19.1.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/59

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Vesiviljelyn kestävän tulevaisuuden turvaaminen – Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle”

KOM(2009) 162 lopullinen

2011/C 18/10

Esittelijä: José María ESPUNY MOYANO

Komissio päätti 8. huhtikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Vesiviljelyn kestävän tulevaisuuden turvaaminen – Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle

KOM(2009) 162 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. maaliskuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28.–29. huhtikuuta 2010 pitämässään 462. täysistunnossa (huhtikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 150 puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK toistaa vuonna 2003 julkaistusta strategiasta antamassaan lausunnossa (1) jo ilmaisemansa huolen siitä, että EU:n vesiviljelyalan kilpailukyky heikkenee epätarkoituksenmukaisen sääntelykehyksen vuoksi. Eri alojen säädökset vaikuttavat vesiviljelyyn tarpeettomasti ja vaikeuttavat alan kehitystä entisestään.

1.2   ETSK suhtautuu sen vuoksi myönteisesti komission tiedonantoon ja pitää asianmukaisena ja aiheellisena sen julkaisemista juuri tällä hetkellä.

1.3   Euroopan vesiviljelyala tulee suunnata uudestaan kestävän kasvun tielle, jotta se voi tyydyttää ravitsevien, terveellisten ja turvallisten vesiympäristössä tuotettujen tuotteiden kysynnän. Asianmukaisesti kehitettynä ala vauhdittaa niiden alueiden yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä, joilla kyseistä elinkeinoa harjoitetaan, luo pysyviä ja laadukkaita työpaikkoja ja tukee väestön asettumista alueelle.

1.4   ETSK vahvistaa pitävänsä yhtenäismarkkinoita yhtenä EU:n tärkeimmistä valteista. Se ilmaisee sen vuoksi huolensa epäyhtenäisyyksistä ja epäjohdonmukaisuuksista jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välillä mm. vesiympäristössä tuotettujen tuotteiden merkintöjen osalta tai kun tarkastellaan EU:n ympäristölainsäädännön – esimerkiksi Natura 2000 -verkostoa koskevan lainsäädännön tai vesipolitiikan puitedirektiivin – tulkintaa.

1.5   Koska rannikkoalueiden käyttö lisääntyy jatkuvasti, on pyrittävä löytämään synergiaa sopivien toimintojen välillä, ympäristönsuojelu mukaan luettuna. Vesiviljelylle varatun tilan vähyys on yksi tärkeimpiä EU:n vesiviljelyalan nykyiseen taantumaan johtaneista syistä. ETSK kehottaa tehostamaan ja keventämään vesiviljelytiloihin sovellettavia lupamenettelyjä sekä yksinkertaistamaan ja jouduttamaan käsittelyprosesseja lupien myöntämisaikojen lyhentämiseksi.

1.6   ETSK ilmaisee huolensa siitä, että vesiympäristössä tuotettujen tuotteiden merkinnät eivät ole myyntipisteissä nykyisin riittävät. Kuluttajien on sen vuoksi vaikea tehdä vastuullisia, tietoon perustuvia ostopäätöksiä. Tämä ilmenee mm. siitä, että kuluttajan on vaikea erottaa EU:ssa tuotetut vesiviljelytuotteet tuontituotteista ja tuoretuotteet sulatetuista pakastetuotteista.

1.7   ETSK on huolissaan siitä, että EU:n ulkopuolelta tuodut vesiympäristössä tuotetut tuotteet eivät ehkä täytä EU:ssa vaadittuja terveysvaatimuksia. Erityisen huolestuttavia ovat erot jäljitettävyysvaatimuksia koskevissa kriteereissä. Jäljitettävyys on elintarvikkeiden turvallisuuden avaintekijä. Komiteaa askarruttavat myös sosiaali- ja työolot, kuten lapsityövoiman käyttö tai työskentely puoliksi orjamaisissa olosuhteissa.

1.8   Vesiviljely tuottaa laadukkaita elintarvikkeita vesiympäristössä, eikä sitä sen vuoksi voi harjoittaa turmeltuneissa tai saastuneissa olosuhteissa. Vesistöjen kunto EU:ssa on sen vuoksi varmistettava.

1.8.1   Ympäristönsuojelu on yksi EU:n painopisteistä. Suojelun ei kuitenkaan pidä estää sellaista toimintaa, joka on yhteensopivaa ympäristönsuojelun kanssa. Euroopan komission on pyrittävä selittämään ympäristönsuojelun tärkeimpiä vaatimuksia ja eritoten Natura 2000 -verkon ja vesiviljelyn suhdetta toisiinsa ja niiden yhteensopivuutta.

1.8.2   ETSK suosittelee vesiviljelytuotteiden ympäristömerkinnän kehittämistä. Merkinnällä on pyrittävä tuomaan esiin se, että vesiviljelytuotteet on tuotettu asianmukaisesti hoidetuilla ja kestävään kehitykseen suuntautuneilla tiloilla ja että tuotannossa on hyödynnetty ympäristöalan huippuosaamista, sekä levitettävä asiasta tietoa.

1.9   Koska eurooppalainen vesiviljely on luonteeltaan innovatiivista, ETSK korostaa tarvetta edistää vesiviljelyalan tutkimusta ja teknologian kehittämistä. Äskettäin perustettu Euroopan vesiviljelyalan teknologia- ja innovaatiofoorumi voi toimia tässä yhteydessä erinomaisena kannustimena.

1.10   Eläinten terveyden osalta ETSK:ta huolestuttaa hyväksyttyjen eläinlääketuotteiden vähäinen saatavuus vesiviljelyalalla.

2.   Komission tiedonannon tiivistelmä

2.1   Tiedonannon tavoitteena on määritellä EU:n vesiviljelyalan taantumiseen johtaneet syyt ja antaa alan kehitykselle uutta vauhtia. Tarkoitusta varten komissio on laatinut ehdotuksen, jolla on kolme tavoitetta: kilpailukyvyn edistäminen, kestävää kasvua koskevien edellytysten luominen sekä alan imagon ja hallinnoinnin parantaminen.

2.2   Komissio ehdottaa, että EU:n vesiviljelytuotannon kilpailukykyä edistetään kehittämällä alan kilpailukykyä ja monipuolistamalla alaa sekä tukemalla sitä innovoinnin avulla.

2.2.1   Vesiviljelyn kestäväpohjoista kehittämistä on tuettava . Tätä varten komissio aikoo tukea tutkimus-, kehitys- ja innovaatioaloitteita, edistää tutkimusinfrastruktuurien kehittämistä ja myöntää niihin asianmukaiset varat.

2.2.2   Komissio ehdottaa, että vesiviljelylle pyritään takaamaan tasavertainen kilpailuasema suhteen muuhun toimintaan verrattuna. Se ehdottaa niin ikään synergioiden luomista.

2.2.3   EU:n vesiviljelyalan pitää pystyä vastaamaan , sopeutumaan markkinaolosuhteisiin ja toimimaan tasavertaisessa vuorovaikutussuhteessa markkinointiketjun muiden toimijoiden kanssa. Komissio aikoo tätä tavoitetta silmällä pitäen tarkastella vesiviljelyalan tarpeita tuottajajärjestöjen, toimialakohtaisten järjestöjen, kuluttajatiedotuksen ja markkinavälineiden osalta.

2.2.4   Vesiviljelyn tulee tarjota vesiviljelyyn yhteydessä oleville aloille laajentamis- ja vientimahdollisuuksia. Sitä varten komissio aikoo edistää kestävän vesiviljelyn kehittämistä unionin ulkopuolisissa maissa.

2.3   Komissiolla on pyrkimyksenä luoda pohja vesiviljelyn kestävälle kasvulle ja taata samalla ympäristönsuojelun korkea taso. EU:n alueella tuotettujen tai EU:hun tuotujen vesiympäristössä tuotettujen elintarvikkeiden on täytettävä ja korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset. Yhteisö tukee toimia eläinten terveyden ja hyvinvoinnin suojelun korkean tason takaamiseksi.

2.3.1   On varmistettava . Sen vuoksi komissio aikoo jatkossakin painottaa ympäristön kannalta kestävän vesiviljelyn kehittämistä.

2.3.2   Vastaavasti vesiviljely edellyttää ja erittäin korkealaatuista vettä, jotta voidaan taata eläinten terveys sekä tuotteiden turvallisuus, etenkin kun on kyse simpukoista.

2.3.3   Jotta tuotanto ja kasvu olisivat optimaaliset, on varmistettava sekä parhaat mahdolliset hoito-olosuhteet alalla. Komissio aikoo varmistaa vesieläinten terveyttä koskevan direktiivin 2006/88/EY (2) täysimittaisen täytäntöönpanon.

2.3.4    on kuluttajien, lainsäätäjien ja tuottajien yhteinen huolenaihe. Komissio aikoo pyytää lausuntoja kalojen hyvinvoinnista ja tukea lajikohtaisen lähestymistavan omaksumista.

2.3.5   Yksi vesiviljelyalan suurimmista ongelmista on, että hyväksyttyjä . Sen vuoksi komissio aikoo kannustaa panemaan täytäntöön suositukset, jotka eläinlääkkeiden saatavuutta käsittelevä työryhmä antoi vuonna 2007 laatimassaan raportissa.

2.3.6    saatavuus on edelleen keskeisen tärkeää vesiviljelyn kehittämiselle. Komissio aikoo lisätä kalanrehun tarpeellisten lisäaineiden saatavuutta ja tarkistaa eläimistä saatavia sivutuotteita koskevaa lainsäädäntöä.

2.3.7   Komission tulee varmistaa ja tunnustaa . Komissio aikoo jatkaa pyrkimyksiä sen varmistamiseksi, että niin yhteisössä tuotetut kuin yhteisön ulkopuolelta tuodut vesiviljelytuotteet ovat kuluttajille turvallisia. Tämän vuoksi se perustaa jatkossakin toimintansa tieteelliseen tutkimukseen ja ennalta varautumisen periaatteeseen. Se aikoo myös ottaa huomioon kalan kulutukseen liittyvät terveyshyödyt.

2.4   Alan imagoa ja hallinnointiedellytyksiä on parannettava luomalla kaikkialle EU:hun tasavertaiset toimintaedellytykset

2.4.1    pitäisi asettaa talouden toimijat tasavertaiseen asemaan vesiviljelyalan kehitykseen vaikuttavien päätösten suhteen. Tätä varten komissio aikoo antaa entistä paremmat ohjeet ympäristöpolitiikkansa ja etenkin Natura 2000 -ohjelman täytäntöönpanosta sekä valvoa, että jäsenvaltiot panevat eläinten terveyttä ja kuluttajansuojaa koskevat säädökset asianmukaisesti täytäntöön. Komissio valvoo niin ikään, että yhteisön ulkopuolisille maille asetetaan samanlaiset vaatimukset kuin EU:n jäsenmaille.

2.4.2    vähentäminen on erityisesti pk-yritysten tapauksessa olennaisen tärkeää, jotta voidaan edistää vesiviljelyn kehittämistä. Komissio pyrkii yksinkertaistamaan sääntely-ympäristöä ja vähentämään hallinnollisia rasitteita EU:ssa.

2.4.3   Komissio aikoo edistää ja kansalaisille suunnattavaa asianmukaista tiedotusta laajojen kuulemisten ja selkeän tiedottamisen avulla. Näin voidaan edesauttaa sekä sääntelyn ja hallinnoinnin että vesiviljelyn julkisuuskuvan parantamista.

2.4.4   Komissio pyrkii varmistamaan , sillä EU:n viralliset vesiviljelytilastot ovat tällä hetkellä melko suppeat. Lisäksi se aikoo laajentaa hintoja koskevaa tietopohjaansa perustaakseen seurantajärjestelmän, jota sovelletaan koko markkinointiketjussa.

3.   Yleistä

3.1   Vesiviljelyala tuottaa nykyään 47 prosenttia koko maailman väestön kuluttamista vesiympäristössä tuotetuista tuotteista. Lisäksi sen kasvukapasiteetti on vielä huomattava. Vesiviljelyllä voikin olla keskeinen merkitys elintarvikkeiden tuotantostrategiassa ruuantarpeen tyydyttämiseksi tulevaisuudessa.

3.2   Maailman väestö on kymmenen viimeisen vuoden aikana lisääntynyt 12 prosenttia, kun taas kalan kulutus on lisääntynyt 27 prosenttia, mikä selittyy mm. omega 3 -rasvoista saatavista terveyshyödyistä. Kala on erinomainen omega 3 -rasvojen lähde. EU on vesiympäristössä tuotettujen tuotteiden tärkein markkina maailmassa. EU:ssa kyseisiä tuotteita kulutetaan yli 12 miljoonaa tonnia vuodessa, ja suuntaus on selvästi kasvamaan päin. Omavaraisuusaste on hädin tuskin 35 prosenttia. EU:ssa kulutetuista vesiympäristössä tuotetuista tuotteista 65 prosenttia tuodaan EU:n ulkopuolelta, ja tuonnin osuus kasvaa jatkuvasti.

3.3   Vesiviljely on EU:ssa osa yhteistä kalastuspolitiikkaa (YKP), jonka tavoitteena on elollisten vesiluonnonvarojen kestävä hyödyntäminen siten, että talous-, ympäristö- ja sosiaalinäkökohdat otetaan huomioon tasapainoisella tavalla. Uudistetussa YKP:ssä on kiinnitettävä erityistä huomiota vesiviljelyn erityispiirteisiin, ja siinä on otettava käyttöön tehokkaat alakohtaiset tuki- ja markkinointivälineet. YKP:n nimi ehdotetaan muutettavaksi muotoon yhteinen kalastus- ja vesiviljelypolitiikka (YKVP).

3.4   Vesiviljely on nykyään tärkeä elinkeino tietyillä EU:n rannikko- ja sisämaa-alueilla, ja se kattaa sekä nilviäisten että makean veden kalojen ja merikalojen tuotannon.

3.5   Vesiviljely on 1970-luvulta lähtien muuttunut EU:ssa käsiteollisesta pienen mittakaavan toiminnasta nykyaikaiseksi, dynaamiseksi ja innovatiiviseksi teknologiaa hyödyntäväksi alaksi, jolla toimii usein vertikaalisesti yhdentyneitä yrityksiä.

3.6   EU:n vesiviljelyala tarjoaa työpaikkoja syrjäisillä rannikko- ja jokialueilla, jotka ovat usein köyhiä ja joilla vaihtoehdot työmarkkinoilla ovat vähäiset. Vesiviljelyalan työpaikat vaativat sekä perheyrityksissä että pk-yrityksissä erityisosaamista ja teknisiä valmiuksia. Ne ovat myös pysyviä.

3.7   Komissio esitteli vuonna 2002 tiedonannossaan KOM(2002) 511 yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevan strategian, jonka tavoitteet olivat seuraavat:

a)	työllisyyden turvaaminen etenkin kalastuksesta erityisen riippuvaisilla alueilla

b)	sen takaaminen, että markkinoilla on saatavana vaaditut määrät terveellisiä ja turvallisia kalastustuotteita

c)	ympäristömyönteisen vesiviljelyalan edistäminen.

3.8   Komissio tunnustaa, että EU:n vesiviljelytuotanto ei ole vuoden 2002 jälkeen kehittynyt ennakoidusti ja että sekä simpukan- että kalantuotannon kasvu on jopa pysähtynyt toisin kuin muualla maailmassa, missä kasvu on ollut nopeaa (äyriäisten ja merilevän vesiviljelyä ei harjoiteta Euroopassa käytännössä lainkaan). Sen vuoksi komissio katsoo aiheelliseksi tarkistaa strategiaansa ja kartoittaa EU:n vesiviljelyalan nykytilanne.

4.   Erityistä

4.1   EU:n vesiviljelyala ei hyödynnä kaikkea vaurauden ja työpaikkojen luomispotentiaaliaan. Alan kokonaistuotannon kasvu on ollut pysähdyksissä vuodesta 2002 lähtien, eikä tuotanto riitä korvaamaan kalastuslaivaston saaliiden pienenemistä, minkä johdosta ulkomaankauppatase on heikentynyt. Kuitenkin Euroopassa on sopivat fyysiset ja ympäristöolosuhteet, käytettävissä on huipputeknologiaa ja yritykset ovat valmiita investoimaan. Ala on myös osoittanut, että sillä on käytössään tarvittava osaaminen ja välineet, jotta se voi toimia ympäristön kannalta kestävällä tavalla ja tuottaa samalla terveellisiä, turvallisia ja laadukkaita tuotteita.

4.2   EU:n monimutkainen lainsäädäntökehys, hallinnollisten muodollisuuksien hitaus, julkisessa käytössä oleville alueille pääsyä koskevat rajoitukset sekä liialliset hallinnolliset rasitteet karkottavat investointeja ja haittaavat EU:n vesiviljelytuotannon kilpailukykyä.

4.3   Monet haasteet, jotka rajoittavat eurooppalaisen vesiviljelyn kehittämistä, ovat suoraan riippuvaisia kansallisella tai alueellisella tasolla toteutetuista politiikoista ja toimista. Keskus- ja aluehallinnon viranomaisten on sen vuoksi tiedostettava ongelma ja luotava asianmukaiset omat toimintapuitteet. On jäsenvaltioita, joissa uusia vesiviljelylupia ei ole myönnetty 15 vuoteen. Toisinaan vääristymiä aiheuttaa kansallisten ja alueellisten viranomaisten tapa tulkita yhteisön lainsäädäntöä. Tämä koskee mm. Natura 2000 -verkostoa, jonka ulkopuolelle eräät viranomaiset jättävät perusteettomasti vesiviljelyn. Toisaalta sekä jäsenvaltioiden että lainsäädäntävaltaa käyttävien alueiden tulee koordinoida lainsäädäntönsä siten, ettei EU:n sisällä synny keinotekoisia vapaiden markkinoiden esteitä.

4.4   Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä, jonka pitäisi vakauttaa markkinat ja taata vesiviljelyalan tuottajien tulotaso, on uudistettava kiireesti tuottajajärjestöjen aseman vahvistamiseksi.

4.5   Komission aiemmassa tiedonannossa KOM(2002) 511 korostettiin kohtuuttomasti vesiviljelyn ympäristönäkökohtia ja jätettiin taka-alalle kestävyyteen liittyvät taloudelliset ja sosiaaliset aspektit. Nyt esitetyssä tiedonannossa KOM(2009) 162 ehdotetaan tasapainon parantamista kestävyyden kolmen pilarin – talouden, sosiaalinäkökohtien ja ympäristön – välillä. Siinä myönnetään, että ekologinen kestävyys on mahdollista ainoastaan, mikäli yritykset ovat kilpailukykyisiä ja kannattavia.

4.6   EU:n vesiviljely-yritykset ovat yleisesti ottaen tehokkaita ja voisivat olla täysin kilpailukykyisiä, mikäli niillä olisi tuontituotteisiin verrattuna tasavertaiset mahdollisuudet. Nykyisin tällaisia tasavertaisia mahdollisuuksia ei ole tuotannon eikä myöskään markkinoille saattamisen alalla. Tuotannossa eurooppalaisten vesiviljelytuottajien on noudatettava tiukkoja sääntöjä, jotka koskevat kalanrehun ainesosia, eläinlääketuotteiden käyttörajoituksia, ympäristökysymyksiä sekä muita, sosiaalisiin seikkoihin liittyviä kysymyksiä. Näiden sääntöjen noudattamista ei vaadita kolmansien maiden vesiviljelytuottajilta, jotka kuitenkin voivat tarjota tuotteitaan vapaasti yhteisön markkinoilla (mukaan luettuina tuotteet, jotka on tuotettu lapsityövoimaa käyttäen tai muita ihmisarvoista työtä ja oikeudenmukaista palkkaa koskevia oikeuksia rikkoen). Markkinoille saattamisessa ongelmallisia ovat maat, jotka kannustavat vesiviljelytuotantoaan sääntöjen vastaisesti ja joista tuotteet tuodaan sen jälkeen myytäviksi EU:n markkinoille.

4.7   Kuluttajat eivät saa riittävästi tietoa ostamiensa vesiympäristössä tuotettujen tuotteiden ominaisuuksista eivätkä sen vuoksi pysty punnitsemaan laatu- ja hintaeroja asianmukaisesti. Tästä on vakavaa haittaa eurooppalaisille tuottajille, sillä heidän tuotteidensa lisäarvo on yleensä korkeampi kuin tuontituotteiden. Puutteellinen tiedotus tarkoittaa esimerkiksi epätarkkoja tietoja tuotteiden alkuperämaasta tai yleiskielisestä nimestä. Erityisen vakava ongelma on sellaisten pakastettujen kalafileiden osalta, jotka sulatetaan myyntihetkellä ja jotka tuodaan kaukaisista, yleensä Aasian maista. Kyseiset fileet myydään samoilta tiskeiltä kuin todelliset tuorefileet antamatta kuluttajalle selkeää tietoa tuotteiden ominaisuuksista, jolloin hinta muodostuu ostotapahtumassa ainoaksi vertailukohteeksi. Tähän saattaa liittyä jopa kansanterveydellisiä ongelmia, joita syntyy, jos tuote pakastetaan uudelleen.

4.8   ETSK suosittelee näin ollen sekä merkintöjen yksinkertaistamista siten, että selvennetään etenkin alkuperämaata tai -aluetta koskevia tietoja, että tarkastus- ja valvontamekanismien vahvistamista rajoilla.

4.9   Vesiympäristössä tuotettujen tuotteiden asianmukaisen tunnistamisen lisäksi on toteutettava koko jakelu- ja markkinointiketjulle suunnattuja koulutus- ja tiedotuskampanjoita, jotka ulotetaan myös kuluttajiin. Niissä tulee kertoa erityisesti omega 3- ja nimenomaan EPA- ja DHA-rasvahappojen esiintymisestä kyseisissä tuotteissa.

4.10   ETSK suosittelee edistämiskampanjoiden toteuttamista vesiviljelyn sekä sen tuotteiden ja prosessien imagon parantamiseksi. Välitettävien viestien määrittely tulee antaa erityisen valmisteluryhmän tehtäväksi. Kyseisen valmisteluryhmän tulee yhteistyössä alan toimijoiden kanssa laatia ehdotuksia aloitteiksi. Tällöin ovat suositeltavia valtioiden väliset kampanjat, jotka edellyttävät välttämättä Euroopan komission koordinointia.

4.11   Eurooppalainen vesiviljely on teknologiaa hyödyntävää ja innovatiivista toimintaa, joka edellyttää jatkuvaa tieteellistä tutkimusta. Nykyinen seitsemäs puiteohjelma, jonka piiriin on koottu kaikki yhteisön tutkimusaloitteet, tarjoaa vähemmän mahdollisuuksia tutkia vesiviljelyä kuin aiemmat ohjelmat. Tämä vaikeuttaa innovoinnin ja kilpailukyvyn parantamista kyseisellä alalla Euroopassa. Euroopan vesiviljelyalan ammattilaiset ovat äskettäin perustaneet Euroopan vesiviljelyalan teknologia- ja innovaatiofoorumin, jonka tavoitteena on määritellä alan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa koskevat ensisijaiset tavoitteet sekä laatia strategia niiden saavuttamiseksi.

4.11.1   On jatkettava sellaisten vaihtoehtoisten, turvallisten ja kestävien ainesten etsimistä, jotka tyydyttävät jatkossakin kalojen ravitsemukselliset ja biologiset tarpeet siten, että lopputuotteessa säilytetään samat ravitsemukselliset edut kuin ennen.

4.11.2   On hellittämättä pyrittävä optimoimaan nykyisiä tuotantojärjestelmiä ja etenkin niitä, joilla on selviä laajentumismahdollisuuksia tulevaisuudessa, kuten avomeren vesiviljely ja maalla käytettävät kiertovesijärjestelmät.

4.12   Eläinlääkkeiden saatavuus rajoittaa merkittävästi vesiviljelyn kehittämistä. Euroopan vesiviljelyalalla ei ole nykyisin käytössään riittäviä eläinlääkinnällisiä välineitä, kuten puudutteita, rokotteita tai antibiootteja. Tilanne vaarantaa alan kannattavuuden ja vaikuttaa niin eläinten terveyteen kuin hyvinvointiin sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen ja ympäristönsuojeluun.

4.13   Komission tiedonannossa ehdotetaan vesiviljelyssä käytettävän teknologian vientiä kolmansiin maihin. Vaikka aloitteeseen liittyy solidaarisuusnäkökohta, jota on epäilemättä syytä tukea, sitä edistettäessä on pidettävä mielessä, että kyseisen teknologiaviennin tuloksena tulevaisuudessa tuotettavat vesiviljelytuotteet saatetaan tuoda EU:n markkinoille, jolloin ne kilpailevat yhteisön oman tuotannon kanssa.

4.14   Komission tiedonannossa kuvataan osuvasti EU:n vesiviljelyalan pysähtyneeseen tilaan johtaneita syitä. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että työ on asiakirjan myötä valmis, vaan tiedonanto on katsottava lähtökohdaksi sellaisten käytännön toimien suunnittelemiselle ja kehittämiselle, joiden avulla vesiviljelyn kestäväpohjainen kehittäminen saadaan uudelleen käyntiin EU:ssa.

---

(1)  EUVL C 208, 3.9.2003, s. 89–93.

(2)  EUVL L 328, 24.11.2006, s. 14.

---