25.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 76/11

A.

katsoo, että jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin 2002/14/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään myöhässä ja että eräät jäsenvaltiot ovat eräiden seikkojen osalta siirtäneet kansalliseen lainsäädäntöönsä vain direktiivissä säädetyt sovellettavat vähimmäisvaatimukset,

B.

katsoo, että nykyinen rahoituskriisi vaikuttaa Euroopan talouteen siten, että yritysten rakenteita muutetaan, yrityksiä sulautetaan ja niiden toimintoja siirretään koko Euroopassa,

C.

katsoo, että direktiivillä 2002/14/EY pyritään luomaan yleiset puitteet yritysten tulevaisuudesta työntekijöille tiedottamiselle ja työntekijöiden tehokkaalle kuulemiselle yritysten taloudellisen kehityksen valmistelemiseksi,

D.

katsoo, että työntekijöille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa ovat sosiaalisen markkinatalouden keskeisiä osatekijöitä ja ettei niitä saa pitää yritysten taloudellisen kehityksen esteenä,

E.

ottaa huomioon, että Euroopan unionissa on 23 miljoonaa alle 250 työntekijän yritystä (joiden osuus on 99 prosenttia kaikista yrityksistä ja jotka työllistävät yli 100 miljoonaa henkilöä) ja että EU:n toimielimillä on velvollisuus taata työntekijöille oikeudet saada tietoa ja tulla kuulluksi sekä velvollisuus edistää näiden oikeuksien toteutumista,

1.

toteaa, että direktiivin 2002/14/EY saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on viivästynyt huomattavasti useissa jäsenvaltioissa ja siksi sen toimivuuden arvioiminen vaatii lisäaikaa; korostaa, että jäsenvaltioissa, joissa ei ole mitään yleistä työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevaa järjestelmää, direktiivin vaikutus on kuitenkin ilmeinen;

2.

kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole saattaneet direktiiviä 2002/14/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään, tekemään sen mahdollisimman pian;

3.

katsoo, että komission on tämän suuntaisilla aloitteilla tiiviissä yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten kanssa kyettävä täsmentämään ja ratkaisemaan direktiivin 2002/14/EY tulkintaan ja sen täytäntöönpanosäännösten yhteensoveltuvuuteen liittyviä ongelmakohtia;

4.

toteaa, että jotkut jäsenvaltiot eivät ole ottaneet huomioon direktiivin 2002/14/EY täytäntöönpanotoimissaan tiettyjä nuoria työntekijöitä, osa-aikatyötä tekeviä naisia eivätkä lyhyillä määräaikaisilla sopimuksilla työskenteleviä työntekijöitä; kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan näitä tapauksia silmälläpitäen yritysten työvoiman määrän laskentaa koskevia säännöksiään direktiivin hengen ja kirjaimen mukaisiksi eli siten, että kynnysarvojen laskeminen perustuu aina työntekijöiden todelliseen lukumäärään eikä muihin tekijöihin;

5.

katsoo, että jäsenvaltioiden on syytä määritellä omia kansallisia käytäntöjään noudattaen tarkasti ne direktiivin 2002/14/EY 6 artiklassa tarkoitetut ehdot ja rajoitukset, jotka koskevat luottamuksellisia tietoja, ja kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

6.

pyytää jäsenvaltioita täytäntöönpanotoimissaan

7.

kannustaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole ottaneet käyttöön 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia niiden sääntöjen noudattamatta jättämisestä, joilla säännellään työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevien oikeuksien toteutusta, ottamaan sellaiset seuraamukset käyttöön;

8.

pyytää kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät ole käytössä työntekijöiden edustajien suojelujärjestelmää, ottamaan sellaisen käyttöön;

9.

kehottaa jäsenvaltioita, joissa työntekijöiden edustajia on tavallisesti suojeltu ammattiliittojen ja työnantajien järjestöjen välisellä sopimuksella, säätämään työntekijöiden edustajille vankan toissijaisen suojelun neuvottelujen epäonnistuessa;

10.

katsoo, että on laadittava ja annettava jäsenvaltioiden käyttöön luokittelu mahdollisista seuraamuksista, jotka voidaan määrätä työnantajille, jotka laiminlyövät direktiivin 2002/14/EY mukaista työntekijöiden oikeutta saada tietoa ja tulla kuulluksi;

11.

korostaa, etteivät jäsenvaltiot voi toissijaisuusperiaatteeseen vedoten jättää noudattamatta velvollisuuttaan määritellä riittävän ankaria seuraamuksia, jotta työnantajat eivät toimi direktiivin 2002/14/EY vastaisesti;

12.

kiinnittää huomiota Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 8. kesäkuuta 1994 antamaan tuomioon (10), jossa omaksutun periaatteen mukaan jäsenvaltiot, joissa on puutteellinen prosessi- ja toimielinjärjestelmä, ovat velvollisia luomaan asianmukaiset oikeussuojakeinot sekä määrittelemään asianmukaiset hallinnolliset ja oikeudelliset muutoksenhakukeinot sekä riittävät, tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset työnantajille, jotka eivät noudata työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevia velvoitteitaan;

13.

kehottaa jäsenvaltioita direktiivin 2002/14/EY tarkistamista odotettaessa noudattamaan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä määritellessään asianmukaisia hallinnollisia tai oikeudellisia muutoksenhakukeinoja ja seuraamuksia työnantajille, jotka eivät noudata työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevia velvoitteita;

14.

pitää välttämättömänä varmistaa, että jäsenvaltioiden antamissa täytäntöönpanosäännöksissä taataan työntekijöiden edustajien tiedottamista ja kuulemista koskevan oikeuden automaattisuus direktiivin 2002/14/EY oikean tulkinnan mukaisesti;

15.

pitää välttämättömänä määritellä työntekijöiden edustajan tehtävän hoitamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotta tehtävää hoidetaan työaikana ja siitä maksetaan vastaava korvaus;

16.

pitää välttämättömänä taata julkishallinnon sekä julkis- ja rahoitussektorin yritysten työntekijöiden edustajille samat tiedottamista ja kuulemista koskevat oikeudet kuin muille työntekijöille;

17.

pitää välttämättömänä mahdollisuutta harkita suoraan kuulemiseen turvautumista silloin, kun käytettävissä on valittuja tai liiton edustajia, ja varmistaa siten, ettei työnantaja puutu suoran kuulemisen kautta etujärjestöjen tavallisesti käsittelemiin työehtosopimusneuvotteluihin sisältyviin asioihin, kuten palkkakysymyksiin;

18.

pyytää arvioimaan tarvetta muuttaa direktiivin 2002/14/EY soveltamisen edellyttämiä yritysten tai työpaikkojen työntekijöiden määrää koskevia kynnysarvoja, jotta vain erittäin pienet yritykset jätetään direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle;

19.

huomauttaa jäsenvaltioille, että jos direktiivissä 2002/14/EY käytetyn termin ”yritys” tarkasta merkityksestä on epäilyjä, asiasta on olemassa laaja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, ja kehottaa jäsenvaltioita vetoamaan siihen täytäntöönpanotoimissaan, jolloin niitä vastaan ei voida nostaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta;

20.

vaatii komissiota toteuttamaan mahdollisimman pian toimia sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot saattavat direktiivin 2002/14/EY asianmukaiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöään ja tarkistavat kaikki seikat, joissa ilmenee puutteita tai vaikeuksia, kuten yritysten työntekijöiden määrän laskentaa koskevat kansalliset säännökset ja käytännöt, direktiivin 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen erityissäännösten soveltaminen sekä 6 artiklassa säädettyyn luottamuksellisuuslausekkeeseen sovellettavat takuut; kehottaa komissiota aloittamaan rikkomismenettelyn sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole panneet direktiiviä lainkaan tai asianmukaisesti täytäntöön;

21.

pyytää komissiota esittämään arviointikertomuksen direktiivin 2002/14/EY täytäntöönpanosta saaduista tuloksista sosiaalisen vuoropuhelun vahvistamisen sekä työmarkkinoiden ennakoinnin, ennaltaehkäisyn ja työllistettävyyden osalta samoin kuin sen osalta, kuinka hyvin direktiivin avulla on onnistuttu ehkäisemään pienten ja keskisuurten yritysten hallinnollisia, oikeudellisia ja rahoitusongelmia, ja tekemään tarvittaessa aiheelliset ehdotukset;

22.

kannattaa ehdotusta neuvoston asetukseksi yksityisen eurooppayhtiön säännöistä (KOM(2008)0396), jossa otetaan huomioon pienten yritysten erityistarpeet;

23.

kehottaa komissiota, joka vastaa fuusioiden ja yrityskauppojen valvonnasta, huolehtimaan siitä, että niistä tehtävien päätösten yhteydessä noudatetaan kansallisia ja yhteisöoikeudellisia säännöksiä työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan;

24.

katsoo, että tietojen, jotka voivat paljastuessaan vahingoittaa yrityksen taloutta, on pysyttävä äärimmäisen luottamuksellisina, kunnes yritystä koskevista tärkeistä taloudellisista kysymyksistä on päätetty (esim. yhteisymmärryspöytäkirjan ”Letter of intent” muodossa);

25.

kehottaa komissiota edistämään jatkuvasti työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevan oikeuden parantamista sekä sisällyttämään sen sekä alojen väliseen että alakohtaiseen Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun;

26.

pyytää, että komissio kannustaa työmarkkinaosapuolia vaikuttamaan kansallisiin täytäntöönpanotoimiin myönteisesti ja tulevaisuuteen suuntautuen muun muassa levittämällä hyväksi osoittautuneita käytäntöjä;

27.

pyytää komissiota käynnistämään mahdollisimman pian aloitteita, joilla vahvistetaan työmarkkinaosapuolien välisen tehokkaan yhteistyön kulttuuria työntekijöille tiedottamisen ja heidän kuulemisensa alalla unionissa, ottaen huomioon aiheiden luonne sekä yritysten erityispiirteet ja koko;

28.

toteaa tyytyväisenä, että Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton välisessä sopimuksessa vuonna 2006 tehdystä merityötä koskevasta yleissopimuksesta viitataan kuulemiseen tietyissä asioissa, jotka koskevat esimerkiksi työntekijöiden terveys- ja turvallisuusriskejä tai työsopimuksen ennenaikaista purkamista;

29.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio ehdotti 10. lokakuuta 2007 päivätyssä tiedonannossaan ”Sosiaalisen sääntelykehyksen uudelleenarvioimisesta uusien ja parempien merenkulkualan työpaikkojen luomiseksi EU:ssa” (KOM(2007)0591) direktiivin 2002/14/EY käsittelyä, ja kehottaa sitä näin ollen tutkimaan mahdollisuutta poiketa direktiivin 2002/14/EY soveltamisesta, joka on ollut mahdollista direktiivin 3 artiklan 3 kohdan nojalla;

30.

pyytää komissiota selvittämään direktiivien 94/45/EY, 98/59/EY, 2001/23/EY, 2001/86/EY, 2002/14/EY, 2003/72/EY ja asetuksen (EY) N:o 2157/2001 koordinointitarpeen, jotta voidaan arvioida mahdollisten muutosten tarkoitustenmukaisuutta päällekkäisyyksien tai ristiriitaisuuksien poistamiseksi; katsoo, että mahdolliset muutokset olisi tehtävä yhtä aikaa;

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.