11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/4

—

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki kansalaiset pystyvät kustantamaan itselleen asunnon. Tätä varten vuokrankorotuksissa on noudatettava objektiivista järjestelmää, joka hillitsee kiinteistöhintojen nousua, ja lisäksi on mukautettava veropolitiikkaa keinottelun suitsemiseksi.

—

pitää tervetulleena, että komissio on alueiden komitean aikaisempien vaatimusten mukaisesti esittänyt 19. syyskuuta 2011 uuden lähestymistavan ilmoitusvelvollisuudesta vapautettujen yleisen taloudellisen edun mukaisten paikallis- ja sosiaalipalvelujen – mm. sosiaalisen asuntotarjonnan – soveltamisalan laajentamiseksi. Komitea muistuttaa, että on jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisyhteisöjen tehtävä määritellä yleishyödylliset palvelut sosiaalisen asuntopolitiikan alalla sekä se, miten niitä tarjotaan. Komitea korostaa lisäksi, että komissio ei ole toimivaltainen määrittelemään sosiaalisin perustein tarjottavien asuntojen myöntämisperusteita eikä niitä kotitalouksien ryhmiä, joiden sosiaalisia perustarpeita markkinavoimat eivät yksin pysty täyttämään.

—

toivoo siksi, että sääntöjä, joilla asuntojen energiasaneerauksille annetaan oikeus EU:n rakennerahastojen tukeen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden perusteella, jatkettaisiin siten, että jokaisella alueella olisi enemmän harkintavaltaa sen suhteen, kuinka paljon varoja toimenpiteeseen myönnetään. Rakennerahastojen yhteydessä on toteutettava tehokkaasti kumppanuusperiaatetta ja jäsenvaltioita on kannustettava tekemään yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa ensisijaisia tavoitteita määriteltäessä ja rahastovarojen käytöstä päätettäessä.

—

korostaa, että sopimattomat asuinolot vaikuttavat merkittävällä tavalla terveyteen ja että asuntojen laadun parantaminen auttaa ehkäisemään kielteisiä terveysvaikutuksia, joita asukkaille aiheutuu liian ahtaasta, kosteasta, kylmästä tai huonosti ilmastoidusta asunnosta. Lisäksi asunnottomuus aiheuttaa stressiä ja pahoinvointia ja vaikuttaa haitallisesti yksilöiden, perheiden ja yhteisön elämänlaatuun, terveyteen ja hyvinvointiin.

Esittelijä

Alain HUTCHINSON (BE,PSE), Brysselin pääkaupunkialueen parlamentin jäsen

1.

toistaa kannattavansa Eurooppa 2020 -strategian tavoitetta edistää älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua.

2.

panee mielenkiinnolla merkille, että asuntomarkkinoiden tasapaino on tunnustettu yhdeksi makrotalouden valvontataulun mahdollisista indikaattoreista uuden eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä, sillä kyseisillä markkinoilla on suuri merkitys rahoitus- ja talousvakauden parantamisessa Euroopan tasolla.

3.

muistuttaa, että kohtuuhintainen ja laadukas asunto on jokaisen Euroopan unionin kansalaisen perustarve ja että alue- ja paikallisviranomaiset ovat useimmiten se taho, jonka puoleen asukkaat kääntyvät tämän tarpeen tyydyttämiseksi.

4.

korostaa näin ollen, että vaikka Euroopan unionilla ei ole erikseen määriteltyä toimivaltaa asuntopolitiikan alalla, unionin eri alojen politiikan vaikutusta asumiseen on tarpeen selvittää, sillä asuminen on tärkeällä sijalla edellä mainittujen Euroopan unionin pääasiallisten poliittisten tavoitteiden (talouden vakaus, ilmastonmuutoksen torjunta ja sosiaalinen osallisuus), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaisen horisontaalisen sosiaalilausekkeen ja perusoikeuskirjan 34 artiklan toteutumisen kannalta.

5.

Paikallis-, alue- ja valtiotason viranomaisten on Lissabonin sopimuksen 14 artiklan ja sen pöytäkirjan N:o 26 mukaisesti säilytettävä täydet valtuudet määritellä oma asuntopolitiikkansa, erityisesti kun on kyse yleishyödyllisestä asuntopalvelusta, jotta kaikkia käytettävissä olevia rahoitusmahdollisuuksia hyödyntävä asuntopolitiikka vastaisi jatkossakin väestön tarpeita. Tällä tavoin paikallis- ja alueyhteisöille annetaan mahdollisuus vastata parhaalla mahdollisella tavalla koko Euroopan unionille yhteisiin haasteisiin.

6.

pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot ottavat asuntopoliittisen vastuun ja että EU:n poliittiset linjaukset muodostavat tavoitetta tukevan kehyksen.

7.

suhtautuukin myönteisesti sosiaalisin perustein tarjottavien asuntojen energiasaneerauksille ja syrjäytyneiden väestönosien asuinolojen parantamishankkeille annettuun mahdollisuuteen saada tukea EU:n rakennerahastoista sekä ehdottaa, että mahdollisuutta tuen saamiseen jatketaan vuodesta 2014 eteenpäin.

8.

pitää tervetulleena, että komissio on alueiden komitean aikaisempien vaatimusten (1) mukaisesti esittänyt 19. syyskuuta 2011 (2) uuden lähestymistavan ilmoitusvelvollisuudesta vapautettujen yleisen taloudellisen edun mukaisten paikallis- ja sosiaalipalvelujen – mm. sosiaalisen asuntotarjonnan – soveltamisalan laajentamiseksi. Komitea muistuttaa, että on jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisyhteisöjen tehtävä määritellä yleishyödylliset palvelut sosiaalisen asuntopolitiikan alalla sekä se, miten niitä tarjotaan. Komitea korostaa lisäksi, että komissio ei ole toimivaltainen määrittelemään sosiaalisin perustein tarjottavien asuntojen myöntämisperusteita eikä niitä kotitalouksien ryhmiä, joiden sosiaalisia perustarpeita markkinavoimat eivät yksin pysty täyttämään.

9.

yhtyy komission näkemykseen siitä, että kiinteistökuplien syntymistä on vältettävä, koska ne haittaavat sekä sosiaalista että rahoitusvakautta. Asuntoluottojen yhtenäismarkkinoihin sovellettavien komission ehdottamien uusien sääntöjen, jotka yhtäältä ulottuvat aikavälille ennen sopimuksen allekirjoittamista ja joilla toisaalta tähdätään mukautettujen puitteiden luomiseen luotonantoon osallistuville markkinatoimijoille, olisikin suojattava kuluttajia ja erityisesti köyhiä kotitalouksia paremmin, mutta ne eivät saa tehdä asunnon saantia mahdottomaksi. Uusi direktiivi ei saa rajoittaa olemassa olevia malleja, joilla mahdollistetaan sosiaalisin perustein tarjottavien asuntojen ostaminen omaksi tuki- ja seurantajärjestelyjen avulla ja jotka ovat erottamaton osa sosiaalista asuntopolitiikkaa. (3)

10.

korostaa, että asuntojen liian kalliit hinnat ovat aiheuttaneet taloudellisen epätasapainon, joka ei rajoitu pelkästään rahoitusalaan vaan vaikuttaa merkittävästi kotitalouksien kulutusalttiuteen. Köyhien kotitalouksien varoista keskimäärin 40 prosenttia kuluu Euroopassa asumiseen ja lämmitykseen (4), ja osuus kasvaa koko ajan.

11.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki kansalaiset pystyvät kustantamaan itselleen asunnon. Tätä varten vuokrankorotuksissa on noudatettava objektiivista järjestelmää, joka hillitsee kiinteistöhintojen nousua, ja lisäksi on mukautettava veropolitiikkaa keinottelun suitsemiseksi.

12.

kehottaa tukemaan sosiaaliseen asuntotarjontaan tehtäviä investointeja, mikä edellyttää sitä, että asuntoinvestointien riskien arvioinnissa otetaan huomioon sosiaalisin perustein tarjottavien asuntojen erityisluonne, sillä niihin ei liity samoja riskejä kuin muuhun kiinteistöalaan.

13.

katsoo, että EIP:n (Euroopan investointipankin) tulisi lisätä huomattavasti alalle suunnattuja investointejaan, sillä laadukas, energiatehokas ja kohtuuhintainen asuntotarjonta on osa paikalliseen taloudelliseen kehittämiseen tarvittavaa infrastruktuuria erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa ei ole julkista asuntopankkia. Myös myönnettävien lainojen ehtoja on parannettava ja otettava huomioon erityinen tarve luoda tietyille alueille runsas vuokra-asuntokanta, jolla voidaan kattaa sellaisen heikommassa asemassa olevan väestönosan tarpeet, jolla ei ole mahdollisuutta hankkia omistusasuntoa.

14.

muistuttaa, että asuntosektori tuottaa 40 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä ja on siksi ensisijainen kohdeala ilmastonmuutoksen torjunnassa. Komitea toteaa, että kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi on ensiarvoisen tärkeää kohentaa yli 30 vuoden ikäisten rakennusten kuntoa. Tällaisen rakennuskannan osuus on joillakin alueilla yli 70 prosenttia. Komitea korostaa lisäksi, että neljän asunnon energiasaneerauksen työmäärä vastaa yhtä uutta työpaikkaa, ja painottaa siksi alan merkittäviä myönteisiä ja rakenteellisia vaikutuksia työllisyyteen, talouskasvuun ja ympäristöön paikallistasolla.

15.

toivoo siksi, että sääntöjä, joilla asuntojen energiasaneerauksille annetaan oikeus EU:n rakennerahastojen tukeen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden perusteella, jatkettaisiin siten, että jokaisella alueella olisi enemmän harkintavaltaa sen suhteen, kuinka paljon varoja toimenpiteeseen myönnetään. Rakennerahastojen yhteydessä on toteutettava tehokkaasti kumppanuusperiaatetta ja jäsenvaltioita on kannustettava tekemään yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa ensisijaisia tavoitteita määriteltäessä ja rahastovarojen käytöstä päätettäessä.

16.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio on asettanut painopisteeksi energian säästämisen ja energian nykyistä tehokkaamman käytön, sekä katsoo, että EU:n direktiivi energiatehokkuudesta (5) olisi hyväksyttävä ottamalla huomioon toissijaisuusperiaate. Komitea pyytää Euroopan parlamenttia ja neuvostoa varmistamaan, että energiankulutuksen ja energiaköyhyyden vähentämisvelvoitteiden vaikutukset muita heikommassa asemassa oleviin kotitalouksiin ovat myönteisiä ja että kunnostamisen edistämistoimilla tähdätään erityisesti energiaköyhyyden vähentämiseen perustamalla erityisiä kansallisia tai alueellisia rahastoja.

17.

korostaa lisäksi, että teknisen avun ohjelmia, jollainen on esimerkiksi Elena (paikallisten energiatehokkuussuunnitelmien laatiminen), ja asiaan erikoistuneita rahastoja (esimerkiksi Jessica, kokonaisvaltaisen kaupunkikehittämisen rahasto, joka hyödyntää rakennerahastoja) – molemmat olennaisia välineitä pantaessa täytäntöön kaupunginjohtajien ilmastosopimusta (Covenant of Mayors), jonka perustamiseen alueiden komitea vaikutti – olisi jatkettava ja laajennettava seuraavalla ohjelmakaudella.

18.

kannattaa komission lähestymistapaa, jossa pyrkimyksenä on vähentää elintapamme ja talouden organisaatiomallimme ympäristövaikutuksia, kuten komission lippulaivahankkeessa ”Resurssitehokas Eurooppa” (KOM(2011) 21) selostetaan, ja toteaa, että asuntosektorin sekä aluesuunnittelua ja kaupunkien elävöittämistä koskevan politiikan on osallistuttava aktiivisemmin tämän päämäärän tavoitteluun.

19.

on tyytyväinen komission halukkuuteen investoida talouden modernisointiin ja siihen, että kaikki kansalaiset voivat käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa, joka tarjoaa välineitä aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

20.

kiinnittää huomiota kaikille ikä- ja väestöryhmille suunnatun sosiaalisen asuntotarjonnan kasvavaan kysyntään sekä alue- ja paikallisviranomaisten paineisiin vastata eri väestöryhmien tarpeisiin, ja pyytää, että kehiteltävät ikääntyvän väestön tarpeisiin suunnatut palvelut suunniteltaisiin vastaamaan kyseisen väestönosan tarpeita eli niin, että ne eivät ole teknisesti liian monimutkaisia tai liian kalliita. Komitea toteaa, että ikäihmiset köyhtyvät kaikissa Euroopan maissa, ja pyytää, että uuteen eurooppalaiseen innovaatiokumppanuuteen sisällyttäisiin erityinen aktiivista ikääntymistä edistävä osio, jonka avulla koordinoidaan alan tutkimuksia ja jolla pyritään erityisesti kehittelemään kohtuuhintaisia ratkaisuja sitä varten, että ikäihmiset voivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. On otettava huomioon, että kohtuullinen ja kannattava tapa vähentää avuntarvetta on parantaa nykyisen asuntokannan esteettömyyttä, mikä edistää väestön mahdollisuuksia jatkaa asumista omassa kodissaan ja helpottaa ihmisten kykyä solmia uudelleen sosiaalisia suhteita, kun heillä on paremmat mahdollisuudet elää itsenäisinä.

21.

toistaa, että kansalaisille on annettava keskeinen asema kokeiluluontoisissa huomispäivän kaupunkien (älykkäät kaupungit) kehittämishankkeissa siten, että niihin sisällytetään sosiaalista osallisuutta käsittelevä osio ja niissä edistetään käyttäjien osallistumista hankkeisiin. Käyttäjien rooli kaupunkien muutoksen pääasiallisina toteuttajina on tunnustettava, ja muutoshankkeissa on taattava sosiaalinen yhteenkuuluvuus, jotta niiden vaikutukset olisivat kestäviä.

22.

katsoo, että olisi toteutettava laajempia passiivitalojen rakennustekniikoiden edistämisohjelmia, jotta käyttäjät omaksuisivat ne, ja että teknisen tutkimuksen lisäksi on tarpeen, että näitä näkyvyyden edistämiseen ja käyttäjien/kuluttajien huomioon ottamiseen tähtääviä toimia tuetaan EU:n rahoituksella.

23.

suhtautuu myönteisesti iäkkäiden ja vammaisten kotona asumista tukevien tietoteknisten sovellusten ja sähköisten hoitopalvelujen edistysaskeleisiin.

24.

kannattaa vuoteen 2020 ulottuvaa köyhyyden vähentämistä koskevaa Euroopan unionin tavoitetta, joka edellyttää jäsenvaltioilta ja alue- ja paikallisyhteisöiltä kunnianhimoisia täytäntöönpano-ohjelmia.

25.

korostaa, että sopimattomat asuinolot vaikuttavat merkittävällä tavalla terveyteen ja että asuntojen laadun parantaminen auttaa ehkäisemään kielteisiä terveysvaikutuksia, joita asukkaille aiheutuu liian ahtaasta, kosteasta, kylmästä tai huonosti ilmastoidusta asunnosta. Lisäksi asunnottomuus aiheuttaa stressiä ja pahoinvointia ja vaikuttaa haitallisesti yksilöiden, perheiden ja yhteisön elämänlaatuun, terveyteen ja hyvinvointiin.

26.

pyytää, että asumiseen liittyvä ulottuvuus otettaisiin näiden ohjelmien keskeiseksi osaksi ja että siihen kohdistettaisiin investointeja ja poliittisia toimia, joilla pyritään lisäämään kohtuuhintaisten ja kunnollisten omistus- ja vuokra-asuntojen tarjontaa.

27.

katsoo, että Eurostatin indikaattorit sosiaalisen osallisuuden asumiseen liittyvästä ulottuvuudesta (hinta, laatu) olisi julkaistava säännöllisesti, jotta voitaisiin arvioida alalla tapahtunutta edistystä, ja että niitä täydennettäisiin alueellisilla ja paikallisilla tilastoilla.

28.

katsoo, että on tärkeää ratkaista asunnottomuuden ongelma (6) ja että kaikkien politiikanalojen, joilla on vaikutuksia asunnottomuuteen, on osallistuttava koordinoidusti tähän työhön. Komitea pitää tähän liittyen tervetulleena Euroopan parlamentin päätöslauselmaa asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta (7) ja kehottaa komissiota toteuttamaan sen välittömästi.

29.

pyytää, että sosiaalinen innovointi saisi tukea köyhyydentorjuntafoorumista mutta myös tutkimuksen puiteohjelmasta, jotta voitaisiin testata uudenlaisia hallintomalleja toiminnalle, jolla pyritään parantamaan asunnonsaantia ja torjumaan asunnottomuutta. (8)

30.

pitää mielenkiintoisina Belgian Euroopan unionin puheenjohtajakaudella järjestetyn asunnottomuutta käsitelleen konsensuskonferenssin paneelin suosituksia ja muistuttaa paikallis- ja alueviranomaisten ratkaisevan tärkeästä asemasta kumppanuusjärjestelyjen perustamisessa asianomaisten toimijoiden kanssa sekä kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan kasvattamisessa, joka on tarpeellinen, joskaan ei riittävä edellytys asunnottomuuden kitkemiselle.

31.

katsoo, että on tarpeen kehitellä eriytettyjä asumisratkaisuja yhä erilaisempiin tarpeisiin vastaamiseksi, ja ehdottaa vuokraamisen ja yksityisomistuksen eroa kaventavia vaihtoehtoja, kuten osuuskuntia, osaomistusta (shared equity) ja maaomaisuuden hoitoyhteisöjä. Komitea pyytää, että jäsenvaltiot tukisivat paikallis- ja alueviranomaisten ponnisteluja tarjonnan monipuolisuuden ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi ottamalla huomioon tarpeelliset mekanismit asuntokannan ajanmukaistamiseksi eli välttäisivät omistusasumisen suosimista muiden asuinmuotojen kustannuksella.

32.

korostaa, että sosiaalista yrittäjyyttä käsittelevässä komission tiedonannossa, joka on määrä julkaista vuoden 2011 lopussa, olisi määriteltävä sosiaalisen yritystoiminnan mahdollisuudet kehittää kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa.

33.

korostaa, että on tärkeää ehkäistä ja vähentää asuinalueiden haitallista erilaistumista kaupunki- ja sosiaalipoliittisin toimenpitein.

34.

toteaa, että sen lisäksi, että on olemassa mahdollisuus käyttää EU:n rakennerahastoja syrjäytyneiden ryhmien asuntohankkeisiin – tätä olisi jatkettava seuraavallakin ohjelmakaudella, sillä sen avulla on mahdollista päästä lopullisesti eroon kelvottomista asuinoloista – olisi myös tarpeellista, että EU:n rakennerahastot (ESR, EAKR) toimisivat yhtenäisemmin epäsuotuisten asuinalueiden kestävän kehityksen tukemiseksi. (9) Komitea kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että asuinalueiden kohentaminen ei kuitenkaan saa merkitä niiden muuttumista hienostoalueiksi ja että yhteiskuntaryhmien sekoittuminen on varmistettava erilaisin sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävin ohjelmin.

35.

pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että asuntopolitiikasta vastaavien ministerien epävirallisia kokouksia jatketaan, sillä niissä voidaan keskustella ja hahmottaa paremmin kansallisia politiikkoja ja tilanteita mutta myös määritellä kannat aiheisiin, jotka vaikuttavat merkittävästi kansalliseen asuntopolitiikkaan ja erityisesti sen rahoitukseen.

36.

ehdottaa, että Eurostatin tehtäväksi annetaan laatia erityinen Eurobarometri-tutkimus asuinoloista ja asumisen hinnoista, kun otetaan huomioon asumisen tärkeys Euroopan unionin kansalaisten arkielämässä.

37.

ehdottaa, että kaupunkien asuntokysymyksiä käsittelevä Euroopan parlamentin laajennettu työryhmä kokoontuu säännöllisesti alueiden komitean kanssa pohtimaan unionin erityisesti kaupunkialalla harjoittaman politiikan asumiseen liittyvää ulottuvuutta.