31.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 153/1

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

—

ottaa huomioon maksukyvyttömyysmenettelyistä 29. toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (1) (maksukyvyttömyysasetus),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 2. toukokuuta 2006 (2), 10. syyskuuta 2009 (3) ja 21. tammikuuta 2010 (4) antamat tuomiot,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0355/2011),

A.

ottaa huomioon, että erot kansallisten maksukyvyttömyyslakien välillä aiheuttavat kilpailuetuja tai haittoja ja ongelmia yrityksille, joilla on rajatylittävää toimintaa, ja että nämä erot saattavat estää maksukyvyttömien yritysten onnistuneen tervehdyttämisen; katsoo, että erot kannustavat suotuisimman käsittelypaikan etsimiseen (forum shopping) ja että sisämarkkinat hyötyisivät yhtäläisistä toimintamahdollisuuksista;

B.

katsoo, että olisi toteutettava toimia, joilla estetään väärinkäytökset ja suotuisimman käsittelypaikan etsimisen (forum shopping) yleistyminen, ja että vältetään kilpailevia päämenettelyjä;

C.

ottaa huomioon, että vaikka ei ole mahdollista luoda todellista maksukyvyttömyyslainsäädäntöä EU:n tasolla, tietyillä maksukyvyttömyyslainsäädännön aloilla yhdenmukaistaminen kannattaa ja on mahdollista;

D.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden maksukyvyttömyyslainsäädännöt ovat asteittain lähentymässä toisiaan;

E.

ottaa huomioon, että maksukyvyttömyysasetus hyväksyttiin vuonna 2000 ja että se on ollut voimassa yli yhdeksän vuotta; ottaa huomioon, että komission olisi annettava 1. kesäkuuta 2012 mennessä kertomus asetuksen soveltamisesta;

F.

ottaa huomioon, että maksukyvyttömyysasetus oli tulosta erittäin pitkästä neuvotteluprosessista, jonka seurauksena oli, että monet arkaluontoiset kysymykset jätettiin ulkopuolelle ja asetuksen lähestymistapa moniin kysymyksiin oli vanhentunut jo sen hyväksymishetkellä;

G.

ottaa huomioon, että maksukyvyttömyysasetuksen voimaantulon jälkeen on tapahtunut monia muutoksia, unioniin on liittynyt 12 uutta jäsenvaltiota ja yritysryhmittymät ovat lisääntyneet valtavasti;

H.

ottaa huomioon, että maksukyvyttömyydestä koituu haitallisia seurauksia sekä asianomaisille yrityksille että jäsenvaltioiden talouksille, ja katsoo siksi, että on pyrittävä suojaamaan kaikki talouden sidosryhmät, veronmaksajat ja työnantajat maksukyvyttömyyden vaikutuksilta;

I.

ottaa huomioon, että maksukyvyttömyysmenettelyitä koskeva lähestymistapa keskittyy nyt enemmän yrityksen pelastamiseen vaihtoehtona konkurssille;

J.

katsoo, että maksukyvyttömyysmenettelylainsäädännön pitäisi olla unionin tason väline yritysten pelastamiseksi; katsoo, että tällaisen pelastamisen on mahdollisuuksien mukaan oltava edullista velalliselle, velkojille ja työntekijöille;

K.

katsoo, että on estettävä velkojia käyttämästä hyväksi maksukyvyttömyysmenettelyjä siinä tarkoituksessa, että estetään normaali menettely vaateiden läpiviemiseksi, ja että sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön asianmukaiset menettelylliset takeet;

L.

katsoo, että on luotava oikeudellinen kehys, joka on mukautettu paremmin tapauksiin, joissa yritysten maksukyvyttömyys on tilapäistä;

M.

ottaa huomioon, että 3. maaliskuuta 2010 antamassaan tiedonannossa "Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM (2010)2020) komissio viittasi puuttuviin lenkkeihin ja pullonkauloihin, jotka estävät toteuttamasta sisämarkkinoita 21. vuosisadalla, ja totesi seuraavaa: "Pk-yritysten pääsyä sisämarkkinoille on parannettava. Yrittäjyyttä on kehitettävä konkreettisilla poliittisilla aloitteilla, joihin kuuluu yrityslainsäädännön yksinkertaistaminen (konkurssimenettelyt, yksityisen eurooppayhtiön säännöt jne.) ja aloitteet, jotka mahdollistavat yritystoiminnan aloittamisen uudelleen entisen yrityksen epäonnistuttua";

N.

ottaa huomioon, että maksukyvyttömyyslainsäädännössä olisi myös vahvistettava säännöt yrityksen likvidaatiolle tavalla, joka tuottaa vähiten haittaa ja eniten hyötyä kaikille osapuolille, kun on todettu, että yrityksen pelastaminen tulee todennäköisesti epäonnistumaan tai on epäonnistunut;

O.

katsoo, että kaikissa konkreettisissa tapauksissa on selvitettävä yrityksen maksukyvyttömyyden syyt eli määritettävä, ovatko yrityksen rahoitusvaikeudet vain tilapäisiä vai onko yritys täysin maksukyvytön; toteaa, että pohjimmiltaan kyse on siitä, että määritellään velallisen kaikki omaisuus ja vastuut, jotta voidaan arvioida hänen maksukykyään tai -kyvyttömyyttään;

P.

ottaa huomioon, että konsernit ovat yleisiä, mutta niiden maksukyvyttömyyttä ei ole vielä käsitelty unionin tasolla; ottaa huomioon, että konsernien maksukyvyttömyys johtaa todennäköisesti monien sellaisten erillisten maksukyvyttömyysmenettelyjen aloittamiseen eri tuomioistuimissa, jotka koskevat kutakin maksukyvyttömän konsernin jäsentä; ottaa huomioon, että ellei näitä menettelyjä voida koordinoida, konsernia ei todennäköisesti voida järjestää uudelleen vaan se on pilkottava osiin, ja siten aiheutetaan menetyksiä velkojille, osakkeenomistajille ja työntekijöille;

Q.

katsoo, että konsernien maksukyvyttömyystilanteessa on nykyään vaikea toteuttaa tervehdyttämistä, koska EU:n jäsenvaltioilla on erilaiset säännökset, ja että näin vaarantuu tuhansia työpaikkoja;

R.

katsoo, että kansallisten maksukyvyttömyysrekisterien yhteen liittäminen ja siitä seuraava maksukyvyttömyysmenettelyjä koskevan laajan julkisen Euroopan unionin tietokannan luominen antaisi velkojille, osakkeenomistajille, työtekijöille ja tuomioistuimille mahdollisuuden selvittää, onko maksukyvyttömyysmenettely aloitettu toisessa jäsenvaltiossa, ja varmistaa kanteiden esittämisen määräajat ja yksityiskohdat; katsoo, että se edistäisi hallinnon kustannustehokkuutta ja lisäisi avoimuutta samalla kun kunnioitetaan tietosuojaa;

S.

katsoo, että rajatylittävien likvidaatiosuunnitelmien ("living wills") olisi oltava oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia rahoituslaitosten osalta ja että suunnitelmia olisi harkittava kaikille järjestelmän kannalta merkittäville yhtiöille, vaikka ne eivät ole rahoituslaitoksia, mikä olisi merkittävä askel kohti rahoitusalan asianmukaista rajatylittävää maksukyvyttömyysjärjestelmää;

T.

katsoo, että maksukyvyttömyysmenettelyjä koskevissa säännöksissä olisi sallittava erityisjärjestelyt olennaisia palveluja tarjoavien toimintakykyisten yksiköiden erottamiseksi, kuten maksujärjestelmät tai muut likvidaatiosuunnitelmissa määritellyt mekanismit, ja että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden maksukyvyttömyyslainsäädännössä on asianmukaisia säännöksiä, jotka sallivat EU-tason erityisjärjestelyt maksukyvyttömien rajatylittävien konsernien erottamiseksi toimintakykyisiksi yksiköiksi;

U.

katsoo, että maksukyvyttömyysmenettelyissä olisi otettava huomioon konsernin sisäiset siirrot, jotta omaisuus voidaan tarvittaessa saada takaisin yli rajojen tasapuolisen tuloksen saavuttamiseksi;

V.

toteaa, ettei tiettyjä sijoitusyhtiöitä eikä etenkään vakuutusyhtiöitä voida purkaa "noin vain", ja pitää välttämättömänä ratkaisua, jonka avulla omaisuus voidaan ajan mittaan osittaa tasapuolisesti; katsoo, että liiketoiminnan siirtämistä, alasajoa tai toiminnan jatkuvuutta ei saisi estää ja että tässä saatetaan tarvita priorisointia;

W.

päätös ottaa maksukyvyttömyysmenettelyyn pikemminkin kokonaisia konserneja kuin yksittäisiä yksiköitä olisi tehtävä ratkaisukeskeisesti ja siinä olisi otettava huomioon mahdolliset kerrannaisvaikutukset, kuten muiden ratkaisumallien soveltaminen tai vaikutus vakuusjärjestelmiin, jotka kattavat useita tuotemerkkejä konsernin sisällä;

X.

katsoo, että olisi asianmukaista tarkastella yhdenmukaisten bail-in-menettelyjen ja rajatylittäviä konserneja koskevien standardien määrittämistä ja erityisesti myös velan vaihtamista osakkeiksi;

Y.

painottaa, että vaikka työlainsäädäntö kuuluukin jäsenvaltioille, maksukyvyttömyyslainsäädännöllä voi olla vaikutuksia työlainsäädäntöön; katsoo, että lisääntyvä globalisaatio ja talouskriisi huomioon ottaen maksukyvyttömyyskysymystä on käsiteltävä työlainsäädännön näkökulmasta, koska jäsenvaltioissa olevien erilaisten "työlle" ja "työntekijälle" annettujen määritelmien ei pitäisi heikentää työntekijöiden oikeuksia maksukyvyttömyyden uhatessa; katsoo kuitenkin, että kaikkien maksukyvyttömyyttä koskevien keskustelujen ei automaattisesti pitäisi johtaa työlainsäädännön säätämiseen unionin tasolla;

Z.

katsoo, että työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 22. lokakuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/94/EY (5) tavoitteena on varmistaa työntekijöiden vähimmäissuoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa ja säilyttää samalla riittävä joustavuus jäsenvaltioiden näkökulmasta; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on täytäntöönpanoa koskevia eroja ja että ne olisi otettava huomioon;

AA.

ottaa huomioon, että direktiivin 2008/94/EY soveltamisalaan kuuluvat nimenomaisesti osa-aika-, määräaikais- sekä tilapäistyöntekijät; ottaa huomioon, että maksukyvyttömyystapauksissa olisi annettava parempaa suojelua myös epätyypillisissä työsuhteissa oleville työntekijöille;

AB.

ottaa huomioon, että velkojien tärkeysjärjestyksen puuttuva yhdenmukaistaminen vähentää oikeudenkäyntien tulosten ennakoitavuutta; pitää välttämättömänä lisätä työntekijöiden saatavien ensisijaisuutta muiden velkojien saataviin nähden;

AC.

katsoo, että direktiivin 2008/94/EY soveltamisala erityisesti "maksamatta olevia saatavia" koskevan määritelmän suhteen on liian laaja, sillä monet jäsenvaltiot soveltavat palkkaukseen kapeaa tulkintaa (esimerkiksi irtisanomisajan palkka, bonukset tai palkkiojärjestelyt eivät kuulu siihen), mikä saattaa johtaa huomattavien saatavien maksamatta jättämiseen;

AD.

toteaa, että jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia määrittelemään "palkkion" ja "palkan", kunhan ne noudattavat yleisiä työntekijöiden välisen tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteita siten, että kaikissa työntekijöitä mahdollisesti haittaavissa maksukyvyttömyystilanteissa heille olisi voitava maksaa korvauksia direktiivin 2008/94/EY sosiaalisen tavoitteen mukaisesti ja siten, että korvausten alaraja määritellään myöhemmin;

AE.

katsoo, että koska työsopimuksia on monenlaisia paitsi EU:ssa myös jäsenvaltioiden sisällä, on nykyisin mahdotonta määritellä "työntekijää" EU:n tasolla;

AF.

katsoo, että poikkeuksia direktiivin 2008/94/EY soveltamisalaan olisi vältettävä mahdollisimman pitkälle;

AG.

katsoo, että tässä päätöslauselmassa pyydetyn säädöksen vaikutuksista olisi tehtävä yksityiskohtainen arviointi;

1.

pyytää komissiota tekemään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan, 81 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan perusteella yhden tai useampia ehdotuksia säädökseksi EU:n yhtiöiden maksukyvyttömyysjärjestelmästä liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti, jotta voidaan varmistaa yhtäläiset toimintamahdollisuudet toteuttamiskelpoisista vaihtoehdoista tehtyjen perusteellisten selvitysten pohjalta;

2.

toteaa, että suosituksissa kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

3.

katsoo, että pyydetyn ehdotuksen rahoitusvaikutukset olisi katettava asianmukaisista budjettimäärärahoista;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.