11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/60

—

ottaa huomioon komission vuoden 2009 kertomuksen kilpailupolitiikasta (KOM(2010)0282) ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka täydentää komission vuoden 2009 kertomusta kilpailupolitiikasta (SEC(2010)0666),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (1),

—

ottaa huomioon 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 yrityskeskittymien valvonnasta (EY:n sulautuma-asetus) (2),

—

ottaa huomioon komission 13. lokakuuta 2008 antaman tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin (3) (pankkitiedonanto),

—

ottaa huomioon komission 5. joulukuuta 2008 esittämän tiedonannon rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamisesta tämänhetkisessä finanssikriisissä: tuen rajaaminen välttämättömään vähimmäismäärään ja suojatoimet kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi (4) (pääomapohjan vahvistamista koskeva tiedonanto),

—

ottaa huomioon komission 25. helmikuuta 2009 esittämän tiedonannon arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittelystä yhteisön pankkisektorilla (5) (alentuneita omaisuuseriä koskeva tiedonanto),

—

ottaa huomioon komission 23. heinäkuuta 2009 antaman tiedonannon elinkelpoisuuden palauttamisesta ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arvioinnista valtiontukisääntöjen perusteella (6) (rakenneuudistustiedonanto) ja käyttää näistä viimeksi mainituista neljästä komission tiedonannosta tästä lähin yhteisnimitystä ”neljä rahoitusalan tiedonantoa”,

—

ottaa huomioon komission 17. joulukuuta 2008 esittämän tiedonannon valtiontukitoimenpiteitä rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä koskevien tilapäisten yhteisön puitteiden muuttamisesta (7) (väliaikaiset puitteet),

—

ottaa huomioon komission 9. helmikuuta 2009 esittämän tiedonannon ”Ohjeita komission ensisijaisista täytäntöönpanotavoitteista sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön” (8),

—

ottaa huomioon komission ilmoituksen valtiontukien valvonnassa sovellettavista käytännesäännöistä (9), komission tiedonannon yksinkertaistetusta menettelystä tietyntyyppisten valtiontukien käsittelyssä (10) ja komission ilmoituksen valtiontukilainsäädännön täytäntöönpanosta kansallisissa tuomioistuimissa (yksinkertaistamispaketti) (11),

—

ottaa huomioon yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle (12),

—

ottaa huomioon valtiontuen tulostaulut keväällä 2009 (KOM(2009)0164), syksyllä 2009 (KOM(2009)0661) ja keväällä 2010 (KOM(2010)0255),

—

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista 2006 ja 2007 (13) ja 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2008 (14),

—

ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hinnoista Euroopan unionissa (15),

—

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 antamansa kannanoton Euroopan unionissa toimivien suurten supermarketien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja siihen puuttumiseen (16),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0374/2010),

A.

toteaa, että viimeisten kahden vuoden rahoitus- ja talouskriisiin liittyneet poikkeukselliset olosuhteet ovat edellyttäneet poikkeuksellisia toimia; katsoo, että komission toimet ovat auttaneet rahoitusmarkkinoiden vakauttamisessa suojellen samalla yhteismarkkinoiden yhtenäisyyttä,

B.

toteaa, että kriisiaikoina on olennaista varmistaa rahoituksellinen vakaus, palauttaa luottovirrat ja uudistaa rahoitusjärjestelmää, jotta markkinat toimisivat hyvin; katsoo, että kilpailusääntöjä olisi sovellettava joustavasti mutta tinkimättä,

C.

toteaa, että protektionismi ja kilpailusääntöjen noudattamatta jättäminen vain syventäisivät ja pidentäisivät kriisiä,

D.

toteaa, että kilpailupolitiikka on keskeinen väline, jolla mahdollistetaan EU:lle dynaamiset, tehokkaat ja innovatiiviset sisämarkkinat ja maailmanlaajuinen kilpailukyky sekä rahoituskriisistä selviäminen,

E.

toteaa, että kasvavat budjettivajeet ja yhä suurempi julkinen velka monissa jäsenvaltioissa voivat hidastaa talouden elpymistä ja talouden kasvua vielä monien vuosien ajan,

F.

toteaa, että jäsenvaltioiden hallitukset ovat vastauksena rahoituskriisiin myöntäneet huomattavia valtiontukia käyttäen esimerkiksi takuujärjestelmiä, pääomapohjan vahvistamista ja pankkien rahoituksen maksuvalmiustuen täydentäviä muotoja; toteaa, että tällaiset toimet ovat antaneet pankeille merkittävän rahoituslähteen ja toimineet vakuutuksena rahoitusalan tavallisesti kohtaamien riskien varalta,

G.

toteaa, että empiiriset analyysit viittaavat siihen, että tällainen valtionapu on aiheuttanut erilaisia vaikutuksia ja vääristymiä, kuten yksityisten velkakirjojen tuottoerojen pienenemisen, mikä on otettava huomioon harkittaessa avun ulottamista laajemmalle tai tällä hetkellä voimassa olevien poikkeussääntöjen pidentämistä,

H.

toteaa, että verohallinto on tärkeä tekijä pidettäessä yllä kilpailulle suotuisia olosuhteita ja parannettaessa sisämarkkinoiden toimintaa,

I.

katsoo, että kilpailu on edelleen epätäydellistä energia-alalla, maataloustuotannossa ja muilla aloilla,

J.

katsoo, että pk-yritysten menestyksekäs kehittyminen vapaassa kilpailutilanteessa on finanssikriisin ratkaisemisen perusedellytyksiä,

1.

pitää myönteisenä kilpailupolitiikkaa koskevaa kertomusta 2009;

2.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio reagoi kriisiin nopeasti; kiittää komissiota siitä, että se on käyttänyt kilpailupoliittisia toimia tehokkaasti poikkeuksellisissa olosuhteissa;

3.

tukee edelleen parlamentin entistä aktiivisempaa roolia kilpailupolitiikan määrittämisessä mahdollistamalla sen osallistuminen lainsäädäntään; vaatii saada säännöllisesti tietoja kaikista tätä alaa koskevista aloitteista;

4.

kehottaa jälleen komissiota, joka on ainoa EU:n laajuinen toimivaltainen kilpailuviranomainen, kertomaan parlamentille yksityiskohtaisesti ja vuosittain parlamentin suositusten seurannasta ja selittämään kaikki poikkeamat parlamentin suosituksista; huomauttaa, että komission vastaus parlamentin kilpailupolitiikkaa koskevaan vuoden 2008 kertomukseen on pelkkä tiivistelmä toteutetuista toimista eikä sen perusteella saada minkäänlaista kuvaa toimenpiteiden tehokkuudesta;

5.

korostaa, että avointen markkinoiden ja kaikilla aloilla vallitsevien tasavertaisten toimintaedellytysten periaatteisiin perustuva EU:n kilpailupolitiikka muodostaa toimivien sisämarkkinoiden kulmakiven ja on pysyvien ja tietoon perustuvien työpaikkojen luomisen edellytys;

6.

painottaa vaatimuksiaan varmistaa johdonmukaisuus kaikkien EU:n politiikkojen ja Eurooppa 2020 -strategiassa kasvulle ja työllisyydelle asetettujen ensisijaisten tavoitteiden välillä; tähdentää, että tämä on erityisen tärkeää kilpailupolitiikan osalta;

7.

painottaa yleishyödyllisten palvelujen merkitystä, sillä niiden avulla voidaan vastata kansalaisten keskeisiin tarpeisiin; pyytää komissiota tarkastelemaan Lissabonin sopimuksen antamaa kehystä sen saattaessa loppuun työnsä, joka liittyy EU:n kilpailusääntöjen soveltamiseen yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin; pyytää saada olla tiiviisti mukana, kun komissio jatkaa työtään yleiseen taloudelliseen etuun liittyvien palveluiden valtiontukisääntöjä koskevan avoimen kuulemisen jälkeen;

8.

korostaa tarvetta laatia selkeät, pk-yrityksiä tukevat ja hyödyttävät kilpailusäännöt;

9.

huomauttaa, että pk-yritykset ovat erityisen tärkeitä koko Euroopan taloudelle; painottaa lisäksi pk-yritysten suurta innovointipotentiaalia ja toistaa komissiolle aiemmin esittämänsä pyynnön sisällyttää kertomukseensa erityinen luku, jossa keskitytään oikeudenmukaisten ja syrjimättömien kilpailuolosuhteiden luomiseen pk-yrityksiä varten;

10.

kehottaa komissiota käyttämään riippumattomia ja luotettavia asiantuntijoita kilpailupolitiikan kehittämisen kannalta välttämättömiin arviointeihin ja tutkimuksiin; kehottaa sitä julkistamaan saadut tulokset;

11.

pyytää komissiota varmistamaan, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artikla, jonka mukaan ”kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa”, pannaan täytäntöön tulevassa sisämarkkinalainsäädännössä;

12.

kehottaa komissiota tuomaan kilpailupolitiikkaa koskevassa vuosittaisessa kertomuksessaan paremmin esiin kilpailusta kuluttajille koituvat edut;

13.

panee kiinnostuneena merkille komission esittämän kertomuksen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 toimivuudesta viisi vuotta sen voimaan astumisen jälkeen, ja vaikka parlamentti onkin samaa mieltä siitä, että asetus on kilpailusääntöjen uudistamisen kulmakivi, jonka varassa EU ja kansalliset viranomaisten voivat niin ikään koordinoida toimintaansa, se panee kuitenkin merkille tarpeen selvittää painopisteiden määrittelyyn liittyvät erimielisyydet, jotka koskevat kilpailupolitiikan kehittämiseen ja yhteistyömekanismien toimintaan liittyviä merkittäviä näkökulmia, jotta asetusta voitaisiin soveltaa tehokkaammin;

14.

korostaa, että on kehitettävä kilpailu- ja kuluttajasuojapolitiikan välisiä synergioita ja myös otettava kilpailulainsäädännön rikkomusten uhreja varten käyttöön eurooppalainen ryhmäkanne, joka perustuu opt-in-periaatteeseen ja jossa otetaan huomioon parlamentin 26. maaliskuuta 2009 antamassa päätöslauselmassa vahvistetut kriteerit, joiden mukaan vain todellinen vahinko olisi korvattava ja korvaus olisi maksettava yksilöidylle henkilöryhmälle tai näiden henkilöiden nimittämille henkilöille; kehottaa komissiota tarkastelemaan, miten kyseinen mekanismi voitaisiin sisällyttää voimassa olevaan kansalliseen oikeusjärjestelmään;

15.

muistuttaa 25. huhtikuuta 2007 antamastaan päätöslauselmasta (17) vihreästä kirjasta yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista ja korostaa, että siihen liittyvään käsiteltävänä olevaan lainsäädäntöehdotukseen olisi sisällytettävä 26. maaliskuuta 2009 yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevasta valkoisesta kirjasta annetun parlamentin päätöslauselman (18) sisältö; toistaa kehotuksensa, jonka mukaan komission olisi tehtävä viipymättä lainsäädäntöaloite, jolla helpotettaisiin yksittäisiä ja yhteisiä vaateita korvauksen saamiseksi EU:n kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneista vahingoista, ja katsoo, että lainsäädäntöaloitetta ei ole syytä lieventää liikaa; kehottaa komissiota myös varmistamaan, että lainsäädäntöaloite on laaja-alainen, että siinä vältetään Pohjois-Amerikan järjestelmät ylilyönnit ja että se hyväksytään tavallisella lainsäätämisjärjestyksellä;

16.

korostaa, että se on tukenut komission pyyntöä saada vuoden 2011 talousarviossa lisää määrärahoja kilpailualalla toimivalle komission henkilöstölle; pyytää saada tietoja lisämäärärahojen käytöstä; pyytää jälleen, että komission nykyisen henkilöstön tehtävät määriteltäisiin uudelleen komission tärkeimpien toimivaltuuksien mukaisella tavalla;

17.

korostaa, että menestyksekkään kilpailupolitiikan täytäntöönpano ja sisämarkkinoiden rajoittamaton toimivuus ovat Euroopan unionin kestävän taloudellisen kasvun ratkaisevia perusedellytyksiä;

18.

korostaa, että jäsenvaltioiden olisi käytettävä nykyisiä pyrkimyksiä julkisen talouden vakauttamiseksi ja kestävän elpymisen toteuttamiseksi saavuttaakseen yhdenmukaisemmat julkisen talouden kilpailuedellytykset;

19.

katsoo, että kilpailupolitiikalla olisi edistettävä ja vahvistettava avoimia standardeja ja yhteentoimivuutta, jotta estetään tilanne, jossa markkinoiden toimijoiden pieni vähemmistö epää kuluttajilta ja asiakkailta mahdollisuuden päästä osalliseksi tekniikan kehityksestä;

20.

pitää myönteisenä väliaikaisia valtiontukea koskevia sääntöjä, jotka laadittiin vastauksena rahoitus- ja talouskriisiin, eli neljää rahoitusalan tiedonantoa sekä muita aloja koskevaa väliaikaista kehystä; panee merkille, että valtiontukea koskevien väliaikaisten toimenpiteiden soveltamista jatketaan vielä vuodella;

21.

on huolissaan siitä, että nämä väliaikaiset toimet eivät ehkä jääkään väliaikaisiksi; korostaa, että väliaikaiset toimet ja poikkeusjärjestelyt on kumottava mahdollisimman pian erityisesti autoteollisuudessa; kehottaa komissiota kertomaan selkeästi toimien vähittäistä käytöstäpoistoa koskevista perusteista, joiden avulla päätetään toimien mahdollisesta pidentämisestä;

22.

kehottaa komissiota arvioimaan uudestaan, auttaako nykyinen väliaikainen järjestelmä tehokkaasti takaamaan yhtäläiset toimintaedellytykset koko unionissa ja johtaako järjestelmän harkinnanvarainen soveltaminen tässä suhteessa parhaaseen mahdolliseen tulokseen;

23.

kehottaa komissiota laatimaan yksityiskohtaisen arvioinnin päätöksistä, jotka tehtiin rahoitus- ja talouskriisin ratkaisemiseksi toteutettujen väliaikaisten valtiontukitoimenpiteiden täytäntöönpanon puitteissa; kehottaa ottamaan siinä huomioon järjestelmään perustuvien toimien laajuuden, avoimuuden asteen ja johdonmukaisuuden ja kehottaa liittämään arvioinnin komission seuraavaan vuotuiseen kertomukseen kilpailupolitiikasta;

24.

pyytää jälleen komissiota julkaisemaan vuoden 2010 aikana kattavan kertomuksen vihreälle elvytysohjelmalle ja ympäristönsuojeluun myönnettyjen valtiontukien tehokkuudesta;

25.

korostaa, että sellaisten rahoituslaitosten kilpailuasema on palautettava, jotka eivät ole turvautuneet valtiontukea koskeviin tilapäissääntöihin;

26.

kehottaa komissiota varmistamaan, että pankit palauttavat valtiontuen heti, kun rahoitusala on elpynyt, ja varmistamaan näin tasavertaisen kilpailun sisämarkkinoilla sekä yhtäläiset tukitoimista irrottautumisen edellytykset;

27.

kehottaa komissiota antamaan selvityksen velvoittavista rakennemuutostoimenpiteistä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden välisistä takaisinmaksamisehtojen eroista aiheutuvista mahdollisista vääristävistä vaikutuksista;

28.

korostaa kuitenkin, että käynnissä oleva pankkialan vakauttaminen on tosiasiallisesti kasvattanut monien tärkeiden rahoituslaitosten markkinaosuutta, ja kehottaa sen vuoksi komissiota seuraamaan edelleen tiivisti tätä alaa, jotta kilpailu EU:n pankkimarkkinoilla lisääntyy, ja laatimaan myös rakenneuudistussuunnitelmia, jotka edellyttävät pankkitoimintojen erottamista toisistaan, jos vähittäistalletuksia on käytetty korkeamman riskin pankkitoimintojen ristikkäistukemiseen;

29.

kehottaa komissiota laatimaan selonteon, josta käy ilmi valtiontukitoimenpiteiden vaikutus talouteen;

30.

kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille perinpohjaisen selvityksen valtiontuen vaikutuksista kilpailuun kriisin aikana;

31.

kehottaa komissiota tällaisen kattavan vaikutustenarvioinnin jälkeen panemaan vaadittaessa täytäntöön korjaavia toimenpiteitä, joilla varmistetaan yhtäläiset toimintaedellytykset yhtenäismarkkinoilla;

32.

kehottaa komissiota toteuttamaan perinpohjaisen selvityksen vastauksena kriisiin hyväksyttyjen tarkistettujen valtiontukimekanismien vaikutuksista ja tarkastelemaan erityisesti kilpailua, yhtäläisten toimintaedellytysten ylläpitämistä EU:ssa, rahoitusuudistusta sekä työpaikkojen luomista;

33.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään komission kanssa aktiivista yhteistyötä, jonka avulla kehitetään ja arvioidaan rahoitus- ja talouskriisin ratkaisemiseksi käyttöön otettuja tilapäisiä sääntöjä antamalla ajantasaisia ja yksityiskohtaisia kertomuksia sääntöjen täytäntöönpanosta ja tehokkuudesta; kehottaa komissiota laatimaan arvion toimistaan ja selonteon kolmansien maiden hyväksymien toimenpiteiden vaikutuksesta Euroopan unioniin;

34.

kehottaa komissiota varmistamaan, että valtiontukea hyväksyttäessä ja divestointitoimia laadittaessa toimitaan mahdollisimman avoimesti ja syrjimättömyyden periaatetta tiukasti noudattaen;

35.

kehottaa komissiota laatimaan tutkimukseen, jossa tarkastellaan EKP:n maksuvalmiustuen mahdollisia vaikutuksia kilpailun vääristymiseen;

36.

kehottaa komissiota seuraamaan tarkoin liikkeellä olevaa rahamäärää (M3) suhteessa valtiontukeen, joka on hyväksytty kilpailua vääristävän yritysten tahattoman liiallisen pääoman käytön estämiseksi;

37.

toteaa, että valtiontukia koskeva politiikka on keskeinen osa kilpailupolitiikkaa ja että valtionavun valvonta heijastaa tarvetta pitää yllä yhtäläisiä toimintaedellytyksiä kaikille yrityksille, jotka toimivat yhtenäismarkkinoilla;

38.

korostaa, että komission on tärkeää valvoa valtiontuen käyttöä huolellisesti sen takaamiseksi, että tällaisia tukijärjestelyitä ei käytetä kansallisen teollisuuden suojaamiseen tavalla, joka heikentää sisämarkkinoita ja unionin kuluttajien asemaa;

39.

pitää olennaisena, että arvioitaessa valtiontuen yhteensopivuutta perustamissopimuksen kanssa löydetään oikea tasapaino valtiontuen kilpailulle ja julkistaloudelle aiheuttamien kielteisten vaikutusten ja yhteisiin etuihin kohdistuvien myönteisten vaikutusten välillä;

40.

kehottaa laatimaan selkeät perusteet divestoinneille ottaen huomioon divestointien keskipitkän aikavälin vaikutukset asianomaisiin yrityksiin erityisesti niiden kasvun, innovoinnin ja työpaikkojen osalta sekä tällaisten yritysten merkityksen vähenemisen globaaleilla markkinoilla;

41.

kehottaa komissiota arvioimaan tarkoin finanssipoliittisia valtiontukimenettelyjä, joita sovelletaan joissakin jäsenvaltioissa, ja kehottaa tarkistamaan, ovatko ne syrjimättömiä ja avoimia;

42.

kehottaa komissiota perustamaan uudelleen finanssipoliittisen valtiontukiyksikkönsä ja tehostamaan sen toimintaa;

43.

katsoo, että sen varmistamiseksi, että komissio voi paremmin yksilöidä haitallisia verokilpailujärjestelmiä, on erittäin tärkeää, että EU:n yritysverotuksen käytännesääntöjä käsittelevän työryhmän vuonna 2002 tekemä päätös veropäätösten automaattisesta ilmoittamisesta (neuvoston asiakirja 11077/02) pannaan asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa;

44.

panee huolestuneena merkille, että laittoman valtiontuen takaisinperintä on pitkä ja hankala prosessi; kehottaa komissiota tiukentamaan menettelyjä entisestään ja jatkamaan jäsenvaltioiden ja erityisesti toistuvien rikkojien painostusta;

45.

kehottaa komissiota tutkimaan, missä määrin liian antelias Euroopan unionin vapaiden päästöoikeuksien jakaminen tietyillä aloilla voi vääristää kilpailua, kun otetaan huomioon, että nämä päästöoikeudet, joiden tehokkuus on vähentynyt taloudellisen toiminnan hidastuessa, ovat tuottaneet satunnaisvoittoja tietyille yrityksille ja vähentäneet niiltä kannustimia huolehtia omasta osuudestaan siirtymisessä kohti ekotehokasta taloutta;

46.

korostaa, että valtiontuki olisi ensisijaisesti ohjattava yhteistä etua unionissa ajaviin hankkeisiin, kuten laajakaista- ja energiainfrastruktuurin käyttöönottoon;

47.

pitää myönteisinä nyt hyväksyttyjä laajakaistaverkkojen suuntaviivoja, jotka kattavat valtiontuet peruslaajakaistaverkoille (ADSL-, kaapeli-, mobiili-, satelliitti- tai langattomat laajakaistapalvelut) sekä tuen erittäin nopeille seuraavan sukupolven NGA-verkoille (kuitupohjaiset tai nykyiset kehittyneet parannetut kaapeliverkot), ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita jakamaan ja edistämään parhaita käytäntöjä ja lisäämään kilpailua;

48.

kehottaa komissiota julkaisemaan – ottaen huomioon, että kaikkien liikennemuotojen sisämarkkinoiden toteuttaminen on tarpeen – kertomuksen, jossa esitetään katsaus kaikista julkisen liikenteen alalle tarjotuista valtiontuista;

49.

toistaa kannattavansa liikenteen alan valtiontukea ja ympäristönsuojelua koskevia komission suuntaviivoja, joiden tarkoituksena on parantaa Euroopan liikenteen kestävyyttä; rohkaisee komissiota tehostamaan liikenteen alalla hyväksyttyjen valtiontukien kannustavuuteen perustuvaa luonnetta;

50.

pitää myönteisenä komission omaksumaa tiukkaa suhtautumista kilpailua vääristäviin toimiin viime vuosina;

51.

pitää myönteisenä vertikaalisen ryhmäpoikkeusasetuksen jatkamista, sillä sen avulla varmistetaan tasapaino valmistajien ja kauppiaiden välillä; panee kuitenkin merkille, että komissio ei ole ottanut riittävästi huomioon verkkokauppaan liittyviä erityisolosuhteita etenkään digitaalisten sisältöjen ja palvelujen osalta eikä sen nykyisten toimien osalta, jotka koskevat sisämarkkinoiden sähköisen kaupankäynnin toteuttamista;

52.

panee erityisesti merkille komission parhaillaan käynnissä olevien markkinavalvontatoimien yhteydessä heränneet kartellilainsäädäntöä koskevat epäilyt, jotka liittyvät kansainvälisellä tasolla toimivien suurten kauppaketjujen ostajaryhmiin;

53.

toteaa kuitenkin, että kilpailulausekkeiden ajallisen sitovuuden huomioimatta jättäminen ei käytännössä suinkaan ole epätavallista, ja kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota tällaisiin väärinkäytöksiin;

54.

kehottaa komissiota harkitsemaan immateriaalioikeuksien suojelemista koskevan yhtenäisen lainsäädännöllisen kehyksen mukaisesti kilpailulainsäädännön käyttämistä välineenä immateriaalioikeuksien väärinkäytön ehkäisemiseksi;

55.

kehottaa komissiota kiinnittämään riittävästi huomiota kansallisten tuomioistuinten päätöksiin kilpailulainsäädännön täytäntöönpanossa, jotta varmistetaan sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta ja kilpailuoikeudellisten sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen EU:ssa, ja hyväksymään näin ollen kaikki tarpeelliset toimenpiteet tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

56.

muistuttaa, että kartellit ovat yksi kilpailuoikeutta vakavimmin rikkovista tekijöistä; katsoo, että tällaiset kilpailuoikeuden rikkomiset ovat vastoin EU:n kansalaisten etuja, koska ne eivät anna kuluttajille mahdollisuutta hyötyä matalammista hinnoista;

57.

toistaa komissiolle esittämänsä pyynnön parantaa komission aloitteissa koordinointia kilpailulainsäädäntöön ja toisaalta kuluttajaoikeuteen liittyvän menettelyn välillä;

58.

kehottaa komissiota arvioimaan käyttäytymistä muuttavien toimien vaikutusta kilpailuun sekä niiden seurauksia asiakkaille ja kuluttajille;

59.

kehottaa komissiota tutkimaan tarkemmin taloudellisia seurannaisvaikutuksia sen arvioidessa mahdollista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jos se havaitsee, että määräävää markkina-asemaa ei ole käytetty väärin;

60.

katsoo, että yhä korkeammat sakot ainoana välineenä kilpailuoikeuden rikkomisen käsittelyssä voi olla liian jäykkä menettely etenkin, kun otetaan huomioon mahdolliset työpaikkojen menetykset maksukyvyttömyyden seurauksena, ja pyytää laajempaa valikoimaa pitemmälle kehitettyjä välineitä, jotka kattavat sellaiset kysymykset kuin yritysten oma vastuu, avoimuus ja tilintekovelvollisuus, lyhyemmät menettelyt, oikeus puolustukseen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mekanismi sakkojen lieventämistä koskevien hakemusten tehokasta käsittelyä varten (erityisesti siksi, että voidaan korjata esitutkintaprosesseista Yhdysvalloissa aiheutuvat häiriöt), säännösten noudattamisohjelmat yrityksissä ja eurooppalaisten standardien kehittäminen; kannattaa keppi ja porkkana -strategiaa, jossa rangaistukset toimivat tehokkaana pelotteena ennen kaikkea rikkomisten uusijoille ja sääntöjen noudattamiseen kannustetaan;

61.

kehottaa uudelleen komissiota tarkistamaan sakkojen laskentaperusteen ja tarvittaessa sisällyttämään uudet sakottamisperiaatteet asetukseen (EY) N:o 1/2003;

62.

kehottaa komissiota käynnistämään rautamalmin hinnoittelua koskevan yleisen tutkimuksen;

63.

korostaa, kun yrityskeskittymien valvontaa koskevan asetuksen (EY) N:o 139/2004 voimaantulosta on kulunut yli viisi vuotta, että on tärkeää tunnistaa, millä aloilla byrokratiaa voidaan vähentää ja kansallisia sääntöjä yhdenmukaistaa EU:n sääntöjen kanssa;

64.

korostaa, että käynnissä oleva talouskriisi ei oikeuta höllentämään yrityssulautumien valvontaa koskevaa EU:n menettelyä;

65.

korostaa, että kilpailusääntöjen soveltamista yrityssulautumiin on arvioitava koko sisämarkkinoiden kannalta;

66.

kehottaa komissiota seuraamaan perustuotteisiin liittyvien markkinoiden kehitystä Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2008 antamien päätelmien mukaisesti (40 kohta) ja puuttumaan keinotteluun tarvittaessa;

67.

toteaa, että pitkälle edennyt keskittyminen ja avoimuuden puute hyödykemarkkinoilla voivat haitata merkittävästi kilpailua ja vaikuttaa kielteisesti Euroopan teollisuuteen; kehottaa siksi komissiota tutkimaan hyödykemarkkinoita, kuten rautamalmin ja erityisesti komission määrittelemien 14:n kriittisen tärkeän raaka-aineen markkinoita, jotta selvitetään, missä määrin kyseisille markkinoille on saatava enemmän avoimuutta ja kilpailua, koska jotkut näistä raaka-aineista ovat huomattavan tärkeitä ekotehokkaiden teknologioiden (kuten aurinkopaneelien ja litiumioniparistojen) kehittämisen kannalta;

68.

vahvistaa, että avoimuus on rahoitusmarkkinoiden asianmukaisen toiminnan ehdoton edellytys; kehottaa komissiota tekemään kaikkensa varmistaakseen, että julkistettavat rahoitusmarkkinoita koskevat tiedot noudattavat tinkimättömästi EU:n kilpailulain säädöksiä, ja pitää tässä yhteydessä tervetulleena aloitteita, joiden avulla pyritään estämään ISIN- ja RIC-turvallisuustunnistekoodien väärinkäyttöä;

69.

kehottaa komissiota valvomaan yhteistä euromaksualuetta (single euro payments area, SEPA) varmistaakseen, että maksujärjestelmä on helposti käytettävissä, syrjimätön, avoin ja tehokas ja ettei se millään muulla tavalla estä kilpailua; kehottaa seuraamaan tiiviisti niitä järjestelmän näkökohtia, jotka vaikuttavat EU:n kilpailupolitiikkaan;

70.

kehottaa komissiota jatkamaan työtään varmistaakseen tehokkaan kilpailun maksukorttimarkkinoilla ja niiden toiminnan euromaksualueen periaatteiden mukaisesti, jotta rajatylittävät maksut helpottuvat ja sisämarkkinoiden mahdollisuudet saadaan maksimoitua; kehottaa seuraamaan järjestelmällisesti näiden markkinoiden kehitystä ja sisällyttämään tuleviin vuosittaisiin kilpailupolitiikkaa koskeviin kertomuksiin tähän liittyviä indikaattoreita;

71.

katsoo, että kilpailulainsäädännön rikkominen maksukorttimarkkinoilla vaikuttaa haitallisesti kuluttajiin; tukee komissiota sen pyrkimyksissä torjua epätavallisen korkeita rajat ylittävään monenväliseen vaihtoon liittyviä maksuja, joista on seurauksena kuluttajahintojen nousu;

72.

pahoittelee, että EU:n energiankuluttajat kärsivät edelleen vääristyneistä energiamarkkinoista; korostaa, että energia-alan tehokas kilpailu edistää innovointia, parantaa energiansaannin varmuutta entistä edullisemmin hinnoin ja vähentää ympäristövaikutuksia; panee merkille, että energia-alaa haittaavat edelleen muun muassa yhteyksien puute, siirtoverkko-operaattoreiden epäselvät menettelyt, joita ne käyttävät energian jakelemisessa tuottajille, sekä palvelun vastaanottajaryhmien määrittelyn erot eri jäsenvaltioissa;

73.

pyytää komissiota seuraamaan tarkasti energian vapauttamista koskevan kolmannen paketin toteuttamista jäsenvaltioissa ja arvioimaan sen tehokkuutta toimivien sisämarkkinoiden luomisessa; kehottaa komissiota käynnistämään uuden energia-alaa tarkastelevan selvityksen, mikäli arvioinnissa päädytään kielteisiin päätelmiin;

74.

korostaa tieto- ja viestintätekniikoiden merkitystä innovoinnille, digitaalitalouden mahdollisuuksien maksimoinnille ja tietoyhteiskunnan edistämiselle; katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa yhteentoimivuus, parantaa verkostojen kehittymistä ja pitää markkinat avoimina, jotta taloudelliset toimijat voivat kilpailla tuotteidensa ansioilla;

75.

muistuttaa, että digitaalinen konvergenssi ja yhteentoimivuuden ja standardien kasvava merkitys ovat avainkysymyksiä tieto- ja viestintätekniikan alalla sen toimiessa yhä tiiviimmin yhteenliitetyssä maailmanlaajuisessa ympäristössä; korostaa lisäksi, että on tärkeää pitää jatkuvasti huolta kilpailun vapaudesta TVT:n alalla uusien digitaalisten tuotteiden ja palveluiden ilmestyessä markkinoille; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan näitä kysymyksiä tulevien horisontaalisia yhteistyösopimuksia koskevien suuntaviivojen yhteydessä;

76.

tukee komission tukitoimia, joilla se pyrkii tarjoamaan riittävää laajakaistapeittoa kaikille EU:n kansalaisille kohtuuhinnoin ja kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan, jotta se voi valvoa sähköisen viestinnän rajatylittävien verkkovierailumaksujen kehitystä ja antaa tähän liittyvästä edistyksestä tietoja tulevissa vuosittaisissa kilpailupolitiikkaa koskevissa kertomuksissaan;

77.

korostaa kilpailupolitiikan uutta ja tärkeää merkitystä digitaalisessa taloudessa; pyytää komissiota seuraamaan tarkasti teknologian kehitystä digitaalimarkkinoilla sekä reagoimaan tarvittaessa ripeästi digitaalisten alustojen pitämiseksi mahdollisimman avoimina soveltamalla kilpailusääntöjä tinkimättömästi;

78.

korostaa digitaalisten sisämarkkinoiden edistämisen tärkeyttä; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää edistää sekä kuluttajien luottamusta verkkopalveluihin että niiden käytettävyyttä erityisesti parantamalla kuluttajien oikeuksia ja henkilötietojen suojelua sekä poistamalla viimeiset rajat ylittävää verkkokauppaa koskevat esteet;

79.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalliset sääntelyviranomaiset noudattavat sen suositusta kohdeverkkomaksuista, jotta voidaan poistaa kilpailun vääristymät; kehottaa komissiota harkitsemaan lisätoimia, jos odotettuihin tuloksiin ei päästä eli jos kuluttajahinnat eivät laske;

80.

panee merkille verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella annetun asetuksen (EY) N:o 544/2009, jonka voimaantulo 1. heinäkuuta 2010 hyödyttää kuluttajia äänipuheluita ja tekstiviestejä koskevien verkkovierailupalveluiden hintojen alenemisen myötä; huomauttaa kuitenkin, että kilpailu ei vielä ole kehittynyt riittävästi verkkovierailumarkkinoilla ja että alalla on edelleen rakenteellisia ongelmia; pyytää komissiota sen arvioidessa asetusta vuonna 2011 uudelleen harkitsemaan vaihtoehtoa, jossa kaikista verkkovierailumaksuista EU:n alueella luovutaan;

81.

pitää valitettavina tapauksia, joissa uusia neljännen sukupolven matkapuhelintaajuuksia koskeva huutokauppa ei ole ollut avointa eräissä jäsenvaltioissa; rohkaisee komissiota jatkamaan jäsenvaltioiden toiminnan tiukkaa valvontaa tässä suhteessa ja vaatimaan, että jäsenvaltiot selvittävät perusteellisesti radiotaajuuspäätösten vaikutukset kilpailuun ja ryhtyvät aiheellisiin ja tarkistetun GSM-direktiivin mukaisiin toimiin kilpailua rajoittavien lopputulosten ehkäisemiseksi, jotta varmistetaan tasavertaiset toimintaedellytykset markkinatoimijoille ja uusille tulokkaille;

82.

ottaa huomioon julkisesta yleisradiotoiminnasta heinäkuussa 2009 annetun tarkistetun komission tiedonannon, jossa vahvistetaan jäsenvaltioiden toimivalta määritellä julkisen yleisradiotoiminnan tehtävät, rahoitus ja organisaatio samalla, kun myönnetään komission vastuu valvoa selviä virheellisyyksiä; kehottaa jäsenvaltioita säilyttämään tasapainon tarjolla olevien erilaisten digitaalisten mediapalvelujen välillä, varmistamaan oikeudenmukaisen kilpailun julkisen yleisradiotoiminnan ja yksityisten tiedotusvälineiden välillä ja säilyttämään näin verkkoympäristön elinvoimaisen mediakentän;

83.

kehottaa komissiota kertomaan tutkimuksistaan, jotka koskevat valtiontukea koskevien sääntöjen soveltamista postialaan, ja kehottaa jouduttamaan niitä;

84.

painottaa, että komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä kehittääkseen elintarvikemarkkinoilla käytävää kilpailua koskevan yhteisen suunnitelman, joka perustuu jatkuvaan tietojenvaihtoon, ongelma-alueiden varhaiseen tunnistamiseen ja Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston jäsenten väliseen tehokkaaseen tehtäväjakoon, koska elintarvikemarkkinat ovat pikemminkin kansallisesti rajoittuneet ja niillä on erilaisia oikeudellisia, taloudellisia ja kulttuurisia erityisominaisuuksia;

85.

painottaa, että tämän tehostetun yhteistyön tavoitteena olisi oltava johdonmukaisen menettelyn kehittäminen, kun on kyse kilpailusäännösten suojelusta, valvonnasta ja täytäntöönpanosta, niin että voidaan varmistaa oikeudenmukainen kilpailu elintarvikemarkkinoilla sekä elintarvikeketjun optimaalinen toiminta kuluttajien parhaaksi;

86.

katsoo, että komission olisi parhaillaan käynnissä olevat markkinavalvontatoimet huomioon ottaen tarkasteltava kriittisesti kansainvälisten kauppaketjujen ostajaryhmien toimintaa, koska ostovoiman ansiosta näin syntyviä hintaetuja ei ilmeisestikään siirretä kuluttajille alempina vähittäiskaupan hintoina;

87.

muistuttaa, että lokakuussa 2009 maitoalan tuottajia perinpohjaisesti ravisuttaneen kriisin yhteydessä perustettu korkean tason työryhmä on antanut suosituksensa, jotka koskevat muun muassa sopimussuhteita ja tuottajien neuvotteluvaltaa; kehottaa komissiota toimimaan välittömästi edistyksen tukemiseksi EU:n kilpailulainsäädännön mukaisesti;

88.

kehottaa komissiota yhteisyössä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa tutkimaan entistä tarkemmin maatalousalaan liittyvän kilpailun avoimuutta ja kuluttajahintojen kehitystä; pyytää komissiota tekemään tutkimuksen, jossa keskitytään erityisesti sellaisen markkinavoiman vaikutuksiin, joita suurimmilla elintarvikkeiden toimittajilla ja tukkujakelijoilla on ja jonka avulla ne voivat vaikuttaa elintarvikemarkkinoiden toimintaan;

89.

toistaa tässä yhteydessä aikaisemmat alakohtaiset tutkimuspyyntönsä verkkomainonnasta, hakukoneista ja elintarviketeollisuudesta; pyytää tutkimaan mediayhteenliittymiä ja myös kaikkia sisällönjakelukanavia, kuten painoteollisuutta, televisiota ja radiota sekä internetiä; pyytää komissiota esittämään analyysin kilpailusta telealalla ja autoteollisuudessa;

90.

katsoo, että maataloustuotannon alan kilpailu on matalampien kuluttajahintojen edellytys Euroopan unionissa, ja kehottaa komissiota tutkimaan entistä tarkemmin maatalousalaan liittyvän kilpailun tukemismahdollisuuksia ja kuluttajahintojen kehitystä;

91.

pitää valitettavana, että kilpailu lääkealalla ei ole lisääntynyt, ja kehottaa komissiota edistämään lääkkeiden sisämarkkinoiden päätökseen saattamista muun muassa antamalla Euroopan lääkevirastolle vahvemman aseman lääkkeiden keskitetyssä hyväksymisessä; pyytää komissiota torjumaan patenttiklustereiden järjestelmällisestä käytännöstä mahdollisesti aiheutuvia väärinkäytöksiä, sillä nämä hidastavat geneeristen lääkkeiden markkinoille pääsyä ja rajoittavat potilaiden mahdollisuuksia saada kohtuuhintaisia lääkkeitä; kehottaa komissiota ryhtymään rangaistustoimiin aina, jos geneerisiä lääkkeitä vastaan käydään harhaanjohtavia tiedotuskampanjoita;

92.

katsoo, että kilpailu terveydenhuoltoalalla voisi parantaa terveydenhuoltopalvelujen laatua ja siten hyödyttää eurooppalaisia potilaita; kehottaa komissiota valvomaan terveydenhuoltoalaa ja erityisesti julkisten ja yksityisten sairaaloiden välistä kilpailua; pyytää komissiota tutkimaan perusteellisemmin tapaukset, joissa yksityissairaalat valittavat julkisille sairaaloille maksettavista ristikkäistuista maissa, joissa terveydenhuoltoala on vapautettu säännöstelystä;

93.

korostaa, että on tarpeen luoda ja valvoa oikeudenmukaista kilpailua liikennemuotojen sisällä ja niiden välillä avoimien ja suorien hinnoittelurakenteiden ja -politiikkojen luomiseksi;

94.

kehottaa komissiota analysoimaan viime vuosina esimerkiksi autoteollisuudelle annetun huomattavan tuen vaikutuksia eri liikennemuotojen väliseen kilpailuun;

95.

kehottaa komissiota varmistamaan lähtö- ja saapumisaikojen jakamisen ja tehokkaan käytön avoimuuden, jotta varmistetaan, että lentoliikenteen alalla vallitsee todellinen kilpailu;

96.

kehottaa komissiota laatimaan katsauksen tapauksista, joissa halpalentoyhtiöt ovat muihin lentoyhtiöihin verrattuna hyötyneet niille myönnetyistä erityisehdoista tiettyjä lentokenttiä käyttäessään lentoyhtiöiden käynnistystuelle asetetun kolmen vuoden määräajan päätyttyä;

97.

korostaa, että on tarpeen asianmukaisesti rajoittaa konttiliikennettä harjoittavien merialan konsortioiden markkinaosuutta ja jakaa operatiiviset hyödyt – sekä meriliikenteen että sisämaan liikenteen palveluissa – oikeudenmukaista kilpailua koskevien EU:n yleisten sääntöjen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevassa asetuksessa (EY) N:o 906/2009 säädettyjen ehtojen mukaisesti; korostaa myös, että on tarpeen varmistaa operatiivinen yhteistyö ottaen huomioon varustamoiden yhteisesti tarjoamat linjaliikennepalvelut meriliikennepalveluiden tehokkuuden ja laadun takaamiseksi;

98.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan liikenteen sisämarkkinoiden toteuttamisen ja oikeudenmukaisen kilpailun liikenteen alalla ja samalla ottamaan huomioon muut Euroopan unionin poliittiset tavoitteet, kuten asianmukaisesti toimivat liikenne- ja liikkuvuuspalvelut, julkisten palveluiden, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun alojen poliittiset tavoitteet sekä CO2-päästöjen vähentämistä ja öljyriippuvuutta koskevat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

99.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset sekä eri liikennemuodoille että julkisten ja yksityisessä omistuksessa oleville yrityksille tietyn liikennemuodon puitteissa;

100.

kehottaa komissiota lisäämään valtion ja julkisessa omistuksessa olevien rautatieyhtiöiden ja niiden maantiekuljetuksiin erikoistuneiden tytäryhtiöiden välisten suhteiden sekä varojen siirtojen avoimuutta;

101.

kehottaa komissiota laatimaan katsauksen eri liikennemuotojen verotuksesta, maksuista, infrastruktuurin rahoittamisesta ja käyttömaksuista sekä alv-järjestelmistä ja yksittäisten jäsenvaltioiden osalta niiden vaikutuksista liikennemuotojen sisäiseen ja niiden väliseen kilpailuun ja esittämään siinä, miten pakolliset ja määrältään rajoittamattomat rautateiden käytöstä aiheutuvat maksut vaikuttavat verrattuna tieliikenteen infrastruktuurin käytöstä aiheutuviin vapaaehtoisiin ja määrältään rajoitettuihin maksuihin;

102.

kehottaa komissiota matkustajien oikeuksia ja viivästyksistä maksettavia korvauksia koskevaa lainsäädäntöä tarkistaessaan varmistamaan oikeudenmukaiset ja tasapuoliset viivästymisiin sovellettavat korvausjärjestelmät kaikissa liikennemuodoissa sekä perustamaan toimijoiden ja asiakkaiden väliset riippumattomat sovitteluelimet;

103.

korostaa, että vapautetulla maantieliikenteen alalla on tarpeellista ehkäistä vilpillistä kilpailua varmistamalla, että sosiaali-, turvallisuus- ja ympäristönormeja sovelletaan asianmukaisesti kiinnittäen erityistä huomiota näiden markkinoiden avaamiseen kabotaasi- ja polkumyyntikäytännöille;

104.

kehottaa komissiota saattamaan päätökseen raideliikenteen sisämarkkinat avaamalla kansalliset matkustajaliikenteen markkinat; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ja komissiota ehdottamaan siirtymäajaksi vastavuoroisuuslauseketta niille jäsenvaltioille, jotka päättävät avata markkinansa etuajassa;

105.

kiinnittää huomiota kilpailun epäsuoriin esteisiin, jotka johtuvat erilaisuudesta liikenteen alalla, turvallisuutta koskevista säännöistä, yhteentoimivuudesta ja tyyppihyväksynnästä;

106.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan valppaina, jotta sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla tehtyjen päätösten avulla varmistetaan yhtenäinen ja yhdenmukainen kilpailusääntöjen täytäntöönpano rautatiealalla; korostaa erityisesti, että rautateiden valvontaviranomaisten (sääntelyviranomaiset) sekä kansallisten ja Euroopan kilpailuviranomaisten välillä tarvitaan johdonmukaisuutta;

107.

kannattaa vahvasti sitä, että luodaan EU-patentti ja koko EU:n kattava mekanismi patenttiriitojen ratkaisemiseksi, jotta voidaan torjua nykyisten patenttisäädösten aiheuttamia kilpailun vääristymiä;

108.

painottaa, että tieteellisten ja teknisten innovaatioiden, patenttien ja kulttuuriteollisuuden merkitys Euroopan talouden kilpailukyvyn ylläpitämiselle on valtava; kehottaa siksi jäsenvaltioita löytämään nopeasti ratkaisut yhteen ainoaan patenttijärjestelmään EU:ssa liittyviin avoimiin kysymyksiin; pitää tästä syystä tervetulleena Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeessa ”Innovaatiounioni” asetettua tavoitetta, jonka mukaan ensimmäiset EU-patentit myönnetään vuonna 2014;

109.

toteaa jälleen, että EU:n kilpailukyky riippuu suuressa määrin innovointikapasiteetista, tutkimus- ja kehitysresursseista sekä innovaatioiden yhdistämisestä valmistusprosesseihin;

110.

korostaa tutkimuksen avainasemaa Euroopan kilpailukyvyn parantamisen kannalta; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tutkimus- ja kehitysinvestoinneille asetettu 3 prosentin tavoite saavutetaan;

111.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.