52005PC0472

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 6.10.2005

KOM(2005) 472 lopullinen

2005/0201 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

eurooppalaisen ankeriaskannan elvytystoimenpiteistä

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA

1.1 Tavoitteet

Ehdotuksen tavoitteena on Euroopan ankeriaskannan toipuminen niin, että aikuisten ankeriaiden määrät ja lasiankeriaiden rekrytoituminen vastaavat aiemmin vallinneita pitkän aikavälin tasoja.

1.2 Taustaa

Ankerias on levinnyt laajalti kaikkialle Euroopan jokisuistoihin ja sisävesiin. Aikuisvaiheen ankerias kutee läntisellä Keski-Atlantilla, mistä ankeriaan toukat vaeltavat Euroopan jokisuistoihin. Ankeriaskannan hoitaminen on koko Eurooppaa koskeva kysymys, koska kyse on yhdestä kannasta, joka jakautuu koko Euroopan mantereen alueelle.

Tieteellisten lausuntojen mukaan ankeriaskanta on erittäin uhanalainen.

1.3 Voimassa olevat säännökset

Useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet hyvinkin erilaisia toimenpiteitä ankeriaskannan hoitamiseksi, kuten alamittojen vahvistaminen, rauhoitusajat ja -alueet, ankeriaankalastajia koskeva lupamenettely sekä patojen ja ankeriasteiden rakentamista koskevat säännöt. EY:n luontotyyppidirektiivi annettiin vuonna 1992 ja vesipolitiikan puitedirektiivi vuonna 2000. Niillä pyritään muun muassa suojelemaan, säilyttämään ja parantamaan ympäristöä, jossa ankerias viettää suurimman osan elinkaarestaan.

1.4 Erot voimassa oleviin säännöksiin nähden

Koska ankeriaspopulaatioita koskevat luontotyypit ja niihin vaikuttavat kalastustavat vaihtelevat eri vesistöalueilla, ankeriaskannan hoidossa ei voida käyttää kaikkialla yhdenmukaisia hoitomenetelmiä. Sen vuoksi asetusehdotuksessa esitetään ankeriaspopulaatioiden hoitoa koskeva erityistavoite. Kunkin jäsenvaltion olisi sovellettava sen olosuhteisiin parhaiten soveltuvia hoitotoimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kaikille jäsenvaltioille yhteisen tavoitteen hyväksyminen on tarpeen, jotta ankeriaspopulaatioiden elvyttämistoimenpiteet olisivat tasapuolisia. Tässä asetusehdotuksessa vahvistetaan myös jäsenvaltioille velvollisuus kehittää, panna täytäntöön, seurata ja arvioida keinoja kyseessä olevan tavoitteen saavuttamiseksi. Saatua kokemusta tullaan arvioimaan.

Yhteisötason lähestymistapaa tarvitaan, jotta kukin jäsenvaltio voi toteuttaa ankeriaskannan hoitoa koskevan tasapainoisen ja tasapuolisen osuutensa. Ei ole selvää, ovatko nykyiset kansalliset toimenpiteet asianmukaisia tai tasapuolisia.

1.5 Johdonmukaisuus yhteisön muiden politiikkojen kanssa

Tämän ehdotuksen mukaisesti ja edellä mainittujen direktiivien mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden koordinoiminen ja johdonmukaisuus on erittäin tärkeää, koska terveen ankeriaspopulaation uudelleensyntyminen on osoitus vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesta joen esteettömyydestä ja veden laadusta.

2. KUULEMISMENETTELYJEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTIEN TULOKSET

2.1 Kuulemismenettely

Komissio järjesti maaliskuussa 2003 ankeriaanhoitoa koskeneen työpajan, jossa esitettiin ankeriaanhoitoa koskeva tieteellinen lausunto, josta tutkijat, ankeriaankalastusala ja jäsenvaltiot keskustelivat. Komissio antoi 1. lokakuuta 2003 tiedonannon nimeltä ”Yhteisön toimintasuunnitelman kehittäminen ankeriaskannan hoitamiseksi” (KOM(2003) 573 lopullinen). Neuvosto keskusteli asiakirjasta, ja sen päätelmät hyväksyttiin heinäkuussa 2004. Komissio järjesti näiden päätelmien perusteella toisen työpajan 17. syyskuuta 2004 ankeriaanhoitoa koskevista erityistavoitteista ja välittömistä toimenpiteistä keskustelemiseksi.

Komissio, tieteelliset asiantuntijat, elinkeinoelämän edustajat ja jäsenvaltiot olivat yhtä mieltä siitä, että ankeriaskanta on erittäin uhanalainen, että on toteutettava toimenpiteitä kannan elvyttämiseksi ja että komission olisi annettava ehdotuksia, jotka kattavat elvytystoimien niin ympäristölliset kuin kalastuksellisetkin näkökohdat. Kaikki osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että hoitotavoitteen asettaminen yhteisön tasolla ja vapauden antaminen jäsenvaltioille tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavista keinoista on hyvä lähestymistapa.

Eräät kalatalousalan edustajat kiinnittivät kuitenkin huomiota ongelmaan, joka koskee lasiankeriaiden tarjontaa markkinoilla, ja pyysivät näiden ankeriaiden vientikieltoa sekä valtiontukia istutuksiin. Komissio tutkii mahdollisia markkinatoimenpiteitä, mutta huomauttaa, että Maailman kauppajärjestön säännöissä edellytetään muun muassa, että säilyttämiseen tähtäävien markkinatoimenpiteiden olisi vaikutettava asianomaisiin eri aloihin tasapuolisesti. Komissio tutkii istutuksiin myönnettävän valtiontuen mahdollisuutta uuden Euroopan kalatalousrahaston yhteydessä.

2.2 Asiantuntemuksen kerääminen ja käyttäminen

Komissio on saanut tieteelliset lausunnot kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta ja Euroopan sisävesikalastuskomissiolta. Lausuntojen mukaan kannan elvyttämiseksi tarvitaan kiireellisiä hoitotoimenpiteitä. Ankeriaiden rekrytoituminen on viime aikoina ollut erittäin alhaisella tasolla, vain yksi prosentti aiemmista pitkän aikavälin tasoista, ja mereen kutemaan vaeltavien aikuisten ankeriaiden kuolevuus on suuri. Tätä luonnonvaraa on suojeltava, jotta jäsenvaltioiden vesistöalueille saapuisi riittävä määrä rekrytoituvia ankeriaita ja jotta riittävä määrä ankeriaista eläisi kutuaikaan asti.

2.3 Vaikutusten arviointi

Euroopan ankeriaankalastusala on hyvin monimuotoinen. Tärkeimmät alat ovat lasiankeriaan pyynti Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Espanjassa sekä ankeriaan jatkokasvatus vesiviljelyssä. Ankeriaankalastusta koskevat tilastotiedot ovat Euroopan tasolla puutteellisia. FAO:n tiedot osoittavat luonnonvaraisten ankeriaiden saaliiden olleen1990-luvulla noin 15 000 tonnia vuodessa ja vesiviljelytuotannon määrän noin 18 000 tonnia vuodessa. Myyntiarvo oli noin 150 miljoonaa euroa. Lisäksi 1980-luvulla saatiin noin500–800 tonnin lasiankeriassaaliita (joiden arvo oli hyvin suuri), mutta nykyisin saaliit ovat paljon pienempiä. Viimeisin Euroopan ankeriaankalastusalaa koskeva kirjattu tieto kertoo kalastajia olevan noin 25 000. Joillakin alueilla, erityisesti jokisuistokalastuksessa Ranskassa – missä tiedustelut osoittavat jokisuistoalueilla olevan noin 1 100 ankeriaanpyyntiä harjoittavaa alusta ja lisäksi jokivarsilla 450 kalastajaa – lasiankeriaan kalastuksen osuus alueen kalastajien liikevaihdosta on noin 75 prosenttia.

Jollei toimiin ryhdytä aikuisten hopea-ankeriaiden hengissä selviytymisen parantamiseksi, nykyiset erittäin alhaiset lasiankeriaiden määrät johtavat kelta-ankeriaiden määrän romahtamiseen joissa, ja viidestä kymmeneen vuotta kestävän kasvuvaiheen kuluttua myös vaeltavien hopea-ankeriaiden määrät romahtavat. Jos aikuispopulaation romahtaminen noudattaa rekrytoituvien lasiankeriaiden määrän romahdusta, se merkitsee ankeriasmäärien vähenemistä sadasosaan. Jos lisäksi lasiankeriaiden rekrytoituminen vähenee kutuvaellukselle pääsevien hopea-ankeriaiden määrän vähenemisen johdosta, se merkitsee tosiasiallisesti sitä, että ankeriaskanta ei enää 10 vuoden kuluttua ole merkittävä hyödynnettävissä oleva luonnonvara, ja tällöin siihen liittyvät työpaikat ja markkinat menetetään. Nämä vaikutukset tulevat nykyisten välittömien ongelmien, kuten lasiankeriaiden harvinaisuudesta johtuva vähäinen tarjonta ja korkeat hinnat, sekä myös virkistyskalastuksessa koettavien vaikutusten lisäksi.

Ehdotuksessa ankeriaan hengissä säilymisen turvaavien säilyttämistoimenpiteiden valinta jää jäsenvaltioille. Sellaiset toimenpiteet kuin kelta-ankeriaan kalastuksen vähentäminen kesällä, hopea-ankeriaan kalastuksen vähentäminen syksyn kutuvaelluksen aikana, lisääntyneet istutukset, vedenlaadun parantaminen, patojen ja turbiinien muuttaminen, jotta ankeriaat selviytyisivät niistä vaelluksellaan paremmin, virkistyskalastuksen vähentäminen ja vaelluksen avustaminen ovat kaikki toimenpiteitä, jotka voisivat sisältyä ankeriaanhoitosuunnitelmiin. Eri toimenpiteiden valinnalla on erilaisia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia, joita ei voida arvioida globaalilla tavalla. Tärkein muistettava asia on, että jos ei toimita vaan kannan heikkenemisen annetaan jatkua, ankeriaan kalastus ja vesiviljely katoavat kokonaan.

3. OIKEUSPERUSTA

Ankeriaskannan suojeluun sovelletaan perustamissopimuksen 37 artiklaa, koska ankerias katsotaan tätä perustamissopimuksen artiklaa sovellettaessa maataloustuotteeksi.

3.1 Ankeriaanhoitosuunnitelmat

Asetuksen tärkein osa on vahvistaa kansalliset ankeriaanhoitosuunnitelmat, joiden avulla jokainen jäsenvaltio pääsee tavoitteeseen, jonka mukaan 40 prosenttia aikuisista hopea-ankeriaista kullakin vesistöalueella pääsee kutuvaellukselle (häiriintymättömiin olosuhteisiin verrattuna). Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean pitäisi tutkia nämä suunnitelmat, ja jos arvio on myönteinen, komission tulisi ne hyväksyä ja niiden pitäisi tulla voimaan 1. päivästä heinäkuuta 2007.

3.2 Lyhyen aikavälin toimenpiteet

Koska tilanne edellyttää kiireellisiä toimia, ankeriaan hengissä selviytymistä olisi lisättävä niin paljon kuin sosiaaliset ja taloudelliset tarpeet huomioon ottaen on mahdollista toteuttamalla kuukausittain 15 päivän rauhoitusaika. Rauhoitusaikojen olisi oltava voimassa, kunnes jäsenvaltio on pannut täytäntöön hyväksytyn ankeriaanhoitosuunnitelman.

3.3. Poikkeukset lyhyen aikavälin toimenpiteistä

Kalastus voisi jatkua rauhoitusaikana, jos jäsenvaltio pystyy luotettavasti osoittamaan, että käytössä olevat toimenpiteet ovat 3.1 kohdassa kuvatun 40 prosentin tavoitteen mukaisia tai jos kalastus koskee istutustarkoituksiin pyydettävää lasiankeriasta.

3.4 Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet

Ankeriaskannan elvyttäminen hyödyttää ankeriaankalastajia kaikissa jäsenvaltioissa. Siitä on merkittävää sosiaalista ja taloudellista hyötyä ankeriaasta riippuvaisilla aloilla, kuten kaupan pitämisessä, jakelussa ja vesiviljelyssä. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tasapuolisesti, yksituumaisesti ja yhteen sopivalla tavalla suojelemaan ankeriaspopulaatioitaan, jotta kaikki voisivat hyötyä ankeriaskannan elpymisestä. Sen vuoksi ehdotetun asetuksen keskeinen osa on laadittu jäsenvaltioita koskevaksi velvoitteeksi saavuttaa ankeriaanhoitoa koskeva määritelty tavoite. Käytettävien hoitokeinojen valinta jää jäsenvaltioille. Tällainen vastuunjako jäsenvaltioiden ja yhteisön välillä on aiheellinen. Tällainen hajautettu toimintatapa, joka perustuu ensisijaisesti jäsenvaltioiden laatimiin ankeriaanhoitosuunnitelmiin, joiden tavoitteet säädetään yhteisön lainsäädännössä ja joiden laatua ja soveltuvuutta yhteisön elimet arvioivat, on sopiva menettely niin toissijaisuus- kuin suhteellisuusperiaatteenkin kannalta, kun on kyse yhteisön yhteisistä luonnonvaroista, jotka jakautuvat eri vesistöalueiden, kalastusten ja laitosten kesken.

4. VAIKUTUS TALOUSARVIOON

Asetuksen yhteisön talousarvioon kohdistuvat vaikutukset ovat merkityksettömiä. Ankeriaan tutkimusta koskevia talousarviovaikutuksia käsitellään seitsemännen puiteohjelman yhteydessä. Kalastukseen sovellettavia valtiontukia ja niiden soveltuvuutta ankeriaankalastukseen ja ympäristötoimenpiteisiin käsitellään Euroopan kalatalousrahaston yhteydessä.

5. LISÄSEIKAT

Komissio esittää lähiaikoina jäljitettävyysjärjestelmän perustamista koskevan ehdotuksen salakalastuksen vastaisen toiminnan tehostamiseksi. Ensimmäinen askel tässä suhteessa on komission ehdotus, että yhteisen kalastuspolitiikan valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös ankeriaankalastukseen ja ankeriastuotteisiin. Lisäksi komissio aikoo tutkia kansainvälisen kauppalainsäädännön kanssa yhteensopivia toimenpiteitä lasiankeriaan viennin rajoittamiseksi, jotta kannan lisäämis- ja säilyttämistoimenpiteisiin tarvittavien lasiankeriaiden määrää voitaisiin lisätä.

Asianmukaiset ankeriaskantaa ja ankeriaankalastusta koskevat hoitotoimenpiteet edellyttävät, että sekä kalastuksen että sellaisten ympäristön muokkaustoimien kuin patojen, ankeriasteiden ja voimalaitosten vaikutukset otetaan huomioon. Tämä asetusluonnos koskee vain itse ankeriaskannan hoitoa. Ehdotettavien toimenpiteiden taloudellisen tuen soveltamisalaa ja edellytyksiä käsitellään Euroopan kalatalousrahaston vuosien 2007–2013 ohjelmakauden yhteydessä.

2005/0201 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

eurooppalaisen ankeriaskannan elvytystoimenpiteistä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) tuoreimman ankeriasta koskevan tieteellisen lausunnon mukaan kanta on turvallisten biologisten rajojen ulkopuolella eikä nykyinen kalastus ole kestävää.

(2) ICESin lausunnon mukaan ankeriaankalastuksen hallinnointi edellyttää koordinoitua toimintaa saalisalueiden tasolla ja sitä ylemmällä tasolla.

(3) ICES suosittelee, että koko kannalle laaditaan kiireisesti elvytyssuunnitelma ja että kannan hyödyntäminen ja muu kalastukseen tai kyseiseen kantaan vaikuttava ihmisen toiminta vähennetään mahdollisimman lähelle nollaa, kunnes suunnitelma on hyväksytty ja pantu täytäntöön.

(4) Neuvosto antoi 19 päivänä heinäkuuta 2004 päätelmät, jotka koskevat yhteisön toimintasuunnitelman kehittämisestä ankeriaskannan hoitamiseksi 1 päivänä lokakuuta 2003 annettua komission tiedonantoa neuvostolle ja Euroopan parlamentille[1]. Päätelmiin sisältyy pyyntö komissiolle tehdä Euroopan ankeriaskannan pitkän aikavälin hoitoa koskevia ehdotuksia.

(5) Yhteisön erilaiset olot ja tarpeet edellyttävät yksityiskohdiltaan erilaisia ratkaisuja. Erilaisuus olisi otettava huomioon suunniteltaessa ja toteutettaessa toimenpiteitä ankeriaskannan suojelun ja kestävän käytön turvaamiseksi. Päätökset olisi tehtävä mahdollisimman lähellä niitä paikkoja, joissa ankeriasta hyödynnetään. Etusija olisi annettava jäsenvaltioiden laatimien, alueellisiin ja paikallisiin olosuhteisiin mukautettujen ankeriaanhoitosuunnitelmien kautta toteutettaville toimille.

(6) Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetulla direktiivillä 92/43/ETY[2] ja yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetulla direktiivillä 2000/60/EY[3] pyritään muun muassa suojelemaan, säilyttämään ja parantamaan vesiympäristöä, jossa ankerias viettää osan elinkaarestaan. On tarpeen varmistaa tämän asetuksen ja mainittujen direktiivien nojalla toteutettavien toimenpiteiden koordinointi ja johdonmukaisuus.

(7) Ankeriaanhoitosuunnitelmien olisi erityisesti katettava yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY[4] mukaisesti määritellyt vesistöalueet.

(8) Euroopan ankeriaskannan elvytystoimenpiteiden onnistuneen täytäntöönpanon edellytyksinä ovat tiivis yhteistyö ja yhtenäinen toiminta yhteisön, jäsenvaltioiden ja paikallisella tasolla sekä osallisina oleville julkisille aloille tiedottaminen ja niiden kuuleminen ja osallistuminen.

(9) Elvytystoimenpiteiden tehokkuuden ja tasapuolisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden on tarpeen määritellä toteutettaviksi aiotut toimenpiteet ja niiden kattamat alueet sekä huolehtia näiden tietojen laajasta levittämisestä ja toimenpiteiden tehokkuuden arvioinnista.

(10) Sellaisilla vesistöalueilla, joilla kalastuksella ja muilla ihmisen ankeriaaseen vaikuttavilla toimilla voi olla rajat ylittäviä vaikutuksia, kaikki ohjelmat ja toimenpiteet olisi koordinoitava koko vesistöalueen osalta. Yhteisön rajojen ulkopuolelle ulottuvien vesistöalueiden osalta yhteisön olisi pyrittävä varmistamaan aiheellinen koordinointi asianomaisten kolmansien maiden kanssa. Tällainen koordinointitarve ei kuitenkaan saisi estää jäsenvaltioita toteuttamasta kiireellisiä toimia,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tällä asetuksella vahvistetaan puitteet Anguilla anguilla -lajin Euroopan ankeriaskannan suojelulle ja kestävälle käytölle jäsenvaltioiden jokisuistoissa ja joissa, jotka laskevat mereen ICES-suuralueilla III, IV, VI, VII, VIII ja IX tai Välimereen.

Tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttävien toimenpiteiden täytäntöönpano ei estä luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY eikä yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY asiaa koskevien säännösten soveltamista.

2 artikla

Ankeriaankalastusta koskevat rauhoitusajat

Anguilla anguilla -lajin ankeriaan kalastaminen, purkaminen ja hallussa pitäminen on kiellettyä kunkin kuukauden ensimmäisestä päivästä viidenteentoista päivään.

3 artikla

Väliaikaiset poikkeukset rauhoitusajoista kutuvaellukselle pääsyn lisäämiseksi

Poiketen siitä, mitä 2 artiklassa säädetään, Anguilla anguilla -lajin ankeriaan kalastaminen, purkaminen ja hallussa pitäminen on sallittua 30 päivään kesäkuuta 2007 saakka kunkin kuukauden ensimmäisestä päivästä viidenteentoista päivään edellyttäen, että:

a) ankeriaat ovat alle 12 senttimetrin pituisia; ja

b) kaikki pyydetyt ankeriaat vapautetaan aikuisten hopea-ankeriaiden kutuvaellukselle pääsyn lisäämiseksi Euroopan sisävesiin, joista on pääsy merelle.

4 artikla

Väliaikaiset poikkeukset rauhoitusajoista joidenkin vesistöalueiden osalta

1. Jos toteutettavilla kansallisilla toimenpiteillä voidaan jo varmistaa määriteltyjen vesistöalueiden osalta, että 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu tavoite saavutetaan, asianomainen jäsenvaltio voi toimittaa kyseisiä vesistöalueita koskevan pyynnön 2 artiklassa säädetyistä toimenpiteistä poikkeamiseksi 30 päivään kesäkuuta 2007 saakka.

2. Jäsenvaltion on toimitettava pyyntö yhdessä täydellisten tieteellisten ja teknisten perusteluiden kanssa komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

3. Komissio tekee pyyntöä koskevan päätöksen tieteellis-teknis-taloudellista kalastuskomiteaa kuultuaan.

5 artikla

Väliaikaiset poikkeukset rauhoitusajoista hoitosuunnitelmien vuoksi

Poiketen siitä, mitä 2 artiklassa säädetään, Anguilla anguilla -lajin ankeriaan kalastaminen, purkaminen ja hallussa pitäminen on sallittua 1 päivästä heinäkuuta 2007 kunkin kuukauden ensimmäisestä päivästä viidenteentoista päivään edellyttäen, että kalastus on ankeriaanhoitosuunnitelman määräysten ja rajoitusten mukaista.

6 artikla

Ankeriaanhoitosuunnitelmien vahvistaminen

1. Jäsenvaltioiden on määriteltävä niiden valtion alueella sijaitsevat yksittäiset vesistöalueet, jotka ennen ihmisen toimia olivat ankeriaan elinympäristöjä, jäljempänä ’ankeriasvesistöalueita’.

2. Ankeriasvesistöalueita määritellessään jäsenvaltioiden on otettava asianmukaisesti huomioon direktiivin 2000/60/EY 3 artiklassa tarkoitetut hallinnolliset järjestelyt.

3. Jäsenvaltioiden on laadittava jokaiselle 1 kohdan mukaisesti määritellylle ankeriasvesistöalueelle ankeriaanhoitosuunnitelma.

4. Kunkin ankeriaanhoitosuunnitelman tavoitteena on oltava kunkin ankeriasvesistöalueen osalta mahdollistaa suurella todennäköisyydellä, että aikuisten ankeriaiden biomassasta vähintään 40 prosenttia pääsee mereen verrattuna parhaaseen arvioon määrästä, joka kyseiseltä ankeriasvesistöalueelta voisi päästä mereen, jos kalastusalueeseen tai ankeriaskantaan vaikuttavaa ihmisen toimintaa ei olisi.

5. Ankeriaanhoitosuunnitelmiin on sisällyttävä sekä keinot 4 kohdassa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi että keinot tavoitteen saavuttamisen seuraamiseksi ja todentamiseksi.

7 artikla

Ankeriaanhoitosuunnitelmien hyväksyminen

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006 kaikki yksittäiset 6 artiklan mukaisesti laaditut ankeriaanhoitosuunnitelmansa.

2. Ankeriaanhoitosuunnitelmat hyväksytään tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean teknisen ja tieteellisen arvion jälkeen asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Jäsenvaltioiden on pantava 2 kohdan mukaisesti hyväksytyt ankeriaanhoitosuunnitelmansa täytäntöön 1 päivästä heinäkuuta 2007.

4. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava kansallinen tiivistelmä ehdottamistaan ankeriaanhoitosuunnitelmista kaikille muille jäsenvaltioille ja komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006.

8 artikla

Rajat ylittävät ankeriaanhoitosuunnitelmat

1. Useamman kuin yhden jäsenvaltion alueelle ulottuvien ankeriasvesistöalueiden osalta asianomaisten jäsenvaltioiden on laadittava yhdessä ankeriaanhoitosuunnitelma.

2. Jos ankeriasvesistöalue ulottuu yhteisön rajojen ulkopuolelle, asianomaisten jäsenvaltioiden on pyrittävä laatimaan ankeriaanhoitosuunnitelma yhteistyössä asianomaisten kolmansien maiden kanssa.

3. Jos ankeriasvesistöalue ulottuu yhteisön rajojen ulkopuolelle, alueellisten kalastusjärjestöjen toimivaltaa on kunnioitettava.

4. Edellä olevaa 6 ja 7 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin rajat ylittäviin suunnitelmiin.

9 artikla

Raportointi ja arviointi

1. Jäsenvaltioiden on raportoitava kunkin ankeriaanhoitosuunnitelman osalta komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 suunnitelman seurannasta, tehokkuudesta ja tuloksista, ja niiden on erityisesti arvioitava kunkin vesistöalueen osalta mereen kutemaan pääsevien ankeriaiden osuus biomassasta verrattuna siihen määrään, joka pääsisi mereen, jos kalastusta tai ankeriaskantaan vaikuttavaa muuta ihmisen toimintaa ei olisi.

2. Komissio esittää viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka sisältää tilastollisen ja tieteellisen arvion ankeriaanhoitosuunnitelmien täytäntöönpanon tuloksista ja johon liittyy tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean lausunto.

3. Komissio aikoo 2 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen liittyen ehdottaa aiheellisia toimenpiteitä, jotta Euroopan ankeriaskanta saataisiin mitä suurimmalla todennäköisyydellä elvytettyä.

10 artikla

Valvonta ja täytäntöönpano

1. Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002[5] V lukua sovelletaan soveltuvin osin kaikkiin tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin.

2. Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 22 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ei sovelleta.

11 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[1] KOM(2003) 573 lopullinen.

[2] EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

[3] EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

[4] EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2455/2001/EY (EYVL L 331, 15.12.2001, s. 1).

[5] EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.