31.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 153/57

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, erityisesti sen 3 artiklan 3 kohdan, ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, erityisesti sen 9, 148, 160 ja 168 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 16, 21, 23, 24, 25, 30, 31 ja 34 artiklan,

—

ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan, erityisesti sen 30 artiklan (suojelu köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan), 31 artiklan (oikeus asuntoon) ja 16 artiklan (perheen oikeus sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun),

—

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (1),

—

ottaa huomioon 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista (2),

—

ottaa huomioon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuodesta (2010) 22. lokakuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1098/2008/EY (3),

—

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2010 annetut työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmät aiheesta "Oikeudenmukaisuus ja terveys kaikissa politiikoissa: solidaarinen terveydenhuolto" (4),

—

ottaa huomioon 6. joulukuuta 2010 annetun neuvoston julkilausuman Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodesta: Yhteistyö köyhyyden torjunnassa vuonna 2010 ja sen jälkeen (5),

—

ottaa huomioon 7. maaliskuuta 2011 annetut työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmät (6),

—

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2011 annetun sosiaalisen suojelun komitean lausunnon "Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke (7),

—

ottaa huomioon 10. helmikuuta 2011 annetun sosiaalisen suojelun komitean selvityksen "Sosiaalisen suojelun komitean arviointi Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisesta ulottuvuudesta" (8),

—

ottaa huomioon sosiaalisen suojelun komitean lausunnon "Solidaarinen terveydenhuolto: Terveyserojen vähentäminen EU:ssa" (9),

—

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (10),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (11),

—

ottaa huomioon työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen (12),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa" (KOM(2009)0567),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan unionin strategia perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön" (KOM(2010)0573),

—

ottaa huomioon Euroopan vammaisstrategian 2010–2020: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan (KOM(2010)0636,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille (KOM(2011)0173),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 4. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman Yhdistyneiden kansakuntien julistamasta kansainvälisestä päivästä köyhyyden poistamiseksi (13),

—

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa (14),

—

ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (15),

—

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman osuus- ja yhteisötaloudesta (16),

—

ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (17),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa (18),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisestä sekä harjoittelijoiden, työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistamisesta (19),

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista: Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa (20),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (21),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa (22),

—

ottaa huomioon 16. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittämisestä (23),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisten köyhyydestä Euroopan unionissa (24),

—

ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman naisten asemasta ikääntyvässä yhteiskunnassa (25),

—

Euroopan 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatusta elintarvikkeiden jakeluohjelmasta (26),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta (27),

—

ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2008 hyväksymänsä kirjallisen kannanoton kodittomuuden poistamiseen (28) ja 16. joulukuuta 2010 hyväksymänsä kirjallisen kannanoton asunnottomuutta koskevaan EU:n strategiaan (29),

—

ottaa huomioon asunnottomuudesta 9.–10. joulukuuta 2010 järjestetyn EU:n konsensuskonferenssin lopulliset suositukset,

—

ottaa huomioon 14 syyskuu 2011 hyväksymänsä kirjallisen kannanoton asunnottomuutta koskevaan EU:n strategiaan (30),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020 (31),

—

ottaa huomioon neuvoston päätelmät Euroopan tasa-arvosopimuksesta kaudelle 2011–2020 (32),

—

ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvostrategian vuosiksi 2010–2015 (KOM(2010)0491),

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman talous- ja rahoituskriisiin liittyvistä sukupuolinäkökohdista (33),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen tulevaisuudesta (34),

—

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman epävarmassa asemassa olevista naistyöntekijöistä (35),

—

ottaa huomioon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevan Eurostatin tilastoasiakirjan vuodelta 2010 (Combating poverty and social exclusion – A statistical portrait of the European Union 2010),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle "Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle" (KOM(2010)0758),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0370/2011),

A.

toteaa, että 116 miljoonaa ihmistä on Euroopan unionissa köyhyysvaarassa ja että 42 miljoonaa ihmistä (eli 8 prosenttia väestöstä) kokee "vakavaa aineellista puutetta eikä pysty hankkimaan eräitä välttämättömiä asioita, joita pidetään kohtuullisen elämänlaadun kannalta olennaisina tekijöinä Euroopassa" (36); katsoo, että köyhyys kertoo sietämättömällä tavalla rikkauden, tulojen ja resurssien epätasaisesta jakautumisesta EU:n vauraassa taloudessa; toteaa, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat väestöryhmät, kuten ikääntyneet ja vammaiset, ovat kärsineet rahoituskriisistä, talouskriisistä ja sosiaalisesta kriisistä kaikkein eniten; toteaa, että säästötoimenpiteet, joita Euroopan unionissa on toteutettu tai aiotaan toteuttaa, eivät saa – varsinkaan siksi, että julkisia palveluja ja sosiaalitukia leikataan – heikentää työllisyyttä tai sosiaaliturvaa taikka pahentaa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilannetta ja aiheuttaa työttömyyden, epävarmuuden ja köyhyyden uhkaa miljoonille ihmisille, jotka onnistuvat vielä elämään, täyttämään tarpeensa ja tulemaan toimeen työllään tai eläkkeellään; ottaa huomioon, että sosiaalisen aktivointipolitiikan ehtojen ja seuraamusten koveneminen kriisin seurauksena lisää heikoimmassa asemassa olevien vaikeuksia samalla, kun tarjolla on hyvin vähän kunnon työtä; ottaa huomioon, että kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa kriisin myötä edelleen;

B.

ottaa huomioon perusoikeuskirjan täytäntöönpanoa koskevan komission uuden strategian, jonka tavoitteena on erityisesti parantaa heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuuksia käyttää perusoikeuksiaan; katsoo, että tätä perusoikeuskirjaa on noudatettava kokonaisuudessaan ja että vakava köyhyys on ihmisoikeusloukkaus ja loukkaa vakavasti ihmisarvoa sekä edistää leimautumista ja epätasa-arvoa,katsoo, että tulotukijärjestelyjen päätavoitteena pitää olla ihmisten auttaminen pois köyhyydestä ja antaa heille mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään;

C.

panee merkille, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat lisääntyneet ja koskettaneet uusia väestöryhmiä vuoden 2000 ja 2008 välillä huolimatta unionin sitoumuksista, jotka koskevat 23.–24. maaliskuuta 2000 pidetyssä Lissabonin huippukokouksessa hyväksyttyä tavoitetta poistaa köyhyys EU:sta vuoteen 2010 mennessä ja saavutettavaa edistymistä, josta sovittiin 7.–9. joulukuuta 2000 Nizzassa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa; ottaa huomioon, että köyhyyttä ja syrjäytymistä ei voida vähentää eikä osallistavaa kasvua toteuttaa torjumatta eriarvoisuutta ja syrjintää eikä takaamatta kansantalouksien kehitystä ja solidaarisuutta yhteiskunnan heikompia ryhmiä kohtaan, mikä tarkoittaa maan hyvinvoinnin oikeudenmukaista ja asianmukaista jakoa;

D.

ottaa huomioon, että köyhyysvaara koskettaa suoraan maaseutualueita ja erityisesti pientiloja ja nuoria maanviljelijöitä, joita kriisin taloudelliset vaikutukset sekä raaka-aineiden hintojen liiallinen vaihtelu uhkaavat;

E.

ottaa huomioon, että yhtenä Eurooppa 2020 -strategian viidestä yleistavoitteesta on joustava tavoite (eli sanktioita ei voi tavoitteen noudattamatta jättämisestä saada) köyhyysuhan alla elävien määrän vähentämisestä 20 miljoonalla henkilöllä jäsenvaltioiden sopimien kolmen indikaattorin perusteella (pienituloisuusaste tulonsiirtojen jälkeen, vakavan aineellisen puutteen esiintyminen sekä vajaatyöllisissä tai työttömissä kotitalouksissa elävien henkilöiden prosenttiosuus) ja katsoo, että tässä tavoitteessa otetaan huomioon, miten tärkeää on torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, mutta kun sitä verrataan 116 miljoonaan köyhyysuhan alla olevaan henkilöön ja 42 miljoonaan vakavaa aineellista puutetta kokevaan henkilöön, se osoittaa, että EU:ssa jätetään miljoonat ihmiset oman onnensa nojaan, sillä kynnysvaikutukset jättävät heikoimmat syrjään kvantitatiivisiin tuloksiin tähtäävistä politiikoista; toteaa, että ellei liikkeelle lähdetä vaikeimmin ratkaistavista tilanteista, toteutetuilla politiikoilla ei tavoiteta näitä tilanteita; ottaa huomioon, että köyhyyden torjunnan eurooppalainen foorumi on yksi Eurooppa 2020 -strategian seitsemästä lippulaivahankkeesta;

F.

katsoo, että sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt joissakin jäsenvaltioissa erityisesti tulojen ja vaurauden jakautumiseen liittyvän taloudellisen eriarvoisuuden, sosiaalista epävarmuutta aiheuttavan työmarkkinoihin liittyvän eriarvoisuuden ja sosiaaliturvan, terveydenhoidon, koulutuksen, oikeuslaitoksen ja muiden valtion sosiaalisten palvelujen saantiin liittyvän eriarvoisuuden vuoksi;

G.

ottaa huomioon, että köyhyys, jota EU:n jäsenvaltioissa on ollut paljon jo hyvin monta vuotta, vaikuttaa yhä voimakkaammin talouteen, haittaa kasvua, kasvattaa julkisen talouden alijäämää ja heikentää Euroopan kilpailukykyä; katsoo, että nämä ilmiöt itse tuovat mukanaan köyhyyttä ja varsinkin pitkäaikaistyöttömyyttä, joka koskettaa kolmasosaa työttömistä, ja katsoo, että tilanne on pahempi maissa, joiden talous on erityisen haavoittuva; katsoo, että sosiaalisten oikeuksien säilyttäminen unionissa on keskeistä köyhyyden torjumisen kannalta;

H.

katsoo, että köyhyys on rinnastettavissa ihmisoikeusloukkaukseen ja että se osoittaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on toteutettava vielä toimia;

I.

katsoo, että kaiken säästöpolitiikan on oltava älykästä ja mahdollistettava suhdanteita tasoittavat investoinnit suuriin poliittisiin painopistealoihin;

J.

katsoo, että EU:n kilpailukyvyn turvaamiseksi, työpaikkojen luomiseksi ja köyhyyden torjumiseksi on välttämätöntä hyväksyä rakenneuudistuksia;

K.

toteaa köyhyyden olevan monisyinen ilmiö, jota on pyrittävä torjumaan yhdennetysti niin, että ihmisten elämänvaiheet ja moninaiset tarpeet otetaan huomioon ja että mahdollisuudet hyödyntää oikeuksia, resursseja ja palveluja turvataan, kuten sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevan avoimen koordinointimenetelmän yhteisistä tavoitteista ilmenee (2006), perustarpeiden tyydyttämiseksi ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi;

L.

ottaa huomioon, että Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden (2010) aikana on onnistuttu lisäämään yleisön tietoisuutta sekä poliittista sitoutumista;

M.

katsoo, että työllisyyden kasvu, eikä edes laadukkaiden työpaikkojen lisääntyminen yksin riitä köyhyydestä pääsemiseen, että työmarkkinoiden segmentoituminen on lisääntynyt, että erityisesti talouskriisin myötä työ- ja elinehdot ovat voimakkaasti huonontuneet, että työsuhteiden epävarmuus – jota on torjuttava – lisääntyy voimakkaasti ja että työssäkäyvien köyhien tilanne on viime vuosina saanut huomiota, mutta on yhä ongelma, johon ei suhtauduta tavalla, joka vastaisi niiden haasteiden vakavuutta, joita se aiheuttaa yhteiskunnillemme; ottaa huomioon, että työssäkäyvien köyhien lukumäärä on kasvanut huomattavasti, sillä 8 prosenttia työssäkäyvistä on köyhiä ja 22 prosenttia köyhyysvaarassa olevista käy työssä (37); ottaa huomioon, että mahdollisuus ihmisarvoisiin ja tasa-arvoisiin työoloihin on askel eteenpäin kohti perheiden ja yksin elävien köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa;

N.

ottaa kuitenkin huomioon, että heikosti koulutetut tai kouluttamattomat henkilöt ovat muita suuremmassa vaarassa työmarkkinoilla ja että heidän kohdallaan epävarman työn, huonon palkan ja köyhyyden vaara on muita suurempi;

O.

ottaa huomioon, että asunnottomuus on yksi köyhyyden ja puutteen äärimmäisistä muodoista sekä ongelma, joka on ratkaisematta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa; toteaa, että Euroopan unionin jäsenvaltioissa on eri syistä yleisesti ottaen paljon asunnottomia henkilöitä, mikä edellyttää erityisiä näiden henkilöiden sosiaaliseen osallistamiseen tähtääviä toimenpiteitä; ottaa huomioon, että Eurobarometri-tutkimuksen mukaan noin neljäsosa EU:n kansalaista katsoo, että kohtuullisten asuntojen liian korkeat hinnat ovat yksi köyhyyden pääasiallisista syistä, ja että lähes yhdeksän kymmenestä katsoo köyhyyden olevan este kohtuullisen asunnon saamiselle: katsoo, että tilanne, jossa viranomaiset menettävät yhteyden kansalaisiin näiden menettäessä asuntonsa, vaikeuttaa kaikenlaisia aloitteita heidän auttamisekseen ja on myös vaihe, jossa yksilön syrjäytyminen etenee äärimmäisen nopeasti;

P.

ottaa huomioon, että köyhyyteen vaikuttavat myös sosiaalipalvelujen, kuten terveydenhuoltopalvelujen, kulttuuripalvelujen, asunnon ja koulutuksen, saatavuus ja laatu;

Q.

ottaa huomioon, että asunnottomuus tai ala-arvoiset asuinolot ovat vakava ihmisarvon loukkaus, joka vaikuttaa merkittävällä tavalla kaikkiin muihin oikeuksiin;

R.

pitää köyhyysrajaa eli tulotasoa, joka jää alle 60 prosentin kansallisesta mediaanitulosta, hyödyllisenä ja tarpeellisena suhteellisen köyhyyden indikaattorina, mutta sitä pitäisi täydentää kansallisella tasolla niin kutsutun hyödykekorin käsitteellä (joka kuitenkin on vain välitön vastaus köyhien erityistilanteeseen) ja sitä koskevilla laskelmilla sekä indikaattoreilla, jotka työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvosto (EPSCO) hyväksyi kesäkuussa 2010 (köyhyysuhka, aineellinen puute ja työttömät kotitaloudet), jotka paljastavat, missä ja minkälaista julkista politiikkaa tarvitaan;

S.

toteaa, että sosiaalinen suojelu ja siihen kuuluvat vähimmäistulojärjestelmät ovat nykyaikaisten demokratioiden perustavanlaatuinen osatekijä, joka turvaa pitkälti ihmisten oikeuden osallistua yhteiskunnan sosiaaliseen, taloudelliseen, poliittiseen ja kulttuuriseen elämään, ja vakauttavat taloutta merkittävästi, sillä ne lieventävät kriisien vaikutusta ja varmistavat tulojen uudelleenjaon kaikissa elämänvaiheissa, tarjoavat suojan sosiaalisia riskejä vastaan ja ehkäisevät ja lieventävät köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä kaikissa elämänvaiheissa;

T.

ottaa huomioon, että OECD:n mukaan 20–40 prosentissa tapauksista sosiaalietuuksiin oikeutettu henkilö ei hae niitä;

U.

ottaa huomioon, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat edelleen keskeisiä sosiaalisia tekijöitä, jotka määrittävät terveydentilaa (38), elinolosuhteita ja myös elinajanodotetta, että erityisesti lapsiköyhyys vaikuttaa lasten terveyteen ja hyvinvointiin ja että kohtuuhintaisten terveydenhoitopalvelujen saatavuuteen sekä tuloihin ja terveyteen liittyvät rikkaiden ja köyhien väliset erot ovat yhä merkittäviä ja tietyillä aloilla jopa kasvussa;

V.

ottaa huomioon, että yhteiskunnan tietyt väestöryhmät, kuten yksinhuoltajaperheet, iäkkäät naiset, vähemmistöt, vammaiset ja asunnottomat, ovat heikoimmassa asemassa ja köyhyysvaarassa;

W.

katsoo, että syrjintäkiellon periaate, joka koskee myös sosiaaliseen alkuperään perustuvaa syrjintää, on perusoikeuksien kulmakivi;

X.

ottaa huomioon, että yhteiskuntamme ikääntymisen vuoksi apua tarvitsevien henkilöiden määrä kasvaa huomattavasti lähitulevaisuudessa; panee merkille, että ikääntyneiden ihmisten ja erityisesti naisten köyhyysriski on monissa maissa suurempi kuin muun väestön, koska eläkkeelle siirtymisestä seuraa tulojen merkittävä pieneneminen ja myös muista syistä, kuten fyysisen avuntarpeen, yksinäisyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vuoksi; pitää sukupolvien välisen sosiaalisen siteen katkeamista yhteiskuntiemme suurena ongelmana;

Y.

katsoo, että eläkepolitiikalla on köyhyyden torjunnassa perustavanlaatuinen merkitys;

Z.

ottaa huomioon, että naisten köyhyysriski on yleensä miesten köyhyysriskiä suurempi eri syistä, esimerkiksi siksi, että työelämässä esiintyy syrjintää, joka näkyy siten, että naisten ja miesten samapalkkaisuusperiaate ei ole toteutunut, minkä vuoksi myös eläkkeet ovat erisuuruisia, ja siten, että naisten työuralla on keskeytyksiä hoitotehtävien vuoksi, tai koska naisia syrjitään työmarkkinoilla; ottaa huomioon, että vain 63 prosenttia eurooppalaisista naisista on työssäkäyviä, kun taas vastaava miesten osuus on 76 prosenttia, ja että ei ole tukiverkostoja ja konkreettisia toimenpiteitä, joilla tuettaisiin työssäkäyvien perhe- ja työelämän yhteensovittamista, kohtuuhintaiset hoitopalvelut mukaan luettuina;

AA.

toteaa, että köyhyys vaikuttaa eri tavoin köyhiin naisiin ja miehiin, poikiin ja tyttöihin, koska köyhien naisten ja tyttöjen on usein vaikeampaa saada sopivia sosiaalipalveluja ja tuloja;

AB.

toteaa, ettei foorumi ota huomioon naisiin ja miehiin liittyviä sukupuolispesifisiä näkökohtia eikä naisten köyhyyden lisääntymiseen kiinnitetä riittävästi huomiota;

AC.

ottaa huomioon, että koko elämän aikana kertyneitä tuloja koskevien sukupuolten palkkaerojen vaikutuksesta naisten eläkkeet ovat matalampia ja sen johdosta naiset kärsivät miehiä useammin jatkuvasta ja äärimmäisestä köyhyydestä: toteaa, että 22 prosenttia 65-vuotiaista tai sitä iäkkäämmistä naisista on köyhyysvaarassa ja miehistä vain 16 prosenttia;

AD.

toteaa, että lapsista 20 prosenttia elää köyhyysriskirajalla, kun köyhyysuhan alaisten osuus Euroopan koko väestöstä on 17 prosenttia, ja pienituloiset perheet ovat yksi suurimmassa köyhyysvaarassa olevista ryhmistä;

AE.

katsoo, että perhepolitiikka on välttämätön osa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan tähtäävää politiikkaa;

AF.

pitää koulunkäynnin keskeyttämisen ensimerkkejä tärkeinä merkkeinä köyhyyden toistumisesta sykleinä;

AG.

ottaa huomioon, että nuorisotyöttömyys, joka oli jo entisestään muiden ikäluokkien työttömyysasteita korkeampi, on kasvanut unionissa räjähdysmäisesti kriisin jälkeen ja ylittänyt 20 prosentin rajan saavuttaen kriittisen tason kaikissa jäsenvaltioissa, mikä uhkaa suistaa nuoret köyhyyteen entistä varhaisemmin; ottaa huomioon, että tämä huolestuttava tilanne edellyttää kiireellisesti poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia vastatoimia ja että yhdessä väestörakenteen muutosten kanssa se lisää pulaa osaavasta työvoimasta; toteaa, että ammatillinen koulutus voi osaltaan auttaa nuoria ja alhaisen osaamistason työntekijöitä pääsemään työmarkkinoille, mutta katsoo, ettei työpaikan saaminen merkitse ulospääsyä köyhyydestä ja että nuoret ovat erityisen suuressa vaarassa ajautua työssäkäyvien köyhien ryhmään;

AH.

ottaa huomioon, että maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt ovat erityisen heikossa asemassa olevia työntekijöitä ja että he ovat kärsineet talouskriisistä suuresti ja siten heidän köyhyytensä ja sosiaalinen syrjäytymisensä lisääntyy niiden epävarmojen työsuhteiden vuoksi, joihin he joutuvat kotimaansa, alkuperänsä tai pätevyystasonsa takia; katsoo, että siirtotyöläisten on saatavat samat työehdot, palkat, koulutusmahdollisuudet ja sosiaaliturva kuin niiden maiden kansalaisten, joissa he työskentelevät;

AI.

toteaa, että vammaiset henkilöt, joiden köyhyysaste on 70 prosenttia keskimääräistä korkeampi, on otettava keskeisesti huomioon sellaisen strategian laadinnassa, joka pyrkii korostamaan vammaisten työelämään osallistamisen tuottamaan lisäarvoa;

AJ.

toteaa, että Euroopan romaneista merkittävä osa on syrjäytynyt yhteiskunnasta ja elää surkeissa sosiaalis-taloudellisissa oloissa ja joutuu usein vakavan syrjinnän ja erottelun kohteeksi kaikilla elämänaloilla, ja että sama koskee myös muita syrjäytyneitä yhteisöjä;

AK.

ottaa huomioon, että talous- ja rahoituskriisi ja elintarvikkeiden hintojen huima nousu pahentavat köyhyyden kasvua EU:ssa, että elintarvikeylijäämät ovat EU:ssa lähes olemattomat ja että 43 miljoonaa ihmistä on tällä hetkellä vaarassa joutua tinkimään monipuolisesta ruokavaliosta; ottaa huomioon, että vuonna 1987 perustetusta ohjelmasta, jossa jaetaan ruokaa unionin puutteenalaisimmille henkilöille, annetaan tällä hetkellä ruoka-apua 13 miljoonalle köyhälle 19 jäsenvaltiossa ja että jakeluketjussa on mukana noin 240 ruokapankkia ja hyväntekeväisyysjärjestöä; ottaa huomioon unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-576/08 hiljattain antaman tuomion, jossa ruoan ostaminen markkinoilta ohjelmaa varten katsotaan lainvastaiseksi ja joka vaarantaa EU:n ruoka-avun puutteenalaisimmille, sillä ohjelma on yhä riippuvaisempi markkinoilta tehdyistä hankinnoista, ja ottaa huomioon, että unionin yleisen tuomioistuimen päätös kumota asetuksen (EY) N:o 983/2008 2 artikla näyttää vaikuttavan ohjelmaan välittömästi ja kielteisesti vuonna 2012 ja sen jälkeisinä vuosina, mikä johtaa puutteenalaisimmille henkilöille 19 jäsenvaltiossa annettavan ruoka-avun äkilliseen loppumiseen;

AL.

ottaa huomioon, että viime vuosikymmenen aikana nousseet asuinkustannukset ja energiamenot muodostavat huomattavan osan kotitalouksien menoista, ja katsoo, että niitä on pidettävä köyhyysvaaran merkittävinä osatekijöinä;

AM.

ottaa huomioon, että omaishoitajat tekevät suurimman osan EU:ssa tehtävästä hoivatyöstä;

AN.

ottaa huomioon että köyhien kyvyttömyys käyttää peruspankkipalveluja, kuten nostaa tai siirtää rahaa tililtä tai ottaa rahaa vastaan, on huomattava este heidän palaamiselleen työmarkkinoille ja sopeutumiselleen yhteiskuntaan;

1.

pyytää komissiota ottamaan kansalaisyhteiskunnan ja kaikki asianomaiset osapuolet, kuten valtioista riippumattomat järjestöt, sosiaalisen talouden järjestöt, palveluntarjoajat, sosiaalisen innovoinnin asiantuntijat ja työmarkkinajärjestöt sekä köyhät itse, yhteistyössä sellaisten järjestöjen kanssa, joissa he ilmaisevat itseään vapaasti ja jotka ovat hankkineet kokemusta ja tietoa, erityisesti kehittämällä kussakin jäsenvaltiossa kansallisia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan tähtääviä foorumeja, paremmin mukaan eurooppalaisen strategian laadintaan kaikilla hallinnon tasoilla (unionin, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla); pyytää komissiota tehostamaan yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten, kansallisten viranomaisten ja EU:n toimielimien, varsinkin Euroopan parlamentin kanssa; katsoo, että synergiaetujen pitäisi koskea kaikkia toimijoita, pk-yritykset ja yritysjohtajat mukaan luettuina; pyytää laajentamaan köyhyydessä elävien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden ihmisten tapaamisia kansallisella tasolla ja virallistamaan näiden henkilöiden osallistumisen ja panoksen vuosittaiseen köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä käsittelevään kokoukseen niin, että näistä henkilöistä tulee kokouksen tärkeä osatekijä, ja seuraamaan kokouksessa laadittuja suosituksia sopivalla tavalla ja säännöllisesti;

2.

kehottaa Euroopan komissiota toimimaan koordinointitehtävissä ja opastamaan EU:n jäsenvaltioita, jotta ne voivat vastata nykyisiin haasteisiin ja torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, pitäen jatkuvasti mielessään sen, että köyhyyden torjuminen on ensisijaisesti kansallisen politiikan tehtävä, sekä osoittamaan tarvittavaa yhteisvastuuta ja antamaan tarvittavaa teknistä apua;

3.

pyytää, että köyhyyden torjunnan foorumi kokoaisi myös EU:ssa yhteen kansalliset organisaatiot, jotka edustavat suurimmassa köyhyysvaarassa olevia ryhmiä, jotka eivät kuitenkaan ole vielä köyhiä;

4.

pyytää, että organisaatiot, joilla on konkreettista kokemusta köyhyyden torjumisesta, järjestäisivät EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden hallitusten tasolla valistavia seminaareja, joissa käsiteltäisiin köyhyyttä, ja että kokeillaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskeviin kysymyksiin keskittyvän, EU:n virkamiesten ja köyhyyden torjunnasta omakohtaista kokemusta saaneiden henkilöiden välisen yhteiskoulutuksen järjestämistä;

5.

kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että kaikilla yhteiskuntaryhmillä on mahdollisuus nauttia kulttuuriperinnöstä, ja välttämään varojen leikkausta tällä alalla, jotta voidaan varmistaa sosiaalinen osallisuus ja laadukkaat työpaikat;

6.

korostaa vapaaehtoistyön ja aktiivisen kansalaisuuden suurta merkitystä yhteenkuuluvuuden edistämisessä ja taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien erojen torjunnassa, sillä ne rohkaisevat kansalaisia osallistumaan julkiseen elämään liikunnan, kulttuurin, taiteiden sekä sosiaalisen ja poliittisen aktivismin kautta;

7.

kehottaa huolehtimaan siitä, että vähäosaisilla on mahdollisuus osallistua opiskelijoiden ja työntekijöiden liikkuvuutta edistäviin ohjelmiin ja että näille ohjelmille osoitettuja varoja lisätään; kiinnittää huomiota siihen, että "Nuoret liikkeellä" -ohjelman olisi edistettävä kaikkien oppilaiden, harjoittelijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuutta sekä virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella ja arkioppimisen kautta hankitun ammattitaidon tunnustamista;

8.

kannattaa aloitteita, joilla pyritään kaventamaan vähäosaisten henkilöiden digitaalista kuilua tarjoamalla heille mahdollisuus käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa Euroopan digitaalistrategian mukaisesti ja jotka ovat myös sukupolvien välisiä;

9.

kehottaa jäsenvaltioita rohkaisemaan uuden tekniikan opettamista heti alusta alkaen osana opetusohjelmaa;

10.

kehottaa ottamaan käyttöön kriittistä ja säännöllistä arviointia varten mekanismin, joka perustuu täsmällisiin kansallisiin ja eurooppalaisiin indikaattoreihin, joilla voidaan arvioida köyhyyden monia eri ulottuvuuksia ja mitata jäsenvaltioiden edistymistä köyhyyden vähentämistavoitteen toteuttamisessa ja sen muuttamisessa alatavoitteiksi, johon Euroopan parlamentti, alueiden komitea ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea osallistuvat ja jonka avulla voidaan arvioida jäsenvaltioiden edistymistä köyhyyden vähentämistavoitteen toteuttamisessa ja sen muuntamisessa alatavoitteiksi sukupuoli- ja ikäjako huomioiden, siinä määrin, missä se on mahdollista, sillä koska köyhyyttä ei ole tarkasti määritelty, jäsenvaltioiden arviointimarginaali on liian väljä, minkä vuoksi niiden tulkinnat voivat erota toisistaan; kehottaa komissiota parantamaan jäsenvaltioiden ja EU:n indikaattoreita, jotka liittyvät heikossa asemassa olevien henkilöiden köyhyyttä koskevien kansallisten tilastojen vertailukelpoisuuteen, ja edistämään yhteistyössä Eurostatin kanssa täsmällisempien tilastojen tuottamista köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevaan kattavaan tulostaulukkoon, jolla voidaan seurata niiden ihmisten lukumäärää, joiden tulot ovat 40–50 prosenttia mediaanitulosta, ja laatimaan tämän pohjalta vuotuisen arvion EU:ssa vallitsevasta köyhyydestä, sillä tilastollista lähestymistapaa on täydennettävä kvalitatiivisella ja osallistavalla lähestymistavalla; pyytää komissiota varmistamaan, että toteutettu politiikka hyödyttää kaikkia eikä ainoastaan niitä, jotka ovat lähellä köyhyysrajaa;

11.

pyytää komissiota/Eurostatia suorittamaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan kattavan analyysin ja laatimaan tilastoja soveltamalla laadullista ja osallistuvaa näkökulmaa ja erittelemällä tiedot sukupuolen ja iän mukaan, jotta voidaan korostaa ikääntyneiden naisten köyhyysongelmaa; toivoo, että kun tasa-arvoinstituutti saa toimintansa täysin käyntiin, se antaa panoksensa riittämätöntä systemaattista, vertailukelpoista ja sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa koskevan ongelman ratkaisuun;

12.

pyytää parantamaan kansallisia köyhyystilastoja ja tekemään niistä vertailukelpoisia kehittämällä indikaattoreita EU:n tasolla;

13.

pyytää nykyisen kriisitilanteen vuoksi tekemään kiireesti tarkan ja ajantasaisen tutkimuksen köyhyydessä elävien ja tulevina kuukausina köyhyyteen ajautumisen vaarassa olevien ihmisten määrästä;

14.

pyytää komissiota laatimaan ja esittelemään Euroopan parlamentille vuosittain kertomuksen edistyksestä, jota jäsenvaltiot ovat saavuttaneet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisen alalla;

15.

pyytää komissiota ottamaan täysimääräisesti huomioon horisontaalisen sosiaalilausekkeen oikeassa muodossa sellaisena kuin se vahvistetaan SEUT:n 9 artiklassa, jonka mukaan unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojelun liittyvät vaatimukset, ja pyytää, että komissio täsmentäisi foorumin roolia täytäntöönpanon arvioinnissa; pyytää tekemään perusteellisempia tutkimuksia eurooppalaisten politiikkojen sosiaalisista vaikutuksista, vaikka ne eivät olisikaan komission vaan Eurooppa-neuvoston käynnistämiä, kuten Euro Plus -sopimus; katsoo, että syventämällä tämän lausekkeen soveltamista tällä tavoin voidaan välttää se, että sosiaalinormit yhtenäistetään Euroopassa pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan, ja helpotetaan yhteisen sosiaalisen perusturvan kehittymistä Euroopassa; pyytää, että tämä tutkimus sosiaalisista vaikutuksista tehtäisiin yhdessä köyhyyttä torjuvien yhdistysten kanssa ja että siinä otettaisiin huomioon Euroopan köyhimpien tilanteet; katsoo, että näihin tutkimuksiin pitäisi ottaa mukaan Euroopan parlamentti, alueiden komitea ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sekä sosiaalikysymyksistä vastaavat komission yksiköt niin, että vastuun kantaisi Euroopan komission pääsihteeristöön kuuluva pääjohtaja;

16.

pyytää komissiota yksilöimään tarkemmin foorumia koskevat budjettikohdat, erityisesti siltä osin kuin kyse on ESR:stä ja panoksesta, jonka se antaa tähän lippulaiva-aloitteeseen rahoittamalla sellaisia poliittisia painopisteitä kuin koulunkäynnin keskeyttämisen ehkäiseminen sekä lasten, naisten, ikääntyneiden ja siirtotyöläisten köyhyyden torjunta ja niiden budjettimäärärahat; pyytää komissiota antamaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevat ehdotuksensa torjunnan alalla monivuotisessa talousarviokehyksessä vuosiksi 2014–2020, jotta voidaan varmistaa sopiva rahoitus köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi käynnistetyille aloitteille; pyytää komissiota yksilöimään sovittujen temaattisten painopistealojen taloudellisen tuen sekä pyytämään jäsenvaltioita tukemaan taloudellisesti kansalaisyhteiskunnan toimijoita, jotka kansallisella tasolla osallistuvat kansallisiin uudistusohjelmiin, lippulaivafoorumiin ja kansallisiin sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden strategioihin; suosittelee talousarviotuen lisäämistä EU:n ohjelmille ja ohjelmien jatkamista, koska niiden avulla voidaan myötävaikuttaa sosiaalisen syrjäytymisen, köyhyyden ja yhteiskunnallis-taloudellisen eriarvoisuuden torjunnan eri näkökohtiin, terveyteen liittyvä eriarvoisuus mukaan lukien (tutkimuksen puiteohjelma, Progress-ohjelma);

17.

panee merkille, että vuoden 2012 talousarvioluonnoksessa komissio kaavailee köyhyyden torjunnan eurooppalainen foorumi -lippulaivahankkeelle 3,3 prosentin määrärahalisäystä edelliseen vuoteen verrattuna; pyytää komissiota antamaan lisäselvityksiä Euroopan sosiaalirahaston osuudesta tässä lippulaivahankkeessa sekä erityistoimenpiteistä, jotka koskevat sellaisia painopisteitä kuin lasten, naisten, iäkkäiden ihmisten ja siirtotyöläisten köyhyyden torjuminen ja koulunkäynnin keskeyttämisen ehkäiseminen; pitää valitettavana selkeyden puutetta ja niiden eri välineiden ja budjettikohtien päällekkäisyyksiä, joiden avulla Eurooppa 2020 -tavoitteet on tarkoitus saavuttaa unionin budjettivaroin;

18.

vastustaa komission päätöstä tarkistaa alaspäin määrärahoja, jotka on varattu vuonna 2012 toteutettavalle ohjelmalle, jossa jaetaan elintarvikkeita Euroopan unionissa asuville puutteenalaisille, 500 miljoonasta eurosta 113,5 miljoonaan euroon; pahoittelee syvästi tätä tilannetta, joka syntyy vakavas taloudellisen ja yhteiskunnallisen kriisin keskellä; kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa löytämään keinon jatkaa elintarvikeapuohjelmaa jäljellä olevalla rahoituskaudella (2012 ja 2013) ja uudella rahoituskaudella 2014–2020 sellaiseen oikeusperustaan nojautuen, joka tuomioistuimen on pakko hyväksyä, säilyttämällä rahoituksen vuotuinen enimmäismäärä vähintään 500 miljoonassa eurossa, jotta varmistetaan, että elintarvikeavusta riippuvaiset ihmiset eivät joudu kärsimään ruokaköyhyydestä;

19.

pyytää, että avointa sosiaalisen koordinoinnin menetelmää tehostetaan ja sovelletaan asianmukaisesti köyhyyteen liittyvissä toimintalinjoissa, erityisesti yhdessä laadittujen ja täytäntöön pantujen ja vertaisarvioitujen kansallisten sosiaalisen osallisuuden ja suojelun toimintasuunnitelmien avulla yhteisesti määritettyjen tavoitteiden pohjalta käyttäen kansallisia köyhyydentorjuntafoorumeja ja vaihtamalla perusoikeuksien todellista käyttöä koskeviin politiikkoihin liittyviä hyviä käytäntöjä sekä panemalla täytäntöön Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja tarkistetun sosiaalisen peruskirjan (jota kaikki jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet), varsinkin sen 30 ja 31 artiklan; korostaa, että neuvoston sosiaalisen suojelun komitean työ on otettava tässä yhteydessä jatkossakin huomioon; pyytää foorumia edistämään ja seuraamaan paikallisviranomaisten, yhteisötalouden yritysten ja muiden paikallisten toimijoiden osallistumista kansallisten strategiaraporttien laatimiseen ja täytäntöönpanoon;

20.

pyytää komissiota esittämään yhdessä Euroopan keskuspankin kanssa yhteiset kaikille ihmisarvoisen elämän takaamiseksi tarvittavat periaatteet, joiden perusteella hyödykekori määritellään, ja muistuttaa, että näillä välittömillä tarpeilla ei ole merkitystä ilman ihmisarvon kunnioittamista ja todellista mahdollisuutta kaikkiin perusoikeuksiin – siviilioikeuksiin, poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin – ilman poikkeuksia; kehottaa selventämään hintavakauden tavoitetta, jotta voidaan ottaa huomioon kansalliset erityispiirteet, joilla ei välttämättä ole merkittävää vaikutusta eurojärjestelmän indikaattoreihin;

21.

pyytää, että Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnalle annetaan selkeä rooli foorumissa erityisesti, kun se seuraa, kuinka tehokkaasti foorumi sekä EU:n ja jäsenvaltioiden toimintalinjat vähentävät köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä;

22.

pyytää, että foorumissa kartoitetaan mahdollisimman tarkasti mahdollisuus näihin tarpeisiin (erilaisia tarkasteltavien alueiden ja ryhmien mukaan) köyhille tarjottavien erilaisten tuen välineiden mukaan;

23.

pyytää komissiota tarkentamaan köyhyydentorjuntafoorumin vuosikokouksen tavoitteet ja sisällön, joihin voisivat kuulua muun muassa parhaiden käytäntöjen vaihto ja köyhyydessä elävien ihmisten ottaminen huomioon; ehdottaa, että kokous pidetään saman viikon aikana, jolloin vietetään kansainvälistä köyhyyden poistamisen teemapäivää (17. lokakuuta);

24.

katsoo, että kansallisten tilastojen laadun ja vertailukelpoisuuden parantaminen foorumin puitteissa hyvinvoinnin eriarvoistumis- ja kehityssuuntausten mittaamiseksi muodostaa perustan unionin politiikan parantamiselle tässä asiassa;

25.

pyytää komissiota ottamaan foorumissa huomioon Euroopan köyhyyden torjunnan teemavuodesta 2010 ja aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuodesta 2012 saatavat tulokset;

26.

on tyytyväinen, että komissio ilmoitti tiedonannosta, jonka mukaan komission vuonna 2008 aktiivisen osallisuuden edistämisstrategiasta antama suositus pannaan täytäntöön ja pyytää, että tiedonanto sisältää erityisesti aikataulun sen kolmen osa-alueen täytäntöönpanosta ja että siinä määritellään monivuotinen työohjelma toteutuksesta kansallisella ja EU:n tasolla; ilmaisee huolensa siitä, että aktiivista osallisuutta koskevan tiedonannon antamista lykätään vuoteen 2012, ja pyytää komissiota aikaistamaan sen julkaisemista vuoteen 2011; pyytää nimenomaista sitoumusta neuvostolta, komissiolta ja parlamentilta, jotta otetaan käyttöön kaikki toimintalinjat köyhyyden vähentämiseksi ja varmistetaan, että talouteen, työllisyyteen ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyvillä toimintalinjoilla edistetään köyhyyden poistamista eikä lisätä sitä;

27.

palauttaa mieliin komission vuonna 2008 antamassa suosituksessa mainitut eurooppalaisen strategian kolme osa-aluetta työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämiseksi:

28.

pyytää foorumia tähtäämään ihmisarvoisen elämän kaikille takaavien oikeuksien toteuttamiseen, erityisesti työllisyyden, asumisen, terveyden suojelun, sosiaaliturvan ja riittävän elintason, oikeuden, kasvatuksen, koulutuksen ja kulttuurin, perheen ja lapsuuden suojelun alalla; pyytää perusoikeusvirastoa toteuttamaan tutkimuksen köyhimpien todellisesta mahdollisuudesta kaikkiin perusoikeuksiin ja heidän kärsimästään syrjinnästä sekä muista jäsenvaltioiden allekirjoittamiiin kansainvälisiin yleissopimuksiin ja teksteihin sisältyvistä oikeuksista, ottaen mukaan valtiosta riippumattomat järjestöt, joiden keskuudessa sosiaalisesti syrjäytyneet ilmaisevat mielipiteensä vapaasti, ja ottaen huomioon, että muiden perusoikeuksien, poliittiset ja sosiaaliset oikeudet mukaan luettuina, täysimääräistä toteuttamista varten on välttämätöntä kyetä toteuttamaan oikeus asuntoon;

29.

kehottaa neuvostoa sisällyttämään aiheen "Äärimmäinen köyhyys ja perusoikeudet" perusoikeusviraston monivuotisen kehyksen temaattisiin aloihin;

30.

katsoo, että asunnottomien tilanne ansaitsee erityistä huomiota ja edellyttää sekä jäsenvaltioilta että komissiolta lisätoimenpiteitä, joiden tavoitteena on asunnottomien täydellinen integroiminen vuoteen 2015 mennessä, mikä edellyttää vertailukelpoisten tietojen ja luotettavien tilastotietojen keruuta yhteisön tasolla ja niiden julkaisemista vuosittain yhdessä saavutettujen edistysaskeleiden ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista koskevissa kansallisissa ja yhteisön strategioissa määriteltyjen tavoitteiden kanssa; kehottaa komissiota laatimaan kiireellisesti EU:n asunnottomuutta koskevan strategian vuonna 2010 hyväksytyn sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevan neuvoston ja komission yhteisen raportin, asunnottomuutta käsitelleen Euroopan konsensuskokouksen (2010) lopullisten päätelmien ja Euroopan parlamentin asunnottomuutta koskevasta strategiasta annetun päätöslauselman pohjalta; kehottaa komissiota laatimaan yksityiskohtaisen etenemissuunnitelman tämän strategian täytäntöönpanemiseksi ajanjaksolla 2011–2020; pyytää, että foorumissa suositaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotta voidaan estää julkisia elimiä menettämästä yhteys asunnottomiin;

31.

kehottaa sosiaalisen suojelun komiteaa seuraamaan joka vuosi jäsenvaltioiden edistymistä asunnottomuutta koskevassa kysymyksessä kansallisten temaattisten asunnottomuutta koskevien kertomuksien (2009) ja sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta vuonna 2010 annetun neuvoston ja komission yhteisen raportin mukaisesti;

32.

katsoo, että köyhyydestä voidaan päästä eroon tosiasiallisesti ja täysimääräisesti ainoastaan, jos sosiaalisen suojelun välineiden lujittamiseen yhdistetään kaikentasoisen koulutuksen määrätietoinen vahvistaminen; kannattaa osallistavampien koulutusjärjestelmien kehittämistä, jotka ehkäisevät koulunkäynnin keskeyttämistä ja sallivat heikommassa asemassa olevien nuorten pääsyn korkeammille koulutustasoille, millä torjutaan köyhyyden siirtymistä sukupolvien välillä; kannattaa mahdollisuutta hankitun työkokemuksen validointiin ja elinikäiseen koulutukseen, erityisesti muita heikommassa asemassa oleville ryhmien osalta, köyhyyden vähentämiseksi työmarkkinoille integroitumalla, jotta voidaan helpottaa näihin ryhmiin kuuluvien pääsyä laadukkaisiin työpaikkoihin; pitää siten tärkeänä, että elinikäisen oppimisen ohjelmat pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja että niitä sekä jäsenvaltioiden yhteistyötä syvennetään koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen aloilla, ja että kehitetään työnhakijoiden yksilöllisen tuen välineitä; korostaa, että kyseisiä toimia on tehostettava sosiaalisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden osalta; suosittelee sellaisen EU:n strategian kehittämistä, jolla torjutaan työssäkäyvien köyhyyttä ja luodaan laadukkaita työpaikkoja sekä sovitaan laatutyötä koskevista periaatteista;

33.

muistuttaa, että epävarmojen työsuhteiden lisääntyminen useimmissa jäsenvaltioissa pahentaa työmarkkinoiden segmentoitumista ja vähentää heikoimmassa asemassa olevien suojelua; korostaakin, että ammatillisen koulutuksen ja jatko-opetuksen ohella uusien työpaikkojen luomisen on tapahduttava ILO:n perusperiaatteiden mukaisesti, toteuttamalla ihmisarvoisen työn ja laadukkaan työpaikan periaatteita (kunnolliset työolosuhteet, oikeus työhön, työntekijöiden terveys ja turvallisuus, sosiaalinen suojelu, kykenevyys edustamiseen ja vuoropuheluun työntekijöiden kanssa) sekä toteuttamalla samapalkkaisuuden miesten ja naisten välillä ja tasa-arvoisen kohtelun Euroopan unionin ja unionin alueella laillisesti asuvien kolmansien maiden työntekijöiden välillä; kehottaa jäsenvaltioita ponnistelemaan enemmän, jotta ne onnistuvat merkittävästi ja tehokkaasti torjumaan pimeää työtä, joka sosiaaliturvajärjestelmän kestävyydelle aiheuttamiensa kohtuuttomien kielteisten vaikutusten lisäksi ei ole ihmisarvoisen työn periaatteiden mukaista ja estää ihmisiä pääsemästä sosiaaliturvajärjestelmien piiriin, lisäten siten köyhyysriskiä; kehottaa komissiota torjumaan työssäkäyviä köyhiä koskevaa ongelmaa sekä luomaan turvattuja työpaikkoja ja varmistamaan joustavien sopimusjärjestelyiden asianmukaisen toteutuksen, jotta niitä ei voida käyttää väärin;

34.

korostaa, että nuorten suurin huolenaihe sinä aikana, kun he saavat koulutusta, tekevät työtä ja toteuttavat itseään, on heidän itsenäisyytensä, terveydenhuolto sekä kunnollisen ja kohtuuhintaisen asunnon saatavuus; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita poistamaan vähimmäistulojärjestelmien ikään liittyvän syrjinnän, kuten sen, että nuoret jätetään vähimmäistulojärjestelmän ulkopuolelle sosiaaliturvamaksujen puuttumisen vuoksi;

35.

painottaa sen tärkeyttä, että epäedullisimmassa asemassa oleville ryhmille (vammaisille tai kroonisesti sairaille henkilöille, yksinhuoltajaperheille ja suurperheille) maksetaan erityisiä lisäsuorituksia, jotka kattavat lisäkustannukset, joita aiheutuu henkilökohtaisen avustajan ja erityislaitteiden käytöstä, terveydenhoidosta ja sosiaalituesta;

36.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan työvoimaviranomaisten tehokkuutta muun muassa tunnistamalla tehokkaammin työmarkkinoiden tarpeet, koska työpaikka on ensimmäinen askel kohti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyä ja torjuntaa;

37.

korostaa, että koulusta, ammattikoulusta tai korkeakoulusta siirtymistä työelämään on valmisteltava paremmin ja että sen pitäisi tapahtua välittömästi koulutuksen jälkeen; korostaa tämän vuoksi Eurooppalainen nuorisotakuu -aloitteen tehokkaan täytäntöönpanon suurta merkitystä ja sitä, että siitä tehdään aktiivisen työmarkkinoille integroitumisen väline; katsoo, että työmarkkinaosapuolten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä nuorisojärjestöjen pitäisi osallistua sellaisen nuorisotyöttömyyttä vähentävän kestävän strategian kehittämiseen, johon on sisällyttävä suoritettujen tutkintojen muodollinen tunnustaminen;

38.

suosittaa jäsenvaltioille, että ne työmarkkinoilla joustoturvaperiaatteiden käyttöönoton yhteydessä työmarkkinaosapuolten kanssa käymiensä neuvottelujen jälkeen varmistavat, että joustavuutta pidetään käytännössä yhtä tärkeänä tekijänä kuin työntekijöiden turvallisuutta ja tehostetaan kannustimien avulla asianomaisten työntekijöiden osallistumista ammatilliseen koulutukseen;

39.

muistuttaa, että naisilla on miehiä suurempi vaara ajautua äärimmäiseen köyhyyteen sosiaaliturvajärjestelmien riittämättömyyden ja yhä erityisesti työmarkkinoilla esiintyvän syrjinnän vuoksi, mikä edellyttää sukupuoleen ja konkreettiseen tilanteeseen perustuvia erityisiä ja moninaisia poliittisia ratkaisuja;

40.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan keinoja julkisten työnvälityspalveluiden tehokkuuden lisäämiseksi;

41.

pyytää Euroopan komissiota lieventämään julkisen palvelun velvoitteesta maksettuun hyvitykseen liittyvän rahoituksen valvontasääntöjä ja -menettelyitä, jotka rasittavat heikommassa asemassa olevien hyväksi tarkoitettuja paikallisia julkisia palveluja toteuttavia paikallisviranomaisia;

42.

kehottaa arvostamaan köyhyydessä elävien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden vähäosaisten ihmisten ja/tai perinteisten yhteisöjen osaamista ja kokemusta sekä epävirallista pätevyyttä ja taitoja ja edistämään virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella sekä arkioppimisen yhteydessä hankitun kokemuksen tunnustamisjärjestelmiä ja määrittämään lisäksi, miten niillä voitaisiin myötävaikuttaa näiden ihmisten pääsyyn työmarkkinoille;

43.

pyytää jäsenvaltioiden erilaisia käytäntöjä, työehtosopimuksia ja lainsäädäntöä sekä toissijaisuusperiaatetta noudattaen kunnioittamaan kaikille yhtäläisiä oikeuksia ja samantasoista sosiaalista suojelua huolimatta siitä, ovatko he Euroopan unionin vai kolmansien maiden kansalaisia; kehottaa jäsenvaltioita torjumaan laitonta ja pimeää työtä;

44.

kehottaa erityisesti toteuttamaan toimia, joilla pyritään isäntämaahan kotoutumiseen kulttuurin ja kielen osalta, jotta voidaan välttää sosiaalinen syrjäytyminen;

45.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lujittamaan yhteistyötään kolmansien maiden kanssa opetuksen ja kulttuurin alalla, jotta voidaan vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä näissä maissa, tukea kehitystä ja myös estää yksinomaan taloudellisista tekijöistä johtuvaa maahanmuuttoa;

46.

katsoo, että työssäkäyvien henkilöiden kärsimä köyhyys ei vastaa kohtuullisia työoloja, ja pyytää keskittämään ponnistelut tämän tilanteen muuttamiseksi siten, että yleisen tulotason ja erityisesti vähimmäispalkkatason avulla varmistetaan ihmisarvoinen elämä lainsäädännössä tai työehtosopimuksissa määritellyistä palkkatasoista riippumatta;

47.

panee merkille, että työpaikka ei riitä varmistamaan pääsyä pois köyhyydestä ja että tästä syystä tarvitaan täydentäviä toimia, joilla torjutaan köyhiä työntekijöitä koskevaa ilmiötä ja varmistetaan kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen saatavuus;

48.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään naisten täysimääräistä osallistumista työmarkkinoille sekä samapalkkaisuutta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja kiinnittämään enemmän huomiota naisten eläkkeiden riittävyyteen;

49.

suosittelee, että erittäin korkeita palkkoja verotetaan asianmukaisesti sosiaaliturvajärjestelmien ja vähimmäistulon rahoittamisen tukemiseksi ja tuloerojen kaventamiseksi;

50.

suosittaa jäsenvaltioille, että ne ottaisivat käyttöön uusia toimia heikompiosaisten ja sosiaalisesti syrjäytyneiden ryhmien, erityisesti vammaisten henkilöiden työllistymistä edistäviä toimia yrityksissä, yhteisötalouden yritykset ja julkiset palvelut mukaan luettuina, jotta voidaan edistää näiden henkilöiden osallisuutta erityisesti taloudellisesti ja sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevilla alueilla sekä panna täytäntöön olemassa oleva lainsäädäntö kuten vuonna 2000 annettu vammaisten työllisyysdirektiivi; suosittaa jäsenvaltioille, että ne varmistavat vammaisten osallistumisen koulutukseen varhaislapsuudesta asti siten, että nykyiset esteet poistetaan ja että vammaisille tarjotaan apua koulutukseen osallistumisessa; suosittaa jäsenvaltioille, että ne edistävät vammaisille helppokulkuisen ympäristön luomista, ja pyytää niitä kiinnittämään erityistä huomiota vammaisten varhaislapsuudessa tapahtuvaan opetukseen ja hoitoon, jotta voidaan estää vammaisena syntymästä lähtien eläneiden lasten lopullinen ja peruuttamaton syrjäytyminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ottamalla käyttöön monialaisia toimia vammaisten työmarkkinoille osallistumisen tehostamiseksi; suosittaa jäsenvaltioille, että ne turvaavat sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen saannin ikääntyneille ja vammaisille;

51.

arvostelee voimakkaasti sitä, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sukupuoleen liittyvää ulottuvuutta ei oteta lainkaan huomioon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista annetussa komission tiedonannossa;

52.

korostaa, että maaseutualueiden naisia ei aina nähdä osana työvoimaa, vaikka heidän panoksensa jokapäiväiseen maataloustyöhön on yhtä tärkeä kuin miesten, ja että heiltä viedään näin sosiaaliset oikeudet työntekijöinä ja he ovat köyhyysvaarassa;

53.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan sukupuolen mukaan eriytyneen näkökulman avaintekijäksi kaikessa yhteisessä politiikassa ja kansallisissa ohjelmissa, joiden tavoitteena on kitkeä köyhyys ja torjua sosiaalista syrjäytymistä; katsoo lisäksi, että jäsenvaltioiden on otettava sukupuoleen liittyvä ulottuvuus huomioon suunnitelmissa, jotka koskevat taantumasta toipumista;

54.

korostaa, että sosiaalisen suojelun politiikka huomioon ottaen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa on tärkeää, että on olemassa tehokkaita ja riittäviä sosiaalietuuksia, joilla tuetaan heikoimmassa asemassa olevia sosiaalisia ryhmiä (esimerkiksi vammaisia, yksinhuoltajaperheitä, työttömiä jne.) ja myös erityisiä väestöryhmiä (esimerkiksi monilapsisia perheitä);

55.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan sairauden, työtapaturman tai ammattitaudin seurauksena työkyvyttömiksi joutuneiden työntekijöiden suojelua, millä voidaan välttää heidän ajautumisensa köyhyyteen; toivoo näin ollen, että kansallisia lainsäädäntöjä tehostettaisiin, jotta velvollisuus pyrkiä uudelleensijoittamiseen on edellytys työsopimukseen perustuvan työskentelyn päättymiselle;

56.

kehottaa foorumia määrittelemään vammaiselle työntekijälle erityisaseman, joka takaisi jatkuvan työpaikan;

57.

kehottaa jäsenvaltioita työllisyyden tehostamisen yhteydessä, erityisesti naisten osalta, helpottamaan perhe- ja työelämän yhteensovittamisella hyvälaatuisten ja kohtuuhintaisten suojaavien rakenteiden saavutettavuutta, kun otetaan huomioon, että merkittävä osa Euroopan unionin kansalaisista jää työmarkkinoiden ulkopuolelle, koska he vastaavat perheenjäsenensä hoidosta, minkä johdosta riski köyhyyteen ajautumisesta kasvaa;

58.

tunnustaa tarpeen arvioida mahdollisuuksien mukaan unionin rahoituksen, erityisesti Euroopan sosiaalirahaston (ESR), tehokkuutta, vaikutusta, koordinointia ja rahoituksen antamaa parempaa vastinetta köyhyyden vähentämistavoitteen saavuttamisessa – vaikka se ei ole rahoituksen tärkein tavoite – koska sillä vähennetään taloudellisia eroja, hyvinvoinnin epätasapainoa ja elintason eroja EU:n jäsenvaltioissa ja alueilla ja koska siten edistetään taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta; pitää ensisijaisina hankkeita, joihin sisältyy paitsi työllisyyteen liittyviä tavoitteita ja toimintasuunnitelmia myös kokonaisvaltaisia aktiivista osallisuutta koskevia lähestymistapoja, kuten sukupolvien välisen solidaarisuuden tehostamiseen alue- ja paikallistasolla tarkoitetut hankkeet tai hankkeet, joilla edistetään erityisesti tasa-arvoa ja heikommassa asemassa olevien ryhmien aktiivista osallisuutta; korostaa tehokkaiden solidaarisuustoimenpiteiden merkitystä, mukaan lukien kunnollisten työpaikkojen luomiseen tähtäävien yhteisön varojen vahvistaminen, aikaistettu siirtäminen ja näihin varoihin liittyvien yhteisrahoitusosuuksien pienentäminen, tuotantoalojen tukeminen ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta sekä uusien riippuvaisuussuhteiden syntymisen estäminen; pitää tärkeänä edistää köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista, laadukkaiden työpaikkojen saatavuutta ja syrjimättömyyttä, millä varmistetaan riittävä toimeentulo ja edistetään laadukkaiden palveluiden saatavuutta;

59.

korostaa koheesiopolitiikan ja rakennerahastojen tärkeää roolia työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden edistämisessä ja köyhyyden torjunnassa niin maaseudulla kuin kaupungeissa, joissa suurin osa vähävaraisista elää; korostaa Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) osuutta kriisin koettelemien työntekijöiden köyhyyden ehkäisyssä ja eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn roolia yrittäjyyden tukemisessa; vaatii pitämään kunkin rahaston nimenomaisen tehtävän ennallaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

60.

korostaa, että Euroopan sosiaalirahasto on tärkein väline, jota käytetään erityisesti sosiaalista osallisuutta varten ja katsoo, että tätä on vahvistettava siten, että voidaan vastata asianmukaisesti Eurooppa 2020 -strategian ja köyhyyden torjunnan eurooppalaisen foorumin kunnianhimoisiin tavoitteisiin;

61.

katsoo, että Progress-mikrorahoitusjärjestelyn ja Grundtvig-ohjelman kaltaisilla välineillä on tärkeä merkitys köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemisessä ja katsoo, että niitä on kehitettävä perusteellisten analyysien pohjalta;

62.

kehottaa komissiota tunnistamaan EU:n rahoituksen painopistealoja, jotta sitä voidaan suunnata tehokkaammin mikroalueille ja/tai asuinalueille, joiden asukkaat kärsivät eniten köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä;

63.

katsoo, että Euroopan globalisaatiorahaston, josta voidaan myöntää yksilöllistä erityistukea kriisin tai globalisoitumisen takia irtisanotuille työntekijöille, on saatava toimintansa jatkumaan vuoden 2013 yli ja rahoituksensa järjestettyä EU:n talousarviossa täysimääräisesti niin sitoumusten kuin maksujenkin osalta;

64.

kehottaa jäsenvaltioita esittämään foorumin päämäärän ja unionin sosiaalisten ja kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa yhteneviä kansallisia uudistusohjelmia ja pyytää – tukien komission näkemystä siitä, että köyhyys on 2000-luvun Euroopassa sietämätöntä – etteivät jäsenvaltiot kyseenalaistaisi järjestelmiä, joissa palkat on sidottu indeksiin, tai yleisiä työehtosopimuksia, tai rajoittaisi järjettömällä ja perusteettomalla tavalla mahdollisuuksiaan investointiin ja sosiaalimenoihin talouden ohjauksen ja hallinnan yhteydessä, vaan että jäsenvaltiot turvaisivat julkisen talouden kestävyyden ja paremmin palkattujen työpaikkojen luomisen, sillä köyhyyden vähentäminen on oleellinen seuraus älykkäästä, kestävästä ja osallistavasta kasvusta; pyytää selventämään sosiaalista osallisuutta koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien asemaa ja sitä, sisällytetäänkö ne Eurooppa 2020 -strategiaan liittyviin kansallisiin uudistusohjelmiin; pyytää komissiota kehittämään maakohtaisia suosituksia, joilla vastataan köyhyyden vähentämistavoitteisiin erityisesti häiriötapauksessa, sillä köyhyyden vähentäminen edellyttää toimien tehostamista ja kaikkien osapuolten ja keinojen käyttöönottoa köyhyyden ja äärimmäisen köyhyyden vähentämiseksi merkittävästi keskipitkällä aikavälillä ja köyhyyden saamiseksi alhaiseksi tai jopa sen poistamiseksi viimeistään vuoteen 2020 mennessä; ehdottaa, että komissio valmistelee jäsenvaltioille EU-tason suuntaviivat, jotta voidaan varmistaa paikallis- ja alueviranomaisten ja muiden sidosryhmien aktiivinen osallistuminen kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun; toteaa, että alueelliset sopimukset ovat mahdollisesti kattavin ja johdonmukaisin menetelmä, jonka avulla paikallis- ja alueviranomaiset voivat osallistua tähän prosessiin, kuten viidennessä yhteenkuuluvuusraportissa esitetään; katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian tavoite köyhyysuhan alla elävien määrän vähentämisestä 20 miljoonalla henkilöllä voidaan toteuttaa ainoastaan, jos säästötoimenpiteet, joita Euroopan unionissa on toteutettu tai aiotaan toteuttaa, eivät heikennä varsinkaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden työllisyyttä tai sosiaaliturvaa;

65.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä saattamaan sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden vähentämistä koskevat tavoitteet kunnianhimoisiksi kansallisiksi tavoitteiksi ja että niihin olisi kuuluttava erityinen lasten köyhyyttä koskeva tavoite ja konkreettiset strategiat, joissa sovelletaan moniulotteista lähestymistapaa lasten ja perheiden köyhyyteen;

66.

pyytää, että kaikkia valtioista riippumattomia järjestöjä ja pieniä järjestöjä tuettaisiin perusoikeuksien puolustamisessa, jotta voidaan lisätä tarpeellista ihmisten hyväksi tehtyä työtä, mahdollistaa köyhyydessä elävien ihmisten osallistuminen ja tiedottaa heille paremmin heidän oikeuksistaan ja oikeusjärjestelmästä;

67.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen yleiskattavasta tuesta, jolla voitaisiin auttaa monia pienempiä kansalaisjärjestöjä ja yhdistyksiä köyhyyden torjumista koskevassa työssä;

68.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään mahdollisimman pian ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (KOM(2008)0426); kehottaa komissiota tukemaan edelleen teknisten esteiden voittamista neuvostossa, jotta asiassa päästään nopeasti sopimukseen, ja korjaamaan puutteet nykyisessä lainsäädännössä, jolla ei tällä hetkellä kateta kaikkia asianmukaisia näkökohtia, jotta kaikenalaisesta syrjinnästä, sosiaalinen syrjintä mukaan luettuna, voidaan päästä eroon;

69.

ehdottaa, että foorumilla esitetyissä toimenpiteissä olisi tunnustettava moninkertaisen syrjinnän seuraukset ja otettava käyttöön politiikan tarpeita palvelevia toimenpiteitä, kuten parhaillaan esimerkiksi Espanjan ja Romanian lainsäädännössä tehdään, ja varsinkin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen käsitettä olisi kehitettävä moninkertaiseen syrjintään vastaamiseksi;

70.

pyytää toteuttamaan samapalkkaisuuden miesten ja naisten välillä ja tasa-arvoisen kohtelun Euroopan unionin ja kolmansien maiden työntekijöiden välillä;

71.

kehottaa komissiota tarkastelemaan, miten voidaan torjua parhaiten yhteiskunnalliseen alkuperään perustuvaa syrjintää;

72.

iloitsee komission halusta kiinnittää erilaisten aloitteiden avulla enemmän huomiota yhteisötalouden toimijoiden – siten kuin ne on määritelty parlamentin 19. helmikuuta 2009 antamassa yhteisötaloutta koskevassa päätöslauselmassa – rooliin erityisesti sitoutumalla selkeyttämään osuus- ja yhteisötalouden yritysten (keskinäisten yhtiöiden, säätiöiden ja osuuskuntien) oikeudellisia puitteita, ettei enää olisi esteitä niiden täysipainoiselle ja oikeudellisesti turvatulle osallistumiselle köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseen ehdottamalla innovatiivisia ja kestäviä ratkaisuja kansalaisten tarpeisiin korostaen samalla, että osuus- ja yhteisötalous ei rajoitu pelkästään tähän toimialaan; on kuitenkin huolissaan siitä, että tekstissä ei viitata eurooppalaisen järjestön asemaan, vaikka järjestösektori on suuri toimija köyhyyden torjunnassa; korostaa kuitenkin, että osuus- ja yhteisötalouteen, ja erityisesti yhdistyksiin ja keskinäisiin yhtiöihin hiljattain kohdistettaviksi ehdotetut toimenpiteet eivät ole samalla tasolla kuin niiden vaikutus eurooppalaiseen köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä torjuvaan politiikkaan, talouteen ja sosiaaliseen malliin ja yleisesti sen vastaus talous- ja sosiaalikriisin seurauksiin; korostaa erityisesti pyyntöjään ja odotuksiaan, jotka liittyvät yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen tunnustamiseen sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin 5. heinäkuuta 2011 annetussa päätöslauselmassa yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen tulevaisuudesta; panee merkille ehdotukset, jotka on tehty yhteisön säädösten julkisia hankintoja ja valtiontukia koskevien sopimusten tarkistamisesta ja uudistaa pyyntönsä niiden mukauttamisesta yleishyödyllisille sosiaalipalveluille annettujen tehtävien erityisominaisuuksiin ja niiden järjestelytapaan; kannattaa laadukkaiden työpaikkojen luomista ja työnhakijoiden yksilöllisen tuen välineiden kehittämistä työntekijöiden työelämään integrointia edistävien ja osuus- ja yhteisötalouden yritysten kautta heidän asiantuntemuksensa ansiosta muita heikommassa asemassa olevien ihmisten yhteiskuntaan sopeutumiseen liittyvissä asioissa; toistaa pyyntönsä alakohtaisista lainsäädäntöesityksistä, jotka koskevat yleisen edun mukaisten sosiaalipalveluiden laatua ja saatavuutta, erityisesti terveyden, koulutuksen, julkisen liikenteen, energian, veden ja viestinnän alalla;

73.

korostaa sosiaali-, terveys-, hoito- ja koulutuspalvelujen merkitystä osaamisvajeen poistamisessa, kansalaisten sosiaalisessa integroinnissa ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa; muistuttaa, että näillä palveluilla voidaan luoda uusia työpaikkoja, ja vaatii tehokkaita ja kestäviä investointeja näiden tärkeiden palvelujen ja rakenteiden kehittämiseen; odottaa komission toimintasuunnitelmaa, jossa puututaan terveydenhuoltoalan työntekijöiden tarjonnan vähyyteen;

74.

vaatii vahvaa tukea, jotta varmistetaan sosiaalipalvelujen laatu ja saatavuus erityisesti terveyden, pitkäaikaishoidon, koulutuksen, liikenteen, energian, vesihuollon ja viestinnän aloilla;

75.

kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan aktiivista kunnollisen asunnon takaavaa asuntopolitiikkaa, jotta voidaan yleisesti turvata laadukas asumistaso – jonka yhteydessä varmistetaan terveyden ja turvallisuuden alan peruspalveluiden saatavuus – ja tarjoamaan tämä kohtuuhintaan tai edullisin ostoehdoin sekä ehkäisemään asunnon menettäminen, sillä asunnon puuttuminen loukkaa selkeästi ihmisarvoa, sekä harjoittamaan aktiivista energia-politiikkaa ja lisäämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta, jotta voidaan torjua energiaköyhyyttä; pyytää kiinnittämään enemmän huomiota maahanmuuttajien asuntoihin, koska heitä käytetään usein hyväksi ja heidät pakotetaan asumaan terveydelle haitallisissa asunnoissa; muistuttaa Lissabonin sopimuksen sosiaaliseen asumiseen liittyvästä 26. pöytäkirjasta ja kehottaa noudattamaan siinä esiintyviä säädöksiä, erityisesti jäsenvaltioiden järjestämisen vapauden sekä rahoituksen osalta; kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityisiä asunto-ohjelmia ja tarjoamaan mahdollisuuksia asunnottomille, jotta yhteiskunnan vähävaraisille varmistetaan peruselintaso;

76.

suosittelee, että jäsenvaltiot kehittävät laadukkaiden sosiaalisten asuntojen tarjontaa, jotta kaikille ja eritoten kaikkein heikoimmassa asemassa oleville voidaan taata kohtuullinen asunto kohtuuhintaan; on sitä mieltä, että yhteiskunnalle ja yhteisölle tulee kalliimmaksi sijoittaa uudelleen asunnoistaan häädettyjä henkilöitä kuin elättää heitä; suosittelee, että toteutetaan heti politiikkoja, joilla ehkäistään vuokralaisten häätäminen, esimerkiksi niin, että julkisyhteisö ottaa huolehtiakseen häätöuhan alaisten vuokralaisten vuokrat ja maksamatta jääneet vuokrat;

77.

muistuttaa köyhillä asuinalueilla asumisen, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sekä terveysongelmien lisääntymisen välisestä yhteydestä; katsoo sen vuoksi, että EU:n tukitoiminta köyhillä asuinalueilla on kustannustehokas tapa torjua syrjäytymistä ja että se vähentää terveydenhuollon menoja, ja pyytää komissiota vahvistamaan näitä tukitoimia seuraavassa koheesiopolitiikassa ja muissa EU:n ohjelmissa;

78.

pyytää, että EAKR:n sosiaalisen asumisen energiatehokkuuden parantamisen rahoittamiseen suunnattua osuutta kasvatetaan, jotta voidaan torjua energiaköyhyyttä;

79.

korostaa, että unionin ja jäsenvaltioiden toimet ovat tärkeitä, jotta voidaan vähentää energiakustannusten osuutta kotitalousmenoissa; katsoo, että unionin pitää turvata energiatoimitusten varmuus, jotta voidaan suojautua suurilta hinnanvaihteluilta energiamarkkinoilla, ja että jäsenvaltioiden pitää vahvistaa politiikkojaan, joilla tuetaan kotitalouksien energiatehokkuutta;

80.

pyytää, että romanit ja järjestöt, jotka edustavat heitä ja työskentelevät heidän parissaan, otetaan aktiivisesti mukaan romanien integroimista koskevien vuoteen 2020 ulottuvien kansallisten strategioiden laadintaan ja toteutukseen, jotta saavutetaan EU:n köyhyyden torjumista koskeva tavoite; pyytää Euroopan unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan mahdollisimman pian romanien osallistamista koskevan eurooppalaisen strategian ja pyytää jäsenvaltioita ehdottamaan vuoden loppuun mennessä toimia, joilla romaniväestö voitaisiin integroida komission huhtikuussa 2011 esittelemien romaniväestön osallistamista koskevien kansallisten strategioiden eurooppalaisen koordinointikehyksen mukaisesti; tähdentää, että romaniväestön osallistaminen ja integrointi vaatii yhtä lailla kuin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta suurempia ponnisteluja, jotta romanit voidaan täysin integroida ja samalla lopettaa kaikenlainen romanien syrjintä vuoteen 2020 mennessä; pyytää ottamaan muut syrjäytyneet yhteisöt, kuten maahanmuuttajat, mukaan kaikkien sellaisten unionin ja jäsenvaltioiden toimintalinjojen suunnitteluun, joilla pyritään lisäämään heidän sosiaalista osallisuuttaan;

81.

korostaa sosiaali-, terveys-, hoito- ja koulutuspalvelujen merkitystä osaamisvajeen poistamisessa, kansalaisten sosiaalisessa integroinnissa ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa; muistuttaa, että näillä palveluilla voidaan luoda uusia työpaikkoja, ja vaatii tehokkaita ja kestäviä investointeja näiden tärkeiden palvelujen ja rakenteiden kehittämiseen; odottaa komission toimintasuunnitelmaa, jossa puututaan terveydenhuoltoalan työntekijöiden tarjonnan vähyyteen;

82.

pyytää, että vammaisväestön edut otettaisiin huomioon yhteisön rahoituksen ohjelmoinnissa, käytössä ja seurannassa, erityisesti koulutuksen, harjoittelun, työllisyyden ja itsemääräämisoikeuden (kuljetus ja viestintä) edistämisen alalla;

83.

pyytää, että lasten köyhyyden torjunnassa keskityttäisiin köyhyyden ehkäisyyn ja että turvataan lapsiperheiden korkealaatuisten koulutus- ja lastenhoitopalvelujen saatavuus, jotta näiden perheiden lasten koulunkäynnin alkua eivät sävyttäisi moninaiset haitat, ja muut lapsille suunnatut toimet (vapaa-ajantoiminta lukukausien ja lomien aikana jne., esikoulu-, kulttuuri- ja urheilutoiminta, jne.) luomalla kaikki alueet kattava palvelu- ja toimintakeskusverkosto; kehottaa rahoittamaan hyviksi havaittuja palveluja ja integroimaan systemaattisesti politiikkoja, joilla tuetaan köyhtyneitä perheitä kaikissa interventiota vaativissa tilanteissa, sekä yhdistämään tähän yleisen lähestymistavan, jonka toimet kohdistetaan kaikkein heikoimmassa asemassa oleville perheille, kuten vammaisten lasten perheille, yksinhuoltajaperheille ja monilapsisille perheille; pyytää, että vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin kiinnitetään köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä torjuvissa ohjelmissa erityistä huomiota, jotta voidaan välttää lasten äärimmäisestä köyhyydestä johtuvat huostaanotot;

84.

korostaa, että lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus opetukseen, mukaan luettuina lapset ja nuoret, joilla ei ole asuinmaassaan oleskelulupaa;

85.

muistuttaa, että tuhannet lapset ovat erossa vanhemmistaan elinolojensa vuoksi (asunnon puute) tai koska heidän äärimmäisessä köyhyydessä (aineellinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurillinen köyhyys) elävät vanhempansa eivät ole saaneet tarvittavia tukia täyttääkseen velvollisuutensa vanhempina;

86.

pyytää, että kiinnitetään erityistä huomiota nuorten tulevaisuuteen ja laaditaan selkeä strategia sen edistämiseksi, että nuoret saavat ensimmäiseksi työpaikakseen koulutustaan vastaavan työpaikan;

87.

korostaa, että köyhyyden torjunta edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa kaikki politiikan osa-alueet; muistuttaa lisäksi, että on erityisen tärkeää tehostaa kyseisen ilmiön ehkäisemiseksi ja torjumiseksi toteutettuja toimia sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla;

88.

korostaa tarvetta ottaa käyttöön lasten köyhyyttä koskeva kokonaisvaltaisempi lähestymistapa ja korostaa samalla yhteisistä periaatteista tähän mennessä saatuja tuloksia, mistä on osoituksena työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston 6. joulukuuta 2010 antamat päätelmät, joiden mukaan painopisteeksi on asetettava lasten köyhyyden torjuminen;

89.

kannustaa komissiota esittämään vuoden 2012 aikana lasten köyhyyttä koskevan suosituksen;

90.

tukee kesäkuussa pidetyn työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmiä, joissa tuettiin kokonaisvaltaista strategiaa lasten köyhyyden estämiseksi ja heidän hyvinvointinsa edistämiseksi, jossa keskityttiin perheen riittäviin tuloihin, palveluiden saatavuuteen mukaan lukien varhaiskasvatus ja lastenhoito, ja lasten osallistumiseen; pyytää yksityiskohtaista suunnitelmaa ehdotetun tiedonannon antamiseksi vuonna 2012;

91.

korostaa rakennerahastojen, erityisesti Euroopan sosiaalirahaston merkitystä keskeisenä välineenä, jolla autetaan jäsenvaltiota torjumaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä; kehottaa jäsenvaltioita yhteisiin toimiin, joilla tuetaan palveluita, kuten lasten, vanhusten ja huollettavien henkilöiden hoitopalveluita;

92.

kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioiden kanssa sovitut säästöpolitiikat eivät haittaa tai kyseenalaista Eurooppa 2020 -strategian tavoitetta saada 20 miljoonaa henkeä pois köyhyydestä;

93.

vaatii torjumaan köyhyyden noidankehää köyhyyden siirtymisen ehkäisemiseksi seuraaviin sukupolviin;

94.

kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan taiteilijoiden merkityksen todellisen arvon sosiaalisessa integraatiossa ja köyhyyden torjunnassa etenkin siten, että tuetaan heidän työympäristöään ja lisätään heidän arvostustaan;

95.

toivoo, että komissio toissijaisuusperiaatetta täysimääräisesti noudattaen käynnistäisi kuulemisen mahdollisesta vähimmäistuloa koskevasta asianmukaisesta ja talouskehityksen sallivasta lainsäädäntöaloitteesta, jonka avulla voitaisiin ehkäistä köyhyyttä, tarjota perusta ihmisarvoiselle elämälle, täysimääräiselle ja rajoituksettomalle osallistumiselle yhteiskuntaan ja antaa mahdollisuus työ- tai koulutuspaikan etsintään, joka toimisi taloutta automaattisesti tasapainottavana tekijänä jäsenvaltioiden erilaisia käytäntöjä, työehtosopimuksia ja lainsäädäntöä noudattaen ja jättäisi vähimmäistulojen määrittelemisen jäsenvaltioiden tehtäväksi; toivoo, että komissio auttaisi jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytäntöjä vähimmäistulon tasosta ja kannustaisi jäsenvaltioita kehittämään vähimmäistulojärjestelmiä, joissa vähimmäistulo olisi keskimäärin 60 prosenttia jokaisen jäsenvaltion mediaanipalkasta;

96.

muistuttaa, että OECD:n mukaan 20–40 prosenttia etuuksista jää käyttämättä; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan tuloihin perustuvat tulotuki- ja sosiaalietuusjärjestelmänsä välttääkseen piiloköyhyyden syntymisen lisäämällä avoimuutta, ilmoittamalla etuuksia saaville henkilöille tehokkaammin heidän oikeuksistaan, luomalla tehokkaampia neuvontapalveluja, yksinkertaistamalla menettelyjä ja luomalla toimenpiteitä ja politiikkoja, joiden tavoitteena on torjua vähimmäistulon saajiin liittyvää leimaantumista ja syrjintää;

97.

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan riittävää tukea, koulutusta ja tukipalveluita omaishoitajille, jotta vanhukset ja hoitoa tarvitsevat voivat olla omassa kodissaan ja yhteisöissään niin kauan kuin he haluavat;

98.

pyytää komissiota arvioimaan, millainen yhteys ylivelkaantumisen ja köyhyyden välillä on, ja suosimaan ylivelkaantumisen torjuntaan liittyviä säädöksiä koskevien käytäntöjen vaihtoa foorumissa;

99.

katsoo, että kaikissa jäsenvaltioissa on kestävän yhteiskunnan edistämistavoitteen mukaisesti erityisesti aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden tuen tehostamiseksi kehitettävä ja uudistettava vanhustenhuoltoa, myös kodeissa tapahtuvaa hoitoa, jotteivät vanhukset syrjäytyisi tai ajautuisi köyhyyteen, ja lisää, että vanhusten omaishoitoa on tuettava mahdollisuuksien mukaan rahallisesti ja kannustettava parantamaan pitkäaikaishoidon saatavuutta, solidaarisuutta ja laatua; pyytää komissiota arvioimaan, voitaisiinko asiaan vaikuttaa omaishoitajan vapaata koskevalla direktiivillä;

100.

pyytää komissiota korostamaan riittävästi sosiaalisen innovoinnin kehitystä, tosiseikkoihin perustuvan sosiaalipolitiikan edistämistä sekä järkevämpien arviointien käyttöönottoa todellisen lisäarvon tuomiseksi ja kestävien innovatiivisten ratkaisujen ehdottamiseksi väestörakenteen mukaisesti;

101.

pitää tärkeänä laatia poliittisia ehdotuksia jäsenvaltioiden tasolla, jotta köyhyyteen ja syrjäytymiseen liittyviin ongelmiin, kuten asunnottomuuteen sekä huumeiden ja alkoholin väärinkäyttöön, puututaan; vaatii näiden alojen parhaiden käytäntöjen tehokkaampaa vaihtoa jäsenvaltioiden välillä;

102.

korostaa, että on tärkeää esittää toimenpiteitä, joilla pyritään yksinkertaistamaan vapaaehtoistyön alan toimijoiden mahdollisuutta saada yhteisön rahoitusta;

103.

pyytää komissiota ottamaan huomioon Euroopan parlamentin mietinnön Euroopan eläkejärjestelmien tulevaisuutta koskevasta vihreästä kirjasta;

104.

suosittelee, että jäsenvaltiot luovat riittävän minimieläkkeen, jonka turvin iäkkäät ihmiset voivat elää ihmisarvoista elämää;

105.

kehottaa komissiota laatimaan yleiset suuntaviivat ja -periaatteet, jotta varmistetaan riittävät ja kestävät eläkejärjestelyt ja torjutaan tehokkaasti naisten köyhyysvaaraa, joka on seurausta epävarmasta ja satunnaisesta työstä ja matalasta palkasta; panee merkille, että on varmistettava, että hyvinvointisäännöksiä voidaan mukauttaa henkilön tai perheen oloihin samalla, kun lisätään äitiyden ja hoitotyön arvoa;

106.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.