52008DC0002

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 19.2.2008

KOM(2008) 2 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

budjettivallan käyttäjälle yleisestä talousarviosta katettavien takauksien käytöstä – tilanne 30. kesäkuuta 2007 {SEC(2008) 18}

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto ja katettujen toimien luonne 4

2. Uudet oikeusperustat 4

3. Tapahtumat viimeisimmän, 31. joulukuuta 2006 annetun kertomuksen jälkeen 5

4. Unionin talousarviosta katettavat riskit 5

4.1. Riskin määrittely 5

4.2. Jäsenvaltioihin liittyvät riskit 7

4.3. Yhteisön ulkopuolisiin maihin liittyvät riskit 8

4.4. Unionin talousarviosta katettu yleinen riski 9

4.5. Riskien kehitys 9

5. Maksujen laiminlyönti, talousarviotakaustoimet ja maksurästit 10

5.1. Maksut kassavaroista 10

5.2. Unionin talousarviosta suoritetut maksut 10

5.3. Maksut ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustetusta takuurahastosta 11

6. Ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahasto 11

6.1. Takaisinperittävät määrät 11

6.2. Varat 11

6.3. Tavoitesumma 11

7. Riskien arviointi: Tärkeimmistä EU:n lainatoimista hyötyvien yhteisön ulkopuolisten maiden talouksien tila 11

7.1. Johdanto 11

7.2. Turkki 12

7.3. Brasilia 12

7.4. Egypti 12

7.5. Etelä-Afrikka 13

7.6. Marokko 13

7.7. Tunisia 13

7.8. Libanon 14

7.9. Ukraina 14

7.10.1 Serbia 14

7.10.2 Montenegro 15

7.11. Jordania 15

1. JOHDANTO JA KATETTUJEN TOIMIEN LUONNE

Tämä kertomus esitetään varainhoitoasetuksen 130 artiklan nojalla. Mainitun artiklan mukaan komissio laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaksi kertaa vuodessa kertomuksen talousarviosta tehdyistä takauksista ja niihin liittyvistä riskeistä [1]. Sitä täydennetään komission yksiköiden valmisteluasiakirjalla, jossa esitetään yksityiskohtaiset taulukot ja selitykset (’liite’)[2].

Euroopan unionin talousarviosta, jäljempänä ’unionin talousarvio’, katettavat riskit liittyvät erityyppisiin lainananto- ja takaustoimiin, jotka voidaan jakaa kahteen ryhmään: makrotaloudellisiin tarkoituksiin myönnettyihin Euroopan yhteisöjen lainoihin (yhteisön ulkopuolisille maille myönnetty makrotaloudellinen rahoitusapu) ja mikrotaloudellisiin tarkoituksiin myönnettyihin lainoihin (Euratomin lainat ja ennen kaikkea Euroopan investointipankin (EIP) ulkoinen luotonanto[3]). Ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahasto, jäljempänä ’rahasto’[4], on kattanut nämä toimet vuodesta 1994 lähtien. Rahasto perustettiin muun muassa rajoittamaan talousarviovaikutuksia, joita syntyy unionin talousarviosta yhteisön ulkopuolisissa maissa taattujen lainanantotoimien takaussuorituksista. Jos rahaston varat eivät riitä, turvaudutaan unionin talousarvioon.

Takuurahaston perustamisesta vuonna 1994 annettua neuvoston asetusta, jäljempänä ’rahastoasetus’[5], muutettiin ensimmäisen kerran vuonna 1999. Neuvosto muutti asetusta toistamiseen vuonna 2004. Muutoksen seurauksena toimia ei enää kateta rahastosta, jos yhteisön ulkopuolisesta maasta tulee jäsenvaltio. Jäsenvaltioiden lainat tai taatut lainat katetaan suoraan unionin talousarviosta.

2. UUDET OIKEUSPERUSTAT

Neuvosto teki vuonna 2006 päätöksen[6] yhteisön uudistetun takuun myöntämisestä EIP:lle yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta (EIP:n ulkoinen valtuus vuosina 2007–2013, jäljempänä ’uusi yleinen valtuus’), minkä jälkeen komissio ja EIP allekirjoittivat elokuussa 2007 takuusopimuksen ja saatavien takaisinperintää koskevan sopimuksen[7], joissa määrätään yhteisön takuuta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja menettelyistä sekä takuusuoritukseen perustuvien saatavien takaisinperinnästä. Takuusopimus kattaa EIP:n rahoitustoimet, joista on sovittu 17. huhtikuuta 2007 jälkeen eli sen jälkeen, kun EIP:n valtuusto hyväksyi uuden yleisen valtuuden.

Makrotaloudellisen rahoitusavun lainoista tai Euratomin lainoista ei tehty uusia päätöksiä vuoden 2007 alkupuoliskolla.

3. TAPAHTUMAT VIIMEISIMMÄN, 31. JOULUKUUTA 2006 ANNETUN KERTOMUKSEN JÄLKEEN

Makrotaloudellisen rahoitusavun lainoja ei nostettu vuoden 2007 alkupuoliskolla.

Euratomin lainojen osalta voidaan todeta, että maaliskuussa 2007 nostettiin ensimmäinen 39 miljoonan euron lainaerä Khmelnitskyn 2-reaktorin ja Rovnon 4-reaktorin (K2R4) turvallisuuden parantamiseksi Ukrainassa vuoden 2004 lainasopimuksen mukaisesti (83 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruista lainanjärjestelysopimusta vastaava euromäärä).

Vuoden 2007 alkupuoliskolla EIP jatkoi toimintaansa, joka perustui vuosien 2000–2006 rahoitusnäkymien mukaisesti hyväksyttyyn yleiseen valtuuteen, jäljempänä ’nykyinen yleinen valtuus’. Lisäksi EIP allekirjoitti 28. kesäkuuta 2007 Moldovan tasavallan kanssa ensimmäisen 30 miljoonan euron lainasopimuksen. Lainasopimus tehtiin yhteisön takauksen myöntämisestä Euroopan investointipankille Venäjän, Ukrainan, Moldovan tasavallan ja Valko-Venäjän tietyille hankkeille myönnetyistä lainoista aiheutuvien tappioiden varalta 22 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/48/EY, jäljempänä ’Venäjää, Ukrainaa, Moldovan tasavaltaa ja Valko-Venäjää koskeva valtuus’, nojalla.

Kuten edellä 2 kohdassa todetaan, EIP:n kanssa tehty uusi takuusopimus kattaa rahoitustoimet, joista on sovittu 17. huhtikuuta 2007 jälkeen. EIP ei ole kuitenkaan sopinut uuden yleisen valtuuden mukaisista toimista 30. kesäkuuta 2007 jälkeen.

4. UNIONIN TALOUSARVIOSTA KATETTAVAT RISKIT

4.1. Riskin määrittely

Unionin talousarviosta katettavat riskit johtuvat taattujen toimien jäljellä olevasta pääomasta ja koroista.

Jos maksuvelvollisuus laiminlyödään, toimet katetaan rahastosta, kun ne liittyvät yhteisön ulkopuolisiin maihin (70 % takuiden kokonaismäärästä 30. kesäkuuta 2007), ja suoraan unionin talousarviosta, jos mukana on jäsenvaltioita (loput 30 % takuiden kokonaismäärästä liittyy lainoihin, jotka myönnetään jäsenvaltioiden hankkeisiin tai hyödyttävät tällaisia hankkeita). Se, että huomattava osuus taatuista lainoista liittyy jäsenvaltioihin, johtuu viimeaikaisista laajentumiskierroksista. Lainoista johtuvat riskit siirretään rahastoasetuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti rahastolta unionin talousarvioon, kun maasta tulee jäsenvaltio.

Unionin talousarviosta (joko suoraan tai rahaston kautta) katettavia riskejä on tässä kertomuksessa arvioitu kahdella eri menetelmällä:

- Lasketaan kyseisiin toimiin liittyvä jäljellä olevan pääoman kokonaismäärä (kertynyt korko mukaan luettuna) tiettynä päivänä. Tällä menetelmällä voidaan arvioida unionin talousarviosta katettava riski tiettynä päivänä.

- Lasketaan enimmäismäärä, jonka yhteisö maksaisi varainhoitovuonna, jos maksujen laiminlyönnit koskisivat kaikkia taattuja lainoja. Tämä on niin sanottu talousarvioon liittyvä lähestymistapa eli lasketaan unionin talousarviosta katettava vuotuinen riski[8].

Taulukko 1: Katettu kokonaislainakanta 30. kesäkuuta 2007 (miljoonaa euroa) |

Jäljellä oleva pääoma | Kertynyt korko | Yhteensä | % |

Jäsenvaltiot* |

Makrotaloudellinen rahoitusapu | 309 | 2 | 311 | 2 % |

Euratom | 436 | 5 | 441 | 3 % |

EIP | 4 224 | 38 | 4 262 | 26 % |

Jäsenvaltiot yhteensä* | 4 969 | 46 | 5 014 | 30 % |

Yhteisön ulkopuoliset maat |

Makrotaloudellinen rahoitusapu | 568 | 7 | 575 | 3 % |

Euratom | 39 | 0 | 39 | 0 % |

EIP | 10 901 | 116 | 11 018 | 66 % |

Yhteisön ulkopuoliset maat yhteensä | 11 508 | 124 | 11 632 | 70 % |

Kaikki yhteensä | 16 477 | 170 | 16 647 | 100 % |

* Tämä riski katetaan suoraan unionin talousarviosta, ja se kattaa Bulgarian ja Romanian, jotka liittyivät EU:hun 1. tammikuuta 2007. |

Liitteen taulukoista A1, A2, A3 ja A4 löytyy muita tietoja kyseisistä jäljellä olevista määristä, erityisesti enimmäismääristä, maksetuista määristä ja takuuasteista.

4.2. Jäsenvaltioihin liittyvät riskit

Jäsenvaltioihin liittyvät nykyiset riskit johtuvat ennen jäseneksi liittymistä myönnetyistä lainoista.

Vuoden 2007 jälkipuoliskolla jäsenvaltioihin liittyvä unionin talousarviosta katettava riski on 398 miljoonaa euroa. Mukaan on laskettu Bulgaria ja Romania, sillä ne liittyivät unioniin 1. tammikuuta 2007. Taulukosta 2 käy ilmi, että jäljellä olevassa määrässä kyseiset kaksi jäsenvaltiota ovat ensimmäisellä ja toisella sijalla.

Taulukko 2: Jäsenvaltioiden sijoittuminen unionin talousarviosta katettavan enimmäisriskin suhteen vuoden 2007 jälkipuoliskolla (miljoonaa euroa) |

Sijoittuminen | Maa | Vuoden 2007 jälkipuolisko | % |

1 | Romania | 119,7 | 30,1 % |

2 | Bulgaria | 90,4 | 22,7 % |

3 | Puola | 48,7 | 12,2 % |

4 | Tšekki | 45,7 | 11,5 % |

5 | Slovakia | 35,1 | 8,8 % |

6 | Unkari | 19,7 | 5,0 % |

7 | Slovenia | 19,6 | 4,9 % |

8 | Kypros | 7,8 | 2,0 % |

9 | Latvia | 4,7 | 1,2 % |

10 | Liettua | 3,6 | 0,9 % |

11 | Viro | 2,4 | 0,6 % |

12 | Malta | 0,5 | 0,1 % |

Yhteensä | 398,0 | 100,0 % |

Jäsenvaltioihin liittyvät riskit koskevat kaikkia kahden viimeisimmän laajentumiskierroksen jäsenvaltioita, joiden lainojen juoksuajat kestävät aina vuoteen 2031 saakka.

4.3. Yhteisön ulkopuolisiin maihin liittyvät riskit

Vuoden 2007 jälkipuoliskolla rahastosta katetaan yhteisön ulkopuolisiin maihin liittyvä, 714 miljoonan euron enimmäisriski. Jäljempänä on lueteltu kymmenen maata, joiden kokonaislainakanta on suurin. Näiden maiden osuus oli 82 prosenttia rahastosta katetusta riskistä vuoden 2007 jälkipuoliskolla. Maiden taloudellista tilannetta arvioidaan ja kommentoidaan jäljempänä 7 kohdassa.

Taulukko 3: Kymmenen yhteisön ulkopuolista maata, jotka ovat merkittävimmät rahastosta katettavan enimmäisriskin suhteen vuoden 2007 jälkipuoliskolla (miljoonaa euroa) |

Sijoittuminen | Maa | Vuoden 2007 jälkipuolisko | % enimmäisriskistä |

1 | Turkki | 100,9 | 14,1 % |

2 | Brasilia | 82,7 | 11,6 % |

3 | Egypti | 75,2 | 10,5 % |

4 | Etelä-Afrikka | 69,0 | 9,7 % |

5 | Marokko | 61,0 | 8,5 % |

6 | Tunisia | 58,5 | 8,2 % |

7 | Libanon | 54,2 | 7,6 % |

8 | Ukraina | 36,6 | 5,1 % |

9 | Serbia ja Montenegro[9] | 24,5 | 3,4 % |

10 | Jordania | 21,8 | 3,1 % |

Kyseiset 10 maata yhteensä | 584,3 | 81,8 % |

Rahastosta katetaan 40 maan ja 2 alueellisen yksikön taatut lainat, joiden juoksuajat kestävät aina vuoteen 2037 saakka. Maakohtaiset tiedot esitetään liitteen taulukossa A2.

4.4. Unionin talousarviosta katettu yleinen riski

Unionin talousarviosta katetaan vuoden 2007 jälkipuoliskolla yhteensä 1 112 miljoonaa euroa (kyseisellä ajanjaksolla erääntyvät määrät). Jäsenvaltioiden osuus on 36 prosenttia (ks. taulukko A2 liitteessä).

4.5. Riskien kehitys

Jäsenvaltioihin liittyvien riskien pitäisi vähentyä tulevaisuudessa, sillä jäsenvaltioille myönnettyjä Euratomin tai makrotaloudellisen rahoitusavun lainoja ja EIP:n lainatakauksin myönnettyjä lainoja maksetaan takaisin (ks. liitteessä olevassa 1.3 kohdassa kaavio A1).

Neuvosto tekee erillisen päätöksen kustakin yhteisön ulkopuolisille maille myönnettävästä makrotaloudellisen rahoitusavun lainasta. Komissio antoi 20. elokuuta 2007 ehdotuksen 50 miljoonan euron makrotaloudellisen rahoitusavun lainan ja 30 miljoonan euron avustuksen myöntämisestä Libanonille. Ehdotus on toimitettu Euroopan parlamentille lausuntoa ja neuvostolle päätöksentekoa varten.

Euratomin lainanannolle jäsenvaltioille tai tietyille lainakelpoisille yhteisön ulkopuolisille maille (Venäjän federaatio, Armenia, Ukraina) on asetettu 4 miljardin euron enimmäismäärä, josta on jo käytetty noin 85 prosenttia. Jäljellä on noin 600 miljoonaa euroa. Lainanantoa Ukrainan K2R4:lle koskevan vuoden 2004 lainasopimuksen mukaisesti (83 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruista lainanjärjestelysopimusta vastaava euromäärä) vuonna 2008 voidaan nostaa kaksi uutta erää (ks. edellä oleva 3 kohta).

Uutta yleistä valtuutta edeltäneiden voimassa olevien EIP:n valtuuksien nojalla nostamatta on yhä sovittujen lainojen perusteella 8 067 miljoonaa euroa. Tämä määrä liittyy suurimmaksi osaksi nykyiseen yleiseen valtuuteen[10]. Heinäkuun lopulla EIP allekirjoitti 200 miljoonan euron lainasopimuksen Ukrainan kanssa Venäjää, Ukrainaa, Moldovan tasavaltaa ja Valko-Venäjää koskevan valtuuden nojalla. Kyseinen valtuus ja nykyinen yleinen valtuus päättyivät 31. heinäkuuta 2007[11].

Tärkein unionin talousarviosta tulevaisuudessa katettavaan riskiin vaikuttava tekijä on EIP:lle uuden yleisen valtuuden perusteella hiljattain myönnetty yhteisön takuu. Yhteisön takuun enimmäismäärä on 65 prosenttia EIP:n rahoitustoimien puitteissa annettujen lainojen ja myönnettyjen takausten kokonaismäärästä, josta on vähennetty takaisin maksetut määrät ja johon on lisätty kaikki liitännäiset määrät. Enimmäismäärä on 27 800 miljoonaa euroa[12].

Liitteessä olevassa 1.3 kohdassa olevassa kaaviossa A2 esitetään joitakin skenaarioita uutta yleistä valtuutta edeltäneiden valtuuksien sekä uuden yleisen valtuuden mukaisesta lainanannosta, sillä tämä lainananto vaikuttaa merkittävästi rahaston rahoittamiseen.

5. MAKSUJEN LAIMINLYÖNTI, TALOUSARVIOTAKAUSTOIMET JA MAKSURÄSTIT

5.1. Maksut kassavaroista

Komissio käyttää kassavarojaan välttääkseen maksujen myöhästymisen ja siitä aiheutuvat varainhankinnan kustannukset silloin, kun velallisen maksu komissiolle myöhästyy[13].

5.2. Unionin talousarviosta suoritetut maksut

Talousarvion momentilta 01 04 01 ”Lainanannon yhteydessä annetut Euroopan yhteisön takaukset” ei pyydetty määrärahoja, sillä vuoden 2007 alkupuoliskolla ei tapahtunut maksujen laiminlyöntejä.

5.3. Maksut ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustetusta takuurahastosta

Jos yhteisön myöntämän tai takaaman lainan saajan (yhteisön ulkopuolisen maan) maksut myöhästyvät, suorittamatta jäänyt maksu katetaan rahastosta kolmen kuukauden kuluessa eräpäivästä[14].

Rahastosta ei suoritettu maksuja vuoden 2007 alkupuoliskolla.

Argentiinan maksamatta olevat erääntyneet velat (viivästyskorot) olivat 1 718 493,12 Yhdysvaltain dollaria 30. kesäkuuta 2007. Rahaston on vielä perittävä tästä määrästä takaisin 1 448 433,44 Yhdysvaltain dollaria (eli 1 072 516,43 euroa). Koska erotusta ei suoritettu rahastosta, se maksetaan EIP:lle. Komissio ja EIP ovat useaan otteeseen muistuttaneet Argentiinan viranomaisille, että maksurästit on suoritettava kokonaisuudessaan ennen EIP:n uusia lainanantotoimia. Aiheesta keskustellaan uudelleen EU:n ja Argentiinan seuraavassa makrotaloudellisessa tapaamisessa.

6. ULKOSUHTEISIIN LIITTYVIEN HANKKEIDEN TAKUURAHASTO[15]

6.1. TAKAISINPERITTÄVÄT MÄÄRÄT

Vuoden 2007 alkupuoliskolla ei tapahtunut takaisinperintää.

6.2. Varat

Rahaston nettovarat olivat 1 119 961 441,29 euroa 30. kesäkuuta 2007.

6.3. Tavoitesumma

Rahasto on saavuttanut tarkoituksenmukaisen tason (tavoitesumman), joksi on vahvistettu 9 prosenttia kustakin toimesta aiheutuvien jäljellä olevien pääomasitoumusten (kertyneillä koroilla lisätystä) kokonaismäärästä. Rahastoasetuksen mukainen rahaston varojen (1 119 961 441,29 euroa) ja jäljellä olevien pääomasitoumusten (11 632 230 697,97 euroa) suhde oli 9,6 prosenttia.

Vuoden 2006 lopussa rahaston varat ylittivät jo tavoitesumman. Neuvoston 30. tammikuuta 2007 hyväksymien, rahoitusjärjestelmää koskevien uusien sääntöjen[16] mukaisesti 125,75 miljoonan euron ylijäämä sisällytettiin vuoden 2008 alustavaan talousarvioesitykseen.

7. RISKIEN ARVIOINTI: TÄRKEIMMISTÄ EU:N LAINATOIMISTA HYÖTYVIEN YHTEISÖN ULKOPUOLISTEN MAIDEN TALOUKSIEN TILA

7.1. Johdanto

Tässä kertomuksessa on tähän mennessä esitetty tietoja unionin talousarviosta katettavien riskien määrällisestä puolesta. Olisi kuitenkin myös arvioitava riskien laatu, joka riippuu toimen lajista ja lainansaajien tilanteesta (ks. edellä oleva 4.3 kohta). Maariskit esitetään taulukoissa, jotka sisältyvät erilliseen komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan. Jäljempänä arvioinnista esitetään tiivistelmä niistä kymmenestä maasta, joista aiheutuu suurin vuotuinen riski unionin talousarviolle vuoden 2007 jälkipuoliskolla. Liitteessä olevassa 2 kohdassa arvioidaan vielä viittä muuta maata.

7.2. Turkki

Turkissa BKT:n vuosikasvu hidastui vuoden 2006 6,1 prosentista 5,3 prosenttiin vuoden 2007 alkupuoliskolla. Vaihtotaseen alijäämä supistui hieman vuoden 2006 7,9 prosentista 7,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Ulkomaiset suorat bruttosijoitukset olivat 5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2007, ja noin kaksi kolmasosaa niistä kohdistui rahoitusalaan. Edellisvuonna maan ulkoinen velka kasvoi noin 5 prosenttiyksikköä suunnilleen 45 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoden 2007 puoliväliin mennessä. Samaan aikaan julkinen velka supistui vuoden 2006 puolivälin 68 prosentista 61 prosenttiin suhteessa BKT:hen.

7.3. Brasilia

Brasilian talous kasvaa edelleen. Vuotuinen talouskasvu kiihtyi 3,7 prosenttiin vuonna 2006, ja sen odotetaan olevan noin 4 ¾ prosenttia vuonna 2007. Tärkein kasvua vauhdittava tekijä on kotimainen kysyntä, joka edelleen hyötyy rahapolitiikan huomattavasta keventämisestä. Varsinkin yksityiset sijoitukset lisääntyvät nopeasti. Vaikka inflaatiopaineet pysyttelevät keskuspankin tavoitteena olevan 4,5 prosentin alapuolella, ne ovat viime aikoina lisääntyneet hieman. Syynä tähän ovat elintarvikkeiden hinnannousu ja valuutan hienoinen heikkeneminen rahoitusmarkkinoiden viimeaikaisen epävakauden vuoksi. Vaikka vahva kotimainen kysyntä on johtanut tuonnin huomattavaan kasvuun ja valuutan aiempi vahvistuminen on hillinnyt viennin kasvua, vaihtotase on ollut ylijäämäinen ulkomaankaupan kohenevan vaihtosuhteen (joka johtuu hyödykkeiden hinnannoususta) ja hyödykkeiden vientimäärien vankan kasvun ansiosta. Vaihtotase on edelleen ylijäämäinen. Brasilian herkkyys ulkoisille häiriöille on vähentynyt, sillä maan ulkomaanvelkasuhde on supistunut huomattavasti. Erityisesti ulkomaanvelka suhteessa BKT:hen on supistunut vuoden 2002 40,8 prosentista nykyiseen noin 16 prosenttiin. Ponnistelut julkisen talouden ulkomaanvelan vähentämiseksi tuottavat tulosta, sillä riskiluokituslaitokset ovat nostaneet Brasilian luottokelpoisuutta ja korkoerot ovat ennätyksellisen alhaiset Viimeaikaisesta edistyksestä huolimatta julkista velkaa on edelleen paljon, noin 45 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja juoksevat julkiset menot lisääntyvät nopeasti.

7.4. Egypti

Egyptin talouskasvu kiihtyi varainhoitovuoden 2005 4,5 prosentista 7,1 prosenttiin varainhoitovuonna 2007 ulkomaisten suorien sijoitusten sekä tavara- ja palveluviennin (varsinkin matkailun) tukemana. Inflaatio hidastui varainhoitovuonna 2006 alle 10 prosenttiin mutta kiihtyi jälleen yli 10 prosenttiin varainhoitovuonna 2007. Positiivista on ollut työttömyyden lasku viime vuosina. Työttömyysaste on kuitenkin edelleen korkea prosenttiosuutena työvoimasta mitattuna. Vaikka talouskasvu on ollut vahvaa ja valtion (puolittaisessa) omistuksessa olleet yritykset myyty, julkisen talouden alijäämä supistui vain vähän (9,2 % varainhoitovuonna 2007, kun se varainhoitovuonna 2006 oli 7,7 %). Näin ollen julkinen bruttovelka oli edelleen yli 100 prosenttia suhteessa BKT:hen. Rahoitusalan uudistukset etenevät. Terve finanssipolitiikka yhdessä riittävän rahapolitiikan kanssa vaikuttaa myönteisesti työpaikkojen luomiseen.

7.5. Etelä-Afrikka

Etelä-Afrikan kokonaistuotanto kasvoi 4,75 prosenttia vuoden 2007 ensimmäisellä ja 4,5 prosenttia toisella neljänneksellä, mikä osoittaa, että liiketoimintaedellytykset pysyttelivät suotuisina erityisesti rakennus-, maatalous-, rahoituspalvelu- ja liikennealoilla. Käytettävissä olevan tulon kasvu ja omaisuuserien hinnannousun varallisuusvaikutukset ovat myös kasvattaneet yksityistä kulutusta. Vuonna 2006 keskuspankki nosti jälleenrahoituskoron (repo) 7,0 prosentista 9,0 prosenttiin saadakseen inflaation pysymään 3–6 prosentissa. Vaihtotaseen alijäämä syveni vuoden 2007 ensimmäisellä neljänneksellä 7 prosenttiin ja oli toisella neljänneksellä 6,5 prosenttia. Suurimpana syynä oli vahva kotimainen kysyntä, joka johti siihen, että tuontimäärät kasvoivat enemmän kuin vientimäärät. Maahan virtaavat huomattavat arvopaperisijoitukset, lähinnä oma pääoma, kattoivat kuitenkin reilusti alijäämän. Kansainvälinen valuuttavaranto kasvoi yli 28 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuoden 2007 puoliväliin mennessä ja vastasi tavaroiden ja palveluiden 3,4 kuukauden tuontia.

Julkiseen talouteen on syntynyt 0,6 prosentin ylijäämä, minkä ansiosta julkinen velka on laskenut noin 31 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Ulkoisella puolella talouteen voivat vaikuttaa kielteisesti heikentynyt kiinnostus kehittyvien markkinoiden omaisuuseriä kohtaan, maailmanlaajuinen laskusuhdanne tai ulkomaankaupan vaihtosuhteen huomattava heikkeneminen. Maan talouden vahvojen perustekijöiden pitäisi kuitenkin rajoittaa näiden häiriötekijöiden kielteisiä vaikutuksia talouteen. Sisäisiä paineita voi syntyä korkeasta työttömyysasteesta, huomattavasta eriarvoisuudesta, HIV-/AIDS-tartuntojen suuresta määrästä ja korkeasta rikollisuusasteesta.

7.6. Marokko

Marokon kunnianhimoinen talousuudistusohjelma alkaa tuottaa tulosta. Talouden perustekijät ovat vahvistuneet, ja makrotalouden olosuhteet ovat edelleen vankat. Vuoden 2006 lopussa kokonaistuotannon kasvu oli 8,1 prosenttia lähinnä ennätysmäisen sadon ansiosta, mutta vuoden 2007 huonojen sääolojen vuoksi BKT:n kasvu hidastuu 2,5 prosenttiin. Merkittävillä talousarvio- ja verouudistuksilla on saatu kannustavia tuloksia. Vuoden 2007 julkisen talouden alijäämäksi (ilman yksityistämistuloja) ennustetaan 2,5 prosenttia suhteessa BKT:hen (kasvua vuoden 2006 2,1 %:sta). Huomattavien öljy- ja elintarviketukien aiheuttamat jatkuvat menopaineet (2,5 % suhteessa BKT:hen) ovat keskeisiä syitä julkisen talouden alijäämän syvenemiseen vuonna 2007. Julkisen velan suhteessa BKT:hen odotetaan kasvavan 58,0 prosenttiin vuoden 2007 loppuun mennessä. Bruttomääräisen virallisen valuuttavarannon odotetaan jatkavan kasvuaan ja olevan yli 23 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2007 (vastaa yli 8 kuukauden tuontia), kun se vuonna 2006 oli lähes 20 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Marokolla oli IMF:n kanssa yhdeksän sopimusta vuosina 1980–1993, mutta sillä ei ole ollut IMF:n tukemaa ohjelmaa tämän jälkeen, ja se sai vuonna 1997 maksettua takaisin kaikki IMF:ltä ottamansa lainat.

7.7. Tunisia

Tunisian talouskasvu kiihtyi vuoden 2005 4,0 prosentista 6,0 prosenttiin vuonna 2007 maatalouden, tehdasteollisuuden (muun kuin tekstiiliteollisuuden) ja palvelualan ansiosta. Vaikka talouskasvu oli aiempaa nopeampaa, työttömyysaste pystytteli korkealla noin 14 prosentissa. On huomionarvoista, että huomattavalla osalla työttömiä on yliopistotutkinto. Valtiontalouden alijäämä, ilman yksityistämistuloja, vakiintui noin 3 prosenttiin. Varovainen finanssipolitiikka yhdessä kiristyvän rahapolitiikan kanssa on ollut suotuisa Tunisian taloudelle, sillä inflaatio pysytteli vuonna 2007 kohtuullisena noin 3,0 prosentissa. Korkeammat öljynhinnat eivät kasvattaneet tukia, sillä tuista luovutaan vähitellen. Nopeutuneen talouskasvun ansiosta valtionvelka on pienentynyt ja tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan lähitulevaisuudessa. Velka on kuitenkin edelleen yli 50 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja velasta suurin osa on ulkomaanvelkaa. Tunisia vaikuttaa kuitenkin kestävän ulkoisia häiriöitä ja luottamuskriisejä varsin hyvin ulkomaanvelan pitkäaikaisen rakenteen ansiosta. Lyhyen aikavälin vauraiden talousnäkymien ansiosta velkakannan odotetaan pienenevän pian jopa huomattavasti alle 50 prosentin suhteessa BKT:hen. Uudet yksityistämistulot suunnitellaan käytettäviksi lähinnä velanlyhennykseen.

7.8. Libanon

Libanon on edelleen yksi maailman velkaantuneimmista maista, ja sillä on huomattavia jälleenrakennustarpeita heinäkuun 2006 sodan seurauksena. Sotilaallinen selkkaus lisäsi jo ennestään haavoittuvaisten julkisen talouden ja vaihtotaseen paineita. Tämän seurauksena talouden arvellaan taantuneen vuonna 2006 5 prosenttia reaalimääräisesti, julkisen talouden alijäämä lähes kaksinkertaistui vuodesta 2005 ja oli 11 prosenttia suhteessa BKT:hen ja julkinen velka pysytteli käytännöllisesti katsoen muuttumattomana 178 prosentissa suhteessa BKT:hen. Hallitus hyväksyi tammikuussa 2007 kunnianhimoisen ja kattavan sosioekonomisten uudistusten keskipitkän aikavälin ohjelman. Viranomaiset esittelivät ohjelman Libanonille myönnettävää tukea käsitelleessä, tammikuussa 2007 pidetyssä kansainvälisten avunantajien konferenssissa (Pariisi III). Konfliktien jälkeisessä hätäapuohjelmassa (EPCA) hiljattain sovittu IMF:n rahoitus vahvistaa ohjelman uskottavuutta ja tarjoaa välineen täytäntöönpanon tarkkaan seurantaan ja antaa erityisesti talousarviotukea. Vuosi 2007 on kuitenkin ollut hyvin vaikea, sillä poliittinen epävakaus ja toistuvat väkivaltaisuudet jatkuivat ennen presidentinvaaleja syys-marraskuussa.

7.9. Ukraina

Ukrainassa vahva kotimainen kysyntä ylläpitää vankkaa talouskasvua, kun taas nettovienti on jo kahden vuoden ajan ollut alijäämäistä. Kokonaistuotannon kasvu oli 8,4 prosenttia vuoden 2007 alkupuoliskolla (7,1 % vuonna 2006) vahvasti kasvavan luotonannon ja kasvavien reaalitulojen ansiosta. Vaihtotase kääntyi alijäämäiseksi (noin 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen), kun edellisvuonna ylijäämää oli ollut 3 prosenttia. Syynä tähän oli vahva tuontikysyntä ja korkeammat tuontienergian hinnat. Vuonna 2007 vaihtotaseen alijäämän arvioidaan syvenevän noin 3,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen kasvavan tuonnin seurauksena, sillä tuonti ylittää viennin, vaikka vienti on hyötynyt teräksen korkeasta maailmanhinnasta (teräs on Ukrainan pääasiallinen vientituote, jonka osuus on 40 % kokonaisviennistä). Ukrainan julkinen ulkomaanvelka supistui noin 12 prosenttiin suhteessa BKT:hen (15 % vuonna 2005), kun taas yksityisen sektorin parantunut pääsy ulkomaisille pääomamarkkinoille kasvatti koko ulkomaanvelan noin 50 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Nykyiselläänkin merkittävimmät riskit liittyvät epävakaaseen poliittiseen tilanteeseen, joka kulminoitui ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin syyskuussa 2007. Standard & Poor’s -riskiluokituslaitos on kuitenkin vahvistanut Ukrainan pitkän aikavälin luottokelpoisuusluokitukseksi BB-, erityisesti alhaisen velkaantuneisuustason ansiosta.

7.10.1 Serbia

Serbian BKT:n vuosikasvu oli (reaalimääräisesti) noin 8 prosenttia vuoden 2007 alkupuoliskolla. Vaihtotaseen alijäämä syveni noin 16 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoden 2007 alkupuoliskolla. Ulkomaiset suorat nettosijoitukset laskivat noin 4 prosenttiin suhteessa BKT:hen samalla ajanjaksolla, ja maan ulkomaanvelka oli noin 60 prosenttia suhteessa BKT:hen heinäkuun 2007 lopussa. Julkinen velka laski noin 35 prosenttiin suhteessa BKT:hen samalla ajanjaksolla, mikä johtui velkojen mitätöimisestä ja varhaisesta takaisinmaksusta kansainvälisille rahoituslaitoksille.

7.10.2 Montenegro

Montenegron BKT:n vuosikasvu kiihtyi 6,9 prosenttiin vuoden 2007 toisella neljänneksellä. Vaihtotaseen alijäämä syveni edelleen 31 prosenttiin suhteessa BKT:hen samalla ajanjaksolla kasvavan kauppataseen alijäämän seurauksena. Ulkomaiset suorat nettosijoitukset olivat 28,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoden 2007 jälkipuoliskolla. Julkinen velka väheni edelleen ja oli 35,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja maan julkinen ulkomaan velka oli 23,7 prosenttia suhteessa BKT:hen kesäkuun 2007 lopussa.

7.11. Jordania

Jordanian talouskasvu jatkuu vahvana vuonna 2007, ja kokonaistuotannon kasvu arvioidaan 6 prosentiksi. Jordania on saattanut menestyksekkäästi loppuun useita IMF:n tukemia ohjelmia, ja se on säilyttänyt tiiviit suhteet valuuttarahastoon ohjelmien jälkiseurantaan koskevien ehtojen mukaisesti. Politiikka on vastannut viranomaisten tavoitteita, joita ovat kasvun edistäminen samalla kun vakautetaan julkisen talouden rahoitusasemaa, jotta julkisen velan suhdetta BKT:hen voidaan supistaa. Julkisen talouden vakauttaminen vuosina 2005 ja 2006 noudattaen strategiaa, joka perustui polttoainetukien poistamiseen ja menojen hillintään, supisti julkisen talouden alijäämän (avustukset mukaan luettuina) vuoden 2005 5 prosentista 2,7 prosenttiin vuonna 2006. Jordanian velkarasite on myös laskussa varovaisen finanssipolitiikan ansiosta. Hallitus allekirjoitti lokakuussa 2007 Pariisin klubin kanssa sopimuksen velkojensa takaisinostosta 3,3 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta. Vaihtotaseen alijäämän odotetaan supistuvan hieman vuoden 2006 13,6 prosentista 13,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2007 (vastaava luku oli 17,8 % vuonna 2005). Vaihtotaseen alijäämää korvautuu edelleen reilusti poikkeuksellisen korkeilla pääomavirroilla, joihin kuuluivat pääosin lähialueelta tulevat ulkomaiset suorat sijoitukset, rahalähetykset ja arvopaperisijoitukset.[pic]

[1] Edellinen kertomus talousarviosta katettavien takauksien käytöstä ja tilanteesta 31. joulukuuta 2006 löytyy viitteillä KOM(2007) 454 ja SEC(2007) 1050.

[2] SEC(2007) […].

[3] EIP:n valtuuksia koskevat tiedot ovat liitteen taulukossa A1, ja viittaukset oikeusperustoihin luetellaan liitteen taulukossa A4.

[4] Viimeisin rahastoa koskeva kertomus, ks. KOM(2006) 695 ”Kertomus takuurahaston toiminnasta” ja liitteenä oleva komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SEC(2006) 1460).

[5] Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2728/94, annettu 31 päivänä lokakuuta 1994, takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille (EYVL L 293, 12.11.1994, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 1149/1999, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999 (EYVL L 139, 2.6.1999, s. 1), neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 2273/2004, annettu 22 päivänä joulukuuta 2004 (EUVL L 396, 31.12.2004, s. 28), ja neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 89/2007, annettu 30 päivänä tammikuuta 2007 (EUVL L 22, 31.1.2007, s. 1).

[6] Neuvoston päätös (EY) N:o 1016/2006, tehty 19 päivänä joulukuuta 2006, EUVL L 414, 30.12.2006, s. 95.

[7] C/2007/3592.

[8] Tässä laskentamenetelmässä otetaan huomioon ainoastaan erääntyneet maksut, ei koko lainakantaa, jota maksujen laiminlyönnit koskevat (ks. myös liitteen 1 kohta).

[9] Nykyisin Serbian tasavalta ja Montenegron tasavalta.

[10] Ks. liitteen 1.3 kohta.

[11] Seuraavassa kertomuksessa (tilanne 31. joulukuuta 2007) annetaan tilannekatsaus ja yksityiskohtaisia numerotietoja voimassaolon päättymishetkeltä.

[12] Jaettu perusmäärään, jonka kiinteä enimmäismäärä on 25 800 miljoonaa euroa, ja valinnaiseen 2 000 miljoonan euron valtuuteen.

[13] Ks. yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta 22 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000, sellaisena kuin se on muutettuna, 12 artikla.

[14] Tarkempia tietoja liitteen 1.4.3 kohdassa.

[15] Komission vuosikertomus takuurahaston tilanteesta ja hoidosta varainhoitovuonna 2006, KOM(2007) 362 ja SEC(2007) 869.

[16] Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 89/2007, annettu 30 päivänä tammikuuta 2007, EUVL L 22, 31.1.2007, s. 1.