52008DC0340

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 9.6.2008

KOM(2008) 340 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

toukokuun 19 päivänä 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1165/98 mukainen kertomus lyhyen aikavälin tilastoista

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

toukokuun 19 päivänä 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1165/98 mukainen kertomus lyhyen aikavälin tilastoista

Lyhyen aikavälin tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1165/98 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1158/2005 14 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Komissio toimittaa viimeistään 11 päivänä elokuuta 2008 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen mukaisesti laadituista tilastoista sekä erityisesti niiden merkityksestä ja laadusta sekä indikaattorien tarkistamisesta. Kertomuksessa käsitellään myös nimenomaisesti tilastojärjestelmän kustannuksia ja tästä asetuksesta yrityksille aiheutuvia rasitteita suhteessa sen hyötyihin. Siinä selvitetään parhaita käytäntöjä yrityksille aiheutuvan rasitteen keventämiseksi ja esitetään keinoja rasitteen ja kustannusten vähentämiseksi”.

Nyt annettavan kertomuksen tärkeimmät päätelmät voidaan tiivistää seuraavasti: Ensimmäisessä osassa muistutetaan, että kyseisen asetuksen perusteella tuotetut tilastot ovat juuri niitä keskeisiä lyhyen aikavälin taloudellisia tilastoja, jotka ovat Euroopan talous- ja rahapolitiikan toteuttamisen kannalta välttämättömiä. Niiden saatavuus, kattavuus, vertailukelpoisuus ja ajantasaisuus ovat parantuneet huomattavasti asetuksen antamisen jälkeen; EMU-toimintasuunnitelmassa vuonna 2002 asetetut haasteelliset tavoitteet on saavutettu. Kertomuksen toisesta ja kolmannesta osasta ilmenee, että indikaattorien laatu on niiden käyttötarkoituksen kannalta yleisesti ottaen hyvä ja että tarkistuksia tehdään kohtuuden rajoissa. Viimeisessä osassa osoitetaan, että kyseisten tilastojen kustannukset sekä yrityksille aiheutuvat rasitteet ovat vähäisiä. Lisäksi siinä selostetaan, mitä parhaita käytäntöjä on toteutettu tämän rasitteen keventämiseksi. Asetuksen 14 artiklan noudattamista varten komissio (Eurostat) perusti kansallisten tilastolaitosten edustajista koostuvan työryhmän, jolle annettiin tehtäväksi kehittää väline, jolla mitataan lyhyen aikavälin tilastoja koskevan asetuksen vuoksi yrityksille aiheutuvia rasitteita ja tilastojärjestelmän kustannuksia. Mittausväline kehitettiin EU:n nettokustannusmallin mukaisesti ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Kehitystyön lähtökohtana oli rasitteen vähentämistä koskeva komission sitoumus.[1]

Työryhmä laati vuonna 2007 asiakirjan, jossa arvioidaan lyhyen aikavälin tilastoista annetun asetuksen hyötyjä useista EU:n ja euroalueen talouden näkökulmista: tilastotietojen määrän kasvu, ajantasaisuus, tilastojen kohdealue, tilastojen laatu, tilastojen tarkistaminen, oikea-aikaisuus, mahdollisuus tehdä vertailuja esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa. Asiakirja toimitettiin lyhyen aikavälin tilastojen pääasiallisille käyttäjille unionin tasolla ja jäsenvaltioissa keväällä 2007.

Kertomusluonnoksesta keskusteltiin ja sen päälinjoista päästiin yhteisymmärrykseen lyhyen aikavälin tilastoja käsittelevässä työryhmässä ja tilasto-ohjelmakomiteassa.

OSA 1: LYHYEN AIKAVÄLIN TILASTOJEN RELEVANSSI JA LYHYEN AIKAVÄLIN TILASTOISTA ANNETUN ASETUKSEN TUOMAT HYÖDYT

Euroopan lyhyen aikavälin tilastoja käsittelevällä asetuksella (asetus annettiin vuonna 1998 ja sitä muutettiin huomattavasti vuonna 2005[2]) otettiin EU:n jäsenvaltioissa käyttöön tietyt yhteiset indikaattorit ja määritelmät, jotta suhdannevaihteluja pystyttäisiin analysoimaan entistä paremmin EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. Osittain kyseessä oli euroalueen perustamiseen ja sen yhteiseen rahapolitiikkaan liittyvä edellytys. Euroopan keskuspankki ja komissio toivat monesti esiin, mitkä tilastovaatimukset euroalueen rahapolitiikan laadinnalle ja seurannalle on asetettava[3]. Euroopan keskuspankki, kansalliset keskuspankit, komissio ja EU:n jäsenvaltioiden hallitukset ovat käyttäjiä, joilla on suuri tarve lyhyen aikavälin tilastoille. Lyhyen aikavälin tilastoista annetun asetuksen onnistunut täytäntöönpano on ollut tärkeä etappi laadukkaiden lyhyen aikavälin taloudellisten indikaattorien tuottamiselle koko euroalueen osalta. Asetuksessa säädettyjen jäsenneltyjen vaatimusten ansiosta Eurostat on pystynyt järjestelmällisesti tuottamaan EU:ta koskevia aggregaatteja.

Marraskuussa 2002 komissio esitti Euroopan parlamentille ja neuvostolle euroalueen tilastoja käsittelevän kattavan raportin, jossa kannatettiin Euroopan talouden pääindikaattorien kehittämistä ja täysimääräistä käyttöönottoa. Kyseisiin pääindikaattoreihin kuuluu luettelo euroalueen ja EU:n alle vuoden pituisia jaksoja koskevista makrotalousindikaattoreista, joita on yhteensä yhdeksäntoista ja joille asetettiin haasteellisia parannustavoitteita. Kahdeksan[4] näistä yhteensä yhdeksästätoista pääindikaattorista saadaan lyhyen aikavälin tilastoista (ks. taulukko 1). Kun käytettävissä olevien seitsemän Euroopan talouden pääindikaattorin lisäksi otetaan huomioon kaikki 39 indikaattoria[5], joita seurataan lyhyen aikavälin tilastoista annetun asetuksen perusteella, saadaan ajantasainen ja tarkka yhteenveto EU:n ja euroalueen taloudesta.

Yhteensä 40 prosenttia Eurostatin tiedotteista koskee lyhyen aikavälin tilastojen indikaattoreita, ja kyseiset indikaattorit ovat kerta toisensa jälkeen eniten ladattuja ja haettuja Eurostatin verkkosivuilla. Eurostat tuottaa vuodessa 60 kuukausittaista tiedotetta, joiden aiheena ovat lyhyen aikavälin indikaattorit (teollisuustuotannon indeksi, teollisuuden tuottajahintaindeksi, teollisuuden uusien tilausten indeksi, rakennustoiminnan tuotanto, vähittäiskaupan liikevaihtoindeksi).

1.1 EU:n ja euroalueen taloutta kuvaavien tilastotietojen määrän kasvu

Parantuneen tietojen saatavuuden ansiosta lyhyen aikavälin tilastojen käyttö taloudellisissa analyyseissä on lisääntynyt merkittävästi. Kun EMUn kolmas vaihe käynnistyi vuonna 1999, teollisuustuotanto oli ainoa säännöllisesti saatavilla oleva EU:ta koskeva kuukausittainen lyhyen aikavälin indikaattori, kun taas vuonna 2007 oli vilkkaassa käytössä monia kuukausittaisia ja neljännesvuosittaisia indikaattoreita, jotka mittaavat tuotantoa, kysyntää, hintoja, palkkoja ja työllisyyttä ja liittyvät teollisuuteen, rakentamiseen, vähittäiskauppaan ja markkinapalveluihin. Tietoja hyödynnetään nykyisissä taloudellisissa analyyseissä EU:n ja euroalueen tasolla, maakohtaisissa analyyseissä ja maavertailuissa, ennusteiden laadinnassa, taloustutkimuksissa sekä talous- ja rahapoliittisissa päätöksissä. Taloudellisten analyysien tekijät sekä analyysejä toimintaansa varten käyttävät saavat lyhyen aikavälin tilastotiedoista erinomaista täydennystä muihin tilastolähteisiin, kuten kansantalouden tilinpidon neljännesvuosikatsauksiin tai laadullisiin kyselytutkimuksiin (mielipidemittauksiin). Lyhyen aikavälin tilastotietoja on hiljattain laajennettu siten, että ne koskevat myös palvelualaa. Ne tuovat osaltaan helpotusta huomattavaan poliittiseen tarpeeseen, sillä palvelujen merkitys taloudessa kasvaa koko ajan. Käytännön hyödyt tulevat kaikilta osin näkyviin vasta vuonna 2009, sillä vuonna 2005 annetulla muutosasetuksella otettiin käyttöön poikkeuksia (ks. alaviite 4).

Tietojen määrä lisääntyi myös huomattavasti, sillä unioniin liittyi hiljattain uusia jäsenvaltioita ja EU15:n jäsenvaltiot toimittavat entistä enemmän tietoja. Tietoja saadaan 31 maasta (27 jäsenvaltiota, Turkki ja Kroatia, Norja ja Sveitsi), joten sarjojen lukumäärä on nyt neljä kertaa suurempi kuin viisi vuotta sitten.

1.2 EU:n ja euroalueen taloutta kuvaavien tilastojen ajantasaisuus

Euroopan talous- ja rahaliittoa käsittelevien ajantasaisten tietojen ja analyysien tarve kasvoi, minkä vuoksi vuonna 1998 annetulla lyhyen aikavälin tilastoja käsittelevällä asetuksella otettiin käyttöön tietojen toimittamisen määräajat. Vuonna 2005 annetussa muutosasetuksessa mentiin vieläkin pitemmälle säätämällä huomattavasti lyhyemmistä määräajoista. Kuten taulukosta 1 ilmenee, uudet määräajat ovat lähes poikkeuksetta yhdenmukaiset verrattuna EU:n tavoitteena oleviin määräaikoihin, jotka määritettiin euroalueen tilastoja käsittelevässä komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2002) 661). Lyhyen aikavälin tilastojen ajantasaisuus on viime vuosina kohentunut, sillä jäsenvaltioissa on tehty järjestelmällisesti ja asteittain kehitystyötä, jotta tietojen laatutaso pysyisi korkeana. Joidenkin EU:ta koskevien indikaattorien julkistamisajat ovat yhä jäljessä Yhdysvaltojen ja Japanin jakeluajankohdista.

Vuonna 2005 annetulla muutosasetuksella otettiin käyttöön tietty Euroopan laajuinen otanta, joka on erityisen sopiva, kun laaditaan alustavia ja ajantasaisia estimaatteja Euroopan tasolla. Otanta on vastaus käyttäjien painokkaisiin vaatimuksiin ja vähentää kustannuksia ja hallinnollista rasitetta jokaisessa jäsenvaltiossa.

Taulukko 1 : Lyhyen aikavälin tilastoihin liittyvien Euroopan talouden pääindikaattorien ajantasaisuus ilmaistuna tilastojakson jälkeen kuluneina päivinä

Yritystoimintaa koskevien Euroopan talouden pääindikaattorien luettelo | Jaksotus | Vuonna 2002 | Tavoite vuodeksi 2008 | Nykyinen toimitusaika[6] (tilanne toukokuussa 2007) |

3.1. Teollisuustuotannon indeksi | Kuukausittain | 48 | 40 | 40 |

3.2. Teollisuuden tuottajahintaindeksi, kotimaan markkinat | Kuukausittain | 35 | 35 | 33 |

3.3. Teollisuuden uusien tilausten indeksi | Kuukausittain | Puuttui | 40/50 | 50 |

3.4. Teollisuuden tuontihintaindeksi | Kuukausittain | Puuttui | 45 | 45 (suunnitelma vuodeksi 2007) |

3.5. Rakennustoiminnan tuotanto | Kuukausittain | 75 ja neljännesvuosittain | 45 | 45 (tammikuusta 2007 lähtien) |

3.6. Vähittäiskaupan ja korjaustoiminnan liikevaihtoindeksi | Kuukausittain | 60 | 30 | 30 ensimmäinen estimaatti / 60 yksityiskohtaiset tiedot |

3.7. Muiden palvelujen liikevaihtoindeksi | Neljännesvuosittain | Osittain | 60 | 60 |

3.8. Palvelujen tuottajahintaindeksi | Neljännesvuosittain | Puuttui | 60(*) | 90 osittaiset tiedot vuonna 2008 |

(*) Alkuperäisen tavoitteen tilalle tuli vuoden 2005 asetuksessa säädetty pakollinen 90 päivän määräaika palvelujen tuottajahintojen toimittamiselle.

1.3 EU:n ja euroalueen taloutta kuvaavien tilastojen kohdealue ja laatu

EU:ta koskevat tiedot ovat saatavilla entistä aikaisemmin. Toisaalta maantieteellinen kattavuus on parantunut, kun tarkastellaan tietojen ensimmäistä julkaisua. Kyseessä on tärkeä laatutekijä, joka vähentää tarvetta tehdä tarkistuksia ensimmäisen julkaisun jälkeen. Monet käyttäjät pitivät nykyistä ajantasaisuutta hyvänä ja suosittelivat, ettei prosessia kannata nopeuttaa tarkkuuden kustannuksella: paikkansapitävät ensimmäiset estimaatit ovat käyttäjien kannalta hyödyllisempiä kuin nopeammat mutta epätarkemmat tulokset.

MEETS-ohjelmasta[7] voi olla apua, kun jäsenvaltiot ja komissio (Eurostat) kartoittavat uusia tarpeita lyhyen aikavälin tilastoja koskevan asetuksen soveltamisalan tiimoilta.

Käyttäjien arvioiden mukaan lyhyen aikavälin tilastot ovat laadultaan yleensä hyviä tai tyydyttäviä. Lyhyen aikavälin tilastoja pidetään tasapuolisina ja tarkkoina.

1.4 EU:n ja euroalueen taloutta kuvaavien tilastojen tarkistaminen

Lyhyen aikavälin tilastojen tarkistukset ovat yleensä olleet vähäisiä etenkin euroalueella ja EU:n tasolla. Joidenkin indikaattorien kohdalla (esimerkiksi vähittäiskaupan liikevaihto) on kuitenkin tarpeen parantaa ensimmäisten estimaattien luotettavuutta.

Kansalliset ja EU:n tason käyttäjät arvioivat, että tarkistukset ovat suuruusluokaltaan asianmukaisia. Käyttäjien mukaan tarkistusten suuruusluokka ei kenties ole tärkein tekijä verrattuna tarkistusten tiheyteen. Tietojenkeruun ja estimoinnin nopeuttamisen ei käyttäjien mukaan pitäisi johtaa isompiin tarkistuksiin.

1.5 EU:n ja euroalueen taloutta kuvaavien tilastojen oikea-aikaisuus

Useimpien EU-maiden tapaan Eurostat on laatinut ennalta julkaisuaikataulun monille indikaattoreille, mikä on tärkeää tietojen käyttäjille. Julkaisupäivät ilmoitetaan Eurostatin verkkosivustossa ennalta koko vuodeksi ja niitä noudatetaan. Lyhyen aikavälin tilastojen oikea-aikaisuus on yksimielisten arvioiden mukaan optimaalinen, erittäin hyvä tai tyydyttävä. Julkaisuaikataulujen noudattaminen on varsin tärkeää tilastokäytäntöjen eheyden kannalta.

1.6 Vertailu EU:n ja euroalueen talouden ja esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Japanin välillä

Lyhyen aikavälin tilastotietoja toimittavat maat soveltavat neuvoston asetusta ja siihen kytkeytyvää komission asetusta määritelmistä samoin kuin menetelmäohjeita. Näiden sääntely- ja menetelmäpuitteiden ansiosta (yhteiset välineet, kuten luokitukset ja ajallisten ja kausivaihteluiden poistamiseen käytetyt yhdenmukaistetut tasoitusmenetelmät) kansalliset tiedot ovat vertailukelpoisia ja EU:ta koskeva aggregaatit laadukkaita.

Laatimisprosessien ja valittujen menetelmien ei kuitenkaan tarvitse olla täysin samanlaisia eri maissa, vaan niissä sallitaan poikkeamia, jotta maat voisivat käyttää niiden saatavilla olevia tietoja parhaalla mahdollisella tavalla. Kustannustehokkuussyistä maat voivat soveltaa erilaisia keruumenetelmiä (kyselytutkimukset, hallinnollisten lähteiden käyttö) ja erilaisia tietojen laskentatapoja.

Tilastojen määritelmät, menetelmät ja laatu vastaavat erittäin hyvin toisiaan, kun verrataan EU:n ja euroalueen taloutta muihin merkittäviin talouksiin. Näin ollen voidaan tehdä parempia taloudellisia analyysejä. Eurostat tekee OECD:n ja muiden kansainvälisten laitosten kanssa tiivistä yhteistyötä, jotta menetelmät ja tiedot olisivat vertailukelpoisia ja jotta käytettäisiin yhteisiä tilastovälineitä.

Tiettyjen tilastojen ajantasaisuutta tarkasteltaessa havaittiin, että Yhdysvallat ja Japani ovat edelleen nopeampia verrattuina eurooppalaisiin tietoihin (vertailussa tulivat esiin työllisyys-, työvoima- ja palkkatilastot). Olisi kuitenkin saatava aikaan oikea tasapaino laadun ja ajantasaisuuden välillä.

OSA 2: TIETOJEN LAATU

Vuonna 2005 hyväksytyissä Euroopan tilastoja koskevissa käytännesäännöissä on viisi periaatetta, jotka koskevat tuotettujen tilastotietojen laatua: relevanssi, tarkkuus ja luotettavuus, ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus[8], yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus[9] sekä saatavuus ja selkeys.

Keväällä 2007 järjestetyssä kansallisten ja EU:n tason käyttäjien kuulemisessa käyttäjät arvioivat lyhyen aikavälin tilastotietojen relevanssin hyväksi: lyhyen aikavälin tilastot täyttävät käyttäjien tarpeet (ks. osa 1). Useimmat lyhyen aikavälin tilastojen indikaattorit ovat saatavilla yli kymmenen vuoden ajalta EU:n tasolla, minkä ansiosta on mahdollista tehdä suhdanneanalyysejä. Eurostat seuraa kuuden kuukauden välein, noudattavatko jäsenvaltiot luotettavuus-, ajantasaisuus-, yhtenäisyys- ja vertailukelpoisuusvaatimuksia. Vaatimusten noudattaminen on parantunut jatkuvasti: EU27:n keskiarvo oli 9,0 (10:stä) 1. huhtikuuta 2007, 8,5 (1. huhtikuuta 2005) ja 6,6 (1. tammikuuta 2004). Useimmat jäsenvaltiot noudattavat lyhyen aikavälin tilastoista annettua asetusta lähes täysimääräisesti.

Tuotettujen tilastotietojen tarkkuutta pyritään kohentamaan kansallisella ja yhteisön tasolla karsimalla muita kuin otantavirheitä (määritelmistä johtuvat harhat, käsittelyvirheet, mittausvirheet, kohdealuetta koskevat virheet) niin paljon kuin mahdollista, laskemalla otantavirheet ja tutkimalla ja analysoimalla tarkistukset (ks. tarkistuksia koskeva osa 3). Yksityiskohtaisempia tietoja on julkaisuissa, joiden aiheina ovat teollisuustuotannon indeksi, vähittäiskaupan liikevaihtoindeksi ja kotimaan markkinoiden tuottajahintaindeksi.

Kaikkiin lyhyen aikavälin tilastoihin voi tutustua Eurostatin verkkosivustossa. Eurostatin sivustossa on vuodesta 2006 lähtien ollut lyhyen aikavälin yritystilastoja käsittelevä erillinen osio[10], jossa on tuoreimmat julkaisut, pääsy tietoihin, taustatietoja (säännökset ja menetelmät) sekä vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin. Lyhyen aikavälin tilastoja koskevat tiedotteet ovat joka kuukausi kymmenen Eurostatin sivustolta eniten ladatun tiedoston ja tehdyn haun joukossa. Selkeys taataan tarjoamalla julkaistujen sarjojen yhteydessä kattavat ja johdonmukaiset metatiedot, taulukot ja kaaviot. Metatiedot ovat yleisesti saatavilla. Vuodesta 2000 lähtien on ollut saatavilla Eurostatin luoma ”STS sources & methods” -tiedosto, jossa on metatietoja kaikista jäsenvaltioista sekä kaikki indikaattorit. ”STS sources and methods” -tiedostossa (päivitetty viimeksi vuonna 2007) on tarjolla informaatiota kattavuudesta, ajantasaisuudesta, julkaisemisesta, oikeusperustasta ja salassapitosäännöistä, laadusta sekä menetelmistä.

OSA 3: TARKISTUKSET

Lyhyen aikavälin tilastojen tarkistukset ovat yleensä olleet vähäisiä etenkin euroalueella ja EU:n tasolla. Joidenkin indikaattorien kohdalla on kuitenkin tarpeen parantaa ensimmäisten estimaattien luotettavuutta. OECD:n, Euroopan keskuspankin, Eurostatin ja jäsenvaltioiden asiantuntijoista muodostuva työryhmä pohtii parhaillaan sitä, miten tarkistusperiaatteita voitaisiin yhdenmukaistaa indikaattorien ja maiden välillä.

Lyhyen aikavälin tilastojen tarkistusten taustalla on erilaisia syitä. Lyhyen aikavälin tilastojen indeksit perustuvat pääasiassa kyselytutkimuksissa saatuihin tietoihin. Jäsenvaltioissa tarkistuksia joudutaan tekemään muun muassa sen vuoksi, että jotkin yritykset vastaavat kyselyihin myöhään. Ensimmäiset estimaatit on mahdollisesti tehty päättelemällä tai tilastollisten tekniikoiden avulla ja niitä saatetaan joutua tarkistamaan esikuva-analyysin perusteella tai kun on saatu lisää tietoja.

Toisena tarkistussyynä ovat menetelmiä koskevat muutokset (tilastollisiin menetelmiin tehdyt muutokset, käsitteiden, määritelmien ja luokitusten muuttuminen), jotka voivat olla monentyyppisiä: tietolähteitä on parannettu (on kehitetty uusi kyselytutkimus tai uusia hallinnollisia tietoja) tai on otettu käyttöön joitakin eurooppalaisiin tai kansainvälisiin vaatimuksiin perustuvia olemassa olevia käytäntöjä.

Kolmas tarkistuksia aiheuttava tekijä ovat jäsenvaltioissa tai EU:n tasolla tehdyt tilastolliset tasoitukset, joiden avulla otetaan huomioon aikasarjoihin vaikuttavat kausivaihtelut sekä ajalliset vaihtelut.

Tarkistusten taustalla voi ajoittain olla myös häiriöitä, esimerkiksi lähdetiedoissa tai laskentamenetelmissä olevia virheitä.

Tarkistusten suuruusluokka ilmenee taulukosta 2, joka koskee viiden tiedotteissa julkaistavan indikaattorin EU:ta koskevia aggregaatteja. Taulukossa esitetään, paljonko kasvua koskevaa ensimmäistä julkaistua indeksiä on tarkistettu, kun sama indeksi julkaistaan toisen kerran (kuukautta myöhemmin). Kyseisten viiden indikaattorin osalta voidaan havaita, että teollisuuden uusien tilausten ja rakennustuotannon tarkistukset ovat suurimmat. Vertailuperusteena on absoluuttisen tarkistuksen keskiarvo kahdelta vuodelta. Kotimaan markkinoiden teollisuuden tuottajahintaindeksiä on tarkistettu kaikkein vähiten.

Taulukko 2 : Viittä lyhyen aikavälin indikaattoria koskevien tarkistusten suuruusluokka EU:n tasolla

Keskimääräinen absoluuttinen tarkistus[11] | Keskimääräinen myöhempi kasvu | Keskimääräinen tarkistus | Suhteellinen keskimääräinen absoluuttinen tarkistus[12] |

Teollisuustuotanto, kausitas.[13] | 0,1 | 0,3 | 0,0 | 0,18 |

Teollisuuden uudet tilaukset, kausitas. | 0,4 | 0,8 | 0,2 | 0,23 |

Teollisuuden tuottajahinnat, kotimaan markkinat | 0,1 | 0,3 | 0,0 | 0,27 |

Rakennustuotanto, kausitas.[14] | 0,2 | 0,4 | -0,2 | 0,43 |

Vähittäiskaupan deflatoitu liikevaihto, kausitas. | 0,1 | 0,2 | 0,0 | 0,27 |

Tarkistuskäytäntö voi riippua lähteestä. Esimerkiksi joissakin maissa työpanosindikaattori (työllisten lukumäärä) saadaan työvoimatutkimuksesta, joka on kotitalouksiin perustuva kyselytutkimus. Sen estimaatteja ei yleensä tarkisteta.

Tuottajahintaindeksiä ei useinkaan tarkisteta teollisuuden alalla. Tuotantoindeksi on tunnusluku, jossa on suurin ajallinen ero ensimmäisen julkaistun estimaatin ja lopullisten lukujen välillä: ero on kolmesta kuukaudesta kahteen tai kolmeen vuoteen, sillä vertailuaineistona käytetään rakennetietoja tai kansantalouden tilinpidon tietoja.

Vähittäiskaupan ja palvelujen alalla työllisyysindikaattorilla on pitempi tarkistuskausi kuin liikevaihtoindikaattorilla. Joissakin maissa lyhyen ajan työllisyysindikaattorit, jotka perustuvat yrityskyselyn tietoihin, vahvistetaan lopullisesti vähintään 14 kuukauden ja enintään 2–3 vuoden kuluttua tilastojaksona olevasta neljännesvuodesta, jotta tiedot olisivat johdonmukaiset rakennetietojen kanssa.

Tarkistuskäytännöt vaihtelevat näin ollen lyhyen aikavälin indikaattorin ja maan mukaan. Toisaalta kun on pantu täytäntöön lyhyen aikavälin tilastoista annettu asetus ja varsinkin siihen vuonna 2005 tehty muutos, jossa jäsenvaltioiden tietojen toimittamiselle asetettiin haasteelliset määräajat, on kannustettu jäsenvaltioita tehostamaan lyhyen aikavälin tilastojen laatimista ja vähentämään tarkistuksia.

OSA 4: KUSTANNUKSET JA RASITE; PARHAAT KÄYTÄNNÖT YRITYKSILLE AIHEUTUVAN RASITTEEN KEVENTÄMISEKSI

4.1 Kustannukset ja rasite

Vuonna 2005 perustettiin lyhyen aikavälin tilastoihin erikoistuneista asiantuntijoista muodostuva työryhmä. Sen tehtävänä oli kehittää väline, jolla mitataan yhteisen eurooppalaisen menetelmän mukaisesti lyhyen aikavälin tilastoja koskevan asetuksen vuoksi yrityksille aiheutuvia rasitteita[15] ja tilastojärjestelmän kustannuksia. Mittausväline kehitettiin EU:n nettokustannusmallin mukaisesti. Mittaustulokset ilmaistaan kuitenkin vain tehtyinä työtunteina vuotta kohden eikä niitä muuteta euroiksi.

Rasite mitataan määrittämällä, paljonko yritykseltä kuluu aikaa niiden tietojen kokoamiseen, jotka se tarvitsee vastatakseen tilastointipyyntöön. Kustannukset mitataan määrittämällä, paljonko kansalliselta tilastoviranomaiselta kuluu aikaa kaikkiin niihin toimiin, joita lyhyen aikavälin tilastoista annetun asetuksen noudattaminen edellyttää.

Mittaukset saatiin valmiiksi vuoden 2007 ensimmäisen neljänneksen aikana. Yhteensä 26 maan tulosten pohjalta saadaan hyvä yleiskuva tilanteesta Euroopan unionissa.

Tavanomaisena vuotena noin 930 000 eurooppalaista yritystä vastasi kyselytutkimukseen, joka koski lyhyen aikavälin tilastojen 39 indikaattoria. Kukin yritys käytti keskimäärin 4 tuntia 20 minuuttia vuodessa (21 minuuttia kuukaudessa), kun se täytti kyselytutkimuksia, jotka liittyivät lyhyen aikavälin tilastoista annettuun asetukseen ja sen 39 indikaattoriin. Vastaajat ovat pääasiassa suuria yrityksiä, sillä pienet ja keskisuuret yritykset jäävät yleensä tilastotietojen keruun ulkopuolelle (ks. kohta 4.2). Kaiken kaikkiaan voidaan todeta (kun lähtökohtana on 39 indikaattoria ja yhden vuoden mittainen tietojenkeruu ja laskenta), että tilastojärjestelmän kustannukset ovat lähes yhtä suuret kuin yrityksille aiheutuva rasite. Koska teollisuudella on muita suurempi painoarvo (21 indikaattoria 39:stä) lyhyen aikavälin tilastoista annetussa asetuksessa sekä tietojenkeruujärjestelmässä, teollisuutta koskevien tietojen keruuseen osallistuneiden kokonaismäärästä 44 prosenttia on teollisuusyrityksiä (vähittäiskaupan ja palvelualan yritysten osuus on 38 prosenttia ja rakennusalan yritysten osuus 18 prosenttia).

Kuukausittaisten indikaattorien osuus tilastojärjestelmän aiheuttamista kokonaiskustannuksista ja -rasitteesta on merkittävä (80 prosenttia), mutta toisaalta kuukausittaiset indikaattorit tuovat käyttäjille paljon hyötyjä mahdollistaessaan ajantasaisten taloudellisten analyysien teon.

On painotettava sitä, että edellä selostetuilla kustannuksilla tarkoitetaan tilastojen laadinnasta aiheutuvia kokonaiskustannuksia eikä EU:n asetuksesta johtuvia ylimääräisiä kustannuksia. Lyhyen aikavälin tilastoista annettu asetus tuli voimaan vuonna 1998, ja tuolloin EU:n jäsenvaltioissa oli jo otettu käyttöön useita lyhyen aikavälin tilastoja. Sitä paitsi yli kaksi kolmasosaa kyseiseen asetukseen kuuluvista lyhyen aikavälin indikaattoreista on indikaattoreita, joita käytetään panostietoina EU:n muiden asetusten yhteydessä (kansantalouden tilinpito, työvoimakustannusindeksi) tai jotka saadaan tulokseksi EU:n muiden asetusten perusteella (työvoimatutkimus).

4.2 Parhaat käytännöt rasitteen keventämiseksi

Lyhyen aikavälin tilastoille asetettuja vaatimuksia täyttäessään jäsenvaltiot pyrkivät yhtäältä minimoimaan yrityksille tilastoinnista aiheutuvan rasitteen ja toisaalta tuottamaan riittävän ajantasaisia ja luotettavia tietoja taloudellisia analyysejä varten. Monet maat ovat ottaneet käyttöön ja osa maista on kehittämässä tähän tarkoitukseen tähtääviä käytäntöjä ja menettelyjä. Jäljempänä esitetään joitakin esimerkkejä.

Noin kahdessakymmenessä maassa on otettu käyttöön sähköinen tietojenkeruu , jota yritykset voivat halutessaan käyttää sen sijaan että ne palauttaisivat kyselyt postitse tai faksitse. Sähköinen tietojenkeruu on yritysten kannalta joustava, sillä ne voivat vastata tiettyjen määräaikojen rajoissa ja samalla validoida tiedot alustavasti yrityksen tasolla. Jotkin kansalliset tilastolaitokset ovat luoneet yhteyden, joka soveltuu yritysten yleisesti käyttämiin yrityskirjanpidon vakio-ohjelmistoihin.

Hallinnolliset tietolähteet kuuluvat niihin panostietoihin, joita kansalliset tilastolaitokset käyttävät laatiessaan lyhyen aikavälin tilastojen indikaattoreita. Tällöin on luonnollisesti se etu, että yritykset välttyvät tilastoinnista aiheutuvalta lisärasitteelta, vaikka hallinnollinen rasite on edelleen olemassa.

Alv-tiedot sekä muut verotukselliset ja hallinnolliset tiedot ovat varsin laaja yritystoimintaa koskeva tietolähde. Niiden käyttäminen tilastotarkoituksiin johtaa moniin etuihin, joista on erityisesti mainittava yrityksille aiheutuvan tilastointirasitteen keveneminen. Toisaalta tietojen laatu voi jossain määrin heiketä, jos käsitteet poikkeavat liikaa tilastotarpeista tai jos ne ajan myötä muuttuvat. On esiintynyt tapauksia, joissa hallinnollinen tietolähde on yllättäen hävinnyt ja tilastoija on joutunut turvautumaan uudelleen tilastotietojen keruuseen.

Kun hallinnollisia tietoja käytetään lyhyen aikavälin tilastojen indikaattorien laadintaan, alv-rekisterin tai -ilmoitusten osuus on noin 50 prosenttia ja loput tiedot saadaan työssäkäyntirekisteristä. Hallinnollisia tietolähteitä käytetään useammin neljännesvuosittaisia tietoja varten, sillä ne eivät yleensä ole yhtä ajantasaisia kuin tiettyyn tarkoitukseen räätälöidyt kuukausittaiset tilastotutkimukset.

Hallinnollisia tietolähteitä käytetään usein tilastotutkimuksesta saatujen tietojen täydentämiseen, sillä niistä saadaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin liittyviä tietoja.

Kaikki jäsenvaltiot välttävät aiheuttamasta rasitetta pienille yrityksille käyttämällä raja-arvoja ja soveltamalla otantastrategioita. Lyhyen aikavälin tilastoista annetun asetuksen mukaisten indikaattorien kohdalla maat soveltavat tiedonkeruussa raja-arvoja moneen indikaattoriin, ja siksi valtaosa pienistä yrityksistä jää otoksen ulkopuolelle; otos poimitaan kuitenkin siten, että se on edustava koko perusjoukon kannalta ja kattaa kyseessä olevan muuttujan erittäin hyvin[16]. Alhaista otantatiheyttä sovelletaan pääasiassa vähittäiskaupan alan pieniin yrityksiin (alle 10 työntekijää), mikä saattaa heikentää lopullisten estimaattien tarkkuutta. Pienille yrityksille aiheutuvan rasitteen keventämiseksi voidaan käyttää estimointimenettelyjä, kuten neljännesvuosittaisen kyselyn pohjalta tehdyn kuukausimallin ennustetta, tai hyödyntää hallinnollista lähteistä saatuja tietoja (esimerkiksi alv).

Suuret jäsenvaltiot käyttävät melko usein teknisiä otantaratkaisuja , kuten rotaatioperiaatteella poimittuja otoksia (esimerkiksi 20 prosenttia yrityksistä vaihtuu vuosittain). Otoskoot optimoidaan pitkälle kehitettyjen tilastollisten kohdentamismenettelyjen avulla. Otantastrategiat on suhteutettava tarpeeseen: EU:n asetuksen vaatiman kansallisen indikaattorin lisäksi voidaan joskus ilmoittaa alueelliset tai paikalliset indikaattorit kansallisten käyttäjien tarpeita varten, mikä kuitenkin edellyttää paljon suurempia otoksia.

Kansallisissa tilastolaitoksissa pidetään tärkeänä lyhyen aikavälin tilastoihin kuuluvia indikaattoreita koskevien kyselytutkimusten välistä koordinointia sekä niiden koordinointia muiden kyselytutkimusten kanssa, jotta voidaan vähentää tilastojen päällekkäisyyttä ja keventää yrityksille koituvaa rasitetta, kun samoja kysymyksiä ei esitetä moneen kertaan.

Jotkin kansalliset tilastolaitokset ovat tehneet onnistuneita kokeiluja, joissa varsinkin suurille yrityksille tarjotaan ”yksi tietojen syöttöpiste”. Tämän suuryrityksille tarkoitetun kokonaisvaltaisen toimintamallin (” large business profiler ” - ohjelman) avulla luodaan erittäin hyvät pitkäaikaiset suhteet yritysten ja tilastolaitosten välille, järkeistetään tilastolaitoksen tietovaatimuksia ja luodaan vastaustaakan hallinnan mahdollistavat edellytykset.

Lyhyen aikavälin tilastoista annetun asetuksen ansiosta on mahdollista vähentää huomattavasti tätä taakkaa, sillä asetuksella on otettu käyttöön Euroopan laajuisten otantajärjestelmien käsite tiettyjä muuttujia varten. Kyseisten muuttujien tapauksessa maat voivat soveltaa vaihtoehtoa, jonka mukaan tiedot laaditaan vain sellaisista teollisuudenaloista tai tuotteista, jotka ovat erittäin tärkeitä ja vaikuttavat merkittävästi Euroopan tason aggregaatteihin. Vuonna 2005 annetulla muutosasetuksella otettiin lisäksi käyttöön pieniin jäsenvaltioihin sovellettavia raja-arvoja . Sekä otantajärjestelmät että raja-arvot vähentävät yrityksille koituvaa rasitetta. Niiden käytöstä huolimatta komissio (Eurostat) pystyy laskemaan luotettavia EU:ta koskevia aggregaatteja.

Muita Euroopan laajuisia aloitteita ovat muun muassa menetelmäohjeet sekä erityiset seminaarit, joiden tarkoituksena on saada EU:ssa aikaan synergiaa tilastoalalla ja edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja vuoropuhelua. Vuonna 2005 annetun muutosasetuksen yhteydessä Eurostat asetti yhteistyössä OECD:n kanssa käyttöön menetelmäohjeita palvelujen tuottajahintaindeksien laskentaa varten ja järjesti useita seminaareja tietyistä palvelutoiminnan lohkoista.

Liite: luettelo lyhyen aikavälin tilastojen indikaattoreista (Euroopan talouden pääindikaattorit lihavoitu)

Ala | Indikaattori | Jaksotus M: Kuukausittain Q: Neljännesvuosittain | Asetuksen mukainen määräaika[17] |

Teollisuus | Tuotanto | M | 1 kuukausi ja 10 päivää |

liikevaihto, kotimaan liikevaihto, muu kuin kotimaan liikevaihto (eriteltynä euroalueeseen ja euroalueen ulkopuolisiin maihin) | M | 2 kuukautta |

saadut uudet tilaukset kotimaan uudet tilaukset, muut kuin kotimaan uudet tilaukset (eriteltynä euroalueeseen ja euroalueen ulkopuolisiin maihin) | M | 1 kuukausi ja 20 päivää |

työllisten lukumäärä | Q | 2 kuukautta |

tehdyt työtunnit | Q | 3 kuukautta |

bruttopalkat | Q | 3 kuukautta |

tuottajahinnat kotimaan markkinoiden tuottajahinnat, muiden kuin kotimaan markkinoiden tuottajahinnat (eriteltynä euroalueeseen ja euroalueen ulkopuolisiin maihin) | M | 1 kuukausi ja 5 päivää |

tuontihinnat (eriteltynä euroalueeseen ja euroalueen ulkopuolisiin maihin) | M | 1 kuukausi ja 15 päivää |

Rakennustoiminta | Tuotanto, talonrakennustuotanto, maa- ja vesirakennustuotanto | M / Q[18] |

työllisten lukumäärä | Q | 2 kuukautta |

tehdyt työtunnit | Q | 3 kuukautta |

bruttopalkat | Q | 3 kuukautta |

rakennuskustannukset, materiaalikustannukset, työvoimakustannukset | Q | 3 kuukautta |

rakennusluvat: asuntojen lukumäärä; rakennusluvat: hyötypinta-ala m² | Q | 3 kuukautta |

Vähittäiskauppa | Liikevaihto | M | 1 kuukausi[19]/ 2 kuukautta |

työllisten lukumäärä | Q | 2 kuukautta |

deflatoitu liikevaihto | M | 1 kuukausi / 2 kuukautta |

Muut palvelut | Liikevaihto | Q | 2 kuukautta |

työllisten lukumäärä | Q | 2 kuukautta |

tuottajahinnat | Q | 3 kuukautta |

[1] Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa , KOM(2005) 97.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1158/2005, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2005, lyhyen aikavälin tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1165/98 muuttamisesta.

[3] Esimerkiksi ”Yleisiä taloustilastoja koskevat tilastovaatimukset”, Euroopan keskuspankki, elokuu 2000.

[4] Palvelujen tuottajahintoja koskevat indikaattorit eivät ole vielä saatavilla EU:n tasolla, koska useimmat jäsenvaltiot ovat pyytäneet pitkäkestoista, elokuuhun 2008 ulottuvaa poikkeusta.

[5] Luettelo liitteenä.

[6] Vuonna 2005 muutetussa asetuksessa myönnettiin pienille jäsenvaltioille ylimääräinen 15 päivän pidennys määräaikaan.

[7] Euroopan yritys- ja kauppatilastojen uudenaikaistamisohjelma (MEETS) kestää kuusi vuotta (2008–2013). Ohjelman ensimmäisenä tavoitteena on laatia tavoiteindikaattoreita ja tarkastella uudelleen painotusalueita.

[8] Vertaa 1.2 ja 1.5.

[9] Vertaa 1.6.

[10] Osio kuuluu aihealueeseen ”Industry, trade and services”.

[11] Tarkistus on ensimmäisen julkaistun indeksin ja kuukautta myöhemmin julkaistun toisen estimaatin välinen erotus. Tiedot ovat marraskuun 2005 ja toukokuun 2007 väliseltä ajalta. Esimerkiksi euroalueen teollisuustuotannon kasvun arvioitiin ensimmäisissä julkaistuissa tiedoissa olevan tammikuun 2007 ja helmikuun 2007 välisenä aikana 0,6. Kuukautta myöhemmin kasvun arvioitiin olevan 0,5. Toisin sanoen kasvun tarkistus oli -0,1 ja absoluuttiselta arvoltaan 0,1.

[12] Suhteellinen keskimääräinen absoluuttinen tarkistus on tunnusluku, joka saadaan jakamalla absoluuttisen tarkistuksen määrä absoluuttisten myöhempien estimaattien summalla.

[13] Kausitas. tarkoittaa kausitasoitettua; brutto tarkoittaa bruttomääräisiä tietoja.

[14] Rakennustuotantoindeksi on marraskuusta 2006 lähtien laskettu kuukausittain. Tarkistukset on laskettu neljännesvuosittaisten tietojen perusteella vuoden 2005 ensimmäisestä neljänneksestä vuoden 2006 kolmanteen neljännekseen, minkä jälkeen tarkistusten laskennassa on käytetty kuukausittaisia tietoja marraskuusta 2006 kesäkuuhun 2007.

[15] Arviointikohteena on yksinomaan tilastotutkimuksista yrityksille koituva rasite. Jos lyhyen aikavälin tilastojen laadintaan käytetään hallinnollisia lähteitä, rasitetta ei otettu huomioon arvioinnissa, koska se aiheutuu joka tapauksessa hallinnollisten tarkoitusten vuoksi.

[16] Teollisuuden alalla voidaan käyttää kynnysarvoja (alle kymmenen työntekijää on erittäin usein kriteerinä), joilla pienet yritykset suljetaan pois kyselytutkimuksesta, mutta kattavuus pidetään kuitenkin varsin suurena (yli 70–80 prosenttia). Täysin poissulkevia raja-arvoja ei sovelleta, jos toiminta ei ole yhtä keskitettyä (esimerkiksi rakennustuotanto, vähittäiskauppa tai ravintolat). Pienille yrityksille koituvaa rasitetta kevennetään käyttämällä liikevaihdon tai työllisyystietojen mukaan määräytyviä erilaisia otantoja.

[17] Pienille jäsenvaltioille asetettu määräaika voi olla enintään 15 kalenteripäivää pitempi.

[18] Jäsenvaltion koon mukaan.

[19] Yksi kuukausi aggregaateille, kaksi kuukautta yksityiskohtaisille tiedoille.