Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä Euroopan keskuspankille – Pankkien kriisinratkaisurahastot”

KOM(2010) 254 lopullinen

2011/C 107/03

Esittelijä: Lena ROUSSENOVA

Euroopan komissio päätti 26. toukokuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä Euroopan keskuspankille – Pankkien kriisinratkaisurahastot

KOM(2010) 254 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. helmikuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 16.–17. helmikuuta 2011 pitämässään 469. täysistunnossa (helmikuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 193 ääntä puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK jakaa komission ensisijaisen huolen siitä, ettei veronmaksajien varoja enää pitäisi käyttää pankkien tappioiden kattamiseen, ja kannattaa periaatteessa sellaisen yhdenmukaistetun, kansallisista ennakoivista pankkien kriisinratkaisurahastoista koostuvan verkoston perustamista, joka on kytköksissä koordinoituihin kansallisiin kriisinhallintajärjestelyihin. ETSK katsoo kuitenkin, että toimivan kriisinratkaisurahastoja koskevan järjestelmän luomiseksi jäsenvaltioiden pitäisi sopia etukäteen yhteisten menetelmien ja yhtenäisten sääntöjen käyttöönotosta kilpailun vääristymisen välttämiseksi. Nykyisistä toimista saa päinvastaisen kuvan. Sangen monet jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön tai suunnittelevat ottavansa käyttöön verotustoimenpiteitä täydentääkseen laihoja talousarvioitaan tai vahvistaakseen markkinoitaan: toimintaedellytykset eivät ole enää tasapuoliset. Kun nykytilannetta tarkastellaan realistisesti ja aiempien kokemusten valossa, on vaikeaa suhtautua optimistisesti ratkaisun nopeaan löytymiseen. Osaa näistä eroista voitaisiin ehkä ajan myötä pienentää aiempaa asteittaisemmalla lähestymistavalla.

1.2   Kilpailun osalta ensisijaisena tavoitteena pitäisi aina olla tasapuolisten toimintaedellytysten säilyttäminen kansallisella, EU:n ja maailmanlaajuisella tasolla. Nykyisten suunnitelmien mukaisella pankkien kriisinratkaisurahastojen järjestelmällä saattaa kuitenkin olla vääristäviä vaikutuksia kansallisella tasolla, koska se vaikuttaa vain osaan rahoitusalaa, ja EU:n tasolla, koska sillä määrätään uusia velvoitteita eräille jo ennestään heikoille kansallisille aloille, sekä maailmanlaajuisesti, koska on erittäin epätodennäköistä, että G20-tasolla päästään yksimielisyyteen.

1.3   Makrotalouden tulevaisuudennäkymät ovat suurin huoli. Kaikki kansalliset ja kansainväliset viranomaiset painostavat pankkialaa helpottamaan tilannetta ja lisäämään reaalitalouden luotottamista. Uusia vakavaraisuussääntöjä, uusia pääomavaatimuksia ja uusia veroja pidetään välttämättöminä, ja viranomaisten on tässä yhteydessä pyrittävä löytämään järkevä tasapaino kansallista talousarviota tukevan pääoman ja reaalitalouden vastakkaisten tarpeiden välillä. Tällä hetkellä pankkien kriisinratkaisurahastojen järjestelmä on liian epämääräinen tarkkojen laskelmien tekemiseksi siitä, miten varmistaa välttämättömät investoinnit tuotantoon, kasvuun ja työpaikkoihin. Hyödyn tuottaminen molemmille on vaikeaa, jos ehdotetun pankkien kriisinratkaisurahastojen järjestelmän kunkin vaiheen täytäntöönpanolle ei ole asianmukaista tärkeysjärjestystä ja aikataulua.

1.4   ETSK katsoo, että ennen kuin pankeilta perittävien maksujen käyttöön ottamiseksi ryhdytään mihinkään toimenpiteisiin, komission pitäisi tehdä perusteellinen arviointi maksujen ja pankkien kriisinratkaisurahastojen kasautuvista vaikutuksista ja ottaa huomioon komitean edellä, erityisesti kohdassa 1.3 esittelemät huolenaiheet. Pankkien kriisinratkaisurahaston perustamispäätöksen tekeminen edellyttää arvioita siitä, miten paljon koko järjestelmä maksaisi, millä tavalla se vaikuttaisi pankkialan luotonantomahdollisuuksiin ja miten kauan kestää ennen kuin pankkien kriisinratkaisurahasto kehittyy riittävän vahvaksi tai saavuttaa tavoiterajansa. ETSK suosittaa, että nämä arviot tehdään huonoimman mahdollisen ennusteen perusteella, jotta varmistetaan, että järjestelmä on realistinen ja toimiva kriisiaikana, jolloin pankeilla toisaalta on vaikeuksia maksaa osuutensa kriisinratkaisurahastoon ja toisaalta on juuri se aika, jolloin rahastojen varoja tarvitaan.

2.   Johdanto

2.1   Euroopan komissio pitää myönteisenä Pittsburghissa syyskuussa 2009 pidetyssä G20-kokouksessa esille noussutta viestiä, ettei veronmaksajien varoja enää pitäisi käyttää pankkien tappioiden kattamiseen, ja se pyrkii tähän tavoitteeseen vähintään kahdella, toisiaan täydentävällä keinolla:

2.2   Tiedonannossa KOM(2010) 254 lopullinen kerrotaan, miten rahoitusala voisi komission mielestä osallistua konkurssiin menossa olevien pankkien hallitusta kriisinratkaisusta aiheutuvien kustannusten rahoittamiseen muiden kriisinehkäisy- ja -hallintavälineiden ohella. Komissio katsoo, että pankeilta perittävillä maksuilla rahoitettavien ennakoivien kriisinratkaisurahastojen pitäisi olla osa rahoitusvakauskehystä ja ennaltaehkäisyyn keskittyviä rahoitusjärjestelmän laajempia uudistuksia. Niitä pidetään asianmukaisena välineenä konkurssiin menossa olevien pankkien toimintaan puuttumiseen ja niiden kriisin ratkaisemiseen siten, että pankin konkurssista kansalaisille koituvat kustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi. Tiedonannossa selostetaan rahastojen päämäärää, mahdollista kokoa ja olosuhteita, joissa niitä ehkä perustettaisiin.

2.3   Euroopan komission tavoitteena on esitellä EU:n lähestymistapa pankkien kriisinratkaisurahastoihin ja laatia lopulta koko EU:n laajuinen kriisiratkaisurahasto, joka olisi erittäin toivottava ratkaisu. Komissio katsoo kuitenkin, että olisi hyvin hankalaa ryhtyä luomaan koko EU:n laajuista kriisinratkaisurahastoa ilman yhdennettyä EU:n valvontaa ja kriisinhallintakehystä. Tästä syystä tarkoituksenmukainen ensimmäinen askel olisi järjestelmä, joka perustuu yhdenmukaistettuun kansallisten ennakoivien kriisinratkaisurahastojen verkostoon ja on kytköksissä koordinoituihin kansallisiin kriisinhallintajärjestelyihin.

2.4   ETSK pitää myönteisenä kaikkia ehdotuksia, joilla pyritään vahvistamaan rahoitusalaa ja estämään tulevia kriisejä, ja hyväksyy siksi periaatteessa tiedonannossa KOM(2010) 254 lopullinen esitetyt komission aloitteet ja suositukset EU:n lähestymistavaksi pankkien kriisinratkaisurahastoihin, mutta sillä on kuitenkin muutamia huolenaiheita. ETSK käsittää, että tässä vaiheessa osaa aloitteista ei ehkä voida toteuttaa ja hyväksyä joissakin jäsenvaltioissa, kun taas toiset vaativat lisää harkintaa, analysointia ja selkeyttämistä.

2.5   Uuden kriisinhallinta- ja kriisinehkäisykehyksen tavoitteena on varmistaa, että pankkien suurkonkursseissa jäsenvaltioilla on käytössään yhteiset välineet, joihin voidaan turvautua koordinoidusti rahoitusjärjestelmän suojaamiseksi yleisemmin, veronmaksajille aiheutuvien kustannusten välttämiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi. Näiden yhteisten kriisinratkaisuvälineiden avulla pyritään erityisesti varmistamaan, että hallittu konkurssi on uskottava vaihtoehto kaikille pankeille riippumatta niiden koosta ja monisäikeisyydestä . Mittasuhdenäkökohta on tärkeä: Vaikka periaatteessa ”kaikki” hallitut konkurssit pitäisi taata, on tärkeää määritellä ”suuren” konkurssin käsite. Hyvin suuret ja monisäikeiset rahoituslaitokset (erityisesti kansainväliset konsernit, ei välttämättä EU:n laajuiset tai EU:ssa sijaitsevat) voivat olla haasteellisia. Suurehkot konkurssit saattavat edellyttää erilaista käsittelyä, johon sisältyy mahdollisesti oikeushenkilön liiketoiminnan jatkaminen rakenneuudistuksen, velkojen alaskirjauksen tai osakkeenomistajien omistuksen vähentämisen tai poistamisen avulla. Rahastosta saatetaan tarvita jonkin verran lisärahoitusta osana toimenpidepakettia.

2.6   Komissio hyväksyi 20. lokakuuta 2010 etenemissuunnitelman, jossa kriisinhallintaa koskevalle kokonaisvaltaiselle EU:n kehykselle vahvistettiin aikataulu, toimenpiteet, välineet ja suunnitelmat. Keväällä 2011 on määrä esittää kriisinhallintaa ja kriisinratkaisurahastoja koskevat lainsäädäntöehdotukset. Tässä vaiheessa komitealla voi olla vain joitakin alustavia odotuksia ja huomioita. Aloituspäivämäärä vahvistetaan direktiivillä, mikäli se hyväksytään. Kun otetaan huomioon olosuhteet ja komission lupaus asiaankuuluvien lainsäädäntöehdotusten hyväksymisestä kevään 2011 kuluessa, valistuneena arvauksena voisi olla, että toiminta alkaa aikaisintaan vuosina 2013–2014. Kaikki rahastot tarvitsevat aikaa tavoiterajan saavuttamiseksi, mutta koska varoja on tarkoitus kerätä sekä ennen kriisiä että sen jälkeen, teoriassa rahasto voisi olla toimintavalmis heti, kun lainsäädäntö on tullut jäsenvaltiossa voimaan. Olisi kuitenkin pidettävä mielessä, että eräät jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, etteivät ne aio alkaa periä pankeilta maksuja lyhyellä aikavälillä, koska kriisi ei ole vaikuttanut vakavasti niiden edelleen vakaaseen pankkialaan. Pankkien kriisinratkaisurahasto on siis katsottava välineeksi, joka voi edistää finanssikriisistä selviämistä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

3.   Erityishuomiot

3.1   Pankkien kriisinratkaisurahastoihin nähden sovellettava lähestymistapa

3.1.1   ETSK kannattaa komission lähestymistapaa, jossa ensimmäisenä askelena ehdotetaan sellaisen yhdenmukaistetun, kansallisista pankkien kriisinratkaisurahastoista koostuvan verkoston perustamista, joka on kytköksissä koordinoituihin kansallisiin kriisinhallintajärjestelyihin. Se kuitenkin suosittelee, että rahastoverkosto perustetaan asteittain ja että siinä otetaan tarkoin huomioon kunkin jäsenvaltion erityispiirteet. Saksa ja Ruotsi ovat jo alkaneet koota omia rahastojaan, joihin on tarkoitus kerätä rahaa pankeilta perittävillä maksuilla tai maksuosuuksilla. Kummallakin on omat menetelmänsä ja sääntönsä rahaston perustamiseksi, eikä ETSK osaa tässä vaiheessa sanoa, mitä sääntöjä pitäisi suosia.

3.1.2   Koska eräät maat ovat jo ottamassa käyttöön maakohtaisia pankeilta perittäviä maksuja ja veroja sekä tähän liittyviä järjestelmiä, ETSK katsoo, että aivan ensimmäiseksi olisi neuvoteltava ja sovittava muutamista maksujen yhteisistä perusperiaatteista ja -parametreista, jotta EU:n rahoitusalan kilpailu ei vääristyisi. ETSK kannattaa asteittaista lähestymistapaa, jossa erotetaan toisistaan lyhyen aikavälin ja keskipitkän aikavälin tavoitteet (1). Lyhyellä aikavälillä jäsenvaltioiden olisi päästävä jonkinlaiseen sopimukseen maksun perustasta, määrästä ja käyttöalasta mutta jätettävä myös jonkin verran joustovaraa sääntelykehykseen parhaillaan tehtäviä muutoksia ja yhdenmukaistamiskehitystä silmällä pitäen. Sen jälkeen voitaisiin harkita yksinkertaisen ja sopivan kokoisen maksun asteittaista käyttöönottoa, minkä jälkeen ryhdyttäisiin soveltamaan yhtenäisempää pankeilta perittävien maksujen ja pankkien kriisinratkaisurahastojen järjestelmää.

3.1.3   ETSK:n mielestä asteittainen lähestymistapa on asianmukaisempi ja realistisempi, koska siinä voidaan ottaa huomioon eri tavat, joilla finanssikriisi on vaikuttanut eri jäsenvaltioihin, sekä niiden toteuttamien kriisitoimien erityispiirteet:

3.1.4   ETSK pitää myönteisenä komission tiedonannossaan KOM(2010) 579 lopullinen ilmaisemaa aikomusta tutkia ”talletussuojajärjestelmien ja kriisinratkaisurahastojen mahdollisia yhteisvaikutuksia”. Komitea katsoo, että jos talletussuojarahaston rahoituspohjaa laajennetaan nykyisestä, yksi rahasto voisi vastata talletussuojatoimista ja pankkien kriisinratkaisutoimista ilman, että vaarannettaisiin talletussuojajärjestelmän ja sen rahastojen kykyä täyttää tallettajien suojelua koskeva tavoitteensa. Tämä tutkimus molempien ulottuvuuksien yhdistämiseksi yhteen laajempaan rahastoon sopii erittäin hyvin niille jäsenvaltioille, joiden talletussuojarahastoilla on jo ennaltaehkäisy- ja kriisinratkaisutehtäviä.

3.1.5   ETSK ymmärtää komission koko EU:n laajuisen kriisinratkaisurahaston puolesta esittämät perustelut sekä sen huolen rahaston perustamiseen liittyvistä hankaluuksista ja katsoo, että tällaisen rahaston perustaminen on tässä vaiheessa ennenaikaista ja mahdoton toteuttaa. ETSK:lla on aiempien ja viimeaikaisten kokemusten valossa epäilyksiä siitä, miten tehokkaasti yksi yhtenäinen EU:n kriisinratkaisurahasto voisi toimia.

3.2   Pankkien kriisinratkaisurahastojen rahoittaminen: pankeilta perittävä maksu

3.2.1   Komissio katsoo, että pankkien kriisinratkaisurahastoja olisi rahoitettava pankkien maksamilla maksuilla tai maksuosuuksilla. Eurooppa-neuvosto sopi 17. kesäkuuta 2010 pitämässään kokouksessa, että pankeilta perittävien maksujen olisi oltava osa uskottavia kriisinratkaisupuitteita  (2) ja että niiden pitäisi olla yksi puitteiden käyttöönottoa tukevista periaatteista.

3.2.1.1   Vaikka komissio selostaa, että maksun ensisijaisena tavoitteena olisi oltava pankkien saaminen osallistumaan kriisin kustannuksiin, järjestelmäriskin lieventäminen, kilpailun vääristymien rajoittaminen ja varojen kerääminen uskottaviin kriisinratkaisupuitteisiin, se ei kuitenkaan määrittele maksua selkeästi. Eräässä talous- ja rahoituskomitean asiakirjassa (3) maksu määritellään rahoituslaitoksilta perittäväksi maksuksi (joko maksuksi tai veroksi), jolla ne saadaan osallistumaan finanssikriisin kustannuksiin. Kyseinen maksu katsotaan maksuksi, kun se osoitetaan talousarvion ulkopuoliseen rahastoon, ja veroksi, kun se on osa valtion talousarviota. ETSK odottaa komission määrittelevän maksun käsitteen selkeästi.

3.2.2   ETSK katsoo, että maksun perustaa ja tasoa koskevat kriteerit ovat yleiseen sopimukseen pääsemistä eniten haittaavia kysymyksiä, ja on vakuuttunut siitä, että ensin olisi sovittava monista perusperiaatteista. ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että maksuperustan olisi oltava tiedonannon sivulla 8 lueteltujen periaatteiden mukainen. Olisi tunnustettava, että rahoitusalan koko, hallintojärjestelmät, valvonnan tehokkuus ja riskitaso vaihtelevat maittain. Näiden erojen perusteella jäsenvaltioille voitaisiin aluksi sallia erilaisten maksuperustojen joustava käyttö, mutta myöhemmin maksuperusta olisi yhtenäistettävä.

3.2.3   Tiedonannossa todetaan, että maksuosuudet tai maksut voisivat perustua kolmeen tekijään: pankkien varoihin, pankkien vastuisiin sekä pankkien tuottoon ja bonuksiin. Koska taseissa esitetyt varat ja vastuut kertovat riskinäkökohdista enemmän kuin muut mittarit, ETSK ei pidä pankkien tuottoa ja bonuksia niin asianmukaisena perustana pankkien maksuosuuksille. Molemmilla ensin mainituilla maksuperustoilla on hyvät ja huonot puolensa, ja ne kannattaisi ehkä yhdistää.

3.2.3.1   Pankkien varat kertovat riskeistä paljon. Ne antavat osviittaa sekä pankin vararikon potentiaalisesta todennäköisyydestä että summasta, joka ehkä tarvittaisiin pankin kriisinratkaisun hoitamisessa. IMF:n ehdottamia riskipainotettuja omaisuuseriä (4) voitaisiin myös harkita asianmukaisena maksuperustana, sillä niiden ansiona on kansainvälinen vertailukelpoisuus Baselin komitean pääomavaatimusten laajan hyväksynnän ansiosta. Toisaalta niihin perustuva maksu kaksinkertaistaisi Baselin komitean pääomavaatimuksen vaikutukset, koska pankkien varoihin sovelletaan riskipainotettuja pääomavaatimuksia.

3.2.3.2   ETSK katsoo, että pankkien vastuut, lukuun ottamatta suojattuja talletuksia ja pankin pääomaa (esim. pankkien ykköslista) ja mukaan luettuna eräät taseen ulkopuoliset erät, ovat luultavasti suositeltavin perusta pankeilta perittäville maksuosuuksille tai maksuille (5). Ne kuvastavat hyvin kustannuksia, jotka saatetaan joutua kattamaan pankin kriisinratkaisussa. Lisäksi ne ovat yksinkertaisia, ja vastuuperusteisessa lähestymistavassa päällekkäisyyttä aiheutuisi vähemmän kuin varoihin perustuvassa lähestymistavassa, vaikka sitä ei voidakaan kokonaan välttää (6). Poissuljettaviin vastuisiin voitaisiin lukea myös etuoikeudeton velka, valtion takaama velka ja konsernin sisäiset velkatapahtumat. Kuitenkin kun otetaan huomioon, että jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön maakohtaisia maksujärjestelmiä, joiden maksuperustat vaihtelevat huomattavasti, saattaisi olla hyväksyttävämpää soveltaa aluksi yhtenäistettyä lähestymistapaa, joka perustuu kaikkiin vastuisiin ja niiden aiempaan laadulliseen arviointiin.

3.2.4   ETSK hyväksyy komission tiedonannossaan KOM(2010) 579 lopullinen ilmaiseman näkemyksen, jonka mukaan jokaisen pankkien kriisinratkaisurahaston olisi saatava maksuja sellaisilta laitoksilta, joilla on toimilupa kyseisessä jäsenvaltiossa, ja maksun olisi katettava niiden muissa jäsenvaltioissa sijaitsevat sivukonttorit. Siten tytäryhtiöihin sovellettaisiin isäntävaltion maksuja ja sivukonttoreihin kotivaltion maksuja. Jos kaikki jäsenvaltiot perisivät maksuja rahoituslaitoksilta näiden periaatteiden mukaisesti, voitaisiin välttää kaksinkertaisten maksujen ja kilpailun vääristymisen riskit.

3.2.5   ETSK tähdentää, että maksun käyttöönoton ajoitus tulee harkita huolellisesti sekä pankkien että talouden nykyisten haasteiden takia. Vakavan finanssikriisikauden jälkeen pankit yleensä karttavat riskejä ja ovat muutaman vuoden ajan haluttomia lainaamaan huolimatta siitä, että kaikki kansalliset ja kansainväliset viranomaiset kannustavat niitä edistämään talouden elpymistä. Pankkien on kuitenkin samanaikaisesti vastattava uusien pääoma- ja maksuvalmiusvaatimusten kustannuksista. Rahoituslaitoksille voitaisiin ETSK:n tämän lausunnon kohdassa 1.4 suositteleman arvioinnin perusteella myöntää kohtuullinen siirtymäaika, jotta ne voisivat vahvistaa pääomapohjaansa, sopeutua uuteen sääntelyjärjestelmään sekä rahoittaa reaalitaloutta. Keskipitkällä aikavälillä saattaa olla tarpeen mukauttaa maksutasoa joiltain osin, jotta voidaan ottaa huomioon mahdolliset tulevat sääntelymuutokset ja EU:n kriisinratkaisupuitteiden kehitys.

3.3   Pankkien kriisinratkaisurahaston varainkäyttöala ja koko

3.3.1   Pankkien kriisinratkaisurahastojen varainkäyttöala ja koko ovat riippuvaisia siitä, millaiseksi komissio määrittelee rahastojen tehtävän rahoittaa vaikeuksiin joutuneiden rahoituslaitosten, mm. pankkien, hallittua kriisinratkaisua. ETSK kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan kriisinratkaisurahastoihin pitäisi pystyä turvautumaan pankkien kriisinratkaisussa, mutta niiden käyttäminen rahoituslaitosten pelastamiseen olisi suljettava selvästi pois. ETSK ei kuitenkaan pidä hyväksyttävänä, että komission laatimissa kriisinratkaisupuitteissa keskitytään pääasiassa pankkialaan, sillä kaikki rahoituslaitokset voivat suuria riskejä ottaessaan aiheuttaa uhkaa sijoittajille. ETSK suosittaa, että kaikkien pankkien ja kaikkien valvottujen rahoituslaitosten (lukuun ottamatta vakuutuslaitoksia, joita varten valmistellaan parhaillaan omaa järjestelmää) pitäisi olla osa kriisinratkaisupuitteita (7). Näin varmistettaisiin, että toimintaedellytykset ovat tasapuoliset ja myös ettei kansalaisille välitetä harhaanjohtavaa viestiä, jonka mukaan vain yksi rahoitusyhteisön osa olisi syypää kriisiin.

3.3.2   Tiedonannossa ei vielä kerrottu, minkä kokoisia rahastojen pitäisi olla, mutta siinä todetaan, että rahoitusalan pitäisi vastata kaikista kriisinratkaisukustannuksista – tarvittaessa kriisin jälkeisten rahoitusjärjestelyjen avulla. Ongelmana on, miten määrittää asianmukainen tavoiteraja maakohtaisesti. Tässä on kaksi ongelmaa: Toinen on se, että heikoimmat järjestelmät edellyttävät suhteellisesti korkeimpia maksuosuuksia, mikä aiheuttaa huolta toimintaedellytysten tasapuolisuudesta. Toinen on laskelmissa käytettävä tarkastelujakso: tavoiteraja lasketaan nykyisten ja ennakoitujen tulevien tilanteiden perusteella. Tilanne on voinut muuttua huomattavasti ennen tavoiterajan saavuttamista, minkä takia sekä tavoitetta että maksuja joudutaan mukauttamaan. Säännöissä pitäisi ottaa huomioon alkuperäisten olosuhteiden ja laskelmien mahdollinen muuttuminen. Koska riskit lisäksi vaihtelevat syklin aikana, maksun tasoa olisi mukautettava, jotta rahoitusjärjestelmästä voitaisiin tehdä vähemmän suhdanteita vahvistava.

3.4   Pankkien kriisinratkaisurahastojen riippumattomuus ja hallinto

3.4.1   ETSK kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan pankkien kriisinratkaisurahastot olisi pidettävä erillään kansallisesta talousarviosta. ETSK on samaa mieltä siitä, että niiden toiminnallinen riippumattomuus valtiovallasta varmistaisi, että varat käytetään yksinomaan kriisinratkaisutoimenpiteiden rahoittamiseen. Jäsenvaltiot soveltavat kuitenkin tätä nykyä kahta erilaista lähestymistapaa rahoitusalalta kerättyjen varojen osoittamiseen. Esimerkiksi Saksa, Belgia ja Ruotsi luottavat periaatteeseen, jonka mukaan kriisinratkaisumekanismin talletusten ja maksujen välille olisi luotava selkeä yhteys. Toiset maat sallivat maksujen avulla kerättyjen varojen sulauttamisen yleiseen talousarvioon, koska nimenomaista yhteyttä rahoitusalan kriisinratkaisupuitteisiin ei ole järjestetty. Järjestelyillä, joilla luodaan odotuksia, että rahoituslaitokset saattaisivat saada tukea valtiolta, voitaisiin viedä pohjaa ehdotetun kehyksen tavoitteelta: sellaisen hallitun kriisinratkaisumenettelyn luomiselta vaikeuksiin joutuneille rahoituslaitoksille, jota ei voida käyttää osittain veronmaksajien varoilla tehtäviin pelastusoperaatioihin. ETSK yhtyy komission näkemykseen, että jos varsinaisia kriisinratkaisurahastoja perustetaan, rahoitusala saattaa tulla entistä vähemmän riippuvaiseksi julkisista varoista. Tämä pienentäisi moraalikadon ongelmaa, joka liittyy siihen, että laitoksia pidetään ”liian suurina menemään konkurssiin”. ETSK katsoo, että – samoin kuin talletussuojarahastojen kohdalla – maksujen avulla kerättäviä varojen valvonnan ja hallinnoinnin olisi kuuluttava muille kuin veroasioista vastaaville viranomaisille, toisin sanoen niille viranomaisille, jotka vastaavat rahoitusvakauskehyksen hallinnosta.

3.4.2   Ennen kuin pankkien kriisinratkaisurahaston hallinnosta tehdään lopullinen päätös, on saatava vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

Jos komissio mieltää pankkien kriisinratkaisurahaston veronluonteiseksi toimenpiteeksi ja osaksi rahoitusvakauskehystä, sen olisi varmistettava, että tämä ymmärretään, sillä pankkien kriisinratkaisurahastolle ei voida luoda asianmukaista hallintoa, ellei sen luonteesta olla selvillä.

(1)  Ks. kriisinhallintaa käsittelevä talous- ja rahoituskomitean ad hoc -työryhmä, 17. syyskuuta 2010.

(2)  Euroopan komissio, sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto, komission yksiköiden epävirallinen valmisteluasiakirja keskusteltavaksi talous- ja rahoituskomitean kokouksessa 31. elokuuta 2010, s. 4.

(3)  Kriisinhallintaa käsittelevä talous- ja rahoituskomitean ad hoc -työryhmä.

(4)  IMF, A Fair and Substantial Contribution by the Financial Sector, loppuraportti G20-kokousta varten, kesäkuu 2010, s. 17.

(5)  IMF pitää suositeltavana laajaa vastuiden kirjoa, mukaan luettuna jotkin taseen ulkopuoliset erät mutta lukuun ottamatta pääomaa ja vakuudellisia vastuita. Myös komissio kannattaa markkinoiden vastuisiin perustuvaa lähestymistapaa 20. elokuuta päivätyssä epävirallisessa valmisteluasiakirjassaan. Neljä jäsenvaltiota on jo hyväksynyt eriytettyihin vastuisiin perustuvan lähestymistavan.

(6)  Baselin komitean ehdotuksissa valvotaan pankkien ottamia maksuvalmius- ja muuntoriskejä.

(7)  Komissio lupaa tiedonannossaan KOM(2010) 579 lopullinen, että EU:n finanssialan kriisinhallintakehystä sovelletaan kaikkiin luottolaitoksiin ja joihinkin sijoituspalveluyrityksiin, määrittelemättä kuitenkaan selvästi, mitä sijoituspalveluyrityksillä tarkoitetaan. ETSK katsoo, että kriisinratkaisukehystä olisi sovellettava kaikkiin valvottuihin rahoituslaitoksiin.