52005PC0440

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 21.9.2005

KOM(2005) 440 lopullinen

2005/0185 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Yhteistyö”

(komission esittämä)

PERUSTELUT (EY:N PERUSTAMISSOPIMUKSEEN PERUSTUVAT OHJELMAT)

1. EHDOTUSTEN TAUSTA

Viittä erityisohjelmaa koskevat ehdotukset ovat jatkoa komission 6. huhtikuuta 2005 antamalle ehdotukselle seitsemänneksi puiteohjelmaksi (2007–2013)[1]. Puiteohjelmaehdotuksessa esitettiin ohjelmarakenne, joka muodostuu neljästä pääasiallisesta erityisohjelmasta: ”Yhteistyö”, ”Ideat”, ”Ihmiset” ja ”Valmiudet”. Kukin näistä vastaa yhtä eurooppalaisen tutkimuspolitiikan keskeistä tavoitetta. Lisäksi Yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) suoria tutkimustoimia varten on olemassa oma erityisohjelma. Jatkossa komissio antaa vielä ehdotukset tutkimustoimiin osallistumista ja tutkimustulosten levittämistä koskeviksi säännöiksi, joita sovelletaan seitsemännessä puiteohjelmassa.

Toimien poliittinen tausta ja tavoitteet esitellään tiedonannossa Eurooppalaisen tutkimusalueen rakentaminen osaamiseen perustuvan kasvun tueksi [2] . Jotta tavoitteet voitaisiin saavuttaa ja erityisohjelmat kyettäisiin toteuttamaan täydessä laajuudessaan, komissio esittää, että käytettävissä oleva budjetti kaksinkertaistettaisiin.

Tutkimuksella, teknologialla, koulutuksella ja innovoinnilla on merkittävä rooli pyrittäessä luomaan pitkällä aikavälillä kestäviä työpaikkoja. Nämä ovat avaintekijöitä myös taloudellisen kasvun, kilpailukyvyn, terveyden, elämänlaadun ja ympäristön kannalta. Tutkimuspuiteohjelman avulla pyritään – koulutusta ja innovointia koskevien yhteisön ohjelmien ohella – etenemään kohti osaamistaloutta ja -yhteiskuntaa. Seitsemännen puiteohjelman erityisohjelmien tarkoituksena on yhdessä tarvittavien kansallisten ja yksityisen sektorien toimien kanssa korjata merkittäviä puutteita eurooppalaisen tutkimuksen määrässä, laadussa ja vaikuttavuudessa. Eurooppalaisten tutkimustoimien yksi keskeinen lisäarvotekijä on tietämyksen levittäminen ja siirto. Puiteohjelmassa toteutetaankin toimia, joiden tavoitteena on lisätä tulosten hyödyntämistä teollisuudessa, yhteiskunnassa ja politiikan laadinnassa.

Euroopan on pakko investoida enemmän tutkimukseen, ja tutkimukselle on pantava uudella tavalla painoa, jotta Euroopan unioni pääsisi tavoitteeksi asetettuun tutkimusinvestointien 3 prosentin osuuteen BKT:sta vuoteen 2010 mennessä. Seitsemäs puiteohjelma edistää osaltaan tällaista kehitystä sekä suoran rahoituksen avulla että vauhdittamalla julkisen ja yksityisen sektorin tutkimusinvestointien lisäämistä.

Eurooppa tarvitsee lisää tutkijoita, jotta se kykenisi lisäämään ja parantamaan tutkimustaan. Seitsemännen puiteohjelman tavoitteena on yhdessä muiden toimien, kuten eurooppalaisen tutkijoiden peruskirjan ja kansallisten tutkimuspoliittisten toimenpiteiden, kanssa kannustaa nykyistä useampia tutkijan uralle sekä houkutella huippututkijoita Eurooppaan.

Euroopan tasolla annettava taloudellinen tuki tarjoaa mahdollisuuksia vahvistaa huippuosaamista ja lisätä tutkimuksen vaikuttavuutta tavalla, joka ei ole mahdollinen kansallisella tasolla. Seitsemännen puiteohjelman erityisohjelmilla pyritään lujittamaan eurooppalaista tutkimusaluetta, luomaan uusin keinoin rakenteita ja kriittistä massaa uusille tutkimusaloille sekä edistämään ideoiden, osaamisen ja tutkijoiden vapaata liikkuvuutta.

Erityisohjelmien täytäntöönpanossa hyödynnetään kauttaaltaan maksimaalisesti Euroopan tason toimien mahdollisuuksia vankentaa huippuosaamista tutkimuksen alalla erityisesti toteuttamalla EU:n laajuisia ehdotuspyyntöjä ja arvioimalla saadut hanke-ehdotukset tiukasti ja riippumattomasti. Tarkoituksena on seuloa esiin olemassa oleva huippuosaaminen kaikkialta Euroopan unionista ja tukea sitä sekä toisaalta luoda edellytyksiä tulevaisuuden huippututkimukselle.

Erityisohjelmien vaikutuksia tehostaa niiden sekä muiden yhteisön toimien ja ohjelmien, keskinäinen täydentävyys. Erityisohjelmia täydentävät eritoten rakennerahastotoimet, koulutusohjelmat sekä kilpailukykyä ja innovointia koskeva ohjelma.

2. KUULEMISET

Komissio on erityisohjelmaehdotuksia laatiessaan ottanut huomioon EU:n muiden toimielinten, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston, esittämät näkökannat. Samoin on huomioitu muiden olennaisten tahojen, kuten tutkijoiden ja tutkimustiedon käyttäjien, näkemykset. Lisäksi on huomioitu meneillään oleva keskustelu seitsemännen puiteohjelman päätösehdotuksista ja ehdotuksia koskevat kannanotot sekä päätösehdotusten valmistelun yhteydessä toteutettujen laajojen kuulemisten tuottama palaute. Niin ikään on hyödynnetty tuloksia siitä työstä, jota muun muassa eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat tehneet tulevaisuuden tutkimusprioriteettien määrittämiseksi.

Erityisohjelmaehdotusten perustana on puiteohjelmaehdotusta varten tehty perusteellinen vaikutusten arviointi[3], jossa on osoitettu kunkin ehdotettavan erityisohjelman selkeä ja erityinen lisäarvo. Lisäksi ehdotuksissa on huomioitu puiteohjelman viisivuotisarvioinnin[4] tulokset.

3. OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Erityisohjelmaehdotusten oikeusperustana ovat EY:n perustamissopimuksen XVIII osaston 163–173 artikla ja erityisesti 166 artiklan 3 kohta, jossa määrätään puiteohjelman täytäntöönpanosta erityisohjelmin.

4. BUDJETTIVAIKUTUKSET

Budjettivaikutukset sekä tarvittavat henkilöstö- ja hallintoresurssit selostetaan kunkin päätösehdotuksen liitteenä olevassa rahoitusselvityksessä.

Komissio aikoo perustaa toimeenpanoviraston, jonka hoidettavaksi annetaan tiettyjä ”Yhteistyö”-, ”Ihmiset”-, ja ”Valmiudet”-erityisohjelmien täytäntöönpanotehtäviä. Tätä toimintamallia sovelletaan myös ”Ideat”-erityisohjelman täytäntöönpanossa (ks. kohta 7.2).

5. YHTENÄINEN JA JOUSTAVA TOTEUTUS

5.1. Uusien tarpeiden ja mahdollisuuksien huomioon ottaminen

Erityisohjelmien riittävän joustava täytäntöönpano on erittäin tärkeää, jotta ohjelmat pysyisivät tieteen ja teknologian uusimman kehityksen tasalla ja pystyisivät vastaamaan esiin nouseviin tieteen, teollisuuden, politiikan tai yhteiskunnan tarpeisiin. Tätä silmällä pitäen erityisen tärkeitä ovat toimet, joissa tutkijat voivat itse määrittää tutkimusaiheita. Muissa toimissa ajantasaisuuteen pyritään ennen kaikkea päivittämällä työohjelmat vuosittain. Päivittämisessä avustavat jäsenvaltioiden edustajista koostuvat komiteat, joiden työ keskittyy nimenomaan työohjelmiin. Tarkistuksia ohjelmien sisältöön voidaan tehdä myös nopeammin, jos esiin nousee uusia, pikaista reagointia vaativia tärkeitä kysymyksiä, erityisesti ennakoimattomia politiikkaan liittyviä tarpeita.

Monivuotisessa ohjelmasuunnittelussa otetaan laajasti huomioon eri tahojen esittämät näkemykset ja kannat, jotta voidaan varmistaa, että tutkimustoimet ovat suoraan relevantteja EU:n politiikan ja teollisuuden kehittyvien tutkimustarpeiden kannalta. Tarkoituksena on kuulla ulkopuolisia tahoja muun muassa kunkin ”Yhteistyö”-erityisohjelman aihealueen tiimoilta. Tässä yhteydessä huolehditaan sitä, että eri tieteenalat saavat tosiasiallisesti äänensä kuuluviin ja että tiedemaailmaa ja yrityksiä kuullaan tasapuolisesti.

”Ideat”-erityisohjelmassa otetaan käyttöön kokonaan uusi toimintamalli, jossa vuotuisen työohjelman suunnittelu annetaan riippumattoman tieteellisen neuvoston tehtäväksi. Tämä liittyy osana itsenäisesti toimivan Euroopan tutkimusneuvoston perustamiseen (ks. kohta 7.2).

Lisäksi erityisesti ”Yhteistyö”-erityisohjelman suunnittelutyössä tullaan käyttämään apuna myös muita ulkopuolisia tahoja. Erityisen tärkeä on eurooppalaisten teknologiayhteisöjen (European Technology Platforms) panos. Tällaisia teknologiayhteisöjä on perustettu eri aloille, ja niillä on määrä olla suunnittelussa vahva ja dynaaminen rooli, jotta voidaan varmistaa ohjelmien relevanssi teollisuuden kannalta. Teknologiayhteisöjen laatimissa strategisissa tutkimuslinjauksissa yksilöidyt tutkimuksen painopisteet on otettu tarkasti huomioon erityisohjelmaehdotuksissa, ja niillä tulee olemaan tärkeä asema myös monivuotisessa ohjelmasuunnittelussa.

Myös muut foorumit ja ryhmät, kuten tutkimusinfrastruktuureja käsittelevä eurooppalainen strategiafoorumi (ESFRI) sekä foorumit, joita on perustettu pohtimaan sosiaali- ja ympäristöpolitiikan kannalta olennaisia strategisia tutkimuslinjauksia, voivat antaa tarpeen tullen komissiolle evästystä uusista painopisteistä yksittäisillä aloilla.

Yksi merkittävä uusi mahdollisuus, jonka seitsemäs puiteohjelma tarjoaa, on innovatiivisen rahoitusmekanismin, riskinjakorahoitusvälineen , käyttö. Sen tarkoituksena on edistää yksityisen sektorin investointeja tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen (TTK) parantamalla mahdollisuuksia saada Euroopan investointipankin (EIP) lainoja sellaisiin laajoihin eurooppalaisiin toimiin, joita varten on tarpeen yhdistellä useita eri rahoituslähteitä, kuten lainoja. Tällaisia laajoja eurooppalaisia toimia ovat ”yhteiset teknologia-aloitteet” ja laajamittaiset yhteistyöhankkeet, joita rahoitetaan suoraan puiteohjelman ”Yhteistyö”-ohjelmasta, sekä ”Valmiudet”-ohjelman uudet infrastruktuurihankkeet. Myös muut laajat eurooppalaiset yhteistyöhankkeet, kuten Eureka, voivat tulla kysymykseen, jos ne täyttävät kelpoisuusperusteet. Erityisohjelmiin sisältyvä EIP:lle annettava avustus parantaa huomattavasti velkarahoituksen saatavuutta ja vauhdittaa tätä kautta merkittävästi yksityisiä investointeja TTK:hon.

5.2. Monialaiset kysymykset

Komissio huolehtii siitä, että seitsemäs puiteohjelma pannaan täytäntöön yhtenäisesti. Tässä yhteydessä se ottaa tarkoin huomioon Euroopan tutkimusneuvostolle ”Ideat”-ohjelmassa taatun itsenäisyyden ja riippumattomuuden.

Erityisohjelmien työohjelmia tarkistetaan koordinoidusti siten, että monia eri aloja yhteisesti koskevat kysymykset voidaan ottaa kattavasti huomioon. Lisäksi yksi jäsenvaltioiden edustajien komiteoiden keskeisistä tehtävistä on auttaa komissiota huolehtimaan siitä, että erityisohjelmien täytäntöönpano on todellisuudessa yhtenäistä ja koordinoitua sekä ohjelmien sisällä että niiden välillä. Tämä edellyttää myös tehokasta koordinointia eri komiteoiden jäsenten välillä ja jäsenvaltioiden sisällä.

Niissä tapauksissa, joissa tuettavat toimet ovat olennaisia ”Yhteistyö”-, ”Ihmiset”- ja ”Valmiudet”-erityisohjelmien useiden eri osien kannalta, käytetään yhteisiä ehdotuspyyntöjä. Näiden järjestämisessä hyödynnetään kuudennesta puiteohjelmasta saatuja kokemuksia. Tämä on erityisen tärkeää niiden ”Yhteistyö”-ohjelman tutkimusaiheiden osalta, jotka koskettavat useita eri aihealueita. Yhteiset ehdotuspyynnöt yksilöidään selvästi työohjelmassa.

Seuraavassa on lueteltu tärkeimmät ”Yhteistyö”-, ”Ihmiset”- ja ”Valmiudet”-erityisohjelmia yhteisesti koskevat kysymykset, joiden osalta on määrä toteuttaa erityisiä järjestelyjä koordinoinnin varmistamiseksi.

- Kansainvälinen yhteistyö. Kaikissa erityisohjelmissa voidaan tehdä kansainvälistä yhteistyötä ja niihin sisältyy tätä varten erityisiä yhteistyötoimia. Puiteohjelmassa noudatetaan kauttaaltaan strategista toimintamallia, jolla edistetään Euroopan huippututkimusta ja kilpailukykyä ja jonka mukaisesti toteutetaan yksittäisiä maailmanlaajuisia tai alueellisia kysymyksiä koskevia toimia silloin kun se on molempien osapuolten edun ja hyödyn mukaista. Kaikkien erityisohjelmien lähestymistavat yhtenäistetään tämän strategian mukaisiksi. ”Valmiudet”-ohjelmalla on tässä keskeinen rooli.

- Tutkimusinfrastruktuurit. Tutkimusinfrastruktuureja tuetaan ennen kaikkea ”Valmiudet”-ohjelmassa, ja tässä ohjelmassa huolehditaan myös koordinoinnista muiden ohjelmien, erityisesti ”Yhteistyö”-ohjelman, oleellisten tutkimustoimien kanssa.

- Monialainen politiikkaa tukeva tutkimus. Käyttöön otetaan tehokkaat koordinointijärjestelyt komission eri yksiköiden välillä. Näillä on erityisesti määrä varmistaa, että tutkimustoimet vastaavat EU:n politiikan kehityksen myötä syntyviä tarpeita. Tätä varten monivuotisessa ohjelmasuunnittelussa voidaan käyttää apuna käyttäjäryhmiä, joihin osallistuvat politiikan eri lohkojen kanssa tekemisissä olevat komission yksiköt. Nimenomaan tältä pohjalta perustetaan sisäinen rakenne, jonka tehtävänä on huolehtia eri aihealueilla tehtävän meritieteen ja -teknologioiden tutkimuksen koordinoinnista.

- Pk-yritysten osallistuminen. Kaikissa erityisohjelmissa optimoidaan pk-yritysten osallistumismahdollisuudet. Sen lisäksi, että pk-yrityksille suunnattuja toimia on vahvistettu entisestään ”Valmiudet”-ohjelmassa, pk-yritysten tutkimusintresseihin liittyviä toimia sisältyy myös ”Yhteistyö”-ohjelman eri osa-alueisiin, ja niiden kannalta erityisen tärkeitä tutkimusaiheita määritetään jatkossa vielä lisää työohjelmissa ja ehdotuspyynnöissä. Niin ikään pk-yritysten osallistuminen on tärkeällä sijalla ”Ihmiset”-erityisohjelman toimissa. Samoin pk-yritykset voivat osallistua ”Ideat”-ohjelmaan. Kaavaillut ohjelmien yksinkertaistamistoimenpiteet sekä entistä suurempi joustavuus rahoitusjärjestelyjen valinnassa edesauttavat eritoten pk-yritysten osallistumista.

- Tulosten levittäminen ja tietämyksen siirto . Kaikissa erityisohjelmissa näkyy selvästi pyrkimys edistää tutkimustulosten käyttöönottoa. Erityisesti painotetaan tietämyksen siirtoa eri maiden välillä, tutkimusalalta toiselle sekä tiedemaailmasta yrityksille muun muassa tutkijoiden liikkuvuuden avulla. Tietämyksen ja tutkimustulosten potentiaalisten käyttäjien mukanaolo painopisteiden määrittämisessä (erityisesti eurooppalaisten tutkimusyhteisöjen kautta) on tässä yhteydessä tärkeä osatekijä. Lisäksi kilpailukykyä ja innovointia koskevassa ohjelmassa toteutettavat täydentävät toimet tehostavat tutkimustulosten käyttöä, koska niillä poistetaan innovoinnin esteitä ja vahvistetaan innovointikapasiteettia.

- Tiede yhteiskunnassa. Yksi tämän ”Valmiudet”-ohjelmaan kuuluvan toimen tehtävistä on varmistaa, että yhteiskunnalliset näkökohdat otetaan asianmukaisesti huomioon kaikissa erityisohjelmissa ja että tutkijoiden ja suuren yleisön vuorovaikutusta tiivistetään.

6. HALLINNON YKSINKERTAISTAMINEN

Seitsemäs puiteohjelma on täytäntöönpanoltaan huomattavasti edeltäjiään yksinkertaisempi. Ohjelmaa on yksinkertaistettu komission 6. huhtikuuta 2005 huhtikuuta antamassa valmisteluasiakirjassa esitettyjen ajatusten sekä tästä asiakirjasta jäsenvaltioiden ja eri sidosryhmien kanssa käydyn laajan keskustelun perusteella. Monet ehdotetuista toimenpiteistä tullaan sisällyttämään osallistumista ja tulosten levittämistä koskeviin sääntöihin. Tavoitteena on erityisesti vähentää tuntuvasti byrokratiaa sekä yksinkertaistaa rahoitusjärjestelyjä ja raportointivaatimuksia.

Puiteohjelmissa ehdotettuja parannuksia ovat seuraavat:

- lisätään toteutuksen tehokkuutta ja yhdenmukaisuutta ulkoistamalla hallinnollisia tehtäviä toimeenpanovirastolle;

- rationalisoidaan rahoitusjärjestelyjä siten, että kunkin erityisohjelman täytäntöönpanossa käytetään nimenomaan kyseisen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia rahoitusvälineitä;

- esitetään selkeämmin arviointiperusteet, jotka sisällytetään työohjelmiin erityisohjelmissa määritettyjen periaatteiden pohjalta;

- laaditaan selkeät työohjelmat, joista osallistujat saavat helposti ja riittävästi tietoa niistä mahdollisuuksista, joita heille on tarjolla heidän erityisiä tarpeitaan ja intressejään silmällä pitäen; tarkoituksena on esimerkiksi nostaa tarvittaessa työohjelmissa ja ehdotuspyynnöissä näkyvästi esiin aiheet, jotka ovat erityisen tärkeitä pk-yritysten kannalta tai joissa yhteistyö kolmansien maiden kanssa on hyödyllistä;

- yksinkertaistetaan toteutusta myös muilta osin muun muassa sujuvoittamalla hankkeiden hyväksymistä, ottamalla käyttöön uudet rahoitus- ja tukijärjestelyt sekä käyttämällä entistä tehokkaammin tietokantoja ja tietovälineitä viestinnän parantamiseksi.

7. ERITYISOHJELMIEN SISÄLTÖ

7.1. Yhteistyö

”Yhteistyö”-erityisohjelman tavoitteena on auttaa Eurooppaa saavuttamaan johtava asema keskeisillä tieteen ja teknologian aloilla. Tähän pyritään tukemalla yliopistojen, yritysten, tutkimuskeskusten ja julkisen vallan yhteistyötä kaikkialla Euroopan unionissa ja myös muualla maailmassa. Aiemmat puiteohjelmat ovat osoittaneet, että tällaisilla toimilla voidaan edesauttaa Euroopan tutkimuksen rakennemuutosta sekä resurssien yhdistämistä ja lisäämistä. Seitsemännessä puiteohjelmassa pyritään levittämään toimien vaikutukset entistä laajemmalle. ”Yhteistyö”-ohjelmassa ehdotetut yhdeksän aihealuetta vastaavat niitä keskeisiä tietämyksen ja teknologian osa-alueita, joilla on lisättävä huippututkimusta, jotta voitaisiin vastata Euroopan kohtaamiin sosiaalisiin ja taloudellisiin sekä kansanterveyttä, ympäristöä ja teollisuutta koskeviin haasteisiin.

”Yhteistyö”-erityisohjelma on monilta osin suoraa jatkoa aiemmille puiteohjelmille. Peruslähtökohtana on, että tämän tyyppisestä EU:n tuesta saadaan todistettavasti lisäarvoa. Ohjelmassa on kuitenkin lisäksi tärkeitä uutuuksia, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota pantaessa ohjelmaa täytäntöön:

- Ohjelmassa käynnistetään yhteisiä teknologia-aloitteita , joilla vastataan tarpeeseen saada aikaan kunnianhimoisia yleiseurooppalaisia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökumppanuuksia tärkeiden teknologioiden kehitystyön vauhdittamiseksi.[5] Ensimmäiset aloitteet on jo yksilöity, ja niille on määritetty selkeät tavoitteet ja suoritteet. Tutkimuskohteita ovat innovatiiviset lääkkeet, nanoelektroniikka, sulautetut tietotekniikkajärjestelmät, vety ja polttokennot, ilmailu ja ilmaliikenteen hallinta sekä ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta. Näistä annetaan erilliset ehdotukset (esim. perustamissopimuksen 171 artiklan nojalla). Seitsemännen puiteohjelman täytäntöönpanon aikana voidaan määrittää vielä lisää yhteisiä teknologia-aloitteita esimerkiksi päästöttömän voimantuotannon ja uusiutuvien energialähteiden alalla.

- Ohjelmalla tiivistetään kansallisten tutkimusohjelmien koordinointia. Onnistuneen ERA-NET -järjestelmän toteutusta jatketaan eri aihealueilla. Kuudennesta puiteohjelmasta peräisin olevat ERA-NET-verkostot voivat jättää jatkoehdotuksia, jotka koskevat yhteistyön syventämistä ja uusien osallistujien ottamista mukaan konsortioon. Lisäksi tuetaan uusien aihealueiden uusia ERA-NET-verkostoja. Järjestelmään voivat osallistua myös julkisyhteisöt, joilla on suunnitteilla – muttei vielä meneillään – tutkimusohjelma. Lisäksi otetaan käyttöön ERA-NET plus -järjestelmä, jolla kannustetaan kansallisia toimijoita toteuttamaan yhteisiä ehdotuspyyntöjä usean eri maan välisiä, valtioiden rajat ylittäviä tutkimushankkeita varten.

- Niiden kokemusten pohjalta, jotka on saatu kuudennessa puiteohjelmassa toteutetusta perustamissopimuksen 169 artiklaan perustuvasta Euroopan ja kehitysmaiden välisestä kliinisten tutkimusten yhteistyökumppanuudesta (EDCTP), on yksilöity neljä uutta 169 artiklaan perustuvaa tointa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Kolme näistä toimista, tietotekniikka-avusteista asumista ( ambient assisted living ), Itämeren tutkimusta ja metrologiaa koskevat toimet, sisältyy ”Yhteistyö”-ohjelmaan, ja neljäs, jonka aiheena on yhteyksien luominen pk-yrityksiä koskevien kansallisten tutkimusohjelmien välille, kuuluu "Valmiudet"-ohjelmaan. Lisää toimia voidaan määrittää seitsemännen puiteohjelman täytäntöönpanon kuluessa.

- Sekä kullakin aihealueella että aihealueiden rajojen yli pyritään kohdentamaan kansainvälistä yhteistyötä entistä tarkemmin. Työohjelmissa on tarkoitus määrittää yksittäisiä yhteistyötoimia, jotka ovat kansainväliselle yhteistyölle määritellyn strategisen toimintamallin mukaisia. Lisäksi käydään toimia koskevaa vuoropuhelua ja luodaan verkostoja kumppanuusmaiden eri alueiden kanssa.

- Kullakin aihealueella voidaan myös tukea toimia, joiden avulla voidaan joustavasti vastata esiin nouseviin tarpeisiin sekä ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin . Näiden toimien toteutuksessa käytetään hyväksi kokemuksia, jotka on saatu yhtäältä kuudenteen puiteohjelmaan sisältyneistä politiikan alojen tieteellistä tukea (Scientific Support to Politics) sekä uutta ja esiin nousevaa tiedettä ja teknologiaa (NEST) koskeneista ohjelmista ja toisaalta tieto- ja viestintätekniikan aihealueella toteutetuista tuleviin ja kehitteillä oleviin teknologioihin (FET) liittyvistä toimista.

7.2. Ideat

Eurooppa ei ole kovinkaan vahvoilla terävintä kärkeä edustavassa tutkimuksessa eikä nopeasti kasvavien tieteenalojen osaamisessa. ”Ideat”-erityisohjelman tavoitteena onkin luoda yleiseurooppalainen mekanismi sellaisten aidosti luovien tieteentekijöiden, insinöörien ja tutkijoiden tukemiseksi, joiden uteliaisuus ja tiedonjano johtavat mitä todennäköisimmin ennalta arvaamattomiin ja merkittäviin keksintöihin, jotka voivat viedä inhimillistä tietämystä uusiin suuntiin, avata uusia näkymiä teknologian kehittymiselle sekä ratkaista pitkään ratkaisua vailla olleita yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä ongelmia. Tarkoituksena on parantaa perustutkimuksen laatua ”kilpailuttamalla” tutkijoita EU:n laajuisesti ja saada tätä kautta aikaan merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia hyötyjä[6].

”Ideat”-ohjelmassa käytetään käsitettä ”tieteen eturintamassa oleva tutkimus” , joka ilmentää perustutkimuksen ymmärtämistä uudella tavalla. Tällainen tutkimus, jossa liikutaan uuden tietämyksen tuottamisen etulinjassa, on lähtökohtaisesti riskialtista toimintaa, jolla pyritään saavuttamaan perustavaa laatua olevia edistysaskeleita tieteessä, teknologiassa ja insinööritieteissä. Siinä ei välitetä vakiintuneista tieteenalojen tai valtioiden välisistä rajoista.

”Ideat”-ohjelmassa noudatetaan ”tutkijalähtöistä” lähestymistapaa, jossa tutkijoiden annetaan itse ehdottaa omia tutkimusaiheitaan. Apurahat annetaan yksittäisille tutkimusryhmille, jotka voivat muodostua joustavasti mistä tahansa tutkijakokoonpanosta, joka on tarkoituksenmukainen kunkin hankkeen toteuttamista varten. Mukana voi olla yksi tutkimuslaitos tai useampia laitoksia yhdestä tai useammasta maasta. Kaikissa tapauksissa ryhmien koostumuksen tulisi määräytyä tieteellisen huippuosaamisen, ei hallinnollisten vaatimusten perusteella. Ohjelma erottuu kansallisesti rahoitetuista perustutkimustoimista strategisten tavoitteidensa ja Euroopan laajuisen toteutuksensa kautta.

Yhtenä uutuutena on Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) perustaminen ”Ideat”-ohjelman toteutusta varten. ERC:n yhteyteen perustetaan kaksi keskeistä rakennetta, riippumaton tieteellinen neuvosto sekä täytäntöönpanorakenne, joiden tulee toimia luottamusta herättävästi, uskottavasti ja avoimesti. ERC:lle tulisi osoittaa riittävä rahoitus ja sen tulisi toimia tehokkaasti. Niin ikään sille olisi taattava pitkälle menevä itsenäisyys ja riippumattomuus, mutta sen olisi samalla noudatettava vastuuvelvollisuuden vaatimuksia.

Tieteellinen neuvosto koostuu Euroopan tiedeyhteisön korkeimman tason edustajista, jotka osallistuvat neuvoston toimintaan yksityishenkilöinä edustamatta poliittisia tai muita etuja. Komissio nimittää jäsenet sen jälkeen, kun jäsenehdokkaat on valittu riippumattomalla menettelyllä.

Tieteellisen neuvoston tehtäviin kuuluvat seuraavat:

1. Tieteellisen strategian laatiminen. Tieteellinen neuvosto laatii erityisohjelmaa varten tieteellisen kokonaisstrategian, jossa otetaan huomioon tieteelliset mahdollisuudet sekä Euroopan tieteelliset tarpeet. Lisäksi se valmistelee säännöllisesti tieteellisen strategian mukaisen työohjelman ja siihen tarvittavat muutokset. Tähän sisältyvät myös ehdotuspyynnöt ja niihin liittyvät kriteerit, joiden perusteella hanke-ehdotuksia valitaan rahoitettaviksi, sekä tarpeen mukaan erityisaiheiden tai erityisten kohderyhmien (esim. nuorten tutkijoiden ryhmät tai muodosteilla olevat ryhmät) määrittäminen.

2. Seuranta ja laadunvalvonta. Tieteellinen neuvosto ottaa tarpeen mukaan tieteellisestä näkökulmasta kantaa ehdotuspyyntöjen toteutukseen ja hallinnointiin sekä arviointiperusteisiin ja vertaisarviointiprosesseihin. Neuvoston määrittämät näkökannat voivat koskea esimerkiksi asiantuntijoiden valintaa sekä vertaisarvioinnin ja ehdotusten arvioinnin menetelmiä, joiden mukaisesti rahoitettavat ehdotukset valitaan. Lisäksi tieteellinen neuvosto voi määrittää näkökantansa kaikkiin muihin asioihin, joilla on vaikutusta erityisohjelman tulosten ja vaikutusten sekä tehtävän tutkimuksen laadukkuuden kannalta. Niin ikään se seuraa toiminnan laatua, arvioi ohjelman täytäntöönpanoa ja saavutuksia sekä esittää suosituksia korjaavista toimenpiteistä tai tulevista toimista.

3. Tiedottaminen ja tiedon levittäminen. Tieteellinen neuvosto tiedottaa tiedeyhteisölle ja keskeisille toimijaryhmille ohjelman toimista ja saavutuksista sekä ERC:n käsittelemistä asioista. Lisäksi se raportoi säännöllisesti komissiolle toimistaan.

Täytäntöönpanorakenne vastaa ohjelman toteuttamisesta vuotuisen työohjelman mukaisesti. Se toteuttaa arviointimenettelyt, vertaisarvioinnin sekä valintaprosessin tieteellisen neuvoston vahvistamien periaatteiden mukaisesti ja huolehtii apurahojen taloudellisesta ja tieteellisestä hallinnoinnista. Komissio aikoo ensi vaiheessa perustaa tätä tarkoitusta varten toimeenpanoviraston, jolle se siirtää toimeenpanotehtävät. Lisäksi täytäntöönpanorakenne on jatkuvasti tiiviisti yhteydessä tieteelliseen neuvostoon kaikissa ohjelman toteutukseen liittyvissä kysymyksissä. Tulevaisuudessa voidaan ottaa käyttöön erilainen rakenne esimerkiksi EY:n perustamissopimuksen 171 artiklan määräysten nojalla, mikäli ERC:n rakenteiden ja mekanismien tehokkuudesta tehtävä riippumaton arvio osoittaa sen tarpeelliseksi.

Euroopan komissio takaa ERC:n täyden itsenäisyyden ja riippumattomuuden. Komissio täyttää vastuunsa erityisohjelman toteutuksesta huolehtimalla siitä, että ERC:n täytäntöönpanorakenne otetaan käyttöön, ja varmistamalla, että ERC toteuttaa ohjelman asetettujen tavoitteiden mukaisesti, riippumattomasti toimien sekä noudattaen niitä tieteellisiä suuntaviivoja ja korkealaatuisen tieteen vaatimuksia, jotka tieteellinen neuvosto on asettanut.

Komissio vahvistaa virallisesti ”Ideat”-erityisohjelman työohjelman. Se suorittaa tämän tehtävänsä noudattaen edellä esitettyä toimintamallia. Pääsääntönä on, että komissio vahvistaa tieteellisen neuvoston ehdottaman työohjelman. Jos komissio ei voi vahvistaa työohjelmaa ehdotetussa muodossa esimerkiksi sen vuoksi, ettei se vastaa erityisohjelman tavoitteita tai ole yhteisön lainsäädännön mukainen, komission on esitettävä julkisesti perusteensa hylkäämiselle. Tämän menettelyn tarkoituksena on varmistaa, että ERC:n itsenäisyyden ja riippumattomuuden periaatteita noudatetaan avoimesti ja kaikilta osin.

7.3. Ihmiset

”Ihmiset”-erityisohjelma on osa laajaa kokonaisvaltaista strategiaa, jonka tavoitteena on kohentaa sekä laadullisesti että määrällisesti eurooppalaisen tutkimus- ja kehitystyön henkilöstövoimavaroja. Ohjelman avulla rohkaistaan ihmisiä lähtemään tutkijan uralle ja kannustetaan tutkijoita jäämään Eurooppaan. Lisäksi tavoitteena on houkutella parhaita tutkijoita työskentelemään Eurooppaan. Euroopan tasolla toteutettavilla toimilla voidaan saada aikaan merkittävää lisäarvoa, koska niiden avulla voidaan harmonisoida toteutusvälineitä sekä strukturoida toimintaa paremmin ja toimia tehokkaammin kuin jäsenvaltioiden kahdenvälisin järjestelyin.

Toteutettavat toimet rakentuvat pitkäaikaisille hyville kokemuksille Marie Curie -toimista, joilla on vastattu tutkijoiden koulutus-, liikkuvuus- ja urakehitystarpeisiin. Toimet ovat suurelta osin jatkoa aiemmille, mutta lisäksi niissä kiinnitetään entistä enemmän huomiota seuraaviin seikkoihin:

- Rakenteelliset vaikutukset. Rakenteellisia vaikutuksia pyritään lisäämään esimerkiksi osallistumalla alueellisten, kansallisten ja kansainvälisten ohjelmien yhteisrahoitukseen toimintalinjassa ”Elinikäinen oppiminen ja urakehitys”. Uutena tukimuotona käyttöön otettavalla yhteisrahoituksella ei kuitenkaan korvata Euroopan tasolla haettavia ja myönnettäviä henkilökohtaisia tohtorintutkinnon jälkeisiä apurahoja, jotka ovat kuudennen puiteohjelman yksinomainen tukimuoto. Henkilökohtaiset apurahat ovat kuitenkin jo tulleet EU:n tason tukimuotona kypsään kehitysvaiheeseen. Sen sijaan tällä osa-alueella toteutettavat kansalliset toimet ovat edelleen tavoitteiltaan, arviointimenetelmiltään ja työskentelyä koskevilta edellytyksiltään kirjavia sekä usein kansainväliseltä tai eurooppalaiselta ulottuvuudeltaan suppeita. Sen vuoksi tarkoituksena on yhteisrahoittaa kaikille avointen ehdotuspyyntöjen pohjalta valikoidusti joitakin tällaisia ohjelmia, jotka ovat puiteohjelman tavoitteiden mukaisia. Ohjelmien arvioinnissa ja valinnassa on ratkaisevaa niiden laadukkuus, eikä valittavien tutkijoiden alkuperälle aseteta rajoituksia. Lisäksi olennaista on, että ohjelmissa sovelletaan hyväksyttäviä työehtoja (mm. palkan, sosiaaliturvan, mentoroinnin ja ammatillisen kehityksen kannalta).

- Yritysten osallistuminen . Vaikka Marie Curie -toimille luonteenomainen ”alhaalta ylöspäin” -lähestymistapa säilytetäänkin, jatkossa kiinnitetään entistä enemmän huomiota koulutukseen ja urakehitykseen ja niihin liittyviin tarpeisiin eri aloilla, erityisesti yksityisellä sektorilla. Tätä silmällä pitäen painotetaan sellaisten täydentävien taitojen ja valmiuksien kehittämistä, joita tarvitaan yritysten tutkimustietämyksen lisäämiseksi ja niiden tutkimuksen laadun parantamiseksi. Eri alojen välistä kokemusten vaihtoa edistetään siten, että yritykset pyritään saamaan aktiivisiksi osallistujiksi kaikkiin toimiin. Lisäksi toteutetaan erityinen ohjelma tietämyksen vaihtamiseksi julkisen ja yksityisen sektorin välisissä kumppanuuksissa erityisesti niissä tapauksissa, joissa mukana on pk-yrityksiä.

- Kansainvälinen ulottuvuus. Tätä ulottuvuutta vahvistetaan. Sen lisäksi, että edistetään EU:n tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tarjoamalla eurooppalaisten tutkijoiden kansainvälisiä apurahoja, joihin liittyy paluuvelvoite, laajennetaan kansainvälistä yhteistyötä kolmansien maiden tutkijoille annettavalla tuella. Samoin lisätään uusia ulottuvuuksia yhteistyöhön, jota EU tekee naapurimaidensa sekä EU:n kanssa tiede- ja teknologiasopimuksen tehneiden maiden kanssa. Lisäksi tuetaan ulkomaille muuttaneiden eurooppalaisten ja Euroopassa työskentelevien ulkomaisten tutkijoiden (eli ”tieteellisten maastamuuttajien”) yhteisöjä.

7.4. Valmiudet

”Valmiudet”-erityisohjelman tavoitteena on parantaa koko Euroopan tutkimus- ja innovointikapasiteettia. Ohjelmassa sekä jatketaan ja tehostetaan edellisten puiteohjelmien toimia että otetaan käyttöön joitakin tärkeitä uutuuksia.

Yksi keskeinen uusi osatekijä on strategia, jolla tuetaan uusien tutkimusinfrastruktuurien rakentamista. Tämä täydentää tukea, jota entiseen tapaan annetaan olemassa olevan tutkimusinfrastruktuurin käytön optimoimiseksi. Tuki uuden infrastruktuurin rakentamiselle toteutetaan kaksivaiheisena: valmisteluvaiheen tukena ja rakennusvaiheen tukena. Komission toiminnan perustana on Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumin (ESFRI) tekemä työ, jossa on laadittu Euroopalle uutta infrastruktuuria koskeva kehittämissuunnitelma (”roadmap”). Komissio määrittää suunnitelman perusteella painopistehankkeita, joille voitaisiin antaa EY:n tukea seitsemännestä puiteohjelmasta. Komissio edistää näiden hankkeiden toteutusta erityisesti helpottamalla rakennusvaiheen rahoitusjärjestelyjä muun muassa riskinjakorahoitusvälineellä, jolla edistetään Euroopan investointipankin lainojen saantia. Liitteessä 1 on esitetty ESFRIn laatima ”mahdollisten hankkeiden luettelo”, jossa on konkreettisia esimerkkejä uusista suuren mittaluokan tutkimusinfrastruktuureista, joita Euroopan tiedeyhteisö tarvitsee seuraavan vuosikymmenen aikana.

Pk-yrityksiä ja niiden toimialajärjestöjä hyödyttävää tutkimusta tukevien kahden toimen budjettia on kasvatettu, koska pk-yrityksillä on kasvava tarve ulkoistaa tutkimustyötään.

”Osaavat alueet” -aloitteeseen liittyvien toimien perustana on onnistunut pilottitoimi. Tavoitteena on saada aikaan valtioiden rajat ylittäviä alueiden verkostoja, jotta alueet pystyisivät hyödyntämään tutkimuskapasiteettiaan täydessä mitassa ja saisivat käyttöönsä tutkimuksesta peräisin olevaa uutta tietämystä. Lisäksi pyritään edistämään yliopistojen, tutkimuskeskusten, yritysten ja alueviranomaisten muodostamien ”tutkimusklusterien” syntymistä.

Toinen tärkeä uutuus on toimi, jonka tarkoituksena on vapauttaa EU:n ”lähentymisalueiden” ja syrjäisimpien alueiden täysi tutkimuspotentiaali. Osaamistalouden ja -yhteiskunnan toteuttaminen edellyttää paitsi eurooppalaisen tutkimuksen huippuosaamisen vahvistamista myös sitä, että kyetään valjastamaan paremmin käyttöön koko EU-alueen runsas hyödyntämätön tutkimuspotentiaali. Toimenpiteillä tuetaan tutkijoiden rekrytointia muista EU-maista, tutkimus- ja hallintohenkilöstön tilapäisiä siirtoja, arviointipalvelujen käyttöä sekä tutkimuslaitteiden hankintaa ja kehittämistä. Toimenpiteet täydentävät niitä rakennerahastotoimia, joilla voidaan tukea näiden alueiden tarpeita ja mahdollisuuksia lisätä olemassa tai muodostumassa olevien osaamiskeskustensa tutkimuskapasiteettia.

”Tiede yhteiskunnassa” -osa-alueen toimia on laajennettu huomattavasti edellisen puiteohjelman vastaavan osa-alueen toimiin verrattuna. Tavoitteena on saada aikaan parempaa tiedettä ja sen avulla parempaa EU:n politiikkaa sekä lisätä suuren yleisön kiinnostusta tieteeseen ja tieteen tuntemusta.

Yhtenä seitsemännen puiteohjelman tärkeänä uutena tavoitteena on saada aikaan vahva ja yhtenäinen kansainvälinen tiede- ja teknologiapolitiikka. ”Valmiudet”-erityisohjelman toimet tukevat tätä tavoitetta erityisesti sitä kautta, että niiden avulla voidaan määrittää yhteistyön painopistealueita.

Pyrittäessä kehittämään yhtenäistä politiikkaa painottuu kansallisen ja alueellisen tutkimuspolitiikan koordinoinnin merkitys. Tällaista koordinointia tuetaan erityisellä jäsenvaltioiden ja alueiden ylikansallista poliittista yhteistyötä koskevien aloitteiden tukijärjestelmällä. Näin edesautetaan tutkimuspolitiikan avoimen koordinointimenetelmän toteutusta ja edistetään maiden ja alueiden muodostamien ryhmien koordinoitujen tai yhteisten aloitteiden aikaansaamista aloilla, joilla on vahva ylikansallinen ulottuvuus.

7.5. Yhteisen tutkimuskeskuksen toimet

Yhteinen tutkimuskeskus jatkaa tieteellisen ja teknisen tuen antamista EU:n politiikan laadintaa varten ja vahvistaa entisestään toimintansa asiakaslähtöisyyttä ja jo nykyisinkin tiivistä verkostoitumistaan tiedeyhteisön kanssa. YTK:n toimien kehittämisessä on lähtökohtana, että toimilla on voitava edistää kasvua, kestävää kehitystä ja turvallisuutta.

Lisäksi YTK:n toimilla tuetaan ”sääntelyn laadun parantamista”, jota peräänkuulutetaan uudessa Lissabonin strategiassa. Uusiin haasteisiin, jotka liittyvät kasvavaan tarpeeseen luoda reagointivalmiuksia kriisi- ja hätätilanteiden sekä pikaisia poliittisia toimia vaativien tilanteiden varalta, vastataan rakentamalla valikoiduilla aloilla valmiuksia ja edellytyksiä, jotka tarjoavat riittävän tuen EU:n tasolla. Yksi tämän erityisohjelman avainpiirteistä on myös kokonaisvaltaisen lähestymistavan soveltaminen tieteellisen ja teknisen tuen tarjoamisessa politiikan tarpeita varten.

8. EUROOPPALAISEN TUTKIMUSALUEEN RAKENTAMINEN OSAAMISEEN PERUSTUVAN KASVUN TUEKSI

Eurooppalaiselta tutkimukselta edellytetään uudenlaista kunnianhimoa ja tehokkuutta, jotta kyettäisiin vaadittavalla tavalla etenemään nopeasti kohti osaamistaloutta ja -yhteiskuntaa. Kaikilla Euroopan unionin toimijoilla – kansallisilla viranomaisilla, tutkimuslaitoksilla, yrityksillä – on oma tehtävänsä pyrittäessä tähän tavoitteeseen.

Erityisohjelmat, joiden avulla seitsemäs puiteohjelma pannaan täytäntöön, on suunniteltu siten, että Euroopan tason tutkimusrahoituksen vaikutusmahdollisuudet käytettävissä olevan budjetin rajoissa voidaan maksimoida. Niiden keskeisiä piirteitä ovat: keskittyminen neljään tavoitteeseen – yhteen kussakin erityisohjelmassa – käyttäen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi suunniteltuja toimia ja toteutusvälineitä; vahva jatkuvuus yhdistettynä merkittäviin uusiin toimintamuotoihin; johdonmukainen keskittyminen olemassa olevan huippuosaamisen tukemiseen ja valmiuksien luomiseen huomispäivän huippututkimusta varten; hallinnon tehostaminen ja yksinkertaistaminen käyttäjäystävällisyyden ja kustannustehokkuuden lisäämiseksi sekä sisäänrakennettu joustavuus, jonka avulla puiteohjelmassa voidaan reagoida uusiin tarpeisiin ja mahdollisuuksiin.

Liite 1

ESFRIn ”MAHDOLLISTEN HANKKEIDEN LUETTELO”[7]

- Antiprotonien ja ionien tutkimuslaitos (FAIR)

- Epästabiilien isotooppien voimakkaiden sekundääristen säteiden tutkimuslaitos (SPIRAL II)

- Eurooppalainen syvänmeren neutriinoteleskooppi (KM3NeT)

- Erittäin suuri teleskooppi (ELT) optisen astronomian käyttötarkoituksia varten

- Yleiseurooppalainen nanorakenteiden tutkimusinfrastruktuuri (PRINS)

- Eurooppalainen spallaatiolähde (ESS) – neutronilähde

- Eurooppalainen vapaaelektronilaser (XFEL): kovat röntgensäteet

- IRUVX-vapaaelektronilaserien verkosto: infrapuna – pehmeät röntgensäteet

- Euroopan synkrotronisäteilyn tutkimuslaitoksen (ESRF) parannustyöt

- Eurooppalainen suurtehotietokone (HPCEUR)

- Rannikkoalueiden merentutkimusalus – erityisesti Itämerta varten

- Tutkimusjäänmurtaja Aurora Borealis

- Euroopan monitieteinen merenpohjan seurantaverkosto (EMSO)

- Biologisen monimuotoisuuden tutkimuksen ja suojelun eurooppalainen infrastruktuuri

- Aivojen ja koko kehon kuvantamisen kehittynyt infrastruktuuri

- Euroopan bioinformatiikkainfrastruktuuri

- Kliinisen tutkimuksen huippukeskusten eurooppalainen verkosto

- Biopankkien ja genomitietoresurssien eurooppalainen verkosto

- Turvalaboratoriot uusia sairauksia ja kansanterveysuhkia varten

- Infrastruktuuri nisäkkäiden koko genomin funktionaalista analyysia varten

- Biolääketieteellisen tutkimuksen mallitestauslaitokset

- Humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen eurooppalainen seurantakeskus (EROHS)

- European Social Survey -tutkimushanke (ESS)

- ”Maailmanlaajuiset hankkeet”

- ITER

- Kansainvälinen avaruusasema (ISS)

- Kansainvälinen lineaaritörmäytin (ILC)

- Square Kilometer Array -radioteleskooppi (SKA)

- Kansainvälinen fuusiomateriaalien säteilytyskeskus (IFMIF)

2005/0185 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Yhteistyö”

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 166 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[8],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[9],

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[10]

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) (jäljempänä ’puiteohjelma’) tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o …/EY pannaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 166 artiklan 3 kohdan mukaisesti täytäntöön erityisohjelmin, joissa määritetään täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, vahvistetaan erityisohjelmien kesto sekä määrätään tarpeellisiksi arvioiduista varoista.

(2) Puiteohjelma rakentuu neljäntyyppisistä toimista: valtioiden rajat ylittävästä yhteistyöstä politiikan tarpeiden mukaan määritellyillä aihealueilla (”Yhteistyö”); tutkijalähtöisestä tutkimuksesta, joka perustuu tutkimusyhteisön aloitteisiin (”Ideat”); tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä varten annettavasta tuesta (”Ihmiset”) sekä tutkimusvalmiuksien luomista varten annettavasta tuesta (”Valmiudet”). Tällä erityisohjelmalla olisi pantava täytäntöön ”Yhteistyö”-osioon sisältyvät epäsuorat toimet.

(3) Tässä ohjelmassa olisi sovellettava sääntöjä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista puiteohjelmaan sekä sen tutkimustulosten levittämistä (jäljempänä ’osallistumista ja tulosten levittämistä koskevat säännöt’).

(4) Puiteohjelman olisi täydennettävä jäsenvaltioissa toteutettavia toimia sekä yhteisön muita toimia, erityisesti rakennerahastoja, maataloutta, koulutusta, kilpailukykyä, innovointia, teollisuutta, terveyttä, kuluttajansuojaa, työllisyyttä, energiaa, liikennettä ja ympäristöä koskevia toimia, jotka ovat tarpeen, jotta saataisiin aikaan Lissabonin tavoitteiden edellyttämä strategisten toimenpiteiden kokonaisuus.

(5) Tässä puiteohjelmassa tuettavien innovointiin ja pk-yrityksiin liittyvien toimien olisi täydennettävä toimia, jotka toteutetaan kilpailukykyä ja innovointia koskevan puiteohjelman yhteydessä.

(6) Puiteohjelmaa täytäntöön pantaessa voidaan toteuttaa täydentäviä ohjelmia, joihin osallistuvat vain tietyt jäsenvaltiot, päättää yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämiin ohjelmiin tai perustaa yhteisyrityksiä taikka ottaa käyttöön muita järjestelyjä perustamissopimuksen 168, 169 ja 171 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

(7) Erityisohjelmasta olisi rahoitettava Euroopan investointipankille (EIP) myönnettävää avustusta ”riskinjakorahoitusvälineen” muodostamista varten, jotta voitaisiin parantaa EIP:n lainojen saatavuutta.

(8) Yhteisö on tehnyt perustamissopimuksen 170 artiklan nojalla useita tutkimuksen alaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia, ja kansainvälistä tutkimusyhteistyötä olisi lujitettava, jotta yhteisö voitaisiin kytkeä entistä tiiviimmin osaksi maailmanlaajuista tutkimusyhteisöä. Erityisohjelman olisi sen vuoksi oltava avoin kaikille maille, jotka ovat tehneet asiaa koskevat sopimukset, ja lisäksi sen olisi oltava hankekohtaisesti avoin kolmansien maiden yksiköille ja kansainvälisille tieteellisen yhteistyön järjestöille, jos niiden osallistuminen on molemminpuolisen edun mukaista.

(9) Tähän ohjelmaan kuuluvassa tutkimustoiminnassa olisi noudatettava eettisiä perusperiaatteita, joihin kuuluvat Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sisältyvät eettiset periaatteet.

(10) Puiteohjelman olisi edistettävä kestävää kehitystä.

(11) Olisi varmistettava, että puiteohjelman varainhoito on moitteetonta ja että puiteohjelma on toteutukseltaan mahdollisimman tehokas ja käyttäjäystävällinen ja helposti kaikkien osallistujien hyödynnettävissä, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 sekä niiden mahdollisten tulevien muutosten mukaisesti.

(12) Olisi myös toteutettava asianmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi sekä ryhdyttävä tarvittaessa toimiin menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärin käytettyjen varojen perimiseksi takaisin Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 ja niiden mahdollisten tulevien muutosten sekä Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95[11], komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96[12] ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999[13] mukaisesti.

(13) Tämän päätöksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[14] mukaisesti.

(14) Kullakin aihealueella olisi oltava oma budjettikohtansa Euroopan yhteisöjen yleisessä talousarviossa.

(15) Ohjelman täytäntöönpanossa on otettava asianmukaisesti huomioon sukupuolten tasa-arvoon liittyvät seikat sekä muiden seikkojen ohella niiden tutkijoiden työehdot, työhönottoprosessien avoimuus sekä urakehitys, jotka otetaan työskentelemään tämän ohjelman toimien yhteydessä rahoitettavissa hankkeissa ja ohjelmissa. Näitä seikkoja koskevana ohjenuorana on eurooppalaisesta tutkijoiden peruskirjasta ja tutkijoiden työhönoton säännöstöstä 11 päivänä maaliskuuta 2005 annettu komission suositus[15],

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Vahvistetaan tutkimukseen, teknologian kehittämiseen sekä demonstrointiin liittyviä yhteisön toimia koskeva ”Yhteistyö”-erityisohjelma, jäljempänä ’erityisohjelma’, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2007 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013.

2 artikla

Erityisohjelmassa tuetaan kaikkia ”Yhteistyön” piiriin kuuluvia tutkimustoimia, jotka toteutetaan valtioiden rajat ylittävänä yhteistyönä seuraavilla aihealueilla:

a) Terveys,

b) Elintarvikkeet, maatalous ja bioteknologia

c) Tieto- ja viestintäteknologia

d) Nanotieteet, nanoteknologia, materiaalit ja uudet tuotantoteknologiat

e) Energia

f) Ympäristö (mukaan luettuna ilmastonmuutos)

g) Liikenne (mukaan luettuna ilmailu)

h) Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet

i) Turvallisuus ja avaruus

Erityisohjelman täytäntöön panemiseksi voidaan toteuttaa täydentäviä ohjelmia, joihin osallistuvat vain tietyt jäsenvaltiot, päättää yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämiin ohjelmiin tai perustaa yhteisyrityksiä taikka ottaa käyttöön muita järjestelyjä perustamissopimuksen 168, 169 ja 171 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

Toimien tavoitteet ja pääpiirteet määritetään liitteessä I.

3 artikla

Erityisohjelman toteuttamista varten tarpeelliseksi katsottu rahoitusmäärä on puiteohjelman liitteen II mukaisesti 44 432 miljoonaa euroa, josta komission hallintomenojen osuuden on oltava alle 6 prosenttia. Rahoitusmäärän ohjeellinen jakautuminen esitetään liitteessä II.

4 artikla

1. Kaikessa tähän erityisohjelmaan kuuluvassa tutkimustoiminnassa on noudatettava eettisiä perusperiaatteita.

2. Erityisohjelmasta ei rahoiteta seuraavia tutkimusaloja:

- lisääntymistarkoituksessa tehtävään ihmisen kloonaukseen liittyvä tutkimus,

- tutkimus, jossa pyritään muuttamaan ihmisen geeniperimää siten, että muutoksesta saattaa tulla periytyvä[16],

- tutkimus, jossa pyritään luomaan ihmisalkioita vain tutkimustarkoituksiin tai kantasolujen tuottamista varten, esimerkiksi somaattisten solujen tuman siirron avulla.

3. Erityisohjelmasta ei rahoiteta:

- tutkimusta, joka on kielletty kaikissa jäsenvaltioissa,

- tutkimusta, joka on määrä suorittaa sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa kyseinen tutkimus on kielletty.

5 artikla

1. Erityisohjelma pannaan täytäntöön käyttämällä puiteohjelman liitteessä III määritettyjä rahoitusjärjestelyjä.

2. Tämän erityisohjelman liitteessä III esitetään ensimmäiset yhteiset teknologia-aloitteet, joista on tehtävä erilliset päätökset perustamissopimuksen 171 artiklan nojalla, sekä määritetään järjestelyt, jotka koskevat riskinjakorahoitusvälineenä käytettävän avustuksen myöntämistä Euroopan investointipankille.

3. Liitteessä IV esitetään joukko toimia, jotka voidaan toteuttaa osallistumalla kansallisten tutkimusohjelmien yhteistoteutukseen, josta on tehtävä erillinen päätös perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla.

4. Tässä erityisohjelmassa sovelletaan osallistumista ja tulosten levittämistä koskevia sääntöjä.

6 artikla

1. Komissio laatii erityisohjelman täytäntöönpanoa varten työohjelman, jossa määritellään tarkemmin liitteessä I esitetyt tavoitteet ja tieteelliset ja teknologiset painopisteet, kullakin ehdotuspyynnön kohteena olevalla aihealueella sovellettava rahoitusjärjestely sekä täytäntöönpanon aikataulu.

2. Työohjelmassa otetaan huomioon olennaiset tutkimustoimet, joita toteutetaan jäsenvaltioiden, assosioituneiden valtioiden sekä eurooppalaisten ja kansainvälisten organisaatioiden toimesta. Työohjelma päivitetään tarpeen mukaan.

3. Työohjelmassa yksilöidään perusteet, joita sovelletaan arvioitaessa ehdotuksia epäsuoriksi toimiksi eri rahoitusjärjestelyjen puitteissa sekä valittaessa tuettavat hankkeet. Perusteita ovat laadukkuus, vaikutukset ja toteutus; ne muodostavat kehyksen, jonka puitteissa työohjelmassa voidaan määrittää tarkentavia tai täydentäviä lisävaatimuksia, painotuksia ja pistekynnyksiä.

4. Työohjelmassa voidaan yksilöidä:

a) organisaatioita, jotka saavat tukea jäsenmaksun muodossa;

b) toimia yksittäisten oikeussubjektien toimien tukemiseksi.

7 artikla

1. Erityisohjelman täytäntöönpanosta vastaa komissio.

2. Tämän päätöksen 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä sovelletaan:

a) vahvistettaessa 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu työohjelma;

b) tehtäessä muutoksia liitteen II mukaiseen rahoituksen kokonaismäärän ohjeelliseen jakautumiseen.

3. Vahvistettaessa TTK-toimia, joihin liittyy ihmisalkioiden ja ihmisalkioiden kantasolujen käyttöä, sovelletaan 8 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä.

8 artikla

1. Komissiota avustaa komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 7 artiklan 3 kohdan säännökset.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

4. Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa ja 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kaksi kuukautta.

5. Komissio tiedottaa säännöllisesti komitealle erityisohjelman täytäntöönpanon yleisestä edistymisestä ja antaa sille tietoja kaikista tässä ohjelmassa rahoitetuista TTK-toimista.

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä […]

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I

TIETEELLISET JA TEKNOLOGISET TAVOITTEET SEKÄ AIHEALUEIDEN JA TOIMIEN PÄÄPIIRTEET

Tässä erityisohjelmassa tuetaan kaikenlaajuista valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä, joka voidaan toteuttaa missä tahansa Euroopan unionin sisällä tai yhteistyössä unionin ulkopuolisten osapuolten kanssa. Tukea annetaan tietyille aihealueille, jotka sijoittuvat sellaisille osaamisen ja teknologian kehityksen kannalta keskeisille aloille, joilla on tuettava ja lisättävä tutkimusta, jotta pystyttäisiin vastaamaan Euroopan kohtaamiin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin sekä kansanterveyttä, ympäristöä ja teollisuutta koskeviin haasteisiin.

Koko erityisohjelmaa koskevana yleisenä tavoitteena on, että samalla kun edistetään huippuosaamisen terävintä kärkeä edustavaa tutkimusta, tulee edistää myös kestävää kehitystä.

EU:n toimia toteutetaan seuraavilla yhdeksällä aihe-alueella:

4. Terveys

5. Elintarvikkeet, maatalous ja bioteknologia

6. Tieto- ja viestintäteknologia

7. Nanotieteet, nanoteknologia, materiaalit ja uudet tuotantoteknologiat

8. Energia

9. Ympäristö (mukaan luettuna ilmastonmuutos)

10. Liikenne (mukaan luettuna ilmailu)

11. Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet

12. Turvallisuus ja avaruus.

Jäljempänä kuvataan kunkin aihealueen osalta tavoite, toimien toteutuksessa sovellettava lähestymistapa sekä toimien sisältö. Kuvaus käsittää myös laajamittaiset aloitteet/toimet (joita selostetaan liitteissä III ja IV), kansainvälisen yhteistyön, esiin nousevat tarpeet sekä ennakoimattomat politiikkaan liittyvät tarpeet.

Toiminnassa noudatetaan kestävän kehityksen ja sukupuolten välisen tasa-arvon periaatteita. Lisäksi erityisohjelman toimissa otetaan tarpeen mukaan huomioon tutkimustoimintaan ja siihen perustuviin mahdollisiin sovelluksiin liittyvät eettiset, sosiaaliset, oikeudelliset ja laajemmat kulttuuriset näkökohdat sekä tieteen ja teknologian kehityksen sosioekonomiset vaikutukset ja tulevaisuudennäkymät.

Monitieteinen ja poikkialainen tutkimus sekä yhteiset ehdotuspyynnöt

Erityistä huomiota kiinnitetään sellaisiin tieteellisiin painopistealoihin, joiden aiheet ovat poikkialaisia. Tällaisia voivat olla muun muassa meritieteet ja -teknologiat. Tutkimus- ja teknologia-aiheita, jotka ovat tärkeitä useamman kuin yhden aihealueen kannalta, voidaan tarkastella yhteisesti eri aihealueiden rajojen yli. Näin edistetään monitieteisyyttä. Poikkialaisten toimien toteutuksessa:

- käytetään aihealueiden yhteisiä ehdotuspyyntöjä, jos tutkimusaihe on selvästi relevantti kunkin asianomaisen aihealueen toimien kannalta;

- hyödynnetään ”esiin nousevia tarpeita” koskevaa tointa, jossa painotetaan erityisesti poikkitieteistä tutkimusta;

- kuullaan työohjelmaa laadittaessa ulkopuolisia tahoja, jotka edustavat laajasti eri tieteenaloja ja taustaryhmiä;

- huolehditaan siitä, että politiikan kannalta olennainen tutkimus on sopusoinnussa EU:n eri aloilla harjoittaman politiikan kanssa.

Koordinoinnista tämän erityisohjelman aihealueiden ja seitsemännen puiteohjelman muiden erityisohjelmien toimien, kuten "Valmiudet"-erityisohjelman tutkimusinfrastruktuureja koskevien toimien, välillä huolehtii Euroopan komissio.

Muuttuvien tarpeiden ja mahdollisuuksien huomioon ottaminen

Jotta voitaisiin varmistaa, että aihealueet ovat jatkuvasti relevantteja alan toimijoiden kannalta, tukeudutaan muiden tietolähteiden ohella ”eurooppalaisten teknologiayhteisöjen” (European Technology Platforms) tekemään työhön. Näin erityisohjelmalla edistetään eurooppalaisten teknologiayhteisöjen laatimien strategisten tutkimuslinjausten toteutusta niiltä osin kuin näistä linjauksista on saatavissa aidosti lisäarvoa Euroopan tasolla. Tutkimustarpeet, jotka on yksilöity tähän mennessä laadituissa strategisissa tutkimuslinjauksissa, on jo yleisellä tasolla paljolti sisällytetty jäljempänä esitettäviin yhdeksän aihealueen määrittelyihin. Niiden yksityiskohtainen tekninen sisältö otetaan huomioon myöhemmin laadittaessa seikkaperäistä työohjelmaa ehdotuspyyntöjä varten.

Erityisohjelmassa huolehditaan myös siitä, että aihealueet ovat jatkuvasti relevantteja EU:n politiikan ja säännösten laatimisen, täytäntöönpanon ja arvioinnin kannalta. Tämä koskee muun muassa EU:n politiikkaa terveyden, turvallisuuden, kuluttajansuojan, energiahuollon, ympäristön, kehitysavun, kalastuksen, meriasioiden, maatalouden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, liikenteen, koulutuksen, tietoyhteiskunnan ja viestinten, työllisyyden, sosiaaliasioiden, koheesion sekä oikeus- ja sisäasioiden aloilla. Samoin tärkeä osa-alue on esinormatiivinen ja normien laadintaan liittyvä tutkimus, jota tarvitaan standardien laadun ja täytäntöönpanon parantamiseksi. Tässä yhteydessä voidaan käyttää apuna foorumeja, joiden puitteissa eri sidosryhmät pohtivat yhdessä tiedeyhteisön kanssa sosiaali-, ympäristö- tai muun politiikan kannalta olennaisia strategisia tutkimuslinjauksia.

Kullakin aihealueella toteutetaan määriteltyjen toimien lisäksi joustavasti ja avoimuuden periaatetta noudattaen erityistoimia, joilla vastataan ”esiin nouseviin tarpeisiin” ja ”ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin”. Tällaiset toimet takaavat yksinkertaisen, yhtenäisen ja koordinoidun lähestymistavan koko erityisohjelmassa. Samoin ne mahdollistavat rahoituksen eri aihealueita yhteisesti koskevalle tai aihealueiden ulkopuolelle sijoittuvalle poikkitieteiselle tutkimukselle.

- Esiin nousevat tarpeet. Näiden osalta voidaan antaa erityistä tukea tutkimushankkeille, joiden tavoitteena on määrittää tai tutkia tarkemmin tietyllä alalla ja/tai useiden eri alojen leikkauskohdassa uusia tieteellisiä ja teknologisia mahdollisuuksia, erityisesti jos niiden avulla voi olla mahdollista saavuttaa merkittäviä läpimurtoja. Toteutustapoja ovat:

- avoin, ”alhaalta ylöspäin” etenevä tutkimus, jossa tutkijat määrittävät itse tutkimusaiheita luodakseen uusia tieteen ja teknologian mahdollisuuksia (”Adventure”-toimet”) tai arvioidakseen uusia tutkimuslöytöjä tai äskettäin havaittuja ilmiöitä, joihin voi liittyä yhteiskunnan kannalta riskejä tai ongelmia (”Insight”-toimet);

- toimet, joissa keskitytään yksittäisiin erittäin haastaviin tavoitteisiin sellaisilla tieteen ja teknologian kehittymässä olevilla aloilla, joilla on luvassa merkittäviä edistysaskeleita ja potentiaalisesti huomattavia vaikutuksia talouden ja yhteiskunnan kehitykseen ("Pathfinder”-toimet); näissä toimissa voidaan käyttää toisiaan täydentävien hankkeiden muodostamia hankeryhmiä.

- Ennakoimattomat politiikkaan liittyvät tarpeet. Tavoitteena on kyetä vastaamaan joustavasti puiteohjelman toteutuksen aikana syntyviin uusiin politiikan tarpeisiin. Näitä voivat aiheuttaa esimerkiksi nopeaa reagointia vaativat odottamattomat kehityskulut tai tapahtumat, kuten uudet epidemiat, elintarvikkeiden turvallisuudessa ilmenevät ongelmat, luonnonkatastrofien edellyttämät toimet tai avustustoimet. Ennakoimattomiin tarpeisiin liittyvät toimet toteutetaan kiinteässä yhteydessä asianomaisiin EU:n politiikan lohkoihin. Vuotuista työohjelmaa voidaan muuttaa, jos ilmenee pikaisia toimia vaativia tutkimustarpeita.

- Tulosten levittäminen, tietämyksen siirto ja eri toimijoiden laajempi osallistaminen

Kaikilla aihealueilla[17] tuetaan tietämyksen levittämistä ja tutkimustulosten siirtoa muun muassa päätöksentekijöiden käyttöön. Tarkoituksena on, että tieto EU:ssa tehtävän tutkimuksen tuloksista leviäisi paremmin ja tuloksia hyödynnettäisiin tehokkaammin. Tähän pyritään muun muassa rahoittamalla verkostoitumis- ja välitystoimia, seminaareja ja muita tapahtumia, käyttämällä apuna ulkopuolisia asiantuntijoita sekä ylläpitämällä sähköisiä tietopalveluja. Tietämyksen siirto ja tutkimustulosten levittäminen toteutetaan kullakin aihealueella:

- sisällyttämällä levittämistä ja tietämyksen siirtoa koskevat toimet osaksi hankkeita ja konsortioiden toimintaa; tämä voidaan tehdä sopivien rahoitusjärjestelyihin liittyvien määräysten sekä raportointivaatimusten avulla;

- tarjoamalla hankkeille ja konsortioille kohdennetusti apua sellaisen osaamisen hankkimisessa, jonka avulla voidaan optimoida tulosten käyttö;

- toteuttamalla erityisiä levittämistoimia, joiden avulla levitetään ennakoivasti tuloksia eri hankkeista, mukaan luettuina edellisten puiteohjelmien ja muiden tutkimusohjelmien hankkeet, ja joissa kohderyhminä (eli tulosten potentiaalisina käyttäjäryhminä) ovat yksittäiset alat tai sidosryhmäkokonaisuudet;

- levittämällä tutkimuksen tuloksia politiikan laatijoille ja standardointielimille, jotta asianomaiset elimet voisivat käyttää helpommin politiikan kannalta tärkeitä tutkimustuloksia kansainvälisesti ja Euroopan tasolla sekä kansallisesti ja alueellisesti;

- käyttämällä apuna CORDIS-palveluja;

- toteuttamalla toimia, joilla edistetään suuren yleisön kanssa käytävää vuoropuhelua ja keskustelua tieteellisistä kysymyksistä ja tutkimustuloksista.

Tulosten levittäminen ja tietämyksen siirto toteutetaan koordinoidusti koko puiteohjelmassa. Lisäksi kilpailukykyä ja innovaatioita koskevassa ohjelmassa toteutetaan täydentäviä toimia, joilla tuetaan innovointia. Erityisesti tutkijanurien edistämiseksi hyödynnetään mahdollista synergiaa koulutuksen ja tutkimuksen välillä ja määritetään hyviä toimintatapoja.

Pk-yritysten osallistuminen

Pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) osallistuminen pyritään optimoimaan kaikilla aihealueilla erityisesti parantamalla rahoitus- ja hallintomenettelyjä ja lisäämällä joustavuutta sopivan rahoitusjärjestelyn valinnassa. Lisäksi erityisohjelman aihealueiden sisältöä kehitettäessä otetaan huomioon pk-yritysten tutkimustarpeet ja -potentiaali, ja työohjelmassa määritetään tutkimusalueita, jotka ovat erityisen tärkeitä pk-yritysten kannalta. Toimet, joilla tuetaan pk-yrityksiä tai pk-yritysten toimialajärjestöjä hyödyttävää tutkimusta, sisältyvät varsinaisesti ”Valmiudet”-erityisohjelmaan. Lisäksi erillisessä kilpailukykyä ja innovointia koskevassa ohjelmassa rahoitetaan toimia, joilla edistetään pk-yritysten osallistumista koko puiteohjelmaan.

Eettiset näkökohdat

Tämän erityisohjelman täytäntöönpanossa ja siihen perustuvassa tutkimustoiminnassa on noudatettava eettisiä perusperiaatteita. Näitä ovat muun muassa EU:n perusoikeuskirjaan sisältyvät periaatteet, kuten ihmisarvon ja ihmiselämän suojelu ja henkilötietojen ja yksityisyyden suoja, sekä ympäristön ja eläinten suojelu yhteisön oikeuden ja kansainvälisten sopimusten, ohjeistojen ja toimintasääntöjen uusimpien versioiden mukaisesti. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi Helsingin julistus, Oviedossa 4. huhtikuuta 1997 allekirjoitettu Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä sekä sen lisäpöytäkirjat, YK:n yleissopimus lasten oikeuksista, Unescon yleismaailmallinen julistus ihmisen geeniperimästä ja ihmisoikeuksista, YK:n yleissopimus bakteriologisista (biologisista) ja toksiiniaseista (BTWC), elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskeva kansainvälinen sopimus sekä Maailman terveysjärjestön WHO:n asiaan liittyvät päätöslauselmat.

Lisäksi otetaan huomioon bioteknologian eettisiä näkökohtia käsitelleen eurooppalaisen neuvonantajaryhmän lausunnot (1991–1997) sekä luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän lausunnot (1998–).

Koska Euroopassa sovelletaan useita erilaisia lähestymistapoja, periaatteena on, että tutkimushankkeiden osallistujien on noudatettava tutkimuksen suoritusmaassa voimassa olevia lakeja, määräyksiä ja eettisiä sääntöjä. Tämä on myös toissijaisuusperiaatteen mukaista. Kansallisia säännöksiä sovelletaan kaikissa tapauksissa, eikä yhteisö rahoita missään jäsenvaltiossa tai muussa maassa sellaista tutkimusta, joka on kielletty kyseisessä jäsenvaltiossa tai maassa.

Tutkimushankkeiden toteuttajien on tarvittaessa pyydettävä asianomaisilta kansallisilta tai paikallisilta eettisiltä toimikunnilta hyväksyntä ennen TTK-toimien aloittamista. Lisäksi komissio tekee poikkeuksetta eettisen arvioinnin niille ehdotuksille, jotka koskevat eettisesti arkaluonteisia kysymyksiä tai joissa ei ole otettu riittävästi huomioon eettisiä näkökohtia. Erityistapauksissa eettinen arviointi voidaan tehdä myös hankkeen toteutuksen aikana.

Tämän päätöksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti rahoitusta ei myönnetä sellaiselle tutkimustoiminnalle, joka on kielletty kaikissa jäsenvaltioissa.

EY:n perustamissopimuksen liitteenä olevassa eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevassa pöytäkirjassa edellytetään, että yhteisön on laatiessaan ja pannessaan täytäntöön muun muassa tutkimusta koskevaa politiikkaa otettava täysimääräisesti huomioon eläinten hyvinvoinnin asettamat vaatimukset. Kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetussa neuvoston direktiivissä 86/609/ETY puolestaan edellytetään, että kaikki kokeet on suunniteltava siten, että vältetään aiheuttamasta koe-eläimille kärsimystä sekä tarpeetonta kipua tai tuskaa. Lisäksi direktiivin mukaan vaihtoehtoisista kokeista on valittava ne, joissa tarvitaan vähiten eläimiä ja joissa käytetään eläimiä, joilla on mahdollisimman alhainen neurofysiologinen herkkyystaso. Niin ikään on käytettävä kokeita, jotka aiheuttavat vähiten kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa. Eläinten geeniperimän muuttaminen ja eläinten kloonaaminen voivat tulla kysymykseen ainoastaan, jos tavoitteet ovat eettisesti oikeutettuja ja olosuhteet ovat sellaiset, että taataan eläinten hyvinvointi ja noudatetaan biologisen monimuotoisuuden periaatteita.

Komissio seuraa ohjelman täytäntöönpanon aikana säännöllisesti tieteen edistymistä sekä kansallisia ja kansainvälisiä säännöksiä niissä tapahtuvan kehityksen huomioon ottamiseksi.

Tieteen ja teknologian kehitykseen liittyviä eettisiä näkökohtia tutkitaan varsinaisesti ”Valmiudet”-erityisohjelman osa-alueella ”Tiede yhteiskunnassa”.

Tutkimusyhteistyö

EU:n tutkimusrahoitus kohdistetaan suurimmaksi osaksi tutkimusyhteistyöhön. Tavoitteena on saada keskeisillä kehittyvän osaamisen aloilla aikaan laadukkaita tutkimushankkeita ja verkostoja, jotka vetävät puoleensa tutkijoita ja investointeja Euroopasta ja koko maailmasta, lujittavat EU:n teollista ja teknologista perustaa ja tukevat EU:n politiikkaa.

Tavoitteen saavuttamiseksi tutkimusyhteistyötä, jossa myös teollisuuden on määrä olla aktiivisesti mukana, tuetaan erilaisin rahoitusjärjestelyin: rahoitusta voidaan antaa yhteistyöhankkeille, huippuosaamisen verkostoille sekä koordinointi- tai tukitoimille.

Yhteiset teknologia-aloitteet

Joissakin harvahkoissa tapauksissa TTK-tavoite on niin laaja ja tarvittavien voimavarojen määrä niin suuri, että on perusteltua muodostaa pitkäaikaisia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökumppanuuksia yhteisten teknologia-aloitteiden muodossa. Näissä aloitteissa, jotka käynnistetään pääasiassa eurooppalaisten teknologiayhteisöjen työn pohjalta ja jotka kattavat yhden tai muutaman valikoidun osa-alueen tietyn alan tutkimuksesta, yhdistetään yksityisen sektorin investointeja sekä kansallista ja EU:n antamaa julkista rahoitusta, mukaan luettuina tutkimuspuiteohjelmasta annettavat avustukset sekä Euroopan investointipankin lainarahoitus.. Yhteisistä teknologia-aloitteista tehdään päätökset erillisten ehdotusten perusteella (esim. EY:n perustamissopimuksen 171 artiklan nojalla).

Määritettäessä yhteisiä teknologia-aloitteita sovelletaan tiettyjä kriteerejä, jotka ovat:

- Euroopan tason toimenpiteistä saatava lisäarvo;

- tavoitellun päämäärän määrittelyn tarkkuus ja selkeys;

- niiden rahoitus- ja muiden resurssien määrä, jotka teollisuus sitoutuu panostamaan;

- taloudellista kilpailukykyä ja kasvua edistävien vaikutusten suuruus;

- vaikutukset laajempien poliittisten tavoitteiden kannalta;

- mahdollisuudet edesauttaa kansallisen lisätuen saamista sekä vaikuttaa lisäävästi teollisuuden nykyiseen tai tulevaan rahoitukseen;

- vaikeudet saavuttaa tavoitetta nykyisin käytössä olevilla välineillä.

Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että yhteiset teknologia-aloitteet ovat kaiken kaikkiaan sopusoinnussa ja koordinoituja samoilla aloilla toteutettavien kansallisten ohjelmien ja hankkeiden kanssa. Lisäksi aloitteisiin pyritään saamaan mukaan pk-yrityksiä silloin kun se on tarpeen.

Ensimmäiset yhteiset teknologia-aloitteet luetellaan liitteessä III. Niistä annetaan erilliset ehdotukset (esim. perustamissopimuksen 171 artiklan nojalla). Lisää yhteisiä teknologia-aloitteita voidaan määrittää edellä esitettyjen kriteerien pohjalta, ja niitä voidaan ehdottaa seitsemännen puiteohjelman täytäntöönpanon kuluessa.

Muihin kuin yhteisön tutkimusohjelmiin liittyvä koordinointi

Tässä toiminnassa käytetään kahta päävälinettä: ERA-NET-järjestelmää sekä yhteisön osallistumista jäsenvaltioiden yhdessä toteuttamiin kansallisiin tutkimusohjelmiin (perustamissopimuksen 169 artikla). Toiminnan avulla pyritään myös lisäämään synergiaa ja keskinäistä täydentävyyttä puiteohjelman toimien ja valtioiden välisten rakenteiden, kuten EUREKAn, EIROforumin tai COSTin, puitteissa toteutettujen toimien välillä. COSTin hallinto- ja koordinointikustannuksiin annetaan rahoitustukea, jotta COSTin avulla voidaan jatkossakin edistää kansallista rahoitusta saavien tutkimusryhmien välistä yhteydenpitoa ja työn koordinointia.

Jos koordinointi koskee ainoastaan yhtä aihealuetta, sen tuki toteutetaan kiinteänä osana kyseisen aihealueen toimia. Jos taas koordinointi kattaa horisontaalisesti useita aihealueita, sitä tuetaan yhteisesti kaikilla asianomaisilla aihealueilla.

Jos koordinointitoimet kuuluvat jonkin toisen seitsemännessä puiteohjelmassa toteutettavan erityisohjelman alaan, niitä tuetaan kyseisestä erityisohjelmasta.

ERA-NET-järjestelmän avulla kehitetään ja lisätään kansallisten ja alueellisten tutkimustoimien koordinointia:

- luomalla julkisrahoitteisia tutkimusohjelmia toteuttaville toimijoille puitteet toimien koordinoinnin tehostamiselle; tähän sisältyy tuki uusien ERA-NET-verkostojen luomiselle sekä jo olemassa olevien ERA-NET-verkostojen toiminnan laajentamiselle ja syventämiselle, joka voi tapahtua esimerkiksi laajentamalla niiden kumppanuuspohjaa sekä avaamalla vastavuoroisesti niiden ohjelmia;

- antamalla EU:n lisärahoitusta niille osallistujille, jotka luovat yhteisen rahaston kansallisten ja alueellisten ohjelmiensa välisiä yhteisiä ehdotuspyyntöjä varten (”ERA-NET-PLUS”).

Yhteisön osallistuminen kansallisten tutkimusohjelmien yhteiseen toteutukseen perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla on erityisen tärkeää laajamittaisessa eurooppalaisessa yhteistyössä, jota jäsenvaltiot, joilla on yhteisiä tarpeita ja/tai intressejä, toteuttavat eri kokoonpanoissa (”vaihtelevan geometrian” periaatteen mukaisesti). Tällaisia 169 artiklan nojalla toteutettavia toimia – joihin voi kuulua yhteistyö valtioiden välisten ohjelmien kanssa – käynnistetään aloilla, jotka määritetään läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa soveltaen seitsemännestä puiteohjelmasta tehdyssä päätöksessä määriteltyjä perusteita.

Liitteessä IV yksilöidään joukko toimia, jotka voidaan toteuttaa kansallisten tutkimusohjelmien yhteistoteutuksena. Näistä on tehtävä erillinen päätös perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla. Lisää toimia voidaan määrittää ja ehdottaa seitsemännen puiteohjelman täytäntöönpanon kuluessa.

Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälisillä yhteistyötoimilla tuetaan unionin kansainvälistä tiede- ja teknologiapolitiikkaa, jolla on kaksi toisiinsa sidoksissa olevaa tavoitetta:

- tukea ja edistää Euroopan kilpailukykyä muodostamalla strategisia tieteen ja teknologian alan tutkimuskumppanuuksia kolmansien maiden (mukaan luettuina sekä pitkälle teollistuneet taloudet että nousevat taloudet) kanssa ja mobilisoimalla kolmansien maiden parhaat tutkijat työskentelemään Eurooppaan ja Euroopan kanssa yhteistyössä;

- tarkastella kolmansia maita koskevia tai luonteeltaan maailmanlaajuisia erityisongelmia yhteisten etunäkökohtien ja yhteisen hyödyn pohjalta.

EU:n kansainvälisessä tiedeyhteistyössä painotetaan ja kehitetään yhteistyötä, jossa voidaan luoda, jakaa ja käyttää hyväksi tietämystä tasa-arvoisten tutkimuskumppanuuksien avulla. Yhteistyössä otetaan huomioon kumppanuusmaiden kansallinen, alueellinen ja sosioekonominen tilanne sekä osaamisperusta. Strategiana on edistää EU:n kilpailukykyä ja koko maapallon kestävää kehitystä muodostamalla EU:n ja kolmansien maiden kahdenvälisiä, alueellisia ja maailmanlaajuisia kumppanuuksia, jotka ovat kummankin osapuolen edun mukaisia ja tuovat molemmille hyötyä. Tätä silmällä pitäen EU:n asemaa maailmanlaajuisena toimijana olisi lujitettava myös toteuttamalla monenvälisiä kansainvälisiä tutkimusohjelmia. Tuettavat kansainväliset yhteistyötoimet kytketään yleispoliittisiin kysymyksiin, jotta niiden avulla voitaisiin edistää maapallon kestävää kehitystä ja sen puitteissa EU:n kansainvälisten sitoumusten täyttämistä, eurooppalaisten arvojen esille tuomista, kilpailukykyä, sosioekonomista kehitystä, ympäristönsuojelua ja hyvinvointia.

Kansainvälistä yhteistyötä toteutetaan tämän erityisohjelman kullakin yksittäisellä aihealueella sekä aihealueiden rajojen yli:

- avaamalla kaikki aihealueilla toteutettavat toimet kaikkien kansainvälisen yhteistyön kumppanimaiden sekä teollistuneiden maiden[18] tutkijoille ja tutkimuslaitoksille; lisäksi kolmansien maiden osallistujia kannustetaan ponnekkaasti osallistumaan toimiin yksilöidyillä molempien osapuolten kannalta tärkeillä aloilla;

- toteuttamalla kullakin aihealueella kohdennetusti erityisiä yhteistyötoimia kolmansien maiden kanssa, jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita tekemään yksittäisiin aiheisiin liittyvää yhteistyötä. Erityistarpeiden ja painopistealueiden määritys sidotaan kiinteästi voimassa oleviin kahdenvälisiin yhteistyösopimuksiin sekä meneillään oleviin monenvälisiin ja kahden alueen välisiin vuoropuheluihin EU:n ja näiden maiden tai maaryhmien välillä. Painopisteet määritetään kunkin alueen tai maan erityisten tarpeiden, mahdollisuuksien ja taloudellisen kehityksen tason perusteella. Tätä varten laaditaan kansainvälisen yhteistyön strategia ja toteutussuunnitelma, jossa määritetään aihealuekohtaisia ja aihealueiden rajat ylittäviä kohdennettuja toimia. Toimien aihealueita voivat olla esimerkiksi terveys, maatalous, puhtaanapito, vesihuolto, elintarvikevarmuus, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, energia, ympäristö, kalastus, vesiviljely ja luonnonvarat, kestävä talouspolitiikka sekä tieto- ja viestintäteknologia. Nämä kohdennetut toimet ovat EU:n ja kyseisten maiden yhteistyön ensisijaisia toteutusvälineitä. Niiden tavoitteena on erityisesti parantaa ehdokasmaiden, EU:n naapurimaiden, kehitysmaiden ja nousevan talouden maiden tutkimus- ja yhteistyövalmiuksia.. Toimista toteutetaan kohdennetut ehdotuspyynnöt. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että asianomaiset kolmannet maat ja erityisesti kehitysmaat pääsevät mukaan toimiin.

Toimet toteutetaan koordinoidusti ”Ihmiset”- ja ”Valmiudet”-erityisohjelmien kansainvälisten yhteistyötoimien kanssa.

AIHEALUEET

1. Terveys

Tavoite

Tavoitteena on parantaa Euroopan kansalaisten terveyttä ja kohentaa terveyteen liittyvillä aloilla toimivien eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä. Samalla on määrä tutkia maailmanlaajuisia terveyskysymyksiä, kuten uusia epidemioita. Painopisteinä ovat translaatiotutkimus (eli peruslöydösten muuntaminen kliinisiksi sovelluksiksi), uusien hoitojen, terveyden edistämisen menetelmien, sairauksien ennaltaehkäisymenetelmien ja diagnoosimenetelmien ja -tekniikoiden kehittäminen ja validointi sekä kestävät ja tehokkaat terveydenhuoltojärjestelmät.

Lähestymistapa

Tämän aihealueen tutkimus lisää tietämystä siitä, miten voidaan tehokkaammin edistää terveyttä, ennaltaehkäistä ja hoitaa merkittäviä sairauksia ja tarjota terveydenhuoltopalveluja. Se tukee mittavan genomitiedon yhdistämistä uuden osaamisen ja uusien sovellusten tuottamiseksi lääketieteessä ja bioteknologiassa. Sen on määrä johtaa terveysalan translaatiotutkimukseen, jota tarvitaan, jotta biolääketieteellisestä tutkimuksesta saataisiin käytännön hyötyjä. Sen ansiosta Eurooppa voi osallistua tehokkaammin kansainvälisiin toimiin, joilla torjutaan maailmanlaajuisesti merkittäviä sairauksia. Näistä on esimerkkinä meneillään oleva Euroopan ja kehitysmaiden välinen kliinisten tutkimusten yhteistyökumppanuus EDCTP (European and Developing Countries Clinical Trials Partnership), joka on HI-viruksen/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseen tähtäävä ohjelma (169 artikla)[19]. Aihealueen toimet tukevat terveyspolitiikan viitoittamaa tutkimusta Euroopan tasolla ja erityisesti kansallisten tietokantojen mallien, järjestelmien ja tietojen keskinäistä vertailua.

Tutkimus auttaa parantamaan Euroopan kilpailukykyä terveydenhoidon bioteknologian ja lääketieteellisen teknologian aloilla, joilla pk-yritykset ovat merkittävimpiä talousvetureita, sekä farmaseuttisessa teollisuudessa. Yhtenä erityisenä tarkoituksena on tukea innovatiivisia lääkkeitä käsittelevää eurooppalaista teknologiayhteisöä[20], jonka pyrkimyksenä on poistaa lääkekehitystä hidastavia tutkimuksen pullonkauloja. Erityistä huomiota kiinnitetään tutkimustoimien ja niiden tulosten hyödyntämisen välisen kuilun kaventamiseen tukemalla lääkkeen tehon osoittamista kliinisissä tutkimuksissa ( proof of concept ) ja kliinistä validointia. Tutkimus edistää myös normien ja standardien kehittämistä uusille kehittyneille hoidoille (esim. regeneratiiviselle hoidolle). Nämä normit ja standardit auttavat EU:n teollisuutta vastaamaan maailmanlaajuiseen kilpailuun.

Tutkimukseen liittyvät sukupuolinäkökohdat otetaan asianmukaisesti huomioon hankkeissa[21]. Erityistä huomiota kiinnitetään tutkimustuloksista tiedottamiseen ja kansalaisyhteiskunnan, erityisesti potilasryhmien, kanssa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa käytävään vuoropuheluun biolääketieteen ja genetiikan tutkimuksen mukanaan tuomasta uudesta kehityksestä. Lisäksi huolehditaan tutkimustulosten laajasta levityksestä ja käytöstä.

Kahta strategisesti tärkeää kysymystä eli lasten terveyttä[22] ja ikääntyvän väestön terveyttä tutkitaan kaikkien kolmen jäljempänä esitellyn toimikokonaisuuden puitteissa. Tähän liittyvät painopisteet esitetään työohjelmassa. Toiminta tulee käsittämään myös muita monitieteisiä tutkimusaloja. Tällä tavoin voidaan taata näkyvä ja johdonmukainen lähestymistapa näihin kysymyksiin ja samalla välttää päällekkäisyydet.

Toimet

- Bioteknologia, geneeriset menetelmät ja teknologiat ihmisen terveyden hoitoon

Tavoitteena on kehittää ja validoida tarvittavia välineitä ja tekniikoita, jotka mahdollistavat uuden osaamisen luomisen ja muuntamisen käytännön sovelluksiksi terveyden ja lääketieteen alalla.

- Suurikapasiteettinen tutkimus. Tavoitteena on kehittää uusia modernin biologian tutkimusvälineitä, joiden avulla voidaan tehostaa merkittävästi datan tuottamista ja parantaa datan ja näytteiden (biopankkien) standardointia, hankintaa ja analyysiä. Painopiste on seuraavien osa-alueiden uusissa tekniikoissa: sekvensointi; geenien ilmentyminen, genotyyppaus ja fenotyyppaus; rakennegenomiikka; bioinformatiikka ja systeemibiologia; muut omiikka-teknologiat.

- Havaitsemis-, diagnoosi- ja seurantamenetelmät. Tavoitteena on kehittää visualisointi-, kuvantamis-, havaitsemis- ja analyysimenetelmiä ja -tekniikoita biolääketieteen tutkimukseen, sairauksien ennustamiseen, diagnosointiin, seurantaan ja prognostisointiin sekä hoitointerventioiden tukemiseen ja ohjaukseen. Keskeisellä sijalla on tieteidenvälisyys muun muassa seuraavien alojen välillä: solu- ja molekyylibiologia, genetiikka, fysiikka, kemia, nanoteknologia, mikrojärjestelmät, laitteet ja tietoteknologiat. Erityisesti painotetaan noninvasiivisia tai mahdollisimman vähän invasiivisia menetelmiä sekä kvantitatiivisia menetelmiä ja laadunvarmistusnäkökohtia.

- Innovatiiviset hoitomenetelmät ja interventiot. Tavoitteena on vakiinnuttaa ja taata tulevaa kehitystä kehittyneissä hoitomenetelmissä ja -teknologioissa, joilla on laajoja potentiaalisia käyttömahdollisuuksia. Painopisteinä ovat geeni- ja soluhoito, regeneratiivinen hoito, transplantaatio, immuunihoito ja rokotteet sekä muut lääkkeet. Lisäksi tarkastellaan näihin liittyviä tekniikoita, kuten kehittyneitä täsmäannostelujärjestelmiä, kehittyneitä implantteja ja proteeseja sekä noninvasiivisia tai mahdollisimman vähän invasiivisia teknologia-avusteisia interventioita.

- Hoitojen soveltuvuuden, turvallisuuden ja tehokkuuden ennustaminen. Tavoitteena on kehittää ja validoida parametreja, välineitä, menetelmiä ja standardeja, joita tarvitaan uusien turvallisten ja tehokkaiden biolääkkeiden saattamiseksi potilaiden käyttöön [tavanomaisten lääkkeiden[23] osalta näitä kysymyksiä tarkastellaan ehdotetun innovatiivisia lääkkeitä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen yhteydessä]. Painopisteitä ovat muun muassa farmakogenomiikka sekä menetelmät ja mallit in silico , in vitro (mukaan luettuina eläinkokeille vaihtoehtoiset menetelmät) ja in vivo .

- Ihmisen terveyden hoitoa palveleva translaatiotutkimus

Tavoitteena on parantaa tietämystä normaalin terveyden ja erityisten sairauksien perustana olevista biologisista prosesseista ja mekanismeista, muuntaa tämä tietämys kliinisiksi sovelluksiksi ja varmistaa, että jatkotutkimusta ohjaa kliininen data.

- Biologisen tiedon ja prosessien integrointi: laajamittainen tiedon kokoaminen, systeemibiologia

- Laajamittainen tiedon kokoaminen. Tavoitteena on käyttää suurikapasiteettisia tekniikoita datan tuottamiseksi, jotta voidaan selvittää geenien ja geenituotteiden toimintaa ja niiden vuorovaikutusta monimutkaisissa verkoissa. Painopisteitä ovat genomiikka, proteomiikka, populaatiogenetiikka sekä vertaileva ja funktionaalinen genomiikka.

- Systeemibiologia. Painopistealueena on monitieteinen tutkimus, jossa integroidaan suuri määrä biologista tietoa ja kehitetään ja sovelletaan systeemibiologian menetelmiä biologisten prosessien selvittämiseksi ja mallintamiseksi.

- Aivojen ja aivosairauksien, ihmisen kehityksen ja ikääntymisen tutkimus

- Aivot ja aivosairaudet. Tavoitteena on ymmärtää paremmin aivojen kokonaisrakennetta ja dynamiikkaa, tutkia aivosairauksia ja etsiä uusia hoitoja. Erityisesti on määrä tutkia aivotoimintoja molekyylitasolta aina kognitioon asti sekä tarkastella neurologisia sairauksia ja mielen sairauksia ja mielenterveyshäiriöitä sekä niiden regeneratiivista ja korjaavaa hoitoa.

- Ihmisen kehityksen ja ikääntymisen tutkimus. Tavoitteena on ymmärtää paremmin elinikäisen kehityksen ja terveen ikääntymisen prosessia. Painopisteenä on ihmis- ja mallijärjestelmien tutkimus, mukaan luettuina ympäristöön, käyttäytymiseen ja sukupuoleen liittyvät vuorovaikutukset.

- Merkittävien tartuntatautien translaatiotutkimus: merkittävien kansanterveysuhkien torjunta

- Mikrobilääkeresistenssi. Ensisijaisena tavoitteena on yhdistää resistenssin molekyylimekanismeihin, mikrobiekologiaan ja isännän ja taudinaiheuttajan väliseen vuorovaikutukseen kohdistuva perustutkimus ja kliininen tutkimus, jotta voidaan kehittää uusia keinoja vähentää monilääkeresistenttien infektioiden ilmenemistä ja leviämistä.

- HI-virus/aids, malaria ja tuberkuloosi. Tarkoituksena on ennen kaikkea kehittää uusia hoitoja, diagnoosimenetelmiä, rokotteita ja kemiallisen kulkeutumisen ehkäisykeinoja, kuten HI-virusta tuhoavia mikrobisidejä. Tutkimustoimien tavoitteena on torjua näitä kolmea sairautta maailmanlaajuisesti ja tarkastella myös erityisesti Eurooppaa koskevia näkökohtia. Tutkimuksessa painotetaan prekliinistä ja varhaisvaiheen kliinistä tutkimusta. Tarvittavilta osin (esim. HIV-/aidsrokotteet) toimitaan yhteistyössä maailmanlaajuisten aloitteiden kanssa.

- Uudet epidemiat. Painopisteenä on sellaisten uusien patogeenien torjunta, jotka voivat johtaa pandemiaan, mukaan luettuina zoonoosit (esim. SARS ja erittäin patogeeninen influenssa). Tarvittaessa on tarkoitus käynnistää nopeasti tutkimusyhteistyötä, jolla joudutetaan uusien diagnoosimenetelmien, lääkkeiden ja rokotteiden kehittämistä tartuntatautien ehkäisyä, hoitoa ja niihin liittyvien hätätilanteiden hallintaa varten.

- Muiden merkittävien sairauksien translaatiotutkimus

- Syöpä. Painopisteinä ovat sairauden etiologia, ennaltaehkäisyssä, varhaisessa diagnoosissa ja hoidossa käytettävien lääkkeiden vaikutuskohteiden ja biologisten merkkiaineiden yksilöinti ja validointi sekä prognoosi-, diagnoosi- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuuden arviointi.

- Sydän- ja verisuonisairaudet. Painopisteenä on sydän- ja verisuonisairauksien diagnosointi, ennaltaehkäisy, hoito ja seuranta (mukaan luettuna aivohalvauksen verisuoniperäiset tekijät) käyttäen laajoja tieteidenvälisiä lähestymistapoja.

- Diabetes ja lihavuus : Diabeteksen tutkimuksessa painopisteenä ovat diabeteksen eri tyyppien etiologia ja niiden ehkäisy ja hoito. Lihavuuden tutkimuksessa painopisteessä ovat monitieteiset lähestymistavat, joissa yhdistyvät genetiikka, elämäntapojen tutkimus ja epidemiologia.

- Harvinaissairaudet. Painopisteenä ovat harvinaissairauksien luonnollista kehitystä koskevat Euroopan laajuiset tutkimukset, patofysiologia sekä ennaltaehkäisy-, diagnoosi- ja hoitotoimenpiteiden kehittäminen. Tämä osa-alue käsittää yleisten sairauksien harvinaiset Mendelin lakien mukaiset fenotyypit.

- Muut krooniset sairaudet. Painopisteenä ovat ei-tappavat sairaudet, joilla on merkittävä vaikutus elämänlaatuun vanhuusiässä, kuten toiminta- ja aistirajoitteet ja muut krooniset sairaudet (esim. reumasairaudet).

- Euroopan kansalaisten terveydenhuollon optimointi

Tämän toimen tavoitteena on luoda tarvittava perusta terveysjärjestelmiä koskevalle, tietoon pohjautuvalle poliittiselle päätöksenteolle sekä tehokkaammille terveyden edistämisen, sairauksien ennaltaehkäisyn, diagnosoinnin ja hoidon strategioille.

- Tehokkaampi terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy. Tavoitteena on tuottaa näyttöä, jonka pohjalta voidaan optimoida elämäntapoihin liittyvät julkisen terveydenhuollon toimenpiteet eri tasoilla ja eri yhteyksissä. Painopisteenä ovat terveyden laajemmat taustatekijät ja niiden vuorovaikutus sekä yksilö- että yhteisötasolla (esim. ruokavalio, stressi, tupakan ja muiden aineiden käyttö, liikunta, kulttuuritekijät, sosiaalis-taloudelliset tekijät ja ympäristötekijät). Erityisesti tarkastellaan elinikäistä mielenterveyttä.

- Kliinisen tutkimuksen tulosten muuttaminen kliiniseksi käytännöksi. mukaan luettuina lääkkeiden käytön parantaminen ja käyttäytymisinterventioiden, organisatoristen toimenpiteiden sekä lääketieteellisten hoitojen ja teknologioiden asianmukainen käyttö. Erityistä huomiota kiinnitetään potilasturvallisuuteen: hyvän hoitotavan yksilöimiseen, päätöksenteon ymmärtämiseen kliinisissä yhteyksissä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa sekä näyttöön perustuvan hoidon ja potilaiden omavoimaistamiseen ( patient empowerment ) tähtäävien sovellusten edistämiseen. Painopisteinä ovat strategioita koskeva vertailuanalyysi sekä eri hoitotoimenpiteiden, mukaan luettuna lääkehoito, tulosten tarkastelu ottaen huomioon lääketurvatoiminnasta saatu näyttö, potilaiden erityispiirteet (esim. perinnöllinen alttius, ikä, sukupuoli ja hoitoihin sitoutuminen) ja kustannushyödyt.

- Terveydenhuoltojärjestelmien laatu, solidaarisuus ja kestävyys. Tavoitteena on luoda perusta sille, että maat voivat mukauttaa terveydenhuoltojärjestelmiään muiden maiden kokemuksen pohjalta. Tässä yhteydessä otetaan huomioon kansallisten olosuhteiden ja väestön erityispiirteiden merkitys (ikääntymisaste, liikkuvuus, maahanmuutto, koulutus, sosiaalis-taloudellinen asema, muuttuvat työolot jne.) Painopisteinä ovat terveydenhuoltojärjestelmien organisaatioon, talouteen ja sääntelyyn liittyvät seikat sekä terveydenhuoltojärjestelmien toteutus ja tulokset tehokkuuden, suorituskyvyn ja tasapuolisuuden kannalta tarkasteltuina. Erityistä huomiota kiinnitetään investointikysymyksiin ja henkilöresursseihin.

Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälinen yhteistyö on olennainen osa aihealuetta. Sillä on erityinen merkitys maailmanlaajuisiin terveysongelmiin – kuten mikrobilääkeresistenssiin, HI-virukseen/aidsiin, malariaan, tuberkuloosiin ja ilmeneviin pandemioihin – liittyvillä osa-alueilla. Toimintaan voi sisältyä myös painopisteiden määrittelyä kansainvälisissä aloitteissa, joihin kuuluu aids-rokotteen tutkimukseen ja kehittämiseen tähtäävä Global HIV Vaccine Enterprise. Mikäli kliinisiä tutkimuksia koskeva pitkän aikavälin kestävä kumppanuus vakiinnutetaan Euroopan ja kehitysmaiden välillä, Euroopan ja kehitysmaiden välisen kliinisten tutkimusten yhteistyöohjelman (EDCTP) tukemista jatketaan[24] ohjelman saavutusten ja tulevien tarpeiden pohjalta. EDCTP-ohjelma keskittyy edelleen pitkälle vietyyn kliiniseen testaukseen uusien rokotteiden, mikrobisidien ja lääkkeiden kehittämiseksi näihin kolmeen sairauteen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Erityisiä yhteistyötoimia toteutetaan osa-alueilla, jotka on määritelty EU:n ulkopuolisten maiden tai alueiden kanssa kahdenvälisissä vuoropuheluissa, kansainvälisillä foorumeilla tai vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä. Kumppanuuksien yhteydessä paikallisiin tarpeisiin mukautettuja painopistealueita voivat olla esimerkiksi seuraavat: terveyspolitiikan tutkimus, terveydenhuoltojärjestelmien ja -palvelujen tutkimus, äidin ja lapsen terveys, lisääntymisterveys, vähälle huomiolle jääneiden tartuntatautien hallinta ja valvonta sekä ilmenevät ennakoimattomat politiikkaan liittyvät tarpeet kyseisillä alueilla.

HFSPO:n (Human Frontier Science Programme Organisation)[25] vuosijäsenmaksu suoritetaan “Tieto- ja viestintäteknologiat” -aihealueen kanssa yhteisenä rahoitusosuutena. Tätä kautta ne EU:n jäsenvaltiot, jotka eivät ole G8-maita, voivat hyötyä täysimääräisesti HFSP-ohjelmasta ja eurooppalaiselle tutkimukselle saadaan enemmän näkyvyyttä.

Vastaaminen esiin nouseviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Esiin nouseviin tarpeisiin liittyvän tutkimuksen perustana ovat ilmenevien tarpeiden mukaan toteutettavat kohdennetut toimet. Tutkimus koordinoidaan muiden aihealueiden tutkimuksen kanssa laajasti ja monialaisesti. EU:n politiikkaan liittyviin ennakoimattomiin tarpeisiin kohdistuva tutkimus voi puolestaan koskea esimerkiksi työterveyttä ja -turvallisuutta, terveysvaikutusten arviointia, riskinarviointia, tilastollisia indikaattoreja, hallintoa ja viestintää julkisen terveydenhuollon piirissä sekä kansainvälisten terveyssopimusten velvoitteita, mukaan luettuina tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus[26] ja Kansainvälinen terveyssäännöstö (International Health Regulations)[27]. Tutkimuksella täydennetään edellä kuvattua terveyspolitiikan viitoittamaa tutkimusta.

2. Elintarvikkeet, maatalous ja bioteknologia

Tavoite

Tavoitteena on saada aikaan eurooppalainen tietopohjainen biotalous[28] luomalla edellytykset sille, että tiede- ja yritysmaailma ja muut sidosryhmät voivat yhteistyössä hyödyntää uusia ja esiin nousevia mahdollisuuksia tutkimukseen, jolla vastataan yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin haasteisiin. Näitä haasteita ovat: kasvava tarve tuottaa turvallisempia, terveellisempiä ja laadukkaampia elintarvikkeita siten, että tuotannossa otetaan huomioon eläinten hyvinvointi ja maaseutunäkökohdat; uusiutuvien biologisten resurssien kestävä käyttö ja tuotanto; eläinkulkutautien ja zoonoosien sekä elintarvikkeisiin liittyvien sairauksien lisääntynyt riski sekä erityisesti ilmastonmuutoksen maa- ja kalataloustuotannon kestävyydelle ja varmuudelle aiheuttamat uhat.

Lähestymistapa

Tähän aihealueeseen kuuluva tutkimus lujittaa tietopohjaa, tuottaa innovaatioita ja tarjoaa tukea politiikalle, jolla rakennetaan ja kehitetään eurooppalaista tietopohjaista biotaloutta. Tutkimuksessa keskitytään biologisten resurssien kestävään hoitoon, tuotantoon ja käyttöön, erityisesti soveltamalla biotieteitä ja bioteknologiaa ja hyödyntämällä mahdollisuuksia, joita saadaan näiden lähentymisestä muihin teknologioihin. Tavoitteena on, että Euroopan maatalous, kalatalous, vesiviljelyala, elintarvikeala[29], terveydenhoitoala, metsäteollisuus sekä näihin liittyvät alat voivat tuottaa uusia, ekotehokkaita ja kilpailukykyisiä tuotteita. Tutkimus antaa merkittävää tukea EU:n politiikan ja lainsäädännön täytäntöönpanolle ja muotoilulle. Tarkastelun tai tuen kohteena ovat erityisesti yhteinen maatalouspolitiikka, maatalous- ja kauppakysymykset, elintarvikelainsäädäntö, eläinten terveyttä koskeva yhteisön politiikka sekä eläinten hyvinvointia ja tautien valvontaa koskevat normit, ympäristö ja biologinen monimuotoisuus, EU:n metsästrategia sekä yhteinen kalastuspolitiikka, jonka tavoitteena on kalatalouden ja vesiviljelyn kestävä kehitys. Tutkimuksella pyritään myös luomaan uusia ja kehittämään jo käytössä olevia indikaattoreja, jotka tukevat näiden politiikkojen analysointia, kehittämistä ja seurantaa.

Erityisesti elintarviketeollisuus, joka muodostuu 90-prosenttisesti pk-yrityksistä, hyötyy monista tutkimustoimista, muun muassa kohdennetusta tulosten levityksestä ja teknologiansiirrosta. Tämä koskee erityisesti kehittyneiden ekotehokkaiden tekniikoiden, menetelmien ja prosessien integrointia ja käyttöönottoa sekä normien kehittämistä. Biotieteiden, nanoteknologian ja tieto- ja viestintäteknologioiden aloilla toimivien huipputekniikan uusyritysten odotetaan olevan merkittävässä asemassa kasvinjalostuksen, viljelykasvien parantamisen, kasvinsuojelun, elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun varmistamiseen käytettävien kehittyneiden havaitsemis- ja seurantatekniikoiden sekä uusien teollisten bioprosessien aloilla.

Useat eurooppalaiset teknologiayhteisöt, joiden aloina ovat kasvigenomiikka ja bioteknologia, metsätalous ja -teollisuus, eläinterveys, tuotantoeläinten jalostus, elintarvikkeet, vesiviljely ja teollinen bioteknologia, osallistuvat yhteisten tutkimusprioriteettien määrittämiseen tällä aihealueella ja mahdollisten tulevien laajamittaisten toimien yksilöintiin. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi demonstrointihankkeet, joiden tavoitteena on bulkkikemikaalien tuottaminen biomassasta (kasvien soluseinä, biopolttoaineet ja biopolymeerit). Eurooppalaiset teknologiayhteisöt myös takaavat osaltaan kaikkien sidosryhmien laajan osallistumisen ja integroinnin. Tarpeen mukaan toteutetaan kansallisten tutkimusohjelmien koordinointia parantavia toimia tiiviissä yhteistyössä ERA-NET-hankkeiden, teknologiayhteisöjen ja muiden toimijoiden (esim. maataloustutkimuksen pysyvän komitean ja tulevaisuudessa mahdollisesti muodostettavan Euroopan meritutkimuksen koordinointirakenteen) kanssa.

Näissä toimissa otetaan tarvittaessa huomioon tieteellisen ja teknologisen kehittämisen yhteiskunnalliset, eettiset, sukupuolisidonnaiset, oikeudelliset, ympäristöön liittyvät, taloudelliset ja laajemmat kulttuuriset näkökohdat sekä potentiaaliset riskit ja vaikutukset (ennakointi).

Toimet

- Maa-, metsä- ja vesiympäristön biologisten resurssien kestävä tuotanto ja hoito[30]

- Mahdollistava tutkimus, jonka kohteena ovat ne avaintekijät, jotka edistävät biologisten resurssien (mikro-organismien, kasvien ja eläinten) kestävää tuotantoa ja hoitoa pitkällä aikavälillä, mukaan luettuna biologisen monimuotoisuuden ja uusien bioaktiivisten molekyylien hyödyntäminen näissä biologisissa järjestelmissä. Tutkimus käsittää omiikka-teknologiat (esim. genomiikka, proteomiikka ja metabolomiikka) ja konvergoituvat teknologiat ja niiden integroinnin systeemibiologian lähestymistavoissa. Lisäksi siinä kehitetään perusvälineitä ja -teknologioita, mukaan luettuina bioinformatiikka ja tarvittavat tietokannat, sekä menetelmiä, joita käytetään lajikkeiden yksilöintiin lajiryhmissä.

- Maatalouden, metsätalouden, kalatalouden ja vesiviljelyn kestävyyden ja kilpailukyvyn parantaminen vähäisemmin ympäristövaikutuksin kehittämällä uusia teknologioita, laitteita, seurantajärjestelmiä, uudentyyppisiä kasveja ja tuotantojärjestelmiä, parantamalla kalatalouden hallinnan tieteellistä ja teknistä perustaa ja tutkimalla eri järjestelmien (maatalous ja metsätalous; kalatalous ja vesiviljely) välistä vuorovaikutusta koko ekosysteemin kattavassa lähestymistavassa. Maaympäristöjen biologisten resurssien osalta erityisenä painopisteenä ovat vähäiseen tuotantopanokseen perustuvat ja luonnonmukaiset tuotantojärjestelmät, resurssien hoidon parantaminen ja uusrehut sekä uudenlaiset kasvit (viljelykasvit ja puut), joilla on parempi koostumus, stressinsietokyky, ravinteiden hyväksikäytön tehokkuus ja arkkitehtuuri. Tätä tuetaan tutkimuksella, jonka kohteena ovat uusien kasvijärjestelmien ja -tuotteiden bioturvallisuus, rinnakkaiselo ja jäljitettävyys. Kasviterveyttä parannetaan tutkimalla ekologiaa, tuhoeläinbiologiaa, tauteja ja muita uhkia, tukemalla tautien puhkeamisen valvontaa ja parantamalla kestävän tuhoeläinhallinnan välineitä ja tekniikoita. Vesiympäristöjen biologisten resurssien osalta painopisteinä ovat viljeltyjen lajien olennaiset biologiset toiminnot, turvalliset ja ympäristömyötäiset tuotantojärjestelmät ja rehut sekä kalastusbiologia, monilajikalastuksen dynamiikka, kalastuksen ja meriekosysteemin välinen vuorovaikutus sekä laivastoperustaiset, alueelliset ja monivuotiset hoitojärjestelmät.

- Eläintuotannon ja eläinten hyvinvoinnin optimointi maataloudessa, kalataloudessa ja vesiviljelyssä muun muassa hyödyntämällä geenitietoutta, uusia jalostusmenetelmiä, lisäämällä ymmärrystä eläinten fysiologiasta ja käyttäytymisestä sekä parantamalla tietämystä eläinten tartuntataudeista, muun muassa zoonooseista, ja näiden tautien valvontaa. Lisäksi on määrä kehittää välineitä eläinten tartuntatautien seurantaa, ennaltaehkäisyä ja hallintaa varten toteuttamalla rokotteisiin ja diagnostiikkaan liittyvää tukevaa ja soveltavaa tutkimusta, tutkimalla jo tunnettujen tai ilmenevien tartunnanaiheuttajien ja muiden uhkien (mukaan luettuina tahalliset teot) ekologiaa sekä eri viljelyjärjestelmien ja ilmaston vaikutuksia. Uutta tietämystä on määrä tuottaa myös eläinjätteen turvallisesta hävittämisestä ja sivutuotteiden käsittelyn parantamisesta.

- Tarvittavien välineiden tarjoaminen poliittisille päätöksentekijöille ja muille toimijoille alan strategioiden, politiikan ja lainsäädännön täytäntöönpanon tueksi ja erityisesti eurooppalaisen tietopohjaisen biotalouden rakentamisen sekä maaseudun ja rannikkoalueiden kehittämisen tarpeiden tukemiseksi. Yhteistä kalastuspolitiikkaa tuetaan kehittämällä mukautuvia lähestymistapoja, jotka mahdollistavat koko ekosysteemin huomioon ottamisen merten luonnonvarojen hyödyntämisessä. Tutkimus käsittää sosioekonomiset tutkimukset, eri viljelyjärjestelmien vertailuselvitykset, kustannustehokkaat kalatalouden hallintajärjestelmät, non-food-eläinten kasvatuksen, vuorovaikutuksen metsätalouden kanssa ja tutkimukset, jotka koskevat toimeentulon parantamista maaseudulla ja rannikkoalueilla.

- ”Ruokapöydästä maatilalle”: elintarvikkeet, terveys ja hyvinvointi

- Kuluttajakäyttäytyminen elintarviketeollisuuden kilpailukyvyn kannalta keskeisenä tekijänä ja elintarvikkeiden vaikutukset Euroopan kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimuksen painopisteitä ovat elintarvikkeita koskevat kuluttajien käsitykset ja asenteet, yhteiskunnallisten kehityssuuntausten ymmärtäminen sekä niiden tekijöiden yksilöinti, joiden pohjalta elintarvikkeiden valinta ja pääsy kuluttajien saataville määräytyy.

- Ruokavaliotekijät ja -tottumukset keskeisenä hallittavana tekijänä ruokavalioperäisten sairauksien ja häiriöiden kehityksessä ja niiden esiintymisen vähentämisessä. Näitä tekijöitä koskevan tietämyksen lisääminen edellyttää nutrigenomiikan ja systeemibiologian kehittämistä ja soveltamista sekä ravinnon, fysiologisten toimintojen ja psykologisten toimintojen välisten vuorovaikutusten tutkimista. Tutkimus voi johtaa jalostettujen elintarvikkeiden koostumuksen uudistamiseen ja uuselintarvikkeiden, erityisruokavaliovalmisteiden ja terveys- ja ravitsemusvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämiseen. Myös perinteisten, paikallisten ja kausielintarvikkeiden tutkiminen on tärkeää, jotta voidaan nostaa esille määrättyihin elintarvikkeisiin ja ruokavalioihin liittyviä vaikutuksia ja kehittää kattavaa elintarvikeohjeistoa.

- Innovoinnin optimointi Euroopan elintarviketeollisuudessa integroimalla kehittyneitä teknologioita perinteiseen elintarviketuotantoon, kehittämällä keskeisiä jalostusteknologioita elintarvikkeiden funktionaalisuuden parantamiseksi, kehittämällä ja demonstroimalla huipputeknistä ja ekotehokasta prosessointia ja pakkaamista, ottamalla käyttöön älykkäitä valvonnan sovelluksia sekä tehostamalla sivutuotteiden, jätteen ja energian käsittelyä. Tutkimuksen tarkoituksena on myös kehittää kestäviä ja uudentyyppisiä tekniikoita eläinrehun tuotantoon – muun muassa rehun prosessoinnin ja koostumuksen turvallisuuden varmistamiseksi – ja laadunvalvontaan.

- Kemiallisen ja mikrobiologisen turvallisuuden takaaminen ja Euroopan elintarvikehuollon laadun parantaminen. Tähän sisältyvät mikrobiekologian ja elintarvikkeiden turvallisuuden välisten yhteyksien tutkiminen, menetelmien ja mallien kehittäminen elintarvikeketjun eheyden tutkimista varten, uudet havaitsemismenetelmät, riskinarvioinnin ja -hallinnan ja riskejä koskevan viestinnän tekniikat ja välineet sekä riskien mieltämisen tutkiminen.

- Ihmisen terveyden ja ympäristön suojelu tutkimalla elintarvikkeiden ja rehujen tuotantoketjuihin kohdistuvia ja niiden aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Tähän sisältyy elintarvikkeissa esiintyvien vierasaineiden ja niihin liittyvien terveysvaikutusten tutkiminen sekä tehokkaampien välineiden ja menetelmien kehittäminen elintarvikkeiden ja rehujen tuotantoketjujen aiheuttamien ympäristövaikutusten arviointia varten. Elintarvikeketjun laadun ja eheyden varmistaminen edellyttää uusia malleja tuotantoketjun analyysia varten ja ratkaisuja kokonaiselintarvikeketjun ( total food chain ) hallintaan, mukaan luettuina kuluttajanäkökohdat.

- Kestäviä non-food-tuotteita ja -tuotantoprosesseja palveleva biotiede ja -teknologia

- Tavoitteena on lujittaa tietopohjaa ja kehittää pitkälle vietyjä tekniikoita biomassan tuotantoon maan ja merten resursseista energia- ja teollisuussovelluksia varten. Tämä edellyttää kasvi-, eläin- ja mikrobigenomiikan ja metabolomiikan tutkimista biomassan lähtöaineiden tuottavuuden ja koostumuksen parantamiseksi, jotta biomassa voidaan optimaalisesti muuntaa runsaasti lisäarvoa tarjoaviksi tuotteiksi. Samalla on määrä käyttää luonnonmukaisia tai muunnettuja maa- ja vesiorganismeja uusina lähteinä. Tämä edellyttää täysimittaista elinkaarianalyysia biotuotteisiin liittyvistä maatalouskäytännöistä ja biotuotteiden kuljetuksesta, varastoinnista ja markkinoilla hyödyntämisestä. Vastaavasti tarkastellaan teollisen bioteknologian soveltamista koko kasvintuotantoketjussa ”biojalostamojen” ( bio-refinery ) mahdollisuuksien hyödyntämiseksi täysimääräisesti, mukaan luettuina sosioekonomiset, agronomiset, ekologiset ja kuluttajanäkökohdat. Tämän tueksi on tarkoitus tutkia kasvien ja mikrobien aineenvaihduntaa sellulaarisella ja subsellulaarisella tasolla ja parantaa sen hallintaa tuotettaessa arvokkaita hyödykkeitä sellaisten bioprosessien (kuten biokatalyyttisten prosessien) avulla, joiden ansiosta muuntotuotteiden määrä, laatu ja puhtaus ovat suurempia. Lisäksi käytetään tai kehitetään biotekniikoita, joilla saadaan aikaan uudenlaisia ja parannettuja metsänjalostustuotteita ja -prosesseja. Näiden tuotteiden ja prosessien on määrä olla korkealaatuisia, runsaasti lisäarvoa tarjoavia ja uusiutuvien resurssien käyttöön perustuvia, jotta voidaan parantaa puun ja puuntuotannon kestävyyttä, mukaan luettuna rakennuspuutavara ja uusiutuvat bioenergiavarannot. Tarkastelun kohteena on myös, miten bioteknologian avulla voidaan havaita, seurata, ehkäistä, käsitellä ja poistaa epäpuhtauksia. Tältä osin painopisteenä on jätteen ja sivutuotteiden taloudellisen arvon maksimointi uusien bioprosessien avulla joko yksin tai yhdessä kasvijärjestelmien ja/tai kemiallisten katalyyttien kanssa.

Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälisellä yhteistyöllä on ensisijainen asema ”Elintarvikkeet, maatalous ja bioteknologia” -aihealueen tutkimuksessa, ja sitä edistetään voimakkaasti koko aihealueella. Tavoitteena on tukea tutkimusta, jolla on erityistä merkitystä kehitysmaille. Kohteiden valinnassa otetaan huomioon vuosituhannen kehitystavoitteet ja meneillään olevat toimet. Erityistoimia on määrä toteuttaa yhteistyön edistämiseksi ensisijaisten kumppanialueiden ja -maiden kanssa. Tämä koskee erityisesti niitä alueita ja maita, jotka osallistuvat kahden alueen välisiin vuoropuheluihin ja kahdenvälisiin tiede- ja teknologiasopimuksiin, sekä naapurimaita, nousevan talouden maita ja kehitysmaita.

Lisäksi on tarkoitus harjoittaa monenvälistä yhteistyötä, joiden kohteena ovat joko laajoja kansainvälisiä toimia edellyttävät haasteet (esim. systeemibiologian ulottuvuus ja monimutkaisuus kasveissa ja mikro-organismeissa) tai maailmanlaajuiset haasteet ja EU:n kansainväliset sitoumukset (jotka liittyvät elintarvikkeiden ja juomaveden turvallisuuteen ja saantivarmuuteen, eläintautien maailmanlaajuiseen leviämiseen, biologisen monimuotoisuuden tasapuoliseen käyttöön, maailman kalatalouden palauttamiseen suurimman mahdollisen kestävän tuoton tasolle vuoteen 2015 mennessä sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ja siihen kohdistuviin vaikutuksiin).

Vastaaminen esiin nouseviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Esiin nouseviin tarpeisiin liittyvän tutkimuksen tavoitteena voi olla muun muassa kehittää uusia ratkaisuja ja tekniikoita esimerkiksi kriisinhallintajärjestelmiin ja elintarvikeketjun eheyteen liittyen.

Ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin vastattaessa otetaan erityisesti huomioon eurooppalaisen tietopohjaisen biotalouden rakentamiseen liittyvät tarpeet.

3. Tieto- ja viestintäteknologiat

Tavoite

Tavoitteena on parantaa Euroopan yritysten kilpailukykyä ja luoda edellytykset sille, että Eurooppa pystyy hallitsemaan ja muovaamaan tieto- ja viestintäteknologioiden tulevaa kehitystä siten, että Euroopan yhteiskunnan ja talouden vaatimuksiin voidaan vastata. Toimet vahvistavat Euroopan tieteellistä ja teknologista perustaa ja varmistavat sen johtavan aseman tieto- ja viestintäteknologiassa koko maailmassa, synnyttävät ja edistävät innovointia tieto- ja viestintäteknologian käytön kautta ja takaavat, että tieto- ja viestintäteknologiassa saavutettu edistys muunnetaan nopeasti Euroopan kansalaisia, yrityksiä, teollisuutta ja hallintoa hyödyttäviksi sovelluksiksi.

Johdanto

Tieto- ja viestintäteknologioilla on ainutlaatuinen ja tunnustettu asema innovoinnin, luovuuden ja kilpailukyvyn edistäjänä kaikilla teollisuus- ja palvelualoilla. Niillä on olennainen merkitys vastattaessa keskeisiin yhteiskunnan haasteisiin ja uudenaikaistettaessa julkisia palveluja. Lisäksi ne tukevat kehitystä kaikilla tieteen ja teknologian aloilla. Euroopan on siksi hallittava ja muovattava tieto- ja viestintäteknologian tulevaa kehitystä ja varmistettava, että tieto- ja viestintäteknologiaan perustuvat palvelut ja tuotteet otetaan käyttöön ja että niitä käytetään niin, että ne tuovat mahdollisimman suuren hyödyn kansalaisille ja yrityksille.

Nämä ovat Euroopan unionin tietoyhteiskuntapolitiikan tavoitteita, joita painotettiin i2010-aloitteessa. Tämän politiikan pyrkimyksenä on kehittää kilpailukykyistä ja konvergoituvaa tietoperustaista taloutta Euroopassa, lisätä merkittävästi Euroopan investointeja tieto- ja viestintäteknologian tutkimukseen ja innovointiin sekä varmistaa, että mahdollisimman moni pääsee osalliseksi tietoyhteiskunnan tuomista hyödyistä.

Uudet tieto- ja viestintäteknologiat avaavat monia uusia mahdollisuuksia tuottaa korkealaatuisempia tuotteita ja palveluja, monet niistä aloilla, joilla Euroopalla on jo teollinen ja teknologinen johtoasema. Euroopan tason kumppanuussuhteet ovat optimaalinen tapa investoida tieto- ja viestintäteknologiaan. Tällaisille toimille on nyt suurempi tarve kuin koskaan, jotta selviydyttäisiin voimakkaasti kasvavista tutkimuskustannuksista aikana, jolloin kilpailu on maailmanlaajuista ja teknologiat yhä monimutkaisempia ja yhä kiinteämmin sidoksissa toisiinsa.

Tieto- ja viestintäteknologian aihealueella asetetaan etusijalle keskeisten teknologiapilareiden ympärille jäsennelty strategisesti tärkeä tutkimus, varmistetaan teknologioiden täysi integraatio ja tuotetaan osaaminen ja keinot kehittää hyvin monentyyppisiä innovatiisia tieto- ja viestintäteknologian sovelluksia. Toimet edistävät teollista ja teknistä kehitystä tieto- ja viestintäteknologian alalla ja parantavat kilpailukykyä keskeisillä tietotekniikkaintensiivisillä aloilla, kun käyttöön voidaan ottaa innovatiivisia ja korkealaatuisia tieto- ja viestintäteknologiaan perustuvia tuotteita ja parantaa organisaatioprosesseja sekä yrityksissä että julkishallinnossa. Lisäksi aihealueen tutkimuksella tuetaan muita Euroopan unionin politiikan aloja asettamalla tieto- ja viestintäteknologia poliittisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden palvelukseen.

Toimintaan kuuluu yhteistyö- ja verkottamistoimia, tukea yhteisille teknologia-aloitteille – mm. valikoiduilla tutkimuksen osa-alueilla nanoelektroniikkateknologioita ja sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä koskevissa yhteisissä teknologia-aloitteissa – sekä kansallisten ohjelmien koordinointitoimia muun muassa tietotekniikka-avusteisen asumisen (Ambient Assisted Living) alalla. Toimien painopisteisiin kuuluu tutkimusaiheita, joiden valinnassa on nojauduttu muiden lähteiden ohella eurooppalaisten teknologiayhteisöjen työhön. Lisäksi pyritään saamaan aikaan synergiaa muiden erityisohjelmien toimien kanssa.

Pienten ja keskisuurten yritysten ja muiden pienten toimijoiden aktiivinen osallistuminen on olennaisen tärkeää, kun otetaan huomioon niiden merkitys innovaatioiden kehittämisessä. Niillä on elintärkeä tehtävä tieto- ja viestintäteknologian ja sen sovellusten uusien visioiden luomisessa ja niiden siirtämisessä liiketoiminnaksi.

Toimet :

- Tieto- ja viestintäteknologian teknologiapilarit

- Nanoelektroniikka, fotoniikka ja integroidut mikro-/nanojärjestelmät. Prosessi-, laite- ja suunnittelutekniikat, joilla parannetaan komponenttien, järjestelmämikropiirien (SoC), paketoitujen järjestelmien (SiP) ja integroitujen järjestelmien kokoa, tiheyttä, suorituskykyä, energiatehokkuutta, valmistusta ja kustannustehokkuutta; perustason fotoniikkakomponentit moniin erilaisiin sovelluksiin; suurikapasiteettiset/suuritiheyksiset tiedonvarastointijärjestelmät; hyvin laajapinta-alaiset/pitkälle integroidut näyttöratkaisut; anturit, toimilaitteet, näyttimet ja kuvantamislaitteet; vähävirtaiset järjestelmät, vaihtoehtoiset energianlähteet/-varastointitekniikat; heterogeenisten teknologioiden ja järjestelmien integrointi; monitoimintaiset integroidut mikro-nano-bio-info-järjestelmät; laajan pinta-alan elektroniikka; integrointi eri materiaaleihin/objekteihin; rajapinnat eläviin organismeihin; molekyylien tai atomien itsejärjestäytyminen stabiileiksi rakenteiksi.

- Ajasta ja paikasta riippumattomat rajoittamattoman kapasiteetin viestintäverkot. Kustannustehokkaat matkaviestintä- ja laajakaistaverkkotekniikat ja -järjestelmät, mukaan luettuina maanpäälliset ja satelliittiverkot; erilaisten kiinteiden verkkojen, matkaviestintäverkkojen, langattomien verkkojen ja radio- ja televisioverkkojen konvergenssi ulottuen henkilökohtaisista ympäristöistä alueellisiin ja maailmanlaajuisiin ympäristöihin; kiinteiden ja langattomien viestintäpalvelujen ja -sovellusten yhteentoimivuus, verkotettujen resurssien hallinta, palvelujen uudelleenkonfiguroitavuus; tilannekohtaisesti toimivien älykkäiden multimedialaitteiden, anturien ja mikrosirujen kompleksinen verkottaminen.

- Sulautetut ja ympäristöään säätelevät tietotekniikkajärjestelmät. Tehokkaammat, suojatummat, hajautetut, käyttövarmat ja suorituskykyiset laitteisto-/ohjelmistojärjestelmät, jotka voivat havainnoida ja säädellä ympäristöään ja mukautua siihen ja samalla optimoida resurssien käytön; järjestelmien mallintamis-, suunnittelu ja valmistusmenetelmät ja -välineet kompleksisuuden hallintaan; avoimet, koottavat arkkitehtuurit ja mittakaavasta riippumattomat alustat, väliohjelmistot ja hajautetut käyttöjärjestelmät, joilla voidaan luoda aidosti saumattomia yhteistoimintaisia älykkäitä ympäristöjä antureita, toimilaitteita, laskentaa, viestintää, varastointia ja palvelujen tarjoamista varten; tietotekniikka-arkkitehtuurit, jotka sisältävät heterogeenisia, verkotettuja ja uudelleenkonfiguroitavia komponentteja, mukaan luettuina käännös, ohjelmointi ja ajonaikainen tuki; laajamittaisten, hajautettujen ja epätäsmällisten ( uncertain ) järjestelmien hallinta.

- Ohjelmistot, gridit, käyttövarmuus ja luotettavuus. Osaamisintensiivisiä palveluja tukevia dynaamisia ja luotettuja ohjelmisto-, arkkitehtuuri- ja väliohjelmistojärjestelmiä varten tarkoitetut teknologiat, välineet ja menetelmät, mukaan luettuna niiden tarjoaminen hyötypalveluna; palvelusuuntautuneet, yhteentoimivat ja mittakaavasta riippumattomat infrastruktuurit, resurssien grid-tyyppinen virtualisointi, verkkokeskeiset käyttöjärjestelmät; avoimet kehitysympäristöt ja yhteistyöratkaisut ohjelmistojen, palvelujen ja järjestelmien kehittämiseen; kokoonpanovälineet; kompleksisten järjestelmien emergentin käyttäytymisen hallinta; laajamittaisten, hajautettujen ja ajoittaisesti yhteenkytkettyjen järjestelmien ja palvelujen luotettavuuden ja vikasietoisuuden parantaminen; suojatut ja luotetut järjestelmät ja palvelut, mukaan luettuina yksityisyyttä suojaava pääsynvalvonta ja todentaminen, dynaamiset turvallisuus- ja luotettavuusperiaatteet, luotettavuuden ja luottamuksen metamallit.

- Tietämysjärjestelmät, kognitiiviset järjestelmät ja oppimisjärjestelmät. Menetelmät ja tekniikat, joiden avulla voidaan hankkia ja tulkita, esittää ja personoida, selata ja hakea, jakaa ja toimittaa tietoa ottaen huomioon ihmiselle ja koneelle merkitykselliset sisällön semanttiset suhteet; keinotekoiset järjestelmät, jotka havaitsevat, tulkitsevat ja arvioivat tietoa ja kykenevät yhteistoimintaan, itsenäiseen toimintaan ja oppimiseen; teoriat ja kokeet, joiden avulla voidaan päästä inkrementaalisia kehitysaskeleita pidemmälle hyödyntämällä ymmärrystä luonnollisesta kognitiosta, erityisesti oppimisesta ja muistista (myös ihmisen oppimisjärjestelmien edistämiseksi).

- Simulointi, visualisointi, vuorovaikutus ja virtuaalivahvisteinen todellisuus. Välineet mallintamiseen, simulointiin, visualisaatioon, vuorovaikutukseen, virtuaaliseen, virtuaalivahvisteiseen ja virtuaalisuutta ja reaalisuutta yhdistävään todellisuuteen sekä niiden integraatioon kokonaisvaltaisissa ympäristöissä; välineet tuotteiden, palvelujen ja audiovisuaalisen digimedian innovatiiviseen suunnitteluun; luonnollisemmat, intuitiiviset ja helppokäyttöiset käyttöliittymät ja uudet tavat toimia vuorovaikutuksessa teknologian, koneiden ja laitteiden ja muiden käyttöesineiden kanssa; monikieliset ja automaattiset konekääntämisjärjestelmät.

Tieto- ja viestintäteknologian uusia näköaloja, jotka perustuvat muiden tieteen ja teknologian alojen (fysiikka, bioteknologia, materiaali- ja biotieteet ja yhteiskunta- ja kognitiotieteet), hyödyntämiseen, tuetaan koko tieto- ja viestintäteknologian aihealueella. Kyse on näköaloista, jotka johtavat innovaatioihin tieto- ja viestintäteknologioissa ja kokonaan uusiin teollisuus- ja palvelualoihin. Ne ulottuvat tieto- ja viestintäteknologian laitteiden koon pienentämisestä siten, että ne soveltuvat yhteen elävien organismien kanssa ja voivat olla vuorovaikutuksessa niiden kanssa (esim. synteettisiin biomolekyylirakenteisiin perustuvat uudenlaiset tieto- ja viestintäteknologian komponentit ja laskentajärjestelmät), aina uudenlaisiin, elollista maailmaa jäljitteleviin tietojenkäsittely- ja viestintätieteisiin, luonnollisia järjestelmiä jäljitteleviin ympäristön kanssa täysin sopusointuisiin tieto- ja viestintäteknologian laitteisiin sekä elollisen maailman mallintamiseen ja simulointiin (esim. ihmisen fysiologian simulointiin useilla biologisilla tasoilla).

- Teknologioiden integrointi:

- Henkilökohtaiset ympäristöt. Multimodaalisten käyttöliittymien, anturitekniikoiden ja mikrojärjestelmien, henkilökohtaisen viestinnän ja tiedonkäsittelyn laitteiden, henkilökohtaisina oheislaitteina käytettävien tieto- ja viestintäteknologian järjestelmien, “päälle puettavien järjestelmien” ( wearables ) ja implanttien integrointi sekä niiden kytkeminen palveluihin ja resursseihin, jolloin keskeisenä tavoitteena on ottaa huomioon kaikki henkilön tilannesidonnaisiin tarpeisiin (”presence”) ja identiteettiin liittyvät näkökohdat.

- Kotiympäristöt. Viestintä, seuranta, hallinta ja apu kotona, rakennuksissa ja julkisissa tiloissa; kaikkien laitteiden saumaton yhteentoimivuus ja käyttö ottaen huomioon kustannustehokkuus, kohtuuhintaisuus ja käytettävyys; uudet palvelut ja vuorovaikutteisen digisisällön ja -palvelujen uudet muodot; tiedonsaanti ja -hallinta.

- Robottijärjestelmät. Joustavat ja luotettavat robottijärjestelmät, jotka toimivat ihmisympäristöissä ja järjestämättömissä ympäristöissä sekä yhteistyössä ihmisten kanssa; verkotetut ja yhteistyössä toimivat robotit; miniatyrisoidut robotit; integroitujen robottijärjestelmien modulaarinen suunnittelu ja mallintaminen.

- Älykkäät infrastruktuurit. Tieto- viestintäteknologian välineet, joilla voidaan lisätä kriittisten infrastruktuurien suorituskykyä, käyttäjäystävällisyyttä, mukautuvuutta, ylläpidettävyyttä, käyttövarmuutta ja viankestävyyttä; tiedon integroinnin välineet; tieto- ja viestintäteknologia systeemistä riskinarviointia, ennakkovaroitusjärjestelmiä ja automatisoituja hälytyksiä varten.

- Sovellusten tutkimus:

- Yhteiskunnan haasteisiin vastaava tieto- ja viestintäteknologia. Tavoitteena on varmistaa, että kaikki Euroopan kansalaiset saavat mahdollisimman suuren hyödyn tieto- ja viestintäteknologian tuotteista ja palveluista, parantaa osallisuutta ja saumatonta pääsyä yleishyödyllisiin palveluihin ja näiden palvelujen vuorovaikutteisuutta sekä vahvistaa julkisen sektorin palvelujen innovaatioroolia, jotta voidaan lisätä niiden tehokkuutta ja vaikutusta.

- Terveys. Henkilökohtaiset, häiritsemättömät järjestelmät, joiden avulla kansalaiset voivat hallita hyvinvointiaan (esim. päälle puettavat tai kehoon asetettavat terveyttä tukevat seurantalaitteet ja autonomiset järjestelmät); kehittyvät tekniikat, kuten molekyylikuvantaminen, ennaltaehkäisyn tehostamiseksi ja lääkityksen yksilöllistämiseksi; terveyttä koskevan tietämyksen muodostaminen ( knowledge discovery ) ja soveltaminen kliinisissä käytännöissä; elinten toimintojen mallintaminen ja simulointi; mikro- ja nanorobottilaitteet mahdollisimman vähän invasiivisia kirurgisia ja hoitosovelluksia varten.

- Hallinto. Tieto- ja viestintäteknologian monitieteinen käyttö julkisessa hallinnossa yhdistettynä organisaatiomuutoksiin ja uusiin taitoihin siten, että voidaan tarjota innovatiivisia ja kansalaiskeskeisiä palveluja kaikille; kehittynyt tieto- ja viestintäteknologiaan perustuva tutkimus ja ratkaisut, joilla parannetaan demokratiaa ja demokratiaan osallistumista, julkisen sektorin palvelujen toimivuutta ja laatua sekä vuorovaikutusta viranomaisten kanssa ja niiden kesken ja tuetaan lainsäädännöllisiä ja poliittisia prosesseja demokratian kaikissa vaiheissa.

- Osallisuus. Tavoitteena on valtaistaa yksilöt ja heidän yhteisönsä ja parantaa kaikkien kansalaisten tasapuolista osallistumista tietoyhteiskuntaan ja samalla ehkäistä vammaisuudesta, heikosta taitotasosta, köyhyydestä, maantieteellisestä eristyneisyydestä, kulttuurista, sukupuolesta tai iästä johtuvat digitaalikuilut tukemalla aputeknologiaa, edistämällä itsenäistä elämistä, parantamalla tietotekniikkataitoja ja kehittämällä kaikille suunniteltuja ( design-for-all ) tuotteita ja palveluja.

- Liikkuvuus. Integroidut tieto- ja viestintätekniikkapohjaiset ajoneuvojen turvajärjestelmät, jotka perustuvat avoimiin, käyttövarmoihin ja luotettaviin arkkitehtuureihin ja rajapintoihin; yhteentoimivat ja yhteistyössä toimivat liikenteen tehokkuus- ja turvallisuusjärjestelmät, jotka perustuvat ajoneuvojen väliseen ja ajoneuvojen ja liikenneinfrastruktuurien väliseen viestintään ja joihin on integroitu tarkkoja ja käyttövarmoja paikannustekniikoita; personoidut, paikkamukautuvat henkilökohtaista navigointia palvelevat ja multimodaaliset palvelut, mukaan luettuina älykkäät matkailupalveluratkaisut.

- Ympäristön ja kestävän kehityksen tukeminen. Riskien ja hätätilanteiden hallinta; älyanturiverkot, joilla parannetaan luonnonuhkien ennustamista ja luonnonvarojen hallintaa, mukaan luettuina ympäristöä saastuttavien aineiden vähentämistä palvelevat järjestelmät; energiatehokkuuden parantaminen; niiden toimenpiteiden hallinta, joilla ihminen vastaa ympäristöpaineisiin ja ylläpitää biologista monimuotoisuutta; hälytysjärjestelmät ja oikea-aikainen ja luotettava julkinen turvallisuusviestintä- ja tiedottaminen; aputeknologiat ja tukijärjestelmät ankarissa, vaarallisissa ja riskialttiissa oloissa toimimiseen; tieto- ja viestintäteknologian ekotehokas ja kestävä tuotanto; kehittynyt tiedonhallinta ympäristöseurantaa ja riskinarviointia varten INSPIRE-, GMES- ja GEOSS-aloitteita tukien.

- Sisältöä, luovuutta ja henkilökohtaista kehitystä palveleva tieto- ja viestintäteknologia :

- Vuorovaikutteisen, epälineaarisen ja itsesopeutuvan sisällön uudet muodot; luovuus ja rikkaammat käyttäjäkokemukset; monimediasisällön räätälöinti ja tarjonta; täysdigitaalisen sisällöntuotannon ja -hallinnan yhdistäminen kehittyviin semanttisiin teknologioihin; käyttäjälähtöinen sisällön käyttö, sisältöön pääsy ja sisällön luominen.

- Teknologia-avusteisen oppimisen järjestelmät, välineet ja palvelut, jotka on mukautettu erilaisille käyttäjille eri konteksteissa; ihmisen oppimiseen liittyvät tekijät, kun prosessi tapahtuu tieto- ja viestintäteknologian välityksellä; keinot parantaa ihmisten valmiuksia tulla aktiivisiksi oppijoiksi.

- Älykkäät palvelut, joilla tuetaan pääsyä digitaalisessa muodossa oleviin kulttuuriresursseihin ; välineet, joilla yhteisöt voivat luoda elävään perintöön pohjautuvaa uutta kulttuurimuistia; digitaalisen sisällön säilyttämismenetelmät ja -välineet; digitaalisten objektien käytettävyyden parantaminen tulevien käyttäjien näkökulmasta muuttamatta niiden alkuperäistä autenttisuutta, eheyttä ja käyttöyhteyttä.

- Yrityksiä ja teollisuutta tukeva tieto- ja viestintäteknologia :

- Dynaamiset, verkostopainotteiset yrityksiä tukevat järjestelmät, joilla luodaan ja tarjotaan tuotteita ja palveluja; älykkäiden komponenttien hajautettu valvonta ja hallinta; digitaaliset liiketoimintaekosysteemit (DBE), erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tarpeisiin mukautettavat ohjelmistoratkaisut; yhteistyöpalvelut hajautettuja työtiloja varten; teknologia-avusteinen ryhmäläsnäolo ( group presence ), ryhmäjohtaminen ja resurssien yhteiskäytön tuki.

- Valmistus. Verkotettu älykäs ohjaustekniikka tarkkuusvalmistukseen ja vähän resursseja kuluttavaan tuotantoon; langaton automaatio ja logistiikka laitosten nopeaa uudelleenkonfigurointia varten; integroidut ympäristöt mallintamista, simulointia, presentaatiota ja virtuaalista tuotantoa varten; valmistustekniikat miniatyrisoituja tieto- ja viestintäteknologian järjestelmiä ja kaikentyyppisten materiaalien ja objektien kanssa yhteen nivottuja järjestelmiä varten.

- Luottamusta tukeva tieto- ja viestintäteknologia :

- Välineet, jotka tukevat luottamusta tieto- ja viestintäteknologiaan ja sen sovelluksiin; eri kokonaisuuksista koostuvat ja monikerroksiset identiteetin hallintajärjestelmät; tunnistus- ja valtuutustekniikat; järjestelmät, joilla vastataan uuden teknisen kehityksen synnyttämiin tietosuojatarpeisiin; oikeuksien ja hyödykkeiden hallinnointi; välineet suojautua verkkouhilta.

Kansainvälinen yhteistyö

Tieto- ja viestintäteknologian aihealueella tuetaan kansainvälistä yhteistyötä, jossa käsitellään yhteisesti merkittäviä kysymyksiä ja haetaan niihin yhteentoimivia ratkaisuja strategisesti tärkeiden kumppanien kanssa siten, että yhteistyöstä saatava hyöty on merkittävä kaikille osapuolille. Lisäksi kansainvälisellä yhteistyöllä tuetaan tietoyhteiskunnan leviämistä nousevan talouden maissa ja kehitysmaissa. Erityisiä toimia määritetään niitä maita tai alueita varten, joihin kanssa EU:n on voimistettava yhteistyötään. Tältä osin keskeisessä asemassa on erityisesti nousevan talouden maiden, kehitysmaiden ja EU:n naapurimaiden kanssa tehtävä yhteistyö.

Yhdessä ”Terveys”-aihealueen kanssa suoritetaan jäsenmaksu kansainväliseen HFSP-ohjelmaan (Human Frontier Science Programme), jolla edistetään tieteidenvälistä tutkimusta ja uutta yhteistyötä eri alojen tutkijoiden välillä. Tämä tarjoaa niille EU:n jäsenvaltioille, jotka eivät ole G8-maita, mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti HFSP-ohjelmasta.

Aihealueen toimet tukevat älykkäitä valmistusjärjestelmiä koskevaa IMS-ohjelmaa, jonka puitteissa IMS:ssä mukana olevat alueet voivat tehdä TTK-yhteistyötä[31].

Vastaaminen esiin nouseviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Tulevat ja kehitteillä olevat teknologiat. Tavoitteena on stimuloida ja tukea monitieteistä huippututkimusta tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvillä esiin nousevilla tutkimusaloilla. Painopisteitä: miniatyrisoinnin ja tietotekniikan uusien rajojen tutkiminen, mukaan luettuna esimerkiksi kvantti-ilmiöiden hyödyntäminen; verkotettujen tietotekniikka- ja viestintäjärjestelmien kompleksisuuden hallinta; uusien ratkaisujen tutkiminen ja älykkäiden järjestelmien kokeilu uusia personoituja tuotteita ja palveluja varten.

Tutkimus, jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystä tieto- ja viestintäteknologian suuntauksista ja vaikutuksista yhteiskuntaan ja talouteen, voi koskea esimerkiksi seuraavia aiheita: tieto- ja viestintäteknologian vaikutukset tuottavuuteen, työllisyyteen, osaamiseen ja palkkoihin; tieto- ja viestintäteknologia innovoinnin edistäjänä julkisen ja yksityisen sektorin palveluissa; tieto- ja viestintäteknologian laajempaa ja nopeampaa innovointia ja käyttöä haittaavat esteet; uudet liiketoimintamallit ja hyödyntämisreitit; tieto- ja viestintätekniikkapohjaisten ratkaisujen käytettävyys, hyödyllisyys ja hyväksyttävyys; tieto- ja viestintäteknologian infrastruktuurien tietosuoja ja käyttövarmuus ja luottamus niihin; tieto- ja viestintäteknologian kehitykseen liittyvät eettiset kysymykset; yhteydet tieto- ja viestintäteknologiaan liittyviin oikeus-, sääntely- ja hallintokehyksiin; analyysit siitä, miten tieto- ja viestintäteknologia tukee EU:n politiikkaa ja vaikuttaa siihen.

4. Nanotieteet, nanoteknologia, materiaalit ja uudet tuotantoteknologiat

Tavoite

Tavoitteena on parantaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja edesauttaa siirtymistä runsaasti luonnonvaroja kuluttavasta teollisuudesta osaamisintensiiviseen teollisuuteen tuottamalla uraa uurtavaa tietämystä eri teknologioita ja tutkimusaloja hyödyntäviä uusia sovelluksia varten.

Lähestymistapa

Euroopan teollisuus tarvitsee merkittäviä innovaatioita kilpailukykynsä parantamiseksi. Sen on keskitettävä kapasiteettiaan runsaasti lisäarvoa tarjoaviin tuotteisiin ja teknologioihin, jotta se kykenisi vastaamaan yhtäältä asiakkaiden vaatimuksiin ja toisaalta ympäristöä ja terveyttä koskeviin sekä muihin yhteiskunnallisiin odotuksiin. Tutkimuksella on olennainen asema pyrittäessä vastaamaan näihin kilpaileviin haasteisiin.

Tämän aihealueen avulla pyritään ennen kaikkea nanoteknologian, materiaalitieteiden ja uusien tuotantomenetelmien toimivaan yhdistämiseen. Tarkoituksena on maksimoida teollisuuden muutosta tukevat vaikutukset ja edistää samalla kestävää tuotantoa ja kulutusta. Aihealueella tuetaan kaikkia teollisuuden toimia, joilla saadaan aikaan synergiaa muiden aihealueiden kanssa. Tukea annetaan kaikkien tutkimusalojen ja osa-alueiden sovelluksille materiaalitieteiden, tehokkaiden valmistus- ja prosessiteknologioiden, nanobioteknologian ja nanoelektroniikan aloilla.

Keskipitkällä aikavälillä keskitytään eri tutkimusaloilta peräisin olevan tietämyksen ja osaamisen yhdistämiseen hyödyntäen sovelluslähtöisesti tieteen ja teknologian eri alojen synergioita. Pitkällä aikavälillä aihealueella pyritään hyödyntämään nanotieteiden ja -teknologioiden tarjoamat valtavat mahdollisuudet aidosti osaamiselle rakentuvan teollisuuden ja talouden rakentamisessa. Molemmissa tapauksissa on keskeisen tärkeää varmistaa tuotetun tietämyksen saaminen laajempaan käyttöön levittämällä ja hyödyntämällä tutkimustuloksia tehokkaasti.

Aihealueella huolehditaan myös siitä, että toimet ja rahoitettavat hankkeet tukevat merkittävällä tavalla teollisuuden tarpeita ja täydentävät muita toimia ja aloitteita. Tässä käytetään apuna erityisesti eurooppalaisia teknologiayhteisöjä (joiden tarkastelun kohteena voivat olla esimerkiksi kemianteollisuuden kestävä kehitys, uudet valmistusmenetelmät, työturvallisuus, nanolääketiede, terästeollisuus, metsänjalostusteollisuus ym.) sekä yhteisille teknologia-aloitteille annettavaa tukea.

Aihealue on erityisen tärkeä pk-yrityksille, koska niillä on sekä alan teknologioihin liittyviä tarpeita että tärkeä asema niiden kehittämisessä ja käytössä. Pk-yritysten kannalta keskeisiä osa-alueita ovat: nanoteknologiset instrumentit, välineet ja laitteet (koska tällä alalla on runsaasti nopeasti kasvavia huipputeknologiaan keskittyneitä pk-yrityksiä); tekniset tekstiilit (tyypillinen esimerkki perinteisestä alasta, jolla on käynnissä moniin pk-yrityksiin vaikuttava nopea muutosprosessi); avaruusjärjestelmät; mekaaninen teollisuus (esim. työstökoneet, joiden osalta eurooppalaisilla pk-yrityksillä on johtava asema maailmassa) sekä muut alat, joilla toimii runsaasti sellaisia pk-yrityksiä, joille on hyötyä uusista liiketoimintamalleista, materiaaleista ja tuotteista.

Kansallisesti ja alueellisesti toteuttavia ohjelmia ja yhteistyötoimia koordinoidaan erityisillä toimilla, joissa käytetään apuna ERA-NET ja ERA-NET+ -järjestelmiä. Tarkoituksena on edistää tutkimusohjelmien lähentymistä sekä edistää kriittisen massan ja synergiavaikutusten aikaansaamista eurooppalaisten teknologiayhteisöjen puitteissa. Teollisuudessa tehtävälle tutkimukselle on hyötyä myös toimien koordinoinnista muun muassa metrologian, toksikologian, standardien ja nomenklatuurin osalta.

Toimet

- Nanotieteet ja nanoteknologia

Tavoitteena on hankkia lisää tietämystä ja kokemuksia aineen ominaisuuksista nanotasolla ja luoda tältä pohjalta materiaaleja ja järjestelmiä, joiden ominaisuudet ja käyttäytyminen ovat ennalta määriteltyjä. Tarkoituksena on saada tätä kautta aikaan uuden sukupolven kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluja, joilla on suuri lisäarvo ja jotka ovat erittäin suorituskykyisiä monissa eri sovelluksissa, sekä minimoida samalla niiden mahdolliset haitalliset ympäristö- ja terveysvaikutukset. Toimissa pyritään tieteidenvälisyyteen sekä teoreettisten ja kokeellisten lähestymistapojen yhdistämiseen.

Painopisteenä on uuden tietämyksen hankkiminen atomien, molekyylien ja niiden yhdistelmien vuorovaikutuksesta sekä luonnollisten että keinotekoisten rakenneosien kanssa. Tutkimuskohteita ovat myös instrumentit, välineet, pilottituotantolinjat ja demonstrointitoimet, joita tarvitaan kokonaan uudenlaisten toimintamallien kehittämiseksi nanoteknologiaan perustuvaa valmistusta varten kaikkein lupaavimmilla teollisuuden aloilla.

Lisäksi tutkimustoiminnassa keskitytään nanoteknologiaan liittyviin yleisempiin haasteisiin, sekä sen yhteiskunnallisiin reunaehtoihin ja hyväksyttävyyteen. Tältä osin tutkimus kohdistuu kaikkiin riskinarvioinnin eri aspekteihin (esim. nanomittakaavan rakenteiden toksikologia ja ekotoksikologia) sekä turvallisuuteen, nomenklatuuriin, metrologiaan ja standardeihin, joiden merkitys on jatkuvasti kasvamassa pyrittäessä saamaan aikaan teollisia sovelluksia. Niin ikään käynnistetään toimia, joiden tarkoituksena on perustaa erityisiä nanotieteiden ja -teknologian tieto- ja asiantuntijakeskuksia sekä yksikkö, joka vastaa keskitetysti komission nanoteknologiaa koskevassa toimintasuunnitelmassa[32] esitetyn integroidun ja vastuullisen toimintamallin toteutuksesta.

- Materiaalit

Uudet ja entistä älykkäämmät materiaalit, jotka tarjoavat uusia toiminnallisia ominaisuuksia ja enemmän suorituskykyä, ovat yhä tärkeämpiä teollisuuden kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen kannalta. Valmistusteollisuuden uusissa toimintamalleissa tuotteiden arvoa ja suorituskykyä lisätään yhä useammin ensisijaisesti materiaaleja – eikä prosessoinnin eri vaiheita – kehittämällä.

Materiaaleja koskevassa tutkimuksessa keskitytään älykkäiden ja ominaisuuksiltaan räätälöityjen uusien materiaalien kehittämiseen. Tämä edellyttää materiaalien luontaisten ominaisuuksien, prosessoinnin ja tuotannon älykästä hallintaa sekä mahdollisten terveys- ja ympäristövaikutusten huomioon ottamista materiaalien koko elinkaaren aikana. Painopistealueena on uusien kehittyneiden materiaalien, erityisesti entistä suorituskykyisempien nano-, bio- ja hybridimateriaalien, aikaansaaminen nano- ja bioteknologian tarjoamien mahdollisuuksien sekä ”luonnosta oppimisen” avulla.

Tutkimuksessa pyritään monitieteiseen lähestymistapaan, jossa yhdistyvät kemia ja fysiikka sekä lisääntyvässä määrin myös biologia. Myös materiaalien karakterisointi sekä suunnittelu ja simulointi ovat keskeisen tärkeitä, jotta voitaisiin ymmärtää paremmin materiaaleihin liittyviä ilmiöitä, erityisesti rakenteen ja ominaisuuksien suhteita eri kokoluokissa, sekä parantaa materiaalien arviointia ja luotettavuutta ja suunnitella materiaaleja entistä enemmän virtuaalisesti. Lisäksi tuetaan nano-, molekyyli- ja makrotason integrointia kemian teknologiassa ja materiaaliteknologiassa, jotta voitaisiin kehittää uusia ratkaisuja ja prosesseja muun muassa katalyysia varten sekä tehostaa ja optimoida prosesseja.

- Uudet tuotantoteknologiat

Valmistuksessa tarvitaan uutta lähestymistapaa, jotta EU:n teollisuus pystyisi muuntumaan runsaasti luonnonvaroja kuluttavasta teollisuudesta osaamisintensiiviseksi teollisuudeksi. Tämä edellyttää kokonaan uudenlaista asennoitumista uuden tietämyksen jatkuvaan hankkimiseen sekä sen käyttöön, suojaamiseen ja rahoitukseen. On muun muassa edistettävä kestäviä tuotanto- ja kulutustapoja. Tätä varten on luotava oikeanlaiset olosuhteet jatkuvalle innovoinnille (teollisessa toiminnassa sekä tuotantojärjestelmissä, mukaan luettuina rakentaminen, laitteet ja palvelut) sekä yleisten tuotantoresurssien (teknologioiden, organisaatioiden ja tuotantolaitteiden) kehittämiselle. Samanaikaisesti on täytettävä turvallisuus- ja ympäristövaatimukset.

Tutkimuksen kohteena ovat useat eri osatekijät: sellaisten uusien teollisten mallien ja strategioiden kehittäminen ja validointi, jotka kattavat kaikki tuotteiden ja prosessien elinkaareen liittyvät näkökohdat; mukautuvat tuotantojärjestelmät, joiden avulla voidaan poistaa nykyisiä prosessien rajoituksia ja mahdollistaa uusien valmistus- ja prosessointimenetelmien käyttö; verkotettu tuotanto, jonka avulla voidaan kehittää välineitä ja menetelmiä maailmanlaajuisia yhteistyössä toteutettavia ja lisäarvoa tuottavia toimintoja varten; välineet, joiden avulla uudet teknologiat voidaan nopeasti siirtää ja integroida valmistusprosessien suunnitteluun ja toteutukseen; nano-, bio-, informaatio- ja kognitiivisten teknologioiden konvergenssin hyödyntäminen uusien tuotteiden ja teknisten ratkaisujen kehittämisessä sekä mahdollisessa uusien teollisuudenalojen luomisessa.

- Teknologioiden integrointi teollisia sovelluksia varten

Edellä mainittujen kolmen tutkimusalueen tietämyksen ja teknologioiden yhdistäminen on keskeisen tärkeää, jotta voitaisiin vauhdittaa Euroopan teollisuuden ja talouden muutosta sekä toimia samalla turvallisuuden, yhteiskunnallisen vastuullisuuden ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen.

Tätä koskevassa tutkimuksessa keskitytään uusiin sovelluksiin sekä uudenlaisiin, merkittäviä edistysaskeleita mahdollistaviin ratkaisuihin, joilla voidaan vastata keskeisiin haasteisiin. Lisäksi tutkimus kohdistetaan niihin TTK-tarpeisiin, joita eri eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat määrittäneet. Uuden tietämyksen sekä uusien nano-, materiaali- ja tuotantoteknologioiden integrointia sekä alakohtaisiin että poikkialaisiin sovelluksiin tuetaan muun muassa terveydenhuollon, rakentamisen, avaruusteollisuuden, liikenteen, energiahuollon, kemian, ympäristön, tekstiili- ja vaatetusteollisuuden, massan- ja paperintuotannon sekä koneenrakennuksen aloilla ja lisäksi luonteeltaan yleisemmällä työturvallisuuden alalla.

Kansainvälinen yhteistyö

Koska teollinen tutkimus on yhä enenevässä määrin kansainvälistä, työ on koordinoitava tehokkaasti kolmansien maiden kanssa. Sen vuoksi kansainvälinen yhteistyö on tärkeää koko aihealueella.

Yksittäisiä toimia voivat olla: teollistuneiden maiden kanssa toteutettavat toimet sekä toimet niiden maiden kanssa, jotka ovat tehneet sopimuksen tiede- ja teknologiayhteistyöstä aihealueeseen kuuluvilla osa-alueilla; nousevan talouden maiden ja kehitysmaiden kanssa toteutettavat erityistoimet, joilla taataan näiden maiden mahdollisuudet saada käyttöönsä tietämystä; alan tärkeimpien maiden kanssa käytävä vuoropuhelu käytännesäännöstöstä, joka koskee nanoteknologian vastuullista ja turvallista kehittämistä sekä älykkäitä valmistusjärjestelmiä koskeva IMS-ohjelma, jonka puitteissa IMS:ssä mukana olevat alueet voivat tehdä TTK-yhteistyötä[33]. Lisäksi edistetään toimia, joiden tarkoituksena on koordinoida ja vaihtaa tutkimustietoja (mm. nanoteknologioihin liittyvistä ympäristöä ja terveyttä koskevista turvallisuuskysymyksistä). Näin pyritään siihen, että päätöksentekijöillä olisi kaikkialla maailmassa yhtenevät käsitykset sääntelytarpeista.

Vastaaminen esiin nouseviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Esiin nouseviin tarpeisiin liittyvän tutkimuksen tavoitteena on kehittää ja lujittaa Euroopan valmiuksia yksittäisillä kehittymässä olevilla ja monitieteisillä tutkimusaloilla, jotka tarjoavat lupaavia tulevaisuudennäkymiä. Mahdollisiin ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin vastataan joustavasti. Toimet voivat liittyä esimerkiksi standardointiin, jolla tuetaan turvallista siirtymistä kohti osaamiselle rakentuvaa teollisuutta, tai nanoteknologioiden mahdollisiin ympäristö- ja terveysvaikutuksiin.

5. Energia

Tavoite

Tavoitteena on muuttaa nykyinen fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiajärjestelmä kestävämmäksi, monipuoliseen energialähteiden ja energiankantajien valikoimaan perustuvaksi järjestelmäksi sekä parantaa energiatehokkuutta. Näin voidaan vastata energiansaannin varmuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyviin polttaviin haasteisiin ja parantaa samalla Euroopan energia-alan kilpailukykyä.

Lähestymistapa

Nykyiset ennusteet osoittavat useimpien keskeisten energiaindikaattoreiden (esim. energiankulutus, riippuvuus fossiilisista polttoaineista, riippuvuus tuontienergiasta, hiilidioksidipäästöt, energian hinnat) kehittyvän väärään suuntaan sekä EU:ssa että vielä suuremmassa määrin maailmanlaajuisesti. Energia-alan tutkimuksella voidaan edesauttaa tämän kehityssuunnan kääntämistä ja löytää tasapaino nykyisten energiateknologioiden ja -lähteiden tehokkuuden parantamisen, kohtuuhintaisuuden, hyväksyttävyyden ja turvallisuuden välillä. Samalla pyritään saamaan aikaan pidemmän aikavälin paradigmamuutos tavassa, jolla Eurooppa tuottaa ja kuluttaa energiaa. Energia-alan tutkimus vaikuttaa siis suoraan EU:n politiikan onnistumiseen ja erityisesti energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamista koskevien EU:n nykyisten ja tulevien tavoitteiden saavuttamiseen.

Vihreässä kirjassa Energiahuoltostrategia Euroopalle [34] esitettyjen päätelmien mukaisesti tutkimuksessa sovelletaan laajaan teknologiavalikoimaan tähtäävää lähestymistapaa ja keskitytään kehittämään kustannustehokkaita teknologioita Euroopan (ja koko maailman) kestävämpää energiataloutta varten. Tavoitteena on luoda Euroopan teollisuudelle edellytykset kilpailla menestyksellisesti maailmanmarkkinoilla. Toimet käsittävät kaikki aikajänteet ja kattavat koko tutkimusketjun perus- ja soveltavasta tutkimuksesta ja teknologian kehittämisestä teknologioiden laajamittaiseen demonstrointiin (”kärkihankkeet”). Niitä tuetaan poikkialaisella ja sosioekonomisella tutkimuksella, jolla pyritään validoimaan tutkimustuloksia ja tarjoamaan rationaalinen pohja poliittiselle päätöksenteolle ja markkinoiden toimintaedellytysten kehittämiselle. Aina kun se on mahdollista sovelletaan integroivaa lähestymistapaa, jonka avulla voidaan saada aikaan tarvittava palautteen vaihto ja yhteistyö eri osapuolten välillä. Lisäksi pyritään edistämään integroituja toimia, joissa yhdistetään useita tutkimusaloja tai hyödynnetään niiden synergiaa.

Yksi tämän aihealueen tärkeistä tavoitteista on Euroopan energiasektorin kilpailukyvyn parantaminen, jotta se voisi vastata ankaraan maailmanlaajuiseen kilpailuun. Tavoitteena on luoda Euroopan teollisuudelle edellytykset saavuttaa johtava asema maailmassa tai säilyttää jo hankittu johtoasema keskeisten energiateknologioiden alalla. Erityisesti pk-yritykset ovat avainasemassa energia-alalla: niillä on elintärkeä asema energiaketjussa ja ne ovat keskeinen innovaatioita edistävä voima. Niiden laajamittainen osallistuminen tutkimus- ja demonstrointitoimiin on olennaisen tärkeää, ja sitä edistetään aktiivisesti.

Eurooppalaisten teknologiayhteisöjen laatimilla strategisilla tutkimuslinjauksilla ja käyttöönottostrategioilla on tärkeä asema, kun aihealueella valitaan tutkimuksen painopisteitä. Teknologiayhteisöjä on perustettu vedyn ja polttokennojen sekä aurinkosähkön aloilla. Mallia ollaan parhaillaan laajentamassa myös muille osa-alueille, joita ovat muun muassa biopolttoaineet, päästötön energiantuotanto ja tulevaisuuden sähköverkot. Vetyä ja polttokennoja käsittelevä teknologiayhteisö muodostaa perustan yhteiselle teknologia-aloitteelle, ja samanlaisia aloitteita voitaisiin harkita myös muiden tutkimuskohteiden, kuten päästöttömän energiantuotannon ja uusiutuvien energialähteiden osalta. Kansallisten ohjelmien koordinointia parantavia toimia toteutetaan tarpeen mukaan.

Tutkimustulosten leviämisen ja hyödyntämisen parantamiseksi tietämyksen levittämistä ja tulosten siirtoa – myös poliittisille päättäjille – tuetaan kaikilla aloilla. Näillä toimilla täydennetään erilliseen kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan sisältyvässä Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelmassa toteutettavia toimia, joilla pyritään tukemaan innovointia ja poistamaan demonstroitujen energiateknologioiden laajamittaisen markkinoille saattamisen ei-teknisiä esteitä.

Toimet

- Vety ja polttokennot

Vetyä ja polttokennoja käsittelevän eurooppalaisen teknologiayhteisön laatima integroitu tutkimus- ja käyttöönottostrategia luo pohjan liikenteessä käytettäviä sekä kiinteitä ja kannettavia sovelluksia koskevalle strategiselle ja integroidulle ohjelmalle, jonka avulla pyritään luomaan vankka teknologiaperusta kilpailukykyisen polttokenno- ja vetyalan tuotanto- ja laiteteollisuuden rakentamiselle EU:ssa. Ohjelmaan sisältyvät seuraavat toimet: perus- ja soveltava tutkimus ja teknologian kehittäminen; laajamittaiset demonstrointihankkeet (”kärkihankkeet”) tutkimustulosten validoimiseksi ja palautteen saamiseksi jatkotutkimusta varten; poikkialaiset ja sosioekonomiset tutkimustoimet, joilla tuetaan toimivia siirtymästrategioita ja luodaan rationaalinen pohja poliittiselle päätöksenteolle ja markkinoiden toimintaedellytysten kehittämiselle. Ohjelmaan sisältyvät teollisuuden soveltava tutkimus, demonstrointi ja monialaiset toimet olisi mieluiten toteutettava yhteisen teknologia-aloitteen kautta. Tätä strategisesti johdettua, tavoitelähtöistä toimintaa täydennetään perustutkimukseen suuntautuvalla tutkimusyhteistyöllä, jonka avulla pyritään saavuttamaan läpimurtoja kriittisten materiaalien, prosessien ja kehittyvien teknologioiden alalla. Toimia koordinoidaan tiiviisti.

- Uusiutuviin energialähteisiin perustuva sähköntuotanto

Tavoitteena on kehittää ja demonstroida erilaisiin alueellisiin olosuhteisiin soveltuvia integroituja teknologioita sähkön tuottamiseksi uusiutuvista energialähteistä, jotta voitaisiin tarjota keinoja kasvattaa merkittävästi uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta EU:n sähköntuotannossa. Tutkimuksen avulla olisi parannettava muuntamisen kokonaishyötysuhdetta, alennettava merkittävästi sähkön hintaa, parannettava prosessien luotettavuutta ja vähennettävä entisestään ympäristövaikutuksia. Etusijalla ovat aurinkosähkö, tuulisähkö ja biomassasta (jätteiden biohajoava osa mukaan luettuna) tuotettava sähkö. Tutkimuksessa pyritään myös hyödyntämään muiden uusiutuvien energialähteiden kaikki mahdollisuudet: tällaisia energialähteitä ovat geoterminen energia, aurinkolämpö, merienergia ja pienvesivoima.

- Uusiutuviin energialähteisiin perustuva polttoainetuotanto

Tavoitteena on kehittää ja demonstroida parannettuja muuntamisteknologioita biomassasta (jätteiden biohajoava osa mukaan luettuna) tuotettujen kiinteiden, nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden, erityisesti liikenteen biopolttoaineiden, kestävää tuotantoa ja tarjontaketjuja varten. Tutkimuksessa olisi painotettava uudentyyppisiä biopolttoaineita sekä nykyisten biopolttoaineiden uusia tuotanto- ja jakelukanavia, mukaan luettuna energian ja muiden lisäarvotuotteiden yhteistuotanto biojalostamoissa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa hiilipäästöihin liittyviä hyötyjä koko energialähteestä käyttäjään ulottuvan toimitusketjun osalta, ja siinä keskitytään energiatehokkuuden parantamiseen, teknologian integroinnin edistämiseen ja raaka-aineiden käyttöön. Muita käsiteltäviä aiheita ovat raaka-ainelogistiikka, esinormatiivinen tutkimus ja standardointi turvallisen ja luotettavan käytön mahdollistamiseksi kiinteissä ja liikennesovelluksissa. Uusiutuviin energialähteisiin perustuvan vedyntuotannon mahdollisuuksien hyödyntämiseksi tuetaan biomassaan, uusiutuvista energialähteistä tuotettuun sähköön ja aurinkosähköön perustuvia prosesseja.

- Uusiutuvien energialähteiden käyttö lämmityksessä ja jäähdytyksessä

Tavoitteena on kehittää ja demonstroida teknologioita, joilla voidaan parantaa mahdollisuuksia hyödyntää uusiutuvia energialähteitä lämmityksessä ja jäähdytyksessä ja edistää tätä kautta energian kestävää käyttöä. Tutkimuksella tavoitellaan kustannusten merkittävää alenemista, tehokkuuden parantumista ja ympäristövaikutusten vähentämistä. Lisäksi pyritään optimoimaan teknologioiden käyttö erilaisissa alueellisissa olosuhteissa. Tutkimuksen ja demonstroinnin tulisi koskea myös seuraavia aiheita: uudet järjestelmät ja komponentit teollisia sovelluksia varten (mukaan luettuna lämpöenergiaa hyödyntävä meriveden suolanpoisto), kaukolämpö ja -jäähdytys ja/tai rakennuskohtainen lämmitys ja jäähdytys, integroitavuus rakennuksiin ja energian varastointi.

- Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologiat päästötöntä energiantuotantoa varten

Fossiiliset polttoaineet muodostavat väistämättä merkittävän osan energialähteiden valikoimasta myös tulevina vuosikymmeninä. Jotta tämä vaihtoehto kuormittaisi ympäristöä mahdollisimman vähän (etenkin ilmastonmuutoksen suhteen), fossiilisten polttoaineiden käytön haitallisia ympäristövaikutuksia on vähennettävä tuntuvasti. Tavoitteeksi on asetettava erittäin tehokas ja lähes päästötön energiantuotanto. Tätä silmällä pitäen on kehitettävä ja demonstroitava tehokkaita ja luotettavia hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioita. Tavoitteena on laskea hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kustannukset alle 20 euroon tonnilta, kun talteenottoaste on yli 90 prosenttia. Lisäksi pyritään osoittamaan, että hiilidioksidin pysyvä, turvallinen ja luotettava pitkäaikaisvarastointi on mahdollista.

- Puhtaat hiiliteknologiat

Hiilivoimalat ovat edelleen tärkeitä sähköntuottajia kaikkialla maailmassa. Niiden tehokkuudessa on kuitenkin vielä parantamisen varaa, ja samoin niiden päästöjä, etenkin hiilidioksidipäästöjä, voidaan vielä huomattavasti vähentää. Kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja hiilidioksidipäästöjen hallinnan edistämiseksi tuetaan puhtaiden hiilenmuuntamisteknologioiden kehittämistä ja demonstrointia. Tavoitteena on parantaa merkittävästi voimalaitosten tehokkuutta ja luotettavuutta, minimoida epäpuhtauspäästöt ja vähentää kokonaiskustannuksia erilaisissa toimintaolosuhteissa. Tulevaisuuden päästötöntä energiantuotantoa silmällä pitäen nämä toimet tulisi nivoa hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden kehitykseen siten, että tähän kehitykseen voidaan valmistautua ja sitä voidaan tukea.

- Älykkäät energiaverkot

Kestävämpään energiajärjestelmään siirtymisen helpottamiseksi tarvitaan laaja-alaisia t&k-toimia, joilla voidaan parantaa Euroopan sähkö- ja kaasujärjestelmien ja -verkkojen tehokkuutta, joustavuutta, turvallisuutta ja luotettavuutta. Sähköverkkojen osalta tavoitteena on muuttaa nykyiset sähköverkot joustavaksi ja interaktiiviseksi (asiakkaat/verkonhaltijat) palveluverkoksi ja poistaa esteet uusiutuvien energialähteiden ja hajautetun energiantuotannon (esim. polttokennot, mikroturbiinit, mäntämoottorit) laajamittaisen käyttöönoton ja tehokkaan integroinnin tieltä. Tämä edellyttää myös keskeisten mahdollistavien teknologioiden kehittämistä ja demonstrointia (esim. innovatiiviset tieto- ja viestintäteknologiaratkaisut, uusiutuvien energialähteiden varastointiteknologiat, tehoelektroniikka ja korkean lämpötilan suprajohtimia käyttävät laitteet). Kaasuverkkojen osalta tavoitteena on demonstroida älykkäämpiä ja tehokkaampia prosesseja ja järjestelmiä kaasun siirtoa ja jakelua varten, mukaan luettuna uusiutuvien energialähteiden tehokas integrointi.

- Energiatehokkuus ja energiansäästö

Tarjolla olevat mittavat mahdollisuudet energiansäästöön ja energiatehokkuuden parantamiseen[35] on hyödynnettävä optimoimalla, validoimalla ja demonstroimalla uusia ratkaisuja ja teknologioita, joita voidaan käyttää rakennuksissa, palveluissa ja teollisuudessa. Tähän sisältyvät energiatehokkuutta edistävien kestävien strategioiden ja teknologioiden yhdisteleminen, uusiutuvien energialähteiden käyttö, monimuototuotanto sekä kysynnänhallintajärjestelmien laajamittainen käyttöönotto kaupungeissa ja taajamissa. Tarvittavia laajamittaisia toimia voidaan tukea innovatiivisella t&k-työllä, jossa tarkastellaan yksittäisiä komponentteja tai teknologioita, esim. monimuototuotantoa tai ekologista rakentamista. Keskeisenä tavoitteena on paikallisyhteisöjen energiajärjestelmien optimointi siten, että yhtäältä vähennetään merkittävästi energian kysyntää ja toisaalta otetaan käyttöön edullisin ja kestävin energiahuoltoratkaisu. Tähän voi kuulua esimerkiksi uusien polttoaineiden käyttö tietyissä ajoneuvokannoissa[36].

- Energiapolitiikan päätöksentekoa tukeva tietämys

Tavoitteena on kehittää välineitä, menetelmiä ja malleja energiateknologioihin liittyvien keskeisten taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten arviointia varten. Toimiin sisältyvät tietokantojen luominen ja skenaarioiden laatiminen laajentunutta EU:ta varten sekä sen arviointi, miten energiapolitiikalla ja muilla energian kannalta merkittävillä politiikoilla voidaan vaikuttaa energiansaannin varmuuteen, ympäristöön, yhteiskuntaan ja energiateollisuuden kilpailukykyyn. Erityisen tärkeä tutkimuskohde on teknologian kehityksen vaikutus EU:n eri alojen politiikkaan.

Kansainvälinen yhteistyö

Koska haasteet, uhat ja mahdollisuudet ovat maailmanlaajuisia, kansainvälisellä yhteistyöllä on entistä suurempi merkitys energia-alan tutkimuksessa. Kansainväliseen yhteistyöhön liittyvillä toimilla tuetaan strategisesti tärkeitä monenvälisiä yhteistyöaloitteita, joita ovat muun muassa International Partnership for the Hydrogen Economy (IPHE), Carbon Sequestration Leadership Forum (CSLF) ja Johannesburg Renewable Energy Coalition (JREC). Tukea annetaan myös muille toimille, joissa tarkastellaan muun muassa energiapolitiikan seurauksia ympäristön kannalta, energiahuoltoon liittyviä keskinäisiä riippuvuussuhteita, teknologian siirtoa ja valmiuksien kehittämistä.

Energia-alan kansainvälisellä tutkimusyhteistyöllä tuetaan myös köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen tähtäävää EU:n energia-aloitetta (EUEI), joka pantiin alulle kestävän kehityksen huippukokouksessa (WSSD). Aloitteen tavoitteena on edistää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista tarjoamalla luotettavia, kohtuuhintaisia ja kestäviä energiapalveluja köyhyydessä eläville.

Vastaaminen esiin nouseviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Esiin nousevia tarpeita koskevalla tutkimuksella edistetään uusien tieteellisten ja teknologisten mahdollisuuksien määrittelyä ja hyödyntämistä energian saannin, muuntamisen ja käytön sekä kestävyyden osalta. Tutkimus nivotaan usein muihin aihe- ja tutkimusaloihin, kuten bioteknologiaan ja uusiin materiaaleihin ja tuotantoprosesseihin. Ennakoimattomia politiikkaan liittyviä tarpeita, jotka saattavat vaatia nopeaa reagointia, voivat olla muun muassa ilmastonmuutokseen liittyvien kansainvälisten toimien kehittäminen sekä reagointi energian saannin tai hintojen vakaviin häiriöihin tai epävakauteen.

6. Ympäristö (mukaan luettuna ilmastonmuutos)

Tavoite

Tavoitteena on edistää luonnon- ja kulttuuriympäristön sekä luonnonvarojen kestävää hallintaa. Tähän pyritään parantamalla tietämystä biosfäärin, ekosysteemien ja ihmisen toiminnan välisistä vuorovaikutussuhteista sekä kehittämällä uusia teknologioita, välineitä ja palveluja, joiden avulla maailmanlaajuisia ympäristökysymyksiä voidaan käsitellä integroidusti. Toimissa keskitytään ilmastojärjestelmien, ekologisten järjestelmien sekä maa- ja meriympäristön järjestelmien muutosten ennustamiseen sekä välineisiin ja teknologioihin, joiden avulla voidaan seurata, ehkäistä ja lieventää ympäristöön (terveys mukaan luettuna) kohdistuvia paineita ja riskejä ja hoitaa luonnon- ja kulttuuriympäristöä kestävästi.

Lähestymistapa

Ympäristön suojelu on olennaisen tärkeää nykyisen ja tulevien sukupolvien elämän laadun sekä talouskasvun kannalta. Väestönkasvu, kaupungistuminen, maatalouden, liikenteen ja energiantuotannon jatkuva kasvu sekä ilmaston paikallinen, alueellinen ja maailmanlaajuinen vaihtelu ja lämpeneminen aiheuttavat painetta maapallon luonnonvaroille ja kulttuuriympäristölle. EU:n haasteena onkin varmistaa jatkuva ja kestävä kasvu ja lieventää samalla haitallisia ympäristövaikutuksia. EU:n laajuista yhteistyötä tarvitaan, koska maat, alueet ja kaupungit joutuvat kohtaamaan yhteisiä ympäristöongelmia ja koska ympäristötutkimuksen tutkimusalan laajuus, monimuotoisuus ja monimutkaisuus edellyttävät tiettyä kriittistä massaa. Tällainen yhteistyö helpottaa myös yhteistä suunnittelua, toisiinsa liitettyjen ja yhteentoimivien tietokantojen käyttöä sekä yhteisten indikaattoreiden, arviointimenetelmien ja yhdenmukaisten ja laajamittaisten havainnointi- ja ennustamisjärjestelmien kehittämistä. Lisäksi kansainvälinen yhteistyö on tarpeellista tietämyksen lisäämiseksi ja ympäristön paremman hoidon edistämiseksi maailmanlaajuisesti.

Tähän aihealueeseen[37] kuuluvalla tutkimuksella edistetään myös EU:n ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisten sitoumusten noudattamista. Tällaisia sitoumuksia ovat muun muassa ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus, Kioton ja Montrealin pöytäkirjat, Kioton jälkeiset pöytäkirja-aloitteet, biologista monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimus, aavikoitumisen estämistä koskeva YK:n yleissopimus sekä vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa asetetut tavoitteet, mukaan luettuna EU:n vesialoite (sekä kestävän tuotannon ja kulutuksen edistäminen). Niin ikään tutkimuksella edistetään osallistumista hallitusten väliseen ilmastonmuutospaneeliin ja kaukokartoitusta käsittelevään toimikuntaan (Group on Earth Observation, GEO). Siinä otetaan myös huomioon vuosituhannen ekosysteemiarviointi (Millennium Ecosystem Assessment). Lisäksi tuetaan tutkimustarpeita, joita aiheutuu olemassa ja valmisteilla olevista EU:n säädöksistä tai toimista, kuten kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman ja siihen liittyvien teemakohtaisten strategioiden ja muiden kehitteillä olevien strategioiden (esim. elohopeastrategian) toteuttamisesta sekä ympäristöteknologian toimintasuunnitelmasta ja ympäristöä ja terveyttä koskevasta toimintasuunnitelmasta.

Tukemalla innovatiivisia ympäristöteknologioita voidaan edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä, ilmastonmuutoksen lieventämistä ja siihen mukautumista sekä ekosysteemien ja kulttuuriympäristön suojelua. Tutkimuksella edistetään myös teknologian kehitystä, joka parantaa eurooppalaisten yritysten ja erityisesti pk-yritysten asemaa ympäristöteknologian markkinoilla. Muun muassa vesihuoltoa ja vedenpuhdistusta, kemianteollisuuden kestävää kehitystä, rakentamista sekä metsätaloutta käsittelevät eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat todenneet EU:n tason toimien tarpeen. Jäljempänä kuvattavilla toimilla tuetaankin niiden esittämien tutkimuslinjausten toteuttamista olennaisilta osin.

Kansallisten ohjelmien koordinointia tehostetaan laajentamalla ja syventämällä nykyisiä ympäristötutkimuksen alan ERA-NET-verkkoja. Tähän sisältyy myös Itämeren tutkimukseen liittyvien ohjelmien yhteinen toteuttaminen sekä uusien ERA-NET-verkkojen perustaminen.

Erityistä huomiota kiinnitetään tutkimustulosten tehokkaampaan levittämiseen (muun muassa hyödyntämällä synergioita EU:n ja jäsenvaltioiden täydentävien rahoitusmekanismien kanssa) sekä tulosten käyttöönoton vauhdittamiseen loppukäyttäjien ja erityisesti poliittisten päätöksentekijöiden piirissä.

Toimet

- Ilmastonmuutos, ympäristön pilaantuminen ja riskit

- Ympäristöön ja ilmastoon kohdistuvat paineet

Ilmaston ja maapallon luonnonjärjestelmän toimintaa on tutkittava integroidusti, jotta voidaan havainnoida ja analysoida näiden järjestelmien kehitystä ja ennakoida tulevia kehityssuuntia. Tämä mahdollistaa tehokkaiden sopeutumis- ja lieventämistoimenpiteiden kehittämisen ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia varten. Tutkimuksessa laaditaan kehittyneitä ilmastonmuutosmalleja, joissa tarkastellaan erilaajuisia alueita koko maapallosta aina alueiden osiin saakka. Näitä malleja käytetään muutosten, mahdollisten vaikutusten ja kriittisten kynnysten arvioinnissa. Toimissa tutkitaan ilmakehän koostumuksessa ja veden kierrossa tapahtuvia muutoksia ja kehitetään riskilähtöisiä lähestymistapoja, joissa otetaan huomioon kuivuuden, myrskyjen ja tulvien esiintymisessä tapahtuneet muutokset. Tutkimuskohteina ovat myös ilman, veden ja maaperän pilaantumisen ympäristön laatuun ja ilmastoon aiheuttama paine sekä ilmakehän, stratosfäärin otsonikerroksen, maanpinnan, jäätiköiden ja valtamerien välinen vuorovaikutus. Lisäksi tarkastellaan myös palautemekanismeja ja äkillisiä muutoksia (esim. merivirtauksissa) sekä biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin kohdistuvia vaikutuksia.

- Ympäristö ja terveys

Jotta voidaan tukea ympäristöä ja terveyttä koskevaa toimintasuunnitelmaa ja ottaa huomioon uusiin ympäristöriskeihin liittyvät kansanterveysongelmat ja karakterisoida näihin riskeihin liittyviä sairauksia, tarvitaan poikkialaista tutkimusta, jossa tarkastellaan ympäristöön liittyvien riskitekijöiden ja ihmisen terveyden välistä vuorovaikutusta. Tutkimuksessa keskitytään eri altistumisteitä pitkin tapahtuvaan monialtistumiseen, pilaantumislähteiden määrittämiseen sekä uusiin tai kehittymässä oleviin ympäristöstressiä aiheuttaviin tekijöihin (esim. sisä- ja ulkoilma, sähkömagneettiset kentät, melu ja altistuminen myrkyllisille aineille) ja niiden mahdollisiin terveysvaikutuksiin. Tutkimuksessa pyritään myös yhdistämään toimia, jotka koskevat ihmisten biomonitoroinnin tieteellisiä näkökohtia, menetelmiä ja välineitä koordinoidun ja yhdenmukaisen lähestymistavan kehittämiseksi. Tutkimus käsittää alttiisiin väestöryhmiin keskittyvät eurooppalaiset kohorttitutkimukset, menetelmät ja välineet riskien parempaa karakterisointia ja arviointia varten sekä riskien ja terveysvaikutusten vertailun. Tutkimuksessa kehitetään biomarkkereita ja mallintamisvälineitä, joissa otetaan huomioon altistuminen useille riskitekijöille, vaihtelut altistuvuudessa ja epävarmuustekijät. Lisäksi kehitetään menetelmiä ja päätöksenteon tukivälineitä (indikaattoreita, kustannushyöty- ja monikriteerianalyysejä, terveysvaikutusten arviointeja ja sairaustaakka- ja kestävyysanalyysejä) riskinarviointia, riskien hallintaa ja riskeistä tiedottamista sekä politiikan kehittämistä ja analysointia varten.

- Luonnonuhat

Luonnonkatastrofien hallinta edellyttää moniriskilähestymistapaa. Vaarojen, haavoittuvuuden ja riskien arviointia varten tarvitaan parempaa tietämystä, parempia menetelmiä ja integroidumpaa kokonaisuutta. Lisäksi on kehitettävä kartoitus-, ehkäisy- ja lieventämisstrategioita, joissa otetaan huomioon myös taloudelliset ja sosiaaliset tekijät. Tutkimuksessa käsitellään katastrofeja, jotka liittyvät ilmastoon (esim. myrskyt, kuivuus, metsäpalot, maanvyörymät ja tulvat) ja geologisiin uhkiin (esim. maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset ja hyökyaallot). Tutkimuksen avulla on määrä oppia tuntemaan ilmiöiden taustalla olevia prosesseja ja parantaa ennustemenetelmiä probabilistisen lähestymistavan pohjalta. Sillä tuetaan myös ennakkovaroitus- ja tiedotusjärjestelmien kehittämistä. Myös suurten luonnonuhkien yhteiskunnallisia vaikutuksia pyritään kvantifioimaan.

- Resurssien kestävä hallinta

- Luonnonvarojen ja ihmisen aikaansaamien resurssien säilyttäminen ja kestävä hallinta

Tutkimustoimilla pyritään parantamaan tietämyspohjaa ja kehittämään edistyneitä malleja ja välineitä, joita tarvitaan resurssien kestävässä hallinnassa ja kestävien kulutusmallien luomisessa. Tarkoituksena on mahdollistaa ekosysteemien toiminnan ja niiden ennalleen palautumisen ennustaminen sekä ekosysteemien (biologisen monimuotoisuuden, veden ja maaperän ja merien luonnonvarojen kannalta) tärkeiden rakenteellisten ja toiminnallisten osien vahingoittumisen tai ehtymisen lieventäminen. Ekosysteemien mallintamista koskevassa tutkimuksessa otetaan huomioon suojelu- ja säilyttämiskäytännöt. Toimilla edistetään innovatiivisia lähestymistapoja, joiden avulla ekosysteemipalveluista voidaan kehittää taloudellisia toimintoja. Lähestymistapoja kehitetään aavikoitumisen, maaperän huonontumisen ja eroosion torjuntaan sekä biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen. Tutkimuskohteina ovat myös metsien ja kaupunkiympäristön kestävää hoito ja suunnittelu sekä jätehuolto. Tutkimuksessa hyödynnetään avoimia, hajautettuja ja yhteentoimivia tiedonhallinta- ja tietojärjestelmiä ja edistetään niiden kehittämistä. Lisäksi tuetaan luonnonvaroihin ja niiden käyttöön liittyviä arviointeja, ennusteita ja palveluita.

- Meriympäristöjen kehitys

Erityisiä tutkimustoimia tarvitaan, jotta voidaan paremmin ymmärtää ihmisen toiminnan vaikutuksia meriympäristöön ja sen luonnonvaroihin, mukaan luettuna aluemerien ja rannikkoalueiden pilaantuminen ja rehevöityminen. Vesiympäristöissä, syvänmeren ekosysteemeissä ja merenpohjassa toteutettavilla tutkimustoimilla pyritään havainnoimaan ja seuraamaan tätä ympäristöä ja ennakoimaan sen käyttäytymistä sekä lisäämään tietämystä merestä ja merten luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Ihmisen toiminnan vaikutuksia meriin arvioidaan soveltamalla integroitua lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon merten biologinen monimuotoisuus, ekosysteemiprosessit ja -palvelut, merivirtaukset ja merenpohjan geologia.

- Ympäristöteknologiat

- Luonnon- ja kulttuuriympäristön kestävään hoitoon ja suojeluun käytettävät ympäristöteknologiat

Uusia tai parannettuja ympäristöteknologioita tarvitaan ihmisen toiminnan ympäristövaikutusten vähentämiseksi, ympäristön suojelun ja luonnonvarojen hallinnan tehostamiseksi sekä sellaisten uusien tuotteiden, prosessien ja palvelujen kehittämiseksi, jotka ovat ympäristön kannalta suotuisampia kuin olemassa olevat vaihtoehdot. Tutkimus kohdistuu erityisesti seuraaviin aiheisiin: teknologiat, jotka liittyvät ympäristöriskien ehkäisyyn tai pienentämiseen, uhkien ja katastrofien lieventämiseen, ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen; kestäviä tuotanto- ja kulutusmalleja tukevat teknologiat; teknologiat, jotka liittyvät luonnonvarojen tehokkaampaan hallintaan tai vettä, maaperää, meriä ja muita luonnonvaroja pilaavien aineiden ja jätteiden tehokkaampaan käsittelyyn; kulttuurimaiseman (rakennettu ympäristö, kaupunkialueet ja maisemat) ympäristömyötäisen ja kestävän hoidon teknologiat sekä kulttuuriperinnön säilyttämisen ja restauroinnin teknologiat.

- Teknologian arviointi, verifiointi ja testaus

Tutkimuksessa keskitytään teknologioiden (myös prosessien ja tuotteiden) riskien ja suorituskyvyn arviointiin ja tähän liittyvien menetelmien, kuten elinkaarianalyysin, kehittämiseen. Lisäksi tutkimus kohdistuu erityisesti seuraaviin aiheisiin: ympäristöteknologioiden pitkän aikavälin mahdollisuudet, markkinapotentiaali ja sosioekonomiset näkökohdat; kemikaalien riskinarviointi, älykkäät testausstrategiat ja -menetelmät eläinkokeiden minimoimiseksi, riskien kvantifiointitekniikat; sekä tutkimus, jolla tuetaan Euroopan ympäristöteknologioiden verifiointi- ja testausjärjestelmän kehittämistä.

- Maapallon kaukokartoituksen ja arvioinnin välineet

- Kaukokartoitus

Tutkimustoimissa keskitytään GEOSS-järjestelmän kehittämiseen ja integrointiin GEO-aloitteen puitteissa[38]. Järjestelmää on määrä käyttää ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä. Tutkimuksessa käsitellään havainnointijärjestelmien yhteentoimivuutta, tiedonhallintaa ja tietojen jakamista sekä tietojen optimointia ympäristöilmiöiden ymmärtämistä, mallintamista ja ennustamista varten. Tarkastelun keskiössä ovat luonnonuhat, ilmastonmuutos, sää, ekosysteemit, luonnonvarat, vesi, maankäyttö, ympäristö ja terveys sekä biologinen monimuotoisuus (riskiarviointiin, ennustemenetelmiin ja arviointivälineisiin liittyvät näkökohdat mukaan luettuina). Tavoitteena on saavuttaa edistystä alueilla, joilla GEOSS tuottaa yhteiskunnallisia hyötyjä, ja edistää ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantajärjestelmää (GMES).

- Kestävän kehityksen arviointivälineet

Jotta voitaisiin arvioida määrällisesti ympäristö- ja tutkimuspolitiikan sekä markkinapohjaisten ja sääntelyyn perustuvien lähestymistapojen ja nykyisten tuotanto- ja kulutussuuntausten vaikutuksia kilpailukykyyn ja kestävään kehitykseen, tarvitaan välineitä arviointia varten. Näihin välineisiin sisältyvät mallit, joissa otetaan huomioon talouden, ympäristön ja yhteiskunnan väliset yhteydet, sekä niiden pohjalta laaditut hyödylliset ja tehokkaat sopeutumis- ja ennaltaehkäisystrategiat. Tutkimuksella pyritään myös parantamaan nykyisiä indikaattoreita ja kehittämään uusia kestävän kehityksen politiikan painopisteiden arvioimiseksi ja niiden välisten yhteyksien analysoimiseksi. Tässä työssä otetaan huomioon EU:n nykyiset kestävän kehityksen indikaattorit. Toimiin sisältyvät myös teknologian, sosioekonomisten muutosvoimien, ulkoisvaikutusten ja hallintotapojen ( governance ) analysointi ja tulevaa kehitystä ennakoivat tutkimukset. Tutkimustuloksia voidaan soveltaa maankäyttö- ja meripolitiikassa ja ilmastonmuutokseen liittyvien taloudellisten, poliittisten ja sosiaalisten ristiriitojen lieventämisessä.

Kansainvälinen yhteistyö

Ympäristöongelmilla on poikkeuksetta rajat ylittävä, alueellinen tai maailmanlaajuinen ulottuvuus, joten kansainvälisellä yhteistyöllä on tärkeä asema tällä aihealueella. Kansainvälinen yhteistyö liittyy tietyiltä osin EU:n kansainvälisiin sitoumuksiin, kuten ilmastonmuutosta, biologista monimuotoisuutta, aavikoitumisen estämistä sekä kemikaaleja ja jätteitä koskeviin yleissopimuksiin ja Johannesburgin huippukokouksen kestävää kehitystä koskeviin päätöksiin sekä muihin alueellisiin yleissopimuksiin. Huomioon otetaan myös EU:n ympäristöstrategioista ja toimintasuunnitelmista[39] kumpuavat olennaiset tutkimustoimet.

Kehitysmaiden kanssa luotavat tiede- ja teknologiakumppanuudet edistävät vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista useilla aloilla (esim. luonnonvarojen häviämisen pysäyttäminen, vesihuollon ja vedenpuhdistuksen parantaminen sekä vastaaminen kaupungistumisen aiheuttamiin ympäristöhaasteisiin), joilla myös pk-yritykset voivat olla tärkeitä tekijöitä. Erityistä huomiota kiinnitetään maailmanlaajuisten ympäristökysymysten ja alueellisten ja paikallisten kehitysongelmien väliseen suhteeseen. Tähän liittyvät kysymykset voivat koskea luonnonvaroja, biologista monimuotoisuutta, maankäyttöä, luonnollisia ja ihmisen toiminnasta aiheutuvia uhkia ja riskejä, ilmastonmuutosta, ympäristöteknologioita sekä ympäristöä ja terveyttä. Samoin kiinnitetään huomiota politiikan analysointivälineisiin. Yhteistyö teollisuusmaiden kanssa parantaa mahdollisuuksia hyödyntää koko maailman huippututkimusta.

GEOSS-järjestelmän perustaminen kaukokartoitusta varten edistää kansainvälistä yhteistyötä maapallon luonnonjärjestelmän ymmärtämiseen ja kestävään kehitykseen liittyvien kysymysten osalta. Se edistää myös koordinoitua tiedonkeruuta tieteellisiä ja poliittisia tarkoituksia varten.

Vastaaminen esiin nouseviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Tällä aihealueella esiin nousevia tarpeita koskevassa tutkimuksessa voidaan käsitellä muun muassa ihmisen, ekosysteemien ja biosfäärin välistä vuorovaikutusta tai luonnonkatastrofeihin taikka ihmisen toiminnan tai teknologian aiheuttamiin katastrofeihin liittyviä uusia riskejä.

Ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin vastaaminen saattaa pitää sisällään esimerkiksi arviointeja, joissa selvitetään EU:n uusien politiikkojen vaikutuksia kestävään kehitykseen. Tällaiset uudet toimet voivat koskea muun muassa ympäristöä ja meripolitiikkaan liittyviä standardeja ja sääntelyä.

7. Liikenne (mukaan luettuna ilmailu)

Tavoite

Tavoitteena on kehittää teknologian edistysaskeleiden pohjalta integroituja, ”vihreämpiä”, ”älykkäämpiä” ja turvallisempia yleiseurooppalaisia liikennejärjestelmiä kansalaisten ja yhteiskunnan hyödyksi ympäristöä ja luonnonvaroja säästäen sekä turvata Euroopan teollisuuden hankkima kilpailukyky ja johtava asema maailmanmarkkinoilla ja kehittää sitä edelleen.

Lähestymistapa

Euroopan liikennejärjestelmä on Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin olennainen tekijä. Se on keskeisessä asemassa, kun ihmisiä ja tavaroita kuljetetaan paikallisessa, alueellisessa, kansallisessa, eurooppalaisessa ja kansainvälisessä ympäristössä. Tällä aihealueella käsitellään joitakin ajankohtaisia haasteita, jotka on yksilöity liikennettä koskevassa valkoisessa kirjassa[40] ja jotka liittyvät erityisesti siihen, kuinka voidaan parantaa liikennejärjestelmien suotuisaa vaikutusta yhteiskuntaan ja teollisuuden kilpailukykyyn laajentuneessa EU:ssa ja minimoida samalla liikenteen kielteiset vaikutukset ja seuraukset ympäristön, energian käytön, turvallisuuden ja kansanterveyden kannalta.

Tutkimuksessa omaksutaan uusi kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa kytketään toisiinsa kaikki liikennemuodot ja käsitellään sekä tutkimuksen ja tietämyksen kehittämisen sosioekonomista että sen teknologista ulottuvuutta. Lähestymistapa kattaa sekä innovoinnin että poliittisen kehyksen.

Tällä alalla perustetut erilaiset teknologiayhteisöt (ACARE ilmailun ja lentoliikenteen alalla, ERRAC raideliikenteen alalla, ERTRAC tieliikenteen alalla, WATERBORNE vesiliikenteen alalla sekä vetyä ja polttokennoja käsittelevä teknologiayhteisö) ovat laatineet pitkän aikavälin visioita ja strategisia tutkimuslinjauksia, jotka tarjoavat hyödyllistä materiaalia tämän aihealueen määrittelyä varten ja täydentävät poliittisten päätöksentekijöiden tarpeita ja yhteiskunnan odotuksia. Strategisten tutkimuslinjausten tiettyjen osien pohjalta voidaan mahdollisesti perustaa yhteisiä teknologia-aloitteita. Valtioiden rajat ylittävää koordinointia liikennesektorin erityiskysymyksissä voidaan helpottaa ERA-NET-toimien avulla, ja näitä toimia toteutetaan silloin kun se on tarkoituksenmukaista.

Erityisesti pk-yritysten kannalta merkityksellisiä ovat muun muassa toimet, joilla pyritään varmistamaan luotettavat, teknologiavetoiset tarjontaketjut eri aloilla, tuetaan pk-yritysten osallistumista tutkimusaloitteisiin ja helpotetaan korkean teknologian pk-yritysten asemaa ja toiminnan käynnistämistä erityisesti kehittyneiden liikenneteknologioiden ja liikenteen erityispalveluihin liittyvien toimien sekä satelliittinavigointijärjestelmien ja -sovellusten kehittämisen aloilla.

Nykyisiä politiikan tarpeita sekä uusien politiikkojen (kuten meripolitiikan) kehittämistä, arviointia ja toteuttamista käsitellään sekä yksittäisissä toimissa että yhteisesti useissa eri toimissa. Toimissa laaditaan selvityksiä ja kehitetään malleja ja välineitä, joita voidaan käyttää strategiseen seurantaan ja ennustamiseen ja joissa kootaan yhteen liikenteen tärkeimpiin talous-, sosiaali-, turvallisuus- ja ympäristökysymyksiin liittyvää tietämystä. Monialaisia tutkimusaiheita tukevissa toimissa keskitytään liikenteen erityiskysymyksiin, joita ovat muun muassa turvallisuusnäkökohdat liikennejärjestelmään elimellisesti liittyvänä edellytyksenä, vaihtoehtoisten energialähteiden käyttö liikennesovelluksissa ja liikenteen ympäristövaikutusten seuranta, mukaan luettuna ilmastonmuutos.

Tukea annetaan myös tulosten levittämiseen ja hyödyntämiseen liittyville toimille ja vaikutusten arvioinnille; näissä toimissa kiinnitetään erityistä huomiota käyttäjien erityistarpeisiin ja politiikan asettamiin vaatimuksiin liikennealalla.

Toimet

Ilmailu ja lentoliikenne

Toimilla edistetään yhteisön keskeisiä politiikkoja sekä ACARE-teknologiayhteisön strategisten tutkimuslinjausten toteuttamista. Määrälliset tavoitteet vastaavat näiden tutkimuslinjausten vuoteen 2010 ulottuvaa aikajännettä. Tutkimuksen alaan kuuluvat kaikki ilma-aluksiin, matkustajien kuljettamiseen ja ilmaliikenteeseen liittyvät näkökohdat lentoliikennejärjestelmässä.

Lentoliikenteen ekologisen kestävyyden parantaminen. Tutkimuksessa pyritään kehittämään teknologioita ilmailun ympäristövaikutusten vähentämiseksi; tavoitteena on puolittaa hiilidioksidipäästöt, vähentää typen oksidien päästöjä 80 prosentilla ja puolittaa melutaso. Tutkimuksessa keskitytään ympäristöä vähemmän kuormittavan moottoriteknologian kehittämiseen, mukaan luettuna vaihtoehtoinen polttoaineteknologia, sekä kiinteä- ja pyöriväsiipisten ilma-alusten tehokkuuden parantamiseen, uusiin älykkäisiin ja kevyisiin rakenteisiin ja aerodynaamisten ominaisuuksien parantamiseen. Muita käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa ilma-alusten tehokkaampi toiminta lentoasemilla (ilma- ja maatoiminnot), ilmaliikenteen hallinta sekä valmistus-, huolto- ja kierrätysprosessit.

Ajankäytön tehokkuuden parantaminen. Tavoitteena on parantaa merkittävästi lentoliikenteen kapasiteettia, jotta se voidaan mukauttaa lentojen lukumäärän ennustettuun kolminkertaistumiseen. Tämä on määrä saavuttaa parantamalla aikataulujen noudattamista kaikissa sääolosuhteissa ja lyhentämällä merkittävästi matkustamiseen liittyviin menettelyihin lentoasemilla käytettävää aikaa. Osana SESAME-aloitetta[41] tutkimuksessa kehitetään ja toteutetaan innovatiivinen ilmaliikenteen hallintajärjestelmä, jossa yhdistyvät ilmassa, maassa ja avaruudessa sijaitsevat komponentit ja johon liittyy liikennevirtojen säätely ja ilma-alusten itsenäisempi toiminta. Muita käsiteltäviä aiheita ovat ilma-alusten suunnitteluun liittyvät näkökohdat matkustajien ja rahdin käsittelyn tehostamiseksi, lentoasemien tehokkaaseen käyttöön liittyvät uudet ratkaisut sekä lentoliikenteen liittäminen yleiseen liikennejärjestelmään. Ilmaliikenteen hallintajärjestelmien kehittämisen mahdollisimman tehokas koordinointi Euroopassa varmistetaan SESAME-aloitteella[42].

Asiakkaiden tyytyväisyyden ja turvallisuuden takaaminen. Tavoitteena on saada aikaan ratkaiseva parannus matkustajien valinnanmahdollisuuksissa ja lentovaihtoehtojen joustavuudessa. Lisäksi onnettomuuksien määrä pyritään vähentämään viidesosaan nykyisestä. Uudet teknologiat mahdollistavat ilma-alus-/moottoriyhdistelmien valikoiman laajentamisen siten, että käytössä on runsaasti eri vaihtoehtoja laajarunkoisista lentokoneista pienikokoisiin aluksiin. Ne mahdollistavat myös automaation käytön lisäämisen järjestelmän kaikissa osissa, myös alusten ohjauksessa. Tutkimuksella pyritään myös parantamaan matkustusmukavuutta ja viihtyvyyttä, luomaan uusia palveluja sekä kehittämään aktiivisia ja passiivisia turvallisuustoimenpiteitä, joissa kiinnitetään erityistä huomiota inhimillisiin tekijöihin. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään lentoasemien ja lentoliikenteen toimintojen mukauttamista erityyppisiin aluksiin sekä ympärivuorokautista toimintaa yhteisössä hyväksyttyjen melutasojen rajoissa.

Kustannustehokkuuden parantaminen. Tavoitteena on luoda kilpailuun perustuva tarjontaketju, jossa markkinoilletuontiaika voidaan puolittaa, sekä alentaa tuotekehitys- ja käyttökustannuksia, jotta kansalaisilla olisi käytössä kohtuuhintaisia liikennepalveluja. Tutkimuksessa keskitytään koko liiketoimintaprosessin parantamiseen konseptisuunnittelusta tuotekehittelyyn, valmistukseen ja käytön aikaisiin toimintoihin, mukaan luettuna tarjontaketjun integrointi. Tutkimus käsittää simulointimahdollisuuksien ja automaation kehittämisen, huoltovapaan ilma-aluksen toteuttamiseen tarvittavat teknologiat ja menetelmät sekä kevyet ja joustavat menettelyt ilma-alusten ja lentoasemien toimintaa ja ilmaliikenteen hallintaa varten.

Ilma-aluksen ja matkustajien suojelu. Tavoitteena on estää kaikenlaiset vihamieliset teot, joilla ilma-alusta väärinkäyttäen pyritään aiheuttamaan vammoja, menetyksiä, vahinkoja tai haittaa matkustajille tai yleensäkin kansalaisille. Tutkimuksessa keskitytään lentoliikennejärjestelmän olennaisiin osatekijöihin, kuten matkustamon turvatoimiin ja ohjaamon suunnitteluun, automaattiseen ohjaukseen ja laskeutumiseen (siinä tapauksessa, että ilma-alusta käytetään luvattomasti), suojautumiseen ulkopuolisia hyökkäyksiä vastaan sekä ilmatilan hallinnan ja lentoaseman toiminnan turvallisuusnäkökohtiin.

Tien avaaminen tulevaisuuden lentoliikenteelle. Tavoitteena on tutkia radikaalisti uudenlaisia ja nykyistä ympäristötehokkaampia ja innovatiivisempia teknologioita, jotka voivat helpottaa lentoliikenteessä tämän vuosisadan jälkipuoliskolla ja sen jälkeen tarvittavaa siirtymää. Tutkimuksessa käsiteltäviä näkökohtia ovat muun muassa uudet voimalaite- ja nostovoimaratkaisut, ilma-alusten sisätiloja koskevat uudet ideat, uudet lentoasemaratkaisut, ilma-alusten uudet ohjaus- ja valvontamenetelmät, lentoliikennejärjestelmän toiminnan vaihtoehtoiset mallit ja lentoliikenteen liittäminen muihin liikennemuotoihin.

Pintaliikenne (raide-, maantie- ja vesiliikenne)

Pintaliikenteen ekologisen kestävyyden parantaminen. Tavoitteena on kehittää teknologioita ja osaamista ympäristön (ilman, veden ja maaperän) pilaantumisen vähentämiseksi ja ympäristövaikutusten, kuten ilmastonmuutokseen, terveyteen ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien vaikutusten ja melun, rajoittamiseksi. Tutkimuksella vähennetään voimanlähteiden päästöjä ja parannetaan niiden energiatehokkuutta sekä edistetään vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä, vety ja polttokennot mukaan luettuina. Toimet kattavat infrastruktuuri-, ajoneuvo-, alus- ja komponenttiteknologiat ja niissä käsitellään myös järjestelmän yleistä optimointia. Liikenteen kehityssuuntiin liittyvässä tutkimuksessa käsitellään valmistusta, rakentamista, käyttöä, ylläpitoa, korjaamista, tarkastamista ja katsastusta, kierrätystä, romuajoneuvoja koskevia strategioita sekä toimintaa merellä onnettomuustapauksissa.

Liikennemuotosiirtymän edistäminen ja liikennekäytävien ruuhkien vähentäminen [43] . Tavoitteena on kehittää ja demonstroida henkilöiden ja tavaroiden saumattomia ovelta ovelle -kuljetuksia sekä teknologioita, joilla voidaan taata tehokas intermodaalisuus, myös rautateiden kilpailukykyä silmällä pitäen. Tähän sisältyvät toimet, joissa käsitellään paikallisten, alueellisten, kansallisten ja eurooppalaisten liikenneverkkojen, -järjestelmien ja -palvelujen yhteentoimivuutta ja toiminnan optimointia sekä niiden intermodaalista yhteenliittämistä. Toimilla pyritään optimoimaan infrastruktuurin käyttö, mukaan luettuina terminaalit ja erikoistuneet verkot, parantamaan kuljetusten, liikenteen ja tiedon hallintaa, kehittämään tavaralogistiikkaa ja edistämään intermodaalista matkustajaliikennettä. Lisäksi pyritään kehittämään älykkäitä järjestelmiä ja uusia ajoneuvo- ja alusratkaisuja ja -teknologioita sekä lastaus- ja purkutoimintoja. Poliittista päätöksentekoa tukevaan tietämykseen sisältyvät infrastruktuurin hinnoittelua ja käyttömaksuja koskevat kysymykset sekä EU:n liikennepoliittisten toimien ja Euroopan laajuisia verkkoja koskevan politiikan ja siihen liittyvien hankkeiden arviointi.

Kaupunkiliikenteen kestävyyden takaaminen. Tutkimuksessa keskitytään henkilöiden ja tavaroiden liikkuvuuteen tutkimalla ”seuraavan sulkupolven ajoneuvoa” ja sen käyttöönottoa Tässä yhteydessä pyritään yhdistämään kaikki puhtaan, energiatehokkaan, turvallisen ja älykkään tieliikenteen osatekijät. Uusia liikkuvuuskonsepteja sekä organisoinnin ja liikkuvuuden hallinnan innovatiivisia järjestelmiä ja korkealaatuista julkista liikennettä koskevalla tutkimuksella pyritään varmistamaan, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuudet käyttää liikennepalveluja ja että eri liikennemuodot ovat suuressa määrin liitettävissä yhteen. Niin ikään kehitetään ja testataan puhdasta kaupunkiliikennettä[44] koskevia innovatiivisia strategioita. Erityistä huomiota kiinnitetään saastuttamattomiin liikennemuotoihin, kysynnän hallintaan, yksityisen liikenteen järkeistämiseen sekä tiedotus- ja viestintästrategioihin, -palveluihin ja -infrastruktuureihin. Politiikan kehittämistä ja toteuttamista tukeviin välineisiin lukeutuvat liikenteen ja maankäytön suunnittelu.

Turvallisuuden ja turvatoimien parantaminen. Tavoitteena on kehittää teknologioita ja älykkäitä järjestelmiä riskialttiiden henkilöiden kuten kuljettajien, pyöräilijöiden, matkustajien, miehistön ja jalankulkijoiden suojelemiseksi. Tutkimuksessa kehitetään edistyneitä teknisiä järjestelmiä ja riskianalyysimenetelmiä ajoneuvojen, alusten ja infrastruktuurien suunnittelua varten. Tutkimuksessa painotetaan kokoavia lähestymistapoja, joissa yhdistetään inhimilliset tekijät, rakenteiden kestävyys, ennaltaehkäisevät, passiiviset ja aktiiviset turvallisuustekijät, pelastustoimet sekä kriisinhallinta. Turvallisuutta käsitellään olennaisena osana liikenteen kokonaisjärjestelmää, joka kattaa infrastruktuurit, tavarat ja tavarankuljetussäiliöt, liikenteen käyttäjät ja harjoittajat, ajoneuvot ja alukset sekä poliittiset ja lainsäädännölliset toimet, mukaan luettuina päätöksenteon tuki- ja validointivälineet. Turvatoimia käsitellään aina kun ne ovat liikennejärjestelmään elimellisesti liittyvä edellytys.

Kilpailukyvyn parantaminen. Tavoitteena on parantaa liikennealan kilpailukykyä, varmistaa kestävät, tehokkaat ja kohtuuhintaiset liikennepalvelut sekä luoda uutta osaamista ja uusia työmahdollisuuksia tutkimuksen ja kehittämisen avulla. Kehittyneissä teollisuusprosesseissa käytettävien teknologioiden kehittäminen käsittää suunnittelun, valmistuksen, kokoonpanon, rakentamisen ja ylläpidon, ja sen avulla pyritään alentamaan elinkaarikustannuksia ja lyhentämään tuotteiden kehitysaikaa. Tutkimuksessa painotetaan innovatiivisia tuoteratkaisuja ja parannettuja liikennepalveluja, joilla voidaan varmistaa parempi asiakastyytyväisyys. Lisäksi kehitetään tuotannon uusia organisointimalleja, mukaan luettuina tarjontaketjun hallinta ja jakelujärjestelmät.

Eurooppalaisen maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (Galileo) tukeminen

Eurooppalaiseen maailmanlaajuiseen satelliittinavigointijärjestelmään sisältyvät EGNOS- ja Galileo-järjestelmät, ja se tarjoaa käyttöön maailmanlaajuisen paikannus- ja ajanmääritysinfrastruktuurin.[45]

Mahdollisuuksien täydellinen hyödyntäminen. Tavoitteena on edistää palvelujen laajempaa käyttöä (erilaisia palvelutyyppejä ovat avoimet ja kaupalliset palvelut, ihmishengen turvaamiseen liittyvät palvelut ja etsintä- ja pelastuspalvelut sekä julkisesti säännellyt palvelut), kehittää tavaraliikenteen hallintasovelluksia, hyödyntää sivutuotteena syntyviä palveluja ja demonstroida satelliittinavigoinnin hyötyjä ja tehokkuutta.

Välineiden ja asianmukaisen ympäristön luominen. Tavoitteena on varmistaa palvelujen turvallinen käyttö, pääasiassa keskeisiä sovelluksia koskevalla sertifioinnilla, sekä ennakoida ja varmistaa, että palvelut ovat riittäviä uusien politiikkojen ja lainsäädännön ja niiden täytäntöönpanon kannalta. Lisäksi tavoitteena on kehittää julkisesti säänneltyjä palveluja noudattaen hyväksyttyjä saatavuutta koskevia periaatteita, kehittää navigointisovelluksissa käytettäviä keskeisiä digitaalisia topografia-, kartografia- ja maanmittaustietoja ja -järjestelmiä sekä tarkastella turvallisuuteen ja turvatoimiin liittyviä tarpeita ja vaatimuksia.

Vastaanottimien mukauttaminen vaatimuksiin ja perusteknologioiden parantaminen. Tavoitteita ovat vastaanotinten suorituskyvyn parantaminen, laitteiden virrankulutuksen alentaminen ja koon pienentäminen, sisätilojen paikannuksen peiton kattavuus, kytkeminen radiotaajuudella toimiviin tunnistuslaitteisiin, ohjelmistopohjaisen vastaanotinteknologian hyödyntäminen, yhdistäminen muihin toimintoihin, kuten televiestintään, sekä maan pinnalla sijaitsevan keskeisen navigointi-infrastruktuurin teknologian tukeminen häiriönsiedon ja joustavuuden varmistamiseksi.

Infrastruktuurin kehityksen tukeminen. Tavoitteena on valmistautua toisen sukupolven järjestelmää varten, mukautua käyttäjien muuttuviin vaatimuksiin ja markkinaennusteisiin, hyödyntää infrastruktuurin kansainvälistymistä maailmanlaajuisilla markkinoilla ja kehittää maailmanlaajuisia standardeja.

Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälinen yhteistyö on tärkeä osa tämän alan TTK-toimintaa, ja sitä pyritään edistämään osa-alueilla, joilla siitä on etua teollisuudelle ja poliittisille päätöksentekijöille. Toimien mahdollisia aihealueita ovat yleisesti ottaen osa-alueet, jotka ovat markkinoiden kannalta kiinnostavia (esim. maailmankaupan kehitys ja verkkojen ja palvelujen yhdistäminen mantereiden laajuisesti ja mantereiden välillä), osa-alueet, joilla on mahdollisuuksia käyttää ja hankkia tieteellistä tietoa ja teknologiaa, joka täydentää nykyistä eurooppalaista osaamista ja hyödyttää kaikkia osapuolia, sekä osa-alueet, joilla Eurooppa voi vastata maailmanlaajuisin tarpeisiin (esim. ilmastonmuutos) tai edistää kansainvälisiä standardeja ja maailmanlaajuisia järjestelmiä (esim. soveltava logistiikka ja satelliittinavigointi-infrastruktuuri).

Esiin nousevat tarpeet ja ennakoimattomat politiikkaan liittyvät tarpeet

Esiin nouseviin tarpeisiin liittyvillä toimilla tuetaan tutkimusta, jolla vastataan tulevaisuuden liikennejärjestelmien kriittisiin muutoksiin ja haasteisiin. Mahdollisia tutkimuskohteita ovat muun muassa uudet kuljetus- ja ajoneuvoratkaisut, automaatio, liikkuvuus ja organisaatio.

Ennakoimattomat politiikkaan liittyvät tarpeet, jotka saattavat vaatia erityistä liikenteeseen liittyvää tutkimusta, voivat liittyä laajoihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten muutoksiin väestön ikärakenteessa, elämäntavoissa ja yhteiskunnan liikennejärjestelmiin kohdistamissa odotuksissa, sekä ilmeneviin riskeihin tai ongelmiin, jotka erittäin merkittäviä Euroopan yhteiskunnan kannalta.

8. Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet

Tavoite

Tavoitteena on syvällinen yhteinen ymmärrys niistä monimutkaisista ja toisiinsa kytkeytyvistä sosioekonomisista haasteista, joita Euroopalla on edessään. Nämä haasteet liittyvät muun muassa kasvuun, työllisyyteen ja kilpailukykyyn, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, kestävään kehitykseen, elämänlaatuun, koulutukseen, kulttuurisiin kysymyksiin ja maailmanlaajuiseen keskinäisriippuvuuteen. Erityisesti on tarkoitus vankistaa tietämysperustaa kyseisiä osa-alueita koskevan politiikan laadintaa varten.

Lähestymistapa

Tutkimuksen painopisteinä ovat merkittävimmät Eurooppaa ja koko maailmaa nyt ja tulevaisuudessa kohtaavat yhteiskunnalliset, taloudelliset ja kulttuuriset haasteet. Ehdotetut tutkimuslinjaukset muodostavat yhtenäisen tavan lähestyä näitä haasteita. Kehittämällä keskeisiä haasteita koskevaa sosioekonomista ja humanistista tietämysperustaa edesautetaan merkittävästi yhteisen näkemyksen syntymistä koko Euroopassa sekä laajempien kansainvälisten ongelmien ratkaisua. Tutkimuksen painopisteet tukevat politiikan laatimista, toteutusta, vaikuttavuutta ja arviointia miltei kaikilla yhteisön politiikan osa-alueilla niin Euroopan tasolla, kansallisesti, alueellisesti kuin paikallisestikin. Lisäksi tutkimukseen liittyy valtaosin myös vahva kansainvälinen näkökulma.

Sosioekonomisen tutkimuksen ja kehityksen ennakoinnin lisäksi painotetaan humanistista tutkimusta, joka avaa uusia näkökulmia ja tukee merkittävästi koko aihealuetta esimerkiksi historiallisten, kulttuuristen ja filosofisten näkökohtien tarkastelun kautta. Näihin voivat sisältyä muun muassa tärkeät kieltä, identiteettiä ja arvoja koskevat kysymykset.

Lisäksi työssä tukeudutaan myös sen kannalta olennaisiin kansallisiin tutkimusohjelmiin, jotka täydentävät jäljempänä lueteltuja tutkimustoimia. Niin ikään hyödynnetään ERA-NET-järjestelmää sekä mahdollisesti EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla toteutettavia toimia. Joissakin kysymyksissä voidaan myös käyttää apuna sosiaalisia kysymyksiä käsitteleviä foorumeja, jotka pohtivat tulevaisuuden tutkimuslinjauksia. Näissä ovat mukana sekä tutkimusyhteisö että yhteiskunnan eri sidosryhmät.

Tutkimuksen tueksi luodaan tutkimusinfrastruktuureja, jotka tuottavat uutta tutkimustietoa muun muassa selvitysten avulla, tarjoavat olemassa olevaa tietoa kansainvälisten vertailututkimusten käyttöön sekä mahdollistavat lähdeaineistojen ja kehittyneiden tutkimusvälineiden sekä monien eri alojen tutkimustulosten käyttöön saamisen. Osa infrastruktuuritoimista toteutetaan ”Valmiudet”-erityisohjelman infrastruktuuriosion puitteissa, osa taas tässä selostettavan aihealueen hankkeilla. Tutkimus edellyttää mahdollisuutta käyttää virallisia tilastoja.

Aihealueella toteutetaan sekä rajatuille kohderyhmille että suurelle yleisölle suunnattuja toimia tietämyksen ja tutkimustulosten levittämiseksi. Näihin sisältyvät työpajat ja konferenssit, joissa tutkijat voivat keskustella päätöksentekijöiden ja muiden sidosryhmien kanssa, sekä tulosten levittäminen eri välineiden avulla.

Sosioekonominen ja humanistinen tutkimus sekä tulevaisuuden ennakointi koordinoidaan ”Yhteistyö”-ohjelman muiden toimien sekä muiden erityisohjelmien kanssa.

Toimet

Kasvu, työllisyys ja kilpailukyky osaamisyhteiskunnassa

Tarkoituksena on kehittää ja koota yhteen tutkimusta, joka koskee kasvuun, työllisyyteen ja kilpailukykyyn liittyviä kysymyksiä. Tavoitteena on, että näitä kysymyksiä voidaan ymmärtää entistä paremmin ja kokonaisvaltaisemmin, kun jatkossa kehitetään osaamisyhteiskuntaa. Tutkimuksen on määrä olla hyödyksi politiikan kannalta ja tukea tavoitteiden saavuttamista. Tutkimus kattaa seuraavat osatekijät:

- tietämyksen muuttuva rooli taloudessa; tähän sisältyviä kysymyksiä ovat erityyppisen tietämyksen ja osaamisen merkitys, koulutus ja elinikäinen oppiminen sekä aineettomat investoinnit;

- talouden rakenteet, rakennemuutos ja tuottavuuskysymykset, mukaan luettuina palvelusektorin rooli, rahoituksen rooli, demografiset tekijät, kysyntä sekä pitkän aikavälin muutosprosessit;

- institutionaaliset ja politiikkaan liittyvät kysymykset, kuten makrotalouspolitiikka, työmarkkinat, institutionaaliset toimintaympäristöt sekä politiikan yhtenäisyys ja koordinointi.

Tutkimuskohteina ovat myös lisääntyvän globalisoitumisen, nousevien talouksien, toimintojen siirtämisten ja EU:n laajentumisen mukanaan tuomat uudet haasteet ja mahdollisuudet. Työllisyyttä koskeviin kysymyksiin kuuluvat myös työttömyys ja alityöllisyys.

Taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden yhdistäminen Euroopan tasolla

Tarkoituksena on tukea yhteiskunnallisena päämääränä olevaa taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden yhdistämistä ja luoda tätä kautta vankempi pohja kestävälle kehitykselle. Tämän osa-alueen tutkimuksessa tarkastellaan kahta toisiinsa nivoutuvaa kysymystä:

- miten yhtäältä Euroopassa ja toisaalta Euroopan ulkopuolella sovellettavissa sosioekonomisissa malleissa on onnistuttu yhdistämään edellä mainitut tavoitteet ja millä edellytyksin tämä on saatu aikaan (esim. vuoropuhelun, työmarkkinayhteistyön, ja institutionaalisten muutosten rooli sekä instituutioiden kyky kohdata uusia haasteita);

- alueiden välinen taloudellinen yhteenkuuluvuus ja aluekehitys laajentuneessa EU:ssa sekä sosiaalinen yhteenkuuluvuus (johon liittyviä kysymyksiä ovat eriarvoisuus, sosiaaliturva ja sosiaalipalvelut, veropolitiikka, etniset suhteet, koulutus, sosiaalinen syrjäytyminen ja terveys) ja sen suhde sosiaalisiin ongelmiin, kuten köyhyyteen, asunto-ongelmiin, rikollisuuteen ja huumeiden käyttöön.

Näitä kysymyksiä tarkasteltaessa kiinnitetään huomiota mahdollisiin taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden välisiin ”vaihtosuhteisiin” (trade-offs) tai synergioihin koko maailman tasolla, aluenäkökohtiin, kestävyyteen pitkällä aikavälillä sekä kehitysmaiden kannalta tärkeisiin kysymyksiin.

Keskeiset yhteiskunnalliset kehityssuuntaukset ja niiden seuraukset

Tavoitteena on ymmärtää ja arvioida tiettyjä eurooppalaisen yhteiskunnan keskeisiä kehityssuuntauksia, joilla on merkittäviä vaikutuksia kansalaisten ja heidän elämänlaatunsa sekä politiikan kannalta. Tätä kautta pyritään tukemaan useita eri politiikan osa-alueita. Empiirisessä ja teoreettisessa tutkimuksessa tarkastellaan ensi vaiheessa kolmea merkittävää kehityssuuntausta:

- väestömuutokset, mukaan luettuina väestön ikääntyminen, syntyvyys ja muuttoliike;

- muutokset elämäntavoissa, perheessä, työssä, kulutuksessa, terveydessä ja elämänlaadussa (jotka ovat sidoksissa toisiinsa); tähän sisältyvät myös lapsia, nuoria ja vammaisia koskevat kysymykset;

- kulttuurinen vuorovaikutus kansainvälisyyden näkökulmasta; tähän sisältyviä kysymyksiä ovat eri yhteiskuntien perinteet, väestön monimuotoisuus, syrjintä, rasismi, muukalaisviha ja suvaitsemattomuus.

Tarkastelun kohteina ovat myös sukupuoleen liittyvät kysymykset sekä muuttuvat arvot. Lisäksi on määrä tutkia rikollisuudessa ja rikollisuutta koskevissa käsityksissä tapahtuneita muutoksia sekä yritysten yhteiskunnallisen vastuun muutoksia.

Eurooppa osana maailmaa

Tavoitteena on ymmärtää maailman eri alueiden vuorovaikutus- ja keskinäisriippuvuussuhteiden muutoksia ja niiden vaikutuksia asianomaisten alueiden, erityisesti Euroopan, kannalta. Tähän liittyen halutaan saada lisätietämystä siitä, miten maailmanlaajuisesti vastataan esiin nousemassa oleviin uhkiin ja riskeihin ja mitä vaikutuksia tällä on ihmisoikeuksiin, vapauksiin ja hyvinvointiin. Tutkimuksessa on kaksi toisiinsa sidoksissa olevaa päälinjaa:

- kauppa- rahoitus-, investointi- ja muuttoliikevirrat ja niiden vaikutukset; epätasainen kehitys, köyhyys ja kestävä kehitys; taloudelliset ja poliittiset suhteet ja maailmanlaajuinen ohjausjärjestelmä (global governance); tässä yhteydessä tutkitaan myös kulttuurista vuorovaikutusta ja siihen liittyen tiedotusvälineitä ja uskontoja sekä selvästi eurooppalaisista poikkeavia lähestymistapoja;

- konfliktit, niiden syyt ja niiden ratkaisu; turvallisuuden ja epävakautta aiheuttavien tekijöiden, kuten köyhyyden, rikollisuuden, ympäristön huonontumisen ja resurssien niukkuuden, välinen suhde; terrorismi, sen syyt ja seuraukset; turvallisuuteen liittyvät politiikat, turvattomuuteen liittyvät käsitykset sekä siviili- ja sotilaspuolen väliset suhteet.

Molemmissa tutkimuslinjoissa tarkastellaan Euroopan roolia maailmassa, multilateralismin ja kansainvälisen oikeuden kehitystä, demokratian ja perusoikeuksien edistämistä ja erilaisia demokratia- ja perusoikeuskäsityksiä sekä sitä, miltä Eurooppa näyttää ulkopuolelta tarkasteltuna.

Kansalainen Euroopan unionissa

Tutkimusaiheita tarkastellaan EU:n tulevan kehityksen näkökulmasta, ja tavoitteena on ensinnäkin saada lisää tietämystä niistä eri tekijöistä, joita edellytetään, jotta demokratia ”tunnettaisiin omaksi”, kansalaiset osallistuisivat aktiivisesti ja hallinto (governance) olisi tehokasta ja demokraattista. Toiseksi päämääränä on lisätä Euroopan kulttuurien, instituutioiden, lainsäädännön, historian, kielten ja arvojen eroavuuksien ja yhteneväisyyksien tuntemusta. Tutkimuskohteita ovat:

- osallistuminen (myös nuorten), edustus, vastuullisuus ja legitimiteetti; eurooppalainen julkisuus, media ja demokratia; hallinnan (governance) eri muodot EU:n ja politiikan prosesseissa; kansalaisyhteiskunnan rooli; kansalaisuus ja oikeudet sekä edellisiin liittyvät väestön arvot;

- Euroopan eroavuudet ja yhteneväisyydet sekä niiden historiallinen alkuperä ja kehitys; instituutioiden erot (mukaan luettuina normit, käytänteet ja lainsäädäntö); kulttuuriperintö; erilaiset Euroopan yhdentymistä koskevat visiot ja näkökulmat, mukaan luettuina kansalaisten näkemykset; identiteetit; suhtautumistavat monikulttuurisuuteen ja kulttuurien rinnakkaineloon; kielen, taiteiden ja uskontojen rooli; asenteet ja arvot.

Sosioekonomiset ja tieteelliset indikaattorit

Tavoitteena on syventää tietämystä indikaattorien käytöstä politiikan laadinnassa ja toteutuksessa sekä esittää indikaattorien parantamista ja niiden käytön menetelmiä koskevia ehdotuksia, jotta voitaisiin tehostaa indikaattorien käyttöä politiikan apuvälineinä. Tutkimuskohteita ovat:

- indikaattorien käyttö politiikan tavoitteiden asettamisessa sekä politiikan kehittämisessä ja toteutuksessa eri aloilla makrotasolta mikrotasolle; nykyisin käytettävissä olevien indikaattorien ja niiden käytön tarkoituksenmukaisuus; uudet indikaattorit tai indikaattoriryhmät (niitä koskevat ehdotukset);

- indikaattorien ja niiden käyttömenetelmien avulla aikaan saatavat parannukset näyttöön perustuvassa politiikassa (evidence-based policy); monitavoitteista politiikkaa, politiikan koordinointia ja sääntelyä tukevat indikaattorit; viralliset tilastot tällaisten indikaattorien tukena;

- indikaattorien ja niihin liittyvien menetelmien käyttö tutkimusohjelmien ja niiden vaikutusten arvioinnissa.

Kehityksen ennakointi

Tavoitteena on tarjota kansallisille, alueellisille ja Euroopan yhteisön päätöksentekijöille ennakoivaa tietoa, jonka avulla nämä voivat hyvissä ajoin yksilöidä pitkän aikavälin haasteita ja yhteisen edun kannalta tärkeitä osa-alueita ja jota he voivat käyttää apuna politiikan laadinnassa. Toimintatyyppejä on neljä:

- laaja-alainen sosioekonomisen kehityksen ennakointi, joka kohdennetaan muutamiin EU:n kannalta keskeisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin; tarkasteltavia kysymyksiä ovat muun muassa väestön ikääntymisen, muuttoliikkeen ja tietämyksen maailmanlaajuistumisen tuleva kehitys ja vaikutukset sekä rikollisuuden ja merkittävien riskien muutokset;

- kohdennetumpi aihealuekohtainen tarkastelu, jossa ennakoidaan esiin nousevien uusien tutkimusalueiden tai useita vanhastaan olemassa olevia alueita yhdistävien tutkimusalueiden kehitystä sekä tieteenalojen tulevaisuutta;

- Euroopan tutkimusjärjestelmien ja -politiikkojen kehityksen ja avaintoimijoiden tulevaisuuden ennakointi;

- kansallisten ja/tai alueellisten ennakointitoimien välinen vastavuoroinen oppiminen ja yhteistyö; yhteistyö EU:n, kolmansien maiden ja kansainvälisten ennakointitoimien välillä.

Kansainvälinen yhteistyö

Koska tutkimus on luonteeltaan vahvasti kansainvälistä, aihealueen kaikilla osa-alueilla tehdään kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälisiä yhteistyötoimia toteutetaan valikoitujen aiheiden tiimoilta monen- ja kahdenvälisesti. Toimet määritetään sekä kumppanimaiden että EU:n tarpeiden perusteella.

Esiin nousevat tarpeet ja ennakoimattomat politiikkaan liittyvät tarpeet

Esiin nousevia tarpeita koskevan tutkimuksen puitteissa tutkijoilla on mahdollisuus määrittää ja tarkastella sellaisia tutkimusaiheita, joita ei mainita edellä. Pyrkimyksenä on saada aikaan innovatiivista pohdintaa sellaisista Eurooppaa kohtaavista haasteista, joita ei ole tähän mennessä käsitelty laajasti, tai yhdistellä muutoin innovatiivisesti relevantteja kysymyksiä, näkökulmia ja tieteenaloja. Lisäksi voidaan tehdä tutkimusta, jolla reagoidaan ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin. Tällainen tutkimus toteutetaan tiiviissä yhteistyössä politiikan laadintaan ja toteutukseen osallistuvien kanssa.

9. Turvallisuus ja avaruus

Tavoite

Turvallisuustutkimuksen tavoitteena on kehittää teknologioita ja tietämystä sellaisten siviilisovelluksiin painottuvien valmiuksien rakentamista varten, joiden avulla voidaan suojata kansalaisia muun muassa terrorismin ja rikollisuuden kaltaisilta uhilta sekä tahattomien onnettomuuksien, kuten luonnonkatastrofien ja teollisuusonnettomuuksien, vaikutuksilta ja seurauksilta. Lisäksi päämääränä on varmistaa, että saatavilla ja kehitteillä olevia teknologioita käytetään – perusihmisoikeuksia kunnioittaen – optimaalisesti ja koordinoidusti Euroopan turvallisuuden parantamiseksi. Niin ikään edistetään turvallisuusratkaisujen tarjoajien ja käyttäjien yhteistyötä. Tavoitteisiin pääsemiseksi toteutetaan toimia, joilla samanaikaisesti lujitetaan Euroopan turvallisuusalan teknologiaperustaa ja parannetaan sen kilpailukykyä.

Avaruustutkimuksessa tuetaan Euroopan avaruusohjelmaa ja keskitytään GMES:n kaltaisiin sovelluksiin, jotka ovat hyödyllisiä sekä kansalaisten että Euroopan avaruusteollisuuden kilpailukyvyn kannalta. Tutkimustoimien on määrä tukea Euroopan avaruuspolitiikan kehittämistä sekä täydentää jäsenvaltioiden ja muiden keskeisten toimijoiden, kuten Euroopan avaruusjärjestön, toimia.

9.1 Turvallisuus

Lähestymistapa

EU:n vaurauden ja vapauden perusedellytyksenä on turvallisuus. Turvallisuustutkimuksessa keskitytään siviilisovelluksiin. Se tukee turvallisuuden kannalta olennaisten EU:n toimien ja aloitteiden, kuten yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tai vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaan EU:n laajuiseen alueeseen tähtäävän Haagin ohjelman, toteutusta. Samoin se tukee EU:n toimia ja aloitteita muun muassa liikenteen, terveyden (mukaan luettuna EU:n terveysturvaohjelma[46]), väestönsuojelun (sekä luonnonkatastrofien että teollisuusonnettomuuksien tapauksessa), energian ja ympäristön aloilla. Tätä kautta aihealueella tehtävä tutkimus edistää myös kasvua ja työllisyyttä sekä Euroopan turvallisuusalan kilpailukykyä. Lisäksi se edistää eri kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden yhteistyötä ja toimien koordinointia, jotta nämä voivat välttää tarpeettomat päällekkäisyydet ja hyödyntää synergiaa aina kun se on mahdollista. Koko aihealueen tutkimuksen johtavana periaatteena on yksityisyyden ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen.

Yhteisön tason toimissa tarkastelun kohteeksi on valittu neljä turvallisuuteen liittyvää tehtäväaluetta. Tehtäväalueet liittyvät politiikan kannalta merkittäviin uhkiin ja potentiaalisiin turvallisuutta vaarantaviin tapahtumiin, ja niistä saadaan runsaasti lisäarvoa Euroopan tasolla. Lisäksi on yksilöity kolme poikkialaista tehtäväaluetta. Jokainen tehtäväalue käsittää kuusi ”vaihetta”, joiden kesto ja painotus vaihtelevat. Nämä vaiheet ovat (suluissa on mainittu, mihin osatekijään vaiheessa keskitytään): yksilöinti (tapahtuma), ehkäisy (uhka), suojaaminen (kohde), varautuminen (toimet), reagointi (kriisi) ja vahinkojen korjaaminen (seuraukset). Vaiheiden nimet kuvaavat, mitä kussakin vaiheessa tehdään. Ensimmäiset neljä vaihetta liittyvät tapahtuman välttämiseen tai sen mahdollisten vahingollisten vaikutusten lieventämiseen. Viimeiset kaksi puolestaan liittyvät toimintaan tapahtuman yhteydessä sekä sen pidempiaikaisten seurausten hoitoon.

Kunkin yksittäisen tehtäväalueen kukin vaihe edellyttää tiettyjä valmiuksia, jotka kansalaisten turvallisuudesta vastaavilla on oltava, jotta he pystyvät suoriutumaan tehokkaasti uhista ja tapahtumista. Valmiuksiin kuuluu tieto siitä, miten toiminnot on suoritettava, ja monissa tapauksissa samoja valmiuksia tarvitaan useammassa kuin yhdessä vaiheessa ja/tai useammalla kuin yhdellä tehtäväalueella. Valmiuksia luotaessa on yhdistettävä tietämystä, teknologioita ja organisointitoimenpiteitä. Viimeksi mainittu osatekijä ei kuitenkaan kuulu tutkimusohjelman piiriin, vaan Euroopan tasolla toteutettavilla turvallisuustutkimustoimilla edistetään nimenomaan tietämyksen ja teknologian kehittämistä vaadittavien valmiuksien luomista varten.

Tutkimus on luonteeltaan monitieteistä ja tehtävälähtöistä, ja se ulottuu teknologian ja menetelmien kehittämisestä aina teknologian integrointiin, demonstrointiin ja validointiin asti. Tutkimuksella pyritään edistämään monikäyttöteknologioiden kehittämistä, jotta voitaisiin maksimoida teknologioiden sovellusmahdollisuudet. Lisäksi edistetään eri alojen välistä hedelmällistä vuorovaikutusta ja jo olemassa olevien teknologioiden käyttöönottoa siviiliturvallisuuden alalla. Turvallisuustutkimuksen aihealueen toimet täydentävät ja hyödyntävät muilla aihealueilla tehtävää, turvallisuuden kannalta olennaista teknologia- ja järjestelmälähtöisempää tutkimusta.

Tutkimuksessa keskitytään siviiliturvallisuuden sovelluksiin. Koska osa teknologiasta on kaksikäyttöistä ja soveltuu sekä siviili- että sotilassovelluksiin, luodaan sopivat järjestelyt työn koordinoimiseksi Euroopan puolustusviraston (EDA) kanssa.

Toimiin pyritään ponnekkaasti saamaan mukaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä kansalaisten turvallisuudesta vastaavia viranomaisia ja organisaatioita. Tämän aihealueen tutkimuksen sisällön ja rakenteen määrittelyssä käytetään tukena Euroopan turvallisuustutkimuksen neuvoa-antavan komitean (ESRAB)[47] laatimia pitkän aikavälin strategisia tutkimuslinjauksia.

Toimet

Toimia toteutetaan seuraavilla tehtäväalueilla:

- Terrorismin ja rikollisuuden torjunta. Toimissa keskitytään potentiaalisten vahinkoa aiheuttavien tekojen muodostaman uhan eri osatekijöihin, kuten rikoksen-/ vahingontekijöihin ja näiden käyttämiin laitteisiin ja resursseihin tai hyökkäysten mekanismeihin. Tätä tehtäväaluetta varten tarvitaan joukko valmiuksia, joista monet liittyvät ensisijaisesti vaiheisiin ”yksilöinti”, ”ehkäisy”, ”varautuminen” ja ”reagointi”. Tavoitteena on yhtäältä välttää vahinkoa aiheuttavat teot ja toisaalta lieventää mahdollisten tekojen seurauksia. Tarvittavien valmiuksien rakentamiseksi keskitytään seuraaviin kysymyksiin: uhan, esimerkiksi kemiallisen, biologisen, säteily- tai ydinuhan, tiedostaminen (jossa olennaisia osatekijöitä ovat muun muassa tietojen kerääminen, kokoaminen, hyödyntäminen ja jakaminen sekä muiden varoittaminen); havaitseminen (esim. vaaralliset aineet, yksilöt tai ryhmät, epäilyttävä käytös); yksilöinti (esim. henkilöt, aineiden tyyppi ja määrä); ehkäisy (esim. pääsyn ja liikkumisen rajoittaminen sekä taloudellisten resurssien osalta taloudellisten rakenteiden valvonta); varautuminen (esim. riskien arviointi, tahallisesti levitettyjen biologisten ja kemiallisten aineiden torjunta, strategisten reservien, kuten henkilöstön, osaamisen, tarvikkeiden ja kulutushyödykkeiden riittävyyden arviointi sellaisten tapahtumien varalta, joilla on mittavia vaikutuksia); terroritekojen ja rikosten vaikutusten poistaminen tai rajoittaminen; tietojenkäsittely lainvalvonnassa.

- Infrastruktuurien ja yleishyödyllisten laitosten turvallisuus. Toimissa keskitytään tarkastelemaan vahingollisten tekojen kohteita, kuten esimerkiksi infrastruktuurin osalta suurten tilaisuuksien tai tapahtumien tapahtumapaikkoja, poliittisesti tai symbolisesti arvokkaita kohteita (kuten parlamenttirakennukset tai monumentit) sekä yleishyödyllisiä kohteita, kuten energialaitoksia (öljy-, sähkö-, kaasu-) vesihuoltojärjestelmiä, liikennejärjestelmiä (ilma-, vesi-, maa-), viestintäjärjestelmiä (kuten lähetysjärjestelmät), rahoituslaitoksia, hallinnon laitoksia, julkisen terveydenhuollon laitoksia jne. Tätä tehtäväaluetta varten tarvitaan joukko valmiuksia, joista monet liittyvät ensisijaisesti vaiheisiin ”suojaaminen” ja ”varautuminen”. Tavoitteena on yhtäältä välttää vahinkoa aiheuttavat teot ja toisaalta lieventää mahdollisten tekojen seurauksia. Tarvittavien valmiuksien rakentamiseksi keskitytään seuraaviin kysymyksiin: fyysisen infrastruktuurin ja sen toimintojen haavoittuvuustekijöiden analysointi ja arviointi; olemassa olevien ja tulevaisuudessa käyttöön otettavien julkisten ja yksityisten kriittisten verkotettujen infrastruktuurien, järjestelmien ja palvelujen fyysinen ja toiminnallinen turvaaminen; valvonta- ja hälytysjärjestelmät, jotka mahdollistavat nopean reagoinnin vahingollisten tapahtumien yhteydessä; suojaaminen tapahtuman kerrannaisvaikutuksilta.

- Rajaturvallisuus. Toimissa keskitytään kahdentyyppisiin kysymyksiin: (järjestettyyn tai ennakoimattomaan) rajanylitykseen liittyviin turvallisuuskysymyksiin, joiden osalta EU:n rajat katsotaan EU:n alueen suojelun kannalta ulkorajoiksi (vihreät ja siniset rajat), sekä rajanylityspaikkoihin osana (liikenne)infrastruktuuria ja samalla turvallisuusuhkien potentiaalisina kohteina. Tätä tehtäväaluetta varten tarvitaan joukko valmiuksia, joista monet liittyvät ensisijaisesti vaiheisiin ”yksilöinti”, ”ehkäisy” ja ”suojaaminen”. Tavoitteena on yhtäältä välttää vahinkoa aiheuttavat tapahtumat ja toisaalta lieventää mahdollisten tapahtumien seurauksia. Tarvittavien valmiuksien rakentamiseksi keskitytään seuraaviin kysymyksiin: kaikkien rajanylityspaikoilla käytettävien turvallisuusjärjestelmien, -laitteiden, -välineiden ja -prosessien toimivuuden ja tehokkuuden parantaminen (tutkimusaiheita ovat esim. rajanylittäjien henkilöllisyyden toteaminen, ei-invasiiviset henkilöiden ja tavaroiden tarkastusmenetelmät, aineiden seuranta, näytteenotto, spatiaalinen tunnistaminen (mukaan luettuina tiedon keruu ja analysointi) jne.); Euroopan maa- ja rannikkorajojen turvallisuuden parantaminen (esim. ei-invasiivinen ja vedenalainen ajoneuvojen ja alusten tunnistus, ajoneuvojen seuranta, spatiaalinen tunnistaminen (mukaan luettuina tiedon keruu ja analysointi), valvonta, etäoperointi jne.); (laittoman) muuttoliikkeen arviointi ja hallinta.

- Turvallisuuden palauttaminen kriisitilanteessa. Toimissa keskitytään hätätilanteiden hallintaan liittyviin toimintoihin, kuten väestönsuojeluun (sekä luonnonkatastrofien että teollisuusonnettomuuksien yhteydessä), humanitaarisiin tehtäviin ja pelastustehtäviin. Lisäksi tuetaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tätä tehtäväaluetta varten tarvitaan joukko valmiuksia, joista monet liittyvät ensisijaisesti vaiheisiin ”varautuminen”, ”reagointi” ja ”vahinkojen korjaaminen”. Tavoitteena on lieventää vahinkoa aiheuttavien tapahtumien seurauksia. Tarvittavien valmiuksien rakentamiseksi keskitytään seuraaviin kysymyksiin: yleinen organisatorinen ja operatiivinen valmius turvallisuutta vaarantavien tapahtumien varalta (esim. organisaatioiden välinen koordinointi ja hätäviestintä, strategisten reservien arviointi, valmiusvarastot jne.), kriisinhallinta (esim. tapahtuman arviointi ja sen edellyttämien toimenpiteiden priorisointi, evakuointi ja eristäminen, terroritekojen ja rikosten vaikutusten poistaminen tai rajoittaminen jne.); humanitaarinen hätäapu ja turvallisuutta vaarantavan tapahtuman seurausten ja kerrannaisvaikutusten hallinta (esim. julkisen terveydenhuoltojärjestelmän toiminnan turvaaminen, yritysten toiminnan jatkuvuuden varmistaminen; luottamusta rakentavat toimenpiteet, yhteiskunnan keskeytyneiden tai tuhoutuneiden toimintojen palauttaminen jne.).

Edellä selostetuilla alueilla toteutettavia toimia tuetaan seuraavien poikkialaisten tehtäväalueiden toimilla:

- Turvallisuusjärjestelmien integrointi ja yhteentoimivuus. Tarkoituksena on saada aikaan ja/tai edistää suorituskykyistä teknologiaa , jonka avulla voidaan rakentaa edellä lueteltuja valmiuksia. Näin ollen toimissa keskitytään poikkialaisiin kysymyksiin, kuten järjestelmien, laitteiden, palvelujen ja prosessien yhteentoimivuuteen ja niiden väliseen viestintään, ja pyritään varmistamaan niiden luotettavuus, luottamuksellisuuden suoja, tiedon eheys sekä kaikkien toimenpiteiden ja niihin liittyvän prosessoinnin jäljitettävyys jne. Lisäksi tarkastellaan standardointiin ja koulutukseen liittyviä kysymyksiä (joihin sisältyvät myös kulttuurien, ihmisten ja organisaatioiden yhteistoimintakykyyn liittyvät kysymykset).

- Turvallisuus ja yhteiskunta. Tutkimus on luonteeltaan poikkialaista, ja se olisi toteutettava yhdistelemällä luonnontieteiden, teknisten tieteiden ja muiden tieteiden, erityisesti valtio-, yhteiskunta- ja humanististen tieteiden, näkökulmia. Pääpaino on kohdennetuissa kulttuurisissa ja sosioekonomisissa analyyseissa, skenaarioiden laatimisessa sekä muissa tutkimustoimissa, joissa käsitellään muun muassa seuraavia aiheita: turvallisuus kehittyvänä konseptina (turvallisuuteen liittyvien tarpeiden laajat analyysit, joiden avulla voidaan määrittää nykyisen epävakaan turvallisuusympäristön asettamat keskeiset toiminnalliset vaatimukset); haavoittuvuudet ja uudet uhat (esim. terrorismiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyen); kansalaisten kriisitilanteita koskevat asenteet (esim. terrorismia ja rikollisuutta koskevat käsitykset, väkijoukkojen käyttäytyminen, turvavalvonnan (ja turvallisuusvalvonnan) julkinen kuva ja hyväksyntä; kansalaisten valmius terrori-iskujen varalta; kysymykset, jotka liittyvät viranomaisten ja kansalaisten väliseen viestintään kriisitilanteissa; kansalaisten uhkatietoisuuden lisääminen; kansalaisille annettava opastus, joka koskee jäsenvaltioiden sisäisiä ja EU:n tason turvaneuvonta- ja apujärjestelmiä; terroritekojen suorittajien käyttäytymistä koskevat, psykologiset ja muut olennaiset analyysit; henkilötietojen suojaan ja tiedon koskemattomuuteen liittyvät eettiset kysymykset. Lisäksi tutkimuskohteena on sellaisten rikoksiin liittyvien tilastollisten indikaattorien kehittäminen, joiden avulla voidaan arvioida rikollisuuden muutoksia.

- Turvallisuustutkimuksen koordinointi ja strukturointi. Tällä alueella toteutetaan toimia, joiden avulla voidaan koordinoida ja strukturoida kansallisia, eurooppalaisia ja kansainvälisiä turvallisuustutkimustoimia. Lisäksi luodaan synergiaa siviili-, turvallisuus- ja puolustustutkimuksen välille sekä koordinoidaan turvallisuustutkimuksen tarvetta ja tarjontaa. Toimien yhtenä painopistealueena on myös oikeudellisten edellytysten ja menettelyjen parantaminen.

Kansainvälinen yhteistyö

Turvallisuustutkimuksen alan toimiin sisältyvässä kansainvälisessä yhteistyössä otetaan huomioon EU:n turvallisuuspolitiikan sisäiset ja ulkoiset näkökohdat. Työohjelmassa voidaan lisäksi määrittää kansainvälistä yhteistyötä koskevia erityisiä vaatimuksia ja kriteerejä.

Kansainvälisten yhteistyötoimien toteuttaminen tulee kyseeseen silloin, kun niistä saadaan molemminpuolista hyötyä ja ne ovat sopusoinnussa EU:n turvallisuuspolitiikan kanssa. Tutkimus voi koskea esimerkiksi maailmanlaajuisesti sovellettavissa olevia turvallisuuteen liittyviä toimia.

Vastaaminen esiin nouseviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Turvallisuustutkimuksen aihealue on luonteeltaan ja rakenteeltaan joustava. Sen toimien avulla on mahdollista reagoida myös toistaiseksi tuntemattomiin tulevaisuuden turvallisuusuhkiin sekä näiden uhkien myötä mahdollisesti syntyviin politiikan tarpeisiin. Tämä joustavuus täydentää edellä selostettujen tutkimustoimien jo muutenkin tehtävälähtöistä luonnetta.

9.2 Avaruus

Lähestymistapa

EU edistää tällä osa-alueella yhteisten tavoitteiden määrittelyä käyttäjien vaatimusten ja EU:n politiikan tavoitteiden pohjalta. Lisäksi se tukee toimien koordinointia, jotta voitaisiin välttää päällekkäisyydet ja parantaa yhteentoimivuutta. Samoin tarkoituksena on edistää standardien määrittämistä. Euroopan avaruuspolitiikka[48] palvelee julkisen vallan ja päätöksentekijöiden tavoitteita ja parantaa lisäksi Euroopan teollisuuden kilpailukykyä. Avaruuspolitiikka toteutetaan Euroopan avaruusohjelman avulla. Seitsemäs puiteohjelma kantaa kortensa kekoon tukemalla tai täydentämällä TTK-toimia, joita muut julkisen ja yksityisen sektorin toimijat toteuttavat Euroopassa.

Tämän aihealueen toimet tukevat EU:n politiikan tavoitteita esimerkiksi maatalouden, kalastuksen, ympäristön, televiestinnän, turvallisuuden, kehitysavun, terveydenhuollon, humanitaarisen avun, liikenteen ja tieteen aloilla. Lisäksi niillä pyritään varmistamaan Euroopan mukanaolo alueellisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Avaruusalan tarjoamien välineiden on myös määrä olla joillakin edellä mainituilla aloilla apuna lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa.

Avaruus-painopistealueen toiminnan tavoitteita ovat: avaruusresurssien hyödyntäminen eri sovellusten, erityisesti ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES), toteutuksessa; avaruuden tutkimuksen edistäminen sekä sellaisten toimien mahdollistaminen, jotka tukevat Euroopan unionin strategista roolia.

Avaruusresurssien hyödyntämiseen tähtäävien toimien on tarkoitus täydentää ”Yhteistyö”-erityisohjelman muilla aihealueilla toteutettavia toimia (erityisesti ”Ympäristö”-aihealueen toimia, jotka liittyvät GEOSS-järjestelmään, sekä ”Tieto- ja viestintäteknologia” -aihealueen toimia). Lisäksi pyritään saamaan aikaan synergiaa muiden erityisohjelmien avaruustutkimukseen liittyvien aihealueiden kanssa. Täydentäviä toimia on tarkoitus toteuttaa myös erillisessä kilpailukykyä ja innovointia koskevassa puiteohjelmassa sekä koulutusta koskevassa ohjelmassa.

Aihealueella toteutettavat tutkimus- ja teknologiansiirtotoimet voivat olla erityisen kiinnostavia sellaisten pk-yritysten kannalta, jotka kehittävät innovatiivista teknologiaa ja kaipaavat tietoa avaruusteknologian tarjoamista uusista mahdollisuuksista (”spin-in”) tai jotka kehittävät oman avaruusteknologiansa pohjalta sovelluksia muille markkinoille (”spin-off”).

Avaruustoimien joidenkin osa-alueiden hallinnointi voidaan antaa olemassa olevien ulkopuolisten tahojen, kuten Euroopan avaruusjärjestön, hoidettavaksi[49]. GMES:n osalta tutkimustoimet voidaan toteuttaa yhteisen teknologia-aloitteen puitteissa (ks. liite III).

Toimet

- Avaruussovellukset eurooppalaisen yhteiskunnan palveluksessa

- Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantajärjestelmä( GMES):

Tavoitteena on kehittää tarkoitukseen sopivia satelliittipohjaisia seuranta- ja ennakkovaroitusjärjestelmiä, jotka toimivat uniikkeina ja maailmanlaajuisesti käytettävissä olevina tietolähteinä. Lisäksi pyritään tukemaan ja vauhdittamaan niiden operatiivisen käytön kehitystä. Toimilla tuetaan niin ikään sellaisten operatiivisten GMES-palvelujen kehittämistä, joiden avulla päätöksentekijät pystyvät paremmin ennakoimaan ympäristön ja turvallisuuden hallintaan liittyviä kriisitilanteita ja ongelmia tai lieventämään niiden seurauksia. Tutkimustoimissa tulisi pääasiassa pyrkiä siihen, että avaruuteen sijoitetuista lähteistä saatu GMES-informaatio voidaan käyttää maksimaalisesti hyväksi ja yhdistää muista seurantajärjestelmistä saatuun informaatioon monimutkaisissa tuotteissa, jotka integroivat ja hallinnoivat informaatiota tehokkaasti ja tarjoavat loppukäyttäjille tietoa ja räätälöityjä palveluja. Tutkimuksen avulla olisi myös parannettava seurantamenetelmiä ja seurannassa käytettävien välineiden teknologiaa. Lisäksi olisi tarpeen vaatiessa kehitettävä uusia avaruuteen sijoitettavia järjestelmiä tai parannettava olemassa olevien yhteentoimivuutta ja mahdollistettava niiden käyttö operatiivisissa tai operatiivista vaihetta edeltävissä palveluissa, jotka vastaavat tiettyihin erityistarpeisiin.

- Ympäristön osalta on tarpeen hankkia riippumatonta tietämystä uusiutuvien luonnonvarojen (kuten kasvillisuuden ja metsien) tilan ja kestävän käytön kehityksestä, vesiperäisistä maista, maapeitteestä ja maankäytöstä, elintarvikehuollosta, maatalousympäristöstä ja kalastuksesta, hiilinieluista ja hiilivaroista, ilmakehän prosesseista ja kemiasta sekä merialueiden olosuhteista. Tässä yhteydessä otetaan huomioon kuudes ympäristöä koskeva yhteisön toimintaohjelma, joka koskee ilmastonmuutoksen sekä ilman, maaperän ja veden laadun seurantaan liittyvää ympäristöpolitiikkaa.

- Turvallisuuden alalla on tarpeen parantaa hätäaputoimien ja kriisinhallinnan yhteydessä tarvittavan tiedon hankintaa, saatavuutta ja vaihtoa. Tukea annetaan väestönsuojelutoimiin, joiden tarkoituksena on luonnonuhkien ja teknologisten uhkien ehkäisy/lieventäminen, seuranta, riskien hallinta ja arviointi. Samoin annetaan tukea humanitaariseen apuun luonnonkatastrofien ja humanitaaristen kriisien (pakolaiskriisien, maan sisäisen pakolaisuuden ym.) yhteydessä tehtävää todellisten tarpeiden analysointia ja valmiussuunnittelua varten. Lisäksi harkitaan tuen antamista toimille, joilla edesautetaan konfliktien ehkäisyyn ja rajavalvontaan liittyvän EU:n politiikan täytäntöönpanoa.

- Turvallisuuteen liittyvät näkökohdat (jotka täydentävät turvallisuustutkimusta ja GMES-toimia)

EY:n asettaman avaruus- ja turvallisuusalan asiantuntijalautakunnan (SPASEC) raportissa[50] todetaan avaruuspalvelujen olevan niin keskeisessä asemassa eurooppalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta, että avaruussektorin kriittisen infrastruktuurin suojeleminen on ensisijaisen tärkeää. Tämä voi edellyttää palveluja ja valmiuksia avaruuteen sijoitettujen laitteiden sekä maan päällä sijaitsevan infrastruktuurin valvontaa varten. Avaruusvalvontajärjestelmä voisi esimerkiksi tuottaa tietoa satelliittien tärkeimmistä ominaisuuksista (kuten kiertorataparametreista ja aktiivisuustilasta) ja potentiaalisen uhan muodostavan avaruusromun tärkeimmistä ominaispiirteistä (kuten sen radasta ja fyysisistä parametreista). Lisäksi se voisi antaa olennaista tietoa avaruussäästä sekä lähelle maapalloa tulevista kappaleista (Near Earth Objects). Tällä osa-alueella voidaan tehdä myös toteutettavuustutkimuksia. Niin ikään rahoitusta voivat saada demonstrointihankkeet.

- Satelliittiviestinnän sovellukset

Tarkoituksena on tukea innovatiivisia satelliittiviestintäsovelluksia ja -palveluja, jotka on integroitu saumattomasti maailmanlaajuisiin sähköisiin viestintäverkkoihin ja tarkoitettu kansalaisten ja yritysten käyttöön eri sovellusaloilla. Mahdollisia sovellusaloja ovat väestönsuojelu, turvallisuus, sähköinen hallinto, etälääketiede, etäkoulutus, etsintä- ja pelastuspalvelu, matkailu- ja vapaa-ajan toiminnot, henkilökohtainen navigointi, kaluston seuranta, maatalous sekä metsätalous. Tutkimus painottuu uusien sovellusten kehittämiseen sekä demonstrointihankkeiden ja esioperatiivisten järjestelmien toteuttamiseen sellaisissa tapauksissa, joissa edellä mainittujen alojen tarpeisiin voidaan vastata tehokkaasti satelliittiviestinnän avulla.

- Avaruuden tutkimus

- Tavoitteena on tukea (robottiluotainten ja ihmisen suorittamia) avaruustutkimustoimia ja niihin liittyvää teknologian siirtoa sekä antaa tiedeyhteisölle mahdollisuudet päästä hyödyntämään Euroopan avaruusohjelmassa toteutettujen tutkimuslentojen yhteydessä saatuja tutkimustuloksia ja tietoja. Tutkimustoimet toteutetaan ennen kaikkea tukitoimien, toteutettavuustutkimusten ja operatiivista vaihetta edeltävien hankkeiden muodossa. Lisäulottuvuuksia, jotka on otettava huomioon, ovat luontaiset mahdollisuudet kansainväliseen yhteistyöhön sekä – tärkeinä osatekijöinä – alaa koskevan tietoisuuden ylläpitäminen ja tutkimustulosten levittäminen.

- Avaruusalan perustaa lujittava TTK

- Avaruusteknologia

Yleisenä tavoitteena on tukea koko Euroopan avaruusteknologiasektorin kilpailukyvyn kohentamista.

Tutkimuksella on määrä tukea erityisesti avaruuskuljetusteknologian kehittämistä arvioimalla pitkän aikavälin tarpeita, edistämällä järjestelmätutkimuksia, joissa otetaan huomioon loppukäyttäjien vaatimukset sekä tukemalla seuraavan sukupolven kantorakettiteknologiaan liittyvää perustutkimusta.

- Avaruustieteet

Tavoitteena on kehittää edistyneitä teknologioita avaruustieteiden käyttöön. Avaruustieteet syventävät ymmärrystämme maailmankaikkeuden rakenteesta, lisäävät tietämystämme Maa-planeetasta ja tarjoavat uudenlaisen lähestymistavan bio- ja fysikaalisiin tieteisiin. Sen lisäksi ne ovat erittäin hedelmällinen kasvualusta uudelle teknologialle, jolla on myös lukuisia yhteiskuntaa laajemmin hyödyttäviä sovelluksia. Seitsemännen puiteohjelman olisi täydennettävä meneillään olevia tieteellisiä ohjelmia siltä osin kuin ne jättävät aukkoja sekä tuettava kansainvälisellä avaruusasemalla (ISS) toteutettavia tutkimustoimia. Tarkoituksena on myös tukea toimia, joilla parannetaan tieteellisen tiedon käyttömahdollisuuksia.

Kansainvälinen yhteistyö

Avaruuden tutkimus ja hyödyntäminen ovat luontaisesti maailmanlaajuisia hankkeita. Tehokas kansainvälinen avaruusyhteistyö auttaa vahvistamaan unionin kansainvälistä poliittista asemaa, parantamaan sen taloudellista kilpailukykyä sekä vankistamaan sen mainetta tieteen huippuosaajana. Avaruustutkimuksen alalla tehtävä yhteistyö tukee myös EU:n ulkopolitiikan tavoitteita (esim. tuki kehitysmaille ja naapurimaille).

Edellä mainituista syistä avaruustutkimukselle on annettava keskeinen sija kansainvälisten toimien kehittämisessä ja erityisesti yhteistyössä suurten ja nousevien avaruusvaltojen, kuten Venäjän, Yhdysvaltojen, Kiinan, Intian, Kanadan, Japanin, Ukrainan, sekä muiden avaruustoimia toteuttavien maiden kanssa.

Tarkoituksena on edistää avaruusresursseja hyödyntävien ratkaisujen käyttöä kestävän kehityksen tukena erityisesti Afrikassa. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että GMES:n yhteydessä sovelletaan maailmanlaajuista toimintamallia ympäristön seurannassa[51].

Toteutuksessa käytetään erityisiä yhteistyötoimia, jotka toteutetaan kahden- tai monenvälisten hankkeiden, kansainvälisten ja maailmanlaajuisten aloitteiden sekä nousevan talouden maiden ja kehitysmaiden kanssa tehtävän yhteistyön puitteissa. Tarkoituksena on luoda hyvät edellytykset tehokkaalle yhteistyölle ja varmistaa, että Euroopan avaruusohjelmassa voidaan hyödyntää avaruusalan korkeatasoisinta kansainvälistä asiantuntemusta.

Vastaaminen esiin nouseviin tarpeisiin ja ennakoimattomiin politiikkaan liittyviin tarpeisiin

Esiin nousevia tarpeita koskevan tutkimuksen avulla voidaan löytää innovatiivisia ratkaisuja avaruustutkimusalan teknisen kehityksen myötä ilmeneviin kysymyksiin. Lisäksi se mahdollistaa tarvittavat mukautukset ja sovellukset muilla osa-alueilla (esim. luonnonvarojen hallintaa, biologisia prosesseja ja uusia materiaaleja koskevassa tutkimuksessa). Ennakoimattomia politiikkaan liittyviä tarpeita koskevassa tutkimuksessa voidaan puolestaan kehittää esimerkiksi avaruusresursseja hyödyntäviä ratkaisuja kehitysmaiden tueksi sekä sellaisia uusia kaukokartoitus- ja viestintävälineitä ja -menetelmiä, jotka tukevat yhteisön politiikkaa olennaisilla osa-alueilla ja sen toimia sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi.

LIITE II

RAHOITUKSEN KOKONAISMÄÄRÄN OHJEELLINEN JAKAUTUMINEN

Rahoitus on määrä jakaa eri aihealueiden kesken seuraavasti (milj. euroa):

Terveys | 8 317 |

Elintarvikkeet, maatalous ja bioteknologia | 2 455 |

Tieto- ja viestintäteknologia | 12 670 |

Nanotieteet, nanoteknologia, materiaalit ja uudet tuotantoteknologiat | 4 832 |

Energia | 2 931 |

Ympäristö (mukaan luettuna ilmastonmuutos) | 2 535 |

Liikenne (mukaan luettuna ilmailu) | 5 940 |

Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet | 792 |

Turvallisuus ja avaruus | 3 960 |

YHTEENSÄ*. | 44 432[52],[53] |

* Sisältää rahoituksen liitteessä III tarkoitettua Euroopan investointipankille myönnettävää avustusta varten. Tästä rahoitusmäärästä saatavat korkotulot lisätään EIP:lle myönnettävään avustukseen. Aihealueen ”Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet” rahoitusta ei käytetä tähän tarkoitukseen.

LIITE III

Yhteiset teknologia-aloitteet ja riskinjakorahoitusväline

Yhteiset teknologia-aloitteet

Seuraavassa määritetään ensimmäisten yhteisten teknologia-aloitteiden tutkimusalueet liitteessä I esitettyjä kriteerejä soveltaen. Teknologia-aloitteiden aihepiirien kirjo on varsin laaja. Toteutuksessa käytettävät rakenteet on sen vuoksi suunniteltava tapauskohtaisesti niin, että niissä otetaan huomioon kunkin tutkimusalueen erityispiirteet. Kussakin tapauksessa muodostetaan tietty rakenne, jonka avulla toteutetaan sovitut yhteistä teknologia-aloitetta koskevat tutkimuslinjaukset, kootaan tarvittavat julkiset ja yksityiset investoinnit sekä huolehditaan eurooppalaisten toimien koordinoinnista. Komissio myöntää tutkimuslinjausten toteuttamista varten tietyn rahoitusmäärän. Tätä varten annetaan erilliset päätösehdotukset (esim. EY:n perustamissopimuksen 171 artiklan nojalla). Lisää yhteisiä teknologia-aloitteita voidaan määrittää liitteessä I esitettyjen kriteerien pohjalta, ja niitä voidaan ehdottaa seitsemännen puiteohjelman täytäntöönpanon kuluessa.

- Innovatiiviset lääkkeet -aloite

Innovatiivisia lääkkeitä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen tavoitteena on parantaa Euroopan lääkealan kilpailukykyä määrittämällä koordinoitu toimintamalli, jonka avulla voidaan poistaa lääkkeiden kehittämisprosessiin liittyviä tutkimuksen pullonkauloja sekä lyhentää uusien lääkkeiden kehittämiseen tarvittavaa aikaa ja vähentää niiden kliinisen kehitystyön keskeyttämisiä. Tätä kautta saadaan entistä nopeammin käyttöön täsmällisemmin toimivia lääkkeitä sekä aikaisemmin tuottoa tutkimusinvestoinneille. Samalla vauhdittuvat yksityiset investoinnit, joita tarvitaan lisätutkimusta varten.

Innovatiivisia lääkkeitä koskevissa strategisissa tutkimuslinjauksissa määritelty kilpailua edeltävä tutkimus käsittää ensinnäkin sellaisten välineiden ja menetelmien kehittämisen, joilla voidaan paremmin ennustaa lääkkeiden sopivuutta, turvallisuutta ja tehoa, ja toiseksi älykkäät infrastruktuurit, joiden avulla teollisuus, tiedelaitokset ja kliinisiä tutkimuksia tekevät keskukset voivat tiiviissä yhteistyössä integroida ja hallita tietoa kaikissa tarvittavissa vaiheissa. Lisäksi pyritään täyttämään koulutuksen aukkoja sen varmistamiseksi, että Euroopalla on riittävästi osaamista tutkimustulosten siirtämiseksi potilaiden hyödyksi. Euroopan yhteisö toimii aloitteen yhteydessä läheisessä yhteistyössä teollisuuden ja muiden sidosryhmien, kuten sääntelyviranomaisten, potilaiden, tiedelaitosten, kliinisten tutkijoiden ym. kanssa. Lisäksi huolehditaan siitä, että käyttöön saadaan varoja sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta. Strategiset tutkimuslinjaukset toteutetaan erityisesti tätä tarkoitusta varten perustettavan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusrakenteen, Innovatiiviset lääkkeet -aloitteen (IMI), avulla.

- Nanoelektroniikkateknologiat 2020

Nanoelektroniikka-ala on strategisesti erittäin tärkeä Euroopan kilpailukyvyn kannalta, koska sen tuotteet ovat avainasemassa muiden alojen (multimedia-ala, televiestintä, liikenne, terveydenhuolto, ympäristö, prosessiteollisuus jne.) innovoinnin kannalta. Tämän vuoksi t&k- ja innovointitoimet on strukturoitava paremmin, optimoitava sekä integroitava osaksi laajempaa prosessia, johon osallistuvat kaikki alan menestymisen kannalta tärkeät toimijat.

Aloitteella pyritään vastaamaan piipohjaisia teknologioita koskeviin tarpeisiin neljällä eri osa-alueella, jotka ovat: i) logiikka- ja muistipiirien koon pienentäminen niiden suorituskyvyn parantamiseksi ja kustannusten alentamiseksi, ii) lisäarvotoimintojen kehittäminen, mukaan luettuina anturi-, toimilaite- ja pakkaustoiminnot, ja logiikka- ja muistipiirien sulauttaminen niihin monimutkaisten järjestelmäpiirien (System-on-Chip) tai ns. System-in-Package-ratkaisujen aikaansaamiseksi, iii) laitteet ja materiaalit sekä iv) suunnitteluautomaatio.

- Sulautetut tietotekniikkajärjestelmät

Sulautetut tietotekniikkajärjestelmät – eli tuotteiden älykkyyden mahdollistavat näkymättömissä olevat elektroniset laitteet ja ohjelmistot – ovat strategisesti tärkeitä Euroopan keskeisten teollisuudenalojen, kuten autoteollisuuden, ilmailuteollisuuden, kulutuselektroniikkateollisuuden, televiestintäalan, lääketieteen järjestelmien alan sekä valmistusteollisuuden kannalta. Lisäksi näiden laitteiden lisääntyvä liitettävyys avaa mahdollisuuksia kokonaan uusille markkinoille ja yhteiskunnallisille sovelluksille, joista Eurooppa voi hyötyä, jos se on hyvissä asemissa.

Sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen on määrä koota yhteen ja fokusoida tutkimustoimia, vauhdittaa yksityisiä ja julkisia investointeja, joilla voidaan jakaa tutkimukseen liittyviä suuria riskejä, sekä pitää yllä korkeaa tavoitetasoa. Aloitteen kohteena on yhteentoimivien ja kustannustehokkaiden – ja samanaikaisesti tehokkaiden, turvallisten ja toimintavarmojen – jokapaikan elektroniikka- ja ohjelmistojärjestelmien suunnittelu, kehittäminen ja käyttöönotto. Tavoitteena on saada aikaan referenssimalleja, jotka toimivat eri sovellustyyppien standardiarkkitehtuureina, välitysohjelmistoja, jotka mahdollistavat saumattoman liitettävyyden ja yhteentoimivuuden, integroituja suunnittelussa käytettäviä ohjelmistotyökaluja ja menetelmiä, joilla mahdollistetaan nopea kehittäminen ja prototypointi, sekä uusia tietokoneiden ja reaalimaailman vuorovaikutuksen tapoja.

- Vetyä ja polttokennoja koskeva aloite

Vety ja polttokennot ovat energiateknologioita, jotka voivat muuttaa ratkaisevasti Euroopan energiantuotannon ja -käytön lähtökohtia. Ne tarjoavat mittavat mahdollisuudet kehittää pitkällä aikavälillä riippumatonta ja kestävää energiahuoltoa ja voivat antaa Euroopalle ratkaisevan tärkeän kilpailuedun. Siirtyminen vetytalouteen edellyttää mittavia tutkimus- ja pääomainvestointeja, jotta voidaan luoda uutta teollisuutta, uusia toimitusketjun rakenteita, infrastruktuuria sekä inhimillisiä resursseja.

Yhteisen teknologia-aloitteen puitteissa laaditaan ja toteutetaan tavoitelähtöinen eurooppalainen teollisen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin ohjelma, jonka avulla voidaan kehittää toimivia ja luotettavia vety- ja polttokennoteknologioita aina kaupallistamisen kynnykselle asti. Yhteisen teknologia-aloitteen pääaihealueita ovat: polttokennojen kehittäminen kaikkia sovellusaloja ja -tyyppejä varten; kestävä vetyhuolto, mukaan luettuina tuotanto, toimitukset, varastointi ja jakelu; kehittyvien ja kehittyneiden teknologioiden integroitu laajamittainen demonstrointi todellisissa käyttöympäristöissä sekä markkinaedellytyksiin liittyvät valmistelevat toimet. Toteutuksen pohjana käytetään selkeää ja jatkuvasti kehittyvää EU:n teknologian kehittämis- ja liiketoimintasuunnitelmaa, jossa yksilöidään siirtymästrategiat, pitkän aikavälin tavoitteet sekä toteutuksen välietapit.

- Ilmailu ja lentoliikenne

Euroopan on säilytettävä asemansa avainteknologioiden kehittämisen eturintamassa, jotta sen ilmailuteollisuus ja lentoliikenneala voisivat toimia kestävästi, innovatiivisesti ja kilpailukykyisesti myös tulevaisuudessa. Ilmailu- ja lentoliikenneala on vahvasti TTK-intensiivinen. Euroopan ilmailuteollisuus- ja ilmaliikenneyritysten nykyinen kilpailukykyisyys maailmanmarkkinoilla perustuukin yksityisen sektorin huomattaviin tutkimusinvestointeihin (tyypillisesti 13–15 prosenttia liikevaihdosta), joita on tehty useiden vuosikymmenten ajan. Alan erityispiirteistä johtuen uudet kehitysaskeleet edellyttävät usein julkisen ja yksityisen sektorin toimivaa yhteistyötä.

Euroopan ilmailualan tutkimuksen neuvoa-antava elin ACARE on laatinut alaa koskevat strategiset tutkimuslinjaukset. Näiden linjausten jotkin osatekijät edellyttävät sen laajuista vaikuttavuutta ja sellaista tavoitteellisen toiminnan jatkuvuutta, että tarvitaan yhteinen teknologia-aloite, jossa keskitytään johdonmukaiseen ja varta vasten laadittuun kehittyneiden teknologioiden tutkimusohjelmaan ja jonka avulla voidaan edistää integrointia, laajamittaista validointia sekä demonstrointia.

Käsiteltäviä aihepiirejä on useita, muun muassa ympäristöä säästävät ja kustannustehokkaat ilma-alukset (”green aircraft”) sekä yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa ja SESAME-aloitetta tukeva ilmaliikenteen hallinta.

- Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantajärjestelmä (GMES)

Eurooppa tarvitsee itsenäisesti toimivaa kapasiteettia, joka perustuu maailmanlaajuista seurantaa koskevaan eurooppalaiseen standardiin. Tästä olisi Euroopalle ja sen teollisuudelle merkittävää hyötyä, koska alalla toimivat kilpailijat investoivat voimakkaasti maailmanlaajuisten seurantajärjestelmien standardien kehittämiseen.

GMES-aloitteella on määrä toteuttaa poliittinen toimeksianto, joka sisältyy kesäkuussa 2001 pidetyn Göteborgin huippukokouksen jälkeen annettuun neuvoston GMES-päätöslauselmaan[54] ja helmikuussa 2004 esitettyyn GMES-toimintasuunnitelmaan[55]. Näiden lisäksi GMES on sisällytetty myös ”kasvualoitteeseen” sekä siihen liittyvän ”pikakäynnistysohjelman” (”Quick-start”) toimenpideluetteloon.

GMES:n tulevaisuus edellyttää (sekä julkisen että yksityisen sektorin) käyttäjien ja infrastruktuurin tarjoajien merkittäviä pitkän aikavälin investointeja. Tätä varten on olennaisen tärkeää, että GMES:lle kyetään luomaan selkeä ja ehyt julkinen kuva, jonka käyttäjät, viranomaiset ja teollisuus tunnistavat helposti. Tämä edellyttää, että yksi politiikasta vastaava taho määrittää yhteisesti hyväksytyt standardit, validointimekanismit ja periaatteet, jotka ovat riippumattomia GMES:n yksittäisistä sovellusalueista.

Tätä varten voitaisiin perustaa yhteisen teknologia-aloitteen muodossa GMES:n hallintorakenne, joka kokoaisi yhteen kaikki olennaiset toimijat resursseineen, erityisesti kansalliset ja Euroopan tason käyttäjäorganisaatiot.

GMES:ää koskevan yhteisen teknologia-aloitteen avulla voitaisiin varmistaa GMES:ään liittyvien toimien vankka koordinointi erityisesti seuraavin toimenpitein:

- kokoamalla yhteen käyttäjävaatimuksia GMES:n kunkin sovellusalueen osalta,

- seuraamalla ja tukemalla GMES:n operatiivisten palvelujen sekä niihin liittyvän kapasiteetin ja infrastruktuurin kehittämistä,

- validoimalla tällaisia palveluja tarvittaessa,

- kehittämällä sellaisia järjestelyjä, joiden tavoitteena on turvata tiedon pitkäaikaiset käyttömahdollisuudet (”tiedon ostaminen”).

GMES:ää koskeva yhteinen teknologia-aloite edistäisi myös tehokkaasti yksityisen sektorin aktiivista osallistumista, koska se toimisi koordinointi- ja rahoitusvälineenä sellaisille yrityksille (pk-yritykset mukaan luettuina) ja muille toimijoille, jotka haluavat osallistua GMES:n toteutukseen ja osallistuvat sitä varten kilpailuprosesseihin.

GMES:n avulla Eurooppa voi nousta johtoasemaan suurten infrastruktuurien, kuten strategisten avaruusresurssien, hallinnassa ja käytössä. GMES voi myös muodostaa perustan, jonka varassa sekä julkiset että yksityiset toimijat pystyvät hyödyntämään rajallisia luonnonvaroja tehokkaasti. Kaiken kaikkiaan se auttaa parantamaan monien sellaisten alojen tuottavuutta, jotka tarvitsevat vankkaa ja ajantasaista tietoa käytettävissä olevista resursseista.

Riskinjakorahoitusväline

Yhteisö myöntää liitteen II mukaisesti Euroopan investointipankille (EIP) avustuksen (koordinointi- ja tukitoimena). Avustuksella edistetään yhteisön tavoitteen mukaisesti yksityisen sektorin investointeja tutkimukseen. Avustus parantaa EIP:n riskinhallintakykyä, ja sen avulla pankki voi i) antaa enemmän lainarahoitusta tietyllä riskitasolla ja ii) rahoittaa riskialttiimpia eurooppalaisia TTK-toimia kuin olisi mahdollista ilman yhteisön tukea.

EIP lainaa ulos kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta hankkimiaan varoja omien vakiintuneiden sääntöjensä, määräystensä ja menettelyjensä mukaisesti. Tässä yhteydessä se käyttää avustusta yhdessä omien varojensa kanssa varauksina ja allokoitavana pääomana pankin sisällä kattaakseen osan niistä riskeistä, joita liittyy sen lainoihin tukikelpoisille laajamittaisille eurooppalaisilla TTK-toimille.

EIP määrittää oman taloudellisen arviointinsa perusteella rahoitusriskien tason ja tekee päätöksen varauksen tai allokoitavan pääoman arvosta. Riskien arviointi ja luokitus sekä niihin perustuvat varauksia ja pääoman allokointia koskevat päätökset ovat pankin osakkaiden hyväksymiä ja valvomia vakiomenettelyjä. Niihin ei tehdä muutoksia yhteisön rahoituksen johdosta. Yhteisölle ei aiheudu vastuusitoumusta.

Avustus maksetaan vuosittain. Vuosittainen määrä vahvistetaan työohjelmassa. Tässä yhteydessä otetaan huomioon toimintakertomus ja ennusteet, jotka EIP esittää yhteisölle.

Ehdoista, joiden mukaisesti yhteisön varoja voidaan käyttää varauksina tai pääomana, määrätään EIP:n kanssa tehtävässä avustussopimuksessa. Sopimuksessa määritetään muun muassa seuraavat ehdot:

- Tukikelpoiset aihealueet ja toimet. Yhteisö voi sopimuksella muuttaa mihin tahansa aihealueeseen tai toimeen liittyviä tukikelpoisuusehtoja erityisohjelmien ja niiden aihealueiden ja toimien tasapainoisen jakauman säilyttämiseksi. Tämä ei kuitenkaan rajoita mahdollisia 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehtäviä muutoksia.

- Laajamittaisten eurooppalaisten TTK-toimien tukikelpoisuus. ”Yhteiset teknologia-aloitteet” ja laajamittaiset yhteistyöhankkeet, joita yhteisö rahoittaa tämän erityisohjelman eri aihealueilla ja sen eri toimien yhteydessä, ovat automaattisesti tukikelpoisia. Myös muut laajamittaiset eurooppalaiset yhteistyöhankkeet, kuten EUREKA-hankkeet, saattavat tulla kysymykseen. Avustussopimuksessa määritetään perustamissopimuksen 167 nojalla annetun asetuksen mukaisesti myös menettelyjä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja taataan yhteisölle mahdollisuus kieltää tietyissä tapauksissa riskinjakorahoitusvälineen käyttö EIP:n esittämän lainan rahoituksessa.

- Säännöt, joiden mukaisesti määritellään yhteisön avustuksella katettavan taloudellisen riskin osuus sekä riskikynnys, jonka ylittyessä EIP voi käyttää yhteisön avustusta.

- Järjestelyt, joita yhteisö soveltaa seuratessaan avustukseen liittyvää EIP:n lainanantoa.

LIITE IV

Muihin kuin yhteisön tutkimusohjelmiin liittyvä koordinointi

Seuraavassa yksilöidään joukko toimia, jotka voidaan toteuttaa osallistumalla kansallisten tutkimusohjelmien yhteistoteutukseen. Näistä on tehtävä erillinen päätös perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla. Lisää toimia voidaan määrittää ja ehdottaa seitsemännen puiteohjelman täytäntöönpanon kuluessa.

Kunkin päätöksen yhteydessä perustetaan toimien toteutuksessa tarvittavan organisaatiorakenteen ja asianmukaisten hallintoelinten lisäksi erityinen täytäntöönpanorakenne. Yhteisö antaa liitteen II mukaisesti toimille rahoitustukea ja osallistuu aktiivisesti toteutukseen käyttäen sellaisia keinoja, jotka ovat toiminnan kannalta kaikkien tarkoituksenmukaisimpia.

- 169 artiklan nojalla toteutettava Itämeren tutkimusta koskeva toimi

Tavoitteena on käynnistää ja toteuttaa yhteinen t&k-ohjelma, jossa kootaan yhteen useita meritiedettä ja Itämeren kestävää kehitystä koskevia kansallisia ohjelmia. Toimi toteutetaan Itämerta koskevien kansainvälisten, eurooppalaisten ja alueellisten yleissopimusten hengessä, ja sen tarkoituksena on luoda foorumi, jonka avulla voidaan laatia synteesejä Itämeren tutkimuksen tuloksista, levittää tuloksia sekä saada aikaan tutkimus- ja kehitystyötä, jota tarvitaan Itämeren kestävän kehityksen tukemiseksi.

- 169 artiklan nojalla toteutettava tietotekniikka-avusteista asumista koskeva toimi

Tietotekniikka-avusteista asumista (Ambient Assisted Living) koskevan yhteisen t&k-ohjelman tavoitteena on koota yhteen kansallisia toimia ja selvittää, kuinka tieto- ja viestintäteknologiaa voitaisiin käyttää parantamaan vanhusten elämänlaatua ja pidentämään sitä aikaa, jonka he pystyvät asumaan omillaan kotona ja asuinympäristössään. Tietotekniikka-avusteinen asuminen pitää sisällään päivittäisten toimien avustamisen, sosiaalisten kontaktien helpottamisen, terveydentilan ja toiminnan seuraamisen sekä turvallisuuden parantamisen. Keskeisenä päämääränä on laitteiden, järjestelmien ja palvelujen yhdistäminen kustannustehokkaiksi ja luotettaviksi ratkaisuiksi. Toimella tähdätään laajaan eurooppalaiseen yhteistyöhön, jota varten voidaan koota riittävä määrä (”kriittinen massa”) voimavaroja ja johon sitoudutaan pitkäksi ajaksi.

- 169 artiklan nojalla toteutettava metrologiaa koskeva toimi

Tavoitteena on käynnistää ja toteuttaa yhteinen ja yhtenäinen metrologian alan t&k-ohjelma, joka kokoaa yhteen useita kansallisia ohjelmia. Tarkoituksena on, että Eurooppa pystyy ohjelman avulla vastaamaan kasvavaan tarpeeseen kehittää huipputason metrologiaa, jota voidaan käyttää innovoinnin välineenä ja tieteellisen tutkimuksen ja politiikan tukena. Toimi tukee erityisesti Euroopan kansallisten mittajärjestelmien tavoitteita, jotka on määritetty kansallisten metrologian laboratorioiden verkostojen puitteissa.

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1. EHDOTUKSEN NIMI:

Ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Yhteistyö”

2. LUOKITTELU TOIMINTOPERUSTEISESSA JOHTAMIS- JA BUDJETOINTIJÄRJESTELMÄSSÄ

Tutkimus

3. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT

3.1. Budjettikohdat (toimintamäärärahat sekä niihin liittyvät teknisen ja hallinnollisen avun määrärahat) ja budjettinimikkeet:

02 04 01 Avaruus; 02 04 02 Valmistelutoimi Euroopan turvallisuutta koskevan tutkimustoiminnan lisäämiseksi; 08 02 01 Terveysalan genomiikka ja bioteknologia; 08 05 01 Elintarvikkeiden laatu ja turvallisuus; 09 04 01 Tietoyhteiskunnan teknologia; 08 03 01 Nanoteknologia, älykkäät materiaalit, uudet tuotantomenetelmät ja -laitteet; 08 06 01 01 Kestävät energiajärjestelmät; 06 06 01 01 Kestävät energiajärjestelmät; 08 06 01 03 Globaalimuutos ja ekosysteemit; 08 04 01 Ilmailu; 08 06 01 02 Kestävä pintaliikenne; 06 06 01 Ilmailu ja avaruus; 06 06 01 02 Kestävä pintaliikenne; 08 07 01 Kansalaiset ja hallinto osaamisyhteiskunnassa; 08 08 01 01 – 06 06 03 – 09 04 02 – 11 05 01 - Eri alojen politiikan tukeminen sekä tieteellisten ja teknologisten tarpeiden ennakointi

(Seitsemännen puiteohjelman lopullinen budjettinimikkeistö vahvistetaan myöhemmin.)

3.2. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto:

2007–2013, olettaen että uudet rahoitusnäkymien puitteet hyväksytään.

3.3. Budjettitiedot:

Budjettikohta | Menolaji | Uusi | EFTA osallistuu | Ehdokasmaat osallistuvat | Rahoitusnäkymien otsake |

02, 06, 08, 09 ja 11 | Ei-pakoll. | JM[56] | KYLLÄ | KYLLÄ | KYLLÄ | Nro [1a] |

XX.01 | Ei-pakoll. | EI-JM[57] | KYLLÄ | EI | EI | Nro [1a…] |

XX.01.05 | Ei-pakoll. | EI-JM | KYLLÄ | KYLLÄ | KYLLÄ | Nro [1a…] |

4. YHTEENVETO RESURSSEISTA

4.1. Taloudelliset resurssit

4.1.1. Yhteenveto maksusitoumusmäärärahoista (MSM) ja maksumäärärahoista (MM)[58]

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot (EI-JM) | 8.2.5 d | 11,633 | 11,866 | 12,103 | 12,345 | 12,592 | 12,844 | 13,101 | 86,483 |

Viitemäärään sisältymättömät hallintomenot lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EI-JM) | 8.2.6 e | 0,807 | 0,824 | 0,840 | 0,857 | 0,874 | 0,891 | 0,909 | 6,002 |

Toimenpiteen alustavat rahoituskustannukset yhteensä

MSM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | a+c+d+e | 5 674,377 | 7 183,791 | 8 677,340 | 10 316,316 | 11 981,867 | 13 605,871 | 15 378,756 | 72 818,319 |

MM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | b+c+d+e | 2 701,204 | 4 800,186 | 6 845,974 | 8 748,741 | 10 356,602 | 11 983,321 | 27 382,292 | 72 818,319 |

Tiedot yhteisrahoituksesta

Jos ehdotukseen liittyy jäsenvaltioilta tai muilta elimiltä (jotka on ilmoitettava) saatavaa osarahoitusta, seuraavassa taulukossa ilmoitetaan kyseisen osarahoituksen arvioitu määrä (rivejä voidaan lisätä, jos rahoitusta saadaan useilta elimiltä):

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Rahoitukseen osallistuva elin | Vuo-si n | n +1 | n +2 | n +3 | n + 4 | n + 5 ja myöh. | Yht. |

…………………… | f |

MSM YHTEENSÄ yhteisrahoitus mukaan luettuna | a+c+d+e+f |

4.1.2. Yhteensopivuus rahoitussuunnitelman kanssa

( Ehdotus on nykyisen rahoitussuunnitelman mukainen (komission helmikuussa 2004 antama tiedonanto vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä, KOM(2004) 101).

( Ehdotus edellyttää kyseeseen tulevan rahoitusnäkymien otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

( Ehdotus voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten[64] soveltamista (ts. joustovälineen käyttöä tai rahoitusnäkymien tarkistamista).

4.1.3. Vaikutukset tuloihin

( Ehdotuksella ei ole vaikutuksia tuloihin.

( Ehdotuksella on seuraavat vaikutukset tuloihin:

Tietyt assosioituneet maat saattavat osallistua puiteohjelmien rahoitukseen.

Varainhoitoasetuksen 161 artiklan mukaan Yhteinen tutkimuskeskus voi saada tuloja erilaisista kilpailuun perustuvista toimista ja muista ulkopuolisille tahoille tarjotuista palveluista.

Varainhoitoasetuksen 18 artiklan mukaan tietyt tulot voidaan osoittaa tiettyjen menoerien rahoittamiseen.

milj. euroa (yhden desimaalin tarkkuudella)

Ennen toteu-tusta [vuosi n-1] | Toteutuksen jälkeen |

Henkilöstön määrä yhteensä[65] | 1 848 | 1 848 | 1 848 | 1 848 | 1 848 | 1 848 | 1 848 |

5. OMINAISPIIRTEET JA TAVOITTEET

5.1. Tarve, johon ehdotuksella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

”Yhteistyö”-erityisohjelman taustalla on tarve vahvistaa Euroopan kilpailukykyä ja tukea EU:n eri alojen politiikkaa. Tavoitteena on auttaa Eurooppaa saavuttamaan johtava asema keskeisillä tieteen ja teknologian aloilla. Tarpeeseen pyritään vastaamaan tukemalla huippututkimukseen liittyvää yhteistyötä yliopistojen, yritysten, tutkimuskeskusten ja julkisen vallan välillä kaikkialla Euroopan unionissa ja myös muualla maailmassa.

5.2. Yhteisön osallistumisesta saatava lisäarvo, ehdotuksen johdonmukaisuus muiden rahoitusvälineiden kanssa sekä mahdolliset synergiaedut

Erityisohjelmassa annettavan tuen lisäarvo perustuu siihen, että sen avulla kootaan yhteen resursseja, tutkimusaloja ja tieteellistä huippuosaamista ja saadaan näin aikaan kriittinen massa sekä sellaisia oppimis- ja synergiavaikutuksia, joita ei voida saavuttaa kansallisella tasolla. Eurooppalainen tutkimus- ja kehitystyö integroidaan tiiviimmin tehostamalla kansallisten politiikkojen koordinointia, levittämällä tutkimustuloksia koko EU:n laajuisesti, perustamalla yleiseurooppalaisia tutkimusryhmiä ja -verkkoja sekä tarkastelemalla kysymyksiä, jotka ovat poliittisesti tärkeitä koko Euroopan kannalta.

5.3. Ehdotuksen tavoitteet ja odotetut tulokset sekä näihin liittyvät indikaattorit toimintoperusteisessa johtamismallissa

Koko erityisohjelmaa koskevana yleisenä tavoitteena on, että samalla kun edistetään huippuosaamisen terävintä kärkeä edustavaa tutkimusta, edistetään myös kestävää kehitystä. Tavoitteena on tukea valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä tietyillä aihealueilla, jotka sijoittuvat sellaisille osaamisen ja teknologian kehityksen kannalta keskeisille aloille, joilla on tuettava ja lisättävä tutkimusta, jotta pystyttäisiin vastaamaan Euroopan kohtaamiin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin sekä ympäristöä ja teollisuutta koskeviin haasteisiin.

EU:n toimia toteutetaan seuraavilla yhdeksällä aihe-alueella:

13. Terveys

14. Elintarvikkeet, maatalous ja bioteknologia

15. Tieto- ja viestintäteknologia

16. Nanotieteet, nanoteknologia, materiaalit ja uudet tuotantoteknologiat

17. Energia

18. Ympäristö (mukaan luettuna ilmastonmuutos)

19. Liikenne (mukaan luettuna ilmailu)

20. Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet

21. Turvallisuus ja avaruus.

Kunkin aihealueen yksityiskohtaisemmat tavoitteet on esitetty lainsäädäntöehdotuksen liitteessä I.

Suoritusindikaattoreita kehitetään kolmella tasolla:

- Määrälliset ja laadulliset indikaattorit, jotka osoittavat, miten ja mihin suuntaan tiede ja teknologia ovat kehittymässä. Näitä voivat olla muun muassa uudet standardit ja välineet, tieteelliset tekniikat, patenttihakemukset sekä uusia tuotteita, prosesseja ja palveluja koskevat lisenssisopimukset.

- Hallinnointia koskevat indikaattorit, joita käytetään suorituskyvyn sisäiseen seurantaan ja ylimmän johdon päätöksenteon tukena. Näihin voivat lukeutua talousarvion toteutumisaste, sopimuksen tekoon tarvittava aika ( time to contract ) ja maksuaika ( time to payment ).

- Tulos-/vaikutusindikaattorit, joiden avulla arvioidaan tutkimustoiminnan yleistä tehokkuutta suhteessa korkean tason tavoitteisiin. Näihin voivat lukeutua arvioinnit, joita tehdään kootusti koko puiteohjelman tasolla (esim. vaikutus Lissabonin, Göteborgin ja Barcelonan ja muiden tavoitteiden saavuttamiseen) tai erityisohjelmien tasolla (esim. vaikutus EU:n tieteelliseen, tekniseen ja taloudelliseen toimintaan).

5.4. Toteutustapa (alustava)

Mitä seuraavista menettelyistä käytetään toiminnan toteuttamisessa?

( Keskitetty hallinnointi

( komissio hallinnoi suoraan

( hallinnointivastuu siirretään

( toimeenpanovirastoille

( varainhoitoasetuksen 185 artiklassa tarkoitetuille yhteisöjen perustamille elimille

( kansallisille julkisoikeudellisille yhteisöille tai julkisen palvelun tehtäviä suorittaville yhteisöille

ٱ Yhteistyössä toteutettava tai hajautettu hallinnointi

ٱ jäsenvaltioiden kanssa

ٱ kolmansien maiden kanssa

ٱ Hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava)

Huomautukset:

Komissio ehdottaa ohjelman keskitettyä hallinnointia, joka tapahtuu sekä suoraan komission toimesta että epäsuorasti siirtämällä täytäntöönpanotehtäviä toimeenpanovirastolle tai useiden jäsenvaltioiden käynnistämien tutkimus- ja kehittämisohjelmien täytäntöönpanoa varten perustettaville rakenteille (perustamissopimuksen 169 artikla) tai yhteisyrityksille taikka muilla rakenteille (perustamissopimuksen 171 artikla).

Perustamissopimuksen 169 tai 171 artiklasta johtuvissa toimissa hallintorakenteista päätetään tapauskohtaisesti kyseisen toimen erityispiirteiden pohjalta. Näihin toimiin kuuluu komission yksiköiden ulkopuolista hallinnointia.

Ohjelman niissä osissa, joissa tosiasiallisesti rahoitettujen hankkeiden yksityiskohtaisen seurannan ja tiede- ja teknologiapolitiikan kehittämisen välillä on selkeä yhteys, ehdotuspyyntöjen ja arviointien hallinnointi annetaan toimeenpanoviraston tehtäväksi. Virasto huolehtii myös ehdotusten vastaanottamisesta ja hallinnoinnista, (komission valitsemien) asiantuntija-arvioijien kutsumisesta ja heidän palkkioidensa maksamisesta, arviointeihin liittyvän logistisen tuen antamisesta sekä mahdollisista muista tehtävistä, kuten taloudellisen elinkelpoisuuden tarkastamisesta ja tilastojen kokoamisesta. Erityistehtäviä (esim. tietotekniikan kehittäminen, ylläpito ja käyttäjätuki) voidaan edelleen teettää alihankintana yksityisillä yrityksillä. Hankkeiden arvioinnista, niitä koskevien sopimusten tekemisestä ja niiden hallinnoinnista vastaavat yleensä komission yksiköt. Näin voidaan säilyttää tiivis yhteys näiden toimien ja politiikan muotoilun välillä. Ohjelman joillain osa-alueilla nämä tehtävät voidaan kuitenkin antaa toimeenpanoviraston hoidettaviksi.

6. SEURANTA JA ARVIOINTI

Seurantaan ja arviointiin liittyviä näkökohtia kuvataan seitsemättä puiteohjelmaa koskevan päätösehdotuksen (KOM(2005) 119 lopullinen) rahoitusselvityksessä.

7. PETOSTENTORJUNTA

Tarkoituksena on toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi sekä ryhtyä tarvittaessa toimiin menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärin käytettyjen varojen perimiseksi takaisin Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002[66], neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002[67], Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95[68], komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96[69] ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999[70] mukaisesti.

8. YKSITYISKOHTAINEN ERITTELY TARVITTAVISTA RESURSSEISTA

8.1. Ehdotuksen tavoitteet ja niihin liittyvät rahoituskustannukset

Maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

8.2.2. Toimintaan liittyvien tehtävien kuvaus

Puiteohjelman täytäntöönpano

8.2.3. Henkilöresurssien lähteet (henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö)

(Jos lähteitä on useita, ilmoitetaan kustakin lähteestä peräisin olevien virkojen ja/tai toimien määrä)

( Korvattavan tai jatkettavan ohjelman hallinnointiin osoitetut tämänhetkiset virat ja/tai toimet

( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä vuotta 2006 koskevassa menettelyssä jo myönnetyt virat ja/tai toimet

( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä seuraavassa menettelyssä pyydettävät virat ja/tai toimet

( Hallinnoinnista vastaavan henkilöstön nykyisten virkojen ja/tai toimien uudelleenjärjestely (henkilöstön sisäinen uudelleenjärjestely)

( Vuodeksi n tarvittavat virat ja/tai toimet, jotka eivät sisälly toimintastrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvään, kyseistä vuotta koskevaan menettelyyn

8.2.4. Muut viitemäärään sisältyvät hallintomenot (XX 01 05 – hallintomenot) [76]

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

8.2.6. Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään[77] milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) |

2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 ja 2013 | YHT. |

XX 01 02 11 01 – Virkamatkat | 0,320 | 0,326 | 0,333 | 0,339 | 0,346 | 0,713 | 2,376 |

XX 01 02 11 02 – Konferenssit ja kokoukset | 0,010 | 0,010 | 0,011 | 0,011 | 0,011 | 0,023 | 0,076 |

XX 01 02 11 03 – Komiteoiden kokoukset[78] | 0,478 | 0,487 | 0,497 | 0,507 | 0,517 | 1,065 | 3,550 |

XX 01 02 11 04 – Selvitykset ja kuulemiset |

XX 01 02 11 05 – Tietojärjestelmät |

2 Muut hallintomenot yhteensä (XX 01 02 11) |

3 Muut hallintomenojen kaltaiset menot (eritellään budjettikohdittain) |

Hallintomenot yhteensä lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EIVÄT sisälly viitemäärään) | 0,807 | 0,824 | 0,840 | 0,857 | 0,874 | 1,801 | 6,002 |

- Laskelma – Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään

Luvut perustuvat tutkimuksen pääosaston vuodelle 2006 esittämiin pyyntöihin, joita on korotettu 2 % ennakoidun vuotuisen inflaation mukaisesti (Fiche 1 REV).

Henkilöstö- ja hallintoresurssien tarve katetaan hallinnoivalle pääosastolle vuotuisessa määrärahajaottelussa myönnetystä osuudesta. Toimien jakamisessa olisi otettava huomioon toimien mahdollinen siirtäminen yksiköiden välillä uusien rahoitusnäkymien perusteella.

[1] KOM(2005) 119.

[2] KOM(2005) 118.

[3] SEC(2005) 430.

[4] KOM(2005) 387.

[5] Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja Report on European Technology Platforms and Joint Technology Initiatives: Fostering Public-Private R&D Partnerships to Boost Europe’s Industrial Competitiveness , SEC(2005) 800, 10.6.2005.

[6] Frontier Research: the European Challenge. Korkean tason asiantuntijaryhmän raportti, Euroopan komissio, toukokuu 2005.

[7] Towards New Research Infrastructures for Europe: the ESFRI “List of Opportunities” , maaliskuu 2005, www.cordis.lu/esfri/

[8] EUVL C , , s. .

[9] EUVL C , , s. .

[10] EUVL C , , s. .

[11] EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.

[12] EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2.

[13] EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

[14] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

[15] C(2005) 576 lopullinen.

[16] Sukurauhasten syövän hoitoon liittyvää tutkimusta voidaan rahoittaa.

[17] Turvallisuustutkimuksessa voidaan joissakin tapauksissa soveltaa tiettyjä rajoituksia osallistumista ja tulosten levittämistä koskevien sääntöjen mukaisesti.

[18] Maat määritellään osallistumista ja tulosten levittämistä koskevissa säännöissä. Turvallisuustutkimuksessa voidaan soveltaa erityisiä vaatimuksia.

[19] Tarpeen mukaan voidaan tukea myös muita uusia tärkeitä kansallisten tutkimusohjelmien koordinointiin liittyviä aloitteita.

[20] Muiden eurooppalaisten tutkimusyhteisöjen strategisia tutkimuslinjauksia voidaan tukea, jos niillä on erityistä merkitystä terveyteen liittyvillä aloilla.

[21] Sairauksien riskitekijät, biologiset mekanismit, syyt, kliiniset oireet, seuraukset ja hoito ovat usein erilaisia naisilla ja miehillä. Tämän vuoksi kaikissa tällä aihealueella rahoitettavissa toimissa on otettava tutkimussuunnitelmissa, menetelmissä ja tulosten analysoinnissa huomioon tällaisten erojen mahdollisuus.

[22] Erityisesti tuetaan spesifisiä kliinisiä tutkimuksia, joiden tarkoituksena on tuottaa näyttöä sellaisten patenttisuojaamattomien tuotteiden asianmukaisesta käytöstä, joiden pediatrinen käyttö poikkeaa tällä hetkellä tuotteiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta.

[23] Farmaseuttiset valmisteet, mukaan luettuina bioteknologisesti tuotetut farmaseuttiset valmisteet.

[24] Esim. myöntämällä avustus EDCTP-ohjelman eurooppalaiselle taloudelliselle etuyhtymälle.

[25] Euroopan yhteisö on HFSPO:n jäsen ja on rahoittanut HFSP-ohjelmaa edellisissä puiteohjelmissa.

[26] Tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus, 2004/513/EY.

[27] Kansainvälinen terveyssäännöstö 2005 – Maailman terveysjärjestön 58. yleiskokouksen päätöslauselma 58.3, 23.5.2005.

[28] Käsite ”biotalous” käsittää kaikki alat ja taloussektorit, jota tuottavat, hallinnoivat ja hyödyntävät biologisia resursseja (sekä niihin liittyvät palvelu-, jakelu- ja kuluttajasektorit), kuten maatalous, elintarvikeala, kalatalous, metsätalous jne.

[29] Käsittää myös kalat ja äyriäiset.

[30] Luonnonvarojen kestävään hoitoon ja suojeluun liittyvää täydentävää tutkimusta sisältyy aihealueeseen ”Ympäristö (mukaan luettuna ilmastonmuutos)”. Muihin kestävää tuotantoa ja hoitoa tukeviin välineisiin ja teknologioihin kohdistuvaa tutkimusta toteutetaan asianomaisilla aihealueilla.

[31] Sopimuksessa, joka koskee tieteellistä ja teknistä yhteistyötä IMS-ohjelman aloilla, ovat mukana Euroopan yhteisö, Amerikan yhdysvallat, Japani, Australia, Kanada, Korea sekä EFTA-valtiot Norja ja Sveitsi.

[32] Komission tiedonanto Nanotiede ja nanoteknologia: Toimintasuunnitelma Euroopalle 2005–2009 , KOM(2005) 243.

[33] Sopimuksessa, joka koskee tieteellistä ja teknistä yhteistyötä IMS-ohjelman aloilla, ovat mukana Euroopan yhteisö, Amerikan yhdysvallat, Japani, Australia, Kanada, Korea sekä EFTA-valtiot Norja ja Sveitsi.

[34] KOM(2000) 279 lopullinen, 29.11.2000.

[35] Näitä mahdollisuuksia on kuvailtu 22. kesäkuuta 2005 annetussa vihreässä kirjassa Energiatehokkuudesta ”Enemmän tuloksia vähemmällä” , KOM(2005)265.

[36] Nämä toimet pohjautuvat kuudennessa puiteohjelmassa tuetuista CONCERTO- ja CIVITAS-aloitteista saatuihin kokemuksiin.

[37] Biologisten luonnonvarojen tuotantoon ja käyttöön liittyvää täydentävää tutkimusta käsitellään aihealueen ”Elintarvikkeet, maatalous ja bioteknologia” yhteydessä.

[38] Mukaan luettuna GEO:n sihteeristön taloudellinen tukeminen.

[39] Esimerkkeinä voidaan mainita Killarneyn suositukset biologista monimuotoisuutta koskevan tutkimuksen ensisijaisista aiheista vuoden 2010 tavoitteen saavuttamiseksi (vuonna 2004 järjestetty Malahiden konferenssi), ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskeva EU:n toimintasuunnitelma (2004), aavikoitumisen estämistä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen tiede- ja teknologiakomitean määrittelemät ensisijaiset toimet sekä kemikaalien ja torjunta-aineiden turvallista hallintaa koskevat EU:n ja maailmanlaajuiset strategiat.

[40] Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika , KOM (2001) 370 lopullinen.

[41] Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamiseen liittyvä Euroopan lennonjohtoinfrastruktuurin nykyaikaistaminen.

[42] Ilmaliikenteen hallintaan liittyvien toimien koordinointia varten on määrä perustaa yhteisyritys.

[43] Koska tavoitteena on palauttaa liikennemuotojakaumassa vuoden 1998 tilanne, yhtä liikennemuotoa koskevissa toimissa keskitytään raide- ja vesiliikenteeseen.

[44] CIVITAS-aloitteesta saatujen kokemusten pohjalta.

[45] Tutkimustoimia hallinnoi maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) Euroopan valvontaviranomainen.

[46] Ohjelman tavoitteena on parantaa valmiutta ja reagointikykyä biologisten ja/tai kemiallisten aineiden tahallisen levittämisen varalta.

[47] Komitea on perustettu kolmivuotisen turvallisuustutkimusta koskevan valmistelutoimen (2004–2006) kuluessa.

[48] KOM(2005) 208 Euroopan avaruuspolitiikka – alustavia näkökohtia .

[49] Euroopan yhteisön ja Euroopan avaruusjärjestön välisessä puitesopimuksessa (KOM (2004) 85) määritetyin ehdoin.

[50] Report of the Panel of Experts on Space and Security (maaliskuu 2005).

[51] Vrt. esim. Kioton pöytäkirja, aavikoitumisen estämistä koskeva YK:n yleissopimus, biologista monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimus, vuonna 2002 pidetyn kestävän kehityksen huippukokouksen päätelmät sekä vuoden 2005 G-8-huippukokouksen päätelmät.

[52] Sisältää määrät, jotka on tarkoitettu yhteisiä teknologia-aloitteita (ks. liite III) ja muihin kuin yhteisön tutkimusohjelmiin liittyvää koordinointia (ks. liite IV) varten. Näistä tehdään päätökset erillisten ehdotusten perusteella (esim. perustamissopimuksen 171 artiklan nojalla).

[53] Sisältää määrän, jolla rahoitetaan kolmansien maiden organisaatioiden osallistuminen aihealueilla tehtävään tutkimukseen. Tähän sisältyvät ”avaamistoimet” ja ”erityiset yhteistyötoimet”.

[54] Neuvoston päätöslauselma 2001/C 350/02 (13.11.2001).

[55] Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta (GMES): GMES-valmiuksien aikaansaaminen vuoteen 2008 mennessä – (Toimintasuunnitelma 2004–2008) , KOM(2004) 65 lopullinen (3.2.2004).

[56] Jaksotetut määrärahat (JM).

[57] Jaksottamattomat määrärahat (EI-JM).

[58] Luvut tarkoittavat koko EY:n puiteohjelman menoja (ks. KOM(2005) 119 lopullinen).

[59] Menot, jotka eivät kuulu kyseisen osaston xx lukuun xx 01.

[60] Vuoden 2013 ja sitä seuraavien vuosien maksumäärärahat.

[61] Menot, jotka otetaan osaston xx momentille xx 01 05.

[62] Vuoden 2013 ja sitä seuraavien vuosien maksumäärärahat.

[63] Menot, jotka otetaan lukuun xx 01 muille momenteille kuin xx 01 05.

[64] Katso toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta.

[65] Taulukossa annetut luvut koskevat vain henkilöstötaulukosta rahoitettua henkilöstöä kaikissa epäsuorissa toimissa, joiden toteutuksesta vastaavat tutkimuksen, tietoyhteiskunnan, energian ja liikenteen, yritystoiminnan ja teollisuuden sekä kalastuksen pääosastot. Lukuihin eivät siis sisälly toimintatalousarvion henkilöstötaulukkoon kuuluvat toimet eivätkä YTK:n henkilöstötaulukkoon kuuluvat toimet (ks. asiakirjat KOM(2005) 439 ja 445 lopullinen).

[66] EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

[67] EYVL L 357, 31.12.2002, s. 1.

[68] EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.

[69] EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2.

[70] EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

[71] Kuten kuvattu kohdassa 5.3.

[72] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään.

[73] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään.

[74] Kyseisen henkilöstön kustannukset sisältyvät viitemäärään.

[75] Taulukossa annetut luvut koskevat vain henkilöstötaulukosta rahoitettua henkilöstöä kaikissa epäsuorissa toimissa, joiden toteutuksesta vastaavat tutkimuksen, tietoyhteiskunnan, energian ja liikenteen, yritystoiminnan ja teollisuuden sekä kalastuksen pääosastot. Lukuihin eivät siis sisälly toimintatalousarvion henkilöstötaulukkoon kuuluvat toimet eivätkä YTK:n henkilöstötaulukkoon kuuluvat toimet (ks. asiakirjat KOM(2005) 439 ja 445 lopullinen).

[76] Luvut tarkoittavat koko EY:n puiteohjelman menoja (ks. KOM(2005) 119 lopullinen).

[77] Luvut tarkoittavat koko EY:n puiteohjelman menoja (ks. KOM(2005) 119 lopullinen).

[78] EURAB-komitea.