26.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/11

A.

katsoo, että unionin etunäkökohtien selkeä määrittely on keskeisen tärkeää unionin ulkoisen toiminnan ja erityisesti sen ulkosuhdepolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi,

B.

katsoo, että Euroopan unionin poliittista yhtenäisyyttä on lisättävä arvoja korostavan YUTP:n vahvistamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, sillä Euroopan unionin uskottavuus maailmanlaajuisena toimijana voi muutoin heikentyä, kuten on käynyt sen osalta, miten EU on tarkastellut Kiinaa, Venäjää, Irakia, Afganistania, Kuubaa ja energian toimitusvarmuutta; katsoo, että on toivottavaa, että Lissabonin sopimus ja korkean edustajan vahvempi asema edistävät tulevaisuuteen suuntautuneempaa ja pitkäjänteisempää ulkopoliittista strategiaa ja sellaisen kattavan lähestymistavan luomista, jota kaikki jäsenvaltiot tukevat,

C.

katsoo, että Lissabonin sopimus parantaa selvästi nykyisin voimassa olevia YUTP-järjestelyjä ja kohentaa siten unionin kansainvälistä kuvaa ja lisää unionin tehokkuutta; katsoo kuitenkin, että on toteuttava uusia toimia ulkopoliittisen päätöksenteon johdonmukaistamiseksi, jotta luovuttaisiin veto-oikeudesta ja otettaisiin käyttöön määräenemmistöpäätökset,

D.

katsoo, että EU:n rajojen ulkopuolella esiintyvien kriisien ja konfliktien aiheuttama paine ja tarve puuttua nopean ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uusiin hälyttäviin haasteisiin viittaavat siihen, että YUTP:n soveltamisalaa olisi laajennettava,

E.

katsoo, että YUTP:n ja tulevan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) uskottavuus edellyttää niiden päämäärien ja erityistavoitteiden mukaista rahoitusta, ja katsoo, että tältä osin rahoitusta on tarpeen lisätä merkittävästi vuonna 2009 tehtävän rahoituskehyksen väliarvioinnin aikana ja muista rahoituslähteistä,

1.

on sitä mieltä, että YUTP, Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (ETPP) mukaan luettuna, on alusta lähtien auttanut vahvistamaan eurooppalaista identiteettiä ja EU:n asemaa maailmanlaajuisena toimijana;

2.

katsoo kuitenkin, että EU:n asema maailmassa ei vastaa sen valmiuksia ja suuren yleisön odotuksia Euroopassa, koska jäsenvaltiot eivät halua toteuttaa tarvittavia ja välttämättömiä uudistuksia, joiden tavoitteena on parantaa EU:n ulkopolitiikan tehokkuutta, johdonmukaisuutta ja vastuuvelvollisuutta;

3.

katsoo, että koska Euroopan unioni on arvoihin perustuva yhteisö, sen on pidettävä yllä korkeita vaatimuksiaan ulkosuhteissa, jotta se voisi olla uskottava maailmanlaajuinen toimija, ja että YUTP:tä on näin ollen tuettava Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden vaalimilla arvoilla, joita ovat erityisesti demokratia, oikeusvaltio sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen ja jotka on otettava YUTP:n keskeisiksi tavoitteiksi;

4.

huomauttaa tässä yhteydessä, että EU:n suuri energiariippuvuus epädemokraattisista valtioista saattaa heikentää sen yhteisen ulkopolitiikan johdonmukaisuutta, määrätietoisuutta ja kestävyyttä;

5.

uskoo vakaasti, että Euroopan unioni voi vaikuttaa ja harjoittaa aitoa, tehokasta ja uskottavaa YUTP:tä vain, jos se määrittelee selvästi yhteiset tavoitteet, jos se ottaa käyttöönsä asianmukaiset välineet siten, että varmistetaan yhdenmukaisuus tavoitteiden ja keinojen välillä, jos se puhuu yhdellä äänellä ja jos se nauttii vahvaa demokraattista oikeutusta parlamentin harjoittamassa valvonnassa; katsoo samalla, että YUTP:n keskeiset tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos Euroopan parlamentilla itsellään on yhteinen linja, ja kannustaa tässä yhteydessä rajaamaan YUTP:tä käsittelevien parlamentin elinten toimivaltuudet selkeämmin eri aiheiden ja maantieteellisten alueiden osalta;

6.

kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan kuulemaan EU:ssa olevia kumppaneitaan ja korkeaa edustajaa ennen kuin ne tekevät ulkopolitiikan alalla ja varsinkin monenvälisissä organisaatioissa strategisia päätöksiä, jotta niiden kannat strategisiin päätöksiin ovat ainakin johdonmukaisia, yhtenäisiä ja yhdenmukaisia ja jotta ne eivät vaikuta EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuteen ja yhtenäisyyteen ja heikennä EU:n uskottavuutta maailmanlaajuisena toimijana kolmansiin maihin nähden;

7.

panee merkille neuvostolta saamaansa vuotuisen kertomuksen 2006 YUTP:stä;

8.

antaa tunnustusta selvityksen rakenteen kehitykselle ja varsinkin sille, että siihen on sisällytetty edellisenä vuonna toteutettujen toimintojen kuvauksen ohella kauaskantoisempaa suunnittelua, mutta odottaa, että neuvosto kuitenkin ottaa seuraavassa vuosittaisessa selvityksessä huomioon asiaa koskevat parlamentin antamat päätöslauselmat ja/tai suositukset;

9.

on sitä mieltä, että parlamentin on otettava järjestelmällisemmin kantaa jokaiseen peräkkäiseen vaiheeseen YUTP:tä ja ETPP:tä koskevassa päätöksenteossa; suosittelee, että yhteisten kantojen ja yhteisten toimintojen demokraattisen oikeutuksen lisäämiseksi niihin on tarvittaessa sisällyttävä viittauksia parlamentin vahvistamiin kannanottoihin ja että kyseiset kannanotot on otettava niissä myös huomioon;

10.

myöntää, että neuvoston ja parlamentin välisissä suhteissa on saavutettu merkittävää edistystä erityisesti luomalla uusia ja joustavampia viestintäkanavia; katsoo kuitenkin, että parlamentin on otettava tiukempi kanta käsiteltyihin asioihin ja että kantoja olisi käsiteltävä järjestelmällisesti neuvostossa; huomauttaa, että edistymistä on myös saavutettu lisäämällä toimielinten välisiä yhteyksiä, joita ovat muun muassa säännöllinen mielipiteiden vaihto korkean edustajan kanssa ja EU:n erityisedustajien ja muiden ylempien virkamiesten esiintyminen useammin parlamentissa; katsoo kuitenkin, että edistymistä on vielä saavutettava erityisesti tällaisten esiintymisten ajoituksessa, jossa on myös otettava huomioon parlamentin ja sen toimivaltaisten elinten asialista;

11.

on tyytyväinen siihen, että yhä useammin tunnustetaan YUTP:n/ETPP:n oikeutuksen ja johdonmukaisuuden suuri riippuvuus korkean edustajan ja hänen yksiköidensä kasvavasta halusta tehdä yhteistyötä parlamentin kanssa sekä neuvoston puheenjohtajan valmiudesta olla yhteydessä parlamenttiin;

12.

ehdottaa, että vuonna 2008 etusijalle asetetaan tietty määrä aiheita, jotka liittyvät läheisemmin EU:n kansalaisten huolenaiheisiin ja heidän odotuksiinsa siitä, mikä rooli EU:lla on oltava kansainvälisissä asioissa;

13.

kehottaa neuvostoa ja komissiota yhdessä ja kiireellisesti käsittelemään Eurooppaa nykyisin koskettavia kysymyksiä, joita ovat terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, turvallisuuden parantaminen yhteistyön ja kehityksen avulla, energian toimitusvarmuus, ilmastonmuutos, kestävä kehitys, naapurialueiden vakauden kehittäminen, kriisinhallinta, konfliktinehkäisy ja konfliktien ratkaiseminen, joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen, siirtolaisuuden hallinta ja ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien edistäminen; on tyytyväinen komission ja korkean edustajan Eurooppa-neuvostolle laatimaan kertomukseen ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta; kehottaa neuvostoa käsittelemään kertomuksen ja antamaan suosituksia asianmukaisesta seurannasta; korostaa, että ulkoinen ulottuvuus on keskeisen tärkeä tekijä Euroopan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perustamisessa;

14.

pyytää korkeaa edustajaa arvioimaan ETS:n täytäntöönpanossa vuodesta 2003 lähtien saavutettua edistymistä ja mahdollisia puutteita, ETS:n kehittäminen ja täydentäminen mukaan luettuina; uskoo, että EU:n ulkoisen toiminnan ohjaaviksi periaatteiksi olisi asetettava kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen, tehokas monenvälisyys, ihmisten turvallisuus, kaikkien maailman kansalaisten oikeus saada suojelua, konfliktien ehkäiseminen, aseriisunta ja kansainvälisten instituutioiden asema; katsoo, että mainitun arvioinnin pitäisi olla laajemman julkisen keskustelun perustana; korostaa, että ETS:n tulevat arvioinnit olisi toteutettava tiiviissä yhteistyössä kaikkien EU:n toimielinten kanssa, Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit mukaan luettuina; katsoo, että Euroopan turvallisuusstrategiaa olisi tarkistettava siten, että siihen sisältyy syvällinen analyysi Naton nykyisestä toiminnasta ja tulevasta kehityksestä sekä Naton suhteesta Euroopan unioniin strategisella ja operationaalisella tasolla ja myös analyysi Naton mahdollisten laajenemisten turvallisuusvaikutuksista; kehottaa Eurooppa-neuvostoa laatimaan ensimmäistä kertaa yhdenmukaisen kannan EU:n ja Naton väliseen politiikkaan, mikä paitsi elvyttää transatlanttisia suhteita, myös tukee Lissabonin sopimuksella vahvistetun ETPP:n kehittämistä hyvissä ajoin;

15.

kehottaa neuvostoa harkitsemaan asianmukaisten rakenteiden ja menettelyjen luomista ja nykyisten rakenteiden ja menettelyjen toiminnan parantamista, jotta EU voisi kehittää valmiuksiaan reagoida nopeasti kriisitilanteisiin; kehottaa myös kehittämään oikeudelliset puitteet, joilla määritellään väliintulo-oikeus ja suojeluvelvollisuus kriisitilanteissa, mukaan luettuina päätöksentekomenettelyt ja kunkin tahon velvollisuudet tällaisissa tilanteissa;

16.

on sitä mieltä, että energian toimitusvarmuuden ulkopoliittisen ulottuvuuden merkitys, mukaan luettuna unionin riippuvuus epävakaiden tai epädemokraattisten maiden ja alueiden energian ja muiden strategisten hyödykkeiden toimituksista, kasvaa edelleen; suosittelee energialähteiden ja energian kuljetusreittien laajamittaista monipuolistamista ja energiatehokkuuden lisäämistä sekä solidaarisuutta jäsenvaltioiden keskinäisessä energian toimitusvarmuuspolitiikassa; pahoittelee sitä, että jäsenvaltiot allekirjoittavat kahdenvälisiä energiasopimuksia ilman koordinointia, mikä vahingoittaa koko unionin ja muiden jäsenvaltioiden etuja ja kyseenalaistaa niiden strategiset hankkeet; korostaa tässä yhteydessä Nabucco-kaasuputken strategista merkitystä Euroopan unionin energiahuollon varmuuden osalta ja kehottaa komissiota ja neuvostoa toteuttamaan kaikki mahdolliset toimet tämän hankkeen toteuttamiseksi mahdollisimman pikaisesti; toistaa pyyntönsä perustaa virka yhteisen energiaulkopolitiikan korkealle edustajalle, joka toimisi tulevan kaksoisvirkaa hoitavan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan alaisuudessa ja jonka tehtävänä olisi koordinoida unionin toimia tällä alalla; pahoittelee, että neuvosto ja komissio eivät ole reagoineet edellä mainittuun 26. syyskuuta 2007 annettuun parlamentin päätöslauselmaan;

17.

pahoittelee, että ei ole saatu kehitettyä energiaa koskevaa EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa, ja pahoittelee tiettyjen jäsenvaltioiden toteuttamien toimien kahdenvälisyyttä, joka heikentää merkittävästi koko Euroopan unionin neuvotteluasemaa sekä sen ponnisteluja energiaa koskevan yhteisen ulkopolitiikan kehittämiseksi; toistaa näkemyksensä siitä, että tällaisen politiikan on perustuttava solidaarisuuteen ja että sitä on tuettava tehokkailla ja yhtenäisillä sisämarkkinoilla, joilla on käytettävissä kaikki tarvittavat välineet monopolistisen ja poliittisiin syihin perustuvan muun kuin kaupallisen toiminnan estämiseksi, sillä se voi olla uhkana energian huoltovarmuudelle yhteisössä; on siksi tyytyväinen kolmanteen energiapakettiin sisällytettyyn kolmansia maita koskevaan lausekkeeseen ja tukee sitä voimakkaasti;

18.

toistaa, että terrorismi, epädemokraattisten ja terroristijärjestöjen käyttämänä keinona, muodostaa yhden EU:n turvallisuuden pääuhista, ja on tyytyväinen terrorismin torjunnasta vastaavan EU:n koordinaattorin ponnisteluihin terrorismin torjuntaa koskevan EU:n strategian täytäntöönpanon vahvistamiseksi; panee merkille, että terrorismin torjunnassa on kunnioitettava kaikin tavoin demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisia arvoja, jotka on suojattava läheisessä yhteistyössä kansainvälisten kumppaneiden kanssa sekä Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistaman strategian mukaisesti; katsoo, että terrorismin tehokkaan torjunnan on oltava keskeisenä painopisteenä EU:n ja kolmansien maiden välisissä suhteissa;

19.

korostaa siirtolaisuuden järjestelmällisen hallinnan merkitystä; katsoo siksi, että on erittäin tärkeää turvata alkuperämaiden ja kauttakulkumaiden välinen yhteistyö ja tukea sitä soveltamalla myönteiseen ehdollisuuteen perustuvaa politiikkaa; huomauttaa, että on torjuttava laitonta maahanmuuttoa ja ryhmiä, jotka harjoittavat sen turvin ihmiskauppaa;

20.

toistaa, että maailmanlaajuisen hallinnon, kansainvälisten instituutioiden ja kansainvälisen oikeuden arvojen vahvistaminen on edelleenkin keskeistä Euroopan unionin ulkoisessa toiminnassa; korostaa tältä osin YK:n perustavaa roolia tehokkaan monenvälisen toiminnan tukijana ja painottaa, että unionin on yhdessä kehotettava kumppaneitaan kehittämään ja lujittamaan edelleen demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota vauraan ja turvallisen maailman yhteisenä perustana; vahvistaa sitoutuneensa YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, erityisesti köyhyyden maailmanlaajuiseen torjuntaan;

21.

katsoo, että maailmanlaajuisen hallinnon kehittämisessä on kiinnitettävä erityistä huomiota valtioiden omistamien sijoitusyhtiöiden ja muiden vastaavien valtion omistamien taloudellisten toimijoiden asemaan ja että niitä olisi kannustettava toimimaan mahdollisimman avoimesti ja vastuuvelvollisesti;

22.

katsoo, että EU:n on ponnisteltava enemmän politiikkansa tehostamiseksi ja vahvistamiseksi, jotta demokratiaa tuettaisiin maailmanlaajuisesti; katsoo siksi, että tällaiselle tuelle on annettava keskeinen asema YUTP:ssä ja että on varmistettava EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden toimien johdonmukaisuus;

23.

korostaa tarvetta panna kolmansien maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa tehokkaasti täytäntöön ihmisoikeuslausekkeita ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä sekä terrorismin torjuntaa koskevia säännöksiä ja sisällyttää niihin energian toimitusvarmuutta koskeva lauseke EU:n ulkopolitiikan johdonmukaisuuden ja vaikuttavuuden varmistamiseksi;

24.

korostaa, että on jatkettava joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan EU:n strategian toimeenpanoa kansainvälisellä tasolla, toimittava aktiivisesti nykyisen asevalvonta- ja aseidenriisuntajärjestelmän säilyttämiseksi, erityisesti täydellisen ydinkoekieltosopimuksen voimaantulon saavuttamiseksi, ja toimittava kemiallisia aseita koskevan yleissopimuksen johdonmukaista toimeenpanoa ja kattavaa valvontaa varten ja rypälepommien kansainväliseksi kieltämiseksi ja maamiinojen kieltämistä koskevan Ottawan yleissopimuksen yleiseksi soveltamiseksi, ja korostaa, että on tuotava vahvemmin esiin aloitteita pienasekaupan ja muiden aseidenriisunta-aloitteiden ja ydinaseiden leviämisen estämiseen liittyvien näkökohtien valvomiseksi ja vahvistettava ydinaseiden leviämisen estämistä koskevia monenvälisiä sopimuksia ja hankittava tarvittavat varat EU:n joukkotuhoasestrategian täytäntöönpanemiseksi; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan myönteisen ja vaikuttavan aseman Geneven aseidenriisuntakonferenssin nykyisen lukkiutuneen tilanteen ratkaisemiseksi ja toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että neuvottelut johtavat syrjimättömään, monenväliseen, kansainväliseen ja käytännössä todennettavissa olevaan sopimukseen, jolla kielletään halkeamiskelpoisen materiaalin tuottaminen ydinaseita varten;

25.

on sitä mieltä, että unionin laajentumisprosessi, joka perustuu EU:n perustamissopimuksen 49 artiklaan, on edelleenkin keskeinen ulkopolitiikan painopiste ja että sen on perustuttava unionin valmiuteen ottaa vastaan uusia jäsenvaltioita (ottaen huomioon laajentumisen vaikutukset sen toimielimiin, sen taloudellisiin resursseihin ja sen valmiuksiin toteuttaa poliittisia tavoitteitaan);

26.

katsoo, että Länsi-Balkanin vakauden on oltava EU:n keskeinen tavoite vuonna 2008 neuvoston vuosittaisessa selvityksessään 2006 esittämän näkemyksen mukaisesti; pitää sen vuoksi äärettömän tärkeänä, että ryhdytään lisätoimiin Länsi-Balkanin tuomiseksi lähemmäs EU:ta muun muassa ottamalla käyttöön viisumivapausjärjestelyjä, tehostamalla alueellista yhteistyötä sellaisilla osa-alueilla kuten kauppa, liikenne, energia ja Länsi-Balkanin maiden osallistuminen yhteisön ohjelmiin; uskoo, että tähän liittyvien taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten vahvempi korostaminen voisi helpottaa ja tukea kyseisiä maita näiden valmistautuessa liittymään EU:hun Thessalonikin toimintasuunnitelman mukaisesti; korostaa, että kansalaisyhteiskunta on otettava mukaan liittymisprosessiin;

27.

on sitä mieltä, että Serbian kanssa käytävää vuoropuhelua on tehostettava ja että on toteutettava konkreettisia toimenpiteitä kyseisen valtion EU:hun liittymistä koskevien mahdollisuuksien vahvistamiseksi uudelleen; pitää vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamista konkreettisena askeleena kohti Serbian liittymistä EU:hun; kannattaa oleellista tukea, vastavuoroisten sitoumusten täytäntöönpanoa ja yhteistyötoimia, viisumivapaussuunnitelma mukaan luettuna; painottaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota suhteiden vahvistamiseen kaikkien demokraattisten voimien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa yhteisen edun mukaisilla alueilla; katsoo, että EU:n olisi kehitettävä asianmukaisia toimintatapoja ja käynnistettävä soveltuvia menettelyjä Serbian eristymisen välttämiseksi;

28.

viittaa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 18. helmikuuta 2008 antamiin päätelmiin, joissa neuvosto pani merkille Kosovon parlamentin antaneen 17. helmikuuta 2008 päätöslauselman Kosovon itsenäiseksi julistamisesta ja joissa neuvosto totesi myös, että jäsenvaltiot päättävät suhteistaan Kosovoon oman kansallisen käytäntönsä ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

29.

katsoo, että Kosovossa toteutettavalla Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiolla (EULEX) on Ahtisaaren suunnitelman mukaisesti turvattava kansallisten vähemmistöjen edut alueen monietnisen luonteen säilyttämiseksi, luottamuksen rakentamiseksi etnisten yhteisöjen välille, kulttuuri-, uskonto- ja historiaperinnön suojelemiseksi, oikeusvaltion lujittamiseksi ja talouskehityksen edistämiseksi; toteaa, että näiden ponnistelujen johtaminen paikallisesti varmistaa siirtymävaiheen onnistumisen ja Kosovon kestävän sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen kehityksen; ilmaisee huolestumisensa siitä, että neuvottelut vastuun siirrosta Yhdistyneiden Kansakuntien väliaikaiselta Kosovon-siviilioperaatiolta (UNMIK) EULEX:lle ovat pysähtyneet; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan yhteisiä toimia YK:ssa sen varmistamiseksi, että operaatio EULEX tunnustetaan osaksi kansainvälistä siviililäsnäoloa Kosovossa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999) mukaisesti;

30.

korostaa, että EU:n olisi valvottava entistä perusteellisemmin vähemmistöjen tilannetta kaikissa Länsi-Balkanin maissa, jotta voitaisiin varmistaa kaikkien vähemmistöryhmien ja heidän oikeuksiensa tehokas suojeleminen, ja katsoo, että tällä alalla olisi edistyttävä jatkuvasti EU:n normien mukaisesti; katsoo, että olisi hyödynnettävä Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotta 2008 keskinäisen ymmärryksen ja suvaitsevaisuutta tähdentävän koulutuksen edistämiseksi;

31.

korostaa lisäksi, että Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) lujittamista on pidettävä yhtenä vuoden 2008 tärkeimmistä tavoitteista ja että sen on johdettava naapureidemme osalta omaksuttavaan eriytyneempään lähestymistapaan, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon niiden odotukset ja unionin strategiset edut; katsoo, että tällaisessa parannetussa politiikassa on hyödynnettävä paremmin ja laajemmin käytettävissä olevia yhteisön välineitä;

32.

korostaa, että ratkaisemattomien konfliktien esiintyminen Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvissa valtioissa on vakava uhka EU:n ulkorajojen turvallisuudelle ja Euroopan naapuruuspolitiikan tehokkaalle täytäntöönpanolle; korostaa, että vuoden 2007 laajentumisen jälkeen EU:n rajat ovat entistä lähempänä konfliktialueita; kehottaa siksi EU:ta osallistumaan aktiivisemmin ja kattavammin käynnissä oleviin ponnisteluihin näiden konfliktien, erityisesti Transnistrian alueella Moldovan tasavallassa käynnissä olevan konfliktin ratkaisemiseksi kansainvälisen oikeuden ja alueellisen koskemattomuuden periaatteiden mukaisesti, ja kehottaa myös EU:ta osallistumaan tiiviimmin konfliktien hallintaan;

33.

katsoo, että unionin on tässä yhteydessä keskityttävä kehittämään taloudellista yhteistyötä, poliittista vakautta ja demokratiaa alueellisen yhteistyön kolmella keskeisellä alueella, joita ovat Välimeri, Itämeri ja Mustameri, hyödyntämällä niiden alueiden yhteistyörakenteita ja vahvistamalla institutionaalisen ja alueellisen politiikan synergiaa sekä avustamalla kyseisten alueiden maita niiden yhdentymisprosessissa; on tyytyväinen 13. ja 14 March 2007.kokoontuneen Eurooppa-neuvoston ilmaisemaan aikeeseen edistää Barcelonan prosessia; korostaa jälleen, että Euro-Välimeri-alueella on saavutettava kouriintuntuvia tuloksia, joilla edistetään ihmisoikeuksien kunnioittamista ja taloudellista ja sosiaalista kehitystä Välimeren etelärannikon valtioissa ja joissa kiinnitetään paremmin huomiota energiaa ja ympäristöä koskeviin haasteisiin;

34.

korostaa, että Mustanmeren ja Itämeren alueilla on strateginen merkitys unionille ja että ne sen vuoksi ansaitsevat yhtenäisemmän lähestymistavan samaan tapaan kuin Välimeren alue; kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan alueellista yhteistyötä Mustanmeren ja Itämeren alueen kanssa; katsoo, että yhtäläinen huomio ja tasapaino näiden kolmen tärkeän alueen välillä voitaisiin parhaiten varmistaa luomalla uusia organisatorisia rakenteita Mustanmeren ja Itämeren alueellista yhteistyötä varten sekä lujittamalla suhteita olemassa oleviin monenvälisiin edustajakokouksiin, kuten Mustanmeren taloudellisen yhteistyön parlamentaariseen edustajakokoukseen;

35.

korostaa tarvetta vahvistaa transatlanttista liittoa ja tehostaa kontakteja Yhdysvaltojen kanssa muun muassa edistyneemmällä ja kattavammalla transatlanttisella kumppanuussopimuksella, jonka mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä täysimääräisesti ja johon pitäisi kuulua kuuleminen ja yhteistyö yhteistä etua koskevissa asioissa, sekä seuraavilla aloilla: konfliktien ehkäisy siviilikeinoin, kansainvälinen oikeusjärjestys, rauha ja aseistariisunta, kestävä kehitys ja köyhyyden torjuminen; on tyytyväinen transatlanttisen talousneuvoston perustamiseen; korostaa parlamentaarisen ulottuvuuden merkitystä lainsäätäjien transatlanttisessa vuoropuhelussa sekä tarvetta käydä Yhdysvaltojen kongressin kanssa tiiviimpää vuoropuhelua EU:n ja Yhdysvaltain välisistä suhteista, Naton tulevaisuudesta ja YK:n uudistuksesta;

36.

pitää erittäin tärkeänä, että unioni tarkistaa vuonna 2008 suhteitaan Venäjään; katsoo, että näiden suhteiden pitäisi perustua tasapainoiseen kumppanuuteen, jonka avulla voidaan käsitellä maailmanlaajuisia haasteita, kuten joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä, alueellista turvallisuutta ja energian toimitusvarmuutta sekä edistää demokratian, ihmisoikeuksien suojelun, vapaakaupan ja etenkin oikeusvaltion kunnioittamisen lujittumista; muistuttaa, että aidon kumppanuuden on perustuttava kaikkien jäsenvaltioiden yhtäläiseen kohteluun sekä hyviin suhteisiin naapurivaltioiden kanssa, avoimuuteen ja vastuunalaisuuteen; pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan suhteita Venäjän federaatioon unionin yhteisten etujen pohjalta; kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että mahdollisia tulevia sopimuksia koskevassa mandaatissa paitsi korostetaan näitä yhteisiä etuja myös vahvistetaan mekanismit sen täytäntöönpanon seuraamiselle;

37.

kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan työtään sekä Lähi-idän kvartetin puitteissa että paikan päällä israelilaisten ja palestiinalaisten välisten neuvottelujen edistämiseksi niin, että saataisiin aikaan kahteen turvalliseen ja elinkelpoiseen valtioon perustuva kokonaisvaltainen, kestävä ja oikeudenmukainen rauhanratkaisu Annapolis-suunnitelman sitoumusten mukaisesti, ja toivoo, että Annapolis-suunnitelmaan sisältyviä konkreettisia toimenpiteitä noudatetaan; katsoo, että unionin on maksimoitava taloudellinen, kaupallinen ja poliittinen vaikutusvaltansa molempiin osapuoliin rauhanomaisen ratkaisun saavuttamiseksi ja että unionilla on oltava asianomaisilla foorumeilla omaa taloudellista ja poliittista panostaan vastaava asema;

38.

katsoo, että ydinsulkusopimuksen mukainen ydinsulkujärjestelmä on suuressa vaarassa, ja kehottaa neuvostoa ja erityisesti niitä kahta jäsenvaltiota, joilla on ydinaseita, ehdottamaan ydinsulkusopimuksen VI artiklan mukaisten aseidenriisuntaa koskevien velvollisuuksien täytäntöönpanoa koskevaa eurooppalaista aloitetta, varsinkin kun otetaan huomioon ydinsulkusopimuksen tarkistamiskonferenssin järjestäminen vuonna 2010; vastustaa voimakkaasti joukkotuhoaseiden valmistusta ja levittämistä, ja ottaa huomioon, että niistä on tulossa todellisuutta yhä useammassa valtiossa, koska on mahdotonta erottaa selvästi toisistaan ydinteknologian käyttäminen energiatarkoituksiin ja sen käyttäminen aseiden tuottamiseen; viittaa tässä yhteydessä erityisesti Iranin ydinohjelman epäselviin tavoitteisiin; vetoaa Iraniin, jotta se olisi aktiivisen avoin suhteissaan Kansainväliseen atomienergiajärjestöön (IAEA) ja yrittäisi rakentaa uudelleen luottamuksen kansainväliseen yhteisöön; kehottaa YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä viemään Iranin kysymyksen uudelleen IAEA:n käsiteltäväksi ja käynnistämään neuvottelut ilman ennakkoehtoja; kehottaa jäsenvaltioita kieltämään ydinteknologian kaiken viennin valtioihin, jotka eivät ole ratifioineet ydinsulkusopimuksen lisäpöytäkirjoja;

39.

katsoo, että EU voi rakentaa luottamusta niissä valtioissa, joihin sillä ei ole sopimussiteitä tai joiden kanssa sopimussiteet ovat rajoitettuja, edistämällä ihmistenvälisiä yhteyksiä, kuten hyödyntämällä ystävyyskaupunkialoitteita tai Erasmus Mundus -ohjelmia;

40.

odottaa, että Keski-Aasian strategia pannaan täytäntöön nopeasti ja kattavasti;

41.

toistaa, että kansainvälisen solidaarisuuden, vakauden ja rauhan sekä inhimillisen kehityksen, demokratia- ja talouskehityksen, oikeusvaltion periaatteiden ja huumausaineiden torjumisen edistämisen on edelleenkin oltava yksi EU:n Afganistanin-politiikan painopisteistä vuonna 2008; korostaa tarvetta palauttaa turvallisuus Afganistaniin, mikä ei ole mahdollista pelkästään sotilaallisin keinoin; korostaa, että tätä varten on aivan yhtä tärkeää vahvistaa poliisivoimia oikeusvaltion vakiinnuttamiseksi ja kehitysyhteistyötoimien lisäämiseksi; panee huolestuneena merkille, että huumeiden tuotanto on vähitellen lisääntynyt ja että Afganistanista on jälleen kerran tullut yksi maailman suurimmista tuottajista; on tyytyväinen Euroopan unionin poliisioperaation (EUPOL) toteuttamiseen Afganistanissa ja kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan sen käyttöön kokeneita ja hyvin valmistautuneita työntekijöitä ja myöhemmin mahdollisesti laajentamaan kyseistä operaatiota; on huolestunut siitä, että riittämätön koordinointi niin kansainvälisen yhteisön keskuudessa (varsinkin EU:n ja Naton välillä) kuin suhteissa Afganistanin viranomaisiin heikentää vakavalla tavalla paikan päällä toteutettavien toimien vaikuttavuutta; vetoaa kaikkiin osapuoliin, jotta ne pyrkisivät parantamaan tilannetta; on tältä osin tyytyväinen siihen, että Kai Eide on nimitetty YK:n pääsihteerin erityisedustajaksi Afganistanissa;

42.

suosittelee, että vuonna 2008 syvennetään poliittisia ja taloudellisia suhteita Kiinaan, mikäli demokratian ja ihmisoikeuksien alalla saavutetaan huomattavaa edistymistä ja Kiina ottaa huomioon EU:n syvän huolestuneisuuden Kiinan toimista Tiibetissä ja että näistä kysymyksistä käydään rakentavaa vuoropuhelua viranomaisten kanssa varsinkin Pekingin olympialaisten lähestyessä; pyytää Kiinaa kehittämään edistykseen tähtäävän kattavan lähestymistavan maan uudistamiseen niin, että sen eri kansoja ja kulttuuriperinteitä kunnioitetaan entistä tehokkaammin; pahoittelee tässä yhteydessä merkittävien tulosten puutetta EU:n ja Kiinan välillä käytävässä ihmisoikeuksia koskevassa vuoropuhelussa;

43.

suosittelee, että vuonna 2008 syvennetään poliittisia ja taloudellisia suhteita Kaakkois-Aasian valtioiden liittoon (ASEAN) demokratian ja ihmisoikeuksien alalla saavutetun huomattavan edistymisen perusteella; tunnustaa ASEANin vahvistuvan roolin alueellista vakautta ja vaurautta edistävänä voimana; uskoo, että EU:lla ja ASEANilla on merkittäviä mahdollisuuksia yhteistyön lisäämiseen osittain siksi, että ASEAN on edistynyt alueellisessa yhdentymisessä sekä demokratian ja ihmisoikeuksien alalla; on edelleen erityisen huolestunut Burman tilanteesta;

44.

painottaa tarvetta ryhtyä vuoden 2008 aikana tehokkaisiin jatkotoimiin joulukuussa 2007 Lissabonissa pidetyssä EU:n ja Afrikan huippukokouksessa tehtyjen päätösten perusteella; on tässä yhteydessä tyytyväinen siihen, että Addis Abebaan on perustettu EU:n erityisedustajan ja Afrikan unionissa sijaitsevan Euroopan komission lähetystön päällikön kaksoisvirka; katsoo tältä osin, että EU:n on yhdessä YK:n kanssa pyrittävä kaikin tavoin vahvistamaan Afrikan unionin rauhanrakentamis- ja rauhanturvaamisvalmiuksia; on tässä yhteydessä tyytyväinen EU:n turvallisuusalan uudistusoperaatioihin Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Guinea-Bissaun tasavallassa ja kehottaa käyttämään koordinoidusti sekä YUTP:tä että yhteisön välineitä, kuten vakautusvälinettä;

45.

odottaa, että toukokuussa 2008 Limassa järjestettävä EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden viides huippukokous johtaa esitetyn alueiden välisen assosioitumisen sisällön syvenemiseen, kuten parlamentin ehdottaman alueiden välisen solidaarisuusrahaston perustamiseen, ja että EU:n neuvottelut Mercosurin, Andien yhteisön ja Keski-Amerikan kanssa tehtävästä assosiaatiosopimuksesta saadaan ajoissa päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä;

46.

kiinnittää huomiota erilaisia kiinnostavia maantieteellisiä alueita koskeviin kattaviin päätöslauselmiinsa ja mietintöihinsä, sillä ne edistävät tärkeällä tavalla keskustelua siitä, miten tällaisia maantieteellisiä alueita koskevaa EU:n politiikkaa on kehitettävä;

47.

suosittelee, että unioni vahvistaa poliittista vuoropuheluaan kolmansien maiden ja alueiden kanssa ja etenkin tärkeimpien kumppaniensa kanssa; muistuttaa tältä osin, että tärkeänä ja täydentävänä välineenä unionin suhteissa kolmansiin maihin ja alueisiin on parlamentaarinen diplomatia, jota harjoitetaan lähinnä kolmessa tärkeimmässä monenvälisessä parlamentaarisessa yhteiskokouksessa: AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa, Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisessa edustajakokouksessa (EuroMed) ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisessa edustajakokouksessa (EuroLat); sitoutuu perustamaan vuoteen 2009 mennessä EU:n ja itäisen naapuruuspolitiikan parlamentaarisen edustajakokouksen (Euro–Nest) tehostaakseen Euroopan parlamentin ja ENP-politiikan itäiseen osioon osallistuvien maiden välisen poliittisen kumppanuuden parlamentaarista ulottuvuutta;

48.

kehottaa toistamiseen YK:n turvallisuusneuvostoon kuuluvia EU:n jäsenvaltioita toimimaan koordinoidummin, jotta unionin kansainväliset toimet olisivat tehokkaampia, ja toimimaan pitkällä aikavälillä sen puolesta, että EU:lle saadaan paikka turvallisuusneuvostossa YK:n järjestelmän huomattavan uudistuksen puitteissa; pyytää niitä YK:n turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä, jotka ovat jäsenvaltioita, tekemään tiiviimpää yhteistyötä niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka eivät ole pysyviä jäseniä;

49.

on tyytyväinen Lissabonin sopimuksen tuomiin parannuksiin ulkoisessa toiminnassa, YUTP:ssä ja ETPP:ssä, jonka on määrä muuttua YTPP:ksi; katsoo, että uusi sopimus tehostaa merkittävästi unionin ulkoisia toimia ja sen roolia kansainvälisissä suhteissa ja että se lisää unionin näkyvyyttä ja nostaa sen profiilia ja vahvistaa samalla sen valmiuksia toimia tehokkaasti kansainvälisissä yhteyksissä;

50.

toivoo, että Lissabonin sopimus ratifioidaan pikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, jotta se voisi tulla voimaan riittävän ajoissa; onnittelee niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo ratifioineet Lissabonin sopimuksen;

51.

on tyytyväinen YUTP:tä koskevan unionin toimielinkehyksen parantamiseen, joka on tapahtunut lähinnä:

52.

on tyytyväinen unionin ulkoisen toimintakentän laajenemiseen, kuten uuden oikeusperustan ja uusien toimintavälineiden tarjoamiseen YUTP:hen liittyville osa-alueille, kuten selkeän oikeusperustan vahvistaminen ENP:lle, yhden ainoan oikeushenkilöyden perustaminen unionille, kolmansille maille tarjottava kiireellinen talousapu, humanitaarinen apu, muihin kuin valtiollisiin yhteisöihin kohdistuvat pakotteet, avaruuspolitiikka, energian toimitusvarmuus, ilmastonmuutoksen torjuminen, kansainvälisen terrorismin ehkäiseminen ja henkilötietojen suojaaminen;

53.

korostaa, että on taattava politiikan johdonmukaisuus unionin ulkoisissa toimissa, erityisesti YUTP:n, YTPP:n ja kehitys- ja kauppapolitiikan välillä; korostaa tässä yhteydessä tärkeää asemaa, joka korkealla edustajalla ja Euroopan ulkosuhdehallinnolla olisi oltava johdonmukaisen politiikan toteuttamisessa;

54.

muistuttaa, että unionin oikeushenkilöyden vahvistaminen herättää kysymyksiä unionin asemasta kansainvälisissä organisaatioissa, kuten YK:ssa; katsoo, että unionilla on tulevaisuudessa oltava YK:ssa omaa taloudellista ja poliittista panostaan vastaava asema;

55.

pitää ratkaisevan tärkeänä mahdollisimman tiiviin yhteistoiminnan perustamista Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, korkean edustajan ja kiertävää puheenjohtajuutta hoitavien maiden välille sen varmistamiseksi, että näiden erilaiset tehtävät edistävät osaltaan YUTP:n johdonmukaisuutta ja tehokkuutta;

56.

kehottaa neuvostoa vastaamaan kouriintuntuvalla tavalla toiveisiin ja huolenaiheisiin, jotka on esitetty parlamentin virallisissa selonteoissa, erityisesti päätöslauselmissa, jotka koskevat ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia;

57.

kehottaa neuvostoa tutkimaan, miten sen seuraamuspolitiikka vaikuttaa tiettyihin hirmuvaltoihin, kuten Mugaben hallintoon Zimbabwessa ja sotilasjunttaan Burmassa, ja kehottaa sitä toteuttamaan toimenpiteitä seuraamuspolitiikan vaikuttavuuden parantamiseksi, mukaan luettuna tarvittavat mekanismit kyseisten seuraamusten täysimääräiseksi valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi;

58.

kehottaa tulevaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa pohjaamaan työnsä kokemuksiin, joita on saatu korkean edustajan ja ulkosuhdekomissaarin säännöllisistä esiintymisistä parlamentin täysistunnoissa ja ulkoasiainvaliokunnan kokouksissa sekä käytäntönä olevista epävirallisista kokouksista, jotta parlamentin ja sen toimivaltaisten elinten kuulemisesta voitaisiin kehittää säännöllinen, järjestelmällinen ja pysyvä käytäntö ja jotta parlamentti otettaisiin mukaan päätöksentekoprosessiin YUTP:n tärkeimpien valintojen avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden tehostamiseksi; huomauttaa, että korkean edustajan/komission varapuheenjohtajan tuleva virka saa oikeutuksensa suoraan Euroopan parlamentilta;

59.

korostaa lisäksi, että myös neuvoston ja parlamentin välisiä suhteita on tarkasteltava uudelleen, jotta niissä voitaisiin ottaa huomioon tulevan YTPP:n merkittävät uudistukset ja parlamentin valvontavaltuuksien vahvistuminen Länsi-Euroopan unionin jäljellä olevien toimivaltuuksien siirryttyä EU:lle; on tässä yhteydessä tyytyväinen säännöksiin, joiden nojalla Euroopan parlamentin on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä kansallisten parlamenttien kanssa;

60.

pyytää, että parlamentin ja neuvoston välillä tehdään Lissabonin sopimuksen voimaantulon yhteydessä toimielinten sopimus, jossa määritellään niiden työskentelysuhteet ulkoisen toiminnan alalla, myös luottamuksellisten tietojen jakamisessa; pyytää, että komission ja parlamentin välinen puitesopimus saatetaan ajan tasalle, jotta siinä voitaisiin ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen määräykset;

61.

pyytää, että tuleva korkea edustaja/komission varapuheenjohtaja astuu virkaan yhdessä uuden komission kanssa 1. marraskuuta 2009, että löydetään väliaikainen ratkaisu Lissabonin sopimuksen voimaantulon ja vuoden 2009 marraskuun 1. päivän väliselle ajalle ja että parlamentin mielipide otetaan täysin huomioon Eurooppa-neuvoston nimittäessä komission puheenjohtajan suostumuksella ensimmäisen korkean edustajan/komission varapuheenjohtajan sekä kaikkien muiden väliaikaisten nimitysten yhteydessä; pitää tässä yhteydessä tarpeellisena, että korkean edustajan/komission varapuheenjohtajan nimitystä varten perustetaan tilapäinen kuulemismenettely, josta vastaa ulkoasiainvaliokunta;

62.

painottaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisella on huomattava vaikutus EU:n ulkosuhteisiin; korostaa avoimuuden ja demokraattisuuden tarvetta tässä prosessissa; muistuttaa oikeudestaan tulla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklan 3 kohdan perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, kuulluksi Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta; pyytää päästä täysin mukaan tältä osin tehtävään valmistelutyöhön; viittaa laadintavaiheessa olevaan mietintöön tästä aiheesta; toivoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen selventää EU:n erityisedustajia koskevia kriteerejä sekä heidän nimittämistään ja arvioimistaan, mukaan luettuna heidän tehtäviensä määritteleminen ja tavoitteet, heidän toimikautensa pituus sekä koordinointi ja täydentävyys Euroopan komission lähetystöihin verrattuna;

63.

kehottaa tulevaa korkeaa edustajaa/komission varapuheenjohtajaa sekä neuvostoa ja komissiota lisäämään yhteistyötä nykyisten monenvälisten parlamentaaristen yhteiskokousten kanssa (AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous, EuroMed, EuroLat ja perustamisensa jälkeen Euro-Nest); yhteiskokouksissa unionin parlamentaarikot tapaavat joitakin tärkeimmistä kollegoistaan, ja tästä saadaan selvästi lisäarvoa unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuudelle ja tehokkuudelle;

64.

katsoo, että parlamentaarinen valvonta on ratkaisevan tärkeää ETPP:n kannalta; kehottaa tältä osin poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteaa (PTK) luomaan yhdessä Euroopan parlamentin kanssa mekanismin, joka koskee luottamuksellisia tietoja kehittymässä olevista kriiseistä tai kansainväliseen turvallisuuteen vaikuttavista tapahtumista ja joka vastaa useiden jäsenvaltioiden kansallisissa parlamenteissa nykyisin käytössä olevia mekanismeja, jotka – tietojen luottamuksellisuustason mukaan – vaihtelevat suljetuin ovin järjestettävistä komiteoiden kokouksista PTK:n ja asiasta vastaavista valiokunnista ja alivaliokunnista nimitettyjen jäsenten välisiin kokouksiin;

65.

katsoo, että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan on voitava osallistua jäsenvaltioiden ulkoasiainministerien epävirallisiin kokouksiin (Gymnich-kokouksiin), sillä se on jo vakiintunut käytäntö muilla politiikanaloilla järjestettävissä neuvoston epävirallisissa kokouksissa;

66.

korostaa tarvetta varmistaa, että Euroopan puolustusvirasto toteuttaa toimensa vastuullisesti ja läpinäkyvästi;

67.

panee tyytyväisenä merkille, että Lissabonin sopimus on vahvistanut parlamentin budjettivaltuuksia kaikissa, myös Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevissa EU:n menoissa, mikä tekee parlamentista yhdenvertaisen neuvoston kanssa, ja poistanut eron pakollisten ja ei-pakollisten menojen välillä sekä tehnyt monivuotisesta rahoituskehyksestä oikeudellisesti sitovan;

68.

pitää valitettavana, että järjestelyt YTPP:n toimintojen nopeaksi rahoittamiseksi EU:n talousarvion ulkopuolelta ovat tarpeettoman monimutkaisia; vaatii, että kaikki unionin ulkoiset toimet (myös tulevaan YTPP:hen liittyvät toimet, ei kuitenkaan sotilasmenoja) on rahoitettava tulevaisuudessa EU:n yhteisestä talousarviosta;

69.

korostaa tältä osin, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siviilikriisinhallinnan seurantaan, missä yhdistetään neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden voimavarat ja eri vastuualueet, mahdollisimman tehokkaan ja hyvin koordinoidun hallinnan varmistamiseksi;

70.

tunnustaa edellä mainitussa 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa säädettyjen ulkoasiainvaliokunnan ja budjettivaliokunnan puheenjohtajiston ja PTK:n puheenjohtajan välisten yhteisten neuvottelukokousten hyödyllisyyden; kannattaa samalla ajatusta siitä, että ulkoisesta toiminnasta vastaavien parlamentin valiokuntien puheenjohtajat ja/tai esittelijät otetaan mukaan uuden talousarviomenettelyn uuden sovittelukomitean toimintoihin, jos tämän katsotaan olevan välttämätöntä vuotuisen menettelyn yhteydessä;

71.

pyytää, että noudatetaan mainitun 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen ajatusta vuoropuhelun käymisestä neuvoston ja parlamentin välillä velvoittamalla neuvosto tiedottamaan parlamentille etukäteen kaikista päätöksistä, joihin liittyy YUTP-menoja;

72.

katsoo, että YUTP:hen osoitettu 1 740 miljoonan euron budjettirahoitus vuosiksi 2007–2013 on riittämätön, jotta sillä voitaisiin saavuttaa EU:n päämäärät ja erityistavoitteet maailmanlaajuisena toimijana, mutta myöntää toisaalta, että YUTP:n toimiin vuodeksi 2008 osoitettu 285 miljoonan euron määräraha on osoitus merkittävästä edistymisestä aiempiin vuosiin verrattuna (125 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2007); korostaa, että tämän lisäyksen ohella neuvoston on toteutettava voimakkaampia toimenpiteitä parlamentaarisen valvonnan ja yhteistyön parantamisen osalta;

73.

aikoo esittää asiaa koskevassa tulevassa mietinnössään erityisiä ehdotuksia Euroopan ulkosuhdehallinnon rahoittamisesta ja sen talousarvion valvonnasta;

74.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Naton pääsihteerille sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.