52003PC0577

Muutettu ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä (komission esittämä EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti)

PERUSTELUT

I. MENETTELY

1. Komissio hyväksyi 11. heinäkuuta 2002 ehdotuksensa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä [asiakirja KOM(2002) 377 lopullinen]. Ehdotus toimitettiin samana päivänä neuvostolle ja Euroopan parlamentille hyväksyttäväksi perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti.

2. Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ehdotuksesta ensimmäisessä käsittelyssä 5. kesäkuuta 2003.

3. Tällä ehdotuksella muutetaan alkuperäistä ehdotusta komission hyväksymien Euroopan parlamentin tarkistusten huomioon ottamiseksi.

4. Euroopan parlamentti teki alkuperäiseen ehdotukseen 136 tarkistusta. Komissio oli ilmoittanut 6. kesäkuuta 2003 kokoontuneelle täysistunnolle, että se voi hyväksyä kokonaan tai osittain yli puolet tarkistuksista edellyttäen, että niihin tehdään toimituksellisia muutoksia. Komissio ei voi hyväksyä seuraavia tarkistuksia: 2, 4, 6, 10, 14, 15, 21 (kohta 6), 25, 30, 31, 33, 36, 37, 38, 44, 46, 55, 58, 59, 60, 62, 63, 64, 65, 67, 68, 69, 70, 71, 72, 73, 75, 76, 77, 78, 80, 81, 83, 86, 87 (keskiosa), 88 (alkuosa), 90, 100, 101, 102, 103, 105, 106, 107, 109, 112, 114, 117, 118, 119, 122 (alkuosa), 123, 125, 126, 127, 128, 129, 135, 136, 137, 139, 140 ja 143.

5. Hyväksytyt tarkistukset on lihavoitu ja alleviivattu muutetussa ehdotuksessa. Joitakin tarkistuksia on muotoiltu uudelleen, jotta ehdotuksessa käytetty terminologia olisi kauttaaltaan johdonmukaista ja teksti olisi linjassa neuvoston lähestymistavan kanssa. Artiklojen numerointia on muutettu tarkistuksia vastaavasti.

II. EHDOTUKSEN TAVOITTEET

6. Ehdotuksella laaditaan uudelleen ja nykyaikaistetaan eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevat yhteisön erityissäännöt. Ehdotukseen sisältyvät lihan ja lihatuotteiden, elävien simpukoiden, kalastustuotteiden sekä maidon ja maitotuotteiden virallista valvontaa koskevat erityissäännöt. Ehdotus on osa yhteisön hygieniasääntöjen uudelleenlaadintapakettia, joka on esitetty asiakirjassa KOM (2000) 438 lopullinen.

7. Ehdotuksen päätavoitteena on, että nykyiset säännöt perustuisivat entistä voimakkaammin tieteellisiin tietoihin ja riskeihin ja että ne johdonmukaistettaisiin toimijoita koskevien hygieniasääntöjen kanssa, joista on tehty ehdotuksia hygieniasääntöjen uudelleenlaadintapaketin muissa osissa.

III. KATSAUS EUROOPAN PARLAMENTIN ESITTÄMIIN TARKISTUKSIIN

Tekniset ja toimitukselliset tarkistukset

8. Useilla ehdotetuista tarkistuksista pyritään parantamaan asetusehdotusta tekniseltä ja toimitukselliselta kannalta. Tällaisia ovat tarkistukset 1, 5, 7, 8, 9, 13, 14, 16, 17, 18, 20, 22, 23, 24, 26, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, 50, 53, 54, 55, 56, 58, 59, 66, 67, 74, 76, 78, 79, 84, 104, 105, 106, 108, 110, 111, 112, 113, 114, 115, 117, 118, 129 ja 137.

9. Komissio on enimmäkseen hyväksynyt mainitut tarkistukset (joissakin tapauksissa toimituksellisten muutosten jälkeen). Jotkin tarkistuksista kuitenkin tiukentavat tarpeettomasti asetusehdotuksen vaatimuksia. Toisissa tapauksissa taas on ehdotettu sopivampaa sanamuotoa neuvoston tekemän työn pohjalta. Nämä tarkistukset olisi näin ollen hylättävä. Tällaisia ovat seuraavat tarkistukset: 2, 14, 44, 46, 55, 58, 59, 67, 68, 69, 75, 76, 77, 78, 80, 105, 106, 112, 114, 117, 118, 119, 128, 129 ja 137.

Vaatimusten siirtäminen liitteistä artikloihin (4 artikla)

10. Tarkistuksen 21 tarkoituksena sisällyttää lihan virallista valvontaa koskevat perusvaatimukset asetuksen artiklaosaan. Näin taattaisiin oikeusvarmuus elintarvikealan yrityksille. Tarkistus 21 voidaan periaatteessa hyväksyä toimituksellisin muutoksin. Tarkistuksen 6 kohtaa ei kuitenkaan voida hyväksyä, koska se on ristiriidassa laitoksen henkilöstön käyttöä tietyissä valvontatoimissa koskevan komission toimintalinjan kanssa.

Yhteys rehujen ja elintarvikkeiden virallisesta valvonnasta annettavaan asetukseen

11. Tarkistukset 4, 25 ja 70 koskevat seikkoja, jotka sisältyvät komission asetusehdotukseen rehujen ja elintarvikkeiden virallisesta valvonnasta [KOM(2003) 52 lopullinen]. Näitä seikkoja ovat erityisesti kustannukset, muutoksenhakukeinot ja - suppeassa määrin - seuraamukset. Tarkistuksia ei voida hyväksyä, koska kyseiset seikat on käsiteltävä rehujen ja elintarvikkeiden virallista valvontaa koskevan asetusehdotuksen yhteydessä.

Joustavuus pienten yritysten kohdalla (johdanto-osan 9 kappale ja 16 artikla)

12. Kolmessa tarkistuksessa (3, 15 ja 138) pyritään säätämään lisäjoustavuudesta pieniin liha-alan yrityksiin kohdistuvassa virallisessa valvonnassa.

13. Tarkistukset 3 ja 138 voidaan hyväksyä (toimituksellisin muutoksin), koska niissä viitataan joustavuuteen, josta on sovittu yhteisön hygieniasääntöjen uudelleenlaatimispaketin [ehdotus KOM(2000) 438 lopullinen] muista osista (neuvoston tasolla tehdyn) poliittisen sopimuksen puitteissa. Tarkistusta 15 ei voida hyväksyä, koska siinä otetaan käyttöön 'pienen kotiteollisuusyrityksen' käsite, joka on ristiriidassa yleistä elintarviketurvallisuutta koskevan komission politiikan kanssa.

Komiteamenettely (17 ja 18 artikla sekä liitteessä I olevan 3 luvun IX jakson G kohta)

14. Parlamentti on esittänyt useita komiteamenettelyyn liittyviä tarkistuksia. Tarkistuksella 38 komiteamenettely poistetaan, mutta otetaan osittain uudelleen käyttöön tarkistuksilla 116, 120, 131 (ja muutamalla muulla tarkistuksella, joita käsitellään jäljempänä) sekä erityisesti tarkistuksella 130.

15. Tarkistusta 38 ei voida hyväksyä, koska se poistaa komissiolta mahdollisuuden tehdä täytäntöönpanopäätöksiä ja muuttaa liitteitä. Tarkistukset 116, 120 ja 131 voidaan periaatteessa hyväksyä kokonaan tai osittain edellyttäen, että niihin tehdään toimituksellisia muutoksia. Tarkistus 130 on toivottava, koska sillä tekstiin sisällytetään uudelleen komission mahdollisuus tehdä täytäntöönpanopäätöksiä tai muuttaa joitakin sääntöjä komiteamenettelyn mukaisesti.

Tuonti (8-15 artikla)

16. Tarkistusten 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 34, 35, 36 ja 37 tarkoituksena on sisällyttää tekstiin tuontia koskevia vaatimuksia, jotka aiemmin sisältyivät "Hygienia 2"-säädökseen. Tämä on periaatteessa johdonmukaista komission ja neuvoston lähestymistavan kanssa. Tarkistuksiin sisältyvät yksityiskohtaiset vaatimukset eivät kuitenkaan aina ole johdonmukaisia komission ja neuvoston lähestymistavan kanssa, ja ne ovat toisinaan päällekkäisiä rehujen ja elintarvikkeiden virallista valvontaa koskevan komission asetusehdotuksen kanssa. Tarkistuksia 30, 31, 33, 36 ja 37 ei näin ollen voida hyväksyä. Muiden tarkistusten sanamuotoa on muutettava huomattavasti.

Elintarvikeketjua koskevat tiedot (liitteessä I olevan 1 luvun I.2 jakson A kohta)

17. Joidenkin tarkistusten tavoitteena on elintarvikeketjusta annettavia tietoja (maatilalta annettavia tietoja, joiden on oltava eläinten mukana teurastukseen tuotaessa) koskevan järjestelmän joustavuus. Näitä ovat tarkistukset 47, 48, 49, 51, 71, 72, 73, 101, 102, 103 ja 107.

18. Tarkistukset 47, 48, 49 ja 51 voidaan hyväksyä. Sn sijaan tarkistukset 71, 72, 73, 101, 102, 103 ja 107 vesittäisivät järjestelmän ja tekisivät siitä tehottoman. Erityisesti eläinten tunnistamisen osalta on sanottava, että ihmisravinnoksi ei periaatteessa pitäisi teurastaa eläimiä, joita ei varmuudella tunnisteta. Näitä tarkistuksia ei näin ollen voida hyväksyä.

Terveysmerkintä (liitteessä I olevan 1 luvun I.2 jakson G kohdan 3 alakohta)

19. "Hygienia 2" säädöksestä neuvostossa tehdyn poliittisen sopimuksen puitteissa on päätetty, että terveysmerkintä rajoitetaan teurastamon tasolla punaiseen lihaan (siipikarjan ja kanien liha jätettiin siis soveltamisalan ulkopuolelle), koska järjestelmällisen ruhokohtaisen virallisen tarkastuksen katsottiin olevan tarpeen vain tällä tasolla.

20. Tarkistuksia 60, 62, 63, 64 ja 65 ei voida hyväksyä, koska ne eivät ole johdonmukaisia tämän lähestymistavan kanssa. Tarkistus 61 voidaan toimituksellisin muutoksin hyväksyä osittain, koska sillä jotkin terveysmerkintää koskevat seikat saatetaan johdonmukaisiksi teurastamojen käytännön tilanteen kanssa.

Silmämääräinen post mortem -tarkastus (liitteessä I olevan 3 luvun IV jakson B kohdan 2 alakohta)

21. Komission ehdottamaan tekstiin oli kansanterveyttä koskevia eläinlääkintätoimenpiteitä käsittelevän tiedekomitean tieteellisen lausunnon perusteella sisällytetty mahdollisuus tarkastaa tietyt lihasikojen luokat silmämääräisesti. Tämä mahdollisuus poistetaan tarkistuksella 109, eikä tarkistusta näin ollen voida hyväksyä.

Laitoksen henkilöstön käyttö valvontatoimissa (4 artikla)

22. Komission ehdotuksessa esitetään mahdollisuutta käyttää laitoksen henkilöstöä tietyissä valvontatoimissa. Parlamentti on hyväksynyt useita tarkistuksia, joiden myötä tämä laitoksen henkilöstö tuodaan toiminta-alaltaan hyvin lähelle toimivaltaista viranomaista. Komission mielestä nämä kaksi toiminta-alaa on pidettävä erillään, eikä tarkistuksia 81, 83 ja 87 (osittain) näin ollen voida hyväksyä.

23. Tarkistuksen 87 loppuosa voidaan kuitenkin hyväksyä, sillä komissio kannattaa joidenkin erityisvaatimusten soveltamista niihin laitoksiin, jotka käyttävät henkilöstöä valvontatoimissa. Tarkistusta 100 ei voida hyväksyä, koska sillä vähennetään laitoksen henkilöstön koulutukseen sovellettavaa välttämätöntä joustavuutta.

24. Parlamentti on hyväksynyt useita tarkistuksia, jotka rajoittavat merkittävästi laitoksen henkilöstön käyttöä. Kyseisiä tarkistuksia 127, 135, 136, 139 ja 140 ei voida hyväksyä.

Virkaeläinlääkärin läsnäolo (liitteessä I olevan 2 luvun II jakson 2 kohdan a alakohdan 1 alakohta)

25. Tarkistus 85 voidaan hyväksyä toimituksellisin muutoksin, koska siinä ehdotetaan säädettäväksi, että virkaeläinlääkärin läsnäolon pienissä teurastamoissa tulisi perustua riskianalyysiin. Tämä on johdonmukaista komission alkuperäisen ehdotuksen kanssa.

Koulutus (liitteessä I olevan 2 luvun IV jakson A kohta)

26. Ympäristöasioiden valiokunta on hyväksynyt useita tarkistuksia, jotka koskevat virkaeläinlääkärien ja virallisten avustajien koulutusta. Näitä ovat tarkistukset 88, 89, 90, 91, 92, 93, 94, 95, 96, 97, 98 ja 99. Lähes kaikki kyseiset tarkistukset ovat varsin teknisiä. Joidenkin tavoitteena on kuitenkin joustavoittaa jo eläinlääkärin ammattia harjoittavien tai pienten kotiteollisuusyritysten valvonnasta vastaavien eläinlääkärien koulutusvaatimuksia.

27. Lähes kaikki tarkistukset voidaan hyväksyä, koska niillä tekstiin sisällytetään teknisiä määrityksiä, jotka ovat suurelta osin johdonmukaisia yleisen elintarviketurvallisuuspolitiikan kanssa. Tarkistuksia 88 (osittain) ja 90 ei voida hyväksyä, koska niillä pyritään eläinlääkärien koulutusta koskevaan lisäjoustavuuteen, vaikka riittävästä joustavuudesta esitetään säädettäväksi jo alkuperäisessä komission ehdotuksessa.

Elävät simpukat ja kalastustuotteet (liitteessä II olevan I jakson 4 kohdan b ja c alakohta sekä liitteessä III oleva 1 kohta)

28. Esille on otettu eläviä simpukoita ja kalastustuotteita koskevia tarkistuksia, joista useimmat liittyvät merellisten biotoksiinien esiintymiseen simpukoissa. Näitä ovat tarkistukset 6, 121, 122, 123, 124, 125 ja 126. Tarkistukset 121 ja 124 ovat kannatettavia, koska niissä on hyödyllisiä määritelmiä.

29. Tarkistuksia 6, 122 (osittain) ja 123 ei voida hyväksyä, koska niiden tarkoituksena on heikentää tarpeettomasti merellisiä biotoksiineja koskevia säännöksiä. Tarkistusta 125 ei voida hyväksyä siihen sisältyvän mahdollisesti sekaannusta aiheuttavan määritelmän vuoksi. Tarkistusta 126 ei voida hyväksyä, koska sillä rajoitetaan tarpeettomasti toimivaltaisen viranomaisen toimintavapautta riskitapauksissa.

Muut seikat

30. Seuraavassa otetaan esille erinäisiä muita seikkoja koskevat tarkistukset. Tarkistukset 11 ja 12 koskevat asetuksen soveltamisalaa (1 artikla), tarkistus 19 koskee hyväksyttyjen laitosten luetteloiden tiedoksiantamista (3 artiklan 3 kohta), 52 eläinten hyvinvointia (liitteessä I olevan 1 luvun I jakson 2 kohdan C kohta), 57 hätäteurastusta (liitteessä I olevan 1 luvun I jakson 2 kohdan D kohdan 6 kohta), 82 virallisten avustajien tehtäviä (liitteessä I olevan 2 luvun I jakson b alakohta), 110 hyväksyttyä eläinlääkäriä (liitteessä I olevan 3 luvun VII jakson B kohdan 3 kohta), 132 ja 133 sianlihassa esiintyvää selvää sukupuolihajua (liitteessä I olevan 1 luvun II jakson E kohdan p alakohta) ja 134 toimivaltaisen viranomaisen läsnäoloa lihan leikkaamossa (liitteessä I olevan 2 luvun II jakson 5 kohta).

31. Tekstiin on tehty joitakin teknisiä muutoksia, joilla lisätään sen yhdenmukaisuutta yhteisön lainsäädännön valmistelun laatua koskevista yhteisistä suuntaviivoista 22. joulukuuta 1998 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen kanssa (EYVL C 73, 17.3.1999, s. 1); sopimus on laadittu Amsterdamin sopimukseen liitetyn, yhteisön lainsäädännön valmistelun laatua koskevan julistuksen N:o 39 mukaisesti. Kyseisen sopimuksen b ja g kohdan mukaisesti tekstiä on tarkistettu niin, että siinä otetaan huomioon yhteiset suuntaviivat sekä sopimuksen a kohdan mukaisesti laadittu yhteinen käytännön opas.

Päätelmät

EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio muuttaa ehdotustaan edellä esitetyllä tavalla.

2002/0141 (COD)

Muutettu ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä

(ETA:n kannalta merkityksellinen)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [1],

[1] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [2],

[2] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [3],

[3] EUVL C [...], [...], s. [...].

noudattavat EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [4],

[4] EYVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Elintarvikehygieniasta ... annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o .../... [5] vahvistetaan kaikkiin elintarvikkeisiin sovellettavat yleiset hygieniasäännöt, kun taas eläinperäisten elintarvikkeiden erityisistä hygieniasäännöistä ... annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o .../... [6] sisältyvät eläinperäisten elintarvikkeiden erityiset hygieniasäännöt.

[5] EUVL C [...], [...], s. [...].

[6] EUVL C [...], [...], s. [...].

(2) Rehujen ja elintarvikkeiden virallisesta valvonnasta ... annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o .../.... [7] vahvistetaan elintarvikkeiden viralliseen valvontaan sovellettavat yleiset säännöt.

[7] EUVL C [...], [...], s. [...].

(3) 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston direktiivissä 2002/99/EY vahvistetaan ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, jalostukseen, jakeluun ja yhteisön alueelle tuomiseen liittyvät eläinten terveyttä koskevat säännöt [8].

[8] EYVL L 18, 23.1.2003.

(4) 3 päivänä lokakuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 vahvistetaan muita kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläimistä saatavia sivutuotteita koskevat terveyssäännöt [9].

[9] EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1.

(5) Elintarvikkeiden virallista valvontaa koskevien yleisten sääntöjen lisäksi olisi säädettävä eläinperäisten tuotteiden virallista valvontaa koskevista erityissäännöistä näihin tuotteisiin mahdollisesti liittyvien erityisten näkökohtien huomioon ottamiseksi.

(6) Eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan olisi katettava kaikki seikat, joilla on merkitystä kansanterveyden, eläinten terveyden ja eläinten hyvinvoinnin suojelemisen kannalta . Virallisen valvonnan olisi perustuttava viimeisimpään käytettävissä olevaan tietoon, ja sitä olisi siksi mukautettava, kun asianmukaista uutta tietoa saadaan käyttöön.

(7) Elintarvikkeiden turvallisuutta koskevalla yhteisön lainsäädännöllä olisi oltava kestävä tieteellinen perusta. Tässä tarkoituksessa olisi aina tarvittaessa kuultava Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista.

(8) Virallisen valvonnan luonteen ja tiheyden olisi perustuttava kansanterveyttä ja eläinten terveyttä uhkaavien riskien arviointiin, eläinten hyvinvointiin liittyviin näkökohtiin sekä tuotteiden sopivuuteen liittyviin näkökohtiin, jotka koskevat eläinlajeja ja -luokkia, jalostustyyppiä ja kyseistä elintarvikealan toimijaa.

(9) Virallisessa valvonnassa olisi otettava huomioon perinteiseen tuotantoon ja syrjäisiin alueisiin sovellettava joustavuus ja rakenteelliset vaatimukset, joista on säädetty [elintarvikehygieniasta annetussa] asetuksessa (EY) N:o .../... ja [eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetussa] asetuksessa (EY) N:o .../.... Joustava kohtelu ei kuitenkaan saisi johtaa yleisen hygieniatason laskuun.

(10) Lihantuotannon virallinen valvonta olisi toteutettava sen varmistamiseksi, että elintarvikealan toimijat noudattavat jatkuvasti hygieniasääntöjä ja täyttävät yhteisön lainsäädännössä vahvistetut kriteerit ja tavoitteet. Viralliseen valvontaan tulisi sisältyä elintarvikealan toimijoiden toiminnan valvonta hyvän hygieniakäytännön ja HACCP-periaatteisiin (vaarojen analysointi ja kriittiset kohdat niiden hallitsemiseksi) perustuvien menettelyjen valvonta mukaan luettuna ja muut tarkastustoimet.

(11) Elävien simpukoiden tuotannon ja kalastustuotteiden virallinen valvonta olisi toteutettava sen varmistamiseksi, että yhteisön lainsäädännössä vahvistetut kriteerit ja tavoitteet täytetään. Elävien simpukoiden tuotannon osalta virallisen valvonnan olisi kohdistuttava muun muassa simpukoiden uudelleensijoitus- ja tuotantoalueisiin sekä lopputuotteeseen.

(12) Maidon ja maitotuotteiden tuotannon virallinen valvonta olisi lisäksi toteutettava sen varmistamiseksi, että yhteisön lainsäädännössä vahvistetut kriteerit ja tavoitteet täytetään. Maidon ja maitotuotteiden tuotannon virallisen valvonnan olisi kohdistuttava muun muassa tuotantotiloihin, raakamaitoon sen keräämisen yhteydessä ja jalostettuihin maitotuotteisiin.

(13) Jotta voidaan varmistaa, että yhteisöön tuotavat eläinperäiset tuotteet ovat yhteisön elintarvike- ja rehulainsäädännön ja erityisesti 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 [10] mukaisia tai että ne täyttävät ehdot, jotka yhteisö on todennut olevan vähintään yhteisön tasoa vastaavat, on syytä vahvistaa näiden tuotteiden tuontiin kohdistuvan virallisen valvonnan järjestämistä koskevat erityissäännöt.

[10] EYVL L 31, 1.2.2002, s. 31.

(14) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [11] mukaisesti.

[11] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(15) Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarpeen ja asianmukaista vahvistaa viralliseen valvontaan liittyviä teknisiä seikkoja koskevat säännöt. Tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

aihe, soveltamisala ja määritelmät

1 artikla Aihe ja soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä [rehujen ja elintarvikkeiden virallisesta valvonnasta ... annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetuksessa (EY) N:o .../.... vahvistettujen sääntöjen täydentämiseksi.

Asetusta sovelletaan ainoastaan viralliseen valvontaan, joka kohdistuu elintarvikealan toimijoiden ja [eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o .../... soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden toimintaan.

Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta neuvoston direktiivissä 2002/99/EY vahvistettuja, ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden yhteisön alueelle tuomiseen liittyviä eläinten terveyttä koskevia sääntöjä.

2 artikla Määritelmät

1. Tässä asetuksessa sovelletaan tapauksen mukaan seuraavissa asetuksissa vahvistettuja määritelmiä:

a) asetus (EY) N:o 178/2002,

b) asetus (EY) N:o .../... [rehujen ja elintarvikkeiden virallisesta valvonnasta],

c) asetus (EY) N:o .../... [elintarvikehygieniasta],

d) asetus (EY) N:o .../... [eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä],

e) asetus (EY) N:o 1774/2002.

2. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a) "virkaeläinlääkärillä" tarkoitetaan eläinlääkäriä, joka on 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti kelpoinen toimimaan virkaeläinlääkärinä ja jonka toimivaltainen viranomainen on nimittänyt,

b) "hyväksytyllä eläinlääkärillä" tarkoitetaan eläinlääkäriä, jonka toimivaltainen viranomainen on nimennyt suorittamaan puolestaan tiettyjä virallisen valvonnan tehtäviä,

c) "virallisella avustajalla" tarkoitetaan virkamiestä, joka on 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti kelpoinen toimimaan virallisena avustajana, jonka toimivaltainen viranomainen on nimittänyt ja joka työskentelee virkaeläinlääkärin valvonnassa ja hänen vastuullaan,

d) "terveysmerkillä" tarkoitetaan virkaeläinlääkärin merkitsemää tai virkaeläinlääkärin vastuulla merkittävää merkkiä, jolla osoitetaan, että kaikkia tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä on noudatettu.

II LUKU

YHTEISÖSSÄ SIJAITSEVIEN LAITOSTEN VIRALLINEN VALVONTA

3 artikla Laitosten hyväksyntä

1. Jos yhteisön tai jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään laitosten hyväksyntää, toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä tarkastus itse paikalla.

Toimivaltainen viranomainen saa hyväksyä laitokset ainoastaan siinä tapauksessa, että laitosten on osoitettu täyttävän [elintarvikehygieniasta annetun] asetuksen (EY) N:o .../... ja [eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o .../... asiaankuuluvat vaatimukset sekä muut elintarvikelainsäädännön asiaankuuluvat vaatimukset.

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää toimintaansa aloittaville laitoksille ehdollisen hyväksynnän, jos paikalla tehtävän tarkastuskäynnin perusteella vaikuttaa siltä, että kaikkia infrastruktuuriin ja laitteistoon liittyviä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia noudatetaan.

Toimivaltainen viranomainen myöntää lopullisen hyväksynnän ainoastaan, jos kolmen kuukauden kuluessa ehdollisen hyväksynnän myöntämispäivämäärästä tehtävän uuden käynnin perusteella vaikuttaa siltä, että muut asiaankuuluvan rehu- ja elintarvikelainsäädännön vaatimukset täyttyvät.

2. Hyväksytyille laitoksille on annettava hyväksyntänumero, johon on lisättävä koodeja osoittamaan valmistettujen eläinperäisten tuotteiden tyypit.

Tukkukauppojen osalta hyväksyntänumeroa voidaan täydentää toissijaisella numerolla, jolla osoitetaan eläinperäisiä tuotteita myyvät tai valmistavat yksiköt tai yksikköryhmät.

3. Jäsenvaltioiden on pidettävä ajantasaisia luetteloita hyväksytyistä laitoksista ja niiden hyväksyntänumeroista.

Jäsenvaltioiden on saatettava nämä luettelot muiden jäsenvaltioiden ja julkisesti saataville tavalla, joka voidaan määritellä 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

4 artikla Tuore liha

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuoreen lihan virallinen valvonta toteutetaan liitteen I mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten

1. virkaeläinlääkäreillä ja virallisilla avustajilla on oltava ammattipätevyys ja heidän on saatava koulutusta liitteessä I olevan 2 luvun IV jakson mukaisesti.

2. virkaeläinlääkärin on liitteessä I olevan 1 luvun I jakson I.1 kohdan mukaisesti suoritettava valvontatehtäviä tuoretta lihaa markkinoille saattavissa teurastamoissa, riistankäsittelylaitoksissa ja leikkaamoissa valvoen erityisesti

a) hyvää hygieniakäytäntöä,

b) HACCP-periaatteisiin (vaarojen analysointi ja kriittiset kohdat niiden hallitsemiseksi) perustuvia menettelyjä.

3. virkaeläinlääkärin on liitteessä I olevan 1 luvun I jakson I.2 kohdan sekä liitteessä I olevan 3 luvun erityisvaatimusten mukaisesti suoritettava tarkastuksia tuoretta lihaa markkinoille saattavissa teurastamoissa, riistankäsittelylaitoksissa ja leikkaamoissa erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

a) elintarvikeketjua koskevat tiedot,

b) ante mortem -tarkastukset,

c) eläinten hyvinvointi,

d) post mortem -tarkastukset,

e) erikseen määritelty riskiaines ja muut eläimistä saatavat sivutuotteet sekä

f) laboratoriotestit.

4. kotieläiminä pidettävien sorkka- ja kavioeläinten, muiden tarhattujen riistanisäkkäiden kuin jäniseläinten ja luonnonvaraisen suurriistan lihan ruhoihin, puoliruhoihin, neljänneksiin ja puoliruhoista kolmeen osaan leikattuihin paloihin on tehtävä terveysmerkinnät teurastamoissa ja riistankäsittelylaitoksissa liitteessä I olevan 1 luvun I jakson I.2 kohdan mukaisesti.

Virkaeläinlääkärin on tehtävä terveysmerkinnät tai ne on tehtävä virkaeläinlääkärin vastuulla, kun virallisessa valvonnassa ei ole havaittu puutteita, jotka tekisivät lihan ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi.

5. suoritettuaan 2 ja 3 kohdassa säädetyt valvontatehtävät virkaeläinlääkärin on toteutettava aiheelliset toimenpiteet liitteessä I olevan 1 luvun I jakson I.2 kohdan H kohdan sekä liitteessä I olevan 1 luvun II jakson mukaisesti erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

a) tarkastustuloksista ilmoittaminen,

b) elintarvikeketjua koskeviin tietoihin liittyvät päätökset,

c) eläviä eläimiä koskevat päätökset,

d) eläinten hyvinvointia koskevat päätökset sekä

e) lihaa koskevat päätökset.

6. viralliset avustajat voivat avustaa virkaeläinlääkäriä virallisessa valvonnassa liitteessä I olevan 2 luvun I jakson mukaisesti. Tässä tapauksessa viralliset avustajat työskentelevät osana riippumatonta ryhmää.

7. jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niillä on riittävästi henkilöstöä, jotta virallinen valvonta voidaan suorittaa niin tiheään kuin liitteessä I olevan 1 luvun I jaksossa ja liitteessä I olevan 2 luvun II jaksossa edellytetään.

8. toimivaltaisen viranomaisen on noudatettava riskeihin perustuvaa menetelmää arvioidakseen henkilöstön määrän, jonka on oltava läsnä minkä tahansa teurastamon teurastuslinjalla.

Toimintaan osallistuvan henkilöstön määrän on oltava riittävä sen varmistamiseksi, että kaikki tämän asetuksen vaatimukset täyttyvät.

9. jäsenvaltiot voivat antaa teurastamon henkilöstölle luvan avustaa virallisessa valvonnassa suorittamalla virkaeläinlääkärin valvonnassa tiettyjä tehtäviä siipikarjan, jäniseläinten, lihasikojen ja lihavasikoiden lihan tuotannon yhteydessä liitteessä I olevan 2 luvun III jakson mukaisesti.

10. edellä 9 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä suorittavan teurastamohenkilöstön on

a) oltava ammatillisesti pätevää ja sen on saatava koulutusta liitteessä I olevan 2 luvun IV jakson B kohdan mukaisesti,

b) toimittava riippumattomana tuotantoon osallistuvasta teurastamohenkilöstöstä ja

c) ilmoitettava kaikista puutteista virkaeläinlääkärille.

11. asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti voidaan hyväksyä säännöksiä, joiden mukaan jäsenvaltioilla on lupa laajentaa 9 kohdan säännöksiä muun tyyppisistä eläimistä peräisin olevaan lihaan.

5 artikla Elävät simpukat

Elävien simpukoiden, elävien piikkinahkaisten, elävien vaippaeläinten ja elävien merikotiloiden tuotannon ja markkinoille saattamisen virallinen valvonta on toteutettava liitteen II mukaisesti.

6 artikla Kalastustuotteet

Kalastustuotteiden virallinen valvonta on toteutettava liitteen III mukaisesti.

7 artikla Raakamaito ja maitotuotteet

Raakamaidon ja maitotuotteiden virallinen valvonta on toteutettava liitteen IV mukaisesti.

III LUKU

Tuonti

8 artikla Luettelot kolmansista maista ja kolmansien maiden osista, joista tiettyjen eläinperäisten tuotteiden tuonti on sallittu

1. Eläinperäisiä tuotteita saa tuoda ainoastaan sellaisesta kolmannesta maasta tai kolmannen maan osasta, joka on 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti laaditussa ja ajan tasalle saatetussa luettelossa.

Tällaisia luetteloita voidaan yhdistää muihin luetteloihin, jotka on laadittu kansanterveydellisiin ja eläinten terveyttä koskeviin tarkoituksiin.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun luettelon laadinnan ja ajan tasalle saattamisen yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin:

a) kolmannen maan lainsäädäntö, joka koskee

i) eläinperäisiä tuotteita,

ii) eläinlääkkeiden käyttöä mukaan luettuina säännöt, jotka koskevat niiden käyttökieltoa tai hyväksyntää, jakelua ja markkinoille saattamista sekä hallintoa ja tarkastustoimintaa,

iii) rehujen valmistusta ja käyttöä, mukaan lukien lisäaineiden lisäämistä koskevat menettelyt, lääkerehujen valmistus ja käyttö, sekä rehun valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden ja lopputuotteen hygieeninen laatu.

b) kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten organisaatio, viranomaisten toimivalta ja riippumattomuus, viranomaisiin kohdistuva valvonta ja viranomaisten toimivalta valvoa tehokkaasti sovellettavan lainsäädännön täytäntöönpanoa,

c) toimivaltaisten viranomaisten käytössä olevat resurssit diagnosointimahdollisuuksineen,

d) virallista valvontaa toteuttavan henkilöstön koulutus,

e) eläinten ja eläinperäisten tuotteiden tuontiin sovellettavan virallisen valvonnan laajuus ja toteutus,

f) kolmannessa maassa suoritetun yhteisön virallisen valvonnan tulokset, erityisesti toimivaltaisiin viranomaisiin kohdistuvan arvioinnin tulokset sekä toimet, joita toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet niille virallisen valvonnan jälkeen annettujen suositusten perusteella,

g) dokumentoitujen valvontamenettelyjen ja prioriteetteihin perustuvien valvontajärjestelmien olemassaolo ja toteutus,

h) tapauksen mukaan eläinten terveystilanne ja menettelyt, joiden mukaisesti komissiolle ja asianmukaisille kansainvälisille tahoille ilmoitetaan eläintautien puhkeamisesta,

i) takeet, jotka kolmas maa voi antaa yhteisön sääntöjen tai yhteisön sääntöjä vastaavien sääntöjen noudattamisesta,

j) yhteisöön tuotavaksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, valmistukseen, käsittelyyn, varastointiin ja lähettämiseen tosiasiallisesti sovelletut hygieniaedellytykset,

k) kolmannesta maasta peräisin olevan tuotteen kaupan pitämisestä saatu kokemus ja tehdyistä tuontitarkastuksista saadut tulokset,

l) hyväksytyn zoonoosien torjuntaohjelman olemassaolo, sen täytäntöönpano ja siitä tiedottaminen,

m) hyväksytyn jäämien valvontaohjelman olemassaolo, sen täytäntöönpano ja siitä tiedottaminen.

9 artikla Luettelo kolmansissa maissa sijaitsevista laitoksista, joista tiettyjen eläinperäisten tuotteiden tuonti on sallittu

1. Eläinperäisiä tuotteita saa tuoda ainoastaan sellaisista kolmansissa maissa sijaitsevista laitoksista, jotka ovat tämän artiklan mukaisesti laaditussa ja ajan tasalle saatetussa luettelossa lukuun ottamatta tapauksia, joista on säädetty 4 kohdassa.

2. Laitos voidaan kirjata 1 kohdassa säädettyyn luetteloon ainoastaan, mikäli yhteisön ulkopuolisen alkuperämaan toimivaltainen viranomainen takaa, että

a) laitos noudattaa

i) asiaankuuluvia yhteisön sääntöjä, erityisesti [eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetussa] asetuksessa (EY) N:o .../... säädettyjä sääntöjä, tai

ii) sääntöjä, joiden on katsottu olevan näitä sääntöjä vastaavia tehtäessä päätöstä kyseisen kolmannen maan lisäämisestä asianmukaiseen luetteloon 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b) virallinen tarkastusjärjestelmä yhteisön ulkopuolisessa alkuperämaassa valvoo laitosta ja

c) sillä on todella valta pysäyttää yhteisöön suuntautuva vienti laitoksesta siinä tapauksessa, että laitos ei noudata a alakohdassa tarkoitettuja sääntöjä.

3. Edellä 8 artiklan 1 kohdassa säädettyihin luetteloihin merkittyjen kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten on taattava, että luettelot laitoksista, joista tiettyjä eläinperäisiä tuotteita voidaan lähettää yhteisöön, laaditaan, pidetään ajan tasalla ja annetaan tiedoksi komissiolle.

4. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tiettyjä eläinperäisiä tuotteita voidaan tuoda laitoksista, jotka eivät esiinny 1 kohdassa säädetyssä luettelossa, seuraavissa tapauksissa:

a) kun on 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti tapauskohtaisesti päätetty, että tiettyjen eläinperäisten tuotteiden tuontia koskevat kolmannen maan antamat takeet ovat riittävät, jotta 2 kohdan vaatimusten noudattaminen voidaan varmistaa, ja

b) liitteessä V luetelluissa tapauksissa.

10 artikla Luettelot kolmansissa maissa olevista elävien simpukoiden, piikkinahkaisten, vaippaeläinten ja merikotiloiden tuotantoalueista, joilta tuonti on sallittu

1. Eläviä simpukoita, piikkinahkaisia, vaippaeläimiä ja merikotiloita saa tuoda ainoastaan sellaisilta kolmansissa maissa sijaitsevilta tuotantoalueilta, jotka ovat 9 artiklan mukaisesti laadituissa ja ajan tasalle saatetuissa luetteloissa.

2. Edellä 1 kohdan vaatimuksia ei sovelleta Pectinidae-heimoon kuuluviin simpukoihin, jotka on pyydetty luokiteltujen tuotantoalueiden ulkopuolella. Pectinidae-heimoon kuuluviin simpukoihin kohdistuva virallinen valvonta on kuitenkin toteutettava liitteessä II olevan III jakson mukaisesti.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun luettelon laadinnan yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota takeisiin, jotka kolmannen maan toimivaltainen viranomainen voi antaa siitä, että tässä asetuksessa säädettyjä tuotantoalueiden luokitusta ja virallista valvontaa koskevia sääntöjä noudatetaan.

Ennen kyseisten luetteloiden laatimista paikalla on suoritettava yhteisön tarkastus,

a) jos määritelty riski antaa siihen aihetta ja

b) jollei silloin kun tehdään päätös tietyn tuotantoalueen lisäämisestä 1 kohdassa säädettyyn luetteloon katsota, että muut tiedot osoittavat toimivaltaisen viranomaisen antavan tarvittavat takeet.

11 artikla Luettelot tehdas- tai pakastusaluksista ja aluksen kapteenin allekirjoittama asiakirja

1. Kolmannen maan lipun alla purjehtivista tehdas- tai pakastusaluksista tuotavien kalastustuotteiden on tultava aluksista, jotka ovat 9 artiklan mukaisesti laaditussa ja ajan tasalle saatetussa luettelossa.

2. Kun kalastustuotteet tuodaan yhteisöön suoraan tehdas- tai pakastusaluksesta, kapteenin allekirjoittama asiakirja voi korvata 15 artiklan mukaisesti vaadittavan asiakirjan.

3. Tässä luvussa vahvistettuja menettelyitä ei sovelleta tuoreisiin kalastustuotteisiin, jotka tulevat maihin yhteisöön suoraan kolmannen maan lipun alla purjehtivasta kalastusaluksesta. Näiden kalastustuotteiden virallinen valvonta on toteutettava liitteen III mukaisesti.

12 artikla Poikkeukset 11 artiklan 2 kohtaan

Poiketen siitä, mitä 9 artiklan 2 kohdassa säädetään, tehdas- tai pakastusalus voidaan sisällyttää 9 artiklassa tarkoitettuun luetteloon

1. yhteisen tiedonannon perusteella, jonka ovat antaneet sen kolmannen maan, jonka lipun alla alus purjehtii, toimivaltainen viranomainen sekä jonkin muun kolmannen maan, jolle lippuvaltio on siirtänyt vastuun aluksen tarkastuksesta, toimivaltainen viranomainen seuraavin edellytyksin:

a) yhteisön ulkopuolinen lippuvaltio on 8 artiklan mukaisesti laaditussa kolmansien maiden luettelossa, joista kalastustuotteiden tuonti on sallittu,

b) kaikki aluksesta peräisin olevat, yhteisön markkinoille saatettaviksi tarkoitetut kalastustuotteet tulevat maihin suoraan yhteisön ulkopuoliseen lippuvaltioon,

c) yhteisön ulkopuolisen lippuvaltion toimivaltainen viranomainen on tarkastanut aluksen ja vakuuttaa sen noudattavan yhteisön sääntöjä ja

d) yhteisön ulkopuolisen lippuvaltion toimivaltainen viranomainen vakuuttaa tekevänsä säännöllisiä tarkastuksia alukseen varmistaakseen, että alus noudattaa yhteisön sääntöjä.

2. yhteisen tiedonannon perusteella, jonka ovat antaneet sen kolmannen maan, jonka lipun alla alus purjehtii, toimivaltainen viranomainen sekä jäsenvaltion, jolle lippuvaltio on siirtänyt vastuun aluksen tarkastuksesta, toimivaltainen viranomainen seuraavin edellytyksin:

a) kaikki aluksesta peräisin olevat, yhteisön markkinoille saatettaviksi tarkoitetut kalastustuotteet tulevat maihin suoraan kyseiseen jäsenvaltioon,

b) kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on tarkastanut aluksen ja vakuuttaa sen noudattavan yhteisön sääntöjä ja

c) kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tarkastaa säännöllisesti aluksen varmistaakseen, että alus noudattaa jatkuvasti yhteisön sääntöjä.

3. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan antaa 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

13 artikla Niiden laitosten, tuotantoalueiden sekä tehdas- ja pakastusalusten luetteloista ilmoittaminen, joista tiettyjen tuotteiden tuonti sallitaan

1. Komissio toimittaa jäsenvaltioiden tätä asetusta varten nimeämille yhteyspisteille säännölliset ilmoitukset uusista tai ajan tasalle saatetuista, 9 artiklan 1 kohdassa, 10 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklan 1 kohdassa säädetyistä luetteloista, jotka se on saanut kolmansien maiden toimivaltaisilta viranomaisilta 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Jos yksikään jäsenvaltio ei vastusta uusia tai ajan tasalle saatettuja luetteloita viiden työpäivän kuluessa komission ilmoituksen päivämäärästä, tuonti näissä luetteloissa olevista laitoksista tai aluksista sallitaan kymmenen työpäivän kuluttua päivämäärästä, jona komissio julkaisee luettelon.

2. Mikäli 1 kohdassa säädetyn ilmoituksen seurauksena vähintään yksi jäsenvaltio esittää kirjallisia huomautuksia tai jos komissio pitää luettelon muuttamista tarpeellisena asiaankuuluvan tiedon, kuten yhteisön tarkastusraporttien tai nopean hälytysjärjestelmän perusteella, komissio ilmoittaa tästä kaikille jäsenvaltioille ja ottaa asian elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean asiaankuuluvan jaoston seuraavan kokouksen esityslistalle päätöksen tekoa varten, tapauksen mukaan 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

14 artikla Ajan tasalla olevat tuontiluettelot

Komissio huolehtii siitä, että kaikki 8 artiklan 1 kohdassa, 9 artiklan 1 kohdassa, 10 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklan 1 kohdassa säädetyt luettelot ovat julkisesti saatavilla.

15 artikla Asiakirjat

1. Kun eläinperäisiä tuotteita tuodaan yhteisöön, lähetyksen mukana on oltava liitteessä VI vahvistetut vaatimukset täyttävä asiakirja.

2. Asiakirjassa on vahvistettava, että tuotteet täyttävät

a) näille tuotteille [elintarvikkeiden hygieniasta annetussa] asetuksessa (EY) N:o .../... ja [eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetussa] asetuksessa (EY) N:o .../... vahvistetut vaatimukset tai näitä vaatimuksia vastaavat säännökset ja

b) mahdolliset 19 artiklan mukaisesti vahvistetut erityiset tuontiedellytykset.

3. Asiakirjoihin voi sisältyä kansanterveyttä ja eläinten terveyttä koskevan muun yhteisön lainsäädännön mukaisesti vaadittavia tietoja.

4. Poikkeuksia 1 kohdasta voidaan vahvistaa 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti silloin, kun 2 kohdassa tarkoitetut takeet voidaan saada muulla tavalla.

IV LUKU

TOIMIVALTAA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

16 artikla Joustavuus

1. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön kansallisia sääntöjä liitteessä I vahvistettujen sääntöjen mukauttamiseksi edellyttäen, että kyseiset kansalliset säännöt eivät vaaranna tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista ja että ne

a) mahdollistavat perinteisten menetelmien käytön jatkamisen jossakin elintarvikkeiden tuotanto-, käsittely- tai jakeluvaiheessa tai

b) vastaavat sellaisten elintarvikealan yritysten tarpeisiin,

i) joiden tuotantokapasiteetti on pieni tai

ii) jotka sijaitsevat erityisistä maantieteellisistä haitoista kärsivillä alueilla.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset säännöt saavat koskea erityisesti seuraavia liitteeseen I sisältyviä seikkoja:

a) liitteessä I olevan I.2 kohdan A kohdassa ja liitteessä I olevassa II jakson B kohdassa vahvistetut elintarvikeketjua koskevat tiedot ja

b) liitteessä I olevassa II.2 kohdassa vahvistettu riskianalyysiin perustuva toimivaltaisen viranomaisen läsnäolo.

3. Jäsenvaltion, joka haluaa ottaa käyttöön 1 kohdassa tarkoitettuja kansallisia sääntöjä, on ilmoitettava tästä komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Ilmoituksessa on

a) annettava yksityiskohtainen kuvaus säännöistä, joiden mukauttamista jäsenvaltio pitää tarpeellisena, sekä tavoitellun mukautuksen luonteesta,

b) kuvattava kyseeseen tulevia laitoksia,

c) selvitettävä mukautuksen syyt, mukaan luettuna tarvittaessa yhteenveto

i) toteutetusta vaarojen analyysista ja

ii) toimenpiteistä, jotka toteutetaan sen varmistamiseksi, ettei mukautus vaaranna tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista,

d) esitettävä mahdolliset muut asiaankuuluvat tiedot.

4. Muiden jäsenvaltioiden on lähetettävä kirjalliset huomautuksensa komissiolle kolmen kuukauden kuluessa 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamispäivämäärästä.

Komissio voi - ja saatuaan kirjallisia huomautuksia yhdeltä tai useammalta jäsenvaltiolta, sen pitää - kuulla jäsenvaltioita 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa komiteassa. Komissio voi 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti päättää, voidaanko suunnitellut toimenpiteet toteuttaa tarvittaessa asianmukaisesti muutettuina. Tapauksen mukaan komissio voi ehdottaa, että 1 kohdassa vahvistettuihin tavoitteisiin pyrkiviä ja 2 kohdassa tarkoitettuja seikkoja koskevia yleisesti sovellettavia toimenpiteitä otetaan käyttöön 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

5. Jäsenvaltio voi ottaa käyttöön kansallisia sääntöjä liitteen I vaatimusten mukauttamiseksi ainoastaan

a) noudattaen edellä 4 kohdan mukaisesti hyväksyttyä päätöstä tai

b) jos komissio ei kuukauden kuluttua 4 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden ajanjakson päättymisestä ole ilmoittanut jäsenvaltioille, että

i) se on saanut kirjallisia huomautuksia muilta jäsenvaltioilta tai

ii) se aikoo ehdottaa a alakohdassa tarkoitetun päätöksen hyväksymistä.

17 artikla Liitteiden muuttaminen sekä täytäntöönpano- ja siirtymätoimenpiteet

Asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja tarvittaessa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen annettua asiasta lausunnon

1. voidaan muuttaa tai täydentää liitteitä I-IV tieteellisen ja teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi,

2. voidaan antaa tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi tarvittavia täytäntöönpanosääntöjä,

3. voidaan vahvistaa siirtymäkauden toimenpiteet .

18 artikla Erityiset päätökset

Edellä 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäännöissä voidaan erityisesti vahvistaa

1. testit elintarvikealan toimijoiden ja toimijoiden henkilöstön toiminnan arvioimiseksi,

2. tarkastustulosten ilmoittamista koskeva menettely,

3. kriteerit sen määrittelemiseksi riskianalyysin perusteella, milloin virkaeläinlääkärin jatkuva läsnäolo teurastamoissa ja riistan käsittelylaitoksissa ei ole välttämätöntä koko ante mortem- ja post mortem -tarkastuksen ajan,

4. virkaeläinlääkäreille ja virallisille avustajille suunnattujen kokeiden sisältöä koskevat säännöt,

5. mikrobiologiset kriteerit laitosten hygienian prosessivalvontaa varten,

6. vaihtoehtoiset menettelyt taikka serologiset tai muut laboratoriokokeet, jotka antavat vähintään vastaavat takeet kuin liitteessä I olevassa IV jaksossa kuvatut erityiset post mortem -tarkastusmenettelyt ja joilla voidaan siten korvata kyseiset menettelyt toimivaltaisen viranomaisen näin päättäessä,

7. edellytykset, joiden täyttyessä eräistä liitteessä I olevassa IV jaksossa kuvatuista erityisistä post mortem -tarkastusmenettelyistä voidaan luopua joko alkuperätilan, -alueen tai -maan perusteella riskianalyysin periaatteiden perusteella,

8. laboratoriokokeita koskevat säännöt,

9. systiserkoosi- ja trikinoositapauksessa sovellettava lihan kylmäkäsittely,

10. edellytykset, joiden mukaisesti tilat ja alueet voidaan todeta virallisesti cysticercus-bakteereista tai trikiinibakteereista vapaiksi,

11. liitteessä I olevan IX luvun IV jaksossa tarkoitettujen edellytysten tutkimisessa sovellettavat menetelmät,

12. lihasikojen valvottuja pito-oloja ja yhdennettyjä tuotantojärjestelmiä koskevat kriteerit,

13. kriteerit elävien simpukoiden tuotanto- ja uudelleensijoitusalueiden luokitteluun yhteistyössä asianmukaisen yhteisön vertailulaboratorion kanssa, mukaan luettuina

a) merellisten biotoksiinien raja-arvot ja analyysimenetelmät,

b) virustestausmenettelyt ja virologiset vaatimukset ja

c) näytteenottosuunnitelmat sekä menetelmät ja analyyttiset toleranssit, joilla tarkastetaan kriteerien noudattaminen,

14. asetuksen 11 ja 12 artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt,

15. aistinvaraiset kriteerit kalastustuotteiden tuoreuden arvioimiseksi,

16. liitteen III mukaisesti vaadittavassa kalastustuotteiden virallisessa valvonnassa käytettävät analyyttiset raja-arvot, analyysimenetelmät sekä näytteenottosuunnitelmat loisia ja ympäristösaasteita koskevat seikat mukaan luettuina,

17. menetelmä, jonka mukaisesti komissio aikoo saattaa 8, 9, 10 ja 11 artiklan mukaiset kolmansien maiden ja kolmansien maiden laitosten luettelot julkisesti saataville,

18. asiakirjamallit ja sähköisten asiakirjojen käyttöä koskevat kriteerit,

19. kriteerit yhteisöön tuotavien tiettyjen eläinperäisten tuotteiden aiheuttaman riskin määrittelemiseksi,

20. tiettyihin eläinperäisiin tuotteisiin sovellettavat erityiset tuontiedellytykset, joissa otetaan huomioon tuotteisiin liittyvät riskit, kyseeseen tulevien kolmansien maiden antamat tiedot ja tarvittaessa näissä kolmansissa maissa suoritettujen yhteisön tarkastusten tulokset. Erityiset tuontiedellytykset voidaan vahvistaa yksittäiselle eläinperäiselle tuotteelle tai tuoteryhmälle. Niitä voidaan soveltaa yksittäiseen kolmanteen maahan, kolmannen maan alueisiin tai kolmansien maiden ryhmään, ja

21. edellytykset, joita sovelletaan eläinperäisten tuotteiden tuontiin kolmannesta maasta tai kolmannen maan osasta vastaavuussopimuksen nojalla tai tyydyttävän tarkastuksen perusteella, jossa todetaan, että kyseisessä kolmannessa maassa tai alueella sovellettavat toimenpiteet antavat vastaavat takeet kuin yhteisössä sovellettavat toimenpiteet, jos kolmas maa antaa objektiiviset todisteet asiasta.

19 artikla Sääntelymenettely

1. Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 178/2002 58 artiklalla perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/486/EY 5 ja 7 artiklaa ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 8 artikla.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika on kolme kuukautta.

V luku

Loppusäännökset

20 artikla Voimaantulo ja soveltaminenTämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan [insert dd/mm/yyyy] [12].

[12] Asetuksen soveltamispäivämäärä on sama kuin muiden niin kutsuttuun uudelleen laadittuun hygienialainsäädäntöön kuuluvien lainsäädäntötekstien.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

TUORE LIHA

Tätä liitettä sovelletaan teurastamoihin, riistan käsittelylaitoksiin ja leikkaamoihin.

1 luku

Tarkastusten tyyppi ja tarkastusten perusteella tehtävät päätökset

I. VIRKAELÄINLÄÄKÄRIN TEHTÄVÄT

I.1. Virkaeläinlääkärin suorittama valvonta

Virkaeläinlääkärin on valvottava lihankäsittelylaitoksia tarkastaakseen, että elintarvikealan toimija noudattaa [elintarvikkeiden hygieniasta annetun] asetuksen (EY) N:o .../..., [eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o .../... sekä [muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinten sivutuotteiden terveyssäännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o .../... vaatimuksia ja on siis toteuttanut kaikki asianmukaiset toimenpiteet hyvän hygieniakäytännön ja lihan turvallisuuden takaamiseksi. Tällainen valvonta sisältää seuraavat:

A. Hyvän hygieniakäytännön valvonta

Valvonta on toteutettava on varmistamiseksi, että elintarvikealan toimijan omia menettelyjä noudatetaan jatkuvasti vähintään seuraavilla aloilla:

a) laitoksen rakenteen ja laitteiston suunnittelu ja ylläpito,

b) laitoksen hygienia, joka kattaa vaiheet ennen toimintojen aloittamista, toimintojen aikana ja toimintojen jälkeen,

c) henkilökohtainen hygienia,

d) hygieniaa ja työmenetelmiä koskeva koulutus,

e) tuholaisten torjunta,

f) veden laadun valvonta,

g) lämpötilan valvonta,

h) tulevan ja lähtevän lihan valvonta,

i) elintarvikealan toimijan vastuulle kuuluvien eläinten sivutuotteiden kerääminen, kuljetus, varastointi, käsittely, jalostus ja käyttö tai hävittäminen erikseen määritelty riskiaines mukaan luettuna.

B. HACCP-periaatteisiin (vaarojen analysointi ja kriittiset kohdat niiden hallitsemiseksi) perustuvien menettelyjen valvonta

Valvonta on toteutettava sen tarkistamiseksi, että HACCP-periaatteita sovelletaan jatkuvasti ja asianmukaisesti ja että HACCP-järjestelmään perustuvat menettelyt

1. takaavat, että teurastettaviksi tuotavat eläimet täyttävät seuraavat edellytykset:

a) ne on varustettu asianmukaisella tunnisteella,

b) niiden mukana on eläinten alkuperätilalta saadut asiaankuuluvat tiedot,

c) niiden vuodan ja nahan kunto on sellainen, että lihan saastumisriski teurastuksen aikana on mahdollisimman pieni,

d) ne ovat silmämääräisesti tarkasteltuina terveitä,

e) ne on kuljetettu ja niitä on käsitelty eläinten hyvinvointia koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti.

2. takaavat mahdollisimman pitkälle, että liha täyttää teurastusprosessin päätyttyä seuraavat edellytykset:

a) se on yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen mikrobiologisten vaatimusten mukaista hygieniaa koskevat näkökohdat ja taudinaiheuttajia koskevat asiaankuuluvat kriteerit mukaan luettuina,

b) se ei sisällä kemiallisia jäämiä määrinä, jotka ylittävät yhteisön lainsäädännössä vahvistetut rajat,

c) se ei sisällä yhteisön lainsäädännössä kiellettyjen aineiden jäämiä,

d) se ei sisällä vieraita aineita määrinä, jotka ylittävät yhteisön lainsäädännössä vahvistetut rajat,

e) se ei sisällä fyysisiä vaaratekijöitä kuten vieraita aineita,

f) siinä ei ole patofysiologisia poikkeavuuksia tai muutoksia, koska tällaisia poikkeavuuksia tai muutoksia sisältävät ruhot tai lihat on saatettu virkaeläinlääkärin tietoon,

g) siinä ei ole ulosteperäistä tai muuta kontaminaatiota,

h) se ei sisällä erikseen määriteltyä riskiainesta, paitsi jos tämä on yhteisön lainsäädännön nojalla sallittua, ja se on tuotettu asiaankuuluvan tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti,

i) se on lihan jäljitettävyyttä koskevien asiaankuuluvien yhteisön sääntöjen mukaista.

C. Ohjeistojen käytön valvonta

Jos elintarvikealan toimija yhteisön tai kansallisia sääntöjä noudattaakseen käyttää yhteisön tai kansallisia hyvän käytännön ohjeistoja, ohjeistojen asianmukaista käyttöä on valvottava.

D. Valvonnan suorittaminen

Tässä luvussa säädetyn valvonnan on erityisesti katettava seuraavat seikat:

a) laitoksen henkilöstön toiminnan jatkuva seuranta kaikissa teurastuksen ja lihanleikkuun vaiheissa; virkaeläinlääkäri voi tehdä suoritustestejä, joilla varmistetaan, että laitoksen henkilöstön toiminta täyttää toimivaltaisen viranomaisen vahvistamat erityiskriteerit; suoritustesteistä on tarvittaessa annettava yksityiskohtaiset säännöt 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen,

b) elintarvikealan toimijan kaiken asiaankuuluvan kirjanpidon todentaminen,

c) näytteiden otto laboratoriomäärityksiä varten silloin, kun tätä pidetään tarpeellisena,

d) huomioon otettujen seikkojen ja tarkastuksen yhteydessä tehtyjen päätelmien dokumentointi.

I.2. Virkaeläinlääkärin suorittamat tarkastukset

Virkaeläinlääkärin on tarkastuksia toteuttaessaan otettava huomioon I jakson 1 kohdan mukaisesti toteutetun valvonnan tulokset, ja tulosten on tapauksen mukaan vaikutettava siihen, miten tarkastukset toteutetaan.

Tarkastusten on katettava seuraavat seikat:

A. Elintarvikeketjua koskevat tiedot

1. Virkaeläinlääkärin on ennen eläinten teurastamista tarkastettava ja analysoitava tiedot, jotka sisältyvät eläinten alkuperätilan kirjanpitoon, joka alkuperätilan toimijan on annettava saataville [elintarvikkeiden hygieniasta annetun] asetuksen (EY) N:o .../... mukaisesti. Näiden tietojen on katettava ainakin seuraavat seikat:

a) eläinten alkuperätilan tai alueen eläinten terveystilanne,

b) eläinten terveydentila,

c) yksityiskohtaiset tiedot eläimille kasvatusaikana (enintään tarkastusta edeltävän kuuden kuukauden jakson aikana) annetuista eläinlääkkeistä tai muista hoidoista, hoitopäivämääristä ja varoajoista. Tiedot on annettava ainoastaan eläinlääkkeistä, joille on vahvistettu varoaika, tai eläinlääkkeistä, joilla voi olla vaikutusta eläintautien havaitsemiseen,

d) esiintyneet taudit, jotka voivat vaikuttaa lihan turvallisuuteen,

e) eläimiltä otettujen näytteiden tai lihan turvallisuuteen vaikuttavien tautien diagnosoimiseksi otettujen muiden näytteiden analyysien tulokset, joilla on merkitystä kansanterveyden suojelun kannalta, zoonoosien ja jäämien seurannan ja valvonnan yhteydessä otetut näytteet mukaan luettuina,

f) teurastamoilta saadut merkitykselliset tiedot aiemmista ante mortem- ja post mortem -löydöksistä samalta alkuperätilalta peräisin olevien eläinten osalta,

g) asiaankuuluvat tuotantoa koskevat tiedot,

h) alkuperätilan toimijan tavanomaisesti käyttämän yksityisen eläinlääkärin nimi ja osoite ja

i) vastuussa olevan virkaeläinlääkärin tai eläinlääkäriaseman nimi.

2. Seuraavat on vahvistettava 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen:

a) elintarvikeketjua koskevien tietojen kokoamista ja esittämistä koskevat säännöt,

b) alkutuottajien allekirjoittaman elintarvikeketjua koskevien tietojen vakioselvityksen muoto.

3. Virkaeläinlääkärin on otettava elintarvikeketjua koskevien tietojen tarkastusten ja analyysien dokumentoidut tulokset huomioon tehdessään ante mortem- ja post mortem -tarkastuksia.

4. Tarkastuksiaan suorittaessaan virkaeläinlääkärin on direktiivin 64/432/ETY [13] 14 artiklan mukaisesti otettava huomioon eläinten mukana olevat viralliset todistukset sekä alkutuotannon tasolla tarkastuksia tekevien eläinlääkärien, myös virkaeläinlääkärien sekä valvontaverkostojärjestelmään kuuluvien hyväksyttyjen eläinlääkärien, mahdollisesti tekemät ilmoitukset.

[13] EYVL P 121, 29.7.1964, s. 1977.

5. Kun elintarvikeketjuun kuuluvat elintarvikealan toimijat toteuttavat lisätoimenpiteitä elintarvikkeiden turvallisuuden takaamiseksi ottamalla käyttöön yhdennettyjä järjestelmiä tai yksityisiä valvontajärjestelmiä taikka käyttämällä riippumattoman kolmannen osapuolen suorittamaa varmentamista tai muita keinoja ja kun nämä toimenpiteet dokumentoidaan ja kyseisten järjestelmien kattamat eläimet ovat selkeästi tunnistettavissa, virkaeläinlääkäri voi ottaa nämä huomioon suorittaessaan tarkastuksiaan ja tarkastaessaan HACCP-järjestelmään perustuvia menettelyjä.

B. Ante mortem -tarkastus (seuraavia sääntöjä ei sovelleta metsästettyyn luonnonvaraiseen riistaan)

1. Virkaeläinlääkärin on tehtävä kaikille eläimille ennen teurastusta ante mortem -tarkastus. Eläimille on tehtävä ante mortem -tarkastus 24 tunnin kuluessa niiden saapumisesta teurastamoon ja alle 24 tuntia ennen teurastusta. Virkaeläinlääkäri voi tämän lisäksi vaatia tarkastuksen tekemistä milloin tahansa.

2. Tarkastuksessa on erityisesti todettava,

a) onko eläinten tunnistamista koskevia sääntöjä noudatettu,

b) onko eläinten hyvinvointi vaarantunut,

c) onko eläinten vuodan ja nahan kunto sellainen, että lihan saastumisriski teurastuksen aikana on mahdollisimman pieni,

d) onko eläimissä merkkejä tilasta, joka voi vaikuttaa haitallisesti ihmisten tai eläinten terveyteen; erityisesti on kiinnitettävä huomiota zoonoosien, maailman eläintautijärjestön (OIE:n) eläintautiluettelossa A lueteltujen tautien ja muiden ilmoitettavien tautien havaitsemiseen.

3. Virkaeläinlääkärin on lisäksi tehtävä teurastamossa kliininen tarkastus kaikille eläimille, jotka elintarvikealan toimija tai viralliset avustajat ovat saattaneet erottaa muista teurastettaviksi kelpaamattomina.

4. Kun tässä asetuksessa niin säädetään, osa ante mortem -tarkastuksesta voidaan tehdä eläinten alkuperätilalla.

5. Jos eläimelle on tehty hätäteurastus muualla kuin teurastamossa, teurastamon virkaeläinlääkärin on tutkittava eläinlääkärin antama todistus [eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o .../... mukaisesti.

C. Eläinten hyvinvointi

Virkaeläinlääkärin on tarkastettava, että eläinten hyvinvointia koskevia yhteisön ja kansallisia sääntöjä noudatetaan asianmukaisesti eläinten suojelua teurastuksen aikana sekä eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevat säännöt mukaan luettuina.

D. Post mortem -tarkastus

1. Ruholle ja siihen liittyville muille eläimenosille on tehtävä viipymättä silmämääräinen post mortem -tarkastus. Kaikki ulkopinnat on tarkastettava; ruhon ja/tai muiden eläimenosien varovainen käsittely ja/tai tekniset erityisjärjestelyt voivat olla tarpeen tätä tarkoitusta varten. Erityistä huomiota on kiinnitettävä zoonoosien, OIE:n eläintautiluettelossa A lueteltujen tautien ja muiden ilmoitettavien tautien havaitsemiseen. Teurastuslinjan vauhdin ja tarkastushenkilöstön määrän on oltava sellaiset, että kunnollinen tarkastus voidaan suorittaa. Jäljempänä 3 luvussa tarkoitettuja lisätunnusteluja, viiltoja tai laboratoriokokeita edellytetään eläinlajin, tilatyypin, alkuperämaan tai -alueen mukaan sekä riskianalyysin periaatteiden perusteella.

2. Lisätutkimuksia, joihin voivat kuulua ruhon osien ja muiden eläimenosien tunnustelu ja viiltäminen sekä laboratoriotutkimukset, on tehtävä, jos niitä pidetään tarpeellisina lopullisen diagnoosin tekemisen taikka eläintaudin tai kemiallisten jäämien ylimäärän havaitsemisen kannalta tai sen havaitsemiseksi, että mikrobiologisia vaatimuksia ei ole noudatettu.

3. Kotieläiminä pidettävien kavioeläinten, yli kuuden kuukauden ikäisten nautaeläinten ja yli neljän viikon ikäisten kotieläiminä pidettävien sikojen ruhot on esitettävä post mortem -tarkastusta varten pituussuunnassa selkärankaa pitkin puoliruhoiksi halkaistuina. Virkaeläinlääkäri voi vaatia minkä tahansa eläimen pään tai ruhon halkaisemista pituussuunnassa, jos se on tarkastuksen vuoksi tarpeen. Teknologisen kehityksen ja erityisten terveystilanteiden huomioon ottamiseksi toimivaltainen viranomainen voi sallia kotieläiminä pidettävien kavioeläinten, yli kuuden kuukauden ikäisten nautaeläinten ja yli neljän viikon ikäisten kotieläiminä pidettävien sikojen puolittamattomien ruhojen esittämisen tarkastettavaksi.

4. Tarkastuksen aikana on toteutettava varotoimia sen varmistamiseksi, että esimerkiksi tunnustelusta, leikkauksesta tai viiltämisestä aiheutuva lihan saastuminen on mahdollisimman vähäistä.

5. Jäljempänä 3 luvussa tarkoitetut erityiset post mortem -tarkastusmenettelyt voidaan korvata vähintään vastaavat takeet antavilla vaihtoehtoisilla menettelyillä taikka serologisilla tai muilla laboratoriokokeilla, jos Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista on kuultu asiasta ja noudatetaan 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä. Toimivaltainen viranomainen päättää vaihtoehtoisten menettelyjen soveltamisesta.

6. Jos eläimelle tehdään hätäteurastus, ruholle tehdään mahdollisimman nopeasti post mortem -tarkastus 1-5 kohdan mukaisesti, ennen kuin se todetaan ihmisravinnoksi kelpaavaksi.

E. Erikseen määritelty riskiaines

Erikseen määriteltyä riskiainesta koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti virkaeläinlääkärin on tapauksen mukaan valvottava erikseen määritellyn riskiaineksen poistamista, erottamista, värjäystä ja merkintää. Hänen on varmistettava, että elintarvikealan toimija toteuttaa kaikki asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että erikseen määritelty riskiaines ei saastuta lihaa teurastuksen (tainnutus mukaan luettuna) ja erikseen määritellyn riskiaineksen poistamisen aikana.

F. Laboratoriotestit ja taudinaiheuttajien perustutkimukset

1. Virkaeläinlääkärin on otettava näytteet

a) zoonoosien virallisen valvonnan osalta Salmonella spp., Campylobacter spp., verotoksiinia erittävä Escherichia Coli ja moniresistentit bakteerikannat mukaan luettuina,

b) tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden diagnosoimiseksi tehtävän laboratoriotestauksen osalta asetuksen (EY) N:o 999/2001 [14] 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti,

[14] EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1.

c) säännösten vastaisten aineiden tai tuotteiden havaitsemisen, säänneltyjen aineiden valvonnan ja erityisesti neuvoston direktiivin 96/23/EY [15] II luvussa säädettyjen jäämien tai aineiden tutkimista koskevien valvontaohjelmien osalta,

[15] EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10.

d) zoonoosien, OIE:n eläintautiluettelossa A lueteltujen tautien ja muiden ilmoitettavien tautien havaitsemisen osalta,

e) virkaeläinlääkärin epäilyttävinä pitämien eläinten laboratoriotestien osalta tai virkaeläinlääkärin lopullisen diagnoosin määrittämiseksi tekemien laboratoriotestien osalta,

ja varmistettava, että näytteet varustetaan tunnisteella, käsitellään ja lähetetään asianmukaiseen laboratorioon asiaankuuluvien ohjeiden mukaisesti ja ottaen huomioon muut yhteisön säännöt, jotka on vahvistettu zoonoosien, tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ja jäämien alalla.

2. Laboratoriotesteistä on tarvittaessa annettava yksityiskohtaiset säännöt 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen Salmonella spp.:n, Campylobacter spp.:n, verotoksiinia erittävän Escherichia Colin ja moniresistenttien bakteerikantojen perustutkimuksia koskevat erityissäännöt mukaan luettuina.

G. Terveys- ja tunnistusmerkinnät

1. Kotieläiminä pidettävien sorkka- ja kavioeläinten, muiden tarhattujen riistanisäkkäiden kuin jäniseläinten ja luonnonvaraisen suurriistan lihaan on tehtävä terveysmerkinnät virkaeläinlääkärin vastuulla. Post mortem -tarkastuksen jälkeen ruhot, puoliruhot, neljännekset ja kolmeen osaan leikatut puoliruhot on merkittävä musteella leimaamalla tai polttomerkitsemällä terveysmerkintä ulkopinnalle sen varmistamiseksi, että laitoksen numero on helposti tunnistettavissa.

2. Terveys- ja tunnistusmerkintöjen osalta virkaeläinlääkärin on valvottava

a) terveysmerkintää,

b) merkkejä ja kääremateriaalia, jos niissä on jo tässä jaksossa määrätty leima.

3. Metsästettyä luonnonvaraista riistaa lukuun ottamatta terveysmerkki voidaan merkitä ainoastaan silloin, kun virkaeläinlääkäri on tehnyt eläimelle (josta liha on saatu) ante mortem -tarkastuksen ja kun muut tämän asetuksen vaatimukset täyttyvät. Terveysmerkki voidaan kuitenkin merkitä ennen trikiinitutkimuksen tuloksen saamista, jos virkaeläinlääkäri on vakuuttunut siitä, että kyseisestä eläimestä saatava liha saatetaan markkinoille ainoastaan siinä tapauksessa, että tulokset ovat tyydyttävät.

4. Terveysmerkin on oltava

a) joko soikiomainen merkki, jonka leveys on vähintään 6,5 cm ja korkeus vähintään 4,5 cm ja jossa on seuraavat tiedot selvästi luettavassa muodossa:

i) yläosassa lähettäjämaan alkukirjaimet suuraakkosin B - DK - D - EL - E - F - IRL - I - L - NL - A - P - FIN - S - UK sekä niiden perässä laitoksen eläinlääkinnällinen hyväksymisnumero,

ii) alaosassa jokin seuraavista alkukirjainyhdistelmistä: CE, EC, EF, EG, EK tai EY.

b) tai soikiomainen merkki, jonka leveys on vähintään 6,5 cm ja korkeus vähintään 4,5 cm ja jossa on seuraavat tiedot selvästi luettavassa muodossa:

i) yläosassa lähettäjämaan nimi suuraakkosin,

ii) keskellä laitoksen eläinlääkinnällinen hyväksymisnumero,

iii) alaosassa jokin seuraavista alkukirjainyhdistelmistä: CE, EC, EF, EG, EK tai EY.

Kirjainten on oltava vähintään 0,8 cm:n korkuisia ja kuvien vähintään 1,0 cm:n korkuisia. Terveysmerkissä voi lisäksi olla maininta lihan terveystarkastuksen tehneestä virkaeläinlääkäristä. Leiman kokoa ja merkkejä voidaan pienentää karitsojen, vohlien ja porsaiden terveysmerkintää varten.

5. Ruhot on leimattava musteella tai polttomerkittävä 4 kohdan mukaisesti:

a) yli 65 kilogrammaa painavien ruhojen osalta merkintä on tehtävä kumpaankin puoliruhoon ainakin seuraaviin paikkoihin: reisien ulkopinta, kupeet, selkä, rinta ja lapa,

b) karitsojen, vohlien ja porsaiden ruhoihin on tehtävä vähintään kaksi merkintää, ruhon kummallekin puolelle, lapaan tai reisien ulkopintaan,

c) muihin ruhoihin on tehtävä merkintä vähintään neljään paikkaan, lapaan ja reisien ulkopintaan. Kuitenkin karitsojen, vohlien ja porsaiden ruhojen terveysmerkintä voidaan tehdä kiinnittämällä niihin etiketti tai tunniste, joiden on oltava kertakäyttöisiä.

6. Nautaeläinten, sikojen ja kavioeläinten maksa on polttomerkittävä 4 kohdan mukaisesti.

7. Muut ihmisravinnoksi kelpaavat teurastuksen sivutuotteet on merkittävä välittömästi 4 kohdan mukaisesti joko suoraan tuotteen pintaan tai pakkaukseen taikka kääreeseen. Edellä 4 kohdassa tarkoitettu merkki on leimattava kääreeseen tai pakkaukseen kiinnitettävään etikettiin tai painettava pakkaukseen.

8. Pakkaukset on aina merkittävä 9 kohdan mukaisesti.

9. Leikattu ja pakattu liha sekä 6 ja 7 kohdassa tarkoitetut pakatut sivutuotteet on varustettava 4 kohdan mukaisella terveysmerkinnällä. Merkin on oltava pakkaukseen kiinnitettävässä etiketissä tai painettuna pakkaukseen siten, että se rikkoutuu, kun pakkaus avataan. Rikkoutumaton merkki sallitaan ainoastaan silloin, kun pakkaus itse rikotaan avattaessa. Jos kääre kuitenkin täyttää kaikki pakkauksen suojaavuutta koskevat edellytykset, voidaan etiketti kuitenkin kiinnittää kääreeseen.

10. Kun tuore liha kääritään myyntipakkauksiin, jotka on tarkoitettu suoraan kuluttajalle myytäviksi, sovelletaan 7 ja 9 kohtaa. Edellä 4 kohdassa mainittuja kokovaatimuksia ei sovelleta tässä kohdassa tarkoitettuun merkkiin. Kun liha pakataan uudelleen muussa laitoksessa kuin missä se käärittiin, kääreessä on oltava käärimisen suorittaneen leikkaamon terveysmerkintä ja pakkauksessa on oltava pakkaamon terveysmerkintä.

11. Kavioeläinten lihassa ja sen pakkauksessa on oltava erityismerkki, joka on määriteltävä 19 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

12. Terveysmerkinnässä käytettävien väriaineiden on oltava elintarvikkeissa käytettäviksi tarkoitettuja väriaineita koskevassa yhteisön lainsäädännössä lueteltuja väriaineita.

13. Terveysmerkkien poistaminen on sallittua vain, jos lihaa käsitellään edelleen toisessa erillisessä hyväksytyssä laitoksessa, ja tällöin alkuperäinen merkki on korvattava merkillä, jossa on laitoksen oma numero.

H. Tarkastustuloksista ilmoittaminen

1. Virkaeläinlääkärin on pidettävä kirjaa tarkastustuloksista ja arvioitava niitä. Jos tarkastuksesta käy ilmi tauti tai tila, jolla voi olla vaikutusta kansanterveyteen tai eläinten terveyteen taikka eläinten hyvinvoinnin vaarantumiseen, nämä tiedot on ilmoitettava

a) liha-alan laitoksen elintarvikealan toimijalle,

b) eläinten alkuperätilan tai metsästysalueen valvonnasta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle,

c) eläinten alkuperätilaa hoitavalle eläinlääkärille ja

d) eläinten alkuperätilasta vastaavalle henkilölle.

Jos kuitenkin tarvitaan todisteita hyvän eläinlääkintäkäytännön noudattamatta jättämisestä tai lääkeaineiden laittomasta käytöstä, virallisista löydöksistä ei saa ilmoittaa kyseiselle yksityiselle eläinlääkärille tai tilasta vastaavalla henkilölle.

Virkaeläinlääkäri voi jättää ilmoittamatta tietyt tiedot, jos niillä ei ole merkitystä asianomaisen henkilön kannalta. Kun tällainen tieto on annettu, asiasta vastaavien henkilöiden on toteutettava toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.

2. Tarkastusten ja testien tulokset on toimitettava asianmukaisiin tietokantoihin.

3. Jos toisessa jäsenvaltiossa tai yhteisön ulkopuolisessa maassa kasvatettujen eläinten tarkastuksissa todetaan tauti tai tila, jolla saattaa olla merkitystä kansanterveyden, eläinten terveyden tai eläinten hyvinvoinnin vaarantumisen kannalta, näistä on ilmoitettava liha-alan laitoksen elintarvikealan toimijalle ja liha-alan laitoksen sijaintijäsenvaltion toimivaltaiselle keskusviranomaiselle. Liha-alan laitoksen on tiedotettava komissiolle asiasta tapauksista, joissa kyseiset eläimet on kasvatettu yhteisön ulkopuolisessa maassa.

4. Jos virkaeläinlääkäri ante mortem- tai post mortem -tarkastusta taikka jotakin muuta tarkastusta tehdessään epäilee OIE:n eläintautiluettelossa A olevan tarttuvan taudinaiheuttajan esiintymistä, hänen on välittömästi ilmoitettava tästä toimivaltaiselle keskusviranomaiselle. Hänen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ja varotoimenpiteet estääkseen tarttuvan taudinaiheuttajan mahdollisen leviämisen, mukaan luettuina laitoksen sulkeminen ja kuljetusten kieltäminen laitoksen tiloihin ja sieltä pois siihen saakka kunnes vahvistetaan, ettei taudinaiheuttajaa esiinny tai kunnes kaikki tarvittavat rajoitukset ja toimenpiteet on toteutettu.

5. Tarkastustuloksista ilmoittamisesta on tarvittaessa annettava yksityiskohtaiset säännöt 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

II. VIRALLISTEN TARKASTUSTEN PERUSTEELLA TEHTÄVÄT PÄÄTÖKSET

Jos virallisissa tarkastuksissa havaitaan puutteita, vaatimustenmukaisuuden puuttumista tai sääntöjenvastaisuutta, on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä mukaan luettuina seuraavat:

A. Hyvän hygieniakäytännön ja HACCP-menettelyjen valvonnan jälkeen tehtävät päätökset

1. Jos hyvän hygieniakäytännön ja HACCP-menettelyjen valvonnassa havaitaan, että vaatimuksia ei ole noudatettu, virkaeläinlääkärin on varmistettava, että elintarvikealan toimija käy viipymättä läpi prosessivalvonnan menettelyt, selvittää mahdollisuuksien mukaan syyn, korjaa tilanteen sekä estää sen toistumisen. Ongelman luonteesta riippuen virkaeläinlääkäri voi toteuttaa esimerkiksi linjalla käytettävän nopeuden alentamisen kaltaisia toimenpiteitä.

2. Jos hyvän hygieniakäytännön ja HACCP-menettelyjen valvonnassa tai muissa tarkastuksissa käy ilmi, että markkinoille mahdollisesti saatetaan lihaa, joka II.E kohdan säännösten mukaisesti on ihmisravinnoksi kelpaamatonta, eikä elintarvikealan toimija pysty viipymättä mukauttamaan menettelyjä, teurastusprosessi on pysäytettävä. Prosessia voidaan jatkaa vasta, kun virkaeläinlääkäri on vakuuttunut siitä, että tilanne on hallinnassa. Vastaavaa menettelyä on sovellettava myös silloin, kun jonkin vaatimuksen noudattamisesta on laistettu toistuvasti, mikäli virkaeläinlääkäri pitää tätä tarpeellisena.

3. Tapauksen mukaan virkaeläinlääkärin on määrättävä lihan palauttamisesta, lisätutkimuksista ja tarvittaessa vetämisestä pois markkinoilta ja/tai hävittämisestä.

4. Jos prosessi on pysäytettävä toistuvasti eikä elintarvikealan toimija pysty estämään puutteen toistumista, toimivaltaisen viranomaisen on aloitettava menettely laitoksen hyväksynnän peruuttamiseksi.

B. Elintarvikeketjua koskeviin tietoihin liittyvät päätökset

1. Teurastettavaksi ei hyväksytä eläimiä, joista eläinten alkuperätilan kirjanpidossa ei ole elintarviketurvallisuutta koskevia asiaankuuluvia tietoja. Jos kyseiset eläimet ovat jo teurastamossa, ne on teurastettava erillään ja julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta eläinlääkärintarkastuksia yhteisön sisäisessä kaupassa koskevan erityislainsäädännön soveltamista.

2. Kun asiaan liittyy ensisijaisen tärkeitä eläinten hyvinvointia koskevia näkökohtia, eläin voidaan teurastaa, vaikka elintarvikeketjua koskevia tietoja ei olisi toimitettu; kaikki virkaeläinlääkärin asianmukaista post mortem -tarkastusta tarvitsemat elintarvikeketjua koskevat tiedot on kuitenkin toimitettava ennen kuin ruho voidaan hyväksyä ihmisravinnoksi. Tällaiset ruhot ja muut eläimenosat on varastoitava erillään muusta lihasta lopullisen päätöksen tekemiseen asti. Tätä säännöstä on sovellettava myös eläimiin, joille on tehty hätäteurastus muualla kuin teurastamossa.

3. Kun eläimiä koskeva kirjanpito, asiakirjat ja muut tiedot osoittavat, että

a) eläimet tulevat tilalta tai alueelta, jolla on voimassa liikkumiskielto tai muu rajoitus eläinten terveyteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä,

b) eläinlääkintätuotteita koskevia sääntöjä ei ole noudatettu,

c) on olemassa muita ihmisten tai eläinten terveyteen kielteisesti vaikuttavia edellytyksiä,

kyseisiä eläimiä ei voida hyväksyä teurastettaviksi, ellei yhteisön sääntöjen mukaisesti käyttöönotettuja menettelyjä ihmisten tai eläinten terveyteen liittyvän riskin poistamiseksi ole sovellettu. Jos kyseiset eläimet ovat jo teurastamossa, ne on teurastettava erillään ja julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi ja on tapauksen mukaan toteutettava varotoimenpiteitä eläinten terveyden ja kansanterveyden suojaamiseksi. Alkuperätilalla on tehtävä tarkastuksia silloin, kun virkaeläinlääkäri katsoo ne tarpeellisiksi.

4. Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että mukana toimitettavat kirjanpito, asiakirjat ja muut tiedot eivät vastaa alkuperätilan todellista tilannetta tai eläinten todellista tilaa tai että niillä pyritään harkitusti harhauttamaan virkaeläinlääkäriä, toimivaltaisen viranomaisen on ryhdyttävä toimiin eläinten alkuperätilasta vastaavan elintarvikealan toimijan tai muun asiaan liittyvän henkilön suhteen. Näihin toimiin voi sisältyä erityisesti ylimääräisiä tarkastuksia. Alkuperätilan elintarvikealan toimija tai muut asiaan liittyvät henkilöt kantavat vastuun ylimääräisten tarkastusten kustannuksista.

C. Eläviä eläimiä koskevat päätökset

1. Eläimiä, joita ei ole varustettu asianmukaisella tunnisteella, ei hyväksytä teurastettaviksi. Kyseiset eläimet on teurastettava erillään ja julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi. Alkuperätilalla on tehtävä tarkastuksia silloin, kun virkaeläinlääkäri katsoo ne tarpeellisiksi.

2. Kun asiaan liittyy ensisijaisen tärkeitä eläinten hyvinvointia koskevia näkökohtia, hevosia voidaan teurastaa, vaikka tunnistetietoja ei olisi toimitettu; nämä tiedot on kuitenkin toimitettava ennen kuin ruho voidaan hyväksyä ihmisravinnoksi. Tätä säännöstä on sovellettava myös hevosiin, joille on tehty hätäteurastus muualla kuin teurastamossa.

3. Eläimiä, joiden vuodan ja nahan kunto on sellainen, että lihan saastumisriski teurastuksen aikana on suurentunut, ei voida teurastaa ihmisravinnoksi.

4. Eläimiä, joilla on jokin tauti tai tila, joka voi tarttua eläimiin tai ihmisiin lihan käsittelyn tai syönnin välityksellä, ja yleensäkin eläimiä, joilla ilmenee systeemisen sairauden tai laihtumisen kliinisiä oireita, ei saa teurastaa ihmisravinnoksi. Tällaiset eläimet on teurastettava erikseen oloissa, joissa muut eläimet tai ruhot eivät voi saastua, ja julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi.

5. Sellaisten eläinten, joilla epäillään olevan jokin tauti tai tila, joka voi vaikuttaa haitallisesti ihmisten tai eläinten terveyteen, teurastusta on siirrettävä. Kyseiset eläimet on tutkittava yksityiskohtaisesti diagnoosin tekemiseksi. Jos diagnoosin tekemiseksi tarvitaan post mortem -tarkastus, virkaeläinlääkäri voi päättää, että eläimille on tehtävä post mortem -tarkastus, jota täydennetään tarvittaessa näytteenotolla ja asianmukaisilla laboratoriotutkimuksilla. Kyseiset eläimet on teurastettava erillään tai tavanomaisen teurastuksen päätteeksi noudattaen kaikkia tarvittavia varotoimia, jotta vältetään muun lihan mahdollinen saastuminen.

6. Jos eläimissä voi olla yhteisön lainsäädännössä vahvistetut rajat ylittäviä määriä eläinlääkkeiden jäämiä taikka yhteisön lainsäädännön mukaisesti kiellettyjen aineiden jäämiä, on toteutettava direktiivin 96/23/EY V luvun mukaiset toimenpiteet.

7. Eläinten käsittely jonkin tietyn eläintaudin, luomistauti tai tuberkuloosi mukaan luettuna, taikka muiden zoonoosien aiheuttajien hävittämiseksi tai torjumiseksi toteutetun ohjelman vuoksi on toteutettava virkaeläinlääkärin määräämien edellytysten mukaisesti ja hänen välittömässä valvonnassaan; toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä toimenpiteet ja edellytykset, joita noudattaen kyseiset eläimet teurastetaan. Eläimet on teurastettava sellaisissa olosuhteissa, että muut eläimet eivät voi saada tartuntaa ja/tai muiden eläinten liha ei voi saastua.

8. Kun eläimet ovat saapuneet teurastamon toimitilojen alueelle, ne saa viedä pois alueelta elävinä ainoastaan siinä tapauksessa, että teurastamon laitteiston toiminnassa on vakavia häiriöitä. Tällaisissa olosuhteissa sallitaan ainoastaan kuljetukset suoraan toiseen teurastamoon.

D. Eläinten hyvinvointia koskevat päätökset

1. Jos eläinten suojelua teurastuksen aikana koskevia sääntöjä ei noudateta, virkaeläinlääkärin on varmistettava, että elintarvikealan toimija toteuttaa viipymättä tarvittavat korjaavat toimenpiteet ja estää tilanteen toistumisen. Rikkomisen luonteesta riippuen virkaeläinlääkäri voi toteuttaa teurastusprosessin hidastamisen tai pysäyttämisen kaltaisia toimenpiteitä. Tapauksen mukaan virkaeläinlääkärin on tiedotettava tilanteesta muille toimivaltaisille viranomaisille.

2. Jos virkaeläinlääkäri toteaa, että eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevia sääntöjä ei noudateta, hänen on toteutettava tarvittavat asiaankuuluvan yhteisön lainsäädännön mukaiset toimet.

E. Lihaa koskevat päätökset

Seuraavanlainen liha on todettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi:

a) sellaisten eläinten liha, joille ei ole tehty ante mortem -tarkastusta, metsästettyä luonnonvaraista riistaa lukuun ottamatta,

b) sellaisten eläinten liha, joiden muille osille ei ole tehty post mortem -tarkastusta, ellei tässä asetuksessa tai [eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetussa] asetuksessa (EY) N:o.../... toisin säädetä,

c) kuolleista, kuolleena syntyneistä, syntymättömistä tai alle 7 päivän ikäisinä teurastetuista eläimistä saatu liha,

d) verenlaskun yhteydessä irronnut liha,

e) jostakin OIE:n eläintautiluettelossa A tai tapauksen mukaan OIE:n eläintautiluettelossa B mainitusta taudista kärsineiden eläinten liha, jollei 3 luvussa toisin säädetä,

f) yleistyneestä taudista, septikemiasta, pyemiasta, toksemiasta tai viremiasta kärsineiden eläinten liha,

g) liha, joka ei täytä yhteisön lainsäädännössä vahvistettuja asiaankuuluvia mikrobiologisia vaatimuksia,

h) liha, jossa ilmenee loistartunta, jollei 3 luvussa toisin säädetä,

i) liha, joka sisältää jäämiä tai vieraita aineita määrinä, jotka ylittävät yhteisön lainsäädännössä vahvistetut tasot. Tällaisen tasojen ylittämisen yhteydessä tulisi tehdä lisäanalyysejä aina kun se on tarkoituksenmukaista,

j) kaikki sellaisista eläimistä tai ruhoista peräisin oleva liha, jotka sisältävät yhteisön lainsäädännön mukaisesti kiellettyjen aineiden jäämiä, sekä kaikki sellaisten eläinten liha, joita on hoidettu tällaisilla aineilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarkempaa yhteisön lainsäädäntöä,

k) maksa ja munuaiset yli kahden vuoden ikäisiltä eläimiltä, jotka ovat peräisin alueilta, joilla on direktiivin 96/23/EY 5 artiklassa tarkoitettuja suunnitelmia sovellettaessa todettu yleistyneesti raskasmetalleja ympäristössä,

l) liha, joka on käsitelty laittomasti puhdistusaineilla,

m) liha, joka on käsitelty laittomasti ionisoivilla tai UV-säteillä,

n) vieraita aineita sisältävä liha, lukuun ottamatta luonnonvaraisen riistan lihaa silloin, kun kyse on eläimen metsästyksessä käytetystä materiaalista,

o) liha, jonka radioaktiivisuus ylittää yhteisön lainsäädännössä vahvistetut sallitut tasot,

p) liha, jossa on patofysiologisia muutoksia, jonka koostumus on epänormaali, jonka verenlasku on puutteellinen, jossa on aistinvaraisia poikkeavuuksia, erityisesti selvää sukupuolihajua, tai joka on peräisin riutuneista eläimistä,

q) erikseen määriteltyä riskiainesta sisältävä liha, paitsi jos tämä on yhteisön lainsäädännön nojalla sallittua,

r) liha, jossa on merkkejä liasta, ulosteperäisestä tai muusta saastumisesta,

s) sellaisen eläimen veri, jonka ruho on todettu ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi a-r kohdan mukaisesti, ja veri, jonka vatsan sisältö tai jokin muu aine on saastuttanut,

t) kaikki liha, joka voi virkaeläinlääkärin näkemyksen mukaan kaikkien asiaankuuluvien tietojen tarkastelun perusteella olla vaaraksi kansanterveydelle tai eläinten terveydelle tai joka ei muista syistä sovellu ihmisravinnoksi.

2 luku

Vastuunjako ja virallisten tarkastusten tiheys

I. TARKASTUSRYHMÄ

Virkaeläinlääkärillä voi olla virallisten tarkastusten tekemisessä apunaan virallisia avustajia, jotka toimivat virkaeläinlääkärin alaisuudessa ja vastuulla. Viralliset avustajat voivat suorittaa seuraavia tehtäviä:

a) hyvää hygieniakäytäntöä ja HACCP-menettelyjä koskevan tiedon kokoaminen,

b) avustaminen ante mortem -tarkastuksissa teurastamossa tai alkuperätilalla. tässä tapauksessa virallisen avustajan tehtävänä on eläinten alustavan tarkastuksen tekeminen ja puhtaasti käytännöllisissä tehtävissä avustaminen,

c) eläinten hyvinvointia koskevat tarkastukset,

d) post mortem -tarkastukset sillä edellytyksellä, että virkaeläinlääkäri valvoo virallisten avustajien työtä paikalla,

e) erikseen määritellyn riskiaineksen poistamisen, erottamisen, värjäämisen ja tapauksen mukaan merkitsemisen tarkastaminen,

f) leikatun ja varastoidun lihan terveysvalvonta,

g) näytteenotto ja

h) laitosten ja kuljetusvälineiden tarkastus ja valvonta.

II. VIRALLISTEN TARKASTUSTEN TIHEYS

1. Toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava liha-alan laitosten asianmukaisesta virallisesta valvonnasta. Virallisen valvonnan luonteen ja tiheyden on perustuttava kansanterveyttä ja eläinten terveyttä uhkaavien riskien säännölliseen arviointiin, eläinten hyvinvointiin liittyviin näkökohtiin sekä tuotteiden sopivuuteen liittyviin näkökohtiin, jotka koskevat teurastettuja eläinlajeja ja -luokkia, jalostustyyppiä ja kyseistä elintarvikealan toimijaa. Teurastuslinjan henkilökunnan määrää laskettaessa on tapauksen mukaan noudatettava tieteellistä lähestymistapaa. Toimintaan osallistuvan virallisen henkilökunnan määrän on oltava sellainen, että kaikki tämän asetuksen vaatimukset voidaan panna täytäntöön.

2. On huolehdittava siitä, että teurastamoissa on sekä koko ante mortem -tarkastuksen että koko post mortem -tarkastuksen ajan ja riistankäsittelylaitoksissa koko post mortem -tarkastuksen ajan paikalla ainakin yksi virkaeläinlääkäri.

Toimivaltainen viranomainen voi soveltaa seuraavaa joustavampaa menettelyä pienituotantoisiin teurastamoihin ja riistankäsittelylaitoksiin, jotka määritetään riskianalyysin perusteella:i) virkaeläinlääkärin on tehtävä ante mortem -tarkastus, mutta tarkastus voidaan tehdä alkuperätilalla,

ii) virkaeläinlääkärin jatkuvaa läsnäoloa post mortem -tarkastuksen aikana ei vaadita edellyttäen, että virallinen avustaja suorittaa post mortem -tarkastuksen ja että kaikki liha, jossa on poikkeavuuksia, erotetaan, ja virkaeläinlääkäri tarkastaa tällaisen lihan; tällöin on perustettava asiakirjoihin perustuva valvontajärjestelmä, jonka avulla virkaeläinlääkäri voi todeta, että vaatimuksia noudatetaan.

Kun yhtenäinen soveltaminen on tarpeen varmistaa, pienituotantoisen laitoksen määritelmä on hyväksyttävä 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Siipikarjan osalta 2 kohdassa säädettyä joustavaa menettelyä voidaan toimivaltaisen viranomaisen suorittaman tapauskohtaisen riskianalyysin perusteella soveltaa myös muihin kuin pieniin teurastamoihin.

4. Edellä 2 ja 3 kohdassa säädettyä joustavaa menettelyä ei sovelleta

i) hätäteurastettuihin eläimiin ja eläimiin, joilla epäillään olevan jokin tauti tai tila, joka voi vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen,

ii) nautaeläimiin, jotka ovat peräisin karjoista, joita ei ole julistettu virallisesti tuberkuloosista vapaiksi,

iii) nautaeläimiin, lampaisiin ja vuohiin, jotka ovat peräisin karjoista, joita ei ole julistettu virallisesti luomistaudista vapaiksi,

iv) kun on puhjennut jokin OIE:n eläintautiluettelossa A tai tapauksen mukaan eläintautiluettelossa B mainittu tauti, tätä säännöstä on sovellettava eläimiin, jotka ovat herkkiä kyseiselle taudille ja jotka ovat peräisin kyseiseltä alueelta, kuten on määritelty direktiivin 64/432/ETY 2 artiklassa,

v) uusien tautien tai tiettyjen eläintautiluettelossa B mainittujen tautien huomioon ottamiseksi tarvittaessa.

5. On huolehdittava siitä, että tarkastusryhmän jäsen on paikalla leikkaamossa säännöllisesti toimivaltaisen viranomaisen riskianalyysin perusteella laatiman valvontasuunnitelman mukaisesti silloin kun lihaa työstetään.

III. TEURASTAMON HENKILÖSTÖN OSALLISTUMINEN

1. Jäsenvaltiot voivat antaa laitoksen henkilökunnan jäsenille luvan hoitaa virallisten avustajien tehtäviä siipikarjanlihan ja kaninlihan tuotannon valvonnassa seuraavin edellytyksin:

a) Jos laitoksessa on sovellettu hyvää hygieniakäytäntöä ja HACCP-järjestelmään perustuvia menettelyjä menestyksellisesti vähintään 12 kuukauden ajan, toimivaltainen viranomainen voi antaa laitoksen henkilöstön jäsenten hoitaa virkaeläinlääkärin valvonnassa virallisten avustajien tehtäviä sen jälkeen, kun henkilöstön jäsenet ovat saaneet virallisten avustajien koulutusta vastaavan koulutuksen ja läpäisseet vastaavan kokeen.

Virkaeläinlääkärin on tällöin oltava paikalla koko ante mortem- ja post mortem -tarkastusten ajan, hänen on valvottava kyseisiä toimia ja tehtävä säännöllisesti suoritustestejä, joilla varmistetaan, että laitoksen henkilöstön toiminta täyttää toimivaltaisen viranomaisen vahvistamat erityiskriteerit, ja kirjattava suoritustestien tulokset asiakirjoihin. Suoritustesteistä on tarvittaessa annettava yksityiskohtaiset säännöt 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Jos laitoksen hygieniataso kuitenkin laskee kyseisen henkilöstön toiminnan vuoksi, jos henkilöstö ei suorita tehtäviä asianmukaisesti tai jos henkilöstö hoitaa tehtävänsä tavalla, joka ei toimivaltaisen viranomaisen mukaan ole tyydyttävä, henkilöstö korvataan tältä osin virallisilla avustajilla.

b) Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on periaatteessa ja tapauskohtaisesti päätettävä, salliiko se a alakohdassa säädetyn järjestelmän käytön. Jos jäsenvaltio päättää periaatteessa sallia järjestelmän käytön, sen olisi ilmoitettava komissiolle päätöksestään ja sen ehdoista.

Järjestelmän tosiasiallinen käytön on oltava vapaaehtoista niiden jäsenvaltioiden liha-alan laitoksissa, joissa kuvattu järjestelmä on käytössä. Toimivaltainen viranomainen ei voi velvoittaa liha-alan laitoksia ottamaan käyttöön järjestelmää.

Jos toimivaltainen viranomainen ei ole vakuuttunut siitä, että liha-alan laitos täyttää a alakohdan vaatimukset, järjestelmää ei saa soveltaa.

Sen arvioimiseksi, täyttääkö liha-alan laitos a alakohdan vaatimukset, toimivaltaisen viranomaisen on analysoitava liha-alan laitoksen tuotanto- ja valvonta-asiakirjat, liha-alan laitoksen toiminnan tyypit, tiedot siitä, onko liha-alan laitos aiemmin noudattanut lainsäädäntöä, liha-alan laitoksen henkilöstön asiantuntemus, ammatillinen suhtautuminen ja vastuuntunto elintarvikkeiden turvallisuuden osalta sekä muut asiaankuuluvat tiedot.

2. Jäsenvaltiot, joilla on vähintään viiden vuoden kokemus laitosten henkilöstön toteuttamista tarkastuksista siipikarjasektorilla, voivat laajentaa 1 kohdan a alakohdassa säädetyn järjestelmän lihasikojen ja lihavasikoiden tuotantosektoreille seuraavin edellytyksin:

a) Kyseisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle ja jäsenvaltioille arviointiraportti, joka osoittaa, että järjestelmä on kyseisten viiden vuoden aikana toiminut onnistuneesti siipikarjasektorilla.

b) Silloin kun komissio pitää sitä tarpeellisena, komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston on tarkastettava järjestelmä jäsenvaltiossa sen onnistuneen toiminnan vahvistamiseksi.

c) Komissio voi vaatia jäsenvaltiota ottamaan jälleen käyttöön menettelyn, jossa viralliset avustajat suorittavat lihasikojen ja lihavasikoiden tarkastukset, tai toteuttamaan muita aiheellisia toimenpiteitä, jos elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston raportti tai muut tiedot osoittavat, että jäsenvaltio ei ehkä kykene takaamaan riittävää hygieniaa tai riittävää valvontaa sikojen tai vasikoiden lihaa käsittelevissä laitoksissa.

Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä järjestelmän täytäntöönpanoa siipikarjasektorilla koskevia ehtoja on sovellettava myös järjestelmän täytäntöönpanoon lihasikojen ja lihavasikoiden tuotantosektoreilla.

3. Laitoksen henkilöstö, jolle on annettu virkaeläinlääkärin valvonnassa erityiskoulutusta, voi virkaeläinlääkärin vastuulla ja valvonnassa ottaa tiettyjä näytteitä ja tehdä tiettyjä testejä.

IV. AMMATTIPÄTEVYYS

A. Virkaeläinlääkärin ammattipätevyys

1. Virkaeläinlääkäreiksi voidaan nimittää ainoastaan eläinlääkäreitä, jotka ovat läpäisseet [rehujen ja elintarvikkeiden virallisesta valvonnasta annetussa] asetuksessa (EY) N:o .../... määritellyn toimivaltaisen viranomaisen järjestämän tai toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten nimeämän järjestön järjestämän kokeen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kokeessa on vahvistettava, että eläinlääkärillä on tämän taustasta ja tutkinnosta riippuen tarvittavan laaja tietämys seuraavista aiheista :

a) kansanterveyttä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä, eläinten hyvinvointia ja lääkeaineita koskeva yhteisön ja kansallinen lainsäädäntö,

b) yhteisen maatalouspolitiikan periaatteet, markkinatoimet, vientituet ja petokset, mukaan luettuna maailmanlaajuinen sääntely: WTO, terveys- ja kasvinsuojelutoimia käsittelevä komitea, Codex Alimentarius ja OIE,

c) elintarvikkeiden jalostamista ja elintarviketeknologiaa koskevat perusasiat,

d) hyvien tuotantotapojen ja laadunhallinnan periaatteet, käsitteet ja menetelmät,

e) korjuuta edeltävä laadunhallinta ('hyvä maatalouskäytäntö'),

f) elintarvikehygienian ja elintarvikkeiden turvallisuuden edistäminen ja käyttö ('hyvä hygieniakäytäntö'),

g) riskianalyysin periaatteet, käsitteet ja menetelmät,

h) HACCP-järjestelmän periaatteet, käsitteet ja menetelmät, HACCP-järjestelmän käyttö elintarvikkeiden tuotantoketjun kaikissa vaiheissa,

i) ihmisten terveyteen liittyvien elintarvikevälitteisten vaarojen torjuminen ja valvonta,

j) tartuntojen ja myrkytysten populaatiodynamiikka,

k) diagnostinen epidemiologia,

l) valvonta- ja seurantajärjestelmät,

m) elintarvikkeiden turvallisuuden hallintajärjestelmien valvonta ja säännöstenmukainen arviointi,

n) nykyaikaisten testausmenetelmien periaatteet ja diagnostiset sovellukset,

o) kansanterveyttä koskeviin eläinlääkintätoimenpiteisiin liittyvä tieto- ja viestintäteknologia,

p) tietojenkäsittely ja biostatistiikka-alan sovellukset,

q) ihmisiin elintarvikkeiden välityksellä tarttuvien tautien puhkeamista koskevat tutkimukset,

r) tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita koskevat asiaankuuluvat näkökohdat,

s) eläinten hyvinvointi kasvatuksen, kuljetuksen ja teurastuksen osalta,

t) elintarvikkeiden tuotantoon sidoksissa olevat ympäristöseikat mukaan luettuna jätehuolto,

u) ennalta varautumisen periaate ja kuluttajien odotukset,

v) elintarvikkeiden tuotantoketjussa työskentelevälle henkilöstölle annettavan koulutuksen periaatteet.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun kokeeseen osallistuvat ehdokkaat ovat voineet hankkia vaadittavan tietämyksen osana eläinlääkärin peruskoulusta taikka eläinlääkärin tutkinnon suorittamisen jälkeen suoritetun koulutuksen tai hankitun ammattikokemuksen kautta. Toimivaltainen viranomainen voi järjestää erilaisia kokeita ehdokkaiden taustan huomioon ottamiseksi. Jos toimivaltainen viranomainen on kuitenkin vakuuttunut siitä, että ehdokas on hankkinut tarvittavan tietämyksen osana korkeakoulututkintoa tai jatkotutkintoon johtavassa täydennyskoulutuksessa, se voi luopua koevaatimuksesta.

4. Virkaeläinlääkäriksi jo nimetyillä eläinlääkäreillä on oltava riittävä tietämys 2 kohdassa tarkoitetuista aiheista. Tarvittaessa heidän on hankittava kyseinen tietämys osallistumalla täydennyskoulutukseen. Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tällaisen täydennyskoulutuksen järjestämiseksi.

5. Virkaeläinlääkärillä on oltava kyky monitieteelliseen yhteistyöhön.

6. Edellä tarkoitetun kokeen sisällöstä on tapauksen mukaan annettava yksityiskohtaiset säännöt 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

7. Lisäksi eläinlääkärin on saatava ainakin 200 tuntia käytännön koulutusta ennen virkaeläinlääkäriksi nimittämistä. Käytännön koulutuksen

a) on oltava virkaeläinlääkärien antamaa,

b) on tapahduttava teurastamoissa, leikkaamoissa, tuoreen lihan tarkastuspaikoissa ja tiloilla ja

c) on käsiteltävä muun muassa elintarvikkeiden turvallisuuden hallintajärjestelmien valvontaa.

8. Virkaeläinlääkärin on seurattava alan kehitystä vuotuisen täydennyskoulutuksen ja ammattikirjallisuuden avulla.

9. Eläinlääkärien, jotka on jo nimitetty virkaeläinlääkäreiksi tai osa-aikaisiksi virkaeläinlääkäreiksi, on tarvittaessa hankittava vaadittava tietämys 2 kohdassa tarkoitetuista aiheista täydennyskoulutuksen avulla. Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet täydennyskoulutuksen järjestämiseksi.

B. Virallisten avustajien ammattipätevyys

1. Virallisiksi avustajiksi voidaan nimittää ainoastaan henkilöitä, jotka ovat läpäisseet jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen järjestämän tai toimivaltaisen keskusviranomaisen tätä tarkoitusta varten nimeämän järjestön järjestämän kokeen.

2. Voidakseen osallistua 1 kohdassa tarkoitettuun kokeeseen ehdokkaiden on todistettava, että

a) he ovat osallistuneet vähintään 600 tuntia kestävään teoreettiseen koulutukseen laboratoriodemonstraatiot mukaan luettuina ja

b) he ovat saaneet vähintään 300 tuntia käytännön koulutusta virkaeläinlääkärin valvonnassa.

Edellä b alakohdassa tarkoitettu käytännön koulutus on suoritettava virkaeläinlääkärin valvonnassa teurastamoissa, leikkaamoissa, tuoreen lihan tarkastuspaikoissa ja tiloilla.

3. Käytännön koulutuksessa ja edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa kokeissa on keskityttävä joko punaiseen lihaan tai siipikarjanlihaan. Kuitenkin henkilöt, jotka ovat saaneet jompaa kumpaa liharyhmää koskevan koulutuksen ja jotka ovat läpäisseet kokeen, voivat osallistua lyhennettyyn käytännön koulutukseen läpäistäkseen toista ryhmää koskevan kokeen.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen virallisille avustajille suunnattujen kokeiden on koostuttava teoreettisesta osasta ja käytännön osasta, ja niissä on käsiteltävä seuraavia aiheita:

a) tiloilla tehtävien tarkastusten osalta:

i) teoreettinen osa:

- karjaelinkeinon tuntemus mukaan luettuina organisaatio, tuotantomenetelmät ja kansainvälinen kauppa

- korjuuta edeltävä laadunhallinta

- perustiedot taudeista, erityisesti zoonooseista, viruksista, bakteereista ja loisista

- tautien valvonta, lääkkeiden ja rokotteiden käyttö, jäämien testaus

- hygienia- ja terveysvalvonta

- eläinten hyvinvointi tilalla, kuljetuksen aikana ja teurastamoissa

- ympäristövaatimukset rakennuksissa, maatiloilla ja yleisesti

- asiaankuuluva sovellettava lainsäädäntö ja hallinnolliset määräykset

- kuluttaja-asiat ja laadunvalvonta

ii) käytännöllinen osa:

- vierailut erilaisilla tiloilla, joissa käytetään erilaisia kasvatusmenetelmiä

- vierailut tuotantolaitoksissa

- kuljetusvälineiden lastaus ja purkaminen

- laboratoriovierailut

- eläinlääkärintarkastukset

- dokumentaatio

b) teurastamolla tapahtuvien tarkastusten osalta:

i) teoreettinen osa:

- liha-alan tuntemus mukaan luettuina organisaatio, tuotantomenetelmät, kansainvälinen kauppa ja teurastus- ja leikkaamismenetelmät

- perustiedot hygieniasta ja hyvästä hygieniakäytännöstä ja erityisesti teollisuushygieniasta, teurastus-, leikkaamis- ja varastohygieniasta sekä työskentelyhygieniasta

- HACCP-järjestelmä ja siihen perustuvien menettelyjen valvonta

- perustiedot teurastettujen eläinten anatomiasta ja fysiologiasta

- perustiedot teurastettujen eläinten patologiasta

- perustiedot teurastettujen eläinten patologisesta anatomiasta

- mikrobiologiaa koskevat tiedot

- trikiinitutkimus

- tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita koskeva asiaankuuluva tietämys

- tiedot tuoretta lihaa koskevista teurastus-, tarkastus-, valmistus-, käärimis-, pakkaus- ja kuljetusmenetelmistä ja -menettelyistä

- tiedot asiaankuuluvasta sovellettavasta lainsäädännöstä ja hallinnollisista määräyksistä

- ante mortem -tarkastukset

- post mortem -tarkastukset

- näytteenottomenettelyt

- petoksiin liittyvät näkökohdat

- hallinnolliset tehtävät

ii) käytännöllinen osa:

- eläimen tunnistaminen

- iän tarkastaminen

- ante mortem -tarkastusten tulosten kirjaaminen

- teurastettujen eläinten tarkastukset ja arvioinnit

- post mortem -tarkastukset teurastamossa

- trikiinitutkimus

- eläinlajien tunnistus eläimen lajille tyypillisten osien tarkastelun avulla

- teurastettujen eläinten muuttuneiden osien tunnistus ja niiden arviointi

- hygienian valvonta, myös hyvän hygieniakäytännön ja HACCP-järjestelmään perustuvien menetelmien valvonta

- näytteenotto

- lihan jäljitettävyys.

Edellä tarkoitetun kokeen sisällöstä on tapauksen mukaan annettava yksityiskohtaiset säännöt 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Virallisille avustajille annettavan koulutuksen määrän on lisäännyttävä vuoteen 2010 mennessä 1400 tuntiin, johon on sisällyttävä ante mortem -tarkastuksia, HACCP-järjestelmää ja laitosten hallintaa käsittelevää käytännön ja teoreettista koulutusta .

Virallisten avustajien on seurattava alan kehitystä vuotuisen täydennyskoulutuksen ja ammattikirjallisuuden avulla.

3 luku

Erityisvaatimukset

Tässä luvussa vahvistettuja erityisvaatimuksia on sovellettava 1 ja 2 luvussa vahvistettujen vaatimusten lisäksi.

I. KOTIELÄIMINÄ PIDETTÄVÄT NAUTAELÄIMET

I.1. Yli kuuden viikon ikäiset nautaeläimet

A. Elintarvikeketjua koskevat tiedot

Teurastettaessa erää saman alkuperätilan nautaeläimiä, jotka lähetetään suoraan teurastettaviksi, 1 luvun I jakson 2 kohdan A kohdassa tarkoitetut seikat kattavat elintarvikeketjua koskevat tiedot on lähetettävä teurastamosta vastaavalle elintarvikealan toimijalle 24-72 tuntia ennen erän saapumista teurastamoon.

Kun elintarvikealan toimija päättää hyväksyä erän teurastukseen, hänen on annettava virkaeläinlääkärille jäljennös elintarvikeketjua koskevista tiedoista viipymättä ja joka tapauksessa vähintään 24 tuntia ennen erän saapumista.

B. Post mortem -tarkastukset

Yli kuuden viikon ikäisten nautaeläinten ruhoille ja muille osille on tehtävä seuraavat post mortem -tarkastusmenettelyt:

a) pään ja nielun silmämääräinen tarkastus; alaleuan, nieluntakaisten ja korvasylkirauhasen imusolmukkeiden (Lnn. retropharyngiales, mandibulares ja parotidei) viiltäminen ja tutkiminen; ulompien puremalihasten, joihin on tehtävä kaksi alaleuan kanssa yhdensuuntaista viiltoa, sekä sisäpuolisten puremalihasten (sisäpuoliset pterygoid-lihakset), joihin on tehtävä yksi viilto, tutkiminen; suun ja nielun yksityiskohtaista silmämääräistä tarkastusta varten ympäröivästä kudoksesta irrotettu kieli on tarkastettava silmämääräisesti, ja sitä on tunnusteltava; risat on poistettava,

b) henkitorven ja ruokatorven tarkastus; keuhkojen silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu; keuhkojen sekä keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeiden (Lnn. bifurcationes, eparteriales ja mediastinales) viiltäminen ja tutkiminen; henkitorvi ja keuhkoputkien päähaarat on avattava pituussuunnassa, ja keuhkot on viillettävä niiden alimmassa kolmanneksessa kohtisuoraan keuhkoputkiin nähden; nämä viillot eivät ole tarpeen, jos keuhkoja ei käytetä ihmisravinnoksi,

c) sydänpussin ja sydämen silmämääräinen tarkastus, kun sydän on viilletty pituussuunnassa siten, että kammiot avautuvat ja kammioiden väliseinä halkaistaan,

d) pallean silmämääräinen tarkastus,

e) maksan sekä maksaportin ja haiman imusolmukkeiden (Lnn. portales) silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu; maksan viskeraalipuolen ja lobus caudatuksen tyven viiltäminen sappitiehyeiden tutkimusta varten,

f) ruoansulatuskanavan, suoliliepeen, mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden (Lnn. gastrici, mesenterici, craniales ja caudales) silmämääräinen tarkastus; mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden tunnustelu ja tarvittaessa viiltäminen,

g) pernan silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa tunnustelu,

h) munuaisten silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa munuaisten ja munuaisimusolmukkeiden (Lnn. renales) viiltäminen,

i) rintakalvon ja vatsakalvon silmämääräinen tarkastus,

j) sukuelinten silmämääräinen tarkastus,

k) utareiden ja utareimusolmukkeiden (Lnn. supramammarii) silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa tunnustelu ja viiltäminen; lehmien utarepuoliskot on avattava pitkällä syvällä viillolla maitorauhasiin (sinus lactiferes) asti, ja utareimusolmukkeet on viillettävä, paitsi jos utareita ei käytetä ihmisravinnoksi.

I.2. Alle kuuden viikon ikäiset nautaeläimet

Alle kuuden viikon ikäisten nautaeläinten ruhoille ja muille osille on tehtävä seuraavat post mortem -tarkastusmenettelyt:

a) pään ja nielun silmämääräinen tarkastus; nieluntakaisten imusolmukkeiden (Lnn. retropharyngiales) viiltäminen ja tutkiminen; suun ja nielun tarkastus; kielen tunnustelu; risojen poisto,

b) keuhkojen, henkitorven ja ruokatorven silmämääräinen tarkastus; keuhkojen tunnustelu; keuhkojen sekä keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeiden (Lnn. bifurcationes, eparteriales ja mediastinales) viiltäminen ja tutkiminen; henkitorvi ja keuhkoputkien päähaarat on avattava pituussuunnassa, ja keuhkot on viillettävä niiden alimmassa kolmanneksessa kohtisuoraan keuhkoputkiin nähden; nämä viillot eivät ole tarpeen, jos keuhkoja ei käytetä ihmisravinnoksi,

c) sydänpussin ja sydämen silmämääräinen tarkastus, kun sydän on viilletty pituussuunnassa siten, että kammiot avautuvat ja kammioiden väliseinä halkaistaan,

d) pallean silmämääräinen tarkastus,

e) maksan sekä maksaportin ja haiman imusolmukkeiden (Lnn. portales) silmämääräinen tarkastus; maksan ja sen imusolmukkeiden tunnustelu ja tarvittaessa viiltäminen,

f) ruoansulatuskanavan, suoliliepeen, mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden (Lnn. gastrici, mesenterici, craniales ja caudales) silmämääräinen tarkastus; mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden tunnustelu ja tarvittaessa viiltäminen,

g) pernan silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa tunnustelu,

h) munuaisten silmämääräinen tarkastus; tarvittaessa munuaisten ja munuaisimusolmukkeiden (Lnn. renales) viiltäminen,

i) rintakalvon ja vatsakalvon silmämääräinen tarkastus,

j) navan alueen ja nivelten silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu; epäilyttävissä tapauksissa navan alue on viillettävä ja nivelet avattava; nivelneste on tutkittava.

II. KOTIELÄIMINÄ PIDETTÄVÄT LAMPAAT JA VUOHET

A. Elintarvikeketjua koskevat tiedot

Teurastettaessa erää saman alkuperätilan lampaita tai vuohia, jotka lähetetään suoraan teurastettaviksi, 1 luvun I jakson 2 kohdan A kohdassa tarkoitetut seikat kattavat elintarvikeketjua koskevat tiedot on lähetettävä teurastamosta vastaavalle elintarvikealan toimijalle 24-72 tuntia ennen erän saapumista teurastamoon.

Kun elintarvikealan toimija päättää hyväksyä erän teurastukseen, hänen on annettava virkaeläinlääkärille jäljennös elintarvikeketjua koskevista tiedoista viipymättä ja joka tapauksessa vähintään 24 tuntia ennen erän saapumista.

B. Post mortem -tarkastukset

Lampaiden ja vuohien ruhoille ja muille osille on tehtävä seuraavat post mortem -tarkastusmenettelyt:

a) pään silmämääräinen tarkastus nylkemisen jälkeen ja epäilyttävissä tapauksissa nielun, suun, kielen sekä nieluntakaisten ja korvasylkirauhasten imusolmukkeiden tutkiminen; nämä tutkimukset eivät kuitenkaan ole tarpeen, jos toimivaltainen viranomainen pystyy takaamaan, että päätä, mukaan lukien kieli ja aivot, ei käytetä ihmisravinnoksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta eläinten terveyttä koskevien sääntöjen soveltamista,

b) keuhkojen, henkitorven ja ruokatorven silmämääräinen tarkastus; keuhkojen sekä keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeiden (Lnn. bifurcationes, eparteriales ja mediastinales) tunnustelu; epäilyttävissä tapauksissa nämä elimet ja imusolmukkeet on viillettävä ja tutkittava,

c) sydänpussin ja sydämen silmämääräinen tarkastus; epäilyttävissä tapauksissa sydän on viillettävä ja tutkittava,

d) pallean silmämääräinen tarkastus,

e) maksan sekä maksaportin ja haiman imusolmukkeiden (Lnn. portales) silmämääräinen tarkastus; maksan ja sen imusolmukkeiden tunnustelu; maksan viskeraalipuolen viiltäminen sappitiehyeiden tutkimusta varten,

f) ruoansulatuskanavan, suoliliepeen sekä mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden (Lnn. gastrici, mesenterici, craniales ja caudales) silmämääräinen tarkastus,

g) pernan silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa tunnustelu,

h) munuaisten silmämääräinen tarkastus; tarvittaessa munuaisten ja munuaisimusolmukkeiden (Lnn. renales) viiltäminen,

i) rintakalvon ja vatsakalvon silmämääräinen tarkastus,

j) sukuelinten silmämääräinen tarkastus,

k) utareiden ja utareimusolmukkeiden silmämääräinen tarkastus,

l) nuorten eläinten navan alueen ja nivelten silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu; epäilyttävissä tapauksissa navan alue on viillettävä ja nivelet avattava; nivelneste on tutkittava.

III. KOTIELÄIMINÄ PIDETTÄVÄT KAVIOELÄIMET

A. Elintarvikeketjua koskevat tiedot

Virkaeläinlääkärin on tarkastettava teurastettavan eläimen mukana oleva alkuperäinen passi varmistaakseen, onko eläin tarkoitus teurastaa ihmisravinnoksi.

B. Post mortem -tarkastukset

Kavioeläinten ruhoille ja muille osille on tehtävä seuraavat post mortem -tarkastusmenettelyt:

a) pään silmämääräinen tarkastus ja kielen ympäröivästä kudoksesta irrottamisen jälkeen nielun silmämääräinen tarkastus; alaleuan, nieluntakaisen ja korvasylkirauhasen imusolmukkeiden (Lnn. retropharyngiales, mandibulares ja parotidei) tunnustelu ja tarvittaessa viiltäminen; suun ja nielun yksityiskohtaista silmämääräistä tarkastusta varten kieli on irrotettava sitä ympäröivästä kudoksesta, se on tarkastettava silmämääräisesti ja sitä on tunnusteltava; risat on poistettava,

b) keuhkojen, henkitorven ja ruokatorven silmämääräinen tarkastus; keuhkojen tunnustelu; keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeiden (Lnn. bifurcationes, eparteriales ja mediastinales) tunnustelu ja tarvittaessa viiltäminen; henkitorvi ja keuhkoputkien päähaarat on avattava pituussuunnassa, ja keuhkot on viillettävä niiden alimmassa kolmanneksessa kohtisuoraan keuhkoputkiin nähden; nämä viillot eivät kuitenkaan ole tarpeen, jos keuhkoja ei käytetä ihmisravinnoksi,

c) sydänpussin ja sydämen silmämääräinen tarkastus, kun sydän on viilletty pituussuunnassa siten, että kammiot avautuvat ja kammioiden väliseinä halkaistaan,

d) pallean silmämääräinen tarkastus,

e) maksan sekä maksaportin ja haiman imusolmukkeiden (Lnn. portales) silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu sekä tarvittaessa viiltäminen,

f) ruoansulatuskanavan, suoliliepeen sekä mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden (Lnn. gastrici, mesenterici, craniales ja caudales) silmämääräinen tarkastus; tarvittaessa mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden viiltäminen,

g) pernan silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa tunnustelu,

h) munuaisten silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu; tarvittaessa munuaisten ja munuaisimusolmukkeiden (Lnn. renales) viiltäminen,

i) rintakalvon ja vatsakalvon silmämääräinen tarkastus,

j) oriiden ja tammojen sukuelinten silmämääräinen tarkastus,

k) Utareiden ja utareimusolmukkeiden (Lnn. supramammarii) silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa utareimusolmukkeiden viiltäminen,

l) nuorten eläinten navan alueen ja nivelten silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu; epäilyttävissä tapauksissa navan alue on viillettävä ja nivelet avattava; nivelneste on tutkittava,

m) harmaat ja valkoiset hevoset on tutkittava melanoosin ja melanoomien varalta olkanivelen alapuolisten lavan lihasten ja imusolmukkeiden (Lnn. subrhomboidei) osalta irrottamalla yksi lapa; munuaiset on paljastettava ja tutkittava viiltämällä koko munuainen.

IV. KOTIELÄIMINÄ PIDETTÄVÄT SIAT

A. Ante mortem -tarkastukset

1. Tilalta saapuneen sikaerän teurastus voidaan sallia ainoastaan, jos

a) teurastettaviksi tarkoitetuille sioille on tehty ante mortem -tarkastus alkuperätilalla ja niiden mukana on 3 luvun X jaksossa säädetty terveystodistus, tai

b) teurastamosta vastaavalle elintarvikealan toimijalle on lähetetty 1 luvun I jakson 2 kohdan A kohdassa tarkoitetut seikat kattavat elintarvikeketjua koskevat tiedot 24-72 tuntia ennen sikojen saapumista teurastamoon.

Kun elintarvikealan toimija päättää hyväksyä erän teurastukseen, hänen on annettava virkaeläinlääkärille jäljennös elintarvikeketjua koskevista tiedoista viipymättä ja joka tapauksessa vähintään 24 tuntia ennen erän saapumista.

2. Alkuperätilalla tapahtuvaan ante mortem -tarkastukseen on sisällyttävä

a) tilan kirjanpidon tai asiakirjojen tarkastus 1 luvun I jakson 2 kohdan A kohdassa tarkoitetut elintarvikeketjua koskevat tiedot mukaan luettuina,

b) tutkimukset sen määrittelemiseksi,

i) sairastavatko siat tautia, joka voi tarttua ihmiseen tai eläimiin lihan käsittelyn tai syönnin välityksellä, tai käyttäytyvätkö ne yksittäisten sikojen tai lauman tasolla tavalla, joka on osoituksena tällaisen taudin mahdollisesta esiintymisestä,

ii) ilmeneekö sioissa merkkejä yleisistä käyttäytymishäiriöistä tai taudeista, jotka saattavat tehdä lihan ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi,

iii) onko osoituksia siitä, että sioissa voi olla kemiallisia jäämiä määrinä, jotka ylittävät yhteisön lainsäädännössä vahvistetut tasot, tai yhteisön lainsäädännön mukaisesti kiellettyjen aineiden jäämiä.

Lisäksi on tehtävä seuraavat:

a) säännöllinen näytteenotto sikojen juomavedestä ja rehusta varoaikojen noudattamisen valvomiseksi; tapauksen mukaan näytteenotto eläimistä,

b) tapauksen mukaan kokeet zoonoosien aiheuttajien toteamiseksi.

3. Ante mortem -tarkastukset alkuperätilalla tekee virkaeläinlääkäri tai hyväksytty eläinlääkäri, joka osallistuu valvontaverkostojärjestelmään, kuten direktiivin 64/432/ETY 14 artiklassa säädetään; siat on lähetettävä suoraan teurastettaviksi, eivätkä ne saa olla samassa tilassa muiden sikojen kanssa.

4. Jos ante mortem -tarkastus on tehty alkuperätilalla, teurastamossa tehtävä ante mortem -tarkastus voidaan rajoittaa eläinten tunnistetietojen tarkastamiseen ja seulontatutkimukseen, jolla varmistetaan, että eläinten hyvinvointia koskevia sääntöjä on noudatettu, eikä sioissa ilmene oireita tilasta, joka voi vaikuttaa haitallisesti ihmisten tai eläinten terveyteen.

5. Jos alkuperätilalla ei ole tehty ante mortem -tarkastusta, virkaeläinlääkärin on tehtävä 1 luvun I jakson 2 kohdan B kohdassa säädetty ante mortem -tarkastus.

6. Jos sikoja ei ole teurastettu kolmen päivän kuluessa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun terveystodistuksen antamisesta, on sovellettava seuraavia sääntöjä:

a) jos siat ovat edelleen alkuperätilalla, 1 kohdan a alakohdassa vahvistettu menettely on toistettava ,

b) jos siat ovat jo teurastamossa, teurastus voidaan sallia sen jälkeen, kun lykkäyksen syy on tutkittu, edellyttäen, että sioille tehdään täydentävä ante mortem -tarkastus.

B. Post mortem -tarkastus

1. Muiden sikojen kuin lihasikojen ruhoille ja muille osille, jotka on kasvatettu

a) valvotuissa pito-oloissa yhdennetyissä tuotantojärjestelmissä,

b) oloissa, joissa alkuperätilan ja teurastamon välinen tiedonkulku on toimivaltaisen viranomaisen mielestä tyydyttävä,

on tehtävä 2 kohdassa vahvistetut post mortem -tarkastusmenettelyt.

a) pään ja nielun silmämääräinen tarkastus; alaleuan imusolmukkeiden (Lnn. mandibulares) viiltäminen ja tutkiminen; suun, nielun ja kielen silmämääräinen tarkastus,

b) keuhkojen, henkitorven ja ruokatorven silmämääräinen tarkastus; keuhkojen sekä keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeiden (Lnn. bifurcationes, eparteriales ja mediastinales) tunnustelu; henkitorvi ja keuhkoputkien päähaarat on avattava pituussuunnassa, ja keuhkot on viillettävä niiden alimmassa kolmanneksessa kohtisuoraan keuhkoputkiin nähden; nämä viillot eivät ole tarpeen, jos keuhkoja ei käytetä ihmisravinnoksi,

c) sydänpussin ja sydämen silmämääräinen tarkastus, kun sydän on viilletty pituussuunnassa siten, että kammiot avautuvat ja kammioiden väliseinä halkaistaan,

d) pallean silmämääräinen tarkastus,

e) maksan sekä maksaportin ja haiman imusolmukkeiden (Lnn. portales) silmämääräinen tarkastus; maksan ja sen imusolmukkeiden tunnustelu,

f) ruoansulatuskanavan, suoliliepeen, mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden (Lnn. gastrici, mesenterici, craniales ja caudales) silmämääräinen tarkastus; mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden tunnustelu ja tarvittaessa viiltäminen,

g) pernan silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa tunnustelu,

h) munuaisten silmämääräinen tarkastus; tarvittaessa munuaisten ja munuaisimusolmukkeiden (Lnn. renales) viiltäminen,

i) rintakalvon ja vatsakalvon silmämääräinen tarkastus,

j) sukuelinten silmämääräinen tarkastus,

k) utareiden ja utareimusolmukkeiden (Lnn. supramammarii) silmämääräinen tarkastus, emakoiden utareimusolmukkeiden viiltäminen,

l) nuorten eläinten navan alueen ja nivelten silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu; epäilyttävissä tapauksissa navan alue on viillettävä ja nivelet avattava.

3. Lihasioille, jotka on kasvatettu valvotuissa pito-oloissa ja yhdennetyissä tuotantojärjestelmissä oloissa, joissa alkuperätilan ja teurastamon välinen tiedonkulku on toimivaltaisen viranomaisen mielestä tyydyttävää, on tehtävä ainoastaan silmämääräinen tarkastus. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin epidemiologisten tai muiden tietojen perusteella päättää, että joitakin tai kaikkia 2 kohdassa tarkoitetuista menettelyistä on sovellettava näihin lihasikoihin.

V. SIIPIKARJA

A. Ante mortem -tarkastukset

1. Tilalta saapuneen siipikarjaparven teurastus sallitaan ainoastaan, jos

a) teurastettaviksi tarkoitetuille linnuille on tehty ante mortem -tarkastus alkuperätilalla ja niiden mukana on tämän luvun X jaksossa säädetty terveystodistus, tai

b) teurastamosta vastaavalle elintarvikealan toimijalle on lähetetty 1 luvun I jakson 2 kohdan A kohdassa säädetyt seikat kattavat elintarvikeketjua koskevat tiedot 24-72 tuntia ennen lintujen saapumista teurastamoon.

Kun elintarvikealan toimija päättää hyväksyä linnut teurastukseen, hänen on annettava virkaeläinlääkärille jäljennös näistä tiedoista viipymättä ja joka tapauksessa vähintään 24 tuntia ennen lintujen saapumista.

2. Alkuperätilalla tapahtuvaan ante mortem -tarkastukseen on sisällyttävä:

a) tilan kirjanpidon tai asiakirjojen tarkastus 1 luvun I jakson 2 kohdan A kohdassa säädetyt elintarvikeketjua koskevat tiedot mukaan luettuina,

b) tutkimukset sen määrittelemiseksi,

i) sairastavatko linnut tautia, joka voi tarttua ihmiseen tai eläimiin lihan käsittelyn tai syönnin välityksellä, tai käyttäytyvätkö ne yksittäisten lintujen tai parven tasolla tavalla, joka on osoituksena tällaisen taudin mahdollisesta esiintymisestä,

ii) ilmeneekö linnuissa merkkejä yleisistä käyttäytymishäiriöistä tai taudeista, jotka saattavat tehdä lihan ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi,

iii) onko osoituksia siitä, että linnuissa voi olla kemiallisia jäämiä määrinä, jotka ylittävät yhteisön lainsäädännössä vahvistetut tasot, tai yhteisön lainsäädännön mukaisesti kiellettyjen aineiden jäämiä.

3. Alkuperätilalla on tehtävä seuraavat:

a) säännöllinen näytteenotto lintujen juomavedestä ja rehusta varoaikojen noudattamisen valvomiseksi; tapauksen mukaan näytteenotto eläimistä,

b) tapauksen mukaan kokeet zoonoosien aiheuttajien toteamiseksi.

4. Ante mortem -tarkastuksen alkuperätilalla tekee virkaeläinlääkäri.

5. Jos ante mortem -tarkastus on tehty alkuperätilalla, teurastamossa tehtävä ante mortem -tarkastus voidaan rajoittaa eläinten tunnistetietojen tarkastamiseen ja seulontatutkimukseen, jolla varmistetaan, että eläinten hyvinvointia koskevia sääntöjä on noudatettu, eikä linnuissa ilmene oireita tilasta, joka voi vaikuttaa haitallisesti ihmisten tai eläinten terveyteen; seulontatutkimuksen voi tehdä virallinen avustaja.

6. Jos tilalla ei ole tehty ante mortem -tarkastusta, virkaeläinlääkärin on tehtävä tutkimus sen määrittelemiseksi,

a) sairastavatko linnut tautia, joka voi tarttua ihmiseen tai eläimiin, tai käyttäytyvätkö ne yksittäisten lintujen tasolla tai parvena tavalla, joka on osoitus tällaisen taudin mahdollisesta esiintymisestä,

b) ilmeneekö linnuissa merkkejä yleisistä käyttäytymishäiriöistä tai taudeista, jotka saattavat tehdä lihan ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi,

c) onko osoituksia siitä, että linnuissa voi olla kemiallisia jäämiä määrinä, jotka ylittävät yhteisön lainsäädännössä vahvistetut tasot, tai yhteisön lainsäädännön mukaisesti kiellettyjen aineiden jäämiä.

Tapauksen mukaan virkaeläinlääkärin on otettava kokeet zoonoosien aiheuttajien toteamiseksi.

7. Jos lintuja ei ole teurastettu kolmen päivän kuluessa tämän luvun X jaksossa vahvistetun terveystodistuksen antamisesta, on sovellettava seuraavia sääntöjä:

a) jos linnut ovat edelleen alkuperätilalla, 1 kohdan a alakohdassa vahvistettu menettely on toistettava ,

b) jos linnut ovat jo teurastamossa, teurastus voidaan sallia sen jälkeen, kun lykkäyksen syy on tutkittu, edellyttäen, että linnut tutkitaan uudelleen.

8. Jos linnuissa ilmenee jonkin taudin kliinisiä oireita, niiden teurastus ihmisravinnoksi on kiellettävä. Kyseisten lintujen teurastus on kuitenkin sallittava teurastuslinjalla tavanomaisen teurastusmenettelyn päätteeksi, edellyttäen, että noudatetaan varotoimenpiteitä patogeenisten organismien leviämisriskin välttämiseksi ja että laitteisto puhdistetaan ja desinfioidaan välittömästi teurastuksen jälkeen.

9. Hanhenmaksan tuotantoa varten kasvatettavan siipikarjan ja alkuperätilalta saadun siipikarjan, jonka sisäelinten poistoa on lykätty, ante mortem -tarkastus on tehtävä 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

B. Post mortem -tarkastus

Kaikille linnuille on tehtävä post mortem -tarkastus. Post mortem -tarkastuksessa virkaeläinlääkärin on

a) tarkastettava samaa alkuperää olevien lintujen jokaisesta erästä edustavasta lukumäärästä lintuja sisälmykset ja ruumiin ontelot,

b) tehtävä perusteellinen tarkastus pistokokein valituille linnun osille tai kokonaisille linnuille, jotka todettiin ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi post mortem -tarkastuksen jälkeen,

c) tehtävä tarvittaessa muita tutkimuksia, jos on syytä epäillä, että kyseisistä linnuista saatu liha saattaa olla ihmisravinnoksi kelpaamatonta,

d) tarkastettava hanhenmaksan tuotantoa varten kasvatettavan siipikarjan ja tuotantotilalta saadun siipikarjan, jonka sisäelinten poistoa on lykätty, ruhojen mukana oleva C kohdan mukainen terveystodistus.

C. Terveystodistuksen malli

TERVEYSTODISTUS

hanhenmaksan tuotantoa varten tarkoitetulle siipikarjalle ja alkuperätilalta saadulle, lykätyn sisäelinten poiston kohteena olevalle siipikarjalle, jolle on tehty tainnutus, verenlasku ja kyniminen tilalla ja joka on kuljetettu leikkaamoon, jossa on erilliset sisälmysten poistoon varatut tilat

Toimivaltainen yksikkö: ............................................. Nro:

1. Sellaisten ruhojen tunnistetiedot, joista ei ole poistettu sisälmyksiä

Laji:

Lukumäärä:

2. Ruhojen, joista ei ole poistettu sisälmyksiä, alkuperä

Tilan osoite:

3. Ruhojen, joista ei ole poistettu sisälmyksiä, määränpää

Ruhot, joista ei ole poistettu sisälmyksiä, kuljetetaan seuraavaan leikkaamoon:

4. Ilmoitus

Allekirjoittanut virkaeläinlääkäri ilmoittaa, että

- edellä kuvatut linnut, joista ei ole poistettu sisälmyksiä, on tarkastettu ennen teurastusta edellä mainitulla tilalla ............. (kellonaika) ............ (päivämäärä) ja todettu terveiksi,

- kyseisiä eläimiä koskeva kirjanpito ja asiakirjat olivat lainsäädännöllisten vaatimusten mukaiset, eivätkä estä lintujen teurastamista.

Tehty .......................................,

(paikka) (päiväys)

Leima

..................................................

(Virkaeläinlääkärin allekirjoitus)

VI. TARHATUT JÄNISELÄIMET

Tarhattuihin jäniseläimiin sovelletaan samoja vaatimuksia kuin siipikarjaan.

VII. TARHATTU RIISTA

A. Ante mortem -tarkastus

1. Ante mortem -tarkastus voidaan tehdä alkuperätilalla; tarkastuksen tekee virkaeläinlääkäri tai hyväksytty eläinlääkäri. Tilalla tehtävään ante mortem -tarkastukseen on sisällyttävä tilan kirjanpidon tai asiakirjojen tarkastus 1 luvun I jakson 2 kohdan A kohdassa säädetyt elintarvikeketjua koskevat tiedot mukaan luettuina, säännölliset näytteet juomavedestä ja rehusta sekä tapauksen mukaan kokeet zoonoosien aiheuttajien toteamiseksi. Jos ante mortem -tarkastus on tehty tilalla, teurastamossa tehtävä ante mortem -tarkastus voidaan rajoittaa kuljetuksen aikana saatujen vammojen toteamiseen sekä eläinten tunnistetietojen tarkastamiseen.

2. Tilalla tarkastettujen elävien eläinten mukana on oltava 3 luvun X jaksossa esitetyn mallin mukainen terveystodistus, jossa todetaan, että eläimet on tarkastettu tilalla ja todettu terveiksi.

B. Post mortem -tarkastus

1. Post mortem -tarkastukseen on sisällyttävä niiden eläinten osien, joissa on muutoksia tai jotka ovat mistä tahansa muusta syystä epäilyttäviä, tunnustelu ja tarpeen mukaan viiltäminen.

2. Edellä I jakson 1 kohdan B kohdassa säädettyjä nautaeläinten ja lampaiden, IV jakson B kohdassa säädettyjä kotieläiminä pidettävien sikojen ja V jakson B kohdassa säädettyjä siipikarjan post mortem -tarkastusmenettelyjä on sovellettava tarhatun riistan vastaaviin lajeihin.

3. Jos eläimet on teurastettu tilalla, teurastamon virkaeläinlääkärin on tarkastettava virkaeläinlääkärin tai hyväksytyn eläinlääkärin alkuperätilalla antama ja allekirjoittama todistus, josta ilmenee ante mortem -tarkastuksen hyväksyttävä lopputulos, verenlaskun oikea suorittaminen ja teurastusajankohta.

VIII. LUONNONVARAINEN RIISTA

A. Post mortem -tarkastus

1. Luonnonvarainen riista on tarkastettava niin pian kuin mahdollista sen jälkeen, kun se on otettu sisään riistan käsittelylaitokseen.

2. Virkaeläinlääkärin on tarkistettava, onko luonnonvaraisen riistan mukana [eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o .../... liitteessä III olevan II luvun 4 kohdan a alakohdassa määritellyn koulutetun henkilön antama ilmoitus. Jos luonnonvaraisen riistan mukana on kyseinen ilmoitus, hänen on otettava ilmoitus huomioon post mortem -tarkastusta tehdessään.

3. Post mortem -tarkastuksen aikana virkaeläinlääkärin on suoritettava

a) ruhon, sen onteloiden ja tapauksen mukaan elinten silmämääräinen tarkastus:

i) itse metsästyksestä aiheutumattomien poikkeavuuksien havaitsemiseksi; tässä tarkoituksessa diagnoosin on perustuttava metsästäjän antamiin eläimen käyttäytymistä ennen sen tappamista koskeviin tietoihin,

ii) varmistaakseen, että kuolema ei johdu muista syistä kuin metsästyksestä;

jos i ja ii alakohdassa tarkoitettuja seikkoja ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida pelkän silmämääräisen tarkastuksen perusteella, on suoritettava laajemmat tarkastukset laboratoriossa,

b) aistinvaraisten poikkeavuuksien tarkastelu,

c) tapauksen mukaan elinten tunnustelu,

d) jäämäanalyysi näytteistä, ympäristösaasteet mukaan luettuina, jos on vakavat perusteet epäillä jäämien tai saasteiden esiintymistä; kun tällaisten vakavien epäilyjen perusteella tehdään laajempi tarkastus, virkaeläinlääkärin on odotettava, että tutkimus tehdään loppuun, ennen kuin hän arvioi kaikki tai tapauskohtaisesti osan kyseisen metsästyksen yhteydessä tapetuista riistaeläimistä, joiden voidaan olosuhteiden vuoksi olettaa olevan samalla tavalla poikkeavia,

e) sellaisten ominaisuuksien tutkiminen, jotka ovat merkkejä siitä, että liha muodostaa riskin terveydelle, mukaan luettuina

i) elävän eläimen epänormaali käyttäytyminen tai yleisen tilan häiriö metsästäjän ilmoituksen mukaan,

ii) kasvaimet tai paiseet, jos niitä on lukuisia tai jos niitä esiintyy eri sisäelimissä tai lihaksissa,

iii) niveltulehdus, kivestulehdus, maksan tai pernan patologiset muutokset, suoliston tai navan alueen tulehdukset,

iv) ruumiin onteloissa, vatsassa tai suolissa tai virtsassa olevat itse metsästyksestä aiheutumattomat vieraat aineet, kun keuhkopussi tai vatsakalvo on värjäytynyt,

v) loiset,

vi) huomattava kaasujen muodostuminen ruuansulatusjärjestelmässä ja sisäelinten värjäytyminen,

vii) lihaskudosten tai elinten värin, koostumuksen tai hajun huomattavat poikkeamat,

viii) vanhat avomurtumat,

ix) laihtuminen ja/tai yleinen tai paikallinen ödeema,

x) merkit siitä, että elimiä on hiljattain ollut kiinni keuhkopussissa tai vatsakalvossa,

xi) muut ilmeiset ulkoiset muutokset kuten mätäneminen.

4. Jos virkaeläinlääkäri sitä vaatii, selkäranka ja pää on halkaistava pituussuunnassa.

5. Jos on kyse luonnonvaraisesta pienriistasta, jonka sisälmyksiä ei ole poistettu heti tappamisen jälkeen, virkaeläinlääkärin on suoritettava post mortem -tarkastus samaa alkuperää olevista eläimistä otetulle edustavalle näytteelle; jos post mortem -tarkastuksessa todetaan ihmisiin tarttuva tauti tai 3 kohdassa tarkoitettuja puutteita tai vikoja, eläinlääkärin on tehtävä lisätarkastuksia koko erälle sen määrittämiseksi, onko koko erä julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi vai onko jokainen ruho tarkastettava erikseen.

6. Epäilyttävissä tapauksissa virkaeläinlääkäri voi tehdä asianomaisten osien lisäviiltoja ja lisätarkastuksia lopullisen päätöksen tekemistä varten.

B. Tarkastusten perusteella tehtävät päätökset

Edellä 1 luvun II.E jaksossa säädettyjen lihaa koskevien päätösten lisäksi liha, jossa post mortem -tarkastuksen aikana todetaan kyseisen jakson A kohdassa lueteltuja ominaisuuksia, on julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi.

IX. ERITYISET VAARAT

A. Tarttuvat spongiformiset enkefalopatiat

1.

Tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden osalta tehtävissä virallisissa tarkastuksissa on otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 999/2001 ja muun asiaankuuluvan yhteisön lainsäädännön vaatimukset.

B. Systiserkoosi

1. Vähimmäisvaatimuksena yli 6 viikon ikäisten nautaeläinten ja sikojen tutkimiseksi systiserkoosin varalta on oltava 3 luvun I ja IV jaksossa kuvatut post mortem -tarkastusmenettelyt. Lisäksi voidaan käyttää erityisiä serologisia kokeita. Yli 6 viikon ikäisten nautaeläinten osalta puremalihasten viiltäminen post mortem -tarkastuksessa ei ole pakollista, kun käytetään erityistä serologista koetta tai kun yli 6 viikon ikäiset nautaeläimet on kasvatettu virallisesti systiserkoosista vapaaksi todetulla tilalla.

2. Cysticercus-bakteerin saastuttama liha on julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi. Jos eläin ei ole kuitenkaan saanut yleistä Cysticercus-tartuntaa, muut kuin saastuneet eläimenosat voidaan julistaa ihmisravinnoksi kelpaaviksi sen jälkeen, kun niille on suoritettu kylmäkäsittely.

C. Trikinoosi

1. Sikojen (kotieläiminä pidettyjen, tarhatun riistan ja luonnonvaraisen riistan), kavioeläinten ja muiden trikiinitartunnalle alttiiden lajien ruhot on tutkittava trikinoosin varalta, ellei eläimiä ole kasvatettu virallisesti trikinoosista vapaaksi todetulla tilalla tai ellei niille ole tehty kylmäkäsittelyä.

2. Trikiinibakteerien saastuttamien eläinten liha on julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi.

D. Räkätauti

1. Kavioeläimet on tapauksen mukaan tutkittava räkätaudin varalta. Kavioeläinten tutkimiseen räkätaudin varalta kuuluu henkitorven, kurkunpään, nenäonteloiden, sivuonteloiden ja niiden haarautumien limakalvojen huolellinen tutkiminen sen jälkeen, kun pää on halkaistu pituussuunnassa ja sierainten väliseinä poistettu.

2. Hevosista, joilla on todettu räkätauti, saatu liha on julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi.

E. Tuberkuloosi

1. Eläimet, joiden tuberkuliinikoereaktio on positiivinen tai epäselvä, on teurastettava muista eläimistä erillään noudattaen varotoimia, jotta vältetään muiden ruhojen ja teurastuslinjan saastumisvaara sekä teurastamossa läsnä olevan henkilöstön tartuntavaara.

2. Sellaisten eläinten liha, joiden tuberkuliinikoereaktio on positiivinen tai epäselvä ja joiden post mortem -tarkastuksessa on tullut ilmi paikallisia tuberkuloosimuutoksia useissa elimissä tai useissa ruhon osissa, on julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi. Siihen asti kunnes Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen antaa asiasta lausunnon, sellaisten eläinten liha, joiden tuberkuliinikoereaktio on positiivinen tai epäselvä ja joiden post mortem -tarkastuksessa on tullut ilmi paikallisia tuberkuloosimuutoksia useissa jonkin elimen tai ruhon osan imusolmukkeissa, on julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi tai sille on tehtävä lämpökäsittely.

F. Luomistauti (bruselloosi)

1. Eläimet, joiden bruselloosikoereaktio on positiivinen tai epäselvä, on teurastettava muista eläimistä erillään noudattaen varotoimia, jotta vältetään muiden ruhojen ja teurastuslinjan saastumisvaara sekä teurastamossa läsnä olevan henkilöstön tartuntavaara.

2. Sellaisten eläinten liha, joiden bruselloosikoereaktio on positiivinen tai epäselvä ja joiden akuuttia tulehdusta osoittavat muutokset tukevat tätä, on julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi. Vaikkei tällaisia muutoksia havaittaisi, utareet, sukuelimet ja veri on kuitenkin todettava ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi.

G. Yksityiskohtaiset vaatimukset

Seuraavat on vahvistettava 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen annettua lausuntonsa:

a) systiserkoosi- ja trikinoositapauksessa sovellettava lihan kylmäkäsittely ja tuberkuloositapauksessa sovellettava lihan lämpökäsittely,

b) edellytykset, joiden mukaisesti tilat voidaan todeta virallisesti cysticercus-bakteereista tai trikiinibakteereista vapaiksi,

c) tapauksen mukaan tässä kohdassa tarkoitettujen edellytysten tutkimisessa sovellettavat menetelmät serologiset testit systiserkoosin tutkimiseksi sekä mahdolliset trikiinien tutkimisessa käytettävät menettelyt mukaan luettuina.

X. TERVEYSTODISTUKSEN MALLI

TERVEYSTODISTUS

tilalta teurastamoon kuljetettaville eläimille

Toimivaltainen yksikkö: .................................... Nro:

1. Eläinten tunnistetiedot

Laji:

Eläinten lukumäärä:

Tunnistusmerkintä:

2. Eläinten alkuperä

Alkuperätilan osoite:

Rakennuksen tunnistetiedot*:

3. Eläinten määräpaikka

Eläimet kuljetetaan seuraavaan teurastamoon:

seuraavalla kuljetusvälineellä:

4. Muut asiaan vaikuttavat tiedot

5. Ilmoitus

Allekirjoittanut ilmoittaa, että

- edellä kuvatut eläimet on tarkastettu ennen teurastusta edellä mainitulla tilalla ............. (kellonaika) ............ (päivämäärä) ja todettu terveiksi,

- kyseisiä eläimiä koskeva kirjanpito ja asiakirjat olivat lainsäädännöllisten vaatimusten mukaiset, eivätkä estä eläinten teurastamista.

Tehty .......................................,

(paikka) (päiväys)

Leima

..................................................

(Eläinlääkärin allekirjoitus)

* Merkintä ei pakollinen.

LIITE II

ELÄVÄT SIMPUKAT

I. TUOTANTOALUEIDEN VIRALLINEN VALVONTA

1. Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava simpukoiden tuotantoalueiden sijainti ja rajat. Toimivaltaisen viranomaisen on luokiteltava tuotantoalueet, joilta simpukoiden pyynti on sallittava, kolmeen luokkaan fekaalikontaminaation perusteella seuraavasti:

a) A-luokan alueet: alueet, joilta eläviä simpukoita voidaan pyytää sellaisenaan ihmisravintona käytettäväksi. Näiltä alueilta peräisin olevien elävien simpukoiden on täytettävä [eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o .../... liitteessä II olevan V luvun VII jaksossa tarkoitetut elävien simpukoiden terveysvaatimukset.

b) B-luokan alueet: alueet, joilta eläviä simpukoita voidaan pyytää, mutta saattaa markkinoille ihmisravintona käytettäväksi vasta sen jälkeen kun ne on käsitelty puhdistamossa tai ne ovat olleet uuteen paikkaan sijoitettuina, jotta ne täyttäisivät edellä a alakohdassa tarkoitetut terveysvaatimukset. Näiltä alueilta peräisin olevat elävät simpukat eivät saa viidellä putkella ja kolmella laimennuksella tehdyissä MPN-tutkimuksissa (Most Probable Number, todennäköisin lukumäärä) ylittää raja-arvoja, jotka ovat 6 000 fekaalista kolibakteeria 100 gramman suuruista lihaerää kohti tai 4 600 E. coli -bakteeria 100 gramman suuruista lihaerää kohti 90 prosentissa näytteitä.

c) C-luokan alueet: alueet, joilta eläviä simpukoita voidaan pyytää, mutta saattaa markkinoille vasta pitkäaikaisen uuteen paikkaan sijoittamisen (vähintään kaksi kuukautta) jälkeen tässä yhteydessä mahdollisesti suoritetusta puhdistuksesta riippumatta, tai tehokkaan puhdistuksen jälkeen; tämän puhdistuksen kesto vahvistetaan 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen siten, että a alakohdassa tarkoitetut terveysvaatimukset täyttyvät. Näiltä alueilta peräisin olevat elävät simpukat eivät saa viidellä putkella ja kolmella laimennuksella tehdyssä MPN-tutkimuksessa ylittää rajaa, joka on 60 000 fekaalista kolibakteeria 100 gramman suuruista lihaerää kohti.

2. Tuotantoalueiden luokittelun mahdollistamiseksi ja alueen fekaalikontaminaation tason määrittelemiseksi toimivaltaisen viranomaisen on

a) tutkittava kaikki ihmis- tai eläinperäiset saastelähteet, jotka voivat olla saastumisen lähteitä tuotantoalueella,

b) tutkittava valuma-alueen ihmis- ja eläinpopulaatioiden kausivaihtelut ottaen huomioon sellaisten orgaanisten saastuttajien määrät, joita eri vuodenaikoina esiintyy, sekä sademäärälukemat ja jäteveden käsittely,

c) määritettävä saastuttajien liikkeet tuotantoalueen virtausmallien, batymetrian ja vuorovesikierron avulla,

d) laadittava tuotantoalueelle simpukoiden näytteenotto-ohjelma, joka perustuu olemassa olevien tietojen tarkasteluun, ja useiden sellaisten näytteiden vertailuun, joiden näytteenottokohtien maantieteellisellä jakaumalla ja näytteenottotiheydellä on varmistettava, että analyysin tulokset ovat tutkittavan alueen osalta niin edustavia kuin mahdollista.

3. Luokiteltuja uudelleensijoitus- ja tuotantoalueita on valvottava määräajoin, jotta voidaan

a) välttää väärinkäytökset elävien simpukoiden alkuperän ja määräpaikan suhteen,

b) tarkistaa elävien simpukoiden mikrobiologinen laatu suhteessa tuotantoalueisiin ja uudelleensijoitusalueisiin,

c) tarkastaa toksiinia tuottavan planktonin esiintyminen tuotantovesissä ja uudelleensijoitusalueiden vesissä sekä biotoksiinien esiintyminen elävissä simpukoissa,

d) tarkastaa kemiallisten saastumistekijöiden esiintyminen elävissä simpukoissa.

4. Edellä 3 kohdan b, c ja d alakohdan täytäntöönpanemiseksi on laadittava näytteenottosuunnitelmat kyseisten tarkastusten tekemiseksi määräajoin tai tapauksen mukaan, jos pyyntiajankohdat ovat epäsäännöllisiä. Näytteenottokohtien maantieteellisellä jakaumalla ja näytteenottotiheydellä on varmistettava, että analyysin tulokset ovat tutkittavan alueen osalta niin edustavia kuin mahdollista.

a) Elävien simpukoiden mikrobiologisen laadun tarkastamiseksi toteutettavassa näytteenottosuunnitelmassa on erityisesti otettava huomioon

i) todennäköiset fekaalikontaminaation vaihtelut,

ii) edellä 2 kohdassa tarkoitetut tekijät.

b) Toksiinia tuottavan planktonin esiintymisen tarkastamiseksi tuotantovesissä ja uudelleensijoitusalueiden vesissä sekä biotoksiinien esiintymisen tarkastamiseksi elävissä simpukoissa toteutettavassa näytteenottosuunnitelmassa on otettava erityisesti huomioon mahdolliset merellisiä biotoksiineja sisältävän planktonin vaihtelut.

Näytteet on otettava seuraavasti:

i) planktonin seuranta: säännöllinen näytteenotto toksiineja sisältävän planktonin koostumuksessa ja sen maantieteellisessä levinneisyydessä tapahtuvien muutosten havaitsemiseksi; jos simpukoiden lihassa todetaan toksiinien kertymistä, tuloksia on seurattava tehostetulla näytteenotolla lisäämällä näytteenottopaikkojen lukumäärää ja kasvatus- ja pyyntivesistä otettujen näytteiden lukumäärää, ja

ii) säännölliset toksisuustutkimukset, joissa käytetään taudin esiintymisalueelta saatuja saastumiselle herkimpiä simpukoita; merellisiin biotoksiineihin sovellettavat yhdenmukaiset tutkimusmenetelmät on vahvistettava 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

c) Näytteet simpukoissa olevien toksiinien analysoimiseksi on yleensä otettava viikoittain kausina, jolloin pyynti on sallittua. Näytteenottotiheyttä voidaan vähentää tietyillä alueilla tai tiettyjen simpukkatyyppien osalta, jos toksiineja koskevan riskianalyysin tai kasviplanktonin esiintymisen perusteella voidaan olettaa, että toksisten jaksojen riski on erittäin matala. Sitä on lisättävä, jos tämän arvioinnin perusteella voidaan olettaa, että viikoittainen näytteenottotiheys ei ole riittävä. Riskinarviointia on tarkasteltava uudelleen määräajoin, jotta voidaan arvioida riski toksiinien esiintymiselle kyseisiltä alueilta peräisin olevissa elävissä simpukoissa.

d) Kun saatavilla on tiedot toksiinien kertymisasteista samalla alueella kasvavan tietyn ryhmän lajien osalta, indikaattorilajina voidaan käyttää lajia, jonka kertymisaste on korkein, jotta voidaan sallia ryhmän kaikkien lajien hyödyntäminen, jos indikaattorilajin toksiinitasot ovat säännösten mukaisia rajoja alhaisemmat. Jos indikaattorilajin toksiinitasot ylittävät säännösten mukaiset rajat, muiden lajien pyynti on sallittava ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseisten lajien lisäanalyysit osoittavat niiden toksiinitasojen alittavan kyseiset rajat.

e) Planktonin seurannan osalta näytteiden tulee olla vesipatsaan osalta edustavia, ja niistä on saatava tietoa toksisten lajien esiintymisestä sekä populaatiosuuntauksista. Jos toksisissa populaatioissa havaitaan muutoksia, jotka voivat johtaa toksiinien kertymiseen, simpukoiden näytteenottotiheyttä on lisättävä tai alueet on suljettava varotoimena toksiinianalyysien tulosten saamiseen saakka.

f) Kemiallisten saastumistekijöiden tarkastamiseksi toteutettavan näytteenottosuunnitelman avulla on voitava havaita poikkeamat asetuksessa (EY) N:o 466/2001 [16] vahvistetuista määristä.

[16] EYVL L 77, 16.3.2001, s. 1.

5. Jos näytteenoton tulokset osoittavat, että simpukoiden terveysvaatimukset eivät täyty tai että simpukat voivat muuten aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle, kyseinen tuotantoalue on elävien simpukoiden pyynnin osalta suljettava.

Suljetut alueet voidaan avata uudelleen ainoastaan silloin kun simpukat täyttävät yhteisön lainsäädännön mukaiset terveysvaatimukset. Jos alue on suljettu planktonin esiintymisen tai simpukoiden liian korkeiden toksiinitasojen vuoksi, sen avaamiseksi uudelleen on saatava säännösten mukaiset rajat alittava tulos kahdesta peräkkäisestä kokeesta, joiden tekemisen välillä on oltava vähintään 48 tuntia. Kasviplanktonin kehityssuuntauksia koskevat tiedot voidaan ottaa huomioon päätöksessä. Jos tietyn alueen toksisuuden muutoksista on olemassa luotettavat tiedot ja saatavilla on tuoreet tiedot toksisuuden vähenemissuuntauksesta, toimivaltainen viranomainen voi päättää avata uudelleen alueen, jonka osalta yhden näytteenoton perusteella saadut tulokset alittavat säännösten mukaisen rajan.

6. Toimivaltaisen viranomaisen on seurattava tuotantoalueita, joilla simpukoiden pyynti on kiellettyä tai joilla sovelletaan erityisedellytyksiä, sen varmistamiseksi, ettei markkinoille saateta ihmisten terveydelle haitallisia tuotteita.

7. Edellä 3 kohdassa tarkoitetun uudelleensijoitus- ja tuotantoalueiden valvonnan lisäksi on perustettava valvontajärjestelmä laboratoriokokeineen lopputuotetta koskevien vaatimusten täyttymisen toteamiseksi ja erityisesti sen tarkistamiseksi, että merellisten biotoksiinien ja saasteiden määrä ei ylitä turvallisuusrajoja, eikä simpukoiden mikrobiologinen laatu aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle.

8. Toimivaltaisen viranomaisen on:

a) laadittava ja pidettävä ajan tasalla niiden hyväksyttyjen tuotantoalueiden ja uudelleensijoitusalueiden luettelo, joista eläviä simpukoita saa kerätä tämän liitteen vaatimusten mukaisesti; luettelossa on ilmoitettava yksityiskohtaisesti alueiden sijainti ja rajat sekä mainittava alueen luokka.

Kyseinen luettelo on annettava tiedoksi niille, joita tämä liite koskee, tuottajat, kerääjät sekä puhdistamojen ja lähettämöjen hoitajat mukaan luettuina.

b) ilmoitettava välittömästi niille, joita liitteen vaatimukset koskevat, ja erityisesti tuottajille, kerääjille sekä puhdistamojen ja lähettämöjen hoitajille, kaikista tuotantoalueen sijainnin, rajojen tai luokan muutoksista tai sen sulkemisesta väliaikaisesti tai lopullisesti.

c) toimittava viivyttelemättä, jos tässä liitteessä säädetyt tarkastukset osoittavat, että tuotantoalue on suljettava tai se voidaan avata uudelleen.

9. Tehdessään päätöstä pyyntialueiden luokituksesta, avaamisesta tai sulkemisesta toimivaltainen viranomainen voi ottaa huomioon elintarvikealan toimijoiden tai kyseisiä elintarvikealan toimijoita edustavan organisaation toteuttamien tarkastusten tulokset. Tällaisessa tapauksessa analyysi on täytynyt suorittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymässä laboratoriossa ja toimivaltaisen viranomaisen ja kyseisten elintarvikealan toimijoiden tai kyseisen organisaation välillä mahdollisesti sovitun menettelyn mukaisesti.

II. LUOKITELTUJEN TUOTANTOALUEIDEN ULKOPUOLELLA PYYDETTYJEN PECTINIDAE-HEIMOON KUULUVIEN SIMPUKOIDEN VIRALLINEN VALVONTA

Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisten tarkastusten järjestäminen Pectinidae-heimoon kuuluville simpukoille, jotka on pyydetty luokiteltujen tuotantoalueiden ulkopuolella, jotta varmistetaan, että kyseiset simpukat täyttävät asiaankuuluvat terveysvaatimukset biotoksiineja koskevat vaatimukset mukaan luettuina.

LIITE III

KALASTUSTUOTTEET

1. Kalastustuotteiden viralliset tarkastukset tehdään saaliiden purkamisen yhteydessä tai ennen ensimmäistä myyntiä kalahuutokaupassa tai tukkukaupassa. Myös kalat ja muut vesiviljelytuotteet on tarkastettava ennen niiden saattamista markkinoille.

2. Virallisiin tarkastuksiin on kuuluttava seuraavat:

a) Aistinvaraiset seurantakokeet

On tehtävä pistokokeita sen varmistamiseksi, että yhteisön lainsäädännössä säädettyjä tuoreusvaatimuksia noudatetaan. Jos on aihetta epäillä tuotteiden tuoreutta, aistinvarainen tutkimus on toistettava.

b) Kokeet emäksisen haihtuvan kokonaistypen (TVB-N) määrittämiseksi

Jos aistinvaraisessa tutkimuksessa epäillään kalastustuotteiden tuoreutta, voidaan ottaa näytteitä ja tehdä laboratoriokokeet emäksisen haihtuvan kokonaistypen (TVB-N) määrien kartoittamiseksi.

TVB-N:n raja-arvoina ja määritysmenetelminä on käytettävä päätöksen 95/149/EY 1-3 artiklassa määritettyjä raja-arvoja ja määritysmenetelmiä.

Jos aistinvaraisen tutkimuksen perusteella on aihetta epäillä muiden sellaisten edellytysten olemassaoloa, jotka voivat vaikuttaa kansanterveyteen, voidaan tarkistustarkoituksessa ottaa näytteitä.

c) Kokeet histamiinin määrittämiseksi

Histamiinin seurantakokeet on tehtävä yhteisön lainsäädännön mukaisesti sallittujen tasojen noudattamisen tarkistamiseksi.

Eräiden kalastustuotteiden histamiinitason on oltava seuraavissa rajoissa erästä otettua yhdeksää näytettä kohti:

i) keskiarvo ei saa ylittää 100:aa miljoonasosaa,

ii) kahdessa näytteessä voi olla arvo, joka on suurempi kuin 100 miljoonasosaa mutta ei yli 200 miljoonasosaa,

iii) yhdelläkään näytteistä ei saa olla arvon 200 miljoonasosaa ylittävää arvoa.

Rajoja on sovellettava ainoastaan seuraaviin heimoihin kuuluviin kalalajeihin: Scombridae, Clupeidae, Engraulidae, Coryfenidae, Pomatomidae ja Scombraesosidae. Sardellin, jolle on tehty entsymaattinen kypsytys suolavedessä, histamiinitasot voivat kuitenkin olla korkeampia, mutta eivät enempää kuin kaksi kertaa niin suuret kuin edellä mainitut arvot. Tutkimukset on tehtävä luotettavalla ja tieteellisesti tunnustetulla menetelmällä mukaan luettuna korkean suorituskyvyn nestekromatografia (HPLC).

d) Saasteiden seurantakokeet

On toteutettava seurantajärjestelyitä sellaisten kalastustuotteissa olevien saasteiden tasojen valvomiseksi vesiympäristössä esiintyvät raskasmetallit ja orgaaniset klooriyhdisteet mukaan luettuina.

e) Tarvittaessa mikrobiologiset kokeet

f) Seurantakokeet sisäloisia koskevan yhteisön lainsäädännön noudattamisen tarkistamiseksi

g) Viralliset tarkistukset markkinoilla mahdollisesti olevien myrkyllisten kalalajien tai biotoksiinia sisältävien kalojen havaitsemiseksi

Tarvittaessa on 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen annettua lausuntonsa vahvistettava seuraavat:

i) kalastustuotteiden aistinvaraisessa arvioinnissa käytettävät tuoreusvaatimukset, erityisesti silloin, kun näitä vaatimuksia ei ole vahvistettu voimassa olevassa yhteisön lainsäädännössä,

ii) kyseisissä virallisissa tarkastuksissa käytettävät analyyttiset raja-arvot, analyysimenetelmät sekä näytteenottosuunnitelmat.

3. Seuraavat on julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi:

a) kalastustuotteet, joiden aistinvarainen, kemiallinen, fysikaalinen tai mikrobiologinen tarkastus on osoittanut, etteivät kyseiset tuotteet kelpaa ihmisravinnoksi,

b) kalat tai kalojen osat, joita ei ole tutkittu asianmukaisesti sisäloisten löytämiseksi yhteisön lainsäädännön mukaisesti;

c) kalastustuotteet, joiden syötävissä osissa on vesiympäristön saasteita, kuten raskasmetalleja tai orgaanisia klooriyhdisteitä, sellaisia määriä, että niiden laskettu päiväsaanti ylittää ihmisten hyväksyttävän päivä- tai viikkosaannin,

d) myrkylliset kalat ja biotoksiineja sisältävät kalastustuotteet,

e) muut kalastustuotteet tai niiden osat, joita pidetään kansanterveydelle vaarallisina.

LIITE IV

MAITO JA MAITOTUOTTEET

I LUKU: TILOJEN VALVONTA

1. Tuotantotiloilla oleville eläimille on tehtävä säännöllisesti eläintautitarkastuksia, jotta varmistetaan raakamaidon tuotantoa koskevien terveysvaatimusten sekä erityisesti eläinten terveystilannetta ja eläinlääkkeiden käyttöä koskevien vaatimusten noudattaminen. Kyseiset tarkastukset voidaan tehdä muiden yhteisön säännösten mukaisesti tehtävien eläinlääkärintarkastusten yhteydessä.

2. Jos on syytä epäillä, että eläinten terveyttä koskevia vaatimuksia ei noudateta, on tarkastettava eläinten yleinen terveystilanne.

3. Tuotantotilat on tarkastettava säännöllisesti, jotta varmistetaan hygieniavaatimusten noudattaminen. Jos hygienia osoittautuu riittämättömäksi, on toteutettava asianmukaiset toimet sen varmistamiseksi, että toimija korjaa tilanteen.

II LUKU: RAAKAMAIDON VALVONTA KERÄÄMISEN YHTEYDESSÄ

1. Toimivaltaisen viranomaisen on järjestettävä tapauksen mukaan yhteistyössä maitoa tuottavien tai keräävien elintarvikealan toimijoiden tai näitä toimijoita edustavan alan kanssa valvontajärjestelmiä, joilla varmistetaan raakamaitoon sovellettavien vaatimusten noudattaminen.

2. Jos raakamaito ei vastaa vaatimuksia, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimet sen varmistamiseksi, että elintarvikealan toimija korjaa tilanteen.

Jos tilannetta ei ole korjattu kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun vaatimustenmukaisuuden puuttumisesta on ilmoitettu, kyseisen tuotantotilan maidon jakelu keskeytetään, kunnes elintarvikealan toimija on osoittanut, että maito vastaa vaatimuksia.

3. Kun raakamaito ei täytä pakollisia kansanterveyskriteerejä ja elintarvikkeiden turvallisuus voi siksi vaarantua, toimivaltaisen viranomaisen on määriteltävä menettelyt ja sovellettava niitä raakamaidon jakelun keskeyttämiseksi, kunnes elintarvikkeiden turvallisuuden takaavat olosuhteet on palautettu. Toimivaltaisen viranomaisen on samaan aikaan annettava tuottajalle ohjeet siitä, onko maito tuhottava vai saadaanko sitä käyttää tietyin tarkkaan määritellyin ehdoin. Kun turvallisuuden takaavat olosuhteet on saavutettu, toimivaltaisen viranomaisen on jälleen sallittava maidon jakelu.

III LUKU: JALOSTETTUJEN MAITOTUOTTEIDEN VALVONTA

Virallisiin tarkastuksiin on kuuluttava seuraavat:

1. Tarkastetaan, täyttääkö jalostukseen käytetty raakamaito siihen sovellettavat vaatimukset.

2. Tarkastetaan, että elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat tavoitteet saavutetaan, tarkastamalla elintarvikealan toimijoiden soveltamat menettelyt, mukaan luettuina

i) lämpökäsittely tai muut fysikaalisen käsittelyn parametrit tai

ii) yleiset jalostusedellytykset, perinteisiin tuotantomenetelmiin mukautetut edellytykset mukaan luettuina.

3. Tarkastetaan, täyttävätkö lopputuotteet niihin sovellettavat vaatimukset, varsinkin mikrobiologisia kriteerejä ja merkintöjä koskevat vaatimukset.

LIITE V

LAITOKSET, JOITA EI TARVITSE MERKITÄ LUETTELOON

Seuraavien kolmansissa maissa sijaitsevien laitosten ei tarvitse olla mukana 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti laadituissa ja ajan tasalle saatetuissa luetteloissa:

1. laitokset, jotka käsittelevät eläinperäisiä tuotteita, joille ei aseteta vaatimuksia [eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetun] neuvoston asetuksen (EY) N:o .../... liitteessä III,

2. laitokset, joiden toiminta rajoittuu alkutuotantoon,

3. laitokset, joiden toiminta rajoittuu kuljetustoimintaan,

4. laitokset, joiden toiminta rajoittuu sellaisten eläinperäisten tuotteiden varastointiin, jotka eivät vaadi lämpötilavalvottuja varastointitiloja.

LIITE VI

YHTEISÖÖN TUOTAVIEN TUOTTEIDEN MUKANA OLEVIA TODISTUKSIA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1. Lähettäjänä toimivan kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen edustajan, joka myöntää yhteisöön tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden lähetysten mukana olevan todistuksen, on allekirjoitettava todistus ja varmistettava, että siinä on virallinen leima. Tämä vaatimus koskee todistuksen jokaista sivua, jos sivuja on useampia kuin yksi. Tehdasalusten osalta toimivaltainen viranomainen voi sallia, että aluksen kapteeni tai muu päällystöön kuuluva henkilö allekirjoittaa todistuksen.

2. Todistukset on laadittava lähettäjänä toimivan kolmannen maan sekä sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jossa rajatarkastus tehdään, tai todistuksen liitteenä on oltava virallinen käännös kyseiselle kielelle tai kyseisille kielille. Jäsenvaltio voi kuitenkin suostua siihen, että käytetään muuta yhteisön virallista kieltä kuin jäsenvaltion virallista kieltä.

3. Todistuksen alkuperäiskappaleen on oltava lähetysten mukana niiden tullessa yhteisöön.

4. Todistuksen on koostuttava

a) yhdestä paperiarkista tai

b) kahdesta tai useammasta sivusta, jotka ovat osa yhtenäistä ja jakamatonta paperiarkkia, tai

c) useasta peräkkäisestä sivusta, jotka on numeroitu niin, että numeroinnista käy ilmi, että sivu on yksi rajallisesta määrästä peräkkäisiä sivuja (esimerkiksi "sivu 2/4").

5. Todistuksissa on oltava yksilöllinen viitenumero. Kun todistus koostuu useasta peräkkäisestä sivusta, viitenumeron on oltava jokaisella sivulla.

6. Todistus on annettava ennen kuin lähetys, jota se koskee, poistuu lähettäjänä toimivan kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen valvonnasta.