52008DC0670

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 4.11.2008

KOM(2008) 670 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Jäsenvaltioiden raportit vuonna 2006 havaituista käyttäytymistavoista, joilla rikottiin vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Jäsenvaltioiden raportit vuonna 2006 havaituista käyttäytymistavoista, joilla rikottiin vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä

1. JOHDANTO

JOTTA SAATAISIIN AVOIMEMPAA TIETOA SIITÄ, MITEN JÄSENVALTIOT TÄYTTÄVÄT YHTEISÖN SÄÄNTÖJEN TÄYTÄNTÖÖNPANOA KOSKEVAT VELVOITTEENSA, NEUVOSTON ASETUKSELLA (EY) N:O 1447/1999 [1] otettiin käyttöön jäsenvaltioiden velvoite raportoida vuosittain komissiolle havaittujen ”vakavien” rikkomisten lukumäärästä ja määrätyistä seuraamuksista. Mainitussa asetuksessa vahvistettiin tätä tarkoitusta varten luettelo yhteisön sääntöjen 19 rikkomistyypistä, joita pidetään erityisen vakavina. Jos yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä ei ole noudatettu, jäsenvaltioiden on huolehdittava aiheellisten toimenpiteiden toteuttamisesta vastuussa olevia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä vastaan[2].

Luetellut käyttäytymistavat liittyvät kalakantojen säilyttämistä ja seurantaa sekä kalastustuotteiden kaupan pitämistä koskevissa yhteisön säännöissä asetettuihin tärkeimpiin velvoitteisiin.

Vaadittujen tietojen toimittamisesta komissiolle säädetään komission asetuksessa (EY) N:o 2740/1999[3]. Sähköisessä muodossa toimitettujen tietojen pitäisi mahdollistaa jäsenvaltioiden täytäntöönpanojärjestelmien tehokkuuden keskinäinen vertailu. Lainsäätäjän perimmäinen tavoite on luoda asteittain tasapuoliset toimintaedellytykset kalastajille, joiden luottamus valvontaviranomaisiin kasvaisi sen seurauksena kaikkialla Euroopan yhteisössä ja jotka siksi sitoutuisivat yhteisön kalavarojen säilyttämistä koskeviin sääntöihin.

Tämä tiedonanto koskee tapauksia, joissa on rikottu vakavasti YKP:n sääntöjä ja joita koskeva oikeuskäsittely on aloitettu vuonna 2006.

Tämä on seitsemäs asiaa koskeva tiedonanto. Komissio esitteli tärkeimmät tiedot vuoden 2000 osalta 12. marraskuuta 2001 antamassaan tiedonannossa[4], vuoden 2001 osalta 5. joulukuuta 2002 antamassaan tiedonannossa[5], vuoden 2002 osalta 15. joulukuuta 2003 antamassaan tiedonannossa[6], vuoden 2003 osalta 20. toukokuuta 2005 antamassaan tiedonannossa[7] ja vuoden 2005 osalta 25. heinäkuuta 2007 antamassaan tiedonannossa[8].

2. JÄSENVALTIOIDEN VUOTTA 2006 KOSKEVAT RAPORTIT

Komission asetuksessa (EY) N:o 2740/1999 vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt tietojen toimittamiseksi käyttäytymistavoista, joilla rikotaan vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä. Tiedot on toimitettava sähköisesti, jotta komission yksiköt pystyvät laatimaan tämän tiedonannon liitteenä olevat taulukot. Taulukoissa esitetään jäsenvaltioiden raporttien kiinnostavimmat piirteet.

Esitetyt tiedot on saatu jäsenvaltioilta, joille on annettu mahdollisuus numerotietojen tarkistamiseen ennen lopullista komission tiedonantoa.

Jäsenvaltioiden lähettämät huomautukset on otettu huomioon, ja niihin viitataan selvästi aina tarvittaessa.

3. JÄSENVALTIOIDEN TOIMITTAMAT LISÄTIEDOT

Kerättyjä tietoja ei ole helppo tulkita, koska ne muodostuvat pelkistä numeroista ja jotkin tiedot saattavat olla jossain määrin harhaanjohtavia. Sen vuoksi komissio kehotti jäsenvaltioita toimittamaan lisätietoja, joita ne pitivät hyödyllisinä numerotietojen analysoinnin selventämiseksi.

A. YLEISET LISÄTIEDOT

Tärkeimmät tiedot voidaan tiivistää seuraavasti:

- YKP:n sääntöjen rikkomisesta seuraamuksina käyttöön otetut menettelyt (joko hallinnolliset tai rikosoikeudelliset) kestävät yleensä pitkään, ja niiden kesto vaihtelee jäsenvaltioittain 1–2 kuukaudesta aina 1–2 vuoteen. Koko menettelyn loppuun saattamiseen vaadittava aika näyttäisi olevan keskimäärin 8–12/18 kuukautta. Rikosoikeudelliset menettelyt kestävät pisimpään (niitä sovelletaan pääasiallisesti esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa). Joissakin jäsenvaltioissa ne voivat muutoksenhakuvaiheineen kestää jopa kymmenen vuotta. Hallinnolliset menettelyt ovat lyhyempiä ja kestävät yleensä 1–2 kuukautta.

- Huomattavan monta viime vuonna havaittua rikkomista koskevaa menettelyä on edelleen käynnissä.

- Yleisesti ottaen vakavien rikkomisten kohteeksi joutuivat useimmiten lajit, joille on vahvistettu elvytyssuunnitelmia tai rajoittavia kansallisia toimenpiteitä, ja kaupallisesti arvokkaat lajit, ts. pohjakalat, turska, meriantura, lohi, sardiini ja sardelli.

- Näyttää siltä, että suurin osa rikkomisista havaitaan ICES-alueilla sijaitsevissa jäsenvaltioissa, kuten itäisen Välimeren alueella, Pohjanmerellä, Itämerellä, Skagerrakin ja Kattegatin alueilla, Andalusiassa ja Galiciassa, ICES 30 -alueella, Pohjois-Kreikassa sekä FAO-alueilla 34.3.1 ja 34.2.2.

- Suurin osa rikkomisista havaittiin merellä suoritetuissa tarkastuksissa.

B. UUSI LAINSÄÄDÄNTÖ JA PARHAAT KÄYTÄNNÖT

Tiedonannon soveltamisalaa on pyritty laajentamaan sisällyttämällä siihen ensimmäistä kertaa viittaus sekä kansalliseen lainsäädäntöön että parhaisiin käytäntöihin. Äskettäin annetuista kalastusalan säännösten täytäntöönpanoa koskevista säädöksistä ja parhaista käytännöistä on syytä mainita seuraavat:

- Espanja hyväksyi uusia säännöksiä väliaikaisista hallinnollisista toimenpiteistä, joilla puututaan joihinkin oletettuihin vakaviin rikkomisiin niiden haitallisten vaikutusten välttämiseksi ja minimoimiseksi. Näihin toimenpiteisiin kuuluu lähinnä aluksen pysäyttäminen satamaan, kunnes vakuus on asetettu. Tällä on jo osoitettu olevan varoittava vaikutus, sillä rikkomisten määrä on vähentynyt. Lisäksi perustettiin rikkomistapauksista määrättyjä seuraamuksia koskeva verkkosivusto, josta saa oikeudellisiin perusteisiin liittyviä ohjeita tulevia menettelyjä varten.

- Ranska tehosti valvontatoimintaansa erityisesti tapauksissa, joissa kalojen vähimmäiskokoa ei ole noudatettu. Vuonna 2006 sovellettiin ensimmäistä kertaa maatalouden suuntaamista koskevan säädöksen 2006-11 mukaista hallinnollista seuraamusjärjestelmää.

- Kreikka perusti ympärivuorokautisen kalastuksen seurantakeskuksen, joka voi määrätä rikkomisiin syyllistyneille aluksille seuraamuksia kansallisen lainsäädännön nojalla.

- Noudattaakseen EY:n asetusten ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion C-161/05 mukaisia velvoitteitaan Italia otti käyttöön uuden tietojenkäsittelyjärjestelmän (FINSIEL), joka mahdollistaa sähköisen tiedonkeruun Italian kalastusaluksilta.

- Slovenia on myös ottanut käyttöön uuden tietojärjestelmän ja parantanut tiedottamista sidosryhmille lisätäkseen niiden tietoisuutta YKP:n säännöistä. Jokin aika sitten perustettiin kalastuksen seurantakeskus, joka kerää ja tarkistaa kalastusta koskevia tietoja. Tarkoitus oli yhdistää VMS-tiedot ja InfoRib-järjestelmä tietojen saamiseksi kalastuspäiväkirjoista, ensimyynnistä ja lastin purkamisilmoituksista.

- Ruotsin lainsäädännön mukaan vakavista rikkomisista määrättävien sakkojen suuruus määräytyy aluksen konetehon mukaan. Sakko on vähintään kymmenkertainen ja enintään 500-kertainen aluksen kilowatteina ilmaistuun konetehoon nähden. Lainsäädäntö mahdollistaa myös ammattikalastus- ja merenkulkulupien peruuttamisen, mutta nykyään näin voidaan tehdä vasta rikostuomion tultua voimaan. Peruutus voi olla pysyvä, jos toimija syyllistyy toistuvasti rikkomiseen. Ensimyynnin valvontaa parannettiin ja näin saatiin selville enemmän rikkomistapauksia.

4. VAKAVAT RIKKOMISET VERRATTUNA KUNKIN JÄSENVALTION KALASTUSALUSTEN LUKUMÄÄRÄÄN

Seuraava taulukko kertoo aktiivisten alusten määrän vuonna 2006. Siitä voidaan nähdä, että alusten määrä on laskenut 10 prosenttia verrattuna jokaisen jäsenvaltion osalta kalastusalusrekisteriin 31. joulukuuta 2005 sisältyneiden alusten lukumäärään ja jäsenvaltioiden (yksinomaan) oman lippunsa alla purjehtivien alusten osalta havaitsemien ja ilmoittamien vakavien rikkomisten kokonaismäärään. Olisi väärin tehdä lopullisia johtopäätöksiä vertaamalla jäsenvaltioita näiden lukujen perusteella, sillä rikkomiset eivät välttämättä liity kalastajien vaan myös muiden taloudellisten toimijoiden sääntöjenvastaiseen toimintaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että havaittujen rikkomisten lukumäärä, kun sitä verrataan laivaston kokoon, on useimmissa jäsenvaltioissa sidoksissa valvontatoiminnan heikkouteen tai tietyissä jäsenvaltioissa jopa valvonnan täydelliseen puuttumiseen.

Jäsenvaltio | Aktiivisten alusten lukumäärä | Vakavat rikkomiset |

Belgia | 107 | 29 |

Tanska | 3 136 | 323 |

Saksa | 2 017 | 101 |

Kreikka | 17 878 | 351 |

Viro | 994 | 0 |

Espanja | 13 357 | 2 061 |

Ranska | 7 698 | 1 360 |

Irlanti | 1 843 | 223 |

Italia | 14 093 | 3 868 |

Kypros | 872 | 88 |

Latvia | 897 | 94 |

Liettua | 266 | 4 |

Malta | 1 413 | 0 |

Alankomaat | 831 | 96 |

Puola | 884 | 129 |

Portugali | 8 715 | 1 352 |

Slovenia | 179 | 22 |

Suomi | 3 196 | 11 |

Ruotsi | 1 567 | 80 |

Yhdistynyt kuningaskunta | 6 761 | 170 |

YHTEENSÄ | 86 704 | 10 362 |

5. JÄSENVALTIOIDEN TOIMITTAMAT RAPORTIT

Jäsenvaltiot ilmoittivat yhteensä 10 362 rikkomistapausta, jotka jakautuivat kaikkien neuvoston asetuksen (EY) N:o 1447/1999 luetteloon sisältyvien rikkomisten kesken. Tapausten lukumäärä on vajaan prosentin pienempi kuin vuonna 2005, mutta lukuja tulkittaessa on otettava huomioon, että EU:ssa aktiivisten alusten kokonaismäärä laski 10 prosenttia: näin ollen YKP:n sääntöjen noudattamisessa ei ole tapahtunut todellista edistystä. Absoluuttisena lukuna ilmaistuna jäsenvaltiot havaitsivat vain 81 rikkomista vähemmän kuin vuonna 2005. Vertailun helpottamiseksi ja suuntauksen osoittamiseksi olisi todettava, että havaittujen vakavien rikkomisten määrä oli 7 298 vuonna 2000, 8 139 vuonna 2001, 6 756 vuonna 2002, 9 502 vuonna 2003, 9 660 vuonna 2004 ja 10 443 vuonna 2005.

Liitteenä olevien taulukoiden pääpiirteet voidaan tiivistää seuraavasti:

Espanjan, Italian, Portugalin ja Ranskan osuus havaituista rikkomisista oli 83 prosenttia. Näillä mailla on myös suurimmat alusmäärät. Vuonna 2006 valtaosa vakavista rikkomisista tapahtui voimassa olevien kaupan pitämistä koskevien sääntöjen vastaisten kalastustuotteiden varastoinnissa, jalostuksessa, myynnissä ja kuljetuksessa. Näiden osuus kaikista rikkomisista oli 20 prosenttia, ja toiseksi yleisin rikkomistyyppi, luvaton kalastus, oli kyseessä 18 prosentissa tapauksista. Tietojen väärentäminen tai kirjaamatta jättäminen oli kolmannella tilalla (13 prosenttia) ja vähimmäiskokoa koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen neljännellä tilalla (10 prosenttia). Muiden vakavien rikkomistyyppien osuus kokonaismäärästä oli alle 10 prosenttia. Prosenttiluvut ovat samantapaisia kuin vuoden 2005 luvut, vaikkakin kaupan pitämistä koskevien sääntöjen vastaisten kalastustuotteiden varastointi, jalostus, myynti ja kuljetus, kalastus ilman lisenssiä sekä sähköisten tietojen väärentäminen tai kirjaamatta jättäminen ovat lisääntyneet. Alusten seurantajärjestelmään puuttumiseen liittyvien tapausten määrä on myös lisääntynyt edellisiin vuosiin verrattuna.

Vuonna 2006 seuraamuksiin johti 7 973 menettelyä, mikä on 77 prosenttia havaittujen rikkomisten kokonaismäärästä. Tämä on tosin vähemmän kuin edellisenä vuonna, jolloin 83 prosentissa tapauksista määrättiin seuraamuksia. On mielenkiintoista havaita, että aloitetuista menettelyistä 72 prosenttia oli luonteeltaan hallinnollisia, 25 prosenttia rikosoikeudellisia ja loput näiden yhdistelmiä.

Samasta rikkomistyypistä eri puolilla EU:ta määrättävien seuraamusten välillä on edelleen huomattavia ja selittämättömiä eroja, ja seuraamukseen päättyneissä menettelyissä määrätty sakko oli EU:ssa vuonna 2006 keskimäärin 1 548 euroa . On silmiinpistävää, että tämä luku on täysin sama kuin keskimääräinen sakko vuonna 2005. Sakko vaihteli jäsenvaltioiden välillä 170 eurosta 6 070 euroon. Keskimääräinen sakko on alle puolet vuonna 2003 määrätystä keskimääräisestä sakosta (4 664 euroa) ja pienempi kuin vuonna 2004 määrätty keskimääräinen sakko (2 727 euroa). Varsinkin enimmäissakko vaihteli jäsenvaltioissa 170 eurosta 120 000 euroon.

Peruutettujen lupien määrä oli 1 082, joka on valitettavasti vain 10 prosenttia tapauksista. Vastaavasti vuonna 2004 lupia peruutettiin 1 226 kappaletta eli 13 prosentissa tapauksista. On syytä huomata, että tätä toimenpidettä sovellettiin eniten Kreikassa (71 prosentissa tapauksista) ja Espanjassa (36 prosentissa tapauksista). Tanskassa ja Alankomaissa sitä sovellettiin hieman alle 10 prosentissa tapauksista ja muissa jäsenvaltioissa ainoastaan 2 prosentissa tapauksista tai vähemmän.

Lopuksi on syytä ottaa huomioon, että kalastusalan vuonna 2006 seuraamuksista maksama määrä (9,281 miljoonaa euroa) on vähäpätöinen, sillä se koski vain 0,04:ää prosenttia aktiivisten kalastusalusten kokonaismäärästä.

6. JÄSENVALTIOIDEN RAPORTTEJA KOSKEVAT YLEISET HUOMIOT

Komissio korostaa jälleen kerran, että taulukoissa esitettyjen numeroiden tulkinta on vaikeaa ilman jäsenvaltioiden lähettämiä huomautuksia, ja toteaa, että asia ei ole tässä tiedonannossa juurikaan parantunut edelliseen vuoteen verrattuna.

Erityisen huolestuttavaa on, että koska useimmissa havaituissa tapauksissa määrätään riittämättömiä seuraamuksia ja koska kiinni jäämisen ja valvontaviranomaisten määräämien seuraamusten todennäköisyys on alhainen, kalastajat saattavat katsoa, että sääntöjen rikkomisesta saatava taloudellinen hyöty on riskiä suurempi. Seuraamusten epäjohdonmukainen taso johtaa siihen, että kalastusalan toimijat katsovat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomisista määrättyjen maksujen kuuluvan pelkästään yrityksen tavanomaisiin toimintakustannuksiin, jolloin seuraamukset eivät kannusta sääntöjen noudattamiseen.

Kalastuslupien tai ammatinharjoittamislupien keskeyttäminen on hyvin tehokas väline lisätä YKP:n sääntöjen noudattamista, sillä se voidaan ottaa käyttöön nopeasti ja sillä on välitön vaikutus. Komissio on todennut, että tämä toimenpide on otettu käyttöön eräissä jäsenvaltioissa, joiden oikeusjärjestyksissä sitä ei aiemmin tunnettu. On valitettavaa, että tämä väline ei ole suurimmassa osassa jäsenvaltioita vielä käytössä edes silloin, kun sääntöjen rikkomisen vakavuus oikeuttaa aloittamaan rikosoikeudellisen menettelyn.

7. ALUEELLISTEN KALASTUSJÄRJESTÖJEN YHTEYDESSÄ HAVAITUT RIKKOMISET

Useat alueelliset kalastusjärjestöt ovat ottaneet käyttöön valvontajärjestelmiä, joihin kuuluu rikkomisten kirjaaminen. Tällaisia järjestelmiä on käytössä esimerkiksi Luoteis-Atlantin kalastusjärjestöllä (NAFO) ja Koillis-Atlantin kalastuskomissiolla (NEAFC).

Alueelliset kalastusjärjestöt ovat laatineet omia luettelojaan säilyttämistavoitteita varten vahvistettujen sääntöjen rikkomisista, joita ne pitävät ”vakavina”. Näistä rikkomisista ei raportoida sellaisenaan tässä tiedonannossa, mutta komissio olettaa, että YKP:n sääntöjen rikkomiset, joihin edellä mainittujen alueellisten kalastusjärjestöjen puitteissa toimivat alukset syyllistyvät, kirjataan komissiolle tätä tiedonantoa varten ilmoitettavien tapauksien joukkoon.

On syytä huomata, että Euroopan yhteisö toimittaa mainituille järjestöille vuosittaisen kertomuksen rikkomisista, jotka kansalliset valvontaviranomaiset ovat havainneet ja ilmoittaneet komission yksiköille. Alueellisille kalastusjärjestöille toimitettuja tietoja ei ole kuitenkaan mahdollista verrata tämän tiedonannon liitteissä esitettyihin tietoihin, koska rikkomistyypit eivät ole identtisiä.

Vaikuttaa siltä, että NEAFC-alueella havaittiin vuonna 2006 yhteisön alusten osalta kaksi vakavaa rikkomista. Samana ajanjaksona NEAFC-alueella havaittiin vastaavasti kolme vakavaa rikkomista, joihin syyllistyivät muiden sopimuspuolten alukset. NAFO:n puitteissa EU ja muut sopimuspuolet ilmoittivat yhteisön alusten syyllistyneen 15 ilmeiseen rikkomiseen. Rikkomisten määrä on laskenut vuodesta 2005, jolloin ilmoitettiin 21 rikkomista. Vertailun vuoksi voidaan myös todeta, että muut sopimuspuolet syyllistyivät 12 vakavaan rikkomiseen vuonna 2006. Lisäksi on mielenkiintoista havaita, että NAFO lisäsi satamatarkastuksien määrää vuonna 2006. Näihin kuuluivat muun muassa purettujen määrien vertaaminen ilmoitettuihin määriin sekä pyyntitietojen ja veden syvyyden sähköisestä kartoituksesta saatujen tietojen vertaaminen kohdelajeihin.

8. TULEVAT TOIMET

YKP:n valvontajärjestelmän tulevan uudistuksen yhteydessä on arvioitava perusteellisesti vuosittain julkaistavan ”vakavia rikkomisia” koskevan tiedonannon hyötyä välineenä, jolla vertaillaan jäsenvaltioiden suorituskykyä YKP:n sääntöjen noudattamisen varmistamisen alalla. On tarpeen varmistaa kiireellisesti, että jäsenvaltioilla on käytännössä tasapuoliset toimintaedellytykset. Yleisesti katsotaan, että on ehdottoman tärkeää varmistaa täydellinen avoimuus jäsenvaltioiden YKP:n sääntöjen rikkomisista määräämien seuraamusten täytäntöönpanon parantamiseksi. Vakavia rikkomisia koskevista tiedonannoista vuosina 2000–2006 saatu kokemus on kuitenkin selkeästi osoittanut, ettei se ole mahdollista ilman yhteisön säädöksiin tehtäviä merkittäviä muutoksia ja valvontamenettelyjen yhdenmukaistamista yhteisön tasolla.

Komissio huomauttaa, että eri jäsenvaltioiden samantyyppisistä vakavista rikkomisista määräämät seuraamukset eroavat toisistaan huomattavasti, ja korostaa, että määrätyillä kokonaisrangaistuksilla ei ole riittävää pelotevaikutusta, sillä ne eivät todellisuudessa kannusta noudattamaan sääntöjä. Tämä johtaa siihen, että tarkastusjärjestelmillä ei kyetä havaitsemaan ja estämään rikkomisia. Komissio huomauttaa, että kansalliset järjestelmät eroavat toisistaan, koska tarkastuksille ei ole yleisiä normeja. Näin ollen kansallisissa järjestelmissä ei pystytä suorittamaan riittävästi tarkastuksia eikä optimoimaan tarkastustoimintoja.

Tästä voidaan tehdä kaksi tärkeää päätelmää: Ensinnäkin vakavien rikkomisten valvonnassa ja niistä määrättävien seuraamusten täytäntöönpanossa on edelleen vakavia puutteita, mikä vaarantaa yhteisen kalastuspolitiikan tehokkuuden. Toiseksi yhdenmukaisuuden puute johtaa epäoikeudenmukaiseen täytäntöönpanoon yhteisön tasolla.

Tilintarkastustuomioistuin teki samat päätelmät hyvin kriittisessä erityiskertomuksessaan nro 07/2007, jossa painotettiin sitä, että seuraamuksilla olisi oltava pelotevaikutus ja niitä olisi yhdenmukaistettava.

Edellä esitetyn perusteella komissio aikoo käynnistää kunnianhimoisen hankkeen uudistaa kalastuksenvalvonta. Aloitteessa olisi käsiteltävä kaikkia havaittuja puutteita mahdollisimman kattavasti ja integroidusti. Valvontauudistuksen yhteydessä on yhtenäistettävä hallinnollisia seuraamuksia yhteisön tasolla vakavien rikkomisten ja täytäntöönpanotoimien tarkempien määritelmien käyttöönottamiseksi. Uudistuksen tavoitteena on varmistaa tasavertaisuus ja oikeudenmukainen kilpailu, jolloin vältytään rikkojien siirtymiseltä jäsenvaltioihin, joissa rikkomisista rangaistaan lievemmin, sekä edistetään sääntöjen noudattamista toimijoiden keskuudessa. Lisäksi uudistuksessa luodaan uusi yhdenmukaistettu lähestymistapa tarkastuksiin ja valvontaan, parannetaan tietojen ristiintarkastusjärjestelmien tehokkuutta, lisätään komission valmiuksia varmistaa yhteisön YKP:n sääntöjen noudattaminen, kannustetaan käyttämään nykyaikaista teknologiaa sekä edistetään sääntöjen noudattamista. Tämä komission ehdotus annettaneen lokakuussa 2008.

Komissio korostaa, että jäsenvaltiot ovat edelleen ensisijaisesti vastuussa YKP:n sääntöjen täytäntöönpanon varmistamisesta valvontauudistuksen jälkeenkin ja kehottaa jäsenvaltioita jälleen kerran ottamaan asianmukaisesti huomioon velvoite varmistaa YKP:n sääntöjen noudattaminen kaikin mahdollisin keinoin. Erityisesti komissio kehottaa jäsenvaltioita lisäämään keskinäistä yhteistyötään rikkomisten havaitsemisessa ja seurannassa. Komission on todettava, että jäsenvaltiot eivät täytä kaikkia YKP:n säännöistä johtuvia velvoitteitaan. Tämän osoittamiseen riittää yksi esimerkki: jäsenvaltioilla ei ole edelleenkään käytössään asianmukaisia keinoja kerätä, käsitellä ja arvioida YKP:n sääntöjen ”vakaviin rikkomisiin” liittyviä tietoja. Jäsenvaltiot eivät ole luoneet tietokantoja kuhunkin yksittäiseen tapaukseen liittyvien merkityksellisten tietojen kirjaamiseksi.

Komissio haluaa korostaa tätä seikkaa. Ilman atk-muotoista tietokantaa, joka sisältää tietoja esimerkiksi lainrikkojasta, aluksesta tai yrityksestä, säännöksistä, lajeista ja kalastusalueista, taloudellisista olosuhteista, hallintokustannuksista sekä määrätystä pääasiallisesta ja liitännäisseuraamuksesta, ei ole mahdollista arvioida asianmukaisesti käyttäytymistapoja, hallinnollista suorituskykyä tai voimassa olevan lainsäädännön tehokkuutta. Ainoastaan kyseisiä tietoja sekä yhteisön lainsäädännössä jo säädetyissä tietokannoissa (esim. alusrekisteri, tilastot, VMS-tietueet) olevia tietoja käsittelemällä voidaan arvioida ja vertailla jäsenvaltioiden suorituskykyä ja mukauttaa tarvittaessa hallinnollisia menettelyjä ja säädöksiä, jotta YKP:n säännöt voitaisiin panna tehokkaasti täytäntöön. Tietojen ristiintarkastuksen puuttuminen on myös kiireellinen ongelma, johon on puututtava. Tässä yhteydessä voidaan tarkastella esimerkkiä hyvästä käytännöstä, jota jo useat jäsenvaltiot soveltavat. Ne ovat luoneet tarkastusraporttien automaattisia käsittelyjärjestelmiä, joista on saatu erittäin hyviä tuloksia. Näiden järjestelmien etuja ovat muun muassa yhdenmukaistetut menettelyt, tietojen keskitetty kirjaaminen, koulutuskustannuksia säästävä käyttäjäystävällisyys, kaikkien käytäntöjen monikielinen tuki, joustavuus muuttuvien säädösten suhteen sekä parempi turvallisuus muotoon perustuvan tunnistamisen ansiosta.

Komissio on jo ehdottanut mallia, jota kansallisten hallintoelimien olisi käytettävä tähän tarkoitukseen. Se on valmis auttamaan jäsenvaltioita uusien välineiden käyttöönotossa sekä tarjoamaan taloudellista apua nykyisistä budjettikohdista.Vaikka valvontajärjestelmän perusteellinen uudistus on suunnitteilla, komissio kehottaa jäsenvaltioita yhteistyöhön ja mukauttamaan lainsäädäntöään ja hallinto-organisaatioitaan vastaavasti.

Luettelo liitteenä olevista taulukoista

I Vakavien rikkomisten lukumäärä jäsenvaltioittain vuonna 2006

II Rikkomiset maittain ja kansallisuuksittain vuonna 2006

III Seuraamuksiin johtaneiden tapausten ja rikkomisten lukumäärä vakavien rikkomistyyppien mukaan jäsenvaltioittain vuonna 2006

IV Keskimääräinen sakko ja rikkomisten lukumäärä vakavien rikkomistyyppien mukaan jäsenvaltioittain vuonna 2006

V Takavarikointien ja rikkomisten lukumäärä vakavien rikkomistyyppien mukaan jäsenvaltioittain

VI Peruutettujen lisenssien ja vakavien rikkomisten lukumäärä jäsenvaltioittain vuonna 2006

VI A Peruutettujen väliaikaisten lisenssien ja vakavien rikkomisten lukumäärä jäsenvaltioittain vuonna 2006

VI B Peruutettujen pysyvien lisenssien ja vakavien rikkomisten lukumäärä jäsenvaltioittain vuonna 2006

VII Kalastusalan vakavista rikkomisista seuraamuksina maksama summa jäsenvaltioittain vuonna 2006

VIII Vakavien rikkomisten lukumäärä alueittain vuonna 2006

IX Vakavien rikkomisten lukumäärä kalastussatamittain vuonna 2006

X Aloitetun menettelyn tyyppi vakavien rikkomisten mukaan jäsenvaltioittain vuonna 2006

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[1] EYVL L 167, 2.7.1999, s. 5.

[2] Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 25 artikla (EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59).

[3] EYVL L 328, 22.12.1999, s. 62.

[4] KOM(2001) 650, 12.11.2001.

[5] KOM(2002) 687, 5.12.2002.

[6] KOM(2003) 782, 15.12.2003.

[7] KOM(2005) 207, 30.5.2005.

[8] KOM(2007) 448, 25.7.2007.