52003AE0751

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto - Eurooppalaisen sairausvakuutuskortin käyttöönotto"

(KOM(2003) 73 lopullinen)

(2003/C 220/11)

Komissio päätti 17. helmikuuta 2003 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. toukokuuta 2003. Esittelijä oli Gérard Dantin.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 18. ja 19. kesäkuuta 2003 pitämässään 400. täysistunnossa (kesäkuun 18. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 79 puolesta, 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä

1.1. Komitea on tyytyväinen sairausvakuutuskortin käyttöönottoon. Kortti ja sen tarjoamat mahdollisuudet ovat tärkeä edistysaskel vapaan liikkumisen edistämisessä, ja kortin ansiosta eurooppalainen identiteetti vahvistuu.

1.2. Lopullisena tavoitteena tulee olla yksi yhteinen kortti, jota käytetään sekä kotimaassa että muualla yhteisön alueella. Jotta voitaisiin välttää tilanteet, joissa kortti osoittautuu odottamatta vanhentuneeksi, kortin myöntävän laitoksen tulisi uusia kortti automaattisesti siihen asti kun sosiaaliturvaoikeudet ovat voimassa. Toisena vaihtoehtona on, että eurooppalaisen kortin voimassaoloaika määritellään samaksi kuin mahdollisen jäsenvaltiokohtaisen kortin.

1.3. Kortin tulee olla graafiselta ja ulkoasultaan "eurooppalainen", jotta se symboloisi EU-passin ja euron tapaan eurooppalaista identiteettiä ja vahvistaisi tunnetta kuulumisesta Euroopan unioniin.

1.4. Käyttöönoton toisessa ja etenkin kolmannessa vaiheessa tulee varmistaa, että henkilötiedot on suojattu.

2. Johdanto

2.1. Euroopan talousyhteisö hyväksyi 14. kesäkuuta 1971 asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä. Sillä säännellään lakisääteisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista(1).

2.2. Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi tammikuussa 1967 pitämässään 59. täysistunnossa kyseistä asetusta koskevan lausunnon(2), jossa se teki eräitä huomautuksia asetustekstiin.

2.3. Sekä mainittua asetusta että sen täytäntöönpanomenettelystä annettua asetusta (ETY) N:o 574/72 on niiden voimaantulon jälkeen muutettu useaan kertaan. Asetuksia on mukautettu jäsenvaltioiden lainsäädännössä tapahtuneisiin muutoksiin, jäsenvaltioiden tekemiin kahdenvälisiin sopimuksiin sekä unionissa vuoden 1971 jälkeen tapahtuneisiin eri laajentumiskierroksiin.

2.4. Vuonna 1992 Edinburghissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto(3) totesi, että on tarpeen suorittaa yleinen lainsäädännön tarkistus yhteensovittamista koskevien sääntöjen yksinkertaistamiseksi ja laatia erityinen "Työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskeva toimintasuunnitelma"(4).

2.5. Toukokuun 28. päivänä 1998 antamassaan lausunnossa(5) komitea otti myönteisen kannan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 uudistamiseen ja kannatti jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen yksinkertaistamista ja kehittämistä.

2.6. Säännösten muuttamisen ja yksinkertaistamisen jälkeen nykymuotoisessa asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 säädetään muun muassa, että kaikki henkilöt, jotka oleskelevat tilapäisesti muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa heillä on sosiaaliturvaoikeudet, saavat "välittömästi tarvittavaa" tai "tarvittavaa" hoitoa samoin ehdoin kuin kyseisen valtion omat kansalaiset.

2.7. Hoitojen ja korvausten saanti varmistetaan nykyisin siten, että kotijäsenvaltion sosiaaliturvalaitos antaa vakuutetulle pyynnöstä E111-, E128-, E110- tai E119-lomakkeen sen mukaan, lähteekö hän matkalle, työkomennukselle tai opiskelemaan, kuljetusliikenteen palvelukseen vai työnhakuun.

2.8. Kun Eurooppa-neuvosto hyväksyi Barcelonassa maaliskuussa 2002 toimintasuunnitelman, jonka mukaan maantieteellisen liikkuvuuden esteet tulee poistaa viimeistään vuonna 2005, se teki poliittisen päätöksen eurooppalaisen sairausvakuutuskortin luomisesta. Kortti "korvaa nykyiset paperilomakkeet, joita tarvitaan toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvaa hoitoa varten". Tällainen kortti myös "yksinkertaistaa menettelyjä mutta ei muuta nykyisiä oikeuksia ja velvollisuuksia".

2.9. Eurooppa-neuvosto on pyytänyt komissiota tekemään teknisen ehdotuksen Barcelonan kokouksessa tehdyn poliittisen päätöksen panemiseksi täytäntöön.

Tämä on tarkasteltavana olevan tiedonannon tavoite. Sen avulla on niin ikään tarkoitus helpottaa siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan (CASSTM) tulevaa työskentelyä. Hallintotoimikunnan tehtäviin kuuluu mm. yksilöidä päätöksenteon perustana olevat seikat.

3. Komission tiedonannon pääsisältö

3.1. Tiedonannon sisältö perustuu Eurooppa-neuvoston Barcelonan kokouksen jälkeen toteutettuun hallintokomitean ensimmäiseen laajaan kuulemiseen sekä jäsenvaltioiden kuulemiseen.

3.1.1. Tiedonannon alussa esitetään tilannekatsaus ja todetaan, että eri maiden tilanteet vaihtelevat suuresti. Sen jälkeen tiedonannossa luetellaan eurooppalaisen sairausvakuutuskortin käyttöönoton edistämiseksi yhteisössä vireillä olevat toimet: eEurope 2005 -toimintasuunnitelma, Netc@rds-hanke sekä tutkimuksen ja kehityksen kuudes puiteohjelma.

3.1.2. Tiedonannossa todetaan, että eurooppalaisella sairausvakuutuskortilla täytyy olla myöntäjävaltiosta riippumatta yhteisiä ominaisuuksia, jotta se voidaan tunnistaa ja jotta sitä voidaan käyttää kaikissa jäsenvaltioissa. Kyseiset ominaisuudet liittyvät kortin sisältämiin tietoihin, kortin malliin ja voimassaoloaikaan sekä sen käyttöön vakuutetun, hoitopalvelujen suorittajan ja sosiaaliturvalaitoksen toimesta.

3.1.3. Eurooppalaisesta sairausvakuutuskortista pitäisi ensinnäkin näkyä selvästi tiedot, joita tarvitaan sellaisen henkilön terveydenhoitoetuuksien myöntämiseen ja korvaamiseen, joka on saanut hoitoa muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa hänet on vakuutettu.

3.1.4. Barcelonaan kokoontunut Eurooppa-neuvosto halusi antaa selkeän signaalin Euroopan kansalaisten liikkuvuuden edistämisen puolesta. Tähän liittyen komissio esittää tiedonannossaan suunnitelman, joka perustuu kolmeen osatekijään:

- kortin vapaavalintainen toteutustapa

- joustavat käyttöönottomenettelyt

- kolmivaiheinen aikataulu: ensin oikeudellinen ja tekninen valmisteluvaihe; sitten käynnistysvaihe, joka alkaisi vuonna 2004 ja koostuisi kahdesta välitavoitteesta: E111-lomakkeen ja sen jälkeen myös muiden tilapäisen oleskelun yhteydessä käytettävien lomakkeiden korvaaminen; kolmanneksi siirtyminen määräajassa sähköisen välineen käyttöön.

4. Yleistä

4.1. Eurooppalaisen sairausvakuutuskortin luominen on kunnianhimoinen hanke, ja sillä tuetaan todellista kansalaisten Eurooppaa. Sen avulla vastataan välttämättömään tarpeeseen. Jotta kortti saisi täyden hyväksynnän, sen käyttöönottoa tulee valmistella asianmukaisesti, ja toteutuksen tulee olla käytännönläheinen ja tehokas. Oikeudellinen ja tekninen valmisteluvaihe on tässä suhteessa olennaisen tärkeä.

4.2. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen kyseiseen aloitteeseen ja kannattaa sitä. Komitea suhtautuu aloitteeseen myönteisesti etenkin siitä syystä, että siinä sivutaan ongelmakysymyksiä, joita komitea käsittelee aiheesta "Terveydenhoito" valmistelemassaan oma-aloitteisessa lausunnossa. Nämä kysymykset liittyvät muun muassa potilaiden vapaaseen liikkumiseen (mm. potilasvirtojen suuruus ja rakenne, liikkuvuuteen vaikuttavat tekijät, maasta toiseen liikkuvien potilaiden sosiaalinen asema, potilaiden liikkumisen taloudelliset seuraukset ja EU:n laajentumisen seuraukset)(6).

4.2.1. Eurooppalaisen sairausvakuutuskortin ansiosta kansalaiset voivat hyötyä huomattavasti enemmän erilaisten lakisääteisten sairausvakuutusjärjestelmien yhteensovittamisesta, jota on toteutettu asetuksen (ETY) N:o 1408/71 nojalla yli 30 vuotta. Aloitteen ansiosta potilaat, jotka maksavat esimerkiksi lääkärin vastaanotolla aiheutuneet kulut ennakkoon, voivat saada korvauksen omasta vakuutusjärjestelmästään nykyistä nopeammin. Lisäksi kortti takaa oleskelumaan hoitojärjestelmää rahoittaville organisaatioille, että potilas on vakuutettu asianmukaisesti kotimaassaan ja että ne saavat kyseisen valtion vastaavilta organisaatioilta asianmukaisen korvauksen.

4.3. Sekaannusten välttämiseksi ja asiakirjan täsmentämiseksi tiedonannossa tulisi kuitenkin selkeästi todeta seuraavat asetusta (ETY) N:o 1408/71 koskevat seikat:

- Vaikka kaikkien vakuutettujen oikeudet saada "terveyden kannalta välttämätöntä hoitoa" yhdenmukaistettaisiin, tämä ei kuitenkaan koske "säännöllistä hoitoa".

- Vaikka E111-lomake ja muut lomakkeet koskevat varsinaisten vakuutettujen lisäksi myös heidän oikeudenomistajiaan, eurooppalainen sairausvakuutuskortti on ehdottomasti henkilökohtainen.

5. Erityistä

5.1. Kortin toteutustapa

5.1.1. Tiedonannossa ehdotetaan kahta toteutusvaihtoehtoa: kortti joko yhdistetään nykyisiin jäsenvaltiokohtaisiin kortteihin tai käyttöön otetaan täysin uusi kortti. Komitea katsoo, että nykytilanteessa jäsenvaltioiden tulee voida päättää asiasta. Kuten tiedonannossa korostetaan, eurooppalaisen kortin pitäisi ensi vaiheessa kuitenkin sisältää näkyvissä olevia tietoja, ja tämä hankaloittaa sen yhdistämistä jäsenvaltiokohtaisiin kortteihin (riippumatta siitä, ovatko ne siru- vai magneettijuovakortteja), koska kortin molemmat puolet ovat usein jo käytössä.

5.1.2. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet, eurooppalainen sairausvakuutuskortti vaikuttaa nykytilanteessa yleisesti ottaen vaivattomimmalta ja sopivimmalta vastaukselta Eurooppa-neuvoston Barcelonassa tekemän päätöksen herättämiin kysymyksiin.

5.1.3. Nykytilannetta tulisi kuitenkin tarkastella siirtymäkautena. Tavoitteena tulee olla, että määräajan kuluessa käyttöön otetaan kaksoiskortti, joka on sekä jäsenvaltiokohtainen että eurooppalainen sairausvakuutuskortti ja voimassa automaattisesti koko sen ajan kuin kyseiset oikeudetkin.

5.1.4. Komitea yhtyy komission ehdotuksiin korttiin sisällytettävistä tiedoista mutta korostaa, että kortin tulee olla graafiselta ja ulkoasultaan "eurooppalainen". Vähimmäisvaatimuksena olisi, että kortissa on yhteisön tunnuskuvio. Näin kortti olisi helppo tunnistaa kaikissa jäsenvaltiossa, ja se symboloisi EU-passin ja euron tapaan eurooppalaista identiteettiä ja vahvistaisi tunnetta kuulumisesta Euroopan unioniin.

5.2. Voimassaoloaika

5.2.1. Nykyisin käytettävien lomakkeiden, mm. E111-lomakkeen, suurimpia haittapuolia on niiden myöntämisajankohdan mukaan määräytyvä ja rajallinen voimassaoloaika.

5.2.2. Voimassaolon rajallisuus ei ehkä aiheuta merkittäviä ongelmia henkilöille, jotka liikkuvat EU:n alueella kotimaansa ulkopuolella vain harvoin ja satunnaisesti, mutta ongelmia aiheutuu henkilöille, jotka oleskelevat toisissa jäsenvaltioissa usein, toistuvasti ja joskus pitkiäkin aikoja.

5.2.3. Koska lomakkeiden uusimista varten ei ole systemaattista menettelyä ja koska niiden voimassaolon päättymisajankohdan lähestymisestä ei erikseen varoiteta, usein käy niin, että potilaaksi joutuvan henkilön lomake on jo vanhentunut.

5.2.4. Tällaisten tilanteiden välttämiseksi eurooppalaisen sairausvakuutuskortin voimassaoloajan tulisi kaikissa tapauksissa olla sama kuin jäsenvaltiokohtaisen kortin. Jos voimassaoloaika olisi yhtenäinen, molemmat kortit uusittaisiin samalla kertaa, ja näin vältyttäisiin kortin vanhentumiselta. Voitaisiin myös ajatella, että kortin myöntävä laitos uusisi kortin vakuutetun pyynnöstä automaattisesti, kun kortin voimassaolo päättyy.

5.3. Vakuutettu ja muut toimijat

5.3.1. Tiedonannossa ehdotetaan eurooppalaisen kortin käyttöönottoon liittyvien menettelyjen yksinkertaistamiseksi seuraavia toimenpiteitä, jotka edellyttävät asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja sen täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamista:

- Yhdenmukaistetaan kaikkien vakuutettujen oikeudet "tarvittavaan hoitoon". Kyseinen toimi on yksi kortin käyttöönoton perusedellytyksistä. Komitea toivoo, että kyseinen muutos toteutettaisiin mahdollisimman pian, sillä kun asiaa tarkastellaan käytännön ja etiikan näkökulmasta, "tarvittavan" ja "välittömästi tarvittavan" hoidon välillä nykyisin tehtävä ero ei ole mielekkäällä tavalla lääkärien tulkittavissa.

- Poistetaan velvoite kääntyä oleskelupaikan sosiaaliturvalaitoksen puoleen ennen hoitoon hakeutumista.

5.3.2. Kunnes asiasta saadaan lisätietoja, komitea toteaa kannattavansa yleisesti kyseisiä yksinkertaistamistoimia. Se aikoo esittää asiasta yksityiskohtaisen ja kattavan arvion lausunnossaan asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 muuttamista koskevista asiakirjoista.

5.3.3. Toimijoiden suhteita säätelevät yhteydet ja toimintamenettelyt jäävät komitean mielestä epäselviksi. Miten potilaan ja terveydenhoitohenkilökunnan tulee toimia kortin kanssa ennen sähköisen kortin käyttöönottoa? Millä tavoin lääkäri ja maksulaitokset kommunikoivat keskenään?

Eurooppalaisen sairausvakuutuskortin moitteeton toiminta, hyväksyminen ja onnistunut käyttöönotto edellyttävät selvästikin näihin kysymyksiin asianmukaista ratkaisua.

5.4. Aikataulu

5.4.1. Tiedonannossa esitetyn aikataulun ensimmäinen ja toinen vaihe ovat realistisia, mutta kunnianhimoisia. Jäsenvaltioiden nykyisen tilanteen mukaan asetetut määräajat ovat tiukat. Puolentoista vuoden siirtymäaika, jonka aikana lomakkeita ja kortteja voidaan käyttää rinnakkain, antaa toiseen vaiheeseen kuitenkin tervetullutta joustovaraa. Koska aikataulu ulottuu vuoteen 2008 saakka, tässä yhteydessä tulisi mainita, miten ja millaisin ehdoin ja määräajoin Euroopan unioniin liittyvät valtiot tulevat mukaan kyseiseen prosessiin.

5.4.2. Kolmannessa vaiheessa on tarkoitus ottaa käyttöön sähköinen kortti. Tiedonannon mukaan korttiin voitaisiin lisätä "vakuutetun terveyttä koskevia toimintoja". Komitea toteaa, että Barcelonan huippukokouksessa tehtäväksi annettiin luoda eurooppalainen sairausvakuutuskortti eikä "terveyskorttia". Tässä suhteessa ehdotuksessa kiirehditään niin muodon kuin sisällönkin osalta asioiden edelle.

5.5. Tietosuoja

5.5.1. Sekä toisessa vaiheessa käyttöön otettava kortti että sähköinen kortti sisältäisivät vakuutettujen henkilötietoja. Kyseiset tiedot on ehdottomasti suojattava, ja on huolehdittava ainakin siitä, ettei niitä voi käyttää tiedostojen yhdistelyssä.

Bryssel 18. kesäkuuta 2003.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger Briesch

(1) EYVL L 149, 5.7.1971.

(2) EYVL C 64, 5.4.1967.

(3) Edinburghissa 11. ja 12. joulukuuta 1992 kokoontunut Eurooppa-neuvosto, puheenjohtajan päätelmät (SN 456/92).

(4) KOM(97) 586 lopullinen.

(5) EYVL C 235, 27.7.1998, s. 82.

(6) Työasiakirja aiheesta "Terveydenhoito" (SOC/140).