12.9.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/7

---

Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Tšekin tasavallan, Tanskan kuningaskunnan, Viron tasavallan, Kreikan tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Liettuan tasavallan, Latvian tasavallan, Unkarin tasavallan, Alankomaiden kuningaskunnan, Romanian, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan aloite neuvoston puitepäätökseksi 2009/…/YOS, annettu …, rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisestä

2009/C 219/03

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 31 artiklan 1 kohdan a alakohdan sekä 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon … aloitteen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta.

(2)

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittamista Euroopan unionissa koskevassa Haagin ohjelmassa (2) vaaditaan jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuuksia keskittää syytetoimet rajatylittävissä monenvälisissä asioissa yhteen jäsenvaltioon syytetoimien tehokkuuden lisäämiseksi samalla kun taataan asianmukainen oikeudenkäyttö.

(3)	Eurojust luotiin edistämään ja parantamaan tutkinta- ja syytetoimien koordinointia jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä.

(4)

Rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä (3) käsitellään niitä kielteisiä seurauksia, joita aiheutuu, kun useilla jäsenvaltioilla on rikosoikeudellinen toimivalta toteuttaa rikosoikeudellisia menettelyjä samaa henkilöä koskevien samojen tosiseikkojen osalta. Kyseisellä puitepäätöksellä otetaan käyttöön tietojenvaihdon ja suorien neuvottelujen menettely, jolla pyritään ehkäisemään ne bis in idem -periaatteen loukkaaminen.

(5)

Jäsenvaltioiden välistä oikeudellista yhteistyötä on kehitettävä edelleen tutkinta- ja syytetoimien tehokkuuden lisäämiseksi. Jäsenvaltioiden välisillä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä koskevilla yhteisillä säännöillä on olennainen merkitys rajatylittävien rikosten käsittelemiseksi. Tällaiset yhteiset säännöt ovat avuksi ne bis in idem -periaatteen loukkaamisen ehkäisemisessä ja Eurojustin työskentelyn tukemisessa. Lisäksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella olisi oltava yhteiset oikeudelliset puitteet rikosoikeudellisen menettelyn siirtämiseksi jäsenvaltioiden välillä.

(6)

Kolmetoista jäsenvaltiota on ratifioinut rikosoikeudenkäynnin siirtämisestä 15 päivänä toukokuuta 1972 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ja soveltaa sitä. Muut jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet kyseistä yleissopimusta. Muutamat niistä ovat mahdollistaakseen sen, että muut jäsenvaltiot voisivat aloittaa rikosoikeudellisen menettelyn, soveltaneet keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa 20 päivänä huhtikuuta 1959 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen mukaista mekanismia yhdessä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen kanssa (4). Muut ovat toimineet kahdenvälisten sopimusten tai epävirallisen yhteistyön pohjalta.

(7)	Euroopan yhteisöjen jäsenvaltiot allekirjoittivat vuonna 1990 sopimuksen rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisestä. Kyseinen sopimus ei kuitenkaan ole tullut voimaan puuttuvien ratifiointien vuoksi.

(8)	Tästä johtuen rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä koskevassa jäsenvaltioiden välisessä yhteistyössä ei ole noudatettu minkäänlaista yhdenmukaista menettelyä.

(9)

Tällä puitepäätöksellä olisi otettava käyttöön yhteiset oikeudelliset puitteet rikosoikeudellisen menettelyn siirtämiselle jäsenvaltioiden välillä. Puitepäätöksen mukaisten toimenpiteiden tarkoituksena olisi laajentaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä välineellä, jolla lisätään rikosoikeudellisen menettelyn tehokkuutta ja parannetaan asianmukaista oikeudenkäyttöä, vahvistamalla yhteiset säännöt edellytyksistä, joiden nojalla yhdessä jäsenvaltiossa aloitettu rikosoikeudellinen menettely voidaan siirtää toiseen jäsenvaltioon.

(10)	Jäsenvaltioiden olisi nimettävä toimivaltaiset viranomaiset tavalla, joka edistää näiden viranomaisten välisen suoran yhteydenpidon periaatetta.

(11)	Tämän puitepäätöksen soveltamiseksi jäsenvaltio voi saada toimivallan, kun kyseisen toimivallan myöntää sille toinen jäsenvaltio.

(12)

On tehty useita neuvoston puitepäätöksiä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin rangaistusten täytäntöön panemiseksi muissa jäsenvaltioissa; näitä puitepäätöksiä ovat erityisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin 24 päivänä helmikuuta 2005 tehty puitepäätös 2005/214/YOS (5), vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27 päivänä marraskuuta 2008 tehty puitepäätös 2008/909/YOS (6) sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuomioihin ja valvontapäätöksiin valvontatoimenpiteiden ja vaihtoehtoisten seuraamusten valvomiseksi 27 päivänä marraskuuta 2008 tehty puitepäätös 2008/947/YOS (7). Tämän puitepäätöksen olisi täydennettävä mainittujen puitepäätösten säännöksiä, eikä sitä pitäisi tulkita siten, että sillä estettäisiin mainittujen puitepäätösten soveltaminen.

(13)	Tämän puitepäätöksen soveltamisessa olisi otettava huomioon epäiltyjen ja uhrien oikeutetut edut. Tätä puitepäätöstä ei olisi kuitenkaan miltään osin tulkittava siten, että se heikentäisi toimivaltaisten oikeusviranomaisten valtaa päättää rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisestä.

(14)	Tätä puitepäätöstä ei olisi miltään osin tulkittava siten, että se vaikuttaisi yksilöiden oikeuteen väittää, että heitä koskevan syytteeseenpanon olisi tapahduttava heidän omalla tai jollakin toisella lainkäyttöalueella, jos tällainen oikeus on olemassa kansallisen lainsäädännön perusteella.

(15)	Toimivaltaisia viranomaisia olisi rohkaistava neuvottelemaan toistensa kanssa ennen kuin rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä pyydetään ja milloin tahansa, kun se katsotaan aiheelliseksi tämän puitepäätöksen moitteettoman ja tehokkaan soveltamisen helpottamiseksi.

(16)	Kun rikosoikeudellinen menettely on siirretty tämän puitepäätöksen mukaisesti, vastaanottavan viranomaisen olisi sovellettava kansallista lainsäädäntöään ja kansallisia menettelyjään.

(17)	Tämä puitepäätös ei ole oikeusperusta henkilöiden pidättämiselle heidän siirtämiseksi fyysisesti toiseen jäsenvaltioon, jotta tämä jäsenvaltio voisi aloittaa oikeudelliset toimenpiteet kyseistä henkilöä vastaan.

(18)

Tässä puitepäätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tunnustettuja ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti sen VI luvussa, olevia periaatteita. Tätä puitepäätöstä ei olisi miltään osin tulkittava siten, että se estäisi kieltäytymästä yhteistyöstä, jos on objektiivisia viitteitä siitä, että rikosoikeudellinen menettely on aloitettu henkilön rankaisemiseksi hänen sukupuolensa, rotunsa, uskontonsa, etnisen alkuperänsä, kansallisuutensa, kielensä, poliittisten mielipiteidensä tai sukupuolisen suuntautumisensa perusteella tai että jokin näistä syistä voisi vaikuttaa haitallisesti hänen asemaansa,

ON TEHNYT TÄMÄN PUITEPÄÄTÖKSEN:

1   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tavoite ja soveltamisala

Tämän puitepäätöksen tavoitteena on lisätä rikosoikeudellisen menettelyn tehokkuutta ja parantaa asianmukaista oikeudenkäyttöä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella vahvistamalla yhteiset säännöt, joilla helpotetaan rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä ottaen huomioon epäiltyjen ja uhrien oikeutetut edut.

2 artikla

Perusoikeudet

Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteisiin kunnioittaa perusoikeuksia ja noudattaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tunnustettuja periaatteita.

3 artikla

Määritelmät

Tässä puitepäätöksessä tarkoitetaan:

a)	’rikoksella’ tekoa, jota pidetään rangaistavana kansallisen rikoslainsäädännön nojalla;

b)	’siirtävällä viranomaisella’ viranomaista, joka on toimivaltainen pyytämään rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä;

c)	’vastaanottavalla viranomaisella’ viranomaista, joka on toimivaltainen vastaanottamaan rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä koskevan pyynnön.

4 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen

1.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle oikeusviranomaiset, jotka ovat sen kansallisen lainsäädännön nojalla toimivaltaisia toimimaan tämän puitepäätöksen mukaisesti siirtävinä ja vastaanottavina viranomaisina (jäljempänä ’toimivaltaiset viranomaiset’).

2.   Jäsenvaltiot voivat nimetä muita kuin oikeusviranomaisia tämän puitepäätöksen mukaisten päätösten tekemistä varten toimivaltaisiksi viranomaisiksi edellyttäen, että näillä viranomaisilla on niiden kansallisen lainsäädännön ja menettelyjen nojalla toimivalta tehdä vastaavanluonteisia päätöksiä.

3.   Kukin jäsenvaltio voi, jos sen sisäisen järjestelmän rakenne sitä edellyttää, nimetä yhden tai useamman keskusviranomaisen avustamaan toimivaltaisia viranomaisia pyyntöjen hallinnollisessa lähettämisessä ja vastaanottamisessa. Jäsenvaltion on ilmoitettava tästä neuvoston pääsihteeristölle.

4.   Neuvoston pääsihteeristö saattaa saamansa tiedot kaikkien jäsenvaltioiden ja komission saataville.

5 artikla

Toimivalta

1.   Tämän puitepäätöksen soveltamiseksi millä tahansa jäsenvaltiolla on toimivalta kansallisen lainsäädäntönsä nojalla nostaa syyte mistä tahansa rikoksesta, johon sovelletaan toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä.

2.   Jäsenvaltiolle yksinomaisesti 1 kohdan nojalla myönnettyä toimivaltaa voidaan käyttää ainoastaan rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä koskevan pyynnön nojalla.

6 artikla

Rikosoikeudellisesta menettelystä luopuminen

Jäsenvaltio, jolla on kansallisen lainsäädäntönsä nojalla toimivalta nostaa syyte rikoksesta, voi tämän puitepäätöksen soveltamiseksi luopua tai pidättyä rikosoikeudellisesta menettelystä epäiltyä henkilöä vastaan mahdollistaakseen rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen mainitun rikoksen osalta toiseen jäsenvaltioon.

2   LUKU

RIKOSOIKEUDELLISEN MENETTELYN SIIRTÄMINEN

7 artikla

Perusteet, joiden nojalla rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä voidaan pyytää

Kun henkilön epäillään syyllistyneen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla rikokseen, kyseisen jäsenvaltion siirtävä viranomainen voi pyytää toisen jäsenvaltion vastaanottavaa viranomaista ryhtymään rikosoikeudelliseen menettelyyn, mikäli tämä edistää tehokasta ja asianmukaista oikeudenkäyttöä ja mikäli vähintään yksi seuraavista perusteista täyttyy:

a)	rikos on kokonaan tai osittain suoritettu toisen jäsenvaltion alueella tai suurin osa rikoksesta aiheutuvista vaikutuksista taikka merkittävä osa siitä aiheutuneesta vahingosta sijoittuu toisen jäsenvaltion alueelle;

b)	epäillyn henkilön vakinainen asuinpaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa;

c)	merkittävä osa tärkeimmästä näytöstä sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa;

d)	epäiltyä henkilöä vastaan on vireillä rikosoikeudellinen menettely toisessa jäsenvaltiossa;

e)	toisessa jäsenvaltiossa on vireillä rikosoikeudellinen menettely sellaisten samojen tai toisiinsa liittyvien tosiseikkojen osalta, jotka liittyvät toisiin henkilöihin, erityisesti saman rikollisjärjestön osalta;

f)	epäilty henkilö on kärsimässä tai hänen on määrä kärsiä toisessa jäsenvaltiossa rangaistus, joka käsittää vapauden menetyksen;

g)	tuomion täytäntöönpano toisessa jäsenvaltiossa on omiaan parantamaan tuomitun mahdollisuuksia sopeutua yhteiskuntaan tai on muita syitä, joiden vuoksi on asianmukaisempaa panna tuomio täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa; tai

h)	uhrin vakinainen asuinpaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa tai uhrin kannalta on joku muu merkittävä peruste rikosoikeudellisen menettelyn siirtämiselle.

8 artikla

Epäillylle henkilölle ilmoittaminen

Ennen siirtoa koskevan pyynnön esittämistä siirtävän viranomaisen on tarpeen mukaan ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti ilmoitettava rikoksesta epäillylle henkilölle aiotusta siirrosta. Jos epäilty henkilö esittää mielipiteensä siirrosta, siirtävän viranomaisen on ilmoitettava se vastaanottavalle viranomaisille.

9 artikla

Uhrin oikeudet

Siirtävän viranomaisen on ennen siirtoa koskevan pyynnön esittämistä otettava asianmukaisella tavalla huomioon rikoksen uhrin edut ja huolehdittava siitä, että kansallisen lainsäädännön mukaisia uhrin oikeuksia noudatetaan kaikilta osin. Tähän sisältyy erityisesti uhrin oikeus saada ilmoitus aiotusta siirrosta.

10 artikla

Menettely rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä pyydettäessä

1.   Ennen kuin siirtävä viranomainen esittää 7 artiklan mukaisen, rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä koskevan pyynnön, se voi ilmoittaa asiasta vastaanottavalle viranomaiselle ja neuvotella tämän kanssa erityisesti siitä, aikooko vastaanottava viranomainen vedota johonkin 12 artiklassa tarkoitetuista kieltäytymisperusteista.

2.   Neuvotellakseen 1 kohdan mukaisesti vastaanottavan viranomaisen kanssa siirtävän viranomaisen on asetettava rikosoikeudellista menettelyä koskevat tiedot vastaanottavan viranomaisen saataville, ja se voi toimittaa ne kirjallisesti käyttäen liitteessä esitettyä vakiolomaketta.

3.   Siirtävän viranomaisen on toimitettava 2 kohdassa tarkoitettu lomake suoraan vastaanottavalle viranomaiselle sellaisella tavalla, josta jää kirjallinen todiste niin, että vastaanottava viranomainen voi todeta sen aitouden. Kaikki muu virallinen yhteydenpito tapahtuu niin ikään suoraan kyseisten viranomaisten välillä.

4.   Siirtämistä koskevaan pyyntöön on liitettävä alkuperäiset rikosoikeudelliseen menettelyyn liittyvät asiakirjat taikka kyseisten asiakirjojen tai niiden asiaa koskevien osien oikeaksi todistettu jäljennös, mahdolliset muut asiaa koskevat asiakirjat ja jäljennös asiaa koskevasta lainsäädännöstä tai, mikäli tämä ei ole mahdollista, selonteko asiaa koskevasta lainsäädännöstä. Mikäli neuvotteluja ei ole käyty 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, siirtämistä koskeva pyyntö on tehtävä kirjallisesti käyttäen liitteessä esitettyä vakiolomaketta 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

5.   Siirtävän viranomaisen on ilmoitettava vastaanottavalle viranomaiselle kaikista rikosoikeudelliseen menettelyyn liittyvistä menettelyllisistä toimista tai toimenpiteistä, jotka on toteutettu siirtävän viranomaisen jäsenvaltiossa pyynnön esittämisen jälkeen. Tiedonantoon on liitettävä kaikki asiaa koskevat asiakirjat.

6.   Siirtävä viranomainen voi peruuttaa siirtämistä koskevan pyyntönsä milloin hyvänsä ennen kuin vastaanottava viranomainen tekee 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti siirron hyväksymistä koskevan päätöksensä.

7.   Jos vastaanottava viranomainen ei ole siirtävän viranomaisen tiedossa, jälkimmäisen on suoritettava kaikki tarpeelliset tiedustelut, myös Euroopan oikeudellisen verkoston yhteyspisteiden välityksellä, saadakseen vastaanottavaa viranomaista koskevat tiedot.

8.   Jos viranomainen, joka vastaanottaa pyynnön, ei ole 4 artiklan mukainen toimivaltainen viranomainen, on sen toimitettava pyyntö omasta aloitteestaan toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoitettava asiasta siirtävälle viranomaiselle viipymättä.

11 artikla

Kaksoisrangaistavuus

Rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä koskevaan pyyntöön voidaan suostua vain, jos siirtämisen perustana olevaa tekoa pidetään rangaistavana vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä.

12 artikla

Perusteet kieltäytymiselle

1.   Jäsenvaltion vastaanottava viranomainen voi kieltäytyä siirtämisestä ainoastaan seuraavin perustein:

a)	jos tekoa ei 11 artiklan mukaisesti pidetä rangaistavana kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä;

b)	jos rikosoikeudelliseen menettelyyn ryhtyminen olisi vastoin ne bis in idem -periaatetta;

c)	jos epäiltyä ei voida ikänsä perusteella pitää syyllisenä rikokseen;

d)	jos kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään koskemattomuudesta tai erioikeudesta, jonka vuoksi toimenpiteisiin ei voida ryhtyä;

e)	jos syyteoikeus on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vanhentunut;

f)	jos rikos on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla armahduksen alainen;

g)	jos perusteiden, joiden nojalla pyyntö esitetään 7 artiklan a–h alakohdan mukaisesti, ei katsota täyttyvän.

2.   Jos pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion toimivalta perustuu yksinomaisesti 5 artiklaan, vastaanottava viranomainen voi 1 kohdassa esitettyjen kieltäytymisperusteiden lisäksi kieltäytyä siirtämisestä, jos sen ei voida katsoa parantavan tehokasta ja asianmukaista oikeudenkäyttöä.

3.   Edellä 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vastaanottavan viranomaisen on ennen siirtämistä koskevan kielteisen päätöksen tekemistä oltava asianmukaisella tavalla yhteydessä siirtävään viranomaiseen ja tarpeen mukaan pyydettävä tätä toimittamaan viipymättä kaikki tarvittavat lisätiedot.

13 artikla

Vastaanottavan viranomaisen päätös

1.   Kun rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä koskeva pyyntö on saatu, vastaanottavan viranomaisen on ilman tarpeetonta viivytystä päätettävä, hyväksytäänkö rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen, ja ellei se päätä vedota johonkin 12 artiklassa tarkoitetuista kieltäytymisperusteista, sen on toteutettava kaikki kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset toimenpiteet pyynnön noudattamiseksi.

2.   Vastaanottavan viranomaisen on viipymättä ilmoitettava siirtävälle viranomaiselle päätöksestään tavalla, josta jää kirjallinen todiste. Jos vastaanottava viranomainen päättää kieltäytyä siirtämisestä, on sen ilmoitettava siirtävälle viranomaiselle päätöksensä perustelut.

14 artikla

Siirtävän viranomaisen ja vastaanottavan viranomaisen väliset neuvottelut

Siirtävä viranomainen ja vastaanottava viranomainen voivat kaikissa aiheellisiksi katsomissaan tapauksissa käydä keskenään neuvotteluja tämän puitepäätöksen moitteettoman ja tehokkaan soveltamisen edistämiseksi.

15 artikla

Yhteistyö Eurojustin ja Euroopan oikeudellisen verkoston kanssa

Toimivaltainen viranomainen voi missä tahansa menettelyn vaiheessa pyytää apua Eurojustilta tai Euroopan oikeudelliselta verkostolta.

3   LUKU

SIIRTÄMISEN VAIKUTUKSET

16 artikla

Vaikutukset siirtävän viranomaisen jäsenvaltiossa

1.   Viimeistään silloin, kun saadaan vastaanottavan viranomaisen ilmoitus rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen hyväksymisestä, siirtämistä koskevan pyynnön perustana oleviin tosiseikkoihin liittyvää rikosoikeudellista menettelyä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti lykättävä tai se on keskeytettävä siirtävän viranomaisen jäsenvaltiossa, paitsi siltä osin kuin kyse on tarvittavasta tutkinnasta, mukaan lukien oikeudellinen apu vastaanottavalle viranomaiselle.

2.   Siirtävä viranomainen voi aloittaa tai aloittaa uudelleen rikosoikeudellisen menettelyn, jos vastaanottava viranomainen ilmoittaa päätöksestään keskeyttää pyynnön perustana oleviin tosiseikkoihin liittyvä rikosoikeudellinen menettely.

3.   Siirtävä viranomainen ei saa aloittaa tai aloittaa uudelleen rikosoikeudellista menettelyä, jos se on saanut vastaanottavalta viranomaiselta tiedon vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltiossa rikosoikeudellisen menettelyn päätteeksi tehdystä sellaisesta päätöksestä, joka kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti merkitsee estettä tuleville rikosoikeudellisille menettelyille.

4.   Tällä puitepäätöksellä ei rajoiteta uhrien oikeutta käynnistää rikosoikeudellinen menettely rikoksentekijää vastaan, kun tästä on säädetty kansallisessa lainsäädännössä.

17 artikla

Vaikutukset vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltiossa

1.   Siirrettyyn rikosoikeudelliseen menettelyyn sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon siirtäminen on suoritettu.

2.   Siirtävän viranomaisen jäsenvaltiossa rikosoikeudellista menettelyä varten suoritetuilla toimilla tai valmistelevilla tutkimuksilla taikka toimilla, joilla keskeytetään vanhentumisaika tai lykätään sen alkamista, on oltava sama pätevyys toisessa jäsenvaltiossa kuin jos ne olisi pätevästi suoritettu kyseisessä jäsenvaltiossa tai jos kyseisen jäsenvaltion viranomaiset olisivat ne pätevästi suorittaneet, mikäli tämä on yhteensoveltuvaa vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion lainsäädännön kanssa.

3.   Kun vastaanottava viranomainen on päättänyt hyväksyä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen, se voi soveltaa mitä tahansa kansallisen lainsäädäntönsä sallimia menettelyllisiä toimenpiteitä.

4.   Jos rikosoikeudellinen menettely on riippuvainen molemmissa jäsenvaltioissa esitetyistä rangaistusvaatimuksista, siirtävän viranomaisen jäsenvaltiossa esitetty rangaistusvaatimus on yhtä pätevä kuin toisessa jäsenvaltiossa tehty vaatimus.

5.   Kun ainoastaan vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään rangaistusvaatimuksen esittämistä tai muun keinon käyttämistä rikosoikeudellisen menettelyn käynnistämiseksi, nämä muodollisuudet on suoritettava kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä asetetussa määräajassa. Toiselle jäsenvaltiolle on ilmoitettava asiasta. Määräaika alkaa kulua päivästä, jolloin vastaanottava viranomainen päättää hyväksyä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen.

6.   Vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltiossa rikokseen sovellettavan seuraamuksen on oltava sen omassa lainsäädännössä määrätty seuraamus, ellei kyseisessä lainsäädännössä toisin säädetä. Mikäli toimivalta perustuu yksinomaisesti 5 artiklaan, kyseisessä jäsenvaltiossa määrätty seuraamus ei saa olla ankarampi kuin mistä säädetään toisen jäsenvaltion lainsäädännössä.

4   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

18 artikla

Tiedot, jotka vastaanottavan viranomaisen on toimitettava

Vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava siirtävälle viranomaiselle rikosoikeudellisen menettelyn keskeyttämisestä tai muusta rikosoikeudellisen menettelyn päätteeksi tehdystä päätöksestä, myös siitä, muodostaako kyseinen päätös vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti esteen tuleville rikosoikeudellisille menettelyille, tai muut merkitykselliset tiedot. Sen on toimitettava jäljennös kirjallisesta päätöksestä.

19 artikla

Kielet

1.   Liitteenä oleva lomake ja rikosoikeudelliseen menettelyyn liittyvien asiakirjojen asiaa koskevat osat on käännettävä sen jäsenvaltion, johon ne toimitetaan, viralliselle kielelle tai yhdelle sen virallisista kielistä.

2.   Jäsenvaltio voi tämän puitepäätöksen hyväksymisen yhteydessä tai myöhemmin ilmoittaa neuvoston pääsihteeristöön talletettavassa ilmoituksessa, että se hyväksyy yhdelle tai useammalle muulle Euroopan unionin toimielinten viralliselle kielelle tehdyn käännöksen. Neuvoston pääsihteeristö saattaa nämä tiedot muiden jäsenvaltioiden ja komission saataville.

20 artikla

Kustannukset

Vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltio vastaa tämän puitepäätöksen soveltamisesta aiheutuvista kustannuksista, paitsi niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat yksinomaisesti toisen jäsenvaltion alueella.

21 artikla

Suhde muihin sopimuksiin ja järjestelyihin

1.   Niiden jäsenvaltioiden välisissä suhteissa, joita sitoo rikosoikeudenkäynnin siirtämisestä 15 päivänä toukokuuta 1972 tehty eurooppalainen yleissopimus, sovelletaan 22 artiklan 1 kohdassa mainitusta päivämäärästä alkaen mainitun yleissopimuksen määräysten sijasta tämän puitepäätöksen säännöksiä.

2.   Jäsenvaltiot voivat jatkaa voimassa olevien kahden- tai monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen soveltamista sikäli kuin niiden avulla voidaan laajentaa tämän puitepäätöksen tavoitteita tai sikäli kuin ne auttavat edelleen yksinkertaistamaan tai helpottamaan rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä.

3.   Jäsenvaltiot voivat tehdä kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä tämän puitepäätöksen voimaantulon jälkeen sikäli kuin tällaiset sopimukset tai järjestelyt mahdollistavat tämän puitepäätöksen säännösten laajentamisen ja auttavat edelleen yksinkertaistamaan tai helpottamaan rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava neuvostolle ja komissiolle [… päivään … kuuta …] mennessä niistä 2 kohdassa tarkoitetuista sopimuksista ja järjestelyistä, joiden soveltamista ne haluavat jatkaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava neuvostolle ja komissiolle myös kaikista 3 kohdassa tarkoitetuista sopimuksista tai järjestelyistä kolmen kuukauden kuluessa niiden allekirjoittamisesta.

22 artikla

Täytäntöönpano

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän puitepäätöksen säännösten noudattamiseksi viimeistään … päivänä … kuuta …

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle kirjallisina ne säännökset, joilla jäsenvaltioiden tästä puitepäätöksestä aiheutuvat velvoitteet saatetaan osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä.

23 artikla

Voimaantulo

Tämä puitepäätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  Lausunto annettu …

(2)  EUVL C 53, 3.3.2005, s. 1.

(3)  Asiakirja 8535/09.

(4)  EYVL C 197, 12.7.2000, s. 3.

(5)  EUVL L 76, 22.3.2005, s. 16.

(6)  EUVL L 327, 5.12.2008, s. 27.

(7)  EUVL L 337, 16.12.2008, s. 102.

---

---