52009DC0228

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 15.5.2009

KOM(2009) 228 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Yhteisön laajuisen tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkoston varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän toiminta vuosina 2006 ja 2007 (päätös 2000/57/EY)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Vuonna 2006 ilmoitetut tilanteet 3

3. Reagointi vuonna 2006 ilmoitettuihin tärkeimpiin tilanteisiin ja niiden seuranta 3

3.1. Chikungunya Réunionilla 3

3.2. Tuhkarokko 4

3.3. Lassa-kuume 4

3.4. Clostridium difficile 027 4

3.5. Lintuinfluenssa ihmisillä 5

4. Vuonna 2007 ilmoitetut tilanteet 5

5. Reagointi vuonna 2007 ilmoitettuihin tärkeimpiin tilanteisiin ja niiden seuranta 5

5.1. Tuberkuloosi 5

5.2. Chikungunya Italiassa 6

5.3. Tuhkarokko Belgiassa 6

5.4. Legionelloosi 7

6. Ilmoitettujen tilanteiden arviointi ilmoituskriteerien suhteen 7

7. Uusi kansainvälinen terveyssäännöstö (IHR) 9

8. Varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän siirto ECDC:hen 9

9. Päätelmät 9

1. JOHDANTO

Tämän kertomuksen tarkoituksena on tiedottaa neuvostolle ja parlamentille yhteisön kannalta merkittävistä tartuntatauteihin liittyvistä tilanteista, jotka ilmoitettiin vuosina 2006 ja 2007 varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän (Early Warning and Response System, EWRS) kautta neuvoston ja parlamentin päätöksen N:o 2119/98/EY[1] ja komission päätöksen 2000/57/EY mukaisesti.

2. VUONNA 2006 ILMOITETUT TILANTEET

Vuonna 2006 lähetettiin yhteensä 138 viestiä (2,6 viestiä/viikko) ja 223 kommenttia. Kyseisistä 138 viestistä 37 lähetettiin tiedoksi, 47 viestiä kuului aktivointitasoon 1, 22 viestiä aktivointitasoon 2 ja kaksi viestiä aktivointitasoon 3. Erityistilanteisiin reagoimiseksi lähetetyistä 30 viestistä 16 koski toimenpiteiden toteuttamista, yhdeksän toimenpiteiden koordinointia ja viisi aiottuja tai suunniteltuja toimenpiteitä. Viestit jakautuivat tilanteen esiintymismaan tai -alueen mukaan seuraavasti: Saksa (10 ilmoitettua tilannetta), Ranska (8), Italia, Espanja, Ruotsi ja Tanska (kukin 7), Yhdistynyt kuningaskunta ja Itävalta (6), Belgia ja Slovenia (5), Latvia ja Israel (4), Puola, Liettua ja Turkki (3), Portugali, Viro, Kreikka, Alankomaat, Norja ja Sierra Leone (2) ja Unkari, Tšekki, Slovakia, Romania, Färsaaret (Tanska), Réunion (Ranskan merentakainen departementti), Saint Helena (Yhdistynyt kuningaskunta), Kroatia, Venäjän federaatio, Mauritania, Egypti, Tunisia, Irak, Intia ja Thaimaa (kukin 1). Seitsemään tilanteeseen liittyi useampi kuin yksi EU-maa ja kahteen tilanteeseen liittyi useampi kuin yksi EU:n ulkopuolinen maa. Neljää tilannetta ei ole yksilöity maantieteellisen alkuperän mukaan. Valikoivan viestikanavan kautta lähetettiin 48 viestiä, jotka koskivat 16:ta tilannetta.

43 tilannetta liittyi influenssaan, 18 äkilliseen ripuliin, 8 ripuliin ja salmonelloosiin, 7 tuhkarokkoon, 6 legioonalaistautiin, 5 tuberkuloosiin, 2 koleraan, selittämättömään kuolemaan, kuumeeseen, ruokamyrkytykseen, verenvuotokuumeeseen, hepatiittiin, hemolyyttis-ureemiseen oireyhtymään, sikotautiin ja Creutzfeldt-Jakobin taudin muunnokseen ja 1 kampylobakterioosiin, leptospiroosiin, listerioosiin, septikemiaan, shigelloosiin, pehmytkudosinfektioon, sukupuoliteitse tarttuvaan infektioon ja lavantautiin. Kahdeksan viestiä luokiteltiin ”ei käytössä” -luokkaan ja viisi ”luetteloimaton”-luokkaan.

3. REAGOINTI VUONNA 2006 ILMOITETTUIHIN TÄRKEIMPIIN TILANTEISIIN JA NIIDEN SEURANTA

3.1. Chikungunya Réunionilla

Ranska ilmoitti helmikuussa 2006 merkittävästä Chikungunya-viruksen taudinpurkauksesta Réunionin merentakaisessa departementissa. Se levisi nopeasti muille saarille Intian valtameressä aina Intiaan saakka. Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus (ECDC) arvioi riskin Chikungunya-viruksen ilmaantumisesta EU:hun voidakseen esittää jäsenvaltioille vaihtoehtoja valmiustilan kohottamiseksi. Riskinarviointitiedot tartunta-alueille ja niiltä pois matkustavia varten laadittiin ja jaettiin jäsenvaltioille. Myös tartunta-alueilta palaavien verenluovuttajien aiheuttamaa riskiä tarkasteltiin, ja veriturvallisuusasioista vastaaville kansanterveysviranomaisille annettiin varoitus, jotta nämä voivat soveltaa lykkäysmenettelyä verenluovuttajiin.

3.2. Tuhkarokko

Saksa ilmoitti maaliskuussa 2006 useista alueellisista tuhkarokon taudinpurkauksista maan etelä- ja länsiosassa. Suur-Stuttgartin alueella ilmoitettiin 58 tapauksen taudinpurkauksesta ja Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa 149 tapauksen taudinpurkauksesta. Lisätutkimukset paljastivat 1 018 tapausta, jotka oli ilmoitettu terveysviranomaisille 1. tammikuuta ja 3. toukokuuta 2006 välisenä aikana Nordrhein-Westfalenissa, ja tartunnan saaneet olivat pääasiassa vanhempia lapsia ja nuoria. Näiden tilanteiden johdosta ryhdyttiin erityisiin kansanterveydellisiin toimenpiteisiin (tiedottaminen kaikille paikallisille terveysviranomaisille, rokotuskattavuuden lisääminen, tiedotuskampanjat kouluille, lastentarhoille, vanhemmille ja yleislääkäreille).

3.3. Lassa-kuume

Saksa ilmoitti 21. heinäkuuta 2006 Lassa-kuumetapauksesta potilaassa, joka oli matkustanut Freetownista (Sierra Leone) Abidjanin (Norsunluurannikko) ja Brysselin kautta Frankfurtiin. Potilas oli sairas lentojen aikana ja kantoi huonosti toimivaa virtsatiekatetria, josta vuoti virtsaa lentokoneen istuimeen, huopiin ja potilaan vaatteisiin. Vaikka ECDC määrittelikin riskin muille matkustajille vähäiseksi, sovittiin kontaktien jäljitysmenettelyistä niiden henkilöiden kohdalla, joilla riski arvioitiin suuremmaksi, ja perustettiin koordinointimekanismi, johon kuuluivat Euroopan komissio, ECDC, Robert Koch -instituutti, Belgian kansanterveysviranomaiset, Sabena-lentoyhtiö ja WHO. Välineistö- ja asiakirjapaketti toimitettiin nopeasti saataville. Etsittäväksi tuli 92 henkilöä, joista 43 oli EU:n jäsenvaltioista (Belgia, Saksa, Italia, Puola, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Espanja). Kukin näistä maista sai luettelon henkilöistä, jotka oli jäljitettävä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmässä saatavilla olevan valikoivan tietojenvaihtosovelluksen kautta. Sovittiin lehdistötiedotteesta, jolla jäsenvaltioille annettiin johdonmukainen viesti siltä varalta, että ne katsoisivat tarpeelliseksi tiedottaa asiasta yleisölle. Vaikka yhtään sekundaarista tapausta ei todettukaan, tapaus osoitti selvästi koordinointimekanismin arvon ja toi esiin lisätarpeita, jotka liittyvät samanlaisten tilanteiden käsittelemiseen tulevaisuudessa.

3.4. Clostridium difficile 027

Ranska ilmoitti 28. huhtikuuta 2006 ensimmäisestä Clostridium difficile 027 -kantaan (PCR-ribotyyppi 027, toksinotyyppi III) liittyvästä tautitapausten joukosta maan pohjoisosassa sijaitsevassa sairaalassa. Tiedoissa mainittiin tapausjoukon samanlaisuus niiden epidemiakantojen kanssa, jotka jo on eristetty vakavista Clostridium difficile - tautiin liittyvistä taudinpurkauksista muissa maissa. PCR-ribotyyppi 027 Clostridium difficile -kantaa on havaittu Kanadassa ja Yhdysvalloissa vuodesta 2003 lähtien, ja se aiheutti sairaaloissa taudinpurkauksia vuonna 2004 Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja vuonna 2005 Belgiassa ja Alankomaissa. Tartunnanvalvontayksikkö pani valvontatoimenpiteet täytäntöön Ranskassa 21. maaliskuuta 2006, eikä uusia tapauksia ole ilmaantunut 11. huhtikuuta 2006 jälkeen. Ranskassa kansallisella tasolla saadut kokemukset ja opitut asiat välitettiin eteenpäin muille jäsenvaltioille, ja soveltuvista reagointivaihtoehdoista keskusteltiin. Vuoden 2006 jälkeen Clostridium difficile 027 on eristetty myös Puolassa, Luxemburgissa ja Tanskassa.

3.5. Lintuinfluenssa ihmisillä

Turkissa H5N1-influenssaviruksen siirtyminen ihmisiin sai aikaan huomattavan määrän viestiliikennettä. Epidemiologista tilannetta päivitettiin säännöllisesti mahdollisen muille maantieteellisille alueille leviämisen varalta. Vaikka lintuinfluenssatilanteista tuli enemmän viestejä kuin mistään muista tilanteista (43 viestiä eli 31,1 %), suurin osa tiedoista koski linnuissa ilmenneitä tapauksia EU:ssa sekä kansallisella tasolla toteutettuja toimenpiteitä, joilla matkailijoille tiedotettiin tartunta-alueista.

4. VUONNA 2007 ILMOITETUT TILANTEET

Vuonna 2007 lähetettiin yhteensä 85 viestiä (1,6 viestiä/viikko) ja yhteensä 300 kommenttia. Kyseisistä 85 viestistä 26 lähetettiin tiedoksi, 32 viestiä kuului aktivointitasoon 1, kolme viestiä aktivointitasoon 2 ja yksi viesti aktivointitasoon 3. 23 viestiä koski tiettyjen tilanteiden vuoksi suoritettuja toimenpiteitä (12 viestiä koski toteutettuja toimenpiteitä, 8 toimenpiteiden koordinointia ja 3 aiottuja toimenpiteitä). Tilanteiden maantieteellinen alkuperä oli seuraava: Italia (9), Yhdistynyt kuningaskunta (8), Intia (6), Espanja, Saksa, Irlanti ja Unkari (kukin 4), Ranska, Ruotsi, Portugali, Puola, Viro, Vietnam, Tšekki, Kanada, Malta ja Bulgaria (2), Tanska, Belgia, Liettua, Turkki, Latvia, Norja, Egypti, Suomi, Thaimaa, Romania, Dominikaaninen tasavalta, Nigeria, Luxemburg, Kiina ja Uganda (kukin 1). Neljään tilanteeseen liittyi useampi kuin yksi EU-maa ja yhteen tilanteeseen liittyi useampi kuin yksi EU:n ulkopuolinen maa. Yhtä tilannetta ei ole yksilöity maantieteellisen alkuperän mukaan. Valikoivan viestikanavan kautta lähetettiin 159 viestiä, jotka koskivat 14:ää tilannetta.

10 tilannetta liittyi tuberkuloosiin ja influenssaan, 7 legioonalaistautiin, 5 ripuliin ja salmonelloosiin, 4 koleraan ja tuhkarokkoon, 3 äkilliseen ripuliin, 2 kuumeeseen, ruokamyrkytykseen, verenvuotokuumeeseen ja monilääkeresistenttiin tuberkuloosiin ja 1 kryptosporidioosiin, laryngiittiin, melioidoosiin, aivokalvontulehdukseen, sikotautiin, keuhkokuumeeseen, raivotautiin, septikemiaan, shigelloosiin, kuppaan, trikinoosiin ja Creutzfeldt-Jakobin taudin muunnokseen. 16 viestiä luokiteltiin ”ei käytössä” -luokkaan ja yksi ”luetteloimaton” -luokkaan.

5. REAGOINTI VUONNA 2007 ILMOITETTUIHIN TÄRKEIMPIIN TILANTEISIIN JA NIIDEN SEURANTA

5.1. Tuberkuloosi

Kymmenen tuberkuloosiin liittyvää tilannetta ilmoitettiin vuonna 2007. Neljä liittyi yli kahdeksan tunnin lentoihin (Ranska, Italia (2) ja Saksa). Yhdessä tilanteessa oli kyse henkilöstä, joka työskenteli lastentarhassa, jossa on lapsia useista EU-maista (Luxemburg). Yksi tilanne koski potilasta, joka osallistui kesäkurssiin kansainvälisessä oppilaitoksessa (Italia). Kaksi tilannetta liittyi tapauksiin, joissa monilääkeresistenttiä tuberkuloosia (MDR-TB) kantava henkilö matkusti linja-autolla (Ruotsi ja Ranska). Kahdessa tilanteessa oli kyse lyhyistä lentomatkoista: toinen oli MDR-TB-tapaus (Malta) ja toinen erittäin resistentti tuberkuloositapaus (XDR-TB) (Islanti).

Ilmoitettujen tilanteiden joukossa oli XDR-TB-tapaus Euroopassa matkustavalla Yhdysvaltain kansalaisella, jonka Italian terveysviranomaiset ilmoittivat 25. toukokuuta. Potilas oli matkustanut pitkän matkan lennolla Atlantasta (Yhdysvallat) Pariisiin (Ranska). Hän palasi Kanadaan Czech Airlines -lentoyhtiön lennolla Prahasta Montrealiin ja saapui jälleen Yhdysvaltain alueelle autolla. Potilaalla oli diagnosoitu tuberkuloosi maaliskuussa, ja hänelle tiedotettiin hänen ollessaan matkalla Euroopassa, että hänen tuberkuloosinsa oli erittäin lääkeresistentti. ECDC antoi uhka-arvion, jossa se päätteli, että potilaan tartuttavuus oli hyvin vähäinen eikä ollut näyttöä siitä, että XDR-TB olisi helpommin tarttuva kuin lääkkeillä hoidettava TB. Ottaen huomioon XDR-TB:n vakavuuden ECDC suositteli kuitenkin varotoimenpiteenä, että sovellettaisiin tuberkuloosia ja lentoliikennettä koskevia WHO:n ohjeita kahden Atlantin ylittäneen lennon (yli 8 tunnin lennot) osalta. Komissio toimi puheenjohtajana useissa koordinointikokouksissa asianomaisten jäsenvaltioiden, ECDC:n, WHO:n, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Yhdysvalloissa ja Kanadassa toimivien komission lähetystöjen kanssa, ja kontaktien jäljitykseen liittyvät koordinoidut toimenpiteet toteutettiin. Koska tiedotusvälineiden huomio oli erittäin suurta, sovittiin lehdistötiedotteesta. Tapahtuma toi esiin tarpeen vahvistaa olemassa olevaa mekanismia kontaktien jäljittämiseksi ja noudattaa johdonmukaista linjaa yhteyksissä tiedotusvälineisiin tarvittaessa.

Muiden tilanteiden arviointi kiinnitti huomion muun muassa seuraaviin seikkoihin: i) tietosuojakysymykset; ii) mahdollisuudet laatia EU:n lentokieltoluetteloita; iii) lentoyhtiöiden ja matkailuyritysten velvollisuus kerätä, tarjota ja säilyttää matkailijoiden henkilötietoja kansanterveydellisiä toimenpiteitä kuten kontaktien jäljitystä varten; iv) matkustajatietojen toimittaminen kansallisille terveysviranomaisille WHO:n ohjeiden mukaisesti; sekä v) kontaktien jäljitys ainoastaan MDR/XDR-TB-tapauksissa.

5.2. Chikungunya Italiassa

Italian kansanterveysviranomainen totesi Chikungunya-viruksen aiheuttaman taudinpurkauksen Ravennan alueella ja ilmoitti tilanteesta 30. elokuuta 2007. Ilmoituksen ajankohtana tapausten määrä oli 131, ja epidemiakäyrän kulku oli laskeva. Tämä on aivan ensimmäinen ilmoitus Chikungunya-viruksen kotimaisesta leviämisestä Italiassa ja Euroopassa. Taudinpurkaus yhdistettiin matkailijaan, joka palasi Intiasta. Paikallinen leviäminen oli mahdollista, koska alueella esiintyy Aedes albopictus - hyttysiä. Italian terveysviranomaisen nopea reagointi sai taudinpurkauksen loppumaan nopeasti. Tietoja vaihdettiin ripeästi varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta, ja komissio auttoi yhdessä ECDC:n kanssa jäsenvaltioita vahvistamaan valmiuttaan, tehostamaan varhaisvaroitus- ja seurantajärjestelyjään, laajentamaan Chikungunyaan liittyvää diagnostista toimintakykyään, toteuttamaan kohdennettuja veriturvallisuustoimenpiteitä ja tehostamaan tuontitavaroiden kuten onnenbambun ja käytettyjen renkaiden (todennäköisiä välikappaleita vektorien kulkeutumisessa) tarkastuksia.

5.3. Tuhkarokko Belgiassa

Belgia ilmoitti 30. lokakuuta 2007 taudinpurkauksesta, jossa oli kyse 22 tuhkarokkotapauksesta ortodoksijuutalaisten yhteisössä Antwerpenissä. Ensimmäinen tautitapaus oli 17-vuotias amerikkalainen opiskelija, joka opiskeli Lontoossa ja vieraili sukulaisten luona Antwerpenissä. Aiempia tuhkarokon taudinpurkauksia ääriortodoksisissa juutalaisyhteisöissä oli raportoitu Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Israelissa (tuotu Yhdistyneestä kuningaskunnasta). Tuhkarokkorokotusten vähäinen kattavuus ääriortodoksisessa juutalaisyhteisössä oli ilmeisesti taudinpurkauksen taustana. Belgia jakeli tiedot nopeasti, ja niitä levitettiin laajalti. Läheinen yhteistyö Euroopan juutalaisneuvoston kanssa oli tärkeä keino saavuttaa riskiryhmä näissä yhteisöissä Euroopan unionissa; he ovat yleensä vähän tietoisia riskistä, joka liittyy alhaiseen rokotuskattavuuteen.

5.4. Legionelloosi

Tammikuussa varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän yhteyspisteet Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa ilmoittivat neljästä diagnosoidusta legioonalaistautitapauksesta hotellivieraissa, jotka asuivat samassa hotellissa Phuketissa (Thaimaa). Kaikki tapaukset ilmoitettiin eurooppalaiselle legionellatartuntoja käsittelevälle työryhmälle (European Working Group for Legionella Infections, EWGLI). Suomen toteuttamista toimenpiteistä annettiin lehdistötiedote. Pohjoismaiset laitokset tekivät läheistä yhteistyötä EWGLI:n ja matkanjärjestäjien kanssa, jotka tiedottivat asiasta paikallistason vastuuviranomaiselle, jotta tartuntalähde tunnistettaisiin ja hoidettaisiin uusien tartuntojen ehkäisemiseksi. Kontaktien jäljitysmenettely otettiin nopeasti käyttöön: 284 eurooppalaista matkailijaa 11:stä EU:n jäsenvaltiosta tunnistettiin, ja heihin otettiin yhteyttä mahdollisuuksien mukaan. Yhteydenottojen kohteena oleville henkilöille tiedotettiin mahdollisesta altistuksesta, ja heitä neuvottiin hakeutumaan lääkärin hoitoon, jos heille tulisi legionelloosiin viittaavia oireita. Samanlaisiin toimenpiteisiin ryhdyttiin sen jälkeen, kun bulgarialaisessa hotellissa ilmeni joukko legioonalaistautitapauksia heinäkuussa 2007.

6. ILMOITETTUJEN TILANTEIDEN ARVIOINTI ILMOITUSKRITEERIEN SUHTEEN

Komissio pyysi ECDC:tä arvioimaan, täyttivätkö päätöksen N:o 2119/98/EY mukaisesti ilmoitetut tilanteet päätöksen 2000/57/EY liitteessä I esitetyt kriteerit. Tarkoituksena oli tuottaa komissiolle ja jäsenvaltioille tieteellistä näyttöä raportointijärjestelyjen vahvistamiseksi tartuntatauteja koskevan nykyisen EU-lainsäädännön nojalla ja tarjota perusta tietoteknisten välineiden tehokkaammalle käytölle. ECDC esitteli arviointia koskevan raportin kokonaisuudessaan, ja siitä keskusteltiin jäsenvaltioiden kanssa. Raportti on saatavilla pyydettäessä. Tärkeimmät luvut esitetään tiivistetysti seuraavassa.

Kolme ECDC:n asiantuntijaa suoritti itsenäisen tarkastelun yhteensä 195 tilanteesta (aktivointitasot 1, 2 ja 3), jotka ilmoitettiin varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta toukokuun 2004 ja joulukuun 2007 välisenä aikana. Kukin tilanne arvioitiin sen suhteen, täyttikö se päätöksen 2000/57/EY liitteessä I[2] esitetyt neljä kriteeriä.

Kaikista 195 lähetetystä viestistä 163 (83,6 %) täytti vähintään yhden liitteessä I luetelluista neljästä kriteeristä. 32 viestiä (16,4 %) ei täyttänyt yhtään kriteeriä. Useimmat tilanteet (104 – 53,3 %) täyttivät vain yhden kriteerin. Seuraavassa taulukossa esitetään lähetettyjen viestien jaottelu täyttyneiden kriteerien määrän mukaan.

Viestityyppi | Liitteessä I esitetyt kriteerit täyttävien viestien määrä | Yhteensä |

0 | 1 | 2 | 3 |

EWRS aktivointitaso 1: | 22 | 85 | 30 | 4 | 141 |

EWRS aktivointitaso 2: | 10 | 17 | 21 | 48 |

EWRS aktivointitaso 3: | 2 | 4 | 6 |

Yhteensä | 32 | 104 | 55 | 4 | 195 |

Lähetetyistä 195 viestistä ensimmäinen kriteeri täyttyi 11 viestissä (5,6 %), toinen kriteeri 87 viestissä (44,6 %), kolmas kriteeri 36 viestissä (18,5 %) ja neljäs kriteeri 92 viestissä (47,1 %).

Tärkeimmät neljä raportointisyytä olivat seuraavat: 66 viestiä (33,8 %) lähetettiin sellaisten tekijöiden johdosta, jotka viittasivat mahdolliseen kansainväliseen leviämiseen; 35 viestiä (17,9 %) lähetettiin sen selvittämiseksi, oliko saman taudin epidemiologisesti toisiinsa liittyviä tapauksia havaittu tai raportoitu äskettäin toisessa maassa; 26 viestiä (13,3 %) lähetettiin sen selvittämiseksi, epäiltiinkö taudinpurkauksen lähteeksi elintarviketta tai muita tavaroita, jotka oli tuotu muista maista tai viety muihin maihin; 23 viestiä (11,8 %) lähetettiin, koska tilanne herätti tai oli omiaan herättämään runsaasti kansainvälisten tiedotusvälineiden huomiota tai poliittista huomiota.

Päätöksessä 2000/57/EY esitettyjen ilmoituskriteerien noudattaminen vaikuttaa hyvältä, vaikka parantamisen varaa onkin runsaasti. Arviointi toi esiin joitain vaikeuksia pääteltäessä pelkästään ydinviestissä esitettyjen tietojen perusteella, täyttävätkö ilmoitetut tilanteet varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kriteerit. Raportointimenettelyyn liittyvät kaksi tärkeintä kriteeriä ovat tautitapauksien keskittyminen alueellisesti tai ajallisesti ja vaara taudin leviämisestä yhteisön jäsenvaltiosta toiseen (toinen kriteeri) ja sellaisen taudin ilmaantuminen, jonka hallinta voi vaatia oikea-aikaisia ja koordinoituja yhteisön toimia (neljäs kriteeri). On mielenkiintoista todeta, että yksi tärkeimmistä ilmoittamisen syistä on poliittinen tai tiedotusvälineiden huomio, jonka tilanne voi herättää. Lisätyö on tarpeen ilmoitettujen tilanteiden (eikä pelkästään viestien) ajan mittaan tapahtuvan kehityksen analysoimiseksi, jotta saadaan yksityiskohtaisempaa tietoa ilmoitusmenettelyn täytäntöönpanon edistymisestä ja voidaan esittää komissiolle ja jäsenvaltioille vaihtoehtoja sen parantamiseksi. Niiden tilanteiden tarkempi arviointi, joita ei ole ilmoitettu varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta, on olennaisen tärkeää, jotta saadaan kattava kuva asiasta ja voidaan arvioida neuvoston ja parlamentin päätöksen N:o 2119/98/EY ja komission päätöksen 2000/57/EY noudattamista.

7. UUSI KANSAINVÄLINEN TERVEYSSÄÄNNÖSTÖ (IHR)

Maailman terveyskokous hyväksyi uuden kansainvälisen terveyssäännöstön (International Health Regulations, IHR) 22. toukokuuta 2005, ja se tuli voimaan 15. kesäkuuta 2007. Tartuntatauteja koskevan nykyisen EU-lainsäädännön mukauttamiseksi uuteen kansainväliseen terveyssäännöstöön muutettiin päätösten N:o 2119/98/EY, 2000/96/EY ja 2000/57/EY liitteitä. Erityisesti otettiin käyttöön velvollisuus ilmoittaa varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta kaikki tartuntataudeista johtuvat tilanteet, jotka ilmoitetaan WHO:lle kansainvälisen terveyssäännöstön mukaisesti (28. huhtikuuta 2008 tehty päätös päätöksen 2000/57/EY muuttamisesta). Jotta ilmoitukset yhteisön verkostoon ja uuden kansainvälisen terveyssäännöstön mukaiset jäsenvaltioiden ilmoitukset WHO:lle olisivat keskenään johdonmukaisia, varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmässä on laadittu tietotekninen toiminto, jolla ilmoitetaan WHO:lle päätöksen N:o 2119/98/EY mukaisesti ilmoitetuista tilanteista.

Koska jäsenvaltiot olivat ilmaisseet tarpeen luoda keskustelufoorumi kansainvälisen terveyssäännöstön täytäntöönpanon käytännöllisten näkökohtien koordinointia varten, komissio perusti varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän yhteyspisteiden oheen kansallisten IHR-yhteysyksikköjen ryhmän Euroopan unioniin, ja nämä kokoontuivat ensimmäisen kerran Tukholmassa 31. toukokuuta 2007. Useimmat jäsenvaltiot (23/27) sekä Norja ja Islanti ovat nimenneet kansallisiksi IHR-yhteysyksiköiksi samat laitokset, jotka on nimetty varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän yhteyspisteiksi. Komissio toimii tämän ryhmän puheenjohtajana kaksi kertaa vuodessa; WHO osallistuu kokouksiin, jotka tarjoavat myös mahdollisuuden tarkastella varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kautta ilmoitettuja tilanteita ja keskustella niiden merkityksestä IHR:n kautta tehtäville ilmoituksille. Komissio suunnittelee tarjoavansa lisäratkaisuja IHR-ilmoitusten tukemiseksi; ne liittyvät läheisesti olemassa oleviin EU:n sähköisiin ilmoitusjärjestelmiin ja ovat täysin WHO:n tunnustamia.

8. VARHAISVAROITUS- JA REAGOINTIJÄRJESTELMÄN SIIRTO ECDC:HEN

ECDC on perustamisasetustensa nojalla hoitanut varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän toimintaa 17. marraskuuta 2007 lähtien. Kuten aiemminkin, komissio on edelleen vastuussa muista näkökohdista, joihin kuuluu myös käyttäjän hallinnointilupa. Varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän yhteyspisteet jäsenvaltioissa nimetään edelleen virallisesti osoittamalla nimeämiset ja yhteyshakemukset komissiolle pysyvien edustustojen kautta.

Nykyinen sovellus ei eroa aiemmasta varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän sovelluksesta, joten järjestelmän käytössä ei ole eroa muuten kuin salasanojen ja käyttäjätunnusten suhteen, koska käyttöön on otettu uusi salasanakäytäntö turvallisuuden parantamiseksi (uusi sovellus on nyt käytettävissä Internetin kautta). Uusi sovellus on ollut käytettävissä 17. marraskuuta 2007 lähtien seuraavassa osoitteessa: https://ewrs.ecdc.europa.eu.

9. PÄÄTELMÄT

Varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän luvut vuosilta 2006 ja 2007 vahvistavat edellisten vuosien suuntaukset. Ilmoitettujen viestien määrä ja tyyppi oli verrattavissa vuosiin 2004 ja 2005. Suurin osa varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän viesteistä oli tasoltaan tiedoksi lähetettäviä viestejä. Vuonna 2007 lähetettyjen viestien kokonaismäärä oli pienempi kuin vuonna 2006. Tämä johtuu luultavasti siitä, että vuonna 2006 suurempi määrä viestejä liittyi ilmoitettuihin lintuinfluenssatilanteisiin, eikä niinkään siitä, että ilmoitusmenettelyssä tapahtui muutos. Suunnitteilla on lisäanalyysi viesteistä, jotka on ilmoitettu varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän tietoteknisen välineen käyttöönoton (1999) jälkeen, ja sen pitäisi tuottaa lisänäyttöä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän käytön suuntauksesta ajan mittaan ja johtaa järjestelmän käytön virtaviivaistamiseen, koska siinä keskitytään enemmän hallinnointikysymyksiin kuin arviointiin.

Kuten edellisinä vuosina, vain rajallinen määrä vuosina 2006 ja 2007 ilmoitetuista tilanteista vaati yhteisön laajuista koordinointia. Tässä kertomuksessa keskitytään tilanteisiin, joiden johdosta näin reagoitiin eri tasoilla ja jotka toivat esiin useita erityisalueita, jotka vaativat tarkempaa huomiota.

Chikungunyan taudinpurkaus Italiassa toi esiin ilmastonmuutoksen mahdollisen vaikutuksen vektorivälitteisten tautien epidemiologian muuttajana EU:ssa sekä tarpeen varmistaa alueellinen lähestymistapa näiden tautien (esimerkiksi Länsi-Niilin virus) seurannassa ja niihin reagoimisessa. Se osoitti erityisesti sen, että tauti, jonka esiintymistä ei ole koskaan raportoitu EU:ssa, voi aina asettaa haasteen reagointi- ja koordinointikyvylle yhteisön tasolla.

Useiden jäsenvaltioiden ilmoittama tuhkarokkotapausten lisääntyminen tuo esiin sen, kuinka tärkeä koordinoitu lähestymistapa on, jotta voidaan saavuttaa korkea rokotuskattavuus ja pitää sitä yllä kaikkialla Euroopassa, jotta tuhkarokko saataisiin hävitetyksi tavoitevuoteen 2010 mennessä.

Kontaktien jäljitysmenettelyt toteutettiin useissa tilanteissa. Tulokset paljastivat, että vaikka koordinointimenettelyt otettiin ripeästi käyttöön, mekanismeja olisi vahvistettava, jotta voidaan jäljittää nopeasti asianomaiset henkilöt ja samanaikaisesti noudattaa henkilötietojen käsittelyä koskevaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Suuria ongelmia liittyy edelleen tietojen saamiseen lentoyhtiöiltä.

Useat tilanteet edellyttivät sopimista tiedotusvälineille annettavista viesteistä, jotka oli suunnattu suurelle yleisölle. Jäsenvaltioissa toimivien varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän viranomaisten koordinointikokoukset osoittautuivat erityisen hyödyllisiksi yhteisten suuntaviivojen jakamiseksi tiedotusvälineiden suhteen; oli kuitenkin selvää, että lisätoimet ovat vielä tarpeen jäsennellymmän reagointitavan kehittämiseksi.

Komissio ja jäsenvaltiot mukautuivat ECDC:n avustamina nopeasti uuden kansainvälisen terveyssäännöstön tuomaan haasteeseen. Tartuntatauteja koskevaa voimassa olevaa lainsäädäntöä on jo mukautettu, ja vuonna 2010 annetaan ehdotus säädöspaketiksi, joka kattaa muiden kuin tartuntatautien aiheuttamat terveysuhat. Lyhyellä aikavälillä tullaan ehdottamaan erityisvälineitä, joilla vahvistetaan kontaktien jäljitystä kansanterveystarkoituksissa. Tarvittaessa on aktivoitu mekanismit, joilla käsitellään EU:n ulkopuolella raportoitujen mutta mahdollisesti yhteisön tasolla vaikuttavien tilanteiden maailmanlaajuista ulottuvuutta, jotta voidaan helpottaa ja vahvistaa kyseisten tilanteiden hallintaa ja kartoittaa käytettävissä olevat resurssit, kuten kentällä toimivien epidemiologien eurooppalainen koulutusohjelma (European Programme for Intervention Epidemiology Training, EPIET), jota ECDC nyt koordinoi läheisessä yhteistyössä WHO:n kanssa.

Varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän tietoteknisen sovelluksen merkittävä parannus on suunnitteilla, ja sillä pyritään johdonmukaisuuteen niiden uusien viestintäfoorumien kanssa, joita komissio ja ECDC ovat kehittämässä. Erityisesti yhteys ECDC:n EPIS-foorumiin[3] tarjoaa vankan perustan erityistilanteita koskevien epidemiologisten tietojen vaihdolle. Komission välineet jäsenvaltioiden avustamiseksi tietojenvaihdossa kriisitilanteiden aikana auttavat varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmää toimimaan moitteettomasti, kun järjestelmän kautta lähetetään suuri määrä viestejä.

Lisäksi on tarpeen tehdä joitain vähäisiä muutoksia yksinkertaisen haun toimintoon (tilanteiden päättäminen, viestin sisältö, oireyhtymä/tauti, patogeeni, ilmoituksen syy, tilanteen esiintymismaa), ja ne tehdään piakkoin. Myös edellisessä kertomuksessa mainittiin tarve tehdä nämä vähäiset muutokset, mutta varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän siirtymävaihe esti tämänkaltaiset parannukset. [pic][pic]

[1] EYVL L 268, 3.10.1998, s. 1.

[2] Tilanteesta on tiedotettava varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmässä, jos yksi tai useampi seuraavista kriteereistä täyttyy:1. Tartuntatauteja on puhjennut useammassa kuin yhdessä yhteisön jäsenvaltiossa.2. Samantyyppisiä tautitapauksia on keskittynyt alueellisesti tai ajallisesti, ja syynä voi olla jokin patogeeninen tekijä ja tauti on vaarassa levitä yhteisön jäsenvaltiosta toiseen.3. Samantyyppisiä tautitapauksia on keskittynyt alueellisesti tai ajallisesti yhteisön ulkopuolelle, ja syynä voi olla jokin patogeeninen tekijä ja tauti on vaarassa levitä yhteisön alueelle.4. Tartuntatauti tai tarttuva taudinaiheuttaja ilmaantuu tai alkaa levitä uudelleen, ja tilanteen hallinta voi vaatia oikea-aikaisia ja koordinoituja yhteisön toimia.

[3] .