52002XC0328(05)

Suositus perustuu kokonaiskertomukseen, jonka jäsenvaltiot ovat laatineet yhteenvetona yhteisön tasolla tehtyjen tarkastusten tuloksista iten kuin säädetään neuvoston direktiivin 95/53/EY 22 artiklassa(1)

(2002/C 77/07)

1. OIKEUSPERUSTA

Rehujen virallisen valvonnan järjestämistä koskevista periaatteista 25 päivänä lokakuuta 1995 annetun neuvoston direktiivin 95/53/EY(2) 22 artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot laativat ohjelmat, joissa selvitetään kansalliset täytäntöönpanotoimet direktiivissä annetun tavoitteen toteuttamiseksi. Näissä ohjelmissa on otettava huomioon jäsenvaltioiden erityistilanteet ja erityisesti on täsmennettävä säännöllisesti tehtävien tarkastusten luonne ja tiheys.

Joka vuosi ennen 1 päivää huhtikuuta jäsenvaltiot toimittavat komissiolle kaikki tarpeelliset tiedot, jotka koskevat yllä mainittujen ohjelmien täytäntöönpanoa edellisenä vuonna ja joissa selvitetään:

- ohjelmien laatimisen perusteet,

- tehtyjen tarkastusten lukumäärä ja luonne,

- tarkastusten tulokset, erityisesti todettujen rikkomusten lukumäärä ja luonne,

- rikkomusten toteamisen yhteydessä suoritetut toimenpiteet.

Joka vuosi ennen 1 päivää lokakuuta komissio esittää yhteenvetona kokonaiskertomuksen yhteisön tasolla tehtyjen tarkastusten tuloksista, johon liitetään ehdotus suositukseksi seuraavan vuoden yhteensovitetusta tarkastusohjelmasta.

2. MÄÄRITTELYPERUSTEET

Direktiivin 95/53/EY 22 artiklan tavoitteena on, että vuosittain saadaan yleiskuva yhteisön rehulainsäädännön noudattamisesta jäsenvaltioissa.

Näin pyritään edistämään sisämarkkinoiden toimivuutta ja takaamaan yhteisön lainsäädännön yhdenmukainen täytäntöönpano. Saatavat tiedot auttavat niin ikään tunnistamaan erityistilanteet tai yhteistä etua uhkaavat kriittiset kysymykset, jotka voivat vaatia yhteisön tasolla koordinoitua lähestymistapaa.

Sisämarkkinoiden kulmakivi on periaate, jonka mukaan vaatimusten mukaisuus taataan lähtöpaikkakunnalla, eikä määräpaikassa niin muodoin tarvita järjestelmällisiä tarkastuksia. Tarkastusten suorittaminen määräpaikassa on näet hankalampaa ja kalliimpaa. Tarkastuksia koskeva keskinäinen tiedottaminen onkin Euroopan unionin rakennustyön keskeinen tekijä.

Tätä taustaa vasten komissio esittää seuraavassa tiivistelmän jäsenvaltioiden vuonna 2000 suorittamista tarkastuksista tähän mennessä saatujen tietojen pohjalta.

3. TIIVISTELMÄ JÄSENVALTIOIDEN VUONNA 2000 SUORITTAMISTA TARKASTUKSISTA

Kaikki jäsenvaltiot toimittivat kirjalliset tiedot vuonna 2000 toteutetuista tarkastusohjelmista, jotta voidaan taata yhteisön lainsäädännön noudattaminen rehualalla.

Osa jäsenvaltioista toimitti tiedot kuitenkin huhtikuussa 2001 umpeutuneen määräajan jälkeen, ja muutamat niistä antoivat vain ennakkotietoja. Vuodesta 1999, joka oli direktiivin 22 artiklan 2 kohdan ensimmäinen täytäntöönpanovuosi, tilanne on huomattavasti kohentunut, mutta se ei ole vielä tyydyttävä.

1. Useimmat jäsenvaltiot selvittivät havainnollisesti tarkastusohjelmien laatimisen perusteet.

Useimmat jäsenvaltiot sisällyttivät raportteihinsa tietoja tarkastusjärjestelmästä ja suunnittelivat toimintaansa tuotantoa, kauppaa ja kulutusta koskevien tilastojen sekä edellisen vuoden tarkastuksista saatujen tulosten pohjalta.

Eräissä jäsenvaltioissa yksityiskohtaisen valtakunnallisen tarkastusohjelman jokavuotista suunnittelua ei voida toteuttaa tehokkaasti alueellisten erojen vuoksi.

Yleisesti voidaan todeta, että mikäli raportissa annetaan perustilastoja, suunnitellun toiminnan ymmärtäminen on helpompaa.

2. Tietoja annettiin tehtyjen tarkastusten lukumäärästä ja luonteesta. Useimmat jäsenvaltiot käyttävät kaksinkertaista tarkastusjärjestelmää:

- rutiininomaiset toiminnalliset tarkastukset tai tilintarkastukset, joiden kohteena ovat erityisesti tuotantolaitokset, missä viranomaiset valvovat tuotantoprosessia määräajoin sellaisten kriteerien pohjalta, joita ei ole aina täsmällisesti määritelty mutta joissa otetaan huomioon tuotannon määrä,

- erityistarkastukset kansallisella tai yhteisön tasolla erikseen määriteltyihin kohteisiin ja huomion kiinnittäminen ennen kaikkea sellaisiin seikkoihin kuin Salmonella sp. -tartunta, lisäaineiden käyttö rehussa ja raskasmetallit.

Molempiin tarkastusmenetelmiin liittyy yleensä näytteiden otto ja analyysi.

3. Tietoja annettiin tarkastusten tuloksista, todettujen rikkomusten lukumäärästä ja luonteesta. Tietojen tulkinta on kuitenkin joskus hankalaa, sillä laiminlyöntien suhteellista merkitystä on vaikea arvioida.

4. Useimmat jäsenvaltiot ilmoittivat, mihin toimenpiteisiin oli ryhdytty, kun rikkomus oli havaittu. Hallinnollisten ja oikeudellisten seuraamusten lukumäärän lisäksi annettiin kuitenkin harvoin yksityiskohtaisia tietoja esimerkiksi korjaavien toimenpiteiden täytäntöönpanosta käytännön tasolla.

4. PÄÄTELMÄT

Toimitetut raportit ovat muodoltaan epäyhtenäiset, eikä suoritettujen toimenpiteiden perusteella ole mahdollista tehdä selkeitä päätelmiä aloilla, jotka vaativat koordinoitua toimintaa yhteisön tasolla. Näin ollen on tarpeen laatia asianmukainen raportointimalli hyväksyttäväksi direktiivin 95/53/EY 23 artiklan mukaisella tavalla.

Pysyvässä rehukomiteassa tällä välin käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että vuodeksi 2002 on syytä suositella tarkastusten suorittamista yhteisön tasolla erityisesti seuraavissa kohteissa:

- dioksiinit hivenaineissa ja mineraalipitoisissa rehuissa,

- raskasmetallit hivenaineissa ja mineraalipitoisissa rehuissa,

- mykotoksiinit rehuissa,

- jalostettujen eläinproteiinien käytön rajoitukset tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden torjumiseksi.

(1) Komission suositus 2002/214/EY (EYVL L 70, 13.3.2002, s. 20).

(2) EYVL L 265, 8.11.1995, s. 17.