6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/85

A.

ottaa huomioon, että komission nykyisen määritelmän mukaan mikroluotto on enintään 25 000 euron laina ja suosituksessa 2003/361/EY säädetään, että mikroyritys on yritys, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 2 000 000 euroa; ottaa huomioon, että näitä määritelmiä ei voitane soveltaa kaikkiin kansallisiin markkinoihin eikä niiden perusteella voida selkeästi erottaa toisistaan mikroluottoja ja mikrolainoja mikroyrityksille, mikroluottoja pankkipalveluiden ulkopuolelle jääville lainanottajille ja mikroluottoja pankkipalveluiden piiriin kuuluville mikroyrityksille,

B.

ottaa huomioon, että vaikeutta saada asianmukaista rahoitusta pidetään usein huomattavana esteenä yrittäjyydelle ja että huomattavaan potentiaalisen mikroluottojen kysyntään Euroopan unionissa ei tällä hetkellä vastata,

C.

ottaa huomioon, että komissio ei ole vienyt eteenpäin parlamentin 11. heinäkuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa esittämää pyyntöä laatia toimintasuunnitelma mikrorahoitukselle erilaisten poliittisten toimenpiteiden yhteensovittamiseksi ja hyvien käytäntöjen mahdollisimman tehokkaaksi hyödyntämiseksi Euroopan unionissa ja kolmansissa maissa,

D.

ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi vuonna 2008 toiseksi peräkkäiseksi vuodeksi määrärahat pilottihankkeen ”Mikroluottojen kannalta suotuisamman toimintaympäristön edistäminen Euroopassa” rahoittamiseen ja että, vaikka edellä mainitussa 20. joulukuuta 2007 annetussa komission tiedonannossa tätä seikkaa ei mainita, nämä määrärahat voitaisiin hyödyllisesti kohdentaa oman pääoman muodostamiseen, niin että se voi toimia alkupääomana,

E.

ottaa huomioon, että useat piirteet erottavat mikroluoton tavallisesta luotosta, myös pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävästä luotosta, ja että yritykset hakevat tavallista luottoa yleensä kaikentyyppisistä rahoituslaitoksista, ja katsoo, että olisi pidettävä mielessä tärkeä perimmäinen tavoite eli kaikkien kansalaisten integroiminen viralliseen rahoitusjärjestelmään,

F.

ottaa huomioon, että mikroluotolla on korkeammat toimintakulut lainan pienen koon, (riittävän) vakuuden puuttumisen ja korkeiden käsittelykulujen takia,

G.

ottaa huomioon, että mikroluottojen myöntämiseen liittyy innovatiivisia ja subjektiivisia tekijöitä, kuten vaihtoehtoiset tai puuttuvat vakuusvaatimukset ja perinteisestä poikkeava luottokelpoisuuden arviointi, ja niitä myönnetään usein pelkän voiton tavoittelun lisäksi yhteenkuuluvuuden lisäämiseen pyrkimällä integroimaan heikossa asemassa olevat (uudelleen) yhteiskuntaan,

H.

ottaa huomioon, että mikroluotot ovat pieniä mutta mahdollisuus niiden ”kierrättämiseen” (myöntämällä uuden lainan takaisinmaksun jälkeen) luottojen yleensä lyhyestä laina-ajasta johtuen moninkertaistaa niiden vaikutuksen; katsoo, että olisi otettava huomioon tavoite tuoda saajat takaisin perinteisen pankkijärjestelmän piiriin,

I.

ottaa huomioon, että mikroluottoja voivat tarjota tai rahoituksen saantia voivat helpottaa useat tahot, kuten epäviralliset rahoituspalvelujen tarjoajat (sallittu yksityiseltä yksityiselle lainaus), jäsenten omistamat organisaatiot (esimerkiksi luotto-osuuskunnat), kansalaisjärjestöt, keskinäiset yhtiöt ja talousosuuskunnat, paikallisyhteisöjen kehittämistä edistävät rahoituslaitokset, takuupankit ja -rahastot sekä säästö-, osuus ja liikepankit ja että näiden eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä voisi olla hyötyä,

J.

katsoo, että Euroopan unionissa olevien rahoituspalveluiden tarjoajien ainutlaatuinen rakenne on tunnustettava; toteaa, että näitä ovat muun muassa luotto-osuuskunnat, jotka ovat pankkien ulkopuolisia rahoituslaitoksia, jotka mobilisoivat jäsenten talletuksia mikrolainoihin; katsoo, että kyseisiä palvelujentarjoajia ei saisi niiden ainutlaatuisten rakenteiden vuoksi ennalta sulkea asianomaisten mikroluotto-ohjelmien ulkopuolelle,

K.

ottaa huomioon, että nykyinen talouskriisi ja sen mahdolliset jälkiseuraukset koko talouteen osoittavat monimutkaisten rahoitustuotteiden haitat ja sen, että on pohdittava keinoja, joilla voidaan tehostaa toimintaa ja saada käyttöön kaikki mahdolliset rahoituskanavat tilanteissa, joissa maksuvalmiuskriisi heikentää yritysten mahdollisuuksia pääoman saantiin etenkin taloudellisesti ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevilla alueilla, ja korostavat samaan aikaan niiden laitosten tärkeyttä, jotka keskittyvät liiketoiminnassaan paikalliseen kehitykseen, joilla on vahvat yhteydet paikkakuntaan ja jotka tarjoavat kattavia pankkipalveluja kaikille talouden toimijoille,

L.

katsoo, että yrittäjyyttä tulisi edistää,

M.

katsoo, että olisi tehtävä kaikki mahdollinen mikroyrityksiin kohdistuvan sääntelyrasituksen vähentämiseksi minimiin ja komission olisi toimittava tämän mukaisesti,

N.

ottaa huomioon, että korkokatto voi ehkäistä lainanantajia tarjoamasta mikroluottoja, jos rajoitukset estävät heitä kattamasta lainanantokulujaan,

O.

ottaa huomioon, että mikroluottojen tukemisen tulisi olla tärkeä osa tarkistettua Lissabonin strategiaa,

P.

ottaa huomioon, että on lukuisia tapauksia, joissa henkilöillä, jotka haluaisivat EU:n koheesiopolitiikan piiriin kuuluvaa rahoitusta perustaakseen pienen perheyrityksen, saattaa olla vaikeuksia vaaditun yhteisrahoituksen hankinnassa,

Q.

ottaa huomioon, että heikossa asemassa olevien, kuten (pitkäaikais)työttömien, sosiaalitukien varassa elävien, maahanmuuttajien, etnisten vähemmistöjen kuten romanien, pimeässä taloudessa toimivien tai köyhällä maaseudulla asuvien sekä naisten, jotka haluavat perustaa mikroyrityksen, tulisi olla mikroluottoja koskevan EU:n aloitteen kohderyhmässä,

R.

ottaa huomioon, että julkiset toimenpiteet mikroluottojen myöntämisessä ovat tarpeen, vaikka yksityinen osallistuminen tulisi varmistaa mahdollisuuksien mukaan,

S.

ottaa huomioon, että on olemassa useita EU:n aloitteita, jotka tukevat mikroluottoja, ja että yksinkertaistetusta ja kohdistetummasta lähestymistavasta olisi hyötyä, kun nämä aloitteet koottaisiin yhdeksi järjestelmäksi,

T.

katsoo, että mikroyritysten perustajien on ehdottomasti saatava liiketoiminnan tukea (esimerkiksi koulutuksen, valmennuksen ja toimintaedellytysten kehittämisen muodossa) ja että koulutuksen tulisi olla pakollista mikroluoton saajille, sekä katsoo, että rahoitusta koskevan kuluttajavalistuksen ja vastuullisen luotonannon olisi oltava tärkeä osa kaikkien mikrorahoituslaitosten politiikkaa,

U.

katsoo, että mikroluottojen potentiaalisilla saajilla olisi oltava oikeus saada muun muassa luottosopimuksen tekemistä, yrityksen perustamista, velkojen perintää sekä teollis- ja tekijänoikeuksien hankintaa ja käyttöä koskevaa asianmukaista oikeudellista neuvontaa, erityisesti kun kyseinen mikroyritys aikoo tai sillä on mahdollisuus harjoittaa liiketoimintaa muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa,

V.

ottaa huomioon, että oikeus saada mahdollisten lainanottajien luottotiedot helpottaisi mikroluottojen tarjoamista,

W.

katsoo, että mikroluottoihin liittyvien hyvien käytäntöjen tutkimusta ja vaihtoa tulisi edistää, esimerkiksi mikroluottojen myöntämiseen, turvaamiseen ja riskien vähentämiseen liittyvissä innovatiivisissa tekniikoissa siinä laajuudessa ja niissä kohderyhmissä, joissa kyseiset lähestymistavat toimivat EU:ssa,

X.

katsoo, että välittäjien asemaa väärinkäytösten ehkäisemisessä tulisi tutkia ja olisi pohdittava vaihtoehtoisia keinoja varmistaa uskottavuus lainanottajien keskuudessa (esimerkiksi vertaistukiryhmien avulla),

Y.

katsoo, että olisi luotava EU:n puitteet pankkialan ulkopuolella toimiville mikrorahoituslaitoksille ja että komission olisi kehitettävä mikroluottojen tukemiseen tarkoitettu mekanismi, joka jää neutraaliksi mikroluottojen tarjoajien osalta,

Z.

katsoo, että henkilöitä, joilla ei ole pysyvää asuinpaikkaa tai henkilötodistusta, ei tulisi sulkea mikroluottojen myöntämisen ulkopuolelle rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevan lainsäädännön perusteella,

AA.

katsoo, että EY:n kilpailusääntöjä tulisi mukauttaa mikroluottojen myöntämisen esteiden vähentämiseksi,

AB.

katsoo, että EY:n julkisia hankintoja koskevien sääntöjen tulisi tukea mikroluottojen saajia,

1.

pyytää komissiota esittämään parlamentille EY:n perustamissopimuksen 44 artiklan, 47 artiklan 2 kohdan tai 95 artiklan nojalla lainsäädäntöehdotuksen tai -ehdotuksia liitteenä olevissa yksityiskohtaisissa suosituksissa käsitellyistä asioista;

2.

toteaa, että suosituksissa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia;

3.

katsoo, että pyydetyn ehdotuksen tai ehdotusten rahoitusvaikutukset on tarvittaessa katettava EU:n talousarviomäärärahoilla;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.