52005DC0265

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 22.6.2005

KOM(2005) 265 lopullinen

VIHREÄ KIRJA

energiatehokkuudesta ”Enemmän tuloksia vähemmällä”

SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto 4

A. Esteiden tunnistaminen 12

1. Tarve toteuttaa erityistoimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi 13

1.1. Oikeanlaista markkinavastausta haittaavat rahoitusesteet 13

1.2. Energiapalvelujen tarve 14

2. Viranomaistoiminnan tarve 14

3. Ulkoiset kustannukset ja avoimet hinnat 15

4. Tiedotus ja koulutus: liian vähän käytettyjä keinoja 15

B. Eurooppalainen aloite 16

1. Toiminta yhteisön tasolla 17

1.1. Energia-asioiden sisällyttäminen yhteisön muihin politiikkoihin 17

1.1.1. Tutkimus ja teknologinen kehittäminen 17

1.1.2. Hyvien toimintatapojen ja tekniikoiden edistäminen 17

1.1.3. Hyvien toimintatapojen tunnistaminen ja edistäminen kaikilla tasoilla kansallisten toimintasuunnitelmien avulla 18

1.1.4. Verotuksen parempi käyttö 18

1.1.5. Valtiontukien parempi kohdentaminen 20

1.1.6. Julkisten hankintojen avaaminen 20

1.1.7. Eurooppalaisen rahoituksen saaminen 20

1.2. Erityiset energiapoliittiset toimenpiteet 21

1.2.1. Rakennukset 21

1.2.2. Kodinkoneet 22

1.2.3. Ajoneuvojen polttoaineenkulutuksen rajoittaminen 23

1.2.4. Kuluttajavalistus ja kuluttajansuojelu 24

2. Toiminta kansallisella tasolla 25

2.1. Verkkotoimintojen sääntely 25

2.2. Energiahuollon sääntely 26

2.3. Sähköntuotanto 26

2.4. Valkoiset todistukset: markkinapohjainen väline 28

3. Teollisuus 28

4. Liikenne 29

4.1. Lentoliikenteen hallinnan järjestäminen 29

4.2. Liikenteen hallinnan optimointi 30

4.3. Markkinoiden luominen puhtaille ajoneuvoille 30

4.4. Maksujen periminen infrastruktuurista toimintamallien muuttamiseksi 31

4.5. Renkaat 31

4.6. Lentoliikenne 32

5. Toiminta alueellisella ja paikallisella tasolla 32

5.1. Erityisrahoitusvälineet 32

6. Maailmaan suuntautunut strategia 33

6.1. Energiatehokkuuden sisällyttäminen kansainväliseen yhteistyöhön 34

6.2. Energiatehokkuuden sisällyttäminen naapuruuspolitiikkaan ja EU:n ja Venäjän yhteistyöhön 35

6.3. Energiatehokkuuden sisällyttäminen kehityspolitiikkaan 35

6.4. Kansainvälisten rahoituslaitosten aseman vahvistaminen 35

PÄÄTELMÄT 37

LIITE 1 39

LIITE 2 47

LIITE 3 48

LIITE 4 49

LIITE 5 50

Johdanto

Euroopan unionilla on erittäin vahvat syyt pyrkiä voimakkaasti luomaan aktiivinen ohjelma energiatehokkuuden edistämiseksi eurooppalaisen yhteiskunnan kaikilla tasoilla jo ilman korkeita ja epävakaisia öljyn hintojakin, jotka ovat johtaneet siihen, että taloudellisia kasvuodotuksia on pitänyt Euroopassa alentaa[1].

- Kilpailukyky ja Lissabonin strategia. Lukuisten tutkimusten[2] mukaan EU:n olisi mahdollista säästää ainakin 20 prosenttia nykyisestä energiankulutuksestaan kustannustehokkaalla tavalla. Tämä vastaa 60 miljardin euron säästöä vuodessa tai Saksan ja Suomen nykyistä yhteenlaskettua energiankulutusta. Vaikka näiden potentiaalisten säästöjen hyödyntäminen edellyttää merkittäviä investointeja uusiin energiatehokkaisiin laitteisiin ja energiapalveluihin, Eurooppa on tällä alalla maailmassa johtavassa asemassa ja energiapalvelut ovat luonteeltaan paljolti paikallisia. Tämä merkitsee monien uusien korkeatasoisten työpaikkojen syntymistä Eurooppaan. Useiden tutkimusten perusteella[3] voisi arvioida, että tällaisella aloitteella Eurooppaan voitaisiin luoda välittömästi ja välillisesti jopa miljoona uutta työpaikkaa. Lisäksi aloitteen tavoitteena olevat toimenpiteet ovat yksinomaan kustannustehokkaita energiatehokkuustoimia – jotka tuottavat nettosäästöä, vaikka tarvittava investointikin otetaan huomioon. Tästä johtuen energiatehokkuusohjelma merkitsee, että osasta niitä 60 miljardia euroa, joita ei käytetä energiaan, saadaan nettosäästöä, minkä ansiosta kilpailukyky paranee ja EU:n kansalaisten elinolot kohenevat. Edellä mainituissa tutkimuksissa päädytään samaten siihen johtopäätökseen, että keskiverto EU-kotitalous voisi kustannustehokkaasti toimien säästää energiankulutuksestaan riippuen 200–1 000 euroa vuodessa. Toimiva energiatehokkuusohjelma voisi siten merkittävästi lisätä EU:n kilpailukykyä ja työllisyyttä, jotka ovat Lissabonin strategian keskeisiä tavoitteita. Toimintaohjelmassa kiinnitetään huomiota energian kysyntään, ja siten se on osa EU:n energiahuoltopolitiikkaa ja pyrkimyksiä uusiutuvien energioiden edistämiseksi ja kuuluu myös niihin painopisteisiin, jotka hahmoteltiin ensi kerran vuonna 2000 julkaistussa vihreässä kirjassa "Energiahuoltostrategia Euroopalle". Lisäksi energiatehokkaista laitteista, palveluista ja tekniikoista tulee kaikkialla maailmassa jatkuvasti yhä tärkeämpiä. Jos Eurooppa säilyttää tällä alalla hallitsevan asemansa ja uudet energiatehokkaat tekniikat kehitetään ja otetaan käyttöön ensimmäisenä Euroopassa, tämä merkitsee tärkeää kauppamahdollisuutta.

- Ympäristönsuojelu ja EU:n Kioto-velvoitteet. Energiansäästö on epäilemättä nopein, tehokkain ja kustannustehokkain tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja parantaa ilmanlaatua erityisesti tiheään asutuilla alueilla. Näin ollen se auttaa jäsenvaltioita täyttämään niiden Kioton sitoumukset. Toiseksi se edistää merkittävästi EU:n pyrkimyksiä torjua ilmastonmuutosta vähentämällä päästöjä edelleen vuoden 2012 jälkeen ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen mukaisesti. Monet kehitysmaat ovat täysin tietoisia energiatehokkuuden keskeisestä asemasta näiden moninaisten haasteiden käsittelyssä. Euroopan onkin toimittava tässä suhteessa esimerkkinä ja kehitettävä uusia toimintaohjelmia, yhteistyötapoja ja tekniikoita, jotka voivat auttaa kehittyvää maailmaa tämän haasteen kohtaamisessa.

- Toimitusvarmuus. Nykysuuntausten perusteella EU on vuoteen 2030 mennessä 90-prosenttisesti riippuvainen öljyn tuonnista ja 80-prosenttisesti riippuvainen kaasun tuonnista tarpeidensa täyttämiseksi. Öljyn ja kaasun hintaa 2020-luvulla on mahdotonta ennustaa, varsinkin jos kehittyvän maailman kysyntä kasvaa jatkossakin nykyistä nopeaa tahtia. Kuten 2. toukokuuta 2005 järjestetyssä Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n ministerikokouksessa todettiin, energiatehokkuus on avaintekijä tämän haasteen käsittelyssä. Vakavat pyrkimykset EU:n energian kysynnän pitämiseksi nykytasolla ja myöhemmin kysynnän pienentämiseksi olisivat merkittävä askel kehitettäessä johdonmukaista ja tasapainoista politiikkaa Euroopan unionin energian toimitusvarmuuden lisäämiseksi.

Tässä vihreässä kirjassa pyritäänkin tunnistamaan ne pullonkaulat, jotka nykyisellään estävät näiden kustannustehokkaiden energiankäyttötapojen käyttöönoton – esimerkiksi sopivien aloitteiden ja tietojen sekä tarvittavien rahoitusmekanismien puute.

Tässä vihreässä kirjassa pyritään myös esittämään vaihtoehtoisia ratkaisuja näiden pullonkaulojen poistamiseksi ja ehdottamaan joukkoa mahdollisesti toteutettavia avaintoimia. Tällaisia ovat esimerkiksi seuraavat:

- Laaditaan vuosittain kansallisella tasolla energiatehokkuuden toimintasuunnitelma. Suunnitelmassa voitaisiin nimetä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla toteutettavia toimenpiteitä sekä myöhemmin seurata niiden onnistumista sekä energiatehokkuuden parantamisen että kustannustehokkuuden kannalta. Suunnitelmaa voitaisiin täydentää esikuva-analyysi- tai vertaisarviointiprosessilla EU:n tasolla, jotta jäsenvaltiot voisivat helposti oppia toistensa onnistumisista ja virheistä ja jotta hyvien toimintatapojen leviäminen nopeasti koko unioniin voitaisiin varmistaa.

- Parannetaan kansalaisille suunnattavaa tiedotusta esimerkiksi paremmin kohdennetuilla tiedotuskampanjoilla ja parantamalla tuotteiden merkintöjä.

- Kehitetään verotusta siten, että varmistetaan saastuttaja maksaa -periaatteen toteutuminen kokonaisverotasoa kuitenkaan nostamatta.

- Kohdennetaan valtiontuki entistä paremmin kohteisiin, joissa julkinen tuki on perusteltua, suhteellista ja tarpeen energian tehokkaaseen käyttöön kannustamiseksi.

- Käytetään julkisia hankintoja uusien energiatehokkaiden tekniikoiden, kuten energiatehokkaampien autojen ja tietotekniikan, käynnistämiseen.

- Käytetään uusia tai parannettuja rahoitusvälineitä sekä yhteisön että kansallisella tasolla, jotta yrityksiä ja kotitalouksia voidaan kannustaa – mutta ei auttaa – ottamaan käyttöön kustannustehokkaita parannuksia.

- Jatketaan etenemistä rakennusten suhteen, joihin sovelletaan voimassa olevaa yhteisön direktiiviä, ja ulotetaan mahdollisesti direktiivi koskemaan pienempiä tiloja tavalla, jolla taataan kustannustehokkuus ja mahdollisimman vähäinen lisäbyrokratia.

- Nopeutetaan polttoainetta entistä tehokkaammin käyttävien uuden sukupolven ajoneuvojen kehittämistä komission CARS 21 -aloitteen avulla.

Tämän vihreän kirjan on tarkoitus toimia virikkeenä, joka johtaa uudistettuun energiatehokkuusaloitteeseen kaikilla eurooppalaisen yhteiskunnan tasoilla: EU:ssa, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Lisäksi vihreän kirjan olisi esimerkin ja johtajuuden kautta laukaistava liikkeelle kansainväliset toimenpiteet ilmastonmuutoksen torjumiseksi energiatehokkuutta edistämällä. Kiina käyttää nykyisin yli viisi kertaa enemmän energiaa ja USA:kin noin 50 prosenttia enemmän energiaa kuin EU yhden bruttokansantuoteyksikön tuottamiseen[4]. Energian kysyntä lisääntyy Kiinassa ja Intiassa räjähdysmäisesti, ja energiatehokkuus on yksi avaintoimintalinjoista, jotta toisaalta kehittyvän maailman kasvun ja sen kansalaisten elinolojen parantamisen edellyttämä kasvava energiantarve ja toisaalta maailmanlaajuisen lämpenemisen torjunta voitaisiin sovittaa yhteen. Vihreän kirjan synnyttämän liikevoiman avulla EU:n olisi noustava sellaisten pyrkimysten etulinjaan, joilla energiatehokkuudesta tehdään maailmanlaajuinen painopiste. Lopuksi on huomattava, että korkeista öljyn hinnoista kärsivät eniten köyhimmät, erityisesti AKT-maissa. Vihreän kirjan jatkotoimia suunniteltaessa olisi kiinnitettävä huomiota siihen, miten Euroopassa kehitettyä tekniikkaa voidaan käyttää näissä maissa tai mukauttaa niiden tarpeisiin ja miten ne on parasta ottaa käyttöön.

Tähän haasteeseen vastaamiseksi edellä mainitut käytännön esimerkit, joita käsitellään yksityiskohtaisemmin jäljempänä, eivät ole ehdotuksia vaan keskustelun aloituksia. Ne eivät myöskään sulje pois muunlaisia aloitteita. Vihreän kirjan julkaisemista seuraa laaja julkinen kuuleminen tämän vuoden loppuun saakka.

Komissio esittää jäljempänä 25 kysymystä keskustelun herättämiseksi ja hyödyllisten kannanottojen saamiseksi. Keskustelua ei kuitenkaan ole tarkoitus rajata pelkästään niihin.

Komissio on päättänyt perustaa Euroopan kestävän energian foorumin. Foorumi on luonteeltaan samankaltainen kuin Firenzen ja Madridin foorumit, joita käytettiin menestyksekkäästi pyrittäessä konsensukseen siitä, miten energiamarkkinoiden vapauttamisessa edetään. Foorumiin kutsutaan osallistumaan komissio, jäsenvaltiot, Euroopan parlamentti, kansalliset energiasääntelyviranomaiset ja eurooppalaisen teollisuuden edustajat sekä kansalaisjärjestöt. Foorumi kokoontuu kahdesti vuodessa. Ensimmäinen kokous on suunniteltu pidettäväksi lokakuussa, ja siinä keskustellaan perusteellisesti tästä vihreästä kirjasta.

Komissio katsoo laajan julkisen kuulemisen olevan tarpeen sen lisäksi, että se pyytää asiakirjasta lausunnon neuvostolta, Euroopan parlamentilta, teollisuudelta ja kansalaisjärjestöiltä. Kaikkia asiasta kiinnostuneita pyydetään esittämään huomautuksia ja ehdotuksia jollakin seuraavista tavoista:

- Internetissä komission www-sivustolla osoitteessa http://europa.eu.int/comm/energy/efficiency/index_en.htm

- ottamalla yhteyttä Luc Werringiin Euroopan komission energian ja liikenteen pääosastolla (luc.werring@cec.eu.int)

- EU:n kaupungeissa sijaitsevien komission edustustojen kautta; tietoja vaikuttamismahdollisuuksista ja mahdollisista tapahtumista saa osoitteesta http://europa.eu.int/comm/represent_fi.htm

- monissa Euroopan kaupungeissa toimivan komission energiavirastojen verkoston kautta; virastoille annetaan tehtäväksi levittää laajalti tietoa vihreästä kirjasta ja pyytää siitä kommentteja.

Kaikki annetut lausunnot julkistetaan kuulemiseen liittyvällä komission verkkosivulla kommentteja antavan henkilön suostumuksella.

On tärkeää, että tämä vihreä kirja johtaa nopeasti käytännön toimiin. Komissio uskoo, että kuulemisprosessin jälkeen vuonna 2006 voidaan laatia käytännön toimintasuunnitelma, jossa hahmotellaan EU:ssa ja kansallisella tasolla toteutettavat erityistoimet, tarvittaessa yhdessä kustannus-hyötyanalyysien kanssa.

Kysymyksiä keskustelua varten:

Yleistä

Seuraavien kysymysten avulla pyritään erittelemään tässä kirjassa esitettyjä vaihtoehtoja tarkemmin niiden kustannustehokkuuden kannalta sekä sitä, millaisella panoksella ne myötävaikuttavat energiansäästöön, ympäristönsuojeluun, työpaikkojen luomiseen sekä öljyn ja kaasun tuonnin pienentämiseen.

Komissio toivoo, että kysymysten erityisnäkökohtiin otetaan kantaa mahdollisimman yksityiskohtaisesti, samoin kuin siihen, millä tasolla ehdotettu toimenpide olisi paras toteuttaa – kansainvälisellä tasolla, EU:ssa vai kansallisella, alueellisella taikka paikallisella tasolla. Toiseksi: olisiko kyseinen toimenpide paras toteuttaa suositusten, vapaaehtoisten toimenpiteiden vai säädösehdotuksiin sisältyvien sitovien tavoitteiden tai toimenpiteiden kautta? Lopuksi pyydetään pohtimaan, miten harkittavat toimenpiteet voitaisiin parhaiten käytännössä toteuttaa. Mikä olisi aikataulu, mikä kustannusarvio, ja jos seurantaa tai muuta vastaavaa tarvitaan, mikä elin voisi siitä parhaiten huolehtia?

Tätä kautta komissio voi vuonna 2006 tehdä toimintasuunnitelmassaan luotettavia, käytännöllisiä ja toteutuskelpoisia ehdotuksia, joiden avulla kehityksen suuntaa voidaan todella muuttaa.

Lisäksi yksi vihreän kirjan ja sitä seuraavan kuulemisen päätavoitteista on kannustaa esittämään uusia ideoita, joita ei ole vielä tuotu esiin. Komissio suhtautuukin myönteisesti kaikkiin ehdotuksiin ja esimerkkeihin, joissa, mikäli mahdollista, esitetään yksityiskohtaisesti täytäntöönpanokustannukset, energiansäästöinä saavutetut edut ja täytäntöönpanon helppous.

Vihreässä kirjassa esitettyjä vaihtoehtoja koskevia kysymyksiä

1. Miten yhteisö ja erityisesti komissio voisi parhaiten kannustaa energiatehokkaisiin tekniikoihin tehtäviä eurooppalaisia investointeja? Miten tämän alan tutkimuksen tukemiseen osoitetut varat olisi paras kohdentaa? (kohta 1.1)

2. Päästökauppajärjestelmä on avaintekijä kehitettäessä markkinapohjaista vastausta Kioton tavoitteille ja ilmastonmuutokseen. Voitaisiinko sitä ohjata edistämään nykyistä paremmin energiatehokkuutta? Miten? (kohta 1.1)

3. Miten eurooppalaisen talouselämän elvyttämiseen tähtäävän Lissabonin strategian yhteydessä olisi liitettävä yhteen taloudellinen kilpailukyky ja energiatehokkuuden korostaminen? Olisiko tähän liittyen hyödyllistä, jos kukin jäsenvaltio laatisi vuosittaiset energiatehokkuussuunnitelmat, joita sitten vertailtaisiin yhteisön tasolla, jotta parhaiden toimintatapojen jatkuva leviäminen voitaisiin taata? Voitaisiinko tällaista lähestymistapaa hyödyntää kansainvälisesti? Miten? (kohta 1.1.3)

4. Finanssipolitiikka on tärkeä keino kannustaa toimintatapojen muutoksiin ja uusien, vähemmän energiaa käyttävien tuotteiden käyttöön. Olisiko tällaisten toimenpiteiden saatava suurempi paino EU:n energiatehokkuuspolitiikassa? Minkätyyppiset toimenpiteet sopisivat parhaiten tämän tavoitteen saavuttamiseen? Miten ne voitaisiin toteuttaa tavalla, joka ei nostaisi kokonaisverotaakkaa? Miten saada saastuttaja todella maksamaan? (kohta 1.1.4)

5. Onko mahdollista kehittää valtiontukisääntöjä, jotka suosivat ympäristöä, erityisesti kannustamalla ekoinnovaatioita ja tuottavuuden parantamista? Minkälaisia tällaiset säännöt voisivat olla? (kohta 1.1.5)

6. Viranomaisia pidetään usein esimerkkeinä. Olisiko lainsäädännössä asetettava julkishallinnolle erityisvelvoitteita, kuten yhteisössä tai kansallisella tasolla annettujen toimenpidesuositusten soveltaminen julkisissa rakennuksissa? Voivatko viranomaiset ottaa julkisissa hankinnoissa huomioon energiatehokkuuden ja olisiko heidän tehtävä niin? Auttaisiko tämä luomaan tietyille tuotteille ja uusille tekniikoille elinkelpoisia markkinoita? Miten tämä voitaisiin käytännössä toteuttaa siten, että edistettäisiin uusien tekniikoiden kehittämistä ja annettaisiin teollisuudelle kannustimia tutkia uusia energiatehokkaita tuotteita ja prosesseja? Miten tämä voitaisiin tehdä tavalla, joka säästäisi julkishallinnon varoja? Ajoneuvot, katso kysymys 20. (kohta 1.1.6)

7. Energiatehokkuusrahastot ovat aiemmin osoittautuneet tehokkaiksi. Miten tämä kokemus voitaisiin toistaa ja miten sitä voitaisiin parantaa? Mitä toimenpiteitä olisi hyödyllistä toteuttaa

– kansainvälisellä tasolla

– EU:n tasolla

– kansallisella tasolla

– alueellisella ja paikallisella tasolla?

(kohta 1.1.7, katso myös kysymys 22.)

8. Rakennusten energiatehokkuudella voitaisiin saavuttaa merkittäviä säästöjä. Mitä käytännön toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa EU:n tasolla taikka kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla sen varmistamiseksi, että voimassa olevasta yhteisön rakennusdirektiivistä tulee käytännön menestys? Olisiko yhteisön edettävä voimassa olevaa direktiiviä pidemmälle esimerkiksi ulottamalla sen soveltamisala pienempiin tiloihin? Miten voidaan saavuttaa asianmukainen tasapaino energiatehokkuustavoitteiden ja mahdollisimman vähäisten uusien hallinnollisten rasitteiden välillä? (kohta 1.2.1)

9. Vuokra-asuntojen energiatehokkuuden parantamiseen on vaikea keksiä kannustimia, sillä rakennuksen omistaja ei tavallisesti maksa energialaskua eikä hänellä näin ollen ole taloudellista kannustinta investoida energiatehokkuutta lisääviin parannuksiin, kuten eristykseen tai kaksinkertaisiin ikkunoihin. Miten tähän haasteeseen voitaisiin parhaiten vastata? (kohta 1.2.1)

10. Miten lainsäädännön vaikutusta kodinkoneiden energiankulutukseen voitaisiin tehostaa? Mitkä ovat parhaat keinot kannustaa näiden tuotteiden tuotantoon ja kulutukseen? Voitaisiinko esimerkiksi nykyisiä merkintäsääntöjä parantaa? Miten EU voisi käynnistää energiatehokkaiden tuotteiden seuraavan sukupolven tutkimuksen ja myöhemmin tuotannon? Mitä muita toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa

– kansainvälisellä tasolla

– EU:n tasolla

– kansallisella tasolla

– alueellisella ja paikallisella tasolla?

(kohta 1.2.2)

11. Yksi tärkeimmistä haasteista on varmistaa, että ajoneuvoteollisuus tuottaa yhä energiatehokkaampia ajoneuvoja. Miten siihen päästään? Mitä toimenpiteitä olisi toteutettava ajoneuvojen energiatehokkuuden parantamiseksi ja millä tasolla? Missä määrin tällaisten toimenpiteiden olisi oltava luonteeltaan vapaaehtoisia, missä määrin pakollisia?(kohta 1.2.3)

12. Energiatehokkuutta koskevat julkiset tiedotuskampanjat ovat olleet joissakin jäsenvaltioissa menestys. Mitä muuta tällä alalla voidaan ja pitäisi tehdä

– kansainvälisellä tasolla

– EU:n tasolla

– kansallisella tasolla

– alueellisella ja paikallisella tasolla?

(kohta 1.2.4)

13. Miten sähkönsiirtoa ja -jakelua voidaan tehostaa? Miten tällaiset aloitteet tulisi toteuttaa käytännössä? Miten polttoaineen käyttöä sähköntuotannossa voidaan tehostaa? Miten voidaan edelleen edistää hajautettua tuotantoa sekä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa? (kohdat 2.1–2.3)

14. Hyvä tapa edistää energiatehokkuutta on kannustaa sähkön ja kaasun tarjoajia tarjoamaan energiapalvelua (jossa ne sitoutuvat lämmittämään talon sovittuun lämpötilaan ja tuottamaan valopalveluja) pikemminkin kuin pelkästään tuottamaan energiaa. Tällaisissa järjestelyissä energiantuottajalle merkitsee taloudellista etua, jos kiinteistö on energiatehokas ja tarvittavat investoinnit on tehty. Muutoin sähkö- ja kaasuyhtiöiden taloudellisten etujen mukaista on, ettei tällaisia investointeja tehdä, koska ne voivat siten myydä enemmän energiaa. Miten tällaisia toimintatapoja voitaisiin edistää? Onko vapaaehtoinen säännöstö tai sopimus tarpeen tai riittävä?

15. Useissa jäsenvaltioissa otetaan parhaillaan käyttöön tai on jo otettu käyttöön valkoiset (energiatehokkuutta osoittavat) todistukset. Pitäisikö ne ottaa käyttöön yhteisön tasolla? Onko se tarpeen ottaen huomioon hiilikauppajärjestelyn? Jos ne otettaisiin käyttöön, miten tämä voitaisiin toteuttaa mahdollisimman vähällä byrokratialla? Miten ne voitaisiin yhdistää hiilikauppajärjestelyyn? (kohta 2.4)

16. Yksi alan tärkeimmistä haasteista on se, miten kannustaa teollisuutta käyttämään uusia tekniikoita ja laitteita, jotka kustannustehokkaalla tavalla tehostavat energiankäyttöä. Mitä muuta voitaisiin ja olisi tehtävä hiilikauppajärjestelyn lisäksi? Miten tehokkaita tähänastiset teollisuuden vapaaehtoisilla sitoumuksilla toteuttamat ei-velvoittavat toimenpiteet tai tiedotuskampanjat ovat olleet? (kohta 3)

17. Valkoisessa kirjassa "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010" esitellyn strategian keskeinen teema – liikennemuotojen välinen tasapaino – on edelleen erittäin tärkeä painopiste. Mitä vielä voitaisiin tehdä raide-, meri- ja sisävesiliikenteen markkinaosuuksien kasvattamiseksi? (kohta 4.2)

18. Energiatehokkuuden parantamiseksi tietyt Euroopan laajuisen liikenneverkon infrastruktuurihankkeet on välttämätöntä saattaa päätökseen. Miten olisi kehitettävä infrastruktuurihankkeisiin tarvittavia investointeja ja mitä rahoituslähteitä olisi käytettävä? (kohta 4.2)

19. Mikä mahdollisista toimenpiteistä liikenteen alalla tarjoaa eniten mahdollisuuksia? Olisiko etusijalle asetettava tekniset innovaatiot (renkaat, moottorit, …) erityisesti teollisuuden kanssa yhdessä määriteltävien standardien kautta vaiko sääntelytoimenpiteet, esimerkiksi autojen polttoaineenkulutuksen rajoittaminen? (kohdat 4.3–4.5)

20. Olisiko julkishallinto (valtio, eri hallintoalat, alueelliset ja paikalliset viranomaiset) velvoitettava julkisissa hankinnoissaan ostamaan kuljetuskalustoonsa tietty prosenttiosuus energiatehokkaita ajoneuvoja? Miten tämä voitaisiin toteuttaa tekniikkaneutraalisti (ts. ettei markkinoita vääristellä jonkin tietyn tekniikan eduksi)? (kohta 4.3)

21. Euroopassa on alettu periä maksuja infrastruktuurien, erityisesti teiden, käytöstä. Ensimmäinen ehdotus ammattimaisen tieliikenteen maksujärjestelmän vahvistamiseksi tehtiin vuonna 2003. Paikalliset ruuhkamaksut on nyt otettu käyttöön joissakin kaupungeissa. Mikä olisi seuraava askel infrastruktuureista perittävissä maksuissa? Miten pitkälle ulkoiset kustannukset, kuten saasteet, ruuhkautuminen ja onnettomuudet, pitäisi tätä kautta laskuttaa suoraan niiden aiheuttajilta? (kohta 4.4)

22. Joissakin jäsenvaltioissa energiatehokkuusyritysten hoitamat paikalliset tai alueelliset energiatehokkuushankkeiden rahoitusjärjestelmät ovat osoittautuneet hyvin onnistuneiksi. Pitäisikö tätä laajentaa? Miten? (kohta 5.1)

23. Olisiko energiatehokkuuskysymykset otettava nykyistä enemmän huomioon unionin suhteissa kolmansiin maihin, varsinkin naapureihinsa? Miten? Miten energiatehokkuudesta voitaisiin tehdä alueellisten markkinoiden yhdentymisen avaintekijä? Onko tarpeen kannustaa kansainvälisiä rahoituslaitoksia kiinnittämään enemmän huomiota kysynnän hallintaan niiden antaessa teknistä ja taloudellista apua kolmansille maille? Mitkä olisivat tehokkaimpia järjestelyjä tai investointeja? (kohta 6)

24. Miten Euroopassa energiatehokkaan tekniikan ja prosessien alalla saavutetut edistysaskeleet voitaisiin ottaa tehokkaaseen käyttöön kehitysmaissa? (kohta 6.3)

25. Pitäisikö unionin neuvotella WTO:n sisällä energiatehokkaita tuotteita koskevista tulli- tai muista etuuksista ja kannustaa muita WTO:n jäseniä tekemään samoin? (kohta 6)

A. ESTEIDEN TUNNISTAMINEN

Seitsemänkymmentäluvun alun öljysaarrot saivat EU-maat miettimään uudelleen energiankulutustaan tullakseen vähemmän riippuvaisiksi öljystä. Tämä pyrkimys rikkoi jo 70-luvun puolivälissä siihen asti rikkumattoman yhteyden BKT:n kasvun ja energian kysynnän välillä kaikissa jäsenvaltioissa. Energiaintensiteetti on Saksassa ja Tanskassa pienentynyt 40 prosentilla, ja Ranskassa se on 30 prosenttia pienempi kuin 70-luvulla. BKT:n ja energian kysynnän irrottamista toisistaan havainnollistaa jäljempänä oleva kaavio.

Autojen polttoainetehokkuus on kasvanut dramaattisesti[5]. Tietoisuus järkevän energiankäytön tärkeydestä rakennuksissa on johtanut parempaan lämpöeristykseen. Esimerkiksi Ranska on aloittanut kunnianhimoisen energiansäästöohjelman, mottonaan "Meillä ei ole öljyä, mutta ideoita riittää", jossa pyritään nopeuttamaan sähköntuotannossa siirtymistä öljykäyttöisistä voimaloista ydinreaktoreihin ja nostamaan dieselpolttoaineen verotusta.

[pic]

Lähde: Enerdata

Öljykriisi sai aikaan hetkellisen nopeiden energiatehokkuustoimien sarjan, mutta kysyntää ei pystytty vakiinnuttamaan, koska syvällisiä rakenteellisia toimenpiteitä ei tehty. Maailmanmarkkinoilla viime vuosina tapahtunut energian hintojen ja erityisesti öljyn hinnan uusi nousu on taas herättänyt kiinnostuksen kysynnän hallintaan.

Tehokas toiminta energiankulutuksen merkittäväksi laskemiseksi ei ole mahdollinen, ellei ensin tunnisteta tuhlauksen aiheuttavia tekijöitä niiden saamiseksi tulevaisuudessa kuriin.

1. Tarve toteuttaa erityistoimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi

Teoriassa markkinavoimat tuottavat aikanaan tehokkaimman tuloksen ilman ulkoista puuttumista. Energiamarkkinoiden teknisten ominaispiirteiden takia näyttää kuitenkin olevan tarpeen edistää tällaista markkinavetoista muutosta ja liittää siihen toimenpiteitä, joilla energiatehokkuutta parannetaan nopeammin ja sitä kautta vähennetään energian kysyntää. Markkinavoimat ovat myös edelleen keskeisessä asemassa sovitettaessa kysyntää tarjontaan.

Energiatehokkuuden lisäämisen merkittävin este on tiedon puute (tietoa ei ole uuden tekniikan kustannuksista tai saatavuudesta eikä oman energiankulutuksen kustannuksista, teknikoilla ei ole tarvittavaa koulutusta asianmukaisiin huoltotoimiin, eivätkä markkinoiden toimijat ota näitä näkökohtia riittävästi huomioon). Tämä on erityisen ongelmallista investointien kannalta, jotka ovat usein pitkäaikaisia. Investointipäätöksiin voi vaikuttaa myös ns. jakautuneen kannustimen ongelma (esim. kun vuokraisäntä maksaa lämmityskattilan ja vuokralainen maksaa lämmityslaskun tai kun yhtiön investointibudjettia ei ole koordinoitu energiabudjetin kanssa). Lisäksi hinnoittelu voi olla harhaanjohtavaa (ulkoisten kustannusten puuttuminen tai avoimuuden puute). Myös tekniset esteet, kuten energiaa käyttävien laitteiden ja osien standardoinnin puute, voivat vaikeuttaa uusien energiatehokkaiden tekniikoiden nopeaa pääsyä markkinoille. Aiemmin sääntelyn puutteet monopolialoilla johtivat joissakin tapauksissa tahattomiin kulutuskannustimiin energian hinnoittelurakenteissa. Tämän ongelman pitäisi olla voitettu, kun EU:n sääntelyjärjestelmää on parannettu ja markkinoiden vapautumisen myötä markkinavoimista on tullut entistä läpinäkyvämpiä, mutta aiempien investointipäätösten vaikutukset tuntuvat monien vuosien ajan.

1.1. Oikeanlaista markkinavastausta haittaavat rahoitusesteet

Kun viimeisimmistä tekniikoista ja niiden taloudellisista ja rahoitusvaikutuksista investoinneista saatavaan tuottoon ei ole saatavilla tietoa eikä koulutusta ja joissakin tapauksissa pelätään uusien teknologioiden ja tekniikoiden varhaiseen käyttöönottoon liittyvää riskiä, investoijat, kuten pankit, saattavat tuntea houkutusta edelleen tukea vanhentunutta tekniikkaa, vaikka se ei olisikaan tehokkainta tai tarjoaisi parhainta tuottoa. Energiaa säästävien tekniikoiden tukijoiden on epäilemättä esitettävä vahvaa näyttöä etsiessään tukea mahdollisilta investoijilta, kuten pankeilta tai riskipääomarahastoilta. Energiapalveluyrityksillä (ESCO) on tässä myös tehtävää. Teollisuutta, investoijia ja kuluttajia yleensä olisi kannustettava sisällyttämään energiaa säästävä vaihtoehto rahoitussuunnitteluunsa. Toimijat olisi saatava tietoisiksi siitä, että energiatehokkuuteen tehtävillä investoinneilla on erittäin positiivinen kustannus-hyötysuhde ja joskus erittäin lyhyet takaisinmaksuajat – joissakin tapauksissa jopa alle vuoden. Hankkeiden riskinarviointiin voitaisiin kehittää yksinkertaisia työkaluja, kuten käsikirjoja ja tietokoneohjelmia elinkaariarviointia varten sekä investointitason ( investment grade ) energiakatselmuksia.

Energiatehokkuutta tukevien toimenpiteiden rahoitukseen ei ole olemassa riittävästi rahoitusvälineitä, koska sellaiset toimenpiteet ovat pääasiassa pienimuotoisia. Kokemus osoittaa, että perinteiset välittäjät, erityisesti pankit, ovat usein haluttomia tukemaan energiatehokkuushankkeita. Yksi harkitsemisen arvoinen idea olisi koko rahoituksen kattavat lainat[6], joissa energiatehokkuuden alalla teknistä ja taloudellista asiantuntemusta enemmän omaava välittäjä tai selvitystoimisto jakaa varat edelleen. Toinen mahdollisuus ovat jaettuihin säästöihin ( shared savings ) perustuvat rahoitusmallit, joita käytetään nykyään joissakin jäsenvaltioissa, esimerkkeinä kolmannen osapuolen rahoitus ja energiatehokkuutta koskevat sopimukset.

1.2. Energiapalvelujen tarve

Markkinoiden avautumisella on ollut myönteinen vaikutus energiatehokkuuteen. Kilpailupaine on saanut sähköyhtiöt tuottamaan tehokkaimmalla tavalla, erityisesti tekemällä teknisiä investointeja (esim. yhdistetyn syklin kaasuturbiineihin).

Markkinoiden avautuminen on vaikuttanut sähkön hintoihin. Teollisuuden suurkäyttäjien reaaliset sähkön hinnat laskivat keskimäärin 10–15 prosenttia vuosina 1995–2005. Lisää on vielä tehtävä, jotta todellinen ja tehokas kilpailu voidaan EU:ssa varmistaa kaikilla aloilla. Tätä varten komissio antaa vuoden lopussa täydellisen selvityksen markkinoiden tilasta, ja se on äskettäin käynnistänyt myös alakohtaisen kilpailukyselyn.

Laskevat energian hinnat eivät sinällään kannusta sen enempää huolelliseen kulutukseen kuin energiatehokkuuteen investoimiseenkaan. Joukko yrityksiä tarjoaa tehokkaita ratkaisuja, ja ne saavat maksun energiansäästöillä (ESCO). Nämä yritykset tarvitsevat edelleen toimintapoliittista tukea, jotta niiden toimintoja, laatustandardeja ja rahoituksensaantia voidaan levittää, koska toiminta on edelleen aloitusvaiheessa. ESCO-toimialan jatkokehittäminen edistäisi suuresti monien muidenkin kustannustehokkaiden hankkeiden saamista päätökseen, ja niillä voi olla merkittävä asema energian ja teknologian tarjontapuolen eri toimijoiden tuomisessa lähemmäksi energiankuluttajia.

Komissio on erittäin tietoinen siitä hankaluudesta, että markkinavoimien aikaansaama tehokkuuden lisäys johti hintojen alentumiseen ja tämä puolestaan kulutuksen kasvuun. Tästä syystä komissio ehdotti joulukuussa 2003 direktiiviä energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista.

2. Viranomaistoiminnan tarve

Sekä kansallisilla että EU:n viranomaisilla on oma tehtävänsä markkinoiden puutteiden korjaamisessa. Aina se ei kuitenkaan ole heidän toimivallassaan. Tähän puutteeseen on monta syytä.

Jäsenvaltiot ovat kyllä tunnustaneet, että lisätoimia tarvitaan energiankäytön tehostamiseksi. Ne epäröivät kuitenkin sitoutua energiapalveluja koskevan direktiiviehdotuksen mukaiseen pakolliseen vuosittaiseen 1 prosentin vähennykseen energiankulutuksessa.

Lisäksi kahta välinettä, valtiontukea ja verotoimenpiteitä, käytetään usein väärin. Valtiontukea ei myönnetä ainoastaan energiatehokkuuden suosimiseen vaan myös sellaiseen sähköntuotantoon, joka käyttää muita kuin korkeimman energiatuoton antavia polttoaineita. Lisäksi ongelmana on ylenpalttinen määrä pieniä erillisiä tukia, joilla on vain hyvin rajallinen kokonaisvaikutus. Sama koskee verovälineitä. Verotasoja pitäisi periaatteessa helpottaa sellaisilta erikoistuotteilta, jotka kuluttavat vain vähän energiaa, ja vastaavasti nostaa sellaisilta tuotteilta, jotka tarvitsevat paljon energiaa.

Lisäksi on jatkuvasti ja huolella valvottava energia- ja kuljetusalan yritysten jatkofuusioita, jotka voivat mahdollistaa markkina-aseman väärinkäytön mutta eivät välttämättä lisää energiatehokkuutta.

3. Ulkoiset kustannukset ja avoimet hinnat

Energiatuotteiden nykyinen hinnoittelu ei johdata kuluttajia sellaisiin kulutustapoihin, jotka tekisivät energiankäytöstä taloudellisempaa ja rationaalisempaa.

Se ei myöskään ota huomioon tuotteiden suhteellista energiasisältöä eikä niiden käytön ympäristövaikutuksia. Nykyinen hinnoittelujärjestelmä ei takaa sitä, että ulkoiset kustannukset sisällytetään hintoihin. Tämä ei selvästikään kannusta kuluttamaan vähemmän eikä tuottamaan energiaa ympäristöystävällisistä lähteistä. Ongelma on erityisen polttava kuljetusalalla. Komissio esitti syyskuussa 2001 julkaistussa valkoisessa kirjassaan "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika"[7], että niin kauan kuin kaikki liikenteen yhteiskunnalliset kustannukset eivät näy hinnoissa, kysyntä pysyy keinotekoisen korkealla. Jos sovelletaan asianmukaisia infrastruktuurimaksuja, tehottomuudet häviävät suurelta osin.

Nykyinen hinnoittelurakenne ja alhaiset hinnat saattavat johtaa jopa kulutuksen lisääntymiseen. Siihen ei panosteta tarpeeksi, että kuluttajat voisivat ymmärtää kulutuksensa hinnan. Tosiaikainen mittausjärjestelmä (ns. älymittari) voisi alentaa kulutusta aikoina, jolloin sähkön hinta on korkea.

4. Tiedotus ja koulutus: liian vähän käytettyjä keinoja

Vaikka yleisölle suunnattuja tiedotuskampanjoita pidetään tavanomaisina, kun kyseessä on alkoholin kulutuksen vähentäminen, energiatehokkuutta koskeviin tiedotuskampanjoihin on tähän saakka kiinnitetty vähemmän huomiota.

Tiedotuskampanjat, joissa annetaan selkeää tietoa siitä, kuinka säästää energiaa kustannustehokkaasti, ja kannustetaan kuluttajia toimimaan, voivat tehokkaasti muuttaa näkemyksiä ja kannustaa toimintaan. Tässä suhteessa tietoa voidaan jakaa kolmella eri tasolla:

- tiedottaminen kansalaisille siitä, kuinka vähentää energiankulutusta kodeissa esimerkiksi tehokkaalla valaistuksella ja lämmityksellä sekä järkevillä ostopäätöksillä

- tiedottaminen teollisuusasiakkaille ja

- tiedottaminen energiatehokkuuden asiantuntijoille ja palvelujen tarjoajille sen varmistamiseksi, että kaikissa jäsenvaltioissa on hyvin koulutettujen asiantuntijoiden hyvin toimiva verkosto.

Ei pitäisi olla vaikeaa vakuuttaa kuluttajia siitä, että suhteellisen yksinkertaisilla toimenpiteillä keskiverto eurooppalainen talous voi säästää merkittävän summan menoistaan, mikä on erityisen tärkeää talouksille, jotka kuluttavat suuren osan budjetistaan energiaan.

Koulutuksella on merkittävä tehtävä energiatehokkuuden arvostuksen lujittamisessa. Esimerkkejä ovat tietyntyyppiset valistuskampanjat joissakin jäsenvaltioissa tai erityiset koulutustapahtumat energiatehokkuuden parantamiseksi yrityksissä. Eurooppalaiset koulutusalan ohjelmat voisivat myötävaikuttaa hyvien toimintatapojen leviämiseen jäsenvaltioissa sekä kannustaa näitä aiheita koskeviin yhteistyöhankkeisiin elinikäisen oppimisen koko asteikolla.

Lisäksi kaikkiin jäsenvaltioihin on perustettu kansalliset sääntelyviranomaiset energiamarkkinoiden kilpailulle avaamisen myötä. Niiden tehtävänä on taata reilu kilpailu, mutta yhteisön lainsäädännön mukaan niiden on myös valvottava, että energiankulutus on suuntaukseltaan kestävää. Tätä sääntelijöiden tehtävää olisi tulevaisuudessa vahvistettava.

Energiatehokkuus parani 1990-luvulla vuosittain 1,4 prosentilla vuodessa, mutta suhdeluku on sittemmin heikentynyt ja nykypäivänä vakiintunut 0,5 prosenttiin vuodessa, eli nykyiset toimet eivät ole riittäviä. |

B. Eurooppalainen aloite

Energiapolitiikan laatiminen Euroopan unionille on monimutkainen tehtävä. Yhtäältä unionin vastuualuetta tällä alalla ei ole selkeästi määritelty, kun sopimus Euroopan perustuslaista ei ole vielä tullut voimaan. Tästä syystä yhteisön politiikkaan sisältyvät energiatoimenpiteet on pitänyt hyväksyä käyttäen muita, nykyisissä sopimuksissa olevia oikeusperustoja. Toisaalta energia on ala, jolla vaikuttaa suuri määrä eri toimijoita: hallitukset, kansalliset sääntelyviranomaiset, suuryritykset, paikallishallinto jne. Tästä syystä tarvitaan voimakasta poliittista viestiä, jotta kaikki toimijat saadaan liikkeelle ja energiatehokkuuteen liittyviä toimintalinjoja pystytään muuttamaan pitkällä aikavälillä.

Voimakas toiminta energiatehokkuuden hyväksi vaatii siihen sopivia yleisiä rakenteita. Sekä kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset että teollisuus ovat vastuussa näiden rakenteiden toteuttamisesta toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Vain eri tasoilla (EU, jäsenvaltiot, alueet, paikallistaso, teollisuus) toteutettujen eri toimenpiteiden yhdistelmä mahdollistaa koko potentiaalin hyödyntämisen.

EU kehittää edelleen markkinavälineitä mahdollisuuksien mukaan, erityisesti teollisuuden kanssa tehtäviä vapaaehtoisia sopimuksia ja tiedotuskampanjoita kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi. Mutta vaikka nämä välineet voivatkin osoittautua erittäin tehokkaiksi, ne eivät voi aina kokonaan korvata sääntelytoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on korjata markkinoiden puutteita ja antaa kuluttajille tarvittaessa oikeita signaaleja.

Käytettävissä olevien tutkimusten mukaan[8] EU voisi säästää 20 prosenttia nykyisestä energiankulutuksestaan kustannustehokkuuden avulla. Tutkimukset osoittavat, että noin puolet tästä saataisiin soveltamalla täysimääräisesti nykyisiä toimenpiteitä, erityisesti jo voimassa olevia tai ehdotettuja yhteisön direktiivejä. Tällä vihreällä kirjalla pyritään käynnistämään prosessi, jolla koko potentiaali saataisiin käyttöön ja saataisiin nimettyä ja myöhemmin toteutettua mahdollisimman monia kustannustehokkaita toimenpiteitä, jotta 20 prosenttia saadaan toteutumaan. Unionin on tätä varten nopeasti työstettävä toimintasuunnitelma, joka muotoillaan tästä vihreästä kirjasta järjestetyn asianomaisten osapuolten laajan kuulemisen jälkeen ja tarvittaessa kustannus-hyötyanalyysin jälkeen. Toimintasuunnitelmaan olisi saatava mukaan kaikki toimijat – kansalliset hallitukset, alueet, kunnat, teollisuusalat ja yksilöt – ja sen olisi katettava kaikki energiantuotannon ja -kulutuksen alat. Toimintasuunnitelmassa on harkittava kaikkia kustannustehokkaita toimia, myös verotusta, julkisia tukia, taloudellisia kannustimia, yhteistyötä teollisuuden kanssa jne.

1. Toiminta yhteisön tasolla

1.1. Energia-asioiden sisällyttäminen yhteisön muihin politiikkoihin

Paitsi toimenpiteitä, joita voidaan ehdottaa alakohtaisen energiatehokkuuden parantamiseksi, EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on horisontaalista toimivaltaa, jota ei nykyisellään käytetä riittävästi. EU:n on siksi asetettava energiatehokkuus toimintansa keskipisteeseen ja käytettävä välineitä, jotka ovat osoittaneet arvonsa muilla politiikan aloilla.

1.1.1. Tutkimus ja teknologinen kehittäminen

Tässä yhteydessä on tärkeää mainita tutkimuksen merkitys. Useat lupaavat loppukäyttötekniikat vaativat edelleen t&k-tukea. Jos yhteisö ja teollisuus tekevät investointeja energiatehokkaampien uusien tekniikoiden tutkimukseen ja kehitykseen, EU voi säilyttää tällä tekniikan alalla johtavan asemansa ja parantaa edelleen energiatehokkuutta vuoden 2020 jälkeenkin.

Erityisesti useat tässä asiakirjassa esiin tuodut ongelmakohdat (uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen, fossiilipolttoaineisiin perustuvan voimantuotannon tehokkuus, nykyistä tehokkaammat sähköverkot, ajoneuvojen tehokkuus jne.) voidaan ratkaista vain tehokkaalla tutkimus- ja demonstrointitoiminnalla yhdessä muiden sääntelyyn ja talouteen perustuvien toimenpiteiden kanssa.

Komissio antoi 6. huhtikuuta 2005 ehdotuksen tutkimuksen ja kehityksen seitsemänneksi puiteohjelmaksi. Energian osalta siinä ehdotetaan keskittymistä rajoitettuun määrään avainpainopisteitä, jotka vastaavat uuden komission poliittisia painopisteitä. Niitä ovat pääyhteistyöohjelman sisällä muun muassa uusiutuvien energialähteiden käyttö voiman ja polttoaineen tuotannossa, puhtaat hiiliteknologiat, älykkäät energiaverkot ja energiatehokkuus[9].. "Puhdas turvallinen auto" on hyvä esimerkki, jota varten energiapuolella suunnitellaan demonstrointihankkeita vaihtoehtoisten polttoaineiden (biopolttoaineiden) käytöstä.

Tutkimustyötä kohdennetaan huomattavassa määrin myös tietokonejärjestelmien sähkönkäytön hallintaan ja energiaa "ammentaviin" tekniikoihin, joissa sähkölaitteet voivat saada käyttövoimansa ympäröivistä lähteistä, kuten käyttäjän liikkeistä, ruumiinlämmöstä tai auringosta.

1.1.2. Hyvien toimintatapojen ja tekniikoiden edistäminen

Komissio on myös ehdottanut "Älykäs energiahuolto Euroopassa" -ohjelman jatkamista kaudeksi 2007–2013 ja sen (merkittävästi nykyistä suuremmaksi) budjetiksi 780 miljoonaa euroa. Ohjelmasta tuetaan laajaa valikoimaa erilaisia kampanjatoimintoja, ja siinä pyritään puuttumaan muihin kuin teknologisiin esteisiin (oikeudellisiin, taloudellisiin, institutionaalisiin, kulttuurisiin, sosiaalisiin) energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden aloilla.

1.1.3. Hyvien toimintatapojen tunnistaminen ja edistäminen kaikilla tasoilla kansallisten toimintasuunnitelmien avulla

Yhdistetyt kasvun ja työllisyyden suuntaviivat, joissa vuodesta 2005 eteenpäin yhdistyvät jäsenvaltioiden talous- ja työllisyyspolitiikkojen pääsuuntaviivat, antavat EU:lle ja sen jäsenvaltioille vakaan ja yhtenäisen kehyksen, jossa Eurooppa-neuvoston Lissabonin strategiassa nimeämiä ensisijaisia toimia voidaan toteuttaa. Ne muodostavat perustan kansallisille ohjelmille, joita jäsenvaltioiden on toteutettava.

Komissio hyväksyi 12. huhtikuuta 2005 suuntaviivat kaudeksi 2005–2008, ja niissä huomautetaan, että viimeaikaiset ja ennakoidut öljyn hintasuuntaukset suosivat energiatehokkuuden asettamista etusijalle. Viiveet näihin haasteisiin vastaamisessa saattaisivat lisätä toteutettavien toimenpiteiden taloudellisia kustannuksia. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi asetettava energiatehokkuuden edistäminen etusijalle nykyisten EU-velvoitteidensa mukaisesti.

Jäsenvaltioiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon energiatehokkuuden tavoite kasvua ja työllisyyttä koskevan oman kansallisen toimintasuunnitelmansa yhteydessä.

Tähän liittyen yksi keskeisistä tämän vihreän kirjan hyväksymistä seuraavan kuulemisjakson aikana harkittavista toimenpiteistä on mahdollisuus sopia siitä, että kukin jäsenvaltio voisi esimerkiksi vuosittain hyväksyä energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman, jossa jäsenvaltio mainitsisi ne erityistoimenpiteet, jotka se on päättänyt toteuttaa joko yhteisön lainsäädännön takia tai omasta aloitteestaan saavuttaakseen jonkin tietyn energiatehokkuustavoitteen tulevan vuoden aikana. Suunnitelma voitaisiin hyväksyä vuosittain, siten että siinä tarkasteltaisiin edellisenä vuonna toteutettujen toimenpiteiden onnistumista sekä energiansäästöjen että kustannustehokkuuden kannalta ja asetettaisiin uusia toimenpiteitä sekä mahdollisesti uusi tavoite seuraavalle jaksolle. Suunnitelmiin voitaisiin liittää vertaisarviointi yhteisön tasolla energiatehokkuutta käsittelevän korkean tason työryhmän sekä kestävän energian foorumin kautta, minkä jälkeen komissio suorittaisi vuosittain esikuva-analyysin. Tällaisella vertailu- ja esikuvaprosessilla voitaisiin verrata hyviä toimintatapoja ja edistää niiden leviämistä yhteisössä.

1.1.4. Verotuksen parempi käyttö

EU voisi nykyistä enemmän edistää sellaisia verotoimenpiteitä, jotka joko kannustavat tiettyyn toimintaan tai ehkäisevät tiettyä toimintaa. Tällä hetkellä yhteisön veropolitiikka on vielä pelkkä talousarviotyökalu, joka ei toimi johdonmukaisesti muihin politiikkoihin verrattuna ja jossa sovelletaan mielin määrin jäsenvaltioiden eri syistä pyytämiä poikkeuksia. On kuitenkin myönnettävä, että yhteisön tasolla on jo saatu paljon aikaan. Esimerkkinä voidaan mainita energiaverotuksesta annettu direktiivi 2003/96/EY, jossa suositaan lämmön ja energian yhteistuotantoa, uusiutuvien energialähteiden kehittämistä, raide- ja jokikuljetuksia jne. Neuvoston käsiteltävänä on merkittäviä ehdotuksia, erityisesti ehdotus dieselpolttoaineen käytöstä ammattiliikenteessä. Myös henkilöajoneuvoja koskevia syvällisiä uudistuksia on käynnissä.

Energiatuotteiden verotus tullien muodossa kuuluu EU:n toimivaltaan Tämän avulla voitaisiin siirtyä kohti verojärjestelmien yhdenmukaistamista, esimerkiksi tukemalla puhtaampia polttoaineita käyttävien ja entistä energiatehokkaampien ajoneuvojen kehittämistä .

Yhteisön tasolla koko ajoneuvoverotuksen johdonmukaisuus on tarkistettava. Olisi harkittava uutta järjestelmää, joka mahdollistaisi järjestelyt verojen – esimerkiksi tie- ja rekisteröintimaksujen – eriyttämiseksi energiankulutuksen mukaan siten, että myös CO2-päästötaso voitaisiin ottaa huomioon. Näin kannustettaisiin alhaisen kulutuksen ajoneuvoja ja rangaistaisiin "bensannielijöitä". Tällainen politiikka, joka voidaan suunnitella siten, ettei sillä ole budjettivaikutuksia jäsenvaltioissa, muuttaisi ajoneuvoverotuksen nykyistä vihreämmäksi kannustamalla hankkimaan alhaisen kulutuksen ajoneuvoja. Sen avulla luotaisiin myös uusia markkinoita teollisuudelle nopeuttamalla ajoneuvokannan uusintaa.

Komissio esitteli vuonna 2002 henkilöautojen verotusta koskevan tiedonannon[10], johon sisältyi useita suosituksia ja tulevia toimia. Komissio harkitsee tältä pohjalta kahteen päätavoitteeseen keskittyvää ehdotusta:

- tämän alan sisämarkkinoiden toimivuuden parantaminen

- veropohjan rakenteellinen uudistaminen, siten että siihen sisällytetään suoraan erityisesti suuritehoisten autojen CO2-päästöihin liittyviä tekijöitä, mikä edellyttäisi rinnakkaisia muutoksia sekä rekisteröintimaksuissa että käyttöönottoveroissa.

Lisämahdollisuuksia on eriteltävä, jotta verotuksen myönteistä vaikutusta energiatehokkuutta suosiviin politiikkoihin voitaisiin vahvistaa. Siinä yhteydessä käytävässä keskustelussa seuraavat ajatukset ovat keskeisessä asemassa:

- Valmisteverotuksessa keskitytään vain joihinkin keskeisiin politiikan aloihin (kuten verokannan yhdenmukaistamiseen, jos kilpailun vääristymiseen liittyviä olennaisia ongelmia esiintyy; eriytettyjen verotoimenpiteiden käyttämiseen uusiutuvien energialähteiden suosimiseksi).

- Lähennetään energiatuotteiden ja tuotantotoiminnassa käytetyn sähkön valmisteverokantoja asteikon yläpäähän päin, ja otetaan käyttöön kaikkien valmisteverojen automaattinen indeksointi inflaation vaikutusten mitätöimiseksi.

- Harkitaan liikenteen verokohtelua sekä valmisteverojen että ALV:n osalta.

- Harkitaan edellytyksiä, joilla rajat ylittävään kauppaan voidaan soveltaa mukautuksia.

- Harkitaan lämmön tuotantopanosten verokohtelua erityisesti laajamittaisessa asuntorakentamisessa.

- Pohditaan verovapautusten ja -poikkeusten järkeistämistä.

Jos edistyksen aikaansaaminen osoittautuu mahdottomaksi välillisen verotuksen alalla vaadittavan yksimielisyyden takia, viimeisenä keinona voitaisiin turvautua tiiviimpään yhteistyöhön energiatehokkuuden alalla. Amsterdamin sopimuksella käyttöön otettu tiiviimpi yhteistyö antaa joukolle jäsenvaltioita mahdollisuuden syventää keskinäistä yhteistyötään, samalla kun ovi jätetään avoimeksi muille jäsenvaltioille, jotka haluavat ehkä liittyä mukaan myöhemmin. Perussopimuksen tiiviimmälle yhteistyölle asettamiin eri ehtoihin kuuluu, että yhteistyöstä ei saa muodostua kaupan estettä jäsenvaltioiden välille eikä se saa vääristää kilpailua. Tässä yhteydessä ei näytä luultavalta, että jos joukko jäsenvaltioita päättää yhdessä energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävistä toimenpiteistä, se voisi aiheuttaa kumpaakaan edellä mainituista.

1.1.5. Valtiontukien parempi kohdentaminen

Komissio hyväksyy energiatehokkuuden suosimiseen tähtäävän valtiontuen ympäristönsuojelulle annettavaa valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen mukaisesti. Nykyiset suuntaviivat ovat voimassa vuoden 2007 loppuun. Suuntaviivojen tarkistaminen, jota valmisteleva työ on aloitettava vuoden 2005 kuluessa, tarjoaa mahdollisuuden korostaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on kannustaa ekoinnovaatioita ja energiatehokkuuden parantamisesta johtuvaa tuottavuuden lisäystä.

Tarkistaminen voisi myös olla mahdollisuus antaa vapautus tietyn tason alittavan tuen ilmoittamisesta, jolloin jäsenvaltioilla olisi energiatehokkaiden toimenpiteiden rahoittamisessa enemmän liikkumavaraa.

1.1.6. Julkisten hankintojen avaaminen

Energiatehokkuuden parantamiseen on olemassa monia tekniikoita. Ongelmana on, että joidenkin uusien energiatehokkaiden tekniikoiden markkinat eivät ole tarpeeksi merkittävät, jotta ne mahdollistaisivat jatkokehitystyön ja suuremmat tuotantokustannukset myyntimääriä lisäämällä.

Julkiset hankinnat voisivat olla kannustin tämän tavoitteen saavuttamiseen. Ne kattavat noin 16 prosenttia unionin BKT:sta[11]. Julkisten elinten vuosittain ostamien ajoneuvojen määrän on arvioitu olevan pelkästään EU-15:ssä 100 000 henkilöautoa, 100 000 pakettiautoa, 30 000 kuorma-autoa ja 15 000 linja-autoa. Jos viranomaiset (valtio, hallinnon alat, paikallisviranomaiset) voisivat yhdessä hankkia vähemmän saastuttavia ja energiatehokkaampia ajoneuvoja, tämä kannustaisi selkeästi moottorinvalmistajia auttamalla luomaan tämäntyyppisille ajoneuvoille markkinauskottavuutta. Tämä aihe sisältyy CARS 21 -ryhmässä parhaillaan käytäviin keskusteluihin. Jos esimerkiksi sellaisten kaupunkien paikallisviranomaiset, joissa pilaantuminen on ylittänyt tietyn tason, varaisivat 25 prosenttia hankinnoistaan puhtaammille ja tehokkaammille ajoneuvoille, tämä merkitsisi lähes 60 000:ta ajoneuvoa joka vuosi.

Autot ovat vain yksi mahdollinen esimerkki. Komissio pyrkii yleensä edistämään vihreitä julkisia hankintoja ja kannustamaan Euroopan julkisista hankinnoista vastaavia viranomaisia (liittovaltion, alueellisella tai paikallistasolla) sisällyttämään ympäristöperusteet hankintaperusteisiinsa[12]. Tämä näkökohta olisi otettava huomioon hankinnoissa julkishallinnon kaikilla tasoilla, niin kansallisissa viranomaisissa kuin EU:n toimielimissä, sillä erityisesti viimeksi mainittujen olisi näytettävä esimerkkiä ja avattava markkinoita vähemmän energiaa käyttäville tuotteille.

1.1.7. Eurooppalaisen rahoituksen saaminen

Rahoitus on yksi tärkeimmistä ratkaistavista ongelmista, kun otetaan huomioon, että jotkin teollisuudenalat ilmoittavat nykyisin odottavansa investoinneilleen tuottoa noin kahdessa vuodessa. Jäsenvaltiot ovat jo kansallisella tasolla perustaneet erilaisia tukijärjestelyjä, erityisesti investointitukia sekä veronalennuksia tai -vapautuksia. Näiden järjestelmien tehostamiseksi ja investoijien luottamuksen saamiseksi on tärkeää harkita suotuisamman kehyksen luomista tämän alan investointitoiminnalle. Tätä kehystä voitaisiin edelleen vahvistaa, jos se yhdenmukaistettaisiin yhteisön tasolla ja varsinkin jos Euroopan investointipankki sisällytettäisiin siihen (erityisesti nimikkeellä "riskirahoitusjärjestelyt").

Komissio on EU:n koheesiopolitiikan seuraavaa ohjelmointikautta 2007–2013 ajatellen ehdottanut, että energiatehokkuuden lisääminen ja puhtaan kaupunkiliikenteen edistäminen olisivat Euroopan aluekehitysrahaston nimenomaisia kohteita sekä lähentymisalueilla että alueellista kilpailukykyä edistäviä ohjelmia hoitavilla alueilla.

Lisäksi komissio on ehdottanut, että koheesiorahasto, jota alun perin oli tarkoitus käyttää vain liikenne- ja ympäristöhankkeisiin, avattaisiin kuluvalla ohjelmakaudella myös kestävän kehityksen ja ympäristön etujen kannalta tärkeille aloille, joita ovat energiatehokkuus, puhdas kaupunkiliikenne ja julkinen liikenne. Tällaiset hankkeet olisi kuitenkin täysin integroitava alueellisen kehityksen suunnitelmiin, ja komissio aikoo antaa tästä lisäohjausta yhteisön koheesiopolitiikkaa varten kaudeksi 2007–2013 laadittavissa strategisissa suuntaviivoissa, joissa koheesiopolitiikka sidotaan nykyistä tiiviimmin Lissabonin prosessiin. Koheesiopolitiikan ja energiatehokkuuden välisten synergioiden tärkeyttä ja mahdollisuuksia korostaa entisestään se, että suuri osa koheesiopolitiikan rahoitusvaroista suunnataan alueille kymmenessä uudessa jäsenvaltioissa, joissa mahdollisuudet lisätä energiatehokkuutta ovat suuret.

1.2. Erityiset energiapoliittiset toimenpiteet

1.2.1. Rakennukset

Rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin (2002/91/EY) täytäntöönpano vuodesta 2006 alkaen mahdollistaa noin 40:tä miljoonaa öljytonnia vastaavan energiamäärän (Mtoe) säästöt nykyhetkestä vuoteen 2020[13]. Siitä syystä komission on seurattava, että direktiiviä sovelletaan tiukasti.

Komission tehtävänä on antaa jäsenvaltioille tarvittavat välineet rakennusten kokonaisenergiatehokkuuden laskentamenetelmän yleisen kehyksen kehittämiseen. Noin 30 eurooppalaista standardia (CEN) on kehitetty. Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet soveltavansa näitä standardeja vapaaehtoiselta pohjalta. Ellei standardeja vapaaehtoisesti noudateta tai vastaavuutta osoiteta, pakollisia standardeja olisi harkittava tulevassa rakennusdirektiivin muutetussa versiossa.

Direktiivin 7 artikla edellyttää, että yli 50 m²:n rakennuksille on laadittava energiatehokkuustodistus rakennuksia rakennettaessa, myytäessä tai vuokrattaessa. Todistuksiin on liitettävä suositukset rakennuksen energiatehokkuuden kustannustehokkaasta parantamisesta. Jäsenvaltiot vastaavat näiden suositusten noudattamiseen tarvittavan rahoituksensaannin helpottamisesta.

Yksi vaihtoehto on ehdottaa direktiivin laajentamista, jotta rakennusten energiatehokkuutta parannettaisiin niiden kunnostuksen yhteydessä. Nykyisellään direktiiviä sovelletaan vain pinta-alaltaan yli 1 000 m2:n kunnostettaviin rakennuksiin. Eräässä tutkimuksessa[14] päädyttiin siihen, että direktiivin tekninen potentiaali olisi valtava, jos sääntöjä sovellettaisiin kaikkiin korjauskohteisiin. Taloudellisesti katsottuna suurimpia mahdollisuuksia sisältyy toimenpiteisiin, joissa yhdistetään energiatehokkuuden parantaminen jälkiasennuksiin, minkä pitäisi olla paitsi kustannustehokasta, myös toteutuskelpoista. On vielä keskusteltava siitä, miten tämä voidaan käytännössä saavuttaa.

Alaviitteessä 14 mainitussa Ecofys-tutkimuksessa arvioidaan, että nykyisen ja mahdollisen uuden rakennusdirektiivin nettovaikutus työpaikkoina on merkittävä. Jos kustannustehokkaat säästöt arvioidaan varovaisesti yli 70 Mtoe:ksi, tämä ala voisi yksinään luoda vähintään 250 000 kokopäiväistä työpaikkaa. Saavutetut työpaikat ovat korkean ammattitaidon omaavalle henkilöstölle ja rakennusalan ammattilaisille yleensä. Työpaikkoja syntyy eniten paikallistasolla, paikoissa, joissa rakennuksiin on tehtävä muutoksia.

Noin kolmannes rakennuksen käyttämästä energiasta kuluu valaistukseen. Mahdolliset säästöt voivat olla 50 prosenttia tai jopa enemmän, kuten EU:n GreenLight-ohjelman yhteydessä toteutetut useat hankkeet ovat osoittaneet. Jotta tämä mahdollisuus voitaisiin toteuttaa ja lisääntyneeseen kysyntään vastata, Eurooppa voisi toimia tiennäyttäjänä edistämällä entistä nykyaikaisempien älykkäiden valaistusjärjestelmien jatkokehitystä ja käyttöä[15].

Energiaa säästävä sähkölamppu käyttää viisi kertaa vähemmän sähköä kuin tavallinen. Keskivertotalous voi lamput vaihtamalla säästää vuosittain helposti 100 euroa.

1.2.2. Kodinkoneet

Puitedirektiivin ansiosta jäsenvaltioilla on vuodesta 1992 ollut mahdollisuus velvoittaa antamaan kuluttajille tietoa erilaisten sähkölaitteiden energiatehokkuudesta niiden merkinnöissä. Neljän viime vuoden kuluessa komissio on pyrkinyt lisäämään direktiivin piiriin kuuluvien laitteiden määrää. Komission on jatkettava samaan suuntaan, samalla kun teollisuus otetaan mukaan tämän kuluttajatiedotustoiminnan määrittelyyn.

Tällä alalla voitaisiin saavuttaa merkittäviä parannuksia yhdistämällä eri toimenpiteitä, joilla kuluttajille annetaan tietoa vähimmäistehokkuustasoista, sekä vapaaehtoisilla sopimuksilla[16]. Äskettäin annetussa ekologista tuotesuunnittelua koskevassa direktiivissä on kuitenkin ehdotettu uutta lähestymistapaa. Direktiivissä asetetaan vaatimukset kuluttajille tarkoitettujen sähkölaitteiden ekologisesta suunnittelusta. Neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat äskettäin päässeet yhteisymmärrykseen tästä tavoitteesta. Yksi direktiivin tavoitteista on soveltaa energiatehokkuuden vaatimuksia ja samalla välttää ympäristön muiden näkökohtien tai laitteiden elämänkaaren muiden vaiheiden kielteisiä seurauksia.

Energiankulutuksella on suuri vaikutus ympäristöön, mikä pitää erityisen usein paikkaansa kodinkoneiden osalta, joten nyt pitäisi olla mahdollista vahvistaa energiatehokkuusvaatimukset suurelle määrälle laitteita ja sovelluksia. Yksi esimerkki on valaistuksen, lämmityksen, jäähdytyksen ja sähkömoottorien valmiustilan säätö[17]. Valmiustilatoimintoon liittyvien ongelmien käsittelemiseen tarvitaan erityistoimenpiteitä. Tämäntyyppinen energiantuhlaushan lisääntyy jatkuvasti, kun yhä useammat laitteet tarjoavat tämän toiminnon. Vaikkakin se oli joissakin laitteissa ensimmäinen tapa hallita energiankulutusta, se voi myös johtaa merkittävään energiahukkaan. Valmiustilassa käytetty sähkö voi olla yksityisasuntojen kokonaissähkönkulutuksesta jopa 5–10 prosenttia[18]. Tekninen kehitys on tuottanut tehokkaampia virransäästötiloja kuin nykyisin käytetyt, ja on tarpeen kannustaa tämän tekniikan nopeaan käyttöönottoon.

Yhdysvallat ja Japani ovat jo tehneet aloitteita saavuttaakseen useille erityyppisille laitteille 1 watin enimmäiskulutuksen. Euroopassa on ekologista tuotesuunnittelua koskevan direktiivin yhteydessä suunniteltu seuraavia toimenpiteitä:

- Kannustetaan ja edistetään vapaaehtoisten sopimusten tekoa.

- Otetaan tarvittaessa käyttöön täytäntöönpanotoimia tiettyjen laiteryhmien valmiustilahävikkien vähentämiseksi.[19]

- Kannustetaan kansainvälisellä tasolla sellaisten teknologioiden ja toimenpiteiden kehittämiseen, joilla pyritään rajoittamaan sähköntuhlausta valmiustilassa.

1.2.3. Ajoneuvojen polttoaineenkulutuksen rajoittaminen

Vuonna 2005 yksityisten autojen ja moottoripyörien kulutus EU:ssa on noin 170 Mtoe, eli lähes 10 prosenttia kokonaiskulutuksestamme.

Keskikulutus on viimeisten kymmenen vuoden aikana parantunut, mutta lisäys autojen määrässä ja auton käytössä on mitätöinyt parannuksen vaikutuksen, ja nykyinen suuntaus suosia suuritehoisia autoja saattaa entisestään huonontaa energiatilannetta.

Kulutuksen rajoittamiseksi unioni on toistaiseksi toteuttanut autoteollisuuden kanssa vapaaehtoisia sopimuksia ja autojen energiatehokkuusmerkintöjä.

CARS 21 -aloitteen yhteydessä olisi kehitettävä suosituksia parhaiksi etenemistavoiksi. Kun päätetään, edetäänkö tämän vaihtoehdon suhteen ja miten, on ensin määriteltävä laatumääritteet "puhdas" ja "tehokas" ottaen huomioon tarve edistää tavoitetta sovellettavasta tekniikasta riippumatta ja kustannustehokkaasti, jotta mahdollinen aloite antaa teollisuudelle mahdollisuuden kehittää asianmukaista tekniikkaa kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi. Toimenpiteitä, joista keskustellaan, ovat mm. seuraavat:

- Autoteollisuuden kanssa tehtävässä vapaaehtoisessa sopimuksessa EU:n tavoitteena on saavuttaa kaikkien EU:ssa kaupan pidettävien uusien henkilöautojen CO2-päästöjen keskiarvoksi 120 g/km. Tämä Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymä tavoite on määrä saavuttaa ensinnäkin sopimuksilla, joilla Euroopan, Japanin ja Korean autonvalmistajat velvoitetaan vähentämään CO2-päästöt 140 gm/km:aan vuosiin 2008–2009 mennessä. Toiseksi toteutetaan toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan kuluttajien valintoihin markkinoilla siten, että nämä valitsevat vähemmän polttoainetta kuluttavia autoja, ja kolmanneksi parannetaan polttoaineen kulutusta koskevan kuluttajavalistuksen laatua.

Tämä tarkoittaa, että markkinoille vuosina 2008–09 tulevat uudet henkilöautot kuluttavat keskimäärin 5,8 l bensiiniä/100 km tai 5,25 l dieseliä/100 km. Näin polttoaineen kulutus vuoteen 1998 verrattuna on saatu laskemaan noin 25 prosentilla.

Suuntaus valita isompia, painavampia ja voimakkaampia autoja uhkaa kuitenkin vaarantaa tämän tavoitteen saavuttamisen. On välttämätöntä miettiä, miten päästä 140 g/km:sta vuosina 2008–09 120 g/km:aan vuonna 2012. Komissio tiedostaa, että 120 g/km:n tavoitteen saavuttaminen on erittäin suuri haaste. Tavoitteeseen 120 g/km pääseminen ei ole mahdollista kustannuksitta, mutta se tarjoaa lisäetuja kuluttajille ja koko yhteiskunnalle. Kuluttajat esimerkiksi hyötyvät polttoainesäästöistä, ja tämä etu on sitä suurempi, mitä korkeammat ovat polttoaineiden hinnat.

- Autojen merkinnät: Eurooppalainen autojen merkintäjärjestelmä velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että kuluttajilla on käytettävissään tiedot uusien yksityisautojen polttoaineen kulutuksesta ja CO2-päästöistä. Näin kuluttajat voivat tehdä tietoisen valinnan. Velvoite edellyttää, että myytäväksi asetettuun uuteen autoon tai sen läheisyyteen kiinnitetään nämä tiedot sisältävä tarra. Direktiivin täytäntöönpanosta saatujen selvitysten perusteella komissio tutkii parhaillaan toimenpiteitä, joita voitaisiin ehdottaa direktiivin tehostamiseksi.

On huomattava, että minimitehokkuusvaatimukset koskevat myös muita energiaa käyttäviä laitteita kuin autoja ainoastaan markkinaolosuhteiden salliessa, vapaaehtoisia sopimuksia ja merkintäsäännöksiä lukuun ottamatta.

Eurooppalainen kodinkoneteollisuus on maailman johtaja, koska vähimmäisstandardien ja ankaran merkintäohjelman ansiosta on kehitetty parasta tekniikkaa. Tämä kokemus osoittaa, että myös autoteollisuutemme saattaisi pikemminkin hyötyä kuin kärsiä kotimarkkinoilla asetetuista tehokkuusvaatimuksista.

1.2.4. Kuluttajavalistus ja kuluttajansuojelu

Tässä vihreässä kirjassa tuodaan esiin, että kuluttajille ja suurelle yleisölle annettavassa tiedotuksessa ja koulutuksessa on puutteita. Monet tilanteen korjaamiseen tarvittavista toimista on toteutettava kansallisella, alueellisella ja paikallistasolla. EU tukee näitä aloitteita esimerkiksi ManagEnergy-ohjelman kautta. Energiankäytön hallintaohjelma ManagEnergy tukee paikallisen ja alueellisen tason toimijoita, jotka työskentelevät uusiutuvien energialähteiden ja energian kysynnän alalla.

Äskettäin on käynnistetty laaja kestävää energiaa koskeva yleisölle suunnattu valistuskampanja EU:ssa, ETA-maissa ja EU:n ehdokasmaissa: Kestävän energian Eurooppa. Sen tarkoituksena on saada aikaan aito muutos päätoimijoiden toimintatavoissa, niin että nämä sitoutuvat siirtymään kohti uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen perustuvia tehokkaita, puhtaita ja kestäviä energiantuotanto- ja -kulutusjärjestelmiä myös liikenteessä. Uusi kampanja rahoitetaan Euroopan älykäs energiahuolto -ohjelmasta, ja sen budjetti on 3,6 miljoonaa euroa.

Kampanja koskee kaikkia kestävän energian pääaloja, jotka myötävaikuttavat yhteisön kestävän kehityksen strategiaan, ja se pyrkii edistämään yhteisön kestävää energiaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa sekä kansallisia ja paikallisia toimenpiteitä tukemalla teollisuutta, energiavirastoja, yhdistyksiä ja kuluttajatoimintoja[20].

Ensimmäinen tavoite on yleisölle tiedottaminen, toinen tavoite on energia-alalla työskentelevien valistaminen ja kouluttaminen. Arkkitehdeillä on rakennuksia suunnitellessaan oltava riittävästi tietoa viimeisimmästä tekniikasta, jotta energian säästäminen olisi mahdollista. Sama koskee lämmitysjärjestelmien asentajia, joiden on neuvottava asiakkaitaan. Näistä toimista voidaan tehdä aloite Euroopan tasolla, mutta tietenkin kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten on toteutettava ne.

Lisäksi toisen sähködirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajat hyötyvät ns. yleispalvelusta eli saavat määrätynlaatuisia sähkön toimituksia kohtuullisin, helposti ja selkeästi vertailtavin sekä avoimin hinnoin. Kuluttajien on myös voitava vaihtaa sähkön toimittaja syrjimättömin ehdoin. Lisäksi samassa direktiivissä edellytetään, että sähköyhtiöt ilmoittavat nykyisille ja mahdollisille asiakkailleen sähköntuotantonsa energialähteiden yhdistelmän.

2. Toiminta kansallisella tasolla

Kansallinen taso sopii monella tapaa yhteisöä paremmin energiatehokkuuteen kannustavien toimenpiteiden toteuttamiseen. Kansallisten viranomaisten toimet vahvistavat yhteisön toimia, jotka eivät yksinään olisi pitkällä aikavälillä yhtä tehokkaita. Kansallisia viranomaisia olisi kannustettava käyttämään koko sitä laajaa toimenpidevalikoimaa, joka heillä on käytettävissään sääntelyviranomaisten kautta, hallitsemalla paremmin sähkön toimitusketjua, ottamalla käyttöön todistusjärjestelyt ja optimoimalla tiekuljetukset. On muistettava, että joka jäsenvaltiosta löytyy loistavia esimerkkejä hyvistä toimintatavoista, jotka kannattaa levittää laajalle.

2.1. Verkkotoimintojen sääntely

Sähkön siirtoon sisältyy jopa 10 prosentin hävikki tuotetusta sähköstä (jopa 2 prosenttia siirrossa, 8 prosenttia jakelussa). Monissa tapauksissa näitä lukuja voidaan merkittävästi pienentää kustannustehokkailla toimenpiteillä. Siirto- ja jakeluverkonhaltijoilla ei kuitenkaan aina ole kannustinta säästöjen toteuttamiseen tarvittavien investointien tekemiseen. Koska tehokkuus pienentää hävikkiä, se merkitsee yleensä pienempiä siirtomaksuja, ja järjestelmässä, jossa kolmannen osapuolen pääsy verkkoon on säänneltyä, se merkitsee rahan menetystä investoinnin tekevälle yhtiölle. Näin ollen tarvittavia investointeja ei todennäköisesti tehdä, ellei tätä koskevaa kannustinpohjaista sääntelyjärjestelmää oteta käyttöön, ts. elleivät siirto- ja jakeluverkonhaltijat saa itselleen asianmukaista osuutta parannuksesta saaduista nettotehokkuushyödyistä.

Siirtoverkonhaltijat voisivat sisällyttää direktiivin 2003/54/EY mukaisesti laatimaansa sitoumusohjelmaan käytäntönsä hävikkien hallitsemiseksi (tiedotustoimenpiteet ja korvaavan energian hankintaehdot). Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmää voitaisiin pyytää ehdottamaan suuntaviivoja siirto- ja jakeluhinnoittelun sääntelyn ja energiatehokkuuden hyviksi sääntelytoimintatavoiksi. Suuntaviivoissa voitaisiin lähteä siitä periaatteesta, että siirto- ja jakeluverkonhaltijoille olisi asetettava myönteinen velvoite toteuttaa kaikki kustannustehokkaat investoinnit (eli sellaiset, jotka johtavat hintojen nettoalennukseen), siten että heillä olisi oikeus pidättää saatavista nettohyödyistä kohtuullinen osuus. Lisäksi verkkosääntelyviranomaisten ryhmä ja muut asianomaiset toimijat voisivat tutkia mahdollisuutta luoda energiatehokkuuden todistusjärjestelmä.

2.2. Energiahuollon sääntely

Komissio ehdotti joulukuussa 2003 direktiiviä energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista. Direktiivillä velvoitetaan energian jakelijat ja toimittajat monipuolistamaan tarjontaansa siten, että ne tarjoavat sähkö-, kaasu- ja öljytuotteiden lisäksi kuluttajille myös mahdollisuutta valita energiapalveluja. Ne muodostaisivat yhdennetyn paketin, kuten lämpö- ja valaistusviihtyvyys, lämpimän veden tuotanto rakennuksessa, kuljetus jne. Energiapalvelujen tarjoajien välinen hintakilpailu johtaa palvelujen käyttämän energian määrän pienenemiseen, koska energian hinta muodostaa tavallisesti palvelun kokonaishinnasta suuren (joskus tärkeimmän) osan. Tällaisen yhdennetyn palvelun tarjoamisen ansiosta markkinavoimilla on merkittävä tehtävä energiatehokkuuden parantamisessa energiapalvelujen toimituspisteessä.

Nykyistä energiatuotteiden hinnoittelurakennetta voitaisiin tarkastella uudelleen, koska se ei kannusta kuluttajia energian järkevämpään käyttöön. Lisäksi voitaisiin harkita kannustimia kulutuksen alentamiseksi huippuaikoina ja aikoina, jolloin energiasta on pulaa. Tämä edellyttäisi, että kansalliset sääntelyviranomaiset edistäisivät mittausta, jotta käyttäjät olisivat tietoisia kulutuksestaan kulloisellakin hetkellä.

2.3. Sähköntuotanto

Energiahukkatasot ovat sähköntuotannossa noin 66 prosenttia, eli alalla on suuret mahdollisuudet säästöihin. Vakiotekniikalla vain 25–60 prosenttia käytetystä polttoaineesta muunnetaan sähkövoimaksi. Yhdistetyn syklin kaasuturbiinit (CCGT) ovat tällä hetkellä tehokkain saatavissa oleva voimalatyyppi verrattuna vanhoihin kiinteää polttoainetta käyttäviin lämpövoimaloihin, joista osa on rakennettu 1950-luvulla.

Sähkömarkkinoiden vapauttaminen ja tiukat päästöstandardit ovat merkittävällä tavalla lisänneet Euroopan sähköntuotannon tehokkuutta polttoaineen käytössä. Moni vanha ja tehoton ylijäämävoimala on otettu pois käytöstä, ja useimmissa tapauksissa se halutaan korvata polttoainetta tehokkaammin käyttävällä CCGT-tekniikalla (tehokkuus 50–60 prosenttia).

Kun kasvuksi ennakoidaan 1,5 prosenttia vuodessa, sähköteollisuutta edustava eurooppalainen järjestö Eurelectric arvioi, että EU-15:ssä on vuoteen 2030 mennessä luotava uutta tuotantokapasiteettia noin 520 GW. Tämä merkitsee valtavia, miljardien eurojen investointeja.

Näin EU:lla on ainutlaatuinen mahdollisuus tehostaa jyrkästi polttoaineen käyttöä sähköntuotannossa. EU:n päästökauppajärjestelmä on tehokas tapa kannustaa sähköntuottajia vähentämään päästöjä ja parantamaan tehokkuutta kustannustehokkaasti. Komissio suunnittelee järjestelmän tarkistusta vuoden 2006 puolivälissä. Jäsenvaltiot voivat käyttää EU:n päästökauppajärjestelmää kannustaakseen tehokkaampaan voimantuotantoon laatimalla kansallinen jakosuunnitelma ja luomalla markkinoille yleisen niukkuuden.

Joitakin pääkysymyksiä on huolellisesti harkittava laadittaessa energiatehokkuutta koskevaa toimintasuunnitelmaa vuodelle 2006:

- On varmistettava, että Euroopassa käytetään sähköntuotantoon vain polttoainetta tehokkaimmin käyttävää tekniikkaa (CCGT) . Tehokkain nykyisin käytettävissä oleva tekniikka tuottaa liki 60 prosenttia, ja se on enimmäkseen eurooppalaisten yhtiöiden valmistamaa. Nykyään kuitenkin myös maailman muista osista tulevat kilpailijat tarjoavat CCGT-tekniikkaa alhaisemmilla investointikustannuksilla, mutta siten että myös polttoainetehokkuus on merkittävästi alhaisempi, noin 40 prosenttia. On harkittava toimia sen varmistamiseksi, että sähköntuotanto EU:ssa on erittäin energiatehokasta.

- Hajautettua sähköntuotantoa on edistettävä. Sähkön toimitusketjun (tuotanto – siirto, jakelu – toimitus) suurin hävikki johtuu höyryn muodossa pakenevasta käyttämättömästä lämmöstä, joka syntyy ensisijaisesti jäähdyttämiseen tuotantoprosessissa tarvittavan veden lämpiämisestä. Toimitusketjua luonnehtii edelleen suurelta osin sähkön keskitetty tuotanto suurissa voimaloissa, joista sähkö siirretään suurin kustannuksin loppukuluttajalle kaapelien välityksellä. Siirrossa syntyy lisähävikkiä, varsinkin sähkönjakelussa. Keskitetty tuotanto tarjoaa mittakaavaetuja, mutta se myös tuhlaa energiaa.

Sähköntuotannon nykyiset investointitarpeet voitaisiin käyttää Euroopan eduksi, jos sähköntuotannossa helpotettaisiin siirtymistä suurista voimalaitoksista puhtaampaan ja tehokkaampaan hajautettuun tuotantoon paikan päällä. Hajautetussa tuotannossa myös perinteisen tuotantotavan aiheuttaman hukkalämmön hyötykäytön markkinat ovat lähempänä, jolloin lämmön talteenottomahdollisuudet paranevat, mikä parantaa polttoainetehokkuutta merkittävästi. Muutos tulee olemaan asteittainen, ja sitä voidaan kansallisella tasolla helpottaa tarjoamalla teollisuudelle oikeanlaisia kannustimia.

Toisessa sähködirektiivissä, 2003/54/EY, on jo jäsenvaltioille ja kansallisille sääntelyviranomaisille kannustin edistää hajautettua sähköntuotantoa ottamalla huomioon sen edut siirto- ja jakeluverkoissa, kun pitkällä aikavälillä vältetään investointikustannuksia. Lisäksi jäsenvaltioilla on velvoite varmistaa, että tämäntyyppisen tuotannon lupamenettelyissä otetaan huomioon sen pienimuotoinen luonne ja siten mahdollisesti rajoitetut vaikutukset. Siksi vaaditaan hajautetun tuotannon lupamenettelyjen hallinnollisen taakan pienentämistä, ja kansallisten viranomaisten, sääntelyviranomaisten sekä paikallisten ja alueellisten viranomaisten on varmistettava, että näin tapahtuu. Komissio valvoo, että direktiivissä säädetyt toimenpiteet saatetaan voimaan. Joka tapauksessa sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien yhteisön sääntöjen noudattaminen edellyttää, että energiantuotannon lupamenettelyt perustuvat puolueettomiin ja syrjimättömiin perusteisiin, jotka tehdään etukäteen tiettäviksi kyseisille yrityksille, sen varmistamiseksi, että kansallisten viranomaisten harkintavaltaa ei käytetä mielivaltaisesti. Yrityksille on etukäteen selvitettävä hallinnollisessa lupajärjestelmässä edellytettyjen julkisen palvelun velvoitteiden luonne ja laajuus. Tapauksissa, joissa tiettyyn toimintaan käytettävissä olevien lupien määrä on rajoitettu, luvan voimassaoloaika ei saa ylittää aikaa, joka tarvitaan investoinnin kuolettamiseen ja kohtuullisen tuoton saamiseen pääomalle. Lisäksi henkilöllä, joka kärsii tällaiseen poikkeukseen perustuvasta rajoittavasta toimenpiteestä, on oltava mahdollisuus muutoksenhakuun.

- Myös sähkön ja lämmön yhteistuotanto tarjoaa merkittävän mahdollisuuden lisätä tehokkuutta. Tähän mennessä vain noin 13 prosenttia EU:ssa käytetystä sähköstä tuotetaan tätä tekniikkaa käyttäen. Jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön sähkön ja lämmön yhteistuotannon tehokasta hyödyntämistä edistävä direktiivi helmikuuhun 2006 mennessä. Niiden on varmistettava, että tätä tekniikkaa hyödynnetään mahdollisimman hyvin. Lisäksi ne voisivat kannustaa edistystä yhteistuotantotekniikoiden kehittämisessä paitsi energiatehokkuuden ja polttoaineiden joustavan käytön kannalta myös rakennuskustannusten alentamisen tavoitetta ajatellen. Jäsenvaltiot voisivat myös tutkia edelleen ja kehittää sellaisia yhteistuotantotekniikoita, joilla voidaan lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä.

- Useimmissa EU-25:n jäsenvaltioissa on kaukolämpöjärjestelmiä, ja erityisesti uusissa Keski-Euroopan siirtymätalousjäsenvaltioissa tämä on erittäin yleinen tapa tuottaa lämpöä varsinkin kotitalouksille. Hyvin hoidettuna kaukolämpö voi olla ympäristöystävällistä. Arvioidaan, että pelkästään jo olemassa olevat kaukolämpö- ja yhteistuotantolaitokset, teolliset sovellukset mukaan luettuina, voivat säästää 3–4 prosenttia primäärienergian käytössä verrattuna erilliseen tuotantoon.

Tärkein kysymys on kuitenkin, miten rahoittaa vanhojen järjestelmien ajantasaistaminen. Tätä varten eri rahoituslaitokset, kuten Euroopan investointipankki, on saatava entistä enemmän toimimaan sen hyväksi, että kaukolämpölaitosten energiatehokkuustoimet voidaan rahoittaa. Lopuksi on määritettävä, kuinka voidaan tukea hiiltä käyttävien voimaloiden energiatuoton parantamista mahdollisimman pian . Yhteisön tukemalla tutkimuksella on todennäköisesti tässä tärkeä tehtävä.

2.4. Valkoiset todistukset : markkinapohjainen väline

Kannustimiin perustuvissa toimintalinjoissa on se haittapuoli, että ne eivät aina herätä markkinavoimia etsimään kustannustehokkainta ratkaisua. Valkoisten todistusten järjestelmä on toteutettu osittain Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja sitä valmistellaan Ranskassa ja suunnitellaan Alankomaissa. Järjestelmässä toimittajat tai jakelijat velvoitetaan toteuttamaan energiatehokkuustoimia loppukäyttäjien eduksi. Todistuksissa vahvistetaan säästetty määrä, siten että ilmoitetaan sekä energiasisältö että elinikä. Todistuksia voidaan periaatteessa vaihtaa ja niistä voidaan käydä kauppaa. Jos sopimuspuolet eivät tällöin voi antaa niille jaettua osuutta todistuksista, niitä voidaan vaatia maksamaan sakot, jotka voivat ylittää arvioidun markkina-arvon.

SAVE-hankkeessa "White and Green" tehty mallinnus osoittaa, että ottamalla järjestelmä käyttöön tertiääri- ja palvelusektorilla voidaan saavuttaa jopa 15 prosentin säästöt ilman kustannuksia ja että kun ulkoiset kustannukset, kuten ympäristövaikutukset, otetaan huomioon, säästömahdollisuus voi nousta 35 prosenttiin. Komissio valmistelee parhaillaan mahdollista EU:n laajuista valkoisten todistusten järjestelmää mahdollistaakseen todellisen energiatehokkuuskaupan jäsenvaltioiden välillä. Tätä varten tarvittava mittausjärjestelmä kehitetään todennäköisesti energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista annetun komission nykyisen direktiiviehdotuksen mukaisesti.

3. Teollisuus

Teollisuus on jo siirtynyt kohti energiatehokkuutta. Lisäksi teollisuuden odotetaan taloudellisten kannustimien ajamana tekevän merkittäviä lisäparannuksia prosesseihinsa ja käyttämiinsä koneisiin (sähkömoottoreihin, kompressoreihin jne.). EU:n ja kansallinen lainsäädäntö vaikuttavat teollisuuden energiankulutukseen, ja teollisuuden on itsensä toteutettava tarvittavat toimenpiteet mukautuakseen kansallisten jakosuunnitelmien mukaisiin ylärajoihin kasvihuonekaasupäästöissä päästökauppadirektiivin edellyttämällä tavalla. Tässä yhteydessä energiatehokkuus on välttämätön väline. Lisäksi komissio valmistelee parhaillaan IPPC-direktiivin[21] yhteydessä energiatehokkuudesta yleistä BREF-asiakirjaa[22], jossa annetaan tietoa parhaiden toimintatapojen kehittämiseksi sellaisia energiajärjestelmiä varten, joita käytetään suuressa määrässä teollisia prosesseja (moottorijärjestelmät, pumppujärjestelmät, suhtautuminen energiatehokkuuteen jne.).

Eri teollisuuden aloilla on jo tehty suuri määrä vapaaehtoisia sopimuksia (esimerkiksi paperiteollisuudessa, kukkienviljelyalalla ja kemian teollisuudessa). Teollisuuden tekemät vapaaehtoiset sopimukset lujittavat energiatehokkuuteen tähtääviä toimenpiteitä. Esimerkkeinä voidaan mainita seuraavat:

- Yhdistynyt kuningaskunta: Energiatehokkuussitoumus ( Energy Efficiency Commitment , 2002–2005) velvoittaa sähkön ja kaasun toimittajat saavuttamaan tavoitteet energiatehokkuuteen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamisessa kotitalouksissa. Ohjelma on osoittautunut erittäin kustannustehokkaaksi vähentäessään energiankulutusta, ja sitä on jatkettu vuodesta 2005 vuoteen 2008.

- Alankomaat: Alankomaissa teollisuuden kanssa tehtävillä vapaaehtoisilla sopimuksilla on pitkä perinne, ja Alankomaat onkin yksi parhaista talouksista maailmassa energiatehokkuuden suhteen. Alankomaiden hallitus allekirjoitti heinäkuussa 1999 energiatehokkuutta koskevan vertailuanalyysisopimuksen ( Benchmarking Agreement on Energy Efficiency ) teollisuuden kanssa[23]. Vastineeksi teollisuuden antamasta sitoumuksesta saavuttaa ehdoton huippu energiatehokkuudessa vuoteen 2012 mennessä hallitus lupasi olla asettamatta pakollisia kansallisia lisätoimenpiteitä energiatehokkuuden lisäämiseksi. Kyseisten yhtiöiden toteuttamien ja suunnittelemien toimenpiteiden ensimmäinen tarkastelu osoitti, että yhtiöt säästävät 82 000 TJ (2 Mtoe) vuonna 2012 ja välttävät siten noin 5,7 miljoonan tonnin CO2-päästöt.

Lisäksi kaksi vapaaehtoista ympäristöohjelmaa, yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmä[24] ja yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (EMAS)[25] voivat myös lisätä energiatehokkuutta. Ympäristömerkki voidaan myöntää kulutustuotteille edellyttäen, että ne täyttävät sarjan ympäristöasioihin liittyviä perusteita, jotka koskevat tuotteen koko elinkaarta. Energiatehokkuusvaatimukset ovat osa näitä perusteita erityisesti sellaisissa tuoteryhmissä kuin matkailijoiden majoitus ja leirintäalueet.

EMAS-järjestelmässä yritysten on sitouduttava jatkuvasti parantamaan omaa ympäristönsuojeluaan. Energiatehokkuus on osa näitä parannuksia, ja se on otettava huomioon järjestelmän mukaisissa ympäristökatselmuksissa ja ympäristöselonteoissa.

4. Liikenne

4.1. Lentoliikenteen hallinnan järjestäminen

Kunnianhimoinen suunnitelma Euroopan ilmatilan uudelleen järjestämiseksi käynnistettiin yhtenäistä ilmatilaa koskevan aloitteen myötä. Siinä määrätään erityisesti yhtenäisen Euroopan laajuisen lentoliikenteen valvontajärjestelmän kehittämisestä. Hankkeella käynnistetään laaja teollinen SESAME-aloite, ja se johtaa merkittäviin kerosiinilentopolttoaineen säästöihin (noin 6–12 %) pelkästään vähentämällä ilmatilan ruuhkautumista Euroopan lentokentillä.

4.2. Liikenteen hallinnan optimointi

Turvallisuuden, energiatehokkuuden ja liikennekulttuurin parantamiseksi kehitetään älykkäitä liikennejärjestelmiä, kuten navigointijärjestelmiä, ruuhkamaksuja ja ajoneuvojen keskinäiseen viestintään perustuvaa turvajärjestelmää ( cooperative driver assistance ). Erityisesti satelliittinavigointijärjestelmän hyödyntäminen Galileo-ohjelman pohjalta vuoteen 2008 mennessä avaa mahdollisuuden luoda kokonaan uusi sovellusten ja palvelujen sukupolvi eri aloille. Tästä satelliittiteitse toimivasta radionavigointijärjestelmästä on hyötyä ennen kaikkea liikenteelle. Satelliittinavigointijärjestelmä tarjoaa autoille luotettavan ja tarkan paikannusjärjestelmän ja mahdollistaa tietojärjestelmien kehittämisen tieliikenteen käyttäjille ja kuljettajien avuksi. Lentoliikenteessä siitä on apua lennon eri vaiheissa. Meriliikenteessä sitä käytetään sekä aavalla merellä että rannikkoliikenteessä. Satelliittinavigointijärjestelmän kehittäminen auttaa siten myös kehittämään kestävää liikennettä, kun liikennevirrat voidaan optimoida tie-, lento-, meri- ja raideliikenteessä. Se vähentää ruuhkautumisesta aiheutuvia kohtuuttomia kustannuksia laajentamalla infrastruktuurin liikenteenvälityskykyä, auttaa vähentämään energiankulutusta ja tukee ympäristön parempaa suojelua.

Intermodaalisuuden edistäminen on toinen merkittäviä energiansäästöjä tuova toimenpide. Tieliikenteen vaihtoehtojen käyttöön on kannustettu jo useilla toimenpiteillä, erityisesti perustamalla yhteisön Marco Polo -ohjelma kannustamaan vaihtoehtoisten ratkaisujen – raide–, sisävesi- ja meriliikenteen – käyttöön lyhyillä matkoilla. Komissio ehdotti heinäkuussa 2004 ohjelmalle 740 miljoonan euron budjettia vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien sisällä. Useat teolliset hankkeet ovat jo hyötyneet tästä ohjelmasta: Kombiverkehr-hanke, jolla otettiin käyttöön yhdistetty juna-lauttayhteys Italian ja Ruotsin välille, Lokomotiv, jolla Saksa ja Italia liitettiin yhteen yksityisten raideliikenneyritysten hoitamien intermodaalisten raideyhteyksien avulla, Oy Langh Ship, jolla otettiin käyttöön Suomen ja Keski-Euroopan välisen meri-, raide- ja jokiliikenteen yhdistävä intermodaalinen yhteys, jne.

4.3. Markkinoiden luominen puhtaille ajoneuvoille

Yhteisön tutkimusohjelmissa on käytetty suuria budjetteja sähköisten ajoneuvojen kehittämiseen ja vaihtoehtoisia polttoaineita, kuten maakaasua, käyttävien ajoneuvojen testaamiseen sekä pidempiaikaisten teknologiahankkeiden, kuten polttokennojen ja vedyn, edistämiseen. Tutkimuksen ja kehityksen seitsemännessä puiteohjelmassa tätä tukea jatketaan.

Mahdollisia vaihtoehtoja, joista muiden muassa keskustellaan CARS 21 -aloitteen yhteydessä, ovat

- puhtaiden ajoneuvojen verovapautukset

- julkishallinnoille asetettava velvoite käyttää osa ajoneuvojen hankintabudjetistaan puhtaisiin ajoneuvoihin (ks. edellä)

- saastuttavien ja paljon polttoainetta kuluttavien ajoneuvojen rajoitettu pääsy kaupunkien keskusta-alueille joko tiemaksuin tai suoralla kiellolla

- puhtaiden ajoneuvojen erityinen todistusjärjestelmä ja tekniset standardit.

Tällaiset toimenpiteet voivat osoittautua tehokkaammiksi kuin teollisuudelle annettava suora tuki, ja ne voivat lisäksi myötävaikuttaa Euroopan teollisuuden tekniseen kehitykseen. Maailmanlaajuistuvassa taloudessa tämä ei ole väheksyttävä etu.

4.4. Maksujen periminen infrastruktuurista toimintamallien muuttamiseksi

Puolet kaikesta tieliikenteen polttoaineesta kuluu rakennetuilla alueilla siitä huolimatta, että sellaisilla alueilla puolet kaikista matkoista on alle viiden kilometrin pituisia.

Unioni on jo aloittanut raskaan liikenteen tiemaksuohjelman Euroopan laajuisessa tieverkossa. Tulevat satelliittipaikannustekniikat, jotka perustuvat Galileo-ohjelman pohjalta luotavaan satelliittinavigointijärjestelmään, helpottavat tiemaksujärjestelmien käyttöönottoa aiheuttamatta maksujen perintävyöhykkeille pitkiä jonoja.

Ilman laadusta annettu yhteisön direktiivi velvoittaa saastuneimpia suuria kaupunkiryhmiä laatimaan ilman pilaantumisen torjuntasuunnitelmat. Useimmissa tapauksissa tämä on merkinnyt joko saastuttavan liikenteen pääsyn jyrkkää rajoittamista kaupunkien keskustaan tai riittävän eriytettyjä maksuja, jotta niissä voidaan ottaa huomioon yksittäisten ajoneuvojen päästö- ja kulutustasot. Tämän vihreän kirjan antamista seuraavalla kuulemisjaksolla harkitaan tällaisten järjestelmien tarpeellisuutta ja tehokkuutta.

Lontoossa vuonna 2003 käyttöönotetusta ruuhkamaksusta saadut kokemukset osoittavat, että maksuvyöhykkeellä polttoaineen kulutus on laskenut 20 prosentilla ja CO2-päästöt 19 prosentilla. Madridin kaupunki on puolestaan ottanut käyttöön linja-autoille ja sellaisille henkilöautoille, joissa on vähintään kaksi matkustajaa, tarkoitetun nopean kauttakulkujärjestelmän kaupunkiin tulevalla A6-valtatiellä 20 km:n osuudella. Komissio pyrkii parhaansa mukaan edistämään näitä toimintatapoja laajemmassa mittakaavassa "Euroopan älykäs energiahuolto" -ohjelmansa kautta.

On kuitenkin huomattava, että hyvien toimintatapojen vaihto on melko rajoitettua. Voidaan kysyä, voidaanko tällaisia hyviä toimintatapoja yleistää ja levittää koko unioniin ja miten.

4.5. Renkaat

Renkaiden ja tien välinen kitka aiheuttaa jopa 20 prosenttia ajoneuvon kulutuksesta. Asianmukaisesti toimivat renkaat voivat alentaa kulutusta viidellä prosentilla, ja tällaisten renkaiden myyntiä olisi kannustettava paitsi uusiin autoihin, myös myöhemmin tehtäviin renkaanvaihtoihin.

Myös oikea rengaspaine alentaa kulutusta. Arvioidaan, että 45–70 prosentilla liikenteessä olevista ajoneuvoista ainakin yhden renkaan rengaspaine on alle ohjearvon, mikä aiheuttaa neljän prosentin ylikulutuksen lisääntyneestä onnettomuusriskistä puhumattakaan. Pitäisikö kehittää järjestelmiä, joilla huoltoasemia kannustettaisiin parantamaan tiedotusta rengaspaineen tarkastuksesta ja auttamaan kuljettajia siinä? Toinen vaihtoehto on pohtia teollisuuden kanssa vapaaehtoista sopimusta rengaspaineanturien asentamisesta autojen kojelautoihin.

Sen lisäksi, että oikealla rengaspaineella käytetty oikeanlainen rengas tuo huomattavia säästöjä, keskivertokuljettaja voi helposti säästää 100 euroa vuosittaisesta polttoainelaskusta ajamalla ekologisemmin[26].

4.6. Lentoliikenne

Komissio aikoo lähiaikoina esitellä tiedonannon ilmastonmuutoksesta ja lentoliikenteestä. Tiedonannossa keskitytään erityisesti sellaisten taloudellisten välineiden (esim. polttoaineen verotus, päästömaksut tai päästökauppa) käyttöön, joilla edistettäisiin alan energiatehokkuutta ja vähennettäisiin kasvihuonekaasupäästöjä.

5. Toiminta alueellisella ja paikallisella tasolla

Monia toimenpiteitä voidaan toteuttaa alueellisella ja paikallisella tasolla, lähellä kansalaisia. Energiatehokkuustoimilla saavutetaan kaikki mahdolliset hyödyt vain, jos yhteisön ja kansallisella tasolla toteutetut toimet heijastuvat paikallisella tasolla. EU on jo tehnyt tällä alalla lukuisia aloitteita. Yksi esimerkki on vuonna 2000 aloitettu Civitas-ohjelma, joka avusti 36:ta Euroopan kaupunkia kaupunkiliikkuvuushankkeissa. Tukiohjelmia on perustettu myös julkisten ja yksityisten investointien kannustamiseksi järkevään energiankäyttöön (pilottitoimet, paikallisten asiamiesverkkojen perustaminen jne.). Lisäksi unioni on äskettäin hyväksynyt uuden ohjelman "Euroopan älykäs energiahuolto", jolla yhdistetään kaikki nämä toimet ja vahvistetaan siten niiden välisiä synergioita.

Lisäksi EU:n koheesiopolitiikan toiminnallisiin kehitysohjelmiin on sisällytetty erityisiä energiatehokkuustoimia, joten varsinkin kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla on käytössään voimakkaita keinoja, joita voitaisiin käyttää varsin monenlaisiin eri hankkeisiin. Vaihtoehdoista voidaan mainita julkisten rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen annettava tuki, investoinnit puhtaaseen kaupunkiliikenteeseen, tuki energiatehokkuuttaan parantaville pk-yrityksille sekä näihin liittyvä tutkimus ja kehitys. Energiatehokkuuden mahdollisuuksia käyttöön otettaessa on kuitenkin noudatettava koheesiopolitiikan ohjelmointiin, yhteistyöhön ja hallintoon liittyviä erityissäännöksiä.

Kuten jo mainittiin, myös siitä on keskusteltava, kuinka kaupunkien keskustojen ruuhkautumisen aiheuttamat kasvavat ongelmat voitaisiin ratkaista. Kaupunkiliikenne on ennen kaikkea paikallisten ja kansallisten viranomaisten asia. EU:n on keskityttävä etsimään ratkaisuja elämänlaadun huononemiseen ja siihen liittyvään todella valtavaan energianhaaskaukseen, joita ongelma aiheuttaa. Paikallisviranomaisilla on tärkeä tehtävä kaupungeissaan määräämällä ja edistämällä kestävää rakentamista, erityisesti energiatehokkaita rakennuksia. Tässäkin vaivaa ikuisuuskysymys rahoituksen järjestämisestä. Sääntelytoimenpiteitä tarvitaan, mutta meidän on myös voitava tukea niitä investoinneilla. Nykyisin käytettävissä olevat pankkien kehittämät rahoitustuotteet eivät aina ole sopivia monien pienessä mittakaavassa toteutettavien energiatehokkaiden hankkeiden rahoittamiseen, vaikka tällaisten pienten hankkeiden tuottama yhteenlaskettu etu voi olla todella merkittävä.

5.1. Erityisrahoitusvälineet

Koko Euroopassa pienen mittakaavan kestäviin energiahankkeisiin tehtävillä investoinneilla on valtava potentiaali tuottaa voittoa kaikille osapuolille. Hankkeet ovat usein erittäin käyttökelpoisia, erityisesti jos niihin sisältyy energian toimitusvarmuuteen liittyviä näkökohtia ja ympäristönsuojelullisia etuja. Tällaisten hankkeiden rahoittaminen edellyttää kuitenkin edistämistoimia varsinkin Euroopan vähemmän kehittyneillä alueilla. Rahoitusvälineet voitaisiin suunnitella samankaltaisiksi kuin muilla aloilla käytettävät selvitystoimistot. Ne käsittäisivät myös hankkeiden valmistelussa avustamisen ja riskinhallintarahastot.

Kun rahoitettavat hankkeet ovat pieniä ja luonteeltaan hajanaisia, toiminta lienee joka tapauksessa parasta aloittaa paikallisella tai alueellisella tasolla.

Olisi ehkä asianmukaista, että paikalliset ja alueelliset viranomaiset ottaisivat johtoaseman ja perustaisivat EU:n työryhmän, johon osallistuisivat sidosryhmät, rahoituslaitokset, kuten Euroopan investointipankki ja muita kaupallisia pankkeja, alueelliset rahastot ja jäsenvaltioiden edustajat. Työryhmän olisi mahdollisimman nopeasti kehitettävä ehdotuksia siitä, kuinka nykyiset rahoitusjärjestelyt olisi parasta järjestellä uudelleen, myös selvitystoimiston tapaisten välineiden keskitetyllä organisoinnilla, tarkasteltava investointimahdollisuuksia pienen mittakaavan kestäviin energiahankkeisiin ja harkittava tapoja poistaa investointien esteet ottamalla huomioon myös energiayhtiöiden asema, energialaskun säästöjen takaisin saaminen, hinnoittelu jne.

Energiatehokkuuden parantamishankkeiden tukemiseen osoitetut rahastot ovat toimineet erittäin hyvin monissa jäsenvaltioissa, ja olisikin tutkittava, miten tämän alan hyviä toimintatapoja voitaisiin toistaa ja parantaa.

6. Maailmaan suuntautunut strategia

Eri maiden energiatehokkuussuoritukset vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi EU ja Japani ovat kolmesta neljään kertaa energiatehokkaampia energiaintensiteetillä mitattuna kuin entisen Neuvostoliiton tai Lähi-idän maat.

Energiatehokkuus on jo osa EU:n kansainvälistä yhteistyötoimintaa kumppaniensa kanssa, olipa kyse teollisista yhteistyökumppaneista (kuten Yhdysvallat), siirtymävaiheessa olevista maista (kuten Venäjä) tai kehitysmaista (kuten Kiina ja Intia). Lisäksi vaikka energiatehokkuushankkeet ovatkin kooltaan rajoitettuja, ne ovat osa kansainvälisten ja eurooppalaisten rahoituslaitosten lainauskantaa. Energiatehokkuusyhteistyötä useimpien maiden kanssa voitaisiin kuitenkin valtavasti tiivistää ja tehostaa.

Tärkeimmät energiatehokkuusyhteistyön lujittamista kolmansien maiden kanssa puoltavat syyt liittyvät läheisesti EU:n geopoliittisiin ja strategisiin etuihin sekä EU:n johtavasta asemasta tällä alalla syntyviin liiketoimintamahdollisuuksiin. Eurooppa voisi olla aktiivisesti mukana laatimassa ja hyväksymässä kansainvälisesti yhteensopivia energiatehokkuusstandardeja. Toinen syy on energiatehokkuuden merkitys taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä.

Äskettäinen öljyn hintojen nousu osoitti, mikä vaikutus on useiden maiden, myös Kiinan, energiankulutuksen nopeasta kasvusta johtuvalla energian kysynnän lisääntymisellä. Ottaen huomioon energialähteiden niukkuuden ja erityisesti hiilivetyjen varatuotantokapasiteetin rajallisuuden on selvää, että energiaa tuovat maat kilpailevat yhä enemmän samoista energialähteistä esimerkiksi Venäjällä, Lähi-idässä ja Kaspianmeren alueella.

Sen vuoksi energiatehokkuus on kaikkien energiaa tuovien maiden, myös unionin, etujen mukaista, ja se olisi sisällytettävä niiden energian toimitusvarmuutta koskeviin kokonaisstrategioihin.

Komission äskettäin ilmastonmuutoksesta antama tiedonanto toi esiin, että ilmastonäkökulmasta laaja osallistuminen on keski- ja pitkän aikavälin strategian keskeinen osa. Yhteistyö kehittyneiden ja erityisesti kehitysmaiden kanssa olisi hyödyllinen väline maiden saamiseksi mukaan ilmastotoimintaan, samalla kun se antaisi paikallisia turvaetuja ilmanlaadun ja energian toimitusvarmuuden kannalta, jotka ovat keskeisiä huolenaiheita erittäin monissa kehitysmaissa. Koska energia-alan on tuotettava leijonan osa vähennystavoitteista, maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen lieventäminen riippuu suuresti energiatehokkuuden lisäämisestä, uusiutuvasta energiasta ja muista entistä puhtaammista energiateknologioista kaikissa maissa. Koska EU on jo ensimmäisen energiakriisin jälkeen 70-luvun alussa ottanut käyttöön johdonmukaiset politiikat ja ohjelmat energiatehokkuuden edistämiseksi, EU:n energiatehokkuutta tuottava teollisuus on nyt hyvässä asemassa hyötyäkseen uusista mahdollisuuksista ja saadakseen uusia markkinoita kolmansissa maissa. Eurooppalainen teollisuus on teknologian etulinjassa, ja se on useimmilla aloilla strategisesti hyvin sijoittunut energiatehokkaan teknologian maailmanlaajuisessa kilpailussa, mukaan luettuina turbiinit, yhdistetty lämmön ja voiman tuotanto- sekä kaukolämpötekniikat, kodinkoneet ja rakennusmateriaalit. Eurooppalaisen teollisuuden asema tämän alan maailman johtajana lujittuisi entisestään, jos energiatehokkuutta koskeva kansainvälinen työ saadaan käyntiin, ja se myös voimistaisi Euroopan kilpailuetua energia-alalla.

Energiatehokkaiden tuotteiden ja palvelujen vientimahdollisuuksia ei ole järjestelmällisesti arvioitu, mutta oletetaan, että energiatehokkuuden lisääminen synnyttää yhtä paljon liiketoimintamahdollisuuksia kuin uusiutuvaan energiaan liittyvä työ. Kiinan markkinoiden odotetaan esimerkiksi kehittyvän nopeasti Kiinan kansallisen kehitys- ja uudistuskomission laatiman pitkän ja keskipitkän aikavälin energiansäästösuunnitelman mukaan. Siinä oletetaan, että yksityisten ja julkisten rakennusten energiankulutus puolittuu nykyisiin tasoihin verrattuna 11. viisivuotissuunnitelman (2006–10) aikana. Tässä yhteydessä on mainittava, että EU:n rakennusteollisuus on maailman johtaja vähän energiaa käyttävien rakennusten osalta ja että kun EU:n vaatimuksia ajantasaistetaan edelleen, tämän taitotiedon vienti antaa teollisuudellemme uusia mahdollisuuksia.

6.1. Energiatehokkuuden sisällyttäminen kansainväliseen yhteistyöhön

Ensinnäkin kansainvälistä yhteistyötä on lisättävä energiatehokkuussuunnitelmien laatimiseksi EU:n teollisten kumppanien kanssa, erityisesti OECD-maiden kanssa Kansainvälisessä energiajärjestössä (IEA). Nyt kun kehitysmaat voivat liittyä IEA:n tutkimussopimuksiin, niitä voitaisiin kannustaa osallistumaan näille foorumeille.

Tämä kansainvälinen foorumi voisi esimerkiksi olla lähtökohta, jotta lentoliikennealan ulkoiset vaikutukset ympäristöön voitaisiin ottaa nykyistä paremmin huomioon.

Eurooppalaisella kauppapolitiikalla voidaan edistää energiatehokkuutta esimerkiksi neuvottelemalla tavaroille suotuisa tullikohtelu niiden energiatehokkuuden perusteella. Euroopan komissio on ehdottanut tätä WTO:ssa helmikuussa 2005[27]. Tällainen toimintalinja edistää Dohan kehitysohjelmaa. Dohassa ministerit sopivat neuvotteluista ympäristöystävällisten tavaroiden ja palveluiden tullien ja muiden kaupan esteiden vähentämiseksi tai poistamiseksi kokonaan, jotta kestävää kehitystä voitaisiin edistää.

Lopuksi EU:n olisi jälleen pyrittävä pääsemään yhteisymmärrykseen teollistuneiden kolmansien maiden, erityisesti USA:n, kanssa siitä, että ankarat pyrkimykset energiatehokkuuden parantamiseen maailmanlaajuisesti ovat välttämättömiä. Myönteinen lähtökohta energiatehokkuutta koskevan EU:n ja USA:n välisen vuoropuhelun aloittamiseksi uudelleen saattaisivat olla energiapolitiikkaa käsittelevän USA:n kansallisen valiokunnan ( US National Commission on Energy Policy ) äskettäin antamaan konsensusraporttiin sisältyvät suositukset, joissa käsitellään painokkaasti kysyntäpolitiikkaa[28].

6.2. Energiatehokkuuden sisällyttäminen naapuruuspolitiikkaan ja EU:n ja Venäjän yhteistyöhön

Toiseksi energiatehokkuus on osa EU:n naapuruuspolitiikkaa. Komissio varmistaa, että se on jatkossakin mukana tämän politiikan puitteissa laadituissa toimintasuunnitelmissa.

Lisäksi komissio neuvottelee parhaillaan energiayhteisön perustamissopimuksesta Kaakkois-Euroopan maiden kanssa. Se on myös käynnistänyt yhteistoimintaa Kaspian- ja Välimeren alueilla. Näissä maissa mahdollisuuksia on paljon, mutta ne ovat vielä suurelta osin hyödyntämättä. Maat ovat tietoisia siitä, että jyrkkä lisäys niiden energiankulutuksessa aiheuttaa ympäristö- ja kansanterveysongelmia, minkä lisäksi se jarruttaa niiden taloudellista kehitystä pikemmin kuin arvataankaan.

Kolmanneksi energiatehokkuutta on edistettävä Venäjän kanssa tehtävässä energiayhteistyössä, joka aloitettiin vuonna 2000. Venäjä on yhä paremmin tietoinen tarpeesta parantaa energiatehokkuuttaan.

6.3. Energiatehokkuuden sisällyttäminen kehityspolitiikkaan

Neljänneksi kansainvälistä yhteistyötä on tehostettava EU:n kehityspolitiikassa. Kestävän kehityksen huippukokouksessa Johannesburgissa vuonna 2002 tehty EU:n energia-aloite luo poliittiset puitteet EU:n yhteistyölle kehitysmaiden kanssa energia-asioissa, joissa energiatehokkuus on tietenkin tärkeä osatekijä. Äskettäin julkistetussa kehityspolitiikan johdonmukaisuutta käsittelevässä tiedonannossa, jossa energia oli yksi erityisesti korostetusta 11 politiikanalasta, korostettiin tarvetta varmistaa EU:n politiikkojen johdonmukaisuus kehitystavoitteiden kanssa. Kun kehitysmaiden taloudet ovat suhteellisen heikkoja, ne ovat äärimmäisen alttiita energian hinnan nousulle. Saharan eteläpuolisissa Afrikan maissa öljyn hinnan nousulla saattaa olla merkittävästi vahvempi kielteinen vaikutus kuin OECD-maissa. Samaan aikaan kehitysmaat kärsivät usein suuria hävikkejä voiman tuotannossa, siirrossa ja jakelussa samoin kuin kuljetuksessa ja energian eri loppukäytöissä. Lisäksi jopa 95 prosenttia väestöstä on ruuanvalmistuksessa ja lämmityksessä riippuvainen perinteisestä biomassasta, jota käytetään erittäin tehottomasti ja joka aiheuttaa terveysongelmia. Tyynenmeren ja Karibian saarivaltioissa tuodun öljyn korkeaa hintaa pahentavat pienet markkinat ja pitkät kuljetusetäisyydet. Energiatehokkuuden lisääminen tarjoaa kehitysmaiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta paljon mahdollisuuksia, ja siihen olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota näiden maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä.

EU:n kehityspolitiikalla voidaan ja tulisi edistää näiden kysymysten ottamista huomioon. Toimilla voidaan tukea toimintaedellytysten kehittämistä, tietoisuuden lisäämistä, toimintalinjojen kehittämistä sekä tehokkaiden sovellusten ja loppukäyttötekniikoiden käyttöönottoa.

Lopuksi myös EU:n ympäristöpolitiikalla olisi autettava kehittämään valmiuksia arvostaa näissä maissa ilmastonmuutosmekanismien, kuten puhtaan kehityksen mekanismin, välityksellä toteutettuja tehokkaita hankkeita.

6.4. Kansainvälisten rahoituslaitosten aseman vahvistaminen

Viimeiseksi eli viidenneksi EU:n ja jäsenvaltioiden on kehotettava kansainvälisiä rahoituslaitoksia (IFI) kiinnittämään tulevaisuudessa aiempaa enemmän huomiota energiatehokkuustoimiin rahoitusapua ja teknistä apua koskevissa toimissaan kolmansissa maissa. On tutkittava keinoja, joilla kansainväliset rahoituslaitokset voivat ottaa energiatehokkuusnäkökohdat huomioon kaikissa tärkeimmissä investointihankkeissa. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin energiapolitiikan tuleva arviointi on hyvä tilaisuus ottaa tämä asia esiin. Vaikka energiatehokkuuden edistäminen tapahtuukin usein tukemalla mikrohankkeita, sen ei pitäisi estää näitä laitoksia sitoutumasta siihen täysimääräisesti. Maailmanlaajuisia lainoitusjärjestelmiä olisi kehitettävä ja välittäjien, esimerkiksi kansallisten virastojen, kautta tapahtuvaa lainausta olisi lisättävä.

PÄÄTELMÄT

Tässä vihreässä kirjassa pyritään esittämään vaihtoehtoja ja avaamaan laaja-alainen keskustelu siitä, miten kustannustehokkaita säästöjä voidaan saada aikaan ja miten konkreettisen toimintasuunnitelman laatimisprosessi voidaan käynnistää nopeasti. Toimintasuunnitelmaan olisi sisällyttävä toimia yhteisön, kansallisella, alueellisella, paikallisella ja kansainvälisellä tasolla sekä teollisuuden ja yksittäisten kuluttajien tasolla, jotta tunnistetut mahdollisuudet säästöihin energiatehokkuutta lisäämällä voidaan saada käyttöön.

Kaikkien toimijoiden on osallistuttava toteutukseen. Ensinnäkin kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten on paikallisten energiavirastojen tuella huolehdittava hyvien toimintatapojen levittämisestä aina suurelle yleisölle asti. Myös teollisuus olisi saatava yhteistyökumppanina osallistumaan tämän politiikan edistämiseen. Energiatehokkuus tarjoaa teollisuudelle myös mahdollisuuksia kehittää uutta teknologiaa vientiin. Myös rahoituslaitosten kanssa olisi aloitettava keskustelut, jotta niiden investointeja energiatehokkuuteen voitaisiin tulevaisuudessa lisätä. Ilman investointeja monetkaan toimenpiteet eivät toteudu. Erityisesti on suunniteltava pienehköille hankkeille sopivia rahoitusvälineitä.

Energiatehokkuusaloite vaikuttaa laajemmalti kuin pelkästään energiapolitiikkaan. Se edesauttaa merkittävästi riippuvuuden vähentämistä kolmansista maista tilanteessa, jossa öljyn hinta on korkea ja epävakainen. Aloite myötävaikuttaa myös EU:n talouden elvyttämiseen tähtäävän Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseen ja ilmaston muutoksen torjuntaan.

Keskeinen tekijä energiatehokkuuden edistämisessä on antaa jäsenvaltioille, alueille, kansalaisille ja teollisuudelle kannustimia ja tarvittavat keinot, joiden avulla ne voivat toteuttaa tarvittavat toimet ja investoinnit energiansäästöjen saavuttamiseksi siten, että kustannus-hyötysuhde on positiivinen. Tämä voidaan tehdä heikentämättä elintasoa tai mukavuustasoa. Se merkitsee yksinkertaisesti energiantuhlauksen välttämistä silloin kun yksinkertaisin toimin voidaan alentaa kulutusta. Seuraavassa taulukossa esitetään yleisiä tietoja mahdollisista kustannustehokkaista säästöistä eri aloilla komission tutkimusten mukaan[29]. Tiedot ovat vain suuntaa-antavia, mutta ne antavat kuvan niistä mahdollisuuksista, joita vihreän kirjan avulla pyritään hyödyntämään.

Mahdolliset säästöt Mtoe | 2020 Jo hyväksyttyjen toimenpiteiden huolellinen toteuttaminen | 2020+ Lisätoimenpiteiden toteuttaminen |

Rakennukset Lämmitys/ilmastointi Sähkölaitteet | 41 15 | 70 35 |

Teollisuus | 16 | 30 |

Liikenne | 45 | 90 |

Yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto | 40 | 60 |

Muu energian muuntaminen jne. | 33 | 75 |

Energiansäästöt yhteensä | 190 | 360 |

Tämä vihreä kirja onkin lähtökohta keskustelun aloittamiseksi ja uusien ideoiden tuomiseksi esiin, tulivatpa ne sitten teollisuudelta, julkishallinnolta, kuluttajajärjestöiltä tai kuluttajilta itseltään. Kuulemisprosessi on jo alkanut. Tämän vihreän kirjan valmistelemiseksi perustettiin kaikkien jäsenvaltioiden edustajista koostuva korkean tason työryhmä, joka kokoontui huhtikuussa 2005. Se on jo todennut, että edistystä voidaan saavuttaa ainoastaan, jos EU omaksuu ennakoivan lähestymistavan ja jos käytännön tavoitteet vahvistetaan. Komissio perustaa myös kestävän energian foorumin, johon osallistuvat jäsenvaltioiden edustajien lisäksi kaikkien niiden eturyhmien edustajia, joita on pidettävä yhteistyökumppaneina, jotta voidaan varmistaa energiatehokkuusaloitteen onnistuminen.

EU:n käynnistämät aloitteet on tehtävä tunnetuiksi ja ne on toteutettava kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. On selvää, että myös kuluttajat on saatava liikkeelle sellaisten toimintatapojen kehittämiseksi ja levittämiseksi, jotka merkitsevät energiatehokkuuden lisäämistä jokapäiväisessä elämässä.

Ideoita luonnollisesti tarvitaan energiansäästöjen koko potentiaalin saavuttamiseksi, mutta sen lisäksi tarvitaan myös hyvä menetelmä niiden toteuttamiseksi käytännössä koko EU:ssa. Jos vihreästä kirjasta käytävän keskustelun jälkeen päätetään asettaa sitovat kokonaisvaltaiset tavoitteet ja varmistaa yhdenmukaistamisen vähimmäistaso, on käytettävä ns. yhteisön menetelmää. Sen mukaan komissio, jolla on perussopimuksessa vahvistettu aloiteoikeus, tekee ehdotuksia, joista keskustellaan ja jotka hyväksytään Euroopan parlamentissa ja ministerineuvostossa. Yhteisön menetelmä on ollut EU:n menestyksen avaintekijä. Sitä paitsi energiatehokkuus sisältyy Lissabonin prosessin mukaisiin yhdistettyihin suuntaviivoihin, joten se on osa uutta taloushallintorakennetta. Samoin kuin vuonna 2000 esitellyssä vihreässä kirjassa "Energiahuoltostrategia Euroopalle" komissio esittää nytkin joukon kysymyksiä julkisen keskustelun jäsentämiseksi ja tulosten hyödyntämisen helpottamiseksi.

Komissio esittää joulukuussa 2005 ministerineuvostolle ensimmäisen analyysin tämän vihreän kirjan pohjalta käynnistettävän julkisen keskustelun tuloksista. Selvitykseen liitetään toimintasuunnitelma, joka sisältää ne käytännön toimet, joita ehdotetaan vuodesta 2006 alkaen.

LIITE 1

Energiatehokkuus: toimia tarvitaan

EU:n 25 jäsenvaltiota kuluttaa nykyisin vuodessa energiaa noin 1 725 Mtoe (miljoonaa öljytonnia vastaavan energiamäärän). Tällä on hintansa: noin 500 miljardia euroa eli yli 1 000 euroa henkilöä kohti vuodessa. Näistä 500 miljardista eurosta noin puolet sisältyy EU:n kauppataseeseen (noin 240 miljardia euroa). Energia on kallista. Sitä alkaa myös olla niukasti. Monien asiantuntijoiden mukaan tunnetut öljyvarannot kattavat nykypäivän tarpeita vastaavan kulutuksen vain noin 40 vuodeksi.

Tästä huolimatta Euroopassa tuhlataan edelleen suuri osa tästä energiasta joko tehottomien laitteiden tai energiankäyttäjien tietämättömyyden takia. Tämä merkitsee kustannuksia vailla hyötyä, tapahtuipa hävikki tuotannossa tai kulutuksessa. Nämä valtavat pääomatappiot voitaisiin käyttää muualla, myös uusien energiatehokkaiden toimintatapojen, tekniikoiden ja investointien kehittämiseen.

Energiankulutus vaikuttaa merkittävästi myös viime vuosina yhä enemmän huolestuneisuutta aiheuttavaan ilmaston muutokseen. Energia aiheuttaa neljä viidesosaa (78 %) kaikista EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Tästä noin kolmanneksen tuottaa liikenneala.

Kustannustehokas energiansäästäminen merkitsee unionille sitä, että riippuvuus kolmansien maiden tuonnista vähenee, ympäristö otetaan huomioon aiempaa paremmin ja EU:n talouselämän kustannukset pienenevät, kun kilpailukykymme on muutoin heikkenemässä. Energian kysynnän alentaminen on siten poliittinen tavoite, joka edesauttaisi Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista vauhdittamalla EU:n taloutta ja luomalla uusia työpaikkoja. Energiatehokas toiminta tuo säästöjä myös kotitalouksien energialaskuihin, joten sillä on suora vaikutus kaikkien EU:n kansalaisten jokapäiväiseen elämään.

Julkishallinnon ja erityisesti EU:n tehtävänä on saada yksilöt ja heidän poliittiset edustajansa tietoisiksi energiatehokkuuden parantamisen kiireellisyydestä. Se on elintärkeää ympäristön, talouselämän ja terveytemme kannalta.

Energiatehokkuuden parantaminen on laaja käsite. Tässä vihreässä kirjassa se kattaa ensinnäkin energiankäytön parantamisen parantamalla energiatehokkuutta ja toiseksi energiansäästöt muuttamalla toimintatapoja.

- Energiatehokkuus riippuu olennaisesti käytettävistä tekniikoista. Energiatehokkuuden parantaminen merkitsee siten parhaiden tekniikoiden käyttämistä kulutuksen alentamiseksi joko loppukäytössä tai energiantuotannossa. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi asunnon vanhan lämmityskattilan korvaamista uudella, joka kuluttaa kolmanneksen vähemmän, tai sellaisten järjestelmien käyttöönottoa, joilla vältetään useiden kodinkoneiden (TV, sähköuuni jne.) energiankulutus valmiustilassa, tai sellaisten lamppujen käyttöä, jotka käyttävät uuden tekniikan ansiosta vähemmän energiaa saman kirkkaustason tuottamiseen.

- Energiansäästöjä yleisessä mielessä saadaan myös muuttamalla kuluttajien toimintatapoja. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi politiikkaa, jolla julkisesta liikenteestä saadaan entistä houkuttavampaa ja siten kannustetaan auton käyttäjiä kulkemaan sen sijaan linja-autolla tai junalla, tai ihmisten kouluttamista vähentämään asunnon lämmönhukkaa erityisesti termostaattien oikealla käytöllä.

Tämän vihreän kirjan tarkoituksena on aloittaa keskustelu siitä, kuinka EU edistää kokonaispolitiikkaa kannustaakseen energiatehokkuutta lisäävän uuden tekniikan laajaan käyttöön ja saadakseen aikaan muutoksia eurooppalaisten kuluttajien toimintatavoissa.

Tutkimus on erityisen tärkeää, jotta energiatehokkuuden potentiaalia, joka kasvaa edelleen talouksien kehittyessä, voitaisiin hyödyntää entistä paremmin. Puiteohjelmien ja "Euroopan älykäs energiahuolto" -ohjelman nojalla energiatehokkuuden alalla toteutettava tutkimus ja kehitys täydentävät siten tämän alan politiikkaa ja edistävät samoja päämääriä: fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä, parempia työpaikkoja Euroopan unioniin ja korkeampaa lisäarvoa Euroopan talouselämälle.

1. Fossiiliset polttoaineet pääosassa Euroopan energiankulutuksessa

Energiankulutus kasvoi EU-25:ssa 1970-luvun alusta vuoteen 2002 melkein 40 prosentilla – eli 1 prosentin vuodessa – samalla kun BKT kaksinkertaistui kasvaen vuodessa keskimäärin 2,4 prosenttia vuodessa. Energiaintensiteetti eli BKT:n suhde energiankulutukseen aleni siten kolmanneksella. Vuodesta 2000 lähtien energiaintensiteetin parantuminen on kuitenkin ollut heikompaa ja on saavuttanut vain 1 prosentin kahdessa vuodessa (ks. liite 3).

[pic]

Tämä yhteisön keskiarvo ei kuvasta jäsenvaltioiden välisiä huomattavia eroja, jotka johtuvat erilaisista taloudellisista rakenteista (esim. teollisuuden pienempi tai suurempi energiaintensiteetti), kansallisen valuutan vaihtosuhteesta euroon verrattuna tai energiatehokkuuden tasosta, joka yleisesti ottaen on tietenkin paljon parempi EU-15:ssä.

Seuraava kaavio osoittaa, kuinka parannusmahdollisuudet ovat suuret useimmissa uusissa jäsenvaltioissa.

[pic]Seuraavassa kaaviossa vertailu on oikaistu tulojen ostovoiman erojen osalta eri jäsenvaltioissa.

[pic]Jos nykyinen suuntaus jatkuu, energian kokonaiskysyntä lisääntyy vuoteen 2020 mennessä 10 prosentilla. Myös sähkön kysynnän kasvu voi saavuttaa 1,5 prosenttia vuodessa. Kokonaiskulutus EU:ssa voi siten 15 vuodessa nousta 1 900 Mtoe:hin (2020) verrattuna 1 725 Mtoe:hin vuonna 2005[30].

[pic]Samaan aikaan kun EU:n hiilivetytuotanto alenee, energian kysyntä kasvaa edelleen. Öljyntuotanto saavutti huippunsa 1999, jolloin se oli 170 Mtoe, ja se alenee oletettavasti 85 Mtoe:hin vuoteen 2030 mennessä[31]. Uusiutuvien energioiden osuus pysyy suhteellisen alhaisena – 6 prosenttia kokonaiskulutuksesta vuonna 2000 ja 8–10 prosenttia vuonna 2010 – ja odotettu ydinsähkön tuotannon aleneminen ennakoi noin 240 Mtoe:n pudotusta. Tämä tarkoittaa, että kotimainen primäärituotanto voi vuonna 2030 pudota 660 Mtoe:hin, kun se vuonna 2005 edustaa vielä 900 Mtoe:tä.

2. Energiatehokkuuden parantamisen edut Euroopan talouselämälle

Jos vakuuttavat toimet energiankulutuksen lisääntymisen taittamiseksi puuttuvat, se vaikuttaa kielteisesti EU:n pyrkimyksiin myös Lissabonin strategian yhteydessä, jolla pyritään tekemään unionin taloudesta maailman kilpailukykyisin.

Korkeampi öljyn hinta vaikuttaa kielteisesti BKT:n kasvuun. Riippuvuuden alentaminen öljystä hyödyttäisi siten taloutta välittömästi. Mutta ilman korkeampia öljyn hintojakin on yllin kyllin järkeviä taloudellisia syitä pyrkiä voimakkaasti tehostamaan energiankäyttöä Euroopassa. Tässä yhteydessä olisi käynnistettävä keskustelu siitä, kuinka EU:n liike-elämä ja kansalaiset voisivat lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä hyötyä taloudellisesti esimerkiksi uusien energiatehokkaiden laitteiden asentamisesta tai rakennusten kunnostamisesta. Lisäksi kun energiatehokkuus edellyttää palveluja ja tekniikkaa alalla, jolla Eurooppa on maailman johtaja, tehokas energiapolitiikka merkitsee sitä, että unioniin luodaan laadukkaita työpaikkoja sen sijaan, että maksettaisiin tuotavista hiilivedyistä.

Saksan kestävän kehityksen neuvoston tekemien arvioiden mukaan[32] erityisesti energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden ja/tai investointien tuloksena säästyvää kutakin miljoonaa öljytonnia vastaavaa energiamäärää kohden voitaisiin luoda yli 2000 kokopäiväistä työpaikkaa. Samaan laskelmaan päätyvät monet muutkin aiheesta tehdyt tutkimukset. On huomattava, että lukuun eivät sisälly EU:n kasvaneen teknologiaviennin ansiosta syntyvät työpaikat. Sen sijaan siihen sisältyvät energian kysynnän laskusta johtuvat työpaikkojen menetykset (ks. liite 5).

Energiatehokkuuden taloudelliset mahdollisuudet riippuvat sekä teknisestä kehityksestä että nykyisistä ja ennakoiduista energian hinnoista. Kuluttajat hyötyvät energiatehokkuustoimista, kun niiden kustannus-hyötysuhde on positiivinen. Yleinen talous voi myös hyötyä, jos säästetyt voimavarat siirretään käytettäväksi muihin taloudellisiin toimintoihin. Tutkimus, joka on toinen Euroopan talouselämän elvyttämiseen tähtäävän Lissabonin strategian kahdesta päätavoitteesta yhdessä siihen läheisesti liittyvän työpaikkojen luomisen kanssa, on keskeisessä asemassa myös energiatehokkuuden edistämisen kannalta.

Lisäksi Euroopan unioni on maailman talousvyöhykkeistä se, joka huipputeknologiaa viemällä kykenee parhaiten auttamaan kehittyviä talouksia, jotta nämä voivat parantaa omaa energiaintensiteettiään ja siten tehdä taloutensa kasvusta kestävämpää[33].

3. Energiankäytöstä vahinkoa ympäristölle

Kulutuksen kasvulla on suora kielteinen vaikutus ympäristöön ja ilmastonmuutokseen. Ilman laatu on EU:ssa keskeinen ympäristöhuoli. Komissio valmistelee parhaillaan EU:n ohjelmaa "Puhdasta ilmaa Eurooppaan" (CAFE), jossa osoitetaan otsonin ja erityisesti hiukkasten haitalliset vaikutukset ihmisten terveydelle, ekosysteemeille ja maatalouden satokasveille[34]. Tilanne paranee vuoteen 2020 mennessä ensisijaisesti nykyisten päästönormien täytäntöönpanon ansiosta, mutta ilman laatua voitaisiin yhtä lailla merkittävästi parantaa lisäämällä energiatehokkuutta, jolloin vähennetään fossiilisten polttoaineiden polttamista. Alentuneen energiankulutuksen on eri ympäristömalleissa[35] arvioitu merkitsevän tuhansien ennenaikaisten kuolemien välttämistä ja miljardien eurojen säästöjä.

Fossiilisten polttoaineiden polttaminen synnyttää kasvihuonekaasupäästöjä. CO2-päästöt voivat taantumisen sijasta tosiasiassa ylittää vuoden 1990 tasot 14 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, jos jatketaan "tavalliseen tapaan". Jos energiankulutus lisääntyy nykyistä tahtia, energian kysynnän (josta 80 prosenttia kohdistuu fossiilisiin polttoaineisiin) ja kestävän ympäristön edistämisen välinen jännite on vuoden 2012 jälkeen erittäin voimakas.

Ilmastonmuutoksesta äskettäin antamassaan tiedonannossa[36] komissio totesi, että 50 prosenttia tulevista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä voitaisiin saavuttaa parantamalla energiatehokkuutta.

Kaikki jäsenvaltiot ovat sitoutuneet kehittämään sellaisia energiamuotoja, jotka eivät päästä kasvihuonekaasuja: vihreää sähköä, biopolttoaineita jne. Tietyille aloille ne ovat jo kehittäneet energiansäästösuunnitelmia. EU ei ole kuitenkaan vielä osoittanut kykyään pienentää nykyisiä suuntauksia eikä valmiuttaan muuttaa energiankulutuksen spiraalimaista kasvua.

4. Kansainvälinen vastaus

Energiakysymykset merkitsivät pitkään vain kysynnän tyydyttämistä tarjontapuolen politiikalla. Vasta vuonna 2000 komission vihreässä kirjassa "Energiahuoltostrategia Euroopalle" esitettiin selkeä strategia kysynnän hallitsemiseksi. Toimitusvarmuutta käsittelevässä vihreässä kirjassa ehdotettiin selkeää kysyntään perustuvaa strategiaa. Vihreässä kirjassa tultiin siihen johtopäätökseen, että EU:lla oli energian tarjontapuolella liian vähän liikkumavaraa, se voisi toimia vain energian kysynnän alalla. Komissio onkin aloittanut energiatehokkuuden alalla ensimmäisen säädösten sarjan, joista mainittakoon erityisesti direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta ja direktiivi sähkön ja lämmön yhteistuotannosta.

Sama koskee kansainvälisiä valtioiden välisiä järjestöjä, kuten Kansainvälistä energiajärjestöä (IEA), joka vasta aivan äskettäin alkoi harkita energiatehokkuutta painopisteenä öljyn ennätyshintojen takia. Asianmukaista kahdenvälistä vuoropuhelua energiasta ei ole käyty sen enempää energiaa tuottavien kuin sitä kuluttavienkaan maiden välillä. Rakenteellinen ja jatkuva vuoropuhelu olisi mahdollistanut vähimmäisavoimuuden aikaansaamisen markkinoilla ja olisi myötävaikuttanut hintavakauteen. Venäjän kanssa vuonna 2000 aloitettu yhteistyö ja piakkoin uudelleen OPEC:in kanssa käynnistettävä vuoropuhelu poistavat asteittain tämän puutteen unionin energiapolitiikasta.

Uutta tietoisuutta vahvistaa myös kansainvälinen taloudellinen kehitys ja tiettyjen maiden – Kiinan, Brasilian ja Intian – voimakas taloudellinen kasvu, joka on johtanut voimakkaaseen lisäykseen energiankulutuksessa. On kuitenkin todettava, että nämä maat ovat tietoisia siitä, että niiden on pienennettävä energiaintensiteettiään, jollei muutoin, niin siitä syystä, että energiankulutuksen kasvuluvut uhkaavat niiden taloutta.

Myöskään kuluttajamaiden välillä ei ole rakenteellista vuoropuhelua, vaikka tämä voisi johtaa kysyntäperusteiseen strategiaan maailman tasolla ja auttaisi vähentämään kuluttajamaiden riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, mikä samalla vähentäisi kulutuksen kielteistä vaikutusta ympäristöön.

Seuraava kaavio osoittaa, miten paljon suuret kulutusvyöhykkeet eroavat toisistaan energiaintensiteetiltään[37].

[pic]Seuraavassa kaaviossa vertailu on oikaistu tulojen ostovoiman erojen osalta eri talousalueilla.

[pic] Lähde Enerdata

5. Keskustelunavaus: kunnianhimoinen tavoite Euroopan unionille

Ellei toteuteta ennakoivia toimenpiteitä, joilla vältetään energiankulutuksen jatkuvasti väärä suunta, kaikki nämä toimitusvarmuuteen, Euroopan kilpailukykyyn, ilmaston muutokseen ja ilmakehän pilaantumiseen liittyvät ongelmat vain pahenevat. EU ei voi antaa tällaisten kielteisten ennustusten käydä toteen.

Tällä energiatehokkuutta käsittelevällä vihreällä kirjalla pyritään aloittamaan keskustelu siitä, kuinka EU voisi kustannustehokkaasti alentaa energiankulutustaan 20 prosentilla vuoden 2020 ennakkoarvioihin verrattuna.

Nykypäivän edistynyttä tekniikkaa käyttäen on varmasti mahdollista säästää noin 20 prosenttia EU:n jäsenvaltioiden energiankulutuksesta. Kokonaiskulutus on nykyisellään noin 1 725 Mtoe. Arviot osoittavat, että nykysuuntausten jatkuessa kulutus saavuttaa 1 900 Mtoe vuonna 2020. Tavoitteena on täten päästä 20 prosentin energiansäästöjen avulla vuoden 1990 kulutustasoon, eli 1 520 Mtoe:hin.

Tämä merkitsisi, että panemalla tunnollisesti täytäntöön kaikki vuoden 2001 jälkeen toteutetut toimenpiteet, esimerkiksi direktiivit rakennusten energiatehokkuudesta ja sähkön ja lämmön yhteistuotannosta yhdessä uusien toimenpiteiden kanssa, voitaisiin päästä vuosittain keskimäärin 1,5 prosentin säästöön, minkä ansiosta EU-25:n olisi mahdollista palata vuoden 1990 kulutustasolle[38].

LIITE 2

Sähkön kulutuksen säästöt ja suuntaukset EU-15:n kotitalouksissa (lähteet: Wai 2004, Kem 2004)[39]

Kaudella 1992–2003 saavutetut sähkön säästöt [Twh/vuosi] | Kulutus 2003 [Twh/vuosi] | Kulutus 2010 (nykytoimenpiteitä noudattaen) [Twh/vuosi] | Kulutus 2010 Mahdolliset säästöt 2010 (lisätoimenpiteiden avulla) [Twh/vuosi] |

Pesukoneet | 10–11 | 26 | 23 | 14 |

Jääkaapit ja pakastimet | 12–13 | 103 | 96 | 80 |

Sähköuunit | – | 17 | 17 | 15,5 |

Valmiustila | 1–2 | 44 | 66 | 46 |

Valaistus | 1–5 | 85 | 94 | 79 |

Kuivaimet | – | 13,8 | 15 | 12 |

Sähköiset vedenlämmittimet[40] | – | 67 | 66 | 64 |

Ilmastointilaitteet | 5,8 | 8,4 | 6,9 |

Astianpesukoneet | 0,5 | 16,2 | 16,5 | 15,7 |

Yhteensä | 24,5–31,5 | 377,8 | 401,9 | 333,1 |

LIITE 3

[pic]

Energiaintensiteetti pienenee vuosittain keskimäärin 1,6 prosentilla.

LIITE 4

Energian loppukulutus

2002 | Rakennukset (asunnot ja tertiääriala) | Teollisuus | Liikenne | Kaikki loppukulutusalat |

Mtoe | % loppukysynnästä | Mtoe | % loppukysynnästä | Mtoe | % loppukysynnästä | Mtoe | % loppukysynnästä |

Kiinteät polttoaineet | 12,2 | 1,1 | 38,7 | 3,6 | 0,0 | 0,0 | 50,9 | 4,7 |

Öljy | 96,8 | 8,9 | 46,9 | 4,3 | 331,5 | 30,6 | 475,2 | 43,9 |

Kaasu | 155,6 | 14,4 | 105,4 | 9,7 | 0,4 | 0,0 | 261,5 | 24,2 |

Sähkö (ml. 14 % uusiutuvista energialähteistä | 121,3 | 11,2 | 91,2 | 8,4 | 6,0 | 0,6 | 218,5 | 20,2 |

Johdettu lämpö | 22,8 | 2,1 | 7,5 | 0,7 | 0,0 | 0,0 | 30,3 | 2,8 |

Uusiutuvat energialähteet | 29,0 | 2,7 | 16,2 | 1,5 | 1,0 | 0,1 | 46,2 | 4,3 |

Yhteensä | 437,8 | 40,4 | 306,0 | 28,3 | 338,9 | 31,3 | 1 082,6 | 100,0 |

LIITE 5

Energiatehokkuuden parantamisen työllisyysvaikutukset

Energiatehokkuuden parantamiseen tehdyt investoinnit vaikuttavat melkein aina työllisyyteen myönteisesti[41]. Joka tapauksessa syntyvien työpaikkojen määrä on suurempi kuin vastaavilla vaihtoehtoisilla investoinneilla aikaansaatujen työpaikkojen määrä, energian tuottamiseen, muuntamiseen ja jakeluun tehdyt investoinnit mukaan luettuina[42].

Energiatehokkuusinvestointien voimakas työllistävä vaikutus johtuu kahden eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Toinen tekijä on energiansäästöinvestoinnin niin sanottu "uudelleen käyttöönottovaikutus". Vaikutus johtuu energiatehokkuustoimilla saatujen taloudellisten säästöjen uudelleen investoinnin epäsuorista vaikutuksista. Se kattaa täysin kaksi kolmasosaa kokonaistyöllistysvaikutuksesta[43]. Toinen tekijä on tällaisten investointien suora vaikutus, joka johtuu alkuperäisen energiatehokkuusinvestoinnin toteuttamiseen tarvittavasta työstä. Hyvä esimerkki tästä ovat investoinnit olemassa olevien rakennusten kunnostamiseen. Monilla tällaisilla investoinneilla on se lisäetu, että ne ovat luonteeltaan työvoimavaltaisia, niiden vaikutukset ovat paikallisia ja alueellisia ja niiden sisältö on suhteellisen pieneltä osin tuontia. Tarvittavaan työvoimaan sisältyy usein myös ammattitaidotonta työvoimaa, samoin kuin puoliammattitaitoista ja korkeasti koulutettua työvoimaa, minkä takia se on joustava keino aluepolitiikan tavoitteiden kannalta.

Monet muutkin suorat investoinnit energiatehokkuuteen, kuten energiatehokkaat jalostuslinjat teollisuudessa, energiatehokkaiden lämmityskattiloiden asentaminen ja rakennusten huoltopalvelujen parantaminen, synnyttävät yhtä paljon tai enemmän työpaikkoja investoitua euroa kohden kuin vastaavat vaihtoehdot, kuten infrastruktuuri-investoinnit teihin, siltoihin tai energiansiirtoon.

Energiatehokkaiden investointien suhteellista työllistävää vaikutusta on verrattu vaihtoehtoisten investointien työllistysvaikutuksiin useissa tutkimuksissa. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että jokaista energiatehokkuuteen investoitua yhtä miljoonaa dollaria kohti syntyi suoraan 12–16 työvuotta, kun hiilivoimalaan tehty investointi tuotti vain 4,1 työvuotta ja ydinvoimalaan tehty investointi vain 4,5 työvuotta. Toisin sanoen energian loppukäytön tehokkuuteen tehtävät investoinnit luovat kolmesta neljään sen määrän työpaikkoja kuin vastaavat energian toimituksiin tehtävät investoinnit[44].

Yleisesti on myös ajateltu, että voimalaitoksen rakentamisella on laaja vaikutus paikalliseen talouteen. Vaikutelma syntyy tarkasteltaessa vaikutusta paikallisesti alueella, jonne rakennuskulut ja työllisyys keskittyvät. Koko aluetta ajatellen vaikutus ei kuitenkaan ole läheskään yhtä suuri kuin vastaavalla energiatehokkuuden parannusohjelmalla. Lisäksi kun energiantuotantolaitoksen vaatiman pääomainvestoinnin osuus on suuri, yhden kilowattitunnin sähkön tuottaminen maksaa noin kaksi kertaa enemmän kuin yhden kilowattitunnin säästäminen.

Joitakin työpaikkoja menetetään lisääntyneen ympäristösääntelyn ja energia-alan markkinoiden sääntelyn poistamisen takia. Sähkön ja kaasun markkinoiden avaaminen on esimerkiksi johtanut lyhyellä aikavälillä työpaikkojen vähenemiseen, koska lisääntynyt kilpailu on pakottanut rationalisoimaan energiantuotanto-, -siirto- ja -jakelulaitokset. Tässä työpaikkojen nettovähennyksessä ei oteta huomioon uudelleen käyttöönottovaikutuksia isojen teollisten käyttäjien saadessa sähköä alhaisemmalla hinnalla. On kuitenkin selvää, että jos energiatehokkuuteen tehtävien investointien lisääminen sovitetaan yhteen ympäristölainsäädännön ja markkinoiden vapautumisen kanssa, työpaikkojen nettolisäys on mahdollista[45].

Arviot siitä, kuinka paljon työpaikkoja unioniin voidaan luoda energiatehokkuutta lisäämällä, vaihtelevat suuresti riippuen tehtävien investointien koosta, pituudesta ja tyypistä. Karkea arvio, joka perustuu säästetyn energian arvoon, kun energiatehokkuus lisääntyy vuosittain 1 prosentilla kymmenen vuoden jaksolla, osoittaa, että tämä voisi johtaa yli 2 000 000 miestyövuoden työllistävään vaikukseen, jos investoinnit tehdään esimerkiksi asianmukaisissa olosuhteissa rakennusten kunnostusalalla[46]. Arvioita tukevat muut tutkimukset[47]. Suuret säästömahdollisuudet ja se tosiseikka, että rakennusalan osuus EU:n energian loppukulutuksesta on noin 40 prosenttia, tekevät energiatehokkuusinvestoinneista tällä alalla erityisen kiinnostavia. Kiinnostusta voivat lisätä entistä suurempi mahdollisuus rahoittaa joitakin näistä investoinneista rakennerahastoista sekä jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa alennettua ALV:a ja muita veroja ja maksuja[48].

Tässä yhteydessä on myös mainittava, että uudet jäsenvaltioissa sovellettavat vaatimukset rakennusten energiatehokkuuden todistamisesta vaikuttavat todennäköisesti rakennusalan työllisyyteen erittäin myönteisesti. Samalla näiden vaatimusten pohjalta saadaan tietoa, minkälaisia kustannustehokkaita energiatehokkuusinvestointeja tulevaisuudessa tarvitaan, ja niistä monet olisi toteutettava. Myös vaatimus lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien tarkastuksista lisännee työllisyyttä. Vaikkakaan näiden vaatimusten suorista työllistävistä vaikutuksista ei ole vielä EU-tason arvioita, viitteitä on siitä, että jäsenvaltiot tarvitsevat yhteensä noin 30 000 uutta asiantuntijaa todistusten ja tarkastusten tekemiseen sen jälkeen, kun kansallinen lainsäädäntö on täysin saatettu voimaan.

[1] Katso myös liite 1.

[2] The Mid-term Potential for Demand-side Energy Efficiency in the EU, Lechtenböhmer and Thomas, Wuppertal Institutie, 2005: Äskettäisessä EU-25:n toimintaohjelmia ja toimenpiteitä koskevassa skenaariossamme hahmotellaan niin sanottua "kunnianhimoista strategiaa", jotta kasvihuonekaasupäästöt saataisiin merkittävästi alenemaan vuoteen 2020 mennessä. Strategiassa hyödynnetään noin 80:aa prosenttia nykyisin saatavissa olevasta taloudellisen säästön mahdollisuudesta. Siinä oletetaan kuitenkin, että päätöksentekijät ovat nykyistä paremmin perillä aktiivisista toimintaohjelmista ja toimenpiteistä ja muuttavat asenteitaan siten, että energiatehokkuuden alalla käytettävissä olevia parhaita mahdollisia tekniikoita aletaan käyttää. Taulukossa osoitetaan, että tämän toimintaohjelma- ja toimenpideskenaarion mukaan EU-25:n talouden energiatehokkuus kasvaa 29 prosentilla. Energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista annetun direktiiviehdotuksen perustelut – KOM(2003) 739. MURE Database Simulation 2000, SOS Italy; Economic Evaluation of Sectoral Emissions Reduction Objectives for climate change, Blok and Joosen, ECOFYS, Utrecht, 2000; Energy Efficiency Indicators, ODYSSEE, ADEME, Pariisi, 2004; Powering Profits: How Companies turn energy efficiency into shareholder value, Green Business Letter, huhtikuu 2005; Improving energy efficiency by 5% and more per year, K. Blok, julkaistaan Journal of Industrial Ecology -lehdessä; The Potential for more efficient electricity use in Italy, F. Krause; The Energy Efficiency Challenge, WWF, 2005; World Energy Assessment 2000 and 2004 update, UNDP:n verkkosivusto; European Council for an energy efficient economy, Proceedings 2005 Summer study: Energy savings, What works and who delivers?, www.eceee.org

[3] Rat für Nachhaltige Entwicklung, 2003, http://www.nachhaltigkeitsrat.de/service/download/publikationen/broschueren/Broschuere_Kohleempfehlung.pdf, Ecofys.

[4] Vertailu muuttuu, jos otetaan huomioon erot kansalaisten ostovoimassa. Katso yksityiskohtaisemmat tiedot liitteestä 1.

[5] Päinvastoin kuin Yhdysvalloissa, missä öljynkulutus aluksi laski mutta lopulta nousi yhteensä 16 prosentilla vuodesta 1973 vuoteen 2003, Ranskassa öljynkulutus on edelleen 10 prosenttia alemmalla tasolla tänään kuin se oli kolme vuosikymmentä sitten, vaikka kulutus onkin viime vuosina hiukan noussut, ja energiaintensiteetti on nykyisin 30 prosenttia parempi kuin vuonna 1973.

[6] Esimerkiksi Euroopan investointipankki tekee yhteistyötä välittäjien (yleensä kansallisten tai paikallisten pankkien) kanssa tarjoamalla kokonaisrahoituslainoja, jotka lainataan sitten edelleen näiden välittäjien kautta pienehköjen hankkeiden rahoittamiseen.

[7] http://europa.eu.int/comm/energy_transport/wp_en.html.

[8] Energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista annetun direktiiviehdotuksen perustelut – KOM(2003) 739. MURE Database Simulation 2000, SOS Italia; Economic Evaluation of Sectoral Emissions Reduction Objectives for climate change, Blok and Joosen, ECOFYS, Utrecht, 2000; Energy Efficiency Indicators, ODYSSEE, ADEME, Pariisi, 2004; The Mid-term Potential for Demand-side Energy Efficiency in the EU, Lechtenböhmer and Thomas, Wuppertal Institutie, 2005: Powering Profits: How Companies turn energy efficiency into shareholder value, Green Business Letter, huhtikuu 2005; Improving energy efficiency by 5% and more per year, K. Blok, julkaistaan Journal of Industrial Ecology -lehdessä; The Potential for more efficient electricity use in Italy, F. Krause; The Energy Efficiency Challenge, WWF, 2005; European Council for an energy efficient economy, Proceedings 2005 Summer study: Energy savings, What works and who delivers?, www.eceee.org

[9] Tähän sisältyviä aiheita ovat esimerkiksi polttokennot, hajautettu energiantuotanto ja älykkäät energiaverkot, fossiilisia polttoaineita käyttävien voimaloiden tehostaminen ja rinnakkaispoltto sekä biopolttoaineet liikenteessä.

[10] KOM(2002) 431.

[11] http://europa.eu.int/comm/internal_market/publicprocurement/studies_en.htm

[12] http://europa.eu.int/comm/environment/GPP

[13] Katso direktiivin perustelut.

[14] Ecofys, DM 70067, "Cost effective retrofit in buildings", 2005.

[15] Lisää säästöjä voitaisiin saada ottamalla käyttöön puolijohdevalodiodeihin (LED) perustuva valaistus, jolla arvioidaan voitavan saavuttaa Euroopassa vuoteen 2015 mennessä noin 40 GW:n vähennys huippukysyntään eli 2 miljardia barrelia öljyä vuodessa (viittaus mainittu julkaisussa Photonics for the 21st Century , VDI, 2005).

[16] Katso liite 2.

[17] Direktiivin avulla on mahdollista saavuttaa ainakin 20 Mtoe:n tehokkuuden lisäys ja samalla tehdä Euroopan teollisuudesta maailmanlaajuisesti entistä kilpailukykyisempää.

[18] Lähteet: IEA "Things that go blip in the night", IEA 2005 "Saving electricity in a hurry", Fraunhofer institute "Study on options on a stand by label for Federal Ministery of Economics and Labour February 2005".

[19] Kuten "käytännesäännöt" television energiansyöttöön ja digisovittimiin.

[20] Kampanjasta tuetaan valistustoimintaa, jota toteuttavat pääsidosryhmät, kuten kansalliset hallitukset, alueet, kunnat, energiavirastot ja energiantuotanto, mutta myös energiapalveluyritykset, energialaitokset, teolliset tuottajat, rakennusyhtiöt, maatalous- ja metsäteollisuus, kuluttajien, teollisuuden ja maanviljelijöiden yhdistykset, rahoituslaitokset, koti- ja ulkomaankaupan yhdistykset, kansalaisjärjestöt ja kehitysyhteistyölaitokset. Tulevaisuudessa olisi käynnistettävä muita samantyyppisiä aloitteita.

[21] Direktiivi 96/61/EY ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi.

[22] Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskeva vertailuasiakirja.

[23] Sopimuksen allekirjoittaneet yhtiöt edustavat noin 90:tä prosenttia teollisuuden energian kysynnästä.

[24] Asetus (EY) N:o 1980/2000.

[25] Asetus (EY) N:o 761/2001.

[26] IEA "Saving oil in a hurry", 2005.

[27] WTO-kannanottoTN/TE/W/47, päivätty 17. helmikuuta 2005.

[28] "Ending the Energy Stalemate: A Bipartisan Strategy to Meet America’s Energy Challenges".

[29] Katso mm. European Energy and Transport "Scenario on Key drivers", Ecofys studies jne.

[30] Ennuste perustuu oletukseen, että BKT:n keskikasvu on ennakoitu 2,4 prosenttia vuodessa.

[31] EU-25 perusskenaario. European Energy and Transport scenario on key drivers.

[32] Rat für Nachhaltige Entwicklung, 2003, http://www.nachhaltigkeitsrat.de/service/download/publikationen/broschueren/Broschuere_Kohleempfehlung.pdf.

[33] UNDP, World Energy Assessment 2000, and update of 2004, http://www.undp.org/energy.

[34] Esimerkiksi vuonna 2000 EU:ssa menetettiin hengitysilman sisältämien hiukkaskeskittymien takia 3 miljoonaa elinvuotta. Tämä merkitsee noin 288 000:ta ennenaikaista kuolemaa.

[35] CAFEa varten tehty tutkimus.

[36] KOM(2005) 35. Tiedonannossa korostetaan, miten tärkeää energiatehokkuus on, jotta voitaisiin saavuttaa kasvihuonekaasupäästöjen tasot, jotka eivät haittaa ilmaston säilyttämistä. On arvioitu, että tavoitteen – kaasujen taso ilmassa 550 ppm – edellyttämistä vähennyksistä 50 prosenttia voitaisiin saavuttaa energiatehokkuutta lisäämällä.

[37] Vaikka muut vähemmän energiatehokkaat alueet ovat tällä hetkellä unionia kilpailukykyisempiä, tämän ei pitäisi estää unionia parantamasta omaa energiatehokkuuttaan ja siten omaa kilpailukykyään.

[38] Laskelma perustuu nykyisiin EU:n ennusteisiin BKT:n vuosittaisesta 2,4 prosentin kasvusta, katso "European Energy and Transport, scenario on key drivers", komissio, 2004.

[39] Status report 2004. Yhteinen tutkimuskeskus IES.

[40] Sähköiset kotitalouden vedenlämmittimet. Tässä ilmoitettu säästömahdollisuus liittyy vain lämmönhukan vähenemiseen valmiustilassa paksumman eristeen ansiosta. Lisäsäästöjä saadaan hallintastrategialla (termostaatti ja ajastin). Suuremmat sähkön säästöt saavutetaan ottamalla käyttöön aurinkolämpökeräimet.

[41] "National and Local Employment Impacts of Energy Efficiency Investment Programmes," 2000. SAVE-tutkimus, ACE, UK.

[42] Employment Effects of Electric Energy Conservation," 2002. Charles River Associates.

[43] Katso edellinen alaviite.

[44] Katso edellinen alaviite.

[45] Euroopan parlamentin tutkimus 2004.

[46] SAVE-tutkimus.

[47] UNDP, World Energy Assessment, s. 185. Rat für Nachhaltige Entwicklung: ‘Perspectives for coal in a sustainable energy industry’, lokakuu 2003.

[48] On arvioitu, että Tanskaan voitaisiin luoda puoli miljoonaa uutta työpaikkaa alentamalla tuloveroa ja työnantajamaksuja ja nostamalla vastaavasti energian verotusta.

200

Energiaintensiteetti (toe/M€95)-2003

mtoe

Energiaintensiteetti 199㴰〱ര植瑮湥楳整瑥楴഍湅牥楧ⵡ഍楋湩整瓤瀋汯瑴慯湩敥൴혍橬൹䴍慡慫獡൵复楤癮楯慭഍畕楳瑵癵瑡攋敮杲慩ଭ瑨敥൴഍〱ര㜍വ㔍ര㈍വ」഍〲〲഍〲〱഍〲〰഍㤱〹഍〲〰഍㜱〵഍㔱〰഍㈱〵഍〱〰഍㔷ര㔍〰഍㔲ര」഍潋潫慮獩湥牥楧湡畫畬畴⁳潰瑬潴楡敮瑨楥瑴槤慪攠敮杲慩湩整獮瑩敥瑴൩不来橡畯敬൴楂浯獡慳䴍畵猠棤复楤癮楯慭䬍慡畳혍橬൹楈汩൩䴍潴൥㈍〰ള㈍〰റㄍ㤹ഹㄍ㤹0=100

intensiteetti

Energia-

Kiinteätpolttoaineet

Öljy

Maakaasu

Ydinvoima

Uusiutuvatenergia-lähteet

100

75

50

25

2020

2010

2000

1990

2000

1750

1500

1250

1000

750

500

250

Kokonaisenergiankulutus polttoainelähteittäin ja energiaintensiteetti

Negajoulet

Biomassa

Muu sähkö

Ydinvoima

Kaasu

Öljy

Hiili

Mtoe

2003

2001

1999

1997

1995

1993

1991

1989

1987

1985

1983

1981

1979

1977

1975

1973

1971

3000

2500

2000

1500

1000

500

Primäärienergiankulutuksen ja "negajoulejen" kehitys – EU-25 (Negajoulet = vuoden 1971 energiaintensiteettin perusteella laskettu energiansääästö)

400

600

800

1000

1200

1400

1600

DK

IE

AT

IT

DE

FR

SE

NL

LU

UK

EU

ES

BE

PT

EL

CY

MT

FI

SI

HU

PL

LV

SK

CZ

LT

EE

EU-25 = 100

Primäärienergiaintensiteetti mukautettuna nykyisiin ostovoimapariteetteihin (2002): EU-25 = 100

50

100

150

200

250

Malta

Italia

Irlanti

Tanska

Itävalta

Portugali

Kreikka

Yhdistynyt

kuningas-

kunta

Espanja

Saksa

Alankomaat

Kypros

Ranska

Luxemburg

Slovenia

Unkari

Puola

Ruotsi

Latvia

Suomi

Liettua

Belgia

Tšekki

Slovakia

Viro

EU25=100

Lähde: Enerdata

Muu kuin energiakäyttö |

18%

Teollisuus |

20%

Liikenne |

10%

Tertiääriala |

Kotitaloudet |

17%

EU 25:n kokonaisenergiankulutus (1 725 Mtoe) vuonna 2005 (EU-25) - katso liite 1 |

by sector

Energiaintensiteetti 2003 (toe/M€1995)

200

400

600

800

1000

1200

1400

1600

1800

2000

Japani

EU-25

USA

Kiina

Venäjä

Energiaintensiteetti 2003 (toe/M€1995BKT)

(BKT mukautettuna ostovoimapariteettiin)

100

200

300

400

500

600

700

800

900

Japani

EU-25

USA

Kiina

Venäjä

EU

-

25:

BKT:n, energian kysynnän ja

energiaintensiteetin kehitys (perustaso): 2000 = 100

50

75

100

125

150

175

200

1971

1975

1980

1985

1990

1995

2000

2005

2010

2015

2020

2025

2030

BKT

Energiankysyntä

Energia-intensiteetti

6%

Muuntohävikit jne. |

29%