52004PC0289

Ehdotus NEUVOSTON ASETUS yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta ja yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 2847/93 muuttamisesta {SEK(2004) 448}

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Tiivistelmä

Vihreässä kirjassa [1] yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tulevaisuudesta esitellään muun muassa jäsenvaltioiden ongelmia YKP:n sääntöjen valvonnassa ja täytäntöönpanossa sekä niiden mahdollisia ratkaisuja, kuten yhteisen tarkastusorganisaation perustamista. Komissio esitteli YKP:n uudistamista ja uudistuksen täytäntöönpanoa koskeneen toimintasuunnitelmansa tiedonannossa yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta ("toimintasuunnitelma") [2]. Siinä komissio esitteli yhteistyötä ja täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman sekä toteutettavuustutkimuksen jälkeen laaditun ehdotuksen yhteisön tason yhteisen tarkastusorganisaation perustamiseksi.

[1] KOM(2001) 135, 20.3.2001.

[2] KOM(2002) 181, 28.5.2002.

Tiedonanto "Kohti yhteisen kalastuspolitiikan yhtenäistä ja tehokasta toteutusta" [3] siirtää nämä edellä mainitussa toimintasuunnitelmassa luetellut aloitteet käytännön tasolle. Tiedonannossa otettiin toteutettavuustutkimusta varten käyttöön käsite yhteisön kalastuksenvalvontavirasto. Sekä neuvosto että Euroopan parlamentti kannattivat virastoa ja toteutettavuustutkimusta.

[3] KOM(2003) 130, 21.3.2003.

Brysselissä 13. joulukuuta 2003 valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla tavanneet jäsenvaltioiden edustajat kannattivat komission aikomusta antaa ennen maaliskuun 2004 loppua ehdotus yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta: valtion- ja hallitustenpäämiehet olivat yhtä mieltä siitä, että viraston perustamisella on kiire ja että viraston sijaintipaikaksi tulee Espanja.

Tällä asetuksella komissio ehdottaa yhteisön kalastuksenvalvontaviraston (jäljempänä 'virasto') perustamista. Sen ydintehtävänä tulee olemaan jäsenvaltioiden suorittamien valvonta- ja tarkastustoimien koordinointi. Viraston odotetaan rakentavan vankan kumppanuuden jäsenvaltioiden kanssa sekä jäsenvaltioiden ja komission välille ja tuovan panoksensa yhteisön valvonta- ja täytäntöönpanokulttuurin kehittämiseen kalastusalalla.

2. Johdanto

2.1. Komission perustelut

Jäsenvaltioiden YKP:n sääntöjen soveltaminen edellyttää moitteetonta operatiivista valvonta- ja tarkastusorganisaatiota yhteisön tasolla, riittäviä valvonta- ja tarkastusresursseja sekä asianmukaista strategiaa näiden resurssien käyttämiseksi koordinoidulla tavalla.

Tavoitteet ovat:

* YKP:n tehokas toteuttaminen, ja

* yhdenmukaiset tarkastukset ja yhtäläinen täytäntöönpano yhteisön koko alueella.

Näiden tavoitteiden saavuttaminen on välttämätöntä kalatalousalan tuen saamiseksi YKP:lle.

Nykyisistä valvonta- ja tarkastusjärjestelyistä, joista jäsenvaltiot vastaavat kukin osaltaan, saadut kokemukset ovat osoittaneet, että nämä uudet tavoitteet voidaan saavuttaa vain vahvistamalla kansallisia valvonta- ja tarkastusrakenteita perustamalla yhteisön tasolle sijoittuva organisaatiorakenne.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toteuttamia valvonta- ja tarkastustoimia ei nykyisin koordinoida systemaattisella tavalla. Jäsenvaltioiden ponnistuksia ei soviteta yhteen muiden jäsenvaltioiden ponnistusten kanssa; tärkeysjärjestykset ja käytänteet voivat olla erilaisia. Sen vuoksi valvonnassa ja täytäntöönpanossa on yhteisön tasolla aukkoja ja heikkouksia. Kalatalousala valittaa, että valvonta ja täytäntöönpano on hajanaista ja epätasaisesti jakautunutta, minkä kalastajat kokevat toisinaan myös syrjiväksi.

Useimmat jäsenvaltiot ovat siirtäneet omien lainsäädännöllisten ja hallinnollisten järjestelmiensä rajoissa vastuun YKP:n valvonnasta ja täytäntöönpanosta erilaisille kansallisen ja alueellisen tason viranomaisille (kuten kalastuksenvalvojille, rannikkovartijoille, laivastolle, tullille, poliisille jne.). Monilla näistä viranomaisista on velvollisuuksia muillakin aloilla kuin kalastusalalla, mikä vaikeuttaa kalastusvalvonnan koordinoimista.

Erityisesti niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa YKP:n sääntöjen valvontaan ja täytäntöönpanoon osallistuu useita viranomaistahoja, on havaittu, että silloinkaan kun viranomaisten toimien koordinointi perustuu selkeisiin sääntöihin, se ei tapahdu kaikissa tapauksissa riittävän joustavasti, jotta kalastuksen valvontaan ja sääntöjen täytäntöönpanoon liittyviin toiminnallisiin haasteisiin voitaisiin vastata riittävän nopeasti.

Kolmansien osapuolten silmissä yhteisön kansainvälisen tason toiminta, joka koskee sovellettavien sääntöjen valvonnassa ja täytäntöönpanossa harjoitettavaa yhteistyötä, vaikuttaa monimutkaiselta, koska siitä vastaavat jäsenvaltiot. Jäsenvaltiot soveltavat YKP:n sääntöjä omien perinteidensä ja käytänteidensä mukaisesti. Kolmannet osapuolet kokevat yhteistyön näissä asioissa monimutkaiseksi erityisesti osapuolten ja perinteiden monilukuisuuden vuoksi. Näissä asioissa koetuilla vaikeuksilla voi olla heijastusvaikutuksia yhteisöön kokonaisuudessaan.

Tämän vuoksi ja erityisesti tehokkaan valvonnan ja tehokkaiden tarkastusten varmistamiseksi yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien mukaisesti komissio on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana hoitanut valvonta- ja tarkastustoimintaa kansainvälisillä vesillä koskevia tehtäviä. Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen mukaisten yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien perusteella komissio on velvollisuutensa Pohjois-Atlantilla täyttääkseen vuokrannut valvonta-aluksen, joka on toiminut alueella vuodesta 1990 lähtien ja vuodesta 2000 lähtien myös hoitanut joitakin NEAFC:ltä saatuja tehtäviä Koillis-Atlantilla. Lisäksi komissiolla on vuodesta 1995 lähtien ollut toiminnassa NAFO-sääntelyalueella toimivia yhteisön kalastusaluksia koskeva aluksille sijoitettujen tarkkailijoiden järjestelmä.

Komissio lakkaa hoitamasta näitä tehtäviä, jotka kuuluvat nyt jäsenvaltioiden vastuulle asetuksen (EY) N:o 2371/2002 23, 24, 25 ja 28 artiklan mukaisesti. Komission osallistuminen valvontaa ja tarkastuksia koskeviin operatiivisiin toimiin ei ole yhteensopivaa sille kuuluvan tehtävän kanssa, joka on valvoa ja arvioida asetuksen (EY) N:o 2371/2002 27 artiklan mukaisesti sitä, miten jäsenvaltiot soveltavat YKP:n sääntöjä. Komissio keskittyy tulevaisuudessa perustamissopimuksen ja YKP:n mukaisiin perustehtäviinsä, eikä sen pitäisi osallistua jäsenvaltioiden harjoittamiin valvonta- ja tarkastustehtäviin eikä hoitaa operatiivisia tehtäviä, kuten tarkastuksia, seurantaa ja tarkkailijajärjestelmien toimintaa.

Kolmannet maat, asianomaiset jäsenvaltiot ja kalatalousala kokonaisuudessaan on arvostanut sitä, että komissio on huolehtinut näistä operatiivisista tehtävistä. Näiden komission merellä suorittamien toimien jälkeen tarvitaan jäsenvaltioiden suorittamia kansainvälisiltä vesiltä palaavien alusten purettujen saaliiden tarkastuksia. Näiden tarkastusten laatua ei voida kuitenkaan aina taata, eikä sen vuoksi voida olla aina varmoja siitä, että sovellettavia sääntöjä noudatetaan.

2.2. Toiminnan koordinointi

Komissio ehdottaa seuraavia toimenpiteitä:

* komissio vahvistaa yhdenmukaiset valvonta- ja tarkastusohjelmat (MCS-ohjelmat [4]);

[4] MCS on käytössä oleva (FAO) kansainvälinen lyhenne viranomaisten suorittamalle kalastustoimien seurannalle, tarkastuksille ja valvonnalle. Siihen sisältyvät tarkastus- ja valvontatoimet mutta myös kalastusalusten satelliittiseuranta (VMS) ja tarkkailijajärjestelmät. MCS-ohjelma toimii yhteisön viitekehyksenä yhteisten prioriteettien, menettelyiden ja vertailuarvojen muodossa.

* jäsenvaltiot kokoavat kansalliset valvonta- ja tarkastusresurssinsa yhteiseen käyttöön, josta vastaa yhteisön elin edellä mainittujen valvonta- ja tarkastusohjelmien mukaisesti.

Virasto avustaa jäsenvaltioita niiden yhteisön lainsäädännön mukaisten, yhteisön ja kolmansien osapuolien välisistä sopimuksista johtuvien velvollisuuksien täyttämisessä. Sen olisi koordinoitava jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustoimet, jotta yhteisö voisi täyttää kansainväliset velvollisuutensa selkeällä, avoimella ja yhdenmukaisella tavalla.

Viraston perustaminen ei muuta YKP:n sääntöjen valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevaa jäsenvaltioiden vastuuta. Ehdotettu virasto ei myöskään aiheuta muutoksia asetuksen (EY) N:o 2371/2002 V luvun säännöksiin eikä ylitä sen 28 artiklan säännösten soveltamisalaa.

Ydintehtävänä on kansallisten valvonta- ja tarkastusresurssien yhteiskäyttö asiaa koskevan yhteisön strategian mukaisesti. Viraston tehtävänä on huolehtia jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustoiminnan koordinoinnista tavalla, joka palvelee koko yhteisön etua.

Toiminnan koordinointiin sisältyy:

- jäsenvaltioiden yhteen kokoamien kansallisten valvonta- ja tarkastusresurssien käytön suunnittelu,

- jäsenvaltioiden kansallisten valvonta- ja tarkastusresurssien käytön organisointi.

Valvonta- ja tarkastusresurssien käytön suunnitteluun sisältyy monikansallisten tarkastusryhmien muodostaminen yhteisön edun mukaisia merellä ja maalla tehtäviä tarkastuksia varten. Käytön organisointiin kuuluu tiettynä aikana valvottavia ja tarkastettavia maantieteellisiä alueita, kalakantoja, kalastuksia ja laivastoja koskeva ohjeistaminen.

Käytännössä viraston ja kansallisten viranomaisten välille on kehitettävä tehokas yhteistyösuhde. Yhteisön edun nimissä viraston olisi vastattava valvonta- ja tarkastusresurssien käytön johtamisesta läheisessä yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa.

Virasto vastaa siitä, että kansallisten viranomaisten valvonta- ja tarkastustoimet toteutetaan täysin koordinoidusti. Yhteiskäytöllä kansallisten resurssien käyttö saadaan mahdollisimman tehokkaaksi.

Virastolla tulee olemaan käytettävissään yhteisön kalastusalusten seurantakeskus, joka toimii yhteiskäytön organisoinnin välineenä ja tarjoaa verkon välityksellä reaaliaikaiset tiedot kyseessä olevien jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivien kalastusalusten sijainnista. Virasto saa käyttöönsä kaikki tiedot mutta jäsenvaltiot ainoastaan niiden omia aluksia ja vesialueita koskevat tiedot.

Ehdotetun organisaation voima on komission hyväksymässä selkeässä viitekehyksessä (prioriteetit, vertailuarvot jne.) ja siinä, että virasto organisoi asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien kansallisten valvonta- ja tarkastusresurssien käytön. Jäsenvaltioiden puolestaan on koottava resurssit yhteen ja vastattava valvontaa ja tarkastuksia koskevien perusvelvollisuuksien täyttämisestä.

2.3. Tehtävät

Yhteisön teknisenä erityiselimenä virasto suorittaa toiminnan koordinoinnin ohella muita YKP:n alaan kuuluvia valvonta- ja tarkastustehtäviä.

Virasto suorittaa tehtäviä, jotka liittyvät yhteisölle alueellisten kalastusjärjestöjen ja kahdenvälisten kalastussopimusten kautta kuuluviin velvollisuuksiin. Se muun muassa avustaa jäsenvaltioita täyttämään niiden valvontaa ja tarkastuksia koskevat velvollisuudet ja se voi suorittaa tehtäviä jäsenvaltioiden puolesta.

Sitä varten virasto voi tarjota sopimuspohjaisia palveluita jäsenvaltioille niiden pyynnöstä ja niiden kustannuksella. Näihin palveluihin voi kuulua valvonta-alusten vuokraaminen ja toiminnasta huolehtiminen sekä palvelussopimusten teko asianomaisten jäsenvaltioiden yhteiskäyttöön tulevien tarkkailijoiden kanssa.

Lisäksi virasto auttaa jäsenvaltioita seuraavissa asioissa:

* tarkastajien koulutus,

* valvonnassa ja tarkastuksissa tarvittavien tavaroiden yhteishankinta (mittatulkit, kalastuspäiväkirjat jne.) ja yhteisten pilottihankkeiden toteutuksen koordinointi uusien valvonta- ja tarkastustekniikkojen testaamiseksi,

* yhteisten valvonta- ja tarkastusmenettelyiden kehittäminen,

* perusteiden laatiminen valvonta- ja tarkastusresurssien toimittamiselle ja vaihdolle.

3. Yhteisötason organisaatio

Jäsenvaltioiden välisenä pysyvänä yhteistyöfoorumina toimivan yhteisötason teknisen erityiselimen perustaminen on sopiva ratkaisu, jonka avulla edellä mainitut tavoitteet voidaan saavuttaa. Elimen olisi oltava muodoltaan virasto.

Ehdotetun yhteisön kalastuksenvalvontaviraston [5] osalta yhteisön lainsäätäjä voi keskittää teknisluonteisten erityistehtävien suorittamisen virastolle sikäli kuin nämä tehtävät eivät haittaa yhteisön toimielinten perustamissopimuksessa ja yhteisön johdetussa oikeudessa säädettyjen tehtävien suorittamista. Tätä taustaa vasten kalastuksenvalvontaviraston tehtävät on määritelty sijoittuviksi jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja toiminnan koordinoinnin alueelle. Nämä tehtävät eivät haittaa komission perustamissopimuksesta ja yhteisestä kalastuspolitiikasta johtuvien tehtävien suorittamista.

[5] Yhteisön kalastuksenvalvontavirasto vastaa niin sanottua sääntelyvirastoa erotuksena täytäntöönpanovirastolle, joka suorittaa komission tehtäviä täysin komission valvonnassa.

YKP:n sääntöjen valvonta ja täytäntöönpano kuuluvat pääasiassa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Virasto on yhteisön julkinen elin, joka on oikeushenkilö. Jäsenvaltioilla, kalatalousalalla ja komissiolla on edustajansa viraston hallintoneuvostossa, mikä parantaa sen päätöksenteon laatua. Viraston toiminnasta vastaa sen johtaja. Jotta viraston koordinointitoiminta olisi tehokasta, hallintoneuvosto ei osallistu henkilöstön päivittäiseen työskentelyyn, joka koskee jäsenvaltioiden kansallisten valvonta- ja tarkastusresurssien käytön suunnittelua ja organisointia.

Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 ja 6 artiklassa tarkoitettujen monivuotisten elvytys- tai hoitosuunnitelmien osalta näiden sääntöjen valvonta ja täytäntöönpano saattaa koskea myös alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia. Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 31 artiklan 5 kohdan mukaisesti alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat voivat antaa komissiolle suosituksia tai tehdä ehdotuksia, joiden pohjalta komissio voi toimia ehdotetun asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Yhteisön elimenä virastoa sitovat kaikki siihen sovellettavat yhteisön vaatimukset. Ehdotettu asetus on laadittu Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen [6] ja sen soveltamista koskevien sääntöjen [7] sekä silloin kun mahdollista yhteisön henkilöstöä koskevien uusien, 1. toukokuuta 2004 voimaan tulevien henkilöstösääntöjen ja lukuisien muiden säädösten mukaisesti. Ehdotus kuvastaa parasta tämänhetkisen tiedon mukaista yhteisön virastojen perustamista ja toimintaa koskevaa käytäntöä ja niistä saatua kokemusta.

[6] Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, EYVL L 248, 16.9.2002.

[7] Komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002, EYVL L 357, 31.12.2002.

4. Yhteinen kalastuspolitiikka

4.1. Yhteinen kalastuspolitiikka

Yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen puiteasetuksen, elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 [8] V luvussa säädetään yhteisön valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmän uudesta oikeudellisesta kehyksestä. Mainitussa luvussa vahvistetaan aiempien asetusten perusperiaatteita ja vaatimuksia.

[8] EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

Yhteisön valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmä on laadittu sen varmistamiseksi, että kalakantojen käyttöoikeutta ja niiden hyödyntämistä säännellään kalastusketjun kaikissa vaiheissa ja että YKP:n sääntöjen - rakenne- ja markkinapolitiikka mukaan luettuina - noudattamista valvotaan. Jäsenvaltioiden ja komission vastuita samoin kuin kalastustoiminnan ja siihen liittyvien muiden toimintojen harjoittamisedellytyksiä selkiytetään. Lisäksi järjestelmässä otetaan käyttöön valvonta- ja täytäntöönpanovälineet ja luodaan edellytykset jäsenvaltioiden väliselle yhteistyölle ja koordinaatiolle niiden suhteissa kolmansiin osapuoliin.

Yhteisön vesien ulkopuolella harjoitettavan kalastustoiminnan valvonnan ja tarkastusten osalta yhteisöä sitovat yhteisistä kansainvälisistä valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmistä ja kahdenvälisistä kalastussopimuksista johtuvat kansainväliset velvollisuudet. Nämä velvollisuudet on kirjattu yhteisön lainsäädäntöön erityisasetuksissa, kuten Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella sovellettavista eräistä valvontatoimenpiteistä annetussa asetuksessa (EY) N:o 2791/1999 [9]. Mainitun asetuksen 11 artiklan mukaisesti yhteisön tarkastuksia ja valvontaa koskevien velvollisuuksien noudattamisesta vastaavat asianomaiset jäsenvaltiot. Vastaavanlaisia määräyksiä on myös muissa kansainvälisissä sopimuksissa tai sisältyy komission tuleviin ehdotuksiin.

[9] EYVL L 337, 30.12.1999, s. 1.

4.2. Jäsenvaltioiden velvollisuudet

YKP:n sääntöjen valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevista jäsenvaltioiden perusvelvollisuuksista säädetään asetuksen (EY) N:o 2371/2002 23, 24, 25 ja 28 artiklassa. Jäsenvaltioilta edellytetään yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen tehokasta valvontaa, täytäntöönpanoa ja tarkastamista. Sitä varten jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, osoitettava taloudelliset ja henkilöresurssit sekä luotava tarkoitukseen soveltuvat hallinnolliset ja tekniset rakenteet. Lisäksi jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä keskenään ja kolmansien maiden kanssa varmistaakseen, että yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä noudatetaan ja että valvonta- ja tarkastustoimet koordinoidaan.

4.3. Komission velvollisuudet

YKP:n sääntöjen valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevista komission velvollisuuksista säädetään asetuksen (EY) N:o 2371/2002 26 ja 27 artiklassa sekä perustamissopimuksessa. Komissio arvioi ja valvoo yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen soveltamista jäsenvaltioissa ja helpottaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja niiden toimien koordinointia. Arvioidakseen ja valvoakseen YKP:n sääntöjen soveltamista jäsenvaltioissa komissio voi omasta aloitteestaan ja omia keinojaan käyttäen aloittaa ja panna toimeen tarkastuksia, tutkimuksia, tarkistuksia ja selvityksiä, jotka koskevat sitä, miten jäsenvaltiot soveltavat YKP:n sääntöjä.

Komissio neuvottelee yhteisön puolesta kolmansien osapuolien kanssa kansainvälisistä sopimuksista, joihin voi sisältyä yhteisiä kansainvälisiä valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmiä. Jotkin tällaisista tehtävistä on osoitettu komissiolle yhteisön lainsäädännön mukaisesti yhteisön tason koordinoinnin helpottamiseksi.

Asetuksen (EY) N:o 2847/93 34 c artiklan mukaisesti komission on päätettävä, mitä kalastuksia varten tarvitaan erityiset seurantaohjelmat ja mitä edellytyksiä näissä ohjelmissa noudatetaan. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ja osoitettava tarvittavat aineelliset ja henkilöresurssit näiden ohjelmien täytäntöönpanon helpottamiseksi. Artikla on mukautettava vastaamaan tässä asetuksessa ehdotettua rakennetta.

Asetuksen (EY) N:o 2791/1999 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio voi laatia yhteisiä valvonta- ja tarkastusohjelmia, joiden avulla yhteisö voi täyttää NEAFC:n [10] valvontasuunnitelman mukaiset velvollisuutensa.

[10] Koillis-Atlantin kalastuskomissio.

Samanlaisia määräyksiä ehdotetaan NAFO:n [11] ja muiden vastaavien kansainvälisten sopimusten osalta.

[11] Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö.

5. Kalastuksenvalvontaviraston toiminta

Virastolle on osoitettava riittävän suuret määrärahat edellä kuvattujen tehtävien hoitamiseen tarvittavan henkilöstön palkkaamiseksi ja viraston joustavan ja tehokkaan toiminnan turvaamiseksi. Ensimmäisenä vuonna (2006) viraston talousarvioksi voidaan arvioida noin 4,9 miljoonaa euroa, ja summa nousee noin 5,0 miljoonaan euroon sitten, kun virasto on saavuttanut täyden toimintakyvyn. (Suunnilleen sama määrä säästyy komission talousarvion kansainvälistä valvontaa koskevasta kohdasta (110703), kun komissio ei enää toimita tarkastusalusta eikä tarkkailijoita NAFO:lle).

Viraston talousarvio rahoitetaan pääosin yhteisön rahoitusosuudella. Muita tulonlähteitä olisivat muun muassa jäsenvaltioilta niille sopimuspohjalta toimitetuista erityispalveluista perittävät maksut. Virasto voisi myös periä maksuja julkaisuistaan samoin kuin järjestämästään koulutuksesta sekä muista palveluista. On kuitenkin todennäköistä, että tällaiset maksut ja palkkiot muodostaisivat vain vähäisen osan viraston kokonaistuloista.

Viraston etuna on, että se pystyy tarjoamaan riippumatonta korkealaatuista teknistä asiantuntemusta, tietämystä ja hallinnollista osaamista, joita tarvitaan YKP:n osien täytäntöönpanossa.

Jäsenvaltioiden mukanaolo hallintoneuvostossa antaa niille mahdollisuuden osallistua jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien ja siitä johtuvien toimien suorittamiseen. Kalatalousalan edustajien mukanaolo hallintoneuvostossa parantaa suhteita kalatalousalaan ja parantaa päätöksenteon laatua ja lisää näin viraston toimien hyväksyttävyyttä kalatalousalan keskuudessa.

Komissio on tilannut viraston toiminnan optimointia koskevan tutkimuksen, jonka tulokset ovat käytettävissä syksyllä 2004.

6. Oikeusperustan valinta

Ehdotetun asetuksen oikeusperusta on perustamissopimuksen 37 artikla, joka on yhdenmukainen ehdotuksen tavoitteen ja kaiken tähänastisen yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyvän lainsäädännön kanssa.

7. Toissijaisuus ja suhteellisuus

Viraston perustaminen on tarpeen, koska se palvelee pysyvänä riippumattomana foorumina, jonka avulla voidaan huolehtia jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä ja niiden toiminnan koordinoinnista. Toiminnan koordinointi otetaan käyttöön kaikissa sellaisissa tapauksissa, joissa sen voidaan katsoa auttavan yhteisön tavoitteiden saavuttamista.

Muilla ratkaisumalleilla, jotka perustuisivat jäsenvaltioiden väliseen vapaaehtoiseen yhteistyöhön tai tapauskohtaisiin yhteisön ohjelmiin ilman pysyvää yhteisön elintä, ei tavoitteita saavutettaisi, koska toiminnan koordinointi ei ole yhteensopiva komission perustamissopimuksesta ja YKP:sta johtuvien tehtävien kanssa.

Viraston riippumattomuus suhteessa komissioon sen valvojien valvojan tehtävässä antaa sille mahdollisuuden luoda hyvät suhteet jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin jäsenvaltioiden organisoimaa valvonta- ja tarkastustoimintaa koskevissa asioissa.

Virasto tukee jäsenvaltioita niiden YKP:n mukaisten velvollisuuksien täyttämisessä valvontaa ja tarkastuksia koskevan yhteistyön ja toiminnan koordinoinnin alueella organisoimalla jäsenvaltioiden yhteen koottujen valvonta- ja tarkastusresurssien järkevää käyttöä komission hyväksymien yhteisön tavoitteiden, viitearvojen, prioriteettien ja yhtenäisten tarkastusmenettelyiden mukaisesti.

Viraston perustaminen parantaa myös yhteisön ja sen ulkopuolisten kumppaneiden välisiä suhteita keskittämällä yhteydenpitoa ja edistämällä yhdenmukaisia menettelyitä ja käytänteitä.

Edellä käsiteltyä järjestelmää tarvitaan tasapainottamaan yksittäisten jäsenvaltioiden etuja suhteessa yhteiseen etuun, joka koskee YKP:n sääntöjen asianmukaista valvontaa ja täytäntöönpanoa alueilla, joilla jäsenvaltioiden kalastuslaivastot hyödyntävät yhdessä sellaisia kantoja, joihin sovelletaan yhteisön hyväksymiä säilyttämis- ja valvontatoimenpiteitä. Lisäksi järjestelmän avulla on mahdollista optimoida kansallisten valvonta- ja tarkastusresurssien käyttöstrategioiden kustannus-hyötysuhde.

8. Artiklakohtaiset perustelut

Tavoite (1 artikla)

Tämä artikla koskee asetuksen tavoitetta, joka on viraston perustaminen jäsenvaltioiden toteuttamien kalastuksen valvonta- ja tarkastustoimien koordinoinnin organisoimiseksi sekä jäsenvaltioiden välisen yhteistyön auttamiseksi yhteisen kalastuspolitiikan vaatimusten mukaisesti.

Toiminnan koordinoinnin ala (2 artikla)

Tässä artiklassa selvitetään viraston kalastuksen valvonta- ja tarkastustoimien koordinoinnin vastuualue, joka ulottuu kansainvälisiltä ja kolmansien maiden vesiltä yhteisön vesien kautta jäsenvaltioiden maaperälle ensimmäiseen myyntipisteeseen saakka.

Määritelmät (3 artikla)

Tässä artiklassa määritellään asetuksen keskeiset käsitteet.

Toimenkuva (4 artikla)

Tässä artiklassa määritellään viraston toimenkuva, jonka muodostavat yhteisön kalastustoimien valvontaa ja tarkastuksia koskeviin velvollisuuksiin kansainvälisillä ja yhteisön vesillä liittyvien toimien koordinointi sekä jäsenvaltioiden avustaminen valvonnan ja täytäntöönpanon alalla.

Viraston tehtävänä on varmistaa erityisesti asetuksen (EY) N:o 2371/2002 28 artiklan asianmukainen täytäntöönpano.

Yhteisön valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksiin liittyvät tehtävät (5 artikla)

Tämä artikla koskee viraston tehtäviä, joiden avulla pyritään täyttämään yhteisön valvontaa ja tarkastuksia koskevat velvollisuudet. Nämä velvollisuudet kuuluvat yhteisölle sen alueellisten kalastusjärjestöjen kautta tai kolmansien maiden kanssa tekemien sopimusten perusteella. Velvollisuudet sitovat jäsenvaltioita, joiden on ne täytettävä. Viraston tehtävänä on sen vuoksi avustaa näissä asioissa yhteisöä ja jäsenvaltioita lähinnä koordinoimalla jäsenvaltioiden toteuttamia valvonta- ja tarkastustoimia. Tämän mukaisesti artiklassa annetaan virastolle tarvittavat toimivaltuudet tiukasti määriteltyjen edellytysten mukaisesti.

Toiminnan koordinoinnin organisointi (6 artikla)

Tässä artiklassa käsitellään jäsenvaltioiden toteuttamien tarkastus- ja valvontatoimien koordinointia yhteisön vesialueilla. Artiklan keskeisenä osana on viittaus yhteisön kalastusalusten seurantakeskukseen, joka käyttää satelliittipaikannustekniikkaa tarjotakseen reaaliaikaisen kuvan kalastustoimista ja tarkastus- ja valvontatilaisuuksista.

Jäsenvaltioille tarjottavia sopimuspohjaisia palveluita koskeva säännös (7 artikla)

Tässä artiklassa virastolle annetaan mahdollisuus tuottaa sopimuspohjalta jäsenvaltioille tarjottavia tarkastuksia ja valvontaa koskevia palveluita. Tällaisiin palveluihin voisivat kuulua valvonta-alusten vuokraaminen ja toiminnasta huolehtiminen, jotta jäsenvaltiot voivat täyttää velvollisuutensa niin yhteisön vesillä kuin niiden ulkopuolellakin, sekä käytössä oleviin tarkkailijajärjestelmiin, kuten NAFO:n järjestelmään, tarvittavien tarkkailijoiden toimittaminen.

Jäsenvaltioiden avustaminen (8 artikla)

Tämä artikla antaa virastolle mahdollisuuden avustaa jäsenvaltioita niiden tarkastuksia ja valvontaa koskevissa tehtävissä.

Yhteisön valvontaa ja tarkastuksia koskevat velvollisuudet (9 artikla)

Tässä artiklassa käsitellään yhtä niistä tekijöistä, joista johtuen yhteisö ryhtyy toimintaa koordinoimaan, nimittäin yhteisölle johonkin alueelliseen kalastusjärjestöön liittyvän sopimuksen tai jonkin kolmannen maan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla kuuluvia valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksia. Tällaiset velvollisuudet saattavat luonnollisesti liittyä myös yhteisön vesien ulkopuolella harjoitettavaan kalastustoimintaan.

Erityisten valvonta- ja tarkastusohjelmien täytäntöönpano (10 artikla)

Toinen yhteisön toiminnan käynnistävä tekijä on, että komissio on hyväksynyt asetuksen (ETY) N:o 2847/93 (sellaisena kuin se on muutettuna tällä asetuksella) 34 c artiklan nojalla erityisen seuranta-, valvonta- ja tarkastusohjelman.

Yhteiskäyttösuunnitelmien sisältö (11 artikla)

Toiminnan koordinointi tapahtuu tässä artiklassa säädettävien säännösten mukaisten yhteiskäyttösuunnitelmien perusteella. Huomattakoon, että nämä suunnitelmat osoitetaan tietyille jäsenvaltioille, joilla on jotakin tiettyä kalastusta koskevia intressejä, ja että niiden velvollisuus koota yhteen näiden suunnitelmien toteuttamisessa tarvittavat tarkastus- ja valvontaresurssit riippuu siitä, miten merkittävät niiden 2 kohdassa määritellyt kyseisestä kalastusta koskevat intressit ovat.

Yhteiskäyttösuunnitelmien hyväksymismenettely (12 artikla)

Tässä artiklassa vahvistetaan menettely, jonka mukaan yhteiskäyttösuunnitelmat laaditaan ja hyväksytään. On selvää, että tällaisissa suunnitelmissa on otettava huomioon jäsenvaltioiden olemassa olevista yhteiskäyttösuunnitelmista ja sovellettavista valvonta- ja tarkastusohjelmista johtuvat velvollisuudet.

Yhteiskäyttösuunnitelmien täytäntöönpano (13 artikla)

Tässä artiklassa jäsenvaltioille säädetään perusvelvollisuus yhteiskäyttösuunnitelmien täytäntöönpanosta.

Yhteiskäyttösuunnitelmien arviointi (14 artikla)

Viraston suorittama jokaisen yhteiskäyttösuunnitelman vuosittainen arviointi ja näiden arviointien toimittaminen komissiolle on tarpeellinen osa arviointia.

Valvonta- ja tarkastusresurssien ilmoittaminen (15 artikla)

Velvollisuus ilmoittaa käytettävissä olevat valvonta- ja tarkastusresurssit virastolle on yksi viraston yhteisten käyttösuunnitelmien laatimisessa tarvitsemien perustietojen keskeisistä tekijöistä.

Kalastukset, joihin ei sovelleta valvonta- ja tarkastusohjelmia (16 artikla)

Kun jäsenvaltiot ovat sopineet keskenään koordinoivansa seuranta-, valvonta-, tarkastus- ja tarkkailutoimintansa tietyillä alueilla tai tiettyjen kalastusten osalta, virasto voi pyydettäessä avustaa niitä.

Tietoverkko (17 artikla)

Tässä artiklassa säädetään viraston liittymisestä yhteisön ja kansainvälisiin tietoverkkoihin yhteisön lainsäädännön mukaista tietojen vaihtamista varten.

Yksityiskohtaiset säännöt (18 artikla)

Tässä artiklassa säädetään komission mahdollisuudesta antaa toiminnan koordinointia koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

Oikeudellinen muoto ja päätoimipaikka (19 artikla)

Tämä artikla käsittelee viraston oikeudellista asemaa ja sijaintia.

Henkilöstö (20 artikla)

Tämä artikla sisältää viraston henkilöstöä koskevat yleiset säännöt. Virasto ottaa palvelukseensa väliaikaista henkilöstöä (josta osa komissiosta tilapäisesti siirrettynä) sekä sopimussuhteisia toimihenkilöitä yhteisön menettelyitä noudattaen (Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimisto).

Erioikeudet ja vapaudet (21 artikla)

Tässä artiklassa käsitellään virastolle ja sen henkilöstölle myönnettyjä erioikeuksia ja vapauksia.

Vastuu (22 artikla)

Tässä artiklassa säädetään viraston vastuusta.

Kielet (23 artikla)

Tämä artikla koskee viraston kieliä.

Hallintoneuvoston perustaminen ja toimivalta (24 artikla)

Tässä artiklassa käsitellään viraston hallintoneuvostoa. Työohjelma on tärkeä viraston hallinnossa käytettävä väline. Viraston olisi sovitettava eri alojen prioriteettinsa ja erityisesti yhteisön prioriteetit käytettävissä oleviin henkilöstöresursseihin. Sisäinen organisaatio ja henkilöstön osoittaminen tehtäviin olisi tehtävä avoimuutta noudattaen ja siten, että varmistetaan tasapaino kyseessä olevien eri alueiden välillä.

Hallintoneuvoston kokoonpano (25 artikla)

Tässä artiklassa käsitellään viraston hallintoneuvoston kokoonpanoa. Ainoastaan niillä jäsenvaltioilla, joilla on merikalastusta harjoittavat kalastuslaivastot, on oikeus nimittää edustaja. Koska virasto koordinoi myös sellaista tarkastusalusten toimintaa, josta vastaavilla kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla voi olla myös kalastusalan ulkopuolisia velvollisuuksia, on tärkeätä, että kaikki asianomaiset jäsenvaltiot ovat edustettuina hallintoneuvostossa. Komissiolla on oikeus nimittää neljä omaa edustajaa sekä neljä kalatalousalan edustajaa.

Hallintoneuvoston puheenjohtajuus (26 artikla)

Tässä artiklassa käsitellään viraston hallintoneuvoston puheenjohtajuutta. Koska viraston vastuulla on myös sellaisia asioita, jotka koskevat alueellisia kalastusjärjestöjä ja kolmansia maita, on aiheellista, että puheenjohtaja valitaan komission hallintoneuvostoedustajien joukosta. Puheenjohtajan tulisi pikemmin olla koko yhteisön etujen kuin kansallisten etujen valvoja.

Kokoukset (27 artikla)

Tässä artiklassa säädetään hallintoneuvoston kokouksista.

Äänestäminen (28 artikla)

Tässä artiklassa säädetään äänestämisestä viraston hallintoneuvostossa. Jäsenvaltioiden edustajilla on yksi ääni kullakin ja komission edustajilla 10 ääntä yhteensä.

Etunäkökohtia koskeva ilmoitus (29 artikla)

Tätä artiklaa sovelletaan hallintoneuvoston kalatalousalan edustajiin.

Pääjohtajan tehtävät ja toimivaltuudet (30 artikla)

Tässä artiklassa käsitellään viraston pääjohtajan tehtäviä ja toimivaltuuksia.

Pääjohtajan nimittäminen (31 artikla)

Tämä artikla koskee viraston pääjohtajan nimittämistä. Komissio laatii luettelon soveltuvista ehdokkaista, joiden joukosta viraston hallintoneuvosto nimittää pääjohtajan.

Avoimuus ja tiedottaminen (32 artikla)

Tässä artiklassa käsitellään viraston avoimuutta ja sen tiedottamiseen sovellettavia sääntöjä.

Salassapitovelvollisuus (33 artikla)

Tässä artiklassa säädetään viraston hallintoneuvoston jäsenten, pääjohtajan ja henkilöstön salassapitovelvollisuudesta. Salassapitovelvollisuutta sovelletaan yksittäisten alusten kalastustoimintaa koskeviin tietoihin (VMS).

Komission tiedonsaantioikeus (34 artikla)

Tässä artiklassa säädetään viraston velvollisuudesta toimia tiiviissä yhteistyössä komission kanssa sen käytettävissä olevien tietojen toimittamisen osalta.

Talousarvio (35 artikla)

Tämä artikla koskee viraston talousarviota ja on voimassa olevan lainsäädännön mukainen (ks. alaviitteet 6 ja 7).

Talousarvion täytäntöönpano ja valvonta (36 artikla)

Tämä artikla koskee viraston talousarvion täytäntöönpanoa ja valvontaa, ja se perustuu uuteen varainhoitoasetukseen.

Petostentorjunta (37 artikla)

Tässä artiklassa säädetään petostentorjunnasta.

Varainhoitoa koskevat säännökset (38 artikla)

Tässä artiklassa käsitellään viraston varainhoitoa koskevien sääntöjen hyväksymistä ja sisältöä.

Arviointi (39 artikla)

Tähän artiklaan sisältyy arviointilauseke, jonka mukaan virastoa koskeva riippumaton ulkopuolinen arviointi on tehtävä viiden vuoden kuluessa siitä, kun virasto on ottanut tehtävänsä vastuulleen, ja sen jälkeen joka viides vuosi.

Viraston toiminnan aloittaminen (40 artikla)

Tässä artiklassa edellytetään, että virasto aloittaa toimintansa kahdentoista kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.

Muutos (41 artikla)

Tässä artiklassa muutetaan asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artikla.

Voimaantulo (42 artikla)

Tämä artikla koskee asetuksen voimaantuloa.

2004/0108 (CNS)

Ehdotus NEUVOSTON ASETUS yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta ja yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 2847/93 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [12],

[12] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [13],

[13] EUVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 [14] säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan (jäljempänä 'YKP') sääntöjen tehokas valvonta, tarkastus ja täytäntöönpano ja tehdä siihen pääsemiseksi yhteistyötä toistensa ja kolmansien maiden kanssa.

[14] EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(2) Näiden velvollisuuksien täyttämiseksi jäsenvaltioiden on tarpeen koordinoida yhteisön kalastusalusten toimia koskevat valvonta- ja tarkastustoimensa yhteisön vesillä ja kansainvälisillä vesillä ottaen erityisesti huomioon yhteisön alueellisista kalastusjärjestöistä ja kolmansien maiden kanssa tehdyistä sopimuksista johtuvat velvollisuudet.

(3) Tällaisen valvonta- ja tarkastustoimien koordinoinnin kautta tapahtuvan yhteistyön pitäisi vaikuttaa myönteisesti elollisten vesiluonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen sekä turvata tähän hyödyntämiseen osallistuvalle kalatalousalalle tasavertaiset toimintaedellytykset ja vähentää siten kilpailun vääristymistä.

(4) Rajoittamatta jäsenvaltioiden asetuksesta (EY) N:o 2371/2002 johtuvia vastuita yhteisö tarvitsee teknis-hallinnollisen elimen järjestämään jäsenvaltioiden kalastuksen valvontaa ja tarkastuksia koskevaa yhteistyötä ja toiminnan koordinointia yhteisön vesillä ja kansainvälisillä vesillä.

(5) Tätä varten on aiheellista perustaa yhteisön nykyisen toimielinrakenteen puitteissa sekä komission että jäsenvaltioiden toimivaltuuksien jako huomioon ottaen yhteisön kalastuksenvalvontavirasto (jäljempänä 'virasto').

(6) Viraston perustamiselle asetettavien tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen määritellä viraston tehtävät.

(7) Erityisesti on tarpeen, että virasto kykenee komission pyynnöstä avustamaan yhteisöä ja jäsenvaltioita niiden suhteissa kolmansiin maihin ja/tai alueellisiin kalastusjärjestöihin ja tekemään yhteistyötä niiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteisön kansainvälisiä velvollisuuksia koskevissa asioissa.

(8) Viraston suorittaman jäsenvaltioiden välisen operatiivisen yhteistyön koordinointi olisi toteutettava yhteiskäyttösuunnitelmien perusteella, joissa organisoidaan asianomaisten jäsenvaltioiden käytettävissä olevien valvonta- ja tarkastusresurssien käyttö komission hyväksymien valvonta- ja tarkastusohjelmien toteuttamiseksi. Jäsenvaltioiden harjoittamat kalastuksen valvonta- ja tarkastustoimet olisi toteutettava valvonta- ja tarkastustoimia koskevia yhteisiä perusteita, prioriteetteja, viitearvoja ja menettelyitä noudattaen tällaisten ohjelmien perusteella.

(9) Sitä varten virastolla olisi oltava käytettävissään perustettavan ja jäsenvaltioiden kalastuksenseurantakeskuksiin liitettävän yhteisön kalastuksenseurantakeskuksen välityksellä verkkoyhteys kalastustoimintaa koskeviin tietoihin.

(10) Yhteiskäyttösuunnitelmien täytäntöön panemiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden olisi koottava valvonta- ja tarkastusresurssinsa yhteen. Sitä varten niiden olisi asetettava mainitut resurssit käytettäviksi ja käytettävä niitä laaditun suunnitelman mukaisesti. Viraston olisi arvioitava, ovatko käytettävissä olevat valvonta- ja tarkastusresurssit riittävät, ja tarvittaessa ilmoitettava asianomaisille jäsenvaltioille ja komissiolle, että resurssit eivät riitä valvonta- ja tarkastusohjelmassa vaadittujen tehtävien suorittamiseen.

(11) Viraston olisi tarkasteltava säännöllisesti yhteiskäyttösuunnitelmien tehokkuutta.

(12) Virasto voi pyydettäessä järjestää siten, että valvonta- ja tarkastusresurssit ovat sopimuspohjalta asianomaisten jäsenvaltioiden yhteisesti käytettävissä.

(13) Viraston tehtävien täyttämiseksi komission, jäsenvaltioiden ja viraston olisi vaihdettava valvontaa ja tarkastuksia koskevia tietoja tietoverkon kautta.

(14) Viraston aseman ja rakenteen olisi vastattava sille asetettujen tavoitteiden mukaisten tulosten objektiivista luonnetta, ja viraston olisi voitava suorittaa tehtävänsä läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa. Sen vuoksi virastolle olisi annettava oikeudellinen, taloudellinen ja hallinnollinen itsemääräämisoikeus ja säilytettävä samalla läheiset yhteydet niin yhteisön toimielimiin kuin jäsenvaltioihinkin. Tätä tarkoitusta varten on tarpeen ja asianmukaista, että virasto olisi yhteisön elin, joka on oikeushenkilö ja joka käyttää sille tällä asetuksella annettua täytäntöönpanovaltaa.

(15) Viraston tekemiin sopimuksiin sovellettavan lain mukaan määräytyvän viraston sopimusvastuun osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen olisi oltava toimivaltainen viraston tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välimiesmenettelylausekkeen nojalla. Yhteisöjen tuomioistuimella olisi myös oltava toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat viraston sopimukseen perustumattomasta vastuusta johtuvien vahinkojen korvaamista.

(16) Komission ja jäsenvaltioiden tulisi olla edustettuina hallintoneuvostossa, jonka tehtävänä olisi huolehtia viraston moitteettomasta ja tehokkaasta toiminnasta.

(17) Koska viraston on täytettävä yhteisön velvollisuudet ja komission pyynnöstä tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden ja alueellisten kansainvälisten kalastusjärjestöjen kanssa yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien puitteissa, on aiheellista, että hallintoneuvoston puheenjohtaja valitaan komission edustajien joukosta.

(18) Hallintoneuvoston äänestysmenettelyissä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden ja komission edut ja viraston tehokas toiminta. On aiheellista säätää, että hallintoneuvostoon otetaan rajoitettu määrä äänioikeudettomia kalatalousalan edustajia.

(19) On tarpeen säätää viraston pääjohtajan nimittämisestä sekä pääjohtajan tehtävien hoitamista koskevista säännöistä.

(20) Viraston avoimen toiminnan edistämiseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 [15] olisi sovellettava virastoon rajoituksetta.

[15] EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(21) Yksilöiden ja heidän yksityisyytensä suojelemiseksi yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 [16] olisi sovellettava tähän asetukseen.

[16] EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(22) Viraston toimintaa koskevan itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden takaamiseksi sille olisi myönnettävä oma talousarvio, jonka tulot ovat peräisin yhteisön rahoitusosuudesta ja viraston tarjoamista sopimuspohjaisista palveluista perittävistä maksuista. Yhteisön talousarviomenettelyä olisi noudatettava siltä osin kuin kyseessä ovat yhteisön rahoitusosuus tai Euroopan unionin yleisestä talousarviosta maksettavat muut tuet. Tilintarkastustuomioistuimen olisi suoritettava viraston tilintarkastus.

(23) Petosten, korruption ja muiden laittomien toimien vastustamiseksi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1073/1999 [17] olisi sovellettava rajoituksetta virastoon, ja viraston olisi liityttävä 25 päivänä toukokuuta 1999 Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välillä tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista.

[17] EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

(24) Jotta viraston tehtävänä olevaa toiminnan koordinointia voitaisiin helpottaa vahvistettavien yhteiskäyttösuunnitelmien avulla, olisi yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta ja yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetun asetuksen (ETY) N:o 2847/93 [18] 34 c artikla muutettava.

[18] EYVL 261, 20.10.1993, s. 1.

(25) Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [19] mukaisesti,

[19] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

Tavoite, soveltamisala ja määritelmät

1 artikla

Tavoite

Tällä asetuksella perustetaan yhteisön kalastuksenvalvontavirasto (jäljempänä 'virasto'), jonka tavoitteena on järjestää jäsenvaltioiden kalastuksen valvonta- ja tarkastustoimien koordinointi ja auttaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamiseksi.

2 artikla

Toiminnan koordinoinnin soveltamisala

Viraston harjoittama toiminnan koordinointi kattaa kalastustuotteiden ensimmäiseen myyntipisteeseen saakka sellaisten kalastustoimien valvonnan ja tarkastamisen, joita

a) harjoitetaan jäsenvaltioiden alueella;

b) harjoitetaan yhteisön vesillä; tai

c) yhteisön kalastusalukset harjoittavat yhteisön vesien ulkopuolella.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a) 'valvonnalla ja tarkastuksella' kaikkia jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 2371/2002 [20] 23, 24 ja 28 artiklan mukaisesti toteuttamia toimenpiteitä yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvien kalastustoimien valvomiseksi ja tarkastamiseksi, sellaiset valvonta- ja seurantatoimet kuin alusten satelliittiseurantajärjestelmät ja tarkkailijajärjestelmät mukaan luettuina;

[20] EYVL 358, 31.12.2002, s. 59.

b) 'valvonta- ja tarkastusresursseilla' valvontaan käytettäviä aluksia, ilma-aluksia, kulkuneuvoja ja muita aineellisia resursseja sekä tarkastajia, tarkkailijoita ja muita henkilöresursseja, joita jäsenvaltiot käyttävät valvontaan ja tarkastuksiin;

c) 'yhteisön valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksilla' kaikkia valvontaan ja tarkastukseen liittyviä yhteisön velvollisuuksia, jotka johtuvat yhteisön jäsenyydestä jossakin alueellisessa kalastusjärjestössä tai yhteisön ja jonkin kolmannen maan välillä tehdystä kalastussopimuksesta;

d) 'yhteiskäyttösuunnitelmalla' suunnitelmaa, jossa esitetään käytettävissä olevien valvonta- ja tarkastusresurssien käyttöä koskevat toiminnalliset järjestelyt;

e) 'kansainvälisellä valvonta- ja tarkastusohjelmalla' ohjelmaa, jossa esitetään valvonta- ja tarkastustoimia koskevat tavoitteet, yhteiset prioriteetit ja menettelyt, jotka komissio on vahvistanut yhteisön valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksien täyttämiseksi;

f) 'erityisellä valvonta- ja tarkastusohjelmalla' ohjelmaa, jossa asetetaan tavoitteet, yhteiset prioriteetit ja menettelyt asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artiklan mukaisesti vahvistetuille valvonta- ja tarkastustoimille;

g) 'kalastuksella' kalastustoimintaa, joka kohdistuu tiettyihin neuvoston erityisesti asetuksen (EY) N:o 2371/2002 [21] 5 ja 6 artiklan nojalla määrittelemiin kantoihin;

[21] EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

h) 'yhteisön tarkastajilla' tarkastajia, jotka sisältyvät asetuksen (EY) N:o 2371/2002 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.

II LUKU

Viraston toimenkuva ja tehtävät

4 artikla

Toimenkuva

Viraston toimenkuvana on:

a) koordinoida jäsenvaltioiden suorittamia valvonta- ja tarkastustoimia, jotka liittyvät yhteisön valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksiin;

b) koordinoida asianomaisten jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti yhteen kokoamien kansallisten valvonta- ja tarkastusresurssien käyttö;

c) avustaa jäsenvaltioita toimittamaan kalastustoimia ja valvonta- ja tarkastustoimia koskevia tietoja komissiolle ja kolmansille osapuolille;

d) auttaa toimivaltaansa kuuluvissa asioissa jäsenvaltioita täyttämään yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä koskevat tehtävänsä ja velvollisuutensa.

5 artikla

Yhteisön valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksiin liittyvät tehtävät

1. Komission pyynnöstä virasto:

a) avustaa yhteisöä ja jäsenvaltioita niiden suhteissa kolmansiin maihin ja alueellisiin kansainvälisiin kalastusjärjestöihin, joiden jäsen yhteisö on;

b) tekee yhteistyötä alueellisten kansainvälisten kalastusjärjestöjen kanssa yhteisön valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksiin liittyvissä asioissa näiden järjestöjen kanssa sovittujen työjärjestelyiden puitteissa.

2. Virasto voi komission pyynnöstä tehdä yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa valvontaan ja tarkastuksiin liittyvissä asioissa yhteisön ja näiden maiden välillä tehtyjen sopimusten puitteissa.

3. Virasto voi toimivaltaansa kuuluvissa asioissa suorittaa jäsenvaltioiden puolesta tehtäviä, jotka sisältyvät kalastussopimuksiin, joiden sopimuspuolena yhteisö on.

6 artikla

Toiminnan koordinoinnin organisoiminen

Viraston tehtävänä on:

a) laatia yhteiskäyttösuunnitelmia ja organisoida jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustoimien koordinointi III luvun mukaisesti;

b) perustaa yhteisön kalastuksenseurantakeskus yhteisten valvonta- ja tarkastustoimien koordinoinnin organisoimiseksi.

7 artikla

Sopimuspohjaisten palveluiden tuottaminen jäsenvaltioille

Virasto voi tuottaa jäsenvaltioille niiden pyynnöstä sopimuspohjaisia valvontaa ja tarkastuksia koskevia palveluita, jotka liittyvät jäsenvaltioiden kalastusta yhteisön ja/tai kansainvälisillä vesillä harjoitettavaa kalastusta koskeviin velvollisuuksiin, mukaan luettuna valvonta- ja tarkastusalusten vuokraaminen, toiminta ja henkilöstö sekä asianomaisten jäsenvaltioiden yhteiskäyttöön tulevien tarkkailijoiden toimittaminen.

8 artikla

Jäsenvaltioiden avustaminen

Jotta jäsenvaltiot voisivat täyttää yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaiset velvollisuutensa paremmin, virasto:

a) laatii jäsenvaltioiden kalastustarkastajien kouluttajille peruskoulutusohjelman ja voi lisäksi tarjota tarkastajille suunnattuja kursseja ja seminaareja;

b) toteuttaa jäsenvaltioiden pyynnöstä jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustoimiin liittyvien tavaroiden ja palveluiden hankinnan sekä valmistelee ja koordinoi jäsenvaltioiden pilottihankkeiden koordinoinnin ja toteutuksen;

c) valmistelee kahden tai useamman jäsenvaltion toteuttamien yhteisten valvonta- ja tarkastustoimien yhteiset toimintamenettelyt;

d) laatii perusteet valvonta- ja tarkastusresurssien vaihdolle jäsenvaltioiden tai jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä sekä perusteet, joilla jäsenvaltiot toimittavat tällaisia resursseja.

III LUKU

Toiminnan koordinointi

9 artikla

Yhteisön valvonta- ja tarkastusvelvollisuudet

Virasto koordinoi komission pyynnöstä jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustoimet kansainvälisten valvonta- ja tarkastusohjelmien perusteella laatimalla yhteiskäyttösuunnitelmia.

10 artikla

Erityisten valvonta- ja tarkastusohjelmien täytäntöönpano

Virasto panee täytäntöön asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artiklan mukaisesti vahvistetut erityiset valvonta- ja tarkastusohjelmat yhteiskäyttösuunnitelmien kautta.

11 artikla

Yhteiskäyttösuunnitelmien sisältö

1. Yhteiskäyttösuunnitelmissa on:

a) sovellettava komission valvonta- ja tarkastusohjelmissa määrittelemiä perusteita, viitearvoja, prioriteetteja ja yhteisiä tarkastusmenettelyitä;

b) määriteltävä asianomaisten jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastusresurssit, jotka ovat tarpeen kyseistä kalastusta koskevan valvonta- ja tarkastusohjelman täytäntöön panemiseksi ja jotka on koottava yhteen näiden jäsenvaltioiden tätä kalastusta koskevien intressien perusteella;

c) pyrittävä organisoimaan ja sovittamaan yhteen käytettävissä olevien ja 14 artiklan mukaisesti ilmoitettujen kansallisten valvonta- ja tarkastusresurssien käyttö b alakohdassa tarkoitettujen resurssien kanssa;

d) organisoitava aineellisten ja henkilöresurssien käyttö niiden käyttöä koskevien ajanjaksojen ja alueiden osalta, useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta peräisin olevien yhteisön tarkastajaryhmien toiminta mukaan luettuna;

e) otettava huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden olemassa olevat, muihin yhteiskäyttösuunnitelmiin sisältyvät velvollisuudet.

2. Jäsenvaltion 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut jotakin kalastusta koskevat intressit on arvioitava erityisesti ottaen huomioon:

a) kyseisen jäsenvaltion alueella purettujen saaliiden määrä suhteessa kyseisen kalastuksen, johon yhteiskäyttösuunnitelmaa sovelletaan, purettujen saaliiden kokonaismäärään;

b) sen lipun alla purjehtivien, kyseiseen kalastukseen, johon yhteiskäyttösuunnitelmaa sovelletaan, aktiivisesti osallistuvien kalastusalusten suhteellinen lukumäärä (koneteho ja bruttovetoisuus) suhteessa kyseiseen kalastukseen aktiivisesti osallistuvien alusten kokonaismäärään;

c) sille myönnetyn kiintiön suhteellinen koko, tai jos kiintiötä ei ole, sen kyseisessä kalastuksessa tietyn viitejakson aikana saama saalis;

d) sen suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvien yhteiskäyttösuunnitelman kattamien vesialueiden suhteellinen laajuus, jos sellaisia vesialueita on.

12 artikla

Yhteiskäyttösuunnitelmien hyväksymismenettely

1. Virasto laatii yhteiskäyttösuunnitelmaluonnoksen yhteistyössä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joita kyseinen valvonta- ja tarkastusohjelma koskee.

2. Jos virasto havaitsee yhteiskäyttösuunnitelmaa laatiessaan, että käytettävissä olevat valvonta- ja tarkastusresurssit eivät riitä kyseessä olevan valvonta- ja tarkastusohjelman vaatimusten täyttämiseen, sen on viipymättä ilmoitettava siitä asianomaisille jäsenvaltioille ja komissiolle.

3. Viraston on vahvistettava asianomaisen valvonta- ja tarkastusohjelman vaatimukset täyttävä yhteiskäyttösuunnitelma kolmen kuukauden kuluessa valvonta- ja tarkastusohjelman voimaantulosta.

4. Viraston on yhdessä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa tarkasteltava kutakin yhteiskäyttösuunnitelmaa vuosittain uudelleen kaikkien uusien kyseisiin jäsenvaltioihin sovellettavien valvonta- ja tarkastusohjelmien ja komission valvonta- ja tarkastusohjelmissa määrittelemien prioriteettien huomioon ottamiseksi.

13 artikla

Yhteiskäyttösuunnitelmien täytäntöönpano

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava yhteiset valvonta- ja tarkastustoimet yhteiskäyttösuunnitelmien pohjalta. Sitä varten asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet erityisesti tarvittavien aineellisten ja henkilöresurssien osalta sekä ottaen huomioon niiden käyttöä koskevat ajanjaksot ja alueet.

2. Asianomaisten jäsenvaltioiden on:

a) asetettava yhteiskäyttösuunnitelmassa suunnitelman toteuttamisen kannalta tarpeellisiksi määritellyt valvonta- ja tarkastusresurssit käytettäviksi;

b) nimettävä yksi ainoa yhteyspiste tai koordinoija, jolle on annettu riittävät toimivaltuudet vastata nopeasti viraston yhteiskäyttösuunnitelman täytäntöönpanoon liittyviä tietoja ja ohjeita koskeviin pyyntöihin, ja ilmoitettava se virastolle;

c) otettava käyttöön yhteen kootut valvonta- ja tarkastusresurssinsa yhteiskäyttösuunnitelman ja viraston ohjeiden mukaisesti;

d) sallittava useamman kuin yhden jäsenvaltion tarkastajaryhmien toiminnan osalta kyseiseen yhteiskäyttösuunnitelmaan nimettyjen, toisesta jäsenvaltiosta olevien yhteisön tarkastajien avustaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi tarpeellisten valvonta- ja tarkastustoimien toteuttamisessa niiden alueella ja niiden suvereniteettiin kuuluvilla vesialueilla olevilla aluksilla;

e) tarjottava virastolle verkkoyhteys yhteiskäyttösuunnitelman täytäntöön panemiseksi tarvittaviin tietoihin yhteisön kalastuksenseurantakeskuksen välityksellä;

f) tehtävä viraston kanssa yhteistyötä yhteiskäyttösuunnitelman täytäntöön panemisessa;

g) varmistettava, että kaikkia yhteisön yhteiskäyttösuunnitelmaan osoitettuja valvonta- ja tarkastusresursseja käytetään yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaisesti.

3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden yhteiskäyttösuunnitelman mukaisesti tapahtuva valvonta- ja tarkastusresurssien käyttö noudattaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä.

14 artikla

Yhteiskäyttösuunnitelmien arviointi

Viraston on arvioitava vuosittain jokaisen yhteiskäyttösuunnitelman tehokkuus ja tutkittava käytettävissä olevien todisteiden perusteella, onko olemassa vaara, että kalastustoimet eivät ole voimassa olevien säilyttämis- ja valvontatoimenpiteiden mukaisia. Arviot on annettava viipymättä komissiolle tiedoksi.

15 artikla

Valvonta- ja tarkastusresurssien ilmoittaminen

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosittain ennen 31 päivää elokuuta virastolle ne valvonta- ja tarkastusresurssit, jotka se aikoo toimittaa valvonta- ja tarkastuskäyttöön seuraavaksi vuodeksi.

16 artikla

Kalastukset, joihin ei sovelleta valvonta- ja tarkastusohjelmia

Kaksi tai useampia jäsenvaltioita voi pyytää virastoa koordinoimaan niiden valvonta- ja tarkastusresurssien käyttöä, kun on kyse sellaisesta kalastuksesta tai alueesta, johon ei sovelleta valvonta- ja tarkastusohjelmaa. Koordinoinnin on tapahduttava asianomaisten jäsenvaltioiden keskenään sopimien valvonta- ja tarkastusperusteiden ja prioriteettien mukaisesti.

17 artikla

Tietoverkko

1. Komissio, virasto ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat käytettävissään olevia valvonta- ja tarkastustoimia yhteisön ja kansainvälisillä vesillä koskevia tietoja.

2. Kansallisten viranomaisten on toteutettava asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti toimenpiteitä varmistaakseen, että niiden tämän artiklan nojalla saamat tiedot pysyvät asianmukaisesti salaisina asetuksen (ETY) N:o 2847/93 33 artiklan 5 kohdan ja 37 artiklan mukaisesti.

18 artikla

Yksityiskohtaiset säännöt

Yksityiskohtaiset säännöt tämän luvun täytäntöönpanosta voidaan antaa asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

Säännöt voivat kattaa erityisesti yhteiskäyttösuunnitelmaluonnosten laatimista ja hyväksymistä koskevat menettelyt.

IV LUKU

Sisäinen rakenne ja toiminta

19 artikla

Oikeudellinen asema ja päätoimipaikka

1. Virasto on yhteisön elin. Se on oikeushenkilö.

2. Virastolla on jokaisessa jäsenvaltiossa laajin kansallisen lainsäädännön mukainen oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3. Virastoa edustaa sen pääjohtaja.

4. Viraston toimipaikka on [...] Espanjassa.

20 artikla

Henkilöstö

1. Viraston henkilöstöön sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä, Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja ja Euroopan yhteisöjen toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä. Hallintoneuvosto vahvistaa komission suostumuksella tarvittavat soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

2. Virasto käyttää oman henkilöstönsä suhteen niitä valtuuksia, jotka on siirretty nimittävälle viranomaiselle henkilöstösäännöillä ja muuhun henkilöstöön sovellettavilla palvelussuhteen ehdoilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 31 artiklan soveltamista.

3. Viraston henkilöstö muodostuu komission tai jäsenvaltioiden virkamiehistä, jotka on tilapäisesti määrätty tai siirretty suorittamaan viraston hallintovirkamiehille kuuluvia tehtäviä, ja muista työntekijöistä, jotka virasto ottaa tehtäviensä hoidon mukaisesti palvelukseensa.

21 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Virastoon ja sen henkilöstöön sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa.

22 artikla

Vastuu

1. Sopimukseen perustuva viraston vastuu määräytyy kyseiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta ratkaista asia viraston tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välimiesmenettelylausekkeen nojalla.

3. Muuhun kuin sopimukseen perustuvan vastuun osalta viraston on jäsenvaltioiden lakien yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti korvattava itsensä tai henkilöstönsä toiminnan yhteydessä aiheuttamat vahingot. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on tuomiovalta tällaisten vahinkojen korvaamista koskevissa riita-asioissa.

4. Viraston henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta virastoa kohtaan määrätään heihin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai palvelussuhteen ehdoissa.

23 artikla

Kielet

1. Virastoon sovelletaan säännöksiä, joista on säädetty Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetussa asetuksessa N:o 1 [22].

[22] EYVL L 17, 6.10.1958, s. 385/58.

2. Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii viraston toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista.

24 artikla

Hallintoneuvoston perustaminen ja toimivalta

1. Virastolla on hallintoneuvosto.

2. Hallintoneuvosto:

a) nimittää pääjohtajan 31 artiklan mukaisesti;

b) hyväksyy vuosittain viimeistään huhtikuun 30 päivänä viraston edellisen vuoden toimintaa koskevan yleiskertomuksen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja jäsenvaltioille. Vuosikertomus on julkistettava;

c) vahvistaa vuosittain viimeistään lokakuun 31 päivänä ja komission lausunnon huomioon ottaen viraston seuraavan vuoden työohjelman ja toimittaa sen jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

Työohjelma, jossa etusija annetaan viraston valvonta- ja tarkastusohjelmiin liittyville tehtäville, hyväksytään sen rajoittamatta yhteisön vuotuista talousarviomenettelyä. Jos komissio ilmoittaa 30 päivän kuluessa työohjelman hyväksymisestä vastustavansa kyseistä ohjelmaa, hallintoneuvosto tutkii toimintaohjelman uudelleen ja hyväksyy sen mahdollisine muutoksineen toisessa käsittelyssä kahden kuukauden kuluessa;

d) hyväksyy viraston lopullisen talousarvion ennen varainhoitovuoden alkua ja tarvittaessa muuttaa sitä yhteisön rahoitusosuuden ja viraston muiden tulojen mukaisesti;

e) hoitaa viraston talousarvioon liittyvät 35, 36 ja 38 artiklan mukaiset tehtävänsä;

f) käyttää pääjohtajaan nähden kurinpidollista toimivaltaa;

g) hyväksyy oman työjärjestyksensä, jossa voidaan määrätä hallintoneuvoston alakomiteoiden perustamisesta tarvittaessa;

h) hyväksyy viraston tehtävien suorittamisen kannalta tarvittavat menettelyt.

25 artikla

Hallintoneuvoston kokoonpano

1. Hallintoneuvostossa on yksi edustaja kustakin sellaisesta jäsenvaltiosta, jonka alukset harjoittavat meren elollisten luonnonvarojen kalastustoimintaa, ja neljä komission edustajaa sekä neljä komission nimeämää kalatalousalan edustajaa, joilla ei ole äänioikeutta.

Hallintoneuvoston jäsenet nimitetään kalastuksen valvonnan ja tarkastusten alalta hankitun asiaa koskevan kokemuksen ja asiantuntemuksen perusteella.

2. Kukin jäsenvaltio ja komissio nimittää omat hallintoneuvoston jäsenensä sekä varajäsenet, jotka edustavat hallintoneuvoston jäseniä näiden poissa ollessa.

3. Toimikausi on viisi vuotta. Sama henkilö voidaan nimittää jäseneksi kerran uudelleen.

26 artikla

Hallintoneuvoston puheenjohtajuus

1. Hallintoneuvosto valitsee puheenjohtajan komission edustajien keskuudesta. Hallintoneuvosto valitsee varapuheenjohtajan jäsentensä keskuudesta. Varapuheenjohtaja toimii puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estyneenä.

2. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kolme vuotta ja päättyy silloin, kun heidän jäsenyytensä hallintoneuvostossa päättyy. Samat henkilöt voidaan valita kerran uudelleen tehtäviinsä.

27 artikla

Kokoukset

1. Hallintoneuvosto kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta. Puheenjohtaja päättää kokouksen esityslistan ottaen huomioon hallintoneuvoston jäsenten ja viraston pääjohtajan ehdotukset.

2. Pääjohtaja osallistuu kokouksiin.

3. Hallintoneuvosto pitää sääntömääräisen kokouksen kerran vuodessa. Lisäksi se kokoontuu puheenjohtajan aloitteesta tai jos komissio taikka kolmannes hallintoneuvostossa edustettuina olevista jäsenvaltioista sitä pyytää.

4. Jos kyseessä on salassa pidettävä asia tai eturistiriita, hallintoneuvosto voi päättää käsitellä tiettyjä esityslistansa kohtia ilman komission nimittämien kalatalousalan edustajien läsnäoloa. Tämän säännöksen soveltamisesta voidaan antaa yksityiskohtaiset säännöt työjärjestyksessä.

5. Hallintoneuvosto voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijoiksi henkilöitä, joiden lausunnoilla voi olla merkitystä.

6. Hallintoneuvoston jäsenillä voi olla avustajinaan neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksen määräyksistä muuta johdu.

7. Virasto huolehtii hallintoneuvoston sihteeristön tehtävistä.

28 artikla

Äänestäminen

1. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänten ehdottomalla enemmistöllä.

2. Jäsenvaltioiden nimittämillä jäsenillä on yksi ääni kullakin. Komission nimittämillä jäsenillä on kymmenen ääntä yhteensä. Viraston pääjohtajalla ei ole äänioikeutta.

Jäsenen poissa ollessa hänen varajäsenellään on oikeus käyttää äänioikeutta.

3. Työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaiset äänestysjärjestelyt, erityisesti edellytykset, joiden mukaan jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat vaatimukset.

29 artikla

Etunäkökohtia koskeva ilmoitus

1. Komission kalatalousalan edustajina nimittämien hallintoneuvoston jäsenten on tehtävä sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaan ilmoitus, jossa he joko ilmoittavat, että heidän riippumattomuuttaan mahdollisesti heikentäviä etunäkökohtia ei ole, tai mainitsevat sellaiset välittömät tai välilliset etunäkökohdat, joiden voidaan katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaan. Ilmoitukset on tehtävä vuosittain kirjallisesti.

2. Komission kalatalousalan edustajina nimittämien hallintoneuvoston jäsenten on ilmoitettava kussakin kokouksessa mahdolliset etunäkökohdat, jotka saattavat heikentää heidän riippumattomuuttaan kokouksen esityslistalla olevien kohtien suhteen.

30 artikla

Pääjohtajan tehtävät ja toimivaltuudet

1. Virastoa johtaa sen pääjohtaja. Pääjohtaja ei pyydä eikä ota vastaan ohjeita miltään hallitukselta eikä miltään muulta elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission ja hallintoneuvoston toimivaltaa.

2. Pääjohtaja pyrkii tehtäviään suorittaessaan toteuttamaan yhteisen kalastuspolitiikan periaatteita.

3. Pääjohtajan tehtävät ja toimivaltuudet ovat seuraavat:

a) hän laatii työohjelmaluonnoksen ja toimittaa sen komissiota ja jäsenvaltioita kuultuaan hallintoneuvostolle. Hän toteuttaa työohjelman täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet tässä asetuksessa, sen täytäntöönpanosäännöissä ja muissa sovellettavissa säädöksissä määritellyissä rajoissa;

b) hän toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuina sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen, viraston tämän asetuksen säännösten mukaisen organisaation ja toiminnan varmistamiseksi;

c) hän toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ja tekee päätökset, jotka koskevat viraston II ja III luvusta johtuvia vastuita, valvonta- ja tarkastusresurssien vuokraaminen ja toiminta sekä tietoverkon toiminta mukaan luettuina;

d) hän vastaa komission pyyntöihin ja jäsenvaltioiden 7, 8 ja 16 artiklan nojalla esittämiin avunpyyntöihin;

e) hän organisoi tehokkaan seurantajärjestelmän, jonka avulla viraston työn tuloksia voidaan verrata sen toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin. Pääjohtaja valmistelee tältä pohjalta vuosittain luonnoksen yleiskertomukseksi ja toimittaa sen hallintoneuvostolle. Hän luo tunnustettujen ammatillisten vaatimusten mukaiset säännölliset arviointimenettelyt;

f) hän käyttää henkilöstön suhteen 20 artiklan 2 kohdassa säädettyä toimivaltaa;

g) hän laatii arvion viraston tuloista ja menoista 35 artiklan mukaisesti ja huolehtii talousarvion toteuttamisesta 36 artiklan mukaisesti.

4. Pääjohtaja vastaa toimistaan hallintoneuvostolle.

31 artikla

Pääjohtajan nimittäminen

1. Pääjohtajan nimittää hallintoneuvosto kalastuspolitiikan alalla saavutettujen ansioiden ja asiakirjoin osoitetun asiaa koskevan kokemuksen perusteella niiden kolmen ehdokkaan joukosta, jotka muodostavat komission valintamenettelyn tuloksena ehdottaman luettelon sen jälkeen, kun virkaa koskeva hakuilmoitus kiinnostuksenilmaisupyyntöineen on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja muualla.

2. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

3. Hallintoneuvostolla on valtuudet erottaa pääjohtaja komission ehdotuksesta.

4. Pääjohtajan toimikausi on viisi vuotta. Sama henkilö voidaan nimittää uudelleen pääjohtajaksi yhden kerran.

32 artikla

Avoimuus ja tiedottaminen

1. Viraston hallussaan pitämiin asiakirjoihin sovelletaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001.

2. Hallintoneuvosto vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset käytännön säännöt kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä kokouksestaan.

3. Virasto voi harjoittaa omasta aloitteestaan tiedottamista toimivaltaansa kuuluvilla aloilla. Sen on varmistettava erityisesti, että yleisölle ja asianomaisille osapuolille annetaan nopeasti objektiivista, luotettavaa ja helppotajuista tietoa sen työstä.

4. Hallintoneuvosto päättää 3 kohdan soveltamisen edellyttämistä sisäisistä säännöistä.

5. Päätöksistä, jotka virasto on tehnyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla, voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle perustamissopimuksen 195 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti tai nostaa kanne yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen 230 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

6. Komission ja viraston tämän asetuksen mukaisesti keräämään tietoon sovelletaan yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001.

33 artikla

Salassapitovelvollisuus

1. Hallintoneuvoston jäsenten, pääjohtajan ja viraston henkilöstön jäsenten on perustamissopimuksen 287 artiklan mukaisesti vielä tehtäviensä päättymisen jälkeenkin pidettävä salassa sellaiset tiedot, joita koskee salassapitovelvollisuus.

2. Hallintoneuvosto hyväksyy 1 kohdassa tarkoitettujen salassapitovaatimusten täytäntöön panemista koskevat sisäiset säännöt.

34 artikla

Komission tiedonsaantioikeus

Komissiolla on oikeus saada kaikki viraston keräämät tiedot käyttöönsä. Viraston on toimitettava komissiolle kaikki tiedot ja tietoja koskevat arviot komission pyynnöstä ja komission määrittelemässä muodossa.

V LUKU

Rahoitussäännökset

35 artikla

Talousarvio

1. Viraston tulot koostuvat:

a) Euroopan unionin (komission pääluokka) yleiseen talousarvioon otetusta yhteisön rahoitusosuudesta;

b) viraston jäsenvaltioille 7 artiklan mukaisesti tuottamista palveluista perittävistä maksuista;

c) julkaisuista, koulutuksesta ja muista viraston tarjoamista palveluista perittävistä maksuista;

2. Viraston menot kattavat henkilöstö-, hallinto-, infrastruktuuri- ja toimintamenot.

3. Pääjohtaja laatii viraston seuraavan varainhoitovuoden tulo- ja menoarvioluonnoksen ja toimittaa sen hallintoneuvostolle yhdessä henkilöstötaulukkoluonnoksen kanssa.

4. Talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

5. Hallintoneuvosto laatii vuosittain tulo- ja menoarvioluonnoksen perusteella viraston seuraavan varainhoitovuoden tulo- ja menoarvion.

6. Hallintoneuvoston on toimitettava tulo- ja menoarvio, johon sisältyy henkilöstötaulukkoluonnos ja väliaikainen työohjelma, komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta.

7. Komissio toimittaa tulo- ja menoarvion Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevan alustavan esityksen yhteydessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle, (jäljempänä yhteisesti 'budjettivallan käyttäjä').

8. Tulo- ja menoarvion perusteella komissio sisällyttää arviot, jotka se katsoo henkilöstötaulukon ja talousarviosta suoritettavan avustuksen määrän osalta tarpeellisiksi, Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan alustavaan esitykseen ja toimittaa alustavan talousarvioesityksen budjettivallan käyttäjälle perustamissopimuksen 272 artiklan mukaisesti.

9. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy määrärahat viraston tukemiseen. Budjettivallan käyttäjä vahvistaa viraston henkilöstötaulukon.

10. Hallintoneuvosto vahvistaa talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa vastaavasti.

11. Hallintoneuvosto ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle mahdollisimman pian aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoittamiseen, erityisesti kiinteistöihin liittyviä hankkeita, kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta. Hallintoneuvosto ilmoittaa asiasta komissiolle.

12. Kun toinen budjettivallan käyttäjä on ilmoittanut aikomuksestaan antaa lausunto, se toimittaa sen hallintoneuvostolle kuuden viikon kuluessa hankkeesta ilmoittamisesta.

36 artikla

Talousarvion toteuttaminen ja valvonta

1. Pääjohtaja toteuttaa viraston talousarvion.

2. Viraston tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle seuraavan varainhoitovuoden maaliskuun 1 päivään mennessä. Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja hajautettujen elinten alustavat tilinpäätökset Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 [23] 128 artiklan mukaisesti (jäljempänä 'varainhoitoasetus').

[23] EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

3. Komission tilinpitäjä toimittaa viraston alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivänä. Selvitys varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta toimitetaan myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4. Saatuaan tilintarkastustuomioistuimelta varainhoitoasetuksen 129 artiklassa tarkoitetut huomautukset viraston alustavasta tilinpäätöksestä pääjohtaja laatii lopullisen tilinpäätöksen, josta hän vastaa, ja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

5. Hallintoneuvosto antaa lausunnon viraston tilinpäätöksestä.

6. Pääjohtaja lähettää tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon viimeistään seuraavan vuoden 1 päivänä heinäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

7. Lopullinen tilinpäätös julkaistaan.

8. Johtaja lähettää tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen sen huomautuksiin 30 päivään syyskuuta mennessä. Hän lähettää tämän vastauksen myös hallintoneuvostolle.

9. Pääjohtaja antaa Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä varainhoitoasetuksen 146 artiklan 3 kohdan mukaisesti kaikki kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn sujuvaa toteuttamista varten tarvittavat tiedot.

10. Euroopan parlamentti myöntää ennen toisen kyseistä vuotta seuraavan vuoden huhtikuun 30 päivää neuvoston suosituksesta viraston pääjohtajalle vastuuvapauden kyseisen varainhoitovuoden talousarvion toteuttamisesta.

37 artikla

Petostentorjunta

1. Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi virastoon sovelletaan rajoituksetta asetuksen (EY) N:o 1073/1999 säännöksiä.

2. Virasto liittyy Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen ja antaa välittömästi määräykset, jotka koskevat kaikkia viraston työntekijöitä.

3. Rahoituspäätöksissä ja niihin liittyvissä täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai asiakirjoissa on todettava nimenomaisesti, että tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat tarvittaessa tehdä tarkastuksia paikalla viraston varoja saavien ja niiden jakamisesta vastaavien viranomaisten luona.

38 artikla

Varainhoitoa koskevat säännökset

Komission suostumuksen ja tilintarkastustuomioistuimelta asiaa koskevan lausunnon saatuaan hallintoneuvosto hyväksyy viraston varainhoitosäännöt. Ne voivat poiketa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 23 päivänä joulukuuta 2002 annetusta komission asetuksesta (EY, Euratom) N:o 2343/2002 [24] ainoastaan, jos viraston toiminta sitä nimenomaisesti vaatii ja jos komissio on antanut siihen etukäteen suostumuksensa.

[24] EYVL 357, 31.12.2002, s. 72.

VI LUKU

Loppusäännökset

39 artikla

Arviointi

1. Hallintoneuvosto teettää [viiden] vuoden kuluessa viraston toiminnan alkamisesta ja sen jälkeen viiden vuoden välein riippumattoman ulkoisen arvioinnin tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Komissio antaa viraston käyttöön kaikki tiedot, jotka virasto katsoo tarpeellisiksi arviointia varten.

2. Arvioinnissa tarkastellaan tämän asetuksen vaikutuksia ja viraston ja sen toimintatapojen hyödyllisyyttä, tarkoituksenmukaisuutta ja tehokkuutta sekä sitä, missä laajuudessa se vaikuttaa korkean tason saavuttamiseen yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisessa. Hallintoneuvosto laatii yksityiskohtaiset ohjeet komission suostumuksella asianomaisia osapuolia kuultuaan.

3. Arviointi toimitetaan hallintoneuvostolle, joka antaa tämän asetuksen, viraston ja sen toimintatapojen muuttamista koskevia suosituksia komissiolle. Komissio toimittaa sekä arvioinnin tulokset että suositukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ja ne julkaistaan.

40 artikla

Viraston toiminnan aloittaminen

Virasto aloittaa toimintansa kahdentoista kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

41 artikla

Muuttaminen

Korvataan asetuksen (EY) N:o 2847/93 34 c artikla seuraavasti:

"34 c artikla

1. Komissio määrittelee elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (*) 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen ja yhdessä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa, mihin kahden tai useamman jäsenvaltion harjoittamiin kalastuksiin sovelletaan erityisiä valvonta- ja tarkastusohjelmia, sekä näitä ohjelmia koskevat edellytykset.

Erityisessä valvonta- ja tarkastusohjelmassa on määriteltävä ne kahden tai useamman jäsenvaltion harjoittamat kalastukset, joita ohjelma ja tällaisiin kalastuksiin sovellettavat edellytykset koskevat.

Erityisessä valvonta- ja tarkastusohjelmassa on esitettävä ohjelman tavoitteet, yhteiset prioriteetit ja menettelyt sekä valvonta- ja tarkastustoimia koskevat viitearvot, yksilöityihin toimenpiteisiin liittyvät tulosodotukset sekä strategia, jolla varmistetaan, että valvonta- ja tarkastustoimet ovat mahdollisimman yhdenmukaisia, tehokkaita ja taloudellisia. Kussakin ohjelmassa on mainittava jäsenvaltiot, joita se koskee.

Erityiset valvonta- ja tarkastusohjelmat voivat kestää enintään kolme vuotta tai asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 artiklan nojalla hyväksytyssä elvytyssuunnitelmassa taikka saman asetuksen 6 artiklan nojalla hyväksytyssä hoitosuunnitelmassa tätä tarkoitusta varten säädetyn ajan.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on pantava erityiset valvonta- ja tarkastussuunnitelmat täytäntöön yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta ja yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 2847/93 muuttamisesta ... päivänä ...kuuta 2004 annetussa asetuksessa (EY) N:o XXXX/2004 vahvistettujen yhteiskäyttösuunnitelmien pohjalta.

2. Komissio valvoo ja arvioi jokaisen erityisen valvonta- ja tarkastussuunnitelman toteutusta ja laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle arviointikertomuksen asetuksen (EY) N:o 2371/2002 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(*) EYVL L 358, 21.12.2002, s. 59."

42 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

Politiikan ala: KALASTUS

Toiminnan ala(t):

1107 - Kalastus: säilyttäminen, valvonta ja täytäntöönpano

Toimenpiteen nimi:

Yhteisön kalastuksenvalvontavirastoN PERUSTAMINEN

1. BUDJETTIKOHDAT JA OTSIKOT

Uusi luotava budjettikohta

110704 Yhteisön kalastuksenvalvontavirasto

2. NUMEROTIEDOT

2.1. Toimenpiteen kokonaismääräraha: 4,9 milj. euroa maksusitoumusmäärärahoina vuonna 2006

2.2. Toimenpiteen soveltamiskausi:

Vuodesta 2005

2.3. Monivuotinen kokonaismenoarvio:

a) 11070401 Yhteisön kalastuksenvalvontavirasto - tuki osastoille 1 ja 2

Tuki hallinnollisiin menoihin yhteisön talousarviosta. Määräraha on tarkoitettu kattamaan kalastuksenvalvontaviraston hallinnolliset ja henkilöstömenot. (ks. kohta 6.2 a).

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

b) 11070402 Yhteisön kalastuksenvalvontavirasto - tuki osastolle 3

Tuki toimintamenoihin yhteisön talousarviosta. Määräraha on tarkoitettu kattamaan toimintamenot, joihin sisältyy atk-laitteiston asennus, kokoukset ja virkamatkat.

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

2.4. Yhteensopivuus ohjelmasuunnittelun ja rahoitusnäkymien kanssa

[X] Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen.

Ehdotus edellyttää rahoitusnäkymien kyseisen otsakkeen ohjelmasuunnitelman muuttamista,

Ehdotus voi edellyttää toimielinten välisen sopimuksen määräysten soveltamista.

2.5. Vaikutukset tuloihin [25]

[25] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

Ehdotus ei vaikuta tuloihin (kyseessä ovat toimenpiteen toteuttamiseen liittyvät tekniset näkökohdat).

TAI

[X] Vaikutukset tuloihin ovat seuraavat:

Toimenpiteestä ei aiheudu lisäkustannuksia talousarvioon, koska tulot vastaavat menoja, joita rahoitusosuus koskee.

(Huomautus: Tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskutapaa koskevat täsmennykset ja huomautukset on liitettävä tähän rahoitusselvitykseen erillisellä lehdellä.)

(milj. euroa yhden desimaalin tarkkudella)

>TAULUKON PAIKKA>

(Kaikki asianomaiset budjettikohdat ilmoitetaan ja taulukkoon lisätään tarvittaessa rivejä, jos toimenpide kohdistuu useampaan budjettikohtaan.)

3. BUDJETTITIEDOT

>TAULUKON PAIKKA>

4. OIKEUSPERUSTA

Perustamissopimuksen 37 artikla

KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1. Yhteisön toiminnan tarve [26]

[26] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

5.1.1. Toiminnan tavoitteet

Ehdotuksen tavoitteena on edistää jäsenvaltioiden yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen yhdenmukaista ja tehokasta soveltamista perustamalla yhteisön kalastuksenvalvontavirasto ja luomalla toiminnan koordinointiin tarvittavat puitteet. Virasto toimii jäsenvaltioiden välisenä riippumattomana pysyvänä yhteistyöfoorumina valvonnan ja täytäntöönpanon alalla asetuksen (EY) N:o 2371/2002 [27] 28 artiklan mukaisesti. Virasto organisoi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten valvonta- ja tarkastustoimien koordinoinnin.

[27] Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 28 artikla (EYVL L 358, 31.12.2002).

5.1.2. Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet

Yhteisen tarkastusorganisaation perustamismahdollisuus perustuu vihreään kirjaan yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuudesta (KOM(2001) 135 lopullinen, 20.3.2001), komission tiedonantoon yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta ("toimintasuunnitelma") (KOM(2002) 181 lopullinen, 28.5.2002) ja tiedonantoon yhteisen kalastuspolitiikan yhtenäisestä ja tehokkaasta toteutuksesta (KOM(2003) 130 lopullinen, 21.3.2003).

Viimeksi mainitussa tiedonannossa todetaan, että komissio tekee toteutettavuustutkimuksen ennen viraston perustamista koskevan ehdotuksen tekemistä. Jäsenvaltioiden edustajien valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla Brysselissä 13. joulukuuta 2003 pidetyn kokouksen päätelmien perusteella ehdotus on tarpeen tehdä, vaikka toteutettavuustutkimuksen antia ei olekaan käytettävissä. Tutkimus on silti tehtävä, jotta voidaan määritellä paras mahdollinen viraston toimintaa, tehtäviä ja rakennetta koskeva organisaatio. Sen vuoksi komissio pidättää itselleen oikeuden muuttaa rahoitusselvitystä tutkimuksen päätelmien perusteella.

Edellä olevasta riippumatta on toteutettu vaikutusarviointi, joka kattaa myös varainhoitoasetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen erityiset ennakkoarviointivaatimukset, ja se on liitetty ehdotukseen. Edellä mainittua toteutettavuustutkimusta käytetään konkreettisten tulosodotusten määrittelyyn ja niiden mittaamiseen tarvittavien tarkoituksenmukaisten indikaattoreiden löytämiseen sekä ehdotuksen kustannus-hyötynäkökohtien tarkasteluun.

5.1.3. Jälkiarvioinnin perusteella toteutettavat toimenpiteet

Toimenpiteet selitetään yksityiskohtaisesti ehdotukseen liitetyissä vaikutusarvioinnissa ja ennakkoarvioinnissa. Tässä yhteydessä voidaan mainita erityisesti NAFO:n tarkkailijajärjestelmää (FISH/2002/03) sekä yhteisön taloudellista osallistumista jäsenvaltioille aiheutuneisiin valvontakustannuksiin (FISH 2002/10 ja 2002/12) koskevat arvioinnit.

5.2. Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

5.2. Yleinen koordinointi ja tiedottaminen

Toiminnan koordinoinnin organisoiminen edellyttää kalastuksenseurantakeskuksen perustamista yhdennetyn seurantaa, tarkastuksia ja valvontaa koskevan tiedonvälitysjärjestelmän käyttöön ottamiseksi. Komissio hoitaa nykyisin joitakin kalastuksenseurantakeskukselle tulevista tehtävistä.

5.2.2 Toiminnan koordinointi

Yksi viraston päätehtävistä on helpottaa jäsenvaltioiden välistä valvonta- ja tarkastustoimintaa koskevaa yhteistyötä ja koordinointia perustamalla yhteinen tarkastusorganisaatio. Tehtävä on suurimmaksi osaksi uusi, vaikka siihen sisältyykin joitakin komission nykyisin hoitamia tehtäviä.

Yhteisen tarkastusorganisaation kohderyhmän muodostavat jäsenvaltiot ja kalastajat. Yhteisen tarkastusorganisaation perustamisen erityistavoitteena on säilyttämistoimenpiteiden yhdenmukainen ja tehokas täytäntöönpano organisoimalla yhteen koottujen kansallisten valvonta- ja tarkastusresurssien yhteiskäyttö.

Yhteinen tarkastusorganisaatio muodostuu yhteisistä valvonta- ja tarkastustoimista, jotka toteutetaan erityisten seurantaohjelmien toteuttamiseksi laadittujen yhteiskäyttösuunnitelmien perusteella tavoitteena panna tehokkaasti täytäntöön neuvoston tietyille kannoille hyväksymät elvytyssuunnitelmat. Komissio laatii erityisen seuranta-, tarkastus- ja valvontaohjelman kahden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan. Viraston laatimia yhteiskäyttösuunnitelmia sovelletaan kalastuksiin, joihin osallistuvat useampien jäsenvaltioiden laivastot.

Yhteinen tarkastusorganisaatio kattaa tietyt, esimerkiksi NAFO:n [28] ja NEAFC:n [29] perusteella komissiolle kuuluvat kansainvälisen tason koordinointitehtävät.

[28] Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö.

[29] Koillis-Atlantin kalastuskomissio.

Koska näitä tehtäviä ei ole katsottu ensisijaisiksi, komission yksiköt eivät ole huolehtineet niistä riittävässä määrin. Kalastuksenvalvontavirasto pystyy huolehtimaan näistä tehtävistä paremmin ja tehokkaammin, ja se pystyy myös huolehtimaan tulevista koordinointitarpeista kansainvälisillä vesillä (ICCAT [30], IOTC [31] jne.) tai yhteisön vesien uhanalaisia kantoja koskevista erityisistä seuranta-, tarkastus- ja valvontaohjelmista. Yhteisen tarkastusorganisaation tuloksena on toimivaltaisten kansallisten viranomaisten toteuttamien toimien koordinointi ja organisointi.

[30] Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio.

[31] Intian valtameren tonnikalatoimikunta.

5.2.3 Muut koordinointiin liittyvät tukitehtävät

Kalastuksenvalvontavirasto hoitaa myös tukitehtäviä edistääkseen jäsenvaltioiden välistä valvontaa ja tarkastuksia koskevaa yhteistyötä ja koordinointia. Tehtäviin kuuluvat:

1) kansallisten kouluttajien kouluttaminen,

2) valvonta- ja tarkastustoimiin liittyvät yhteishankinnat, toimintamenettelyiden kehittäminen, tekninen apu ja neuvonta sekä pilottihankkeiden koordinointi (VMS [32], elektroniset kalastuspäiväkirjat jne.).

[32] Alusten satelliittiseurantajärjestelmä.

Lisäksi kalastuksenvalvontavirasto voi toimittaa jäsenvaltioille valvontaan ja tarkastuksiin liittyviä sopimuspohjaisia palveluita sekä tarkkailijoita.

Komissio huolehtii nykyisin joistakin näistä tehtävistä (tekninen apu, alusten vuokraaminen). Tehtävien siirtäminen kalastuksenvalvontavirastolle merkitsee tarvittaessa myös virkojen siirtämistä.

5.3. Toteutusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Kalastuksenvalvontaviraston tavoitteet ja toimenkuva riippumattomana jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä tukevana elimenä ja sen kyky koota nopeasti tarvittava asiantuntemus toimivaltaansa kuuluvilla alueilla tekevät siitä ehdotetusta asetuksesta johtuvien ydintehtävien ja niihin liittyvien tehtävien suorittamiseen soveltuvan yhteisön elimen.

Kalastuksenvalvontavirasto huolehtii esitetyistä tehtävistä oman vakinaisen henkilöstönsä tai ulkopuolisen henkilöstön avulla. Yksityiskohtaiset toimet edellä mainituilla aloilla vahvistetaan kalastuksenvalvontaviraston hallintoneuvoston yhdessä komission kanssa vuosittain laatimassa työohjelmassa.

6. RAHOITUSVAIKUTUKSET

6.1. Kokonaisrahoitusvaikutus (koko ohjelmakaudeksi)

Viraston toiminnasta aiheutuvat kustannukset on laskettu laskemalla yhteen vuosittaiset kustannukset alkaen vuodesta 2006, jolloin virasto aloittaa toimintansa.

Menot perustuvat ensimmäisen vuoden osalta 38 hengen ja toisen vuoden osalta 49 hengen henkilöstömäärään. Ensimmäisen vuoden korkeammat kustannukset johtuvat pääasiassa kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta aiheutuvista menoista.

NAFO- ja NEAFC-alueiden partioinnissa käytetyn tarkastusaluksen vuokraamisen siirtymisestä pois komission vastuulta syntyy 2,5 miljoonan euron säästö. Kun vastuu tarkkailijoiden sijoittamisesta NAFO-sääntelyalueella toimiville aluksille siirtyy jäsenvaltioille vuonna 2004, siitä syntyy jo 3,0 miljoonan euron säästö.

Näitä summia ei siirretä kalastuksenvalvontaviraston talousarvioon, koska kyseiset tehtävät siirtyvät jäsenvaltioiden vastuulle. Ne osoittavat kuitenkin, että YKP:n uudistukseen sisältyvä kokonaisvastuiden uudelleen jakaminen, jossa yhteisellä tarkastusorganisaatiolla ja kalastuksenvalvontavirastolla on olennainen osa, ei johda lisäykseen yhteisön talousarviossa.

Lisäksi komissiosta siirretään kolme virkaa, jotka liittyvät komission nykyisin suorittamiin tehtäviin, joista vastaisuudessa huolehtii kalastuksenvalvontavirasto (ks. kohta 6.2. a). Sen seurauksena komission hallintomenot vähenevät vastaavasti.

6.1.1. Rahoitustuki

Maksusitoumusmäärärahat milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

6.2. Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma (koko ohjelmakaudeksi) [33]

[33] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

a) Henkilöresurssit

Henkilömääräksi arvioidaan 49. Arvio perustuu kalastuksen valvonnan ja tarkastusten alalla tähän mennessä tehdystä työstä saatuun kokemukseen sekä muiden virastojen (Euroopan lentoturvallisuusvirasto, Euroopan meriturvallisuusvirasto ja Euroopan rautateiden turvallisuutta ja yhteentoimivuutta käsittelevä virasto) toimintaa koskevaan vertailuun.

Henkilöstöön sisältyy yhdeksän komission tilapäisesti tehtävään siirrettyä virkamiestä, joista kuusi toimii ydintehtäviin liittyvissä johto- ja hallintotehtävissä ja kolme (yksi A-virkamies ja kaksi B-virkamiestä, jotka ovat komissiosta siirretyissä viroissa) toimii tehtävissä, joista myöhemmin vastaa kalastuksenvalvontavirasto.

Jäljellä olevat 40 virkaa täytetään sopimussuhteisilla toimihenkilöillä. Palvelukseen on saatava toimihenkilöitä, jotka voivat toimia hallinnollisissa ja johtotehtävissä, sekä asiantuntijoita, joilla on osoitettu kokemus alalta ja jotka ovat perillä viimeisimmästä teknisestä kehityksestä.

Henkilöresurssien vuosittaiset kokonaismenot ovat ensimmäisenä vuonna noin 3,8 miljoonaa euroa ja seuraavina vuosina 4,1 miljoonaa euroa. Arvio perustuu komission henkilöstön keskimääräisiin vuosikustannuksiin, jotka ovat 0,108 miljoonaa euroa (tilapäisesti) toisiin tehtäviin siirrettyä virkamiestä kohti ja 0,096 miljoonaa euroa sopimuspohjaista toimihenkilöä kohti. Kustannuksiin sisältyvät rakennukset ja niihin liittyvät hallintomenot (posti-, puhelin- ja atk-kustannukset jne.) sekä 25 jäsenen hallintoneuvoston kahdesta vuosittaisesta kokouksesta aiheutuvat menot (40 000 euroa vuodessa).

Henkilöstön jakautuminen toiminta-aloittain ja luokittain käy ilmi seuraavasta taulukosta:

Arvio henkilöstökustannuksista - Jakauma toiminta-aloittain ja luokittain

2006

>TAULUKON PAIKKA>

* Sopimuspohjaisilla toimihenkilöillä täytettävät virat

** Sisältää yhden sopimuspohjaisella toimihenkilöllä täytettävän viran

2007 ja sen jälkeen

>TAULUKON PAIKKA>

b) Laitehankinnat

Laitehankintakustannukset koskevat lähinnä kalastuksenseurantakeskuksen perustamisessa tarvittavien tietokonelaitteiden hankintaa. Näiden laitteiden hankinnasta, asentamisesta ja ohjelmoinnista ensimmäisenä vuonna aiheutuvat kustannukset ovat 1 miljoona euroa.

c) Toimintakustannukset

- Julkaisut: Viraston raporttien julkaisemisesta aiheutuviksi kustannuksiksi on arvioitu 20 000 euroa toisesta vuodesta alkaen.

Kääntäminen: Kääntämiseen kuluvien kustannusten ja ajan vähentämiseksi viraston sisäiset ja komissiolle osoitettavat asiakirjat laaditaan vain yhdellä työskentelykielistä. Käännöksiä tarvitaan kuitenkin jäsenvaltioiden lähettämistä ja niille osoitetuista asiakirjoista. Käännöskustannuksia on mukautettava kokemuksen mukaan. Kustannuksiksi on arvioitu 40 000 euroa toisesta vuodesta alkaen (20 000 euroa ensimmäisenä vuonna).

- Kokoukset: Arvioon sisältyy kuusi jäsenvaltioiden asiantuntijoiden (10 henkeä) kokousta käyttösuunnitelmien kehittämisen ja seurannan avustamiseksi. Ensimmäiselle vuodelle arvioitu summa on 60 000 euroa, seuraaville vuosille 120 000 euroa.

- Virkamatkat: Tietyt virastolle annetut tehtävät edellyttävät käyntejä jäsenvaltioissa tai komissiossa. Lisäksi on varauduttava virkamatkoihin yhteisön ulkopuolelle esimerkiksi alueellisten kalastusjärjestöjen kokouksiin osallistumiseksi (NAFO, ICCAT jne.). Näiden virkamatkojen kustannuksiksi arvioidaan 30 000 euroa ensimmäisenä vuonna ja 40 000 euroa seuraavina vuosina.

Toimintakustannusten arvioidaan olevan ensimmäisenä vuonna 110 000 euroa ja seuraavina vuosina 220 000 euroa.

7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

7.1. Vaikutus henkilöstöön

>TAULUKON PAIKKA>

Siirretyistä viroista ja tilapäisesti toisiin tehtäviin siirretyistä virkamiehistä koituu komission hallintomenoihin noin 0,9 miljoonan euron säästö.

7.2. Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

a)

>TAULUKON PAIKKA>

b) 2007 ja sen jälkeen

>TAULUKON PAIKKA>

7.3. Muut toimesta johtuvat hallintomenot

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

1 Mainittava komitean laji sekä ryhmä, johon se kuuluu.

>TAULUKON PAIKKA>

8. SEURANTA JA ARVIOINTI

Kalastuksenvalvontaviraston on sen perustamisasetuksen mukaisesti laadittava vuosittain yleiskertomus edeltävän vuoden toiminnastaan ja toimitettava se jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Kertomuksessa esitellään kaikki kalastuksenvalvontaviraston toteuttamat erityistoimet ja annetaan tarvittavat tiedot ehdotetun viraston perustamista koskevan asetuksen mukaisten toimien arvioimiseksi.

Yhteisen tarkastusorganisaation ja kalastuksenvalvontaviraston muiden operatiivisten tehtävien toteuttamisesta tehdään selvitys, jotta kalastuksenvalvontavirasto voisi toimia parhaalla mahdollisella tavalla.

Ehdotetun asetuksen täytäntöönpanoa koskeva riippumaton ulkopuolinen arviointi toteutetaan kolmen vuoden kuluessa viraston toiminnan aloittamisesta. Tämän ensimmäisen, aloitusvaihetta koskevan arvioinnin jälkeen viraston toiminta arvioidaan vähintään joka viides vuosi.

9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET

Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi virastoon sovelletaan rajoituksetta asetuksen (EY) N:o 1073/1999 säännöksiä. Virasto liittyy myös 25. toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen, joka koskee OLAFin tekemiä sisäisiä tutkimuksia, sekä antaa viipymättä sen henkilöstöön sovellettavat aiheelliset säännökset.

COMMISSION STAFF WORKING PAPER - PROPOSAL FOR A COUNCIL REGULATION ESTABLISHING A COMMUNITY FISHERIES CONTROL AGENCY - IMPACT ASSESSMENT AND EX ANTE EVALUATION {COM(2004)289 final}

COMMISSION STAFF WORKING PAPER - PROPOSAL FOR A COUNCIL REGULATION ESTABLISHING A COMMUNITY FISHERIES CONTROL AGENCY - IMPACT ASSESSMENT AND EX ANTE EVALUATION

Title of proposal

Proposal for a Regulation of the Council establishing a Community Fisheries Control Agency.

Document reference number

COM(2004)289 final

1. the problem of weak control and enforcement in fisheries

1.1. Identifying the problem

The Green Paper on the reform of the Common Fisheries Policy (CFP) sets out inter alia problems in the area of control and enforcement of the rules of the Common Fisheries Policy (CFP) by Member States.

The Commission launched, on the basis of the Green Paper, a wide consultation with all interested parties. A public hearing was held by the Commission in Brussels in June 2001. Over 300 comments on the Green Paper were submitted to the Commission, from Member States, regional and local authorities, government agencies, the fishing, processing and aquaculture industries, recreational fishermen, non-governmental organisations dealing with environment and development policies and other interested parties [34].

[34] The consultation revealed a widespread support for the need for a substantial reform of existing policy instruments in order to improve conservation of resources, for greater stakeholder involvement and for a more level-playing field with respect to control and enforcement.

Several debates took place in the Fisheries Council during 2001 on the basis of the Green Paper. The European Parliament adopted in January 2002 a resolution calling for "a fisheries policy based on rational and responsible management of resources which has as its rationale the preservation of fish stocks and the maintenance of the way of life of those traditionally dependent on the sea and preserves the fundamental principle which derives from these objectives, namely relative stability; a policy which facilitates a fair and equitable regime for distributing fisheries resources tailored to the specific needs of fisheries dependent regions and which is impartial, stable, enforceable and under Community control". The Economic and Social Committee and the Committee of Regions also issued opinions following the publication of the Green Paper.

The debate on the future of the CFP not only revealed more clearly the shortcomings and internal systemic weaknesses of the Common Fisheries Policy, such as poor enforcement, the lack of a multi-annual management perspective, fleet over-capacity and insufficient stakeholder involvement, but also the external challenges that the Community will need to address over the coming years resulting from new trends in world fisheries.

1.2. Causes of the weaknesses

Major causes for the weaknesses in control and enforcement are the different practices, priorities, inspection procedures and inspection strategies between Member States. The use of means of inspection and surveillance is optimised on national level sometimes between fisheries duties and non-fishery duties. As a consequence gaps occur at Community level from which fishing vessels may profit. In certain cases, these problems are compounded by a lack of means of inspection and surveillance and/or poor enforcement action as follow-up of infringements.

Control and enforcement under the CFP appears disjointed on the level of the Community. The fishermen regard fragmented control and enforcement as unfair competition between fleets of different nationality and as a lack of equal treatment between Community fishing vessels.

1.3. Detrimental effect on fish stocks

The debate on the future of the CFP also showed a broad consensus that the current policy is incapable of reversing the increasing threats to important fish stocks and of providing economic sustainability to the fisheries sector.

Deficiencies in the implementation of the rules of the CFP undermine the conservation of fish stocks. The Commission has tabled reports [35] describing the effects of weaknesses in control and enforcement under the CFP. Scientific reports mention for example that less than half of the catches of species from certain stocks is officially recorded and reported. Ineffective implementation of the rules of the CFP jeopardises the sustainability of several stocks.

[35] COM(96) 100 final. Premier rapport de la Commission sur le contrôle de la pêche COM(96) 363 final. Rapport sur l'application du régime communautaire de la Pêche et de l'Aquaculture COM(97)226 final. Monitoring the CFP 1995 ISBN 92-894-0915-0. Report on the implementation of the Community system for fisheries and aquaculture 1993-2000

1.4. Past experiences of co-operation and co-ordination

There have been examples of joint action by Member States in respect of inspection and surveillance of cod fisheries in the North Sea and the Baltic. Ad hoc arrangements have existed for the deployment of inspection vessels in NEAFC [36]. These initiatives have demonstrated that joint efforts can work. However, in practice the operational effectiveness is undermined because of the lack of structure at Community level. Experiences in NEAFC have shown that there needs to be an objective basis upon which Member States should provide inspection means to the common pool [37].

[36] North East Atlantic Fisheries Commission

[37] Commission working paper of 23.01.2003 on the implementation of Ad Hoc Arrangements for the operation of the NEAFC Control Scheme 2001

The organisation of the NAFO [38] observer scheme as well as the chartering of an inspection vessel by the Commission have clearly demonstrated the efficiency and cost effectiveness of undertaking such tasks at a Community level. [39] By having one 'Community' observer provider it is possible to switch observers between vessels of different Member States as the need arises. This flexibility would be lost if each Member State were to have its own observer provider. The deployment of a single inspection vessel reduces the steaming time lost in reaching the fishing grounds from Europe and ensures a continual presence in the area. Furthermore it plays an important role for the deployment and retrieval of observers.

[38] Northwest Atlantic Fisheries Organisation

[39] Report FISH/2002/03 by Poseidon Aquatic Resource Management on 'Evaluation of the NAFO Observer Scheme'.

In the framework of the reform of the CFP in Article 23, 24, 25 and 28 of Council Regulation (EC) No 2371/2002 of 20 December 2002 on conservation and sustainable exploitation of fisheries resources under the Common Fisheries Policy [40] ('framework regulation) the respective roles of the Commission and Member States have been clearly defined. As a consequence the responsibility for undertaking tasks such as those outlined above, which are not core tasks of the Commission, is being handed to Member States. Although the Commission will no longer be involved the co-ordination of these activities they would be carried out more effectively at a Community level.

[40] (O.J. L 358 of 31.12.2003

1.5. Summary of the weaknesses to be addressed

The increasingly poor state of certain fish stocks is not only a matter of concern from an environmental or ecological perspective. The resulting decline in fishing possibilities is also undermining the economic sustainability of the fisheries sector. This in turn will have an adverse social impact in regions of the Community where alternative possibilities for economic activity are limited.

It is necessary to develop a longer term perspective through multi-annual management measures, which can lead to a greater equilibrium between fishing capacity and the stocks available. It is essential that stakeholders are fully implicated in the overall process as they will contribute their expertise to the debate and through a closer involvement in the problem-solving process will have a greater commitment to the solutions proposed.

The measures will need to be underpinned by improvements in enforcement and the uniform application of control measures. The achievement of a 'level playing field' will be an important element as far as establishing the legitimacy of the measures is concerned. Co-operation between Member States and the co-ordination of their inspection and control activities will therefore be a necessity.

2. Identifying Solutions

2.1. Implementation of the Action Plan for the reform of the CFP

The Commission's action plan for the reform of the CFP and its implementation was presented in the Communication on the reform of the Common Fisheries Policy ("Roadmap") [41].

[41] COM(2002) 181 final of 28.5.2002

This Communication proposed, in addition to a new regulatory framework for control and enforcement, the following initiatives:

* An Action plan for co-operation in enforcement listing actions to be implemented jointly by the competent authorities in the Member States and the Commission; and

* In addition, following a feasibility study to be carried out in co-ordination with the Member States, a proposal from the Commission for a Joint Inspection Structure at Community level.

The Communication from the Commission to the Council and the Parliament "towards uniform and effective implementation of the Common Fisheries Policy" [42] gives effect to the above initiatives listed in the "Road map". The concept of a Joint Inspection Structure based on a Community Fisheries Control Agency was set out in this Communication as well as a proposal to carry out a study on the feasibility of the implementation of this concept.

[42] COM (2003) 130 final of 21.3.2003

This Communication has been discussed in the Council and the European Parliament. It has also been discussed with the industry in the Consultative Committee (ACFA). The concept of a Joint Inspection Structure based on a Community Fisheries Control Agency received wide support not only from the Council and the Parliament but also from the fishing industry.

2.2. Sustainable fisheries

In Article 2 of Regulation (EC) No 2371/2002 the objectives for the CFP are set down, which include the provision of sustainable exploitation of fisheries. In this regard a number of possible measures are identified in Article 4 such as recovery plans, to be adopted for fisheries exploiting stocks outside safe biological limits (Article 5) and management plans to be adopted in order to maintain stocks within safe biological limits (Article 6).

A number of stocks are outside safe biological limits. Recovery measures have been adopted for cod and hake and the Commission has proposed recovery measures for a number of other stocks. Weaknesses in control and enforcement of the rules of the CFP are one of the causes for the depletion of these stocks. It is imperative for the sustainable exploitation of these stocks that they are brought back within safe biological limits.

In order to effectively implement recovery or management plans it is necessary to develop common strategies for fisheries involving two or more Member States, in order to ensure that there is an equitable allocation and rational organisation of resources.

2.3. Feasibility Study

At the time of the adoption of the Decision (2004/97/EC, Euratom) taken by common agreement between the representatives of the Member States, meeting at Head of State or Government level on 13 December 2003 on the location of the seats of certain offices and agencies of the European Union [43], the representatives welcomed the intention of the Commission to submit before the end of March 2004, a proposal on the establishment of a Community Fisheries Control Agency (CFCA).

[43] OJ L 29 of 3.2.2004, p. 15

Consequently it is necessary to make the proposal on the establishment of the CFCA without the benefit of the feasibility study that was foreseen in accordance with the above Communication described in paragraph 2.1.

The study must still take place in order to determine the optimal organisation for the operational functions and structure of the CFCA. The final report will be available in September 2004. Therefore the Commission reserves the right to modify the financial perspectives in the light of the conclusions of the study.

3. Available Policy Options

3.1. Organisation of co-operation through an Agency

In accordance with Regulation (EC) N° 2371/2002 Member States are responsible for control and enforcement. Member States have to cooperate with each other and to coordinate their inspection and surveillance activities.

It has been observed by the Commission's inspectors that in particular in Member States where several authorities are involved in control and enforcement of the rules of the CFP coordination between these authorities is often a difficult issue in practice. Even where coordination is based on clear rules the arrangements agreed do not offer in all cases sufficient flexibility to respond to the operational challenges of fisheries enforcement. Moreover, efforts made by Member States are not always matched by other Member States having different priorities and practices.

Therefore, the organisation of operational coordination of inspection and surveillance activities and cooperation carried out by Member States requires a Community mechanism based on an Agency which functions as a permanent platform ensuring operational cooperation and coordination between Member States. This mechanism will be activated in all cases where it is opportune for the achievement of Community objectives.

Since the Commission is responsible for control of the application of the rules of the CFP by Member States (control of control), it should not get involved in operational coordination of national means of inspection and surveillance. An Agency, as an independent Community body, is therefore the appropriate solution for assisting Member States to comply with their obligations under the CFP in the area of control and enforcement notably the obligations to cooperate between them and to coordinate the inspection and surveillance activities. The CFCA will assist national authorities in organising a rational deployment of pooled national means of inspection and surveillance in accordance with Community objectives, benchmarks, priorities and uniform inspection procedures.

The direct involvement of the Commission is not compatible with the CFP and informal, ad hoc arrangements between Member States do not provide a sufficiently effective alternative. The preferred solution of an Agency ensures that Member States fulfil their responsibilities whilst providing a coherent Community framework to facilitate cooperation and coordination between them.

The CFCA Staff will dispose of a unique expertise in the field of the implementation of the CFP. These skills should be exploited to the benefit of the Commission and the Member States.

Member States should also review their tasks concerning the implementation of the CFP. It may be beneficial if the CFCA were to carry out certain of these tasks. For example, training manuals concerning enforcement of the rules of the CFP may be drawn up by the CFCA and the organisation of inspection and surveillance activities in international waters may be better performed jointly by the CFCA than individually by each of the flag Member States concerned.

3.2. Alternative options

Alternative solutions based on voluntary cooperation between Member States and mutual cooperation between Member States without the support of an Agency do not offer sufficient guarantees for consistent and lasting results in terms of effective operational coordination of rational deployment of national means of inspection and surveillance.

For Member States to operate individually is costly and wasteful of resources. Sometimes there may be duplication of effort and on other occasions an absence of inspection and surveillance means. By organising deployment at a Community level a better spread of deployment will be achieved, thus creating a wider coverage. Value can also be added through the joint procurement and chartering of vessels. In this regard the experience of NAFO has been very positive where the selection of an inspection vessel through an open call for tender offers a value-for-money solution.

Moreover, options for control and enforcement undertaken by the Commission directly are not compatible with its role laid down in the reformed CFP. The Commission has assumed in the last decade tasks in the area of operational inspection and surveillance activities in international waters in order to ensure compliance with the Community's international obligations. These tasks do not correspond with its core tasks as defined under the reform of the CFP. Accordingly, the Commission is withdrawing from these activities which should be taken over by the flag Member States concerned. The CFCA may assist the Member States in undertaking such activities.

Apart from contradicting the aim of the CFP reform which assigns the responsibility for control clearly to Member States, a direct involvement by the Commission would imply a significant increase in the number of Commission inspectors as well as the acquisition of independent means (ships, aircraft etc.).

However, the setting up of the CFCA cannot be regarded as the solution to all problems. Its effectiveness will depend on the willingness of Member States to provide means for the common pool. By optimisation of the use of existing control means, shortages in means may not be resolved in all areas. Such shortages will, however, be identified by the CFCA when organising the joint deployment of national means. The problem of shortages of means will be compounded by the absence of deterrent sanctions. Member States must ensure that national sanction systems deter recidivism. The lack of deterrence in national sanctions systems must be addressed as a separate issue [44].

[44] Sanctions catalogue provided for in Article 25 (4) of Regulation (EC) No 2371/2003.

With regard to the lack of means available for inspection and surveillance it will be necessary to examine the possibilities for providing assistance to Member States once the current funding scheme for monitoring and control has expired at the end of 2005. The Commission will address this question at a later stage [45].

[45] The Commission has proposed to prolong for two years 2004-2005 the current scheme for financial contribution to control expenditure incurred by Member States

4. Objectives of the Proposal

4.1. Uniform and effective implementation of the CFP

The objective of this proposal is to ensure uniform and effective application of the rules of the CFP. This objective is achieved through the creation of a joint inspection framework and the establishment of the CFCA. Through these measures, the use of existing means of inspection and surveillance may be optimised as to provide the greatest possible contribution to the achievement of uniform and effective application of the rules of the CFP by Member States.

The measures proposed should also match the challenges of the Community lying ahead in the international field. The 'New York' agreement has entered into force and authorises under certain conditions international inspections to which flag States must respond in an efficient manner. The Community has proposed the adoption of international control schemes of mutual inspection in ICCAT [46] and the IOTC [47]. Once adopted the Community has to respond to its obligations. Moreover, a coordinated systematic approach needs to be taken in respect of illegal, unreported and unregulated (IUU) fishing activities.

[46] International Commission for the Conservation of Atlantic Tuna

[47] Indian Ocean Tuna Commission

From the point of view of the fishing industry an important objective is the establishment of a level playing field. This will restore the confidence of the industry in the inspection structures generally and prevent unfair competition.

4.2. Joint Inspection Framework

The objective of the Joint Inspection Framework (JIF) is to establish rules for operational cooperation and coordination between Member States in the area of inspection and surveillance.

Member States are responsible for inspection and enforcement under the CFP. In the exercise of these duties, they have to cooperate with each other and with third countries and to coordinate their control and enforcement activities. The Commission is responsible for evaluation and control of the application of the rules of the CFP by Member States.

The JIF mechanism will not change the basic responsibilities of Member States and the Commission under the CFP. It will be activated on request of two Member States concerned or by the Commission on its own initiative in cases where the implementation of these rules is considered opportune at Community level.

5. Description of the proposal

5.1. Specific Monitoring, Control and Surveillance (MCS) Programmes

The basis for the application of the JIF will be the Specific Monitoring, Control and Surveillance (MCS) Programme. Such programmes are provided for at present in Article 34c of Council Regulation (EEC) No 2847/93 establishing a control system applicable to the common fisheries policy [48] ('control regulation'). On the occasion of the reform of the CFP the main provisions governing control, inspection and enforcement were inserted in Council Regulation (EC) No 2371/2002 ('framework regulation). It was decided that the control regulation should remain in force until all the necessary implementing provisions have been adopted. It is appropriate to insert the provisions on Specific MCS Programmes in the proposal as they will be the cornerstones for the main activity of the CFCA.

[48] OJ L 261, 20.10.1993, p.1

Through the adoption of Specific MCS Programmes the Commission may fix benchmarks for the intensity of inspections, common inspection priorities and uniform inspection procedures. These programmes set the Community reference basis for the rational organisation by the Agency of the deployment of pooled national means by the national competent authorities

5.2. Establishment of a Community Fisheries Control Agency (CFCA)

The implementation of the JIF rules will be ensured by the establishment of the CFCA charged with the organisation of operational coordination of inspection and surveillance activities by Member States The CFCA has to optimise the deployment of pooled national means of inspection and surveillance in the interest of the Community.

The above mechanism is needed to balance interests of individual Member States against the collective interest to ensure proper control and enforcement of the rules of the CFP in areas where their fishing fleets exploit jointly fish stocks subject to conservation and control measures adopted by the Community. Moreover, this mechanism will allow the cost/benefit ratio of deployment strategies for national means of inspection and surveillance to be optimised at Community level.

The CFCA will be a new body performing tasks that hitherto not been undertaken except on an occasional ad hoc basis. None of the tasks currently undertaken by the Commission will be transferred to the CFCA, with the exception of certain limited non-core tasks, such as the co-ordination of deployment of Member States' inspection vessels in NEAFC or the chartering of an inspection vessel for NAFO patrols. The aim of setting up the CFCA is not to externalise Commission tasks but to establish a structure for co-operation between Member States and the co-ordination of the deployment of their inspection and surveillance means.

5.3. Proposed structure of the CFCA

5.3.1. Outline of tasks

The structure and function of the CFCA is defined by the tasks that are designated to it and the need to carry out these tasks with optimal effectiveness and efficiency. The tasks can be summarised as follows:

* organise operational cooperation between Member States in connection with inspection and surveillance activities through proposed, prepared and implemented Joint Deployment Plans together with the establishment of a Fisheries Monitoring Centre (FMC) and the annual evaluation of JDP effectiveness.

* provision of assistance to Member States through training programmes, joint procurement of goods and services and assistance with joint operational procedures

* provision of contractual services to Member States including chartering and staffing of surveillance platforms for which repayment will be levied on the Member State.

5.3.2. Joint Deployment Plans

The central concept is that of the joint deployment plan (JDP) as the primary mechanism for pooling the means of inspection for more uniform and effective deployment. The JDP must relate to the priorities of the Community, rather than the priorities of each Member State which is the current situation. As such, each JDP, which can involve two or more Member States, will be centred on a stock for which specific monitoring programmes have been adopted by the Commission, such as cod or hake for example.

The fact that each JDP is centred on a specific fishery means that there are very particular questions and information requirements to be referred to the participating Member States and also to the CFCA. These questions and needs will have great implications for the structure and formation of the Agency. The basis for the establishment of the JDP is a specific monitoring programme, in which the Commission sets benchmarks and priorities.

The Agency needs, therefore, to be defined both from the top, in terms of what it is required in order to serve the policy objectives, and also from the bottom up, in terms of how it will need to function to operate a new, fishery-centred mechanism in relation to the larger, triangular, institutional structure with the Commission and the Member States.

An overview of the structure of the JIF is shown in the chart below.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Indicative Structure and relationships of the Joint Inspection Framework

5.3.3. Other co-ordination tasks

In addition to the development of a JDP in respect of the specific MCS programme for cod and hake a first priority of the CFCA will be to organise joint deployment of inspection means in NEAFC and NAFO. For the latter task the CFCA would provide support through the chartering of a patrol vessel on behalf of the Member States which are concerned with the fisheries in question.

Subsequently the CFCA will need to broaden its tasks to cover joint inspection and surveillance in other fisheries in international waters (ICCAT and IOTC).

In order to co-ordinate effectively the means of Member States and direct such means to priority areas it will be necessary to develop a Fisheries Monitoring Centre (FMC) within the CFCA, to implement an integrated monitoring, inspection and surveillance communication system.

In addition, the CFCA would need to develop common operational procedures, training courses for national trainers, joint procurement and co-ordination of pilot projects for VMS, electronic logbooks etc.

5.4. Consultation with stakeholders

A certain degree of stakeholder consultation has taken place, firstly in 2001 on the basis of the Green Paper. In addition to debates in Council and Parliament a public hearing was also held, which allowed regional and local authorities, government agencies, the fishing, processing and aquaculture industries, recreational fishermen, non-governmental organisations to express their views.

More specifically, the Communication from the Commission to the Council and the Parliament "towards uniform and effective implementation of the Common Fisheries Policy", which gives effect to the initiatives listed in the "Road map" was discussed in the Council and the European Parliament as well as with the industry in the Consultative Committee (ACFA). The concept of a Joint Inspection Structure based on a Community Fisheries Control Agency, which was explained in this Communication, received wide support not only from the Council and the Parliament but also from the fishing industry.

It was intended that the feasibility study would permit a wide stakeholder consultation prior to the proposal being drawn up. The study will still take place however, in order to determine the optimal organisation for the operational functions and structure of the CFCA. As originally foreseen, the consultants undertaking the study will conduct a wide consultation of the various parties involved. These will include representatives of local and national administrations or agencies involved in control and enforcement, as well as of fishermen and other interested parties.

6. Impact of the proposed measures

6.1. Sustainable exploitation

A strengthening of control and enforcement through the optimisation at the level of the Community of the use of the existing means of inspection and surveillance contributes to the achievement of conservation objectives by uniform and effective implementation of the conservation and control measures applicable to stocks outside safe biological limits. The proposal will, therefore, positively contribute to sustainable exploitation of depleted stocks.

Sustainable exploitation of fish stocks is crucial for the medium and long term future for fishermen and the fish processing industry as a whole. Ineffective control and enforcement contributes to investments based on undeclared catches and results in distortions in the industry. Indeed, investments in the fishing industry as a whole must be based on legitimate future fishing opportunities.

6.2. Level playing field for the industry

The efforts to achieve a proper implementation of the rules of the CFP are compounded by the perception by fishermen that the rules are not equally enforced on all fleets participating in the fishery. This perception impedes on the support of the industry for proper control and enforcement by the national competent authorities.

The fishing industry demands a genuine level playing field in the Community. The creation of a JIF and the establishment of a CFCA will contribute to the establishment of such a level playing field as well as a truly European culture of control and enforcement.

6.3. Subsidiarity and proportionality

Its independence from the Commission in its capacity as "controller of the controllers" will permit the CFCA to establish a sound relationship with the national competent authorities in Member States regarding the organisation of control and inspection by Member States.

The Agency will support Member States in complying with their obligations under the CFP in the area of cooperation and coordination of control and inspection by organising a rational deployment by Member States of pooled means of control and inspection in accordance with Community objectives, benchmarks, priorities and uniform inspection procedures adopted by the Commission

The establishment of the CFCA will also improve the relations between the Community and outside partners by centralising contact points and promoting uniform traditions and practices.

This mechanism is needed to balance interests of individual Member States against the collective interest of ensuring proper control and enforcement of the rules of the CFP in areas where their fishing fleets jointly exploit fish stocks subject to conservation and control measures adopted by the Community. Moreover, this will allow the optimisation of the cost/benefit ratio of deployment strategies for national means of inspection and surveillance.

6.4. Assessing the results

The impact of the proposed measures is to be assessed in terms of a more effective implementation of the rules of the CFP (higher compliance levels, improved reliability of catch data, etc). Moreover, the proposed measures will improve the transparency of the implementation of the rules of the CFP and, in particular, inspection and surveillance activities (availability of sufficient means, qualitative and quantitative results of inspections, etc).

A direct effect will be felt in terms of the application of the Recovery and Management Plans described under paragraph 2.2. The Specific MCS Programmes described in paragraph 5.1 will underpin these plans through the development of coherent strategies, which ensure that inspections are as effective and economical as possible.

The main tangible results as far as the CFCA is concerned will be the adoption of JDP's. The indicators that can be used in order to assess the results of these plans will be the bench marks set by the Commission in the appropriate specific MCS programmes. Furthermore, each JDP shall be subject to an annual review by the CFCA.

The results of other tasks specified in paragraph 5.3 will be measured by the success in implementing training programmes, joint procurement procedures and provision of contractual services to Member States, as well as the establishment of an FMC.

Other risks such as the divulging of sensitive information to outside interests will be mitigated by the application of the staff regulations of officials of the European Communities. The members of the Administrative Board will be subject to the requirements of confidentiality pursuant to Article 287 of the Treaty.

6.5. Effect on the environment and socio-economic impact

The impact of the proposed measures will be felt firstly from an environmental or ecological perspective through the improvement in the state of certain important fish stocks.

By bringing fishing capacity into balance with the fishing possibilities will create a more stable setting for the fisheries sector to achieve the economic sustainability. The beneficial social impact will be reinforced through closer stakeholder involvement and encourage a greater commitment from fishermen to the development of the policy and its implementation.

6.6. Budgetary appropriations and human resources

Apart from salaries the costs of the CFCA will be limited to operating expenditure. Other items of expenditure, such as the chartering of inspection vessels or joint procurement of equipment, logbooks etc, will be organised by the CFCA but paid for by Member States.

It is estimated that the budget of the CFCA will be around 5, 5 MIO EUR. The expenditure will be divided between human resources and operational costs.

It should be noted that the transfer of the tasks undertaken by the Commission for chartering an inspection vessel for patrols in NAFO and NEAFC will result in a saving of 2,5 MIO EUR. The transfer of responsibility to Member States for placing observers on board vessels operating in the NAFO Regulatory Area foreseen for 2004 will already result in a saving of 3,0 MIO EUR. These amounts will not be transferred to the budget of the CFCA as the tasks in question will become the responsibility of Member States. However, they show that the overall exercise foreseen in the CFP reform of re-defining responsibilities, of which the JIF and CFCA play an integral part, will not result in an increase in the Community budget.

As has been stated above, the financial estimates may need to be revised in the light of the conclusions of the feasibility study into the operational functioning of the CFCA.

(a) Human Resources

The number of staff is estimated at 49. This estimate is based on the experience acquired with regard to the work carried out to date in the field of inspection and surveillance of fisheries and by comparison with other bodies (such as the European Aviation Safety Agency [49], European Maritime Safety Agency [50] and European Railway Agency for Safety and Interoperability [51]).

[49] Regulation (EC) No 1592/2002, OJ L 240 of 7.9.2002, p. 1

[50] Regulation (EC) No 1406/2002, OJ L 208 of 5.8.2002, p. 1

[51] COM (2003) 23 final of 23.1.2002

The staff will consist of 9 Commission officials on secondment, 6 of whom will perform core managerial and administrative tasks. In addition, it will be necessary to transfer from the Commission 3 posts (1 A and 2 B's) filled by staff which are currently performing tasks in the Commission that in the future will be undertaken by the CFCA.

Contract agents will be recruited to fill the remaining posts (40). In recruiting such agents it will be necessary to obtain staff to perform managerial and administrative tasks as well as experts who have proven experience in the sector and are abreast of the latest technical developments.

The total annual expenditure for human resources will amount to around 4,1 MIO EUR in year 1, rising to 5,3 MIO EUR in subsequent years. This estimate is based on an average Commission staff cost of EUR 0,108 MIO per year, including buildings and related administrative expenditure (postal charges, telecommunications, IT, etc.)

(b) Equipment and operational costs

The principal cost in terms of equipment will be computer hardware necessary for the establishment of the FMC. It is estimated that this hardware, together with costs related to its installation, programming etc. will amount to EUR 1 MIO in the first year.

With regard to operational costs, from the second year on a sum of EUR 20,000 is planned for publication, EUR 40,000 for translation, EUR 100,000 for meetings and EUR 40,000 for missions.

It is estimated that the equipment and operational costs would amount to 1,1 MIO EUR in the first year, mainly due to the installation of the FMC, falling to EUR 200,000 in subsequent years.

6.7. Monitoring and evaluation of the CFCA

The activities of the CFCA will be set out in detail in its Work Programme to be established every year by the Administrative Board in close co-operation with the Commission and Member States. The Executive Director will be responsible for organising an effective monitoring system in order to compare the CFCA's achievements with its operational objectives.

The CFCA, in line with its founding regulation will have to produce every year a general report on its activities for the previous year which will be forwarded to the Member States, the European Parliament, the Council and the Commission. This report will present all specific actions undertaken by the CFCA and will provide elements for the evaluation of the actions undertaken under the proposed revision of the CFCA Regulation.

Within three years from the date of the CFCA having taken up its responsibilities, the Administrative Board shall commission an independent external evaluation. Thereafter, the activities of the CFCA will be evaluated on a regular basis, but at least every six years.

The evaluations shall assess the impact of the regulation, the utility and relevance as well as the effectiveness and efficiency of the CFCA and its working practices compared to its objectives, taking into account the high level of compliance with rules made under the Common Fisheries Policy that is required.

On the basis of the evaluations the Administrative Board shall make recommendations to the Commission regarding changes to the Regulation establishing the CFCA, the CFCA itself and its working practices. Both the evaluation findings and recommendations shall be forwarded by the Commission to the European Parliament and the Council and shall be made public.

The Executive Director shall submit the detailed accounts of all revenues and expenditures from the previous financial year to the Commission, the Administrative Board and the Court of Auditors, which shall examine them in accordance with Article 248 of the Treaty. The Court of Auditors shall publish a report on the Agency's activities each year.

In order to combat fraud, corruption and other unlawful activities, the provisions of Regulation (EC) No 1073/1999 shall apply without restriction to the Agency, which shall also accede to the Inter-Institutional Agreement of 25 May 1999 concerning internal investigations by OLAF and shall issue, without delay, the appropriate provisions to its staff.