This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52004PC0218
Proposal for a Council Regulation on the conclusion of the Protocol defining for the period 1 January 2004 to 31 December 2006 the tuna fishing opportunities and the financial contribution provided for in the Agreement between the European Economic Community and the Democratic Republic of Madagascar on fishing off Madagascar {SEC(2004)370}
Ehdotus neuvoston asetus Euroopan talousyhteisön ja Madagaskarin demokraattisen tasavallan hallituksen välisessä Madagaskarin rannikon edustalla harjoitettavasta kalastuksesta tehdyssä sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista 1 päivän tammikuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä {SEC(2004)370}
Ehdotus neuvoston asetus Euroopan talousyhteisön ja Madagaskarin demokraattisen tasavallan hallituksen välisessä Madagaskarin rannikon edustalla harjoitettavasta kalastuksesta tehdyssä sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista 1 päivän tammikuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä {SEC(2004)370}
/* KOM/2004/0218 lopull. - CNS 2004/0070 */
52004PC0218
Ehdotus neuvoston asetus Euroopan talousyhteisön ja Madagaskarin demokraattisen tasavallan hallituksen välisessä Madagaskarin rannikon edustalla harjoitettavasta kalastuksesta tehdyssä sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista 1 päivän tammikuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä {SEC(2004)370} /* KOM/2004/0218 lopull. - CNS 2004/0070 */
Ehdotus NEUVOSTON ASETUS Euroopan talousyhteisön ja Madagaskarin demokraattisen tasavallan hallituksen välisessä Madagaskarin rannikon edustalla harjoitettavasta kalastuksesta tehdyssä sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista 1 päivän tammikuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä {SEC(2004)370} (komission esittämä) PERUSTELUT Euroopan yhteisön ja Madagaskarin demokraattisen tasavallan välisen kalastussopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan voimassaolo päättyy 21.5.2004. Sopimuspuolten välinen uusi pöytäkirja on parafoitu 8. syyskuuta 2003 EY:n alusten Madagaskarin vesillä harjoittaman kalastustoiminnan teknisten ja taloudellisten edellytysten vahvistamiseksi 1. tammikuuta 2004 ja 31. joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi. Uusi pöytäkirja tarjoaa kalastusmahdollisuudet 40:lle nuottaa käyttävälle tonnikala-alukselle ja 40 pintasiima-alukselle. Vuotuiseksi taloudelliseksi korvaukseksi vahvistetaan 825 000 euroa, joka kattaa 11 000 tonnin vuotuiset tonnikalasaaliit Madagaskarin vesillä. Suuri osa tästä määrästä (505 000 euroa) on osoitettu kohdennettuihin toimiin, kuten tieteellisiin ja koulutusohjelmiin, valvonta- ja seurantajärjestelmän tukemiseen, perinteisen kalastuksen kehittämiseen jne. Tämä uusi pöytäkirja, joka liittyy yhteisön eräiden Intian valtameren valtioiden kanssa tekemien tonnikalankalastussopimusten joukkoon, toteuttaa samalla käsitystä vastuuntuntoisesta ja kestävästä kalastuksesta ja auttaa edistämään kumppanuussuhdetta, jonka ohjenuorana on Madagaskarin kansallisen kalastuspolitiikan lakien ja asetusten noudattaminen. Pöytäkirjaan sisältyy useita tähän liittyviä uusia määräyksiä: i) yksinoikeuslauseke, jolla kielletään yhteisön kalastussopimuksen kanssa rinnakkaiset yksityiset lisenssit tai muut yksityiset järjestelyt; ii) kohdennettuja toimia koskeva yksityiskohtainen ohjelma, johon liittyy aikataulu ja toimille asetettavat tavoitteet; iii) VMS:ää koskevia määräyksiä, joilla lisätään Madagaskarin vesillä toimivien alusten valvontaa muun muassa siten, että suuntaa ja nopeutta koskevat tiedot on toimitettava tunnin välein; iv) sosiaalilauseke, jota sovelletaan yhteisön aluksille otettaviin paikallisiin merimiehiin; v) pöytäkirjan ja sen liitteen määräysten rikkomisista langetettavia seuraamuksia koskeva jakso; ja vi) meriympäristön ja suojeltujen lajien suojelua koskeva jakso. Komissio ehdottaa tällä perusteella, että neuvosto hyväksyisi asetuksella pöytäkirjan Euroopan yhteisön ja Madagaskarin sopimista kalastusmahdollisuuksista ja niihin liittyvien teknisten ja taloudellisten edellytysten vahvistamisesta 1. tammikuuta 2004 ja 31. joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi. Ehdotusta neuvoston päätökseksi uuden pöytäkirjan väliaikaisesta soveltamisesta ennen pöytäkirjan lopullista voimaantuloa koskee erillinen menettely. 2004/0070(CNS) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS Euroopan talousyhteisön ja Madagaskarin demokraattisen tasavallan hallituksen välisessä Madagaskarin rannikon edustalla harjoitettavasta kalastuksesta tehdyssä sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista 1 päivän tammikuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan yhdessä sen 300 artiklan 2 kohdan ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa, ottaa huomioon komission ehdotuksen, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [1], [1] EUVL C [...], [...], s. [...]. sekä katsoo seuraavaa: (1) Euroopan talousyhteisön ja Madagaskarin demokraattisen tasavallan hallituksen välisen Madagaskarin rannikon edustalla harjoitettavaa kalastusta koskevan sopimuksen [2] mukaisesti sopimuspuolet ovat neuvotelleet sopimukseen sen liitteenä olevan pöytäkirjan soveltamisajan päättyessä tehtävistä muutoksista tai lisäyksistä. [2] EYVL L 73, 18.3.1986, s. 26. (2) Näiden neuvottelujen tuloksena 8 päivänä syyskuuta 2003 parafoitiin uusi pöytäkirja, jolla vahvistetaan edellä mainitussa sopimuksessa määrätyt kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus 1 päivän tammikuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi. (3) On yhteisön edun mukaista hyväksyä mainittu pöytäkirja. (4) Olisi vahvistettava kalastusmahdollisuuksien jakaminen jäsenvaltioille kalastussopimuksen mukaisen kalastusmahdollisuuksien perinteisen jakautumisen perusteella, ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Hyväksytään yhteisön puolesta Euroopan talousyhteisön ja Madagaskarin demokraattisen tasavallan välisessä Madagaskarin rannikon edustalla harjoitettavasta kalastuksesta tehdyssä sopimuksessa määrättyjen tonnikalankalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta 1 päivän tammikuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi tehty pöytäkirja. Pöytäkirjan teksti on tämän asetuksen liitteenä. 2 artikla Pöytäkirjassa vahvistetut kalastusmahdollisuudet jaetaan jäsenvaltioiden kesken seuraavasti: a) nuottaa käyttävät tonnikala-alukset: Espanja: 22 alusta Ranska: 16 alusta Italia: 2 alusta b) pintasiima-alukset: Espanja: 24 alusta Ranska: 10 alusta Portugali: 6 alusta. Jos näiden jäsenvaltioiden lisenssihakemukset eivät kata pöytäkirjassa vahvistettuja kalastusmahdollisuuksia kokonaan, komissio voi ottaa huomioon jonkin toisen jäsenvaltion lisenssihakemukset. 3 artikla Tämän pöytäkirjan nojalla kalastavien jäsenvaltioiden on ilmoitettava kaikkien Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä pyytämiensä kalakantojen saaliiden määrät komissiolle 14 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 500/2001 [3] säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. [3] EYVL L 73, 15.3.2001, s. 8. 4 artikla Neuvoston puheenjohtaja oikeutetaan nimeämään henkilöt, joilla on valtuudet allekirjoittaa pöytäkirja yhteisöä sitovasti. 5 artikla Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä [...] päivänä [...]kuuta Neuvoston puolesta Puheenjohtaja PÖYTÄKIRJA Euroopan talousyhteisön ja Madagaskarin demokraattisen tasavallan välisessä Madagaskarin rannikon edustalla harjoitettavasta kalastuksesta tehdyssä sopimuksessa määrättyjen tonnikalankalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta 1 päivän tammikuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi 1 artikla 1. Sopimuksen 2 artiklan mukaisesti myönnetään 1 päivästä tammikuuta 2004 alkaen kolmeksi vuodeksi Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä kalastusta harjoittamaan oikeuttavat lisenssit 40:lle nuottaa käyttävälle tonnikalan pakastusalukselle ja 40 pintasiima-alukselle. Lisäksi yhteisön pyynnöstä muihin luokkiin kuuluville kalastusaluksille voidaan myöntää tiettyjä oikeuksia sopimuksen 9 artiklassa tarkoitetussa sekakomissiossa erikseen määriteltävin edellytyksin. 2. Euroopan yhteisön jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivat alukset voivat harjoittaa tonnikalankalastusta Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä ainoastaan, jos niillä on tämän sopimuksen nojalla ja liitteessä kuvattuja yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen myönnetty kalastuslisenssi. 2 artikla 1. Sopimuksen 7 artiklassa tarkoitetun taloudellisen korvauksen määräksi vahvistetaan 825 000 euroa vuodessa (josta 320 000 euroa rahallisena korvauksena, joka on maksettava ensimmäisenä vuonna viimeistään 30 päivänä syyskuuta ja toisena ja kolmantena vuonna viimeistään 30 päivänä huhtikuuta, sekä 505 000 euroa tämän pöytäkirjan 3 artiklassa tarkoitettuihin toimiin). Pöytäkirjan soveltamisen ensimmäisenä vuonna (1 päivän tammikuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2004 väliseltä ajalta) maksettava taloudellisen korvauksen rahallinen osuus on kuitenkin 196 385 euroa, koska kokonaismäärästä on vähennettävä määrä, joka vastaa 1 päivän tammikuuta 2004 ja 20 päivän toukokuuta 2004 välistä aikaa, josta maksu on jo suoritettu edellisen pöytäkirjan nojalla. 2. Tämä taloudellinen korvaus kattaa 11 000 tonnin vuotuiset tonnikalasaaliit Madagaskarin vesillä; jos yhteisön alusten Madagaskarin vesillä pyytämät tonnikalasaaliit ylittävät tämän määrän, edellä mainittua summaa nostetaan samassa suhteessa. Yhteisön maksaman taloudellisen korvauksen kokonaismäärä ei kuitenkaan voi olla enempää kuin kaksinkertainen 1 kohdassa mainittuun määrään verrattuna. 3. Tämä taloudellinen korvaus maksetaan Madagaskarin viranomaisten ilmoittamalle tilille valtionkassaan. 3 artikla 1. Turvatakseen vastuuntuntoisen ja kestävän kalastuksen kehittämisen sopimuspuolet pyrkivät kummankin osapuolen edun mukaisesti suosimaan kumppanuutta edistääkseen erityisesti kalavarojen ja muiden biologisten luonnonvarojen parempaa tuntemusta, kalastuksenvalvontaa, pienimuotoisen kalastuksen kehittämistä, kalastajayhteisöjä ja koulutusta. 2. Edellä olevan 2 artiklan 1 kohdassa määrätyn taloudellisen korvauksen määrästä rahoitetaan seuraavat toimet siten, että vuosittain käytetään 505 000 euroa seuraavan erittelyn mukaisesti: a) 90 000 euroa Madagaskarin sellaisten tieteellisten ohjelmien rahoitukseen, joiden tarkoituksena on parantaa tietämystä kalavaroista niiden kestävän hoidon turvaamiseksi. Tällä summalla voidaan Madagaskarin hallituksen pyynnöstä kattaa erityisesti mainitun tietämyksen lisäämiseen sekä kalavarojen hoidon parantamiseen tarkoitettujen kansainvälisten kokousten kustannuksia; b) 267 000 euroa kalastuksen valvonta-, tarkastus- ja seurantajärjestelmän tukemiseen; c) 60 000 euroa stipendien ja harjoittelujaksojen rahoittamiseen ja merimieskoulutuksen tukemiseen; d) 68 000 euroa perinteisen kalastuksen kehittämisen tukemiseen; e) 20 000 euroa tarkkailijajärjestelmän hallintomenojen korvaamiseen. 3. Edellä a, b, d ja e kohdassa tarkoitetut määrät maksetaan kalastuksesta vastaavalle ministeriölle sen jälkeen, kun Euroopan komissiolle on esitetty yksityiskohtainen vuosittainen ohjelma aikatauluineen ja kullekin kohdennetulle toimelle asetettuine tavoitteineen, ja ensimmäisenä vuonna viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2004 ja toisena ja kolmantena vuonna viimeistään 30 päivänä huhtikuuta; maksu suoritetaan Madagaskarin toimivaltaisten viranomaisten pankkitileille. Vuosittainen ohjelma on toimitettava Euroopan komission yksiköille ensimmäisenä vuonna viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2004 ja seuraavina vuosina viimeistään 28 päivänä helmikuuta. Ensimmäisenä vuonna ohjelman tulee kuitenkin koskea vain 21 päivän toukokuuta ja 31 päivän joulukuuta 2004 välistä aikaa. Euroopan komissio pidättää itsellään oikeuden pyytää kalastuksesta vastaavalta ministeriöltä tarpeellisiksi katsomiaan lisätietoja. 4. Edellä c kohdassa tarkoitetut summat maksetaan kalastuksesta vastaavalle ministeriölle ja suoritetaan kyseisen ministeriön ilmoittamille pankkitileille sitä mukaa kuin niitä käytetään. 5. Madagaskarin toimivaltaiset viranomaiset toimittavat Euroopan komissiolle vuosikertomuksen viimeistään seuraavan vuoden 31 päivänä maaliskuuta edellä 2 kohdassa määrättyihin toimiin myönnettyjen varojen käytöstä sekä näiden toimien täytäntöönpanosta ja saavutetuista tuloksista. Euroopan komissio pidättää itsellään oikeuden pyytää kalastuksesta vastaavalta ministeriöltä lisätietoja. Euroopan komissio voi tarkastella uudestaan kyseisiä maksuja näiden toimien tosiasiallisen täytäntöönpanon mukaan ja sitten kun Madagaskarin toimivaltaisia viranomaisia on kuultu sopimuksen 9 artiklassa tarkoitetun sekakomitean kokouksessa. 4 artikla Jos Euroopan yhteisö jättää suorittamatta 2 ja 3 artiklassa määrätyt maksut, Madagaskar voi keskeyttää tämän pöytäkirjan soveltamisen. 5 artikla Jos jokin vaikea tilanne, luonnon aiheuttamia tilanteita lukuun ottamatta, estää kalastustoiminnan harjoittamisen Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä, Euroopan yhteisö voi keskeyttää taloudellisen korvauksen maksamisen sen jälkeen kun sopimuspuolet ovat neuvotelleet asiasta etukäteen. Taloudellisen korvauksen maksamista jatketaan, kun tilanne on normalisoitunut ja sopimuspuolet ovat yhdessä sopineet, että kalastustoimintaa voidaan jatkaa. Yhteisön aluksille sopimuksen 4 artiklan mukaisesti myönnettyjen lisenssien voimassaoloaikaa pidennetään kalastustoiminnan keskeytymistä vastaavalla ajalla. 6 artikla Kumotaan Euroopan talousyhteisön ja Madagaskarin demokraattisen tasavallan hallituksen välisen Madagaskarin rannikon edustalla harjoitettavaa kalastusta koskevan sopimuksen liite ja korvataan se tämän pöytäkirjan liitteellä. 7 artikla Tämä pöytäkirja tulee voimaan päivänä, jona se allekirjoitetaan. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2004. LIITE EUROOPAN YHTEISÖN ALUSTEN TONNIKALANKALASTUSTA MADAGASKARIN KALASTUSVYÖHYKKEELLÄ KOSKEVAT EDELLYTYKSET 1. LISENSSIHAKEMUSTA JA LISENSSIEN MYÖNTÄMISTÄ KOSKEVAT MUODOLLISUUDET Lisenssit, jotka oikeuttavat Euroopan yhteisön alukset kalastamaan Madagaskarin vesillä, haetaan ja myönnetään seuraavan menettelyn mukaisesti: a) Euroopan komissio esittää Madagaskarissa olevan edustajansa välityksellä Madagaskarin viranomaisille samanaikaisesti: - varustajan, joka haluaa harjoittaa tämän sopimuksen mukaista kalastustoimintaa, viimeistään lisenssin voimassaolovuotta edeltävän vuoden 1 päivänä joulukuuta tekemän lisenssihakemuksen jokaisesta aluksesta. Edellä olevasta määräyksestä poiketen varustaja, joka ei ole jättänyt lisenssihakemustaan 1 päivään joulukuuta mennessä, voi tehdä sen kalenterivuoden aikana viimeistään 30 päivää ennen kalastustoiminnan aloittamista. Tällöin varustaja maksaa 2 kohdan b alakohdan mukaisen maksun kokonaisuudessaan koko vuodelta. - vuotuisen ennakkolupahakemuksen pääsystä Madagaskarin aluevesille; tämä lupa on voimassa lisenssin keston ajan. Hakemus on tehtävä Madagaskarin tätä tarkoitusta varten laatimalla lomakkeella, jonka malli on lisäyksessä 1; siihen on liitettävä tosite varustajan maksamasta ennakkomaksusta; b) Lisenssi myönnetään tietylle alukselle, eikä sitä voi siirtää. Aluskohtainen lisenssi voidaan Euroopan yhteisöjen komission pyynnöstä todistettavan ylivoimisen esteen sattuessa korvata sellaiselle toiselle alukselle myönnettävällä lisenssillä, jolla aluksella on samat ominaisuudet kuin edellisellä aluksella. Edellisen aluksen varustajan on palautettava peruttu lisenssi Madagaskarin merikalastuksesta vastaavaan ministeriöön Euroopan komission Madagaskarin lähetystön välityksellä. Uudesta lisenssistä on käytävä ilmi: - myöntämispäivä, - se, että uudella lisenssillä kumotaan ja korvataan toiselle alukselle myönnetty lisenssi. Sopimuksen 5 artiklassa määrättyä maksua ei tarvitse maksaa jäljellä olevalta voimassaoloajalta; c) Madagaskarin viranomaiset toimittavat lisenssin Euroopan komission Madagaskarissa olevalle edustajalle; d) Lisenssi on pidettävä koko ajan aluksella; kun Madagaskarin viranomaiset ovat saaneet Euroopan komission niille osoittaman ilmoituksen ennakkomaksun maksamisesta, alus lisätään kalastukseen oikeutettujen alusten luetteloon, joka annetaan tiedoksi Madagaskarin kalastuksen valvonnasta vastaaville viranomaisille. Lisenssin alkuperäiskappaletta odotettaessa voidaan telekopiolaitteella toimittaa jäljennös myönnetystä lisenssistä; tämä jäljennös on säilytettävä aluksella; e) tonnikala-alusten varustajilla on oltava Madagaskarissa edustaja; f) Madagaskarin viranomaiset toimittavat Euroopan komission Madagaskarissa sijaitsevalle lähetystölle ennen pöytäkirjan voimaantuloa kaikki maksujen ja ennakkojen maksamisessa käytettäviin pankkitileihin liittyvät tiedot. 2. LISENSSIEN VOIMASSAOLOAIKA JA MAKSAMINEN a) Poiketen siitä, mitä sopimuksen 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, lisenssit ovat voimassa kalenterivuoden, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta ja päättyy 31 päivänä joulukuuta. Ne voidaan uusia. Pöytäkirjan ensimmäisenä soveltamisvuonna (1 päivän tammikuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2004 välisenä aikana) niiden alusten, joilla on 1 päivänä tammikuuta 2004 edellisen pöytäkirjan nojalla myönnetty lisenssi, jonka voimassaolo päättyy 20 päivänä toukokuuta 2004, kyseinen lisenssi on kuitenkin voimassa mainittuun päivämäärään saakka. b) Maksu on 25 euroa Madagaskarin lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä pyydettyä tonnia kohti. Lisenssin saaminen edellyttää Madagaskarin valtionkassaan maksettavaa ennakkomaksua, joka on nuottaa käyttävien tonnikala-alusten osalta 2 800 euroa, yli 150 bruttorekisteritonnin vetoisten pintasiima-alusten osalta 1 750 euroa ja alle 150 bruttorekisteritonnin vetoisten pintasiima-alusten osalta 1 200 euroa vuodessa alusta kohden. Nämä ennakoiden määrät vastaavat 112 tonnin, 70 tonnin ja 48 tonnin vuosittaisista saaliista maksettavaa korvausta Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä. Pöytäkirjan ensimmäisenä soveltamisvuonna (1 päivän tammikuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2004 välisenä aikana) niiden alusten osalta, joilla on 1 päivänä tammikuuta 2004 edellisen pöytäkirjan nojalla myönnetty lisenssi, jonka voimassaolo päättyy 20 päivänä toukokuuta 2004, ensimmäisen vuoden jäljellä olevaa aikaa (21 päivän toukokuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2004 välinen aika) koskevat ennakot vahvistetaan kuitenkin seuraavasti: - nuottaa käyttävät tonnikala-alukset: 1 720 euroa, - yli 150 bruttorekisteritonnin vetoiset pintasiima-alukset: 1 091 euroa, - enintään 150 bruttorekisteritonnin vetoiset pintasiima-alukset: 735 euroa. 3. SAALISILMOITUKSET JA MAKSUJEN TILITYS a) Alusten, joilla on lupa kalastaa Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä tämän sopimuksen mukaisesti, on toimitettava saalisilmoitukset Madagaskarin kalastuksen valvontakeskukselle Euroopan komission Madagaskarin lähetystön kautta seuraavaa menettelyä noudattaen: Nuottaa käyttävien tonnikala-alusten ja pintasiima-alusten on pidettävä lisäyksessä 2 olevan mallin mukaista kalastuspäiväkirjaa jokaisesta Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä vietetystä kalastusjaksosta. Lomakkeet on lähetettävä edellä tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille viimeistään lisenssin voimassaolovuotta seuraavan vuoden 31 päivänä maaliskuuta. Lomakkeet on täytettävä selkeästi ja niiden on oltava aluksen päällikön allekirjoittamia. Kaikkien lisenssin saaneiden alusten on täytettävä lomakkeet myös siinä tapauksessa, että ne eivät ole kalastaneet. b) Euroopan yhteisöjen komissio vahvistaa viimeistään lisenssin voimassaolovuotta seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta kuluneen kalenterivuoden maksujen tilityksen, josta on vähennetty edellä 2 kohdan b alakohdassa mainitut ennakot ja maksut. Maksujen tilitys laaditaan varustajien saalisilmoitusten nojalla tehtyjen saalistietojen perusteella. Saalistietojen on oltava jonkin saalistietojen tarkastamisesta Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa vastaavan tieteellisen laitoksen, kuten Kehitystutkimusinstituutin (Institut de Recherche pour le Développement - IRD), Ranskan merentutkimuslaitoksen (Institut Français de Recherche et d'Exploitation de la Mer - IFREMER), Espanjan valtamerten tutkimuslaitoksen (Instituto Español de Oceanografia - IEO), Portugalin merentutkimusinstituutin (Instituto Português de Investigação Marítima - IPIMAR), ja Madagaskarin toimivaltaisen laitoksen, Antsirananan tonnikalatilastoista vastaavan yksikön (Unité Statistique Thonière d'Antsiranana - USTA) varmentamia. Euroopan komission vahvistama maksujen tilitys toimitetaan Madagaskarin kalastuksen valvontaviranomaisille vahvistusta varten. Näillä on 30 päivää aikaa ilmoittaa mahdollisesta vastauksestaan. Tämän määräajan kuluttua maksujen tilitys lähetetään varustajille. Erimielisyyden sattuessa sopimuspuolet neuvottelevat sopimuksen 9 artiklassa tarkoitetussa sekakomiteassa vahvistaakseen maksujen lopullisen tilityksen, joka annetaan sen jälkeen tiedoksi varustajille. Varustajien on suoritettava mahdolliset lisämaksut Madagaskarin kalastusviranomaisille 30 päivän kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet tiedon maksujen lopullisesta tilityksestä. Jos lopullisessa maksujen tilityksessä vahvistettu summa on pienempi kuin 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ennakko, erotusta ei palauteta varustajille. 4. TIEDONANNOT Aluksen päällikön on ilmoitettava vähintään kaksikymmentäneljä tuntia ennakkoon Madagaskarin kalastuksen valvontakeskukselle radiolla (kaksoistaajuus 8755 Tx 8231 Rx USB) tai faksilla (nro (261) 20 22 49014) taikka sähköpostilla (), johon on saatava vahvistus, aikomuksestaan mennä aluksellaan Madagaskarin kalastusvyöhykkeelle tai poistua sieltä. Antaessaan ilmoitusta aikomuksestaan mennä kalastusvyöhykkeelle aluksen päällikön on ilmoitettava myös arvio aluksella olevista saaliista, silloinkin kun saaliita ei ole. Ilmoittaessaan aikomuksestaan poistua Madagaskarin kalastusvyöhykkeeltä hänen on ilmoitettava myös arvio siellä saaduista saaliista. Radioviesti on annettava Madagaskarissa sovellettavina työaikoina ja -päivinä. Näitä velvoitteita sovelletaan myös sellaisiin yhteisön aluksiin, jotka aikovat purkaa saaliinsa jossakin Madagaskarin satamassa. 5. TARKKAILIJAT Nuottaa käyttävien tonnikala-alusten ja pintasiima-alusten on Madagaskarin kalastuksesta vastaavan ministeriön pyynnöstä otettava alukselle tarkkailija, jota on kohdeltava kuten aluksen päällystöä. Kalastuksesta vastaava ministeriö vahvistaa tarkkailijan aluksellaoloajan, joka ei kuitenkaan yleensä saa kestää kauemmin kuin tarkkailijan tehtävien suorittaminen edellyttää. Tarkkailijoiden erityistehtävät on määritelty lisäyksessä 3. Kalastuksesta vastaava ministeriö, jota edustaa Madagaskarin kalastuksen valvontakeskus, määrittelee alukselle nousua koskevat edellytykset. Varustajan tai sen edustajan on ilmoitettava Madagaskarin kalastuksen valvontakeskukselle vähintään kahta (2) päivää ennen aluksen saapumista Madagaskarin satamaan tarkkailijan alukselle ottamista varten. Varustaja maksaa Madagaskarin hallitukselle (Madagaskarin kalastuksen valvontakeskukselle) edustajansa välityksellä 20 euron suuruisen maksun jokaiselta päivältä, jonka tarkkailija on viettänyt nuottaa käyttävällä tonnikala-aluksella tai pintasiima-aluksella. Madagaskarin lastaussataman lähestymiskulut ovat Madagaskarin hallituksen vastuulla. Varustaja vastaa tarkkailijan matkakuluista Madagaskarin ulkopuolella. Aluksille otettuja tarkkailijoita voi olla enintään 30 prosentilla Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä toimivista yhteisön aluksista. Tarkkailijan aluksellaoloaika riippuu mainitun vyöhykkeen vuorovesistä. Jos jokin yhteisön alus ei saavu madagaskarilaiseen satamaan, tarkkailijan alukselle ottaminen tapahtuu Madagaskarin kalastuksenvalvontakeskuksen partioalusta käyttäen. Tarkkailijan alukselle ottamispaikka ja siihen liittyvät lähestymiskulut määritellään yhdessä Madagaskarin kalastuksenvalvontakeskuksen kanssa, ja kuluista vastaa varustaja. Tarkkailijan siirtyminen toiselle alukselle tapahtuu aluksen päällikön ja Madagaskarin kalastuksenvalvontakeskuksen yhteisellä sopimuksella. Jos tarkkailija ei ilmesty sovittuun paikkaan sovittuna aikana tai sitä seuraavien kahdentoista tunnin kuluessa, varustaja vapautuu ilman eri toimenpiteitä velvollisuudestaan ottaa kyseinen tarkkailija alukselle. Jos laivan lähtö viivästyy, varustajan on vastattava tarkkailijan majoitus- ja ylläpitokustannuksista siihen asti, kunnes tämä pääsee tosiasiallisesti alukselle. 6. MERIMIESTEN MIEHISTÖÖN OTTAMINEN a) Nuottaa käyttäville tonnikala-aluksille ja pintasiima-aluksille on otettava vähintään 40 madagaskarilaista merimiestä koko Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä vietetyn kalastusvuoden ajaksi. Aluksella olevan merimiehen palkka vahvistetaan yhteisestä sopimuksesta varustajien edustajien ja kyseisten merimiesten välillä. Palkkaan on kuuluttava sosiaaliturvaetuudet. Näiden merimiesten palvelukseen ottamista koskevat sopimukset tehdään varustajan edustajan ja kyseisten merimiesten välillä. Yksityiskohtainen luettelo madagaskarilaisista alukselle otetuista merimiehistä (nimi, aluksellaoloaika, palkka jne.) on toimitettava kalastuksesta vastaavalle ministeriölle viimeistään lisenssin voimassaolovuotta seuraavan vuoden 31 päivänä tammikuuta. Jos koko nuottaa käyttävien tonnikala-alusten ja pintasiima-alusten laivasto ei pysty ottamaan alukselle 40:ää merimiestä, niiden varustajien, jotka eivät ole ottaneet merimiehiä, on maksettava ottamatta jätetyille merimiehille korvaus, jonka tason vahvistaa sopimuksen 9 artiklassa määrätty sekakomitea ja joka määräytyy Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä vietetyn kalastusvuoden keston mukaan. Tämä korvaus käytetään Madagaskarin kalastajien koulutukseen, ja se on maksettava tilille, jonka numero toimitetaan varustajan edustajille; jäljennös toimitetaan Euroopan komission Madagaskarin lähetystölle. b) Kansainvälisen työjärjestön (ILO) julistusta työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista sovelletaan täysimääräisesti EU:n aluksille otettuihin merimiehiin. Erityisesti kysymykseen tulevat järjestäytymisvapaus ja työntekijöiden kollektiivisen neuvotteluoikeuden tosiasiallinen tunnustaminen sekä syrjimättömyys työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä. Paikallisten merimiesten työsopimukset, joista yksi kappale annetaan sopimuksen allekirjoittajille, laaditaan varustajien edustajan/edustajien ja merimiesten ja/tai heidän ammattiyhdistystensä taikka edustajiensa välillä yhdessä paikallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Nämä sopimukset takaavat merimiehille heihin sovellettavan sosiaaliturvajärjestelmän edut, joihin kuuluvat henki-, sairaus- ja tapaturmavakuutus. Paikallisten merimiesten palkkausehdot eivät voi olla huonommat kuin ne, joita sovelletaan kalastussopimuksen allekirjoittajavaltion miehistöihin, eivätkä missään tapauksessa ILO:n vaatimuksia huonommat. Jos työnantajana on paikallinen yritys, työsopimuksessa on mainittava varustajan ja lippuvaltion nimi. Lisäksi varustaja takaa alukselle otetuille merimiehille samanlaiset elin- ja työolot kuin on EU:n merimiehillä. 7. KALASTUSVYÖHYKKEET Kalastusvyöhykkeet, joille yhteisön aluksilla on pääsy, ulottuvat Madagaskarin lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella 12 meripeninkulman päähän rannikosta. Jos kalastuksesta vastaava ministeriö päättää ottaa käyttöön kokeellisia välineitä kalaparvien kokoamiseen, se ilmoittaa asiasta Euroopan komissiolle sekä kyseisten varustajien edustajille ja ilmoittaa näiden alueiden tarkan maantieteellisen sijainnin. Kolmannestakymmenennestä tätä ilmoitusta seuraavasta päivästä alkaen on kiellettyä tulla lähemmäksi kuin 1,5 meripeninkulman etäisyydelle näistä välineistä. Myös tällaisten välineiden käytöstä poistamisesta on ilmoitettava samoille osapuolille välittömästi. 8. KALASTUKSEEN LIITTYVÄT TARKASTUKSET JA VALVONTA Lisenssillä kalastavien alusten on sallittava Madagaskarin tasavallan asianmukaisesti valtuuttaman kalastustoiminnan tarkastamisesta ja valvonnasta vastaavan edustajan tulo aluksille ja helpotettava tarkastusten sujumista. 9. SATELLIITTISEURANTA Ottaen huomioon, että Madagaskarin tasavalta on ottanut käyttöön kansalliseen laivastoonsa sovellettavan alusten seurantajärjestelmän (VMS) ja aikoo laajentaa sen käytön koskemaan syrjimättömyysperiaatetta noudattaen kaikkia Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä kalastavia aluksia ja että yhteisön aluksiin on sovellettu satelliittiseurantaa yhteisölainsäädännön mukaisesti jo 1 päivästä tammikuuta 2000 kaikkialla, missä ne toimivat, suositellaan, että lippuvaltioiden ja Madagaskarin kansalliset viranomaiset toteuttavat sopimuksen nojalla kalastavien alusten satelliittiseurannan seuraavien edellytysten mukaisesti: 1) Madagaskarin viranomaiset ovat toimittaneet Madagaskarin kalastusvyöhykkeen koordinaatit (leveys- ja pituusasteet) sopimuspuolena olevalle Euroopan yhteisölle satelliittiseurantaa varten (taulukko I). Koordinaattitaulukkoon liittyvä kartta on lisäyksessä 4. Madagaskarin viranomaiset toimittavat nämä tiedot atk-muodossa WGS-84 datum -järjestelmän mukaisina desimaaliasteina. 2) Sopimuspuolet vaihtavat X.25-osoitteita ja valvontakeskustensa välisissä atk-muotoisissa viesteissä käytettyjä määritelmiä koskevat tiedot 4 ja 6 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Näihin tietoihin kuuluu mahdollisuuksien mukaan nimet, puhelin-, teleksi- ja faksinumerot sekä sähköpostiosoitteet (Internet tai X.400), joita voidaan käyttää valvontakeskusten välisissä yleisissä viesteissä. 3) Aluksen maantieteellinen sijainti määritetään siten, että virheen on oltava alle 500 metriä ja luotettavuusvälin 99 prosenttia. 4) Kun sopimuksen nojalla kalastava alus, johon sovelletaan yhteisön lainsäädännön mukaisesti satelliittiseurantaa, tulee Madagaskarin tasavallan kalastusvyöhykkeelle, lippuvaltion kalastuksenvalvontakeskus ilmoittaa välittömästi sitä seuraavat sijaintiraportit Madagaskarin kalastuksenvalvontakeskukselle vähintään yhden tunnin välein (pituus, leveys, suunta ja nopeus). Näitä viestejä pidetään sijaintiraportteina. 5) Edellä 4 kohdassa tarkoitetut viestit toimitetaan elektronisesti X.25-muodossa ilman mitään lisäprotokollaa. Nämä viestit toimitetaan reaaliajassa taulukossa II esitetyssä muodossa. 6) Jos kalastusalukselle asennettu seurantalaite ei toimi asianmukaisesti tai ei toimi lainkaan, aluksen päällikön on toimitettava ajoissa lippuvaltion valvontakeskukselle 4 kohdassa säädetyt tiedot. Tällaisessa tapauksessa on lähetettävä kokonaissijaintiraportti kello 6, kello 12 ja kello 18 (Madagaskarin paikallista aikaa) niin kauan kuin alus on Madagaskarin tasavallan kalastusvyöhykkeellä. Tämän kokonaissijaintiraportin on sisällettävä aluksen päällikön 4 kohdassa määrättyjen edellytysten mukaisesti tunneittain kirjaamat sijaintiraportit. Lippuvaltion valvontakeskus tai kalastusalus lähettää nämä viestit välittömästi Madagaskarin kalastuksenvalvontakeskukselle. Viallinen laite on korjattava tai korvattava toisella heti kun alus päättää kalastusmatkansa tai viimeistään kuukauden määräajassa. Tämän määräajan kuluttua umpeen kyseinen alus ei saa tehdä uutta kalastusmatkaa ennen kuin laite on korjattu tai korvattu toisella. 7) Lippuvaltioiden valvontakeskusten on seurattava alustensa liikkumista Madagaskarin vesillä kahden tunnin välein. Jos alusten seuranta ei tapahdu määrätyin edellytyksin, Madagaskarin kalastuksen valvontakeskukselle on ilmoitettava siitä välittömästi, ja silloin on noudatettava 6 kohdassa määrättyä menettelyä. 8) Jos Madagaskarin kalastuksenvalvontakeskus näyttää toteen, että lippujäsenvaltio ei toimita 4 kohdassa määrättyjä tietoja, siitä on ilmoitettava välittömästi toiselle sopimuspuolelle. 9) Tässä esitettyjen määräysten mukaisesti toiselle sopimuspuolelle toimitetut valvontaa koskevat tiedot on tarkoitettu yksinomaan Madagaskarin viranomaisten harjoittamaan EY:n ja Madagaskarin välisen kalastussopimuksen perusteella kalastavan yhteisön laivaston valvontaan ja seurantaan. Näitä tietoja ei missään tapauksessa saa toimittaa muille osapuolille. 10) Sopimuspuolet sopivat tekevänsä kaiken tarvittavan 4 ja 6 kohdassa määrättyjen viestejä koskevien vaatimusten täyttämiseksi niin pian kuin mahdollista ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa tässä esitettyjen määräysten voimaantulosta. 11) Sopimuspuolet sopivat vaihtavansa pyynnöstä satelliittiseurannassa käytettäviä laitteita koskevia tietoja sen tarkistamiseksi, että kaikki laitteet ovat täysin yhteensopivia toisen sopimuspuolen laitteiden kanssa tässä esitettyjen määräysten noudattamiseksi. 12) Tässä esitettyjen määräysten tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat edellyttävät sopimuksen 9 artiklassa määrätyn sekakomitean kuulemista. Taulukko I Madagaskarin kalastusvyöhykkeen koordinaatit (leveys- ja pituusasteet) (ks. myös lisäyksessä 4 oleva maantieteellinen kartta) >TAULUKON PAIKKA> Taulukko II VMS-VIESTIEN VÄLITTÄMINEN MADAGASKARISSA SIJAINTIRAPORTTI >TAULUKON PAIKKA> Kirjainvalikoima: ISO 8859.1 Tietojen välittämisessä käytetään seuraavaa rakennetta: - tietoyksikön alku ilmoitetaan kaksoisvinoviivalla (//) ja kentän koodilla, - kentän koodi ja tieto erotetaan kauttaviivalla ("/"). Vapaaehtoiset tiedot lisätään kirjaamisen alkamisen ja lopettamisen väliin. 10. JÄLLEENLAIVAUKSET Jos kalaa jälleenlaivataan, nuottaa käyttävien tonnikalan pakastusalusten on luovutettava Madagaskarin kalastuksesta vastaavien viranomaisten osoittamalle yhdistykselle tai laitokselle kalat, joita ne eivät itse pidä. 11. PALVELUJEN TARJOAMINEN Madagaskarin kalastusalueella toimivien yhteisön varustajien on pyrittävä käyttämään yksinomaan Madagaskarissa tarjottuja palveluja (vedenalaiset puhdistukset, huolto, polttoainetäydennykset, lähetykset jne.). Madagaskarin viranomaiset päättävät sopimuksen käyttäjien kanssa satamalaitteiden käytön edellytyksistä. 12. SEURAAMUKSET Tämän pöytäkirjan määräysten samoin kuin Madagaskarin kalastuslainsäädännön rikkomisista langetetaan seuraamukset Madagaskarin voimassa olevien lakien ja asetusten mukaisesti. Euroopan komissiolle on ilmoitettava 48 tunnin kuluessa yhteisön aluksille asetetuista seuraamuksista ja niihin liittyvistä olennaisista tapahtumista. 13. MENETTELY ALUKSEN PYSÄYTTÄMISEN YHTEYDESSÄ a) Tiedonannot Kalastuksesta vastaava Madagaskarin ministeriö ilmoittaa 48 tunnin kuluessa Euroopan komission lähetystölle ja lippuvaltiolle kirjallisesti jokaisesta kalastussopimuksen nojalla kalastavien yhteisön kalastusalusten pysäyttämisestä Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä sekä toimittaa lyhyen selvityksen pysäyttämiseen johtaneista olosuhteista ja syistä. Euroopan komission lähetystölle ja lippuvaltiolle tiedotetaan myös aloitetuista menettelyistä ja toteutetuista seuraamuksista. b) Pysäyttämisen selvittäminen Kalastusta koskevan lainsäädännön mukaisesti rikkomiset on mahdollista sovittaa: - joko sovintomenettelyllä, jolloin sakon suuruus määrätään säännösten mukaisesti Madagaskarin lainsäädännössä säädetyn vähimmäis- ja enimmäismäärän rajoissa - tai oikeudellisella menettelyllä Madagaskarin lainsäädännön mukaisesti siinä tapauksessa, että asiaa ei ole pystytty ratkaisemaan sovittelumenettelyn avulla. c) Alus päästetään lähtemään ja se saa miehistöineen poistua satamasta, kun: - sovintomenettelystä johtuvat velvoitteet on täytetty ja niistä on esitetty tosite, - tai, oikeuskäsittelyn ollessa kesken, heti kun on esitetty todistus pankkitakauksen jättämisestä. 14. YMPÄRISTÖNSUOJELU Ympäristön suojelemiseksi sopimuspuolet sitoutuvat seuraavaan: - aluksia kielletään laskemasta hiilivetyjä ja niiden johdannaisia sekä heittämästä muovi- ja talousjätteitä mereen Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä, - osapuolet edistävät Intian valtameren tonnikalatoimikunnassa vastuuntuntoista kalastusta ja takaavat tonnikalakantojen järkiperäisen hoidon ja säilyttämisen, - kielletään suojeltujen ja rauhoitettujen lajien, kuten valaiden, delfiinien, kilpikonnien ja merilintujen pyydystäminen. Euroopan yhteisö velvoitetaan ilmoittamaan Madagaskarin kalastuksesta vastaavalle ministeriölle kaikista ympäristöön liittyvistä poikkeavuuksista, jotka ovat jonkin Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä kalastavan aluksen aiheuttamia. Lisäys 1 LISENSSIHAKEMUSLOMAKE 1. Uusi hakemus tai uusiminen: ...................... 2. Aluksen nimi ja lippuvaltio: ..................... 3. Voimassaoloaika: ............(mistä) ......... (mihin) 4. Varustajan nimi: ....................... 5. Varustajan osoite ja faksinumero: ................ 6. Rahtaajan nimi ja osoite, jos eri kuin 4 ja 5 kohdassa: ...................... 7. Madagaskarissa olevan virallisen edustajan nimi ja osoite: .................... 8. Aluksen päällikön nimi: ......................... 9. Alustyyppi: ........................ 10. Rekisterinumero: ........................ 11. Aluksen ulkoiset tunnusmerkit: ...................... 12. Rekisteröintimaa ja -satama: .................... 13. Aluksen kokonaispituus ja -leveys: .................. 14. Aluksen bruttovetoisuus: .................... 15. Pääkoneen merkki ja teho: ................... 16. Jäädytysteho (t/p) : ........................ 17. Lastitilojen kapasiteetti (m³): ................. 18. Radiokutsutunnus ja -taajuus: ...................... 19. Muut tiedonsiirtolaitteet (teleksi, faksi) : ........ 20. Kalastuksen apuvälineet: .......................... 21. Miehistön lukumäärä kansallisuuksittain: ............ 22. Kalastuslisenssin numero (jos kyse on uusimisesta, lisenssi ohessa): ...................... Minä allekirjoittanut, ................. , vakuutan, että edellä olevat tiedot ovat paikkansapitäviä ja sitoudun noudattamaan niitä. ...................... ..................... (Varustajan leima ja allekirjoitus) (Päiväys) Lisäys 2 >TAULUKON PAIKKA> Lisäys 3 TARKKAILIJOIDEN ALUKSELLE OTTAMINEN Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä kalastamaan oikeutettujen nuottaa käyttävien tonnikala-alusten ja pintasiima-alusten on otettava alukselle Madagaskarin kalastuksenvalvontakeskuksen tarkkailija, jolla on ammattikortti ja merenkulkukirja. Madagaskarin kalastuksenvalvontakeskus vahvistaa tarkkailijan aluksellaoloajan, joka ei kuitenkaan yleensä saa kestää kauemmin kuin tarkkailijan tehtävien suorittaminen edellyttää. Aluksella tarkkailija: 1. tekee havaintoja, kirjaa ja raportoi alusten kalastustoiminnasta Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä; 2. tarkistaa kalastusta harjoittavien alusten sijainnin; 3. ottaa näytteitä biologisiin tarkoituksiin tieteellisten ohjelmien mukaisesti; 4. laatii luettelon käytetyistä pyydyksistä; 5. kerää kalastusvyöhykettä koskevat saalistiedot aluksellaoloaikansa osalta; 6. huolehtii kaikin mahdollisin tavoin siitä, että hänen alukseen tulonsa ja siellä olonsa ei keskeytä tai haittaa kalastustoimintaa; 7. kunnioittaa aluksella olevia varusteita ja laitteistoja sekä aluksen kaikkien asiakirjojen luottamuksellisuutta; 8. laatii vuorovesiraportin, joka toimitetaan Madagaskarin kalastuksen valvontakeskukseen ja jonka kopio toimitetaan Euroopan komission lähetystöön. Tässä yhteydessä varustajan tai aluksen kapteenin on: 1. sallittava tarkkailijan nousu alukselle tämän tehtävien suorittamiseksi ja annettava tämän viipyä aluksella hakemuksessa mainittu aika; 2. annettava käyttöön työtila, jossa on pöytä ja riittävä valaistus; 3. annettava omaamansa tiedot Madagaskarin kalastusvyöhykkeen kalastustoiminnasta; 4. ilmoitettava aluksen sijainti (pituus- ja leveyspiiri); 5. lähetettävä ja vastaanotettava viestejä tai sallittava viestien lähettäminen ja vastaanottaminen aluksella olevien tiedonvälityslaitteiden avulla; 6. sallittava pääsy kaikkiin aluksen osiin, joissa on kalastukseen, jalostukseen tai välivarastointiin liittyvää toimintaa; 7. sallittava näytteiden ottaminen; 8. annettava käyttöön näytteille soveltuvat välivarastot, rajoittamatta aluksen varastointikapasiteettia; 9. autettava tutkimaan ja mittamaan aluksella olevia pyydyksiä; 10. sallittava tarkkailijan aluksellaoloaikana ottamien näytteiden ja saamien asiakirjojen vieminen alukselta; 11. jos tarkkailija on aluksella yli neljä tuntia peräkkäin, varmistettava hänelle samantasoinen majoitus ja ylläpito kuin päällystöllekin. LISÄYS 4: Madagaskarin kalastusvyöhyke >VIITTAUS KAAVIOON> SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS Politiikan ala(t): 11. Kalastus Toiminnan alat: 1103 Kansainväliset kalastussopimukset Toimenpiteen nimi: Kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskeva EY:n ja Madagaskarin kalastussopimuksen uusi pöytäkirja 1. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT 110301 (ex B78000): "Kansainväliset kalastussopimukset" 11010404 (ex B78000A): "Kansainväliset kalastussopimukset: hallinnolliset kulut" 2. NUMEROTIEDOT 2.1 Toimenpiteen kokonaismäärärahat (B osa): vähintään 2 411 385 euroa ja enintään 4 762 770 euroa maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina 2.2 Toimenpiteen soveltamisaika: 2004-2006 2.3 Monivuotinen kokonaismenoarvio: a) Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen aikataulu (rahoitustuki) (vrt. kohta 6.1.1) Euroina >TAULUKON PAIKKA> 1 Jos vuotuiset saaliit ylittävät viitesaalismäärän, taloudellista korvausta korotetaan vastaavassa suhteessa 75 euroa saalistonnilta. Taloudellisen korvauksen määrä ei kuitenkaan voi olla enempää kuin 1 650 000 euroa. b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (vrt. kohta 6.1.2) >TAULUKON PAIKKA> a+b yhteensä >TAULUKON PAIKKA> 1 Jos vuotuiset saaliit ylittävät viitesaalismäärän, taloudellista korvausta korotetaan vastaavassa suhteessa 75 euroa saalistonnilta. Taloudellisen korvauksen määrä ei kuitenkaan voi olla enempää kuin 1 650 000 euroa. c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (vrt. kohdat 7.2 ja 7.3) >TAULUKON PAIKKA> a+b+c YHTEENSÄ >TAULUKON PAIKKA> 1 Jos vuotuiset saaliit ylittävät viitesaalismäärän, taloudellista korvausta korotetaan vastaavassa suhteessa 75 euroa saalistonnilta. Taloudellisen korvauksen määrä ei kuitenkaan voi olla enempää kuin 1 650 000 euroa. 2.4 Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa X Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen. || Ehdotus edellyttää rahoitusnäkymien kyseisen otsakkeen ohjelmasuunnitelman muuttamista, || ja tämä voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista. 2.5 Vaikutukset tuloihin X Ei vaikuta tuloihin (kyseessä ovat toimenpiteen toteuttamiseen liittyvät tekniset näkökohdat). 3. BUDJETTITIEDOT >TAULUKON PAIKKA> 4. OIKEUSPERUSTA - Perustamissopimuksen 37 artikla yhdessä sen 300 artiklan 2 kohdan ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa - EY:n ja Madagaskarin välinen kalastussopimus (neuvoston asetus (ETY) N:o 780/86, 24.2.1986) 5. KUVAUS JA PERUSTELUT 5.1 Yhteisön toiminnan tarve 5.1.1 Toiminnan tavoitteet Euroopan yhteisön ja Madagaskarin demokraattisen tasavallan välisen kalastussopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan voimassaolo päättyy 20. toukokuuta 2004. Pöytäkirjan uusimisen tarkoituksena on antaa yhteisön varustajille mahdollisuus jatkaa (erityisesti tonnikalaan kohdistuvaa) kalastustoimintaa Madagaskarin vesillä Antananarivossa 4.-8. syyskuuta 2003 pidettyjen neuvottelujen päätteeksi komission yhteisön nimissä ja Madagaskarin edustajien parafoimassa pöytäkirjassa kuvattujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Huomattakoon, että uusi pöytäkirja tulee Madagaskarin pyynnöstä voimaan 1. päivästä tammikuuta 2004, koska Madagaskar katsoi eräiden teknisten määräysten olevan vanhentuneita ja uusimisen tarpeessa. Tämä uusi pöytäkirja, joka liittyy yhteisön eräiden Intian valtameren valtioiden kanssa tekemien tonnikalankalastussopimusten joukkoon, toteuttaa samalla käsitystä vastuuntuntoisesta ja kestävästä kalastuksesta ja auttaa edistämään kumppanuussuhdetta, jonka ohjenuorana on Madagaskarin kansallisen kalastuspolitiikan lakien ja asetusten noudattaminen. EY:n ja Madagaskarin välisen kalastussopimuksen kokonaistavoitteena on edistää kalavarojen avointa ja kestävää hoitoa ja vaikuttaa tehokkaasti Madagaskarin kansantalouden kehittymiseen. Koska Madagaskarin omat mahdollisuudet hyödyntää kalavaroja ovat rajoittuneet, kalastussopimus on sekä jäsenvaltioiden että Madagaskarin tasavallan kalastusalan edun mukainen. Sillä myös vahvistetaan yhteisön tukea tälle alalle, jota tuetaan myös muista täydentävistä rahoituslähteistä (Stabex-varoista). Kalastussopimus ja sen taustalla olevien neuvotteluiden laatu ylittävät puhtaasti kaupalliset tavoitteet ja vaikuttavat myönteisesti kumppanuussuhteisiin, joiden kokonaistavoitteena on kauppavaihdon kehittäminen. Yhteisön tukitoimien erityistavoitteet kalastusalalla (Stabex-välineiden ja hyvien hallintotapojen tukemisen kautta) voidaan tiivistää seuraavasti: - tuki kalastussuunnitelmien laatimiseen kohdelajien kantojen tieteellisen arvioinnin perusteella, - säädösten saattaminen ajan tasalle suhteessa pyyntiponnistuksen kehittymiseen ja kalastuksenvalvontakeskuksen toimintaan, - kalastuspöytäkirjojen yhdenmukaistaminen ja avoimuus lisenssien myöntämisessä eri kalastustyypeille, kun on kyse edellä mainituista kalastussuunnitelmista, - instituutioiden uudelleenjärjestely ja toimintakyvyn vahvistaminen siten, että kalastusoikeuksien myöntäminen ja valvonnan ja tarkkailun harjoittaminen saadaan riippumattomiksi toisistaan ja että kalastusalan tulot turvaavat toiminnan jatkuvuuden. 5.1.2 Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet Kalastuksen pääosasto on tehnyt arvion ehdotuksesta EU:n ja Madagaskarin välisen kalastussopimuksen uudeksi pöytäkirjaksi 1. päivän tammikuuta 2004 ja 31. päivän joulukuuta 2006 väliseksi ajaksi. Arvio perustuu kehitysyhteistyön pääosaston, Euroopan komission Antananarivon lähetystön ja Intian valtameren tonnikalatoimikunnan (IOTC) keräämiin tietoihin. Tähän rahoitusselvitykseen liittyy ennakkoarviointiraportti. Sen päätelmät voidaan tiivistää seuraavasti: - Vaikka Madagaskarin kanssa tehty sopimus onkin talousarvion ja saalismäärien näkökulmasta katsottuna suhteellisen vaatimaton, se on erittäin tärkeä yhteisön yksityisille toimijoille, koska se on osa Intian valtameren tonnikalan kalastussopimusverkostoa, joka on tarpeen siksi, että tonnikala on laajasti vaeltava laji. Yhteisö on tehnyt samanlaiset sopimukset Seychellien (suurin sopimuksista, 45 000 tonnia tonnikalaa), Mauritiuksen ja Komorien kanssa. Vastaavanlainen sopimus on tarkoitus tehdä lähiaikoina Tansanian kanssa, ja komissio suunnittelee neuvottelujen aloittamista Kenian kanssa. - Sopimus on myös elintärkeä Madagaskarin taloudelle, sillä se on tärkeä ulkomaanvaluutan lähde ja luo työpaikkoja paikallisille merimiehille sekä jalostusalalla ja valvontatehtävissä. - Madagaskarin talousalueella harjoitettava kalastustoiminta on jossain määrin säätelemätöntä, mikä selittää erityisesti Aasian laivastojen harjoittaman laittoman kalastuksen kehittymisen. Niin kauan kuin tällainen tilanne jatkuu, Madagaskarin hallitus menettää edelleen kalastuksesta saatavia valuuttatulojaan, ja vaarana on myös sen tonnikalakantojen liikakalastus. Sen vuoksi ei ole pelkästään hallituksen edun mukaista vaan myös sen velvollisuus ryhtyä soveltamaan kalastustoimien tiukempaa valvontaa. Kalastussopimuksen avulla tällaista tilannetta vastaan voidaan toimia rahoittamalla vieraita laivastoja koskevia valvonta- ja tarkkailutoimenpiteitä. 5.1.3 Jälkiarvioinnin perusteella toteutetut toimenpiteet Vuosien 2001-2004 pöytäkirjan jälkiarviointi osoittaa, että kalastusmahdollisuuksien käyttö lisenssien määränä arvioituna on ollut erittäin tyydyttävää sekä nuottaa käyttävien tonnikala-alusten luokan (noin 83,5 %) että pintasiima-alusten (noin 75 %) luokan osalta, kuten seuraava taulukko osoittaa. (Pöytäkirjaan 1998-2001 kirjatut kalastusmahdollisuudet ovat 40 nuottaa käyttävää tonnikala-alusta ja 40 pintasiima-alusta). EY:n ja Madagaskarin tonnikalankalastussopimuksen käyttö (alusten lukumäärä) Tonnikalakurenuotta-alukset >TAULUKON PAIKKA> Pintasiima-alukset >TAULUKON PAIKKA> Saalismäärien osalta voidaan todeta, että kaudella 1998-2000 yhteisön laivaston saalismäärä ylsi lähelle laskennallista viitesaalismäärää (83,5 %). Se osoittaa yhteisön kalastajille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien käyttöasteen olleen erittäin tyydyttävä (ks. seuraava taulukko). EY:n ja Madagaskarin tonnikalankalastussopimuksen käyttö (ilmoitetut vuosittaiset saaliit - nuotta-alukset ja pitkäsiima-alukset) >TAULUKON PAIKKA> Tieteellisistä lähteistä saadut tiedot osoittavat, että saalismäärien vaihtelu johtuu lähinnä tonnikalakantojen laajasti vaeltavasta luonteesta. Intian valtameren vaelluskalalajien kantojen tilan seurannasta huolehtii Intian valtameren tonnikalatoimikunta (IOTC). IOTC:n tieteellinen komitea antaa lausuntoja, joiden perusteella IOTC antaa kaikkia jäseniä sitovia päätöslauselmia. EY ja Madagaskar ovat IOTC:n jäseniä, joten kaikki IOTC:n antamat päätöslauselmat sitovat niitä. Nykyisellään ei ole olemassa tonnikalan tai muiden laajasti vaeltavien lajien suojelua koskevaa IOTC:n laatimaa päätöslauselmaa. Intian valtamerellä ei myöskään ole tarpeen ottaa käyttöön TACeja tai kiintiöitä, koska kantojen tilanne on hyvä. Intian valtameren kokonaissaalis vuonna 2000 oli kolmen yleisimmän saalislajin osalta 393 000 tonnia boniittia, 304 000 tonnia keltaevätonnikalaa ja 131 000 tonnia isosilmätonnikalaa (yhteensä 828 000 tonnia) (lähde: raportti IOTC:n tieteellisen komitean viidennestä istunnosta Seychelleillä 2.-6. joulukuuta 2002). Madagaskarin talousalueen 11 000 tonnin vuotuisella viitesaalismäärällä (vuosien 2001-2004 pöytäkirjassa vahvistettu) ei tieteellisten lausuntojen mukaan voi olla haitallista vaikutusta kalavarojen tilaan enempää kansallisella kuin alueellisellakaan tasolla, koska yhteisön laivaston Madagaskarin alueelta pyytämä saalismäärä on keskimäärin vain noin neljä prosenttia yhteisön laivaston Intian valtamerellä pyytämästä kokonaissaalismäärästä. Jälkiarvioinnissa todettiin myös, että pöytäkirjaan on tarpeen sisällyttää valvontaa koskevia lisämääräyksiä, jotta yhteisön ja ulkopuolisten alusten kalastustoimintaa Madagaskarin vesillä voitaisiin seurata paremmin. Uudessa pöytäkirjassa jälkiarvioinnin perusteella muutetut, ennallaan pysyneet tai siihen lisätyt kohdat esitellään seuraavassa. - Perinteiset elementit Kalastusmahdollisuudet, viitesaalismäärä, taloudellinen korvaus, varustajien maksamat ennakot ja maksut, kalastuslisenssijärjestelmä ja muut tekniset toimenpiteet sisältyvät kaikkiin yhteisön kolmansien maiden kanssa tekemiin kalastuspöytäkirjoihin, ja niistä neuvotellaan sopimuskumppaneiden kanssa: - Kalastusmahdollisuudet: käytettävissä olevien tietojen ja voimassa olevan pöytäkirjan tyydyttävän käytön perusteella uudessa pöytäkirjassa on päätetty myöntää samat kalastusmahdollisuudet kuin edellisessäkin, eli 40:lle nuottaa käyttävälle tonnikala-alukselle ja 40 pintasiima-alukselle. - Viitesaalismäärä: myös määrä säilyy ennallaan, 11 000 tonnia vuodessa. Viitesaalismäärän pitäminen ennallaan on perusteltua, koska tonnikala on laajasti vaeltava laji ja sen vuoksi tonnikalanpyynnille on tyypillistä, että tietyn vyöhykkeen saaliit voivat vaihdella suuresti kalastusvuodesta toiseen. - Taloudellinen korvaus: taloudellisen korvauksen määräksi on vahvistettu 825 000 euroa vuodessa, josta 320 000 euroa rahallisena korvauksena ja 505 000 euroa kohdennettujen toimenpiteiden rahoittamiseen (kuten aiemmassakin pöytäkirjassa). - Varustajien maksamat maksut ja ennakot: * varustajien maksamaksi maksuksi on vahvistettu 25 euroa kultakin Madagaskarin alueelta pyydetyltä tonnikalatonnilta niin kuin kaikissa muissakin EY:n Intian valtamerellä tekemissä sopimuksissa; * ennakkomaksuja on korotettu aiempaan pöytäkirjan verrattuna: 2 800 euroa (aiemmin 2 500 euroa) vuodessa nuottaa käyttävää tonnikala-alusta kohti, 1 750 euroa (aiemmin 1 500 euroa) vuodessa yli 150 bruttorekisteritonnin pintasiima-alusta kohti ja 1 200 euroa (aiemmin 1 100 euroa) enintään 150 bruttorekisteritonnin pintasiima-alusta kohti. Nämä ennakoiden määrät vastaavat 112 tonnin, 70 tonnin ja 48 tonnin vuosittaisista saaliista maksettavaa korvausta Madagaskarin kalastusvyöhykkeellä. Se merkitsee noin 10 prosentin lisäystä kolmen vuoden (2001-2004) jälkeen, mitä voidaan pitää kohtuullisena neuvottelutuloksena. - Uudet elementit Pöytäkirjaan on otettu uusia määräyksiä, joilla pyritään vastuuntuntoiseen ja kestävään kalastukseen. Näillä määräyksillä pyritään erityisesti tiukentamaan yhteisön laivaston valvontaa ja tarkkailua, ja ne auttavat myös parantamaan kaikkia Madagaskarin vesillä toimivia vieraita laivastoja koskevaa seurantaa. Uudet elementit ovat: i) yksinoikeuslauseke, jolla kielletään kaikki yhteisön kanssa tehdyn kalastussopimuksen kanssa rinnakkaiset yksityiset lisenssit tai muut yksityiset järjestelyt; ii) yksityiskohtainen ohjelma kohdennetuista toimista aikatauluineen ja asetettuine tavoitteineen; iii) uusia VMS:ää koskevia lisämääräyksiä, joilla tiukennetaan Madagaskarin vesillä toimivien alusten valvontaa; muun muassa kurssi ja nopeus on ilmoitettava tunnin välein; iv) sosiaalilauseketta on sovellettava yhteisön aluksille otettuihin paikallisiin merimiehiin; v) pöytäkirjan ja sen liitteen rikkomisista langetettavia seuraamuksia koskeva jakso; vi) meriympäristön ja suojeltujen lajien suojelua koskeva jakso. - Kustannustehokkuus yhteisön kannalta EY:n pääasialliset kustannukset aiheutuvat yhteisön Madagaskarin hallitukselle ja kalastuksesta vastaavalle ministeriölle maksamasta taloudellisesta korvauksesta ja yhteisön varustajien maksamista lisenssimaksuista. Sopimus on yhteisölle edullinen sikäli, että keskimääräisten saaliiden arvo ylittää huomattavasti pöytäkirjan kustannukset. Uudessa pöytäkirjassa määrättävä kokonaiskustannus (joka sisältää EY:n maksaman korvauksen ja varustajien maksamat lisenssit) on sama kuin aiemmassakin pöytäkirjassa, eli jokaisen pyydetyn tonnikalatonnin yksikkökustannus on 100 euroa (kuten kaikissa muissakin yhteisön Intian valtamerellä tekemissä sopimuksissa). Yhteisön maksama taloudellinen korvaus lasketaan kertomalla EY:n yksikkökustannusosuus (75 euroa) viitesaalismäärällä (75 euroa x 11 000 tonnia = 825 000 euroa). Varustajien maksama maksu perustuu todellisiin saalismääriin, jotka kerrotaan varustajien yksikkökustannusosuudella (25 euroa). Jos oletetaan, että EY:n varustajien saalismäärä Madagaskarin vesillä vuonna 2004 on 11 000 tonnia (100 prosenttia viitesaalismäärästä), yhteisö maksaisi 825 500 euroa ja varustajat 275 000 euroa eli yhteensä 1 100 000 euroa. Boniitin maailmanmarkkinahinta putosi jyrkästi vuonna 1999 ja oli 400 Yhdysvaltain dollaria tonnilta Bangkokissa. Hinta nousi vuoden 2000 alussa 750:een Yhdysvaltain dollariin tonnilta. Keltaevätonnikalan hinta oli 1 000 Yhdysvaltain dollaria tonnilta vuonna 2002. Intian valtamereltä tai Atlantilta peräisin olevan keltaevätonnikalan hinta on korkeampi kuin Tyyneltämereltä peräisin olevan keltaevätonnikalan. Hintaero on kuitenkin supistunut viime vuosina (lähde: GLOBEFISH-tietokanta, tonnikalan hinnat, vienti, tuonti, saaliit ja kulutus vuonna 2002). Jos edeltävän esimerkin mukaiset 11 000 tonnia olisi myyty, hinnaksi olisi muodostunut 9 625 000 euroa (keskihinnalla 875 euroa tonnilta). Näin ollen hyöty olisi ollut 8 525 000 euroa eli 7,75-kertainen yhteisön ja varustajien yhdessä Madagaskarille maksamaan summaan verrattuna. Asianomaisille aluksille saaliista koituvan suoran kaupallisen arvon lisäksi sopimuksella on myös muita etuja yhteisölle ja Madagaskarille: - työpaikkojen luominen sekä paikallisille että EY:n merimiehille yhteisön aluksilla, - työllisyyden kerrannaisvaikutukset yhteisölle ja Madagaskarille satamissa, kalastustuotteiden jalostuksessa, teollisuudessa jne., - vaikutus kalan tarjontaan yhteisössä ja Madagaskarin väestölle. Lisäksi neuvoston määrittelemissä AKT-maiden kalastussopimusten neuvotteluja koskevissa suuntaviivoissa täsmennetään, että on yhteisön edun mukaista ylläpitää tai luoda kalastussuhteita kyseisten maiden kanssa. - Kohdennetut toimenpiteet Vuosien 2001-2004 pöytäkirjassa määrättyjen kohdennettujen toimenpiteiden osalta Madagaskarin viranomaisten esittämät vuosikertomukset osoittavat, että kohdennettujen toimenpiteiden tavoitteiden toteutuminen on ollut tyydyttävää. Tähän mennessä saavutetut tulokset voidaan tiivistää seuraavasti: Tieteelliset ohjelmat (240 000 euron määräraha): Ohjelmasta on rahoitettu kalastuksenhoitojärjestelmää Australiassa koskenut opintomatka. Ensimmäinen, suuruudeltaan 80 000 euron erä maksettiin sen jälkeen kun toukokuussa 2003 myöhässä jätetty rahoitushakemus oli hyväksytty. Varat osoitetaan yhtäältä Antsirananan tonnikalatilastoista vastaavalle yksikölle (USTA) sen tilastollisen analyysikyvyn vahvistamiseksi, 30 000 euroa, ja toisaalta kansalliselle katkaravuntutkimusohjelmalle tutkimuksen hyödyntämistä varten seuraaviin kohteisiin: katkarapuvarojen käytön suunnittelua koskeva seminaari, opintomatka katkarapuvarojen hoitojärjestelmään tutustumiseksi Mosambikissa, opintomatka kalastuksenhoitojärjestelmään tutustumiseksi Australiassa. Henkilöstölle suoritettavat korvaukset ja seuraavia seikkoja koskevat eräät tutkimustoimet maksetaan FDHA:n (kalastuksen ja vesiviljelyn kehittämisrahasto) ja AFD:n (Ranskan kehitysvirasto) rahoituksen lisäksi: sosioekonomiset tekijät, perinteinen kalastus, populaatioiden biologia ja dynamiikka (katkarapujen merkitseminen, poikasten merkitseminen, kantojen seuranta). Kansallisen katkaravuntutkimusohjelman ennakkotalousarvio on 210 000 euroa. Valvonta (801 000 euron määräraha): valvonnan osuus on määrärahoista suurin, ja valvonta on yksi kalastuksesta vastaavan ministeriön poliittisista painopistealoista. Vuonna 1999 perustettu kalastuksenvalvontakeskus on kehittänyt huomattavasti mahdollisuuksiaan puuttua asioihin pysyvää teknistä apua käyttäen. Keskuksen toimintaa tukevaan, Stabex- ja FDHA-rahastoista yhteisrahoitettavaan ohjelmaan on varattu 256 000 euron määräraha huhtikuussa 2002 allekirjoitetun erityispöytäkirjan määräysten mukaisesti. Ohjelma on hyväksytty ja mainittu määrä maksetaan lähiaikoina. Ensimmäisten kahden samoin kuin kolmannenkin jäljellä olevia määriä koskeva lisäohjelma esitetään ennen pöytäkirjan päättymispäivää. Tarkastusmatkoista merellä huolehtii kaksi alusta, jotka ovat olleet merellä yhteensä 217 päivää ja tarkastaneet 93 kalastusalusta vuonna 2002. Muista tarkastustehtävistä huolehtivat valvonta-alusten yhteydessä olevat nopean toiminnan yksiköt (neljä kumivenettä) sekä liikkuvat osastot. Ilmavalvonnan avulla voidaan myös tarkkailla suurta määrää aluksia (48 havaintoa kuudella tarkkailulennolla). Myös alueelliset valvontaviranomaiset on velvoitettu valvomaan laitoksia, aluksia ja keruulupia. Satelliittiseurantajärjestelmä on ulotettu koskemaan kaikkia Madagaskarin lainkäyttövaltaan kuuluvalla kalastusalueella toimivia aluksia (pienimuotoinen kalastus, tuki- ja keruualukset) 31. heinäkuuta 2002 annetun päätöksen 1613/2002 nojalla. Keskuksella on helmikuusta 2002 lähtien ollut käytössään Inmarsat M4 -päätelaite, joka vahvistaa sen viestintäkapasiteettia erityisesti EY:n laivaston käyttämässä X25-verkossa. Kalastussopimuksen varoja käytetään viestintä- ja tietotekniikkalaiteinvestointeihin kansallisen ja kansainvälisen teknisen ja juridisen asiantuntemuksen käyttöön ottamiseksi ja keskuksen toimihenkilöiden ja alan ammattilaisten koulutuksen turvaamiseksi. Käyttöön asetettujen varojen avulla keskuksen on myös mahdollista osallistua alueellisiin yhteistyöhankkeisiin. Madagaskarin talousvyöhykkeen koon ja rantavyöhykkeen laajuuden vuoksi tarvitaan kuitenkin vielä merkittävää rahoitusta, jotta saadaan aikaan vähimmäisvaatimukset täyttävä valvontajärjestelmä, jonka toimintakustannukset pysyvät siedettävinä ja katettaisiin alan toimintavaroista. Keskus on vielä investointivaiheessa (myös valvonta-aluksen hankinta on vireillä) ja se saa näin ollen yhteisrahoitusta Stabex- ja FDHA-rahastoista, jotka ovat sitoutuneet meneillään olevan varainhoitovuoden osalta 510 000 ja 957 000 euron menoihin. Perinteinen kalastus (210 000 euron määräraha): Tätä osaa kehitetään kahta tietä: 1) teknisten välineiden ja laitteiden hankinta (veneitä, moottoreita, kylmävaraston rakentaminen jne.) ja 2) kumppanuusjärjestelmän rakentaminen keruuyritysten sekä eristyksissä ja kaukana liikenneväylistä olevien perinteisten kalastajien välille kalastustuotteiden markkinoille saamisen varmistamiseksi. Varat on käytetty kylmävaraston ja pyydysten hankintaan ja ministeriön tukipalveluhenkilöstön toimintaan. Toinen, 70 000 euron suuruinen erä on maksettu joulukuussa 2002 ehdotetun ohjelman perusteella. Viranomaiset haluaisivat nyt käyttää varoja uusien pyydysten käytön edistämiseen (erityisesti lasikuituveneiden käyttö perinteisten puuveneiden asemesta). Koulutus (300 000 euron määräraha): Koulutussuunnitelmaehdotus esitettiin lokakuussa 2002. Sen hyväksymisen seurauksena maksettiin ensimmäiset kaksi 200 000 euron erää. Koulutusmoduuleja on järjestetty seuraavasti: kokousten järjestäminen ja sovellettava terminologia aiheista kalastus ja vesiviljely, valvonta ja tilastot, kalastus- ja vesiviljelytuotteiden menekin edistäminen ja kaupan pitäminen sekä merikalastus ja makeanveden kalastus. Tilaisuuksiin on osallistunut 67 henkilöä. Viimeisen erän maksamisella on tarkoitus rahoittaa koulutusta, joka koskee kalanviljelyä meressä ja makeassa vedessä sekä budjettihallintoa, suunnittelua ja valvontaa ottamalla käyttöön tulostauluja. 5.2 Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt Tonnikalankalastuksen erityispiirteistä johtuen yhteisö maksaa arvioiduista saalismääristä (viitesaalismäärä) riippuvan kiinteän summan, joka lasketaan aiempien vuosien saalismäärien keskiarvon perusteella ja jota tarvittaessa tarkistetaan kalastamaan oikeutettujen alusten lukumäärän mukaan. Jos saaliit ylittävät viitemäärän, yhteisö maksaa lisäkorvauksen, joka on suhteessa viitemäärän ylitykseen. Jos arvioidut saaliit eivät toteudu, kolmas maa saa pitää alunperin maksetun summan. Uuden pöytäkirjan mukaisesti EY maksaa 825 000 euron taloudellisen korvauksen vuosittain (kuten edellisenkin pöytäkirjan mukaisesti). Tästä summasta 60 prosenttia (505 000 euroa) osoitetaan kohdennettuihin toimiin, joilla tuetaan Madagaskarin kalastusalaa (tieteellisten ohjelmien rahoittaminen, kalastuksen seuranta- ja valvontajärjestelmän tukeminen, koulutusapurahojen ja -harjoitusjaksojen rahoittaminen, perinteisen kalastuksen tukeminen ja tarkkailijajärjestelmän hallintomenojen korvaaminen). Nämä määrät maksetaan Madagaskarin viranomaisille sen jälkeen, kun komissio on saanut, tarkastanut ja hyväksynyt yksityiskohtaisen vuosittaisen ohjelman, johon sisältyy aikataulu ja kullekin kohdennetulle toimelle asetetut tavoitteet. Tätä ohjelmasuunnittelua tarkasteltaessa otetaan erityisesti huomioon eri toimien yhteensopivuus sellaisten alueellisten toimien kanssa kuin Intian valtameren tonnikalatoimikunnan vastuulla toteutettava tonnikalojen merkintäohjelma (jota EY rahoittaa yhdeksännestä EKR:n alueohjelmasta noin 14 miljoonalla eurolla). Edellä mainitut kohdennettuja toimia koskevat määrät ja taloudellisen korvauksen rahallinen osuus (320 000 euroa vuodessa) maksetaan ennen kunkin vuoden 30 päivää huhtikuuta Madagaskarin kalastuksesta vastaavalle ministeriölle Madagaskarin viranomaisten ilmoittamalle tilille valtionkassaan. 5.3 Toteutusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt Kyseisen pöytäkirjan täytäntöönpano kuuluu yksinomaan komission vastuulle, ja komissio huolehtii sen täytäntöönpanosta sekä Brysselissä että Madagaskarin lähetystössä olevan sääntömääräisen henkilökuntansa avulla. 6. RAHOITUSVAIKUTUKSET 6.1 Kokonaisrahoitusvaikutus, B osa (koko ohjelmakaudeksi) 6.1.1 Rahoitustuki EY, luvut euroina >TAULUKON PAIKKA> 1 Jos vuotuiset saaliit ylittävät viitesaalismäärän, taloudellista korvausta korotetaan vastaavassa suhteessa 75 euroa saalistonnilta. Taloudellisen korvauksen määrä ei kuitenkaan voi olla enempää kuin 1 650 000 euroa. 6.1.2 Tekninen ja hallinnollinen apu, tukimenot ja tietotekniikkakustannukset (maksusitoumusmäärärahat) >TAULUKON PAIKKA> 6.2. Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma, B osa (koko ohjelmakaudeksi) EY, luvut euroina >TAULUKON PAIKKA> 1)Kokonaiskustannusten vähimmäis- ja enimmäissumma pöytäkirjan kolmivuotinen kesto huomioon ottaen. 7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN 7.1. Vaikutus henkilöstöön >TAULUKON PAIKKA> 7.2 Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus >TAULUKON PAIKKA> Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja. 7.3 Muut toimesta johtuvat hallintomenot >TAULUKON PAIKKA> Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja. (1) Mainittava komitean laji sekä ryhmä, johon se kuuluu. I Yhteensä vuodessa (7.2 + 7.3) // 35 660 euroa II Toimen kesto // 3 vuotta III Toimen kokonaiskustannukset (I x II) // 106 980 euroa 8. SEURANTA JA ARVIOINTI 8.1 Seurantajärjestelmä Jatkuvaa seurantaa on harjoitettu jo aiempien EY:n ja Madagaskarin välisten pöytäkirjojen osalta, ja siitä määrätään myös uudessa pöytäkirjassa. Lisenssien käyttöä seurataan tiiviisti ja saalistiedot kerätään säännöllisesti. Korvauksen rahallinen osuus (320 000 euroa vuodessa) maksetaan ennen kunkin vuoden 30 päivää huhtikuuta Madagaskarin viranomaisten ilmoittamalle tilille valtionkassaan. Madagaskarin valtio vastaa yksin tämän korvauksen käytöstä. Kohdennettuihin toimiin myönnetyt varat (505 000 euroa vuosittain) maksetaan kalastuksesta vastaavalle ministeriölle vuosittaisina erinä pöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdassa olevan erittelyn mukaisesti. Nämä määrät maksetaan Madagaskarin viranomaisille sen jälkeen, kun komissio on saanut, tarkastanut ja hyväksynyt yksityiskohtaisen vuosittaisen ohjelman, johon sisältyy aikataulu ja kullekin kohdennetulle toimelle asetetut tavoitteet. Stipendien ja harjoittelujaksojen rahoitukseen tarkoitetut määrät maksetaan sitä mukaa kuin niitä käytetään. Kohdennettuihin toimiin tarkoitetuista varoista on laadittava niiden käyttöä koskeva raportti komissiolle aina kolmen kuukauden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisen vuosipäivästä. Komissiolla on oikeus pyytää lisätietoja ja tarkastella uudestaan kyseisiä maksuja suunniteltujen toimien todellisen täytäntöönpanon perusteella. Madagaskarin viranomaisille asetettu velvollisuus toimittaa komissiolle ennen kohdennettujen toimien toteuttamista niitä koskeva vuosittainen ohjelma auttaa komissiota seuraaman paremmin kohdennettujen toimien täytäntöönpanoa, kun se voi verrata ohjelmaa myönnettyjen varojen vuosittaista käyttöä koskeviin kertomuksiin. 8.2 Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot Ennen uuden pöytäkirjan päättymistä se arvioidaan ottaen huomioon sekä suorat taloudelliset indikaattorit (saaliit ja saaliiden arvot), vaikutusindikaattorit (luotujen ja säilytettyjen työpaikkojen lukumäärä, sekä pöytäkirjan kustannusten ja saaliiden arvon välinen suhde) ja ekosysteemivaikutuksista kertovat indikaattorit. 9. PETOSTEN VASTAISET TOIMENPITEET Koska yhteisö maksaa taloudellisen korvauksen suoraan vastineeksi tarjotuista kalastusmahdollisuuksista, kolmas maa saa käyttää sen haluamallaan tavalla. Sen on kuitenkin toimitettava yhteisölle kertomukset tiettyjen summien käytöstä pöytäkirjassa määrättyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Kaikkien pöytäkirjan 3 artiklassa tarkoitettujen toimien toteuttamisesta ja saaduista tuloksista on laadittava vuosittainen kertomus. Komissio pidättää itsellään oikeuden pyytää täydentäviä tietoja saaduista tuloksista ja tarkastella maksuja toimien todellisen täytäntöönpanon perusteella. Jäsenvaltioiden, joiden alukset harjoittavat sopimuksen puitteissa kalastustoimintaa, on lisäksi vahvistettava komissiolle alusten vetoisuustodistuksissa olevien tietojen täsmällisyys, jotta lisenssioikeudet voidaan laskea varmalla perustalla. Pöytäkirjassa määrätään myös yhteisön alusten velvollisuudesta täyttää saalisilmoitukset (ja velvollisuudesta toimittaa ne sekä komissiolle että Madagaskarin viranomaisille). Saalisilmoitukset ovat perustana, kun laaditaan pöytäkirjaan liittyvien saaliiden määriä ja maksuja koskeva lopullinen tilitys. Uuden pöytäkirjan yksityiskohtaisissa teknisissä säännöissä on tiukemmat määräykset, jotka koskevat alusten satelliittipaikannustietojen ilmoittamista ja vastaanottamista, jota valvomassa on oltava riittävä määrä tarkkailijoita yhteisön aluksilla. DOCUMENT DE TRAVAIL DES SERVICES DE LA COMMISSION - EVALUATION EX-ANTE DE LA PROPOSITION DE CONCLURE UN NOUVEAU PROTOCOLE, POUR LA PERIODE 1ER JANVIER 2004 AU 31 DECEMBRE 2006, A L'ACCORD DE PECHE ENTRE LA C.E. ET MADAGASCAR {COM(2004)218 final} Introduction Une évaluation ex ante de la proposition de conclure un nouveau protocole, pour la période du 1er janvier 2004 au 31 décembre 2006, à l'accord de pêche entre la CE et Madagascar a été faite par les services de la DG Pêche, sur base, notamment, des informations recueillies à partir de différentes sources, à savoir celles fournies par la DG DEV, la Délégation de la Commission à Antananarivo, la Commission de Thon de l'Océan Indien (CTOI). Les acteurs et les parties impliquées sont présentés ci-après : Présentation des acteurs pris en compte Acteurs et parties intéressés // Responsabilités et domaine d'intérêt 1. Commission Européenne // Administration de l'accord de pêche avec Madagascar, responsabilité dans le contrôle de la délivrance des licences, de la déclaration des captures et, d'une manière générale, au respect de toutes les dispositions de l'accord et du protocole y annexé ; Paiement de la contrepartie financière à Madagascar après examen des actions programmées et des résultats acquis ; Administration de l'assistance technique et autres programmes d'aides à Madagascar (par d'autres DG). 2. Opérateurs de pêche UE // Paiement de licences pour pêcher à Madagascar ; Opération de flottes de pêches à Madagascar. 3. Industrie de la pêche UE // Importation, transformation et distribution de thon provenant de Madagascar. 4. Pêcheurs UE // Membres des équipages des bateaux européens pêchant dans les eaux malgaches. 5. Dépenses du gouvernement malgache // Dépenses liées aux pêches et aux programmes et projets de pêche à Madagascar ; Politiques : infrastructures et organisation pour le secteur industriel de la pêche à Madagascar ; Représentation de Madagascar au niveau régional (notamment au sein de la CTOI) et international ; Rapport d'activité auprès de la CE et dépenses dans le cadre de l'accord de pêche CE/Madagascar. 6. Revenu du gouvernement malgache // Contrepartie financière versée par la CE et paiement des licences. 7. Secteur de la pêche à Madagascar // Principalement pêche artisanale malgache ; Pêche industrielle (crevettière) malgache d'intérêts français et japonais ; Transformation (fumage) et distribution locale ; Activités de transformation de thon et des crevettes (emballage, congélation) pour l'export en Europe. 8. Services portuaires à Madagascar // Services portuaires (réparations, ravitaillement, approvisionnement en carburant, stockage froid) ; 9. Contrôle et surveillance à Madagascar // Système de suivi par satellite (Vessels Monitoring System), géré par le Centre de surveillance des pêches. Surveillance par la mer (1 patrouilleur et 6 vedettes). 1. Besoins à satisfaire (à court, moyen et long terme) L'accord de pêche bilatéral avec Madagascar est à l'origine, en Europe et dans le pays tiers, d'activités économiques importantes, liées non seulement à l'exploitation des ressources halieutiques mais également au développement d'activités associées. Pour chacun des acteurs précités, les besoins suivants ont été identifiés en rapport avec l'accord de pêche : Besoins des différents acteurs/parties >TAULUKON PAIKKA> Les besoins à court terme correspondent à des besoins qui existent déjà et qui devraient être pris en compte dans tout accord de pêche. Les besoins à long terme sont ceux qui détermineront l'évolution et le développement du secteur de la pêche à Madagascar à 5-10 ans. 2. Objectifs à atteindre, résultats escomptés et indicateurs nécessaires à leur évaluation L'accord de pêche avec Madagascar a permis à la CE d'établir des relations stables avec ce pays depuis 1986 dans le domaine de la pêche. L'intérêt pour la Communauté d'entretenir ces relations est évident. L'accord, qui fait partie d'un réseau d'accords thoniers dans l'Océan Indien, vise à maintenir une présence européenne dans les activités de pêche dans la région et de protéger ainsi les intérêts du secteur européen de la pêche. Il constitue également le cadre nécessaire à l'exploitation durable des ressources de thon dans l'Océan Indien. Le but du renouvellement du protocole à l'accord de pêche pour une période de 3 ans (1.1.2004 - 31.12.2006) est de permettre aux armateurs communautaires de poursuivre les activités de pêche thonière dans les eaux malgaches. Le protocole proposé, tout en s'inscrivant dans la lignée des accords thoniers conclus par la Communauté avec certains pays de l'Océan Indien, renforcerait le concept de l'exercice d'une pêche responsable et durable et permettrait de promouvoir une relation de partenariat axée sur le respect des dispositions législatives et réglementaires de la politique nationale de Madagascar en matière de pêche. Dans un contexte où les capacités nationales d'exploitation des ressources sont limitées, l'accord de pêche procure des intérêts partagés entre les pêcheries des états membres et la République de Madagascar. Il renforce également les appuis communautaires à ce secteur bénéficiant d'autres sources de financement complémentaires (fonds STABEX). L'accord de pêche et la qualité des négociations qui le sous-tendent dépassent les enjeux purement commerciaux et contribuent aux relations de partenariat dont l'objectif global demeure le développement des échanges économiques. Les objectifs spécifiques des appuis communautaires au secteur de la pêche (au travers des instruments STABEX et appuis à la bonne gouvernance) peuvent être résumés comme suit : - Appui au développement de plans de pêche fondés sur l'évaluation scientifique des stocks des espèces ciblées ; - Mise à jour des textes réglementaires en relation avec l'évolution de l'effort de pêche et l'opérationnalité du centre de surveillance des pêches ; - Harmonisation des protocoles de pêche et transparence dans la délivrance des licences pour les différents types de pêcheries en référence aux plans de pêche ci-dessus mentionnés ; - Réorganisation institutionnelle et renforcement des capacités, pour une indépendance entre l'octroi de droits de pêche et l'exercice de contrôle et de surveillance, une pérennité du fonctionnement à partir des revenus de la filière pêche. Le protocole à l'accord de pêche CE/Madagascar proposé devra prendre en compte les objectifs suivants : Objectifs à prendre en compte dans le nouveau protocole >TAULUKON PAIKKA> 3. Valeur ajoutée de l'intervention communautaire L'absence d'initiatives communautaires visant à garantir à long terme des activités durables de la flotte de pêche lointaine entraînerait, à moyen terme, la réduction progressive de la flotte communautaire qui passerait non par le déchirage des bateaux mais plus vraisemblablement par un changement de pavillon, au profit notamment de pavillons de complaisance et/ou par la multiplication d'accords de pêche privés. Dans le cas où des licences privées seraient cédées aux opérateurs par les autorités malgaches, rien ne garantit que la contrepartie financière profiterait au secteur de la pêche du pays tiers et à ses acteurs, sur le modèle des actions ciblées par la Communauté. Il faut éviter une telle situation qui entraînerait une réduction substantielle du rôle de la politique communautaire dans les pêcheries extérieures et la disparition de la pêche lointaine européenne, ce qui, à son tour réduirait la capacité de la Communauté à honorer et à mettre en oeuvre les engagements qu'elle a pris au niveau international. 4. Risques et options alternatives La mise en place d'un nouveau protocole de pêche s'accompagne forcément d'un certain nombre de risques. Le tableau suivant résume ces risques et suggère des mesures à mettre en place pour tenter de les contrôler. Risques liés aux propositions et options alternatives Risques // Options alternatives Fraude : les revenus de Madagascar (montants destinés au financement des actions ciblées et redevances des armateurs) ne sont pas alloués comme convenu. // Améliorer le suivi par la CE des revenus et des dépenses. Introduire une programmation annuelle ou pluri-annuelle préalable aux actions financées, suivie par un examen à posteriori des résultats. Les flottes asiatiques continuent d'ignorer les licences et autres contrôles. // Améliorer les activités de contrôle des patrouilles ou aérien et renforcer le suivi par satellite (VMS - Vessels Monitoring System) ; Faire appliquer les lois et les réglementations malgaches par la poursuite, les amendes, la confiscation des équipements. Les pêcheurs artisanaux continuent d'être marginalisés, leur part des captures et leur revenu n'augmentent pas. // Financer des mesures en leur faveur. Manque d'investissement (local ou étranger) dans les opérations de valeur ajoutée locale. // Encourager les flottes étrangères d'utiliser les facilités portuaires locales ; Revoir les lois et les initiatives en faveur de l'investissement ; Revoir le facteur coût (eau, électricité...). La responsabilité pour ces options incombera principalement à la CE et au gouvernement malgache. 5. Leçons tirées des expériences précédentes L'évaluation ex-post du protocole 2001-2004 montre que l'utilisation des possibilités de pêches en termes des licences a été très satisfaisante tant pour la catégorie des thoniers senneurs (environ 83,5 %) que pour la catégorie des palangriers de surface (environ 72,5%), comme le démontre le tableau ci-dessous. (Les possibilités de pêche totales inscrites dans le protocole 1998-2001 correspondent à 40 thoniers senneurs et 40 palangriers de surface). Utilisation de l'accord thonier CE/Madagascar (nombre de navires) Thoniers senneurs >TAULUKON PAIKKA> Palangriers de surface >TAULUKON PAIKKA> Du point de vue des captures, il est à signaler que, pendant la période 1998-2000, le taux de captures de la flotte communautaire est proche du taux calculé sur le tonnage de référence (83,5 %). Ceci indique une utilisation très satisfaisante des possibilités octroyées aux opérateurs communautaires (voir tableau ci-dessous). Utilisation de l'accord thonier CE / Madagascar (captures annuelles déclarées, en tonnes - senneurs et palangriers) >TAULUKON PAIKKA> Les informations fournies par les sources scientifiques indiquent que la fluctuation en termes de captures est due principalement au caractère migratoire des stocks de thon. En ce qui concerne l'état des stocks, le suivi des espèces migratoires dans l'Océan Indien est assuré par la Commission de Thon de l'Océan Indien (CTOI). Le Comité scientifique de la CTOI délivre des avis, sur base desquels la CTOI adopte des résolutions, applicables à tous ses membres. La CE et Madagascar sont membres de la CTOI et de ce fait liés à toute résolution adoptée par celle-ci. A ce jour aucune résolution concernant des mesures particulières de conservation n'a été formulée par la CTOI sur le thon ou sur d'autre espèce migratoire. La situation actuelle des stocks ne nécessite pas la mise en place de TAC ou quotas dans la région en question. Les captures dans l'Océan Indien pour l'année 2000 pour les espèces les plus fréquentées étaient de 393.000 tonnes pour le listao, de 304.000 tonnes pour le albacore et de 131.000 tonnes pour le patudo (828.000 tonnes en total) (source : rapport de la 5ème session du Comité scientifique de la CTOI, Seychelles, 2-6 décembre 2002). Un tonnage de référence de 11.000 tonnes dans la ZEE malgache (tel que prévu au protocole 2001-2004) ne peut, sur base des avis scientifiques, avoir d'impact négatif sur l'état de ressources, ni au niveau national ni au niveau régional, étant donné que le taux de capture de la flotte communautaire dans la ZEE de Madagascar ne représente en moyenne qu'environ 4% des captures totales de la flotte communautaire dans l'Océan Indien. Enfin, il a été constaté un besoin d'insérer dans le protocole des dispositions de contrôle complémentaires, qui assureraient un meilleur suivi des activités de pêche des navires communautaires et étrangers dans la zone de pêche malgache. Les éléments modifiés, restés inchangés ou insérés dans le nouveau protocole suite à l'évaluation ex post sont présentés ci-après. - Eléments classiques Les possibilités de pêche, le tonnage de référence, la contrepartie financière, les avances et redevances des armateurs, le système de gestion des licences et d'autres mesures techniques, font partie de tous les protocoles que la Communauté conclue avec des pays tiers et sont le résultat d'une négociation avec le pays partenaire : - Possibilités de pêche : sur base des informations disponibles et de l'utilisation satisfaisante du protocole existant, il est prévu, d'accorder dans le nouveau protocole les mêmes possibilités de pêche que précédemment, à savoir 40 thoniers senneurs et 40 palangriers de surface. - Tonnage de référence : reste également le même : 11.000 tonnes par an. Le maintien du tonnage de référence est justifié, car une caractéristique de la pêche thonière, directement liée au caractère hautement migratoire du thon, est que le niveau des captures dans une zone déterminée peut connaître des fluctuations très importantes d'une campagne de pêche à l'autre. - Contrepartie financière : Le montant de la contrepartie financière est fixé annuellement à 825.000 euros, dont 320.000 euros de compensation financière et 505.000 euros pour les actions ciblées (comme dans le protocole précédent). - Avances et redevances des armateurs : * les redevances des armateurs se montent à 25 EUR par tonne de thon capturé dans la zone de pêche malgache, comme dans tous les accords conclus par la Communauté dans la région ; * les avances ont été augmentées par rapport au protocole précédent : 2.800 EUR (au lieu de 2.500 EUR) par an par thonier-senneur, 1.750 EUR (au lieu de 1.500 EUR) par an par palangrier de surface de plus de 150 TJB et 1.200 EUR (au lieu de 1.100 EUR) par an par palangrier de surface égal ou inférieur à 150 TJB. Ces montants anticipatifs correspondent respectivement aux droits dus pour 112 tonnes, 70 tonnes et 48 tonnes de captures annuelles dans la zone de pêche malgache. Il s'agit d'une augmentation d'environ 10 % après 3 ans (2001-2004) qui peut être considérée comme modérée et qui est la conséquence d'une négociation raisonnable. - Nouveaux éléments De nouvelles dispositions ont été introduites dans un souci de pêche responsable et durable. Ces dispositions visent notamment à renforcer le contrôle et la surveillance de la flotte communautaire, et entraîneraient un meilleur suivi de toutes les flottes étrangères opérant dans la zone de pêche malgache : i) la clause exclusive, qui interdit l'existence parallèle à l'accord de pêche communautaire de licences privées ou d'autres arrangements privés ; ii) une programmation détaillée pour les actions ciblées avec l'inclusion d'un échéancier et des objectifs escomptés ; iii) des nouvelles dispositions complémentaires sur le VMS renforçant le contrôle des navires opérant dans les eaux malgaches, notamment la transmission toutes les heures avec cap et vitesse ; iv) la clause sociale applicable aux marins locaux embarqués sur les navires communautaires ; v) une section sur les sanctions imposées pour les infractions aux dispositions du protocole et de son annexe, et vi) une section relative à la protection de l'environnement marin et a celle des espèces protégées. - Actions ciblées En ce qui concerne la réalisation des actions ciblées prévues à l'article 3 du protocole 2001-2004, après examen des rapports d'utilisation annuelles présentés par les autorités malgaches quant à la réalisation des objectifs des actions ciblées, il s'avère que ces derniers sont satisfaisants. Les résultats obtenus jusqu'ici peuvent être résumés comme suit : Programmes scientifiques (dotation EUR 240 000) : Un voyage d'étude sur le système de gestion des pêcheries en Australie a été financé sur ce programme. Une première tranche de 80 000 euros a été débloquée, suite à l'approbation du programme proposé tardivement en mai 2003. Les fonds seront alloués d'une part : à l'Unité Statistique Thonière d'Antsiranana (USTA) pour renforcer les capacités d'analyse des statistiques avec un budget de 30 000 euros ; d'autre part au Programme National de Recherche crevettière (PNRC) pour financer la valorisation de la recherche : séminaire sur l'aménagement de la ressource crevettière 2003, mission d'étude du système de gestion crevettière au Mozambique, mission d'étude sur la gestion des pêcheries en Australie. Les indemnités du personnel et certaines actions de recherche seront prises en charge, en complément des financements FDHA et AFD : socio-économie, pêche traditionnelle, biologie et dynamique des populations (marquage de crevettes, marquage de juvéniles, suivi des stocks). Le budget prévisionnel du PNRC est de 210 000 euros. Surveillance (dotation EUR 801.000) : Le volet surveillance est le plus important en termes de dotation financière et représente une des priorités politiques du Ministère en charge des Pêches. Le Centre de Surveillance des Pêches est créé depuis 1999 et a considérablement développé ses capacités d'intervention avec le concours d'une assistance technique permanente. Un budget de 256 000 est engagé dans le programme d'appui au fonctionnement du Centre, co-financé sur fonds STABEX et FDHA, dans les termes d'un protocole spécifique signé en avril 2002. Cette programmation a été approuvée et le versement de ce même montant est attendu. Les reliquats des deux premières tranches ainsi que celui de la dernière tranche feront l'objet d'une programmation complémentaire qui sera proposée avant la date d'expiration du protocole. Les patrouilles en mer sont assurées par 2 navires qui ont totalisé 217 jours de mer et contrôlé 93 navires de pêche en 2002. D'autres missions sont assurées par les unités rapides (4 zodiacs) rattachées aux navires de surveillance ainsi que par les brigades mobiles. La surveillance aérienne permet également d'observer un grand nombre de navires (48 observations pour 6 survols). Enfin des agents de surveillance régionaux sont chargés de contrôler les établissements, les embarcations et les permis de collecte. Le système de suivi par satellite est à présent généralisé pour tout navire opérant dans le secteur de la pêche (pêche artisanale, navires d'appui et de collecte) à l'intérieur des eaux sous juridiction malagasy par arrêté 1613/2002 du 31 juillet 2002. Le centre dispose depuis février 2002 d'un terminal Inmarsat M4 pour renforcer ses capacités de communication, en particulier sur le réseau X25 utilisé par la flotte européenne. Les fonds de l'accord de pêche sont utilisés pour les investissements en matériel de communication et matériel informatique, pour mobiliser des expertises techniques ou juridiques nationales et internationales et pour assurer la formation des agents du centre ainsi que celle des professionnels du secteur. Les moyens financiers mis à disposition permettent également la participation du Centre à des missions de coopération régionale. La taille de la ZEE et l'étendue de la zone côtière nécessitent cependant des financements encore importants pour un système minimum de surveillance, dont le coût de fonctionnement resterait supportable et pris en charge sur le fonctionnement de la filière. Le Centre est encore dans une phase d'investissement (l'acquisition d'un navire de surveillance est d'ailleurs envisagée) et bénéficie ainsi de cofinancements FDHA et STABEX engagés respectivement pour l'exercice en cours, à hauteur de 510 000 et 957 000 Euros. Pêche traditionnelle (dotation EUR 210.000) : Ce volet est développé sur deux axes : 1) achat d'équipement et installations techniques (pirogues, moteurs, installation d'une chambre froide etc.) ; 2) mise en place d'un système de partenariat entre des sociétés de collecte et des pêcheurs traditionnels, isolés et écartés des axes de communications, pour assurer l'écoulement des produits de la pêche vers les marchés. Les fonds ont été utilisés pour l'acquisition d'une chambre froide et d'engins de pêche, et pour le fonctionnement des services d'appui du personnel du Ministère. La deuxième tranche de financement de 70 000 euros a été débloquée suite à la programmation proposée en décembre 2002. Les autorités souhaitent à présent utiliser ces fonds pour promouvoir l'utilisation de nouveaux engins de pêche (en particulier les embarcations en fibre de verre en substitution aux pirogues en bois). Formation (dotation EUR 300.000) : Un plan de formation a été proposé en octobre 2002. Son approbation a donné lieu au versement des deux premières tranches de 200 000 euros. Des modules de formation ont été organisés : animation de réunion et terminologies appliquées à la pêche et l'aquaculture, surveillance et statistiques, valorisation et commercialisation des produits de pêche et d'aquaculture, pêche maritime et continentale, auxquels ont participé 67 personnes. Le versement de la dernière tranche est prévu afin de dispenser les formations prévues en aquaculture marine et continentale, en gestion budgétaire, planification et contrôle par la mise en place de tableaux de bord. En résumé, les leçons suivantes peuvent être tirées de l'évaluation ex post du protocole précédent, et ont été considérées dans la conception du nouveau protocole : - Il n'y a pas lieu de modifier dans le nouveau protocole les possibilités de pêche. Le tonnage de référence, et la compensation financière à la charge du budget de l'UE, restent donc au même niveau. - En ce qui concerne la réalisation des actions ciblées prévues au protocole 2001-2004, après examen des rapports d'utilisation annuelles présentés par les autorités malgaches quant à la réalisation des objectifs escomptés, il s'avère que ces derniers sont satisfaisants. Toutefois, un meilleur suivi depuis la phase de leur planification pourrait être envisagé. - Les mesures de contrôle et de surveillance de la pêche dans la ZEE malgache étaient insuffisantes jusqu'en 1998, quand un système de surveillance par satellite (le seul opérationnel actuellement dans l'Océan Indien) a été mis en oeuvre. Depuis lors la pêche illégale a été réduite. Toutefois, un renforcement des autres moyens complémentaires de surveillance serait nécessaire. - Le manque de données sur les activités de pêche à Madagascar rend difficile la mesure exacte des activités et des résultats du secteur de la pêche. 6. Éléments liés aux aspects coût-efficacité En ce qui concerne les aspects coût-efficacité de l'accord, les principaux coûts pour la CE sont dus aux paiements de la contrepartie financière de la part de la Communauté et aux paiements des licences par les armateurs communautaires en faveur du gouvernement malgache et du ministère chargé des pêches. L'accord est bénéficiaire pour la Communauté dans la mesure où le niveau moyen des captures dépasse largement le coût du Protocole. Au sein du nouveau protocole, il est prévu de maintenir le même coût global (incluant le coût pour la CE et celui pour les armateurs utilisateurs des licences) que dans le protocole précédent, à savoir un coût unitaire pour chaque tonne de thon capturée équivalent à 100 EUR (comme dans tous les accords conclus par la Communauté dans l'Océan indien). La contrepartie financière de la Communauté sera calculée sur base d'une fraction de ce coût (75 EUR) multiplié par le tonnage de référence (75 EUR x 11.000 tonnes = 825.000 EUR). La redevance des armateurs sera basée sur les captures réelles effectuées multipliées par une fraction de ce coût (25 EUR). Ainsi, dans l'hypothèse où les captures des armateurs communautaires dans les eaux malgaches pour l'année 2004 se montent à 11.000 tonnes (utilisation fictive de 100 % du tonnage de référence) la Communauté payerait 825.000 EUR et les armateurs 275.000 EUR, soit un total de 1.100.000 EUR. Les prix pour le listao dans le marché mondial a eu une baisse importante en 1999, pour atteindre les US$ 400/tonne à Bangkok. Les prix ont vu une hausse début 2000 : US$ 750/tonne. Le prix pour l'albacore était de US$ 1000/tonne en 2002. Le prix de l'albacore originaire de l'Océan Indien ou de l'Atlantique est plus élevé que l'albacore du Pacifique. Toutefois, l'écart du prix a diminué ces dernières années (source : GLOBEFISH Databank, tuna prices - exports - imports - catches - consumptions, 2002). Si, dans l'exemple précédent, les 11.000 tonnes de thon avaient été commercialisées, elles auraient atteint un prix de 9.625.000 EUR (en prenant comme prix moyen 875 EUR par tonne). Il en résulte que le bénéfice aurait été de 8.525.000 EUR, soit 88,6 % par rapport au coût du thon payé à Madagascar par la Communauté et par les armateurs ensemble. En plus de la valeur commerciale directe des captures pour les navires concernés, l'accord apporte d'autres bénéfices pour la Communauté et pour Madagascar : - création de postes d'emploi pour des marins locaux et européens sur les navires communautaires ; - l'effet multiplicateur sur l'emploi sur les ports, dans la transformation des produits de pêche, l'industrie etc. à la Communauté et à Madagascar ; - contribution à l'approvisionnement du poisson dans la Communauté et pour la population malgache. Par ailleurs, les orientations définies par le Conseil concernant la négociation des accords de pêche avec les pays ACP précisent la nécessité de prendre en compte l'intérêt de la Communauté à maintenir ou à établir des relations en matière de pêche avec les pays concernés. 7. Système de suivi et évaluation dans le future Un suivi régulier existait déjà pour les protocoles précédents entre la CE et Madagascar et est aussi prévu dans le cadre du nouveau protocole. L'utilisation des licences est étroitement suivie et des données sur les captures sont régulièrement collectées. Pour ce qui concerne les actions ciblées, une programmation annuelle détaillée, incluant un échéancier et les objectifs escomptés de chacune des ces actions, doit être présenté par le pays partenaire qui sera examiné par la Commission avant que les paiements soient effectués. En plus, la CE et Madagascar peuvent se réunir pour toute question concernant la mise en oeuvre du protocole, à tout moment, dans le cadre d'une commission mixte afin de veiller à la bonne application du protocole. Quant à l'évaluation, avant l'expiration du nouveau protocole au 31 décembre 2006, celui-ci sera soumis à une évaluation qui devra tenir compte à la fois des indicateurs économiques directs (captures et valeur des captures), des indicateurs de l'incidence (nombre d'emplois créés et maintenus et relation entre le coût du protocole et la valeur des captures) et des indicateurs de l'impact sur l'écosystème. Conclusions - Même si du point de vue budgétaire et du volume des captures, l'accord de pêche avec Madagascar reste relativement modeste, son importance pour les opérateurs privés communautaires est essentielle en raison de son appartenance à un réseau d'accords de pêche de type thonier dans l'Océan indien, réseau rendu nécessaire par le caractère hautement migratoire du thon. Ainsi, la Communauté a passé des accords du même type avec les Seychelles (accord le plus important avec 45 000 tonnes de thon), Maurice et les Comores. Un accord équivalent devrait être conclu prochainement avec la Tanzanie et la Commission envisage d'ouvrir des négociations avec le Kenya. - Cet accord est également vital pour l'économie malgache, car il constitue une source importante de devises, et crée des postes d'emploi des marins locaux, dans le secteur de la transformation et de la surveillance. - Les activités de pêche dans la Zone Exclusive Economique de Madagascar sont dans une certaine mesure non régulées, ce qui explique le développement d'une pêche illégale notamment de la part des flottes asiatiques en particulier. Tant que cette situation se maintiendra, le gouvernement de Madagascar continuera à voir lui échapper les rentrées de devises découlant de cette activité et cours aussi le risque d'une surexploitation de ses stocks de thon. Le gouvernement a donc un intérêt et il est de son devoir de prendre des mesures pour imposer un meilleur contrôle des activités de pêche. L'accord de pêche pourrait contribuer à la lutte contre cette situation en finançant des mesures de contrôle et de surveillance des flottes étrangères. Tous ces facteurs partagent un intérêt dans la mise en place d'un nouveau protocole qui reconnaisse les besoins de chacun.