6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/91

A.

palauttaa mieliin, että Euroopan unionin toimielimet hyväksyivät toimintojohtamisen, toimintoperusteisen budjetoinnin sekä strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin kierroksen hallinnonuudistusta koskevan vuoden 2000 valkoisen kirjan jälkeen (Neil Kinnockin toteuttamat uudistukset) osana uusia pyrkimyksiä kohti komission ja yleensä EU:n ohjelmien entistä tulossuuntautuneempaa hallinnointia,

B.

huomauttaa, että kyseiset käsitteet otettiin siten käytännössä käyttöön Romano Prodin komission ja sen kaudeksi 2000–2005 vahvistettujen viisivuotisten strategisten tavoitteiden aikana ja että niihin sisältyy sekä vuotuinen strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin kierros että vastaava toimintojohtamisen ja toimintoperusteisen budjetoinnin kierros määrärahapuolella,

C.

toteaa, että kaikkien edellä mainittujen toimenpiteiden perimmäisenä tavoitteena oli epäilemättä varmistaa, että veronmaksajilta saatavia niukkoja määrärahoja käytetään mahdollisimman tehokkaasti sovittujen poliittisten painopistealueiden toteuttamiseksi siten, että toimintalinjojen ja määrärahojen kohdentamista koskevan prosessin välistä yhteyttä parannetaan, jolloin EU:n toimielinten piti ottaa käyttöön järjestelyjä, joiden avulla tämä voitaisiin toteuttaa epäbyrokraattisesti ja tehokkaasti,

D.

palauttaa mieliin, että uudistuksella pyrittiin samalla tehostamaan talousarvion hallinnointia ja toteutusta, lisäämään toimintavapautta sekä määrittelemään entistä selkeämmin henkilökohtainen tilivelvollisuus ja vastuu,

E.

huomauttaa, että budjettivallan käyttäjän mielestä oli luonnollisesti erittäin tärkeää käyttää niukat määrärahat tehokkaasti, ja katsoo, että nyt on tullut aika tarkastella tähänastista kehitystä ja antaa uusi kimmoke lisäparannuksille, jotta EU:n toimielinten käytettävissä olisi laadukkaita tulossuuntautuneita järjestelmiä,

F.

katsoo, että yleisessä lähestymistavassa ja asennoitumisessa näihin kysymyksiin on jo tapahtunut huomattavia myönteisiä muutoksia mutta että nykyisten määrärahojen hallinnoinnissa on vielä tuntuvasti parantamisen varaa,

1.

katsoo, että toimintojohtamisen ja toimintoperusteisen budjetoinnin käyttöönotto on ollut menestys ja saanut komissiossa aikaan merkittävän kulttuurisen muutoksen ja että se on samalla osaltaan selkiyttänyt henkilökohtaista vastuuta ja tilivelvollisuutta sekä parantanut hallinnoinnin tehokkuutta, tulossuuntautuneisuutta ja avoimuutta;

2.

huomauttaa, että byrokratian vaara komissiossa on yhä todellinen, sillä raskaita sääntöjä ja työläitä menettelyjä on edelleen runsaasti; kehottaa sen vuoksi kehittämään edelleen menettelyjä ja hallinnointia kaikilla tasoilla komissiossa;

3.

katsoo, että komission viisivuotiset strategiset tavoitteet, jotka viime kädessä muodostavat sen kokonaisohjelmoinnin poliittisen perustan, ja niiden vuotuinen siirtäminen osaksi vuotuista toimintastrategiaa pitäisi entistä paremmin liittää monivuotisiin rahoituskehyksiin, jotta voidaan tehostaa niiden ajoitusta ja hyväksymistä johdonmukaiseksi strategiaksi, joka sisältää vastaavat määrärahat, ja katsoo sen vuoksi, että monivuotisen rahoituskehyksen keston olisi oltava viisi vuotta;

4.

katsoo, että EU:n ohjelmia valvotaan nykyisin kattavasti tarkastusten ja laillisuuden osalta mutta että niissä sovittuna ajanjaksona saavutettuihin tosiasiallisiin tuloksiin ei valitettavasti kiinnitetä yhtä paljon huomiota; katsoo, että saavutettuihin tuloksiin olisi kiinnitettävä selvästi nykyistä enemmän huomiota arvioitaessa komission vuotuisia kokonaistuloksia, myös vastuuvapausmenettelyssä;

5.

korostaa, että on olennaisen tärkeää yksilöidä ja jakaa vastuut selkeästi, jotta EU:n toimintalinjoissa saavutettaisiin tuloksia ja talousarviomäärärahoille saataisiin vastinetta; tähdentää, että poliittinen vastuu kuuluu komission jäsenille; tähdentää lisäksi, että he ovat parlamentin suuntaan myös täysimääräisesti vastuussa moitteettoman ja tehokkaan varainhoidon täytäntöönpanosta omissa yksiköissään ja koko komissiossa; tähdentää, että toimielinten väliset hyvät suhteet vastavuoroisen luottamuksen ja avoimuuden hengessä ovat menestyksen kannalta keskeisiä tekijöitä;

6.

pitää erittäin tärkeänä, että komissiolla täytäntöönpanosta vastaavana toimeenpanovallan käyttäjänä on riittävästi keinoja ja liikkumavaraa mutta että sen pitäisi erittäin selkeästi tiedottaa saavutetuista tavoitteista sekä kohdennettujen määrärahojen ja henkilöresurssien käytöstä; pitää – budjettivallan käyttäjän näkökulmasta – vähemmän tärkeänä sitä, miten kyseiset tavoitteet on saavutettu ja miten komissio on sisäisesti työskennellyt; kannattaa sen vuoksi toimintavapauden lisäämistä tältä osin; kehottaa komissiota analysoimaan nykyistä toimintoperusteisen budjetoinnin sekä strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin kierrosta, jotta voidaan varmistaa, että se on tältä osin johdonmukainen, sekä esittämään aiheellisia muutosehdotuksia;

7.

katsoo, että komission olisi vahvistettava selkeitä määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita, joiden avulla voidaan mitata poliittisten ja hallinnollisten tavoitteiden saavuttamista, ja että sen olisi tehtävä niistä ajallisesti vertailukelpoisia;

8.

palauttaa mieliin, että jonkinasteinen johtamisvastuu ja hallinnollinen vastuu, sellaisena kuin se määritellään asiaa koskevissa henkilöstösääntöjen säännöksissä ja varainhoitoasetukseen sisältyvässä moitteettoman varainhoidon periaatteessa, kuuluu lisäksi komission pääosastojen pääjohtajille (valtuutetuille tulojen ja menojen hyväksyjille) ohjelmien ja toimintalinjojen tehokkaan, vaikuttavan ja luonnollisesti myös oikeudellisesti asianmukaisen täytäntöönpanon osalta;

9.

katsoo, että useimmilla aloilla selkeä vastuuketju, jossa ei ole liikaa tasoja ja joka ei ole liian byrokraattinen, voi edelleen merkitä ”vastuunottamisen” puuttumista erityiskysymyksissä komissiossa, ja haluaisi tältä osin selkeitä suuntaviivoja, jotka koskevat ohjelmien ja talousarvion toteutusta sekä toimintojohtamisen ja toimintoperusteisen budjetoinnin vaikutusta tähän kysymykseen;

10.

suhtautuu tältä osin myönteisesti lisätoimiin, joiden tarkoituksena on selkiyttää yksittäisten toimijoiden vastuuta ja lisätä vastuuntuntoa organisaation sisällä; katsoo myös tässä yhteydessä, että toimintojohtamisen ja toimintoperusteisen budjetoinnin tehokas käyttö ja integrointi pikemminkin ”menestyksen avaimena” kuin hallinnollisena rasitteena voi olla olennaisen tärkeää; kehottaa komissiota jatkamaan tätä prosessia ja esittämään aiheellisia ehdotuksia sen edistämiseksi;

11.

katsoo, että vuotuisissa toimintakertomuksissa käytetty tulosten ja kohdennettujen määrärahojen käytännön esitystapa ja yhteenveto ovat yhä jäljessä verrattuna aikaan, joka käytetään tavoitteiden ja pyydettyjen määrärahojen esittelemistä koskeviin hallinnollisiin tehtäviin valmisteluvaiheissa eli vuotuisessa toimintastrategiassa, vuotuisissa hallintosuunnitelmissa ja toimintoselvityksissä; katsoo tältä osin, että tarvitaan lisätoimia, joiden perusteella komission yhteiset yksiköt ottavat myönteisen vastuun tästä prosessista;

12.

korostaa, että tuloksista on saatava entistä parempia, helppokäyttöisiä kertomuksia, jotta parlamentti voi hoitaa talousarvioon, lainsäädäntötyöhön ja tilintarkastukseen liittyvät tehtävänsä; katsoo, että parlamentille ja neuvostolle olisi vuotuisessa talousarviomenettelyssä toimitettava entistä tiiviimpi versio asiaa koskevista vuotuisista toimintakertomuksista ja niiden yhteenvetokertomus, joka sisältää tulokset ja kustannukset;

13.

pitää vakavana puutteena sitä, että vuotuisessa toimintastrategiassa ja alustavan talousarvioesityksen (ATE) perustana olevissa rinnakkaisissa talousarviotiedoissa on tähän saakka otettu käyttöön uusia painopistealueita yksilöimättä ”negatiivisia painopistealueita” ja että tämän seurauksena koko kierroksen aikana painopistealueisiin on ollut tapana lisätä uusia tekemättä poliittista päätöstä kysymyksistä, jotka veronmaksajilta saatavien rajallisten määrärahojen vuoksi on karsittava olennaisimpien painopistealueiden tieltä; korostaa, että tämä on selvästikin ristiriidassa uudistuksen perusperiaatteiden kanssa; panee huolestuneena merkille, että monivuotisen rahoituskehyksen tiukat rajat jättävät vain vähän liikkumavaraa;

14.

panee merkille ehdotukset, joiden mukaan vuotuisten hallintosuunnitelmien ja ATE:n mukana julkaistavien toimintoselvitysten johdonmukaisuutta on parannettava, jotta voidaan vähentää strategista suunnittelua ja ohjelmointia koskevasta prosessista aiheutuvaa hallinnollista rasitetta ja samalla säilyttää tavoitteiden ja mitattujen ”tuotosten” välinen yhteys; katsoo, että vuotuista hallintosuunnitelmaa on tarpeen uudistaa ja pyytää komissiota toteuttamaan pikaisesti toimia tämän suhteen;

15.

ei edelleenkään ole vakuuttunut siitä, että strategista suunnittelua ja ohjelmointia sekä toimintojohtamista koskevassa prosessissa otetaan riittävästi huomioon aiemmat kokemukset ja tulokset sekä se, miten niiden perusteella kehitetään järjestelmää tulevina vuosina; huomauttaa, että tämä on yhteydessä myös siihen, miten komission toteuttamat lukuisat tutkimukset ja arvioinnit otetaan huomioon ja miten ne vaikuttavat – siten kuin niiden pitäisi vaikuttaa – määrärahojen kohdentamista koskevaan prosessiin; ehdottaa sen vuoksi, että arviointien toimeksiannoissa vaaditaan entistä selkeämmin yhteyttä ohjelmien tarkasteluun ja talousarviomenettelyyn; ehdottaa myös, että vuotuiseen toimintakertomukseen sisällytetään saatuja kokemuksia käsittelevä luku;

16.

katsoo, että strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin sekä toimintojohtamisen kierrokseen olisi sisällytettävä myös asetettujen poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen liittyvien riskien arviointi;

17.

pitää välttämättömänä, että nykyistä hallinnointi- ja talousarviomenettelyä hyödynnetään entistä paremmin uutta talousarviota valmisteltaessa, jotta EU:n ohjelmien tuloksia voidaan parantaa käytännössä; huomauttaa, että teknisellä tasolla se tarkoittaa, että nykyisessä menettelyssä (vuoden 2010 talousarvio) vuotta 2008 koskevien vuotuisten toimintakertomusten ja niiden yhteenvedon, joka sisältää tulokset siltä osin, missä määrin tavoitteet on saavutettu, on oltava saatavilla hyvissä ajoin ja että niitä on hyödynnettävä entistä kattavammin kaikissa komission vuoden 2009 aikana tekemissä ehdotuksissa; tähdentää, että aiempien painopistealueiden ja tavoitteiden edistymisestä pitäisi olla ”järjestelmällisiä seurauksia”; pitää valitettavana, että vuosi toisensa jälkeen kiinnitetään liian vähän huomiota siihen, miten näissä seikoissa on edistytty ja miten sen pitäisi heijastua tuleviin vuosiin;

18.

suhtautuu myönteisesti tiettyihin parannuksiin ATE:n mukana toimitettavissa toimintoselvityksissä, joissa perustellaan pyydetyt määrärahat; pitää kuitenkin valitettavana, ettei tietojen laatu ole aina sellainen, että niiden avulla voitaisiin perustella esimerkiksi määrärahojen korotus, ja myös, ettei budjettivallan käyttäjä ole toistaiseksi katsonut tarpeelliseksi palkita ”hyvistä tuloksista” ja ettei se vastaavasti ole pitänyt ennallaan tai jopa pienentänyt niiden yksiköiden määrärahoja, joiden tulokset ovat riittämättömiä;

19.

katsoo, että pitkän aikavälin tavoitteet ja suunnitelmat eli monivuotinen rahoituskehys ja viisivuotiset strategiset tavoitteet sekä vuotuinen toimintastrategia on myös perusteltava entistä paremmin ja liitettävä yksittäisten pääosastojen ja yksiköiden työskentelyyn, sillä ne ovat tärkeä tekijä, jonka avulla voidaan motivoida henkilöstön jäseniä ja saada heidät tuntemaan itsensä osaksi koko organisaation ensisijaisia tavoitteita sekä edistämään niitä; pyytää sen vuoksi, että komissio liittäisi entistä selkeämmin vuotuisiin hallintosuunnitelmiin ja vuotuisiin toimintakertomuksiin sisältyvät positiiviset ja negatiiviset painopistealueet monivuotisiin ja strategisiin kokonaistavoitteisiin;

20.

on myös yleisesti ottaen sitä mieltä, ettei näiden strategisten tavoitteiden edistymistä valitettavasti arvioida riittävästi; katsoo esimerkiksi, että strategisten tavoitteiden saavuttamisesta voitaisiin tehdä väliarviointi ja että kukin pääosasto voisi osallistua kyseiseen prosessiin ilmoittamalla, mitä toimia on toteutettu, mitä resursseja on käytetty ja miten tämä on edistänyt kokonaistavoitteiden saavuttamista; korostaa, että tämän saavuttamiseksi käytännössä myös tavoitteet ja tulosten mittaamiseksi käytettävät indikaattorit pitäisi mahdollisuuksien mukaan määritellä samassa strategisessa yhteydessä;

21.

tähdentää, että tällainen osallistuminen on viime kädessä keskeistä myös määrärahojen vastuullisessa hallinnoinnissa operatiivisella tasolla ja että se on lisäksi keskeinen tekijä esimerkiksi silloin, kun yksikköjä motivoidaan etsimään tehokkaita työskentelytapoja, löytämään mahdollisia säästöjä ja tekemään yhteistyötä muiden yksikköjen kanssa;

22.

katsoo, että toimintoperusteista budjetointia ja toimintojohtamista on kehitettävä siten, että voidaan parantaa komission keskitettyjen ja hajautettujen tehtävien välisen vastuunjaon avoimuutta ja sitä koskevia selvityksiä sekä erityisesti antaa selkeitä tietoja hallinnollisiin tukitehtäviin ja koordinointitehtäviin, toimintoperusteisen budjetoinnin ja toimintojohtamisen kierroksen tukitehtävät mukaan luettuina, varattujen henkilöresurssien määristä ja kustannuksista ja tällä tavoin helpottaa oikean tasapainon löytämistä keskitetyn ja hajautetun lähestymistavan välillä;

23.

pyytää komissiota parantamaan strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin sekä toimintojohtamisen kierroksen integrointia ja yksinkertaistamaan sitä, jotta toimintalinjojen ja toimintojen toteutuksen tosiasialliset tulokset voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon henkilöresursseja ja määrärahoja kohdennettaessa; korostaa, että tämän seurauksena olisi lisäksi yksilöitävä mahdollisia ”negatiivisia painopistealueita”;

24.

katsoo, että olisi pyrittävä siihen, että vuotuisessa toimintastrategiassa otetaan järjestelmällisesti huomioon edellisten vuosien tulokset, ja siten myös vähentämään komission hallinnollista rasitetta;

25.

korostaa, että strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin sekä toimintojohtamisen kannalta keskeisten asiakirjojen, kuten komission vuotuisten toiminta- ja yhteenvetokertomusten, sisältöä ja esitystapaa olisi niin ikään yksinkertaistettava ja parannettava, jotta ne vastaisivat nykyistä paremmin budjettivallan käyttäjän ja vastuuvapauden myöntävän viranomaisen tarpeita;

26.

tähdentää, ettei kyseinen muutos saisi lisätä hallinnollista työtaakkaa; pyytää komissiota sen vuoksi toteuttamaan strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin sekä toimintojohtamisen kierroksen hallintokulujen yksityiskohtaisen analyysin, jotta voidaan yksilöidä mahdolliset hallinnollisen yksinkertaistamisen kohteet, ja seuraamaan tiiviisti, kohdennetaanko henkilöresurssit asianmukaisesti, erityisesti ohjelmointi- ja budjetointitoiminnoissa;

27.

pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille tällaisten analyysien tuloksista seuraavassa henkilöstökartoituksessa sekä toteutetuista toimista ja edistymisestä tässä päätöslauselmassa esitettyjen pyyntöjen osalta ennen vuoden 2010 talousarviota koskevaa parlamentin ensimmäistä käsittelyä;

28.

katsoo, että olisi entistä painokkaammin pyrittävä vahvistamaan laatuperusteet, jotka tuloksia koskevien tietojen olisi täytettävä;

29.

pyytää edelleen komissiota tiedottamaan parlamentille toimista, joita on toteutettu organisaation tehokkuuden ja vaikuttavuuden arvioimiseksi ja parantamiseksi, erityisesti siltä osin kuin on kyse hallinnollisten tukitehtävien ja koordinointitehtävien jakamisesta keskitetyn ja operatiivisen tason välillä komission sisällä;

30.

korostaa, että vuotuisten toimintakertomusten, vuotuisen toimintastrategian ja komission ATE:n välillä olisi oltava entistä selkeämpi yhteys ja että ohjelmointi- ja budjetointitoimintojen yhteensovittamista monivuotisen kehyksen kanssa pitäisi edistää parantamalla monivuotisen rahoituskehyksen, komission strategisen suunnitelman ja vuotuisen toimintastrategian välistä yhteyttä;

31.

katsoo, että kyseiset parannukset tekisivät toimintoperusteisesta budjetoinnista ja toimintojohtamisesta tehokkaan välineen tuloksiin keskittyvää talousarviota silmällä pitäen sekä edistäisivät vastuun ja tilivelvollisuuden kulttuuria komission sisällä;

32.

katsoo, että parlamentin pitäisi tarkastella, miten se käyttää strategisen suunnittelun ja ohjelmoinnin sekä toimintojohtamisen asiakirjoissa olevia tuloksia koskevia tietoja lujittaakseen vuoropuheluaan komission kanssa;

33.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.