaan johdonmukaista tarkastelutapaa kunkin yksittäisen EU:n jäsenvaltion ja EU:n Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa naapurimaille antamaan apuun; suosii kaikkia sellaisia järjestelyjä, joilla helpotetaan eri EU:n avunantajien toiminnan koordinoimista ja rationalisoimista naapurimaissa ilman että lisätään tarpeetonta byrokratiaa;

107.

huomauttaa, että vaikka avulla voi olla vipuvaikutusta ENP-maissa, sillä ei yksin voida taata kestävää ja pysyvää kehitystä; kehottaa siksi ENP-maita vahvistamaan ja ottamaan käyttöön omia resurssejaan, perustamaan läpinäkyvät verotusjärjestelmät, ottamaan yksityisen sektorin, paikallishallinnon ja kansalaisjärjestöt tehokkaasti mukaan naapuruuspolitiikan toteuttamiseen sekä sitoutumaan lujemmin naapuruuspolitiikan yhteydessä toteutettaviin hankkeisiin;

108.

pitää myönteisenä G8-maiden päätöstä korottaa demokratiaan siirtymässä olevien eteläisen kumppanuuden maiden lainajärjestelyjen kokonaismäärää; pitää todennäköisenä, että "Deauvillen kumppanuuteen"27. toukokuuta 2011 sisällytetyt sitoumukset edistävät demokratiaa ja kehitystä tukevaa rahoitusta EU:n kumppanuusmaissa;

109.

kehottaa arabimaiden viimeaikaisiin tapahtumiin ja eräissä itäisen kumppanuuden maissa tapahtuneeseen demokratian taantumiseen liittyen arvioimaan erityisen itsekriittisesti eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineessä aiemmin käytettyjä rahoituskeinoja sekä niiden toimivuutta demokratian, ihmisoikeuksien, hallinnon, korruption torjunnan, institutionaalisten rakenteiden kehittämisen ja kansalaisyhteiskunnan tukemisen kannalta; katsoo, että EU:n on omaksuttava uudenlainen lähestymistapa, jolla tehostetaan yhteistyötä konfliktien torjunnassa;

110.

on vakaasti sitä mieltä, että palestiinalaishallinnolle ja YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimelle (UNRWA) myönnettävää rahoitustukea on myös pohdittava tämän uudelleentarkastelun yhteydessä ja siihen on sovellettava pitkän aikavälin suunnittelua, joka on olennainen osa naapuruuspolitiikkaa; ei pidä pätevänä väitettä, että alueen poliittinen epävakaus ja rauhanprosessin erityispiirteet mahdollistavat vain tilapäisen suunnittelun ja tapauskohtaisen vahvistamisen;

111.

kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa pääsemään pikaisesti sopimukseen ehdotuksesta, jolla lujitetaan naapuruusvälinettä vuosiksi 2012 ja 2013, sillä erityisesti eteläisissä naapurimaissa on tällä hetkellä pakottavia tarpeita; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi täyttämään asianmukaisesti kahdenväliset velvoitteensa eteläisen Välimeren ja itäisen kumppanuuden maita kohtaan;

112.

toistaa, että neuvoston olisi hyväksyttävä viipymättä eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineestä annetun asetuksen 23 artiklan muuttamista koskeva lainsäädäntöehdotus, jonka komissio esitti toukokuussa 2008 ja Euroopan parlamentti hyväksyi 8. heinäkuuta 2008 ja joka mahdollistaisi aikaisemmista toimista takaisin maksettujen varojen sijoittamisen uudelleen; muistuttaa, että tätä pidetään jo varmana ja se näkyy Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistamisen rahoitusta koskevassa ehdotuksessa vuosien 2011–2013 talousarviossa; kehottaa komissiota harkitsemaan vaihtoehtoisia keinoja sen varmistamiseksi, että EIP:n avulla sekä eteläisen että itäisen kumppanuuden maiden käyttöön osoitetaan välittömästi uusia riskipääomarahastojen varoja;

113.

pitää myönteisenä Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin erityisesti Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineen kautta tekemää työtä ja korostaa tarvetta synergioiden lisäämiseen muiden alueella aktiivisesti toimivien kansallisten ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa; tukee Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin perussäännön muuttamista siten, että eteläiset naapuruuskumppanit voisivat myös saada sen tukea ja haluaa varmistaa, että EIP ja EJKP, joiden pääoma on suurelta osin peräisin Euroopasta, harjoittavat toimivaa keskinäistä yhteistyötä keskinäisen kilpailun sijasta;

114.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden ja Euroopan naapuruuspolitiikan kohdemaiden hallituksille ja parlamenteille ja Välimeren unionin pääsihteerille.