28.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/56

—

katsoo, että organisaatioiden ympäristöjärjestelmät ja tuotteiden ympäristömerkinnät ovat hyvä markkinalähtöinen keino edistää yhteiskunnan eri toimijoiden ympäristövastuullisuutta ja parempaa ympäristönsuojelun tasoa.

—

pitää EMAS-järjestelmää hyvänä työkaluna monenlaisille organisaatioille, sillä ottamalla sen käyttöön organisaatio voi saada hyvin monenlaisia hyötyjä: vähentyneitä ympäristövaikutuksia, säästyneitä (energia- ja jäte)kustannuksia, varmistuksen että noudatetaan ympäristölainsäädäntöä, tehostunutta toimintaa jne.

—

katsoo, että olisi myös määriteltävä laajuus, jolla EMAS-järjestelmään kuuluvan organisaation ympäristönsuojelullista tasoa arvioidaan, ja määriteltävä asianmukaiset vaatimukset eritasoisille ympäristöauditoinneille, joita ovat primaarinen(tuotanto), sekundaarinen(hankinta) ja tertiaarinen(muut) analyysitaso. Ympäristöauditointiin tarvittavaa tietoa, taitoa ja asiantuntemusta ei ole kaikissa pk-yrityksissä tai paikallis- ja aluehallinnon organisaatioissa, vaan ne joutuvat käyttämään ulkopuolista konsulttia.

—

pitää ennakkotarkastusmenettelyn säilyttämistä tärkeänä merkinnän uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta. ISO-standardin täyttäminen edellyttää, että merkinnästä vastaava toimielin tarkistaa sekä ennalta että jälkikäteen, että merkintää hakeva tuote täyttää merkinnän kriteerit. Ehdotettu hakemuksen tarkastamisen muuttaminen rekisteröinniksi ja jälkivalvonnaksi uhkaa vakavasti merkinnän uskottavuutta ja luotettavuutta.

Yleisesittelijä

:

Britt Lundberg (FI, ALDE), Ahvenanmaan maakuntahallituksen jäsen

1.

katsoo, että EMAS-järjestelmän ja EU-Ecolabelin uudistaminen on erittäin tarpeellista ja tukee voimakkaasti EU:n tavoitteita kestävän tuote- ja kulutuspolitiikan edistämiseksi, joita on asetettu mm. Lissabonin sopimuksessa ja yhteisön kestävän kehityksen strategiassa sekä myös yhteisön ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

2.

katsoo, että uudistukset ovat erityisen tarpeellisia siksi, että kumpikaan järjestelmä ei ole saavuttanut sellaista suosiota ja vaikuttavuutta, mikä niiden tavoitteena on alun perin ollut.

3.

katsoo, että organisaatioiden ympäristöjärjestelmät ja tuotteiden ympäristömerkinnät ovat hyvä markkinalähtöinen keino edistää yhteiskunnan eri toimijoiden ympäristövastuullisuutta ja parempaa ympäristönsuojelun tasoa.

4.

katsoo, että myös alue- ja kuntasektorin toimijat voisivat hyödyntää näitä järjestelmiä entistä enemmän ja että julkisen sektorin pienten ja myös suurien organisaatioiden mahdollisuuksiin hyödyntää niitä on kiinnitettävä huomiota lainsäädännön muutoksessa ja jäsenvaltioiden tukitoimissa järjestelmille.

5.

katsoo, että vaikka EMAS-järjestelmää koskevaan ehdotukseen sisältyy melko yksityiskohtaisia sääntöjä, menettelyjä ja velvoitteita, se on edelleen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen (toteutus jätetään jäsenvaltioille tai niiden alue- ja paikallisviranomaisille). Ympäristömerkkijärjestelmä ei ole poissulkeva, vaan se voi toimia kansallisten ja alueellisten järjestelmien rinnalla, mikäli ne perustuvat tiukkoihin kriteereihin.

6.

katsoo, että kumpikaan vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuva järjestelmä ei aiheuta tarpeettomia rasitteita; ympäristömerkkijärjestelmän kriteerien kehittäminen ja tarkistaminen on joustavaa, EMAS-järjestelmän ehdotukseen sisältyy sääntelyn joustavoittaminen.

7.

katsoo, että ehdotukset ovat Euroopan komission laatiman lainsäädännön parantamista koskevan strategian mukaisia (lainsäädännön yksinkertaistaminen, yritysten ja viranomaisten hallinnollisen taakan vähentäminen).

8.

pitää EMAS-järjestelmää hyvänä työkaluna monenlaisille organisaatioille, sillä ottamalla ne käyttöön organisaatio voi saada hyvin monenlaisia hyötyjä: vähentyneitä ympäristövaikutuksia, säästyneitä (energia- ja jäte)kustannuksia, paremman ympäristöimagon, varmistuksen että noudatetaan ympäristölainsäädäntöä, tehostunutta toimintaa jne.

9.

kannattaa määrällisten ja mitattavissa olevien tavoitteiden asettamista EMAS-rekisteröityjen organisaatioiden määrälle viiden ja kymmenen vuoden kuluttua asetuksen voimantulosta.

10.

katsoo, että tavoitteen toteutumista tukisi, jos myös jäsenmaita edellytettäisiin asettamaan omat tavoitteensa EMAS-rekisteröityjen organisaatioiden määrän kasvattamiseksi.

11.

pitää EMASin tunnettavuuden lisäämistä kaikin keinoin erittäin kannatettavana, sillä esimerkiksi Pohjoismaissa julkisella sektorilla EMASia ei juuri tunneta eikä käytetä.

12.

katsoo, että asetustekstin rakenteessa olisi hyvä huomioida EMASin käyttöönottoa suunnittelevan organisaation näkökulma. Näiden organisaatioiden kannalta keskeistä on EMAS-järjestelmän rakenne, joka on piilotettu ehdotuksen liitteeseen II. Yksinkertaisin tapa korjata tämä puute olisi tehdä liitteestä II asetustekstiin oma lukunsa, jonka otsikko olisi ”EMAS-järjestelmän rakenne ja vaatimukset”.

13.

pitää kansallisten tai alueellisten ympäristöjärjestelmien mahdollisen ”EMAS- tai osittain-EMAS-tunnustuksen saamista” hyvänä ehdotuksena, joka toteutuessaan helpottaisi organisaatioita siirtymään näistä järjestelmistä EMASin piiriin. EMAS-järjestelmä saisi näin suuren määrän potentiaalisia EMAS-rekisteröintiä hakevia organisaatioita, jotka ovat jo matkalla kohti EMAS-kelpoisuutta. Toisaalta se lisäisi paikallisten järjestelmien uskottavuutta, kun ne tulisivat osaksi EMAS-perhettä.

14.

katsoo, että komissio voisi määritellä minimivaatimukset osittain EMAS-yhteensopivasta järjestelmästä, jotta hakemuksia ei jätettäisi yksittäisistä ympäristöjärjestelmän osista, joita ei vielä ympäristöjärjestelmäksi voi kutsua.

15.

katsoo, että tällaisia minimivaatimuksia voisivat olla esimerkiksi seuraavat: ympäristöpolitiikka, jossa sitoudutaan jatkuvaan parantamiseen; ympäristökatselmus, jossa määritellään organisaation merkittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttavat ympäristönäkökohdat; ympäristölainsäädännön vaatimusten täyttäminen; ympäristötavoitteet, jotka kattavat merkittävät ympäristönäkökohdat; ympäristöohjelma tai toimintasuunnitelma, jossa määritellään vastuut, toimenpiteet ja niiden aikataulu, joilla ympäristötavoitteet toteutetaan; riittävät resurssit ympäristöohjelman toteuttamiseen, sisäinen viestintä ympäristöjärjestelmästä organisaation eri tasoilla; ympäristöjärjestelmän ulkoinen auditointi.

16.

katsoo, että ehdotuksen liitteessä IV oleva ympäristöraportoinnin ohjeistus vaatii vielä kehittämistä. Eräät suunnitellut indikaattorit, kuten materiaalien käytön tehokkuus on mahdoton laskea erityisesti pienille ja keskisuurille palvelualan yrityksille sekä esimerkiksi kunnallisille toimijoille. Käytettyjen materiaalien määrä on niin suuri, että tietojen kerääminen edes merkittävimmistä materiaaleista on usein ylivoimainen tehtävä. Myös organisaatioiden vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen ovat useimmilla pk-yrityksillä ja pienillä julkisen sektorin organisaatioilla epäoleellisia, eikä niitä koskevia raportointivaatimuksia tulisi esittää.

17.

katsoo, että olisi myös määriteltävä laajuus, jolla EMAS-järjestelmään kuuluvan organisaation ympäristönsuojelullista tasoa arvioidaan, ja määriteltävä asianmukaiset vaatimukset eritasoisille ympäristöauditoinneille, joita ovat primaarinen(tuotanto), sekundaarinen(hankinta) ja tertiaarinen(muut) analyysitaso. Ympäristöauditointiin tarvittavaa tietoa, taitoa ja asiantuntemusta ei ole kaikissa pk-yrityksissä tai paikallis- ja aluehallinnon organisaatioissa, vaan ne joutuvat käyttämään ulkopuolista konsulttia.

18.

kyseenalaistaa EMAS- ja Ecolabel-järjestelmien soveltamisesta viranomaisille ja yksityisyrityksille aiheutuvat kustannukset. Komitean mielestä nykyistä laajempi osallistuminen molempiin järjestelmiin olisi mahdollista, jos maksut voitaisiin poistaa tai niitä voitaisiin pienentää. EMASin ja Ecolabelin välillä olisi kuitenkin tehtävä ero, koska niiden kustannusrakenne on erilainen niihin osallistuvissa organisaatioissa.

19.

katsoo, että yritykset on vapautettava EMAS-järjestelmän käyttöönottoon liittyvistä hallinnollisista rasitteista, mutta byrokratian vähentäminen ei saa missään tapauksessa johtaa EMAS-järjestelmän uskottavuuden vähenemiseen viranomaisten, kuluttajien tai järjestelmään todennäköisesti liittyvien organisaatioiden näkökulmasta.

20.

pitää asetettuja tavoitteita oikeansuuntaisina, erityisesti ympäristömerkinnän kriteerien valmistelun avaamista eri tahoille sekä hyväksymisprosessin jouduttamista, sillä näillä keinoilla voidaan nopeuttaa uusien tuotteiden saamista merkinnän piiriin.

21.

kehottaa lisäämään EU:n nimen itse merkkiin, jotta suurelle yleisölle olisi selvää, että Ecolabel on Euroopan unionin aloite.

22.

pitää lyhennettyä myöntämisperusteiden laatimismenettelyä muissa ympäristömerkkijärjestelmissä hyväksytyille tuoteryhmille hyödyllisenä, sillä esimerkiksi pohjoismainen joutsenmerkki ja Saksan sininen enkeli ovat niin tunnettuja brandejä omissa maissaan, että ne voivat tarjota vetoapua EU:n ympäristömerkille.

23.

kannattaa ehdotuksen mukaista vuosimaksujen poistoa ympäristömerkityiltä tuotteilta, sillä se poistaa monilta pk-yrityksiltä taloudellisen kynnyksen liittyä järjestelmään.

24.

pitää kannatettavana ehdotusta, että asiaankuuluvat osapuolet laativat käsikirjan julkisia hankintasopimuksia laativille viranomaisille. Tämä helpottaa julkisia hankkijoita sisällyttämään ympäristömerkintää koskevia kriteerejä hankintamenettelyihin. Käsikirja tukisi tervetulleella tavalla alue- ja paikallisviranomaisten työtä.

25.

pitää ennakkotarkastusmenettelyn säilyttämistä tärkeänä merkinnän uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta. Euroopan ympäristömerkintä on ISO 14024in mukainen elinkaariperustainen merkintäjärjestelmä, joka on kolmannen osapuolen varmentama. ISO- standardin täyttäminen edellyttää, että merkinnästä vastaava toimielin tarkistaa sekä ennalta että jälkikäteen, että merkintää hakeva tuote täyttää merkinnän kriteerit. Ehdotettu hakemuksen tarkastamisen muuttaminen rekisteröinniksi ja jälkivalvonnaksi uhkaa vakavasti merkinnän uskottavuutta ja luotettavuutta.

26.

ei kannata ehdotusta, jossa rajoitetaan kansallisten/alueellisten merkintäjärjestelmien kriteerien taso vähintään yhtä tiukaksi kuin EU:n ympäristömerkin taso niissä tuoteryhmissä, joissa on jo olemassa EU:n ympäristömerkin myöntämisperusteet. Eri merkintäjärjestelmissä sovellettavien merkintävaatimusten tiukkuutta on arvioitava kunkin järjestelmän omalla toiminta-alueella ja suhteessa sekä ympäristöön että markkinoihin. Monet merkinnän keskeiset tekijät, kuten ympäristön tila, kuormitus ja sietokyky vaihtelevat yhteisön eri alueilla erittäin suuresti.

27.

pitää ympäristömerkintää koskevan jäsenvaltioiden ja komission valistus- ja tiedotustoiminnan tehostamista erittäin tärkeänä. Yhteistyö kaupan toimijoiden kanssa saattaa tässä yhteydessä olla kaikkein tehokkainta, sillä kuluttajien kannalta kaupat ovat paikkoja, joissa tuotteiden osto- ja valintapäätöksiä useimmiten tehdään, ja siten kaupoilla on paljon potentiaalia vaikuttaa näihin päätöksiin.

28.

katsoo, että yhtenä tärkeimmistä tavoitteista tulisi pitää kuluttajien saatavilla olevien, yhteisön ympäristömerkkijärjestelmän vaatimukset täyttävien tuotteiden ja palveluiden valikoiman asteittaista laajenemista. Valikoiman kasvua on edistettävä tukemalla asianomaista tuoteryhmää koskevat vaatimukset koko elinkaarensa ajan täyttävien tuotteiden suunnittelumenetelmien kehittämistä. Näin ollen komitea suosittaa, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat käyttöön ohjelmia, joiden tarkoituksena on edistää ekologista suunnittelua (joka perustuu muun muassa voimassaoleviin ympäristömerkin myöntämiskriteereihin) alan yritysten ja kokeiluhankkeiden tukemiseksi.