31.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 153/51

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 ja 106 artiklan ja sen pöytäkirjan N:o 26,

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistus" (KOM(2011)0146),

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2011 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen soveltamisesta vuodesta 2005 ja julkisen kuulemisen tuloksista (SEC(2011)0397),

—

ottaa huomioon komission vuonna 2010 järjestämän julkisen kuulemisen yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevista valtiontukisäännöistä,

—

ottaa huomioon 7. joulukuuta 2010 julkaistun oppaan valtiontukea, julkisia hankintoja ja sisämarkkinoita koskevien Euroopan unionin sääntöjen soveltamiseksi yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin, erityisesti yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin (SEC(2010)1545),

—

ottaa huomioon jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta 16. marraskuuta 2006 annetun komission direktiivin 2006/111/EY (1),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen 28. marraskuuta 2005 tehdyn komission päätöksen 2005/842/EY (2),

—

ottaa huomioon julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevat yhteisön puitteet (3),

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2001 annetun komission tiedonannon yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa (4),

—

ottaa huomioon 26. syyskuuta 1996 annetun komission tiedonannon yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa (5),

—

ottaa huomioon alueiden komitean 1. heinäkuuta 2011 antaman lausunnon aiheesta "Yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistus" (6),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 15. kesäkuuta 2011 antaman lausunnon aiheesta "Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistus" (7),

—

ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 24. heinäkuuta 2003 antaman tuomion asiassa Altmark Trans GmbH ja Regierungspräsidium Magdeburg vastaan Nahverkehrsgesellschaft Altmark GmbH (8),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen tulevaisuudesta (9), 14. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisistä sosiaalipalveluista Euroopan unionissa (10), 27. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisiä palveluja koskevasta komission valkoisesta kirjasta (11), 14. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta yleishyödyllisistä palveluista (12), 13. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa (13) ja 17. joulukuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa (14),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0371/2011),

A.

katsoo, että yleishyödylliset taloudelliset palvelut kuuluvat unionin tärkeimpiin yhteisiin arvoihin ja ne edistävät perusoikeuksia sekä sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja ovat näin ratkaisevan tärkeitä yhteiskunnallisen epätasa-arvon torjumisessa ja yhä tärkeämpiä myös kestävän kehityksen edistämisessä;

B.

katsoo, että yleishyödylliset taloudelliset palvelut vaikuttavat merkittävästi jäsenvaltioiden talouden suorituskykyyn ja kilpailukykyyn ja auttavat siten estämään talouskriisejä ja selviämään niistä sekä edistävät yleistä taloudellista hyvinvointia;

C.

ottaa huomioon, että yleishyödyllisillä taloudellisilla palveluilla tuetaan Eurooppa 2020 -strategian menestyksekästä täytäntöönpanoa ja että näillä palveluilla voidaan edesauttaa erityisesti työllisyyteen, koulutukseen ja sosiaaliseen integraatioon liittyvien kasvutavoitteiden saavuttamista siten, että tuottavuuden, työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkealle asetettu tavoitetaso voidaan lopulta saavuttaa;

D.

katsoo, että kilpailevien yksityisten yritysten kustannustehokkaat ratkaisut ovat tarpeellisia kansalaisten edun vuoksi ja välttämättömiä talousarviotilanteen vuoksi;

E.

toteaa, että yleishyödylliset taloudelliset palvelut ovat palveluja, joita ei aina voida tarjota tai joita ei voida tarjota riittävässä määrin ilman valtion toimia;

F.

katsoo, että yleishyödyllisillä sosiaalipalveluilla on tärkeä asema perusoikeuksien turvaamisessa ja että niillä edistetään merkittävästi yhdenvertaisia mahdollisuuksia;

G.

ottaa huomioon, että sairaalat ja sosiaalinen asuntotarjonta eli sosiaalisiin perustarpeisiin vastaavat yleishyödylliset taloudelliset palvelut on voimassa olevassa EU:n lainsäädännössä vapautettu ilmoittamisvelvollisuudesta;

H.

toteaa, että SEUT-sopimuksen 106 ja 107 artikla muodostavat oikeusperustan yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien valtiontukisääntöjen uudistukselle ja että SEUT-sopimuksen 14 artiklan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat määritellä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetulla asetuksella yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen toimintaa koskevat periaatteet ja edellytykset, etenkin taloudelliset ja rahoitukselliset edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa;

I.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen pöytäkirjassa N:o 26 edellytetään yleishyödyllisiltä taloudellisilta palveluilta korkeaa laadun ja turvallisuuden tasoa sekä kohtuuhintaisuutta, yhdenvertaista kohtelua sekä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistämistä ja että siinä nimenomaisesti tunnustetaan niiden keskeinen asema;

J.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla ja niiden viranomaisilla on parhaat edellytykset palvella kansalaisia asianmukaisesti ja ne ovat siten vastuussa yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tarkan laajuuden ja niiden tarjoamistavan määrittämisestä ja että Lissabonin sopimuksen pöytäkirjan N:o 26 1 artiklassa nimenomaisesti tunnustetaan kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten laaja harkintavalta tarjota, tilata ja järjestää näitä palveluja;

K.

ottaa huomioon, että korvauksiin sisältyvät kaikki valtion myöntämät tai valtion varoista missä muodossa tahansa myönnetyt edut;

1.

panee merkille, että komissio pyrkii ehdottamallaan uudistuksella selkeyttämään yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tukisääntöjen soveltamista ottaen huomioon yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen moninaisuuden;

2.

vaatii komissiota selventämään sisämarkkinasääntöjen ja julkisten palvelujen tuottamisen välistä suhdetta ja varmistamaan toissijaisuusperiaatteen soveltamisen julkisten palvelujen määrittämisessä, järjestämisessä ja rahoittamisessa;

3.

korostaa soveltamisen ja ymmärrettävyyden osalta tehtyjä parannuksia, jotka on ollut mahdollista toteuttaa vuonna 2005 toteutettujen Altmark-pakettina tunnettujen toimenpiteiden ansiosta; huomauttaa, että julkisten kuulemisten perusteella on kuitenkin käynyt ilmi, että oikeudellisten välineiden on oltava vielä selkeämpiä, yksinkertaisempia, oikeasuhteisempia ja tehokkaampia;

4.

korostaa, että julkisen kuulemisen tulokset viittaavat myös siihen, että hallinnollisen rasituksen ohella yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien valtiontukisääntöjen soveltamatta jättämiseen ovat saattaneet vaikuttaa myös epävarmuus ja väärinkäsitykset etenkin sääntöjä koskevien avainkäsitteiden suhteen (kuten toimeksiantoasiakirja, kohtuullinen tuotto, yritys, taloudellinen ja muu kuin taloudellinen palvelu tai merkitys sisämarkkinoiden kannalta);

5.

pitää myönteisenä komission aikomusta selkeyttää vielä taloudellisen ja muun kuin taloudellisen toiminnan eroa yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen yhteydessä, jotta lisättäisiin yleistä oikeusvarmuutta ja voitaisiin välttää kanteet unionin tuomioistuimessa ja komission käynnistämät rikkomismenettelyt; kehottaa komissiota selventämään vielä unionin tuomioistuimen Altmark-tuomiossa esittämää neljättä kriteeriä ja varmistamaan, että kohtuullisen tuoton laskentamenetelmä on riittävän selkeä ja siinä otetaan huomioon yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen moninaisuus; kehottaa komissiota siksi välttämään tyhjentävää luetteloa; ehdottaa, että komissio ei tällöin tyytyisi vain toistamaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä vaan että se esittäisi määrittämisperusteita, jotka helpottavat käytettyjen käsitteiden ymmärtämistä ja soveltamista; pyytää komissiota selittämään tarkemmin, mitä se ymmärtää aidolla yleishyödyllisellä taloudellisella palvelulla;

6.

on huolissaan lisävaatimuksista, jotka komissio haluaa ottaa käyttöön varmistaakseen, että kaupan kehitykseen ei vaikuteta tavalla, joka olisi ristiriidassa unionin etujen kanssa, ja katsoo tämän johtavan oikeudelliseen epävarmuuteen;

7.

painottaa, että "toimeksiantoasiakirja" on avoimuuden tae, joka on säilytettävä, jotta voidaan lisätä näkyvyyttä kansalaisten keskuudessa, mutta toimeksiannon soveltamisalaa on laajennettava etenkin siten, että sääntöjen soveltamisesta tehdään joustavampaa; katsoo, että hanketta, jota varten on laadittu "tavoitesopimus", olisi pidettävä hyväksyttävänä toimeksiantoasiakirjana;

8.

korostaa, että EU:n valtiontukisääntöjen uudistus voidaan toteuttaa ainoastaan ottamalla huomioon yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen erityistehtävä ja noudattamalla tiukasti toissijaisuusperiaatetta, koska näiden palvelujen tilaamisesta, tarjoamisesta, rahoittamisesta ja järjestämisestä ovat Lissabonin sopimuksen pöytäkirjan N:o 26 mukaisesti ensisijaisesti vastuussa jäsenvaltiot ja niiden kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset, joilla on laaja harkintavalta ja valinnanvapaus;

9.

korostaa, että sääntöjä tarkistettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että käytettävät yhteisön käsitteet ja termit sovitetaan selkeästi julkisten palvelujen luonteeseen ja mukana olevien organisaatiomuotojen ja sidosryhmien moninaisuuteen ja että säännöissä otetaan asianmukaisesti huomioon, että niillä saattaa olla todellisia vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan;

10.

kiinnittää huomiota alueellisten ja paikallisten yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen erityisluonteeseen ja siihen, etteivät ne vaikuta kilpailuun sisämarkkinoilla; katsoo, että niihin olisi näin ollen voitava soveltaa yksinkertaistettua ja avointa menettelyä, joka edistäisi innovointia ja kannustaisi pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) osallistumaan;

11.

tukee ajatusta, että otettaisiin käyttöön kynnysarvot, joiden nojalla voidaan myöntää vapautus valtion yleishyödyllisten taloudellisten palveluiden tarjoamisesta maksamien korvausten ilmoittamisvelvollisuudesta, mikä puolestaan vähentäisi hallinnollista rasitusta; ehdottaa toteutettujen kuulemisten tulosten perusteella, että nostetaan kynnysarvoja, joiden perusteella yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevan päätöksen soveltaminen määräytyy;

12.

korostaa, että yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen erityisluonne tunnustetaan SEUT-sopimuksen 14 artiklassa sekä Lissabonin sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 26, ja tunnustaa tässä yhteydessä kansallisten, alueellista ja paikallisten viranomaisten erityisaseman; korostaa, että yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistus on vain osa kyseisiin palveluihin sovellettavien säännösten tarpeellisesta selkeyttämisestä johdonmukaisen unionin säädöskehyksen avulla; toteaa, että kaikkien oikeudellisten välineiden on taattava tyydyttävä oikeusvarmuus; kehottaa komissiota noudattamaan sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa antamaansa sitoumusta ja esittämään vuoden 2011 loppuun mennessä tiedonannon, joka sisältää toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että yleishyödyllisillä taloudellisilla palveluilla ja yleishyödyllisillä sosiaalipalveluilla on kehys, jonka avulla ne voivat täyttää tehtävänsä;

13.

korostaa, että SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan nojalla yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaviin yrityksiin sovelletaan valtiontukien kieltämistä ja valvontaa koskevia sääntöjä ainoastaan siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta kansallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten niille uskomia erityistehtäviä; korostaa tässä yhteydessä, että SEUT-sopimuksen 14 artiklassa määrätään yksiselitteisesti, että unioni ja jäsenvaltiot huolehtivat kukin toimivaltansa mukaisesti ja SEUT-sopimuksen soveltamisalalla siitä, että yleistä taloudellista etua koskevat palvelut toimivat sellaisten periaatteiden pohjalta ja sellaisin edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä; edellyttää siksi, että kumpikin artikla otetaan huomioon EU:n valtiontukisääntöjä uudistettaessa ja että varmistetaan, että yleishyödyllisistä taloudellisista palveluista myönnettävä korvaus ei aiheuta kohtuutonta rasitusta julkiselle taloudelle eikä merkitse tuotettujen palvelujen heikkoa laatua;

14.

katsoo, että komission tuleva ehdotus Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoista voisi ja sen pitäisi edistää merkittävällä tavalla yleishyödyllisten palvelujen kehittämistä sekä jäsenvaltioissa että EU:n tasolla; korostaa, että tätä tarkoitusta varten käyttöön otettavista menettelyistä pitäisi säätää nimenomaisesti tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä vahvistettavassa hankkeiden tukikelpoisuutta koskevassa kehyksessä;

15.

pitää erittäin tärkeänä sitä, että yleishyödyllisistä taloudellisista palveluista maksettavilla korvauksilla ei vääristetä kilpailua tai aiheuteta haittaa muille samoilla aloilla tai markkinoilla toimiville yrityksille, jotka eivät saa tukea;

16.

toteaa, että korvauksen saaminen julkisten palvelujen tuottamisesta aiheutuneista nettokustannuksista on yksi taloudellinen ja rahoituksellinen edellytys sille, että yritykset voivat hoitaa asianmukaisesti viranomaisten niille uskomat erityistehtävät etenkin meneillään olevan kriisin aikana, kun julkisten palvelujen tärkeänä tehtävänä on automaattinen vakauttaminen ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien suojeleminen ja näin kriisin sosiaalisten vaikutusten vähentäminen;

17.

haluaa tässä yhteydessä korostaa, että resurssien yhdistämiseen perustuvan julkisyhteisöjen yhteistyön kehittämisellä luodaan hyvät mahdollisuudet tehostaa julkisten varojen käyttöä ja uudistaa julkisia palveluja vastauksena tietyllä alueella asuvien kansalaisten uusiin tarpeisiin; korostaa myös rajatylittävän yhteistyön merkitystä;

18.

painottaa, että julkisten palvelujen on oltava laadukkaita ja kaikkien väestöryhmien saatavilla; pitääkin huolestuttavana komission tiukkaa suhtautumista sosiaalisten asunto-osuuskuntien valtiontukiin, sillä se luokittelee niiden tarjoamat palvelut yleishyödyllisiksi sosiaalipalveluiksi ainoastaan siinä tapauksessa, että etuudet varataan pelkästään yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa oleville kansalaisille tai ryhmille, ja katsoo, että tällainen suppea tulkinta on ristiriidassa ensisijaiseksi katsottavan tavoitteen eli yhteiskuntaryhmien sekoittumisen ja palvelujen yleisen saatavuuden kanssa;

19.

katsoo, että laadukkaat palvelut perustuvat EU:n kansalaisten ihmisoikeuksiin ja että tätä oikeuksiin perustuvaa linjausta olisi vahvistettava;

20.

palauttaa mieliin, että infrastruktuurien parantaminen edellyttää huomattavia investointeja etenkin alueilla, joilla niissä on eniten puutteita, ja erityisesti energian, televiestinnän ja julkisen liikenteen aloilla, jotta tulevaisuudessa voidaan tarjota älykkäitä energia- tai laajakaistapalveluja;

21.

kehottaa komissiota ottamaan korvattavina kustannuksina huomioon myös infrastruktuuriin tehtävät investoinnit, jotka ovat välttämättömiä yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen toimivuuden kannalta; muistuttaa komissiota siitä, että yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tarjoaminen perustuu joskus vuotuisten korvausten sijaan pitkäaikaiseen julkiseen investointitukeen;

22.

kehottaa komissiota hyväksymään julkisen sektorin tuottamat yleishyödylliset taloudelliset palvelut ja yleishyödylliset sosiaalipalvelut kumppanimaissa, kun se neuvottelee kahdenvälisistä kauppasopimuksista;

23.

pitää myönteisenä, että komissio aikoo siirtyä valtiontukisääntöjen monipuolisempaan soveltamiseen varmistaakseen, että viranomaisten ja palveluntarjoajien hallinnollinen rasitus on sopivassa suhteessa siihen, miten toimenpide saattaa vaikuttaa sisämarkkinoilla käytävään kilpailuun;

24.

kehottaa siksi muotoilemaan säännökset siten, että kyetään varmistamaan niiden asianmukainen soveltaminen ja se, että ne eivät aiheuta tarpeetonta rasitusta viranomaisille ja yrityksille, joille on uskottu yleishyödyllisten palvelujen tuottaminen, jotta ne kykenevät suoriutumaan kaikista niille siirretyistä erityistehtävistä; pyytää komissiota parantamaan viranomaisten ja palveluntarjoajien oikeusvarmuutta tekemällä säännöistä ymmärrettävämpiä ja määräämällä yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tarjoamisesta maksettavia julkisia korvauksia koskevista velvoitteista;

25.

kehottaa komissiota tekemään suunnitelmissa olevan valtiontukisääntöjen yksinkertaistamisen yhteydessä liian suurten korvausten valvonnasta joustavampaa ja avoimempaa ja erityisesti parantamaan liian suurten korvausten estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä; ehdottaa siksi, että liian suuria korvauksia koskevat tarkastukset tehtäisiin monivuotisten sopimusten yhteydessä vasta sopimuskauden päättyessä ja joka tapauksessa enintään kolmen vuoden välein ja että yleishyödyllisistä taloudellisista palveluista maksettaville korvauksille olisi vahvistettava avoimet laskentaperusteet, sillä tämä säästäisi merkittävästi sekä palveluntarjoajien että viranomaisten aikaa ja kustannuksia;

26.

kehottaa komissiota varmistamaan viranomaisilta ja toimijoilta, vastaako 7. joulukuuta 2010 julkaistu "Opas valtiontukea, julkisia hankintoja ja sisämarkkinoita koskevien Euroopan unionin sääntöjen soveltamiseksi yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin, erityisesti yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin" todella tarkoitustaan; pyytää komissiota antamaan viranomaisille ja toimijoille tarvittaessa ohjeistusta, jonka avulla ne voivat soveltaa näitä sääntöjä asianmukaisesti;

27.

kehottaa komissiota yksinkertaistamaan toimeksiantoihin liittyviä sääntöjä; kehottaa pitämään toimeksiantona ehdotuspyyntöä, jonka liitteenä on tavoitepohjainen sopimus;

28.

kehottaa komissiota kehittämään vähämerkityksistä tukea koskevat erityissäännöt yleishyödyllisille sosiaalipalveluille, joiden ei oleteta haittaavan merkittävästi jäsenvaltioiden välistä kauppaa; ehdottaa siksi, että tällaisille sosiaalipalveluille määritellään soveltuvat suuremmat kynnysarvot;

29.

tukee sairaaloihin ja sosiaaliseen asuntotarjontaan ilman kynnysarvoja sovellettavan nykyisen vapautuksen säilyttämistä; pitää myönteisenä, että komissio on ilmoittanut haluavansa poistaa lisää yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen aloja ilmoittamisvelvollisuuden piiristä; kehottaa komissiota varmistamaan, että korvaukset kaikista yleishyödyllisistä taloudellisista palveluista, jotka vastaavat jäsenvaltioiden määrittelemiin sosiaalisiin perustarpeisiin, kuten vanhustenhuolto, vammaishuolto, heikossa asemassa olevista ryhmistä huolehtiminen ja niiden sosiaalinen osallisuus, lasten ja nuorten hyvinvointipalvelut, terveydenhuolto ja työmarkkinoille pääsy, jäävät ilmoittamisvelvollisuuden ulkopuolelle;

30.

katsoo, että yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen erityistehtävää ja luonnetta olisi suojeltava ja että ne olisi määriteltävä selvästi; kehottaa sen vuoksi komissiota arvioimaan, mikä olisi tehokkain keino tämän tavoitteen saavuttamiseen, ottaen huomioon alakohtaisten sääntöjen mahdollisuuden;

31.

pitää myönteisenä, että komissio aikoo soveltaa yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja tuottaville yrityksille maksettaviin valtiontukiin vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä, jos paikallisesti rajatun toiminta-alan perusteella näyttää siltä, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvat vaikutukset jäävät vähäisiksi, ja jos varmistetaan, että korvausta käytetään yksinomaan kyseisen yleishyödyllisen taloudellisen palvelun toimintaan; pyytää komissiota arvioimaan, olisiko myös kulttuuri- ja koulutusalan yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovellettava alakohtaisia sääntöjä;

32.

kehottaa komissiota esittämään yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja tuottaville yrityksille maksettaviin korvauksiin sovellettavaa vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä varten asianmukaisia kynnysarvoja, jotta näitä palveluja voitaisiin hallinnoida yksinkertaistetulla menettelyllä ja keventää huomattavasti palveluntarjoajien hallinnollista rasitusta ilman kielteisiä vaikutuksia sisämarkkinoihin; ehdottaa mahdolliseksi viitearvoksi yhteenlaskettua indeksiä, joka perustuu korvauksen suuruuteen ja yleishyödyllisen taloudellisen palvelun tuottamisen paikallisviranomaiselta tehtäväkseen saaneen yrityksen liikevaihtoon; katsoo lisäksi, että kolme tilivuotta kattava kynnysarvo saattaisi olla asianmukaisempi tarvittavan joustavuuden varmistamiseksi;

33.

muistuttaa, että yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tarjoajien oikeudellinen asema vaihtelee ja ne voivat olla muun muassa yhdistyksiä, säätiöitä, vapaaehtois- ja yhteisöjärjestöjä, voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä ja sosiaalisia yrityksiä; muistuttaa, että jotkut niistä toimivat yksinomaan paikallisesti, ne eivät harjoita kaupallista toimintaa ja ne investoivat paikallisesti kaikki yleishyödyllisistä palveluista saadut voitot;

34.

korostaa, että yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen on oltava laadukkaita ja niiden täytyy olla yleisesti saatavilla; huomauttaa tässä yhteydessä, että komission vastuu rajoittuu SEUT-sopimuksen kilpailusääntöjen nojalla pelkästään yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tuottamista varten maksettavien valtiontukien valvontaan ja että nämä säännöt eivät tarjoa oikeusperustaa unionin tason laatu- ja tehokkuusperusteiden vahvistamiselle; katsoo, että yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen laadun ja tehokkuuden määritelmää vahvistettaessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon toissijaisuusperiaate;

35.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.