52003DC0574

KOMISSION KERTOMUS AZORIEN, MADEIRAN, KANARIANSAARTEN SEKÄ RANSKAN DEPARTEMENTTIEN GUAYANAN JA RÉUNIONIN TIETTYJEN KALASTUSTUOTTEIDEN KAUPAN PITÄMISESSÄ ALUEIDEN SYRJÄISESTÄ SIJAINNISTA AIHEUTUVIEN LISÄKUSTANNUSTEN TASOITUSJÄRJESTELMÄN KÄYTTÖÖN OTTAMISESTA

johdanto

1. Tämän kertomuksen aihe

Azorien, Madeiran, Kanariansaarten sekä Ranskan departementtien Guayanan ja Réunionin tiettyjen kalastustuotteiden kaupan pitämisessä alueiden syrjäisestä sijainnista aiheutuvien lisäkustannusten tasoitusjärjestelmän käyttöön ottamisesta 17 päivänä heinäkuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1587/98 [1], sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 579/2002 [2], 6 artiklan mukaisesti komission on esitettävä Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomus asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden soveltamisesta ja liitettävä siihen tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

[1] EYVL L 208, 24. heinäkuuta1998.

[2] EYVL L 89, 5. huhtikuuta 2002.

Tässä kertomuksessa annetaan kyseisen säännöksen mukaisesti kuvaus tiettyjen kyseisillä alueilla tuotettavien lajien kaupan pitämistä koskevan tukijärjestelmän soveltamisen tuloksista. Kertomuksessa käsitellään myös kalastusalan nykyiset erityisrajoitukset niiden lajien osalta, joita pidetään kaupan merkittäviä määriä, ja selvitetään yhteisön toimintaan liittyviä näkökohtia tällä alalla.

2. Yhteisön toiminnan oikeudelliset kehykset

Neuvosto otti päätöksillään 89/687/ETY [3], 91/314/ETY [4] ja 91/315/ETY [5] käyttöön yhteisön syrjäisimpien alueiden syrjäiseen sijaintiin ja saaristoluonteeseen perustuvia, vaihtoehtoisia erityistoimenpiteitä sisältäviä ohjelmia, jotka loivat asianmukaisen kehyksen toimenpiteiden toteuttamiselle eri toiminta-aloilla, joiden puolestaan on oltava erityisen huomion kohteena vahvistettaessa tarvittavaa yhteisön tukea näitä alueita leimaavien pysyvien rajoitusten vähentämiseksi (Poseidom-, Poseican- ja Poseima-ohjelmat).

[3] EYVL L 399, 30. joulukuuta 1989.

[4] EYVL L 171, 29. kesäkuuta 1991.

[5] EYVL L 171 29. kesäkuuta 1991.

Näiden ohjelmien tarkoituksena on yhteisön politiikkaa sovellettaessa ottaa huomioon kyseisten alueiden syrjäiseen sijaintiin ja saaristoluonteeseen liittyvät erityispiirteet ja haitat. Alueiden taloudellinen riippuvuus tietyistä tuotteista, suppeat markkinat ja kaksoisasema samalla kertaa yhteisön jäseninä ja kehitysmaaympäristöön sijoittuvina alueina säätelevät niiden taloudellista ja sosiaalista elämää.

Ohjelmat ovat osoitus yhteisön solidaarisuudesta kaukaisimpia alueitaan kohtaan ja välttämätön edellytys niiden yhdentymiselle sisämarkkinoihin, ja ne on tarkoitettu viitekehyksiksi yhteisön politiikan soveltamiselle näillä alueilla.

Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa todetaan, että on tarpeen soveltaa näihin alueisiin erityistoimenpiteitä, erityisesti kalastusalalla, joka mainitaan nimenomaisesti [6].

[6] Tämän säännöksen täydellinen teksti on seuraava: "Tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan Ranskan merentakaisiin departementteihin, Azoreihin, Madeiraan ja Kanariansaariin. Ottaen huomioon Ranskan merentakaisten departementtien, Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten rakenteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen tilanne, jota vaikeuttaa niiden syrjäinen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vaikea pinnanmuodostus ja ilmasto sekä taloudellinen riippuvuus muutamista harvoista tuotteista, jotka sen vuoksi, että ne ovat pysyviä tekijöitä ja niillä on yhteisvaikutuksia, haittaavat suuresti näiden alueiden kehitystä, neuvosto hyväksyy kuitenkin määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on erityisesti määritellä ne edellytykset, joilla tätä sopimusta sovelletaan kyseisiin alueisiin, mukaan lukien yhteiset politiikat. Neuvosto ottaa hyväksyessään toisessa alakohdassa tarkoitettuja asiaan kuuluvia toimenpiteitä huomioon sellaiset alat, kuten tulli- ja kauppapolitiikan, veropolitiikan, tullittomat alueet, maatalous- ja kalastuspolitiikan, raaka-aineiden ja välttämättömien kulutustavaroiden toimittamisehdot, valtion tuet sekä edellytykset rakennerahastoihin ja laaja-alaisiin yhteisön ohjelmiin pääsemiselle. Neuvosto hyväksyy toisessa alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet syrjäisimpien alueiden erityispiirteet ja rajoitukset huomioon ottaen ja heikentämättä yhteisön oikeusjärjestyksen, sisämarkkinat ja yhteiset politiikat mukaan luettuina, yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta."

Useat tekijät, erityisesti yksinomaisten talousvyöhykkeiden laajuus ja alalla harjoitettavan toiminnan luomat työpaikat, oikeuttavat yhteisön tasolla lähestymistavan, jossa otetaan huomioon kalastusalan merkittävyys ja samaan aikaan näiden alueiden syrjäisestä sijainnista johtuvat rajoitukset.

1. I Osa

1. Erityistapauksena tuki tiettyjen kalastustuotteiden kaupan pitämiselle

Alueellisten markkinoiden puuttuminen ja kuljetuksesta aiheutuvat lisäkustannukset merkitsevät luonteeltaan pysyviä rajoituksia myyntipaikoille pääsyn osalta. Tämä tilanne on yhteinen viidelle syrjäisimmälle alueelle.

Juuri tämän tilanteen vuoksi yhteisö päätti toimia tukeakseen näiden alueiden tuottajia kalastustuotteiden kaupan pitämisen osalta. Tätä varten otettiin vuonna 1992 käyttöön järjestelmä [7], joka on ollut varsin onnistunut. Järjestelmän soveltamista on jatkettu useita kertoja, viimeksi neuvoston asetuksella (EY) N:o 1587/98, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 579/2002. Viimeksi mainitulla asetuksella tehdyn muutoksen kautta järjestelmää sovelletaan joulukuun 31 päivään 2002. Järjestelmä on mahdollistanut sen, että alan toimijat ovat voineet pitää kaupan erityisesti vientiin suunnattuja lajeja vastaavin edellytyksin kuin Manner-Eurooppaan sijoittautuneet talouselämän toimijat.

[7] Décision de la Commission du 30 juillet 1992 relative à l'octroi d'un concours communautaire à certaines mesures spécifiques d'exécution du Poseima (epävirallinen suomennos: Komission päätös, tehty 30 päivänä heinäkuuta 1992, yhteisön tuen myöntämisestä tietyille Poseima-ohjelman toteuttamiseen liittyville erityistoimille) - EYVL L 248, 28.8.1992.

2. Nykyinen järjestelmä

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 1587/98 käyttöön otetussa nykyisessä järjestelmässä otetaan huomioon se, että Euroopan unionin kalastusalan vaikeuksia pahentavat erityisesti kalastustuotteiden markkinoille kuljetuksesta aiheutuvat kustannukset, jotka johtuvat alueiden syrjäisestä sijainnista ja eristäytyneisyydestä.

Järjestelmässä pyritään myös siihen, että syrjäiseen sijaintiin ja saaristoluonteeseen perustuvat, vaihtoehtoisia toimenpiteitä sisältävät ohjelmat vakiinnutetaan osaksi näitä alueita koskevaa yhteisön politiikkaa, jotta voitaisiin ottaa huomioon alueita koskevat rajoitukset ja niiden kehitykseen liittyvät erityisongelmat ja korostaa samalla pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen sosiaalista ja taloudellista merkitystä.

Järjestelmän tarkoituksena on seuraavien kalastustuotteiden kaupan pitämisessä alueiden syrjäisestä sijainnista aiheutuvien lisäkustannusten tasoittaminen:

- tonnikala ja pohjakalalajit (Azorit)

- tonnikala, paikalliselle teollisuudelle toimitettava makrilli ja mustahuotrakala (Madeira)

- tuoreena ja pakastettuna kaupan pidettäväksi tarkoitettu tonnikala, pakastettavaksi ja jalostettavaksi tarkoitettu sardiini ja makrilli sekä vesiviljelytuotteet ja pääjalkaiset (Kanariansaaret)

- katkarapu (Guayana)

- tuoreena kaupan pidettävä tonnikala ja miekkakala (Réunion).

Asetuksella (EY) N:o 579/2002 tehdyn muutoksen mukaisesti ja jotta voidaan ottaa huomioon lajien kaupan pitämistä koskevien edellytysten mahdollinen muuttuminen ja niiden ominaispiirteet, komissio voi mukauttaa tasoitukseen myönnettyjä määriä, kuten tähänkin asti, mutta lisäksi myös eri lajien osalta säädettyjä määriä kullekin alueelle vahvistettujen rahoitussäännösten rajoissa.

II Osa

Kalastusalan tilanne järjestelmän piiriin kuuluvilla alueilla. Järjestelmän kehittämisnäkymät.

1. Azorit

Azorien saariryhmä muodostuu yhdeksästä saaresta, jotka jakaantuvat kolmeen ryhmään: läntiseen (Flores ja Corvo), keskiseen (Terceira, Graciosa, São Jorge, Pico ja Faial) ja itäiseen (São Miguel ja Santa Maria). Saariryhmän suunnassa länsi/luode, etelä/kaakko muodostama kaistale on mittasuhteiltaan noin 630 kertaa 130 km ja sijoittuu kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suuralueen X eteläosaan.

Azorien alue, joka sijaitsee 1 600 km:n päässä Manner-Portugalin rannikosta ja 4 000 km:n päässä Yhdysvaltain itärannikolta, on maantieteellisesti eristynyt.

Saaristoluonteen lisäksi on otettava huomioon saarten suuri hajanaisuus itse saariryhmänkin sisällä ("meta-saaristoluonne"). Toisiaan lähinnä olevat saaret ovat Faial ja Pico, joiden välinen etäisyys on kuusi kilometriä, ja toisistaan kaukaisimmat ovat Santa Maria ja Corvo, joiden välinen matka on lähes 630 km.

Saarten suuri hajanaisuus, niiden eristyneisyys suhteessa toisiinsa ja kaukaisuus mantereesta antaa niille erityisen laajan yksinomaisen talousvyöhykkeen (938 000 km ) tuomat edut.

Alueen kalastusala

Alueen kalastusala käsittää pääasiassa kahdentyyppistä toimintaa: tonnikalan pyynnin, jonka saaliit käytetään lähes kokonaan säilyketeollisuuden tarpeisiin, joka puolestaan myy tuotteet Manner-Portugaliin ja tiettyihin Euroopan maihin, sekä tietyt pohjakalalajit, joiden myynti suuntautuu erityisesti Manner-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Kalastustuotteiden jalostusala, joka vastaa tuotteiden kaupan pitämisestä, tarjoaa erittäin merkittävän määrän työpaikkoja. Tärkeimmän toimialan muodostaa tonnikalasäilyketeollisuus, jossa työskentelee 90 prosenttia alan työntekijöistä.

Kalastustoiminta puolestaan keskittyy alle 600 metrin syvyisille kalastusalueille, joista saadaan lähes kaikki pohjakalalajit sekä pelagiset lajit, joihin kuuluvat tonnikalat. Tästä syystä alue on riippuvainen muutamasta harvasta kalastusalueesta mannerjalustan puuttuessa.

Laivasto muodostuu pienistä kalastusaluksista, jotka toimivat rannikon läheisyydessä tai kauempana ulapalla, jonne pelagiset kalavarat (miekkakala tai tonnikala) keskittyvät. Laivasto käyttää ympäristöä säästäviä välineitä (ongenkoukkuja ja vapoja).

Tasoitusjärjestelmän piiriin kuuluvien eri lajien kaupan pitämisen osalta on pantava merkille, että tuotteita pidetään kaupan eri tarjontamuodoissa, mikä aiheuttaa erilaisia lisäkustannuksia. Eri tarjontamuodoista voidaan mainita seuraavat: jalostettu tonnikala, tuoreena kaupan pidettävät pohjakalalajit, pakasteina kaupan pidettävät pelagiset lajit sekä jalosteina kaupan pidettävät pohjakala- ja pelagiset lajit.

Alueen kalastusalan toimijoihin kohdistuvat rajoitukset liittyvät materiaalien, varusteiden ja tiettyjen raaka-aineiden tuontitarpeeseen. Lisäksi on turvauduttava ulkopuolisten asiantuntijoiden apuun laitteiden korjauksen ja käsittelyn osalta. Tilannetta hankaloittavat vielä viiveet välineiden toimituksessa tai palvelujen suorittamisessa, etenkin niillä saarilla, joilla ei ole suoria lentoyhteyksiä mannermaahan.

Eri tarjontamuodoissa kaupan pitämisestä aiheutuvista lisäkustannuksista voidaan mainita seuraavat:

- tuoreen kalan kuljetus lentoteitse

- pakastetun kalan kuljetus meritse jäähdytyslaitteilla varustetuissa konteissa

- tonnikalasäilykkeiden kuljetus konteissa meritse

- alusten korjaukset ja käsittely sekä miehistöjen palkat

- syöttien hankkiminen.

Järjestelmän piiriin kuuluvien lajien kaupan pitämistä koskevat edellytykset

Tonnikalan osalta järjestelmää sovelletaan tyydyttävällä tavalla, kuten tämän kertomuksen liitteestä ilmenee. Tässä yhteydessä on huomattava, että vaihtelua esiintyy tämän lajin ominaispiirteiden mukaisesti ja johtuen myös alueen ulkoisista tekijöistä, joita onkin viime vuosina esiintynyt runsaasti (kyse on lajin käyttäytymiseen vaikuttavista ilmastollisista vaihteluista, sekä Guineanlahdella esiintyneistä laittomista kalastuskäytänteistä, jotka verottavat lajin perinteistä runsasta esiintyvyyttä alueella). Joka tapauksessa asetuksen (EY) N:o 2844/98 [8] 2 artiklassa esitetyn mekanismin käytöllä on kyetty saattamaan järjestelmän soveltaminen aiotulle tasolle järjestelmän käyttöönoton jälkeen.

[8] Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2844/98 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä joulukuuta 1998 annettu komission asetus (EY) N:o 1587/98 - EYVL L 354, 30.12.1998.

Pohjakalalajien osalta nykyisen järjestelmän piiriin valitut lajit olivat niitä, joita tuolloin pidettiin kaupan merkittäviä määriä. Toiminnan kehitys on kuitenkin sittemmin osoittanut, että kaupan pidetään suurempaa määrää tähän luokkaan kuuluvia lajeja, ja sama koskee pelagisten lajien luokkaa (pieniä pelagisia lajeja).

Kaudella 1998-2001 alueella purettiin vuosittain 5 748 tonnia pohjakalalajeja ja pelagisia lajeja. Näissä olosuhteissa on tarpeen mukauttaa järjestelmää olosuhteiden (lisäkustannusten) ja todellisuudessa kaupan pidettyjen määrien sekä vastaavien edellytysten (niiden kaupallisten tarjontamuotojen, joissa lajeja on pidetty kaupan) mukaan.

Pohjakalalajien osalta on esitetty pyyntö vastaavan määrän mukauttamisesta vuoden 2002 osalta asetuksen (EY) N:o 1587/98, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 579/2002, 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti, ottaen huomioon lisäkustannuksissa havaittu kehitys ja jotta näille lajeille vuosittain myönnetty rahoitus käytettäisiin kokonaisuudessaan.

2. Madeira

Madeira sijaitsee Koillis-Atlantilla. Kärjestä kärkeen mitattuna lähimmät maa-alueet ovat Kanariansaarten saariryhmään kuuluva Las Palmasin saari noin 400 km:n päässä, Kap Sin Afrikan rannikolla lähes 625 km:n päässä ja Lissabon noin 950 km:n päässä.

Tällainen maantieteellinen sijainti tekee Madeiran saarialueesta yhden kaikkein syrjäisimmistä alueista Manner-Euroopassa ja Euroopan yhteisössä.

Alue on saariryhmä, joka muodostuu asutetuista Madeiran ja Porto Santon saarista sekä rykelmästä pieniä saaria, joiden nimet ovat "Desertas" ja "Selvagens".

Saariston pinta-ala on lähes 779 km . Tuliperäisen toiminnan vuoksi kaikkien saarten rannat ovat rikkonaisia ja äkkijyrkkiä ja pinnanmuodostus on mäkistä sekä voimakkaan kaltevaa. Madeiran saarella, saariryhmän suurimmalla, asuu lähes koko saariston väestö. Ainoastaan noin 34 prosenttia sen pinta-alasta soveltuu maataloustarkoituksiin tai muuhun ihmisen toimintaan.

Kalastusalan piirissä työskentelee 1 522 henkeä. Toiminta keskittyy vain harvoille saaren alueille, joissa työnsaantivaihtoehdot ovat erittäin rajoitetut. Käytetyt kalastusalukset ovat mittasuhteiltaan hyvin pieniä, ja puolet laivastosta on moottoritonta. Suurimmalla osalla kalastusaluksista on vain vähän itsenäisyyttä, navigointivälineet ovat vielä riittämättömät, eivätkä turvallisuus- ja säilytysedellytykset laivalla ole tyydyttävät. Pyyntitavat ovat erittäin valikoivia. Jäähdytyslaitteet (joita on viidessä kalastussatamassa yhdeksästä) pystyvät suoriutumaan paikalliselle teollisuudelle tarkoitetun kalan jäädytyksestä, loput viedään Azoreilla ja Manner-Portugalissa sijaitseviin säilytyspaikkoihin.

Kaudella 1998-1999 perustettiin vesiviljelykeskus Calheta, jonka infrastruktuuria yhteisö oli mukana rahoittamassa Poseima-ohjelman [9] mukaisesti. Kyseisen investoinnin ansiosta voidaan vastata jatkuvasti kasvavaan kalan kysyntään ja vähentää pyyntiponnistuksia tiettyjen paikallisten lajien osalta. Lisäksi kaksi vesiviljelykeskusta toimii jo täydellä teholla: toinen sijaitsee Baia de Abrassa ja toinen Seixalissa.

[9] Komission päätös, tehty 30 päivänä heinäkuuta 1992 (92/448/EY) - EYVL L 248, 28.8.1992.

Tonnikalan osalta järjestelmän soveltaminen on mahdollistanut teollisuusyksiköiden toiminnan jatkamisen paikallisen kalastuksen sekä yhteisön markkinoilta saatavien raaka-aineiden kautta. Kaudella 1998-2001 järjestelmän käyttötaso oli viitemäärää alhaisempi teollisuuden toimitusvaikeuksien vuoksi, jotka liittyivät samanlaisiin alueen ulkopuolisiin tekijöihin kuin Azorien kohdalla. Vuotta 2002 koskeva arvio on 4 000 teollisuudelle toimitettua tonnia (teollisuusyksiköiden vastaanottokyky on noin 5 000 tonnia vuosittain).

Mustahuotrakalaa jalostaa kaksi teollisuuslaitosta, joiden toiminta on hyvin kannattavaa ulkoisilla markkinoilla. Toinen yksiköistä keskittyy uusien pakkausteknologioiden käyttöönottoon ja tuotantokapasiteetin lisäämiseen. Vuoden 2000 aikana nämä yksiköt käyttivät noin 1 734 tonnia raaka-ainetta. Lisäksi on olemassa pienempiä tuotantoyksiköitä. Kokonaisuudessaan alan tulevaisuudennäkymät ovat erittäin myönteisiä, koska muitakin investointihankkeita on olemassa.

Kaudella 1998-2001 kyseistä lajia purettiin 4 261 tonnia vuosittain.

Makrillia jalostetaan teollisuuslaitoksessa, joka työllistää 50 työntekijää. Järjestelmän soveltaminen tämän lajin osalta on mahdollistanut purkujen säännöllisyyden ja tehnyt kyseistä pyyntiä harjoittavista viidestä aluksesta elinkelpoisia. Viime vuosina saaliit ovat vaihdelleet suuresti. Teollisuuden on näissä olosuhteissa ollut turvauduttava Manner-Portugalin markkinoihin. Järjestelmän vähäinen soveltaminen liittyy tämän lajin vaeltamisessa viime aikoina todettuihin muutoksiin sekä siihen, ettei nykyisessä järjestelmässä ole mahdollisuutta hankkia raaka-aineita alueen ulkopuolelta tai käyttää muita kuin alueellista alkuperää olevia raaka-aineita. Joka tapauksessa on korostettava sitä, että mainittu teollisuuslaitos kykenee käsittelemään 400/500 tonnia vuosittain. Kaudella 1998-2001 kyseistä lajia purettiin keskimäärin 695 tonnia.

Alueen vesiviljelyalan näkymät ovat hyvin suotuisat. Kuten edellä mainittiin, yhteisö on ollut mukana rahoittamassa Calhetan vesiviljelylaitosta. Toinen yksikkö, joka on jo täydessä toiminnassa, muodostuu kelluvasta rakennelmasta. Kolmas yksikkö on myös toiminnassa. Tuotantonäkymät tällä sektorilla ovat keskimäärin 1 134 tonnia vuosittain.

3. Kanariansaaret

Saariryhmä muodostuu seitsemästä saaresta, jotka jakautuvat kahteen maakuntaan, Las Palmasiin ja Santa Cruziin ja joiden kokonaispinta-ala on 7 273 km, eli 1,44 % Espanjan pinta-alasta.

Saariston itäpuoli sijaitsee 115 km:n päässä Afrikan rannikolta ja pohjoisin osa 1 100 km:n päässä Cadixista, lähimmästä Espanjan satamasta. Madrid, joka muodostaa 172 000 vuotuisella tonnillaan Espanjan pääasialliset kalan kulutuksen markkinat, on 1 600 km:n päässä.

Kalastuksella on erittäin merkittävä asema Kanariansaarilla, jossa se on yksi tärkeimmistä taloudellisista resursseista. Joillakin saarilla, kuten Lanzarotella, kalastus on taloudellisena toimintana toisella sijalla matkailun jälkeen.

Eri saarten rannat ovat enimmäkseen äkkijyrkkiä, joten lahdenpoukamia on vain vähän. Minkäänlaiset mannermaajalustat eivät yhdistä saaria toisiinsa, sillä saaria erottavat vedet saavuttavat paikoin yli 1 000 metrin syvyyden. Pohja muodostuu kivikoista ja laavasta, ja siellä täällä on kraattereita, mikä estää muissa merissä yleisesti harjoitetun troolauksen.

Kanariansaarten laivasto kalastaa pääasiassa kolmansien maiden vesillä. Perinteisin menetelmin tapahtuvan kalastuksen tuottavimmat kalavarat muodostaa tonnikala. Kalastuslaivasto pyytää pääjalkaisia, sardiinia ja kummeliturskaa.

Se, ettei yhteisön ja Marokon välistä kalastussopimusta jatkettu, on aiheuttanut erittäin vakavia seurauksia laivaston toiminnalle ja siihen liittyville maissa suoritettaville toimille.

Erityisesti sardiiniala on kokenut raskaita menetyksiä infrastruktuurin ja työllisyyden osalta.

Tonnikalan kalastus on turvallista kalavarojen kannalta koska käytettävät pyyntimenetelmät ovat valikoivia. Viime vuosina pyyntitaso on pysynyt samana, lukuun ottamatta pysähtyneisyyden vaihetta, joka johtuu siitä, ettei Euroopan yhteisön ja Marokon välistä kalastussopimusta jatkettu. Muutoin on pantava merkille, että rantojen läheisyydessä toimivan, pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston saaliit vaihtelevat toisinaan tonnikalan vaeltamisen mukaan.

Sardiini- ja makrilliala

Alan riippuvuus Marokon vesillä harjoitetusta kalastustoiminnasta huomioon ottaen tilanne on nykyään lähes pysähdyksissä ja tuotanto on pienentynyt huomattavasti suhteessa edellisten vuosien määriin.

Näissä olosuhteissa ainoa mahdollisuus tukea jalostusteollisuuden toimintaa olisi soveltaa tasoitusjärjestelmää kolmansien maiden kalastusalusten pyytämiin raaka-aineisiin, joita tälle teollisuudenalalle toimitetaan ja joita pidetään kaupan Manner-Euroopassa.

Jalostettavaksi tarkoitetun sardiinin ja makrillin sekä vesiviljelytuotteiden osalta on asetuksen (EY) N:o 1587/98, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 579/2002, 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti esitetty tarkistamista koskeva pyyntö vuosien 2001 ja 2002 osalta. Tarkistamista pyydettiin sen vuoksi, että Kanariansaarille sijoittautuneella laivastolla ei ole ollut mahdollisuutta tuottaa ja pitää kaupan kyseisiä lajeja, koska yhteisön ja Marokon välistä kalastussopimusta ei jatkettu. Tästä syystä näihin kahteen lajiin ei ole voitu soveltaa tasoitusjärjestelmää vuosina 2001 ja 2002. Muilta osin vesiviljelyala lisäsi tuotantokapasiteettiaan kyseisinä vuosina.

Vesiviljelytuotteet

Koska Marokon kanssa tehtyä sopimusta ei jatkettu, aluehallinto loi edellytykset vesiviljelysektorin kehittymiselle luodakseen vaihtoehtoisia työpaikkoja ja vakiinnuttaakseen sosiaalis-taloudelliselta kannalta niitä alueita, joihin vaikutti eniten se, ettei kyseistä sopimusta jatkettu. Viime vuosina tehdyt investoinnit ovat mahdollistaneet tämän alan kehittämisen, minkä seurauksena kyseisten tuotteiden arvo on kohonnut ja niitä on kyetty pitämään kaupan merkittäviä määriä. Vuosina 1999 ja 2000 seitsemän uutta yhtiötä aloitti toimintansa, mikä tarkoitti sektorin yritysten määrän kaksinkertaistumista.

Toimivaltaisten viranomaisten antamien tietojen mukaan ennuste vuoden 2001 tuotannolle olisi 2 500 tonnia, mikä vastaa 13 sellaisen yrityksen toimintaa, joilla on 3 200 tonnin vuotuinen tuotantokapasiteetti. Toisaalta 16 yritystä odotti vuonna 2002 viranomaisten lupaa aloittaa toimintansa ennakoidulla 3 930 kokonaistuotantotonnilla vuodessa. Tuotannon on arvioitu olevan kaudella 2002-2006 keskimäärin 4 400 tonnia vuodessa.

Pääjalkaiset ja pohjakalalajit

Tämä sektori on alueen kaikkein tärkein toimiala sekä määrien että arvon suhteen. Kalastus tapahtuu pääosin Kanariansaarten-Saharan vyöhykkeellä Kap Bojadorin ja Kap Verden välillä (Senegalin, Mauritanian ja Guinea-Bissaun vesillä). Pääjalkaisten lisäksi laivasto pyytää samoilla laitteilla myös pohjakalalajeja. Tämän laivaston saamat saaliit on tarkoitettu kokonaisuudessaan ulkopuolisille markkinoille (Japaniin ja Euroopan unionin maihin). Viimeksi mainitun osalta puolet viennistä suuntautuu Manner-Espanjaan. Tuotanto on supistunut merkittävästi, koska Marokon kanssa tehtyä sopimusta ei jatkettu. Toiminta on kuitenkin käynnistynyt viime aikoina muilla kalavesillä, jotka ovat käytettävissä yhteisön edellä mainitulla alueella tekemien sopimusten vuoksi, ja tästä syystä jo vuoden 2002 aikana on jälleen saavutettu erittäin hyvät pyyntitasot. Saatavissa olevien tietojen mukaan tämän vuoden kahdeksana ensimmäisenä kuukautena on saavutettu noin 20 000 tonnin tuotanto.

4. Guayana

Ranskan departementti Guayana sijaitsee päiväntasaajan alueella Surinamin ja Brasilian välissä, ja sen pinta-ala on 83 534 km2. Väestöä luonnehtii paitsi sen voimakas kasvu myös sen nuoruus. Suurin osa väestöstä keskittyy rannikolle ja suurten rajajokien tuntumaan, ja yli puolet väestöstä asuu Cayennessa.

Guayanan yksinomainen talousvyöhyke on pinta-alaltaan 130 140 km2. Guayanan rannikko on suoraviivainen ja alava. Siellä kasvaa yleensä mangrovepuita, ja sitä leikkaavat eri suuruisten jokien suut. Mannerjalusta on laaja (40 000 km2) ja laskeutuu loivasti ulappaa kohti. Alueen rannikkoympäristön kalavarat ovat runsaat suurista jokien suista virtaavien makeiden vesien ansiosta, ja rannikolla on troolauskelpoisia alueita.

Näillä vesillä esiintyy kahdentyyppisiä kalavaroja:

- katkarapuja, joiden runsauden vuoksi pääosa departementin pyyntiponnistuksesta keskittyy mannerjalustalle

- kaloja, joita pyydetään lähinnä niin sanottuihin "valkolihaisiin" kaloihin keskittyvän, pienimuotoisen kalastuksen kautta.

Katkaravun pyynti

Guayanan katkaravunpyynti poikkeaa täysin yhteisön muista pyyntituotteista. Tämä departementin kolmanneksi suurin vientiartikkeli merkitsee yli neljäsosaa kokonaisviennistä ja työllistää 810 henkeä. Tuotanto menee lähes kokonaisuudessaan vientiin, ja siitä 84 prosenttia toimitetaan Euroopan markkinoille ja 12 prosenttia Antilleille.

Vuoden 2000 lopussa kalastuslaivasto koostui 63:sta jäähdytysjärjestelmällä varustetusta katkaraputroolarista. Joillakin varustamoilla on maissa sijaitsevia käsittelylaitoksia katkarapujen lajittelua, pakkaamista ja lähettämistä varten. Jotkin laivastoyksiköt lajittelevat, pakastavat ja pakkaavat tuotteet laivalla, ja jotkin yksiköt pakastavat ne maissa tapahtuvaa käsittelyä varten.

Saatavilla olevien tietojen mukaisesti tuotanto oli kaudella 1998-2000 keskimäärin 3 660 tonnia vuodessa. On huomattava, että vuosittaiset kokonaissaaliit olivat yli 4 000 tonnia vuoteen 1998 asti. Vuodesta 1999 lähtien rekisteröity lasku oli suureksi osaksi seurausta erityisen epäsuotuisista luonnonolosuhteista (harvinaislaatuinen sademäärän ylitys vuoden 2000 alkupuoliskolla. Tämän vuoden lopusta lähtien vallinneet suotuisammat olosuhteet ovat mahdollistaneet vähitellen tavallisen saalismäärän).

Valkolihaisen kalan pienimuotoinen kalastus

Tämä osa sektorista liittyy merenrannikkokalastukseen. Sitä harjoittavat 12 meripeninkulman alueen sisällä paikalliset kalastajat (käsityöläiset tai pienet laivanvarustajat), jotka ovat levittäytyneet koko Guayanan rannikolle.

Tämä toiminta työllistää 300 henkeä (joista 240 toimii merillä). Pienimuotoisella kalastuksella pyydetyn kalan jalostuksen ja kaupan pitämisen (sekä katkarapua kalastavien troolareiden sivutuotteena tapahtuneen kalastuksen) hoitavat itsenäiset paikalliset tuoreen kalan kauppiaat ja osuuskuntarakenne. Vuonna 2000 nämä tuoreen kalan kauppiaiden yksiköt käsittelivät 650 tonnia kalaa. Tästä määrästä 100 tonnia meni vientiin tuoreena ja 500 tonnia pakasteena. Tuore kala vietiin lentoteitse Manner-Eurooppaan ja pakastettu konteissa meritse pääasiassa Eurooppaan ja Antilleille.

Vuoden 2000 lopussa laivueeseen kuului 104 itsenäistä, pienimuotoista kalastusta harjoittavaa kalastusyksikköä.

Vesiviljelyala

Vuodesta 1993 on alettu jälleen vähitellen käyttää enemmän niitä lampia ja laitoksia, joita oli perustettu joitakin vuosia aikaisemmin.

Nykyiset yritykset ja kalanviljelijät kehittävät katkarapujen, rantamonnien ja muiden lajien, kuten koristekalojen ja muiden kulutukseen tarkoitettujen kalojen, viljelyä.

Tämä sektori työllistää nykyisin suoraan yli 12 henkeä. Viennissä merkittävissä määrin kaupan pidettäviä lajeja ovat katkaravut ja koristekalat. Nämä lajit toimitetaan 95 prosentin osalta muihin Ranskan departementteihin Antilleille ja Manner-Eurooppaan. Saatavissa olevien, vuotta 1999 koskevien tietojen mukaan katkarapujen tuotanto oli jopa 23 tonnia vuosittain ja koristekalojen 5 tonnia (1 miljoona kappaletta 5 grammaa painavia kaloja).

5. Réunion

Réunion sijaitsee Intian valtameressä, 160 km Mauritiuksen saarelta itään ja 700 km Madagaskarilta länteen. Sillä on 318 300 km suuruinen yksinomainen talousvyöhyke, eikä sillä ole mannerjalustaa. Pinta-ala on 2 570 km , väestö 710 000 asukasta ja työttömyysaste 40 %. Réunion sijaitsee 9 180 km:n päässä Pariisista. Réunion sijaitsee keskellä valtamerialuetta, jolle tunnusomaisia ovat liikakalastetut pelagiset lajit.

Réunionin kalastus on nykyään voimakkaasti kasvava sektori, jonka kehitys on kokenut suuria muutoksia kymmenen viime vuoden aikana. Vuodesta 1991 etenkin suurten pelagisten kalalajien (tonnikalan, miekkakalan, kultamakrillin ja marliinin) kalastus on lisääntynyt merkittävästi. Tämä johtuu pienimuotoisen kalastuksen kalojen yhteenkokoamista koskeviin välineisiin liittyvästä tuetusta toiminnasta, siimakalastuksen käyttöön ottamisesta ja eteläisen syvänmerenkalastuksen kehittymisestä.

Réunionissa kalastusta harjoittaa ammattimaisesti lähes tuhatkunta henkeä.

Kalastustuotteiden kaupan pitäminen Réunionin ulkopuolella on nykyisin taloudellinen tosiasia. Tästä sektorista on tullut saaren ainoa ulkopuolinen kauppaportti sokeriruokoalan jälkeen.

Tonnikalan ja miekkakalan osalta viennissä keskimäärin kaupan pidetty määrä oli 1 098 tonnia vuosittain kaudella 1998-2001. On kuitenkin huomattava, että vuosina 1999, 2000 ja 2001 kaupan pidetyt määrät ylittivät nykyisessä järjestelmässä arvioidut määrät (ne olivat vastaavasti 1 168,9 tonnia, 1 641 tonnia ja 1 201 tonnia).

Muiden todellisuudessa kaupan pidettyjen lajien osalta on korostettava, että viime aikoina marliini, hai ja kultamakrilli ovat ilmestyneet mukaan kuvaan (sekä tuoreena että pakastettuna) ja että ne ovat siitä lähtien edustaneet merkittävää markkina-aluetta. Saatavissa olevien tietojen mukaan vuonna 2001 kaupan pidetyt määrät olivat seuraavat: 34 tonnia marliinia, 11,9 tonnia haita ja 6,3 tonnia kultamakrillia.

Loppupäätelmät ja tulevaisuudennäkymät

Järjestelmä on aikaansaanut koko soveltamisensa ajan kestävää vakautta, joka mahdollistaa kyseisille taloudellisille toimijoille samanlaiset edellytykset kuin heidän Manner-Eurooppaan sijoittautuneilla kumppaneillaan. Järjestelmä on edistänyt merkittävästi työllisyyden säilymistä näillä alueilla, joissa toimintavaihtoehdot ovat hyvin rajoitetut. Toimijoille tämän säännöstön soveltamisesta koituneet edut ovat mahdollistaneet kyseisten eri toimialojen riittävän tuotanto- ja kehitystason säilyttämisen. Tuotannolle lisäkustannuksia aiheuttaneissa olosuhteissa ei todennäköisesti tapahdu kehitystä, koska kulut aiheutuvat nimenomaan kaikkein syrjäisimpien alueiden asemasta.

Kyseisten alueiden kalastusala on kehittynyt tämän järjestelmän soveltamisen seurauksena tuotantoa ja tuotteiden kaupan pitämistä koskevien edellytysten osalta edellisissä luvuissa kuvatulla tavalla. Tällaisen kehityksen perusteella näyttää asianmukaiselta harkita järjestelmän oikeudellisen kehyksen mukauttamista ja varmistaa näin jatkossakin riittävällä tavalla niiden tavoitteiden toteutuminen, joita varten järjestelmä on luotu.

Lisäkustannusten tasoitusjärjestelmän piiriin kuuluneet määrät alueittain (tonneina)

AZORIT

>TAULUKON PAIKKA>

MADEIRA

>TAULUKON PAIKKA>

KANARIANSAARET

>TAULUKON PAIKKA>

GUAYANA

>TAULUKON PAIKKA>

RÉUNION

>TAULUKON PAIKKA>