52003DC0262

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE LAAJENTUNUTTA EUROOPAN UNIONIA JA SEN NAAPURI- JA KUMPPANUUSMAITA KOSKEVAN ENERGIAPOLITIIKAN KEHITTÄMISESTÄ

SISÄLLYS

1. JOHDANTO

1.1. Euroopan sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden luominen

1.2. Ympäristö ja energia

1.3. Toimitusvarmuus ja uuden infrastruktuurin kehittäminen

1.4. Ydinenergiaan liittyvät kysymykset

1.5. Eurooppalaisen tutkimusalueen kohdentaminen ja integrointi energian alalla

2. Yhteistyöjärjestelyt

2.1. Euroopan unionin ja Venäjän välinen energia-alan vuoropuhelu

2.2. Euro-Välimeri-energiafoorumi

2.3. Kaakkois-Eurooppa

3. EU:n kannalta erityisen tärkeitä alueita

3.1. Pohjoinen ulottuvuus

3.2. Kaspianmeren alue

3.3. Yhteistyö muiden tärkeiden kumppanien kanssa

4. Laajentuneen Euroopan yhdentyneiden sähkö- ja kaasumarkkinoiden luominen yhteisten sääntöjen ja periaatteiden pohjalta

4.1. Edistyminen Euroopan unionin sisämarkkinoiden toteuttamisessa

4.2. Laajentuneiden markkinoiden luomisedellytykset

4.3. Edistyminen laajempien markkinoiden luomisessa

5. Täysin yhdennettyjen sähkömarkkinoiden luomiseen tarvittava infrastruktuuri

5.1. EU-Venäjä

5.2. Kaakkois-Eurooppa

5.3. Euro-Välimeri-kumppanuus

6. Sähkö- ja kaasuverkkojen yhdenmukaistaminen ja tekninen yhteentoimivuus

7. Toimitusvarmuus ja uuden kaasu- ja öljyinfrastruktuurin kehittäminen

7.1. Verkkojen fyysinen toimitusvarmuus

7.2. Strateginen ja kaupallinen toimitusvarmuus

7.3. Kaasu

7.4. Öljy

7.5. Investoinnit energiajärjestelmien nykyaikaistamiseen ja energian säästöön

8. Yhteisön tukijärjestelmien tarkistus ja rakenneuudistus energia-alalla

9. Päätelmät ja käytännön toimet

Liitteet

Liite I. EU-Välimeri: ehdotetut sähköhankkeet

Liite II. Ehdotetut ensisijaiset kaasuhankkeet

1. JOHDANTO

Kuten Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodi on korostanut [1] ja komissio on esittänyt laajempaa Eurooppaa koskevassa tiedonannossaan [2], Euroopan unionin on toimittava Euroopan mantereella vakautta ja kestävää kehitystä edistävänä voimana. Sisämarkkinoista saatavien hyötyjen lisääminen merkitsee osaltaan vakauden levittämistä niihin maihin, jotka ympäröivät unionia. Tämä on unionin keskeinen tehtävä.

[1] Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodi: A Wider Europe - A Proximity Policy as the key to stability (Laajempi Eurooppa - läheisyyspolitiikka avain vakauteen) "Peace, Security and Stability; International Dialogue and the Role of the EU". Kuudes ECSA-maailmankonferenssi. Jean Monnet -hanke. Bryssel, 5. ja 6. joulukuuta 2002.

[2] Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin. Bryssel, 11.3.2003 - KOM(2003) 104 lopullinen.

Euroopan unionin nykyisillä ja tulevilla naapurimailla on elintärkeä tehtävä unionin energiapolitiikassa. Ne toimittavat merkittävän osan Euroopan unionin tarvitsemasta maakaasusta ja enenevässä määrin myös öljystä, ja tulevaisuudessa niiden merkitys tässä vain kasvaa. Niiden ja EU:n kumppanien kautta hoidetaan primaarienergian kuljetukset EU:iin. Kyseisistä maista tulee vähitellen täysivaltaisia, tärkeitä ja tasa-arvoisia toimijoita Euroopan unionin kaasun ja sähkön sisämarkkinoilla.

Tämä tiedonanto käsittelee ensisijaisesti laajentuneen Euroopan unionin suhteita sen naapureihin ja maantieteellisesti tärkeimpiin kumppaneihin energia-alalla. Vaikka tämän tiedonannon on pohjana äskettäinen tiedonanto laajentuneesta Euroopasta, siinä käsitelty maantieteellinen alue on hieman erilainen, sillä tähän tiedonantoon sisältyvät myös Kaakkois-Eurooppa - esimerkkinä siitä, minkälaista kehitystä markkinoiden sääntelyn alalla voitaisiin ajatella - ja olennaisilta osin Kaspianmeren alue. Nämä kaksi aluetta ovat erityisen tärkeitä energian sisämarkkinoiden toteuttamisen ja Euroopan unionin energian toimitusvarmuuden kannalta. [3]

[3] Komissio aikoo antaa vuoden 2003 lopulla toisen tiedonannon, jossa tarkastellaan infrastruktuurikysymyksiä unioniin liittyvien maiden osalta. Komissio ei tässä sellaisenaan käsittele näitä kysymyksiä, vaan ottaa lähtökohdaksi laajentuneen Euroopan unionin ja sen suhteet naapureihin ja kumppaneihin. Tulevassa tiedonannossa käsitellään eurooppalaisen tutkimusalueen - jossa energia on keskeisellä sijalla - maantieteellisen alan laajentamista.

Tässä tiedonannossa esitetyn politiikan tavoitteet ovat seuraavat:

-parantaa Euroopan mantereen energian toimitusvarmuutta

-vahvistaa laajentuneen Euroopan unionin energian sisämarkkinoita

-tukea EU:n kumppanuusmaiden energiajärjestelmien nykyaikaistamista

-helpottaa uusien tärkeiden energia-alan infrastruktuurihankkeiden toteutusta.

Euroopan unioni voi yhdessä naapurimaidensa ja kumppaniensa kanssa vastata kasvavan tuontienergiariippuvuuden asettamaan haasteeseen sekä tarpeisiin ratkaista infrastruktuurikysymykset alueellisella tasolla, monipuolistaa energialähteitä maantieteellisesti ja teknisesti ja laajentaa energiakaupan pohjaa Euroopassa ja naapurimantereilla.

1.1. Euroopan sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden luominen

Euroopan unionin sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden luomiseen johtavia rakenneuudistuksia vastaavaa kehitystä tapahtuu lähes kaikissa naapurimaissa. Kuten komissio totesi sisämarkkinoiden toteuttamista koskevassa tiedonannossaan [4], tavoitteena tulisi tässä yhteydessä olla yhdentyneiden eurooppalaisten sisämarkkinoiden asteittainen luominen, ei pelkästään Euroopan unionin jäsenvaltioihin rajoittuvien markkinoiden luominen. On monia hyviä syitä pyrkiä edistämään aktiivisesti tällaista kehitystä, mikäli olemassa ovat yhdenmukaiset edellytykset markkinoiden avaamisen, tasavertaisen kilpailun, ympäristön suojelun ja turvallisuuden osalta, ydinturvallisuus mukaan luettuna. Asianmukaisesti toteutettuina laajemmat eurooppalaiset sisämarkkinat johtavat kilpailun lisääntymiseen ja hintojen alenemiseen, mahdollistavat ympäristönsuojelun tehostamisen laajemmalla alueella ja parantavat energian toimitusvarmuutta koko Euroopassa. Komissio ei ehdota kaikkia energia-alaa koskevien sääntelyjärjestelmien ja normien siirtämistä muualle sellaisinaan ja kokonaisuudessaan. Tavoitteena on sen sijaan olennaisesti samankaltainen markkinoille pääsyn taso ja toisiaan vastaavien normien hyväksyminen sen osalta kuin ne vaikuttavat suoraan Euroopan unionin väestöön (erityisesti ydinenergian alalla). Komissio on viime vuosina pyrkinyt aktiivisesti laajentamaan sisämarkkinoita ja saavuttanut konkreettisia tuloksia. Tätä toimintaa on jatkettava ja laajennettava. Tässä tiedonannossa esitellään strategia tämän ensisijaisen tavoitteen saavuttamiseksi.

[4] KOM(2001)125, 13.3.2001.

Ensisijaisen tavoitteen saavuttaminen edellyttää paitsi joidenkin yhteisten sääntöjen ja normien hyväksymistä energia-alalla myös tarvittavia lisäinfrastruktuureja. Todellisia kilpailumarkkinoita, joita luonnehtii korkea toimitusvarmuus, ei voida kehittää, ellei eri maiden sähkö- ja kaasuverkkoja liitetä riittävässä määrin yhteen. Komissio antoi vuonna 2001 Euroopan energiainfrastruktuurista tiedonannon [5], jossa hahmotellaan joukko toimia, joilla varmistetaan puuttuvien yhteyksien rakentaminen ja ylikuormitettujen yhteyksien vahvistaminen, jotta Euroopan unionin sisämarkkinoiden tosiasiallinen kehittäminen olisi mahdollista. Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät tämän Barcelonassa vuonna 2002 ja vahvistivat kunkin Euroopan unionin maan ja sen naapurimaiden sähköverkkojen yhteenliitäntäasteen vähimmäistavoitteeksi 10 prosenttia kotimaisesta kulutuksesta. Tässä tiedonannossa tarkastellaan, mitä toimenpiteitä tarvitaan tämän tavoitteen ja infrastruktuuritavoitteiden ulottamiseksi unionin naapurimaihin.

[5] KOM(2001)775, 20.12.2001.

1.2. Ympäristö ja energia

Komission on kehitettävä kysynnän hallintaa ja energiatehokkuutta koskevaa politiikkaa naapuri- ja kumppanuusmaita silmällä pitäen. Tämä on tarpeen pitkällä tähtäyksellä energian toimitusvarmuuden varmistamiseksi. EU:n yhteinen sitoutuminen ilmastonmuutoksen ja muiden energiaan liittyvien ympäristöongelmien torjumiseen johtaa myös siihen, että naapurimaiden energiajärjestelmien nykyaikaistaminen on erittäin tärkeää. Investointien nykyaikaistaminen, uusi energiantuotanto ja uusiutuvien energianlähteiden käyttö on yhdistettävä mittausten, kuljetusten ja energian hinnoittelun parantamiseen, jotta voidaan tarjota oikeat kannustimet energiatehokkuuden lisäämiseksi. Naapuri- ja kumppanuusmaissa on tähän merkittäviä mahdollisuuksia.

1.3. Toimitusvarmuus ja uuden infrastruktuurin kehittäminen

Kuten komission vihreässä kirjassa "Energiahuoltostrategia Euroopalle" korostetaan, Euroopan unioni tuo jo nyt melkein kaksi kolmannesta tarvitsemistaan fossiilisista polttoaineista (öljy, kaasu ja hiili) ulkoa. Näiden polttoaineiden osuus Euroopan unionin energiankulutuksesta on 80 prosenttia. Nykyisen kehityksen perusteella näiden polttoaineiden osuuden odotetaan kasvavan vuoteen 2020 mennessä 90 prosenttiin Euroopan unionin öljynkulutuksesta ja 70 prosenttiin kaasunkulutuksesta.

Sähkön kauppa EU:n ja unioniin liittyvien maiden sekä naapurimaiden välillä on edelleen suhteellisen vähäistä. Vuonna 2001 vietiin sähköä vain noin 6,4 TWh ja tuotiin 13 TWh. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että vuonna 1999 tehdyn Tacis-selvityksen mukaan kaupan määrä voisi olla 32 TWh, jos Venäjän verkko liitettäisiin synkronoidusti Euroopan kantaverkko-organisaatioiden yhteistyöelimen (Union for Co-ordination of Transmission of Electricity, jäljempänä UCTE) hallinnoimaan verkkoon. Välimeren ylittävien yhteyksien osalta todettakoon, että tavallinen 600 MW:n kaapeli pystyy siirtämään noin 4 TWh sähköä vuodessa.

Kaasun kysynnän lisääntyminen asettaa merkittäviä haasteita toimitusvarmuuden kannalta. Odotettu lisäys on saatava uusista kaasuesiintymistä, jotka sijaitsevat maantieteellisesti entistä kauempana Euroopan unionista ja joiden tuotanto-olosuhteet ovat useissa tapauksissa yhä vaikeampia. Laajentuneen Euroopan unionin tulevan kysynnän täyttämiseksi vuonna 2020 on tuotava arviolta 400 miljardia m3 kaasua. Tämän vuoksi on tehtävä useiden miljardien eurojen investointeja sekä uusien kaasukenttien tutkimiseksi että ennen kaikkea uusien kaasuputkien rakentamiseksi lähivuosina. On ennustettu, että nykyistä 330 miljardin m3:n kapasiteettia on lisättävä lähes 200 miljardilla m3:llä. Jotta nämä investoinnit voidaan toteuttaa, on olennaisen tärkeää varmistaa, että Euroopan unioni toimii aktiivisesti investointien helpottamiseksi ja edistämiseksi. Tässä tiedonannossa tarkastellaan uudelleen komission tehtävää tältä osin ja ehdotetaan lisätoimenpiteitä.

Öljyn suhteen pääkysymys koskee toimitusvarmuutta ja erityisesti merenkulun turvallisuutta.

1.4. Ydinenergiaan liittyvät kysymykset

Ydinenergialla tuotettu sähkö on väistämättä keskeisessä asemassa Euroopan unionin energiapolitiikassa sen suhteissa naapurimaihin. Euroopan komission kanta Euroopan unionissa noudatettavaan politiikkaan esitetään jäljempänä.

Komissio antoi 30. tammikuuta 2003 kaksi direktiiviehdotusta, joista toinen koskee ydinlaitosten turvallisuuden alalla sovellettavia perusvelvollisuuksia ja yleisiä periaatteita ja toinen käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa. Kumpikin ehdotus perustuu Euratom-sopimuksen toisen osaston III lukuun, joka koskee terveyden suojelua.

Nämä kysymykset ja tämä lähestymistapa muodostavat yhteisön politiikan perustan tällä alalla sen suhteissa naapurimaihin. Tältä osin komissio katsoo, että mainittuihin direktiiviehdotuksiin sisältyvät periaatteet ovat pohjana kolmansien maiden ja erityisesti Venäjän kanssa käytäville keskusteluille.

Lisäksi on tärkeää, että neuvosto tekee mahdollisimman pian päätöksen, jolla komissio valtuutetaan neuvottelemaan Euratomin ja Venäjän federaation välinen sopimus ydinmateriaalien kaupasta, kuten komissio ehdotti 6. marraskuuta 2002 antamassaan tiedonannossa "Ydinturvallisuus Euroopan unionissa" (KOM(2002)605).

Tämä sisäinen näkemys muodostaa perustan myös keskusteluille, joita käydään kolmansien maiden kanssa ydinenergialla tuotetun sähkön kaupasta osana laajentuneiden markkinoiden luomisedellytyksiä (katso jäljempänä 4.2).

1.5. Eurooppalaisen tutkimusalueen kohdentaminen ja integrointi energian alalla

Kuudes tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelma (2002-2006) on avoinna unioniin liittyville ja ehdokasvaltioille samoin edellytyksin kuin jäsenvaltioille.

Myös naapurimaita kannustetaan voimakkaasti osallistumaan kuudennen puiteohjelman toimiin: tieteellisiä ja teknisiä sopimuksia sekä tilapäisiä kumppanuussopimuksia yhteistyö- tai assosiaatiosopimusten puitteissa on kehitetty itäisiä, pohjoisia ja eteläisiä rajanaapureita varten (Venäjä, Ukraina, Islanti, Liechtenstein, Norja, Sveitsi ja meidän 12 Välimeren kumppanuusmaata). Venäjän kanssa toteutetaan parhaillaan energia-alan tutkimusta koskevaa toimintasuunnitelmaa. Suunnitelma käsittää asiantuntijakokousten järjestämistä ensisijaisilla aloilla sekä tiedotuskampanjat, joilla pyritään edistämään Venäjän osallistumista kuudennen puiteohjelman toimiin. Vastaavia järjestelyjä voitaisiin toteuttaa Välimeren kumppanuusmaiden kanssa.

Kuudennessa tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmassa on varattu yli kaksi miljardia euroa energiatutkimukseen (sekä ydin- että muulle energialle), ja sillä avustetaan EU:n ja unioniin liittyvien sekä naapurivaltioiden tutkijoita, teollisuutta ja yliopistoja ja edistetään sitä kautta eurooppalaisen tutkimusalueen perustamista Lissabonin strategian mukaisesti.

Komissio haluaisi, että rahoitusta käytettäisiin näissä puitteissa vetytalouden kehittämismahdollisuuksien tutkimiseen. Vedyn käytön avulla voitaisiin mahdollisesti myötävaikuttaa Euroopan politiikan keskeisten tavoitteiden eli energian toimitusvarmuuden ja kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumiseen. Vedyn käyttö polttoaineena voi edistää myös muiden politiikan tavoitteiden kuten ilmanlaadun ja teollisuuden kilpailukyvyn saavuttamista.

2. YHTEISTYÖJÄRJESTELYT

Yhteisö on viime vuosina näitä tavoitteita ajatellen ottanut käyttöön kolme tärkeää välinettä, eli Euroopan unionin ja Venäjän välisen energia-alan vuoropuhelun, Euro-Välimeri-energiafoorumin ja Kaakkois-Euroopan alueelliset energiamarkkinat [SEE-REM].

2.1. Euroopan unionin ja Venäjän välinen energia-alan vuoropuhelu

Venäjä on jo nyt Euroopan unionin tärkein yksittäinen energiayhteistyökumppani. Vuonna 2001 yli 19 prosenttia Euroopan unionin öljyn kokonaisnettotuonnista ja yli 40 prosenttia kaasun tuonnista tuli Venäjältä. Lisäksi Venäjä oli Euroopan unionin hankkiman uraanin suurin toimittaja ja suoritti myös merkittävän osuuden tarvittavasta uraanin rikastamisesta. Energian vienti oli vuonna 2001 arvoltaan lähes 50 prosenttia Venäjän kokonaisviennistä Euroopan unioniin. Euroopan unionille on tärkeää ylläpitää ja parantaa Venäjän asemaa kaasun ja öljyn toimittajana ja auttaa sitä teknologian siirron ja investointien avulla parantamaan energiainfrastruktuuriaan siten, että se voi toimia yhä varmemmin ja luotettavammin energian toimittajana. Toisaalta sekä Euroopan unioni että Venäjä ovat myös todenneet olevan tärkeää antaa suhteelle uutta poliittista pontta työskentelemällä yhdessä Euroopan unionin ja Venäjän strategisen energiakumppanuuden kehittämiseksi. On näet koko Euroopan mantereen taloudellisen kehityksen kannalta tärkeää varmistaa riittävät energiatoimitukset ja asianmukaiset hinnat sekä pitkän aikavälin investoinnit energian tuotantoon ja kuljetuksiin.

Tätä silmällä pitäen sekä ottaen huomioon osapuolten keskinäisen riippuvuuden energia-alalla Euroopan unionin ja Venäjän huippukokouksessa Pariisissa lokakuussa 2000 sovittiin, että Euroopan unionin ja Venäjän välillä aloitetaan säännöllinen energia-alan vuoropuhelu, jolla mahdollistetaan edistyminen Euroopan unionin ja Venäjän energia-alan kumppanuuden määrittelyssä ja järjestelyissä. Yhteisen julistuksen [6] mukaan: "Energia-alan kumppanuudessa voidaan tuoda esiin kaikki molempia osapuolia kiinnostavat alan kysymykset, mukaan luettuna yhteistyön aloittaminen energiansäästön alalla ja tuotanto- ja jakeluinfrastruktuurien järkiperäistämisessä, eurooppalaisten yritysten investointimahdollisuudet sekä tuottaja- ja kuluttajamaiden väliset suhteet."

[6] YHTEINEN JULKILAUSUMA, jonka ovat antaneet Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Jacques Chirac, jota avustaa EU:n neuvoston pääsihteeri, EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Javier Solana, ja Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodi sekä Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin (Viite: lehdistötiedote 405 - nro 12779/00 http://ue.eu.int/newsroom/ ).

Venäjän ympäristöongelmat ovat edelleen yksi keskustelujen polttopisteistä, ja komissio pyrkii jatkossakin saamaan aikaan edistystä tällä alalla. Kioton pöytäkirjan merkitystä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi Venäjällä korostetaan edelleen.

Kuluneina kolmena vuotena, joina energia-alan vuoropuhelu on ollut käynnissä, sen avulla on voitu lisätä luottamusta ja edistää energia-alan poliittisten tavoitteiden ymmärtämistä. Useissa esiin otetuissa kysymyksissä on edistytty merkittävästi, mikä avaa tietä pitkäaikaiselle viralliselle yhteistyökumppanuudelle. Tällaisia kysymyksiä ovat

-yhteistä etua koskevien energiainfrastruktuurihankkeiden yksilöinti

-ei-kaupallinen riskitakuurahasto

-pitkäkestoisten kaasutoimitussopimusten keskeinen asema energian sisämarkkinoiden edellytysten turvaamisessa investointien helpottamisen avulla

-alaa koskeva lainsäädäntö Venäjällä

-ydinaineiden kauppa ja

-puhtaita hiiliteknologioita koskevat hankkeet.

Lisäksi on sovittu Astrahanin, Arkangelin ja Kaliningradin alueilla toteutettaviin energiatehokkuutta koskeviin pilottiohjelmiin liittyvästä työstä, ja parhaillaan Venäjän viranomaisten kanssa pyritään laatimaan eritelmät teknisen avun hankkeita varten, jotka on määrä rahoittaa vuoden 2003 Tacis-ohjelmasta. On myös tärkeää edistää nykyaikaisten, tehokkaiden ja entistä puhtaampien hiilenpolttotekniikoiden käyttöä Venäjällä, sillä vuoteen 2020 ulottuvan Venäjän energiastrategian keskeisenä osana suunnitellaan 75 prosentin lisäystä hiilen tuotantoon [7] sekä hiilen osuuden lisäämistä sähköntuotannossa [8]. Tästä syystä sekä EU:n tehokkaimpien puhtaiden hiiliteknologioiden käytön edistämiseksi Venäjää on pidetty painopisteenä kiinteiden polttoaineiden puhtaan ja tehokkaan käytön edistämiseen tähtäävän CARNOT-ohjelman [9] mukaisissa ehdotuspyynnöissä sekä vuonna 2001 että 2002 [10]. Kolme Venäjään liittyvää hanketta on parhaillaan käynnissä. Energiatehokkuudelle ja energiansäästölle ei kuitenkaan ole annettu erityisen tärkeää asemaa Venäjän energiapolitiikan täytäntöönpanossa kokonaisuudessaan, mikä johtuu siitä, että energian hinnat ovat Venäjällä alhaisia ja ettei Kioton pöytäkirjan tavoite ensimmäisellä sitoumusjaksolla (2008-2012) ole vaativa.

[7] 258 miljoonasta tonnista (vuonna 2000) 340-430 miljoonaan tonniin vuonna 2020.

[8] Strategiassa kehotetaan lisäämään hiilipohjaista sähköntuotantoa siten, että sen osuutta kokonaistuotannosta kasvettaisiin vuonna 2000 kirjatusta 17 prosentista 29 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tämä saattaisi kaksinkertaistaa hiilen kulutuksen sähköntuotannossa.

[9] Neuvoston päätös 1999/24/EY, 14.12.1998.

[10] Ehdotuspyynnöt vuodelle 2001.

2.2. Euro-Välimeri-energiafoorumi

Euro-Välimeri-energiafoorumi perustettiin vuonna 1997 Euroopan unionin ja 12 Välimeren kumppanin [11] välillä vuonna 1995 aloitetun Barcelonan prosessin tuloksena. Foorumin tarkoituksena on sekä käsitellä Välimeren kumppanien välisen poliittisen vuoropuhelun vahvistamiseen liittyviä tavoitteita että teknisemmällä tasolla edistää yhteistä etua palvelevia hankkeita ja toimenpiteitä.

[11] Välimeren 12 kumppanuusmaata ovat Algeria, Kypros, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Malta, Marokko, palestiinalaishallinto, Syyria, Tunisia ja Turkki. Libya ei hyväksynyt kumppanuuden ehtoja ja periaatteita, ja sillä on, samoin kuin Mauritanialla, tarkkailijan asema.

Ensimmäisessä, vuosia 1998-2002 koskevassa toimintasuunnitelmassa, joka hyväksyttiin Brysselissä toukokuussa 1998 pidetyssä Euro-Välimeri-ministerikokouksessa, asetettiin useita painopisteitä ja tehtiin aloitteita. Näitä olivat kolmen tilapäisen työryhmän perustaminen vuodesta 2000 käsittelemään energiapolitiikkaa, yhteenliitettävyyttä ja taloudellisia analyyseja.

Toimintasuunnitelmassa 1998-2002 yksilöitiin kolme päätavoitetta, joihin energia-alan toimet ja painopisteet olisi keskitettävä:

-toimitusvarmuus, johon pyritään kehittämällä ja monipuolistamalla energialähteitä sekä tekemällä tiiviistä kansainvälistä yhteistyötä

-energiateollisuuden kilpailukyky; tämän tavoitteen taustalla on vuoteen 2010 mennessä suunniteltu vapaakauppa-alue, ja tavoitteeseen on määrä pyrkiä tehostamalla teollista tuotantoa

-ympäristön suojelu, johon pyritään varmistamalla turvallinen ja puhdas energian tuotanto, kuljetus ja käyttö sekä kannustamalla energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energianlähteiden käyttöön.

Kolmen tilapäisen työryhmän työn tarkoituksena on niin ikään esittää tarvittavat objektiiviset perusteet, joiden avulla voidaan päästä yhteisymmärrykseen yhteistä etua koskevista ensisijaisista toimista alueella. Niin kutsutut Trans-Euro-Välimeri-verkot, joiden avulla voidaan liittää yhteen kaasu- ja sähköverkkoja alueella etelä-etelä- ja etelä-pohjoissuunnassa, on nimetty selkeäksi painopisteeksi.

2.3. Kaakkois-Eurooppa

Komissio esitti maaliskuussa 2002 ehdotuksia alueellisten sähkömarkkinoiden luomiseksi Kaakkois-Eurooppaan (SEE). Aikanaan on tarkoitus luoda alueelliset energiamarkkinat. Marraskuuhun 2002 mennessä kaikki maat [12] allekirjoittivat yhteisymmärryspöytäkirjan Ateenan ministerikokouksessa komission ja vakaussopimuksen [13] toimiessa tukijoina. Komissio on myös sopinut yhteisestä strategia-asiakirjasta kaikkien alueella aktiivisesti toimivien kansainvälisten avunantajien [14] kanssa. Ateenan pöytäkirjalla perustetaan seuraavat elimet, joita kutsutaan yhteisellä nimellä "Ateenan prosessi":

[12] Tämänhetkiset allekirjoittajat ovat Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Jugoslavian liittotasavalta, Bulgaria, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Kreikka, Turkki, Kroatia, Romania ja Kosovo (allekirjoittaja YK:n päätöslauselman 1244 nojalla). Tarkkailijoita ovat Moldova, Slovenia, Itävalta, Unkari ja Italia. Tukijoita ovat Euroopan komissio ja vakaussopimus.

[13] Kaakkois-Euroopan vakaussopimus on instituutio, joka on perustettu, jotta saataisiin aikaan poliittiset edellytykset tehokkaan kansainvälisen avun antamiseksi alueelle koordinoimalla lahjoituksia ja esittämällä suunnitelmia alueen maille. Sitä johtaa tri Erhard Busek.

[14] Avunantajia ovat EIP, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki, Maailmanpankki, USA, Kanada, Italia, Kreikka, Sveitsi, Tsekki ja Saksa. Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) on liittynyt mukaan myöhemmin. Yhdistynyt kuningaskunta on assosioitunut työhön Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kautta.

-vähintään kerran vuodessa kokoontuva ministerikokous, joka antaa Ateenan prosessille poliittista ohjeistusta ja

-pysyvä korkean tason ryhmä, joka kokoontuu toistaiseksi neljännesvuosittain ja joka tekee työohjelmia ja täytäntöönpanostrategioita koskevia toimeenpanopäätöksiä. Pysyvän korkean tason ryhmän puitteissa toteutetaan keskeiset mekanismit eli vertaisarviointi ja esikuva-analyysi (benchmarking).

Lisäksi Ateenan pöytäkirjaan sisällytettiin Ateenan foorumi, jonka malli on otettu EU:ssa toimivista Madridin ja Firenzen foorumeista. Ateenan foorumilla markkinatoimijat keskustelevat tarvittavista uudistuksista. Foorumiin kuuluvat pysyvä korkean tason ryhmä, sääntelijöiden ryhmä (Council of European Energy Regulators, CEER on perustanut alaryhmän Kaakkois-Eurooppaa varten), siirtoverkko-operaattoreiden ryhmä (Euroopan siirtoverkko-operaattoreiden järjestön ETSOn alaryhmä), UCTEn toimialan edustajat ad hoc -ryhmänä, komissio sekä alueen kansainväliset avunantajat.

Komissio ilmoitti sähköä koskevan suunnitelman esittämisen yhteydessä, että se aikoo jatkossa esittää vastaavan suunnitelman kaasualalle. Maat sopivat tällaisesta lähestymistavasta Ateenan ministerikokouksessa marraskuussa 2002. Kaasua koskeva suunnitelma käynnistetään vuoden 2003 puolivälissä. Siihen liittyvät elimet tulevat olemaan samanlaisia kuin Ateenan prosessissa, ja tavoitteena on näiden kahden prosessin yhteensulauttaminen vuoden 2003 loppuun mennessä.

Poliittinen prosessi yhdentyneiden alueellisten markkinoiden luomiseksi edellyttää oikeusvarmuuden lisäämistä ja tehostettuja energia-alan suhteita sekä maiden itsensä välille että sittemmin Euroopan unioniin kokonaisuutena. Tällä saataisiin aikaan konkreettinen perusta, jolta Euroopan unionin energian sisämarkkinoiden hyötyjä voitaisiin levittää laajemmalle alueelle. Komissio aikoo tukea prosessin edellyttämään työtä.

3. EU:N KANNALTA ERITYISEN TÄRKEITÄ ALUEITA

3.1. Pohjoinen ulottuvuus

Pohjoisessa ulottuvuudessa kiinnitetään paljon huomiota energiakysymyksiin, pääasiasiassa toimitusvarmuuden, kilpailukyvyn ja ympäristönsuojelun näkökulmasta. Tämä ilmenee pohjoisen ulottuvuuden ensimmäisestä toimintasuunnitelmasta, joka koskee vuosia 2000-2003. Pohjoiseen ulottuvuuteen liittyen Itämeren alueen energiaministerit ja Euroopan komissio päättivät Helsingissä lokakuussa 1999 pidetyssä konferenssissa aloittaa Itämeren alueen energiayhteistyön (BASREC), ja korkeiden energiavirkamiesten työryhmä perustettiin johtamaan toimintaa, johon sisältyvät myös sähkö- ja kaasumarkkinat. BASREC:n toiminta on ollut erittäin tärkeää pohjoisen ulottuvuuden ensimmäisen toimintasuunnitelman energiaan liittyvien aloitteiden kannalta. Toimintasuunnitelmassa kannustetaan lisäksi sulkemaan vaaralliset ydinlaitokset, edistämään ydinturvallisuuskulttuuria ja parantamaan ydinjätehuoltoa.

Energiakysymykset tulevat olemaan näkyvässä asemassa myös tänä vuonna hyväksyttävässä pohjoisen ulottuvuuden toisessa toimintasuunnitelmassa (2004-2006). Lisäksi monenvälistä ydinvoima- ja ympäristöohjelmaa Venäjän federaatiossa (MNEPR) koskevan sopimuksen allekirjoittaminen ja pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden (NDEP) tukirahastosta rahoitettujen hankkeiden toteuttaminen edistävät ydinturvallisuuden parantamista pohjoisen ulottuvuuden käsittämällä alueella, erityisesti Luoteis-Venäjällä.

3.2. Kaspianmeren alue

Kuten komission vihreässä kirjassa "Energiahuoltostrategia Euroopalle" korostettiin, Kaspianmeren alueen laajat öljy- ja kaasuvarannot ovat Euroopan unionille erityisen tärkeitä, sillä ne vaikuttavat tulevaisuudessa toimitusvarmuuteen Euroopassa. Kaspian alueen öljytuotanto on nykyisellään noin 1,4 miljoonaa barrelia päivässä, ja vuoteen 2010 mennessä se voisi saavuttaa 4 miljoonan barrelin tason. Maakaasutuotanto vuonna 2001 oli 65 miljardia m3, ja se voisi kasvaa 170 miljardilla m3:llä vuodessa vuoteen 2010 mennessä. Kazakstanin ennustetaan tuottavan 70 miljoonaa tonnia öljyä [15] ja 34 miljardia m3 kaasua vuonna 2006, ja Azerbaidzanin ennustetaan tuottavan yli 8 miljardia m3 maakaasua vuoteen 2006 mennessä. Iran on puolestaan toiseksi suurin Opec-öljyntuottaja, ja sillä on maailman toiseksi suurimmat kaasuvarannot Venäjän jälkeen.

[15] 1,4 miljoonaa barrelia päivässä.

Tärkeintä on helpottaa Kaspian alueen luonnonvarojen kuljetusta Eurooppaan joko Venäjän kautta tai muita kuljetusreittejä pitkin. Kaspian alueen öljyn ja kaasun varmat ja turvalliset vientireitit ovat tärkeitä EU:n energian toimitusvarmuudelle ja olennaisessa asemassa Kaspian alueen (taloudellisen ja lisäksi myös yhteiskunnallisen ja poliittisen) kehityksen kannalta. Tässä yhteydessä on harkittava myös maakaasun kuljetusta Kaspianmeren alueelta Iranin ja Turkin kautta.

Azerbaidzanin ja Kazakstanin kanssa on aloitettu energiayhteistyötä koskevat keskustelut kumppanuus- ja yhteistyösopimusten puitteissa, minkä lisäksi Tacis-ohjelman mukaisesti annetaan energiaan liittyvää teknistä apua. Keskusteluissa käsitellään varsinaisten energiakysymysten lisäksi muun muassa maiden yritysilmastoa maiden taloudellisen kehityksen optimoimiseksi ja EU:n jo nykyisellään erittäin merkittäviä kaupallisia etuja Kaspian alueella.

Investoinnit Kaspian alueen mineraalivaroihin ovat vielä suhteellisen varhaisessa vaiheessa ja kasvavat tällä hetkellä nopeasti. Maat kehittävät ulkomaisia investointeja koskevaa lainsäädäntöään, ja eri kansainväliset toimijat kehittävät ja viimeistelevät strategioitaan. Jo vakiintuneiden toimijoiden, kuten EU:n, USA:n ja Venäjän yritysten lisäksi on merkille pantavaa, että viime aikoina Kiina on huomattavasti lisännyt pyrkimyksiään hyötyä tulevaisuudessa Kaspian alueen resursseista.

3.3. Yhteistyö muiden tärkeiden kumppanien kanssa

Ukraina on Venäjän kaasun tärkein kauttakulkumaa kuljetuksissa Länsi-Eurooppaan, sillä 80-90 prosenttia Venäjän kaasuviennistä kulkee Ukrainan alueen läpi. Ukrainan pääkauttakulkuverkko koostuu noin 14 000 km:stä kaasuputkia, joiden teoreettinen kapasiteetti on 170 miljardia m3 vuodessa. Ukrainan maakaasun varastointikapasiteetti, 30 miljardia m3, on Euroopan toiseksi suurin Venäjän jälkeen.

Yksi keskeinen haaste on tarve taata Ukrainan verkon kokonaissuorituskyky ja turvallisuus. Tämä onkin ollut EU:n ja Ukrainan tehostetun energiayhteistyön päätavoitteita vuodesta 2001. Euroopan unionin suhteita Ukrainaan hiilivetyalalla luonnehtii kaksi päätavoitetta: alan uudistusten edistäminen ja verkon turvallisuuden parantaminen.

4. LAAJENTUNEEN EUROOPAN YHDENTYNEIDEN SÄHKÖ- JA KAASUMARKKINOIDEN LUOMINEN YHTEISTEN SÄÄNTÖJEN JA PERIAATTEIDEN POHJALTA

4.1. Edistyminen Euroopan unionin sisämarkkinoiden toteuttamisessa

Euroopan unioni on nopeasti toteuttamassa sähkön ja kaasun sisämarkkinoita. Tämä johtaa yhä kilpailukykyisempiin hintoihin, korkeatasoiseen julkiseen palveluun ja toimitusvarmuuden ylläpitoon ja lisäämiseen. Viime aikoina tavoitteen saavuttamisessa on saatu aikaan muun muassa seuraavaa:

-Neuvosto on vahvistanut yhteisen kannan komission ehdottamaan sähkön ja kaasun sisämarkkinoita koskevien direktiivien tarkistukseen. Euroopan parlamentti on ehdottanut tarkistuksia yhteiseen kantaan. Nykymuodossaan yhteinen kanta, ellei sitä muuteta, johtaa siihen, että kaikki muut kuin kotitaloudet voivat vapaasti ostaa kaasunsa ja sähkönsä miltä tahansa Euroopan unioniin sijoittautuneelta yritykseltä vuonna 2004. Kaikki asiakkaat, myös kotitaloudet, voivat valita toimittajansa vapaasti vuoteen 2007 mennessä. Direktiivi edellyttää myös siirto- ja jakelutoimintojen oikeudellista eriyttämistä tuotannosta ja myynnistä, ja sillä otetaan käyttöön säännelty kolmannen osapuolen pääsy siirto- ja jakeluverkkoon sekä tehokkaan sääntelyn yhteiset normit. Lisäksi tarkistuksessa säädetään toimenpiteistä, joilla varmistetaan korkeatasoiset julkisen palvelun ja ympäristönormit.

-Neuvosto on vahvistanut yhteisen kannan rajat ylittävää sähkön kauppaa koskevaan asetukseen. Euroopan parlamentti on ehdottanut tarkistuksia yhteiseen kantaan. Nykymuodossaan asetuksella annetaan yhteiset perussäännöt sähkönsiirron hinnoittelurakenteita varten, sekä luodaan vankka mekanismi yhdenmukaisten rajat ylittävän sähkönsiirron hinnoittelumenetelmien ja ylikuormituksen hallintamekanismien kehittämiseksi. Asetuksen taustalla on Euroopan sähkön sääntelyfoorumilla (Firenzen foorumi) saavutettu edistyminen . Foorumin puitteissa on sovittu, että otetaan käyttöön rajat ylittävän sähkönsiirron hinnoittelujärjestelmä, joka mahdollistaa pääsyn Euroopan unionin verkkoon alhaisella hinnalla, 0,5 euroa/MWh. Asetuksen nojalla uskotaan voitavan poistaa tämä hinnoittelu kokonaan, niin että kansallisilla siirtohinnoilla saadaan pääsy koko Euroopan unionin runkoverkkoon.

-Komissio on laatinut ehdotuksen direktiiviksi maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä. Kun direktiivi on annettu, sen avulla taataan, että kussakin jäsenvaltiossa toteutetaan yhteistä suureen toimitusvarmuuteen tähtäävää politiikkaa ja yhteisiä kaasun toimitusnormeja. Direktiivissä vahvistetaan myös asianmukaiset mekanismit mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi erityisesti pitkäaikaisten kaasuntoimitussopimusten osalta ja sellaisissa tapauksissa, joissa on mahdollista, että kaasuntoimitukset EU:iin häiriintyvät pitkäaikaisesti.

-Euroopan unionin kaasunsiirtoyhtiöt panevat asteittain täytäntöön kaasunsiirtoverkkojen käytön hyviä toimintatapoja koskevat ohjeet noudattaen syrjimättömyyden periaatteita ja toimien tavalla, joka on omiaan takaamaan kolmannen osapuolen tehokkaan pääsyn kaasunsiirron runkoverkkoon.

4.2. Laajentuneiden markkinoiden luomisedellytykset

Kuten edellä todettiin, sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden laajentamiselle EU:n rajojen ulkopuolelle on hyviä syitä. Jotta se voitaisiin tehdä, on kuitenkin tärkeää, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

4.2.1. Tasapuoliset toimintaolosuhteet

Markkinoille pääsy on sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden ja tasapuolisten toimintaolosuhteiden luomisen yksi tärkeä tekijä. Yhtäläinen markkinoille pääsy voi toteutua vain, jos kaikki markkinat ovat samassa määrin avoinna reilulle kilpailulle. Tämä ei kuitenkaan välttämättä edellytä, että kaikki osallistujat ottavat käyttöön joka suhteessa samanlaiset säännöt. Tapojen, joilla markkinat avataan keskinäiselle kilpailulle, on oltava sisällöllisesti toisiaan vastaavia. Tästä riippumatta vakioidut tai yhteiset säännöt olisi otettava käyttöön aina kun se on mahdollista, sillä tämä lisää tuloksena syntyvien laajentuneiden sisämarkkinoiden toiminnan tehokkuutta. [16]

[16] Tämän periaatteen yksityiskohdista tarkemmin, katso komission tiedonanto Energian sisämarkkinoiden toteuttaminen, KOM(2001) 125 lopullinen, kohta 2.9.1.

4.2.2. Yhtäläiset ympäristö- ja turvallisuusnormit

Energian sisämarkkinoiden luomiseen liittyy keskeisenä osana korkeatasoisten ympäristö- ja turvallisuusnormien noudattaminen. Tämä käsittää myös ydinturvallisuusnormit. Komission ehdotuksiin markkinoiden avaamisesta kilpailulle on järjestelmällisesti liitetty ehdotukset, joilla taataan tiukkojen ympäristönormien noudattaminen sähkön tuotannossa. [17] Tällaisten normien noudattaminen on olennaisen tärkeää ympäristön ja turvallisuuden kannalta, mutta ne aiheuttavat kustannuksia sähkön tuottajille. Näin ollen tasapuolisten toimintaolosuhteiden takaamiseksi on tärkeää, että edellytettävät suojelutasot vastaavat toisiaan. Lisäksi sähkön tuottaminen ympäristön kannalta haitallisissa lämpölaitoksissa tai vaarallisissa ydinvoimaloissa Euroopan unionin naapurimaissa saattaa vaikuttaa suoraan terveyteen ja ympäristöön yhteisön sisällä.

[17] Sähkön tuotantoa koskevat muun muassa direktiivit tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta (2001/80/EY), ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä (1996/61/EY) ja sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla (2001/77/EY). Euroopan komissio on myös antanut ehdotuksen direktiiviksi hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla (KOM(2002)415). Tiukkoja ydinturvallisuusnormeja ylläpidetään [Euratomin perustamissopimuksella].

4.3. Edistyminen laajempien markkinoiden luomisessa

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että komission soveltaman läheisyyspolitiikan mukaisesti olisi aktiivisesti pyrittävä ottamaan Euroopan unionin naapurimaat mukaan kaasun ja sähkön sisämarkkinoille. Näiden maiden mukaan ottaminen on kuitenkin prosessina monimutkaisempi kuin pelkkä Euroopan unionin ja sen naapureiden avoin kauppa yleisempien kansainvälistä kauppaa koskevien velvoitteiden nojalla. Se merkitsee kaikista esteistä vapaiden tosiasiallisesti yhdennettyjen markkinoiden aktiivista luomista. Sitä varten naapurimaiden kanssa on toteutettu tai valmisteilla seuraavat toimenpiteet:

4.3.1. Venäjä

Kun otetaan huomioon Venäjän sähkömarkkinoiden valtava potentiaali, on asetettava selkeästi tavoitteeksi, että Venäjä esittää keskeistä osaa sähkön sisämarkkinoilla ja että vastaavasti Euroopan unionin sähköalan yritykset toimivat keskeisessä asemassa Venäjän sähkömarkkinoilla. Edellä selostetut edellytykset täysin yhdentyneiden laajempien sähkömarkkinoiden luomiselle asettavat kuitenkin tässä suhteessa merkittäviä haasteita. Onkin välttämätöntä aloittaa prosessi, jonka avulla kaikki esteet voidaan poistaa. Komissio ja Venäjän hallitus sekä RAO-UES, Eurelectric ja UCTE [18] ovat jo aloittaneet yksityiskohtaiset keskustelut, jotta voitaisiin selkeästi määrittää, mitä toimia kummankin osapuolen on toteutettava, jotta voidaan asteittain saavuttaa yhtäläinen markkinoiden avaaminen ja tasapuolinen markkinoille pääsy sekä yhtäläiset ympäristönsuojelu- ja turvallisuusnormit. Ensimmäinen yksityiskohtainen keskustelu käytiin Brysselissä 25. maaliskuuta 2003. Seuraava on määrä järjestää Moskovassa toukokuussa. Etenemiseen tarvittavista toimista on määrä saada selkeä ja tosiasioihin perustuva kuva vuoden 2003 loppuun mennessä. Tätä varten asiantuntijoiden keskustelut edellytettävästä ydinturvallisuuden tasosta (myös ensimmäisen sukupolven reaktoreiden suhteen) on aloitettava mahdollisimman pian.

[18] Yhteyksien kehittäminen Euroopan ja Venäjän sähköteollisuuden välillä energia-alan vuoropuhelun puitteissa on jo johtanut siihen, että Itsenäisten valtioiden yhteisön sähkövoimaneuvoston (Commonwealth of Independent States Electric Power Council, CIS EPC) ja sähköalan eurooppalaisen yhteistyöorganisaation (Union of the Electricity Industry) Eurelectricin välillä allekirjoitettiin pöytäkirja Varsovassa 20. maaliskuuta 2002. Pöytäkirja velvoittaa allekirjoittajat muun muassa tukemaan osallistuvien verkkoyhteenliittymien välisen vuoropuhelun aktiivista kehittämistä, jotta voitaisiin määrittää parhaat ratkaisut ja tarvittavat toimenpiteet yhteenliittämiskehityksen edistämiseksi.

Komissio ehdottaakin, että vuonna 2004 valmisteltaisiin EU:n ja Venäjän energia-alan vuoropuhelun puitteissa yhdessä Euroopan unionin ja Venäjän sähköteollisuuden edustajien kanssa raportti tilanteesta sekä Euroopan unionin että Venäjän sähkömarkkinoilla. Tämän jälkeen komission on tarkoitus tarkastella eri vaihtoehtoja sellaisen kattavan sopimuksen aikaan saamiseksi Venäjän kanssa, joka johtaisi Venäjän sähköverkon asteittaiseen yhteenliittämiseen ja yhdentämiseen Manner-Euroopan verkon kanssa. On selvää, että näiden haasteellisten vaatimusten tarkastelua ja niiden edellyttämiä toimia varten tarvitaan käytännöllistä ja realistista lähestymistapaa - lähestymistapaa, joka on kannustinpohjainen ja etenee vaiheittain ja jossa kaikki asianomaiset sitoutetaan toteutukseen selkeässä aikataulussa.

Pitkällä tähtäyksellä voitaisiin kaavailla - EU:n ja Venäjän yhteisen talousalueen puitteissa - sellaisen kaasua koskevan olisi sääntelyjärjestelmän luomista Venäjälle, joka ei olisi ainoastaan yhteensopiva Euroopan unionin järjestelmän kanssa vaan perustuisi samoihin periaatteisiin ja mekanismeihin. Sääntelyjärjestelmän olisi joka tapauksessa suojattava Venäjän federaation erityistarpeet. Yhteiseen talousalueeseen liitetty yhteinen sääntelyalue lisäisi valtavasti kaikkien osallistujien liiketoimintamahdollisuuksia Euroopan ja Venäjän kaasumarkkinoilla ja johtaisi varmoihin ja tehokkaisiin kaasun toimituksiin molemmilla markkinoilla. Komissio aikoo nopeuttaa näitä kysymyksiä koskevaa keskustelua, jotta voitaisiin yhdessä määrittää yhteinen etenemistie kohti asteittaista markkinoiden yhdentymistä ja tasapainoista vastavuoroisuutta markkinoille pääsyssä, kuten muidenkin Euroopan unioniin kaasua toimittavien ulkoisten toimittajien kanssa.

4.3.2. Kaakkois-Eurooppa

Ateenan foorumi -prosessin ministerikokouksessa marraskuussa 2002 Kaakkois-Euroopan sähkömarkkinoiden jäsenmaat allekirjoittivat yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa ne sitoutuivat panemaan täytäntöön yhteisön sääntöjä vastaavat säännöt sähkön sisämarkkinoiden luomiseksi alueelle. Sääntöjen täytäntöönpanon määräaika on 2005. Yhteisymmärryspöytäkirjassa määrätään, paitsi markkinoiden avaamisesta, jotta asiakkaat voivat vapaasti valita toimittajansa, myös seuraavista seikoista:

-sääntelyviranomaisen ja siirtojärjestelmäoperaattorin perustamisesta

-hinnoittelun uudistussuunnitelmien toteutuksesta

-kaikkien tarvittavien teknisten standardien, kuten runkoverkkokoodien, kirjanpitojärjestelmien ja runkoverkon käyttöä koskevan tietojenvaihdon toteutuksesta

-kolmansien osapuolten infrastruktuurin tosiasiallisen käyttöoikeuden toteuttamisesta ja

-EU:n kilpailulainsäädäntöä vastaavan lainsäädännön antamisesta.

Ateenan prosessin eri kokousten yhteydessä työskennellään nyt näiden sitoumusten toteuttamiseksi käytännössä. Tämä tapahtuu läheisessä yhteistyössä prosessia tukevien kansainvälisten avunantajien ja vakaussopimuksen kanssa.

Kuten edellä mainittiin, kaasun osalta komissio on jo ilmoittanut aikovansa esittää ehdotuksia sähköä koskevaa Ateenan prosessia vastaavan prosessin aloittamiseksi. Prosessin on määrä perustua yhteisön säännöstöön, mutta se mukautetaan vastaamaan alueellisia tarpeita, ja sen on tarkoitus johtaa Kaakkois-Euroopan alueellisten kaasumarkkinoiden luomiseen ja niiden yhdentämiseen Euroopan unionin markkinoiden kanssa. Alueen maat ovat suhtautuneet kaavailtuun prosessiin periaatteessa myönteisesti, ja komissio esittää konkreettiset ehdotukset vuoden 2003 aikana.

4.3.3. Euro-Välimeri-kumppanuus

Ad Hoc -energiatyöryhmien loppukokous pidettiin 19. ja 20. helmikuuta 2003, ja sen aikana keskusteltiin avoimien ja kilpailuun perustuvien sähkö- ja kaasumarkkinoiden luomisesta. Yhteisymmärrykseen päästiin erityisesti periaatteesta, jonka mukaan alueellisia sähkö- ja kaasumarkkinoita on edistettävä tavoitteena niiden asteittain yhdentäminen Euroopan unionin sisämarkkinoihin. Neljäs EUROMED-energiafoorumi järjestettiin Brysselissä 2. huhtikuuta 2003, ja se vahvisti tämän tavoitteen.

Komissio katsoo, että teknisistä ja maantieteellisistä syistä päämäärään on tarkoituksenmukaista pyrkiä vaiheittain etenevällä prosessilla. Ensimmäisessä vaiheessa olisi luotava Euroopan unionin sisämarkkinoita koskeviin sääntöihin ja Kaakkois-Euroopan markkinoiden instituutioihin perustuvat alueelliset markkinat Maghrebin alueelle, johon kuuluvat Marokko, Algeria ja Tunisia sekä mahdollisesti Libya riippuen sen jatko-osallistumisesta Barcelonan prosessiin. Tätä varten olisi nyt pyrittävä saamaan nopeasti aikaan sopimus yhteisymmärryspöytäkirjasta, jonka kyseiset maat voisivat sen jälkeen allekirjoittaa. Kuten Kaakkois-Euroopan kohdalla, yhteisymmärryspöytäkirjassa määrättäisiin konkreettisista sitoumuksista, jotka koskisivat vaiheittaista etenemistä kohti edellä hahmoteltujen yhteisten sääntöjen ja standardien hyväksymistä. Täksi vuodeksi Kreikan ja Italian puheenjohtajakausilla suunnitellut kaksi energiaministerien Euro-Välimeri-konfererenssia (Ateenassa 20. ja 21. toukokuuta 2003 ja Roomassa 1. ja 2. joulukuuta 2003) voisivat tarjota ainutlaatuisen mahdollisuuden keskustella yhteisymmärryspöytäkirjasta ja allekirjoittaa se.

Saavutettujen tulosten pohjalta prosessi voitaisiin myöhemmin ulottaa koskemaan muita Barcelonan prosessin maita.

4.3.4. Muut tärkeät kumppanit

Euroopan unionin ja Venäjän markkinoiden yhdentämisessä saavutetun edistyksen pohjalta on mahdollista aloittaa muiden naapurimaiden, erityisesti Ukrainan ja Valko-Venäjän, integroiminen tähän prosessiin. Käytännön toimia on jo toteutettu sähkön toimittamisessa Bialystokiin (Puolaan) Valko-Venäjältä ja Zamokiin (Puolaan) Ukrainasta säteiskäytöllä ja synkronoimalla Ukrainassa sijaitseva Burstynin saari UCTEn verkkoon Unkarin ja Slovakian kautta. Suunnitteilla oleva verkonhallintakonsortion perustaminen Ukrainan kaasun kauttakulkujärjestelmää varten (osallistujina Ukrainan, Venäjän ja EU:n yritykset) edistänee myös järjestelmän integroimista Euroopan unionin kaasun sisämarkkinoihin.

Sekä Kazakstan että Azerbaidzan ovat ilmaisseet kiinnostuksensa energiayhteistyön tehostamiseen niiden Euroopan unionin kanssa tekemien kumppanuus- ja yhteistyösopimusten puitteissa. Parhaillaan ovat käynnissä asiantuntijoiden keskustelut, joiden tarkoituksena on määrittää mahdollisuudet lisätä näiden maiden osallistumista Euroopan unionin kaasun sisämarkkinoihin sekä lisäämisen edellytykset.

5. TÄYSIN YHDENNETTYJEN SÄHKÖMARKKINOIDEN LUOMISEEN TARVITTAVA INFRASTRUKTUURI

Jotta laajentuneen Euroopan sähkö- ja kaasumarkkinat toimisivat tehokkaasti, ei riitä, että sovelletaan yhteisiä sääntöjä ja standardeja, vaan on myös oltava riittävä infrastruktuuri jäsenvaltioiden yhdistämiseen. Komissio antoi vuonna 2001 tähän liittyen tiedonannon Euroopan energiainfrastruktuurista [19]. Komissio suunnittelee antavansa asiasta vuoden 2003 aikana toisen tiedonannon, joka perustuu vuoden 2001 tiedonannon jälkeen saavutettuun edistykseen ja jossa käsitellään erityisesti unioniin liittyvien maiden asemaa.

[19] KOM(2001)775, 20.12.2001.

Vuoden 2001 tiedonannossa esitettiin joukko toimenpiteitä, kuten 10 prosentin yhteenliitäntäaste [20] (laskettuna siten, että tarkoitetaan 10:tä prosenttia jäsenvaltion asennetusta tuotantokapasiteetista) ja Euroopan laajuisten verkkojen rahoituksen suuntaaminen ensisijaisesti tiettyihin hankkeisiin, jotka on nimetty Euroopan etua koskeviksi ensisijaisiksi hankkeiksi. Barcelonan neuvosto suhtautui tiedonantoon myönteisesti ja hyväksyi erityisesti 10 prosentin tavoitteen. Komissio ehdotti myös, että nykyistä rahoitusosuuden 10 prosentin enimmäisrajaa hankkeen kehitysvaiheessa nostettaisiin ensisijaisten hankkeiden osalta 20 prosenttiin. Asiasta keskustellaan neuvostossa edelleen.

[20] Komission tiedonanto KOM (2001) 775 lopullinen, kohta 3.1.

Samanlaista lähestymistapaa, jossa otetaan erityisolosuhteet huomioon, on noudatettava naapurimaihin nähden, jos niiden halutaan asteittain yhdentyvän täysin sisämarkkinoihin. Kun otetaan huomioon, että tavoitteena ovat todelliset eurooppalaiset kaasu- ja sähkömarkkinat, on välttämätöntä jatkaa naapurimaiden sekä liittyvien ja ehdokasmaiden yhdentämistä täysimittaisesti Euroopan laajuisten verkkojen järjestelmään. Monet hankkeet, joilla luodaan yhteyksiä yhteisön ja naapurimaiden välille, täyttävät jo nyt Euroopan laajuisten verkkojen rahoituksen saamisen edellytykset. Ottaen huomioon nopeus, jolla laajempia Euroopan sähkö- ja kaasumarkkinoita toteutetaan, on kuitenkin välttämätöntä arvioida uudelleen hankkeet, jotka tällä hetkellä täyttävät rahoituksen saamisen edellytykset. Lisäksi on tarpeen tarkastella uudelleen tapaa, jolla muut yhteisön tukiohjelmat toimivat tällä alueella.

Tämänhetkisestä tilanteesta johtuen luettelot laajempien energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen tarvittavista hankkeista, jotka on esitetty liitteissä I ja II, ovat viitteellisiä ja palvelevat pelkästään informaatiotarkoituksia; hankkeiden toteutuksen arvioidut kustannukset ja hankkeiden luettelointi eivät millään lailla sido komissiota tai unionia tässä asiassa. Luetteloiden julkaiseminen ei vaikuta millään lailla uusien rahoitusnäkymien käsittelyyn komissiossa.

Euroopan laajuisen verkon rahoitus ja muut edellä mainitut ohjelmat ovat tärkeitä paitsi eurooppalaisten sähkömarkkinoiden toteuttamiseen vaadittavien hankkeiden rahoittamiseksi myös ilmauksena siitä, että yhteisö tunnustaa kyseisen hankkeen tärkeyden. Tunnustus on ollut tärkeä hankkeiden käytännön toteutuksen ja niiden rahoituksen kannalta. Tuella ei kuitenkaan voi eikä saa pyrkiä korvaamaan kaasu- ja sähköverkkojen yksityistä rahoitusta. Infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpito on edelleen teollisuuden tehtävä. Yhteisön ohjelmilla on kuitenkin ollut tähän mennessä keskeinen tehtävä yhteisön ja laajempaa etua koskevien hankkeiden katalysaattorina ja tukimekanismina. Tämä yhteisön toimielinten tehtävä on jatkossakin tärkeä, ja niiden toimet on jatkossa kohdennettava entistäkin tarkemmin energia-alan kehittyvien tavoitteiden mukaan.

Lisäksi yhteisön tukiohjelmilla ja yhteisön alueellisilla rahoitusohjelmilla EU:n jäsenvaltioissa on edelleen oltava tärkeä asema, ja ne on koordinoitava suunnitteluvaiheessa entistä paremmin, jotta voidaan ottaa huomioon naapurimaiden infrastruktuurien kehittämisen nopeasti kehittyvät ja muuttuvat tarpeet. Energiayhteyksiä ei useinkaan voida rahoittaa yhdestä ainoasta ohjelmasta, sillä yhteydet ylittävät rahoitusohjelmissa asetetut keinotekoiset rajat (esimerkiksi Balkanin länsi- ja itäosiin sovelletaan erilaisia rahoitusjärjestelyjä).

Tällä hetkellä sähkön kauppa EU:n ja unioniin liittyvien maiden sekä naapurimaiden välillä on melko vähäistä. Vuonna 2001 vietiin 6,4 TWh ja tuotiin 13 TWh. (Ellei Norjaa, Sveitsiä ja entisen Jugoslavian maita lasketa mukaan, tuotanto unioniin liittyvissä maissa oli vuonna 2001 noin 3 000 TWh.) Kapasiteetin lisäämispotentiaalin kuvaamiseksi voidaan esittää vuonna 1999 valmistuneen Tacis-tutkimuksen mittavin skenaario, jonka mukaan kaupan potentiaali on 32 TWh vuodessa, jos UCTEn ja Venäjän verkot synkronoidaan. Välimeren ylittävien yhteyksien osalta tavanomainen 600 MW:n merenalainen kaapeli pystyy siirtämään noin 4 TWh sähköä vuodessa.

Tähän mennessä on tehty runsaasti työtä sellaisten infrastruktuurihankkeiden yksilöimiseksi, jotka ansaitsevat yhteisön poliittisen, ja - jos tarpeen ja asianmukaista - rahoitustuen, koska ne ovat välttämättömiä sellaisten laajempien Euroopan sähkö- ja kaasumarkkinoiden kehittämiseksi, jotka turvaavat riittävän kilpailun ja toimitusvarmuuden. Jäljempänä esitettävää alustavaa luetteloa hankkeista päivitetään jatkuvasti. Esimerkkinä mainittakoon, että komissio valmistelee parhaillaan pohjoisen ulottuvuuden toista toimintasuunnitelmaa, johon sisältyy joukko energiaan liittyviä hankkeita.

5.1. EU-Venäjä

Tällä hetkellä Venäjän sähköverkko on melko vähäisessä määrin yhteydessä Euroopan unionin maihin. Ainoa suora yhteys on Suomeen. Unioniin liittyvien maiden joukossa Baltian maat ovat samalla synkronointialueella Venäjän kanssa, ja ne ovat tätä nykyä riippuvaisia Venäjän järjestelmästä verkon toiminnassa. Ne harkitsevat sähkörunkoverkkojensa käyttämistä synkronoidusti Suomen ja Puolan runkoverkkojen kanssa keskipitkällä aikavälillä. Näin ollen yhteenliitäntöjen lisäämistä UCTEn hallinnoiman Manner-Euroopan runkoverkon ja Venäjän välillä olisi pidettävä painopisteenä sen varmistamiseksi, että kauppaa voidaan käydä vapaasti sen jälkeen kun markkinoille pääsyyn, ympäristönsuojeluun ja ydinturvallisuuteen liittyvät kysymykset on ratkaistu.

Venäjän sähköjärjestelmä on liitetty synkronoidusti uusien itsenäisten valtioiden, myös Ukrainan, järjestelmiin. Näin ollen tehokkaat yhteydet Venäjään ja sopimus edellä mainituista kauppaan, ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä antaisi hyvän perustan toimia samoin suhteessa uusiin itsenäisiin valtioihin, erityisesti Ukrainaan ja Valko-Venäjään.

On olemassa kaksi vaihtoehtoa, synkronoimaton yhteys, jossa virtoja voidaan tarkemmin kontrolloida, ja synkronoitu yhteys. Jälkimmäinen on turvallisuusnormien yhdenmukaistamisen kannalta vaikeampi toteuttaa kuin ensin mainittu. Tämä on tärkeä kysymys, koska on selvää, että Euroopan unionin ja sen naapurimaiden sähköverkkojen täyden yhteenliittämisen edellytyksenä on, ettei se millään lailla vaaranna kummankaan osapuolen verkkojen ja sähköjärjestelmien turvallisuutta ja luotettavuutta. Venäjä on poliittisella ja teknisellä tasolla puoltanut voimakkaasti synkronoitua yhteyttä. Komissio myöntää, että tällaisella yhteenliittämisellä on etunsa, mutta on selvää, että ennen kuin UCTEn ja RAO-UES:n järjestelmiä voidaan synkronoidusti yhdistää, on ratkaistava sekä joukko teknisiä kysymyksiä että asiaan liittyvät kaupalliset kysymykset.

UCTE, joka vastaa Manner-Euroopan runkoverkon käytön koordinointiin ja normien asettamiseen liittyvistä asioista, käsittelee tätä kysymystä parhaillaan tiiviissä yhteistyössä Venäjän ja uusien itsenäisten valtioiden vastaavien tahojen kanssa. Alustava toteutettavuustutkimus verkkojen yhteenliitettävyyden teknisistä näkökohdista on käynnissä ja valmistuu piakkoin. Komissio aikoo sen jälkeen yhdessä UCTEn ja Venäjän muuta kuin ydinsähköä tuottavan yhtiön RAO-UES:n kanssa määritellä vuoden 2003 kuluessa tehtävänkuvauksen täydellistä toteuttavuustutkimusta varten, jossa selvitetään verkkojen yhteenliittämiseen liittyvät tekniset näkökohdat. Tutkimus käsittäisi selvityksen sähkökaupan näkymistä, yhteenliitäntöjen todelliset ja mahdolliset pullonkaulat sekä tekniset kysymykset, jotka liittyvät Venäjän sähköjärjestelmän mahdolliseen yhteensopimattomuuteen Manner-Euroopan järjestelmän kanssa.

Tutkimuksen valmistuttua on mahdollista arvioida näkymät ja tarvittavien investointien taso, vaikka onkin selvää, että investointien rahoituksen tulisi olla ensi sijassa yksityisen sektorin asia.

Komission mielestä on tärkeää, että yhteenliittämisen ensisijaisen vaihtoehdon valinnassa edistytään nyt nopeasti. Yhteenliittäminen on selkeästi sekä Venäjän että Euroopan unionin etu, edellyttäen että sen toteutuksessa voidaan säilyttää korkea turvallisuuden ja toimintavarmuuden taso ja että siihen liittyy yksiselitteinen sopimus markkinoiden avaamisen, ympäristönsuojelun ja ydinturvallisuuden olennaisesta vastaavuudesta. Tällainen kehitys lisäisi merkittävästi kilpailua sisämarkkinoilla ja oikein toteutettuna parantaisi toimitusvarmuutta.

Komissio katsookin, että yhteenliittämishanke olisi nimettävä Euroopan unionin etua koskevaksi ensisijaiseksi hankkeeksi, jolloin se voisi saada mahdollista tukirahoitusta Euroopan laajuisen verkon rahoitusmekanismista. Kuten edellä mainittiin, on selvää, että UCTE- ja RAO-UES-järjestelmien välisen siirtoyhteyskapasiteetin mahdollinen lisärakentaminen edellyttää, että edellä esitettyihin kaupallisiin ja ympäristöön liittyviin kysymyksiin löydetään ratkaisu. Tässä yhteydessä voitaisiin harkita vaiheittaista lähestymistapaa, jossa normien ja kauppakäytäntöjen, ympäristönsuojelun ja ydinturvallisuuden yhdenmukaistamiseen liitetään vastaava yhteenliitäntöjen lisääminen (ellei kohdasta 4.2. muuta johdu).

5.2. Kaakkois-Eurooppa

Ateenan foorumin prosessin yhteydessä on yksilöity joukko strategisia yhteyksiä alueen maiden sähköjärjestelmien yhteenliittämisen toteuttamiseksi ja näiden maiden järjestelmien liittämiseksi EU:n järjestelmiin. Näitä ovat

-Ernestinovon ja Mostarin linjojen liittäminen yhteen Kroatiassa / Serbiassa / Bosnia ja Hertsegovinassa

-läntisen pohjois-etelä-yhteyden rakentaminen valmiiksi Elbasanin läpi Albaniassa

-Kreikan ja Bulgarian välisten yhteyksien vahvistaminen ja

-Kreikan ja Italian sekä Kreikan ja Turkin välisten yhteyksien vahvistaminen (Ípeiros-Puglia ja Filippi-Hamidabad).

Komissio katsookin, että nämä yhteenliittämishankkeet olisi nimettävä Euroopan unionin etua koskeviksi ensisijaisiksi hankkeiksi ja että niiden tulisi saada mahdollista tukirahoitusta Euroopan laajuisen verkon rahoitusmekanismista. Kaasun osalta alueellisten kaasumarkkinoiden toteuttamiseen tarvittavia putkiyhteyksiä selvitetään parhaillaan alueellisten markkinoiden ehdotetun luomisen yhteydessä. Kaikki tarpeelliset putkiyhteydet otetaan huomioon Euroopan laajuisten verkkojen suuntaviivoja koskevissa tulevissa tarkistuksissa.

5.3. Euro-Välimeri-kumppanuus

Välimeren sähkörengas (Mediterranean Electricity Ring) yhdistää kaikki Euro-Välimeri-prosessin maat. Rengas ei ole vielä valmis, vaan sitä on täydennettävä ja vahvistettava suorilla yhteyksillä useiden Välimeren reuna-alueiden maiden ja EU:n välillä. Nopea edistyminen on tärkeää sekä renkaan täydentävien yhteyksien osalta että sellaisten linjojen rakentamisessa, jotka yhdistävät riittävällä tavalla renkaan EU:iin. Viimeksi mainitun osalta tärkeimpiä ovat seuraavat yhteydet, jotka ad hoc -energiaryhmät ja Euromed-energiafoorumi ovat nimenneet:

-kapasiteetin lisäys Marokon ja Espanjan välillä

-kapasiteetin lisäys Kreikan ja Turkin välillä

-yhteenliitäntä Algerian ja Espanjan välillä ja

-yhteenliitäntä Italian ja Tunisian välillä.

Välimeren sähkörengasta olisi pidettävä Euroopan unionin etua koskevana ensisijaisena hankkeena, ja sen tulisi saada tukea Euroopan laajuisten verkkojen ohjelmasta ja MEDAsta, yhdessä niiden lukuisten hankkeiden kanssa, joita tarvitaan Välimeren sähkörenkaan toteuttamiseksi ja jotka on lueteltu tämän tiedonannon liitteessä 1.

6. SÄHKÖ- JA KAASUVERKKOJEN YHDENMUKAISTAMINEN JA TEKNINEN YHTEENTOIMIVUUS

Täydellisesti toimivien markkinoiden luomiseksi on tarpeen edistää myös sähkö- ja kaasuverkkoja koskevien yhteisten teknisten ja kaupallisten standardien ja yhteisten kauppasääntöjen ja -järjestelmien luomista. Euroopan unionissa lähinnä Euroopan kaasun ja sähkön sääntelyfoorumit (Firenzen ja Madridin foorumit) ovat käsitelleet näitä kysymyksiä.

Sähköön liittyvien teknisten standardien osalta panoksensa Firenzen foorumiin ovat antaneet UCTE yhdessä Nordelin [21] ja muiden verkkoyhteenliittymien kanssa läheisessä yhteistyössä komission, CEER:n, ETSOn ja muiden eturyhmien kanssa. Ensimmäiset luonnokset ohjeiksi on valmisteltu UCTEn operatiivisen käsikirjan muodossa ja esitelty sidosryhmille. Kaasun osalta asiaa käsittelee kokonaan uusi toimialan ryhmittymä, "EAZEE-Gas". Yhteenliittymä aloittelee juuri standardointikysymysten käytännön käsittelyä.

[21] Nordel on sähköyhteistyön yhteenliittymä pohjoismaissa.

Kaupallisia kysymyksiä on järjestelty Firenzen ja Madridin foorumeilla sähkö/kaasuteollisuuden, kansallisten sääntelyviranomaisten, jäsenvaltioiden, kuluttajaryhmien ja komission välisellä epävirallisella sopimuksella. Tarkemmin sanoen on saatu aikaan sopimus rajat ylittävän sähkönsiirron hinnoittelujärjestelmästä, jolla poistetaan kansalliset tuonti-, vienti ja kauttakuljetusmaksut ja niiden tilalle otetaan käyttöön yksi ainoa EU:n laajuinen maksu, 0,5 euroa MWh, sopimus ylikuormituksen hallintaa koskevista ohjeista (sähkö) ja sopimus kaasunsiirtoverkkojen käytön hyviä toimintatapoja koskevista ohjeista.

Sähkön osalta Firenzen foorumissa saavutettu edistys on mahdollistanut ehdotuksen asetukseksi rajat ylittävästä sähkön kaupasta. Neuvosto on vahvistanut ehdotukseen yhteisen kannan. Kaasun osalta hyviä toimintatapoja koskevia ohjeita tarkistetaan parhaillaan.

On tärkeää, että sitä mukaa kuin naapurimaat asteittain integroituvat sähkön ja kaasun sisämarkkinoihin, ne osallistuvat täysimittaisesti näihin prosesseihin ja panevat täytäntöön niissä tehdyt sopimukset. Unioniin liittyvät maat osallistuivat foorumeihin jo vuonna 2002, samoin Venäjän edustajat EU:n ja Venäjän energia-alan vuoropuhelun yhteydessä. Tällä hetkellä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että Kaakkois-Euroopan sähkömarkkinoiden maat, Euro-Välimeri-markkinoiden maat ja muut naapurimaat, erityisesti Venäjä, saavat kaiken tiedon kehityksestä Madridin ja Firenzen foorumeilla ja päinvastoin. Lisäksi näille maille on annettava täydet mahdollisuudet osallistua prosessiin omalla panoksellaan. Sitä mukaa kuin asiat edistyvät ja kyseiset maat panevat täytäntöön sisämarkkinoita sääntelevien sääntöjen kanssa yhteensopivat säännöt, niistä olisi tultava foorumien täysivaltaisia osallistujia, kuten unioniin liittyvistä maista on nyt tullut.

7. TOIMITUSVARMUUS JA UUDEN KAASU- JA ÖLJYINFRASTRUKTUURIN KEHITTÄMINEN

Pyrkiessään edistämään hiilivetyjen kuljetusta verkostojen avulla komissio ottaa huomioon kaksi toimitusvarmuuteen liittyvää tekijää. Toinen on fyysinen toimitusvarmuus ja toinen strateginen ja kaupallinen toimitusvarmuus. Ensin mainittu edellyttää, että pidetään yllä turvallisia ja tehokkaita verkkoja, ja toinen, että käytettävissä on unionin sisäiset kulutustarpeet täyttävä tarvittava putki-infrastruktuuri.

7.1. Verkkojen fyysinen toimitusvarmuus

7.1.1. Putkien turvallisuus

Putkia pidetään yleensä muihin kuljetusmuotoihin verrattuna turvallisena tapana kuljettaa vaarallisia aineita. Putkien käyttöä ollaan lisäämässä Euroopan unionissa, ja Euroopan putkiverkosto kasvaa nopeasti. Putkilla on jäsenvaltioissa myös hyvä turvallisuushistoria, ja useimmat putkionnettomuudet ovat tapahtuneet Euroopan unionin ulkopuolella.

On kuitenkin tiedossa, että Euroopassa ja muualla maailmassa on tapahtunut putkionnettomuuksia, jotka osoittavat, että putkiin liittyy potentiaalisia suuronnettomuuksien riskejä. Sekä neuvosto että Euroopan parlamentti olevat todenneet, että putket olisi sisällytettävä suuronnettomuusriskejä koskevan yhteisön lainsäädännön piiriin. Tämä on sopusoinnussa niin kutsutun ennalta varautumisen periaatteen kanssa, johon yhteisön ympäristöpolitiikka perustuu.

Euroopan unionissa voimassa olevaa lainsäädäntöä analysoitaessa [22] on todettu, että jäsenvaltioiden lainsäädäntö vaihtelee suuresti sen suhteen, missä määrin putkista johtuvien suuronnettomuusriskien valvonta on otettu huomioon. Sääntelyssä on merkittäviä aukkoja, jotka liittyvät siihen, mitä aineita sääntely koskee, suuronnettomuuksien torjuntaperiaatteisiin ja turvallisuusjohtamisjärjestelmiin, kolmansille osapuolille aiheutuvien vahinkojen estämiseen, valmiussuunnitteluun, yleisölle tiedottamiseen, maankäytön suunnitteluun sekä putkista aiheutuvia suuronnettomuuksia koskeviin raportointivaatimuksiin.

[22] Sääntelyä koskeva vertailuanalyysi putkia koskevien suuronnettomuusriskien valvontaa varten, YTK (1999).

Tarkasteltaessa tällaisia onnettomuuksia, joihin liittyy öljyä, kaasua tai muita vaarallisia aineita, [23] on todettu, että muualla teollistuneessa maailmassa, kuten Yhdysvalloissa, voimassa oleva putkien valvontaa koskeva lainsäädäntö lisää tietämystä suuronnettomuuksista ja niiden seurauksista. Euroopassa saatavilla olevien vähäisten tietojenkin perusteella voidaan kuitenkin osoittaa, että suuria putkiin liittyviä onnettomuuksia on tapahtunut ja että suuronnettomuuksien vaara on olemassa myös tulevaisuudessa, varsinkin kun otetaan huomioon, että Euroopan putkiverkosto kasvaa nopeasti ja nykyiset verkot vanhentuvat.

[23] Euratom-raportti 18122 EN, Review of Transmission Pipeline Accidents involving Hazardous Substances, Papadakis, G.A. (1999), ISIS, EY:n Yhteinen tutkimuskeskus, Ispra 1999.

Komissio katsoo, että tärkeimpiä toimenpiteitä, jotka on otettava yhteisön tasolla harmonisoidusti käyttöön, ovat turvallisuusjohtamisjärjestelmiin, ulkopuolisen haitanteon valvontaan, yleisölle tiedottamiseen, pelastuspalvelun suunnitteluun, tarkastusjärjestelmiin ja onnettomuuksista raportointiin liittyvät vaatimukset.

7.1.2. Maantieteellinen varmuus ja turvallisuus

Komissio pitää suotavana, että täsmällisten kartoitustekniikoiden ja seurantaohjelmien käyttöä hiilivetyverkoissa lisättäisiin, samoin kuin seurantaohjelmien käyttöä hiilivetykuljetuksissa yleensä. Täsmällisten kartoitustekniikoiden avulla voitaisiin täsmällisesti määrittää, missä ongelma sijaitsee, ja seurantaohjelmien käyttö mahdollistaisi tilanteeseen puuttumisen välittömästi. Ehdotusten yksityiskohdat esitetään Galileo-ohjelman yhteydessä.

Galileo tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia verkkojen ja energiahankkeisiin liittyvien merikuljetusten varmuuden ja turvallisuuden parantamiseksi. Tästä syystä läheinen yhteistyö naapuri- ja kumppanuusmaiden kanssa on tätä hanketta kehitettäessä välttämätöntä. Erityisesti on tärkeää saada kyseiset maat mukaan edistämään Galileon käyttöä sen tulevassa konkreettisessa käytössä energia-alalla, erityisesti kaasu- ja öljyputkien rakentamisen ja ylläpidon, korkeajännitesähkölinjojen käytön, öljysäiliöalusten seurannan ja luonnonvarojen hallinnan yhteydessä. Tähän liittyen EU:n ja Venäjän välisen energia-alan vuoropuhelun yhteydessä suunnitellaan EU:n ja Venäjän yhteistä seurantajärjestelmää Samanlainen järjestelmä voitaisiin perustaa myös Välimeren aluetta ja Kaakkois-Eurooppaa varten, jotta ne voisivat verkostoitua öljy- ja kaasutoimitusten eurooppalaiseen seurantakeskukseen. Lisäksi suunnitteilla on selvityksen tekeminen samanlaisen hankkeen toteuttamisesta Kaspianmeren alueella.

7.2. Strateginen ja kaupallinen toimitusvarmuus

7.3. Kaasu

Toimitusvarmuuden osalta Euroopan kannalta tärkeintä on huolehtia siitä, että asianmukaiset markkinaolosuhteet ja tarvittaessa kannustimet ovat olemassa sen varmistamiseksi, että uutta kaasuntuotantokapasiteettia ja putkia rakennetaan turvaamaan Euroopan kasvava kaasuntarve. Kuten edellä jo mainittiin, Euroopan unionin kaasunkulutuksen arvioidaan kasvavan tulevina vuosikymmeninä merkittävästi, ja samaan aikaan Euroopan unionin sisäinen tuotanto laskee. Euroopan unionin naapurimaat ovat nyt ja tulevaisuudessa sen tärkeimpiä kaasun toimittajia. Kuten oheisesta taulukosta 1 käy ilmi, kaasuntuontitarve vuonna 2020 on noin 400 miljardia m3, ja on ennustettu, että nykyistä 330 miljardin m3:n kapasiteettia on lisättävä lähes 200 miljardilla m3:lla. Tässä yhteydessä on tärkeää tehdä ero sähkön ja kaasun tuonnin välillä Euroopan unioniin naapurimaista. Fyysisistä rajoituksista, kuten sähkön hävikistä pitkillä kuljetusmatkoilla, johtuu, että sähkön kauppa naapurimaiden kanssa tuskin ylittää viittä prosenttia Euroopan unionin kulutuksesta senkään jälkeen, kun todelliset Euroopan sähkömarkkinat on luotu. Kaasun osalta sen sijaan odotetaan, että vuoteen 2020 mennessä tuonti Euroopan unioniin kattaa yli 60 prosenttia Euroopan unionin kysynnästä.

Uusien toimituslähteiden kehittäminen ja kaasuputkien rakentaminen kaasun tuomiseksi EU:iin edellyttää monien miljardien eurojen investointeja. Investointien rahoittamiseksi yhteisön on osoitettava sitoutumisensa näihin hankkeisiin. Tällaisille investoinneille ovat usein tyypillisiä merkittävät kaupalliset ja joskus myös poliittiset riskit. EU:n ja Venäjän välinen energia-alan vuoropuhelu saattaa olla tässä suhteessa tärkeä mekanismi, ja se voisi toimia mallina siitä, miten voidaan luoda tehokas ja herkästi reagoiva mekanismi näiden kysymysten käsittelemiseksi.

Unionin tuki näille hankkeille voidaan toteuttaa käytännössä monin eri tavoin, joista tärkeimpiä ovat

-osallistuminen hankkeiden rahoitukseen erityisesti Euroopan investointipankin kautta ja

-osallistuminen, joskin rajoitetussa määrin, hankkeiden rahoitukseen kannustinmielessä yhteisön tukiohjelmien kautta, mukaan luettuina Euroopan laajuiset verkot. Tällainen panostus on tärkeää paitsi kyseisen rahoitusosuuden kannalta, joka on pienehkö verrattuna kyseisen hankkeen kokonaiskustannuksiin, myös sen vuoksi, että tuki osoittaa yhteisön tukevan poliittisesti kyseistä hanketta, mikä puolestaan helpottaa yksityisen rahoitustuen saamista. Kuten edellä mainittiin, tällaisella tuella ei kuitenkaan voi eikä saa yrittää korvata kaasu- ja sähköverkkojen yksityistä rahoitusta. Rahoitustuellaan yhteisö toimii näiden ohjelmien kautta kannustajana ja helpottajana, ei investoijana.

Seuraavien hankkeiden voidaan katsoa olevan tärkeimpiä niiden joukossa, joille yhteisön olisi osoitettava poliittista ja mahdollisesti rahoitustukea sopivien tarkoitusta varten laadittujen ohjelmien kautta tulevina vuosina, jotta kaasun toimitusvarmuus ja eri toimituslähteet voidaan taata:

7.3.1. Venäjä

-Pohjoinen Euroopan laajuinen kaasuputkihanke (Noin 1 295 kilometriä pitkä putki kuljettaisi Venäjän kaasua Venäjän rannikolta Pietarin pohjoispuolelta Itämeren ali Pohjois-Saksaan ja sieltä edelleen Alankomaiden kautta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Kaasuputken kapasiteetti olisi 20-30 miljardia m3 vuodessa, ja sen pääasialliseksi tulevaksi kaasun lähteeksi kaavaillaan uutta ptokmanin kenttää, joka sijaitsee noin 650 kilometriä Murmanskista koilliseen Barentsinmerellä.)

-Toinen Jamal-Eurooppa-kaasuputkiverkko Valko-Venäjän ja Puolan kautta ensimmäisen verkon rinnalle. Verkon kapasiteetin on määrä olla samansuuruinen kuin ensimmäisessä verkossa. [24]

[24] Tässä yhteydessä on huomattava Valko-Venäjän merkitys tärkeänä Venäjän Eurooppaan toimittaman kaasun kauttakulkumaana. Maan maakaasukuljetusmonopoli Beltransgaz hallinnoi yli 2 000 kilometriä maakaasuputkia.

7.3.2. Euro-Välimeri

-Yhteydet Ranskan ja Espanjan välillä Algeriaan toisen Medgaz-putken aikaan saamiseksi

-Yhteydet Algeriasta Italiaan ja Ranskaan Sardinian ja mahdollisesti Korsikan kautta

-EU:n ja arabimaiden välinen kaasuyhteys viidessä osassa (Egypti-Jordania, Syyria, Libanon, Kypros ja Turkki). Tämä edellyttää osallistuvien tahojen välistä sopimusta.

-Nesteytetyn maakaasun toimitukset laajentuneeseen Euroopan unioniin ja erityisesti Baltian alueelle Egyptistä ja Algeriasta

-Turkki-Kreikka-Italia-yhteenliitäntä, johon otettaisiin mukaan Kaakkois-Euroopan maat joko suoraan tai epäsuorasti. Aikanaan tämä toisi Kaspian alueen ja Iranin voimavarat laajentuneen EU:n markkinoille ja Balkanille.

-Kaasun yhteenliitäntä Libyan ja Egyptin välillä Välimeren kaasurenkaan täydentämiseksi.

7.3.3. Kaakkois-Eurooppa

-Turkki-Bulgaria-Romania-Unkari-Itävalta-kaasuputki

-Kreikan, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Serbian, Bosnian, Kroatian ja Slovenian kaasuputki

7.3.4. Kaspianmeren alue

-Azerbaidzan-Georgia-Turkki-kaasuputki (katso 10.4.2)

-Kazakstan-Venäjä(-Ukraina)-kaasuputki

-Iran-Turkki-kaasuputki

7.3.5. Muut tärkeät kumppanit

-Parannetaan Ukrainan kaasunsiirtoverkon kokonaissuorituskykyä ja turvallisuutta.

7.4. Öljy

Erikan ja Prestigen onnettomuudet ja niistä aiheutuneiden öljyvuotojen aiheuttamat merkittävät ympäristövahingot ovat korostaneet Euroopan unionin ja sen naapurimaiden tarvetta toimia yhdessä öljyn merikuljetusten mahdollisimman korkeatasoisten turvallisuusnormien varmistamiseksi.

Koska meriliikenne on EU:a ympäröivillä vesillä yhä vilkkaampaa, on äärimmäisen tärkeää panna entistä painoa pohdinnalle, voitaisiinko öljy vaihtoehtoisesti kuljettaa putkia pitkin niissä tapauksissa, joissa se on taloudellisesti ja teknisesti mahdollista. Tämä olisi huomattavasti turvallisempaa ja ympäristöystävällisempää. Joukko putkia yhdistää jo nykyisin Euroopan unionin ja Venäjän, ja on tärkeä varmistaa, että niitä käytetään täysimittaisesti. Sen lisäksi on huolehdittava siitä, että uusien merikuljetuksiin perustuvien hankkeiden sijasta harkitaan uusien putki-infrastruktuurien rakentamista. Lisäksi muiden putkien avulla voitaisiin varmistaa Saudi-Arabian (kuljetukset Egyptin kautta), Irakin (Turkin kautta), Kaspian alueen, Algerian ja Libyan energiavarojen kuljetukset Euroopan unionin markkinoille.

7.4.1. Venäjä

Venäjä on maailman tärkeimpiä öljyntuottajia ja toiseksi tärkein viejämaa Saudi-Arabian jälkeen. Niistä 124,4 miljoonasta vientitonnista, joiden kuljetukset Venäjän monopoliasemassa oleva putkioperaattori Transneft hoiti vuonna 2000, 70,5 miljoonaa tonnia eli 57 prosenttia kulki tärkeimpien meriterminaalien kautta.

Koiviston (Primorsk) öljyterminaali Suomenlahdella avattiin vuoden 2001 loppupuolella, ja sen vientikapasiteetin odotetaan olevan 30 miljoonaa tonnia vuonna 2003. Terminaalia ympäröivä merialue on jäässä kuusi kuukautta vuodesta, ja terminaali sijaitsee umpinaisen Itämeren kapeassa loppupäässä ympäristön kannalta aralla alueella. Koska mahdollisen öljyvuodon seuraukset olisivat vakavat, on erittäin tärkeää varmistaa laajentuneen Euroopan unionin ja Venäjän viranomaisten tiivis yhteistyö mahdollisimman korkeatasoisten turvallisuusnormien noudattamiseksi öljyn merikuljetuksissa.

Koska Venäjän arktisella alueella on merkittäviä öljy- ja kaasuvarantoja, harkitaan yhä enemmän merikuljetuksia Pohjanmeren reitin länsiosaa pitkin, sillä se voisi olla Venäjän viennin vaihtoehtoinen reitti suoraan kansainvälisille markkinoille. Erityisen herkkä ja vaikea ympäristö korostaa kuitenkin tarvetta noudattaa erittäin korkeatasoisia turvallisuus- ja ympäristönormeja ja tuntea ja ymmärtää syvällisesti ilmasto-olosuhteet. Komissio yhteisrahoittaa tähän liittyvää tärkeää tutkimus- ja kehityshanketta. [25]

[25] ARCOP (Arctic Operational Platform). Tämä kolmivuotinen hanke aloitettiin joulukuussa 2002, ja komissio rahoittaa sitä osittain viidennestä tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmasta. Hankkeen toteuttaa 21 organisaation yhteenliittymä, jossa on osallistujia Suomesta, Saksasta, Alankomaista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Italiasta, Norjasta ja Venäjältä.

7.4.2. Välimeren alue

Vuonna 2001 öljyn ja öljytuotteiden kauppa (tuonti ja vienti) meriteitse Välimeren alueella Euroopan unionin ja sen 12 Välimeren kumppanin välillä oli määrältään yhteensä noin 63 miljoonaa tonnia. [26] Jos kuitenkin otetaan huomioon kaikki öljyn ja öljytuotteiden tuonti Euro-Välimeri-alueelle, kokonaismäärä nousee 395 miljoonaan tonniin, jonka kuljetukseen tarvitaan noin 800 säiliöalusta. [27] Tämä merkitsee erittäin tiheää liikennettä umpinaisella merialueella, joka on ympäristöltään äärimmäisen haavoittuva, koska mikään kohta Välimerellä ei ole yli 400 kilometrin päässä rannikosta. Kun pintavesien vaihtuminen kestää vähintään 100 vuotta, Erikan tai Prestigen kaltaisen onnettomuuden seuraukset olisivat katastrofaalisia.

[26] EUROSTAT. Medstat-ohjelma.

[27] BEICIP:n tutkimus MEDA-hankkeen "Support to the Ad-hoc groups of the Euro-Mediterranean Energy Forum" (Tuki Euro-Välimeri-energiafoorumin ad hoc -ryhmille) puitteissa.

7.4.3. Mustameri

Öljyn merikuljetukset umpinaisella Mustallamerellä ovat olleet vakaassa kasvussa sen jälkeen kun Neuvostoliiton hajottua Kaspianmeren alueelta saatiin käyttöön uusia resursseja. Kaspianmeren ja Mustanmeren välille on rakennettu uutta infrastruktuuria, kuten putki, joka yhdistää Tengizin öljykentän Kazakstanissa Venäjän terminaaliin Novorossijskissa, ja putki, joka yhdistää Chiargin öljykentän Azerbaidzanissa Soupsaan Georgiassa. Tämän öljyn kuljettaminen Mustanmeren yli Romanian Constantan satamaan tai Bulgarian Burgasin satamaan tai kansainvälisille markkinoille Bosporin salmen kautta on johtanut merikuljetusten huomattavaan kasvuun. Vuoden 2002 luvut osoittavat, että yhteensä 122 miljoonaa tonnia öljyä kulki molempiin suuntiin Bosporin salmen läpi kaikkiaan 7 400 säiliöaluksessa. Tähän olisi lisättävä Odessassa, Ukrainassa, sijaitseva uusi öljyterminaali, joka on osa strategiaa, jolla pyritään monipuolistamaan energiantoimituksia, jotta öljy saataisiin Kaspian alueelta Keski-Eurooppaan ja Baltiaan. Edellä selostetun perusteella komissio katsoo olevan ensisijaisen tärkeää toimia yhteistyössä naapurimaiden kanssa öljyn merikuljetusten turvallisuuden ja varmuuden lisäämiseksi niiden ehdotusten puitteissa, jotka komissio äskettäin antoi vastaukseksi Prestige-aluksen onnettomuuden johdosta. Tämä voitaisiin tehdä seuraavilla tavoilla:

-Koko Druzban putkeen on tehtävä parannustöitä, erityisesti Pohjois-Euroopan osalta siten, että se tarjoaa vaihtoehdon öljyn merikuljetusten lisäämiselle Itämerellä.

-Odessa-Brody-putkea [28] on jatkettava Plockiin sen yhdistämiseksi joko Druzban pohjoiseen reittiin tai Puolan Itämeren satamaan GdaTskiin johtavaan putkeen.

[28] Putki avattiin elokuussa 2001, ja sen alkuperäinen kapasiteetti oli 180 000 barrelia päivässä. Tätä suunnitellaan mahdollisesti lisättäväksi 560 000 barreliin päivässä.

-On rakennettava Constanta-Trieste-putki yhdistämään Romanian satama Constanta Triesteen ja toimittamaan öljyä kauttakulkumaille. [29]

[29] Parhaillaan on harkittavana useita vaihtoehtoisia reittejä: mahdollinen pohjoinen reitti kulkisi eteläisen Unkarin ja Slovenian kautta, kun taas eteläinen reitti kulkisi Serbian, Kroatiassa sijaitsevan Omisaljin sataman ja Slovenian kautta Italian öljyterminaaliin Triestessä. Täältä putki yhdistettäisiin Alppien poikki kulkevaan putkeen, jolla öljy sitten kuljetettaisiin markkinoille Itävallassa, Saksassa ja Tsekissä.

-On rakennettava Burgas-Alexandroúpoli-putki yhdistämään Bulgarian Mustanmeren satama Burgas Kreikan Välimeren satamaan Alexandroúpoliin. Tämän putken rakentaminen vähentäisi kasvavaa painetta öljyn merikuljetuksiin Bosporin salmen kautta.

7.5. Investoinnit energiajärjestelmien nykyaikaistamiseen ja energian säästöön

Tässä tiedonannossa tarkasteltujen unionin kumppanuusmaiden energiajärjestelmien tehokkuutta voitaisiin parantaa huomattavasti investoimalla nykyaikaiseen voimantuotanto- ja putki-infrastruktuuriin sekä energianmittausmenetelmien parantamiseen ja energian hinnoittelun uudistamiseen.

Investoinnit energiansäästöön yleisemmin vapauttaisivat energiavaroja, joiden viennistä koituisi hyötyä sekä EU:n naapurimaille että EU:lle. Tätä varten energiatehokkuus ja energiansäästö olisi asetettava entistä tärkeämmäksi painopisteeksi sekä EU:n ja Venäjän välisessä energia-alan vuoropuhelussa että Euro-Välimeri-kumppanuudessa.

Myös EU:n ja sen naapurimaiden yhteinen sitoumus torjua ilmastonmuutosta edellyttää tällaista painotusta. Tähän kuuluu esimerkiksi se, että laajempia yhdennettyjä sähkömarkkinoita perustettaessa uusiutuvien energialähteiden käytölle luodaan suotuisat edellytykset, joilla taataan uusiutuvista lähteistä saadulle energialle tasapuolinen pääsy verkkoon sekä asianmukaiset kannustimet niiden kehittämiseen.

Kioton pöytäkirjan nojalla otetaan erityisinä välineinä käyttöön yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi. Niillä voidaan tukea investointeja nykyaikaiseen energiainfrastruktuuriin ja vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä. Tällaista lähestymistapaa ollaan toteuttamassa Kaakkois-Euroopassa. On muistettava, että komissio on tukenut yhteistyöhön halukkaiden tahojen (Coalition of the Willing) mallia Johannesburgin huippukokouksen jälkeen.

8. YHTEISÖN TUKIJÄRJESTELMIEN TARKISTUS JA RAKENNEUUDISTUS ENERGIA-ALALLA

Edellä esitetyn nojalla Euroopan laajuisia verkkoja koskevia suuntaviivoja olisi tarkistettava niiden hankkeiden luettelon ajantasaistamiseksi, jotka voivat saada rahoitusta ohjelmasta. Samalla on mahdollisuus tarkistaa suuntaviivoja sen huomioon ottamiseksi, että unioniin liittyvät maat on mahdollisimman pian kokonaan integroitava sähkön ja kaasun sisämarkkinoihin.

Lisäksi on syytä tarkistaa tukityypit, joita Euroopan laajuisia verkkoja koskevassa ohjelmassa voidaan käyttää ja jotka nykyisellään rajoittuvat seuraaviin:

-hankkeisiin liittyvien selvitysten yhteisrahoitus

-Euroopan investointipankin tai muiden julkisten tai yksityisten rahoituslaitosten myöntämien lainojen korkotuet

-rahoitustukiosuudet Euroopan investointipankin tai muiden rahoituslaitosten lainojen takuumaksuihin

-suorat tuet investointeihin perustelluissa tapauksissa

-osallistuminen riskipääomaan sijoitusrahastoissa tai niihin verrattavissa olevissa rahoitusyrityksissä.

Uusien kaasu- ja öljyputkien rakentaminen yhteisön tulevia tarpeita varten tapahtuu väistämättä sellaisilla alueilla tai sellaisten alueiden kautta, joilla poliittisen riskin kattava vakuutus on edellytys rahoituksen saamiselle. Tällainen vakuutus saattaa olla kallis. Yhteisön osallistuminen tällaisiin kustannuksiin hankkeissa, jotka ovat selvästi Euroopan unionin edun mukaisia, voi toimia todellisena kannustimena ja liikkeelle panevana voimana näiden verkkojen kehityksessä. Näin ollen on syytä tarkistaa Euroopan laajuisia verkkoja koskevia suuntaviivoja myös siten, että osallistuminen tällaisen vakuutuksen kustannuksiin mahdollistuu.

Tässä tiedonannossa on korostettu olevan tarpeen luoda energia-alan infrastruktuureihin annettavaa yhteisön tukea varten yhtenäinen ja selkeästi kohdennettu lähestymistapa. Lisäksi on tärkeää koordinoida Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskeva politiikka ja ohjelma ja Euroopan unionin tukiohjelmat sekä kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, infrastruktuureihin liittyvä toiminta.

Energia-alalla on huomattava asema yhteisön kansallisissa ja alueellisissa yhteistyöohjelmissa. Euroopan komissio esitti äskettäin antamassaan tiedonannossa "Laajempi Eurooppa ja naapuruus", että yhteisön olisi tehostettava apuaan ja muokattava se vastaamaan paremmin läheisyydestä johtuvia tarpeita, esimerkiksi käyttämällä uutta "naapuruuspolitiikan välinettä". Tällaista välinettä pohditaan parhaillaan. Tiedonannossa todetaan myös kansainvälisten rahoituslaitosten olevan keskeisessä asemassa ja viitataan Euroopan investointipankin ulkoisten lainanantovaltuuksien mahdolliseen laajentamiseen.

Tässä yhteydessä on kiinnitettävä asianmukaista huomiota investointi-ilmastoon ja erityisesti niihin sääntelyn, lainsäädännön ja oikeusjärjestyksen muodostamiin puitteisiin, joissa EU:n yritykset toimivat. Euroopan komissio käyttää kumppanuusmaiden kanssa voimassa olevien sopimusten tarjoamia mahdollisuuksia täydentääkseen edellä kuvattuja toimenpiteitä. Se käy tärkeistä kysymyksistä tiivistä poliittista vuoropuhelua ja pyrkii hyödyntämään aiempaa paremmin kentällä sijaitsevia komission edustustoja samoin kuin jäsenvaltioiden suurlähetystöjä.

9. PÄÄTELMÄT JA KÄYTÄNNÖN TOIMET

Naapurimaiden kasvava merkitys Euroopan unionin energiamarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle on ilmeinen. Nämä maat ovat EU:n keskeisiä kumppaneita kaasun ja yhä enemmän myös öljyn toimituksissa. Tämä asema korostuu tulevaisuudessa edelleen. Kun otetaan huomioon yhtäältä tavoite luoda Eurooppaan ja sen ympärille yhteinen jaetun vaurauden ja vakauden alue ja toisaalta Euroopan unionin tulevat energiatarpeet sekä erityisesti sen kasvava riippuvuus näistä maista peräisin olevasta tuonnista, on aktiivinen lähestymistapa, jolla varmistetaan todellinen ja tehokas vuoropuhelu ja jolla kehitetään todellista energia-alan kumppanuutta, tullut yhä tarpeellisemmaksi ja tärkeämmäksi. Tässä tiedonannossa on korostettu seuraavia osa-alueita, joilla EU:n on toteutettava konkreettisia toimia:

Euroopan unionin keskipitkän aikavälin tavoitteena tulisi selkeästi olla todellisten Euroopan sähkö- ja kaasumarkkinoiden asteittainen perustaminen. Nämä markkinat voisivat potentiaalisesti kattaa yli 35 maata, joissa on yhteensä yli 600 miljoonaa asukasta. Markkinoiden olisi rakennuttava markkinoiden avaamista, ympäristönsuojelua ja turvallisuutta koskevien yhteisten normien varaan.

Tällaiset eurooppalaiset markkinat on perustettava vaiheittain. EU:n uusien jäsenvaltioiden myötä markkinoille osallistuu jo vuoteen 2005 mennessä 25 EU:n jäsenvaltiota. Lisäksi Kaakkois-Euroopan sähkömarkkinoiden jäsenmaat ovat jo virallisesti sitoutuneet hyväksymään sähkön osalta yhteisön tämän alan säännöstön, ja keskusteluja käydään vastaavien sitoumusten tekemiseksi kaasun osalta.

Myös konkreettiset neuvottelut Euro-Välimeri-markkinoiden luomiseksi sähkön ja kaasun alalla edistyvät, ja ensimmäisenä vaiheena odotetaan, että Maghreb-maat voivat päästä sopimukseen selkeästä aikataulusta asianmukaisten sääntöjen antamiseksi vuonna 2003.

Venäjän osalta on aloitettu keskustelut niiden kysymysten määrittämiseksi, jotka on ratkaistava markkinoiden avaamisen, ympäristönsuojelun ja turvallisuuden olennaiseen keskinäiseen vastaavuuteen liittyen. Näitä on jatkettava, ja samanaikaisesti on tehtävä toteutettavuustutkimukset UCTEn ja uusien itsenäisten valtioiden verkkojen yhteenliittämisestä. Tavoitteena tulisi olla näitä kysymyksiä koskeva Euroopan unionin ja Venäjän välinen virallinen sopimus, jolla avataan tietä sähkön tasapuoliselle ja vapaalle kaupalle. Kaasun osalta Venäjällä on jo tärkeä asema Euroopan unionin markkinoilla. Euroopan unionin ja Venäjän välinen energia-alan vuoropuhelu on osoittautunut tärkeäksi ja tehokkaaksi välineeksi, jonka avulla näihin kysymyksiin liittyvät ongelmat voidaan määrittää ja ratkaista.

Lisäksi jatketaan naapurimaiden tiivistä osallistumista kaasu- ja sähköverkkojen tekniseen yhdenmukaistamiseen ja yhteentoimivuuden kehittämiseen, jota käsitellään muun muassa Firenzen ja Madridin sääntelyfoorumeilla. Tämän tulisi asteittain johtaa naapurimaiden täysimittaiseen osallistumiseen foorumien toimintaan.

Jotta tällaiset laajentuneet eurooppalaiset markkinat voisivat toimia tehokkaasti ja taata Euroopan unionin tulevat kaasuntoimitukset, on rakennettava uutta infrastruktuuria. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä yhteisön ja toimittajamaiden sekä kauttakuljetusalueiden välillä. Euroopan unionin sitoutuminen sekä taloudellisesti että poliittisesti uuden infrastruktuurien kehittämiseen, jonka avulla yhteisön kaasuntoimituksia voidaan lisätä ja monipuolistaa, on tässä suhteessa elintärkeää. Komissio ehdottaa seuraavia käytännön toimia:

-Euroopan laajuisia verkkoja koskevaa mekanismia on tarkistettava, jotta tässä tiedonannossa yksilöidyistä hankkeista tulisi tukikelpoisia (takaamatta kuitenkaan varojen myöntämistä ja pitämällä voimassa periaate, jonka mukaan yksityinen sektori on ensisijainen investoija).

-Euroopan laajuisia verkkoja koskevaa mekanismia tarkistettaessa on otettava huomioon mahdollinen osallistuminen poliittisen riskin kattavan vakuutuksen kustannuksiin.

-On luotava järjestely, jolla parannetaan nykyisten ja uusien yhteisön välineiden keskinäistä koordinointia energiainfrastruktuurien kehittämiseksi laajentuneen Euroopan unionin sisällä ja sen ulkopuolella. Niin ikään on luotava uusi yleinen ja kattava energiainfrastruktuurien rahoitusväline, joka perustuisi nykyisiin rahoitusjärjestelyihin ja täyttäisi niissä olevat aukot. Tavoitteena on varmistaa, että infrastruktuuri, joka rahoituksen osalta kuuluu usean eri tahon lainkäyttövaltaan, ei joudu kärsimään varojen puutteellisen koordinoinnin tai niiden puuttumisen takia.

-Galileon käyttöä toimintavarmuuden takaamisessa, turvallisuusjohtamisessa, turvahallinnossa ja rakentamisen apuna on lisättävä.

Näiden toimenpiteiden toteuttaminen ja Euroopan unionin ja sen naapureiden ja kumppaneiden välisen vuoropuhelun tiivistäminen edelleen mahdollistavat todellisen energiayhteisön kehittämisen entistä laajemmalle Euroopan alueelle. Tällaisen yhteisön kehittäminen edistää vaurauden jakamista, vakautta ja kestävää kehitystä.

LIITTEET

Huomautus:

Tämänhetkisestä tilanteesta johtuen luettelot laajempien energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen tarvittavista hankkeista, jotka on esitetty liitteissä I ja II, ovat viitteellisiä ja palvelevat pelkästään informaatiotarkoituksia; hankkeiden toteutuksen arvioidut kustannukset ja hankkeiden luettelointi eivät millään lailla sido komissiota tai unionia tässä asiassa. Luetteloiden julkaiseminen ei vaikuta millään lailla uusien rahoitusnäkymien käsittelyyn komissiossa.

LIITE I. EU-VÄLIMERI: EHDOTETUT SÄHKÖHANKKEET

Sähköhankkeet, jotka on nimettävä Euroopan unionin etua tai (tarvittaessa) Euroopan etua koskeviksi ensisijaisiksi hankkeiksi

Jotta voitaisiin varmistaa, että Euroopan unioni ja sen naapurimaat ovat täysin yhteenliitettävissä, seuraavat hankkeet ovat kelpoisia yhteisön tuen saajiksi. [30]:

[30] Yksityiskohtaiset tiedot kyseisistä hankkeista liitteessä X.

1.1. Marokko-Espanja

Hankkeella vahvistetaan Marokon (Mellousa s/s) ja Espanjan (Puerto de la Cruz s/s) sähköverkkojen yhteenliitäntää toisella vaihtovirtayhteydellä, joka kulkee Gibraltarin salmen alitse.

Hanke on suunnitteluvaiheessa. Yhteenliitännän odotetaan toimivan vuoteen 2005 mennessä. Hankkeen arvioidut kokonaiskustannukset ovat 120 miljoonaa euroa. Marokossa tarvittavien investointien määrä on 58 miljoonaa euroa (ONE (Organisation nationale de l'électricité) 18,7 prosenttia, EIP 38,7 prosenttia, AfDB 26,6 prosenttia ja AFD (Agence française du développement) 16 prosenttia).

1.2. Marokko-Algeria

Marokon (Bourdim s/s) ja Algerian (Hassi Ameur) välille on tarkoitus lisätä 400 kV:n linja vuonna 2003 ja samalla vahvistaa sisäisiä yhteyksiä (idästä länteen) 400 kV:lla vuoteen 2005 mennessä. Tällä infrastruktuurilla edistetään näiden kahden maan välisiä markkina- ja kauppasuhteita ja mahdollistetaan Algerian uuden tuotannon kauttakuljetus. Arvioidut kustannukset 40 miljoonaa euroa

1.3. Algeria-Tunisia

Tunisian ja Algerian välillä on tällä hetkellä neljä linjaa (yksi 225 kV:n, yksi 150 kV:n ja kaksi 90 kV:n linjaa). Rakenteilla oleva viides linja on luokiteltu 400 kV:n linjaksi, mutta sitä käytetään väliaikaisesti (vuodesta 2002) 225 kV:n teholla. Kyseessä on 1 720 ampeerin yhteys. Algeriaan suunnitellaan sisäisiä vahvistuksia, jotta 400 kV:n rengas saataisiin valmiiksi lännestä itään. Arvioidut kustannukset ovat 13 miljoonaa euroa.

1.4. Algeria-Espanja

Korkeajännitetasavirtayhteys Algeriasta (Terga s/s) Espanjaan (Litoral de Almeria s/s) merenalaista kaapelia pitkin (noin 200 km:n mittainen yhteys) on toteutettavuustutkimusta edeltävässä vaiheessa. Kaapeli on erityisen tarpeellinen, koska Algeriaan suunnitellaan 2 000 MW:n tuotannon lisäystä, josta 1 200 MW on tarkoitettu vientiin. Kaapelille suunnitellaan 500 kV:n kapasiteettia, ja tuotannon lisäyksen ensi vaiheessa on määrä ottaa käyttöön 1 000 MW vuoteen 2005 mennessä. Toinen vaihe on tarkoitus saada valmiiksi vuoteen 2010 mennessä. Arvioidut kustannukset ovat 700 miljoonaa euroa.

1.5. Algeria-Italia

Hanke mahdollisen yhteenliitännän luomiseksi Algerian (Skikda s/s) ja Italian (Cagliari eteläinen s/s) välille on toteutettavuustutkimusta edeltävässä vaiheessa. Maiden välillä on allekirjoitettu sopimus, jonka perusteella mukana olevat runkoverkko-operaattorit, GNERC ja SONELGAZ, voivat tehdä toteutettavuustutkimuksen. Kaapelille suunnitellaan 400-500 kV:n kapasiteettia, se voisi olla toiminnassa vuoteen 2010 mennessä. Arvioidut kustannukset ovat 535 miljoonaa euroa.

1.6. Tunisia-Libya

Tunisian ja Libyan välinen yhteenliitäntä hyödyttää paitsi osallistuvien maiden sähköjärjestelmiä myös muiden alueen maiden järjestelmiä, sillä se mahdollistaa sähkön siirtämisen itäisten ja läntisten Välimeren maiden välillä. Parhaillaan selvitetään nykyisen yhteenliitännän tehostamismahdollisuuksia. Arvioidut kustannukset ovat 40 miljoonaa euroa.

1.7. Tunisia-Italia

Mahdollinen hanke Tunisian ja Italian sähköverkkojen yhteenliitännän aikaan saamiseksi olisi luokkaa 400 tai 500 kV, ja liitäntä olisi toiminnassa vuoteen 2010 mennessä. Arvioidut kustannukset ovat 500 miljoonaa euroa.

1.8. Libya-Egypti

Nykyistä Libyan ja Egyptin sähköverkkojen yhteenliitäntää on merkittävästi tehostettava. Hanketta tutkitaan parhaillaan, ja se käsittäisi 162 km:n yhteyden, joka voisi olla toiminnassa vuoteen 2010 mennessä. Siirtokapasiteetti olisi 500 MW. Arvioidut kustannukset ovat 77 miljoonaa euroa.

1.9. Egypti-Jordania

Nykyistä Egyptin ja Jordanian välistä 400 kV:n yhteenliitäntää, jossa käytetään merenalaista kaapelia ja jonka nykyinen siirtokapasiteetti on 300 MW, on vahvistettava, luultavasti siten, että nykyinen yhteenliitäntäkapasiteetti kaksinkertaistetaan. Uusi 400 kV:n yhteys voisi olla toiminnassa vuoteen 2008 mennessä. Arvioidut kustannukset ovat 110 miljoonaa euroa.

1.10. Jordania-Syyria

Yhteenliittämisen toinen vaihe Jordanian ja Syyrian välillä otettaneen käyttöön vuoteen 2010 mennessä. Toteutettavuustutkimus tehtiin vuonna 1992 ja saatettiin ajan tasalle vuonna 1995 Egypti-Iran-Jordania-Syyria-Turkki-yhteenliitännän (EIJST) osalta. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat 1,8 miljardia USD. Arvioidut kustannukset ovat 33 miljoonaa euroa.

1.11. Libanon-Syyria

Maat on jo liitetty yhteen 230 kV:n yhteydellä, ja niiden välille rakennetaan lisäksi 400 kV:n kaksoisvirtapiirinen ilmajohto. Uusi johto on määrä ottaa käyttöön vuoden 2003 kuluessa, ja se auttaa helpottamaan Libanonin energiapulaa. Arvioidut kustannukset ovat 11 miljoonaa euroa.

1.12. Syyria-Turkki

Syyrian ja Turkin sähköverkkojen yhdistäminen on ollut kesken vuoden 1997 lopusta lähtien, jolloin Turkin osa yhteydestä valmistui. Kun yhteys saadaan valmiiksi, maiden välillä on yksi 400 kV:n johto. Yhteyden käyttöönotto edellyttää linjan valmistumista Syyriassa. Arvioidut kustannukset ovat 50 miljoonaa euroa.

1.13. Turkki-Kreikka

Osittain Euroopan laajuisten verkkojen ohjelmasta rahoitettu tutkimus ja arviointi Kreikan ja Turkin välisestä sähköliitännästä ja sen toteutettavuudesta on valmistunut. Tutkimuksen erittäin lupaavien tulosten perusteella allekirjoitettiin Ankarassa 28. maaliskuuta 2002 yhteisymmärryspöytäkirja 400 kV:n yhteysjohdon Babaeski-Filippi rakentamisesta Kreikan ja Turkin välille. Johdon on määrä valmistua ennen vuoden 2006 loppua. Arvioidut kustannukset ovat 54 miljoonaa euroa.

LIITE II. EHDOTETUT ENSISIJAISET KAASUHANKKEET

10.1 NG1. Kaasuputket Pohjois-Venäjältä (ptokman)

Toteuttamalla pohjoinen Euroopan laajuinen kaasuputkihanke voitaisiin kuljettaa Venäjän kaasua Venäjän rannikolta Pietarin pohjoispuolelta Itämeren ali Pohjois-Saksaan ja sieltä edelleen Alankomaiden kautta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Itämeren ali kulkeva osuus olisi noin 1 295 kilometriä pitkä, ja sen kapasiteetti olisi 20-30 miljardia m3 vuodessa. Tämän putken pääasialliseksi tulevaksi kaasun lähteeksi kaavaillaan uutta ptokmanin kenttää, joka sijaitsee noin 650 kilometriä Murmanskista koilliseen Barentsinmerellä. Tämä edellyttäisi paitsi kaasun tuotannon infrastruktuuria myös 555 kilometrin putken rakentamista Venäjän rannikolle ja sieltä 1 359 kilometrin putken rakentamista maitse Itämeren rannikolle.

10.2 NG2. Kaasuputket Pohjois-Venäjältä (Jamal)

Alkuperäisen Jamalin putkihankkeen tarkoitus oli tuoda Venäjän markkinoille kaasua uusilta kentiltä, joita suunniteltiin Jamalin niemimaalle Pohjois-Siperiaan. Lisäksi kaavailtiin kuljetuksia Valko-Venäjän ja Puolan kautta EU:n markkinoille. Vaikkakin yhteys Jamalin kentille on nyt keskipitkällä aikavälillä epätodennäköinen, ensimmäinen kahdesta Puolan kautta kulkevasta putkesta on nyt rakennettu ja toiminnassa, vaikkakin sillä kuljetetaan nykyisin vain noin 20 miljardia m3, kun sen täysi kapasiteetti on 30 miljardia m3. Toinen putki on määrä rakentaa ensimmäisen rinnalle ja kapasiteetiltaan vastaavanlaiseksi. Hanke olisi perusteltua toteuttaa välittömästi, ja sillä saataisiin kahden putken kokonaiskapasiteetiksi 65,7 miljardia m3.

10.3 NG3. Kaasuputket Algeriasta

>VIITTAUS KAAVIOON>

10.3.1 MEDGAZ-putki Algeriasta Espanjaan (NG3a)

>TAULUKON PAIKKA>

Hankkeen tila

* Sopimus: syyskuussa 2000 SONATRACHin ja CEPSAn (Espanja) välillä

* Aiesopimukset: marraskuussa 2002, kukin yhtiö ostaa 1 miljardia m3 (yhteensä 7 miljardia m3)

>VIITTAUS KAAVIOON>

10.3.2 Algeria-Sardinia-Italia-putki (NG3b)

>TAULUKON PAIKKA>

Hankkeen tila

* Sopimus yhteisyrityksestä allekirjoitettiin joulukuussa 2002 SONATRACHin, ENELin ja WINTERSHALLin välillä.

* Hanke on vasta erittäin alustavassa vaiheessa.

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

10.3.3 Sisilia-Malta-kaasuputki

>TAULUKON PAIKKA>

Hankkeen tila

* Yhteisymmärryspöytäkirja allekirjoitettiin tammikuussa 2002 ENEMALTAn ja ENIn välillä.

* Toteutettavuustutkimus valmis

* Arvioiden mukaan sähköntuotannon osuus tulee olemaan 95 prosenttia odotetusta kaasun kulutuksesta. Onshore-putket on määrä rakentaa Delimaran ja Marsan voimalaitoksiin.

*

>VIITTAUS KAAVIOON>

10.4 NG4. Kaasuputket Kaspianmereltä

10.4.1 Turkki-Kreikka-siirtoyhteys

>TAULUKON PAIKKA>

>VIITTAUS KAAVIOON>

10.4.2 Baku-Tbilisi-Erzurum-putki

>TAULUKON PAIKKA>

Hankkeen tila

* BOTAS ja SOCAR (Azerbaidzanin valtion öljy-yhtiö) allekirjoittivat kaasun osto- ja myyntisopimuksen maaliskuussa 2001.

* Sopimuksen mukaan toimitukset oli määrä aloittaa kahdella miljardilla m3:llä vuodessa ja 7,6 miljardin m3:n enimmäismäärä (johon sisältyi 1 miljardi m3 Georgialle), mutta aloitus viivästyi vuoteen 2006.

* Erzurumin putki yhdistetään itäisen Anatolian pääputkeen, joka päättyy Ankaraan.

* Trans-Kaspian hankkeeseen liittyvän, 29. lokakuuta 1998 allekirjoitetun sopimuksen mukaan hanketta saatetaan laajentaa siten, että se käsittää myös kaasun tuonnin Turkmenistanista. Strateginen kumppanuussopimus allekirjoitettiin 21. toukokuuta 1999.

>VIITTAUS KAAVIOON>

10.4.3 Turkki-Kreikka-Italia-putki

Kaakkois-Euroopan kaasuyhteenliitäntä

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Hankkeen tila

* Toteutettavuustutkimusta edeltävässä vaiheessa. Kokonaishanke käsittää neljä osaa:

* BTE-putki Bakusta Erzurumiin

* Turkin osuus Erzurumista Karacabeyhin

* Turkin ja Kreikan välinen yhteys: Karacabeysta Komot

n

en (ITG)

* Kreikan osuus Komot

n

sta Trikalaan

* Kreikan ja Italian välinen siirtoyhteys Trikalasta Otrantoon

* Kreikan ja Italian välistä osuutta koskeva yhteisymmärryspöytäkirja allekirjoitettiin DEPAn ja EDISON Gas -yhtiön välillä Kreikan ja Italian verkkojen yhteenliitäntöjen selvittämiseksi (Trikalasta).

10.4.4 Turkki-Itävalta-putki (Bulgarian, Romanian ja Unkarin kautta)

Kaakkois-Euroopan tärkeä asema Venäjän ja Kaspian maakaasutoimitusten kauttakuljetusalueena johtuu Bulgarian, Romanian ja Unkarin maantieteellisestä sijainnista Venäjän ja Kaspianmeren alueen energian suurtuottajien ja Turkin ja Euroopan suurten energiankuluttajien välissä.

>TAULUKON PAIKKA>

Hankkeen tila

o Toteutettavuustutkimusta edeltävässä vaiheessa

o Osallistuvat yhtiöt: OMV Erdgas (Itävalta), MOL (Unkari), Transgaz (Romania), Bulgagas (Bulgaria), BOTAS (Turkki)

10.4.5 Kreikka-Itävalta-putki (Balkanin maiden kautta)

Itäisen kaasuputken mahdollinen tuleva reitti kulkee Turkin, Kreikan ja Länsi-Balkanin harjannemaiden (entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Albania, Jugoslavia, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Slovenia) akselia pitkin Itävaltaan. DEPA, BOTAS ja OMV ovat sopineet vuonna 2003 aloitettavan toteutettavuustutkimuksen tekemisestä. Kustannusarviota ei ole vielä saatavissa.

10.4.6 Kaasutoimitukset Iranista

Iranilla on lähes rajattomasti potentiaalia maakaasun tuotantoon, ja se aikookin viedä tulevaisuudessa suuria määriä kaasua. Turkin ohella Iranin kaasuviennin mahdollisia asiakkaita ovat Kreikka, Italia, Balkanin maat, Bulgaria ja Ukraina. Vienti voitaisiin toteuttaa joko putkitse tai nesteytettyä maakaasua (LNG) kuljettavilla säiliöaluksilla, siten että mahdolliset LNG-vientiterminaalit sijaitsisivat Asaluyehissa tai Kishin saarella. Iranin on ilmoitettu rakentavan kolmea LNG-laitosta. Nesteytyslaitoksen kustannukset ovat noin 1,0 miljardia euroa ja säiliöaluksen rakentaminen maksaa noin 350 miljoonaa euroa (keskimääräinen kuljetusvirta 5 miljardia m3)

Iranin maakaasun vienti Turkkiin oli vuonna 2002 noin 105 miljardia kuutiojalkaa, minkä odotetaan nousevan 350 miljardiin kuutiojalkaan vuoteen 2007 mennessä.

Kreikka ja Iran allekirjoittivat maaliskuussa 2002 sopimuksen, jossa edellytetään Iranista Turkkiin vievän maakaasuputken jatkamista Kreikkaan. Putki on määrä rakentaa Ankaran ja Pohjois-Kreikassa sijaitsevan Komot

n

n välille. Sen jälkeen kaasu voitaisiin kuljettaa Eurooppaan Bulgarian kautta tai merenalaista putkea pitkin Italiaan, jossa erityisesti sähkön tuotantoon käytettävän kaasun kysynnän odotetaan kasvavan tulevina vuosina nopeasti.

Turkmenistan käynnisti 190 miljoonan dollarin Korpezhe-Kurt Kui -putken rakentamisen Iraniin joulukuussa 1997. Putken, jonka pituus on 124 mailia ja alkuperäinen kapasiteetti 141 miljardia kuutiojalkaa, huippukapasiteetti on 282 miljardia kuutiojalkaa maakaasua vuodessa. Iran toi vuonna 2000 Turkmenistanista putken kautta 106 miljardia kuutiojalkaa kaasua, ja vuonna 2001 luku kasvoi 154 miljardiin kuutiojalkaan.

Kaikki edellä mainitut yhteenliitännät mahdollistavat lähitulevaisuudessa kaasun tuonnin Kaspian alueelta laajentuneeseen Euroopan unioniin.

10.5.1 Yhteenliitännät Irakin kanssa

Irakilla on todistetusti 110 triljoonan kuutiojalan (Tcf) maakaasuvarannot ja lisäksi noin 150 Tcf todennäköisiä varantoja. Koska suurin osa Irakin maakaasusta liittyy öljyyn, maan öljytuotannon lisäys vaikuttaa suoraan myös kaasualaan.

Öljyyn liittyvän maakaasun tärkeimmät lähteet ovat Kirkukin, Ain Zalahin, Butman ja Bai Hassanin öljykentät Pohjois-Irakissa sekä Pohjois- ja Etelä-Rumailan ja Zubairin kentät etelässä.

Irakin ainoa öljyntuotantoon liittymätön maakaasun tuotantopaikka on al-Anfalin kenttä (tuotanto 200 miljoonaa kuutiojalkaa päivässä) Pohjois-Irakissa. Al-Anfalin tuotanto aloitettiin toukokuussa 1990, ja se johdetaan putkia pitkin Jamburin kaasunjalostuslaitokseen lähelle 20 mailin päässä sijaitsevaa Kirkukin kenttää. Al-Anfalin kaasuvarat arvioidaan 4,5 Tcf:ksi, joista 1,8 Tcf on todennettu. Marraskuussa 2001 Länsi-Irakista Akasin alueelta läheltä Syyrian rajaa löydettiin laaja öljyyn liittymätön maakaasukenttä, joka sisältää arviolta 2,1 Tcf:n maakaasuvarannon.

Al-Anfalin lisäksi Irakilla on neljä suurta öljyyn liittymätöntä maakaasukenttää (Chemchamal, Jaria Pika, Khashm al Ahmar, Mansuriya), jotka sijaitsevat Kirkukin ja Diyalan provinsseissa. Irakin öljyministeri nimesi helmikuussa 2000 Agipin ja Gaz de Francen johtamaan hanketta näiden kenttien kehittämiseksi. Kenttien hyödynnettävissä olevat varannot ovat yhteensä yli 10 Tcf.

Tällä hetkellä Irakilla on iso maakaasuputki, jonka avulla kyetään toimittamaan noin 240 miljoonaa kuutiojalkaa kaasua päivässä Bagdadiin Länsi-Qurnan kentältä. Putki, joka on halkaisijaltaan 48 tuumaa, otettiin käyttöön marraskuussa 1998, mutta hankkeen II ja III vaihetta ei koskaan saatu valmiiksi sodan ja pakotteiden takia. Putken kahden viimeisen vaiheen tarkoitus olivat toimitukset Turkkiin. Irakin pohjoinen kaasujärjestelmä, joka saatiin käyttöön vuonna 1983, vahingoittui sekä Persianlahden sodan aikana että kurdikapinallisten toimesta maaliskuussa 1991.

10.6 NG6 Kaasutoimitukset Libyasta

Libyan kaasun vientiä Eurooppaan on mahdollista kasvattaa merkittävästi.

Länsi-Libyan kaasuprojektiin (WLGP) liittyvän ENIn ja NOCin yhteisyrityksen toiminta edistyy. WLGP:n tavoitteena on tuottaa ja viedä suuria määriä maakaasua Italiaan. Kokonaisuudessaan WLGP edellyttää, että Libya vie maakaasua 8 miljardia m3 (280 miljardia kuutiojalkaa) vuodessa Melitahin jalostuslaitoksesta Italiaan ja Ranskaan 24 vuoden aikana. Viennin on määrä alkaa vuonna 2004, ja se tapahtuu 370 mailin pituista merenalaista putkea pitkin Välimeren ali Kaakkois-Sisiliaan ja Italian mannermaalle. Putkea kutsutaan nimellä "Green Stream".

Tähän mennessä Italian Edison Gas on sitoutunut ostamaan noin puolet (140 miljardia kuutiojalkaa) tästä kaasusta ja käyttämään sen etupäässä sähköntuotantoon Italiassa. Edisonin lisäksi Italian Energia Gas ja Gaz de France ovat kumpikin sitoutuneet ostamaan noin 70 miljardia kuutiojalkaa Libyan kaasua. Agip-ENIn on määrä osana WLGP-kokonaishanketta kehittää Libyan valtaisia kaasuvarantoja offshore-lohkolla NC-41 Vähä-Syrtin lahdella (Gulf of Gabes) sekä Wafan onshore-kaasu (ja öljy-) -kentällä Algerian rajalla.

Toteutettavuustutkimukset on saatu päätökseen Wafassa ja lohkolla NC-41, ja kaasun odotetaan alkavan virrata vuoden 2004 puoliväliin mennessä. Hankkeen odotetaan myös tuottavan kondensaatteja, joiden arvioidaan vastaavan 70 000:tta barrelia öljyä päivässä.

Agip-ENI on myös pyrkinyt siihen, että sekä Egyptin että Libyan varannot yhdistettäisiin Italiaan putkella. Periaatepäätös Egyptin ja Libyan maakaasuverkkojen yhdistämisestä tehtiin kesäkuussa 1997 Libyaan tehdyn vierailun jälkeen.

Toinen ehdotus on rakentaa lähes 900 mailin putki Pohjois-Afrikasta Etelä-Eurooppaan. Putki kuljettaisi maakaasua Egyptistä, Libyasta, Tunisiasta ja Algeriasta Marokon kautta Espanjaan (Marokon ja Espanjan välinen putki on jo olemassa). Tunisia ja Libya sopivat lisäksi toukokuussa 1997 perustavansa yhteisyrityksen, joka rakentaa maakaasuputken Mellitan alueelta Libyassa Tunisian eteläosassa sijaitsevaan Gabèsin kaupunkiin ja teollisuusalueeseen. Tunisia ja Libya allekirjoittivat vuoden 1998 lopulla sopimuksen, jonka mukaan noin 70 miljardia kuutiojalkaa kaasua toimitettaisiin vuodessa Libyan kaasukentiltä Tunisian Cap Boniin vuodesta 2003 alkaen.

Kustannusarviota ei ole vielä saatavissa.

10.7 NG7. Itäisen Välimeren kaasurengas

>VIITTAUS KAAVIOON>

10.7.1 Arabimaiden kaasuputki Egyptistä (NG7b)

Hankkeen kuvaus

>TAULUKON PAIKKA>

Hankkeen tila

o Vaihe 1 saatu valmiiksi: Port Said-El Arish -putki saatiin valmiiksi maaliskuussa 2000, El Arish-Aqaba valmistuu vuoden 2003 lopulla.

o Vaihe 2 Aqaba-Amman-Rehab: rakennustyöt voidaan aloittaa, ja yhteyden odotetaan valmistuvan vuoden 2005 alkupuolella.

o Egyptin, Jordanian, Syyrian ja Libanonin energiaministerit allekirjoittivat elokuussa 2002 sopimuksen Libanonia ja Syyriaa koskevien vaiheiden 3 ja 4 seurannasta.

>VIITTAUS KAAVIOON>

10.7.2 Nesteytetyn maakaasun tuonti Kyprokseen

Yhteys // Egypti-Kypros

Kaasun lähde // Damiettan nesteytyslaitos

Määränpää // Vasilikoksen terminaali Kyproksessa

Etäisyys // 300 mailia

Tuontivirtaus // 0,7 miljardista m3:sta (2009) to 1,7 miljardiin m3:iin (2021)

Säiliöaluskoko

Putken ja terminaalin kustannukset // 135 000 m3

160 miljoonaa euroa

Tila

o Toteutettavuustutkimus saatiin päätökseen tammikuussa 2003; hallitus valitsi päätöksellään nesteytetyn maakaasun tuontivaihtoehdon.

o Tuonnin odotetaan alkavan vasta 2009, ja kaasua käytetään vain sähköntuotantoon.

>VIITTAUS KAAVIOON>

10.7.3 Nesteytettyä maakaasua koskeva Egyptin hanke - ELNG (Egpc-Egas)

>TAULUKON PAIKKA>

Tila

* EBPC:n, BG-yhtymän ja EDISONin välillä allekirjoitettiin 9. huhtikuuta 2001 sopimus nesteytetyn maakaasun vientiä WDDM-alueelta koskevan integroidun hankkeen toteuttamiseksi (perustuu PSC-sopimuksen uusiin määräyksiin).

* 1. vaiheen (3,6 miljoonaa tonnia) aloitusta odotetaan vuoden 2005 kolmannella vuosineljänneksellä, toimitukset Ranskaan (Fos).

* 2. vaihe: EPC, aloitus arviolta vuoden 2006 puolivälissä. Markkinointi Eurooppaan (Italiaan) ja USA:han

Taulukko 1: Kaasutase [Taulukko, jossa esitetään eri alueilta EU:iin mahdollisesti vietävissä olevat määrät saattaa olla hyödyllinen suunniteltua uutta kapasiteettia esittävän taulukon rinnalla.]

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 2: Öljyn tuonti

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 3: Öljynjalostuskapasiteetti

Taulukko 4. Sähköntuotanto EU:ssa, unioniin liittyvissä ja naapurimaissa vuonna 2000

Maa // Sähkön

tuotanto/TWh (2000)

EU // 2598

12 unioniin liittyvää maata // 403,2

Turkki // 119

Algeria // 23,6

Valko-Venäjä // 24,7

Egypti // 69,6

Israel // 38,9

Jordania // 6,9

Libanon // 8

Libya // 19,4

Marokko // 14,2

Moldova // 3,3

Venäjä // 835,6

Syyria // 19,7

Ukraina // 163,6

Taulukko 5. Sähkön nettokauppa vuonna 2001 EU:n jäsenvaltioiden ja unioniin liittyvien maiden ja naapurimaiden välillä (lukuun ottamatta Norjaa, Sveitsiä ja entisen Jugoslavian maita)

>TAULUKON PAIKKA>