Ilmoitus neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3286/94 tarkoitettuja kaupan esteitä koskevan tutkimusmenettelyn aloittamisesta siltä osin kuin on kyse Intian käyttöön ottamista toimenpiteistä ja sen noudattamista käytännöistä viinien ja tislattujen alkoholijuomien kaupassa

(2005/C 228/03)

Komissio vastaanotti 20. heinäkuuta 2005 neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94 (1), jäljempänä ’asetus’, 4 artiklan nojalla tehdyn valituksen.

1.   Valituksen tekijät

Valituksen tekivät CEEV (Comité européen des entreprises vins) ja CEPS (Confédération européenne des producteurs de spiritueux, Euroopan alkoholintuottajien yhdistys).

CEPS on tislattujen alkoholijuomien tuottajien edustuselin EU:ssa. Sen jäsenistöön kuuluu 38 kansallista järjestöä, jotka edustavat tuotannonalaa yhteensä 21 EU-jäsenvaltiossa. CEEV on EU-jäsenvaltioiden viinien, maustettujen viinien, kuohuviinien, liköörien ja muiden viinituotteiden tuotantoa ja/tai kauppaa edustavien kansallisten ammattijärjestöjen edustuselin EU:ssa. Sen jäseninä on 12 kansallista järjestöä ja Sveitsi.

CEEV ja CEPS ovat asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä, jotka toimivat yhteisön yhden tai useamman yrityksen puolesta.

2.   Tuote

EU:n tuotteet, joihin kyseessä olevat Intian toimenpiteet vaikuttavat, ovat viinit, vermutit, maustetut viinit ja tislatut alkoholijuomat, jotka luokitellaan HS-alanimikkeisiin 2204, 2205, 2206 ja 2208. Niihin kuuluvat kuohumattomat viinit ja kuohuviinit, vermutit ja muut väkevöidyt viinit kuten portviini ja sherry sekä maataloudesta peräisin olevista raaka-aineista tislaamalla valmistetut alkoholijuomat kuten brandyt ja viinistä tislatut väkevät alkoholijuomat, viskit, gini, votka, rommi ja liköörit.

Komission aloittamaan tutkimukseen voidaan kuitenkin sisällyttää myös muita tuotteita ja erityisesti sellaisia, joihin jäljempänä mainitussa määräajassa (katso 8 kohta) ilmoittautuneet asianomaiset osapuolet voivat osoittaa valituksen kohteena olevien käytäntöjen vaikuttavan.

3.   Kohde

Valitus koskee viinien ja tislattujen alkoholijuomien maahantuontia koskevan Intian lainsäädännön kolmea seuraavaa piirrettä:

(a)   Lisätulli

Intian lainsäädännön mukaan alkoholijuomien valmisteveron kantamisessa toimivalta on 26:lla Intian osavaltiohallituksella. Valmisteveroa kannetaan periaatteessa vain tuotteista, joita on käsitelty valmistusprosessissa Intiassa. Maahantuoduista pullotetuista viineistä ja tislatuista alkoholijuomista ei tästä syystä periaatteessa kanneta valmisteveroa. Vain kotimaan tuotanto ja Intiassa pullotettava suurissa erissä tapahtuva tuonti kuuluvat veron (jonka määrä vaihtelee sen mukaan, millaiseksi kukin Intian 26 osavaltiohallituksesta on sen omassa osavaltiossaan asettanut) piiriin.

Näin ollen Intia julkaisi 1. huhtikuuta 2001 tullitariffilain 3 §:n mukaisen tiedonannon N:o 37/2001, jolla se otti käyttöön maahantuotuja viinejä ja tislattuja alkoholijuomia koskevan liittovaltion lisätullin kotimaassa tuotettujen tuotteiden maksettujen tai maksettavien osavaltiotason valmisteverojen kompensoimiseksi. Tullitariffilain 3 §:n mukaan liittovaltion lisätullin tulee olla ”vastaava” kuin kotimaisista tuotteista kannettava valmistevero. Lisätullia peritään tuonnin arvon perusteella eritasoisena. Maaliskuun 1. päivänä 2003 annetun tullin tiedonannon N:o 32/2003 mukaan maahantuotuihin viineihin sovellettavan lisätullin kolme nykyistä tasoa ovat 75 prosenttia, 50 prosenttia ja 20 prosenttia (tuonnin arvosta riippuen) ja maahantuotujen tislattujen alkoholijuomien lisätullin neljä tasoa ovat 150 prosenttia, 100 prosenttia, 50 prosenttia ja 25 prosenttia (tuonnin arvosta riippuen).

(b)   Osavaltion valmistevero ja muut verot

Kuten edellä on selvitetty, Intian osavaltioilla ei ole toimivaltaa kantaa valmisteveroa maahantuoduista pullotetuista viineistä tai tislatuista alkoholijuomista. Valituksen tekijät väittävät kuitenkin, että tästä huolimatta useissa osavaltioissa sovelletaan valmisteveroa tai vastaavia erinimisiä ja erisuuruisia veroja maahantuotujen viinien ja tislattujen alkoholijuomien myyntiin. Valituksen tekijöiden mukaan joitakin veroja (valmiste- tai muita veroja) sovelletaan ainoastaan maahantuotuihin tuotteisiin tai tuontituotteiden verokannat ovat korkeampia kuin kotimaisten tuotteiden.

(c)   Osavaltion tuontirajoitukset

Valituksen tekijät väittävät, että seitsemässä Intian osavaltiossa menettelytavat merkitsevät viinien ja tislattujen alkoholijuomien tosiasiallista tuontikieltoa.

4.   Kaupan esteitä koskevat väitteet

Valituksen tekijöiden mukaan 3 kohdassa kuvaillut toimenpiteet ja käytännöt ovat asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kaupan esteitä.

(a)   Lisätulli

Valituksen tekijät väittävät, että liittovaltion lisätullia on pidettävä tuontitullina (tai muuna tullina tai maksuna), joka on vuoden 1994 GATT-sopimuksen II artiklan sekä sopimuksen tullitaulukon mukaisten Intian velvollisuuksien vastainen. Tässä yhteydessä valituksessa selvitetään, että Intian WTO-sopimuksen mukainen tullisidonta antaa Intialle oikeuden periä tulleja ja maksuja viineistä ja tislatuista alkoholijuomista korkeintaan 150 prosenttia. Kaikista maahantuoduista viineistä ja tislatuista alkoholijuomista peritään perustulli, joka on 150 prosenttia tislattujen alkoholijuomien ja 100 prosenttia viinien osalta. Näiden tullimäärien lisäksi peritään liittovaltion lisätulli. Näin ollen, jos liittovaltion lisätullia pidetään tuontitullina (tai muuna tullina tai maksuna), kaikkien tislattujen alkoholijuomien ja kaikkien viinien (lukuun ottamatta kaikkein kalleimpia viinejä (2)) kokonaistulli ylittää tullisidonnan mukaisen 150 prosenttia. Lisäksi valituksen tekijät väittävät, että liittovaltion lisätullia ei voida pitää II artiklan 2 kohdan a alakohdan tarkoittamana ”sisäistä veroa vastaavana” verona eikä sitä sen vuoksi voida perustella kyseisellä säännöksellä.

Valituksen tekijät väittävät toisaalta myös, että liittovaltion lisätullin vuoksi maahantuotuja viinejä ja tislattuja alkoholijuomia kohdellaan selvästi vähemmän suopeasti kuin ’samankaltaisia’ (tai ’suoraan kilpailevia tai korvaavia’) kotimaisia tuotteita, ja näin rikotaan vuoden 1994 GATT-sopimuksen III artiklan 2 kohtaa. Tässä yhteydessä valituksen tekijät väittävät, että vaikka maahantuoduista tislatuista alkoholijuomista ei yleensä kanneta osavaltion valmisteveroa, liittovaltion lisätulli ylittää oleellisesti kotimaisten tislattujen alkoholijuomien myyntiin useimmissa Intian osavaltioissa sovellettavan valmisteveron määrän.

Valituksen tekijöiden mukaan maahantuotujen viinien ja tislattujen alkoholijuomien verot ovat liian korkeat myös siinä tapauksessa, että verrataan maahantuotujen viinien ja tislattujen alkoholijuomien myyntiin sovellettavien liittovaltion lisätullin ja osavaltioiden muiden välillisten verojen yhteenlaskettua määrää kotimaisiin viineihin ja tislattuihin alkoholijuomiin sovellettavien osavaltioiden valmisteverojen ja muiden välillisten verojen yhteismäärään.

(b)   Osavaltion valmistevero ja muut verot

Valituksen tekijät väittävät, että vaikka Intian osavaltioilla ei ole toimivaltaa valmisteveron kantamiseen maahantuoduista pullotetuista viineistä ja tislatuista alkoholijuomista, useat osavaltiot soveltavat kuitenkin joko valmisteveroa tai vastaavia erinimisiä ja erisuuruisia veroja maahantuotujen viinien ja tislattujen alkoholijuomien myyntiin. Siksi ainakin 13 Intian osavaltion väitetään soveltavan joko valmisteveroa tai muita veroja, joita voidaan pitää vaihtoehtoisina tapoina kerätä tuloja maahantuoduista tuotteista, joista osavaltiolla ei ole oikeutta kantaa valmisteveroa. Valituksen tekijöiden mukaan joitakin veroja (valmiste- tai muita veroja) joko kannetaan ainoastaan maahantuoduista tuotteista tai tuontituotteiden verokannat ovat korkeampia kuin kotimaisten tuotteiden, mikä on vuoden 1994 GATT-sopimuksen III artiklan 2 kohdan vastaista.

(c)   Osavaltion tuontirajoitukset

Valituksen tekijät väittävät, että seitsemässä Intian osavaltiossa menettelytavat merkitsevät viinien ja tislattujen alkoholijuomien tosiasiallista tuontikieltoa, mikä on vuoden 1994 GATT-sopimuksen III artiklan 4 kohdan ja XI artiklan 1 kohdan vastaista.

Käytettävissä olevien tietojen ja toimitetun näytön perusteella komissio on vakuuttunut siitä, että valituksessa esitetään riittävä alustava näyttö asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kaupan esteiden olemassaolosta.

5.   Epäsuotuisia kaupallisia vaikutuksia koskeva väite

International Wine & Spirits Record (IWSR) arvioi merkkituotteita olevien, länsimaistyyppisten tislattujen alkoholijuomien kulutuksen Intiassa vuonna 2004 olleen 87 miljoonaa laatikkoa (9 litraa/laatikko, ”nine litre case”), mikä tekee Intiasta yhden suurimmista tislattujen alkoholijuomien markkinoista maailmassa. Arvioituun määrään sisältyy noin 550 000 laatikkoa maahantuotuja tislattuja alkoholijuomia ja jäljelle jäävä osuus (99,4 prosenttia) on kotimaassa valmistettua ’Indian Made Foreign Liquor’ -alkoholijuomaa (IMFL). Vuonna 2004 EU:sta vietiin Intiaan tislattuja alkoholijuomia noin 23 211 000 euron arvosta.

Intian viinimarkkinat ovat kuluneen vuosikymmenen aikana kasvaneet tasaisesti, joskin hitaasti. Vuonna 2004 markkinoiden suuruudeksi arvioitiin 667 000 laatikkoa (9 litraa/laatikko, ”nine litre case”), josta maahantuonnin osuus oli 96 000 laatikkoa eli 14 prosenttia. Vuonna 2004 EU:sta vietiin Intiaan viinejä noin 4 167 000 euron arvosta.

Valituksen tekijät väittävät, että valituksen kohteena olevat käytännöt haittaavat tuontiviinien ja tislattujen alkoholijuomien asianmukaista pääsyä Intian markkinoille, asettavat kyseiset tuotteet kilpailullisesti epäedulliseen asemaan kotimaan tuotteisiin verrattuna ja ovat estäneet niiden kulutuksen normaalin kasvun Intiassa.

Tältä osin valituksen tekijät huomauttavat, että kun liittovaltion määrälliset tuontirajoitukset poistettiin vuonna 2001 ja ne korvattiin tässä valituksessa kuvatuilla toimenpiteillä, tislattujen alkoholijuomien tuonti laski noin 60—70 prosenttia huhtikuun ja elokuun 2001 välisenä aikana edellisvuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna, koska matkailuelinkeinon käyttöön tarkoitetuille tuotteille asetettu verotustaakka käytännöllisesti katsoen hinnoitteli ne ulos markkinoilta. Valituksen tekijät huomauttavat myös, että kun edellä sanotun seurauksena tiettyyn luokkaan kuuluvissa hotelleissa ja ravintoloissa myytäville tavaroille myönnettiin myöhemmin tiettyjä verohelpotuksia, viinien ja tislattujen alkoholijuomien tuontimäärät kasvoivat merkittävästi. Tämä viittaa siihen, että valituksen kohteena olevat verotustoimenpiteet estävät EU:n viinejä ja tislattuja alkoholijuomia saamasta suurempia markkinaosuuksia Intian kotimaan markkinoilla.

Lisäksi valituksen tekijät esittävät maahantuotujen tislattujen alkoholijuomien muissa paljolti Intian kaltaisissa kehitysmaissa tavanomaisesti saavuttamia markkinaosuuksia koskevia lukuja, joista voidaan päätellä, että EU:n tislattujen alkoholijuomien tuotannonala joutuu Intiassa kohtaamaan erityisen hankalia kaupan esteitä.

Komissio katsoo, että valituksessa esitetään riittävä alustava näyttö asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista epäsuotuisista kaupallisista vaikutuksista.

6.   Yhteisön etu

CEPS:n edustama EU:n tislattujen alkoholijuomien tuotannonala vie vuosittain tavaraa arviolta yli 5 miljardin euron arvosta yli 150 maahan. Tislattujen alkoholijuomien ala työllistää suoraan noin 50 000 henkilöä ja lisäksi välillisesti 250 000 henkilöä. EU:sta viedään viiniä kolmansiin maihin 4,5 miljardin euron arvosta, joka vastaa 12,5 miljardin hehtolitran (hl) määrää.

Komissio katsoo, että on olennaista turvata tasavertaiset toimintaedellytykset yhteisön vientiä harjoittaville tuotannonaloille kolmansien maiden markkinoilla, erityisesti sisäisten verojen osalta. Tullisuojaa ei pidä korvata muilla protektionistisilla esteillä, jotka ovat kansainvälisten sitoumusten vastaisia. Tämä on erityisen tärkeää alkoholijuomien osalta, sillä niitä verotetaan ankarasti valmisteveron ja arvonlisäveron yhdistelmällä.

Tutkimusmenettelyn aloittamista pidetään edellä esitetyn perusteella yhteisön edun mukaisena.

7.   Menettely

Asetuksella perustetun neuvoa-antavan komitean asianmukaisen kuulemisen jälkeen komissio päätti, että esitetty näyttö riittää perusteeksi aloittaa tutkimusmenettely asiaan liittyvien oikeudellisten näkökohtien ja tosiasioiden tarkastelemiseksi ja että menettelyn aloittaminen on yhteisön edun mukaista, minkä jälkeen se pani vireille asiaa koskevan tutkimuksen asetuksen 8 artiklan mukaisesti.

Asianomaiset osapuolet voivat ilmoittautua ja esittää kirjallisesti näkökantansa valituksessa esille otetuista seikoista, missä yhteydessä niiden on toimitettava myös asiaa tukeva näyttö.

Lisäksi komissio kuulee sellaisia osapuolia, jotka ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ilmoittautumisen yhteydessä ja joihin menettelyn tulos vaikuttaa oleellisesti.

Tämä ilmoitus julkaistaan asetuksen 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

8.   Määräaika

Kaikkien asiaan liittyvien tietojen ja kuulemispyyntöjen on oltava perillä komissiossa 30 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta. Ne on toimitettava kirjallisina seuraavaan osoitteeseen:

(1)  Neuvoston asetus (EY) N:o 3286/94, annettu 22 päivänä joulukuuta 1994, yhteisön menettelyistä yhteisessä kauppapolitiikassa kansainvälisen kaupan säännöissä yhteisölle annettujen, erityisesti Maailman kauppajärjestössä (WTO) käyttöön otettujen oikeuksien käyttämisen varmistamiseksi (EYVL L 349, 31.12.1994, s. 71). Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 356/95 (EYVL L 41, 23.2.1995, s. 3).

(2)  Maahantuodut viinit, joiden cif-tuontihinta on yli 100 USD laatikolta (12 pulloa) ja joihin sovelletaan alhaisinta (20 prosenttia tuontiarvosta) lisätullia.